Sopimus Suomen Tasavallan hallituksen ja Irlannin hallituksen välillä tulo- ja myyntivoittoveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi
- Sopimusosapuoli
- Irlanti
- Antopäivä
YLEISSOPIMUKSEN JA SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA IRLANNIN HALLITUKSEN VÄLISEN, TULO- JA MYYNTIVOITTOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISTÄ JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISTÄ KOSKEVAN SOPIMUKSEN SYNTESOITU TEKSTI
Tässä asiakirjassa esitetään syntesoitu teksti tulo- myyntivoittoveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi Suomen tasavallan hallituksen ja Irlannin hallituksen välillä 27 päivänä maaliskuuta 1992 tehdyn sopimuksen (”sopimus”) soveltamista varten, sellaisena kuin se on mukautettuna Suomen tasavallan ja Irlannin 7 päivänä kesäkuuta 2017 allekirjoittamalla monenvälisellä yleissopimuksella, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi (”yleissopimus”).
Tämä asiakirja on laadittu Irlannin toimivaltaista viranomaista kuullen, ja se sisältää yhteisymmärryksen sopimukseen yleissopimuksella tehdyistä mukautuksista.
Asiakirja on laadittu 25 päivänä helmikuuta 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitetun Suomen tasavallan yleissopimusta koskevan kannanoton ja 29 päivänä tammikuuta 2019 tapahtuneen ratifioinnin yhteydessä tallettajalle toimitetun Irlannin yleissopimusta koskevan kannanoton perusteella. Näitä yleissopimusta koskevia kannanottoja voidaan muuttaa yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Yleissopimusta koskeviin kannanottoihin tehdyt muutokset voivat muuttaa yleissopimuksen vaikutuksia sopimukseen. Asiakirja sisältää myös Suomen tasavallan yleissopimuksen 9 artiklaan tekemän varauman peruuttamisesta johtuvat muutokset (Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva konsolidoitu kannanotto 27 päivänä kesäkuuta 2023).
Sopimuksen ja yleissopimuksen todistusvoimaisia oikeudellisia tekstejä sovelletaan ensisijaisesti, ja ne ovat edelleen sovellettavat oikeudelliset tekstit.
Yleissopimuksen määräykset, joita on sovellettava sopimuksen määräyksiin, sisältyvät tämän asiakirjan tekstissä sopimuksen relevanttien määräysten yhteydessä oleviin laatikoihin. Yleissopimuksen määräykset sisältävät laatikot on lisätty yleensä vuoden 2017 OECD:n malliverosopimuksen määräysten järjestyksessä.
Yleissopimuksen määräysten tekstin muutokset on tehty tarkoituksena mukauttaa yleissopimuksessa käytetty käsitteistö sopimuksessa käytettyyn käsitteistöön (esimerkiksi ”soveltamisalan verosopimus” ja ”sopimus”, ”verosopimusosapuolet” ja ”sopimusvaltiot”) sekä helpottaa yleissopimuksen määräysten ymmärtämistä. Käsitteistömuutosten tarkoituksena on lisätä asiakirjan luettavuutta, eikä niiden tarkoituksena ole muuttaa yleissopimuksen määräysten asiasisältöä. Vastaavasti muutoksia on tehty niihin yleissopimuksen määräysten kohtiin, joissa kuvataan sopimuksen nykyisiä määräyksiä: kuvaileva kielenkäyttö on korvattu luettavuuden helpottamiseksi viittauksilla nykyisiin määräyksiin.
Kaikissa tapauksissa sopimuksen määräyksiin tai sopimukseen kohdistuvat viittaukset on ymmärrettävä viittauksiksi sopimukseen sellaisena kuin se on mukautettuna yleissopimuksen määräyksillä, sikäli kuin kyseiset yleissopimuksen määräykset ovat tulleet voimaan.
Yleissopimuksen määräysten soveltamisen alkaminen
Tähän sopimukseen sovellettavat yleissopimuksen määräykset eivät tule voimaan samoina päivinä kuin sopimuksen alkuperäiset määräykset. Kukin yleissopimuksen määräys voi tulla sovellettavaksi eri päivänä asianomaisten verolajien (lähteellä pidätettävät tai muut kannettavat verot) ja sen mukaan, mitä Suomen tasavalta ja Irlanti ovat omissa kannanotoissaan yleissopimukseen päättäneet.
Ratifioimis- tai hyväksymiskirjojen tallettamispäivät: Suomen tasavallan osalta 25 päivänä helmikuuta 2019 ja Irlannin osalta 29 päivänä tammikuuta 2019.
Yleissopimuksen voimaantulo: Suomen tasavallan osalta 1 päivänä kesäkuuta 2019 ja Irlannin osalta 1 päivänä toukokuuta 2019.
Täsmälliset tiedot päivämääristä, jolloin tai joiden jälkeen kutakin yleissopimuksen määräystä aletaan soveltaa sopimuksen osalta, annetaan tämän asiakirjan eri osissa läpi tekstin.
Viitteet
Yleissopimuksen todistusvoimaiset oikeudelliset tekstit ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta:
– englanniksi: http://www.oecd.org/tax/treaties/multilateral-convention-to-implement-tax-treaty-related-measures-to-prevent-BEPS.pdf ja
Helmikuun 25 päivänä 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva kannanotto, kesäkuun 27 päivänä 2023 tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva konsolidoitu kannanotto ja 29 päivänä tammikuuta 2019 tapahtuneen ratifioinnin yhteydessä tallettajalle toimitettu Irlannin yleissopimusta koskeva kannanotto ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta: http://www.oecd.org/tax/treaties/beps-mli-signatories-and-parties.pdf
Yleissopimusta koskeva vastaavuustietokanta on yleisesti käytettävissä OECD:n verkkosivustolla: http://www.oecd.org/tax/treaties/mli-matching-database.htm
Laki veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi verosopimuksiin toteuttavista toimenpiteistä tehdystä yleissopimuksesta on julkaistu säädöskokoelmassa 231/2019 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190231
Valtioneuvoston asetus yleissopimuksen voimaantulosta sekä laki ja suomenkielinen yleissopimuksen teksti (käännös) on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 21-22/2019 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190021 ja https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190022
Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen 9 artiklaan tehdyn varauman peruuttamisesta ja ilmoitusten antamisesta on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 48/2023 https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2023/20230048/20230048_1
Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen voimaantulosta Irlannissa on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 34/2019 https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190034
Suomen tasavallan hallituksen ja Irlannin hallituksen välillä 27 päivänä maaliskuuta 1992 tehty sopimus tulo- ja myyntivoittoveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 88/1993 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1993/19930088
Sopimus Suomen Tasavallan hallituksen ja Irlannin hallituksen välillä tulo- ja myyntivoittoveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi
Suomen tasavallan hallitus ja Irlannin hallitus,
KORVATTU yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleella
haluten tehdä sopimuksen tulo- ja myyntivoittoveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 6 ARTIKLA – SOVELTAMISALAN VEROSOPIMUKSEN TARKOITUS
Jotka aikovat poistaa kaksinkertaisen verotuksen [ tämän sopimuksen ] soveltamisalaan kuuluvien verojen osalta luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisellä tai välttämisellä (mukaan lukien sopimuskeinottelujärjestelyt, joilla tähdätään [ sopimuksessa ] määrättyjen huojennusten hankkimiseen kolmansilla lainkäyttöalueilla asuvien henkilöiden välilliseksi hyödyksi),
ovat sopineet seuraavasta:
1 artiklaHenkilöt, joihin sopimusta sovelletaan
Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.
2 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot
1. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat:
a) Suomessa:
1) valtion tulovero;
2) kunnallisvero;
3) kirkollisvero; ja
4) rajoitetusti verovelvollisen lähdevero;
(jäljempänä "Suomen vero");
b) Irlannissa:
1) tulovero;
2) yhtiövero; ja
3) myyntivoittovero;
(jäljempänä "Irlannin vero").
2. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita sopimusvaltiossa on tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.
3 artiklaYleiset määritelmät
1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:
a) "Suomi" tarkoittaa Suomen tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen tasavallan aluetta ja Suomen tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden yläpuolella olevien vesien luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;
b) "Irlanti" käsittää Irlannin aluevesien ulkopuolella olevat alueet, jotka kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja Irlannin mannerjalustaa koskevan lainsäädännön mukaan on määritelty tai vastedes määritellään alueeksi, jolla Irlanti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjaan ja sen sisustaan sekä niiden luonnonvaroihin;
c) "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoittavat Suomea tai Irlantia sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää; ja sanonta "sopimusvaltiot" tarkoittaa Suomea ja Irlantia;
d) "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän;
e) "yhtiö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä;
f) "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittavat yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;
g) "kansalainen" tarkoittaa:
1) Suomen osalta luonnollista henkilöä, jolla on Suomen kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu Suomessa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;
2) Irlannin osalta Irlannin kansalaista sekä oikeushenkilöä ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu Irlannissa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;
h) "kansainvälinen liikenne" tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, jota sopimusvaltiossa oleva yritys käyttää, paitsi milloin laivaa tai ilma-alusta käytetään ainoastaan toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;
i) "vero" tarkoittaa Suomen veroa tai Irlannin veroa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;
j) "toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa:
1) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa;
2) Irlannissa "Revenue Commissioners" -nimisiä viranomaisia tai heidän valtuuttamaansa edustajaa.
2. Tässä sopimuksessa sanonnat "Suomen vero" ja "Irlannin vero" eivät käsitä sakkomaksua tai korkoa, jota kannetaan sopimusvaltion tämän sopimuksen piiriin 2 artiklan nojalla kuuluvia veroja koskevan lainsäädännön mukaan.
3. Kun sopimusvaltio soveltaa tätä sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole tässä sopimuksessa määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion tämän sopimuksen piiriin 2 artiklan nojalla kuuluvia veroja koskevan lainsäädännön mukaan.
4 artiklaKotipaikka
1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla. Sanonta ei kuitenkaan käsitä henkilöä, joka on tässä valtiossa verovelvollinen vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon perusteella.
2. Milloin luonnollinen henkilö tämän artiklan 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavien sääntöjen mukaisesti:
a) hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);
b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;
c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa valtioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;
d) jos hän on molempien valtioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.
3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö tämän artiklan 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa tai ei asu kummassakaan niistä:
a) sen katsotaan asuvan Irlannissa, jos sen tosiasiallinen johto on Irlannissa, tai
b) sen katsotaan asuvan Suomessa, jos sen tosiasiallinen johto on Suomessa tai jos se on rekisteröity Suomessa eikä sen tosiasiallinen johto ole Irlannissa.
5 artiklaKiinteä toimipaikka
1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.
2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:
a) yrityksen johtopaikan;
b) sivuliikkeen;
c) toimiston;
d) tehtaan;
e) työpajan;
f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, josta luonnonvaroja otetaan; ja
g) luonnonvarojen tutkimiseen tai hyväksikäyttöön käytettävän laitteen tai rakennelman.
3. Paikka, jossa harjoitetaan rakennus-, asennus- tai kokoonpanotoimintaa, muodostaa kiinteän toimipaikan vain, jos toiminta kestää yli kahdentoista kuukauden ajan.
4. Yrityksellä katsotaan olevan sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka ja sen katsotaan harjoittavan liiketoimintaa tästä kiinteästä toimipaikasta, jos se tässä valtiossa harjoittaa valvontatoimintaa yli kahdentoista kuukauden ajan tässä valtiossa harjoitetun rakennus-, asennus- tai kokoonpanotoiminnan yhteydessä.
5. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan "kiinteä toimipaikka" ei katsota käsittävän:
a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;
b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;
c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;
d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;
e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamiseksi yritykselle;
f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tämän kappaleen a)–e) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi, edellyttäen, että koko se kiinteästä liikepaikasta harjoitettava toiminta, joka perustuu tähän yhdistämiseen, on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.
6. Jos henkilö, olematta itsenäinen edustaja, johon tämän artiklan 7 kappaletta sovelletaan, toimii yrityksen puolesta sekä hänellä on sopimusvaltiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää, katsotaan tällä yrityksellä tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kappaleen määräysten estämättä olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun. Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan tämän artiklan 5 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tätä kiinteää liikepaikkaa kiinteäksi toimipaikaksi mainitun kappaleen määräysten mukaan.
7. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa tässä toisessa valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen, että tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.
8. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä – tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä – joka asuu toisessa sopimusvaltiossa taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.
6 artiklaVeronhuojennuksen rajoittaminen
Milloin tulo tai myyntivoitto tämän sopimuksen määräyksen mukaan on kokonaan tai osaksi vapautettu verosta sopimusvaltiossa ja luonnollinen henkilö toisessa sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan on velvollinen suorittamaan veroa tämän tulon tai myyntivoiton perusteella siitä määrästä, joka siirretään tähän toiseen valtioon tai vastaanotetaan siellä eikä koko määrästä, sovelletaan ensiksi mainitussa valtiossa tämän sopimuksen mukaan myönnettävää huojennusta vain niin suureen tulon tai myyntivoiton osaan, joka siirretään tähän toiseen valtioon tai vastaanotetaan siellä.
7 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. a) Sanonnalla "kiinteä omaisuus" on, jollei tämän kappaleen b) ja c) kohdan määräyksistä muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on.
b) Sanonta "kiinteä omaisuus" käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, öljy- tai kaasulähteiden, louhosten, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön.
c) Laivoja ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.
4. Jos osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.
5. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja itsenäisessä ammatinharjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.
8 artiklaLiiketulo
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.
2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei tämän artiklan 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.
3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet menot (niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneet menot), riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla, ja jotka olisi hyväksytty vähennykseksi, jos kiinteä toimipaikka olisi itsenäinen yritys, josta menot ovat johtuneet.
4. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.
5. Sovellettaessa tämän artiklan edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.
6. Tämän artiklan edellä olevat määräykset eivät vaikuta sopimusvaltion lainsäädäntöön, joka erityisesti koskee sellaisen henkivakuutusyhtiön verovelvollisuutta, jonka pääkonttori ei ole tässä valtiossa.
7. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.
9 artiklaMerenkulku ja ilmakuljetus
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain tässä valtiossa.
2. Tätä artiklaa sovellettaessa tulo, joka saadaan laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, sisältää myös tulon, jonka vuokralleantaja saa laivan tai ilma-aluksen vuokralle antamisesta pääasiallisesti miehittämättömänä (bareboat basis), jos laivaa tai ilma-alusta käytetään kansainväliseen liikenteeseen tai jos vuokratulo epäolennaisesti liittyy tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuun tuloon.
3. Tämän sopimuksen 8 artiklan määräysten estämättä verotetaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa tavarankuljetukseen käytettyjen konttien (niihin luettuina perävaunu, proomu ja vastaavanlainen konttien kuljetukseen tarvittava kalusto) käytöstä, kunnossapidosta tai vuokralle antamisesta, vain tässä valtiossa, paitsi milloin konttia käytetään tavarankuljetukseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä.
4. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.
10 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset
1. Milloin
a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka
b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta, noudatetaan seuraavaa.
Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.
2. Milloin tulo, josta sopimusvaltiossa olevaa yritystä on verotettu tässä valtiossa, luetaan myös toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuloon ja siitä verotetaan tämän mukaisesti tässä toisessa valtiossa, ja siten mukaan luettua tuloa tämä toinen valtio väittää tuloksi, joka olisi kertynyt tässä toisessa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, ensiksi mainitun valtion on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siinä valtiossa määrätyn veron määrä, jos tämä ensiksi mainittu valtio pitää oikaisua oikeutettuna. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut määräykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.
11 artiklaOsinko
1. a) 1) Osingosta, jonka Irlannissa asuva henkilö saa Suomessa asuvalta yhtiöltä, voidaan verottaa Irlannissa.
2) Milloin Irlannissa asuvalla henkilöllä on tämän kappaleen b) kohdan mukaan osingon osalta oikeus veronhyvitykseen, voidaan veroa myös määrätä Suomessa, Suomen lainsäädännön mukaan, mainitun osingon määrän ja mainitun veronhyvityksen määrän yhteismäärästä soveltamalla verokantaa, joka ei ylitä 15 prosenttia.
3) Muissa kuin niissä tapauksissa, joista määrätään tämän kappaleen a) 2) kohdassa, on osinko, joka saadaan Suomessa asuvalta yhtiöltä ja johon Irlannissa asuvalla henkilöllä on oikeus, vapaa Suomessa osingosta määrättävästä verosta.
b) Jollei tämän kappaleen c) kohdan määräyksistä muuta johdu, on Irlannissa asuvalla henkilöllä, joka saa Suomessa asuvalta yhtiöltä osinkoa, ja edellyttäen että hänellä on oikeus osinkoon, oikeus osingon osalta veronhyvitykseen, joka on puolet siitä veronhyvityksestä, johon Suomessa asuvalla luonnollisella henkilöllä olisi ollut oikeus, jos hän olisi saanut tämän osingon, ja sitä määrää vastaavaan Suomesta suoritettavaan maksuun, jolla tämä veronhyvitys ylittää tämän kappaleen a) 2) kohdan määräysten mukaan tästä osingosta määrättävän veron.
c) Tämän kappaleen b) kohtaa ei sovelleta, milloin henkilö, jolla on oikeus osinkoon, on yhtiö, joka itse tai jonka kanssa etuyhteydessä oleva yhtiö joko yksin tai yhdessä yhden tai useamman siihen etuyhteydessä olevan yhtiön kanssa välittömästi tai välillisesti hallitsee vähintään 10 prosenttia sen yhtiön äänimäärästä, josta osinko saadaan. Tätä kohtaa sovellettaessa kahden yhtiön katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään, jos jompikumpi yhtiö välittömästi tai välillisesti hallitsee toista yhtiötä tai jos kolmas yhtiö välittömästi tai välillisesti hallitsee molempia.
2. a) 1) Osingosta, jonka Suomessa asuva henkilö saa Irlannissa asuvalta yhtiöltä, voidaan verottaa Suomessa.
2) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tämän kappaleen b) kohdan mukaan osingon osalta oikeus veronhyvitykseen, voidaan veroa myös määrätä Irlannissa, Irlannin lainsäädännön mukaan, mainitun osingon määrän ja mainitun veronhyvityksen yhteismäärästä soveltamalla verokantaa, joka ei ylitä 15 prosenttia.
3) Muissa kuin niissä tapauksissa, joista määrätään a) 2) kohdassa on osinko, joka saadaan Irlannissa asuvalta yhtiöltä ja johon Suomessa asuvalla henkilöllä on oikeus, vapaa Irlannissa osingosta määrättävästä verosta.
b) Jollei tämän kappaleen c) kohdan määräyksistä muuta johdu, on Suomessa asuvalla henkilöllä, joka saa Irlannissa asuvalta yhtiöltä osinkoa, ja edellyttäen että hänellä on oikeus osinkoon, oikeus osingon osalta siihen veronhyvitykseen, johon Irlannissa asuvalla luonnollisella henkilöllä olisi ollut oikeus, jos hän olisi saanut tämän osingon, ja sitä määrää vastaavaan Irlannista suoritettavaan maksuun, jolla tämä veronhyvitys ylittää tämän kappaleen a) 2) kohdan määräysten mukaan tästä osingosta määrättävän veron.
c) Tämän kappaleen b) kohtaa ei sovelleta, milloin henkilö, jolla on oikeus osinkoon on yhtiö, joka itse tai jonka kanssa etuyhteydessä oleva yhtiö joko yksin tai yhdessä yhden tai useamman siihen etuyhteydessä olevan yhtiön kanssa välittömästi tai välillisesti hallitsee vähintään 10 prosenttia sen yhtiön äänimäärästä, josta osinko saadaan. Tätä kohtaa sovellettaessa kahden yhtiön katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään, jos jompikumpi yhtiö välittömästi tai välillisesti hallitsee toista yhtiötä tai jos kolmas yhtiö välittömästi tai välillisesti hallitsee molempia.
3. Edellä olevat kappaleet eivät vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.
4. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia. Sanonta käsittää myös muun tulon ja voitonjaon, joka sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jossa osingon tai tulon maksava tai voiton jakava yhtiö asuu, rinnastetaan osakkeista saatuun tuloon.
5. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osingot on luettava tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan kuuluviksi. Tässä tapauksessa sovelletaan 8 artiklan tai 15 artiklan määräyksiä.
6. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, eikä myöskään verottaa yhtiön jakamattomasta voitosta, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.
7. a) Jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon, omistaa vähintään 10 prosenttia sen laatuisista osakkeista, joille osinko maksetaan, ei tämän artiklan 1 tai 2 kappaleen määräyksiä sovelleta osinkoon siltä osin kuin sitä on voitu maksaa vain osinkoa jakavalle yhtiölle kertyneestä voitosta tai sen saamasta tulosta, joka on kertynyt tai maksettu sille vähintään kaksitoista kuukautta ennen ratkaisevaa päivää päättyvän ajanjakson kuluessa. Tätä kohtaa sovellettaessa sanonnalla "ratkaiseva päivä" tarkoitetaan päivää, jolloin henkilö, jolla on oikeus osinkoon, sai omistukseensa vähintään 10 prosenttia kysymyksessä olevan laatuisista osakkeista.
b) Tämän artiklan 1 tai 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta jos:
1) sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon, on tässä sopimusvaltiossa vapaa tästä osingosta suoritettavasta verosta; ja
2) osinko maksetaan sellaisissa olosuhteissa, että jos saaja asuisi toisessa sopimusvaltiossa ja olisi vapaa tässä sopimusvaltiossa osingosta suoritettavasta verosta, vapautusta rajoitettaisiin tai se poistettaisiin.
c) Tätä kappaletta ei sovelleta, jos henkilö, jolla on oikeus osinkoon, näyttää, että kysymyksessä olevat osakkeet on hankittu vilpittömässä mielessä kaupallisista syistä eikä pääasiallisesti tämän artiklan mukaisen edun saamiseksi.
Ks. myös noottienvaihto .
12 artiklaKorko
1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja jonka toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö saa, verotetaan vain tässä toisessa valtiossa, jos henkilöllä on oikeus korkoon.
2. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista. Sanonta käsittää myös kaiken muun tulon, jota sen valtion lainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon, mutta ei käsitä tuloa, jota 11 artiklan mukaan käsitellään osinkona.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus korkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 8 artiklan tai 15 artiklan määräyksiä.
4. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, jonka yhteydessä koron maksamisen perusteena oleva velka on syntynyt, ja korko rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.
5. Jos koron määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus korkoon, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi mistä tahansa syystä ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus korkoon, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.
6. Tämän artiklan 1 kappaletta ei sovelleta, jos koron maksamisen perusteena oleva saaminen on syntynyt tai siirretty pääasiallisesti tämän artiklan mukaisen edun saamiseksi eikä vilpittömässä mielessä kaupallisista syistä.
13 artiklaRojalti
1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja jonka toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö saa, verotetaan vain tässä toisessa valtiossa, jos henkilöllä on oikeus rojaltiin.
2. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, siihen luettuina elokuvafilmi sekä televisio- tai radiolähetyksessä käytettävä filmi tai nauha, tekijänoikeuden sekä patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi kokemusperäisestä teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta tiedosta.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 8 artiklan tai 15 artiklan määräyksiä.
4. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen paikallisviranomainen tai tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, jonka yhteydessä rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on syntynyt, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.
5. Jos rojaltin määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus rojaltiin, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi mistä tahansa syystä ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.
6. Tämän artiklan 1 kappaletta ei sovelleta, jos rojaltin aiheuttanut oikeus tai omaisuus on syntynyt tai siirretty pääasiallisesti tämän artiklan mukaisen edun saamiseksi eikä vilpittömässä mielessä kaupallisista syistä.
14 artiklaMyyntivoitto
1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 7 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun ja toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Voitosta, joka saadaan
a) sellaisen osakkeen luovutuksesta, jonka arvo kokonaan tai suurimmalta osalta välittömästi tai välillisesti johtuu sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta, tai
b) sellaisen yhteenliittymän tai trustin (toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden) osuuden luovutuksesta, jonka varat pääasiallisesti koostuvat sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta tai edellä a) kohdassa tarkoitetuista osakkeista,
voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on. Tässä kappaleessa sanonta "osake" ei käsitä osakkeita, jotka noteerataan tai listataan tunnustetussa arvopaperipörssissä.
3. Tämän artiklan 2 kappaletta sovellettaessa sanonnalla "tunnustettu arvopaperipörssi" tarkoitetaan:
a) The Stock Exchange – Irish -nimistä arvopaperipörssiä;
b) Helsingin Arvopaperipörssiä; ja
c) muuta arvopaperipörssiä, josta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet.
4. Muusta kuin tämän artiklan 2 kappaleessa käsitellystä voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee voittoa, joka saadaan tällaisen kiinteän toimipaikan luovutuksesta (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta.
5. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan, ilma-aluksen tai kontin (siihen luettuina perävaunu, proomu ja vastaavanlainen kontin kuljetukseen tarvittava kalusto) taikka tällaisen laivan, ilma-aluksen tai kontin käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa.
6. Voitosta, joka saadaan muun kuin tämän artiklan edellä olevissa kappaleissa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 9 ARTIKLA – VOITTO YKSIKÖIDEN SELLAISTEN OSAKKEIDEN TAI INTRESSIEN LUOVUTUKSESTA, JOTKA SAAVAT ARVONSA PÄÄASIALLISESTI KIINTEÄSTÄ OMAISUUDESTA
[ Sopimusta ] sovellettaessa voidaan voitosta, jonka [ sopimusvaltiossa ] asuva henkilö saa osakkeiden tai niihin verrattavien intressien, kuten yhtymä- tai trustiosuuksien, luovutuksesta, verottaa toisessa [ sopimusvaltiossa ], jos milloin tahansa luovutusta edeltävien 365 päivän aikana nämä osakkeet tai niihin verrattavat intressit saivat suoraan tai välillisesti enemmän kuin 50 prosenttia arvostaan kiinteästä omaisuudesta, joka sijaitsee tässä toisessa [ sopimusvaltiossa ].
15 artiklaItsenäinen ammatinharjoittaminen
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa vapaan ammatin tai muun itsenäisen toiminnan harjoittamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa, jollei hänellä ole toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, joka on vakinaisesti hänen käytettävänään toiminnan harjoittamista varten. Jos hänellä on tällainen kiinteä paikka, voidaan tulosta verottaa tässä toisessa valtiossa, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään paikkaan kuuluvaksi.
2. Sanonta "vapaa ammatti" käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen ja taiteellisen toiminnan, kasvatus- ja opetustoiminnan sekä sen itsenäisen toiminnan, jota lääkäri, kirurgi, asianajaja, insinööri, arkkitehti, hammaslääkäri, tilintarkastaja ja eläinlääkäri harjoittavat.
16 artiklaYksityinen palvelus
1. Jollei 17, 19, 20 ja 21 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä verottaa siellä.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:
a) saaja oleskelee toisessa valtiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 183 päivää kahdentoista kuukauden ajanjaksona, joka kokonaan tai osaksi sisältyy tämän toisen valtion verovuoteen, ja
b) hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei asu toisessa valtiossa, sekä
c) hyvityksellä ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, joka työnantajalla on toisessa valtiossa.
3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen kansainväliseen liikenteeseen käyttämässä laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa tässä valtiossa.
17 artiklaJohtokunnanpalkkio
Johtokunnanpalkkiosta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen toimielimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
18 artiklaTaiteilijat ja urheilijat
1. Tämän sopimuksen 15 ja 16 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa taiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, kuten yleisurheilijana, jalkapalloilijana, golfin-, biljardin- tai kortinpelaajana taikka nyrkkeilijänä, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta (riippumatta siitä, tapahtuuko toiminta yksilöllisesti tai ryhmän jäsenenä), verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Milloin tulo, joka saadaan taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 8, 15 ja 16 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.
19 artiklaEläke, elinkorko ja sosiaalivakuutussuoritukset
1. Jollei 20 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä, joka maksetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle aikaisemman epäitsenäisen työn perusteella, sekä elinkorosta, joka maksetaan tällaiselle henkilölle, vain tässä valtiossa.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä, ja jollei 20 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, voidaan sopimusvaltion sosiaalivakuutuslainsäädännön mukaan maksetusta eläkkeestä ja muusta tämän lainsäädännön mukaan tapahtuneesta suorituksesta verottaa tässä valtiossa.
3. Sanonnalla "elinkorko" tarkoitetaan vahvistettua rahamäärää, joka vahvistettuina ajankohtina joko elinkautena tai yksilöitynä taikka tiettynä aikana toistuvasti maksetaan ja joka perustuu velvoitukseen toimeenpanna maksut täyden raha- tai rahanarvoisen suorituksen vastikkeeksi.
20 artiklaJulkinen palvelus
1. a) Hyvityksestä (eläkettä lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio tai sen paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion tai sen paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.
b) Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos työ tehdään tässä valtiossa ja
1) henkilö on tämän valtion kansalainen; tai
2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.
2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio tai sen paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty tämän valtion tai sen paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.
b) Tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos hän on tämän valtion kansalainen.
3. Tämän sopimuksen 16, 17 ja 19 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, jotka maksetaan sopimus-valtion tai sen paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.
21 artiklaOpiskelijat
Rahamääristä, jotka opiskelija, ammattioppilas tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee ensiksi mainitussa valtiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei tässä valtiossa veroteta, edellyttäen, että nämä rahamäärät kertyvät tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.
22 artiklaMuu tulo
1. Tulosta (lukuun ottamatta trustista saatua tuloa), jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa riippumatta siitä, mistä tulo kertyy.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta tuloon, lukuun ottamatta 7 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa, jos sopimusvaltiossa asuva tulon saaja, jolla on oikeus tuloon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja tulon maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 8 artiklan tai 15 artiklan määräyksiä.
23 artiklaMääräyksiä, joita sovelletaan tiettyyn rannikon ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan
1. Tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä tämän artiklan määräyksiä sovelletaan toimintaan (tässä artiklassa "merkityksellinen toiminta"), jota harjoitetaan rannikon ulkopuolella sopimusvaltiossa olevan merenpohjan, sen sisustan tai niiden luonnonvarojen tutkimiseen tai hyväksikäyttöön.
2. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen, joka harjoittaa merkityksellistä toimintaa toisessa sopimusvaltiossa, katsotaan, jollei tämän artiklan 3 kappaleesta muuta johdu, harjoittavan liiketoimintaa tässä toisessa valtiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta.
3. Merkityksellinen toiminta, jota sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 30 päivän ajan kahdentoista kuukauden ajanjaksona, ei muodosta liiketoiminnan harjoittamista siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Tätä kappaletta sovellettaessa:
a) Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys, joka harjoittaa merkityksellistä toimintaa toisessa sopimusvaltiossa, on etuyhteydessä toiseen yritykseen, joka harjoittaa olennaisesti samanlaista merkityksellistä toimintaa siellä, katsotaan ensiksi mainitun yrityksen harjoittavan kaikkea sellaista toimintaa, jota viimeksi mainittu yritys harjoittaa; tämä sääntö ei kuitenkaan ole voimassa, sikäli kuin viimeksi mainittua toimintaa harjoitetaan samaan aikaan kuin ensiksi mainitun yrityksen omaa toimintaa;
b) yrityksen katsotaan olevan etuyhteydessä toiseen yritykseen, jos yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisen yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta taikka jos samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat molempien yritysten johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan näiden yritysten pääomasta.
4. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön, joka harjoittaa merkityksellistä toimintaa toisessa sopimusvaltiossa vapaana ammattina tai muuna itsenäisenä toimintana, katsotaan harjoittavan tätä toimintaa tässä toisessa valtiossa olevasta kiinteästä paikasta. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa harjoitetusta toiminnasta ei kuitenkaan veroteta tässä toisessa valtiossa, jos toimintaa harjoitetaan tässä toisessa valtiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 30 päivän ajan kahdentoista kuukauden ajanjaksona.
5. Palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa harjoitetun merkityksellisen toiminnan yhteydessä tehdystä epäitsenäisestä työstä, voidaan, sikäli kuin työ tehdään rannikon ulkopuolella tässä toisessa valtiossa, verottaa tässä toisessa valtiossa.
24 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistaminen
1. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:
a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Irlannissa, Suomen on, jollei tämän kappaleen b) kohdan määräyksistä muuta johdu, vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Irlannissa tulosta maksettua veroa vastaava määrä.
Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa Irlannissa.
b) Osinko, jonka Irlannissa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta, jos saaja välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä.
c) Tämän kappaleen a) kohtaa sovellettaessa sanonnan "Irlannissa tulosta maksettu vero" katsotaan käsittävän Irlannin veron määrän, joka Irlannin verolainsäädännön mukaan olisi ollut maksettava tulosta, jollei tästä tulosta suoritettavaa Irlannin veroa olisi alennettu Finance Act 1980 -nimisen lain I osan VI luvun määräysten mukaan (sellaisina kuin nämä määräykset kulloinkin ovat muutettuina ilman että niiden yleiseen periaatteeseen on vaikutettu).
2. Jollei Irlannin lainsäädännöstä, joka koskee muualla kuin Irlannissa maksettavan veron vähentämistä Irlannin verosta, muuta johdu (sikäli kuin tämä lainsäädäntö ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen)
a) vähennetään Suomen vero, joka Suomen lainsäädännön mukaan ja tämän sopimuksen mukaisesti on suoritettava joko välittömästi tai vähennyksenä Suomessa olevasta lähteestä saadusta tulosta tai veronalaisesta myyntivoitosta (lukuun ottamatta osingon osalta veroa voitosta, josta osinko maksetaan), siitä Irlannin verosta, joka lasketaan saman tulon tai myyntivoiton perusteella kuin minkä perusteella Suomen vero lasketaan;
b) milloin Suomessa asuva yhtiö maksaa osinkoa Irlannissa asuvalle yhtiölle, joka välittömästi tai välillisesti hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä, on vähennystä myönnettäessä otettava huomioon (tämän kappaleen a) kohdan mukaan vähennettävän Suomen veron lisäksi) se Suomen vero, joka osingon maksavan yhtiön on suoritettava siitä voitosta, josta osinko maksetaan;
c) Suomen veron määrää, jota tämän kappaleen a) kohdan mukaisesti käsitellään Suomen lainsäädännön mukaan ja tämän sopimuksen mukaisesti maksettavana, koskevat sellaisen tulon osalta, johon 11 artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan, siinä kappaleessa olevat rajoitukset.
3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaletta sovellettaessa katsotaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön saaman tulon ja myyntivoiton, joista tämän sopimuksen mukaisesti voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa, kertyneen tässä toisessa sopimusvaltiossa olevasta lähteestä.
4. Jos sopimusvaltiossa asuvan henkilön tulo on tämän sopimuksen määräyksen mukaan vapautettu verosta tässä valtiossa, tämä valtio voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon, joka on vapautettu verosta.
25 artiklaSyrjintäkielto
1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua.
2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen.
3. Tämän artiklan ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään henkilölle, joka ei asu tässä valtiossa, sellaista vapautusta verosta, vähennystä verotuksessa, huojennusta verosta tai alennusta veroon, joka myönnetään omassa valtiossa asuvalle henkilölle.
4. Muussa kuin sellaisessa tapauksessa, jossa 10 artiklan 1 kappaleen, 12 artiklan 5 kappaleen tai 13 artiklan 5 kappaleen määräyksiä sovelletaan, ovat korko, rojalti ja muu maksu, jotka sopimusvaltiossa oleva yritys suorittaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vähennyskelpoisia tämän yrityksen verotettavaa tuloa määrättäessä samoin ehdoin kuin maksu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle.
5. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi ensiksi mainitussa valtiossa oleva muu samanluonteinen yritys joutuu tai saattaa joutua.
26 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely
1.
Tämän sopimuksen 26 artiklan 1 kappaleen ensimmäinen virke ON KORVATTU yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäisellä virkkeellä
Jos sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu tai, jos kysymyksessä on 25 artiklan 1 kappaleen soveltaminen, jonka kansalainen hän on, ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisessä oikeusjärjestyksessä olevia oikeussuojakeinoja.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY
Jos henkilö katsoo, että [ sopimusvaltion ] tai molempien [ sopimusvaltioiden ] toimenpiteet johtavat tai tulevat johtamaan hänen osaltaan verotukseen, joka on [ tämän sopimuksen ] määräysten vastainen, hän voi, näiden [ sopimusvaltioiden ] sisäisessä lainsäädännössä olevista oikeusturvakeinoista riippumatta, saattaa asiansa jommankumman [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi.
Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa siitä kun tämä sopimusvaltiossa asuva henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka hänen mielestään on aiheuttanut tämän sopimuksen määräysten vastaisen verotuksen.
2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että vältetään verotus, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen. Siinä tapauksessa, että toimivaltaiset viranomaiset pääsevät sopimukseen, sopimusvaltiot määräävät veroa ja palauttavat sitä tai myöntävät veronhyvitystä tehdyn sopimuksen mukaisesti. Sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen estämättä.
3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY
Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita [ sopimuksessa ] ei säännellä.
(Käännös)
VI OSA. VÄLIMIESMENETTELY
Yleissopimuksen 19 artikla (Pakollinen sitova välimiesmenettely)
1. Jos
a) henkilö on saattanut asian [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi [ tämän sopimuksen 26 artiklan 1 kappaleen ] mukaisesti sillä perusteella, että jommankumman [ sopimusvaltion ] tai molempien [ sopimusvaltioiden ] toimenpiteet ovat johtaneet tämän henkilön osalta verotukseen, joka on [ sopimuksen ] määräysten vastainen; ja
b) toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty sopimaan tämän asian ratkaisemisesta [ sopimuksen 26 artiklan 2 kappaleen ] nojalla kahden vuoden ajanjakson aikana, joka alkaa tapauksen mukaan [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 8 tai 9 kappaleessa tarkoitettuna alkamispäivänä (paitsi jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat ennen tämän ajanjakson päättymistä sopineet eri ajanjaksosta tämän asian osalta ja ilmoittaneet siitä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle),
asiasta syntyneet ratkaisemattomat kysymykset on, jos henkilö sitä kirjallisesti pyytää, jätettävä välimiesmenettelyyn [ yleissopimuksen VI osassa ] kuvatulla tavalla, [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 10 kappaleen määräysten nojalla sopimien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.
2. Jos toimivaltainen viranomainen on keskeyttänyt [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitetun keskinäisen sopimusmenettelyn sillä perusteella, että asia on yhden tai useamman saman kysymyksen osalta vireillä tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on antanut lopullisen päätöksen tai asian käsittely on keskeytetty tai vedetty pois. Lisäksi, jos se henkilö, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, ja toimivaltainen viranomainen ovat sopineet keskinäisen sopimusmenettelyn keskeyttämisestä, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun keskeytys on lopetettu.
3. Jos molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei ole ajoissa antanut jommankumman toimivaltaisen viranomaisen pyytämiä olennaisia lisätietoja [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätyn ajanjakson alkamisen jälkeen, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrättyä ajanjaksoa pidennetään yhtä pitkällä ajanjaksolla kuin se ajanjakso, joka alkaa päivänä, jona tietoja pyydettiin, ja loppuu päivänä, jona ne annettiin.
4. a) Välimiesmenettelyyn jätetyistä kysymyksistä annettava välimiesmenettelyratkaisu toteutetaan [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettua asiaa koskevalla keskinäisellä sopimuksella. Välimiesmenettelyratkaisu on lopullinen.
b) Välimiesmenettelyratkaisu sitoo kumpaakin [ sopimusvaltiota ], paitsi seuraavissa tapauksissa:
i) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei hyväksy keskinäistä sopimusta välimiesmenettelyratkaisun täytäntöönpanosta. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset eivät voi enää jatkaa asian käsittelyä. Henkilön, jota asia välittömästi koskee, katsotaan jättäneen hyväksymättä asiassa annetun välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevan keskinäisen sopimuksen, jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei 60 päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jona ilmoitus keskinäisestä sopimuksesta on lähetetty henkilölle, vedä kaikkia välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevassa keskinäisessä sopimuksessa ratkaistuja kysymyksiä pois tuomioistuimen tai hallinnollisen muutoksenhakuelimen käsittelystä tai muuten lopeta vireillä olevaa näitä kysymyksiä koskevaa oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä tämän keskinäisen sopimuksen mukaisella tavalla.
ii) jos jonkin [ sopimusvaltion ] tuomioistuinten lopullisessa päätöksessä katsotaan, että välimiesmenettelyratkaisu on pätemätön. Tässä tapauksessa katsotaan, ettei [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen mukaista välimiesmenettelypyyntöä ole tehty eikä välimiesmenettelyä ole suoritettu (paitsi [ yleissopimuksen ] 21 artiklaa (Välimiesmenettelyn salassapito) ja 25 artiklaa (Välimiesmenettelyn kustannukset) sovellettaessa). Tässä tapauksessa voidaan tehdä uusi välimiesmenettelypyyntö, paitsi jos toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tällaista uutta pyyntöä ei tule sallia.
iii) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, jatkaa tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä kysymyksistä, jotka ratkaistiin keskinäisessä sopimuksessa välimiesmenettelyratkaisun toteuttamisesta.
5. Sen toimivaltaisen viranomaisen, joka on vastaanottanut [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen a kohdassa kuvatun alkuperäisen keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön, on kahden kalenterikuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta:
a) lähetettävä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ilmoitus siitä, että se on vastaanottanut pyynnön; ja
b) lähetettävä ilmoitus tästä pyynnöstä ja pyynnön jäljennös toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselle viranomaiselle.
6. Kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön (tai sen jäljennöksen toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselta viranomaiselta), se joko:
a) ilmoittaa asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, että se on vastaanottanut tiedot, jotka tarvitaan asian sisällön käsittelyä varten; tai
b) pyytää tältä henkilöltä lisätietoja tätä varten.
7. Jos toinen tai molemmat toimivaltaisista viranomaisista ovat pyytäneet [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti henkilöltä, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, lisätietoja, jotka tarvitaan asian sisällön arviointia varten, lisätietoja pyytäneen toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kalenterikuukauden kuluessa lisätietojen vastaanottamisesta tältä henkilöltä ilmoitettava tälle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle joko:
a) että se on vastaanottanut pyydetyt tiedot; tai
b) että jotkin pyydetyistä tiedoista vielä puuttuvat.
8. Jos kumpikaan toimivaltainen viranomainen ei ole pyytänyt lisätietoja [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:
a) päivä, jona molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet henkilölle, joka on saattanut asian käsiteltäväksi [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja
b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettu [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 5 kappaleen b kohdan mukaisesti.
9. Jos lisätietoja on pyydetty [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:
a) viimeisin päivä, jona lisätietoja pyytäneet toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 7 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja
b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet kaikki tiedot, jotka jompikumpi toimivaltainen viranomainen on pyytänyt asian käsiteltäväksi saattaneelta henkilöltä.
Jos kuitenkin jompikumpi tai kumpikin toimivaltaisista viranomaisista lähettää [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 7 kappaleen b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, tällaista ilmoitusta on käsiteltävä [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisena lisätietopyyntönä.
10. [ Sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on keskinäisellä sopimuksella [ sopimuksen 26 artiklan mukaisesti ] sovittava [ yleissopimuksen VI osaan ] sisältyvien määräysten soveltamistavasta, mukaan lukien ne vähimmäistiedot, jotka ovat tarpeen jokaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle asian sisällön harkintaa varten. Tällainen sopimus on tehtävä ennen päivää, jona asian ratkaisemattomat kysymykset voidaan ensi kerran jättää välimiesmenettelyyn, ja sitä voidaan muuttaa aika ajoin sen jälkeen.
12. [ Yleissopimuksen 19 artiklan ] muiden määräysten estämättä:
a) keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muutoin kuuluu [ yleissopimuksessa ] määrätyn välimiesmenettelyn piiriin, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos jommankumman [ sopimusvaltion ] tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on jo antanut päätöksen tästä kysymyksestä;
b) jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen, ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille päätöksensä, jommankumman [ sopimusvaltion ] tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin antaa tätä kysymystä koskevan päätöksen, välimiesmenettely on lopetettava.
Yleissopimuksen 20 artikla (Välimiesten nimeäminen)
1. Paitsi siltä osin kuin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä, [ yleissopimuksen VI osan ] osalta sovelletaan [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2–4 kappaletta.
2. Välimiespaneelin jäsenten nimeämistä koskevat seuraavat säännöt:
a) Välimiespaneelin on koostuttava kolmesta jäsenestä (luonnollisesta henkilöstä), joilla on asiantuntemusta tai kokemusta kansainvälisissä veroasioissa.
b) Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä yksi paneelin jäsen 60 päivän kuluessa [ yleissopimuksen ] 19 artiklan 1 kappaleen mukaisen välimiesmenettelypyynnön esittämispäivästä. Kahden näin nimetyn paneelin jäsenen on 60 päivän kuluessa jälkimmäisestä nimeämisestä nimettävä kolmas jäsen, joka toimii välimiespaneelin puheenjohtajana. Puheenjohtaja ei saa olla kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen eikä asua kummallakaan niistä.
c) Kunkin välimiespaneeliin nimetyn jäsenen on oltava puolueeton ja riippumaton [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisista viranomaisista, verohallinnoista ja finanssiministeriöistä sekä kaikista henkilöistä, joita asia välittömästi koskee (samoin kuin heidän neuvonantajistaan) nimeämisen hyväksymisen ajankohtana, säilytettävä puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa koko menettelyn ajan ja vältettävä kohtuullisen ajanjakson ajan sen jälkeen kaikkea sellaista menettelyä, joka voi vahingoittaa vaikutelmaa välimiesten puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta menettelyn osalta.
3. Mikäli [ sopimusvaltion ] toimivaltainen viranomainen ei nimeä välimiespaneelin jäsentä sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2 kappaleessa tai joista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen, nimeää jäsenen tämän toimivaltaisen viranomaisen puolesta.
4. Jos välimiespaneelin kaksi ensimmäistä jäsentä eivät nimeä puheenjohtajaa sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2 kappaleessa tai joista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen, nimeää puheenjohtajan.
Yleissopimuksen 21 artikla (Välimiesmenettelyn salassapito)
1. Ainoastaan sovellettaessa niitä [ yleissopimuksen VI osan ] määräyksiä, [ sopimuksen ] määräyksiä ja [ sopimusvaltioiden ] sisäistä lainsäädäntöä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon, salassapitoon ja hallinnolliseen apuun, välimiespaneelin jäsenten ja jäsenkohtaisen enintään kolmihenkisen henkilökunnan (ja tulevien välimiesten, vain siltä osin kuin on tarpeen todentaa heidän kykynsä täyttää välimiehiä koskevat vaatimukset) katsotaan olevan henkilöitä tai viranomaisia, joille tietoja voidaan ilmaista. Välimiespaneelin tai tulevien välimiesten saamia tietoja ja toimivaltaisten viranomaisten välimiespaneelilta saamia tietoja pidetään tietoina, jotka vaihdetaan [ sopimuksen ] tiedonvaihtoa ja virka-apua koskevien määräysten mukaisesti.
2. [ Sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että välimiespaneelin jäsenet ja heidän henkilökuntansa suostuvat kirjallisesti ennen välimiesmenettelyssä toimimistaan käsittelemään välimiesmenettelyyn liittyviä tietoja niiden salassapito- ja vaitiolovelvoitteiden mukaisesti, jotka kuvataan niissä [ sopimuksen ] määräyksissä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon ja virka-apuun, sekä [ sopimusvaltioiden ] sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.
Yleissopimuksen 22 artikla (Asian ratkaiseminen ennen välimiesmenettelyn päättymistä)
Sovellettaessa [ yleissopimuksen VI osaa ] ja niitä [ sopimuksen ] määräyksiä, joilla määrätään asioiden ratkaisemisesta keskinäisellä sopimuksella, asiaa koskeva keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin välimiesmenettely lopetetaan, jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön esittämisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille:
a) [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset pääsevät keskinäiseen sopimukseen asian ratkaisemisesta; tai
b) asian käsiteltäväksi saattanut henkilö peruuttaa välimiesmenettelyä tai keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyyntönsä.
Yleissopimuksen 23 artikla (Välimiesmenettelyn laji)
1. [ Yleissopimuksen VI osan ] mukaiseen välimiesmenettelyyn sovelletaan seuraavia sääntöjä, paitsi siltä osin kuin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä:
a) Sen jälkeen, kun asia on jätetty välimiesmenettelyyn, kunkin [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen on annettava välimiespaneelille sopimuksella asetettuun päivään mennessä ratkaisuehdotus, jossa käsitellään kaikkia asian ratkaisemattomia kysymyksiä (ottaen huomioon kaikki [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten välillä aikaisemmin siinä asiassa tehdyt sopimukset). Ratkaisuehdotus on rajattava täsmällisten rahamäärien (esimerkiksi tulojen tai kulujen) esittämiseen, tai jos siitä on erityisesti määrätty, [ sopimuksen ] nojalla määrätyn veron maksimiverokantaan, asian jokaisen oikaisu- tai vastaavan kysymyksen osalta. Jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen [ sopimuksen ] määräyksen soveltamisedellytyksiä koskevasta kysymyksestä (jäljempänä "kynnyskysymys"), kuten luonnollisen henkilön asuinpaikasta tai siitä, onko olemassa kiinteä toimipaikka, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia kysymyksiin, joista päättäminen riippuu näiden kynnyskysymysten ratkaisemisesta.
b) Kunkin [ sopimusvaltion ] toimivaltainen viranomainen voi myös antaa ratkaisuehdotusta tukevia kannanottoja välimiespaneelin harkittavaksi. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen, joka antaa ratkaisuehdotuksen tai ratkaisuehdotusta tukevan kannanoton, on annettava siitä jäljennös toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona ratkaisuehdotus ja ratkaisuehdotusta tukeva kannanotto on ollut määrä antaa. Kukin toimivaltainen viranomainen voi myös sopimuksella määrättyyn päivään mennessä antaa välimiespaneelille vastineen toisen toimivaltaisen viranomaisen antamaan ratkaisuehdotukseen ja ratkaisuehdotusta tukevaan kannanottoon. Jäljennös vastineesta on annettava toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona vastine on ollut määrä antaa.
c) Välimiespaneeli valitsee päätöksekseen yhden toimivaltaisten viranomaisten asiaa varten jättämistä ratkaisuehdotuksista jokaisen kysymyksen ja kynnyskysymysten osalta, eikä se sisällytä päätökseen perustelua tai muuta selitystä. Välimiesmenettelyratkaisu hyväksytään paneelin jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Välimiespaneeli antaa päätöksensä kirjallisena tiedoksi [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille. Välimiesmenettelyratkaisulla ei ole ennakkotapausarvoa.
5. Ennen välimiesmenettelyn aloittamista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että kaikki asian käsiteltäväksi saattaneet henkilöt ja heidän neuvonantajansa hyväksyvät kirjallisesti sen, että ne eivät ilmaise muulle henkilölle välimiesmenettelyn kuluessa jommaltakummalta toimivaltaiselta viranomaiselta tai välimiespaneelilta saamiaan tietoja. Asiaa koskeva [ sopimuksen ] mukainen keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin [ yleissopimuksen VI osan ] mukainen välimiesmenettely lopetetaan, jos asian käsiteltäväksi saattanut henkilö tai joku tämän henkilön neuvonantajista olennaisesti rikkoo tätä vaitiolosopimusta milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä tiedoksi [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille.
Yleissopimuksen 24 artikla (Sopimus erilaisesta ratkaisusta)
2. [ Yleissopimuksen VI osan ] mukainen välimiesmenettelyratkaisu ei, [ yleissopimuksen ] 19 artiklan 4 kappaleen estämättä, sido [ sopimusvaltioita ], eikä sitä toteuteta, jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset sopivat kaikkia ratkaisemattomia kysymyksiä koskevasta erilaisesta ratkaisusta kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun välimiesmenettelyratkaisu on annettu niille tiedoksi.
Yleissopimuksen 25 artikla (Välimiesmenettelyn kustannukset)
[ Yleissopimuksen VI osan ] mukaisessa välimiesmenettelyssä [ sopimusvaltiot ] vastaavat välimiespaneelin jäsenten maksuista ja kuluista samoin kuin [ sopimusvaltioille ] välimiesmenettelytoimien yhteydessä kertyneistä kustannuksista tavalla, josta [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on sovittava keskinäisellä sopimuksella. Jos tällaista sopimusta ei ole, jokainen [ sopimusvaltio ] vastaa omista ja nimeämänsä paneelin jäsenen kuluista. [ Sopimusvaltiot ] vastaavat yhtäläisin osuuksin välimiespaneelin puheenjohtajan kustannuksista ja muista kuluista, jotka liittyvät välimiesmenettelyn hoitamiseen.
Yleissopimuksen 26 artikla (Yhteensopivuus)
2. Keskinäisestä sopimusmenettelystä syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muuten kuuluu [ yleissopimuksen VI osassa ] määrätyn välimiesmenettelyn alaan, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos kysymys kuuluu sellaisen asian alaan, jonka osalta on aikaisemmin asetettu välimiespaneeli tai vastaava elin sellaisen kahden- tai monenvälisen sopimuksen mukaisesti, jolla määrätään keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvien ratkaisemattomien kysymysten pakollisesta sitovasta välimiesmenettelystä.
3. [ Mikään ] [ yleissopimuksen VI osassa ] ei vaikuta sellaisten laajempien velvoitteiden täyttämiseen, jotka koskevat keskinäisen sopimusmenettelyn yhteydessä syntyvien ratkaisemattomien kysymysten välimiesmenettelyä ja jotka johtuvat muista sopimuksista, joiden osapuolia [ sopimusvaltiot ] ovat tai tulevat olemaan.
Yleissopimuksen 28 artiklan (Välimiesmenettelyn soveltamisala) 2 kappaleen a kohta
Yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti Suomen tasavalta muotoilee seuraavat varaumat niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn yleissopimuksen VI osan määräysten mukaisesti :
1. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy veron välttämisen vastaisten kotimaisten sääntöjen soveltamista kummassa tahansa [ sopimusvaltiossa ]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset veron välttämisen vastaiset säännökset ovat verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 27–30 §:t, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a §:n 9 momentti ja 52 h sekä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettu laki (1217/1994). Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.
2. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy menettely, jonka osalta tuomioistuin on todennut verovelvollisen tai verovelvollisen puolesta toimivan henkilön syylliseksi veropetokseen tai muuhun verorikokseen kummassa tahansa [ sopimusvaltiossa ]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset säännökset ovat rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–4 §:t. Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.
3. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle tuloja tai varallisuutta koskevat asiat, jos kaksinkertaista verotusta ei ole. Kaksinkertainen verotus tarkoittaa sitä, että molemmat [ sopimusvaltiot ] ovat määränneet saman veronalaisen tulon tai varallisuuden osalta veroja, jotka aiheuttavat joko lisää veromaksua, lisää verovelvollisuutta tai peruuntumista taikka alentumista tappioissa, joita voitaisiin käyttää verotettavan tulon kuittaukseen.
4. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määrissä, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, tapaukset, joissa verotettava tapahtuma on ennen viitepäivämäärää;
b) kaikkien muiden kannettavien verojen osalta verot, jotka kannetaan ennen viitepäivämäärää alkaneilla verokausilla.
Tässä varaumassa tarkoitettu viitepäivä on myöhäisin seuraavista:
i) päivä, jona yleissopimusta aletaan soveltaa molemmissa [ sopimusvaltioissa ] kyseessä olevan veron osalta;
ii) tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta tai ilmoituksesta, joka johtaa [ yleissopimuksen VI osan ] soveltumiseen molempien [ sopimusvaltioiden ] osalta; ja
iii) jos kyse, on tapauksesta, joka tulisi välimiesmenettelyn soveltamisalaan sen jälkeen, kun [ yleissopimuksen VI osaa ] on alettu soveltaa molempien [ sopimusvaltioiden ] osalta, [ yleissopimuksen ] 28 artiklan 2 kappaleessa tai 19 artiklan 12 kappaleessa tarkoitetun varauman peruuttamisen johdosta, tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta.
5. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle kaikki asiat, joissa on jätetty hakemus kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä tehdyn yleissopimuksen (90/436/ETY) – niin kuin se on muutettuna – tai muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hyväksymien asiakirjojen tai näitä toimeenpanevien kotimaisten säännösten perusteella.
Yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti Irlanti muotoilee seuraavat varaumat niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn yleissopimuksen VI osan määräysten mukaisesti.
Sen estämättä, mitä [ yleissopimuksen ] 19 artiklan 1 kappaleessa säädetään (pakollinen sitova välimiesmenettely), asiaa ei voida saattaa välimiesmenettelyyn, jos asiaan liittyy:
1. Vakavat rangaistukset. Irlanti varaa itselleen oikeuden jättää [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle tapaukset, jotka liittyvät toimiin, joiden osalta verovelvolliselle tai häneen liittyvälle henkilölle (tai joko verovelvollisen tai häneen liittyvän henkilön puolesta toimivalle henkilölle) voidaan määrätä rangaistus vuoden 1997 verojen yhtenäistämislain (Taxes Consolidation Act) 1077E §:n mukaisen tahallisen teon seurauksena. Tätä varten ”tahallista tekoa” on tulkittava tulojen tarkastamista ja muiden määräysten noudattamista koskevien käytännesääntöjen (the Code of Practice for Revenue Audits and other Compliance Interventions) ohjeiden mukaisesti, joita tarkistetaan jatkuvasti ja joita voidaan muuttaa lainsäädännön muutosten ja uusien käytäntöjen huomioon ottamiseksi. Tämä varauma sisältää myös mahdolliset myöhemmät säännökset, joilla vuoden 1997 verojen yhtenäistämislain (Taxes Consolidation Act) 1077E § korvataan, muutetaan tai päivitetään. Irlanti ilmoittaa tallettajalle kaikista sellaisista myöhemmistä säännöksistä.
2. Kansallisten verojen välttämisen vastaiset säännökset. Irlanti varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin liittyy vuoden 1997 verojen yhtenäistämislain (Taxes Consolidation Act) 811 ja 811A §:ssä olevien Irlannin kansallisten veron välttämisen vastaisten säännösten soveltamista. Tämä varauma sisältää myös mahdolliset myöhemmät säännökset, joilla kyseiset säännökset korvataan, muutetaan tai saatetaan ajan tasalle. Irlanti ilmoittaa tallettajalle kaikista sellaisista myöhemmistä säännöksistä.
4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimukseen pääsemiseksi niissä tapauksissa, jotka mainitaan edellä olevissa kappaleissa.
27 artiklaTietojen vaihtaminen
1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden tämän sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole tämän sopimuksen vastainen. Näin vaihdettuja tietoja on käsiteltävä salaisina ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät tämän sopimuksen piiriin kuuluvia veroja tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota:
a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä;
b) antamaan tietoja, joita tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;
c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen ja ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).
28 artiklaDiplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäsenet
Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisten edustustojen tai konsuliedustustojen jäsenille.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 7 ARTIKLA – SOPIMUSTEN VÄÄRINKÄYTÖN ESTÄMINEN (PPT-määräys)
[ Sopimukseen ] perustuvaa etuutta ei, [ sopimuksen ] määräysten estämättä, myönnetä tulon tai varallisuuden osalta, jos on kohtuullista päätellä ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tosiasiat ja olosuhteet, että tämän etuuden hankkiminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuuteen, paitsi jos selvitetään, että tämän etuuden myöntäminen olisi näissä olosuhteissa [ sopimuksen ] asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.
29 artiklaVoimaantulo
1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.
2. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:
a) Suomessa:
1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon (lukuun ottamatta osinkoa ja tämän perusteella myönnettävää veronhyvitystä), joka saadaan 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen;
2) lähteellä osingosta ja tämän perusteella myönnettävästä veronhyvityksestä pidätettävän veron osalta, osinkoon, joka maksetaan osingon maksavan yhtiön 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen päättyvältä tilikaudelta;
3) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;
b) Irlannissa:
1) tuloveron ja myyntivoittoveron osalta, verovuosiin, jotka alkavat 6 päivänä huhtikuuta 1990 tai sen jälkeen;
2) yhtiöveron osalta, tilivuosiin, jotka alkavat 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen.
3. Suomen hallituksen ja Irlannin hallituksen välillä tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi Dublinissa 21 päivänä huhtikuuta 1969 allekirjoitettua sopimusta (jäljempänä "vuoden 1969 sopimus") lakataan soveltamasta veroihin, joihin tätä sopimusta tämän artiklan 2 kappaleen määräysten mukaan sovelletaan. Vuoden 1969 sopimus lakkaa olemasta voimassa sinä viimeisenä ajankohtana, jona sitä tämän kappaleen edellä olevan määräyksen mukaan sovelletaan.
4. Milloin vuoden 1969 sopimuksen määräys olisi myöntänyt suuremman huojennuksen verosta kuin mitä tämän sopimuksen mukaan myönnetään, tällaista määräystä sovelletaan edelleen kahdentoista kuukauden ajan siitä ajankohdasta, jona tämän sopimuksen määräykset muutoin olisivat tulleet sovellettaviksi tämän artiklan 2 kappaleen määräysten mukaisesti.
5. Suomen hallituksen ja Irlannin hallituksen välillä meri- ja ilmaliikenteen harjoittamisesta saatujen tulojen kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi Dublinissa 15 päivänä syyskuuta 1965 allekirjoitettua sopimusta ei sovelleta ajanjaksolta, jolta tätä sopimusta sovelletaan.
30 artiklaPäättyminen
Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona tämä sopimus tulee voimaan, irtisanoa tämän sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä. Tässä tapauksessa tämän sopimuksen soveltaminen lakkaa:
a) Suomessa:
1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;
2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;
b) Irlannissa:
1) tuloveron ja myyntivoittoveron osalta, verovuosiin, jotka alkavat sitä päivää, jona irtisanomisilmoituksessa määritelty ajanjakso loppuu, lähinnä seuraavan huhtikuun 6 päivänä tai sen jälkeen;
2) yhtiöveron osalta, tilivuosiin, jotka alkavat sitä vuotta, jona irtisanomisilmoituksessa määritelty ajanjakso loppuu, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Dublinissa 27 päivänä maaliskuuta 1992 kahtena suomen- ja englanninkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.
Noottienvaihto
1.Irlannin ulkoasiainministeri Suomen Dublinissa olevalle suurlähettiläälle
Teidän Ylhäisyytenne,
Minulla on kunnia viitata tänään allekirjoitettuun sopimukseen Irlannin hallituksen ja Suomen tasavallan hallituksen välillä tulo- ja myyntivoittoveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi sekä Irlannin hallituksen puolesta vahvistaa, että molempien hallitusten välillä on sovittu seuraavasta:
Siitä 11 artiklan 1 b) ja 2 b) kappaleessa tarkoitetusta Suomessa asuvalle henkilölle kuuluvan veronhyvityksen puolesta määrästä, johon Irlannissa asuvalla henkilöllä on oikeus sanotun 1 b) kohdan mukaan, on sovittu sillä perusteella, että tällä hetkellä
a) Irlannin yhtiöverojärjestelmän mukaan puolet yhtiön maksamasta verosta luetaan osakkeenomistajan hyväksi hänelle maksettuun osinkoon liittyvänä veronhyvityksenä,
b) Suomen yhtiöverotusjärjestelmän mukaan koko yhtiön maksama vero luetaan osakkeenomistajan hyväksi hänelle maksettuun osinkoon liittyvänä veronhyvityksenä, ja
c) yhtiöverokanta on Irlannissa 40 prosenttia ja Suomessa 36 prosenttia vuodelta 1992 ja sitä seuraavilta vuosilta.
Siten kohtuullinen tasapaino saavutetaan näissä olosuhteissa sillä, että Irlannissa asuvalle henkilölle, joka saa osinkoa Suomessa asuvalta yhtiöltä, annetaan puolet siitä veronhyvityksestä, johon Suomessa asuvalla henkilöllä olisi oikeus.
On kuitenkin sovittu, että jos yhtiöverokanta tai osinkoon liittyvän veronhyvityksen suuruus muuttuu joko Irlannissa tai Suomessa, molempien maiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen muutoksista ja harkittava onko suhdeluku puolet tai jokin muu suhdeluku sopiva ottaen huomioon uudet olosuhteet, ja jos suhdeluku puolet ei enää ole oikeutettu, Suomen ja Irlannin hallitusten on neuvoteltava uudelleen 11 artiklan 1 b) ja 2 b) kappale.
Minulla on edelleen kunnia pyytää Teitä ystävällisesti vahvistamaan Suomen hallituksen puolesta, että edellä olevasta on sovittu.
Käytän tätä tilaisuutta uudistaakseni Teidän Ylhäisyydellenne korkeimman kunnioitukseni vakuutuksen.
Dublinissa 27 päivänä maaliskuuta 1992
2.Suomen Dublinissa oleva suurlähettiläs Irlannin ulkoasiainministerille
Teidän Ylhäisyytenne,
Minulla on kunnia tunnustaa vastaanottaneeni tänään päivätyn noottinne, joka kuuluu seuraavasti:
– –
(Irlannin edellä olevan nootin teksti.)
– –
Minulla on edelleen kunnia vahvistaa hallitukseni puolesta, että Suomen hallitus on yhtä mieltä edellä olevasta.
Käytän tätä tilaisuutta uudistaakseni Teidän Ylhäisyydellenne korkeimman kunnioitukseni vakuutuksen.
Dublinissa 27 päivänä maaliskuuta 1992
Alaviitteet
- 1.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Irlanti alkaa soveltaa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Irlannin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 2.
Katso sopimuksen 28 artiklaa välittömästi seuraava laatikko.
- 3.
Katso sopimuksen 28 artiklaa välittömästi seuraava laatikko.
- 4.
Katso sopimuksen 28 artiklaa välittömästi seuraava laatikko.
- 5.
Yleissopimuksen 28 artiklan 9 kappaleen ja 29 artiklan 6 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 28 artiklan 9 kappaleen ja 29 artiklan 6 kappaleen mukaisesti Irlanti alkaa soveltaa yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Irlannin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 6.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäistä virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Irlanti alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäistä virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Irlannin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 7.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 3 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Irlanti alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 3 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Irlannin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 8.
Yleissopimuksen 36 artiklan 1 kappaleen mukaisesti yleissopimuksen VI osan määräyksiä (Välimiesmenettely) aletaan soveltaa tähän sopimukseen niiden asioiden suhteen, jotka saatetaan sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi 1 päivänä kesäkuuta 2019 tai sen jälkeen.
Yleissopimuksen 36 artiklan 2 kappaleen mukaisesti yleissopimuksen VI osan määräyksiä (Välimiesmenettely) aletaan soveltaa tähän sopimukseen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi ennen 1 päivää kesäkuuta 2019 saatettuihin tapauksiin vain siltä osin kuin kummankin sopimusvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että sitä sovelletaan kyseiseen asiaan.
Välimiesmenettelyyn VI osan määräysten mukaisesti otettavien asioiden soveltamisala on kuitenkin rajoitettu sopimusvaltioiden yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti tehtyjen varaumien vuoksi. Nämä varaumat on esitetty tämän laatikon lopussa.
- 9.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Irlanti alkaa soveltaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Irlannin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.