78-79/1992

1 artiklaHenkilöt, joihin sopimusta sovelletaan

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Suomessa:

1) valtion tulovero;

2) kunnallisvero;

3) kirkollisvero; ja

4) lähdevero;

(jäljempänä ”Suomen vero”);

b) Barbadosissa:

1) tulovero (siihen luettuna vakuutusmaksutuloista suoritettava vero);

2) yhtiövero (siihen luettuna sivuliikkeen tulosta suoritettava vero); ja

3) öljyn talteenottamistoiminnasta suoritettava vero;

(jäljempänä ”Barbadosin vero”).

2. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) ”Suomi” tarkoittaa Suomen tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen tasavallan aluetta ja Suomen tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden yläpuolella olevien vesien luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

b) ”Barbados” tarkoittaa Barbadosin saarta ja sen aluevesiä, niihin luettuina näiden aluevesien ulkopuolella olevat alueet, jotka kansainvälisen oikeuden ja Barbadosin lainsäädännön mukaan ovat sellaisia alueita, joilla Barbados saa käyttää oikeuksiaan merenpohjaan ja sen sisustaan sekä niiden luonnonvaroihin;

c) ”henkilö” käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän;

d) ”yhtiö” tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä;

e) ”sopimusvaltiossa oleva yritys” ja ”toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys” tarkoittavat yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;

f) ”kansalainen” tarkoittaa luonnollista henkilöä, jolla on sopimusvaltion kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

g) ”kansainvälinen liikenne” tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, paitsi milloin kuljetus tapahtuu ainoastaan sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

h) ”toimivaltainen viranomainen” tarkoittaa:

1) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa;

2) Barbadosissa valtiovarainministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa.

2. Kun sopimusvaltio soveltaa sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.

4 artiklaKotipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla ”sopimusvaltiossa asuva henkilö” tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla. Sanonta ei kuitenkaan käsitä henkilöä, joka on tässä valtiossa verovelvollinen vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon perusteella.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);

b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;

c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa valtioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;

d) jos hän on molempien valtioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

5 artiklaVeronhuojennuksen rajoittaminen

Milloin tulon tai myyntivoiton verotusta tämän sopimuksen määräyksen mukaan on huojennettu Suomessa, ja luonnollinen henkilö Barbadosin voimassa olevan lainsäädännön mukaan on velvollinen suorittamaan veroa tämän tulon tai myyntivoiton perusteella vain siitä määrästä, joka on siirretty Barbadosiin tai vastaanotettu siellä eikä täydestä määrästä, sovelletaan Suomessa sopimuksen mukaan myönnettävää huojennusta vain niin suureen tulon tai myyntivoiton osaan, joka on siirretty Barbadosiin tai vastaanotettu siellä.

6 artiklaKiinteä toimipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla ”kiinteä toimipaikka” tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta ”kiinteä toimipaikka” käsittää erityisesti:

a) yrityksen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan;

f) myymälän tai muun myyntipaikan;

g) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, josta luonnonvaroja otetaan; ja

h) huomattavan kaluston tai laitteiston pitämisen yli kuuden kuukauden ajan.

3. Paikka, jossa harjoitetaan rakennus-, kokoonpano- tai asennustoimintaa tahi siihen liittyvää valvontatoimintaa, muodostaa kiinteän toimipaikan vain, jos toiminta kestää yli kuuden kuukauden ajan.

4. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan ”kiinteä toimipaikka” ei katsota käsittävän:

a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamiseksi yritykselle;

f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan a)–e) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi, edellyttäen, että koko se kiinteästä liikepaikasta harjoitettava toiminta, joka perustuu tähän yhdistämiseen, on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

5. Jos henkilö, olematta itsenäinen edustaja, johon 6 kappaletta sovelletaan, toimii yrityksen puolesta sekä hänellä on sopimusvaltiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää, katsotaan tällä yrityksellä 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun. Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan 4 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tätä kiinteää liikepaikkaa kiinteäksi toimipaikaksi mainitun kappaleen määräysten mukaan.

6. Yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen, että tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa. Milloin tällainen edustaja harjoittaa toimintaansa kokonaan tai melkein kokonaan yrityksen puolesta, ei häntä kuitenkaan pidetä tässä kappaleessa tarkoitettuna itsenäisenä edustajana, vaan sellaisessa tapauksessa sovelletaan 4 kappaleen määräyksiä.

7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä – tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä – joka asuu toisessa sopimusvaltiossa taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

7 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. a) Sanonnalla ”kiinteä omaisuus” on, jollei b) ja c) kohdan määräyksistä muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on.

b) Sanonta ”kiinteä omaisuus” käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön.

c) Laivoja ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.

4. Jos osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

5. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja itsenäisessä ammatinharjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

8 artiklaLiiketulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.

2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys, jolla on toisessa sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, tässä toisessa valtiossa harjoittaa muulla tavoin kuin kiinteästä toimipaikasta liiketoimintaa, joka on samaa tai samanluonteista kuin kiinteästä toimipaikasta harjoitettu liiketoiminta, voidaan 1 kappaleen määräysten estämättä toiminnasta saatu tulo lukea kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi, jollei yritys osoita, että tätä toimintaa ei perustellusta syystä olisi voitu harjoittaa kiinteästä toimipaikasta.

3. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 4 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

4. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneet menot, riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

5. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.

6. Jos veroviranomaisen käytettävissä olevat tiedot ovat riittämättömät kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavan tulon määräämiseksi, tämä viranomainen voi määrätä tulon vapaan harkinnan perusteella tai arvioimalla, edellyttäen, että harkintaa harjoitetaan tai arvio tehdään tämän artiklan periaatteiden mukaisesti.

7. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

9 artiklaMerenkulku ja ilmakuljetus

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainväliseen liikenteeseen käytettyjen konttien (niihin luettuina perävaunut, proomut ja vastaavanlainen konttien kuljetukseen tarvittava kalusto) käytöstä, huollosta tai vuokralle antamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.

10 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,

noudatetaan seuraavaa.

Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

2. Milloin tulo, josta sopimusvaltiossa olevaa yritystä on verotettu tässä valtiossa, luetaan myös toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuloon ja siitä verotetaan tämän mukaisesti tässä toisessa valtiossa, ja siten mukaan luettua tuloa tämä toinen valtio väittää tuloksi, joka olisi kertynyt tässä toisessa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, ensiksi mainitun valtion on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siinä valtiossa määrätyn veron määrä, jos tämä ensiksi mainittu valtio pitää oikaisua oikeutettuna. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut määräykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.

11 artiklaOsinko

1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta, jos saajalla on oikeus osinkoon, vero ei saa olla suurempi kuin:

a) 5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos se, jolla on oikeus osinkoon, on yhtiö (lukuun ottamatta yhtymää), joka välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä;

b) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä muissa tapauksissa.

Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä osinko, jonka Barbadosissa asuva yhtiö maksaa Suomen Teollisen Kehitysyhteistyön Rahasto Osakeyhtiölle (Finnfund), vapautetaan Barbadosin verosta.

4. Sanonnalla ”osinko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, kohdellaan verotuksellisesti samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.

5. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 8 artiklan tai 16 artiklan määräyksiä.

6. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, eikä myöskään verottaa yhtiön jakamattomasta voitosta, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.

7. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta harjoittamastaan toiminnasta, voidaan, sopimuksen muiden määräysten estämättä, tulosta, jonka kiinteä toimipaikka on siirtänyt tai jonka sen katsotaan siirtäneen yhtiön pääkonttorille tai muulle konttorille, verottaa toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia siitä tulosta, joka on siirretty tai joka katsotaan siirretyksi.

12 artiklaKorko

1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos saajalla on oikeus korkoon, vero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia koron kokonaismäärästä.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä korko, joka kertyy sopimusvaltiosta ja joka maksetaan toisen sopimusvaltion hallitukselle, vapautetaan ensiksi mainitussa valtiossa verosta.

4. Tämän artiklan 3 kappaletta sovellettaessa sanonnalla ”hallitus” tarkoitetaan:

a) Suomen osalta,

1) Suomen hallitusta;

2) Suomen Pankkia (Suomen keskuspankki);

3) Teollisen Kehitysyhteistyön Rahasto Osakeyhtiötä (Finnfund);

4) Suomen Vientiluotto Osakeyhtiötä; ja

5) muuta samankaltaista laitosta, josta sopimusvaltioiden hallitukset saattavat sopia;

b) Barbadosin osalta,

1) Barbadosin hallitusta;

2) the Central Bank of Barbados -nimistä pankkia (Barbadosin keskuspankki);

3) the Barbados Development Bank -nimistä pankkia; ja

4) muuta samankaltaista laitosta, josta sopimusvaltioiden hallitukset saattavat sopia.

5. Sanonnalla ”korko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina tällaisiin arvopapereihin, obligaatioihin tai debentuureihin liittyvät agiomäärät ja voitot. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei tätä artiklaa sovellettaessa pidetä korkona.

6. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus korkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy:

a) tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, tai

b) sopimuksen 8 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuun liiketoimintaan.

Näissä tapauksissa sovelletaan 8 artiklan tai 16 artiklan määräyksiä.

7. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen paikallisviranomainen tai tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, josta koron perusteena oleva velka on aiheutunut, ja korko rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan koron kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

8. Jos koron määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus korkoon, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus korkoon, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artiklaRojalti

1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos saajalla on oikeus rojaltiin, vero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä.

3. Sanonnalla ”rojalti” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, siihen luettuina elokuvafilmi sekä televisio- tai radiolähetyksessä käytettävä filmi tai nauha, tekijänoikeuden sekä patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi kokemusperäisestä teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta tiedosta.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen käyttämisestä tai käyttöoikeudesta saatu tekijänoikeusrojalti (siihen luettuna rojalti, joka saadaan korvauksena elokuvafilmistä sekä televisio- tai radiolähetyksessä käytettävästä filmistä tai nauhasta), joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vapautetaan verosta ensiksi mainitussa valtiossa.

5. Tämän artiklan 1, 2 ja 4 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy:

a) tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, tai

b) sopimuksen 8 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuun liiketoimintaan.

Näissä tapauksissa sovelletaan 8 artiklan tai 16 artiklan määräyksiä.

6. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen paikallisviranomainen tai tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, jonka yhteydessä rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on syntynyt, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

7. Jos rojaltin määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus rojaltiin, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

14 artiklaYritysjohtomaksu

1. Yritysjohtomaksusta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö suorittaa toisessa sopimusvaltiossa olevalle yritykselle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Yritysjohtomaksusta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa yritysjohtomaksun suorittava henkilö asuu, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia maksun kokonaismäärästä.

3. Sanonnalla ”yritysjohtomaksu” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka maksetaan yritykselle teollisesta tai kaupallisesta neuvonnasta tahi yritysjohdollisesta tai teknisestä palvelusta taikka muusta samanluonteisesta palvelusta tai järjestelystä. Sanonta ei kuitenkaan käsitä suoritusta, joka maksetaan 16 artiklassa mainitusta itsenäisestä ammatinharjoittamisesta.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa oleva yritys, jolle yritysjohtomaksu suoritetaan, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta yritysjohtomaksu suoritetaan, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, ja yritysjohtomaksun suorittamisen perusteena oleva palvelu tosiasiallisesti liittyy:

a) tähän kiinteään toimipaikkaan, tai

b) sopimuksen 8 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuun liiketoimintaan.

Näissä tapauksissa sovelletaan 8 artiklan määräyksiä.

5. Jos yritysjohtomaksun määrä maksajan ja saajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää maksun suorittamisen perusteena olevaan palveluun nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

15 artiklaMyyntivoitto

1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 7 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun ja toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 7 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetun osakkeen tai muun yhtiöosuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiölle kuuluva kiinteä omaisuus on.

3. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee voittoa, joka saadaan tällaisen kiinteän toimipaikan luovutuksesta (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta.

4. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan, ilma-aluksen tai kontin (siihen luettuina perävaunut, proomut ja vastaavanlainen konttien kuljetukseen tarvittava kalusto) taikka tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa.

5. Voitosta, joka saadaan muun kuin tämän artiklan edellä olevissa kappaleissa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

16 artiklaItsenäinen ammatin harjoittaminen

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva luonnollinen henkilö saa vapaan ammatin tai muun itsenäisen toiminnan harjoittamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa, jollei hänellä ole toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, joka on vakinaisesti hänen käytettävänään toiminnan harjoittamista varten tai jollei hän oleskele tässä toisessa valtiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, yli 90 päivää kahdentoista kuukauden aikana. Jos hänellä on tällainen kiinteä paikka, tai jos hän oleskelee tässä toisessa valtiossa edellä mainittuna yhtenä tai useampana jaksona, voidaan tulosta verottaa tässä toisessa valtiossa, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään paikkaan kuuluvaksi tai joka kertyy hänen tässä toisessa valtiossa edellä mainittuna yhtenä tai useampana jaksona harjoittamastaan toiminnasta.

2. Sanonta ”vapaa ammatti” käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen ja taiteellisen toiminnan, kasvatus- ja opetustoiminnan sekä sen itsenäisen toiminnan, jota lääkäri, asianajaja, insinööri, arkkitehti, hammaslääkäri ja tilintarkastaja harjoittavat.

17 artiklaYksityinen palvelus

1. Jollei 18, 20, 21 ja 22 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä verottaa siellä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee toisessa valtiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 183 päivää kahdentoista kuukauden aikana, ja

b) hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei asu toisessa valtiossa, sekä

c) hyvityksellä ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, joka työnantajalla on toisessa valtiossa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön kansainväliseen liikenteeseen käyttämässä laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa tässä valtiossa.

18 artiklaJohtajanpalkkio ja ylimpään yritysjohtoon kuuluvan toimihenkilön saama hyvitys

1. Johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen toimielimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön ylimpään johtoon kuuluvana toimihenkilönä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

19 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 16 ja 17 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa taiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Milloin tulo, joka saadaan taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 8, 16 ja 17 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä tulo, joka saadaan 1 kappaleessa tarkoitetusta toiminnasta, vapautetaan verosta siinä sopimusvaltiossa, jossa toimintaa harjoitetaan, jos:

a) taiteilijan tai urheilijan oleskelu tässä valtiossa huomattavalta osalta rahoitetaan toisen sopimusvaltion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen julkisilla varoilla;

b) tulon saaja on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tulosta osaakaan ei jaeta järjestön omistajalle, jäsenelle tai osuuden omistajalle tai osakaan ei muulla tavalla tule tällaisen henkilön henkilökohtaiseksi hyödyksi; tai

c) taiteilijan tai urheilijan tulo on saatu b) kohdassa mainitulle järjestölle tehdystä työstä.

20 artiklaEläke

Jollei 21 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, voidaan eläkkeestä, (siihen luettuina sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön mukaiset suoritukset), joka kertyy sopimusvaltiossa olevasta lähteestä, verottaa tässä valtiossa.

21 artiklaJulkinen palvelus

1. a) Hyvityksestä (eläkettä lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos työ tehdään tässä valtiossa ja

1) henkilö on tämän valtion kansalainen; tai

2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.

2. Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty tämän valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

3. Tämän sopimuksen 17, 18 ja 20 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, jotka maksetaan sopimusvaltion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.

22 artiklaOpiskelijat

1. Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee ensiksi mainitussa valtiossa yksinomaan kokopäiväisen perus- tai jatko-opintotasoisen koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei tässä valtiossa veroteta, edellyttäen, että nämä rahamäärät kertyvät tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.

2. Sopimusvaltiossa olevan yliopiston tai muun ylemmän oppilaitoksen opiskelijaa tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelijaa, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa asui ensiksi mainitussa valtiossa ja joka yhtäjaksoisesti oleskelee toisessa sopimusvaltiossa enintään 183 päivää, ei veroteta tässä toisessa valtiossa hyvityksestä, joka saadaan tässä toisessa valtiossa tehdystä työstä, milloin työ liittyy hänen opintoihinsa tai harjoitteluunsa ja hyvitys koostuu hänen elatustaan varten välttämättömistä ansioista.

3. Jos 2 kappaleessa tarkoitettu hyvitys ylittää opiskelijan tai harjoittelijan elatusta varten välttämättömän ansion määrän, verotetaan tämän määrän ylittävästä hyvityksen osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

23 artiklaRannikon ulkopuolella harjoitettava toiminta

1. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä.

2. Sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä, joka toisessa sopimusvaltiossa harjoittaa rannikon ulkopuolella harjoitettavaa toimintaa, joka liittyy tässä toisessa valtiossa olevan merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden luonnonvarojen tutkimukseen tai hyväksikäyttöön, katsotaan, jollei 3 ja 4 kappaleesta muuta johdu, tämän toiminnan osalta harjoittavan liiketoimintaa tässä toisessa valtiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai kiinteästä paikasta.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos toiminta kestää ajanjakson, joka on enintään 30 päivää kahdentoista kuukauden aikana. Tätä kappaletta sovellettaessa katsotaan kuitenkin:

a) toisen yrityksen kanssa etuyhteydessä olevan yrityksen harjoittama toiminta sen yrityksen harjoittamaksi, jonka kanssa se on etuyhteydessä, jos toiminta on olennaisesti samankaltaista kuin viimeksi mainitun yrityksen harjoittama toiminta;

b) kahden yrityksen olevan etuyhteydessä keskenään, jos yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisen yrityksen valvontaan tahi jos molemmat ovat välittömästi tai välillisesti kolmannen henkilön tai kolmansien henkilöiden valvomia.

4. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa tarvikkeiden tai henkilöiden kuljettamisesta sellaiselle alueelle tai sellaisten alueiden välillä, jossa sopimusvaltiossa harjoitettavaan merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden luonnonvarojen tutkimukseen tai hyväksikäyttöön liittyvää toimintaa harjoitetaan, tahi tällaiseen toimintaan liittyvästä hinaajien tai muiden apualusten käytöstä, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

5. a) Jollei b)-kohdan määräyksistä muuta johdu, voidaan palkasta ja muusta samankaltaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa työstä, joka liittyy toisessa sopimusvaltiossa olevan merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden luonnonvarojen tutkimukseen tai hyväksikäyttöön, siinä laajuudessa kuin työ tehdään tässä toisessa valtiossa rannikon ulkopuolella, verottaa siinä toisessa valtiossa, edellyttäen, että tällainen työ kestää yhteensä yli 30 päivää kahdentoista kuukauden aikana;

b) Palkasta ja muusta samankaltaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa työstä, joka tehdään laivassa tai ilma-aluksessa, jolla harjoitetaan tarvikkeiden tai henkilöiden kuljettamista sellaiselle alueelle tai sellaisten alueiden välillä, jossa sopimusvaltiossa harjoitettavaan merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden luonnonvarojen tutkimukseen tai hyväksikäyttöön liittyvää toimintaa harjoitetaan, tahi työstä, joka tehdään hinaajassa tai muussa apualuksessa, jonka käyttö liittyy tähän toimintaan, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

6. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa

a) tutkimus- tai hyväksikäyttöoikeuden luovutuksesta; tai

b) sellaisen sopimusvaltiossa sijaitsevan omaisuuden luovutuksesta, joka käytetään tässä toisessa valtiossa olevan merenpohjan ja sen sisustan sekä sen luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön; tahi

c) sellaisten osakkeiden luovutuksesta, joiden arvo kokonaan tai pääosin, välittömästi tai välillisesti, perustuu tällaiseen oikeuteen tai omaisuuteen joko erillään tai yhdessä;

voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

Tässä kappaleessa ”tutkimus- tai hyväksikäyttöoikeus” tarkoittaa oikeutta sopimusvaltiossa olevan merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden luonnonvarojen tutkimuksesta tai hyväksikäytöstä tuotettaviin varoihin, mukaan lukien oikeudet tai osuudet tällaisiin varoihin tai tällaisista varoista.

24 artiklaMuu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa riippumatta siitä, mistä tulo kertyy. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja joka kertyy toisesta sopimusvaltiosta, voidaan kuitenkin verottaa myös tässä toisessa valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta tuloon, lukuun ottamatta 7 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa, jos sopimusvaltiossa asuva tulon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja tulon maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 8 artiklan tai 16 artiklan määräyksiä.

25 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Barbadosissa, Suomen on, jollei b) kohdan määräyksistä muuta johdu, vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Barbadosissa tulosta maksettua veroa vastaava määrä.

Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa Barbadosissa.

b) Osinko, jonka Barbadosissa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta, jos saaja välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä.

c) Tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä voidaan Barbadosissa asuvaa luonnollista henkilöä, jonka myös katsotaan Suomen verolainsäädännön mukaan 2 artiklassa tarkoitettujen verojen osalta asuvan Suomessa, verottaa Suomessa. Suomen on kuitenkin a) kohdan määräysten mukaan vähennettävä Suomen verosta se Barbadosin vero, joka on maksettu tulosta. Tämän kohdan määräyksiä sovelletaan vain Suomen kansalaiseen.

d) Jos Suomessa asuvan henkilön tulo on sopimuksen määräysten mukaan vapautettu verosta Suomessa, Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon, joka on vapautettu verosta.

e) Jos kuitenkin Suomessa asuva yhtiö saa korkoa, rojaltia tai yritysjohtomaksua, josta 12, 13 tai 14 artiklan mukaan voidaan verottaa Barbadosissa, Suomen on vähennettävä korosta, rojaltista tai yritysjohtomaksusta suoritettavasta verosta määrä, joka vastaa 10 prosenttia koron, rojaltin tai yritysjohtomaksun määrästä.

f) Tämän kappaleen a) kohtaa sovellettaessa sanonta ”Barbadosissa tulosta maksettu vero” käsittää määrän, joka Suomessa asuvan henkilön olisi ollut maksettava Barbadosin verona asianomaiselta vuodelta tulosta, joka luetaan kuuluvaksi Barbadosissa harjoitettuun liiketoimintaan, jollei verosta olisi myönnetty vapautusta tai veroa alennettu siltä vuodelta tai sen osalta Hotel Aids Act -nimisen lain (Cap. 72) ja Fiscal Incentives Act -nimisen lain (Cap. 71A) tai muun lainsäädännön mukaan, joka myöhemmin saatetaan saattaa voimaan ja jossa myönnetään sellainen vapautus tai alennus, jonka pääasiallisesti samankaltaisesta luonteesta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä, jos sitä ei ole muutettu sen jälkeen tai sitä on muutettu vain vähäisessä määrin ilman että sen yleiseen luonteeseen on vaikutettu.

g) Tämän kappaleen f) kohdan määräyksiä sovelletaan kymmeneltä ensimmäiseltä sopimuksen soveltamisvuodelta, mutta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat neuvotella keskenään päättääkseen, onko tätä ajanjaksoa pidennettävä.

2. Barbadosissa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Jollei Barbadosin lainsäädännöstä, joka koskee muualla kuin Barbadosissa maksettavan veron vähentämistä Barbadosin verosta, muuta johdu (sikäli kuin tämä lainsäädäntö ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen):

1) vähennetään Suomen vero, joka Suomen lainsäädännön mukaan ja tämän sopimuksen mukaisesti on suoritettava joko välittömästi tai vähennyksenä Suomessa olevasta lähteestä saadusta tulosta (lukuun ottamatta osingon osalta veroa voitosta, josta osinko maksetaan), siitä Barbadosin verosta, joka lasketaan saman tulon perusteella kuin minkä perusteella Suomen vero lasketaan;

2) sellaisen osingon osalta, jonka Suomessa asuva yhtiö maksaa Barbadosissa asuvalle yhtiölle, joka välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä, on vähennystä myönnettäessä otettava huomioon (a) 1) kohdan mukaan vähennettävän Suomen veron lisäksi) se Suomen vero, joka osingon maksavan yhtiön on suoritettava siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

b) Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun veron osa, joka jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa Suomessa.

26 artiklaSyrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua.

2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen. Tämän määräyksen ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, joka myönnetään omassa valtiossa asuvalle henkilölle.

3. Muussa kuin sellaisessa tapauksessa, jossa 10 artiklan 1 kappaleen, 12 artiklan 8 kappaleen, 13 artiklan 7 kappaleen tai 14 artiklan 5 kappaleen määräyksiä sovelletaan, ovat korko, rojalti, yritysjohtomaksu ja muu maksu, jotka sopimusvaltiossa oleva yritys suorittaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vähennyskelpoisia tämän yrityksen verotettavaa tuloa määrättäessä samoin ehdoin kuin maksu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle.

4. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten ei katsota estävän Barbadosia soveltamasta sivuliikkeen tulosta suoritettavaa veroaan eikä ulkomaisten vakuutuksenantajien ja ulkomaisten vakuutusyhtiöiden vakuutusmaksutuloista suoritettavaa veroaan Income Tax Act -nimisessä laissa olevien verokantojen mukaan.

5. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi ensiksi mainitussa valtiossa oleva muu samanluonteinen yritys joutuu tai saattaa joutua.

6. Tässä artiklassa sanonnalla ”verotus” tarkoitetaan veroja, joihin tätä sopimusta sovelletaan.

27 artiklaEtuuksien rajoitukset

1. Sopimusvaltiossa asuva henkilö, joka saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tässä toisessa valtiossa ole oikeutettu niihin etuuksiin, jotka mainitaan artikloissa 7–25, jos 50 prosenttia tai vähemmän henkilön hallintaan oikeuttavasta omistuksesta (tai milloin on kysymys yhtiöstä, 50 prosenttia tai vähemmän yhtiön kunkin osakeluokan osakkeiden lukumäärästä) on, välittömästi tai välillisesti, yhden tai useamman sopimusvaltiossa asuvan luonnollisen henkilön muodostaman yhdistelmän omistama.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiosta saatu tulo kertyy kauppa- tai palvelutoiminnasta International Business Companies Act -nimisen lain (Cap. 77) nojalla tai Societies with Restricted Liability Act -nimisen lain (318B) nojalla tai muusta toiminnasta kuin pankkitoiminnasta International Financial Services Act -nimisen lain (Cap. 325) nojalla tai muun sellaisen säännöksen nojalla, joka voidaan säätää tämän sopimuksen allekirjoitusajankohdan jälkeen ja jonka pääasiallisesti samankaltaisesta luonteesta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä. Henkilö, joka harjoittaa pankkitoimintaa Financial Services Act -nimisen lain (Cap. 325) nojalla tai vakuutustoimintaa Exempt Insurance Act -nimisen lain (Cap. 308A) nojalla tai sijoitusyhtiötoimintaa International Business Companies Act -nimisen lain (Cap. 77) nojalla tai Societies with Restricted Liability Act -nimisen lain (318B) nojalla tai muun sellaisen säännöksen nojalla, joka saatetaan säätää sopimuksen allekirjoitusajankohdan jälkeen ja jonka pääasiallisesti samankaltaisesta luonteesta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä, ei ole oikeutettu 7–25 artiklan mukaisiin etuuksiin. (SopS 57–58/2013)

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos tulon saava henkilö on sopimusvaltiossa asuva yhtiö, jonka pääosakeluokan osakkeilla käydään huomattavaa ja säännöllistä kauppaa tunnustetussa arvopaperipörssissä.

4. Jos sopimusvaltio aikoo evätä toisessa sopimusvaltiossa asuvalta henkilöltä etuuksia tähän artiklaan vedoten, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten neuvoteltava asiasta keskenään.

Ks. myös tämän sopimuksen pöytäkirja.

28 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

1.

Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa siitä kun henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka on aiheuttanut sopimuksen määräysten vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että vältetään verotus, joka on sopimuksen vastainen. Siinä tapauksessa, että toimivaltaiset viranomaiset pääsevät sopimukseen, sopimusvaltiot määräävät veroa ja palauttavat sitä tai myöntävät veronhyvitystä tehdyn sopimuksen mukaisesti. Sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen estämättä.

3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti sopia:

a) sopimusvaltiossa olevan yrityksen tulon, vähennyksen, hyvityksen tai alentamisen lukemisesta sen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi;

b) tulon, vähennyksen, hyvityksen tai huojennuksen jakamisesta henkilöiden kesken;

c) tietyn tulon luonnehdinnasta;

d) tulon lähdettä koskevien sääntöjen soveltamisesta tiettyyn tuloon;

e) sanonnan yhteisestä merkityksestä;

f) sopimuksessa määritellyn rahamäärän korottamisesta talouden tai rahan arvon kehitystä vastaavasti;

g) sellaisten sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamisesta sopimuksen tarkoituksen mukaisella tavalla, jotka koskevat maksamattomille määrille ja takaisinmaksetuille määrille suoritettavia korkoja sekä rikosoikeuteen kuulumattomia seuraamuksia ja sakkoja.

Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita sopimus ei käsitä.

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimukseen pääsemiseksi niissä tapauksissa, jotka mainitaan edellä olevissa kappaleissa.

29 artikla (SopS 57–58/2013)Tietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia tämän sopimuksen määräysten soveltamiseksi tai sopimusvaltioiden tai niiden valtiollisten osien tai paikallisviranomaisten lukuun määrättyjä kaikenlaatuisia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön hallinnoimiseksi tai toimeenpanemiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole vastoin tätä sopimusta. Sopimuksen 1 ja 2 artikla eivät rajoita tietojen vaihtamista.

2. Sopimusvaltion 1 kappaleen perusteella vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (mukaan lukien tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät 1 kappaleessa tarkoitettuja veroja tai käsittelevät niitä koskevia syytteitä tai valituksia taikka valvovat edellä mainittuja toimia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa. Sopimusvaltion saamia tietoja voidaan edellä olevan estämättä käyttää muihin tarkoituksiin, jos se on sallittua kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja pyynnön vastaanottavan sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen antaa oikeuden tällaiseen käyttöön.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten ei missään tapauksessa katsota velvoittavan sopimusvaltiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä;

b) antamaan tietoja, joita tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden paljastaminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

4. Jos sopimusvaltio pyytää tietoja tämän artiklan mukaisesti, toisen sopimusvaltion on käytettävä tietojenhankintakeinojaan pyydettyjen tietojen hankkimiseksi, vaikka tämä toinen sopimusvaltio ei ehkä tarvitsekaan näitä tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa. Edelliseen lauseeseen sisältyvän velvollisuuden osalta sovelletaan 3 kappaleen rajoituksia, mutta näiden rajoitusten ei voida milloinkaan katsoa sallivan sitä, että sopimusvaltio kieltäytyy antamasta tietoja vain sen vuoksi, että ne eivät sen osalta koske kansallista etua.

5. Tämän artiklan 3 kappaleen määräysten ei voida milloinkaan katsoa sallivan sitä, että sopimusvaltio kieltäytyy antamasta tietoja vain sen vuoksi, että tiedot ovat pankin, muun rahoituslaitoksen, välittäjän tai edustajan tai uskotun miehen hallussa tai ne koskevat omistusosuuksia henkilössä.

Ks. myös tämän sopimuksen pöytäkirja.

30 artiklaDiplomaattiset edustajat ja konsulivirkamiehet

Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisille edustajille tai konsulivirkamiehille.

31 artiklaVoimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Barbadosissa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, määriin, jotka maksetaan tai siirretään henkilölle, joka ei asu Barbadosissa, sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen.

32 artiklaPäättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä. Tässä tapauksessa sopimuksen soveltaminen lakkaa:

a) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Barbadosissa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, määriin, jotka maksetaan tai siirretään henkilölle, joka ei asu Barbadosissa, irtisanomisilmoitusta lähinnä seuraavana tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sopimuksen irtisanomista lähinnä seuraavana tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Lontoossa 15 päivänä kesäkuuta 1989 kahtena suomen- ja englanninkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

1 artikla

Sopimuksen 27 artiklan 2 kappale poistetaan ja korvataan seuraavalla:

– –

2 artikla

Sopimuksen 29 artikla poistetaan ja korvataan seuraavalla:

– –

3 artikla

1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän pöytäkirjan voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Pöytäkirja tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sitä sovelletaan siitä ajankohdasta alkaen.

Tämän pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan ehtojensa osalta myös tietoihin, jotka ovat tämän pöytäkirjan voimaantuloa edeltävältä ajalta.