1-2/1991

1 artikla (SopS 2–3/2008)Henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan

1. Tätä sopimusta sovelletaan, jollei sopimuksessa toisin määrätä, henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2. Tämä sopimus ei rajoita poissulkemista, vapautusta, vähennystä, hyvitystä tai muuta huojennusta, joka nyt tai vastedes myönnetään:

a) jommankumman sopimusvaltion lainsäädännön mukaan; tai

b) sopimusvaltioiden välillä tehdyn muun sopimuksen mukaan.

3. a) Tämän artiklan 2 kappaleen b) kohdan määräysten estämättä:

1) Palvelukaupan yleissopimuksen XXII artiklan (Neuvottelut) 3 kohdan osalta sopimusvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että kaikki tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat kysymykset, ja erityisesti se, kuuluuko verotustoimenpide tämän sopimuksen soveltamisalaan, on ratkaistava yksinomaan tämän sopimuksen 25 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) määräysten mukaan; ja

2) Palvelukaupan yleissopimuksen XVII artiklan määräyksiä ei sovelleta verotustoimenpiteeseen, paitsi milloin toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että toimenpide ei kuulu tämän sopimuksen 24 artiklan (Syrjintäkielto) soveltamisalaan.

b) Tätä kappaletta sovellettaessa "toimenpide" tarkoittaa lakia, asetusta, sääntöä, menettelyä, päätöstä, hallinnollista toimea tai mitä tahansa samanlaista säännöstä tai toimea.

4. Tämä sopimus ei vaikuta siihen, miten sopimusvaltio verottaa siellä asuvia henkilöitä (sellaisina kuin tällaiset henkilöt määritellään 4 artiklassa (Kotipaikka)) ja kansalaisiaan, paitsi siltä osin kuin 5 kappaleessa määrätään. Aikaisempaa sopimusvaltion kansalaista tai sopimusvaltiossa pitkäaikaisesti asunutta henkilöä voidaan tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä verottaa tällaisen aseman menettämistä seuraavan kymmenen vuoden aikana tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti.

5. Tämän artiklan 4 kappaleen määräykset eivät vaikuta:

a) etuuksiin, jotka sopimusvaltio myöntää 9 artiklan (Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset) 2 kappaleen, 18 artiklan (Eläke, elinkorko, elatusapu ja lapsenelatusmaksu) 1 kappaleen b) kohdan ja 4 kappaleen sekä 23 artiklan (Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen), 24 artiklan (Syrjintäkielto) ja 25 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) mukaan; ja

b) etuuksiin, jotka sopimusvaltio myöntää 19 artiklan (Julkinen palvelu), 20 artiklan (Opiskelijat ja harjoittelijat) ja 27 artiklan (Diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäsenet) mukaan luonnollisille henkilöille, jotka eivät ole tämän valtion kansalaisia ja joille ei ole myönnetty lupaa asua vakinaisesti tässä valtiossa.

6. Tulon, joka kertyy sellaisen yksikön kautta, joka on jommankumman sopimusvaltion lainsäädännön mukaan verotuksellisesti jaettava (fiscally transparent), katsotaan kertyvän sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle siltä osin kuin tätä tuloa käsitellään tämän sopimusvaltion verolainsäädännössä siellä asuvan henkilön tulona.

2 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Suomessa:

1) valtion tulo- ja varallisuusvero;

2) kunnallisvero;

3) kirkollisvero; ja

4) lähdevero;

(jäljempänä “Suomen vero”); b) Yhdysvalloissa: verolain (Internal Revenue Code) mukaan suoritettavat liittovaltion tuloverot (lukuun ottamatta akkumuloituneesta tulosta suoritettavaa veroa (accumulated earnings tax), henkilökohtaisen holdingyhtiön veroa (personal holding company tax) ja sosiaaliturvaveroja) sekä ulkomaiselle vakuutuksenantajalle maksettavasta vakuutusmaksusta suoritettava valmistevero ja yksityisen säätiön valmistevero (jäljempänä “Yhdysvaltojen vero”). Sopimusta sovelletaan kuitenkin ulkomaiselle vakuutuksenantajalle maksettavasta vakuutusmaksusta suoritettavaan valmisteveroon vain siltä osin kuin tällaisten vakuutusmaksujen kattamalle riskille ei ole jälleenvakuututusta myöntänyt henkilö, jolla ei ole oikeutta tämän sopimuksen tai muun näistä veroista vapauttavan sopimuksen mukaisiin etuuksiin.

2. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista sekä sopimuksen soveltamista koskevista merkittävistä virallisjulkaisuista, niihin luettuina hallinnolliset selitykset, määräykset ja päätökset sekä tuomioistuinten ratkaisut.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) “Suomi” tarkoittaa Suomen tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, sitä aluetta, jolla Suomen verolainsäädäntö on voimassa;

b) “Yhdysvallat” tarkoittaa Amerikan yhdysvaltoja, mutta sanonta ei käsitä Puerto Ricoa, Neitsytsaaria, Guamia eikä muuta Yhdysvaltojen alusmaata tai territoriota;

c) “henkilö” käsittää luonnollisen henkilön, kuolinpesän, toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust), yhtymän, yhtiön ja muun yhteenliittymän;

d) “yhtiö” tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä;

e) “sopimusvaltiossa oleva yritys” ja “toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys” tarkoittavat yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;

f) “kansalainen” tarkoittaa:

1) Suomen osalta luonnollista henkilöä, jolla on Suomen kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu Suomessa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

2) Yhdysvaltojen osalta luonnollista henkilöä, jolla on Yhdysvaltojen kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu Yhdysvalloissa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

g) “kansainvälinen liikenne” tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, paitsi milloin kuljetus tapahtuu vain sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

h) “toimivaltainen viranomainen” tarkoittaa:

1) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa;

2) Yhdysvalloissa valtiovarainministeriä (the Secretary of the Treasury) tai hänen valtuutettuaan.

2. Kun sopimusvaltio soveltaa sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan, jollei asiayhteydestä muuta johdu tai jolleivät toimivaltaiset viranomaiset 25 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) määräysten mukaisesti sovi sanonnan yhteisestä merkityksestä.

4 artiklaKotipaikka

1. a) Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, johtopaikan, rekisteröintipaikan (place of incorporation) tai muun sellaisen seikan nojalla, ja sanonta käsittää myös tämän valtion ja sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen. Sanonta ei kuitenkaan käsitä henkilöä, joka on tässä valtiossa verovelvollinen vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon tai siellä olevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavan tulon tai siellä olevan varallisuuden perusteella.

b) Yhdysvaltojen kansalainen tai ulkomaalainen, jolle on lainmukaisesti myönnetty lupa asua vakinaisesti Yhdysvalloissa ("vihreän kortin" haltija), on Yhdysvalloissa asuva henkilö, mutta vain, jos hänen oleskelunsa Yhdysvalloissa on olennainen (substantial presence) tai hänellä on siellä vakinainen asunto tai hän oleskelee siellä pysyvästi.

c) Sanonta "sopimusvaltiossa asuva" käsittää oikeushenkilön, joka on organisoitu sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja yleisesti vapautettu verosta tässä valtiossa ja perustettu ja ylläpidetty tässä valtiossa joko:

1) yksinomaan uskonnollisia, hyväntekeväisyyteen liittyviä, tieteellisiä, taiteellisia, kulttuurisia tai kasvatuksellisia tarkoituksia varten; tai

2) eläkkeiden tai muiden eläkkeelle siirtymiseen liittyvien etujen suorittamiseksi jonkin järjestelmän mukaisesti. (SopS 2–3/2008)

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);

b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;

c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa valtioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;

d) jos hän on molempien valtioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisellä sopimuksella ratkaisemaan, miten sopimusta sovelletaan tällaiseen henkilöön. Jos sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä keskinäistä sopimusta ei ole, henkilöä ei pidetä kummassakaan sopimusvaltiossa asuvana sopimuksessa määrättyjä etuuksia vaadittaessa. (SopS 2–3/2008)

5 artiklaKiinteä toimipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla “kiinteä toimipaikka” tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta “kiinteä toimipaikka” käsittää erityisesti:

a) yrityksen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan; ja

f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, josta luonnonvaroja otetaan.

3. Paikka, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa, muodostaa kiinteän toimipaikan vain, jos toiminta kestää yli kahdentoista kuukauden ajan. Laitteen, porauslautan tai laivan käyttäminen sopimusvaltiossa luonnonvarojen tutkimiseen tai hyväksikäyttöön muodostaa kiinteän toimipaikan vain, jos käyttäminen kestää yli kahdentoista kuukauden ajan.

4. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan “kiinteä toimipaikka” ei katsota käsittävän:

a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamiseksi yritykselle;

f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan a) - e) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi.

5. Jos henkilö, olematta itsenäinen edustaja, johon 6 kappaletta sovelletaan, toimii yrityksen puolesta sekä hänellä on sopimusvaltiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää, katsotaan tällä yrityksellä 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun. Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan 4 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tätä kiinteää liikepaikkaa kiinteäksi toimipaikaksi mainitun kappaleen määräysten mukaan.

6. Yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen, että tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä - tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä - joka asuu toisessa sopimusvaltiossa taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tätä artiklaa sovellettaessa noudatetaan seuraavaa.

a) Sanonnalla “kiinteä omaisuus” on, jollei b) ja c) kohdan määräyksistä muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on.

b) Sanonta “kiinteä omaisuus” käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön.

c) Laivoja ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.

4. Jos osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

5. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja itsenäisessä ammatinharjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artiklaLiiketulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita tai ole harjoittanut liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa tai harjoitti liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.

2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa tai harjoitti liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen ja itsenäinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina kohtuullinen osuus yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneista menoista sekä muista menoista, jotka johtuvat yrityksestä kokonaisuudessaan (tai siitä osasta, johon kiinteä toimipaikka sisältyy), riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.

5. Tätä sopimusta sovellettaessa on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi tuloksi luettava vain kiinteän toimipaikan varoista tai toiminnasta saatu tulo. Tämä tulo on vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

6. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja, joita käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

7. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla “tulo” tarkoitetaan tuloa, joka on saatu liiketoiminnasta, siihen luettuna aineellisen irtaimen omaisuuden vuokralle antaminen. Sanonta ei käsitä tuloa, joka on saatu elokuvafilmin ja radio- tai televisiolähetyksessä käytettävän filmin tai nauhan vuokralle antamisesta tai lisensioinnista.

8 artiklaMerenkulku ja ilmakuljetus

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Tätä artiklaa sovellettaessa tulo, joka saadaan laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, käsittää tulon, joka saadaan laivan tai ilma-aluksen vuokralle antamisesta, jos vuokratulo epäolennaisesti liittyy 1 kappaleessa käsiteltyyn tuloon.

3. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa tavarankuljetukseen käytettyjen konttien (niihin luettuina perävaunut, proomut ja vastaavanlainen konttien kuljetukseen tarvittava kalusto) käytöstä, huollosta tai vuokralle antamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa, paitsi milloin kontteja käytetään tavarankuljetukseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä.

4. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.

9 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,

noudatetaan seuraavaa.

Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

2. Milloin tulo, josta sopimusvaltiossa olevaa yritystä on verotettu tässä valtiossa, luetaan myös toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuloon ja siitä verotetaan tämän mukaisesti tässä toisessa valtiossa, ja ensiksi mainittu valtio hyväksyy, että siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt tässä toisessa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, ensiksi mainitun valtion on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siinä valtiossa määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut määräykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräykset eivät rajoita kummankaan sopimusvaltion lain määräyksiä, jotka sallivat tulon, vähennyksen, hyvityksen tai alentamisen jakamista samojen osallistujien omistuksessa tai määräämisvallassa välittömästi tai välillisesti olevien henkilöiden kesken, riippumatta siitä, asuvatko henkilöt sopimusvaltiossa vai eivät, milloin tämä on tarpeen veron kiertämisen estämiseksi tai henkilön tulon selvittämiseksi.

10 artikla (SopS 2–3/2008)Osinko

1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, ja tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos osinkoetuuden omistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, vero ei saa olla suurempi kuin:

a) 5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos etuudenomistaja on yhtiö, joka omistaa välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä;

b) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä muissa tapauksissa.

Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä tällaisesta osingosta ei saa verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, jos etuudenomistaja on:

a) toisessa sopimusvaltiossa asuva yhtiö, joka on suoraan tai välillisesti, yhden tai useamman jommassakummassa sopimusvaltiossa asuvan henkilön kautta, omistanut osakkeet, jotka edustavat 80 prosenttia tai enemmän osingon maksavan yhtiön äänimäärästä, sellaisen 12 kuukauden jakson ajan, joka päättyy sinä päivänä, jona oikeus osinkoon määritetään, ja:

1) täyttää 16 artiklan (Etuuksien rajoitukset) 2 kappaleen c) kohdan 1) tai 2) alakohdan ehdot;

2) täyttää 16 artiklan 2 kappaleen f) kohdan 1) ja 2) alakohdan ehdot edellyttäen, että yhtiö täyttää artiklan 4 kappaleessa kuvatut ehdot osingon osalta;

3) on oikeutettu osingon osalta etuuksiin 16 artiklan 3 kappaleen perusteella; tai

4) on saanut tätä kappaletta koskevan päätöksen 16 artiklan 6 kappaleen perusteella; tai

b) toisessa valtiossa asuva eläkerahasto (sellaisena kuin se määritellään 16 artiklan 7 kappaleen j) kohdassa) edellyttäen, että osinko ei kerry eläkerahaston tai siihen etuyhteydessä olevan yrityksen harjoittamasta liiketoiminnasta.

4. a) Tämän artiklan 2 kappaleen a) kohtaa ja 3 kappaleen a) kohtaa ei sovelleta osinkoon, jonka maksaa U.S. Regulated Investment Company (RIC, jäljempänä "säännelty yhdysvaltalainen sijoitusyhtiö") tai Real Estate Investment Trust (REIT, jäljempänä "kiinteistösijoitustrusti"). Säännellyn sijoitusyhtiön maksamaan osinkoon sovelletaan 2 kappaleen b) kohtaa ja 3 kappaleen b) kohtaa. Kiinteistösijoitustrustin maksamaan osinkoon 2 kappaleen b) kohtaa ja 3 kappaleen b) kohtaa sovelletaan vain silloin, kun:

1) osinkoetuuden omistaja on luonnollinen henkilö tai eläkerahasto, jonka omistama osuus kiinteistösijoitustrustista on kummassakin tapauksessa enintään 10 prosenttia;

2) osinko maksetaan sellaisen osakeluokan perusteella, joka on julkisen kaupankäynnin kohteena, ja osinkoetuuden omistaja on henkilö, jonka omistama osuus ei mistään kiinteistösijoitustrustin osakeluokasta ole suurempi kuin 5 prosenttia; tai

3) osinkoetuuden omistaja on henkilö, jonka omistama osuus kiinteistösijoitustrustista on enintään 10 prosenttia, ja trusti on hajautettu.

b) Tätä kappaletta sovellettaessa kiinteistösijoitustrusti on "hajautettu", jos yhdenkään yksittäisen kiinteistöosuuden arvo ei ole suurempi kuin 10 prosenttia sen kaikista kiinteistöosuuksista. Ulosmitattua omaisuutta ei pidetä kiinteistöosuutena tätä sääntöä sovellettaessa. Jos kiinteistösijoitustrustilla on yhtymäosuus, sen katsotaan omistavan suoraan sen suhteellisen osuuden yhtymän kiinteistöosuuksista, joka vastaa sen yhtymäosuutta.

5. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa:

1) tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia;

2) muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, kohdellaan verotuksellisesti samalla tavalla kuin osakkeista saatua tuloa; ja

3) tuloa, joka on saatu voitto-osuuteen oikeuttavista järjestelyistä, niihin luettuina velkasitoumukset, sikäli kuin tulo on luonnehdittu osingoksi sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy.

6. Tämän artiklan 2 ja 3 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, joka on osinkoetuuden omistaja, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osinko on luettava kuuluvaksi tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan (Liiketulo) tai 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen) määräyksiä.

7. Sopimusvaltio ei saa verottaa osinkoa, jonka maksaa yhtiö, joka ei asu tässä valtiossa, paitsi mikäli:

a) osinko maksetaan tässä valtiossa asuvalle henkilölle; tai

b) osinko on luettava tässä valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan kuuluvaksi.

8. Sopimusvaltiossa asuvalta yhtiöltä, jolla on kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa tai joka on tässä toisessa sopimusvaltiossa velvollinen suorittamaan veroa sellaisesta tulosta, josta 6 artiklan (Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo) tai 13 artiklan (Myyntivoitto) 1 kappaleen mukaan voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa, voidaan kantaa veroa tässä toisessa sopimusvaltiossa tämän sopimuksen muiden määräysten mukaan sallitun veron lisäksi. Tällainen vero voidaan kuitenkin määrätä vain:

a) Yhdysvaltojen osalta:

1) siitä yhtiön liiketulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi, ja

2) siitä edellisessä lauseessa tarkoitetun tulon osasta, josta voidaan verottaa 6 tai 13 artiklan mukaan,

joka edustaa "osinkoa vastaavaa määrää" ("dividend equivalent amount") siten kuin tämä sanonta määritellään Yhdysvaltojen lainsäädännössä, sellaisena kuin lainsäädäntö on kulloinkin voimassa muutettuna ilman että sen yleistä periaatetta on muutettu, ja

b) Suomen osalta:

1) siitä yhtiön liiketulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi, ja

2) siitä edellisessä lauseessa tarkoitetun tulon osasta, josta voidaan verottaa 6 tai 13 artiklan 1 kappaleen mukaan,

jotka molemmissa tapauksissa edustavat sellaista Suomen lainsäädännössä määriteltyä määrää, joka jaettaisiin osinkona, jos toiminta olisi ollut Suomessa rekisteröidyn tytäryhtiön harjoittamaa.

9. Tämän artiklan 8 kappaleen a) ja b) kohdassa tarkoitettua veroa ei saa kantaa 2 kappaleen a) kohdassa mainittua verokantaa korkeammalla verokannalla. Sitä ei saa kantaa yhtiöltä, joka:

a) täyttää 16 artiklan (Etuuksien rajoitukset) 2 kappaleen c) kohdan 1) tai 2) alakohdan ehdot;

b) täyttää 16 artiklan 2 kappaleen f) kohdan 1) ja 2) alakohdan ehdot, edellyttäen, että yhtiö täyttää artiklan 4 kappaleessa kuvatut ehdot tämän artiklan 8 kappaleessa kuvatun tulon tai voiton osalta;

c) on 16 artiklan 3 kappaleen mukaan oikeutettu etuuksiin tämän artiklan 8 kappaleessa kuvatun tulon tai voiton osalta; tai

d) on saanut tätä kappaletta koskevan päätöksen 16 artiklan 6 kappaleen perusteella.

11 artiklaKorko

1. Korosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja johon hänellä on oikeus, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Sanonnalla “korko” tarkoitetaan tässä sopimuksessa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina tällaisiin arvopapereihin, obligaatioihin tai debentuureihin liittyvät agiomäärät ja voitot, sekä kaikkea muuta tuloa, joka sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei sopimusta sovellettaessa pidetä korkona. Sanonta “korko” ei kuitenkaan käsitä tuloa, jota käsitellään 10 artiklassa (Osinko).

3. Määrä, jolla Suomessa asuvan yhtiön Yhdysvalloissa olevan kiinteän toimipaikan vähennyskelpoinen määrä ylittää tämän kiinteän toimipaikan tosiasiallisesti maksaman koron, siten kuin nämä määrät määritellään Yhdysvaltojen lainsäädännössä, käsitellään Suomessa asuvan henkilön saamana korkona, johon hänellä on oikeus.

4. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus korkoon, harjoittaa tai harjoitti toisessa sopimusvaltiossa, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tahi harjoittaa tai harjoitti tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan (Liiketulo) tai 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen) määräyksiä.

5. Jos koron määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus korkoon, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus korkoon, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon sopimuksen muut määräykset.

6. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä:

a) korosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö maksaa ja joka määräytyy velallisen tai etuyhteydessä olevan henkilön saamisten, myynnin, tulon tai muun kassavirran perusteella, velallisen tai etuyhteydessä olevan henkilön omaisuuden arvonmuutoksen perusteella tai osingon, yhtymän voitonjaon tai muun samanlaisen suorituksen perusteella, jonka velallinen suorittaa etuyhteydessä olevalle henkilölle, ja joka maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, ja tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos etuudenomistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, koron kokonaismäärästä voidaan verottaa verokannalla, joka ei ole suurempi kuin 10 artiklan (Osinko) 2 kappaleen b) kohdassa määrätty verokanta; ja

b) korosta, joka merkitsee liiallista mukaan lukemista jäännösosuuden osalta "real estate mortgage investment conduit" -yksikössä, voi kumpikin valtio verottaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti. (SopS 2–3/2008)

12 artikla (SopS 2–3/2008)Rojalti

1. Rojaltista, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja johon hänellä on oikeus, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Sanonnalla “rojalti” tarkoitetaan tässä sopimuksessa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena

a) kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, siihen luettuina elokuvafilmi sekä radio- tai televisiolähetyksessä käytettävä filmi tai nauha, tekijänoikeuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;

b) patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän tahi muun samankaltaisen oikeuden tai omaisuuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;

c) kokemusperäisestä teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta tiedosta.

Sanonta “rojalti” käsittää myös tällaisen oikeuden tai omaisuuden luovutuksesta saadun voiton, joka on riippuvainen oikeuden tai omaisuuden tuottavuudesta tai käytöstä tahi siitä määräämisestä.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, harjoittaa tai harjoitti toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tahi harjoittaa tai harjoitti tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan (Liiketulo) tai 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen) määräyksiä.

4. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö.

Jos kuitenkin rojaltin maksamisen perusteena olevaa oikeutta tai omaisuutta käytetään sopimusvaltiossa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa oikeutta tai omaisuutta käytetään.

5. Jos rojaltin määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus rojaltiin, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon sopimuksen muut määräykset.

13 artiklaMyyntivoitto

1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tätä artiklaa sovellettaessa sanonta “toisessa sopimusvaltiossa oleva kiinteä omaisuus” käsittää, milloin tämä toinen sopimusvaltio on Yhdysvallat, osuuden tai oikeuden Yhdysvalloissa olevaan kiinteään omaisuuteen (United States real property interest) ja 6 artiklassa (Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo) tarkoitetun Yhdysvalloissa olevan kiinteän omaisuuden. Sanonnalla “toisessa sopimusvaltiossa oleva kiinteä omaisuus” on, milloin tämä toinen sopimusvaltio on Suomi, se merkitys, joka sillä on 6 artiklan (Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo) 2 kappaleen mukaan, ja sanonta käsittää mainitun artiklan 4 kappaleessa tarkoitetut osakkeet ja muut yhtiöosuudet.

3. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan tai olleen kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan tai olleeseen kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee voittoa, joka saadaan tällaisen kiinteän toimipaikan luovutuksesta (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta.

4. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan, ilma-aluksen tai kontin luovutuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa.

5. Voitosta, joka mainitaan 12 artiklassa (Rojalti), verotetaan vain 12 artiklan määräysten mukaisesti.

6. Voitosta, joka saadaan muun kuin tämän artiklan edellä olevissa kappaleissa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

14 artiklaItsenäinen ammatinharjoittaminen

Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva luonnollinen henkilö saa itsenäisen ammatin harjoittamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa. Tulosta voidaan kuitenkin verottaa myös toisessa sopimusvaltiossa, sikäli kuin toimintaa harjoitetaan tai harjoitettiin tässä toisessa valtiossa ja tulo on luettava sellaiseen kiinteään paikkaan kuuluvaksi, joka on vakinaisesti henkilön käytettävänä toiminnan harjoittamista varten.

15 artiklaYksityinen palvelus

1. Jollei 18 artiklan (Eläke, elinkorko, elatusmaksu ja lapsenelatusmaksu) ja 19 artiklan (Julkinen palvelus) määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä verottaa siellä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee toisessa valtiossa, yhdessä jaksossa tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 183 päivää kahdentoista kuukauden aikana;

b) hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei asu toisessa valtiossa; ja

c) hyvityksellä ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa tahi liiketoimintaa, joka työnantajalla on toisessa valtiossa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön kansainväliseen liikenteeseen käyttämän laivan tai ilma-aluksen vakinaisen henkilöstön jäsenenä tekemästä epäitsenäisestä työstä, verottaa tässä valtiossa.

16 artikla (SopS 2–3/2008)Etuuksien rajoitukset

1. Sopimusvaltiossa asuva henkilö on oikeutettu sopimusvaltiossa asuville henkilöille tällä sopimuksella myönnettyihin etuuksiin vain siltä osin kuin tässä artiklassa määrätään.

2. Sopimusvaltiossa asuva henkilö on oikeutettu kaikkiin tämän sopimuksen mukaisiin etuuksiin, jos henkilö on:

a) luonnollinen henkilö;

b) sopimusvaltio tai sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen;

c) yhtiö, jos:

1) sen pääosakeluokalla (tai millä tahansa epäsuhtaisella osakeluokalla) käydään säännöllisesti kauppaa yhdessä tai useammassa hyväksytyssä arvopaperipörssissä, ja joko

A) sen pääosakeluokalla käydään kauppaa pääasiallisesti siinä sopimusvaltiossa sijaitsevassa hyväksytyssä arvopaperipörssissä, jossa yhtiö asuu (tai jos kyseessä on Suomessa asuva yhtiö, hyväksytyssä arvopaperipörssissä, joka sijaitsee Euroopan unionin alueella tai jossakin muussa Euroopan talousalueen valtiossa, taikka jos kyseessä on Yhdysvalloissa asuva yhtiö, hyväksytyssä arvopaperipörssissä, joka sijaitsee jossakin toisessa valtiossa, joka on Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen sopijapuoli); tai

B) yhtiön pääasiallinen johdon ja valvonnan sijaintipaikka on siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiö asuu; tai

2) viisi tai sitä pienempi määrä sellaisia yhtiöitä, jotka ovat oikeutetut etuuksiin tämän kohdan 1) alakohdan perusteella, omistaa suoraan tai välillisesti vähintään 50 prosenttia yhtiön osakkeiden kokonaisäänimäärästä ja -arvosta (ja vähintään 50 prosenttia jostakin epäsuhtaisesta osakeluokasta), edellyttäen, että välillisessä omistuksessa jokainen välillinen omistaja on jommassakummassa sopimusvaltiossa asuva henkilö;

d) tämän sopimuksen 4 artiklan (Kotipaikka) 1 kappaleen c) kohdan 1 alakohdassa kuvattu henkilö;

e) eläkerahasto, edellyttäen, että enemmän kuin 50 prosenttia henkilön edunsaajista, jäsenistä tai siihen osallistuvista on jommassakummassa sopimusvaltiossa asuvia luonnollisia henkilöitä; tai

f) muu kuin luonnollinen henkilö, jos:

1) sellaiset henkilöt, jotka ovat oikeutetut tämän sopimuksen mukaisiin etuuksiin tämän kappaleen a) kohdan, b) kohdan, c) kohdan 1) alakohdan, d) tai e) kohdan perusteella ja jotka asuvat siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, omistavat vähintään puolena verovuoden päivistä suoraan tai välillisesti vähintään 50 prosenttia henkilön kustakin osakeluokasta tai muista etua tuottavista osuuksista, edellyttäen, että välillisessä omistuksessa jokainen välillinen omistaja on tässä sopimusvaltiossa asuva henkilö; ja

2) vähemmän kuin 50 prosenttia henkilön verovuoden kokonaistulosta, sellaisena kuin se määritetään henkilön asuinvaltiossa, maksetaan tai kertyy, suoraan tai välillisesti, henkilöille, jotka eivät ole kummassakaan sopimusvaltiossa asuvia, tämän kappaleen a) kohdan, b) kohdan, c) kohdan 1) alakohdan, d) tai e) kohdan perusteella tämän sopimuksen mukaisiin etuuksiin oikeutettuja henkilöitä, sellaisina maksuina, jotka ovat vähennyskelpoisia tämän sopimuksen piiriin kuuluvien verojen osalta henkilön asuinvaltiossa (lukematta kuitenkaan mukaan markkinaehtoperiaatteen mukaisia tavanomaisen liiketoiminnan puitteissa palveluista tai aineellisesta omaisuudesta suoritettuja maksuja, ja maksuja, jotka liittyvät rahallisiin velvoitteisiin sellaista pankkia kohtaan, joka ei ole maksajaan etuyhteydessä).

3. Sopimusvaltiossa asuva yhtiö on oikeutettu tämän sopimuksen mukaisiin etuuksiin myös silloin, kun:

a) seitsemän tai sitä pienempi määrä henkilöitä, jotka ovat samanarvoisia edunsaajia, omistaa suoraan tai välillisesti vähintään 95 prosenttia sen osakkeiden (ja vähintään 50 prosenttia jonkin epäsuhtaisen osakeluokan) kokonaisäänimäärästä ja -arvosta; ja

b) vähemmän kuin 50 prosenttia yhtiön verovuoden kokonaistulosta, sellaisena kuin se määritetään yhtiön asuinvaltiossa, maksetaan tai kertyy, suoraan tai välillisesti, henkilöille, jotka eivät ole samanarvoisia edunsaajia, sellaisina maksuina, jotka ovat vähennyskelpoisia tämän sopimuksen piiriin kuuluvien verojen osalta yhtiön asuinvaltiossa (lukematta kuitenkaan mukaan markkinaehtoperiaatteen mukaisia tavanomaisen liiketoiminnan puitteissa palveluista tai aineellisesta omaisuudesta suoritettuja maksuja, ja maksuja, jotka liittyvät rahallisiin velvoitteisiin sellaista pankkia kohtaan, joka ei ole maksajaan etuyhteydessä).

4. a) Sopimusvaltiossa asuva henkilö on oikeutettu sopimuksen mukaisiin etuuksiin toisesta valtiosta saamansa tulon osalta siitä riippumatta, onko hän oikeutettu etuuksiin tämän artiklan 2 tai 3 kappaleen perusteella, jos hän harjoittaa ensiksi mainitussa valtiossa aktiivisesti liiketoimintaa (joka on muuta kuin sijoitusten tekemistä tai hoitamista henkilön omaan lukuun, paitsi jos tämä toiminta on pankin, vakuutusyhtiön tai rekisteröidyn arvopaperivälittäjän harjoittamaa pankki-, vakuutus- tai arvopaperitoimintaa) ja toisesta sopimusvaltiosta saatu tulo saadaan tämän liiketoiminnan yhteydessä tai se on siihen liittyvää.

b) Jos sopimusvaltiossa asuva henkilö saa tuloa toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan liiketoiminnasta tai saa toisessa sopimusvaltiossa syntyvää tuloa etuyhteydessä olevalta yritykseltä, tämän kappaleen a) kohtaa sovelletaan tällaiseen tuloon vain silloin, kun liiketoiminta ensiksi mainitussa valtiossa on huomattavaa suhteessa toisessa valtiossa tapahtuvaan liiketoimintaan. Se, onko liiketoiminta huomattavaa tätä kappaletta sovellettaessa, määritetään kaikkien tosiasioiden ja olosuhteiden perusteella.

c) Kun määritetään sitä, "harjoittaako henkilö aktiivisesti liiketoimintaa" sopimusvaltiossa tämän kappaleen a) kohdan mukaisesti, tähän henkilöön etuyhteydessä olevien henkilöiden harjoittama toiminta katsotaan tämän henkilön harjoittamaksi toiminnaksi. Henkilö on etuyhteydessä toiseen henkilöön, jos toinen omistaa vähintään 50 prosenttia toisen henkilön etua tuottavista osuuksista (tai yhtiön osalta vähintään 50 prosenttia yhtiön osakkeiden tai yhtiön etua tuottavien pääomaosuuksien kokonaisäänimäärästä ja -arvosta) tai joku muu henkilö omistaa, suoraan tai välillisesti, vähintään 50 prosenttia kummankin henkilön etua tuottavista osuuksista (tai yhtiön osalta vähintään 50 prosenttia yhtiön osakkeiden tai yhtiön etua tuottavien pääomaosuuksien kokonaisäänimäärästä ja -arvosta). Henkilön katsotaan aina olevan etuyhteydessä toiseen henkilöön, jos toinen kaikki olennaiset tosiasiat ja olosuhteet huomioon ottaen kontrolloi toista tai ne molemmat ovat saman henkilön tai samojen henkilöiden kontrollin alaiset.

5. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä, milloin Suomessa oleva yritys saa Yhdysvalloista vakuutusmaksua, korkoa tai rojaltia ja Suomen ja kolmannen valtion välisen verosopimuksen mukaan tällaisesta vakuutusmaksusta, korosta tai rojaltista koostuva tulo on Suomessa verovapaa sen vuoksi, että tulo on luettava kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka tällä yrityksellä on kolmannessa valtiossa, niitä veroetuuksia, joita muutoin sovellettaisiin tämän sopimuksen määräysten perusteella, ei sovelleta tähän tuloon, jos siitä kolmannessa valtiossa tosiasiallisesti maksettu vero on vähemmän kuin 60 prosenttia siitä verosta, joka olisi ollut maksettava Suomessa, jos yritys olisi ansainnut tulon Suomessa eikä tuloa olisi ollut luettava kuuluvaksi kolmannessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Korosta ja rojaltista, joihin tämän kappaleen määräyksiä sovelletaan, voidaan verottaa Yhdysvalloissa verokannalla, joka ei saa ylittää 15 prosenttia niiden kokonaismäärästä. Vakuutusmaksusta, johon tämän kappaleen määräyksiä sovelletaan, verotetaan tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä Yhdysvaltojen sisäisen lainsäädännön säännösten mukaan. Tämän kappaleen määräyksiä ei sovelleta:

a) koron osalta, jos Yhdysvalloista saatu tulo on saatu kiinteän toimipaikan kolmannessa valtiossa aktiivisesti harjoittaman liiketoiminnan (joka on muuta kuin sijoitusten tekemistä tai hoitamista henkilön omaan lukuun, paitsi jos tämä toiminta on pankin, vakuutusyhtiön tai rekisteröidyn arvopaperivälittäjän harjoittamaa pankki- vakuutus- tai arvopaperitoimintaa) yhteydessä tai tulo on siihen liittyvää; tai

b) rojaltin osalta, jos se saadaan korvauksena kiinteän toimipaikan itsensä tuottaman tai kehittämän aineettoman omaisuuden käytöstä tai käyttöoikeudesta.

6. Sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, joka ei ole tämän artiklan edellä olevien kappaleiden mukaan oikeutettu etuuksiin, on kuitenkin myönnettävä sopimuksen mukaiset etuudet, jos toisen sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen päättää, että tällaisen henkilön perustamisen, hankkimisen tai ylläpitämisen ja sen toiminnan harjoittamisen yhtenä pääasiallisena tavoitteena ei ollut sopimuksen mukaisten etuuksien hankkiminen. Toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen on neuvoteltava ensiksi mainitun valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa ennen kuin se epää sopimuksen mukaiset etuudet tämän kappaleen perusteella.

7. Tätä artiklaa sovellettaessa,

a) sanonta "pääosakeluokka" tarkoittaa yhtiön tavanmukaisia tai yleisiä osakkeita, edellyttäen, että tällainen osakeluokka edustaa yhtiön äänimäärän ja arvon enemmistöä. Jos mikään yksittäinen tavanmukainen tai yleinen osakeluokka ei edusta yhtiön äänimäärän ja arvon enemmistöä, "pääosakeluokka" on se luokka tai ne luokat, jotka yhdessä edustavat yhtiön äänimäärän ja arvon enemmistöä;

b) sanonta "epäsuhtainen osakeluokka" tarkoittaa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön sellaista osakeluokkaa, joka osinkojen tai lunastusmaksujen kautta taikka muulla tavalla oikeuttaa osakkeenomistajan epäsuhtaisesti korkeampaan osuuteen yhtiön tiettyjen varojen tai toimintojen toisessa valtiossa tuottamista ansioista;

c) sanonta "osakkeet" käsittää niitä koskevat talletustodistukset;

d) sanonta "hyväksytty arvopaperipörssi" tarkoittaa:

1) National Association of Securities Dealers, Inc. -nimisen yhtiön omistamaa NASDAQ System -järjestelmää sekä arvopaperipörssiä, joka on rekisteröity Securities and Exchange Commission -nimisessä viranomaisessa vuoden 1934 Securities Exchange Act -nimisen lain tarkoittamana kansallisena arvopaperipörssinä;

2) Helsingin arvopaperipörssiä;

3) Irlannin arvopaperipörssiä ja Amsterdamin, Brysselin, Kööpenhaminan, Frankfurtin, Lontoon, Oslon, Pariisin, Reykjavikin, Riikan, Tukholman, Tallinnan, Vilnan, Wienin ja Zürichin arvopaperipörssejä; ja

4) muuta arvopaperipörssiä, josta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet.

e) osakeluokalla katsotaan käytävän säännöllisesti kauppaa yhdessä tai useammassa hyväksytyssä arvopaperipörssissä verovuonna, jos tällaisessa pörssissä tai tällaisissa pörsseissä edellisen verovuoden aikana vaihdettujen tämän luokan osakkeiden yhteismäärä on vähintään 6 prosenttia tämän luokan liikkeellä olevien osakkeiden määrän keskiarvosta tämän edellisen verovuoden aikana;

f) yhtiön pääasiallinen johdon ja valvonnan sijaintipaikka on valtiossa, jossa yhtiö asuu, vain silloin, kun sen johtohenkilöt ja johdon ylemmät työntekijät tässä valtiossa enemmän kuin missään muussa valtiossa kantavat päivittäistä vastuuta yhtiön (mukaan lukien sen suorat ja välilliset tytäryhtiöt) strategiaa, rahoitusta ja toimintaa koskevasta periaatetason päätöksenteosta ja henkilökunta tässä valtiossa enemmän kuin missään muussa valtiossa suorittaa päivittäisiä näiden päätösten valmistelun ja tekemisen kannalta tarpeellisia toimia;

g) sanonta "samanarvoinen edunsaaja" tarkoittaa henkilöä, joka asuu Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai jossakin muussa Euroopan talousalueen valtiossa tai Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen sopijapuolena olevassa valtiossa taikka Sveitsissä, mutta vain silloin, kun henkilö:

1) A) olisi oikeutettu kaikkiin sellaisen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan laajan sopimuksen mukaisiin etuuksiin, joka on tehty Euroopan unionin jäsenvaltion tai jonkin muun Euroopan talousalueen jäsenvaltion tai Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen sopijapuolena olevan valtion taikka Sveitsin ja sen valtion välillä, jolta tämän sopimuksen mukaisia etuuksia vaaditaan sellaisten määräysten perusteella, jotka ovat samankaltaiset kuin tämän artiklan 2 kappaleen a) kohta, b) kohta, c) kohdan 1) alakohta, d) tai e) kohta, edellyttäen, että jos sellainen sopimus ei sisällä laajaa etuuksien rajoittamista koskevaa artiklaa, henkilö olisi oikeutettu tämän sopimuksen mukaisiin etuuksiin tämän artiklan 2 kappaleen a) kohdan, b) kohdan, c) kohdan 1) alakohdan, d) tai e) kohdan perusteella, jos henkilö olisi tämän sopimuksen 4 artiklan (Kotipaikka) perusteella yhdessä valtioista asuva henkilö; ja

B) olisi sellaisen sopimuksen perusteella vakuutusmaksujen ja tämän sopimuksen 10 artiklassa (Osinko), 11 artiklassa (Korko) ja 12 artiklassa (Rojalti) tarkoitetun tulon osalta oikeutettu sitä erityistä tulolajia, jonka osalta etuuksia tämän sopimuksen perusteella vaaditaan, koskevaan sellaiseen verokantaan, joka on vähintään yhtä matala kuin tämän sopimuksen mukaan sovellettava verokanta; tai

2) on sellainen sopimusvaltiossa asuva henkilö, joka on oikeutettu tämän sopimuksen mukaisiin etuuksiin tämän artiklan 2 kappaleen a) kohdan, b) kohdan, c) kohdan 1) alakohdan, d) tai e) kohdan perusteella.

Milloin 10 artiklan (Osinko) 3 kappaletta sovellettaessa määritetään sitä, onko henkilö, joka omistaa suoraan tai välillisesti osakkeita tämän sopimuksen mukaisia etuuksia vaativasta yhtiöstä, samanarvoinen edunsaaja, tällaisella henkilöllä katsotaan olevan osingon maksavassa yhtiössä sama äänimäärä kuin etuuksia vaativalla yhtiöllä on tässä yhtiössä;

h) sellaisen Suomesta kertyvän osingon, koron tai rojaltin osalta, jonka etuudenomistaja on Yhdysvalloissa asuva yhtiö, Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvan yhtiön katsotaan täyttävän tämän artiklan 7 kappaleen g) kohdan 1) B) alakohdan vaatimukset, kun määritetään sitä, onko tällainen Yhdysvalloissa asuva yhtiö oikeutettu etuuksiin tämän kappaleen perusteella, jos osinko-, korko- tai rojaltimaksu, joka kertyy Suomesta ja suoritetaan suoraan tällaiselle Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle yhtiölle, olisi ollut vapaa verosta jonkin Euroopan unionin direktiivin mukaan. Tätä sovelletaan silloinkin, kun Suomen ja tämän toisen Euroopan unionin jäsenvaltion välisessä verosopimuksessa määrätään tällaiselle maksulle verokanta, joka on korkeampi kuin se verokanta, jota tällaiseen Yhdysvalloissa asuvaan yhtiöön sovellettaisiin tämän sopimuksen 10 artiklan (Osinko), 11 artiklan (Korko) ja 12 artiklan (Rojalti) mukaan.

i) sanonta "julkisyhteisö" tarkoittaa mitä tahansa sopimusvaltion lainsäädännön mukaan perustettua julkisluonteista oikeudellista yhteenliittymää, jossa ainoastaan tämä valtio itse, sen valtiollinen osa tai paikallisviranomainen on osakkaana.

j) sanonta "eläkerahasto", sellaisena kuin sitä käytetään tässä artiklassa, tarkoittaa henkilöä, joka:

1) on organisoitu sopimusvaltion lainsäädännön mukaan;

2) on perustettu ja jota ylläpidetään tässä sopimusvaltiossa pääasiallisesti eläkkeiden tai muiden samanlaisten hyvitysten, mukaan lukien sosiaaliturvasuoritukset, hallinnoimiseksi tai suorittamiseksi tai tulon ansaitsemiseksi yhden tai useamman tällaisen järjestelyn hyväksi; ja

3) on joko

A) Suomen osalta, eläkelaitos, mutta jos tällainen laitos on organisoitu yhtiöksi, vain keskinäinen eläkevakuutusyhtiö, tai

B) Yhdysvaltojen osalta, vapautettu verosta Yhdysvalloissa tämän kohdan 2) alakohdassa kuvattujen toimintojen osalta.

17 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen) ja 15 artiklan (Yksityinen palvelus) määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa taiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa valtiossa paitsi milloin taiteilijan tai urheilijan tästä toiminnasta saaman kokonaistulon määrä, siihen luettuna menot, jotka on korvattu hänelle tai maksettu hänen puolestaan, ei kalenterivuoden aikana ylitä kahtakymmentätuhatta Yhdysvaltojen dollaria ($20.000) tai sen vasta-arvoa Suomen rahana.

2. Milloin tulo, joka saadaan taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen vaan toiselle henkilölle, voidaan tämän henkilön tulosta, 7 artiklan (Liiketulo) ja 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen) määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa, jollei voida näyttää toteen, ettei taiteilijalla tai urheilijalla eikä häneen etuyhteydessä olevalla henkilöllä millään tavalla, ei välittömästi eikä välillisesti, ole osuutta tämän toisen henkilön tuloon, siihen luettuna lykätyn hyvityksen, bonuksen, palkkion, osingon, yhtymän voitonjaon tai muun voitonjaon vastaanotto.

18 artiklaEläke, elinkorko, elatusapu ja lapsenelatusmaksu

1. Jollei 19 artiklan (Julkinen palvelus) 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, noudatetaan seuraavaa.

a) Eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa aikaisemman epäitsenäisen työn perusteella ja johon hänellä on oikeus, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Eläkkeestä ja muusta sopimusvaltion sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön mukaan tapahtuvasta suorituksesta ja, milloin tämä sopimusvaltio on Yhdysvallat, muu julkinen eläke, jotka maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle tai Yhdysvaltojen kansalaiselle, verotetaan vain ensiksi mainitussa valtiossa.

2. Elinkorosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja johon hänellä on oikeus, verotetaan vain tässä valtiossa. Sanonnalla “elinkorko” tarkoitetaan tässä kappaleessa vahvistettua rahamäärää, joka vahvistettuina ajankohtina joko elinkautena tai yksilöityinä tahi määriteltävissä olevina vuosina toistuvasti maksetaan ja joka perustuu velvoitukseen suorittaa maksut täyden suorituksen (muun kuin tehdyn tai vastaisuudessa tehtävän työn) vastikkeeksi.

3. Elatusavusta, joka maksetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain tässä valtiossa. Sanonnalla “elatusapu” tarkoitetaan tässä kappaleessa toistuvaismaksua, jonka suorittaminen perustuu kirjalliseen asumuserosopimukseen tai avioeropäätökseen, erillistä elatusapua tai pakollista elatusmaksua, josta saajaa verotetaan sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa hän asuu.

4. Toistuvaismaksusta, joka suoritetaan alaikäisen lapsen elatusta varten ja joka perustuu kirjalliseen asumuserosopimukseen tai avioeropäätökseen, erillisestä elatusavusta tai pakollisesta elatusmaksusta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö suorittaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain ensiksi mainitussa valtiossa.

19 artiklaJulkinen palvelus

1. a) Hyvityksestä (eläkettä lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos työ tehdään tässä valtiossa ja

1) henkilö on tämän valtion kansalainen; tai

2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.

2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty tämän valtion, sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos hän on tämän valtion kansalainen.

3. Tämän sopimuksen 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen), 15 artiklan (Yksityinen palvelus) ja 18 artiklan (Eläke, elinkorko, elatusapu ja lapsenelatusmaksu) määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, joka maksetaan sopimusvaltion, sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.

20 artiklaOpiskelijat ja harjoittelijat

Rahamääristä, jotka opiskelija, ammattioppilas tai liikealan harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee ensiksi mainitussa valtiossa kokopäivätoimisen koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei tässä valtiossa veroteta, edellyttäen, että nämä rahamäärät kertyvät tämän valtion ulkopuolelta.

21 artiklaMuu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa riippumatta siitä, mistä tulo kertyy.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta tuloon, lukuun ottamatta 6 artiklan (Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo) 2 kappaleessa tarkoitettua kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus tuloon, harjoittaa tai harjoitti toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tai harjoitti tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja tulon maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan (Liiketulo) tai 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen) määräyksiä.

22 artiklaVarallisuus

1. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa asuvan henkilön omistamasta 6 artiklan (Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo) 2 kappaleessa tarkoitetusta ja toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa asuvan henkilön omistamasta 6 artiklan (Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo) 4 kappaleessa tarkoitetusta osakkeesta tai muusta yhtiöosuudesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiölle kuuluva kiinteä omaisuus on.

3. Jollei 4 kappaleen määräyksistä muuta johdu, voidaan varallisuudesta, joka koostuu varoista, jotka ovat muuta kuin 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettua omaisuutta ja jotka tosiasiallisesti liittyvät sopimusvaltiossa asuvan henkilön kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, verottaa siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

4. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön laiva ja ilma-alus sekä tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvät varat, jotka ovat muuta kuin 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettua omaisuutta, vapautetaan toisessa sopimusvaltiossa varallisuudesta suoritettavasta verosta.

5. Muunlainen varallisuus, joka kuuluu

a) Suomessa asuvalle henkilölle ja jota ei käsitellä tässä artiklassa, vapautetaan Yhdysvalloissa varallisuudesta suoritettavasta verosta;

b) Yhdysvalloissa asuvalle henkilölle ja jota ei käsitellä tässä artiklassa, vapautetaan Suomessa varallisuudesta suoritettavasta verosta.

23 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa tai varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Yhdysvalloissa (muutoin kuin ainoastaan kansalaisuuden perusteella), Suomen on, jollei b) kohdan määräyksistä muuta johdu:

1) vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Yhdysvalloissa tulosta maksettua veroa vastaava määrä;

2) vähennettävä tämän henkilön varallisuudesta suoritettavasta verosta Yhdysvalloissa varallisuudesta maksettua veroa vastaava määrä.

Vähennyksen määrä ei kummassakaan tapauksessa kuitenkaan saa olla suurempi kuin ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle tai sille varallisuudelle, josta voidaan verottaa Yhdysvalloissa.

b) Osinko, jonka Yhdysvalloissa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, joka omistaa välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön osakkeiden äänimäärästä, vapautetaan Suomen verosta.

d) Jos Suomessa asuvan henkilön tulo tai varallisuus on sopimuksen määräysten mukaan vapautettu verosta Suomessa, Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon tai varallisuuden, joka on vapautettu verosta.

2. Yhdysvaltojen lainsäädännön määräysten mukaisesti, ja jollei tässä lainsäädännössä olevista rajoituksista muuta johdu (sellaisena kuin lainsäädäntö on kulloinkin voimassa muutettuna ilman että sopimuksen yleiseen periaatteeseen on vaikutettu), Yhdysvaltojen on vähennettävä Yhdysvalloissa asuvan henkilön tai Yhdysvaltojen kansalaisen tulosta suoritettavasta Yhdysvaltojen verosta

a) tulovero, jonka tämä kansalainen tai henkilö on maksanut, tai joka on maksettu hänen puolestaan, Suomeen; ja

b) milloin yhdysvaltalainen yhtiö omistaa vähintään 10 prosenttia Suomessa asuvan yhtiön osakkeiden äänimäärästä, ja yhdysvaltalainen yhtiö saa tästä yhtiöstä osinkoa, tulovero, jonka osinkoa jakava yhtiö on maksanut, tai joka on maksettu sen puolesta, Suomeen, siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

Tätä kappaletta sovellettaessa pidetään 2 artiklan (Sopimuksen piiriin kuuluvat verot) 1 kappaleen b) kohdassa ja 2 kappaleessa tarkoitettuja veroja tuloveroina.

3. Yhdysvaltojen veroa laskettaessa, milloin Yhdysvaltojen kansalainen tai aikaisempi kansalainen tai Yhdysvalloissa pitkäaikaisesti asunut henkilö asuu Suomessa, Yhdysvaltojen on vähennettävä Yhdysvaltojen verosta Suomeen 1 kappaleessa tarkoitetun vähennyksen jälkeen maksettu tulovero. Yhdysvaltojen verosta tällä tavalla myönnetty vähennys ei alenna sitä Yhdysvaltojen verojen osaa, joka 1 kappaleen mukaisesti voidaan vähentää Suomen verosta. Tätä artiklaa sovellettaessa tulon, johon Suomessa asuvalla Yhdysvaltojen kansalaisella, aikaisemmalla kansalaisella tai Yhdysvalloissa pitkäaikaisesti asuneella henkilöllä on oikeus, katsotaan kertyneen Suomesta siinä laajuudessa, kuin on tarpeen tämän kappaleen määräysten soveltamiseksi. (SopS 2–3/2008)

4. Kaksinkertaista verotusta tämän artiklan mukaisesti huojennettaessa, tulon katsotaan, jollei 3 kappaleessa toisin määrätä, kertyneen yksinomaan seuraavasti:

a) sopimusvaltiossa asuvan henkilön saaman tulon, josta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa tämän sopimuksen mukaisesti (muutoin kuin 1 artiklan (Henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan) 3 kappaleen mukaisesti ainoastaan kansalaisuuden perusteella), katsotaan kertyneen tästä toisesta valtiosta;

b) sopimusvaltiossa asuvan henkilön saaman tulon, josta ei voida verottaa toisessa sopimusvaltiossa sopimuksen mukaisesti, katsotaan kertyneen ensiksi mainitusta valtiosta. (SopS 2–3/2008)

24 artiklaSyrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua. Tätä määräystä sovelletaan myös henkilöön, joka ei asu sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Yhdysvaltojen verotuksessa luonnollinen henkilö, joka on Yhdysvaltojen kansalainen ja joka ei asu Yhdysvalloissa, ja luonnollinen henkilö, joka on Suomen kansalainen ja joka ei asu Yhdysvalloissa, eivät kuitenkaan ole samoissa olosuhteissa.

2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen. Tämän määräyksen ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, joka myönnetään omassa valtiossa asuvalle henkilölle. Tämän artiklan ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle oikeutta vähentää tämän henkilön ensiksi mainitussa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavasta tulosta osaakaan tämän henkilön maksamasta osingosta.

3. Muussa kuin sellaisessa tapauksessa, jossa 9 artiklan (Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset) 1 kappaleen, 11 artiklan (Korko) 5 kappaleen tai 12 artiklan (Rojalti) 6 kappaleen määräyksiä sovelletaan, ovat korko, rojalti ja muu maksu, jotka sopimusvaltiossa asuva henkilö suorittaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vähennyskelpoisia ensiksi mainitun henkilön verotettavaa tuloa määrättäessä samoin ehdoin kuin maksu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle. Samoin on sopimusvaltiossa asuvan henkilön velka toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle vähennyskelpoinen ensiksi mainitun henkilön verotettavaa varallisuutta määrättäessä samoin ehdoin kuin velka ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle.

4. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa oleva muu samanluonteinen yritys joutuu tai saattaa joutua.

5. Tämän artiklan ei katsota estävän sopimusvaltiota kantamasta 10 artiklan (Osinko) 8 kappaleessa kuvattua veroa. (SopS 2–3/2008)

6. Tämän sopimuksen 2 artiklan (Sopimuksen piiriin kuuluvat verot) estämättä sovelletaan tämän artiklan määräyksiä kaikenlaatuisiin veroihin, joita on suoritettava sopimusvaltiolle, sen valtiolliselle osalle, julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle.

25 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

1. Jos henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu tai jonka kansalainen hän on, ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisessä oikeusjärjestyksessä olevia oikeussuojakeinoja.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että vältetään verotus, joka on sopimuksen vastainen. Edellä olevien kappaleiden mukaisesti tehty sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen tai muiden menettelytaparajoitusten estämättä, edellyttäen, että toisen sopimusvaltion, jolta on pyydetty palautusta, toimivaltainen viranomainen on saanut tiedon siitä, että tällainen asia on olemassa, kuuden vuoden kuluessa sen verovuoden päättymisestä, jota asia koskee.

3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti sopia

a) sopimusvaltiossa olevan yrityksen tulon, vähennyksen, hyvityksen tai alentamisen lukemisesta sen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi;

b) tulon, vähennyksen, hyvityksen tai huojennuksen jakamisesta henkilöiden kesken;

c) tietyn tulon luonnehdinnasta;

d) tulon lähdettä koskevien sääntöjen soveltamisesta tiettyyn tuloon;

e) sanonnan yhteisestä merkityksestä;

f) sopimuksessa määritellyn rahamäärän korottamisesta talouden tai rahan arvon kehitystä vastaavasti;

g) sellaisten sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamisesta sopimuksen tarkoituksen mukaisella tavalla, jotka koskevat maksamattomille määrille ja takaisinmaksetuille määrille suoritettavia korkoja sekä rikosoikeuteen kuulumattomia seuraamuksia ja sakkoja.

Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita tämä sopimus ei käsitä.

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimukseen pääsemiseksi niissä tapauksissa, jotka mainitaan edellä olevissa kappaleissa.

26 artikla (SopS 2–3/2008)Tietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka voivat olla merkittäviä tämän sopimuksen tai sopimusvaltion määräämiä kaikenlaatuisia veroja koskevan sopimusvaltioiden sisäisen lainsäädännön määräysten toimeenpanemiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksenvastainen, mukaan lukien tiedot, jotka liittyvät näiden verojen määräämiseen tai kantamiseen tai perintään taikka näitä veroja koskeviin syytteisiin tai niitä koskevien valitusten käsittelyyn. Sopimuksen 1 artikla (Henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan) ja 2 artikla (Sopimuksen piiriin kuuluvat verot) eivät rajoita tietojen vaihtamista.

2. Jos sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen erityisesti niin pyytää, toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen on annettava tämän artiklan mukaiset tiedot valalla vahvistetun kirjallisen todistajanlausunnon ja lyhentämättömän alkuperäisasiakirjan oikeaksi todistetun jäljennöksen muodossa (niihin luettuina kirjat, muistiinpanot, lausunnot, pöytäkirjat, tilit ja kirjoitukset).

3. Sopimusvaltion tämän artiklan perusteella vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (mukaan lukien tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät edellä tarkoitettuja veroja tai osallistuvat niitä koskevaan hallintoon tai niitä koskevien syytteiden tai valitusten käsittelemiseen taikka tällaisten toimintojen valvontaan. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.

4. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten ei milloinkaan katsota velvoittavan sopimusvaltiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä tai hallintokäytännöstä;

b) antamaan tietoja, joita sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden paljastaminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

5. Jos sopimusvaltio pyytää tietoja tämän artiklan mukaisesti, toisen sopimusvaltion on käytettävä tietojenhankintakeinojaan pyydettyjen tietojen hankkimiseksi, vaikka tämä toinen valtio ei ehkä tarvitse näitä tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa. Edelliseen lauseeseen sisältyvän velvollisuuden osalta sovelletaan 4 kappaleen rajoituksia, mutta rajoitusten ei milloinkaan katsota sallivan sitä, että sopimusvaltio kieltäytyy antamasta tietoja yksinomaan sen vuoksi, että ne eivät sen osalta koske kansallista etua.

6. Sen valtion toimivaltaisen viranomaisen, jolta tietoja pyydetään, on tämän artiklan 4 kappaleen estämättä hankittava ja annettava tietoja, jotka ovat rahoituslaitosten, välittäjien tai edustajien tai uskottujen miesten hallussa (pois lukien tiedot, jotka paljastaisivat luottamuksellista yhteydenpitoa asiakkaan ja oikeusavustajan tai muun oikeudenkäyntiasiamiehen välillä, kun asiakas pyytää oikeudellisia neuvoja) tai jotka koskevat oikeuksia henkilössä mukaan lukien haltijaosakkeet, sellaisista sen valtion, jolta tietoja pyydetään, laeista ja käytännöistä huolimatta, jotka muutoin saattaisivat estää tällaisten tietojen saamisen.

7. Kummankin sopimusvaltion on pyrittävä perimään toisen sopimusvaltion puolesta rahamääriä, jotka voivat olla tarpeen sen varmistamiseksi, ettei tällä sopimuksella tämän toisen valtion verotuksessa myönnettävästä huojennuksesta pääse hyötymään henkilö, joka ei ole siihen oikeutettu. Tämä kappale ei velvoita kumpaakaan sopimusvaltiota ryhtymään hallintotoimiin, jotka olisivat vastoin sen täysivaltaisuutta, turvallisuutta tai yleistä järjestystä.

27 artiklaDiplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäsenet

Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisten edustustojen tai konsuliedustustojen jäsenille.

28 artiklaVoimaantulo

1. Tämä sopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä kummassakin sopimusvaltiossa sovellettavia menettelytapoja noudattaen. Sopimusvaltioiden hallitusten on ilmoitettava toisilleen mahdollisimman pian näiden tointen suorittamisesta.

2. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Yhdysvalloissa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään sitä päivää, jona sopimus tulee voimaan, toiseksi lähinnä seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden verojen osalta, sitä päivää, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

3. Suomen Tasavallan ja Amerikan Yhdysvaltojen välillä Washingtonissa 6 päivänä maaliskuuta 1970 allekirjoitettua tulo- ja omaisuusveroja koskevaa sopimusta (jäljempänä “vuoden 1970 sopimus”) lakataan soveltamasta veroihin, joihin sopimusta 2 kappaleen määräysten mukaan sovelletaan. Vuoden 1970 sopimus lakkaa olemasta voimassa sinä viimeisenä ajankohtana, jona sitä tämän kappaleen edellä olevan määräyksen mukaan sovelletaan.

29 artiklaPäättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä, joka seuraa viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan. Tässä tapauksessa sopimuksen soveltaminen lakkaa:

a) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Yhdysvalloissa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään kuuden kuukauden irtisanomisajan päätyttyä lähinnä seuraavan tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden verojen osalta, verovuosiin, jotka alkavat kuuden kuukauden irtisanomisajan päätyttyä lähinnä seuraavan tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 21 päivänä syyskuuta 1989 kahtena suomen- ja englanninkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.