48-49/1984

Suomen hallituksen ja Uuden Seelannin hallituksen välinen sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi

Sopimusosapuoli: Uusi-Seelanti
Antopäivä: 14.9.1984

YLEISSOPIMUKSEN JA SUOMEN HALLITUKSEN JA UUDEN SEELANNIN HALLITUKSEN VÄLISEN, TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISTÄ JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISTÄ KOSKEVAN SOPIMUKSEN SYNTESOITU TEKSTI

Tässä asiakirjassa esitetään syntesoitu teksti tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi Suomen hallituksen ja Uuden-Seelannin hallituksen välillä 12 päivänä maaliskuuta 1982 tehdyn sopimuksen sekä 5 päivänä joulukuuta 1986 tehdyn pöytäkirjan (”sopimus”) soveltamista varten, sellaisena kuin se on mukautettuna Suomen tasavallan ja Uuden-Seelannin 7 päivänä kesäkuuta 2017 allekirjoittamalla monenvälisellä yleissopimuksella, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi (”yleissopimus”).

Tämän asiakirjan on laatinut Suomen toimivaltainen viranomainen, ja se edustaa viranomaisen ymmärrystä sopimukseen yleissopimuksella tehdyistä mukautuksista.

Asiakirja on laadittu 25 päivänä helmikuuta 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitetun Suomen tasavallan yleissopimusta koskevan kannanoton ja 27 päivänä kesäkuuta 2018 tapahtuneen ratifioinnin yhteydessä tallettajalle toimitetun Uuden-Seelannin yleissopimusta koskevan kannanoton perusteella. Näitä yleissopimusta koskevia kannanottoja voidaan muuttaa yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Yleissopimusta koskeviin kannanottoihin tehdyt muutokset voivat muuttaa yleissopimuksen vaikutuksia sopimukseen. Asiakirja sisältää myös Suomen tasavallan yleissopimuksen 9 artiklaan tekemän varauman peruuttamisesta johtuvat muutokset (Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva konsolidoitu kannanotto 27 päivänä kesäkuuta 2023).

Sopimuksen ja yleissopimuksen todistusvoimaisia oikeudellisia tekstejä sovelletaan ensisijaisesti, ja ne ovat edelleen sovellettavat oikeudelliset tekstit. Vaikka tässä syntesoidussa tekstissä esitettyyn sopimukseen on lukemisen helpottamiseksi sisällytetty vuoden 1986 pöytäkirjaan sisältyvät muutokset alkuperäiseen vuoden 1982 sopimukseen, vuoden 1982 sopimus ja vuoden 1986 pöytäkirja ovat edelleen sovellettavat oikeudelliset tekstit.

Yleissopimuksen määräykset, joita on sovellettava sopimuksen määräyksiin, sisältyvät tämän asiakirjan tekstissä sopimuksen relevanttien määräysten yhteydessä oleviin laatikoihin. Yleissopimuksen määräykset sisältävät laatikot on lisätty yleensä vuoden 2017 OECD:n malliverosopimuksen määräysten järjestyksessä.

Yleissopimuksen määräysten tekstin muutokset on tehty tarkoituksena mukauttaa yleissopimuksessa käytetty käsitteistö sopimuksessa käytettyyn käsitteistöön (esimerkiksi ”soveltamisalan verosopimus” ja ”sopimus”, ”verosopimusosapuolet” ja ”sopimusvaltiot”) sekä helpottaa yleissopimuksen määräysten ymmärtämistä. Käsitteistömuutosten tarkoituksena on lisätä asiakirjan luettavuutta, eikä niiden tarkoituksena ole muuttaa yleissopimuksen määräysten asiasisältöä. Vastaavasti muutoksia on tehty niihin yleissopimuksen määräysten kohtiin, joissa kuvataan sopimuksen nykyisiä määräyksiä: kuvaileva kielenkäyttö on korvattu luettavuuden helpottamiseksi viittauksilla nykyisiin määräyksiin.

Kaikissa tapauksissa sopimuksen määräyksiin tai sopimukseen kohdistuvat viittaukset on ymmärrettävä viittauksiksi sopimukseen sellaisena kuin se on mukautettuna yleissopimuksen määräyksillä, sikäli kuin kyseiset yleissopimuksen määräykset ovat tulleet voimaan.

Yleissopimuksen määräysten soveltamisen alkaminen

Tähän sopimukseen sovellettavat yleissopimuksen määräykset eivät tule voimaan samoina päivinä kuin sopimuksen alkuperäiset määräykset. Kukin yleissopimuksen määräys voi tulla sovellettavaksi eri päivänä asianomaisten verolajien (lähteellä pidätettävät tai muut kannettavat verot) ja sen mukaan, mitä Suomen tasavalta ja Uusi-Seelanti ovat omissa kannanotoissaan yleissopimukseen päättäneet.

Ratifioimis- tai hyväksymiskirjojen tallettamispäivät: Suomen tasavallan osalta 25 päivänä helmikuuta 2019 ja Uuden-Seelannin osalta 27 päivänä kesäkuuta 2018.

Yleissopimuksen voimaantulo: Suomen tasavallan osalta 1 päivänä kesäkuuta 2019 ja Uuden-Seelannin osalta 1 päivänä lokakuuta 2018.

Täsmälliset tiedot päivämääristä, jolloin tai joiden jälkeen kutakin yleissopimuksen määräystä aletaan soveltaa sopimuksen osalta, annetaan tämän asiakirjan eri osissa läpi tekstin.

Viitteet

Yleissopimuksen todistusvoimaiset oikeudelliset tekstit ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta:

– englanniksi: http://www.oecd.org/tax/treaties/multilateral-convention-to-implement-tax-treaty-related-measures-to-prevent-BEPS.pdf ja

– ranskaksi: http://www.oecd.org/fr/fiscalite/conventions/convention-multilaterale-pour-la-mise-en-oeuvre-des-mesures-relatives-aux-conventions-fiscales-pour-prevenir-le-BEPS.pdf

Helmikuun 25 päivänä 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva kannanottokannanotto, kesäkuun 27 päivänä 2023 tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva konsolidoitu kannanotto ja 27 päivänä kesäkuuta 2018 tapahtuneen ratifioinnin yhteydessä tallettajalle toimitettu Uuden-Seelannin yleissopimusta koskeva kannanotto ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta: http://www.oecd.org/tax/treaties/beps-mli-signatories-and-parties.pdf

Yleissopimusta koskeva vastaavuustietokanta on yleisesti käytettävissä OECD:n verkkosivustolla: http://www.oecd.org/tax/treaties/mli-matching-database.htm

Laki veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi verosopimuksiin toteuttavista toimenpiteistä tehdystä yleissopimuksesta on julkaistu säädöskokoelmassa 231/2019 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190231

Valtioneuvoston asetus yleissopimuksen voimaantulosta sekä laki ja suomenkielinen yleissopimuksen teksti (käännös) on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 21-22/2019 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190021 ja https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190022

Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen 9 artiklaan tehdyn varauman peruuttamisesta ja ilmoitusten antamisesta on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 48/2023 https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2023/20230048/20230048_1

Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen voimaantulosta Uudessa-Seelannissa on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 48/2019 https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190048

Suomen hallituksen ja Uuden Seelannin hallituksen välillä 12 päivänä maaliskuuta 1982 tehty sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 49/1984 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1984/19840049

Joulukuun 5 päivänä 1986 allekirjoitettu pöytäkirja Suomen hallituksen sekä Uuden Seelannin hallituksen välisen, tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämistä ja veron kiertämisen estämistä koskevan sopimuksen muuttamisesta on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 16/1988 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1988/19880016/19880016_2

(Käännös)

Suomen hallituksen ja Uuden Seelannin hallituksen välinen sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi

Suomen hallitus ja Uuden Seelannin hallitus,

KORVATTU yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleella

haluten tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,

Seuraava yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappale korvaa tekstin, jossa viitataan tämän sopimuksen johdannossa ilmoitettuun tarkoitukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi: ^[1]

(Käännös)

YLEISSOPIMUKSEN 6 ARTIKLA – SOVELTAMISALAN VEROSOPIMUKSEN TARKOITUS

jotka aikovat poistaa kaksinkertaisen verotuksen [ tämän sopimuksen ] soveltamisalaan kuuluvien verojen osalta luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisellä tai välttämisellä (mukaan lukien sopimuskeinottelujärjestelyt, joilla tähdätään [ sopimuksessa ] määrättyjen huojennusten hankkimiseen kolmansilla lainkäyttöalueilla asuvien henkilöiden välilliseksi hyödyksi),

ovat sopineet seuraavasta:

1 artiklaHenkilöt, joihin sopimusta sovelletaan

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Uudessa Seelannissa:

tulovero ja jakamattomasta voitosta suoritettava vero (the excess retention tax);

(jäljempänä ”Uuden Seelannin vero”);

b) Suomessa:

1) valtion tulovero;

2) kunnallisvero;

3) kirkollisvero;

4) merimiesvero; ja

5) lähdevero;

(jäljempänä ”Suomen vero”).

2. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.

Ks. tämän sopimuksen jäljessä oleva pöytäkirja.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) 1) ”Uusi Seelanti” tarkoittaa, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Uuden Seelannin varsinaista aluetta (siihen luettuna ulkosaaret), mutta ei käsitä Cook-saaria, Niue-saaria tai Tokelau-saaria; sanonta käsittää myös Uuden Seelannin varsinaisen alueen (siihen luettuna ulkosaaret) aluemereen rajoittuvat alueet, jotka Uuden Seelannin lainsäädännöllä ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti on määritelty tai vastedes määritellään alueiksi, joihin Uudella Seelannilla on suvereenit oikeudet niiden tutkimisen tai meren, merenpohjan tai sen sisustan luonnonvarojen tutkimisen, hyväksikäytön, säilyttämisen ja hoidon osalta;

2) ”Suomi” tarkoittaa Suomen Tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen Tasavallan aluetta ja Suomen Tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

b) ”henkilö” käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän;

c) ”yhtiö” tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä;

d) ”sopimusvaltiossa oleva yritys” ja ”toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys” tarkoittaa yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;

e) ”kansalainen” tarkoittaa luonnollista henkilöä, jolla on sopimusvaltion kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

f) ”kansainvälinen liikenne” tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, jota käyttävän yrityksen tosiasiallinen johto on sopimusvaltiossa, paitsi milloin laivaa tai ilma-alusta käytetään vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

g) ”toimivaltainen viranomainen” tarkoittaa:

1) Uudessa Seelannissa ”the Commissioner of Inland Revenue” nimistä viranomaista tai hänen valtuuttamaansa edustajaa;

2) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa.

2. Ratkaistaessa 10, 11 tai 12 artiklan soveltamiseksi, onko Uudessa Seelannissa asuvalla henkilöllä oikeus osinkoon, korkoon, tai rojaltiin, katsotaan omaisuudenhoitajalla (trustee), joka on Uudessa Seelannissa verovelvollinen tästä osingosta, korosta tai rojaltista, olevan oikeus tähän tuloon.

3. Sopimuksessa eivät sanonnat ”Uuden Seelannin vero” ja ”Suomen vero” käsitä sakkomaksua, joka on määrätty jommankumman sopimusvaltion, 2 artiklan mukaan sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.

4. Kun sopimusvaltio soveltaa sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.

Ks. tämän sopimuksen jäljessä oleva pöytäkirja.

4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla ”sopimusvaltiossa asuva henkilö” tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla. Jakamattoman kuolinpesän katsotaan Suomessa toimitettavassa verotuksessa asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa vainaja edellisen lauseen tai 2 kappaleen määräysten mukaan asui kuolinhetkellään. Sanonta ”sopimusvaltiossa asuva henkilö” ei kuitenkaan käsitä henkilöä, joka on tässä valtiossa verovelvollinen vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon perusteella.

2. Milloin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);

b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;

c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa valtioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;

d) jos hän on molempien valtioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, katsotaan henkilön asuvan siinä valtiossa, jossa sen tosiasiallinen johto on.

Ks. tämän sopimuksen jäljessä oleva pöytäkirja.

5 artiklaKiinteä toimipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla ”kiinteä toimipaikka” tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta ”kiinteä toimipaikka” käsittää erityisesti:

a) yrityksen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan; ja

f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, jossa luonnonvaroja louhitaan.

3. Paikka, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa, muodostaa kiinteän toimipaikan vain, jos toiminta kestää yli kahdentoista kuukauden ajan.

4. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan ”kiinteä toimipaikka” ei katsota käsittävän:

a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamiseksi yritykselle;

f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan a)–e) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi, edellyttäen, että koko se kiinteästä liikepaikasta harjoitettava toiminta, joka perustuu tähän yhdistämiseen, on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa, jos:

a) yritys harjoittaa tässä toisessa valtiossa yli kahdentoista kuukauden ajan valvontatoimintaa, joka liittyy tässä toisessa valtiossa harjoitettuun rakennus-, asennus- tai kokoonpanotoimintaan; tai

b) yritys käyttää tahi sen lukuun tai yrityksen kanssa tehdyn sopimuksen perusteella käytetään huomattavaa laitteistoa tai koneistoa tässä toisessa valtiossa yli kahdentoista kuukauden ajan.

6. Jos henkilö, olematta itsenäinen edustaja, johon 7 kappaletta sovelletaan, toimii yrityksen puolesta sekä hänellä on sopimusvaltiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää, katsotaan tällä yrityksellä 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun. Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan 4 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tätä kiinteää liikepaikkaa kiinteäksi toimipaikaksi mainitun kappaleen määräysten mukaan.

7. Yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen, että tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

8. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä – tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä – joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. a) Sanonnalla ”kiinteä omaisuus” on, jollei b) ja c) kohdan määräyksistä muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on.

b) Sanonta ”kiinteä omaisuus” käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön.

c) Laivoja, veneitä ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.

4. Jos osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

5. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja itsenäisessä ammatinharjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

6. Tämän artiklan 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta sanotussa kappaleessa tarkoitetusta hallintaoikeudesta saatuun tuloon ja itsenäisessä ammatinharjoittamisessa käytetystä sellaisesta hallintaoikeudesta saatuun tuloon.

Ks. tämän sopimuksen jäljessä oleva pöytäkirja.

7 artiklaLiiketulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.

2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneet menot riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Mikäli sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät 2 kappaleen määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa tällaista jakamismenettelyä noudattaen. Käytettävän jakamismenetelmän on kuitenkin johdettava tässä artiklassa ilmaistujen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

7. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

Ks. tämän sopimuksen jäljessä oleva pöytäkirja.

8 artiklaMeri- ja ilmakuljetus

1. Tulosta, joka saadaan laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

2. Jos merikuljetusyrityksen tosiasiallinen johto on laivassa, johdon katsotaan olevan siinä sopimusvaltiossa, jossa laivan kotisatama on, tai jos laivalla ei ole kotisatamaa, siinä sopimusvaltiossa, jossa laivanisäntä asuu.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.

Ks. tämän sopimuksen jäljessä oleva pöytäkirja.

9 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset

Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,

noudatetaan seuraavaa.

Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

Seuraavaa yleissopimuksen 17 artiklan 1 kappaletta sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiin, jotka korvataan sillä: ^[2]

(Käännös)

YLEISSOPIMUKSEN 17 ARTIKLA – VASTAOIKAISUT

Milloin [ sopimusvaltio ] tämän [ sopimusvaltion ] yrityksen tuloon lukee – ja tämän mukaisesti verottaa – tulon, josta toisessa [ sopimusvaltiossa ] olevaa yritystä on verotettu tässä toisessa [ sopimusvaltiossa ], ja siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt ensiksi mainitussa [ sopimusvaltiossa ] olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, tämän toisen [ sopimusvaltion ] on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siellä määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava asianmukaisesti huomioon [ sopimuksen ] muut määräykset, ja [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.

10 artiklaOsinko

1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos saajalla on oikeus osinkoon, vero ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Sanonnalla ”osinko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista, ja muuta tuloa, jota sen valtion verolainsäädännössä, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, rinnastetaan osakkeista saatuun tuloon.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, eikä myöskään verottaa yhtiön jakamattomasta voitosta, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.

Ks. tämän sopimuksen jäljessä oleva pöytäkirja.

11 artiklaKorko

1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta jos saajalla on oikeus korkoon, vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia koron kokonaismäärästä. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Sanonnalla ”korko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina tällaisiin arvopapereihin, obligaatioihin tai debentuureihin liittyvät agiomäärät ja voitot. Sanonta ei kuitenkaan käsitä 10 artiklassa käsiteltyä tuloa. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei tätä artiklaa sovellettaessa pidetä korkona.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus korkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, josta koron maksamisen perusteena oleva velka on aiheutunut, ja korko rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

6. Jos koron määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus korkoon, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus korkoon, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

Ks. tämän sopimuksen jäljessä oleva pöytäkirja.

12 artiklaRojalti

1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos saajalla on oikeus rojaltiin, vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Sanonnalla ”rojalti” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, siihen luettuina elokuvafilmi sekä televisiolähetyksessä käytettävä filmi tai videonauha tahi radiolähetyksessä käytettävä nauha, tekijänoikeuden sekä patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän käyttämisestä tai käyttöoikeudesta samoin kuin teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, josta rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on aiheutunut, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

6. Jos rojaltin määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus rojaltiin, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

Ks. tämän sopimuksen jäljessä oleva pöytäkirja.

13 artiklaOmaisuuden luovutus

1. Tulosta tai voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun ja toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tulosta tai voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 6 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetun osakkeen tai muun yhtiöosuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiölle kuuluva kiinteä omaisuus on.

3. Tulosta tai voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee tuloa tai voittoa, joka saadaan tällaisen kiinteän toimipaikan (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta.

4. Tulosta tai voitosta, joka saadaan kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan tai ilma-aluksen taikka tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

5. Tulosta tai voitosta, joka saadaan muun kuin edellä olevissa kappaleissa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

Seuraavaa yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaletta sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiin, jotka korvataan sillä: ^[3]

(Käännös)

YLEISSOPIMUKSEN 9 ARTIKLA – VOITTO YKSIKÖIDEN SELLAISTEN OSAKKEIDEN TAI INTRESSIEN LUOVUTUKSESTA, JOTKA SAAVAT ARVONSA PÄÄASIALLISESTI KIINTEÄSTÄ OMAISUUDESTA

[ Sopimusta ] sovellettaessa voidaan voitosta, jonka [ sopimusvaltiossa ] asuva henkilö saa osakkeiden tai niihin verrattavien intressien, kuten yhtymä- tai trustiosuuksien, luovutuksesta, verottaa toisessa [ sopimusvaltiossa ], jos milloin tahansa luovutusta edeltävien 365 päivän aikana nämä osakkeet tai niihin verrattavat intressit saivat suoraan tai välillisesti enemmän kuin 50 prosenttia arvostaan kiinteästä omaisuudesta, joka sijaitsee tässä toisessa [ sopimusvaltiossa ].

Ks. tämän sopimuksen jäljessä oleva pöytäkirja.

14 artiklaItsenäinen ammatinharjoittaminen

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa vapaan ammatin tai muun itsenäisen toiminnan harjoittamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa, jollei hänellä ole toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, joka on vakinaisesti hänen käytettävänään toiminnan harjoittamista varten. Jos hänellä on tällainen kiinteä paikka, voidaan tulosta verottaa tässä toisessa valtiossa, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään paikkaan kuuluvaksi.

2. Sanonta ”vapaa ammatti” käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen ja taiteellisen toiminnan, kasvatus- ja opetustoiminnan sekä sen itsenäisen toiminnan, jota lääkäri, asianajaja, insinööri, arkkitehti, hammaslääkäri ja tilintarkastaja harjoittavat.

15 artiklaYksityinen palvelus

1. Jollei 16, 18, 19 ja 20 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä verottaa siellä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää verovuoden tai verokauden aikana, ja

b) hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei ole toisessa valtiossa asuva, sekä

c) hyvityksellä ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, joka työnantajalla on toisessa valtiossa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevassa laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

Ks. tämän sopimuksen jäljessä oleva pöytäkirja.

16 artiklaJohtajanpalkkio

Johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön (lukuun ottamatta yhtymää) johtokunnan tai muun sellaisen elimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

17 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa taiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Milloin tulo, joka saadaan taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7, 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

18 artiklaEläke

1. Jollei 19 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä, joka maksetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle aikaisemman epäitsenäisen työn perusteella, vain tässä valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä, ja jollei 19 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan sopimusvaltion sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön mukaan maksetusta eläkkeestä ja muusta tämän lainsäädännön mukaan tapahtuneesta suorituksesta vain tässä valtiossa.

19 artiklaJulkinen palvelus

1. a) Hyvityksestä (eläkettä lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos työ tehdään tässä valtiossa ja

1) henkilö on tämän valtion kansalainen; tai

2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.

2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty tämän valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos hän on tämän valtion kansalainen.

3. Tämän sopimuksen 15, 16 ja 18 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, jotka maksetaan sopimusvaltion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.

20 artiklaOpiskelijat

Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan harjoittelija, siihen luettuna teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee ensiksi mainitussa valtiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei tässä valtiossa veroteta, edellyttäen, että nämä rahamäärät kertyvät tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.

21 artiklaMuu tulo

Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei ole nimenomaisesti mainittu tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa. Tällaisesta tulosta voidaan kuitenkin verottaa myös toisessa sopimusvaltiossa, jos tulo kertyy tässä toisessa valtiossa olevasta lähteestä.

22 artiklaSuomalainen jakamaton kuolinpesä

1. Milloin Uudessa Seelannissa asuva henkilö on tämän sopimuksen määräysten mukaan vapautettu tai oikeutettu huojennukseen Suomen verosta, myönnetään vastaava vapautus tai huojennus jakamattomalle kuolinpesälle, mikäli yksi tai useampi kuolinpesän osakkaista on Uudessa Seelannissa asuva.

2. Jakamattomasta kuolinpesästä suoritettava Suomen vero on, mikäli tulo kertyy Uudessa Seelannissa asuvalle kuolinpesän osakkaalle, vähennettävä tästä tulosta suoritettavasta Uuden Seelannin verosta 23 artiklan mukaisesti.

3. Tämän artiklan määräysten ei katsota rajoittavan 3 artiklan 2 kappaleen soveltamista.

23 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmät

1. Uudessa Seelannissa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Jollei Uudessa Seelannissa kulloinkin voimassa olevasta lainsäädännöstä, joka koskee muussa maassa kuin Uudessa Seelannissa maksetun veron vähentämistä Uuden Seelannin verosta, muuta johdu (sikäli kuin tämä lainsäädäntö ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen), vähennetään Suomen vero, joka Suomen lainsäädännön mukaan ja tämän sopimuksen mukaisesti on suoritettu, joko välittömästi tai vähennyksenä, Uudessa Seelannissa asuvan henkilön Suomessa olevasta lähteestä saamasta tulosta (lukuun ottamatta osingon osalta veroa voitosta, josta osinko maksetaan), siitä Uuden Seelannin verosta, joka on suoritettava tästä tulosta.

b) Tulon tai voiton, jonka Uudessa Seelannissa asuva henkilö saa ja josta sopimuksen mukaisesti verotetaan Suomessa, katsotaan tätä artiklaa sovellettaessa kertyvän Suomessa olevasta lähteestä.

c) Jos yhteenliittymää verotetaan Suomessa tulosta, joka sopimuksen mukaan tai Uuden Seelannin lainsäädännön mukaan kertyy Suomessa olevasta lähteestä, on yhteenliittymän osakkaalle, jota verotetaan Uudessa Seelannissa hänen osuudestaan yhteenliittymän tuloon, myönnettävä Uuden Seelannin verosta vähennys, jonka määrä vastaa yhtä suurta osaa yhteenliittymän maksamasta Suomen verosta kuin hänen osuutensa yhteenliittymän tuloon on yhteenliittymän kokonaistulosta.

2. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Uudessa Seelannissa, Suomen on, jollei b) kohdan määräyksistä muuta johdu, vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Uudessa Seelannissa tulosta maksettua veroa vastaava määrä.

Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa Uudessa Seelannissa.

b) Osinko, jonka Uudessa Seelannissa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta siinä laajuudessa kuin osinko olisi ollut vapaa verosta Suomen verolainsäädännön mukaan, jos molemmat yhtiöt olisivat olleet Suomessa asuvia.

c) Tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä voidaan Uudessa Seelannissa asuvaa luonnollista henkilöä, jonka myös katsotaan Suomen verolainsäädännön mukaan 2 artiklassa tarkoitettujen verojen osalta asuvan Suomessa, verottaa Suomessa. Suomen on kuitenkin a) kohdan määräysten mukaan vähennettävä Suomen verosta se Uuden Seelannin vero, joka on maksettu tulosta. Tämän kohdan määräyksiä sovelletaan vain Suomen kansalaiseen.

d) Jos Suomessa asuvan henkilön tulo on sopimuksen määräysten mukaan vapautettu verosta Suomessa, Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon, joka on vapautettu verosta.

23 A artikla (SopS 15–16/1988)Syrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua.

2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen.

3. Muussa kuin sellaisessa tapauksessa, jossa 9 artiklan, 11 artiklan 6 kappaleen tai 12 artiklan 6 kappaleen määräyksiä sovelletaan, ovat korko, rojalti ja muu maksu, jotka sopimusvaltiossa asuva henkilö suorittaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vähennyskelpoisia ensiksi mainitun henkilön verotettavaa tuloa määrättäessä samoin ehdoin kuin maksu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle.

4. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi samanlaista toimintaa harjoittava ensiksi mainitussa valtiossa oleva yritys, jonka pääoman ensiksi mainitussa valtiossa asuva henkilö omistaa tai josta hän määrää, joutuu tai saattaa joutua.

5. Tätä artiklaa ei sovelleta sopimusvaltion verolainsäädännön määräykseen,

a) jolla kohtuullisella tavalla pyritään estämään tai mitätöimään veron välttäminen tai kiertäminen; tai

b) joka on voimassa 5 päivänä joulukuuta 1986 tai on yleiseltä tarkoitukseltaan pääasiallisesti samanluonteinen kuin sellainen määräys, mutta on otettu lakiin mainitun päivän jälkeen;

edellyttäen, että tällaisessa määräyksessä (paitsi, milloin määräys on kansainvälisessä sopimuksessa) ei oteta huomioon toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön tai tämän valtion kansalaisen erilaista kohtelua verrattuna kolmannessa valtiossa asuvan henkilön tai tällaisen valtion kansalaisen kohteluun.

6. Tämän artiklan ei katsota estävän sopimusvaltiota tekemästä verolainsäädännössään eroa siellä asuvan henkilön ja henkilön, joka ei asu siellä, välillä ainoastaan heidän asumisensa perusteella ja tämän mukaisesti verottamasta tai myöntämästä verotuksessa vapautusta, huojennusta, alennusta tai vähennystä.

7. Tässä artiklassa sanonnoilla ”verotus” ja ”vero” tarkoitetaan veroja, joihin tätä sopimusta sovelletaan.

24 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

Tämän sopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen ensimmäinen virke ON KORVATTU yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäisellä virkkeellä

Jos sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu, ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisissä oikeusjärjestyksissä olevia oikeussuojakeinoja.

Seuraava yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäinen virke korvaa tämän sopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen ensimmäisen virkkeen: ^[4]

(Käännös)

YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY

Jos henkilö katsoo, että [ sopimusvaltion ] tai molempien [ sopimusvaltioiden ] toimenpiteet johtavat tai tulevat johtamaan hänen osaltaan verotukseen, joka on [ tämän sopimuksen ] määräysten vastainen, hän voi, näiden [ sopimusvaltioiden ] sisäisessä lainsäädännössä olevista oikeusturvakeinoista riippumatta, saattaa asiansa jommankumman [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi.

Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa siitä kun henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka on aiheuttanut sopimuksen määräysten vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että verotus, joka on sopimuksen vastainen, vältetään. Tehty sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen estämättä.

3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti neuvotella keskenään pyrkiäkseen sopimaan sellaisesta samanlaisesta tulon jakamisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja häneen etuyhteydessä olevan henkilön kesken, jota 9 artiklassa tarkoitetaan. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi tapauksissa, joita sopimus ei käsitä.

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimuksen määräysten toteuttamiseksi.

Seuraavaa yleissopimuksen VI osaa sovelletaan tähän sopimukseen: ^[5]

(Käännös)

VI OSA. VÄLIMIESMENETTELY

Yleissopimuksen 19 artikla (Pakollinen sitova välimiesmenettely)

1. Jos

a) henkilö on saattanut asian [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi [ tämän sopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen ] mukaisesti sillä perusteella, että jommankumman [ sopimusvaltion ] tai molempien [ sopimusvaltioiden ] toimenpiteet ovat johtaneet tämän henkilön osalta verotukseen, joka on [ sopimuksen ] määräysten vastainen; ja

b) toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty sopimaan tämän asian ratkaisemisesta [ sopimuksen 24 artiklan 2 kappaleen ] nojalla kahden vuoden ajanjakson aikana, joka alkaa tapauksen mukaan [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 8 tai 9 kappaleessa tarkoitettuna alkamispäivänä (paitsi jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat ennen tämän ajanjakson päättymistä sopineet eri ajanjaksosta tämän asian osalta ja ilmoittaneet siitä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle),

asiasta syntyneet ratkaisemattomat kysymykset on, jos henkilö sitä kirjallisesti pyytää, jätettävä välimiesmenettelyyn [ yleissopimuksen VI osassa ] kuvatulla tavalla, [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 10 kappaleen määräysten nojalla sopimien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

2. Jos toimivaltainen viranomainen on keskeyttänyt [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitetun keskinäisen sopimusmenettelyn sillä perusteella, että asia on yhden tai useamman saman kysymyksen osalta vireillä tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on antanut lopullisen päätöksen tai asian käsittely on keskeytetty tai vedetty pois. Lisäksi, jos se henkilö, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, ja toimivaltainen viranomainen ovat sopineet keskinäisen sopimusmenettelyn keskeyttämisestä, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun keskeytys on lopetettu.

3. Jos molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei ole ajoissa antanut jommankumman toimivaltaisen viranomaisen pyytämiä olennaisia lisätietoja [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätyn ajanjakson alkamisen jälkeen, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrättyä ajanjaksoa pidennetään yhtä pitkällä ajanjaksolla kuin se ajanjakso, joka alkaa päivänä, jona tietoja pyydettiin, ja loppuu päivänä, jona ne annettiin.

4. a) Välimiesmenettelyyn jätetyistä kysymyksistä annettava välimiesmenettelyratkaisu toteutetaan [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettua asiaa koskevalla keskinäisellä sopimuksella. Välimiesmenettelyratkaisu on lopullinen.

b) Välimiesmenettelyratkaisu sitoo kumpaakin [ sopimusvaltiota ], paitsi seuraavissa tapauksissa:

i) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei hyväksy keskinäistä sopimusta välimiesmenettelyratkaisun täytäntöönpanosta. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset eivät voi enää jatkaa asian käsittelyä. Henkilön, jota asia välittömästi koskee, katsotaan jättäneen hyväksymättä asiassa annetun välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevan keskinäisen sopimuksen, jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei 60 päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jona ilmoitus keskinäisestä sopimuksesta on lähetetty henkilölle, vedä kaikkia välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevassa keskinäisessä sopimuksessa ratkaistuja kysymyksiä pois tuomioistuimen tai hallinnollisen muutoksenhakuelimen käsittelystä tai muuten lopeta vireillä olevaa näitä kysymyksiä koskevaa oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä tämän keskinäisen sopimuksen mukaisella tavalla.

ii) jos jonkin [ sopimusvaltion ] tuomioistuinten lopullisessa päätöksessä katsotaan, että välimiesmenettelyratkaisu on pätemätön. Tässä tapauksessa katsotaan, ettei [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen mukaista välimiesmenettelypyyntöä ole tehty eikä välimiesmenettelyä ole suoritettu (paitsi [ yleissopimuksen ] 21 artiklaa (Välimiesmenettelyn salassapito) ja 25 artiklaa (Välimiesmenettelyn kustannukset) sovellettaessa). Tässä tapauksessa voidaan tehdä uusi välimiesmenettelypyyntö, paitsi jos toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tällaista uutta pyyntöä ei tule sallia.

iii) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, jatkaa tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä kysymyksistä, jotka ratkaistiin keskinäisessä sopimuksessa välimiesmenettelyratkaisun toteuttamisesta.

5. Sen toimivaltaisen viranomaisen, joka on vastaanottanut [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen a kohdassa kuvatun alkuperäisen keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön, on kahden kalenterikuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta:

a) lähetettävä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ilmoitus siitä, että se on vastaanottanut pyynnön; ja

b) lähetettävä ilmoitus tästä pyynnöstä ja pyynnön jäljennös toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselle viranomaiselle.

6. Kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön (tai sen jäljennöksen toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselta viranomaiselta), se joko:

a) ilmoittaa asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, että se on vastaanottanut tiedot, jotka tarvitaan asian sisällön käsittelyä varten; tai

b) pyytää tältä henkilöltä lisätietoja tätä varten.

7. Jos toinen tai molemmat toimivaltaisista viranomaisista ovat pyytäneet [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti henkilöltä, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, lisätietoja, jotka tarvitaan asian sisällön arviointia varten, lisätietoja pyytäneen toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kalenterikuukauden kuluessa lisätietojen vastaanottamisesta tältä henkilöltä ilmoitettava tälle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle joko:

a) että se on vastaanottanut pyydetyt tiedot; tai

b) että jotkin pyydetyistä tiedoista vielä puuttuvat.

8. Jos kumpikaan toimivaltainen viranomainen ei ole pyytänyt lisätietoja [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:

a) päivä, jona molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet henkilölle, joka on saattanut asian käsiteltäväksi [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja

b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettu [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 5 kappaleen b kohdan mukaisesti.

9. Jos lisätietoja on pyydetty [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:

a) viimeisin päivä, jona lisätietoja pyytäneet toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 7 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja

b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet kaikki tiedot, jotka jompikumpi toimivaltainen viranomainen on pyytänyt asian käsiteltäväksi saattaneelta henkilöltä.

Jos kuitenkin jompikumpi tai kumpikin toimivaltaisista viranomaisista lähettää [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 7 kappaleen b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, tällaista ilmoitusta on käsiteltävä [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisena lisätietopyyntönä.

10. [ Sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on keskinäisellä sopimuksella [ sopimuksen 24 artiklan mukaisesti ] sovittava [ yleissopimuksen VI osaan ] sisältyvien määräysten soveltamistavasta, mukaan lukien ne vähimmäistiedot, jotka ovat tarpeen jokaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle asian sisällön harkintaa varten. Tällainen sopimus on tehtävä ennen päivää, jona asian ratkaisemattomat kysymykset voidaan ensi kerran jättää välimiesmenettelyyn, ja sitä voidaan muuttaa aika ajoin sen jälkeen.

12. [ Yleissopimuksen 19 artiklan ] muiden määräysten estämättä:

a) keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muutoin kuuluu [ yleissopimuksessa ] määrätyn välimiesmenettelyn piiriin, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos jommankumman [ sopimusvaltion ] tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on jo antanut päätöksen tästä kysymyksestä;

b) jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen, ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille päätöksensä, jommankumman [ sopimusvaltion ] tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin antaa tätä kysymystä koskevan päätöksen, välimiesmenettely on lopetettava.

Yleissopimuksen 20 artikla (Välimiesten nimeäminen)

1. Paitsi siltä osin kuin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä, [ yleissopimuksen VI osan ] osalta sovelletaan [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2—4 kappaletta.

2. Välimiespaneelin jäsenten nimeämistä koskevat seuraavat säännöt:

a) Välimiespaneelin on koostuttava kolmesta jäsenestä (luonnollisesta henkilöstä), joilla on asiantuntemusta tai kokemusta kansainvälisissä veroasioissa.

b) Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä yksi paneelin jäsen 60 päivän kuluessa [ yleissopimuksen ] 19 artiklan 1 kappaleen mukaisen välimiesmenettelypyynnön esittämispäivästä. Kahden näin nimetyn paneelin jäsenen on 60 päivän kuluessa jälkimmäisestä nimeämisestä nimettävä kolmas jäsen, joka toimii välimiespaneelin puheenjohtajana. Puheenjohtaja ei saa olla kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen eikä asua kummallakaan niistä.

c) Kunkin välimiespaneeliin nimetyn jäsenen on oltava puolueeton ja riippumaton [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisista viranomaisista, verohallinnoista ja finanssiministeriöistä sekä kaikista henkilöistä, joita asia välittömästi koskee (samoin kuin heidän neuvonantajistaan) nimeämisen hyväksymisen ajankohtana, säilytettävä puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa koko menettelyn ajan ja vältettävä kohtuullisen ajanjakson ajan sen jälkeen kaikkea sellaista menettelyä, joka voi vahingoittaa vaikutelmaa välimiesten puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta menettelyn osalta.

3. Mikäli [ sopimusvaltion ] toimivaltainen viranomainen ei nimeä välimiespaneelin jäsentä sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2 kappaleessa tai joista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen, nimeää jäsenen tämän toimivaltaisen viranomaisen puolesta.

4. Jos välimiespaneelin kaksi ensimmäistä jäsentä eivät nimeä puheenjohtajaa sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2 kappaleessa tai joista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen, nimeää puheenjohtajan.

Yleissopimuksen 21 artikla (Välimiesmenettelyn salassapito)

1. Ainoastaan sovellettaessa niitä [ yleissopimuksen VI osan ] määräyksiä, [ sopimuksen ] määräyksiä ja [ sopimusvaltioiden ] sisäistä lainsäädäntöä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon, salassapitoon ja hallinnolliseen apuun, välimiespaneelin jäsenten ja jäsenkohtaisen enintään kolmihenkisen henkilökunnan (ja tulevien välimiesten, vain siltä osin kuin on tarpeen todentaa heidän kykynsä täyttää välimiehiä koskevat vaatimukset) katsotaan olevan henkilöitä tai viranomaisia, joille tietoja voidaan ilmaista. Välimiespaneelin tai tulevien välimiesten saamia tietoja ja toimivaltaisten viranomaisten välimiespaneelilta saamia tietoja pidetään tietoina, jotka vaihdetaan [ sopimuksen ] tiedonvaihtoa ja virka-apua koskevien määräysten mukaisesti.

2. [ Sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että välimiespaneelin jäsenet ja heidän henkilökuntansa suostuvat kirjallisesti ennen välimiesmenettelyssä toimimistaan käsittelemään välimiesmenettelyyn liittyviä tietoja niiden salassapito- ja vaitiolovelvoitteiden mukaisesti, jotka kuvataan niissä [ sopimuksen ] määräyksissä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon ja virka-apuun, sekä [ sopimusvaltioiden ] sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

Yleissopimuksen 22 artikla (Asian ratkaiseminen ennen välimiesmenettelyn päättymistä)

Sovellettaessa [ yleissopimuksen VI osaa ] ja niitä [ sopimuksen ] määräyksiä, joilla määrätään asioiden ratkaisemisesta keskinäisellä sopimuksella, asiaa koskeva keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin välimiesmenettely lopetetaan, jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön esittämisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille:

a) [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset pääsevät keskinäiseen sopimukseen asian ratkaisemisesta; tai

b) asian käsiteltäväksi saattanut henkilö peruuttaa välimiesmenettelyä tai keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyyntönsä.

Yleissopimuksen 23 artikla (Välimiesmenettelyn laji)

1. [ Yleissopimuksen VI osan ] mukaiseen välimiesmenettelyyn sovelletaan seuraavia sääntöjä, paitsi siltä osin kuin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä:

a) Sen jälkeen, kun asia on jätetty välimiesmenettelyyn, kunkin [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen on annettava välimiespaneelille sopimuksella asetettuun päivään mennessä ratkaisuehdotus, jossa käsitellään kaikkia asian ratkaisemattomia kysymyksiä (ottaen huomioon kaikki [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten välillä aikaisemmin siinä asiassa tehdyt sopimukset). Ratkaisuehdotus on rajattava täsmällisten rahamäärien (esimerkiksi tulojen tai kulujen) esittämiseen, tai jos siitä on erityisesti määrätty, [ sopimuksen ] nojalla määrätyn veron maksimiverokantaan, asian jokaisen oikaisu- tai vastaavan kysymyksen osalta. Jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen [ sopimuksen ] määräyksen soveltamisedellytyksiä koskevasta kysymyksestä (jäljempänä "kynnyskysymys"), kuten luonnollisen henkilön asuinpaikasta tai siitä, onko olemassa kiinteä toimipaikka, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia kysymyksiin, joista päättäminen riippuu näiden kynnyskysymysten ratkaisemisesta.

b) Kunkin [ sopimusvaltion ] toimivaltainen viranomainen voi myös antaa ratkaisuehdotusta tukevia kannanottoja välimiespaneelin harkittavaksi. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen, joka antaa ratkaisuehdotuksen tai ratkaisuehdotusta tukevan kannanoton, on annettava siitä jäljennös toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona ratkaisuehdotus ja ratkaisuehdotusta tukeva kannanotto on ollut määrä antaa. Kukin toimivaltainen viranomainen voi myös sopimuksella määrättyyn päivään mennessä antaa välimiespaneelille vastineen toisen toimivaltaisen viranomaisen antamaan ratkaisuehdotukseen ja ratkaisuehdotusta tukevaan kannanottoon. Jäljennös vastineesta on annettava toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona vastine on ollut määrä antaa.

c) Välimiespaneeli valitsee päätöksekseen yhden toimivaltaisten viranomaisten asiaa varten jättämistä ratkaisuehdotuksista jokaisen kysymyksen ja kynnyskysymysten osalta, eikä se sisällytä päätökseen perustelua tai muuta selitystä. Välimiesmenettelyratkaisu hyväksytään paneelin jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Välimiespaneeli antaa päätöksensä kirjallisena tiedoksi [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille. Välimiesmenettelyratkaisulla ei ole ennakkotapausarvoa.

5. Ennen välimiesmenettelyn aloittamista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että kaikki asian käsiteltäväksi saattaneet henkilöt ja heidän neuvonantajansa hyväksyvät kirjallisesti sen, että ne eivät ilmaise muulle henkilölle välimiesmenettelyn kuluessa jommaltakummalta toimivaltaiselta viranomaiselta tai välimiespaneelilta saamiaan tietoja. Asiaa koskeva [ sopimuksen ] mukainen keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin [ yleissopimuksen VI osan ] mukainen välimiesmenettely lopetetaan, jos asian käsiteltäväksi saattanut henkilö tai joku tämän henkilön neuvonantajista olennaisesti rikkoo tätä vaitiolosopimusta milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä tiedoksi [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille.

Yleissopimuksen 25 artikla (Välimiesmenettelyn kustannukset)

[ Yleissopimuksen VI osan ] mukaisessa välimiesmenettelyssä [ sopimusvaltiot ] vastaavat välimiespaneelin jäsenten maksuista ja kuluista samoin kuin [ sopimusvaltioille ] välimiesmenettelytoimien yhteydessä kertyneistä kustannuksista tavalla, josta [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on sovittava keskinäisellä sopimuksella. Jos tällaista sopimusta ei ole, jokainen [ sopimusvaltio ] vastaa omista ja nimeämänsä paneelin jäsenen kuluista. [ Sopimusvaltiot ] vastaavat yhtäläisin osuuksin välimiespaneelin puheenjohtajan kustannuksista ja muista kuluista, jotka liittyvät välimiesmenettelyn hoitamiseen.

Yleissopimuksen 26 artikla (Yhteensopivuus)

2. Keskinäisestä sopimusmenettelystä syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muuten kuuluu [ yleissopimuksen VI osassa ] määrätyn välimiesmenettelyn alaan, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos kysymys kuuluu sellaisen asian alaan, jonka osalta on aikaisemmin asetettu välimiespaneeli tai vastaava elin sellaisen kahden- tai monenvälisen sopimuksen mukaisesti, jolla määrätään keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvien ratkaisemattomien kysymysten pakollisesta sitovasta välimiesmenettelystä.

3. [ Mikään ] [ yleissopimuksen VI osassa ] ei vaikuta sellaisten laajempien velvoitteiden täyttämiseen, jotka koskevat keskinäisen sopimusmenettelyn yhteydessä syntyvien ratkaisemattomien kysymysten välimiesmenettelyä ja jotka johtuvat muista sopimuksista, joiden osapuolia [ sopimusvaltiot ] ovat tai tulevat olemaan.

Yleissopimuksen 28 artiklan (Välimiesmenettelyn soveltamisala) 2 kappaleen a kohta

Yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti Suomen tasavalta muotoilee seuraavat varaumat niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn yleissopimuksen VI osan määräysten mukaisesti :

1. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy veron välttämisen vastaisten kotimaisten sääntöjen soveltamista kummassa tahansa [ sopimusvaltiossa ]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset veron välttämisen vastaiset säännökset ovat verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 27–30 §:t, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a §:n 9 momentti ja 52 h sekä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettu laki (1217/1994). Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.

2. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy menettely, jonka osalta tuomioistuin on todennut verovelvollisen tai verovelvollisen puolesta toimivan henkilön syylliseksi veropetokseen tai muuhun verorikokseen kummassa tahansa [ sopimusvaltiossa ]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset säännökset ovat rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–4 §:t. Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.

3. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle tuloja [ ] koskevat asiat, jos kaksinkertaista verotusta ei ole. Kaksinkertainen verotus tarkoittaa sitä, että molemmat [ sopimusvaltiot ] ovat määränneet saman veronalaisen tulon [ ] osalta veroja, jotka aiheuttavat joko lisää veromaksua, lisää verovelvollisuutta tai peruuntumista taikka alentumista tappioissa, joita voitaisiin käyttää verotettavan tulon kuittaukseen.

4. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määrissä, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, tapaukset, joissa verotettava tapahtuma on ennen viitepäivämäärää;

b) kaikkien muiden kannettavien verojen osalta verot, jotka kannetaan ennen viitepäivämäärää alkaneilla verokausilla.

Tässä varaumassa tarkoitettu viitepäivä on myöhäisin seuraavista:

i) päivä, jona yleissopimusta aletaan soveltaa molemmissa [ sopimusvaltioissa ] kyseessä olevan veron osalta;

ii) tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta tai ilmoituksesta, joka johtaa [ yleissopimuksen VI osan ] soveltumiseen molempien [ sopimusvaltioiden ] osalta; ja

iii) jos kyse, on tapauksesta, joka tulisi välimiesmenettelyn soveltamisalaan sen jälkeen, kun [ yleissopimuksen VI osaa ] on alettu soveltaa molempien [ sopimusvaltioiden ] osalta, [ yleissopimuksen ] 28 artiklan 2 kappaleessa tai 19 artiklan 12 kappaleessa tarkoitetun varauman peruuttamisen johdosta, tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta.

5. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle kaikki asiat, joissa on jätetty hakemus kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä tehdyn yleissopimuksen (90/436/ETY) – niin kuin se on muutettuna – tai muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hyväksymien asiakirjojen tai näitä toimeenpanevien kotimaisten säännösten perusteella.

Yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti Uusi-Seelanti muotoilee seuraavat varaumat niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn yleissopimuksen VI osan määräysten mukaisesti:

Uusi-Seelanti varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle kaikki asiat, joihin liittyy vuoden 2007 tuloverolain BG 1 §:ssä olevien Uuden-Seelannin yleisten veron välttämisen vastaisten säännösten soveltamista. Tämä varauma kattaa myös mahdolliset myöhemmät säännökset, joilla kyseiset säännökset korvataan, muutetaan tai saatetaan ajan tasalle. Uusi-Seelanti ilmoittaa tallettajalle kaikista sellaisista myöhemmistä säännöksistä.

Uusi-Seelanti varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle kaikki asiat, joihin liittyy [ vuoden 2007 tuloverolain GB 54 §:ssä olevien ] Uuden-Seelannin yleisten veron välttämisen vastaisten säännösten soveltamista, mikä koskee kiinteän toimipaikan syntymisen välttämistä Uudessa-Seelannissa. Tämä varauma kattaa myös mahdolliset myöhemmät säännökset, joilla kyseiset säännöt korvataan, muutetaan tai saatetaan ajan tasalle. Uusi-Seelanti ilmoittaa tallettajalle kaikista sellaisista myöhemmistä säännöksistä.

25 artiklaTietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksen vastainen, sekä veron kiertämisen estämiseksi. Sopimuksen 1 artikla ei rajoita tietojen vaihtamista. Sopimusvaltion vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja, ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät sopimuksen piiriin kuuluvia veroja tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä;

b) antamaan tietoja, joita tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

26 artiklaDiplomaattiset ja konsulivirkamiehet

Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten kansainvälisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisille tai konsulivirkamiehille.

Seuraavaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiin, jotka korvataan sillä: ^[6]

(Käännös)

YLEISSOPIMUKSEN 7 ARTIKLA – SOPIMUSTEN VÄÄRINKÄYTÖN ESTÄMINEN (PPT-määräys)

[ Sopimukseen ] perustuvaa etuutta ei, [ sopimuksen ] määräysten estämättä, myönnetä tulon [ ] osalta, jos on kohtuullista päätellä ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tosiasiat ja olosuhteet, että tämän etuuden hankkiminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuuteen, paitsi jos selvitetään, että tämän etuuden myöntäminen olisi näissä olosuhteissa [ sopimuksen ] asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.

27 artiklaAlueellinen laajentaminen

1. Tämä sopimus voidaan ulottaa, joko sellaisenaan tai tarpeellisin muutoksin, käsittämään jokainen alue, jonka kansainvälisistä suhteista jompikumpi sopimusvaltio on vastuussa ja jolla on olennaisesti samanluonteisia veroja kuin ne, joihin sopimusta sovelletaan. Sellainen ulottaminen tulee voimaan siitä päivästä lukien sekä sellaisin muutoksin ja ehdoin (niihin luettuna lakkaaminen) kuin sopimusvaltioiden välillä diplomaattiteitse tapahtuvalla noottienvaihdolla tai muulla niiden valtiosäännön mukaisella tavalla määritetään ja sovitaan.

2. Jollei sopimusvaltioiden välillä ole toisin sovittu, lakkaa jommankumman sopimusvaltion 29 artiklan perusteella toimittaman sopimuksen irtisanomisen johdosta myös sopimuksen soveltaminen sanotun artiklan mukaisesti alueeseen, johon se tämän artiklan perusteella on ulotettu.

3. Tämän sopimuksen 2 artiklan 2 kappaletta sovelletaan veroihin, jotka määrätään alueella, johon sopimus on tämän artiklan mukaan ulotettu.

28 artiklaVoimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) Uudessa Seelannissa:

tuloon, josta verotetaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden huhtikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta tulovuosilta;

b) Suomessa:

1) lähteellä pidettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

29 artiklaPäättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä irtisanomisilmoituksen viimeistään kunkin kalenterivuoden kesäkuun 30 päivänä. Tässä tapauksessa sopimuksen soveltaminen lakkaa:

a) Uudessa Seelannissa:

tuloon, josta verotetaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden huhtikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta tulovuosilta;

b) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 1982 kahtena englanninkielisenä kappaleena.

Suomen hallituksen ja Uuden Seelannin hallituksen välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehtyyn sopimukseen liittyvä pöytäkirja

Allekirjoitettaessa tänään Suomen hallituksen ja Uuden Seelannin hallituksen välistä sopimusta tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi ovat allekirjoittaneet sopineet seuraavista lisämääräyksistä, jotka ovat sopimuksen olennainen osa:

On sovittu:

1. Sopimuksen 2 artikla:

Sovellettaessa 2 artiklan 1 kappaleen a) kohtaa ei Uuden Seelannin vero käsitä ilmaisanneista suoritettavaa veroa (the bonus issue tax).

2. Sopimuksen 3, 4, 8, 13 ja 15 artikla:

Sanonta ”tosiasiallinen johto” tarkoittaa, muun kuin luonnollisen henkilön osalta, paikkaa, jossa henkilön päivittäinen toimeenpaneva johto on, riippumatta siitä mistä ylivalvontaa harjoitetaan.

3. Sopimuksen 6 artikla:

Sanonta ”hallinta” tarkoittaa hallintaa, joka perustuu oikeuteen käyttää yhtiön kiinteää omaisuutta tai asua siinä.

4. Sopimuksen 7 artikla:

Koska Uudessa Seelannissa sovelletaan vakuutusyhtiöiden verotuksessa erityistä verotusperustetta ja koska 7 artiklan määräykset eivät ole tämän perusteen mukaisia, ei 7 artikla vaikuta sopimusvaltion, vakuutustoiminnasta saadun tulon määräämistä koskevan lainsäädännön soveltamiseen edellyttäen, että sopimusvaltiot neuvottelevat keskenään päästäkseen yhteisymmärrykseen tähän kappaleeseen tehtävästä tarpeelliseksi katsottavasta muutoksesta, jos kysymyksessä olevaa, sopimusvaltiossa tämän sopimuksen allekirjoittamisajankohtana voimassa olevaa lakia muutetaan (muutoin kuin vähäisessä määrin vaikuttamatta sen yleiseen luonteeseen).

5. Sopimuksen 10 artikla:

Sanonta ”yhtiön jakamattomaan voittoon kohdistuva vero” ei käsitä ilmaisanneista suoritettavaa Uuden Seelannin veroa (the bonus issue tax).

6. Sopimuksen 10, 11 ja 12 artikla:

Jos verosopimuksessa, joka vastedes tehdään Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön jäsenen kanssa:

a) Suomi rajoittaa osingosta lähteellä suoritettavan veron, tai

b) Uusi Seelanti rajoittaa osingosta, korosta tai rojaltista lähteellä suoritettavan veron verokantaan, joka on alhaisempi kuin vastaavassa artiklassa on määrätty, sitoutuvat molemmat hallitukset tarkistamaan kysymyksessä olevia määräyksiä sopiakseen samaa kohtelua koskevista määräyksistä.

7. kappale poistettu sopimuksella SopS 15–16/1988.

Tämä pöytäkirja on voimassa niin kauan kuin tänään allekirjoitettu sopimus on voimassa.

Tehty Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 1982 kahtena englanninkielisenä kappaleena.

Alaviitteet

1.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Uusi-Seelanti alkaa soveltaa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Uuden-Seelannin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
2.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 17 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Uusi-Seelanti alkaa soveltaa yleissopimuksen 17 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Uuden-Seelannin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
3.
Yleissopimuksen 28 artiklan 9 kappaleen ja 29 artiklan 6 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 28 artiklan 9 kappaleen ja 29 artiklan 6 kappaleen mukaisesti Uusi-Seelanti alkaa soveltaa yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Uuden-Seelannin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
4.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäistä virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Uusi-Seelanti alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäistä virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Uuden-Seelannin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
5.
Yleissopimuksen 36 artiklan 1 kappaleen mukaisesti yleissopimuksen VI osan määräyksiä (Välimiesmenettely) aletaan soveltaa tähän sopimukseen:
a) niiden asioiden suhteen, jotka saatetaan sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi 1 päivänä kesäkuuta 2019 tai sen jälkeen; ja
b) niiden asioiden suhteen, jotka saatetaan sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi ennen 1 päivää kesäkuuta 2019, päivästä, jona molemmat sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet tallettajalle keskinäiseen sopimukseen pääsemisestä yleissopimuksen 19 artiklan (Pakollinen sitova välimiesmenettely) 10 kappaleen mukaisesti ja antaneet tiedon siitä yhdestä tai useammasta päivästä, jona nämä asiat katsotaan saatetuksi sopimusvaltion (sellaisena kuin se kuvataan yleissopimuksen 19 artiklan (Pakollinen sitova välimiesmenettely) 1 kappaleen a kohdassa) toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi tämän keskinäisen sopimuksen ehtojen mukaisesti.
Välimiesmenettelyyn VI osan määräysten mukaisesti otettavien asioiden soveltamisala on kuitenkin rajoitettu sopimusvaltioiden yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti tehtyjen varaumien vuoksi. Nämä varaumat on esitetty tämän laatikon lopussa.
6.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Uusi-Seelanti alkaa soveltaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Uuden-Seelannin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.

Tervetuloa käyttämään uudistettua Finlexiä! Saat lisätietoja klikkaamalla.

Ajantasaiset tuloverosopimukset

Suomen hallituksen ja Uuden Seelannin hallituksen välinen sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi

YLEISSOPIMUKSEN JA SUOMEN HALLITUKSEN JA UUDEN SEELANNIN HALLITUKSEN VÄLISEN, TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISTÄ JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISTÄ KOSKEVAN SOPIMUKSEN SYNTESOITU TEKSTI

YLEISSOPIMUKSEN 6 ARTIKLA – SOVELTAMISALAN VEROSOPIMUKSEN TARKOITUS

1 artiklaHenkilöt, joihin sopimusta sovelletaan

2 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot

3 artiklaYleiset määritelmät

4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka

5 artiklaKiinteä toimipaikka

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

7 artiklaLiiketulo

8 artiklaMeri- ja ilmakuljetus

9 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset

YLEISSOPIMUKSEN 17 ARTIKLA – VASTAOIKAISUT

10 artiklaOsinko

11 artiklaKorko

12 artiklaRojalti

13 artiklaOmaisuuden luovutus

YLEISSOPIMUKSEN 9 ARTIKLA – VOITTO YKSIKÖIDEN SELLAISTEN OSAKKEIDEN TAI INTRESSIEN LUOVUTUKSESTA, JOTKA SAAVAT ARVONSA PÄÄASIALLISESTI KIINTEÄSTÄ OMAISUUDESTA

14 artiklaItsenäinen ammatinharjoittaminen

15 artiklaYksityinen palvelus

16 artiklaJohtajanpalkkio

17 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

18 artiklaEläke

19 artiklaJulkinen palvelus

20 artiklaOpiskelijat

21 artiklaMuu tulo

22 artiklaSuomalainen jakamaton kuolinpesä

23 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmät

23 A artikla (SopS 15–16/1988)Syrjintäkielto

24 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY

VI OSA. VÄLIMIESMENETTELY

Yleissopimuksen 19 artikla (Pakollinen sitova välimiesmenettely)

Yleissopimuksen 20 artikla (Välimiesten nimeäminen)

Yleissopimuksen 21 artikla (Välimiesmenettelyn salassapito)

Yleissopimuksen 22 artikla (Asian ratkaiseminen ennen välimiesmenettelyn päättymistä)

Yleissopimuksen 23 artikla (Välimiesmenettelyn laji)

Yleissopimuksen 25 artikla (Välimiesmenettelyn kustannukset)

Yleissopimuksen 26 artikla (Yhteensopivuus)

Yleissopimuksen 28 artiklan (Välimiesmenettelyn soveltamisala) 2 kappaleen a kohta

25 artiklaTietojen vaihtaminen

26 artiklaDiplomaattiset ja konsulivirkamiehet

YLEISSOPIMUKSEN 7 ARTIKLA – SOPIMUSTEN VÄÄRINKÄYTÖN ESTÄMINEN (PPT-määräys)

27 artiklaAlueellinen laajentaminen

28 artiklaVoimaantulo

29 artiklaPäättyminen

Suomen hallituksen ja Uuden Seelannin hallituksen välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehtyyn sopimukseen liittyvä pöytäkirja

1. Sopimuksen 2 artikla:

2. Sopimuksen 3, 4, 8, 13 ja 15 artikla:

3. Sopimuksen 6 artikla:

4. Sopimuksen 7 artikla:

5. Sopimuksen 10 artikla:

6. Sopimuksen 10, 11 ja 12 artikla:

7. kappale poistettu sopimuksella SopS 15–16/1988.

Alaviitteet