59-60/1981

1 artiklaHenkilöt, joihin sopimusta sovelletaan

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan veroihin, jotka määrätään sopimusvaltion lukuun tulon perusteella, verojen kantotavasta riippumatta.

2. Tulon perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulon tai tulon osan perusteella suoritettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton perusteella suoritettavat verot.

3. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Suomessa:

1) valtion tulovero;

2) merimiesvero ja

3) lähdevero;

(jäljempänä ”Suomen vero”);

b) Filippiineillä:

Filippiinien Tasavallan hallituksen määräämät tuloverot;

(jäljempänä ”Filippiinien vero”).

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin tuloveroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tässä sopimuksessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) ”Suomi” tarkoittaa Suomen Tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen Tasavallan aluetta ja Suomen Tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan meren pohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

b) ”Filippiinit” tarkoittaa Filippiinien Tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, sitä kansallista aluetta, joka käsittää Filippiinien Tasavallan;

c) ”sopimusvaltio” ja ”toinen sopimusvaltio” tarkoittaa Suomea ja Filippiinejä sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

d) ”henkilö” käsittää luonnollisen henkilön, kuolinpesän, toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust), yhtiön ja muun yhteenliittymän;

e) ”yhtiö” tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä;

f) ”sopimusvaltiossa oleva yritys” ja ”toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys” tarkoittaa yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;

g) ”vero” tarkoittaa Suomen veroa tai Filippiinien veroa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

h) ”kansalainen” tarkoittaa:

1) Suomen osalta luonnollista henkilöä, jolla on Suomen kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu Suomessa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

2) Filippiinien osalta luonnollista henkilöä, jolla on Filippiinien kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu Filippiinien lainsäädännön mukaan;

i) ”kansainvälinen liikenne” tarkoittaa kuljetusta aluksella tai ilma-aluksella, jota käyttävä yritys on sopimusvaltiossa asuva, paitsi milloin alusta tai ilma-alusta käytetään vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

j) ”toimivaltainen viranomainen” tarkoittaa:

1) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa;

2) Filippiineillä valtiovarainsihteeriä (the Secretary of Finance) tai hänen valtuuttamaansa edustajaa.

2. Kun sopimusvaltio soveltaa sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole toisin määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, olevan se merkitys, joka sillä on tämän sopimusvaltion sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevan lainsäädännön mukaan.

Edellisen lauseen estämättä sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi tai tämän sopimuksen muun päämäärän edistämiseksi sopia sanonnan yhteisestä merkityksestä tätä sopimusta sovellettaessa, jos tällaisen sanonnan merkitys sopimusvaltion lainsäädännön mukaan on erilainen kuin toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai jos sanontaa ei voida hankaluudetta määritellä sopimusvaltion lainsäädännön nojalla.

4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla ”sopimusvaltiossa asuva henkilö” tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla. Jakamattoman kuolinpesän katsotaan verotuksellisesti asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa vainaja edellisen lauseen tai 2 kappaleen määräysten mukaan asui kuolinhetkellään. Sanonta ei kuitenkaan käsitä henkilöä, joka on tässä sopimusvaltiossa verovelvollinen vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon tai siellä olevan varallisuuden perusteella.

2. Milloin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);

b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;

c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa valtioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;

d) jos hän on molempien valtioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, ratkaistaan tapaus seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) henkilön katsotaan asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen se on;

b) jos henkilö ei ole kummankaan valtion kansalainen, katsotaan sen asuvan siinä valtiossa, jossa sen tosiasiallinen johto on;

c) jos ei voida ratkaista, missä henkilön tosiasiallinen johto on, pyrkivät sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asian ja päättämään, miten sopimusta sovelletaan tällaiseen henkilöön.

5 artiklaKiinteä toimipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla ”kiinteä toimipaikka” tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta ”kiinteä toimipaikka” käsittää erityisesti:

a) yrityksen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan;

f) kaivoksen, louhoksen tai muun paikan, jossa luonnonvaroja louhitaan;

g) paikan, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa, taikka siihen liittyvää valvontatoimintaa, jos toiminta kestää ajanjakson, joka ylittää 183 päivää;

h) paikan, jota käytetään myyntipaikkana;

i) varastorakennuksen, henkilön osalta, joka pitää varastotilaa ulkopuolisten saatavana;

j) palvelut, niihin luettuina konsulttipalvelut, jotka sopimusvaltiossa asuva henkilö pitää saatavana työntekijöidensä tai muun henkilöstönsä välityksellä, jos tällainen palvelutoiminta kestää (saman hankkeen tai keskenään yhteydessä olevien hankkeiden osalta) toisessa sopimusvaltiossa ajanjakson tai ajanjaksoja, jotka yhteensä ylittävät 183 päivää.

3. Sanonnan ”kiinteä toimipaikka” ei katsota käsittävän:

a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan mainontaa, tietojen antamista, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista toimintaa varten, joka on yrityksen muuhun toimintaan nähden luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

4. Henkilön, joka toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta (muu kuin itsenäinen edustaja, johon sovelletaan 6 kappaletta), katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) hänellä on valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan tässä valtiossa tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta; tai

b) hänellä ei ole sellaista valtuutta, mutta pitää tavanomaisesti ensiksi mainitussa valtiossa tavaravarastoa, josta hän säännöllisesti luovuttaa tavaroita yrityksen puolesta.

5. Sopimusvaltiossa olevalla vakuutusyrityksellä katsotaan, jälleenvakuutusta lukuun ottamatta, olevan kiinteä toimipaikka toisessa valtiossa, jos se kantaa vakuutusmaksuja tämän valtion alueella tai vakuuttaa siellä olevia riskejä työntekijän tai sellaisen edustajan välityksellä, joka ei ole 6 kappaleessa tarkoitettu itsenäinen edustaja.

6. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa tässä toisessa valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen että tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

Milloin tällainen edustaja harjoittaa toimintaansa kokonaan tai melkein kokonaan yrityksen puolesta, ei häntä kuitenkaan pidetä tässä kappaleessa tarkoitettuna itsenäisenä edustajana, jos näytetään, ettei edustajan ja yrityksen välisissä liikesuhteissa ole sovellettu markkinaehtoja.

7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä – tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä – joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai. muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta, siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. a) Sanonnalla ”kiinteä omaisuus” on, jollei b) ja c) kohdan määräyksistä muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on.

b) Sanonta ”kiinteä omaisuus” käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön.

c) Aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.

4. Jos osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiön omistamaa kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

Tämän kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta hallintaoikeudesta saatuun tuloon ja vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä sellaisesta hallintaoikeudesta saatuun tuloon.

5. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artiklaLiiketulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan tässä toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kuuluvaksi:

a) kiinteään toimipaikkaan; tai

b) tässä toisessa sopimusvaltiossa tapahtuneeseen myyntiin, joka käsittää samoja tai samankaltaisia tavaroita kuin ne, jotka myydään kiinteästä toimipaikasta, tai muuhun liiketoimintaan, joka on samanlaista tai samankaltaista kuin se, jota harjoitetaan kiinteästä toimipaikasta.

2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

Mikäli sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät tämän kappaleen määräykset kuitenkaan estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa tällaista jakamismenettelyä noudattaen. Käytettävän jakamismenetelmän on kuitenkin johdettava tässä artiklassa ilmaistujen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuvat menot riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Tämän artiklan 3 kappaleen määräysten estämättä ei vähennystä myönnetä kiinteän toimipaikan yrityksen pääkonttorille tai muulle konttorille maksamien tai niiltä veloitettujen määrien osalta (jos ne ovat muuta kuin todellisten menojen korvausta), jotka käsittävät

a) rojaltin, maksun tai muun samankaltaisen suorituksen muodossa vastikkeen, patentin tai muun oikeuden käytöstä;

b) erityispalveluista tai yritysjohdosta maksetun korvauksen; ja

c) kiinteälle toimipaikalle lainatun pääoman koron, paitsi milloin kysymyksessä on pankkilaitos.

5. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

7. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

8 artiklaMeri- ja ilmakuljetus

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa aluksen tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa asuva yritys on.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta lähteestä alusten tai ilma-alusten käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verottaa viimeksi mainitussa valtiossa, mutta vero ei saa olla suurempi kuin se määrä, joka seuraavista määristä on pienempi:

a) puolitoista prosenttia kokonaistuotoista, jotka on saatu tässä valtiossa olevasta lähteestä; ja

b) se alin Filippiinien vero, joka voidaan määrätä kolmannessa valtiossa asuvan henkilön samankaltaisissa olosuhteissa saamasta samanlaatuisesta tulosta.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.

9 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,

noudatetaan seuraavaa.

Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

2. Sopimusvaltio ei 1 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa saa muuttaa yrityksen tuloa sopimusvaltion sisäisessä lainsäädännössä olevien määräaikojen kuluttua umpeen, eikä missään tapauksessa viiden vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jona sellaisen muutoksen kohteena olevat tulot olisivat kertyneet tässä valtiossa olevalle yritykselle. Tätä kappaletta ei sovelleta petokseen, tahalliseen laiminlyöntiin tai huolimattomuuteen.

10 artiklaOsinko

1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos saajana on yhtiö (lukuun ottamatta yhtymää), joka omistaa vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön osakkeiden äänimäärästä.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräykset eivät vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

4. Sanonnalla ”osinko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista, voitto-osuustodistuksista tai -oikeuksista (”jouissance shares” tai ”jouissance rights”), kaivososakkeista, perustajaosuuksista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, rinnastetaan osakkeista saatuun tuloon.

5. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva osingon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

6. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, eikä myöskään verottaa yhtiön jakamattomasta voitosta, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.

7. Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sopimusvaltiota määräämästä sisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti yhtiöveron lisäksi suoritettavaa veroa sivuliikkeen pääkonttorilleen siirtämille tuloerille, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia ulkomaille siirretystä rahamäärästä.

11 artiklaKorko

1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiossa ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, sen valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia koron kokonaismäärästä, jos saajalla on oikeus korkoon. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat keskenään siitä, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Sanonnalla ”korko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina tällaisiin arvopapereihin, obligaatioihin tai debentuureihin liittyvät agiomäärät ja voitot. Sanonnalla tarkoitetaan myös tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon, siihen luettuna luottomyynnin korko. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei tätä artiklaa sovellettaessa pidetä korkona.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei (sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva koron saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta (kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevassa kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa, paikallisviranomainen, julkisyhteisö tai tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, johon koron perusteena oleva velka liittyy, ja korko rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

6. Jos maksetun koron määrä maksajan ja saajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

7. Tämä artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä sovelletaan seuraavia määräyksiä:

a) korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan sopimusvaltion hallituksen, valtiollisen osan tai paikallisen viranomaisen antaman obligaation, debentuurin tai muun sellaisen velkasitoumuksen perusteella, verotetaan vain toisessa sopimusvaltiossa, edellyttäen että se, jolla on oikeus korkoon, on tässä toisessa sopimusvaltiossa asuva;

b) korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain tässä toisessa sopimusvaltiossa, jos se maksetaan lainasta tai luotosta, jonka on myöntänyt taikka jolle on antanut takauksen tai luottovakuutuksen Filippiinien Keskuspankki (the Central Bank of the Philippines) tai Suomen Vientiluotto Osakeyhtiö;

c) korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain tässä toisessa sopimusvaltiossa, jos se maksetaan lainasta tai luotosta, jonka on myöntänyt taikka jolle on antanut takauksen tai luottovakuutuksen sellainen luottolaitos, jonka sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat keskenään käydyllä kirjeenvaihdolla määrittäneet ja josta ne ovat tällä tavalla sopineet;

d) Filippiinien vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia sellaisen koron kokonaismäärästä, joka kertyy Filippiineillä ja jonka Filippiineillä asuva yritys maksaa Suomessa asuvalle henkilölle yleisillä markkinoilla liikkeeseen lasketuista obligaatioista, debentuureista tai muista sellaisista velkasitoumuksista.

12 artiklaRojalti

1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa, jos henkilöllä on oikeus rojaltiin.

2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan. Vero ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin:

a) 15 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä, jos rojaltin maksava yhtiö on rekisteröity ja toimii etuoikeutetulla toimialalla, tai jos rojalti maksetaan elokuvafilmistä taikka televisio- tai radiolähetyksessä käytettävästä nauhasta, tahi kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen tekijänoikeuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta; sekä

b) 25 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä muissa tapauksissa.

3. Sanonnalla ”rojalti” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena

a) kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen tekijänoikeuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;

b) patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;

c) teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva rojaltin saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa, paikallisviranomainen tai julkisyhteisö tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on aiheutunut, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

6. Jos maksetun rojaltin määrä maksajan ja saajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artiklaMyyntivoitto

1. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. Voitosta, joka saadaan sellaisen yhtiön osakkeiden luovutuksesta, jonka omaisuus koostuu pääasiassa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta, voidaan verottaa tässä valtiossa. Voitosta, joka saadaan sellaisen yhtymän tai toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust), jonka omaisuus pääasiallisesti koostuu sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta, osuuden luovutuksesta voidaan verottaa tässä valtiossa.

3. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee voittoa, joka saadaan tällaisen kiinteän toimipaikan (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainväliseen liikenteeseen käytetyn aluksen ja ilma-aluksen sekä tällaisen aluksen tai ilmaaluksen käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan kuitenkin vain tässä valtiossa.

4. Voitosta, joka saadaan muun kuin 1, 2 ja 3 kappaleessa mainitun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

14 artiklaVapaa ammatti

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa vapaan ammatin tai muun samanluonteisen toiminnan harjoittamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa. Sellaisesta tulosta voidaan kuitenkin verottaa toisessa sopimusvaltiossa:

a) jos henkilöllä on toisessa sopimusvaltiossa kiinteä paikka, joka on vakinaisesti hänen käytettävänään toiminnan harjoittamista varten; tällöin voidaan tässä toisessa valtiossa verottaa vain siitä tulon osasta, joka on luettava kiinteään paikkaan kuuluvaksi; tai

b) jos henkilö oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yhdessä tai useammassa jaksossa vähintään 120 päivää kalenterivuoden aikana.

2. Sanonta ”vapaa ammatti” käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen ja taiteellisen toiminnan, kasvatus- ja opetustoiminnan sekä sen itsenäisen toiminnan, jota lääkäri, asianajaja, insinööri, arkkitehti, hammaslääkäri ja tilintarkastaja harjoittavat.

15 artiklaYksityinen palvelus

1. Jollei 16, 18, 19 ja 20 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä verottaa siellä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ja hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei ole tässä toisessa valtiossa asuva, sekä hyvityksellä ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, joka työnantajalla on tässä toisessa valtiossa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen kansainvälisessä liikenteessä käyttämässä aluksessa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa asuva yritys on.

16 artiklaJohtajanpalkkio

1. Johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen elimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Hyvityksestä, jonka henkilö, johon 1 kappaletta sovelletaan, saa yhtiöltä päivittäisten yritysjohtotehtävien tai teknisluonteisten tehtävien suorittamisesta, voidaan verottaa 15 artiklan määräysten mukaisesti.

17 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka taiteilija, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijä, radio- tai televisiotaiteilija tahi muusikko, taikka urheilija saa tässä ominaisuudessa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa harjoitetaan.

2. Milloin tulo, joka saadaan taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen vaan toiselle henkilölle; voidaan tästä tulosta, 7, 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta tuloon, jonka taiteilija tai urheilija saa esiintymisestään sopimusvaltiossa, jos oleskelu tässä sopimusvaltiossa rahoitetaan pääasiassa toisen sopimusvaltion, sen valtiollisen osan, paikallisviranomaisen tai julkisyhteisön julkisilla varoilla, eikä myöskään tuloon, jonka taiteilija tai urheilija saa tällaisesta toiminnasta, jota harjoitetaan sellaisen voittoa tavoittelemattoman järjestön hyväksi, jonka tulosta ei osaakaan jaeta taikka muulla tavalla aseteta sen omistajan, jäsenen tai osuuden omistajan käytettäväksi, jos toisen sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen todistaa, että järjestö täyttää määräyksessä asetetut ehdot.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva yritys pitää saatavana toisessa sopimusvaltiossa tämän artiklan l kappaleessa mainittua toimintaa, voidaan 7 artiklan määräysten estämättä tulosta, jonka tällainen yritys saa tämän toiminnan saatavana pitämisestä, verottaa viimeksi mainitussa valtiossa. Tätä määräystä ei sovelleta, jos yritystä tämän toiminnan osalta pääasiallisesti rahoitetaan toisen sopimusvaltion, sen valtiollisen osan, paikallisen viranomaisen tai julkisyhteisön julkisilla varoilla, tai jos yritys on tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitettu voittoa tavoittelematon järjestö.

18 artiklaEläke

1. Jollei 19 artiklan 2 kappaleen määräyksestä muuta johdu, verotetaan eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä, joka maksetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle aikaisemman epäitsenäisen työn perusteella, vain tässä valtiossa.

Eläkkeestä, joka maksetaan filippiiniläisen yrityksen eläkejärjestelmän perusteella, jota ei ole Filippiinien lainsäädännön mukaisesti rekisteröity, voidaan kuitenkin verottaa Filippiineillä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan sopimusvaltion sosiaaliturvalaitoksen maksamista sosiaaliturvaeläkkeistä vain tässä sopimusvaltiossa.

3. Sanonnalla ”eläke” tarkoitetaan aikaisempaan työhön perustuvaa toistuvaismaksua.

19 artiklaJulkinen palvelus

1. a) Hyvityksestä (eläkettä lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa saaja asuu, jos työ tehdään tässä valtiossa ja

1) saaja on tämän valtion kansalainen; tai

2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tukemiseksi.

2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty tämän valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa saaja asuu, jos hän on tämän valtion kansalainen.

3. Tämän sopimuksen 15, 16 ja 18 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, joka maksetaan toisen sopimusvaltion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.

20 artiklaOpiskelijat

1. Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee ensiksi mainitussa valtiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei tässä valtiossa veroteta, edellyttäen että nämä rahamäärät maksetaan hänelle tämän valtion ulkopuolella olevasta lähteestä.

2. Sopimusvaltiossa olevan yliopiston tai muun ylemmän opetuslaitoksen opiskelijaa tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelijaa, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa asui ensiksi mainitussa valtiossa ja joka oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yksinomaan opiskelijana tai harjoittelijana, ei veroteta tässä toisessa valtiossa hyvityksestä, joka saadaan tässä toisessa valtiossa tehdystä työstä, milloin työ liittyy hänen opintoihinsa tai harjoitteluunsa ja hyvitys koostuu hänen elatustaan varten välttämättömistä ansioista eikä hyvityksen määrä ylitä 6000 Suomen markkaa, tai sen vasta-arvoa Filippiinien pesoissa, tai sellaista muuta korkeampaa määrää, josta toimivaltaiset viranomaiset voivat keskenään sopia kirjeenvaihdolla.

21 artiklaMuu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa riippumatta siitä, mistä tulo kertyy. Jos tulo kertyy toisessa sopimusvaltiossa olevista lähteistä, voidaan siitä kuitenkin verottaa myös tämän toisen valtion lainsäädännön mukaan.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva tulon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja tulon maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

22 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä oli tuloa, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Filippiineillä, Suomen on, jollei b) kohdan määräyksiä sovelleta, vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavista veroista Filippiineillä tulosta maksettuja veroja vastaava määrä. Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa Filippiineillä.

b) Tämän kappaleen a) kohdan määräysten estämättä vapautetaan osinko, jonka Filippiineillä asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, Suomen verosta siinä laajuudessa kuin osinko olisi ollut vapaa verosta Suomen verolainsäädännön mukaan, jos molemmat yhtiöt olisivat olleet Suomessa asuvia.

c) Tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä voidaan Filippiineillä asuvaa luonnollista henkilöä, jonka myös katsotaan Suomen verolainsäädännön mukaan 2 artiklassa tarkoitettujen verojen osalta asuvan Suomessa, verottaa Suomessa. Suomen on kuitenkin a) kohdan määräysten mukaan vähennettävä Suomen verosta se Filippiinien vero, joka on maksettu tulosta tai varallisuudesta. Tämän kohdan määräyksiä sovelletaan vain Suomen kansalaiseen.

2. Filippiinien lainsäädännön määräysten mukaan, ja jollei tässä lainsäädännössä olevista rajoituksista muuta johdu (sellaisena kuin lainsäädäntö on kulloinkin voimassa muutettuna ilman että sen yleisiin periaatteisiin on vaikutettu), on Filippiinien vähennettävä Filippiinien kansalaiselle tai Filippiineillä asuvalle henkilölle määrätystä Filippiinien verosta Suomessa maksettuja tai Suomelle kertyneitä veroja vastaava määrä. Milloin filippiiniläinen yhtiö omistaa yli 50 prosenttia suomalaisen yhtiön osakkeiden äänimäärästä ja saa osinkoa tästä yhtiöstä verovuoden aikana, on Filippiinien myönnettävä veronhyvityksenä määrä, joka vastaa sitä veromäärää, jonka osingon maksava suomalainen yhtiö siitä voitosta, josta osinko maksetaan, on maksanut Suomessa tai joka on kertynyt Suomelle.

Edellä tarkoitetun veromäärän perustaksi on otettava veromäärä, joka on maksettu Suomessa tai joka on kertynyt Suomelle, mutta veronhyvitys ei saa ylittää sitä määrää, joka Filippiinien lainsäädännössä on kysymyksessä olevalle verovuodelle säädetty (jonka tarkoituksena on rajoittaa veronhyvitys siihen Filippiinien veroon, joka on maksettu Suomessa olevista lähteistä saadusta tulosta ja Filippiinien ulkopuolella olevista lähteistä saadusta tulosta).

Vähennettäessä Filippiineillä maksettuja veroja, jotka ovat kertyneet Suomelle, pidetään 2 artiklan 3 kappaleen a) kohdassa ja 4 kappaleessa (sopimuksen piiriin kuuluvat verot) tarkoitettuja veroja tuloveroina.

3. Osingosta, korosta ja rojaltista suoritettavat verot, joista Filippiinien sisäisen lainsäädännön nojalla on myönnetty vapautus tai joita on alennettu, katsotaan kokonaisuudessaan maksetuiksi. Suomessa toimitettavassa verotuksessa vähennetään tällöin määrä, joka vastaa sitä veroa, joka olisi ollut suoritettava kysymyksessä olevasta tulosta, jollei olisi myönnetty vapautusta verosta tai veroa alennettu.

4. Tämän sopimuksen määräykset eivät estä Filippiinejä verottamasta Suomessa asuvia kansalaisiaan sisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Tämän varauman mukaisesti maksettuja veroja ei vähennetä.

23 artiklaSyrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua.

2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen.

Tämän määräyksen ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, joka myönnetään omassa valtiossa asuvalle henkilölle.

3. Muussa kuin sellaisessa tapauksessa, jossa 9 artiklan 1 kappaleen, 11 artiklan 6 kappaleen tai 12 artiklan 6 kappaleen määräyksiä sovelletaan, ovat korko, rojalti ja muu maksu, jotka sopimusvaltiossa oleva yritys suorittaa toisessa sopimusvaltiossa olevalle henkilölle, vähennyskelpoisia tämän yrityksen verotettavaa tuloa määrättäessä samoin ehdoin kuin maksu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle.

4. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa oleva muu samanluonteinen yritys, jonka pääoman kolmannessa valtiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, joutuu tai saattaa joutua.

5. Tämän artiklan määräysten ei katsota estävän Filippiinejä myöntämästä vain omille kansalaisilleen veronhuojennuksia

a) seuraavien säädösten nojalla:

– Investointien edistämislaki (Investment Incentives Act; Republic Act No. 5186)

– Vienninedistämislaki (Export Incentives Act; Republic Act No. 6135)

– Matkailunedistämislaki (Tourism Incentives Act; Presidential Decree No. 535)

– Maatalousinvestointien edistämislaki (Agricultural Investments Incentives Act; Presidential Decree No. 1159)

sikäli kuin ne ovat voimassa tätä sopimusta allekirjoitettaessa eikä niitä ole muutettu sen jälkeen tai niitä on muutettu vain vähäisessä määrin ilman että niiden yleiseen luonteeseen on vaikutettu; tai

b) muu Filippiinien taloudellisen kehityksen ohjelman mukaisesti syntynyt Filippiinien lainsäädäntö, jonka jättämisestä tämän artiklan määräysten ulkopuolelle sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, jollei lainsäädäntöä ole muutettu tämän jälkeen tai sitä on muutettu vain vähäisessä määrin ilman että sen yleiseen luonteeseen on vaikutettu.

6. Sanonnalla ”verotus” tarkoitetaan tässä artiklassa veroja, jotka kuuluvat tämän sopimuksen piiriin.

24 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

1. Jos sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu tai, jos kysymyksessä on 23 artiklan 1 kappaleen soveltaminen, jonka kansalainen hän on, ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisissä oikeusjärjestyksissä olevia oikeussuojakeinoja. Jotta hakemus voitaisiin ottaa käsiteltäväksi, on se tehtävä kahden vuoden kuluessa siitä kun henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka on aiheuttanut sopimuksen vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tarkoituksenmukaista ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että verotus, joka on tämän sopimuksen vastainen, väitetään.

3. Sopimusvaltio ei saa korottaa sopimusvaltiossa asuvan henkilön verotuksen perustetta sen jälkeen kun viisi vuotta on kulunut sen verokauden päättymisestä, jona tulo kertyi, sisällyttämällä siihen tuloeriä, joista on verotettu myös toisessa sopimusvaltiossa. Tätä kappaletta ei sovelleta petokseen, tahalliseen laiminlyöntiin tai huolimattomuuteen.

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Erityisesti on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten neuvoteltava keskenään pyrkiäkseen sopimaan

a) tulon jakamisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja hänen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikkansa kesken, sekä

b) tulon jakamisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisen häneen etuyhteydessä olevan henkilön kesken 9 artiklassa määrätyllä tavalla.

5. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimukseen pääsemiseksi niissä tapauksissa, jotka mainitaan edellä olevissa kappaleissa. Jos suullisten keskustelujen katsotaan helpottavan sopimukseen pääsemistä, voidaan tällaiset keskustelut käydä toimikunnassa, johon kuuluu sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten edustajia.

6. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita tämä sopimus ei käsitä.

25 artiklaTietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden tämän sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön soveltamiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksen vastainen. Sopimuksen 1 artikla ei rajoita tietojen vaihtamista. Sopimusvaltion vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät tämän sopimuksen piiriin kuuluvia veroja tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. Nämä henkilöt tai viranomaiset saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän valtion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä tai hallintokäytännöstä;

b) antamaan tietoja, joita tämän valtion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

26 artiklaDiplomaatti- ja konsulivirkamiehet

1. Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaatti- tai konsulivirkamiehille.

2. Tätä sopimusta ei sovelleta kansainvälisiin järjestöihin, niiden toimielimiin tai virkamiehiin eikä henkilöihin, jotka ovat kolmannen valtion diplomaattisen, konsuli- tai pysyvän edustuston jäseniä ja jotka oleskelevat sopimusvaltiossa olematta kummassakaan sopimusvaltiossa kaiken tulonsa perusteella suoritettavien verojen osalta samojen velvoitteiden alaisia kuin siellä asuvat henkilöt.

27 artiklaVoimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan molemmissa sopimusvaltioissa:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta, määrään, joka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

28 artiklaPäättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi viiden (5) vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa molemmissa sopimusvaltioissa:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määrään, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Manilassa 13 päivänä lokakuuta 1978 kahtena englanninkielisenä kappaleena.