Suomen Tasavallan hallituksen ja Unkarin Kansantasavallan hallituksen välinen sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi
- Sopimusosapuoli
- Unkari
- Antopäivä
YLEISSOPIMUKSEN JA SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA UNKARIN KANSANTASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLISEN, TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISTÄ KOSKEVAN SOPIMUKSEN SYNTESOITU TEKSTI
Tässä asiakirjassa esitetään syntesoitu teksti tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi Suomen tasavallan hallituksen ja Unkarin Kansantasavallan hallituksen välillä 25 päivänä lokakuuta 1978 tehdyn sopimuksen (”sopimus”) soveltamista varten, sellaisena kuin se on mukautettuna Suomen tasavallan ja Unkarin 7 päivänä kesäkuuta 2017 allekirjoittamalla monenvälisellä yleissopimuksella, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi (”yleissopimus”).
Tämä asiakirja on laadittu Unkarin toimivaltaista viranomaista kuullen, ja se sisältää yhteisymmärryksen sopimukseen yleissopimuksella tehdyistä mukautuksista.
Asiakirja on laadittu 25 päivänä helmikuuta 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitetun Suomen tasavallan yleissopimusta koskevan kannanoton ja 25 päivänä maaliskuuta 2021 tapahtuneen ratifioinnin yhteydessä tallettajalle toimitetun Unkarin yleissopimusta koskevan kannanoton perusteella. Näitä yleissopimusta koskevia kannanottoja voidaan muuttaa yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Yleissopimusta koskeviin kannanottoihin tehdyt muutokset voivat muuttaa yleissopimuksen vaikutuksia sopimukseen. Suomen tasavalta muutti yleissopimusta koskevaa kannanottoaan peruuttamalla 9 artiklaan tekemänsä varauman ja antamalla ilmoituksia (Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva konsolidoitu kannanotto 27 päivänä kesäkuuta 2023). Nämä muutokset eivät muuttaneet yleissopimuksen vaikutuksia sopimukseen.
Sopimuksen ja yleissopimuksen todistusvoimaisia oikeudellisia tekstejä sovelletaan ensisijaisesti, ja ne ovat edelleen sovellettavat oikeudelliset tekstit.
Yleissopimuksen määräykset, joita on sovellettava sopimuksen määräyksiin, sisältyvät tämän asiakirjan tekstissä sopimuksen relevanttien määräysten yhteydessä oleviin laatikoihin. Yleissopimuksen määräykset sisältävät laatikot on lisätty yleensä vuoden 2017 OECD:n malliverosopimuksen määräysten järjestyksessä.
Yleissopimuksen määräysten tekstin muutokset on tehty tarkoituksena mukauttaa yleissopimuksessa käytetty käsitteistö sopimuksessa käytettyyn käsitteistöön (esimerkiksi ”soveltamisalan verosopimus” ja ”sopimus”, ”verosopimusosapuolet” ja ”sopimusvaltiot”) sekä helpottaa yleissopimuksen määräysten ymmärtämistä. Käsitteistömuutosten tarkoituksena on lisätä asiakirjan luettavuutta, eikä niiden tarkoituksena ole muuttaa yleissopimuksen määräysten asiasisältöä. Vastaavasti muutoksia on tehty niihin yleissopimuksen määräysten kohtiin, joissa kuvataan sopimuksen nykyisiä määräyksiä: kuvaileva kielenkäyttö on korvattu luettavuuden helpottamiseksi viittauksilla nykyisiin määräyksiin.
Kaikissa tapauksissa sopimuksen määräyksiin tai sopimukseen kohdistuvat viittaukset on ymmärrettävä viittauksiksi sopimukseen sellaisena kuin se on mukautettuna yleissopimuksen määräyksillä, sikäli kuin kyseiset yleissopimuksen määräykset ovat tulleet voimaan.
Yleissopimuksen määräysten soveltamisen alkaminen
Tähän sopimukseen sovellettavat yleissopimuksen määräykset eivät tule voimaan samoina päivinä kuin sopimuksen alkuperäiset määräykset. Kukin yleissopimuksen määräys voi tulla sovellettavaksi eri päivänä asianomaisten verolajien (lähteellä pidätettävät tai muut kannettavat verot) ja sen mukaan, mitä Suomen tasavalta ja Unkari ovat omissa kannanotoissaan yleissopimukseen päättäneet.
Ratifioimis- tai hyväksymiskirjojen tallettamispäivät: Suomen tasavallan osalta 25 päivänä helmikuuta 2019 ja Unkarin osalta 25 päivänä maaliskuuta 2021.
Yleissopimuksen voimaantulo: Suomen tasavallan osalta 1 päivänä kesäkuuta 2019 ja Unkarin osalta 1 päivänä heinäkuuta 2021.
Täsmälliset tiedot päivämääristä, jolloin tai joiden jälkeen kutakin yleissopimuksen määräystä aletaan soveltaa sopimuksen osalta, annetaan tämän asiakirjan eri osissa läpi tekstin.
Viitteet
Yleissopimuksen todistusvoimaiset oikeudelliset tekstit ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta:
– englanniksi: http://www.oecd.org/tax/treaties/multilateral-convention-to-implement-tax-treaty-related-measures-to-prevent-BEPS.pdf ja
Helmikuun 25 päivänä 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva kannanotto, kesäkuun 27 päivänä 2023 tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva konsolidoitu kannanotto ja 25 päivänä maaliskuuta 2021 tapahtuneen ratifioinnin yhteydessä tallettajalle toimitettu Unkarin yleissopimusta koskeva kannanotto ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta: http://www.oecd.org/tax/treaties/beps-mli-signatories-and-parties.pdf
Yleissopimusta koskeva vastaavuustietokanta on yleisesti käytettävissä OECD:n verkkosivustolla: http://www.oecd.org/tax/treaties/mli-matching-database.htm
Laki veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi verosopimuksiin toteuttavista toimenpiteistä tehdystä yleissopimuksesta on julkaistu säädöskokoelmassa 231/2019 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190231
Valtioneuvoston asetus yleissopimuksen voimaantulosta sekä laki ja suomenkielinen yleissopimuksen teksti (käännös) on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 21-22/2019 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190021 ja https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190022
Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen 9 artiklaan tehdyn varauman peruuttamisesta ja ilmoitusten antamisesta on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 48/2023 https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2023/20230048/20230048_1
Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen voimaantulosta Unkarissa on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 37/2021 https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2021/20210037/20210037_1
Suomen tasavallan hallituksen ja Unkarin Kansantasavallan hallituksen välillä 25 päivänä lokakuuta 1978 tehty sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 51/1981 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1981/19810051/19810051_2
(Käännös)
Suomen Tasavallan hallituksen ja Unkarin Kansantasavallan hallituksen välinen sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi
Suomen Tasavallan hallitus ja Unkarin Kansantasavallan hallitus,
ottaen huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjassa esitetyt periaatteet,
KORVATTU yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleella
ja haluten tehdä sopimuksen tuloja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 6 ARTIKLA – SOVELTAMISALAN VEROSOPIMUKSEN TARKOITUS
Jotka aikovat poistaa kaksinkertaisen verotuksen [ tämän sopimuksen ] soveltamisalaan kuuluvien verojen osalta luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisellä tai välttämisellä (mukaan lukien sopimuskeinottelujärjestelyt, joilla tähdätään [ sopimuksessa ] määrättyjen huojennusten hankkimiseen kolmansilla lainkäyttöalueilla asuvien henkilöiden välilliseksi hyödyksi),
ovat sopineet seuraavasta:
1 artiklaHenkilöt, joihin sopimusta sovelletaan
Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.
2 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot
1. Tätä sopimusta sovelletaan veroihin, jotka määrätään sopimusvaltion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen lukuun tulon ja varallisuuden perusteella, verojen kantotavasta riippumatta.
2. Tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulon tai kokonaisvarallisuuden taikka tulon tai varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton perusteella suoritettavat verot sekä arvonnousun perusteella suoritettavat verot.
3. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin sopimusta sovelletaan, ovat:
a) Suomessa:
1) valtion tulo- ja varallisuusvero;
2) kunnallisvero;
3) kirkollisvero;
4) merimiesvero ja
5) lähdevero;
(jäljempänä ”Suomen vero”);
b) Unkarin Kansantasavallassa:
1) tuloverot (a jövedelemadók);
2) liiketulosta suoritettavat verot (a nyereségadók);
3) erityinen yritysvero (a vállalati különadó);
4) talovero (a házadó);
5) talon arvosta suoritettava vero (a házérték adó);
6) maavero (a telekadó);
7) kunnallinen kehitysmaksu (a községfejlesztési hozzájárulás);
8) kaupallisten yhtiöiden osingoista ja voitonjaosta suoritettava vero (a kereskedelmi tarsáságok osztalék és nyereség kifizetései utáni illeték);
(jäljempänä ”Unkarin vero”).
4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.
Ks. myös tämän sopimuksen pöytäkirja.
3 artiklaYleiset määritelmät
1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:
a) ”Suomi” tarkoittaa Suomen Tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen Tasavallan aluetta ja Suomen Tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan meren pohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;
b) ”Unkarin Kansantasavalta” tarkoittaa maantieteellisessä merkityksessä käytettynä Unkarin Kansantasavallan aluetta;
c) ”sopimusvaltio” ja ”toinen sopimusvaltio” tarkoittaa Suomea tai Unkarin Kansantasavaltaa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;
d) ”henkilö” käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän;
e) ”yhtiö” tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä;
f) ”sopimusvaltiossa oleva yritys” ja ”toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys” tarkoittaa yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;
g) ”kansalainen” tarkoittaa luonnollista henkilöä, jolla on sopimusvaltion kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;
h) ”kansainvälinen liikenne” tarkoittaa kuljetusta aluksella, ilma-aluksella tai maantiekuljetuksiin tarkoitetulla kulkuneuvolla, jota käyttävän yrityksen tosiasiallinen johto on sopimusvaltiossa, paitsi milloin alusta, ilma-alusta tai kulkuneuvoa käytetään vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;
i) ”toimivaltainen viranomainen” tarkoittaa:
1) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa;
2) Unkarin Kansantasavallassa valtiovarainministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa.
2. Kun sopimusvaltio soveltaa sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.
4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka
1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla ”sopimusvaltiossa asuva henkilö” tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla. Jakamattoman kuolinpesän katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa vainaja edellisen lauseen tai 2 kappaleen määräysten mukaan asui kuolinhetkellään. Sanonta ei kuitenkaan käsitä henkilöä, joka on tässä sopimusvaltiossa verovelvollinen vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon tai siellä olevan varallisuuden perusteella.
2. Milloin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:
a) hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänen elinetujensa keskus on;
b) jos ei voida ratkaista, kummassa sopimusvaltiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;
c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa sopimusvaltioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on;
d) jos hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin 25 artiklan määräysten mukaisesti.
3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, katsotaan henkilön asuvan siinä valtiossa, jossa sen tosiasiallinen johto on.
5 artiklaKiinteä toimipaikka
1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla ”kiinteä toimipaikka” tarkoitetaan kiinteää liike- tai teollisuuspaikkaa, josta yritys kokonaan tai osaksi harjoittaa tällaista toimintaa.
2. Sanonta ”kiinteä toimipaikka” käsittää erityisesti:
a) yrityksen johtopaikan;
b) sivuliikkeen;
c) toimiston;
d) tehtaan;
e) työpajan; ja
f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, jossa luonnonvaroja louhitaan.
3. Paikka, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa, muodostaa kiinteän toimipaikan vain, jos toiminta kestää yli 12 kuukauden ajan.
4. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan ”kiinteä toimipaikka” ei katsota käsittävän:
a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;
b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;
c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;
d) kiinteän liike- tai teollisuuspaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;
e) kiinteän liike- tai teollisuuspaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamiseksi yritykselle;
f) paikkaa, jossa sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa asennustoimintaa tästä valtiosta toiseen sopimusvaltioon tapahtuneen koneiden tai laitteiden toimituksen yhteydessä;
g) kiinteän liike- tai teollisuuspaikan pitämistä ainoastaan a)–f) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi, edellyttäen että koko se kiinteästä liike- tai teollisuuspaikasta harjoitettava toiminta, joka perustuu tähän yhdistämiseen, on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.
5. Jos henkilö, olematta itsenäinen edustaja, johon 6 kappaletta sovelletaan, toimii yrityksen puolesta sekä hänellä on valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan sopimusvaltiossa tavanomaisesti käyttää, katsotaan tällä yrityksellä 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun. Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan 4 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tätä kiinteää liikepaikkaa kiinteäksi toimipaikaksi mainitun kappaleen määräysten mukaan.
6. Yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoitti liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen että nämä henkilöt toimivat säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.
7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä – tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä – joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.
Ks. myös tämän sopimuksen pöytäkirja.
6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo
1. Tulosta, joka saadaan kiinteästä omaisuudesta, siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.
2. a) Sanonnalla ”kiinteä omaisuus” on, jollei b) ja c) kohdan määräyksistä muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on.
b) Sanonta ”kiinteä omaisuus” käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön.
c) Aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.
4. Jos osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiön omistamaa kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.
5. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja itsenäisessä ammatinharjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.
Tämän artiklan 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta sanotussa kappaleessa tarkoitetusta hallintaoikeudesta saatuun tuloon ja itsenäisessä ammatinharjoittamisessa käytetystä sellaisesta hallintaoikeudesta saatuun tuloon.
7 artiklaLiiketulo
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan tässä toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.
2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.
3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuvat menot riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.
4. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun, tai sen perusteella, että tälle kiinteälle toimipaikalle on toimitettu tavaroita sen omaan käyttöön.
5. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.
6. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.
8 artiklaKansainvälinen kuljetus
1. Tulosta, joka saadaan aluksen tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.
2. Jos merikuljetusyrityksen tosiasiallinen johto on aluksessa, johdon katsotaan olevan siinä sopimusvaltiossa, jossa aluksen kotisatama on, tai, jos aluksella ei ole kotisatamaa, siinä sopimusvaltiossa, jossa laivan isäntä asuu.
3. Tulosta, joka saadaan maantiekuljetuksiin tarkoitetun kulkuneuvon käyttämisestä kansainväliseen liikeenteeseen, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on, jollei yritys harjoita tässä kappaleessa tarkoitettua toimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.
4. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.
5. Tämän artiklan 1, 3 ja 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös avustavaan toimintaan, joka välittömästi liittyy aluksen, ilma-aluksen tai maantiekuljetuksiin tarkoitetun kulkuneuvon käyttämiseen kansainväliseen liikenteeseen.
Ks. myös tämän sopimuksen pöytäkirja.
9 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset
Milloin
a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka
b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,
noudatetaan seuraavaa.
Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 17 ARTIKLA – VASTAOIKAISUT
Milloin [ sopimusvaltio ] tämän [ sopimusvaltion ] yrityksen tuloon lukee – ja tämän mukaisesti verottaa – tulon, josta toisessa [ sopimusvaltiossa ] olevaa yritystä on verotettu tässä toisessa [ sopimusvaltiossa ], ja siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt ensiksi mainitussa [ sopimusvaltiossa ] olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, tämän toisen [ sopimusvaltion ] on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siellä määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava asianmukaisesti huomioon [ sopimuksen ] muut määräykset, ja [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.
10 artiklaOsinko
1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin:
a) 5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos saajana on yhtiö (lukuun ottamatta yhtymää), joka välittömästi hallitsee vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta;
b) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä muissa tapauksissa.
Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.
Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.
3. Sanonnalla ”osinko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion verolainsäädännön mukaan, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, kohdellaan verotuksellisesti samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.
4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva osingon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.
5. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, eikä myöskään verottaa yhtiön jakamattomasta voitosta, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.
Ks. myös tämän sopimuksen pöytäkirja.
11 artiklaKorko
1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain tässä toisessa valtiossa.
2. Sanonnalla ”korko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siltä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina obligaatioihin tai debentuureihin liittyvät agiomäärät ja voitot.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva koron saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.
4. Jos maksetun koron määrä maksajan ja saajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.
12 artiklaRojalti
1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Tämän artiklan 3 kappaleen b) ja c) kohdassa tarkoitetusta rojaltista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.
3. Sanonnalla ”rojalti” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena
a) kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, siihen luettuina elokuvafilmi sekä televisio- tai radiolähetyksessä käytettävä filmi tai nauha, tekijänoikeuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;
b) patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;
c) teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.
4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva rojaltin saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.
5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on aiheutunut, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.
6. Jos maksetun rojaltin määrä maksajan ja saajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.
13 artiklaMyyntivoitto
1. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.
2. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetun osakkeen tai muun yhtiöosuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiön omistama kiinteä omaisuus on.
3. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee voittoa, joka saadaan tällaisen kiinteän toimipaikan (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta.
4. Voitosta, joka saadaan kansainväliseen liikenteeseen käytetyn aluksen, ilma-aluksen tai maantiekuljetuksiin tarkoitetun kulkuneuvon taikka tällaisen aluksen, ilma-aluksen tai kulkuneuvon käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.
5. Voitosta, joka saadaan muun kuin tämän artiklan edellä olevissa kappaleissa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.
14 artiklaItsenäinen ammatinharjoittaminen
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa vapaan ammatin tai muun itsenäisen toiminnan harjoittamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa, jollei hänellä ole toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, joka on vakinaisesti hänen käytettävänään toiminnan harjoittamista varten. Jos hänellä on tällainen kiinteä paikka, voidaan tulosta verottaa tässä toisessa valtiossa, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään paikkaan kuuluvaksi.
2. Sanonta ”vapaa ammatti” käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen ja taiteellisen toiminnan, kasvatus- ja opetustoiminnan sekä sen itsenäisen toiminnan, jota lääkäri, asianajaja, insinööri, arkkitehti, hammaslääkäri ja tilintarkastaja harjoittavat.
15 artiklaYksityinen palvelus
1. Jollei 16, 18, 19 ja 20 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä verottaa siellä.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:
a) saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ja
b) hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei ole tässä toisessa valtiossa asuva, sekä
c) hyvityksellä ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, joka työnantajalla on tässä toisessa valtiossa.
3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevassa aluksessa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.
16 artiklaJohtajanpalkkio
Johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen elimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
17 artiklaTaiteilijat ja urheilijat
1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa taiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Milloin tulo, joka saadaan taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7, 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa, Jos tämä henkilö on taiteilijan tai urheilijan välittömässä tai välillisessä valvonnassa.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä ei tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 1 kappaleessa tarkoitetusta toiminnasta, veroteta toisessa sopimusvaltiossa, jos toimintaa harjoitetaan tässä toisessa valtiossa sopimusvaltioiden välisen kulttuurisopimuksen tai -järjestelyn perusteella.
18 artiklaEläke
1. Jollei tämän artiklan 2 kappaleen tai 19 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä, joka maksetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle aikaisemman epäitsenäisen työn perusteella, vain tässä valtiossa.
2. Jollei 19 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan eläkkeestä ja muusta sopimusvaltion sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön mukaan tapahtuvasta suorituksesta vain tässä valtiossa.
19 artiklaJulkinen palvelus
1. a) Hyvityksestä (eläkettä lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.
b) Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa saaja asuu, jos työ tehdään tässä valtiossa ja
1) saaja on tämän valtion kansalainen; tai
2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.
2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty tämän valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.
b) Tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa saaja asuu, jos hän on tämän valtion kansalainen.
3. Tämän sopimuksen 15, 16 ja 18 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, joka maksetaan toisen sopimusvaltion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liike- tai teollisuustoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.
20 artiklaOpiskelijat
1. Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee ensiksi mainitussa valtiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei tässä valtiossa veroteta, edellyttäen että nämä rahamäärät maksetaan hänelle tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä. Tulo, jonka tällainen opiskelija saa hänellä olevasta apurahasta, joka on myönnetty kokopäiväopiskelua varten yliopistossa tai muussa ylemmässä opetuslaitoksessa, tai tulo, jonka tällainen harjoittelija saa hänellä olevasta apurahasta, joka on myönnetty hänen harjoitteluaan varten, on vapaa tuloverosta siinä sopimusvaltiossa, jossa hän oleskelee.
2. Sopimusvaltiossa olevan yliopiston tai muun ylemmän opetuslaitoksen opiskelijaa tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelijaa, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa asui ensiksi mainitussa valtiossa ja joka oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ei veroteta tässä toisessa valtiossa hyvityksestä, joka saadaan tässä toisessa valtiossa tehdystä työstä, milloin työ liittyy hänen opintoihinsa tai harjoitteluunsa ja hyvitys koostuu hänen elatustaan varten välttämättömistä ansioista.
21 artiklaMuu tulo
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa riippumatta siitä, mistä tulo kertyy.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva tulon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja tulon maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.
22 artiklaVarallisuus
1. Varallisuudesta, joka koostuu 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetusta kiinteästä omaisuudesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.
2. Varallisuudesta, joka koostuu 6 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetusta osakkeesta tai muusta yhtiöosuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiön omistama kiinteä omaisuus on.
3. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
4. Varallisuudesta, joka koostuu kansainväliseen liikenteeseen käytetystä aluksesta, ilmaaluksesta ja maantiekuljetukseen tarkoitetusta kulkuneuvosta sekä tällaisen aluksen, ilma-aluksen ja kulkuneuvon käyttämiseen liittyvästä irtaimesta omaisuudesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.
5. Muunlaisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön varallisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.
23 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistaminen
1. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:
a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa tai varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Unkarin Kansantasavallassa, Suomen on:
1) vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavista veroista Unkarin Kansantasavallassa tulosta maksettuja veroja vastaava määrä;
2) vähennettävä tämän henkilön varallisuudesta suoritettavasta verosta Unkarin Kansantasavallassa varallisuudesta maksettuja veroja vastaava määrä.
Vähennyksen määrä ei kummassakaan tapauksessa kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta tai varallisuudesta suoritettavien verojen osa, joka jakautuu sille tulolle tai sille varallisuudelle, josta voidaan verottaa Unkarin Kansantasavallassa.
b) Osinko, jonka Unkarin Kansantasavallassa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta siinä laajuudessa kuin osinko olisi ollut vapaa verosta Suomen verolainsäädännön mukaan, jos molemmat yhtiöt olisivat olleet Suomessa asuvia.
2. Unkarin Kansantasavallassa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:
a) Milloin Unkarin Kansantasavallassa asuvalla henkilöllä on tuloa tai varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Suomessa, Unkarin Kansantasavallan on, jollei b) ja c) kohdan määräyksistä muuta johdu, vapautettava tämä tulo tai varallisuus verosta.
b) Milloin Unkarin Kansantasavallassa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta 10 ja 12 artiklan määräysten mukaan voidaan verottaa Suomessa, Unkarin Kansantasavallan on vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Suomessa suoritettua veroa vastaava määrä. Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun veron osa, joka jakautuu Suomesta saadulle tulolle.
c) Jos Unkarin Kansantasavallassa asuvan henkilön tulo tai varallisuus on sopimuksen määräysten mukaan vapautettu verosta Unkarin Kansantasavallassa, Unkarin Kansantasavalta voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron määrää, ottaa lukuun sen tulon tai varallisuuden, joka on vapautettu verosta.
24 artiklaSyrjintäkielto
1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua. Tämän sopimuksen 1 artiklan määräysten estämättä sovelletaan tätä määräystä myös henkilöön, joka ei asu sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.
2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen. Tämän määräyksen ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, joka myönnetään omassa valtiossa asuvalle henkilölle.
3. Muussa kuin sellaisessa tapauksessa, jossa 9 artiklan, 11 artiklan 4 kappaleen tai 12 artiklan 6 kappaleen määräyksiä sovelletaan, ovat korko, rojalti ja muu maksu, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys suorittaa toisessa sopimusvaltiossa olevalle henkilölle, vähennyskelpoisia tämän yrityksen verotettavaa tuloa määrättäessä samoin ehdoin kuin maksu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle. Samoin on sopimusvaltiossa olevan yrityksen velka toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle vähennyskelpoinen tämän yrityksen verotettavaa varallisuutta määrättäessä samoin ehdoin kuin velka ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle.
4. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa oleva muu samanluonteinen yritys joutuu tai saattaa joutua.
5. Tämän sopimuksen 2 artiklan estämättä sovelletaan tämän artiklan määräyksiä kaikenlaatuisiin veroihin.
25 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely
1. Jos henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu tai, jos kysymyksessä on 24 artiklan 1 kappaleen soveltaminen, jonka kansalainen hän on, ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisissä oikeusjärjestyksissä olevia oikeussuojakeinoja. Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa siitä kun henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka on aiheuttanut sopimuksen määräysten vastaisen verotuksen.
2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että verotus, joka on tämän sopimuksen vastainen, väitetään. Tehty sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen estämättä.
3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita tämä sopimus ei käsitä.
4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimukseen pääsemiseksi niissä tapauksissa, jotka mainitaan edellä olevissa kappaleissa. Jos suullisten keskustelujen katsotaan helpottavan sopimukseen pääsemistä, voidaan tällaiset keskustelut käydä toimikunnassa, johon kuuluu sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten edustajia.
(Käännös)
VI OSA. VÄLIMIESMENETTELY
Yleissopimuksen 19 artikla (Pakollinen sitova välimiesmenettely)
1. Jos
a) henkilö on saattanut asian [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi [ tämän sopimuksen 25 artiklan 1 kappaleen ] mukaisesti sillä perusteella, että jommankumman [ sopimusvaltion ] tai molempien [ sopimusvaltioiden ] toimenpiteet ovat johtaneet tämän henkilön osalta verotukseen, joka on [ sopimuksen ] määräysten vastainen; ja
b) toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty sopimaan tämän asian ratkaisemisesta [ sopimuksen 25 artiklan 2 kappaleen ] nojalla kahden vuoden ajanjakson aikana, joka alkaa tapauksen mukaan [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 8 tai 9 kappaleessa tarkoitettuna alkamispäivänä (paitsi jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat ennen tämän ajanjakson päättymistä sopineet eri ajanjaksosta tämän asian osalta ja ilmoittaneet siitä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle),
asiasta syntyneet ratkaisemattomat kysymykset on, jos henkilö sitä kirjallisesti pyytää, jätettävä välimiesmenettelyyn [ yleissopimuksen VI osassa ] kuvatulla tavalla, [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 10 kappaleen määräysten nojalla sopimien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.
2. Jos toimivaltainen viranomainen on keskeyttänyt [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitetun keskinäisen sopimusmenettelyn sillä perusteella, että asia on yhden tai useamman saman kysymyksen osalta vireillä tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on antanut lopullisen päätöksen tai asian käsittely on keskeytetty tai vedetty pois. Lisäksi, jos se henkilö, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, ja toimivaltainen viranomainen ovat sopineet keskinäisen sopimusmenettelyn keskeyttämisestä, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun keskeytys on lopetettu.
3. Jos molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei ole ajoissa antanut jommankumman toimivaltaisen viranomaisen pyytämiä olennaisia lisätietoja [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätyn ajanjakson alkamisen jälkeen, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrättyä ajanjaksoa pidennetään yhtä pitkällä ajanjaksolla kuin se ajanjakso, joka alkaa päivänä, jona tietoja pyydettiin, ja loppuu päivänä, jona ne annettiin.
4. a) Välimiesmenettelyyn jätetyistä kysymyksistä annettava välimiesmenettelyratkaisu toteutetaan [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettua asiaa koskevalla keskinäisellä sopimuksella. Välimiesmenettelyratkaisu on lopullinen.
b) Välimiesmenettelyratkaisu sitoo kumpaakin [ sopimusvaltiota ], paitsi seuraavissa tapauksissa:
i) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei hyväksy keskinäistä sopimusta välimiesmenettelyratkaisun täytäntöönpanosta. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset eivät voi enää jatkaa asian käsittelyä. Henkilön, jota asia välittömästi koskee, katsotaan jättäneen hyväksymättä asiassa annetun välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevan keskinäisen sopimuksen, jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei 60 päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jona ilmoitus keskinäisestä sopimuksesta on lähetetty henkilölle, vedä kaikkia välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevassa keskinäisessä sopimuksessa ratkaistuja kysymyksiä pois tuomioistuimen tai hallinnollisen muutoksenhakuelimen käsittelystä tai muuten lopeta vireillä olevaa näitä kysymyksiä koskevaa oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä tämän keskinäisen sopimuksen mukaisella tavalla.
ii) jos jonkin [ sopimusvaltion ] tuomioistuinten lopullisessa päätöksessä katsotaan, että välimiesmenettelyratkaisu on pätemätön. Tässä tapauksessa katsotaan, ettei [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen mukaista välimiesmenettelypyyntöä ole tehty eikä välimiesmenettelyä ole suoritettu (paitsi [ yleissopimuksen ] 21 artiklaa (Välimiesmenettelyn salassapito) ja 25 artiklaa (Välimiesmenettelyn kustannukset) sovellettaessa). Tässä tapauksessa voidaan tehdä uusi välimiesmenettelypyyntö, paitsi jos toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tällaista uutta pyyntöä ei tule sallia.
iii) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, jatkaa tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä kysymyksistä, jotka ratkaistiin keskinäisessä sopimuksessa välimiesmenettelyratkaisun toteuttamisesta.
5. Sen toimivaltaisen viranomaisen, joka on vastaanottanut [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen a kohdassa kuvatun alkuperäisen keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön, on kahden kalenterikuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta:
a) lähetettävä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ilmoitus siitä, että se on vastaanottanut pyynnön; ja
b) lähetettävä ilmoitus tästä pyynnöstä ja pyynnön jäljennös toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselle viranomaiselle.
6. Kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön (tai sen jäljennöksen toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselta viranomaiselta), se joko:
a) ilmoittaa asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, että se on vastaanottanut tiedot, jotka tarvitaan asian sisällön käsittelyä varten; tai
b) pyytää tältä henkilöltä lisätietoja tätä varten.
7. Jos toinen tai molemmat toimivaltaisista viranomaisista ovat pyytäneet [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti henkilöltä, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, lisätietoja, jotka tarvitaan asian sisällön arviointia varten, lisätietoja pyytäneen toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kalenterikuukauden kuluessa lisätietojen vastaanottamisesta tältä henkilöltä ilmoitettava tälle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle joko:
a) että se on vastaanottanut pyydetyt tiedot; tai
b) että jotkin pyydetyistä tiedoista vielä puuttuvat.
8. Jos kumpikaan toimivaltainen viranomainen ei ole pyytänyt lisätietoja [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:
a) päivä, jona molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet henkilölle, joka on saattanut asian käsiteltäväksi [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja
b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettu [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 5 kappaleen b kohdan mukaisesti.
9. Jos lisätietoja on pyydetty [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:
a) viimeisin päivä, jona lisätietoja pyytäneet toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 7 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja
b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet kaikki tiedot, jotka jompikumpi toimivaltainen viranomainen on pyytänyt asian käsiteltäväksi saattaneelta henkilöltä.
Jos kuitenkin jompikumpi tai kumpikin toimivaltaisista viranomaisista lähettää [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 7 kappaleen b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, tällaista ilmoitusta on käsiteltävä [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisena lisätietopyyntönä.
10. [ Sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on keskinäisellä sopimuksella [ sopimuksen 25 artiklan mukaisesti ] sovittava [ yleissopimuksen VI osaan ] sisältyvien määräysten soveltamistavasta, mukaan lukien ne vähimmäistiedot, jotka ovat tarpeen jokaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle asian sisällön harkintaa varten. Tällainen sopimus on tehtävä ennen päivää, jona asian ratkaisemattomat kysymykset voidaan ensi kerran jättää välimiesmenettelyyn, ja sitä voidaan muuttaa aika ajoin sen jälkeen.
12. [ Yleissopimuksen 19 artiklan ] muiden määräysten estämättä:
a) keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muutoin kuuluu [ yleissopimuksessa ] määrätyn välimiesmenettelyn piiriin, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos jommankumman [ sopimusvaltion ] tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on jo antanut päätöksen tästä kysymyksestä;
b) jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen, ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille päätöksensä, jommankumman [ sopimusvaltion ] tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin antaa tätä kysymystä koskevan päätöksen, välimiesmenettely on lopetettava.
Yleissopimuksen 20 artikla (Välimiesten nimeäminen)
1. Paitsi siltä osin kuin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä, [ yleissopimuksen VI osan ] osalta sovelletaan [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2–4 kappaletta.
2. Välimiespaneelin jäsenten nimeämistä koskevat seuraavat säännöt:
a) Välimiespaneelin on koostuttava kolmesta jäsenestä (luonnollisesta henkilöstä), joilla on asiantuntemusta tai kokemusta kansainvälisissä veroasioissa.
b) Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä yksi paneelin jäsen 60 päivän kuluessa [ yleissopimuksen ] 19 artiklan 1 kappaleen mukaisen välimiesmenettelypyynnön esittämispäivästä. Kahden näin nimetyn paneelin jäsenen on 60 päivän kuluessa jälkimmäisestä nimeämisestä nimettävä kolmas jäsen, joka toimii välimiespaneelin puheenjohtajana. Puheenjohtaja ei saa olla kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen eikä asua kummallakaan niistä.
c) Kunkin välimiespaneeliin nimetyn jäsenen on oltava puolueeton ja riippumaton [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisista viranomaisista, verohallinnoista ja finanssiministeriöistä sekä kaikista henkilöistä, joita asia välittömästi koskee (samoin kuin heidän neuvonantajistaan) nimeämisen hyväksymisen ajankohtana, säilytettävä puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa koko menettelyn ajan ja vältettävä kohtuullisen ajanjakson ajan sen jälkeen kaikkea sellaista menettelyä, joka voi vahingoittaa vaikutelmaa välimiesten puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta menettelyn osalta.
3. Mikäli [ sopimusvaltion ] toimivaltainen viranomainen ei nimeä välimiespaneelin jäsentä sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2 kappaleessa tai joista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen, nimeää jäsenen tämän toimivaltaisen viranomaisen puolesta.
4. Jos välimiespaneelin kaksi ensimmäistä jäsentä eivät nimeä puheenjohtajaa sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2 kappaleessa tai joista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen, nimeää puheenjohtajan.
Yleissopimuksen 21 artikla (Välimiesmenettelyn salassapito)
1. Ainoastaan sovellettaessa niitä [ yleissopimuksen VI osan ] määräyksiä, [ sopimuksen ] määräyksiä ja [ sopimusvaltioiden ] sisäistä lainsäädäntöä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon, salassapitoon ja hallinnolliseen apuun, välimiespaneelin jäsenten ja jäsenkohtaisen enintään kolmihenkisen henkilökunnan (ja tulevien välimiesten, vain siltä osin kuin on tarpeen todentaa heidän kykynsä täyttää välimiehiä koskevat vaatimukset) katsotaan olevan henkilöitä tai viranomaisia, joille tietoja voidaan ilmaista. Välimiespaneelin tai tulevien välimiesten saamia tietoja ja toimivaltaisten viranomaisten välimiespaneelilta saamia tietoja pidetään tietoina, jotka vaihdetaan [ sopimuksen ] tiedonvaihtoa ja virka-apua koskevien määräysten mukaisesti.
2. [ Sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että välimiespaneelin jäsenet ja heidän henkilökuntansa suostuvat kirjallisesti ennen välimiesmenettelyssä toimimistaan käsittelemään välimiesmenettelyyn liittyviä tietoja niiden salassapito- ja vaitiolovelvoitteiden mukaisesti, jotka kuvataan niissä [ sopimuksen ] määräyksissä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon ja virka-apuun, sekä [ sopimusvaltioiden ] sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.
Yleissopimuksen 22 artikla (Asian ratkaiseminen ennen välimiesmenettelyn päättymistä)
Sovellettaessa [ yleissopimuksen VI osaa ] ja niitä [ sopimuksen ] määräyksiä, joilla määrätään asioiden ratkaisemisesta keskinäisellä sopimuksella, asiaa koskeva keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin välimiesmenettely lopetetaan, jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön esittämisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille:
a) [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset pääsevät keskinäiseen sopimukseen asian ratkaisemisesta; tai
b) asian käsiteltäväksi saattanut henkilö peruuttaa välimiesmenettelyä tai keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyyntönsä.
Yleissopimuksen 23 artikla (Välimiesmenettelyn laji)
2. Välimiesmenettelyyn sovelletaan seuraavia sääntöjä, paitsi siltä osin kuin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä:
a) Sen jälkeen, kun asia on jätetty välimiesmenettelyyn, kunkin [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava kaikille paneelin jäsenille tiedot, jotka voivat olla tarpeen välimiesmenettelyratkaisua varten. Jolleivät [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset toisin sovi, tietoja, jotka eivät ole olleet kummankin toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä ennen kuin ne molemmat vastaanottivat välimiesmenettelypyynnön, ei oteta huomioon päätöksessä.
b) Välimiespaneeli päättää välimiesmenettelyyn jätetyistä kysymyksistä [ sopimuksen ] sovellettavien määräysten mukaisesti ja näiden määräysten nojalla [ sopimusvaltioiden ] sisäisen lainsäädännön mukaisesti. Paneelin jäsenten on myös otettava huomioon muut lähteet, joihin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset voivat keskinäisellä sopimuksella nimenomaisesti viitata.
c) Välimiesmenettelyratkaisu annetaan kirjallisesti tiedoksi [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille, ja siinä mainitaan ne oikeuslähteet, joihin on nojauduttu, ja ne perustelut, jotka ovat johtaneet ratkaisun tulokseen. Välimiesmenettelyratkaisu hyväksytään paneelin jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Välimiesmenettelyratkaisulla ei ole ennakkotapausarvoa.
5. Ennen välimiesmenettelyn aloittamista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että kaikki asian käsiteltäväksi saattaneet henkilöt ja heidän neuvonantajansa hyväksyvät kirjallisesti sen, että ne eivät ilmaise muulle henkilölle välimiesmenettelyn kuluessa jommaltakummalta toimivaltaiselta viranomaiselta tai välimiespaneelilta saamiaan tietoja. Asiaa koskeva [ sopimuksen ] mukainen keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin [ yleissopimuksen VI osan ] mukainen välimiesmenettely lopetetaan, jos asian käsiteltäväksi saattanut henkilö tai joku tämän henkilön neuvonantajista olennaisesti rikkoo tätä vaitiolosopimusta milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä tiedoksi [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille.
Yleissopimuksen 24 artikla (Sopimus erilaisesta ratkaisusta)
2. [ Yleissopimuksen VI osan ] mukainen välimiesmenettelyratkaisu ei, [ yleissopimuksen ] 19 artiklan 4 kappaleen estämättä, sido [ sopimusvaltioita ], eikä sitä toteuteta, jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset sopivat kaikkia ratkaisemattomia kysymyksiä koskevasta erilaisesta ratkaisusta kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun välimiesmenettelyratkaisu on annettu niille tiedoksi.
Yleissopimuksen 25 artikla (Välimiesmenettelyn kustannukset)
[ Yleissopimuksen VI osan ] mukaisessa välimiesmenettelyssä [ sopimusvaltiot ] vastaavat välimiespaneelin jäsenten maksuista ja kuluista samoin kuin [ sopimusvaltioille ] välimiesmenettelytoimien yhteydessä kertyneistä kustannuksista tavalla, josta [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on sovittava keskinäisellä sopimuksella. Jos tällaista sopimusta ei ole, jokainen [ sopimusvaltio ] vastaa omista ja nimeämänsä paneelin jäsenen kuluista. [ Sopimusvaltiot ] vastaavat yhtäläisin osuuksin välimiespaneelin puheenjohtajan kustannuksista ja muista kuluista, jotka liittyvät välimiesmenettelyn hoitamiseen.
Yleissopimuksen 26 artikla (Yhteensopivuus)
2. Keskinäisestä sopimusmenettelystä syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muuten kuuluu [ yleissopimuksen VI osassa ] määrätyn välimiesmenettelyn alaan, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos kysymys kuuluu sellaisen asian alaan, jonka osalta on aikaisemmin asetettu välimiespaneeli tai vastaava elin sellaisen kahden- tai monenvälisen sopimuksen mukaisesti, jolla määrätään keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvien ratkaisemattomien kysymysten pakollisesta sitovasta välimiesmenettelystä.
3. [ Mikään ] [ yleissopimuksen VI osassa ] ei vaikuta sellaisten laajempien velvoitteiden täyttämiseen, jotka koskevat keskinäisen sopimusmenettelyn yhteydessä syntyvien ratkaisemattomien kysymysten välimiesmenettelyä ja jotka johtuvat muista sopimuksista, joiden osapuolia [ sopimusvaltiot ] ovat tai tulevat olemaan.
Yleissopimuksen 28 artiklan (Välimiesmenettelyn soveltamisala) 2 kappaleen a kohta
Yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti Suomen tasavalta muotoilee seuraavat varaumat niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn yleissopimuksen VI osan määräysten mukaisesti:
1. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy veron välttämisen vastaisten kotimaisten sääntöjen soveltamista kummassa tahansa [ sopimusvaltiossa ]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset veron välttämisen vastaiset säännökset ovat verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 27–30 §:t, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a §:n 9 momentti ja 52 h sekä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettu laki (1217/1994). Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.
2. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy menettely, jonka osalta tuomioistuin on todennut verovelvollisen tai verovelvollisen puolesta toimivan henkilön syylliseksi veropetokseen tai muuhun verorikokseen kummassa tahansa [ sopimusvaltiossa ]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset säännökset ovat rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–4 §:t. Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.
3. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle tuloja tai varallisuutta koskevat asiat, jos kaksinkertaista verotusta ei ole. Kaksinkertainen verotus tarkoittaa sitä, että molemmat [ sopimusvaltiot ] ovat määränneet saman veronalaisen tulon tai varallisuuden osalta veroja, jotka aiheuttavat joko lisää veromaksua, lisää verovelvollisuutta tai peruuntumista taikka alentumista tappioissa, joita voitaisiin käyttää verotettavan tulon kuittaukseen.
4. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määrissä, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, tapaukset, joissa verotettava tapahtuma on ennen viitepäivämäärää;
b) kaikkien muiden kannettavien verojen osalta verot, jotka kannetaan ennen viitepäivämäärää alkaneilla verokausilla.
Tässä varaumassa tarkoitettu viitepäivä on myöhäisin seuraavista:
i) päivä, jona yleissopimusta aletaan soveltaa molemmissa [ sopimusvaltioissa ] kyseessä olevan veron osalta;
ii) tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta tai ilmoituksesta, joka johtaa [ yleissopimuksen VI osan ] soveltumiseen molempien [ sopimusvaltioiden ] osalta; ja
iii) jos kyse, on tapauksesta, joka tulisi välimiesmenettelyn soveltamisalaan sen jälkeen, kun [ yleissopimuksen VI osaa ] on alettu soveltaa molempien [ sopimusvaltioiden ] osalta, [ yleissopimuksen ] 28 artiklan 2 kappaleessa tai 19 artiklan 12 kappaleessa tarkoitetun varauman peruuttamisen johdosta, tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta.
5. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle kaikki asiat, joissa on jätetty hakemus kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä tehdyn yleissopimuksen (90/436/ETY) – niin kuin se on muutettuna – tai muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hyväksymien asiakirjojen tai näitä toimeenpanevien kotimaisten säännösten perusteella.
Yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti Unkari muotoilee seuraavat varaumat niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn yleissopimuksen VI osan määräysten mukaisesti:
1. Unkari varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sovelletaan kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä tehtyä yleissopimusta (90/436/ETY) niin kuin se on muutettuna tai mahdollista myöhempää sääntelyä, jolla kyseiset säännökset korvataan, muutetaan tai saatetaan ajan tasalle.
2. Unkari varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sovelletaan 10 päivänä lokakuuta 2017 annettua NEUVOSTON DIREKTIIVIÄ (EU) 2017/1852 veroriitojen ratkaisumekanismeista Euroopan unionissa tai mahdollista myöhempää sääntelyä, jolla kyseiset säännökset korvataan, muutetaan tai saatetaan ajan tasalle.
3. Unkari varaa itselleen oikeuden sulkea tapauskohtaisesti [yleis sopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joissa on määrätty oikaistun tulon tai varallisuuden osalta seuraamuksia veropetoksen, tahallisen laiminlyönnin tai törkeän huolimattomuuden johdosta niiden Unkarin kansallisten sääntöjen mukaisesti, jotka sisältyvät kansainvälisen hallinnollisen yhteistyön tietyistä säännöistä verojen ja muiden julkisten maksujen osalta vuonna 2013 annetun XXXVII lain 41/J. pykälän 12 kohtaan. Tämä varauma kattaa myös mahdolliset myöhemmät säännökset, joilla kyseiset säännökset korvataan, muutetaan tai saatetaan ajan tasalle. Unkari ilmoittaa tallettajalle kaikista sellaisista myöhemmistä säännöksistä.
4. Unkari varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joiden osalta kummankin [ sopimusvaltion ] toimivaltaiset viranomaiset sopivat, että ne eivät sovellu välimiesmenettelyyn. Tällainen sopimus on tehtävä ennen sitä päivää, jona välimiesmenettely muuten alkaisi, ja siitä on ilmoitettava asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle.
5. Unkari varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle tapaukset, jotka liittyvät riita-asioihin, jotka koskevat ennen 1 päivänä tammikuuta 2018 alkaneena verovuonna ansaittua tuloa tai varallisuutta.
26 artiklaTietojen vaihtaminen
1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden tämän sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksen vastainen. Sopimuksen 1 artikla ei rajoita tietojen vaihtamista. Sopimusvaltion vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät tämän sopimuksen piiriin kuuluvia veroja tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota:
a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän valtion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä tai hallintokäytännöstä;
b) antamaan tietoja, joita tämän valtion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;
c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).
27 artiklaDiplomaattisten tai konsuliedustustojen jäsenet
Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisten tai konsuliedustustojen jäsenille.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 7 ARTIKLA – SOPIMUSTEN VÄÄRINKÄYTÖN ESTÄMINEN (PPT-määräys)
[ Sopimukseen ] perustuvaa etuutta ei, [ sopimuksen ] määräysten estämättä, myönnetä tulon tai varallisuuden osalta, jos on kohtuullista päätellä ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tosiasiat ja olosuhteet, että tämän etuuden hankkiminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuuteen, paitsi jos selvitetään, että tämän etuuden myöntäminen olisi näissä olosuhteissa [ sopimuksen ] asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.
28 artiklaVoimaantulo
1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.
2. Sopimus tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tulomääriin, jotka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;
b) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.
29 artiklaPäättyminen
Tämä sopimus on voimassa, kunnes jommankumman sopimusvaltion hallitus sen irtisanoo. Kumpikin hallitus voi viiden vuoden kuluttua siltä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tulomääriin, jotka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;
b) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Budapestissa 25 päivänä lokakuuta 1978 kahtena englanninkielisenä kappaleena.
Pöytäkirja
Allekirjoitettaessa tänään Suomen hallituksen ja Unkarin Kansantasavallan hallituksen välistä sopimusta tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi allekirjoittaneet ovat sopineet seuraavista määräyksistä, jotka ovat sopimuksen olennainen osa:
1. Sopimuksen 2 artiklan 3 kappale
Sopimuksen 2 artiklan 3 kappaleen b) 1) kohdassa tarkoitetut tällä hetkellä suoritettavat Unkarin tuloverot (a jövedelemadók) ovat:
a) yleinen tulovero (az általános jövedelemadó);
b) henkistä toimintaa harjoittavien henkilöiden tulovero (a szellemi tevékenységet folytatók jövedelemadója); ja
c) kotitalouksien maatilojen ja sivumaatilojen tulovero (a háztáji és kisegitö gazdaságok jövedelemadója).
Sopimuksen 2 artiklan 3 kappaleen b) 2) kohdassa tarkoitetut tällä hetkellä suoritettavat, Unkarin liiketulosta suoritettavat verot (a nyereségadók) ovat:
a) liiketulosta suoritettava vero (a nyereségadó);
b) vero joka suoritetaan sellaisten taloudellisten yhteenliittymien tulosta, joissa on ulkomaista osakkuutta (a külföldi részvétellel müködö gazdasági társulások nyereségadója);
c) valtion yritysten tulosta suoritettava vero (az állami vállalatok nyereségadója); sekä
d) ulkomaalaisten kaupallisista ja muista liike-edustustoista suoritettavat verot (a külföldiek kereskedelmi és egyéb, üzleti jellegü képviseletének adója).
2. Sopimuksen 5 artiklan 3 kappale
Sopimuksen 5 artiklan 3 kappaleen määräysten estämättä voivat sopimusvaltioiden toimivaltaisot viranomaiset keskinäisin sopimuksin kussakin tapauksessa päättää, että kokonaisen huomattavan tuotantolaitoksen, esim. voimalaitoksen tai paperitehtaan, rakentamisen käsittävän hankkeen ei katsota muodostavan kiinteätä toimipaikkaa, vaikka tämä hanke kestäisi yli 12 kuukautta. Edellisessä lauseessa tarkoitettu ajanjakso ei kuitenkaan saa ylittää 24 kuukautta.
3. Sopimuksen 8 artiklan 1 kappale
Tuloon, joka saadaan alusten tai ilma-alusten käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, katsotaan kuuluvan mm. tulo matkalippujen myynnistä.
4. Sopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen a) kohta
Taloudellisia yhteenliittymiä, joissa on ulkomaista osakkuutta, voidaan Unkarin Kansantasavallassa perustaa myös rajoittamattomasti vastuullisen yhtymän (unlimited liability partnership) muodossa. Mikäli yhteenliittymä on perustettu tässä muodossa, sovelletaan vastaavasti 10 artiklan määräyksiä tämän yhteenliittymän maksamiin osinkoihin.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.
Tehty Budapestissa 25 päivänä lokakuuta 1978 kahtena englanninkielisenä kappaleena.
Alaviitteet
- 1.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2022 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2022 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Unkari alkaa soveltaa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2022 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Unkarin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2022 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 2.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 17 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2022 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2022 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Unkari alkaa soveltaa yleissopimuksen 17 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2022 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Unkarin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2022 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 3.
Yleissopimuksen 36 artiklan 1 kappaleen mukaisesti yleissopimuksen VI osan määräyksiä (Välimiesmenettely) aletaan soveltaa tähän sopimukseen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi 1 päivänä heinäkuuta 2021 tai sen jälkeen saatettujen tapausten osalta.
Yleissopimuksen 36 artiklan 2 kappaleen mukaisesti yleissopimuksen VI osan määräyksiä (Välimiesmenettely) aletaan soveltaa tähän sopimukseen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi ennen 1 päivää heinäkuuta 2021 saatettuihin tapauksiin vain siltä osin kuin kummankin sopimusvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että sitä sovelletaan kyseiseen asiaan.
Välimiesmenettelyyn VI osan määräysten mukaisesti otettavien asioiden soveltamisala on kuitenkin rajoitettu sopimusvaltioiden yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti tehtyjen varaumien vuoksi. Nämä varaumat on esitetty tämän laatikon lopussa.
- 4.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2022 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2022 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Unkari alkaa soveltaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2022 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Unkarin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2022 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.