69-70/1978

1 artiklaHenkilöllinen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.

2 artiklaSopimuksessa tarkoitetut verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltiolle tai sen julkisyhteisölle tulon ja varallisuuden perusteella suoritettaviin veroihin niiden kantotavasta riippumatta.

2. Tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia tulon tai varallisuuden kokonaismäärän taikka tulon tai varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton samoin kuin arvonnousun perusteella suoritettavat verot.

3. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat tällä hetkellä:

a) Tansaniassa:

tulovero ja jokainen muu vero, jota tuloverolain mukaan pidetään tuloverona (jäljempänä “Tansanian ve-ro”);

b) Suomessa:

(i) valtion tulo- ja varallisuusvero;

(ii) kunnallisvero;

(iii) kirkollisvero; ja

(iv) merimiesvero

(jäljempänä “Suomen vero”).

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin veroihin, joita on tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:

a) sanonnalla “Tansania” tarkoitetaan Tansanian Yhdistynyttä Tasavaltaa, siihen luettuna Tansanian aluevesien ulkopuolella olevat alueet, jotka kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja Tansanian mannermaajalustaa koskevan lainsäädännön mukaan on määritelty tai vastaisuudessa määritellään alueeksi, jolla Tansania voi käyttää suvereeneja oikeuksiaan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

b) sanonnalla “Suomi” tarkoitetaan Suomen Tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen Tasavallan aluetta ja Suomen Tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti voi käyttää oikeuksiaan meren pohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön; kunnallisveron osalta sanonta ei käsitä Ahvenanmaan maakuntaa;

c) sanonnalla “sopimusvaltio” ja “toinen sopimusvaltio” tarkoitetaan Tansaniaa tai Suomea sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

d) sanonta “henkilö” käsittää luonnollisen henkilön ja yhtiön; se käsittää myös yhtymän;

e) sanonnalla “yhtiö” tarkoitetaan oikeushenkilöä tai yksikköä, jota verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilönä;

f) sanonnoilla “sopimusvaltiossa oleva yritys” ja “toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys” tarkoitetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja vastaavasti toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;

g) sanonnalla “kansalainen” tarkoitetaan:

(i) luonnollista henkilöä, jolla on sopimusvaltion kansalaisuus;

(ii) oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, joka on syntynyt sopimusvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

h) sanonnalla “kansainvälinen liikenne” tarkoitetaan aluksella tai ilma-aluksella suoritettavaa kuljetustoimintaa, jota harjoittavan yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on sopimusvaltiossa, paitsi milloin alusta tai ilma-alusta käytetään liikenteeseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

i) sanonnalla “asianomainen viranomainen” tarkoitetaan:

(i) Tansaniassa valtiovarainministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa;

(ii) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa.

2. Sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota ei ole nimenomaan määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, joka sillä on tämän sopimusvaltion sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan lainsäädännön mukaan.

4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka

1. Tässä sopimuksessa sanonnalla “sopimusvaltiossa asuva henkilö” tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla. Sanonta ei kuitenkaan käsitä henkilöä, joka on tässä sopimusvaltiossa verovelvollinen vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon tai siellä olevan varallisuuden perusteella.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan on kummassakin sopimusvaltiossa asuva, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:

a) Hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänellä on käytettävänään vakinainen asunto. Jos hänellä on käytettävänään vakinainen asunto molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on kiinteämmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinetujen keskus).

b) Milloin ei voida ratkaista, kummassa sopimusvaltiossa hänen elinetujensa keskus on, tai milloin hänellä ei ole vakinaista asuntoa käytettävänään kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän pysyvästi oleskelee.

c) Milloin hän oleskelee pysyvästi molemmissa sopimusvaltioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on.

d) Milloin hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, katsotaan sen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa sen tosiasiallinen liikkeen johto on.

4. Jakamattoman kuolinpesän katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa vainaja 1 ja 2 kappaleen määräysten mukaan asui kuolinhetkellään.

5 artiklaKiinteä toimipaikka

1. Tässä sopimuksessa sanonnalla “kiinteä toimipaikka” tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, jossa harjoitetaan yrityksen liiketoimintaa kokonaan tai osaksi.

2. Sanonta “kiinteä toimipaikka” käsittää erityisesti:

a) liikkeen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan

f) kaivoksen, öljylähteen, louhoksen tai muun luonnonvarojen irrottamispaikan;

g) yli kuuden kuukauden ajan kestävän rakennus- tai asennustyön suorittamispaikan.

3. Sanonta “kiinteä toimipaikka” ei käsitä:

a) järjestelyjä, joihin on ryhdytty ainoastaan yrityksille kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamista tai tietojen keräämistä varten yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan mainontaa, tietojen antamista, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista toimintaa varten, joka on yrityksen muuhun toimintaan nähden luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

4. Henkilön, joka olematta 5 kappaleessa tarkoitettu itsenäinen edustaja toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan tässä valtiossa tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta.

5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

6. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä - tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä - joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka siellä harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta, siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. a) Sanonta “kiinteä omaisuus määräytyy, mikäli b ja c kohdan määräyksistä ei muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jossa omaisuus on.

b) Sanonta “kiinteä omaisuus” käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lain kiinteistöä koskevia säännöksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden samoin kuin oikeudet kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin.

c) Aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta samoin kuin kaikesta muusta käytöstä saatuun tuloon.

4. Milloin osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai osuuksien omistajan hallitsemaan yhtiön omistamaa kiinteää omaisuutta, voidaan tuloa, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta samoin kuin kaikesta muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

5. Tämän artiklan 1, 3 ja 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artiklaLiiketulo

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan tässä toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavasta tulon osasta.

2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa harjoittava erillinen yritys, joka täysin itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys, jolla on kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa, myy samoja tai samanlaisia tavaroita kuin kiinteä toimipaikka tai suorittaa samoja tai samanlaisia palveluksia kuin kiinteä toimipaikka, voidaan tällaisesta toiminnasta saatu tulo lukea kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, jollei yritys osoita, että myynti tai palvelus ei liity kiinteän toimipaikan toimintaan.

4. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneet menot riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla. Näihin ei kuitenkaan lueta menoja, joita tämän valtion lainsäädännön mukaan siellä oleva itsenäinen yritys ei saisi vähentää.

5. Mikäli sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät 2 kappaleen määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa tällaista käytännössä olevaa jakamismenettelyä noudattaen. Jakamismenetelmän on kuitenkin johdettava tässä artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

6. Tuloa ei ole luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka on ostanut tavaroita yrityksen lukuun.

7. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

8. Milloin tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

8 artiklaIlma- ja merikuljetus

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen ilmaalusten käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen saamasta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

2. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen alusten käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen saamasta tulosta voidaan verottaa molemmissa sopimusvaltioissa kummankin sopimusvaltion lain mukaan.

3. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys saa 2 kappaleessa tarkoitettua tuloa toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan toiminnasta

a) tämän tulon ei katsota ylittävän määrää, joka vastaa 5 prosenttia siitä kokonaismäärästä, jonka yritys on saanut tässä toisessa valtiossa alukseen otettujen henkilöiden tai tavaroiden kuljettamisesta;

b) tästä tulosta tässä toisessa valtiossa määrättävä vero alennetaan 50 prosentilla.

4. Milloin merikuljetusyrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on aluksessa, johdon katsotaan olevan siinä sopimusvaltiossa, jossa aluksen kotisatama on, tai, milloin aluksella ei ole kotisatamaa, siinä sopimusvaltiossa, jossa laivanisäntä asuu.

5. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen liikennejärjestöön.

9 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta, ja jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä on kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

2. Milloin tulo, josta sopimusvaltiossa olevalle yritykselle on määrätty veroa tässä valtiossa, on luettu myös toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuloon ja verotettu siitä tämän mukaisesti, ja siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt tälle toisessa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista olisi sovittu riippumattomien yritysten välillä, ensiksi mainitun valtion on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siinä valtiossa määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut kulloinkin kysymyksessä olevaa tulolajia koskevat määräykset, ja sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on tässä tarkoituksessa, jos se on tarpeellista, neuvoteltava keskenään.

10 artiklaOsinko

1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamasta osingosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, jonka asukas osingon maksava yhtiö on, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 20 prosenttia osingon kokonaismäärästä.

Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Sanonnalla “osinko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion verolainsäädännön mukaan, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, kohdellaan verotuksellisesti samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva osingon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja osingon maksamisen perusteena olevat oikeudet tosiasiallisesti liittyvät tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 15 artiklan määräyksiä.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa määrätä veroa osingosta, jonka yhtiö maksaa henkilöille, jotka ovat ensiksi mainitussa valtiossa asuvia, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta jakamattomaan voittoon kohdistuvaa veroa, vaikka maksettu osinko tai jakamattomat voittovarat kokonaan tai osaksi koostuisivat tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta. Tämän kappaleen määräykset eivät estä tätä toista valtiota verottamasta tässä valtiossa asuvalle henkilölle maksetusta osingosta tai osingosta, jonka perusteena olevat oikeudet tosiasiallisesti liittyvät kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, joka ensiksi mainitussa valtiossa asuvalla henkilöllä on tässä toisessa valtiossa.

11 artiklaKorko

1. Sopimusvaltiosta kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta korosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia koron kokonaismäärästä. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä sopimusvaltiosta kertynyt toiselle sopimusvaltiolle, sen julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle taikka tämän valtion, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen kokonaan omistamalle laitokselle maksettu korko on vapaa verosta ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat keskinäisellä sopimuksella määrittää muun valtion laitoksen, johon tätä kappaletta sovelletaan.

4. Sanonnalla “korko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko niiden vakuutena kiinteistökiinnitys vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voittoon vai ei, ja erityisesti tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, ja tuloa, joka on saatu obligaatioista ja debentuureista, siihen luettuina obligaatioihin ja debentuureihin liittyvät agiot ja voitot. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei tässä artiklassa pidetä korkona.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuva koron saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 15 artiklan määräyksiä.

6. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta koron perusteena oleva velka on aiheutunut ja jota tämä korko rasittaa kuluna, katsotaan sanotun koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

7. Milloin maksettu korko maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artiklaRojalti

1. Sopimusvaltiosta kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta rojaltista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 20 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Sanonnalla “rojalti” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena patenttien, tavaramerkkien, mallien tai muottien, piirustusten, salaisten kaavojen tai valmistustapojen tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista samoin kuin kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten, niihin luettuina elokuvafilmit sekä televisio- tai radiolähetyksissä käytettävät filmit tai nauhat, tekijänoikeuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva rojaltin saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 15 artiklan määräyksiä.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on aiheutunut ja jota tämä rojalti rasittaa kuluna, katsotaan sanotun rojaltin kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin maksettu rojalti maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artiklaMyyntivoitto

1. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun kiinteän omaisuuden tai 6 artiklan 4 kappaleessa tarkoitettujen yhtiöosuuksien luovutuksesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

2. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, siihen luettuna tällaisen kiinteän toimipaikan (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta saatu voitto, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Tämän sopimuksen 23 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun irtaimen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tällaisesta irtaimesta omaisuudesta sanotun artiklan mukaan verotetaan.

3. Muun kuin 1 ja 2 kappaleessa mainitun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

14 artiklaPalkkio yritysjohdosta tai muusta asiantuntijatehtävästä

1. Sopimusvaltiosta kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle yritysjohdosta tai muusta asiantuntijatehtävästä maksetusta palkkiosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Yritysjohdosta tai muusta asiantuntijatehtävästä maksetusta palkkiosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 20 prosenttia palkkion kokonaismäärästä.

3. Sanonnalla “palkkio yritysjohdosta tai muusta asiantuntijatehtävästä” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia muulle kuin maksun suorittavan henkilön palveluksessa olevalle henkilölle korvauksena palveluksesta, jonka tämä on suorittanut yritysjohtajana, teknikkona, ammatinharjoittajana tai konsulttina maksettua suoritusta.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva yritysjohdosta tai muusta asiantuntijatehtävästä maksetun palkkion saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta palkkio kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja palkkio tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 15 artiklan määräyksiä.

5. Yritysjohdosta tai muusta asiantuntijatehtävästä maksetun palkkion katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin palkkion maksajalla, riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta palkkion perusteena oleva maksuvelvoite on aiheutunut ja jota tämä palkkio rasittaa kuluna, katsotaan sanotun palkkion kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

15 artiklaItsenäinen henkilökohtainen työ

1. Mikäli 14 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samanluonteisesta itsenäisestä toiminnasta saamasta tulosta vain tässä valtiossa, jollei

a) hänellä ole toimintansa harjoittamista varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, joka on vakinaisesti hänen käytettävissään, jolloin kiinteään paikkaan kuuluvasta tulon osasta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa; tai

b) hän oleskelee toisessa sopimusvaltiossa toimintansa harjoittamista varten yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä yli 183 päivää kalenterivuoden aikana, jolloin tässä toisessa valtiossa harjoitettuun toimintaan kuuluvasta tulon osasta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Sanonta “vapaa ammatti” käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tai opetuksellisen toiminnan sekä itsenäisen toiminnan lääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtinä, hammaslääkärinä ja tilintarkastajana.

16 artiklaEpäitsenäinen henkilökohtainen työ

1. Mikäli 17, 19, 20 ja 21 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön epäitsenäisestä työstä saamasta palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä vain tässä valtiossa, jollei työ ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on siellä tehty, voidaan siitä saadusta hyvityksestä verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa tekemästä epäitsenäisestä työstä saamasta hyvityksestä vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ja

b) työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei ole tässä toisessa valtiossa asuva, sekä

c) hyvityksellä ei kuluna rasiteta työnantajan tässä toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevassa aluksessa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

17 artiklaJohtajanpalkkiot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen elimen jäsenyydestä saamasta johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

18 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 15 ja 16 artiklan määräysten estämättä voidaan julkisesti esiintyvien henkilöiden, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikkojen, samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta saamasta tulosta verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa harjoitetaan.

2. Milloin esiintyvän henkilön tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta saatu tulo ei tule tälle esiintyvälle henkilölle tai urheilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7, 15 ja 16 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa esiintyvä henkilö tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta julkisesti esiintyvän henkilön ja urheilijan palveluksiin, milloin hänen vierailunsa sopimusvaltiossa on kokonaan tai huomattavalta osalta rahoitettu toisen sopimusvaltion julkisista varoista.

19 artiklaJulkinen palvelus

1. a) Hyvityksestä, eläkettä lukuun ottamatta, jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle palveluksesta, joka on suoritettu tälle valtiolle, sen julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle, verotetaan vain tässä valtiossa;

b) tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos palvelus suoritetaan tässä valtiossa ja saaja on tässä toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö:

(i) joka on tämän valtion kansalainen; tai

(ii) josta ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän palveluksen suorittamisen vuoksi.

2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle palveluksesta, joka on suoritettu tälle valtiolle, sen julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle, verotetaan vain tässä valtiossa;

b) tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos eläkkeen saaja on tämän valtion kansalainen ja asuu tässä

3. Tämän sopimuksen 16,17 ja 20 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, joka maksetaan toisen sopimusvaltion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä suoritetusta palveluksesta.

20 artiklaEläkkeet

Mikäli 19 artiklan 2 kappaleen määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta, aikaisempaan epäitsenäiseen työhön perustuvasta eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä vain tässä valtiossa.

21 artiklaOpiskelijat

1. Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelija, joka oleskelee sopimusvaltiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi ja joka asuu tai välittömästi ennen tätä oleskelua asui toisessa sopimusvaltiossa, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa veroteta, milloin nämä rahamäärät maksetaan hänelle tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.

2. Sopimusvaltiossa olevan yliopiston tai muun ylemmän opetuslaitoksen opiskelijaa tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelijaa, joka oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana ja joka asuu tai välittömästi ennen tätä oleskelua asui ensiksi mainitussa valtiossa, ei veroteta toisessa sopimusvaltiossa hyvityksestä, joka on saatu tässä toisessa valtiossa tehdystä työstä, milloin työ liittyy hänen opintoihin tai harjoitteluunsa ja hyvitys käsittää hänen elatustaan varten välttämättömiä ansioita.

22 artiklaErikseen mainitsemattomat tulot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamasta tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa nimenomaisesti mainitsemattomasta tulosta verotetaan vain tässä valtiossa.

23 artiklaVarallisuus

1. Tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa määritellystä kiinteästä omaisuudesta tai 6 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetuista yhtiöosuuksista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

2. Yrityksen kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta tai vapaan ammatin harjoittamiseen käytettyyn kiinteään paikkaan kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

3. Kansainvälisen liikenteen harjoittamiseen käytetyistä aluksista ja ilma-aluksista sekä tällaisten alusten ja ilma-alusten käyttämiseen liittyvästä irtaimesta omaisuudesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

4. Muusta sopimusvaltiossa asuvan henkilön varallisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.

24 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Mikäli Tansanian lain säännöksistä, jotka koskevat Tansaniassa asuvalle henkilölle Tansanian verosta myönnettävää vähennystä Tansanian alueen ulkopuolella maksettavan veron johdosta, ei muuta johdu, vähennetään Suomen lainsäädännön mukaan ja tämän sopimuksen mukaisesti suoritettava Suomen vero, joka kannetaan Suomessa olevasta lähteestä saadusta tulosta joko välittömästi tai vähennyksenä, tästä tulosta suoritettavasta Tansanian verosta. Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin ennen vähennyksen tekemistä laskettu Tansanian vero, joka jakautuu Suomesta saadulle tulolle.

2. a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa tai varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Tansaniassa, Suomen on vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavista veroista tai varallisuudesta suoritettavasta verosta Tansaniassa tulosta suoritettuja veroja tai vastaavasti varallisuudesta suoritettavaa veroa vastaava määrä. Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle tai varallisuudelle, josta voidaan verottaa Tansaniassa.

b) Tämän kappaleen a kohdan määräysten estämättä on Tansaniassa asuvan yhtiön Suomessa asuvalle yhtiölle maksama osinko vapaa Suomen verosta siinä laajuudessa kuin osinko olisi ollut vapaa verosta Suomen verolainsäädännön mukaan, jos molemmat yhtiöt olisivat olleet Suomessa asuvia. Tätä vapautusta ei sovelleta, ellei voitosta, josta osinko maksetaan, ole määrätty Tansaniassa tämän sopimuksen allekirjoituspäivänä yleisesti sovellettavaa tuloveroa tai siihen verrattavaa tuloveroa, tai ellei pääosa osingon maksavan yhtiön voitosta välittömästi tai välillisesti kerry muusta liiketoiminnasta kuin arvopaperien tai muun samanlaisen omaisuuden hoidosta, ja ellei tätä toimintaa harjoita Tansaniassa osingon maksava yhtiö tai yhtiö, jonka äänimäärästä osingon maksava yhtiö omistaa vähintään 25 prosenttia.

3. Milloin sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisesta sopimusvaltiosta saama tulo tämän sopimuksen nojalla on vapaa verosta ensiksi mainitussa valtiossa, ensiksi mainittu valtio voi veron suuruutta tämän henkilön muusta tulosta määrättäessä soveltaa sitä verokantaa, jota olisi ollut sovellettava, jos sopimuksen nojalla verosta vapaata tuloa ei olisi vapautettu verosta.

4. Tämän artiklan 2 kappaleessa sanonnan “Tansaniassa tulosta suoritetut verot”

a) katsotaan tarkoittavan sellaisen veron suorituksia, joka kuuluu Tansanialle vuoden 1973 tuloverolain 79 §:n 2 momentin nojalla toimitetun verotuksen perusteella;

b) katsotaan sisältävän määrän, joka olisi ollut suoritettava Tansanian verona kultakin vuodelta, ellei

(i) investointivähennyksiä vuoden 1973 tuloverolain 2 liitteen 24, 25 ja 26 kappaleen nojalla olisi myönnetty; tai

(ii) yhtiön vuoden 1973 tuloverolain 3 liitteen 4 kappaleen b kohdan nojalla olisi sovellettu alempaa tuloverokantaa; tai

(iii) verovapautusta tai veronalennusta ole myönnetty sellaisen säännöksen perusteella, joka myöhemmin säädetään ja jonka taloudellista kehitystä edistävästä tarkoituksesta sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä.

Tämän kappaleen b kohdan i ja ii alakohdan määräyksiä sovelletaan tämän sopimuksen voimassaoloajan viideltä ensimmäiseltä vuodelta, mutta sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat neuvotella keskenään päättääkseen, onko tätä ajanjaksoa pidennettävä.

25 artiklaSyrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalaiset eivät toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi tämän toisen valtion kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.

2. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kohdistuva verotus ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin siinä valtiossa oleviin samaa toimintaa harjoittaviin yrityksiin kohdistuva verotus.

Tämän määräyksen ei ole katsottava velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille sitä oikeutta henkilökohtaisten vähennysten tekemiseen taikka vapautusten tai alennusten saamiseen verotuksessa siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, jonka tämä valtio myöntää siellä asuville henkilöille.

3. Sopimusvaltiossa olevat yritykset, joiden pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he täten määräävät, eivät ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevat muut samanluonteiset yritykset joutuvat tai saattavat joutua.

4. Sanonnalla “verotus” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.

26 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen puoleen, jossa hän asuu, ilman että tämä toimenpide vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisissä laeissa säädettyjä oikeussuojakeinoja.

2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siten, että verotus, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, vältetään.

3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa esiintyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.

4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimukseen pääsemiseksi edellä olevissa kappaleissa tarkoitetussa mielessä. Milloin suullinen mielipiteidenvaihto sopimukseen pääsemiseksi näyttää tarkoituksenmukaiselta, voidaan tällainen mielipiteidenvaihto toimeenpanna sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten edustajista kootussa toimikunnassa.

27 artiklaTietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen ja sopimusvaltioiden tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan sisäisen lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi, mikäli sen perusteella tapahtuva verotus on tämän sopimuksen mukainen. Kaikkia näin vaihdettuja tietoja on käsiteltävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin niille henkilöille tai viranomaisille, niihin luettuina tuomioistuimet, joiden tehtävänä on käsitellä tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määräämistä, kantamista tai perimistä tahi niistä johtuvaa syytettä koskevia asioita.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei ole katsottava missään tapauksessa velvoittavan sopimusvaltiota:

a) suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai hallintokäytännön kanssa

b) antamaan yksityiskohtia koskevia tietoja, joita sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

28 artiklaDiplomaattiset ja konsulivirkamiehet

Tämä sopimus ei vaikuta kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaisiin diplomaattisten tai konsulivirkamiesten verotuksellisiin erioikeuksiin.

29 artiklaAlueellinen laajentaminen

1. Tämä sopimus voidaan ulottaa, joko sellaisenaan tai tarpeellisin muutoksin, käsittämään Ahvenanmaan maakunta myös kunnallisveron osalta. Sellainen laajentaminen tulee voimaan siitä päivästä lukien sekä sellaisin muutoksin ja ehdoin, sopimuksen lakkaaminen niihin luettuna, kuin sopimusvaltioiden välillä diplomaattiteitse tapahtuvalla noottienvaihdolla määritetään ja sovitaan.

2. Jollei sopimusvaltioiden välillä toisin ole sovittu, lakkaa jommankumman sopimusvaltion 31 artiklan perusteella toimittaman sopimuksen irtisanomisen johdosta sopimuksen soveltaminen tuossa artiklassa tarkoitetulla tavalla Ahvenanmaan maakuntaan myös kunnallisveron osalta.

30 artiklaVoimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitusten on ilmoitettava toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty ja sen määräyksiä sovelletaan molemmissa sopimusvaltioissa ensimmäisen kerran:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta, määriin, jotka saadaan sitä vuotta, jolloin sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä;

b) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jolloin sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavalta verovuodelta.

31 artiklaPäättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattiteitse tekemällä irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa molemmissa sopimusvaltioissa:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta, määriin, jotka saadaan sitä vuotta, jolloin irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, joiloin irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 12 päivänä toukokuuta 1976 kahtena englanninkielisenä kappaleena.