Suomen Tasavallan ja Japanin välinen sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi
- Sopimusosapuoli
- Japani
- Antopäivä
YLEISSOPIMUKSEN JA SUOMEN TASAVALLAN JA JAPANIN VÄLISEN, TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISTÄ JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISTÄ KOSKEVAN SOPIMUKSEN SYNTESOITU TEKSTI
Tässä asiakirjassa esitetään syntesoitu teksti tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi Suomen tasavallan ja Japanin välillä 29 päivänä helmikuuta 1972 tehdyn sopimuksen ja 4 päivänä maaliskuuta 1991 tehdyn pöytäkirjan (”sopimus”) soveltamista varten, sellaisena kuin se on mukautettuna Suomen tasavallan ja Japanin 7 päivänä kesäkuuta 2017 allekirjoittamalla monenvälisellä yleissopimuksella, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi (”yleissopimus”).
Tämä asiakirja on laadittu Japanin toimivaltaista viranomaista kuullen, ja se sisältää yhteisymmärryksen sopimukseen yleissopimuksella tehdyistä mukautuksista.
Asiakirja on laadittu 25 päivänä helmikuuta 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitetun Suomen tasavallan yleissopimusta koskevan kannanoton ja 26 päivänä syyskuuta 2018 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitetun Japanin yleissopimusta koskevan kannanoton perusteella. Näitä yleissopimusta koskevia kannanottoja voidaan muuttaa yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Yleissopimusta koskeviin kannanottoihin tehdyt muutokset voivat muuttaa yleissopimuksen vaikutuksia sopimukseen. Asiakirja sisältää myös Suomen tasavallan yleissopimuksen 9 artiklaan tekemän varauman peruuttamisesta johtuvat muutokset (Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva konsolidoitu kannanotto 27 päivänä kesäkuuta 2023).
Sopimuksen ja yleissopimuksen todistusvoimaisia oikeudellisia tekstejä sovelletaan ensisijaisesti, ja ne ovat edelleen sovellettavat oikeudelliset tekstit. Vaikka tässä syntesoidussa tekstissä esitettyyn sopimukseen on lukemisen helpottamiseksi sisällytetty vuoden 1991 pöytäkirjaan sisältyvät muutokset alkuperäiseen vuoden 1972 sopimukseen, vuoden 1972 sopimus ja vuoden 1991 pöytäkirja ovat edelleen sovellettavat säädöstekstit.
Yleissopimuksen määräykset, joita on sovellettava sopimuksen määräyksiin, sisältyvät tämän asiakirjan tekstissä sopimuksen relevanttien määräysten yhteydessä oleviin laatikoihin. Yleissopimuksen määräykset sisältävät laatikot on lisätty yleensä vuoden 2017 OECD:n malliverosopimuksen määräysten järjestyksessä.
Yleissopimuksen määräysten tekstin muutokset on tehty tarkoituksena mukauttaa yleissopimuksessa käytetty käsitteistö sopimuksessa käytettyyn käsitteistöön (esimerkiksi ”soveltamisalan verosopimus” ja ”sopimus”, ”verosopimusosapuolet” ja ”sopimusvaltiot”) sekä helpottaa yleissopimuksen määräysten ymmärtämistä. Käsitteistömuutosten tarkoituksena on lisätä asiakirjan luettavuutta, eikä niiden tarkoituksena ole muuttaa yleissopimuksen määräysten asiasisältöä. Vastaavasti muutoksia on tehty niihin yleissopimuksen määräysten kohtiin, joissa kuvataan sopimuksen nykyisiä määräyksiä: kuvaileva kielenkäyttö on korvattu luettavuuden helpottamiseksi viittauksilla nykyisiin määräyksiin.
Kaikissa tapauksissa sopimuksen määräyksiin tai sopimukseen kohdistuvat viittaukset on ymmärrettävä viittauksiksi sopimukseen sellaisena kuin se on mukautettuna yleissopimuksen määräyksillä, sikäli kuin kyseiset yleissopimuksen määräykset ovat tulleet voimaan.
Yleissopimuksen määräysten soveltamisen alkaminen
Tähän sopimukseen sovellettavat yleissopimuksen määräykset eivät tule voimaan samoina päivinä kuin sopimuksen alkuperäiset määräykset. Kukin yleissopimuksen määräys voi tulla sovellettavaksi eri päivänä asianomaisten verolajien (lähteellä pidätettävät tai muut kannettavat verot) ja sen mukaan, mitä Suomen tasavalta ja Japani ovat omissa kannanotoissaan yleissopimukseen päättäneet.
Ratifioimis- tai hyväksymiskirjojen tallettamispäivät: Suomen tasavallan osalta 25 päivänä helmikuuta 2019 ja Japanin osalta 26 päivänä syyskuuta 2018.
Yleissopimuksen voimaantulo: Suomen tasavallan osalta 1 päivänä kesäkuuta 2019 ja Japanin osalta 1 päivänä tammikuuta 2019.
Täsmälliset tiedot päivämääristä, jolloin tai joiden jälkeen kutakin yleissopimuksen määräystä aletaan soveltaa sopimuksen osalta, annetaan tämän asiakirjan eri osissa läpi tekstin.
Viitteet
Yleissopimuksen todistusvoimaiset oikeudelliset tekstit ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta:
- - englanniksi http://www.oecd.org/tax/treaties/multilateral-convention-to-implement-tax-treaty-related-measures-to-prevent-BEPS.pdf ja
- - ranskaksi http://www.oecd.org/fr/fiscalite/conventions/convention-multilaterale-pour-la-mise-en-oeuvre-des-mesures-relatives-aux-conventions-fiscales-pour-prevenir-le-BEPS.pdf
Helmikuun 25 päivänä 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva kannanotto, kesäkuun 27 päivänä 2023 tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva konsolidoitu kannanotto ja 26 päivänä syyskuuta 2018 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitettu Japanin yleissopimusta koskeva kannanotto ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta: http://www.oecd.org/tax/treaties/beps-mli-signatories-and-parties.pdf
Yleissopimusta koskeva vastaavuustietokanta on yleisesti käytettävissä OECD:n verkkosivustolla: http://www.oecd.org/tax/treaties/mli-matching-database.htm
Laki veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi verosopimuksiin toteuttavista toimenpiteistä tehdystä yleissopimuksesta on julkaistu säädöskokoelmassa 231/2019 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190231
Valtioneuvoston asetus yleissopimuksen voimaantulosta sekä laki ja suomenkielinen yleissopimuksen teksti (käännös) on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 21-22/2019 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190021 ja https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190022
Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen 9 artiklaan tehdyn varauman peruuttamisesta ja ilmoitusten antamisesta on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 48/2023 https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2023/20230048/20230048_1
Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen voimaantulosta Japanissa on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 37/2019 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190037
Helmikuun 29 päivänä 1972 allekirjoitettu Suomen tasavallan ja Japanin välinen sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 43/1972 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1972/19720043/19720043_2
Maaliskuun 4 päivänä 1991 allekirjoitettu pöytäkirja Suomen tasavallan ja Japanin välisen, tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämistä ja veron kiertämisen estämistä koskevan sopimuksen muuttamisesta on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 111/1991 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910111
(Käännös)
Suomen Tasavallan ja Japanin välinen sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi
KORVATTU yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleella
Haluten tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,
(käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 6 ARTIKLA – SOVELTAMISALAN VEROSOPIMUKSEN TARKOITUS
jotka aikovat poistaa kaksinkertaisen verotuksen [ tämän sopimuksen ] soveltamisalaan kuuluvien verojen osalta luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisellä tai välttämisellä (mukaan lukien sopimuskeinottelujärjestelyt, joilla tähdätään [ sopimuksessa ] määrättyjen huojennusten hankkimiseen kolmansilla lainkäyttöalueilla asuvien henkilöiden välilliseksi hyödyksi),
Ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.
2 artikla
1. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat:
a) Japanissa:
i) tulovero;
ii) yhtiövero; ja
iii) paikalliset asukasverot
(jäljempänä “Japanin vero”).
b) Suomessa:( SopS 110-111/1991 )
1) valtion tulovero;
2) kunnallisvero;
3) kirkollisvero; ja
4) rajoitetusti verovelvollisen lähdevero
(jäljempänä “Suomen vero”).
2. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin edellä olevassa kohdassa tarkoitettujen verojen lisäksi tai tilalle tuleviin veroihin. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kaikista verolainsäädäntöönsä tehdyistä muutoksista kohtuullisen ajan kuluessa näiden muutosten tekemisestä.
3. Tämän sopimuksen 8 artiklan 2 kohdan osalta tätä sopimusta sovelletaan myös mainitussa kohdassa tarkoitettuihin veroihin.
3 artikla
1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:
a) sanonnalla “Japani”, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, tarkoitetaan koko sitä aluetta, jolla Japanin veroa koskeva lainsäädäntö on voimassa;
b) sanonnalla “Suomi” tarkoitetaan Suomen tasavaltaa;
c) sanonnoilla “sopimusvaltio” ja “toinen sopimusvaltio” tarkoitetaan Japania ja Suomea sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;
d) sanonnalla “vero” tarkoitetaan Japanin veroa tai Suomen veroa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;
e) sanonnalla “henkilö” tarkoitetaan luonnollista henkilöä, yhtiötä ja muuta yhteenliittymää;
f) sanonnalla “yhtiö” tarkoitetaan oikeushenkilöä ja yksikköä, jota verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilöinä;
g) sanonnoilla “sopimusvaltiossa oleva yritys ja ”toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoitetaan vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;
h) sanonnalla “kansalaiset” tarkoitetaan:
(i) Japanin osalta: kaikkia luonnollisia henkilöitä, joilla on Japanin kansalaisuus, ja kaikkia oikeushenkilöitä, jotka on perustettu tai muodostettu Japanin lainsäädännön mukaan, sekä kaikkia Japanin lainsäädännön mukaan perustettuja tai muodostettuja oikeushenkilöllisyyttä vailla olevia yksiköitä, joita Japanissa verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilöinä;
(ii) Suomen osalta: kaikkia luonnollisia henkilöitä, joilla on Suomen kansalaisuus, ja kaikkia oikeushenkilöitä ja muita yhteenliittymiä, jotka ovat syntyneet Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaan;
i) sanonnalla “asianomainen viranomainen” tarkoitetaan Suomen osalta valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa ja Japanin osalta valtiovarainministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa.
2. Tätä sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota tässä sopimuksessa ei ole nimenomaan määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, joka sillä on tämän sopimusvaltion tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan lainsäädännön mukaan.
4 artikla
1. Tässä sopimuksessa sanonnalla “sopimusvaltiossa asuva henkilö” tarkoitetaan henkilöä, joka tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, pääkonttorin (head or main office) sijainnin, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla.
2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kohdan määräysten mukaan on kummassakin sopimusvaltiossa asuva, on asianomaisten viranomaisten keskinäisin sopimuksin ratkaistava, kummassa sopimusvaltiossa tämän luonnollisen henkilön on katsottava asuvan tätä sopimusta sovellettaessa.
3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kohdan määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, on sen katsottava asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa sen pääkonttori (head or main office) on.
Ks. tämän sopimuksen jäljessä oleva noottienvaihto.
5 artikla
1. Tässä sopimuksessa sanonnalla “kiinteä toimipaikka” tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa jossa yrityksen liiketoimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.
2. Sanonta “kiinteä toimipaikka” käsittää erityisesti:
a) liikkeen johtopaikan;
b) sivuliikkeen;
c) toimiston;
d) tuotantolaitoksen;
e) työpajan;
f) kaivoksen, louhoksen tai muun luonnonvarojen irroittamispaikan;
g) yli kahdentoista kuukauden ajan kestävän rakennus- tai asennustyön suorituspaikan.
3. Sanonta “kiinteä toimipaikka” ei käsitä:
a) tilojen käyttämistä ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimiseen, näytteillä pitämiseen tai luovuttamiseen;
b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä taikka luovuttamista varten;
c) yritykselle kuuluvien, mutta ainoastaan. toisen yrityksen muokattaviksi tai jalostettaviksi tarkoitettujen tavaroiden varastoimista;
d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamista tai tietojen keräämistä varten yritykselle;
e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan mainontaa, tietojen antamista, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista yritykseen nähden luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa toimintaa varten.
4. Henkilön, joka olematta 5 kohdassa tarkoitettu itsenäinen edustaja, toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän sitä tässä ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta.
5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä sopimusvaltiossa välittäjän, yleisen kaupinta-agentin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.
6. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä, joka on toisessa sopimusvaltiossa (asuva taikka joka tässä toisessa sopimusvaltiossa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten harjoittaa liiketoimintaa, ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.
6 artikla
1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.
2. a) Sanonta “kiinteä omaisuus” määräytyy, mikäli jäljempänä b ja c kohdan määräyksistä ei muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jossa omaisuus on.
b) Sanonta “kiinteä omaisuus” käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maa- ja metsätalousyrityksen elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lain kiinteää omaisuutta koskevia säännöksiä, kiinteistön käyttöoikeuden samoin kuin oikeudet kivennäislöydösten, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin.
c) Aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.
3. Mikäli 10 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, voidaan tulosta, joka saadaan osakkeista yhtiössä, niihin luettuina osuudet osuuskunnassa, jonka tarkoituksena on omistaa kiinteää omaisuutta ja jonka varat koostuvat pääasiallisesti tällaisesta omaisuudesta, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on, edellyttäen että yhtiön kaikki osakkeet tai osuuskunnan kaikki osuudet oikeuttavat laillisesti yhtiön tai osuuskunnan omistaman kiinteän omaisuuden tai sen osan hallintaan.
4. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan sekä kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä että sen vuokralle antamisesta samoin kuin kaikesta muusta käytöstä saatuun tuloon.
5. Tämän artiklan 1 ja 4 kohdan määräyksiä sovelletaan myös yrityksen kiinteästä omaisuudesta saamaan tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.
7 artikla
1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuottamasta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan tässä toisessa sopimusvaltiossa verottaa yrityksen tuottamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan luettavasta tulon osasta.
2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava se tulo, jonka toimipaikka olisi voinut tuottaa, jos se olisi ollut samaa tai tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa harjoittava erillinen yritys, joka täysin itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.
3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina johto- ja muut yleiset hallintomenot riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.
4. Mikäli sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät 2 kohdan määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa sellaista käytännössä olevaa jakamismenettelyä noudattaen. Jakamismenetelmän on kuitenkin johdettava tässä artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaiseen tulokseen.
5. Tuloa ei ole luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka on ostanut tavaroita yrityksen lukuun.
6. Sovellettaessa edellä olevien kohtien määräyksiä on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.
7. Mikäli tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artikloiden määräyksiin.
8 artikla
1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen harjoittamasta kansainvälisestä meri- tai ilmaliikenteestä saamasta tulosta verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa.
2. Suomessa asuva yritys on harjoittamansa kansainvälisen meri- tai ilmaliikenteen osalta vapaa Japanin yritysverosta (enterprise tax) ja Japanissa asuva yritys on harjoittamansa kansainvälisen meri- tai ilmaliikenteen osalta vapaa Suomen omaisuusverosta.
3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelletaan myös kansainvälistä meri- tai ilmaliikennettä harjoittavien yritysten osallistumiseen pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen liiketoimintayksikköön.
9 artikla
Milloin
a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka
b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan ylityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta, ja jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä on niiden kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan tulo, joka olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, jollei näitä ehtoja olisi ollut, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt tälle yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja siitä verottaa tämän mukaisesti.
(käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 17 ARTIKLA – VASTAOIKAISUT
Milloin [ sopimusvaltio ] tämän [ sopimusvaltion ] yrityksen tuloon lukee – ja tämän mukaisesti verottaa – tulon, josta toisessa [ sopimusvaltiossa ] olevaa yritystä on verotettu tässä toisessa [ sopimusvaltiossa ], ja siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt ensiksi mainitussa [ sopimusvaltiossa ] olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, tämän toisen [ sopimusvaltion ] on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siellä määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava asianmukaisesti huomioon [ sopimuksen ] muut määräykset, ja [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.
10 artikla
1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamasta osingosta voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.
2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, jonka asukas osingon maksava yhtiö on, ja tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin:
a) 10 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos saajana on yhtiö, joka on omistanut vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänioikeutetuista osakkeista kuuden kuukauden ajan välittömästi ennen sen tilikauden päättymistä, jolta voitonjako tapahtuu;
b) 15 prosenttia osingon kolonaismäärästä kaikissa muissa tapauksissa.
Tämä kohta ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosita, josta osinko maksetaan.
3. Sanonnalla “osinko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista oikeuksista, jotka osallistuvat voittoon olematta saamisia, samoin kuin muista yhtiöoikeuksista saatua tuloa, joka sen sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, rinnastetaan osakkeista saatuun tuloon.
4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla osingon saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, kiinteä toimipaikka, johon osingon maksamisen perusteena olevat oikeudet tosiasiallisesti liittyvät, ei 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.
5. Milloin sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen sopimusvaltio saa määrätä veroa osingosta, jonka yhtiö maksaa henkilöille, jotka eivät ole tässä toisessa sopimusvaltiossa asuvia, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta jakamattomaan voittoon kohdistuvaa veroa, vaikka maksettu osinko tai jakamattomat voittovarat kokonaan tai osaksi koostuisivatkin tässä toisessa sopimusvaltiossa kertyneestä tulosta.
11 artikla
1. Sopimusvaltiosta kertyneistä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta korosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, ja tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia koron kokonaismäärästä.
3. Sanonnalla “korko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, obligaatioista tai debentuureista riippumatta siitä, onko niiden vakuutena kiinteistökiinnitys vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osallistua voittoon vai ei, ja kaikenlaatuisista muista saamisista, samoin kuin kaikkea muuta tuloa, joka sen sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon.
4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla koron saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, kiinteä toimipaikka, johon koron perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy, ei 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.
5. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä sopimusvaltiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta koron perusteena oleva velka on aiheutunut ja jota tämä korko rasittaa kuluna, katsotaan sanotun koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.
6. Milloin maksettu korko maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää koron perusteena olevaan saamiseen katsoen määrän, josta maksaja ja saaja, jollei olisi tällaista suhdetta, olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan liikamäärästä kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen asianmukaisesti huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.
12 artikla
1. Sopimusvaltiosta kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta rojaltista voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.
2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, ja tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä.
3. Sanonnalla “rojaltit” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten, niihin luettuina elokuvafilmit, tekijänoikeuden samoin kuin patenttien, tavaramerkkien, mallien tai muottien, kaavojen, salaisten valmistusohjeiden tai menettelytapojen käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.
4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla rojaltit saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, kiinteää toimipaikka, johon rojaltin perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy, ei 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.
5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä sopimusvaltiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta velvollisuus maksaa rojaltia on aiheutunut ja jota tämä rojalti rasittaa kuluna, katsotaan sanotun rojaltin kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.
6. Tämän artiklan 1, 2 ja 5 kohdan määräyksiä sovelletaan myös tuottoon, joka kertyy kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten, niihin luettuina elokuvafilmit, tekijänoikeuden samoin kuin patenttien, tavaramerkkien, mallien tai muottien, kaavojen tai salaisten valmistusohjeiden tai menettelytapojen luovuttamisesta, paitsi milloin 13 artiklan 2 kohdan määräyksiä voidaan soveltaa tällaisesta tuotosta johtuvaan voittoon.
7. Milloin maksettu rojalti maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon katsoen määrän, josta maksaja ja saaja, jollei olisi tällaista suhdetta, olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan maksun liikamäärästä kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen asianmukaisesti huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.
13 artikla
1. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetun kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.
2. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan muun kuin kiinteän omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan muun kuin kiinteän omaisuuden luovutuksesta, mukaan luettuna tällaisen kiinteän toimipaikan (joko erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta saatu voitto, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa. Voitto, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa kansainvälisen liikenteen harjoittamiseen käytettyjen alusten tai ilma-alusten sekä tällaisten alusten tai ilma-alusten käyttämiseen liittyvän muun kuin kiinteän omaisuuden luovutuksesta, on vapaa verosta toisessa sopimusvaltiossa.
3. Voitto, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa muun kuin 12 artiklan 6 kohdan ja tämän artiklan edellä olevien kohtien määräyksissä mainitun omaisuuden luovutuksesta, on vapaa verosta toisessa sopimusvaltiossa.
(Käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 9 ARTIKLA – VOITTO YKSIKÖIDEN SELLAISTEN OSAKKEIDEN TAI INTRESSIEN LUOVUTUKSESTA, JOTKA SAAVAT ARVONSA PÄÄASIALLISESTI KIINTEÄSTÄ OMAISUUDESTA
[ Sopimusta ] sovellettaessa voidaan voitosta, jonka [ sopimusvaltiossa ] asuva henkilö saa osakkeiden tai niihin verrattavien intressien, kuten yhtymä- tai trustiosuuksien, luovutuksesta, verottaa toisessa [ sopimusvaltiossa ], jos milloin tahansa luovutusta edeltävien 365 päivän aikana nämä osakkeet tai niihin verrattavat intressit saivat suoraan tai välillisesti enemmän kuin 50 prosenttia arvostaan kiinteästä omaisuudesta, joka sijaitsee tässä toisessa [ sopimusvaltiossa ].
14 artikla
1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samanluonteisesta itsenäisestä toiminnasta saamasta tulosta verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa, jollei hänellä ole toimintaansa varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa,joka on säännöllisesti hänen käytettävänään. Jos hänellä on sellainen kiinteä paikka, voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta osasta tuloa verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.
2. Sanonta “vapaa ammatti” käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tai opetuksellisen toiminnan sekä itsenäisen toiminnan lääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtina, hammaslääkärinä ja tilintarkastajana.
15 artikla
1. Mikäli 16, 18, 19, 20 ja 21 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön henkilökohtaisesta työstä saamista palkoista, palkkioista ja muista sellaisista hyvityksistä vain tässä sopimusvaltiossa, jollei työ ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on siellä tehty, voidaan siitä saadusta hyvityksestä verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.
2. Tämän artiklan 1 kohdan määräysten estämättä verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa tehdystä henkilökohtaisesta työstä saamasta hyvityksestä vain ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa, jos:
a) saaja oleskelee tässä toisessa sopimusvaltiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana;
b) työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei ole tässä toisessa sopimusvaltiossa asuva; ja
c) hyvityksellä ei menona rasiteta työnantajan tässä toisessa sopimusvaltiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.
3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen kansainväliseen liikenteeseen käyttämällä aluksella tai ilma-aluksella tehdystä henkilökohtaisesta työstä saadusta hyvityksestä verottaa tässä sopimusvaltiossa.
16 artikla
Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun hallintoelimen jäsenyydestä saamasta hyvityksestä voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.
17 artikla
1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan julkisesti esiintyvien henkilöiden, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikkojen, samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta saamasta tulosta verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa on harjoitettu.
2. Tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä voidaan, milloin sopimusvaltiossa oleva yritys toisessa sopimusvaltiossa pitää saatavana 1 kohdassa mainitun julkisesti esiintyvän henkilön tai urheilijan palveluksia, tällaisen yrityksen näiden palvelusten saatavana pitämisestä saamasta tulosta verottaa viimeksi mainitussa sopimusvaltiossa.
18 artikla
Mikäli 19 artiklan 1 kohdan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetuista, aikaisempaan palvelukseen perustuvista eläkkeistä ja muista samanluonteisista hyvityksistä vain tässä sopimusvaltiossa.
19 artikla
1. Hyvityksistä, niihin luettuina eläkkeet, jotka suoritetaan sopimusvaltion tai sen paikallisviranomaisen varoista, tai rahastoista, joihin sopimusvaltio tai sen paikallisviranomainen antaa avustuksia, luonnolliselle henkilölle, tälle sopimusvaltiolle tai paikallisviranomaiselle julkisluonteista tehtävää hoidettaessa suoritettujen palvelusten perusteella, voidaan verottaa tässä sopimusvaltiossa. Tällaisesta hyvityksestä verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa, jos saaja on tämän sopimusvaltion kansalainen.
2. Tämän sopimuksen 15, 16,17 ja 18 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvityksiin tai eläkkeisiin, jotka saadaan sopimusvaltion tai sen paikallisviranomaisen voiton hankkimisen tarkoituksessa harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdyistä palveluksista.
3. Tässä artiklassa sanonta “sopimusvaltio” käsittää:
a) Japanin osalta: kaikki yksiköt, joiden pääoman Japanin hallitus kokonaan omistaa, ja Japanin Pankin;
b) Suomen osalta: kaikki julkiset järjestöt ja laitokset, Suomen Pankin ja kansaneläkelaitoksen.
4. Tämän sopimuksen 1 artiklan määräykset eivät rajoita tämän artiklan määräysten soveltamista.
20 artikla
1. Professoria tai opettajaa, joka oleskelee tilapäisesti sopimusvaltiossa ajanjakson, joka ei ylitä kahta vuotta, opettaakseen tai suorittaakseen tutkimustyötä yliopistossa, korkeakoulussa, koulussa tai muussa opetuslaitoksessa ja joka asuu tai välittömästi ennen kyseistä oleskeluaan asui toisessa sopimusvaltiossa, verotetaan tällaisesta opetuksesta tai tutkimustyöstä saamastaan hyvityksestä vain tässä toisessa sopimusvaltiossa.
2. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä ei sovelleta tutkimustyöstä saatuun tuloon, jos tutkimustyö suoritetaan pääasiallisesti määrätyn henkilön tai määrättyjen henkilöiden yksityiseksi hyödyksi.
21 artikla
Opiskelijan tai liikealan harjoittelijan, joka oleskelee sopimusvaltiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi ja joka asuu tai välittömästi ennen tätä oleskeluaan asui toisessa sopimusvaltiossa, elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten saamat rahamäärät tai tulot ovat vapaat verosta ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa, milloin nämä rahamäärät tulevat hänelle tämän ensiksi mainitun sopimusvaltion ulkopuolelta tai tällainen tulo, joka kalenterivuoden aikana ei ylitä 2000 Yhdysvaltojen dollaria tai sitä vastaavaa määrää Suomen markoissa tai Japanin jeneissä, on saatu hänen ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa suorittamistaan henkilökohtaisista palveluksista.
22 artikla
Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamista tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa nimenomaisesti mainitsemattomista tuloista verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa.
23 artikla
1. Mikäli muussa maassa kuin Japanissa maksettavan veron hyvittämistä Japanin verosta koskevasta Japanin lainsäädännöstä ei muuta johdu, Suomesta saadusta tulosta maksettava Suomen vero hyvitetään tästä tulosta maksettavasta Japanin verosta. Milloin tämä tulo on osinkoa, jonka Suomessa asuva yhtiö maksaa Japanissa asuvalle yhtiölle, joka omistaa vähintään 25 prosenttia joko osinkoa maksavan yhtiön äänioikeutetuista osakkeista tai tämän yhtiön osakkeiden kokonaismäärästä, hyvityksessä on otettava huomioon Suomen vero, joka tämän yhtiön on maksettava tulostaan.
2. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti: ( SopS 110-111/1991 )
a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Japanissa, Suomen on, jollei b) kohdan määräyksistä muuta johdu, vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Japanissa tulosta maksettua veroa vastaava määrä. Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tuloveron osa, joka jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa Japanissa.
b) Osinko, jonka Japanissa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta, jos saaja välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä.
c) Jos Suomessa asuvan henkilön tulo on tämän sopimuksen määräyksen mukaan vapautettu verosta Suomessa, Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon, joka on vapautettu verosta.
24 artikla
1. Sopimusvaltion kansalaiset eivät toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi tämän toisen sopimusvaltion kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.
2. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kohdistuva verotus ei tässä toisessa sopimusvaltiossa saa olla epäedullisempi kuin tässä toisessa sopimusvaltiossa oleviin samaa toimintaa harjoittaviin yrityksiin kohdistuva verotus.
Tämän määräyksen ei ole katsottava velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille sitä oikeutta henkilökohtaisten vähennysten tekemiseen taikka vapautusten tai alennusten saamiseen verotuksessa siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, jonka se myöntää siellä asuville henkilöille.
3. Sopimusvaltiossa olevat yritykset, joiden pääoman välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistaa tai joiden pääomasta siten määrää toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai henkilöt, eivät ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevat muut samanluonteiset yritykset joutuvat tai saattavat joutua.
4. Sanonnalla “verotus” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.
5. Tämän sopimuksen 1 artiklan määräykset eivät rajoita tämän artiklan määräysten soveltamista.
25 artikla
KORVATTU yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäisellä virkkeellä
1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi näiden sopimusvaltioiden laeissa säädetyistä oikeussuojakeinoista huolimatta kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen puoleen, missä hän asuu.
(käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY
Jos henkilö katsoo, että [ sopimusvaltion ] tai molempien [ sopimusvaltioiden ] toimenpiteet johtavat tai tulevat johtamaan hänen osaltaan verotukseen, joka on [ tämän sopimuksen ] määräysten vastainen, hän voi, näiden [ sopimusvaltioiden ] sisäisessä lainsäädännössä olevista oikeusturvakeinoista riippumatta, saattaa asiansa jommankumman [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi.
(käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY
Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa ensimmäisestä sitä toimenpidettä koskevasta ilmoituksesta, joka aiheuttaa [ sopimuksen ] määräysten vastaisen verotuksen.
2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin hoitamaan asia siten, että verotus, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, väitetään.
(käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY
Tehty sopimus pannaan täytäntöön [ sopimusvaltioiden ] sisäisessä lainsäädännössä olevista aikarajoista riippumatta.
3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan kaikki tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa esiintyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.
4. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaiset voivat välittömästi neuvotella keskenään sopimukseen pääsemiseksi edellä olevissa kohdissa tarkoitetussa mielessä.
(käännös)
VI OSA. VÄLIMIESMENETTELY
Yleissopimuksen 19 artikla (Pakollinen sitova välimiesmenettely)
1. Jos:
a) henkilö on saattanut asian [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi [ tämän sopimuksen 25 artiklan 1 kappaleen ] mukaisesti sillä perusteella, että jommankumman [ sopimusvaltion ] tai molempien [ sopimusvaltioiden ] toimenpiteet ovat johtaneet tämän henkilön osalta verotukseen, joka on [ sopimuksen ] määräysten vastainen; ja
b) toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty sopimaan tämän asian ratkaisemisesta [ sopimuksen 25 artiklan 2 kappaleen ] nojalla kahden vuoden ajanjakson aikana, joka alkaa tapauksen mukaan [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 8 tai 9 kappaleessa tarkoitettuna alkamispäivänä (paitsi jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat ennen tämän ajanjakson päättymistä sopineet eri ajanjaksosta tämän asian osalta ja ilmoittaneet siitä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle),
asiasta syntyneet ratkaisemattomat kysymykset on, jos henkilö sitä kirjallisesti pyytää, jätettävä välimiesmenettelyyn [ yleissopimuksen VI osassa ] kuvatulla tavalla, [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 10 kappaleen määräysten nojalla sopimien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.
2. Jos toimivaltainen viranomainen on keskeyttänyt [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitetun keskinäisen sopimusmenettelyn sillä perusteella, että asia on yhden tai useamman saman kysymyksen osalta vireillä tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on antanut lopullisen päätöksen tai asian käsittely on keskeytetty tai vedetty pois. Lisäksi, jos se henkilö, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, ja toimivaltainen viranomainen ovat sopineet keskinäisen sopimusmenettelyn keskeyttämisestä, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun keskeytys on lopetettu.
3. Jos molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei ole ajoissa antanut jommankumman toimivaltaisen viranomaisen pyytämiä olennaisia lisätietoja [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätyn ajanjakson alkamisen jälkeen, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrättyä ajanjaksoa pidennetään yhtä pitkällä ajanjaksolla kuin se ajanjakso, joka alkaa päivänä, jona tietoja pyydettiin, ja loppuu päivänä, jona ne annettiin.
4. a) Välimiesmenettelyyn jätetyistä kysymyksistä annettava välimiesmenettelyratkaisu toteutetaan [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettua asiaa koskevalla keskinäisellä sopimuksella. Välimiesmenettelyratkaisu on lopullinen.
b) Välimiesmenettelyratkaisu sitoo kumpaakin [ sopimusvaltiota ], paitsi seuraavissa tapauksissa:
(i) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei hyväksy keskinäistä sopimusta välimiesmenettelyratkaisun täytäntöönpanosta. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset eivät voi enää jatkaa asian käsittelyä. Henkilön, jota asia välittömästi koskee, katsotaan jättäneen hyväksymättä asiassa annetun välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevan keskinäisen sopimuksen, jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei 60 päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jona ilmoitus keskinäisestä sopimuksesta on lähetetty henkilölle, vedä kaikkia välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevassa keskinäisessä sopimuksessa ratkaistuja kysymyksiä pois tuomioistuimen tai hallinnollisen muutoksenhakuelimen käsittelystä tai muuten lopeta vireillä olevaa näitä kysymyksiä koskevaa oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä tämän keskinäisen sopimuksen mukaisella tavalla.
(ii) jos jonkin [ sopimusvaltion ] tuomioistuinten lopullisessa päätöksessä katsotaan, että välimiesmenettelyratkaisu on pätemätön. Tässä tapauksessa katsotaan, ettei [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen mukaista välimiesmenettelypyyntöä ole tehty eikä välimiesmenettelyä ole suoritettu (paitsi [ yleissopimuksen ] 21 artiklaa (Välimiesmenettelyn salassapito) ja 25 artiklaa (Välimiesmenettelyn kustannukset) sovellettaessa). Tässä tapauksessa voidaan tehdä uusi välimiesmenettelypyyntö, paitsi jos toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tällaista uutta pyyntöä ei tule sallia.
(iii) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, jatkaa tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä kysymyksistä, jotka ratkaistiin keskinäisessä sopimuksessa välimiesmenettelyratkaisun toteuttamisesta.
5. Sen toimivaltaisen viranomaisen, joka on vastaanottanut [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen a kohdassa kuvatun alkuperäisen keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön, on kahden kalenterikuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta:
a) lähetettävä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ilmoitus siitä, että se on vastaanottanut pyynnön; ja
b) lähetettävä ilmoitus tästä pyynnöstä ja pyynnön jäljennös toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselle viranomaiselle.
6. Kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön (tai sen jäljennöksen toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselta viranomaiselta), se joko:
a) ilmoittaa asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, että se on vastaanottanut tiedot, jotka tarvitaan asian sisällön käsittelyä varten; tai
b) pyytää tältä henkilöltä lisätietoja tätä varten.
7. Jos toinen tai molemmat toimivaltaisista viranomaisista ovat pyytäneet [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti henkilöltä, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, lisätietoja, jotka tarvitaan asian sisällön arviointia varten, lisätietoja pyytäneen toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kalenterikuukauden kuluessa lisätietojen vastaanottamisesta tältä henkilöltä ilmoitettava tälle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle joko:
a) että se on vastaanottanut pyydetyt tiedot; tai
b) että jotkin pyydetyistä tiedoista vielä puuttuvat.
8. Jos kumpikaan toimivaltainen viranomainen ei ole pyytänyt lisätietoja [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:
a) päivä, jona molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet henkilölle, joka on saattanut asian käsiteltäväksi [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja
b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettu [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 5 kappaleen b kohdan mukaisesti.
9. Jos lisätietoja on pyydetty [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:
a) viimeisin päivä, jona lisätietoja pyytäneet toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 7 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja
b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet kaikki tiedot, jotka jompikumpi toimivaltainen viranomainen on pyytänyt asian käsiteltäväksi saattaneelta henkilöltä.
Jos kuitenkin jompikumpi tai kumpikin toimivaltaisista viranomaisista lähettää [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 7 kappaleen b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, tällaista ilmoitusta on käsiteltävä [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisena lisätietopyyntönä.
10. [ Sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on keskinäisellä sopimuksella [ sopimuksen 25 artiklan mukaisesti ] sovittava [ yleissopimuksen VI osaan ] sisältyvien määräysten soveltamistavasta, mukaan lukien ne vähimmäistiedot, jotka ovat tarpeen jokaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle asian sisällön harkintaa varten. Tällainen sopimus on tehtävä ennen päivää, jona asian ratkaisemattomat kysymykset voidaan ensi kerran jättää välimiesmenettelyyn, ja sitä voidaan muuttaa aika ajoin sen jälkeen.
12. [ Yleissopimuksen 19 artiklan ] muiden määräysten estämättä:
a) keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muutoin kuuluu [ yleissopimuksessa ] määrätyn välimiesmenettelyn piiriin, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos jommankumman [ sopimusvaltion ] tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on jo antanut päätöksen tästä kysymyksestä;
b) jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen, ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille päätöksensä, jommankumman [ sopimusvaltion ] tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin antaa tätä kysymystä koskevan päätöksen, välimiesmenettely on lopetettava.
Yleissopimuksen 20 artikla (Välimiesten nimeäminen)
1. Paitsi siltä osin kuin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä, [ yleissopimuksen VI osan ] osalta sovelletaan [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2—4 kappaletta.
2. Välimiespaneelin jäsenten nimeämistä koskevat seuraavat säännöt:
a) Välimiespaneelin on koostuttava kolmesta jäsenestä (luonnollisesta henkilöstä), joilla on asiantuntemusta tai kokemusta kansainvälisissä veroasioissa.
b) Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä yksi paneelin jäsen 60 päivän kuluessa [ yleissopimuksen ] 19 artiklan 1 kappaleen mukaisen välimiesmenettelypyynnön esittämispäivästä. Kahden näin nimetyn paneelin jäsenen on 60 päivän kuluessa jälkimmäisestä nimeämisestä nimettävä kolmas jäsen, joka toimii välimiespaneelin puheenjohtajana. Puheenjohtaja ei saa olla kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen eikä asua kummallakaan niistä.
c) Kunkin välimiespaneeliin nimetyn jäsenen on oltava puolueeton ja riippumaton [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisista viranomaisista, verohallinnoista ja finanssiministeriöistä sekä kaikista henkilöistä, joita asia välittömästi koskee (samoin kuin heidän neuvonantajistaan) nimeämisen hyväksymisen ajankohtana, säilytettävä puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa koko menettelyn ajan ja vältettävä kohtuullisen ajanjakson ajan sen jälkeen kaikkea sellaista menettelyä, joka voi vahingoittaa vaikutelmaa välimiesten puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta menettelyn osalta.
3. Mikäli [ sopimusvaltion ] toimivaltainen viranomainen ei nimeä välimiespaneelin jäsentä sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2 kappaleessa tai joista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen, nimeää jäsenen tämän toimivaltaisen viranomaisen puolesta.
4. Jos välimiespaneelin kaksi ensimmäistä jäsentä eivät nimeä puheenjohtajaa sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2 kappaleessa tai joista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen, nimeää puheenjohtajan.
Yleissopimuksen 21 artikla (Välimiesmenettelyn salassapito)
1. Ainoastaan sovellettaessa niitä [ yleissopimuksen VI osan ] määräyksiä, [ sopimuksen ] määräyksiä ja [ sopimusvaltioiden ] sisäistä lainsäädäntöä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon, salassapitoon ja hallinnolliseen apuun, välimiespaneelin jäsenten ja jäsenkohtaisen enintään kolmihenkisen henkilökunnan (ja tulevien välimiesten, vain siltä osin kuin on tarpeen todentaa heidän kykynsä täyttää välimiehiä koskevat vaatimukset) katsotaan olevan henkilöitä tai viranomaisia, joille tietoja voidaan ilmaista. Välimiespaneelin tai tulevien välimiesten saamia tietoja ja toimivaltaisten viranomaisten välimiespaneelilta saamia tietoja pidetään tietoina, jotka vaihdetaan [ sopimuksen ] tiedonvaihtoa ja virka-apua koskevien määräysten mukaisesti.
2. [ Sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että välimiespaneelin jäsenet ja heidän henkilökuntansa suostuvat kirjallisesti ennen välimiesmenettelyssä toimimistaan käsittelemään välimiesmenettelyyn liittyviä tietoja niiden salassapito- ja vaitiolovelvoitteiden mukaisesti, jotka kuvataan niissä [ sopimuksen ] määräyksissä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon ja virka-apuun, sekä [ sopimusvaltioiden ] sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.
Yleissopimuksen 22 artikla (Asian ratkaiseminen ennen välimiesmenettelyn päättymistä)
Sovellettaessa [ yleissopimuksen VI osaa ] ja niitä [ sopimuksen ] määräyksiä, joilla määrätään asioiden ratkaisemisesta keskinäisellä sopimuksella, asiaa koskeva keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin välimiesmenettely lopetetaan, jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön esittämisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille:
a) [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset pääsevät keskinäiseen sopimukseen asian ratkaisemisesta; tai
b) asian käsiteltäväksi saattanut henkilö peruuttaa välimiesmenettelyä tai keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyyntönsä.
Yleissopimuksen 23 artikla (Välimiesmenettelyn laji)
2. Välimiesmenettelyyn sovelletaan seuraavia sääntöjä, paitsi siltä osin kuin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä:
a) Sen jälkeen, kun asia on jätetty välimiesmenettelyyn, kunkin [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava kaikille paneelin jäsenille tiedot, jotka voivat olla tarpeen välimiesmenettelyratkaisua varten. Jolleivät [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset toisin sovi, tietoja, jotka eivät ole olleet kummankin toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä ennen kuin ne molemmat vastaanottivat välimiesmenettelypyynnön, ei oteta huomioon päätöksessä.
b) Välimiespaneeli päättää välimiesmenettelyyn jätetyistä kysymyksistä [ sopimuksen ] sovellettavien määräysten mukaisesti ja näiden määräysten nojalla [ sopimusvaltioiden ] sisäisen lainsäädännön mukaisesti. Paneelin jäsenten on myös otettava huomioon muut lähteet, joihin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset voivat keskinäisellä sopimuksella nimenomaisesti viitata.
c) Välimiesmenettelyratkaisu annetaan kirjallisesti tiedoksi [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille, ja siinä mainitaan ne oikeuslähteet, joihin on nojauduttu, ja ne perustelut, jotka ovat johtaneet ratkaisun tulokseen. Välimiesmenettelyratkaisu hyväksytään paneelin jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Välimiesmenettelyratkaisulla ei ole ennakkotapausarvoa.
5. Ennen välimiesmenettelyn aloittamista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että kaikki asian käsiteltäväksi saattaneet henkilöt ja heidän neuvonantajansa hyväksyvät kirjallisesti sen, että ne eivät ilmaise muulle henkilölle välimiesmenettelyn kuluessa jommaltakummalta toimivaltaiselta viranomaiselta tai välimiespaneelilta saamiaan tietoja. Asiaa koskeva [ sopimuksen ] mukainen keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin [ yleissopimuksen VI osan ] mukainen välimiesmenettely lopetetaan, jos asian käsiteltäväksi saattanut henkilö tai joku tämän henkilön neuvonantajista olennaisesti rikkoo tätä vaitiolosopimusta milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä tiedoksi [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille.
Yleissopimuksen 25 artikla (Välimiesmenettelyn kustannukset)
[ Yleissopimuksen VI osan ] mukaisessa välimiesmenettelyssä [ sopimusvaltiot ] vastaavat välimiespaneelin jäsenten maksuista ja kuluista samoin kuin [ sopimusvaltioille ] välimiesmenettelytoimien yhteydessä kertyneistä kustannuksista tavalla, josta [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on sovittava keskinäisellä sopimuksella. Jos tällaista sopimusta ei ole, jokainen [ sopimusvaltio ] vastaa omista ja nimeämänsä paneelin jäsenen kuluista. [ Sopimusvaltiot ] vastaavat yhtäläisin osuuksin välimiespaneelin puheenjohtajan kustannuksista ja muista kuluista, jotka liittyvät välimiesmenettelyn hoitamiseen.
Yleissopimuksen 26 artikla (Yhteensopivuus)
2. Keskinäisestä sopimusmenettelystä syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muuten kuuluu [ yleissopimuksen VI osassa ] määrätyn välimiesmenettelyn alaan, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos kysymys kuuluu sellaisen asian alaan, jonka osalta on aikaisemmin asetettu välimiespaneeli tai vastaava elin sellaisen kahden- tai monenvälisen sopimuksen mukaisesti, jolla määrätään keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvien ratkaisemattomien kysymysten pakollisesta sitovasta välimiesmenettelystä.
3. [ Mikään ] [ yleissopimuksen VI osassa ] ei vaikuta sellaisten laajempien velvoitteiden täyttämiseen, jotka koskevat keskinäisen sopimusmenettelyn yhteydessä syntyvien ratkaisemattomien kysymysten välimiesmenettelyä ja jotka johtuvat muista sopimuksista, joiden osapuolia [ sopimusvaltiot ] ovat tai tulevat olemaan.
Yleissopimuksen 28 artiklan (Välimiesmenettelyn soveltamisala) 2 kappaleen a kohta
Yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti Suomen tasavalta muotoilee seuraavat varaumat niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn yleissopimuksen VI osan määräysten mukaisesti:
1. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy veron välttämisen vastaisten kotimaisten sääntöjen soveltamista kummassa tahansa [ sopimusvaltiossa ]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset veron välttämisen vastaiset säännökset ovat verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 27–30 §:t, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a §:n 9 momentti ja 52 h sekä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettu laki (1217/1994). Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.
2. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy menettely, jonka osalta tuomioistuin on todennut verovelvollisen tai verovelvollisen puolesta toimivan henkilön syylliseksi veropetokseen tai muuhun verorikokseen kummassa tahansa [ sopimusvaltiossa ]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset säännökset ovat rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–4 §:t. Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.
3. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle tuloja [ ] koskevat asiat, jos kaksinkertaista verotusta ei ole. Kaksinkertainen verotus tarkoittaa sitä, että molemmat [ sopimusvaltiot ] ovat määränneet saman veronalaisen tulon [ ] osalta veroja, jotka aiheuttavat joko lisää veromaksua, lisää verovelvollisuutta tai peruuntumista taikka alentumista tappioissa, joita voitaisiin käyttää verotettavan tulon kuittaukseen.
4. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määrissä, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, tapaukset, joissa verotettava tapahtuma on ennen viitepäivämäärää;
b) kaikkien muiden kannettavien verojen osalta verot, jotka kannetaan ennen viitepäivämäärää alkaneilla verokausilla.
Tässä varaumassa tarkoitettu viitepäivä on myöhäisin seuraavista:
(i) päivä, jona yleissopimusta aletaan soveltaa molemmissa [ sopimusvaltioissa ] kyseessä olevan veron osalta;
(ii) tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta tai ilmoituksesta, joka johtaa [ yleissopimuksen VI osan ] soveltumiseen molempien [ sopimusvaltioiden ] osalta; ja
(iii) jos kyse, on tapauksesta, joka tulisi välimiesmenettelyn soveltamisalaan sen jälkeen, kun [ yleissopimuksen VI osaa ] on alettu soveltaa molempien [ sopimusvaltioiden ] osalta, [ yleissopimuksen ] 28 artiklan 2 kappaleessa tai 19 artiklan 12 kappaleessa tarkoitetun varauman peruuttamisen johdosta, tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta.
5. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksenVI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle kaikki asiat, joissa on jätetty hakemus kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä tehdyn yleissopimuksen (90/436/ETY) – niin kuin se on muutettuna – tai muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hyväksymien asiakirjojen tai näitä toimeenpanevien kotimaisten säännösten perusteella.
Yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti Japani muotoilee seuraavat varaumat niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn yleissopimuksen VI osan määräysten mukaisesti:
1. Japani varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle [ sopimuksen ] osalta tapaukset, joihin sovelletaan [ sopimuksen 4 artiklan 3 kappaletta ].
2. Mikäli toisen [ sopimusvaltion ] [ yleissopimuksen ] 28 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti tekemä varauma yksinomaisesti sulkee mahdollisesti sisäiseen lainsäädäntöönsä viitaten [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalasta kyseisen toisen [ sopimusvaltion ] verotustapaukset, Japani varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalasta kyseisen [ sopimuksen ] osalta Japanissa samankaltaiset verotustapaukset kuin ne, joihin kyseisen toisen [ sopimusvaltion ] varaumassa viitataan.
26 artikla
1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen ja sopimusvaltioiden tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan sisäisen lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi, mikäli sen perusteella tapahtuva verotus on tämän sopimuksen mukainen. Kaikkia näin vaihdettuja tietoja on käsiteltävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin niille henkilöille tai viranomaisille, joiden tehtävänä on tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määrääminen tai kantaminen.
2. Tämän artiklan 1 kohdan määräysten ei ole katsottava missään tapauksessa velvoittavan sopimusvaltiota:
a) suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai hallintokäytännön kanssa;
b) antamaan yksityiskohtia koskevia tietoja, joita sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia; tai
c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä.
27 artikla
1. Sopimusvaltion on pyrittävä perimään sellaisia toisen sopimusvaltion määräämiä veroja, joiden periminen varmistaa, että tämän toisen sopimusvaltion tämän sopimuksen nojalla myöntämää verovapautusta tai alennettua verokantaa eivät saa hyväkseen henkilö, jotka eivät ole sellaisiin etuihin oikeutettuja. Verojen perimisen suorittava sopimusvaltio on toiselle sopimusvaltiolle vastuussa siten perityistä määristä.
2. Tämän artiklan 1 kohdan määräysten ei ole katsottava missään tapauksessa velvoittavan sopimusvaltiota suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa veron perimistä suorittavan sopimusvaltion määräysten tai käytännön kanssa tai jotka olisivat vastoin tämän valtion yleistä järjestystä.
28 artikla
Tämä sopimus ei vaikuta kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaisiin diplomaattisten tai konsulivirkamiesten verotuksellisiin erioikeuksiin.
(käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 7 ARTIKLA – SOPIMUSTEN VÄÄRINKÄYTÖN ESTÄMINEN (PPT-määräys)
[ Sopimukseen ] perustuvaa etuutta ei, [ sopimuksen ] määräysten estämättä, myönnetä tulon [ ] osalta, jos on kohtuullista päätellä ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tosiasiat ja olosuhteet, että tämän etuuden hankkiminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuuteen, paitsi jos selvitetään, että tämän etuuden myöntäminen olisi näissä olosuhteissa [ sopimuksen ] asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.
29 artikla
1. Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat vaihdettava Tokiossa mahdollisimman pian.
2. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona ratifioimiskirjat on vaihdettu, ja sitä sovelletaan molemmissa sopimusvaltioissa niinä verovuosina saatuun tuloon, jotka alkavat tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen sinä kalenterivuotena, jona tämä sopimus tulee voimaan.
30 artikla
Tämä sopimus on voimassa määräämättömän ajan, mutta kumpikin sopimuspuoli voi viimeistään kesäkuun kolmantenakymmenentenä päivänä kunakin kalenterivuotena, joka alkaa viiden vuoden ajanjakson kuluttua sopimuksen voimaantulopäivästä, kirjallisesti ilmoittaa toiselle sopimusvaltiolle diplomaattista tietä sopimuksen irtisanomisesta. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa molemmissa sopimusvaltioissa niinä verovuosina saatuun tuloon nähden, jotka alkavat ilmoituksen tekemistä lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen saman kalenterivuoden aikana.
Tehty Helsingissä 29 päivänä helmikuuta 1972 kahtena englannin kielisenä kappaleena.
Noottienvaihto
1.Suomen ulkoasiainministeriön valtiosihteeri Japanin va. asiainhoitajalle
Helsingissä 29 päivänä helmikuuta 1972
Herra Va. Asianhoitaja,
Minulla on kunnia viitata tänään allekirjoitettuun Tasavallan ja Japanin väliseen sopimukseen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi sekä vahvistaa Suomen Tasavallan hallituksen puolesta, että molempien hallitusten välillä on sovittu seuraavasta:
Ratkaistaessa sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan perusteella keskinäisellä sopimuksella molemmissa sopimusvaltioissa asuvan luonnollisen henkilön asemaa on otettava huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön vuonna 1963 hyväksymän tulo- ja omaisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämistä tarkoittavan sopimusluonnoksen 4 artiklan 2 kohdan määräykset.
Minulla on edelleen kunnia pyytää Teitä vahvistamaan, että hallituksenne on yhtä mieltä edellä olevasta.
Käytän tätä tilaisuutta uudistaakseni Teille korkean kunnioitukseni vakuutuksen.
2.Japanin va. asiainhoitaja Suomen ulkoasiainministeriön valtiosihteerille
Helsingissä 29 päivänä helmikuuta 1972
Herra Valtiosihteeri,
Minulla on kunnia tunnustaa vastaanottaneeni tänään päivätyn noottinne, joka kuuluu seuraavasti:
– –
(Suomen edellä olevan nootin teksti)
– –
Minulla on edelleen kunnia vahvistaa hallitukseni puolesta, että Japanin hallitus on yhtä mieltä edellä olevasta.
Käytän tätä tilaisuutta uudistaakseni Teille korkeimman kunnioitukseni vakuutuksen.
Alaviitteet
- 1.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Japani alkaa soveltaa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Japanin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 2.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 17 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Japani alkaa soveltaa yleissopimuksen 17 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Japanin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 3.
Yleissopimuksen 28 artiklan 9 kappaleen ja 29 artiklan 6 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 28 artiklan 9 kappaleen ja 29 artiklan 6 kappaleen mukaisesti Japani alkaa soveltaa yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Japanin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 4.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäistä virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Japani alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäistä virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Japanin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 5.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Japani alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Japanin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 6.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 2 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Japani alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 2 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Japanin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.
- 7.
Yleissopimuksen 36 artiklan 1 kappaleen mukaisesti yleissopimuksen VI osan määräyksiä (Välimiesmenettely) aletaan soveltaa tähän sopimukseen:
a) niiden asioiden suhteen, jotka saatetaan sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi 1 päivänä kesäkuuta 2019 tai sen jälkeen; ja
b) niiden asioiden suhteen, jotka saatetaan sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi ennen 1 päivää kesäkuuta 2019, päivästä, jona molemmat sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet OECD:n pääsihteerille keskinäiseen sopimukseen pääsemisestä yleissopimuksen 19 artiklan (Pakollinen sitova välimiesmenettely) 10 kappaleen mukaisesti ja antaneet tiedon siitä yhdestä tai useammasta päivästä, jona nämä asiat katsotaan saatetun käsiteltäväksi sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle (yleissopimuksen 19 artiklan (Pakollinen sitova välimiesmenettely) 1 kappaleen a kohdassa kuvatulla tavalla) tämän keskinäisen sopimuksen ehtojen mukaisesti.
Välimiesmenettelyyn VI osan määräysten mukaisesti otettavien asioiden soveltamisala on kuitenkin rajoitettu sopimusvaltioiden yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti tehtyjen varaumien vuoksi. Nämä varaumat on esitetty tämän laatikon lopussa.
- 8.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Japani alkaa soveltaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Japanin kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla.