Suomen Tasavallan hallituksen ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallituksen välinen sopimus tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi
- Sopimusosapuoli
- Iso-Britannia
- Antopäivä
YLEISSOPIMUKSEN SEKÄ SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNEEN KUNINGASKUNNAN HALLITUKSEN VÄLISEN, TULON JA OMAISUUDEN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN SEKÄ VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISTÄ KOSKEVAN SOPIMUKSEN SYNTESOITU TEKSTI
Tässä asiakirjassa esitetään syntesoitu teksti tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi Suomen tasavallan hallituksen ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen välillä 17 päivänä heinäkuuta 1969 tehdyn sopimuksen sekä 17 päivänä toukokuuta 1973, 16 päivänä marraskuuta 1979, 1 päivänä lokakuuta 1985, 26 päivänä syyskuuta 1991 ja 31 päivänä heinäkuuta 1996 tehtyjen pöytäkirjojen (”sopimus”) soveltamista varten, sellaisena kuin se on mukautettuna Suomen tasavallan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan 7 päivänä kesäkuuta 2017 allekirjoittamalla monenvälisellä yleissopimuksella, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi (”yleissopimus”).
Tämä asiakirja on laadittu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaista viranomaista kuullen, ja se sisältää yhteisymmärryksen sopimukseen yleissopimuksella tehdyistä mukautuksista.
Asiakirja on laadittu 25 päivänä helmikuuta 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitetun Suomen tasavallan yleissopimusta koskevan kannanoton ja 29 päivänä kesäkuuta 2018 tapahtuneen ratifioinnin yhteydessä tallettajalle toimitetun Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan yleissopimusta koskevan kannanoton perusteella. Näitä yleissopimusta koskevia kannanottoja voidaan muuttaa yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Yleissopimusta koskeviin kannanottoihin tehdyt muutokset voivat muuttaa yleissopimuksen vaikutuksia sopimukseen. Suomen tasavalta muutti yleissopimusta koskevaa kannanottoaan peruuttamalla 9 artiklaan tekemänsä varauman ja antamalla ilmoituksia (Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva konsolidoitu kannanotto 27 päivänä kesäkuuta 2023). Nämä muutokset eivät muuttaneet yleissopimuksen vaikutuksia sopimukseen.
Sopimuksen ja yleissopimuksen todistusvoimaisia oikeudellisia tekstejä sovelletaan ensisijaisesti, ja ne ovat edelleen sovellettavat oikeudelliset tekstit. Vaikka tässä syntesoidussa tekstissä esitettyyn sopimukseen on lukemisen helpottamiseksi sisällytetty (17 päivänä toukokuuta 1973, 16 päivänä marraskuuta 1979, 1 päivänä lokakuuta 1985, 26 päivänä syyskuuta 1991 ja 31 päivänä heinäkuuta 1996 tehtyihin) pöytäkirjoihin sisältyvät muutokset alkuperäiseen vuoden 1969 sopimukseen, vuoden 1969 sopimus ja (17 päivänä toukokuuta 1973, 16 päivänä marraskuuta 1979, 1 päivänä lokakuuta 1985, 26 päivänä syyskuuta 1991 ja 31 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyt) pöytäkirjat ovat edelleen sovellettavat oikeudelliset tekstit.
Yleissopimuksen määräykset, joita on sovellettava sopimuksen määräyksiin, sisältyvät tämän asiakirjan tekstissä sopimuksen relevanttien määräysten yhteydessä oleviin laatikoihin. Yleissopimuksen määräykset sisältävät laatikot on lisätty yleensä vuoden 2017 OECD:n malliverosopimuksen määräysten järjestyksessä.
Yleissopimuksen määräysten tekstin muutokset on tehty tarkoituksena mukauttaa yleissopimuksessa käytetty käsitteistö sopimuksessa käytettyyn käsitteistöön (esimerkiksi ”soveltamisalan verosopimus” ja ”sopimus”, ”verosopimusosapuolet” ja ”sopimusvaltiot”) sekä helpottaa yleissopimuksen määräysten ymmärtämistä. Käsitteistömuutosten tarkoituksena on lisätä asiakirjan luettavuutta, eikä niiden tarkoituksena ole muuttaa yleissopimuksen määräysten asiasisältöä. Vastaavasti muutoksia on tehty niihin yleissopimuksen määräysten kohtiin, joissa kuvataan sopimuksen nykyisiä määräyksiä: kuvaileva kielenkäyttö on korvattu luettavuuden helpottamiseksi viittauksilla nykyisiin määräyksiin.
Kaikissa tapauksissa sopimuksen määräyksiin tai sopimukseen kohdistuvat viittaukset on ymmärrettävä viittauksiksi sopimukseen sellaisena kuin se on mukautettuna yleissopimuksen määräyksillä, sikäli kuin kyseiset yleissopimuksen määräykset ovat tulleet voimaan.
Yleissopimuksen määräysten soveltamisen alkaminen
Tähän sopimukseen sovellettavat yleissopimuksen määräykset eivät tule voimaan samoina päivinä kuin sopimuksen alkuperäiset määräykset. Kukin yleissopimuksen määräys voi tulla sovellettavaksi eri päivänä asianomaisten verolajien (lähteellä pidätettävät tai muut kannettavat verot) ja sen mukaan, mitä Suomen tasavalta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ovat omissa kannanotoissaan yleissopimukseen päättäneet.
Ratifioimis- tai hyväksymiskirjojen tallettamispäivät: Suomen tasavallan osalta 25 päivänä helmikuuta 2019 Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan osalta 29 päivänä kesäkuuta 2018.
Yleissopimuksen voimaantulo: Suomen tasavallan osalta 1 päivänä kesäkuuta 2019 ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan osalta 1 päivänä lokakuuta 2018.
Täsmälliset tiedot päivämääristä, jolloin tai joiden jälkeen kutakin yleissopimuksen määräystä aletaan soveltaa sopimuksen osalta, annetaan tämän asiakirjan eri osissa läpi tekstin.
Viitteet
Yleissopimuksen todistusvoimaiset oikeudelliset tekstit ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta:
- - englanniksi http://www.oecd.org/tax/treaties/multilateral-convention-to-implement-tax-treaty-related-measures-to-prevent-BEPS.pdf ja
- - ranskaksi http://www.oecd.org/fr/fiscalite/conventions/convention-multilaterale-pour-la-mise-en-oeuvre-des-mesures-relatives-aux-conventions-fiscales-pour-prevenir-le-BEPS.pdf
Helmikuun 25 päivänä 2018 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva kannanotto, kesäkuun 27 päivänä 2023 tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva konsolidoitu kannanotto ja 29 päivänä kesäkuuta 2018 tapahtuneen ratifioinnin yhteydessä tallettajalle toimitettu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan yleissopimusta koskeva kannanotto ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta: http://www.oecd.org/tax/treaties/beps-mli-signatories-and-parties.pdf
Yleissopimusta koskeva vastaavuustietokanta on yleisesti käytettävissä OECD:n verkkosivustolla: http://www.oecd.org/tax/treaties/mli-matching-database.htm
Laki veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi verosopimuksiin toteuttavista toimenpiteistä tehdystä yleissopimuksesta on julkaistu säädöskokoelmassa 231/2019 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190231
Valtioneuvoston asetus yleissopimuksen voimaantulosta sekä laki ja suomenkielinen yleissopimuksen teksti (käännös) on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 21-22/2019 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190021 ja https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190022
Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen 9 artiklaan tehdyn varauman peruuttamisesta ja ilmoitusten antamisesta on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS48/2023 https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2023/20230048/20230048_1
Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen voimaantulosta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 47/2019 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190047/20190047_1
Heinäkuun 17 päivänä 1969 allekirjoitettu Suomen Tasavallan hallituksen ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallituksen välinen sopimus tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 2/1970 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1970/19700002
Suomen Tasavallan hallituksen sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallituksen välillä Lontoossa 17 päivänä heinäkuuta 1969 allekirjoitetun, tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämistä koskevan sopimuksen muuttamisesta tehty pöytäkirja on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 31/1974 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1974/19740031
Suomen Tasavallan hallituksen sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallituksen välillä Lontoossa 17 päivänä heinäkuuta 1969 allekirjoitetun ja Lontoossa 17 päivänä toukokuuta 1973 allekirjoitetulla pöytäkirjalla muutetun, tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämistä koskevan sopimuksen muuttamisesta tehty pöytäkirja on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 26/1981 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1981/19810026
Suomen tasavallan hallituksen sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen välillä Lontoossa 17 päivänä heinäkuuta 1969 allekirjoitetun sekä Lontoossa 17 päivänä toukokuuta 1973 ja 16 päivänä marraskuuta 1979 allekirjoitetuilla pöytäkirjoilla muutetun, tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämistä koskevan sopimuksen muuttamisesta tehty pöytäkirja on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 8/1987 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1987/19870008
Pöytäkirja Suomen tasavallan hallituksen sekä Ison- Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen välillä Lontoossa 17 päivänä heinäkuuta 1969 allekirjoitetun sekä Lontoossa 17 päivänä toukokuuta 1973, 16 päivänä marraskuuta 1979 ja 1 päivänä lokakuuta 1985 allekirjoitetuilla pöytäkirjoilla muutetun, tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämistä koskevan sopimuksen muuttamisesta on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 2/1992 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992/19920002
Pöytäkirja Suomen tasavallan hallituksen sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen välillä Lontoossa 17 päivänä heinäkuuta 1969 allekirjoitetun sekä Lontoossa 17 päivänä toukokuuta 1973, 16 päivänä marraskuuta 1979, 1 päivänä lokakuuta 1985 ja 26 päivänä syyskuuta 1991 allekirjoitetuilla pöytäkirjoilla muutetun, tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämistä koskevan sopimuksen muuttamisesta on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 63/1997 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1997/19970063
Suomen Tasavallan hallituksen ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallituksen välinen sopimus tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi
Suomen Tasavallan hallitus ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitus;
Korvattu yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleella
Haluten tehdä uuden sopimuksen tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi;
(käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 6 ARTIKLA – SOVELTAMISALAN VEROSOPIMUKSEN TARKOITUS
jotka aikovat poistaa kaksinkertaisen verotuksen [ tämän sopimuksen ] soveltamisalaan kuuluvien verojen osalta luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisellä tai välttämisellä (mukaan lukien sopimuskeinottelujärjestelyt, joilla tähdätään [ sopimuksessa ] määrättyjen huojennusten hankkimiseen kolmansilla lainkäyttöalueilla asuvien henkilöiden välilliseksi hyödyksi),
Ovat sopineet seuraavasta:
1 artiklaHenkilökohtainen soveltamisala
Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.
2 artiklaSopimuksen tarkoittamat verot
1. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat:
a) Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa:
(i) tulovero;
(ii) yhtiövero;
(iii) öljytulovero;
(iv) myyntivoittovero;
(b) Suomessa:
(i) valtion tuloverot;
(ii) yhteisöjen tulovero
(iii) kunnallisvero;
(iv) kirkollisvero;
(v) korkotulon lähdevero;
(vi) rajoitetusti verovelvollisen lähdevero; ja
(vii) valtion varallisuusvero.
( Sops 62–63/1997 )
2. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin jommassakummassa sopimusvaltiossa tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen nykyisten verojen lisäksi tai niiden tilalle säädettäviin veroihin. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädännössään tapahtuneista muutoksista. ( Sops 62–63/1997 )
3 artiklaYleiset määritelmät
1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:
a) sanonta “Yhdistynyt Kuningaskunta” tarkoittaa Isoa-Britanniaa ja Pohjois-Irlantia niihin luettuina Yhdistyneen Kuningaskunnan aluemeren ulkopuolella olevat alueet, jotka kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneen Kuningaskunnan mannermaajalustaa koskevien lakien mukaan on määritelty tai tullaan määrittelemään alueeksi, jolla Yhdistynyt Kuningaskunta voi käyttää oikeuksiaan meren pohjaan ja sen sisustaan sekä niiden luonnonvaroihin;
b) sanonta “Suomi” tarkoittaa Suomen Tasavaltaa, sisällyttäen tähän sanontaan myös Suomen aluemeren ulkopuolella olevat alueet, joilla kansainvälisen oikeuden ja Suomen mannermaajalustaa koskevien lakien mukaan Suomi voi käyttää oikeuksiaan meren pohjaan ja sen sisustaan sekä niiden luonnonvaroihin;
c) sanonta ”kansalainen" tarkoittaa:
(i) Yhdistyneen kuningaskunnan osalta Britannian kansalaista tai Britannian alamaista, jolla ei ole muun Kansainyhteisöön kuuluvan maan tai alueen kansalaisuutta, edellyttäen, että hänellä on asumisoikeus Yhdistyneessä kuningaskunnassa; sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu Yhdistyneessä kuningaskunnassa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;
(ii) Suomen osalta luonnollista henkilöä, jolla on Suomen kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu Suomessa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;
( SopS 1–2/1992 )
d) sanonta “Suomen vero” tarkoittaa Suomessa määrättävää veroa, johon tätä sopimusta 2 artiklan määräysten nojalla sovelletaan. Sanonta “Yhdistyneen Kuningaskunnan vero” tarkoittaa Yhdistyneessä Kuningaskunnassa määrättävää veroa, johon tätä sopimusta 2 artiklan määräysten nojalla sovelletaan;
e) sanonta “vero” tarkoittaa Suomen veroa tai Yhdistyneen Kuningaskunnan veroa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;
f) sanonnat “sopimusvaltio” ja “toinen sopimusvaltio” tarkoittavat Suomea tai Yhdistynyttä Kuningaskuntaa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;
g) sanonta ”henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän, mutta ei käsitä yhtymää, jota jommankumman sopimusvaltion verotuksessa ei pidetä oikeushenkilönä; ( SopS 1–2/1992 )
h) sanonta “yhtiö” tarkoittaa kaikkia oikeushenkilöitä ja kaikkia yhteenliittymiä, joita verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilöinä;
i) sanonnat “sopimusvaltiossa oleva yritys” ja “ toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys” tarkoittavat vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;
j) sanonta “toimivaltainen viranomainen” tarkoittaa Suomessa valtiovarainmininisteriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa verohallinnon valtuutettuja (Commissioners) tai heidän valtuuttamaansa edustajaa. ( Sops 62–63/1997 )
2. Sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota tässä sopimuksessa ei ole toisin määritelty ja jonka suhteen ei asiayhteydestä muuta johdu, se merkitys, mikä sillä on sitä soveltavan sopimusvaltion tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan lainsäädännön mukaan.
4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka
1. Mikäli tämän artiklan 2 ja 3 kohdan määräyksistä ei muuta johdu, sanonnalla “sopimusvaltiossa asuva henkilö” tarkoitetaan tässä sopimuksessa henkilöä, joka kysymyksessä olevan valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen asumisen, pysyvän oleskelun, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla. Sanonta ei tarkoita luonnollista henkilöä, joka on verovelvollinen sanotussa sopimusvaltiossa vain, mikäli hän saa tuloa siellä olevista lähteistä. Sanontoja “Suomessa asuva henkilö” ja “Yhdistyneessä Kuningaskunnassa asuva henkilö” on tulkittava tämän mukaisesti.
2. Milloin luonnollinen henkilö tämän artiklan 1 kohdan määräysten mukaan on kummassaki. sopimusvaltiossa asuva, hänen asemansa määritellään seuraavasti:
a) Hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä hänellä on käytettävänään pysyvä asunto. Jos hänellä on käytettävänään pysyvä asunto molemmissa sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on kiinteimmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinetujensa keskus).
b) Milloin ei voida todeta, kummassa sopimusvaltiossa hänen elinetujensa keskus on, taikka milloin hänellä ei ole pysyvää asuntoa käytettävänään kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä hän tavanomaisesti oleskelee.
c) Milloin hän oleskelee tavanomaisesti molemmissa sopimusvaltioissa tai ei tavanomaisesti oleskele kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on.
d) Milloin hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen taikka ei ole kummankaali valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sopimuksin ratkaistava asia. ( Sops 62–63/1997 )
3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on tämän artiklan 1 kohdan määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, on sen katsottava asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä sen tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee.
5 artiklaKiinteä toimipaikka
1. Sanonnalla “kiinteä toimipaikka” tarkoitetaan tässä sopimuksessa kiinteätä liikepaikkaa, jossa yrityksen liiketoimintaa yksinomaisesti tai osaksi harjoitetaan.
2. Kiinteäksi toimipaikaksi katsotaan erityisesti:
a) liikkeen johtopaikka;
b) sivuliike;
c) toimisto;
d) tuotantolaitos;
e) työpaja;
f) kaivos, louhos tai muu luonnonvarojen irroittamispaikka;
g) yli kahdentoista kuukauden ajan kestävä rakennus- tai asennustyön suorituspaikka.
3. Kiinteänä toimipaikkana ei pidetä:
a) tilojen käyttämistä pelkästään yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimiseen, näytteillä pitämiseen tai lähettämiseen;
b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista tai näytteillä pitämistä taikka lähettämistä varten;
c) yritykselle kuuluvien, mutta pelkästään toisen yrityksen muokattavaksi tai jalostettavaksi tarkoitettujen tavaroiden varastoimista;
d) kiinteän liikepaikan pitämistä pelkästään tavaroiden ostamista tai tietojen hankkimista varten yritykselle;
e) kiinteän liikepaikan pitämistä pelkästään yrityksen lukuun tapahtuvaa mainontaa, tiedotustoimintaa, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa toimintaa varten.
4. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa, jos se siinä valtiossa harjoittaa 18 artiklassa tarkoitettujen ammattimaisten taiteilijoiden tai urheilijoiden palvelusten hankintaa tai välitystä.
5. Henkilön, joka toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta olematta tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitettu itsenäinen edustaja, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä tässä valtiossa sopimuksia yrityksen nimissä ja hän sitä siellä tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta.
6. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, yleisen kaupinta-agentin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännöllisen liiketoimintansa rajoissa.
7. Pelkästään se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä, joka oli toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka siellä (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten) suorittaa liiketoimia, ei tee kumpaakaan näistä yhtiöistä tuon toisen yhtiön kiinteäksi toimipaikaksi.
6 artikla (Sops 62–63/1997)Veronhuojennusten rajoittaminen
Milloin tulo tai myyntivoitto tämän sopimuksen jonkin määräyksen mukaan on kokonaan tai osaksi vapautettu Suomen verosta ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa voimassa olevan lainsäädännön mukaan luonnollinen henkilö on velvollinen maksamaan veroa vain sanotun tulon tai myyntivoiton siitä osasta, joka on siirretty Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tai siellä vastaanotettu, sovelletaan Suomessa tämän sopimuksen mukaan myönnettävää helpotusta vain siihen osaan tulosta tai myyntivoitosta, joka on siirretty Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tai siellä vastaanotettu.
7 artikla (SopS 7–8/1987)Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. a) Sanonnalla “kiinteä omaisuus” on, jollei jäljempänä olevista b ja c kohdan määräyksistä. muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on.
b) Sanonta “kiinteä omaisuus” käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän a elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennaisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön.
c) Aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.
3. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.
4. Jos osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiön omistamaa tai vuokraamaa kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.
5. Tämän artiklan 1 ja 3 kohdan määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja itsenäisen henkilökohtaisen työn tekemisessä käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.
6. Tämän artiklan 4 kohdan määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta sanotussa kohdassa tarkoitetusta hallintaoikeudesta saatuun tuloon ja itsenäisen henkilökohtaisen työn tekemisessä käytettyyn kiinteään omaisuuteen välittömästi liittyvästä sellaisesta hallintaoikeudesta saatuun tuloon.
8 artiklaLiiketulo
1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuottamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan tuossa toisessa valtiossa verottaa yrityksen tuottamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan kuuluvasta tulon osasta.
2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on kummassakin valtiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi katsottava se tulo, minkä toimipaikka olisi voinut tuottaa, jos se olisi ollut samalla tai samanlaisella alalla samojen tai samanlaisten edellytysten vallitessa toimiva erillinen yritys, joka vapaasti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.
3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä toimipaikan hyväksi suoritetut menot (muut kuin sellaiset menot, mitkä eivät olisi vähennyskelpoisia, jos toimipaikka olisi erillinen yritys), niiksi luettuina myös johto- ja muut yleiset hallintomenot riippumatta siitä, onko ne suoritettu siinä sopimusvaltiossa, missä kiinteä toimipaikka on, vai muualla.
4. Sikäli kuin sopimusvaltioissa noudatetun lakiin perustuvan käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluva tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät tämän artiklan 2 kohdan määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa sellaista käytännössä olevaa jakamistapaa noudattaen. Jakamistavan on kuitenkin johdettava tässä artiklassa sanottujen periaatteiden mukaiseen tulokseen.
5. Tuloa ei ole katsottava muodostuvan kiinteälle toimipaikalle pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka on ostanut tavaroita yrityksen lukuun.
6. Sovellettaessa edellä olevien kappaleiden määräyksiä on kiinteään toimipaikkaan kuuluva tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä syistä muuta johdu.
7. Milloin tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät saa vaikuttaa sanottujen artiklojen määräyksiin.
9 artiklaMeri ja ilmakuljetus
Laiva- ja ilmaliikenteen harjoittamisesta saadusta tulosta verotetaan sopimusvaltiossa asuvaa henkilöä vain siinä valtiossa, lukuunottamatta yksinomaan toisessa sopimusvaltiossa oleviin liikennepaikkoihin rajoittuvista matkoista saatua tuloa.
10 artikla (Sops 62–63/1997)Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset
1. Milloin
a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka
b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,
noudatetaan seuraavaa.
Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.
2. Milloin sopimusvaltio tässä valtiossa olevan yrityksen tuloon lukee - ja tämän mukaisesti verottaa - tulon, josta toisessa sopimusvaltiossa olevaa yritystä on verotettu tässä toisessa valtiossa, sekä siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt ensiksi mainitussa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, tämän toisen valtion on, jos se on yhtä mieltä siitä, että verotus ensiksi mainitussa valtiossa on oikeutettu sekä periaatteellisesti että määrällisesti tämän artiklan 1 kohdan määräysten mukaan, asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siellä määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut määräykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.
11 artikla (Sops 62–63/1997)Osinko
1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa ja jonka saa toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon, verotetaan vain tässä toisessa valtiossa.
2. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion verolainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, rinnastetaan osakkeista saatuun tuloon. Sanonta käsittää myös muun tulon (lukuun ottamatta korkoa tai rojaltia, joka tämän sopimuksen 12 tai 13 artiklan määräysten mukaisesti on vapautettu verosta), jota sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, kohdellaan yhtiön maksamana osinkona tai jakamana voittona.
3. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 8 artiklan tai 15 artiklan määräyksiä.
4. Jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon, omistaa vähintään 10 prosenttia sen laatuisista osakkeista, joille osinko maksetaan, eikä hänen ole suoritettava veroa siitä tässä valtiossa, ei tämän artiklan 1 kohtaa sovelleta osinkoon siltä osin kuin sitä on voitu maksaa vain osinkoa jakavalle yhtiölle kertyneestä voitosta tai sen saamasta tulosta, joka on kertynyt tai maksettu sille vähintään kaksitoista kuukautta ennen ratkaisevaa päivää päättyvän ajanjakson kuluessa. Tätä kohtaa sovellettaessa sanonnalla "ratkaiseva päivä" tarkoitetaan sitä päivää, jolloin henkilö, jolla on oikeus osinkoon, sai omistukseensa vähintään 10 prosenttia kysymyksessä olevan laatuisista osakkeista. Tätä kohtaa sovelletaan vain, jos osakkeet oli hankittu etupäässä tässä artiklassa myönnetyn edun saamiseksi eikä vilpittömässä mielessä kaupallisista syistä.
5. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta tällaisesta voitosta suoritettavaa veroa, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.
12 artiklaKorot
1. Sopimusvaltiosta kertyneestä korosta, jonka toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus korkoon, saa, verotetaan vain tässä toisessa valtiossa. ( SopS 1–2/1992 )
2. Sanonnalla “korko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, obligaatioista tai debentuureista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan myös tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista muista saamisista, sekä muuta tuloa, jota sen valtion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon. Sanonta “korko” ei sisällä tuloa, jota 11 artiklan määräysten mukaan käsitellään voitonjakona. ( SopS 1–2/1992 )
3. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus korkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 8 artiklan tai 15 artiklan määräyksiä. ( SopS 1–2/1992 )
4. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vapautusta verosta ei sovelleta arvopaperipörssissä kaupattavan minkä tahansa saamisoikeuden korkoon, milloin korkoetuuden omistaja: ( Sops 62–63/1997 )
a) ei maksa veroa korosta siinä sopimusvaltiossa, jossa edunsaaja asuu, ja
b) myy saamisoikeuden (tai tekee myyntisopimuksen saamisoikeudesta), josta korko on kertynyt, kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin korkoetuuden omistaja hankki saamisoikeuden.
5. Jos koron määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus korkoon, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi mistä tahansa syystä ylittää määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus korkoon, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset. ( Sops 62–63/1997 )
6. Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta, jos saaminen, jonka perusteella korko maksetaan, on syntynyt tai siirretty pääasiassa tässä artiklassa myönnetyn edun saamiseksi eikä vilpittömässä mielessä kaupallisista syistä. ( Sops 62–63/1997 )
13 artiklaRojaltit
1. Sopimusvaltiosta kertyneestä rojaltista, jonka toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, saa, verotetaan vain tässä toisessa valtiossa. ( SopS 1–2/1992 )
2. Sanonnalla “rojaltit” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaisia suorituksia, jotka vastaanotetaan korvauksena kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten (niihin luettuina elokuvat, televisio- ja radiolähetyksissä esitettävät filmit ja nauhat) tekijänoikeuden, samoin kuin patenttien, tavaramerkkien, mallien tai muottien, kaavojen, salaisten valmistusohjeiden tai menettelytapojen käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tahi tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.
3. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 8 artiklan tai 15 artiklan määräyksiä. ( SopS 1–2/1992 )
4. Tämän artiklan 5 kohdan määräyksiä rajoittamatta sopimusvaltion lakien säännöksiä, jotka määräävät yhtiön maksamat rojaltit voitonjakona jätettäväksi ottamatta huomioon vähennyksenä yhtiön verotettavaa tuloa laskettaessa, ei ole sovellettava toisen sopimusvaltion asukkaalle maksettaviin rojalteihin. Edellä lausuttua ei ole sovellettava toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön saamiin ja sille edunsaajana kuuluviin rojalteihin, milloin:
a) samat henkilöt osallistuvat välittömästi tai välillisesti rojalteja maksavan yhtiön ja sen yhtiön, jolle rojaltit rojaltietuuden omistajana tulevat, johtoon tai valvontaan, ja
b) rojaltit maksavan yhtiön asuinmaassa asuva henkilö tai henkilöt hallitsevat vähintään 50 prosenttia sen yhtiön äänimäärästä, jolle rojaltit rojaltietuuden omistajana tulevat;
5. Jos rojaltin määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus rojaltiin, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi mistä tahansa syystä ylittää määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset. ( SopS 1–2/1992 )
6. Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta, jos oikeus tai omaisuus, jonka perusteella rojalti maksetaan, on syntynyt tai siirretty pääasiassa tässä artiklassa myönnetyn edun saamiseksi eikä vilpittömässä mielessä kaupallisista syistä. ( SopS 1–2/1992 )
14 artikla (SopS 7–8/1987)Myyntivoitto
1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ja toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa:
a) sellaisen yhtiön osakkeen tai muun osuuden luovutuksesta, lukuun ottamatta hyväksytyssä arvopaperipörssissä noteerattuja osakkeita, jonka arvosta yli puolet välittömästi tai välillisesti johtuu toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta, tai
b) sellaisen yhtymän tai toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust) osuuden luovutuksesta, jonka varojen arvosta yli puolet johtuu toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta tai a) kohdassa tarkoitetuista osakkeista tai muista osuuksista, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
( Sops 62–63/1997 )
3. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäisen henkilökohtaisen työn tekemistä varren käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee voittoa, joka saadaan tällaisen kiinteän toimipaikan (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta.
4. Tämän artiklan 3 kohdan määräysten estämättä verotetaan voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa kansainväliseen liikenteeseen käytetyn aluksen tai ilma-aluksen sekä tällaisen aluksen tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, vain tässä valtiossa.
5. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa sellaisiin varoihin olevien oikeuksien luovutuksesta, jotka syntyvät toisessa sopimusvaltiossa olevien merenpohjan, sen sisustan ja niiden luonnonvarojen tutkimisesta tai hyväksikäytöstä, niihin luettuna oikeus osuuteen tällaisiin varoihin tai niistä saatavaan etuuteen, tahi osakkeen luovutuksesta, jonka arvo tai suurin osa siitä joko välittömästi tai välillisesti johtuu tällaisesta oikeudesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
6. Voitosta, joka saadaan muun kuin tämän artiklan edellä olevissa kohdissa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.
7. Tämän artiklan 6 kohdan määräykset eivät vaikuta sopimusvaltion oikeuteen oman lainsäädäntönsä mukaan verottaa omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta, jonka on saanut toisessa sopimusvaltiossa asuva luonnollinen henkilö, joka on asunut ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa jonakin ajankohtana omaisuuden luovutusta välittömästi edeltäneen viiden vuoden aikana.
15 artiklaItsenäinen henkilökohtainen työ
1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samanluonteisesta itsenäisestä toiminnasta saamasta tulosta verotetaan vain tässä valtiossa, jollei hänellä ole toimintaansa varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteätä paikkaa, joka on säännöllisesti hänen käytettävänään. Jos hänellä on sellainen kiinteä paikka, voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta osasta tuloa verottaa toisessa sopimusvaltiossa.
2. Sanonta “vapaa ammatti” käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tai opetuksellisen toiminnan sekä itsenäisen toiminnan lääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtina, hammaslääkärinä ja tilintarkastajana.
16 artiklaTyösopimuksen perusteella suoritettu työ
1. Mikäli tämän sopimuksen 17, 19, 20, 21 ja 22 artiklasta ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvaa henkilöä henkilökohtaisesta työstä saaduista palkoista, palkkioista ja muista vastaavista hyvityksistä vain tässä valtiossa, jollei työtä ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on siellä tehty, voidaan hyvityksistä verottaa tuossa toisessa sopimusvaltiossa.
2. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksistä huolimatta verotetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle toisessa sopimusvaltiossa tehdystä työstä maksetusta hyvityksestä ainoastaan ensiksi mainitussa valtiossa, jos:
a) saaja oleskelee toisessa valtiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 183 päivää kahdentoista kuukauden aikana, ja ( Sops 62–63/1997 )
b) työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei asu toisessa valtiossa, ja
c) hyvityksellä ei rasiteta työnantajan toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.
3. Edellä tässä artiklassa olevista määräyksistä huolimatta voidaan kansainvälisessä liikenteessä olevalla aluksella tai ilmaaluksella tehdystä työstä saadusta hyvityksestä verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa aluksen tai ilma-aluksen käyttämisestä kertyvän tulon saava henkilö asuu.
17 artiklaJohtajanpalkkiot
Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa valtiossa asuvan yhtiön johto- tai hallintoelimen jäsenyydestä saamista johtajanpalkkioista ja muista sellaisista suorituksista voidaan verottaa tuossa toisessa valtiossa.
18 artiklaTaiteilijat ja urheilijat
Tämän sopimuksen 15 tai 16 artiklan määräysten estämättä voidaan ammattimaisten taiteilijoiden, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikkojen, samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa henkilökohtaisesti harjoittamastaan toiminnasta saamista tuloista verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa on harjoitettu.
19 artikla (Sops 62–63/1997)Eläke, elinkorko ja sosiaaliturvasuoritukset
1. Jollei 20 artiklan 2 kohdan määräyksistä muuta johdu, verotetaan
a) eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta suorituksesta, joka kertyy sopimusvaltiosta,
b) etuudesta, joka maksetaan toistuvasti tai kertakorvauksena sopimusvaltion sosiaalivakuutuslainsäädännön tai sopimusvaltion järjestämän muun julkisen sosiaaliturvan mukaan, tai
c) elinkorosta, joka kertyy sopimusvaltiosta,
vain tässä valtiossa.
2. Sanonnalla "elinkorko" tarkoitetaan tässä artiklassa vahvistettua rahamäärää, joka toistuvasti maksetaan luonnolliselle henkilölle vahvistettuina ajankohtina joko hänen elinkautenaan tai yksilöitynä taikka määritettävissä olevana aikana ja joka perustuu velvoitukseen toimeenpanna maksut täyden raha- tai rahanarvoisen suorituksen vastikkeeksi.
20 artikla (SopS 7–8/1987)Julkinen palvelus
1. a) Hyvityksestä (eläkettä lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.
b) Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos työ tehdään tässä valtiossa ja tämä henkilö on tässä valtiossa asuva, ja
1) hän on tämän valtion kansalainen; tai
2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi
2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty tämän valtion, sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.
b) Tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos tämä henkilö on tässä valtiossa asuva ja tämän valtion kansalainen.
3. Tämän sopimuksen 16, 17 ja 19 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, jotka maksetaan sopimusvaltion, sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.
21 artiklaOpiskelijat
1. Sopimusvaltiossa välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa asunutta luonnollista henkilöä, joka tilapäisesti oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yksinomaan:
a) opiskelijana yliopistossa, korkeakoulussa, - koulussa tai muussa opetuslaitoksessa; tai b) harjoittelijana liikealalla, teollisuudessa tai maa- tai metsätaloudessa; tai
c) pääasiassa opiskelua varten uskonnollisen, hyväntekeväisyys-, tieteellisen tai kasvatusjärjestön antaman stipendin, apurahan tai palkkion saajana,
ei ole verotettava toisessa sopimusvaltiossa:
(i) ulkomailta hänen ylläpitoaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten saamistaan rahamääristä;
(ii) stipendistä, avustuksesta tai palkkiosta; ja
(iii) tässä toisessa sopimusvaltiossa tehdystä työstä saadusta hyvityksestä, milloin työ liittyy hänen opintoihinsa tai harjoitteluunsa tai milloin hyvitys kertyy hänen ylläpitoaan ja koulutustaan varten kohtuuden mukaan välttämättöminä pidettävistä ansioista.
2. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edut ovat voimassa vain sen ajan kuin oleskelun tarkoituksen toteuttamisen voidaan kohtuullisesti tai tavanomaisesti edellyttää vaativan. Kukaan ei voi missään tapauksessa nauttia mainitussa kohdassa tarkoitettuja etuja kauemmin kuin viiden vuoden ajan.
3. Luonnollista henkilöä, joka asuu tai asui välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa uskonnollisen, hyväntekeväisyys-, tieteellisen tai kasvatuksellisen järjestön, enintään kahden vuoden kuluessa suoritettavaa, pääasiassa tutkimustyötä varten myöntämän stipendin, avustuksen tai palkkion saajana, ei veroteta ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa stipendistä, avustuksesta eikä palkkiosta.
22 artiklaOpettajat
Professori tai opettaja, joka oleskelee sopimusvaltiossa ajanjakson, joka ei ylitä kahta vuotta, opettaakseen yliopistossa, korkeakoulussa, koulussa tai muussa opetuslaitoksessa tässä sopimusvaltiossa ja joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan asui toisessa sopimusvaltiossa, on verosta vapaa ensiksi mainitussa valtiossa opetuksesta saamastaan sellaisesta hyvityksestä, josta( hän on verovelvollinen toisessa sopimusvaltiossa.
23 artikla (SopS 1–2/1992)Muu tulo
1. Tulosta (lukuun ottamatta tuloa, joka toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trustin) tai kuolinpesän hallinnon yhteydessä maksetaan), jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei nimenomaisesti mainita tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa riippumatta siitä, mistä tulo kertyy.
2. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä ei sovelleta tuloon, lukuun ottamatta 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa, jos sopimusvaltiossa asuva tulon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja tulon perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 8 artiklan tai 15 artiklan määräyksiä.
24 artikla (SopS 7–8/1987)Varallisuus
1. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa asuvan henkilön omistamasta 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ja toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Varallisuudesta, joka koostuu
a) sellaisen yhtiön osakkeesta tai muusta osuudesta, lukuun ottamatta hyväksytyssä arvopaperipörssissä noteerattuja osakkeita, jonka arvosta yli puolet välittömästi tai välillisesti johtuu sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta,
b) sellaisen yhtymän tai toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust) osuudesta, jonka varojen arvosta yli puolet johtuu sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta tai a) kohdassa tarkoitetuista osakkeista tai muista osuuksista,
voidaan verottaa tässä valtiossa.
( Sops 62–63/1997 )
3. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäisen henkilökohtaisen työn tekemistä varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa
4. Tämän artiklan 3 kohdan määräysten estämättä verotetaan varallisuudesta, joka koostuu kansainväliseen liikenteeseen käytetystä aluksesta tai ilma-aluksesta sekä tällaisen aluksen tai ilmaaluksen käyttämiseen liittyvästä irtaimesta omaisuudesta, vain siinä sopimusvaltiossa, jossa toiminnan harjoittaja asuu.
5. Muunlaisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön varallisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.
25 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistaminen
1. Mikäli Yhdistyneen i Kuningaskunnan ulkopuolella olevilla alueilla maksettavan veron hyvittämistä Yhdistyneen Kuningaskunnan verosta koskevista Yhdistyneen Kuningaskunnan lainsäädännön määräyksistä ei muuta johdu (mikä ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen):
a) Suomen lainsäädännön ja tämän sopimuksen mukainen välittömästi tai ennakkoperinnällä Suomessa olevasta lähteestä saadusta tulosta tai verotettavasta myyntivoitosta (lukuunottamatta veroa tulosta, josta osinko maksetaan) kannettava Suomen vero hyvitetään sellaisesta samasta tulosta tai verotettavasta myyntivoitosta lasketusta Yhdistyneen Kuningaskunnin verosta, josta Suomen verokin on määrätty.
b) Milloin Suomessa asuva yhtiö maksaa osinkoa Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvalle yhtiölle, joka välittömästi tai välillisesti hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä, hyvityksessä on otettava huomioon (tämän kohdan a) alakohdan määräysten mukaan hyvitettävän Suomen veron lisäksi) yhtiön maksettava Suomen vero tulosta, josta osinko maksetaan. ( Sops 62–63/1997 )
2. Jollei Suomen lainsäädännöstä, joka koskee kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamista, muuta johdu (sikäli kuin tämä lainsäädäntö ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen), kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa seuraavasti:
a) Milloin Suomessa asuva henkilö saa tuloa tai veronalaista myyntivoittoa, josta sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Suomen on, jollei jäljempänä olevan b) kohdan määräyksistä muuta johdu, vähennettävä tämän henkilön Suomen verosta Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan ja sopimuksen mukaisesti maksettua Yhdistyneen kuningaskunnan veroa vastaava määrä, joka lasketaan saman tulon tai myyntivoiton perusteella kuin minkä perusteella Suomen vero lasketaan.
b) Osinko, jonka Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta, jos saaja välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä.
c) Milloin Suomessa asuva henkilö saa tuloa, josta 19 artiklan tai 20 artiklan määräysten mukaan verotetaan vain Yhdistyneessä kuningaskunnassa, se on vapaa Suomen verosta. Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon, joka on vapautettu verosta.
( Sops 62–63/1997 )
3. Tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa katsotaan Yhdistyneessä Kuningaskunnassa asuvan henkilön saama tulo ja myyntivoitto, josta voidaan tämän sopimuksen mukaisesti verottaa Suomessa, Suomessa olevasta lähteestä saaduksi.
Ks. sopimuksen Sops 62–63/1997 noottienvaihto koskien kohtia 1 b) ja 2 b).
26 artikla
26 artikla on poistettu sopimuksella ( Sops 62–63/1997 ).
27 artiklaSyrjinnän kieltäminen
1. Sopimusvaltion kansalaiset eivät saa toisessa sopimusvaltiossa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tuon toisen valtion kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.
2. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kohdistuva verotus ei tuossa toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin siinä valtiossa oleviin samalla alalla toimiviin yrityksiin kohdistuva verotus.
3. Sopimusvaltiossa olevalle yritykselle, jonka pääoman välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistaa tai jonka pääomasta siten määrää toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai henkilöt, ei saa ensinmainitussa valtiossa määrätä muita tai raskaampia veroja taikka verotukseen liittyviä velvoituksia kuin sellaisia, joiden kohteeksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevat muut samanlaiset yritykset joutuvat tai saattavat joutua.
4. Määriteltäessä Yhdistyneen Kuningaskunnan verotuksessa, onko jotakin yhtiötä pidettävä suljettuna yhtiönä, sanontaan “tunnustettu arvopaperipörssi” sisältyy Helsingin arvopaperipörssi.
5. Minkään sanonnan tässä artiklassa ei ole tulkittava velvoittavan kumpaakaan sopimusvaltiota myöntämään muualla asuville luonnollisille henkilöille niitä henkilökohtaisia vähennyksiä, huojennuksia tai alennuksia, joita myönnetään maassa asuville luonnollisille henkilöille, eikä myöskään velvoittavan Yhdistynyttä Kuningaskuntaa myöntämään Suomessa asuvalle yhtiölle suurempaa helpotusta Yhdistyneessä Kuningaskunnassa asuvalta yhtiöltä saatujen osinkojen tuloverosta kuin, mihin ensiksi mainittu yhtiö saattaa olla oikeutettu tämän sopimuksen 11 artiklan perusteella.
6. Sanonta “verotus” tarkoittaa tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.
28 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely
KORVATTU yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäisellä virkkeellä
1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi näiden valtioiden sisäisen lainsäädännön varaamista muutoksenhakukeinoista huolimatta kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen puoleen, missä hän asuu. ( Sops 62–63/1997 )
(käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY
Jos henkilö katsoo, että [ sopimusvaltion ] tai molempien [ sopimusvaltioiden ] toimenpiteet johtavat tai tulevat johtamaan hänen osaltaan verotukseen, joka on [ tämän sopimuksen ] määräysten vastainen, hän voi, näiden [ sopimusvaltioiden ] sisäisessä lainsäädännössä olevista oikeusturvakeinoista riippumatta, saattaa asiansa jommankumman [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi.
(käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY
Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa ensimmäisestä sitä toimenpidettä koskevasta ilmoituksesta, joka aiheuttaa [ sopimuksen ] määräysten vastaisen verotuksen.
2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa molemminpuolisin sopimuksin hoitamaan asia siten, että verotus, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, vältetään. ( Sops 62–63/1997 )
(käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY
Tehty sopimus pannaan täytäntöön [ sopimusvaltioiden ] sisäisessä lainsäädännössä olevista aikarajoista riippumatta.
3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella keskenään harkitakseen sopimuksen määräysten väärää käyttöä ehkäiseviä toimenpiteitä. ( Sops 62–63/1997 )
(käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY
Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita [ sopimuksessa ] ei säännellä.
4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat välittömästi neuvotella keskenään sopimukseen pääsemiseksi edellisissä kohdissa tarkoitetussa mielessä. ( Sops 62–63/1997 )
(käännös)
VI OSA. VÄLIMIESMENETTELY
Yleissopimuksen 19 artikla (Pakollinen sitova välimiesmenettely)
1. Jos:
a) henkilö on saattanut asian [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi [ tämän sopimuksen 28 artiklan 1 kappaleen ] mukaisesti sillä perusteella, että jommankumman [ sopimusvaltion ] tai molempien [ sopimusvaltioiden ] toimenpiteet ovat johtaneet tämän henkilön osalta verotukseen, joka on [ sopimuksen ] määräysten vastainen; ja
b) toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty sopimaan tämän asian ratkaisemisesta [ sopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen ] nojalla kahden vuoden ajanjakson aikana, joka alkaa tapauksen mukaan [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 8 tai 9 kappaleessa tarkoitettuna alkamispäivänä (paitsi jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat ennen tämän ajanjakson päättymistä sopineet eri ajanjaksosta tämän asian osalta ja ilmoittaneet siitä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle),
asiasta syntyneet ratkaisemattomat kysymykset on, jos henkilö sitä kirjallisesti pyytää, jätettävä välimiesmenettelyyn [ yleissopimuksen VI osassa ] kuvatulla tavalla, [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 10 kappaleen määräysten nojalla sopimien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.
2. Jos toimivaltainen viranomainen on keskeyttänyt [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitetun keskinäisen sopimusmenettelyn sillä perusteella, että asia on yhden tai useamman saman kysymyksen osalta vireillä tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on antanut lopullisen päätöksen tai asian käsittely on keskeytetty tai vedetty pois. Lisäksi, jos se henkilö, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, ja toimivaltainen viranomainen ovat sopineet keskinäisen sopimusmenettelyn keskeyttämisestä, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun keskeytys on lopetettu.
3. Jos molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei ole ajoissa antanut jommankumman toimivaltaisen viranomaisen pyytämiä olennaisia lisätietoja [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrätyn ajanjakson alkamisen jälkeen, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen b kohdassa määrättyä ajanjaksoa pidennetään yhtä pitkällä ajanjaksolla kuin se ajanjakso, joka alkaa päivänä, jona tietoja pyydettiin, ja loppuu päivänä, jona ne annettiin.
4. a) Välimiesmenettelyyn jätetyistä kysymyksistä annettava välimiesmenettelyratkaisu toteutetaan [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettua asiaa koskevalla keskinäisellä sopimuksella. Välimiesmenettelyratkaisu on lopullinen.
b) Välimiesmenettelyratkaisu sitoo kumpaakin [ sopimusvaltiota ], paitsi seuraavissa tapauksissa:
i) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei hyväksy keskinäistä sopimusta välimiesmenettelyratkaisun täytäntöönpanosta. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset eivät voi enää jatkaa asian käsittelyä. Henkilön, jota asia välittömästi koskee, katsotaan jättäneen hyväksymättä asiassa annetun välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevan keskinäisen sopimuksen, jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei 60 päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jona ilmoitus keskinäisestä sopimuksesta on lähetetty henkilölle, vedä kaikkia välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevassa keskinäisessä sopimuksessa ratkaistuja kysymyksiä pois tuomioistuimen tai hallinnollisen muutoksenhakuelimen käsittelystä tai muuten lopeta vireillä olevaa näitä kysymyksiä koskevaa oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä tämän keskinäisen sopimuksen mukaisella tavalla.
ii) jos jonkin [ sopimusvaltion ] tuomioistuinten lopullisessa päätöksessä katsotaan, että välimiesmenettelyratkaisu on pätemätön. Tässä tapauksessa katsotaan, ettei [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen mukaista välimiesmenettelypyyntöä ole tehty eikä välimiesmenettelyä ole suoritettu (paitsi [ yleissopimuksen ] 21 artiklaa (Välimiesmenettelyn salassapito) ja 25 artiklaa (Välimiesmenettelyn kustannukset) sovellettaessa). Tässä tapauksessa voidaan tehdä uusi välimiesmenettelypyyntö, paitsi jos toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tällaista uutta pyyntöä ei tule sallia.
iii) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, jatkaa tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä kysymyksistä, jotka ratkaistiin keskinäisessä sopimuksessa välimiesmenettelyratkaisun toteuttamisesta.
5. Sen toimivaltaisen viranomaisen, joka on vastaanottanut [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleen a kohdassa kuvatun alkuperäisen keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön, on kahden kalenterikuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta:
a) lähetettävä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ilmoitus siitä, että se on vastaanottanut pyynnön; ja
b) lähetettävä ilmoitus tästä pyynnöstä ja pyynnön jäljennös toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselle viranomaiselle.
6. Kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön (tai sen jäljennöksen toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselta viranomaiselta), se joko:
a) ilmoittaa asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, että se on vastaanottanut tiedot, jotka tarvitaan asian sisällön käsittelyä varten; tai
b) pyytää tältä henkilöltä lisätietoja tätä varten.
7. Jos toinen tai molemmat toimivaltaisista viranomaisista ovat pyytäneet [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti henkilöltä, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, lisätietoja, jotka tarvitaan asian sisällön arviointia varten, lisätietoja pyytäneen toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kalenterikuukauden kuluessa lisätietojen vastaanottamisesta tältä henkilöltä ilmoitettava tälle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle joko:
a) että se on vastaanottanut pyydetyt tiedot; tai
b) että jotkin pyydetyistä tiedoista vielä puuttuvat.
8. Jos kumpikaan toimivaltainen viranomainen ei ole pyytänyt lisätietoja [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:
a) päivä, jona molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet henkilölle, joka on saattanut asian käsiteltäväksi [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja
b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun toisen [ sopimusvaltion ] toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettu [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 5 kappaleen b kohdan mukaisesti.
9. Jos lisätietoja on pyydetty [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:
a) viimeisin päivä, jona lisätietoja pyytäneet toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 7 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja
b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet kaikki tiedot, jotka jompikumpi toimivaltainen viranomainen on pyytänyt asian käsiteltäväksi saattaneelta henkilöltä.
Jos kuitenkin jompikumpi tai kumpikin toimivaltaisista viranomaisista lähettää [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 7 kappaleen b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, tällaista ilmoitusta on käsiteltävä [ yleissopimuksen 19 artiklan ] 6 kappaleen b kohdan mukaisena lisätietopyyntönä.
10. [ Sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on keskinäisellä sopimuksella [ sopimuksen 28 artiklan mukaisesti ] sovittava [ yleissopimuksen VI osaan ] sisältyvien määräysten soveltamistavasta, mukaan lukien ne vähimmäistiedot, jotka ovat tarpeen jokaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle asian sisällön harkintaa varten. Tällainen sopimus on tehtävä ennen päivää, jona asian ratkaisemattomat kysymykset voidaan ensi kerran jättää välimiesmenettelyyn, ja sitä voidaan muuttaa aika ajoin sen jälkeen.
12. [ Yleissopimuksen 19 artiklan ] muiden määräysten estämättä:
a) keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muutoin kuuluu [ yleissopimuksessa ] määrätyn välimiesmenettelyn piiriin, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos jommankumman [ sopimusvaltion ] tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on jo antanut päätöksen tästä kysymyksestä;
b) jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen, ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille päätöksensä, jommankumman [ sopimusvaltion ] tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin antaa tätä kysymystä koskevan päätöksen, välimiesmenettely on lopetettava.
Yleissopimuksen 20 artikla (Välimiesten nimeäminen)
1. Paitsi siltä osin kuin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä, [ yleissopimuksen VI osan ] osalta sovelletaan [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2—4 kappaletta.
2. Välimiespaneelin jäsenten nimeämistä koskevat seuraavat säännöt:
a) Välimiespaneelin on koostuttava kolmesta jäsenestä (luonnollisesta henkilöstä), joilla on asiantuntemusta tai kokemusta kansainvälisissä veroasioissa.
b) Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä yksi paneelin jäsen 60 päivän kuluessa [ yleissopimuksen ] 19 artiklan 1 kappaleen mukaisen välimiesmenettelypyynnön esittämispäivästä. Kahden näin nimetyn paneelin jäsenen on 60 päivän kuluessa jälkimmäisestä nimeämisestä nimettävä kolmas jäsen, joka toimii välimiespaneelin puheenjohtajana. Puheenjohtaja ei saa olla kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen eikä asua kummallakaan niistä.
c) Kunkin välimiespaneeliin nimetyn jäsenen on oltava puolueeton ja riippumaton [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisista viranomaisista, verohallinnoista ja finanssiministeriöistä sekä kaikista henkilöistä, joita asia välittömästi koskee (samoin kuin heidän neuvonantajistaan) nimeämisen hyväksymisen ajankohtana, säilytettävä puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa koko menettelyn ajan ja vältettävä kohtuullisen ajanjakson ajan sen jälkeen kaikkea sellaista menettelyä, joka voi vahingoittaa vaikutelmaa välimiesten puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta menettelyn osalta.
3. Mikäli [ sopimusvaltion ] toimivaltainen viranomainen ei nimeä välimiespaneelin jäsentä sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2 kappaleessa tai joista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen, nimeää jäsenen tämän toimivaltaisen viranomaisen puolesta.
4. Jos välimiespaneelin kaksi ensimmäistä jäsentä eivät nimeä puheenjohtajaa sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [ yleissopimuksen 20 artiklan ] 2 kappaleessa tai joista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [ sopimusvaltion ] kansalainen, nimeää puheenjohtajan.
Yleissopimuksen 21 artikla (Välimiesmenettelyn salassapito)
1. Ainoastaan sovellettaessa niitä [ yleissopimuksen VI osan ] määräyksiä, [ sopimuksen ] määräyksiä ja [ sopimusvaltioiden ] sisäistä lainsäädäntöä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon, salassapitoon ja hallinnolliseen apuun, välimiespaneelin jäsenten ja jäsenkohtaisen enintään kolmihenkisen henkilökunnan (ja tulevien välimiesten, vain siltä osin kuin on tarpeen todentaa heidän kykynsä täyttää välimiehiä koskevat vaatimukset) katsotaan olevan henkilöitä tai viranomaisia, joille tietoja voidaan ilmaista. Välimiespaneelin tai tulevien välimiesten saamia tietoja ja toimivaltaisten viranomaisten välimiespaneelilta saamia tietoja pidetään tietoina, jotka vaihdetaan [ sopimuksen ] tiedonvaihtoa ja virka-apua koskevien määräysten mukaisesti.
2. [ Sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että välimiespaneelin jäsenet ja heidän henkilökuntansa suostuvat kirjallisesti ennen välimiesmenettelyssä toimimistaan käsittelemään välimiesmenettelyyn liittyviä tietoja niiden salassapito- ja vaitiolovelvoitteiden mukaisesti, jotka kuvataan niissä [ sopimuksen ] määräyksissä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon ja virka-apuun, sekä [ sopimusvaltioiden ] sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.
Yleissopimuksen 22 artikla (Asian ratkaiseminen ennen välimiesmenettelyn päättymistä)
Sovellettaessa [ yleissopimuksen VI osaa ] ja niitä [ sopimuksen ] määräyksiä, joilla määrätään asioiden ratkaisemisesta keskinäisellä sopimuksella, asiaa koskeva keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin välimiesmenettely lopetetaan, jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön esittämisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille:
a) [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset pääsevät keskinäiseen sopimukseen asian ratkaisemisesta; tai
b) asian käsiteltäväksi saattanut henkilö peruuttaa välimiesmenettelyä tai keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyyntönsä.
Yleissopimuksen 23 artikla (Välimiesmenettelyn laji)
1. [ Yleissopimuksen VI osan ] mukaiseen välimiesmenettelyyn sovelletaan seuraavia sääntöjä, paitsi siltä osin kuin [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä:
a) Sen jälkeen, kun asia on jätetty välimiesmenettelyyn, kunkin [ sopimusvaltion ] toimivaltaisen viranomaisen on annettava välimiespaneelille sopimuksella asetettuun päivään mennessä ratkaisuehdotus, jossa käsitellään kaikkia asian ratkaisemattomia kysymyksiä (ottaen huomioon kaikki [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten välillä aikaisemmin siinä asiassa tehdyt sopimukset). Ratkaisuehdotus on rajattava täsmällisten rahamäärien (esimerkiksi tulojen tai kulujen) esittämiseen, tai jos siitä on erityisesti määrätty, [ sopimuksen ] nojalla määrätyn veron maksimiverokantaan, asian jokaisen oikaisu- tai vastaavan kysymyksen osalta. Jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen [ sopimuksen ] määräyksen soveltamisedellytyksiä koskevasta kysymyksestä (jäljempänä "kynnyskysymys"), kuten luonnollisen henkilön asuinpaikasta tai siitä, onko olemassa kiinteä toimipaikka, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia kysymyksiin, joista päättäminen riippuu näiden kynnyskysymysten ratkaisemisesta.
b) Kunkin [ sopimusvaltion ] toimivaltainen viranomainen voi myös antaa ratkaisuehdotusta tukevia kannanottoja välimiespaneelin harkittavaksi. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen, joka antaa ratkaisuehdotuksen tai ratkaisuehdotusta tukevan kannanoton, on annettava siitä jäljennös toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona ratkaisuehdotus ja ratkaisuehdotusta tukeva kannanotto on ollut määrä antaa. Kukin toimivaltainen viranomainen voi myös sopimuksella määrättyyn päivään mennessä antaa välimiespaneelille vastineen toisen toimivaltaisen viranomaisen antamaan ratkaisuehdotukseen ja ratkaisuehdotusta tukevaan kannanottoon. Jäljennös vastineesta on annettava toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona vastine on ollut määrä antaa.
c) Välimiespaneeli valitsee päätöksekseen yhden toimivaltaisten viranomaisten asiaa varten jättämistä ratkaisuehdotuksista jokaisen kysymyksen ja kynnyskysymysten osalta, eikä se sisällytä päätökseen perustelua tai muuta selitystä. Välimiesmenettelyratkaisu hyväksytään paneelin jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Välimiespaneeli antaa päätöksensä kirjallisena tiedoksi [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille. Välimiesmenettelyratkaisulla ei ole ennakkotapausarvoa.
5. Ennen välimiesmenettelyn aloittamista [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että kaikki asian käsiteltäväksi saattaneet henkilöt ja heidän neuvonantajansa hyväksyvät kirjallisesti sen, että ne eivät ilmaise muulle henkilölle välimiesmenettelyn kuluessa jommaltakummalta toimivaltaiselta viranomaiselta tai välimiespaneelilta saamiaan tietoja. Asiaa koskeva [ sopimuksen ] mukainen keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin [ yleissopimuksen VI osan ] mukainen välimiesmenettely lopetetaan, jos asian käsiteltäväksi saattanut henkilö tai joku tämän henkilön neuvonantajista olennaisesti rikkoo tätä vaitiolosopimusta milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä tiedoksi [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisille viranomaisille.
Yleissopimuksen 24 artikla (Sopimus erilaisesta ratkaisusta)
2. [ Yleissopimuksen VI osan ] mukainen välimiesmenettelyratkaisu ei, [ yleissopimuksen ] 19 artiklan 4 kappaleen estämättä, sido [ sopimusvaltioita ], eikä sitä toteuteta, jos [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaiset viranomaiset sopivat kaikkia ratkaisemattomia kysymyksiä koskevasta erilaisesta ratkaisusta kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun välimiesmenettelyratkaisu on annettu niille tiedoksi.
Yleissopimuksen 25 artikla (Välimiesmenettelyn kustannukset)
[ Yleissopimuksen VI osan ] mukaisessa välimiesmenettelyssä [ sopimusvaltiot ] vastaavat välimiespaneelin jäsenten maksuista ja kuluista samoin kuin [ sopimusvaltioille ] välimiesmenettelytoimien yhteydessä kertyneistä kustannuksista tavalla, josta [ sopimusvaltioiden ] toimivaltaisten viranomaisten on sovittava keskinäisellä sopimuksella. Jos tällaista sopimusta ei ole, jokainen [ sopimusvaltio ] vastaa omista ja nimeämänsä paneelin jäsenen kuluista. [ Sopimusvaltiot ] vastaavat yhtäläisin osuuksin välimiespaneelin puheenjohtajan kustannuksista ja muista kuluista, jotka liittyvät välimiesmenettelyn hoitamiseen.
Yleissopimuksen 26 artikla (Yhteensopivuus)
2. Keskinäisestä sopimusmenettelystä syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muuten kuuluu [ yleissopimuksen VI osassa ] määrätyn välimiesmenettelyn alaan, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos kysymys kuuluu sellaisen asian alaan, jonka osalta on aikaisemmin asetettu välimiespaneeli tai vastaava elin sellaisen kahden- tai monenvälisen sopimuksen mukaisesti, jolla määrätään keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvien ratkaisemattomien kysymysten pakollisesta sitovasta välimiesmenettelystä.
3. [ Mikään ] [ yleissopimuksen VI osassa ] ei vaikuta sellaisten laajempien velvoitteiden täyttämiseen, jotka koskevat keskinäisen sopimusmenettelyn yhteydessä syntyvien ratkaisemattomien kysymysten välimiesmenettelyä ja jotka johtuvat muista sopimuksista, joiden osapuolia [ sopimusvaltiot ] ovat tai tulevat olemaan.
Yleissopimuksen 28 artiklan (Välimiesmenettelyn soveltamisala) 2 kappaleen a kohta
Yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti Suomen tasavalta muotoilee seuraavat varaumat niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn yleissopimuksen VI osan määräysten mukaisesti:
1. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy veron välttämisen vastaisten kotimaisten sääntöjen soveltamista kummassa tahansa [ sopimusvaltiossa ]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset veron välttämisen vastaiset säännökset ovat verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 27–30 §:t, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a §:n 9 momentti ja 52 h sekä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettu laki (1217/1994). Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.
2. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy menettely, jonka osalta tuomioistuin on todennut verovelvollisen tai verovelvollisen puolesta toimivan henkilön syylliseksi veropetokseen tai muuhun verorikokseen kummassa tahansa [ sopimusvaltiossa ]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset säännökset ovat rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–4 §:t. Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.
3. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle tuloja tai varallisuutta koskevat asiat, jos kaksinkertaista verotusta ei ole. Kaksinkertainen verotus tarkoittaa sitä, että molemmat [ sopimusvaltiot ] ovat määränneet saman veronalaisen tulon tai varallisuuden osalta veroja, jotka aiheuttavat joko lisää veromaksua, lisää verovelvollisuutta tai peruuntumista taikka alentumista tappioissa, joita voitaisiin käyttää verotettavan tulon kuittaukseen.
4. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määrissä, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, tapaukset, joissa verotettava tapahtuma on ennen viitepäivämäärää;
b) kaikkien muiden kannettavien verojen osalta verot, jotka kannetaan ennen viitepäivämäärää alkaneilla verokausilla.
Tässä varaumassa tarkoitettu viitepäivä on myöhäisin seuraavista:
i) päivä, jona yleissopimusta aletaan soveltaa molemmissa [ sopimusvaltioissa ] kyseessä olevan veron osalta;
ii) tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta tai ilmoituksesta, joka johtaa [ yleissopimuksen VI osan ] soveltumiseen molempien [ sopimusvaltioiden ] osalta; ja
iii) jos kyse, on tapauksesta, joka tulisi välimiesmenettelyn soveltamisalaan sen jälkeen, kun [ yleissopimuksen VI osaa ] on alettu soveltaa molempien [ sopimusvaltioiden ] osalta, [ yleissopimuksen ] 28 artiklan 2 kappaleessa tai 19 artiklan 12 kappaleessa tarkoitetun varauman peruuttamisen johdosta, tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta.
5. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [ yleissopimuksen VI osan ] soveltamisalan ulkopuolelle kaikki asiat, joissa on jätetty hakemus kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä tehdyn yleissopimuksen (90/436/ETY) – niin kuin se on muutettuna – tai muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hyväksymien asiakirjojen tai näitä toimeenpanevien kotimaisten säännösten perusteella.
29 artiklaTietojen vaihtaminen
Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, (jotka tavanmukaisen hallintotoiminnan puitteissa verotusta koskevien säännösten nojalla ovat heidän käytettävissään) jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen määräysten täytäntöönpanemiseksi tai veronkavallusten estämiseksi taikka veronkiertämisen torjumiseksi annettujen hallinnollisten määräysten soveltamiseksi sopimuksessa tarkoitettujen verojen osalta. Täten vaihdettuja tietoja on käsiteltävä salaisina, mutta voidaan kuitenkin ilmaista niille henkilöille (mukaan luettuina tuomioistuimet ja hallintoviranomaiset), joiden tehtävänä on sopimuksessa tarkoitettujen verojen osalta niiden määrääminen, kantaminen, pakkotäytäntöönpano tai niistä johtuva syytteeseenpano. Mitään sellaisia tietoja ei ole kuitenkaan vaihdettava, jotka voisivat paljastaa kauppa-, liike-, teollisuus- tai ammattisalaisuuden tai toimintamenetelmän. ( Sops 62–63/1997 )
30 artiklaAlueellinen ulottuvuus
1. Tämä sopimus voidaan ulottaa, joko sellaisenaan tai tietyin varauksin, käsittämään minkä tahansa sopimuspuolelle kuuluvan alueen, jonka ulkomaisista suhteista jompikumpi sopimuspuoli on vastuussa ja joka kantaa olennaisesti samanlaisia veroja kuin sopimuksen käsittämät verot. jokainen sellainen laajentaminen tulee voimaan siitä päivästä lukien sekä sellaisin varauksin ja ehdoin sopimuksen lakkaaminen mukaan luettuna kuin sopimuspuolten välisellä diplomaattiteitse tapahtuvalla noottienvaihdolla määrätään ja sovitaan.
2. Elleivät sopimusvaltiot toisin sovi, lakkaa tämän sopimuksen voimassaolon päättyessä sen soveltaminen jokaiseen alueeseen, jota se tämän artiklan määräysten perusteella oli laajennettu koskemaan.
30 A artikla (SopS 7–8/1987)Määräyksiä, joita sovelletaan tiettyyn rannikon ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan
1. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä toimintaan, jota harjoitetaan rannikon ulkopuolella (tässä artiklassa “offshore-toiminta”) sopimusvaltiossa olevien merenpohjan, sen sisustan ja niiden luonnonvarojen tutkimisen tai hyväksikäytön yhteydessä.
2. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen, joka harjoittaa offshore-toimintaa toisessa sopimusvaltiossa, katsotaan, jollei tämän artiklan 3 ja 5 kohdasta muuta johdu, harjoittavan liiketoimintaa tässä toisessa valtiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta.
3. Tämän artiklan 2 kohdan määräyksiä ei sovelleta, milloin offshore-toimintaa harjoitetaan toisessa sopimusvaltiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 30 päivän ajan kahdentoista kuukauden ajanjaksona. Tätä kohtaa sovellettaessa noudatetaan seuraavaa:
a) Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys, joka harjoittaa offshore-toimintaa toisessa sopimusvaltiossa, on etuyhteydessä toisen yrityksen kanssa, joka harjoittaa olennaisesti samankaltaista toimintaa siellä, katsotaan ensiksi mainitun yrityksen harjoittavan kaikkea sellaista toimintaa, jota viimeksi mainittu yritys harjoittaa. Tämä sääntö ei kuitenkaan ole voimassa, sikäli kuin viimeksi mainittua toimintaa harjoitetaan samaan aikaan kuin ensiksi mainitun yrityksen omaa toimintaa.
b) Yrityksen katsotaan olevan etuyhteydessä toisen yrityksen kanssa, jos yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisen yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta taikka jos samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat molempien yritysten johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan näiden yritysten pääomasta.
4. Sopimusvaltiossa asuva henkilö, joka harjoittaa offshore-toimintaa toisessa sopimusvaltiossa vapaana ammattina tai muuna samanluonteisena itsenäisenä toimintana, katsotaan harjoittavan tätä toimintaa tässä toisessa valtiossa olevasta kiinteästä paikasta. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa harjoitetusta tällaisesta toiminnasta, ei kuitenkaan veroteta tässä toisessa valtiossa, jos toimintaa harjoitetaan tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 30 päivän ajan kahdentoista kuukauden ajanjaksona.
5. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa tarvikkeiden tai henkilöstön kuljetuksesta aluksella tai ilma-aluksella paikkaan, jossa harjoitetaan offshore-toimintaa, tai hinausaluksen tai erityisen ankkuroinnissa avustavan aluksen käyttämisestä tällaisen toiminnan yhteydessä, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa henkilö asuu.
6. a) Jollei tämän kohdan b kohdan määräyksistä muuta johdu, voidaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa harjoitettuun offshore-toimintaan liittyvästä työstä, sikäli kuin työ tehdään rannikon ulkopuolella tässä toisessa valtiossa, verottaa tässä toisessa valtiossa.
b) Palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa työstä, joka tehdään aluksessa tai ilma-aluksessa, jolla kuljetetaan tarvikkeita tai henkilöstöä paikkaan, jossa harjoitetaan offshore-toimintaa sopimusvaltiossa, tai työstä, joka tehdään hinausaluksessa tai erityisessä ankkuroinnissa avustavassa aluksessa tällaisen toiminnan yhteydessä voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa aluksen tai ilmaaluksen käyttämisestä kertyvän tulon saava henkilö asuu.
(käännös)
YLEISSOPIMUKSEN 7 ARTIKLA – SOPIMUSTEN VÄÄRINKÄYTÖN ESTÄMINEN (PPT-määräys)
[ Sopimukseen ] perustuvaa etuutta ei, [ sopimuksen ] määräysten estämättä, myönnetä tulon tai varallisuuden osalta, jos on kohtuullista päätellä ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tosiasiat ja olosuhteet, että tämän etuuden hankkiminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuuteen, paitsi jos selvitetään, että tämän etuuden myöntäminen olisi näissä olosuhteissa [ sopimuksen ] asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.
31 artiklaVoimaantulo
1. Tämä sopimus oli ratifioitava ja ratifioimiskirjat vaihdettava Helsingissä mahdollisimman pian.
2. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun ratifioimiskirjat on vaihdettu, ja sen määräyksiä sovelletaan siitä lähtien:
a) Yhdistyneessä Kuningaskunnassa:
(i) tuloveron (ja lisäveron) sekä myyntivoittoveron osalta jokaiseen verotusvuoteen, joka alkaa 6 päivänä huhtikuuta 1968 tai sen jälkeen, ja
(ii) yhtiöveron osalta jokaiseen tilivuoteen, joka alkaa 1 päivänä huhtikuuta 1968 tai sen jälkeen;
b) Suomessa:
Suomen verojen osalta 1 päivänä tammikuuta 1969 ja sen jälkeen, vuoden 1968 tai sen jälkeisten vuosien tulojen ja omaisuuden perusteella toimitettavissa verotuksissa.
3. Tämän artiklan 4 kohdan määräysten tarkoittama Suomen hallituksen sekä Yhdistyneen Kuningaskunnan hallituksen välillä 12 päivänä joulukuuta 1951 allekirjoitettu tulon kaksinkertaisen verottamisen ja tuloveron kiertämisen ehkäisemistä koskeva sopimus, sellaisena kuin se on muutettuna 16 päivänä kesäkutita 1966 Lontoossa allekirjoitetulla lisäpöytäkirjalla (josta tämän jälkeen käytetään nimitystä “vuoden 1951 sopimus”) lakkaavat olemasta voimassa niihin veroihin nähden, joihin tätä sopimusta tämän artiklan 2 kohdan mukaan sovelletaan.
4. Mikäli tämän artiklan 5 kohdan määräyksistä ei muuta johdu, milloin jokin “vuoden 1951 sopimuksen” määräys olisi myöntänyt suuremman huojennuksen verosta, sellainen määräys on edelleen voimassa koskien kaikkia ennen tämän sopimuksen voimaantuloa alkaneita vero- tai tilivuosia.
5. Tämän artiklan 2 a- ja 2 b-kohtaa sekä 3 kohtaa ja 4 kohtaa ei sovelleta osinkoihin, vaan tulevat tämän sopimuksen määräykset voimaan ja “vuoden 1951 sopimuksen” määräykset lakkaavat olemasta voimassa osinkoihin nähden, jotka maksetaan tämän sopimuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
6. “Vuoden 1951 sopimus” lakkaa olemasta voimassa viimeisenä tämän artiklan edellä olevien määräysten mukaisena soveltamispäivänä. ( SopS 1–2/1992 )
32 artiklaPäättyminen
Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä vähintään kuusi kuukautta ennen jokaisen vuoden 1972 jälkeen seuraavan kalenterivuoden loppua tehtävällä irtisanomisella. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa:
a) Yhdistyneessä Kuningaskunnassa:
(i) tuloveron (ja lisäveron) ja myyntivoittoveron osalta jokaisena irtisanomisvuotta seuraavan kalenterivuoden huhtikuun 6 päivänä tai sen jälkeen alkavana verotusvuotena;
(ii) yhtiöveron osalta jokaisena irtisanomisvuotta seuraavan kalenterivuoden huhtikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavana tilivuotena;
b) Suomessa:
irtisanomisvuotta seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavana verovuotena.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Lontoossa 17 päivänä heinäkuuta 1969 kahtena suomen- ja englanninkielisenä kappaleena, jotka molemmat ovat yhtä todistusvoimaiset.
Alaviitteet
- 1.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta alkaa soveltaa yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) Yhdistyneen kuningaskunnan kantamien yhteisöverojen osalta 1 päivästä huhtikuuta 2020 alkaen ja Yhdistyneen kuningaskunnan kantamien tuloveron ja pääomatuloveron osalta 6 päivästä huhtikuuta 2020 alkaen.
- 2.
Katso sopimuksen 30A artiklaa välittömästi seuraava laatikko.
- 3.
Katso sopimuksen 30A artiklaa välittömästi seuraava laatikko.
- 4.
Katso sopimuksen 30A artiklaa välittömästi seuraava laatikko.
- 5.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäistä virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäistä virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) Yhdistyneen kuningaskunnan kantamien yhteisöverojen osalta 1 päivästä huhtikuuta 2020 alkaen ja Yhdistyneen kuningaskunnan kantamien tuloveron ja pääomatuloveron osalta 6 päivästä huhtikuuta 2020 alkaen.
- 6.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) Yhdistyneen kuningaskunnan kantamien yhteisöverojen osalta 1 päivästä huhtikuuta 2020 alkaen ja Yhdistyneen kuningaskunnan kantamien tuloveron ja pääomatuloveron osalta 6 päivästä huhtikuuta 2020 alkaen.
- 7.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 2 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 2 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) Yhdistyneen kuningaskunnan kantamien yhteisöverojen osalta 1 päivästä huhtikuuta 2020 alkaen ja Yhdistyneen kuningaskunnan kantamien tuloveron ja pääomatuloveron osalta 6 päivästä huhtikuuta 2020 alkaen.
- 8.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 3 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta alkaa soveltaa yleissopimuksen 16 artiklan 3 kappaleen toista virkettä tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) Yhdistyneen kuningaskunnan kantamien yhteisöverojen osalta 1 päivästä huhtikuuta 2020 alkaen ja Yhdistyneen kuningaskunnan kantamien tuloveron ja pääomatuloveron osalta 6 päivästä huhtikuuta 2020 alkaen.
- 9.
Yleissopimuksen 36 artiklan 1 kappaleen mukaisesti yleissopimuksen VI osan määräyksiä (Välimiesmenettely) aletaan soveltaa tähän sopimukseen:
a) niiden asioiden suhteen, jotka saatetaan sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi 1 päivänä kesäkuuta 2019 tai sen jälkeen; ja
b) niiden asioiden suhteen, jotka saatetaan sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi ennen 1 päivää kesäkuuta 2019, päivästä, jona molemmat sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet tallettajalle keskinäiseen sopimukseen pääsemisestä yleissopimuksen 19 artiklan (Pakollinen sitova välimiesmenettely) 10 kappaleen mukaisesti ja antaneet tiedon siitä yhdestä tai useammasta päivästä, jona nämä asiat katsotaan saatetuksi sopimusvaltion (sellaisena kuin se kuvataan yleissopimuksen 19 artiklan (Pakollinen sitova välimiesmenettely) 1 kappaleen a kohdassa) toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi tämän keskinäisen sopimuksen ehtojen mukaisesti.
Välimiesmenettelyyn VI osan määräysten mukaisesti otettavien asioiden soveltamisala on kuitenkin rajoitettu sopimusvaltioiden yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti tehtyjen varaumien vuoksi. Nämä varaumat on esitetty tämän laatikon lopussa.
- 10.
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 ja 3 kappaleen mukaisesti Suomen tasavalta alkaa soveltaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) kaikkien muiden Suomen tasavallan kantamien verojen osalta veroihin, jotka kannetaan 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen alkavilla verokausilla;
sekä
Yleissopimuksen 35 artiklan 1 kappaleen mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta alkaa soveltaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta tähän sopimukseen:
a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, jos tällaiset verot aiheuttava tapahtuma tapahtuu 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen; ja
b) Yhdistyneen kuningaskunnan kantamien yhteisöverojen osalta 1 päivästä huhtikuuta 2020 alkaen ja Yhdistyneen kuningaskunnan kantamien tuloveron ja pääomatuloveron osalta 6 päivästä huhtikuuta 2020 alkaen.