14/2017

1 §

2 §

3 §

4 §

1 artikla

Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa:

1 "yleissopimusalue" tarkoittaa kansainvälisen oikeuden mukaisesti perustettua sopimusvaltion talousvyöhykettä tai, jos sopimusvaltio ei ole perustanut talousvyöhykettä, välittömästi asianomaisen sopimusvaltion aluemeren ulkopuolella olevaa ja siihen rajoittuvaa aluetta, jonka kyseinen valtion on määrännyt kansainvälisen oikeuden mukaisesti ulottumaan enintään 200 meripeninkulman päähän niistä perusviivoista, joista sen aluemeren leveys mitataan.

2 "alus" tarkoittaa mitä tahansa mertakulkevaa alusta tyypistä riippumatta, mukaan luettuna kantosiipialukset, ilmatyynyalukset, uppoalukset, kelluvat alukset ja kelluvat alustat, lukuun ottamatta sitä, kun alustat ovat määräpaikallaan ja niitä käytetään merenpohjan mineraalivarojen tutkimiseen, hyödyntämiseen tai tuottamiseen.

3 "merenkulkuonnettomuus" tarkoittaa alusten yhteentörmäystä, karilleajoa tai muuta merenkulkuvahinkoa tai muuta tapahtumaa aluksella tai sen ulkopuolella, joka aiheuttaa tai uhkaa välittömästi aiheuttaa alukselle tai sen lastille aineellista vahinkoa.

4 "hylky", merenkulkuonnettomuuden jälkeen, tarkoittaa:

(a) uponnutta tai karille ajanutta alusta; tai

(b) osaa uponneesta tai karille ajaneesta aluksesta, mukaan luettuna aluksella oleva tai ollut esine; tai

(c) esinettä, joka on kadonnut merellä aluksesta ja joka on ajautunut karille, uponnut tai on merellä tuuliajolla; tai

(d) alusta, joka on uppoamassa tai ajamassa karille, tai jonka voidaan kohtuudella olettaa uppoavan tai ajavan karille, jos tehokkaisiin toimenpiteisiin aluksen tai vaaraan joutuneen omaisuuden pelastamiseksi ei ole ryhdytty.

5 "vaara" tarkoittaa tilannetta tai uhkaa,

(a) joka muodostaa vaaran tai esteen merenkululle; tai

(b) josta voidaan kohtuudella olettaa seuraavan huomattavia haittavaikutuksia meriympäristölle tai vahinkoa rannikolle tai tähän liittyviin etuihin yhdessä tai useassa valtiossa.

6 "tähän liittyvä etu" tarkoittaa rannikkovaltion etuja, joihin hylky suoraan vaikuttaa tai joita se suoraan uhkaa, kuten:

(a) meren rannikolla, satamissa ja suistoissa tapahtuva toiminta, mukaan luettuna kalastus, joka on olennainen elinkeino kyseisille henkilöille;

(b) matkailukohteet ja kyseisen alueen muut taloudelliset edut;

(c) rannikon väestön terveys ja alueen hyvinvointi, mukaan luettuna meren elollisten luonnonvarojen ja luonnoneliöstön suojelu; ja

(d) avomeren ja merenalainen infrastruktuuri.

7 "poistaminen" tarkoittaa hylyn muodostaman vaaran ehkäisyä, lieventämistä tai poistoa. "Poistaa", "poistettu" ja "poisto" tulkitaan vastaavasti.

8 "rekisteröity omistaja" tarkoittaa aluksen omistajaksi rekisteröityä henkilöä tai henkilöitä tai, rekisteröinnin puuttuessa henkilöä tai henkilöitä, jotka omistavat aluksen merenkulkuonnettomuuden tapahtuessa. Jos aluksen kuitenkin omistaa valtio ja sitä käyttää yhtiö, joka kyseisessä valtiossa on rekisteröity aluksen laivanisännäksi, "rekisteröity omistaja" tarkoittaa tällaista yhtiötä.

9 "aluksen laivanisäntä" (operator) tarkoittaa aluksen omistajaa tai muuta organisaatiota tai henkilöä kuten henkilöä, joka laivanisännän sijasta on vastuussa aluksen käytöstä (manager) tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahdinantajaa (bareboat-rahtaaja) , jolle aluksen omistaja on antanut vastuun aluksen käytöstä ja joka on vastuun ottaessaan luvannut huolehtia kaikista velvollisuuksista ja vastuista, joista määrätään kansainvälisessä turvallista johtamista koskevassa säännöstössä (International Safety Management Code), sellaisena kuin se on muutettuna.

10 "asianomainen valtio" tarkoittaa valtiota, jonka yleissopimusalueella hylky sijaitsee.

11 "aluksen rekisteröintivaltio" tarkoittaa rekisteröidyn aluksen osalta aluksen rekisteröintivaltiota ja rekisteröimättömän aluksen osalta valtiota, jonka lippua alus on oikeutettu käyttämään.

12 "järjestö" tarkoittaa Kansainvälistä merenkulkujärjestöä.

13 "pääsihteeri" tarkoittaa järjestön pääsihteeriä.

2 artikla

Tavoitteet ja yleiset periaatteet

1 Sopimusvaltio voi toteuttaa tämän yleissopimuksen mukaisia toimia poistettaessa hylkyä, joka aiheuttaa vaaran yleissopimusalueella.

2 Asianomaisen valtion 1 kohdan mukaisesti toteuttamien toimien on oltava oikeassa suhteessa vaaraan nähden.

3 Kyseiset toimet eivät saa olla laajempia kuin mikä on kohtuullista vaaran aiheuttavan hylyn poistamiseksi ja ne on lopetettava heti, kun hylky on poistettu; niillä ei saa tarpeettomasti puuttua muiden valtioiden, mukaan luettuna aluksen rekisteröintivaltio, eikä asianomaisten luonnollisten tai oikeushenkilöiden oikeuksiin ja etuihin.

4 Tämän yleissopimuksen soveltaminen yleissopimusalueella ei oikeuta sopimusvaltiota vaatimaan tai harjoittamaan täysivaltaisuutta tai täysivaltaisia oikeuksia minkään aavan meren osan suhteen.

5 Sopimusvaltiot pyrkivät tekemään yhteistyötä, kun hylyn aiheuttanut merenkulkuonnettomuus vaikuttaa muuhunkin valtioon kuin asianomaiseen valtioon.

3 artikla

Soveltamisala

1 Ellei tässä yleissopimuksessa toisin määrätä, yleissopimusta sovelletaan hylkyihin yleissopimusalueella.

2 Sopimusvaltio voi laajentaa tämän yleissopimuksen soveltamista hylkyihin, jotka sijaitsevat sen alueella, mukaan luettuna aluemeri, 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Siinä tapauksessa se ilmoittaa asiasta pääsihteerille ilmaistessaan halunsa tulla tämän yleissopimuksen sitomaksi tai milloin hyvänsä sen jälkeen. Sopimusvaltion ilmoitus soveltaa tätä yleissopimusta alueellaan, mukaan luettuna aluemeri, sijaitseviin hylkyihin ei rajoita valtion oikeuksia ja velvollisuuksia toteuttaa sen alueella, mukaan luettuna aluemeri, sijaitsevia hylkyjä koskevia muita toimia kuin niiden paikannusta, merkintää ja poistamista tämän yleissopimuksen mukaisesti. Tämän yleissopimuksen 10, 11 ja 12 artiklan määräyksiä ei sovelleta tällaisiin toimiin, lukuun ottamatta tämän yleissopimuksen 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitettuja toimia.

3 Kun sopimusvaltio on tehnyt 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, asianomaisen valtion yleissopimusalue sisältää kyseisen sopimusvaltion alueen, mukaan luettuna aluemeri.

4 Edellä 2 kohdan mukaisesti tehty ilmoitus tulee kyseisen sopimusvaltion osalta voimaan yleissopimuksen voimaantulohetkellä, jos se on tehty ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa kyseisen sopimusvaltion osalta. Jos ilmoitus on tehty sen jälkeen, kun tämä yleissopimus on tullut voimaan kyseisen sopimusvaltion osalta, se tulee voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen, kun pääsihteeri on vastaanottanut sen.

5 Sopimusvaltio, joka on tehnyt 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, voi milloin tahansa irtisanoa sen ilmoittamalla asiasta pääsihteerille. Irtisanomisilmoitus tulee voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen, kun pääsihteeri on vastaanottanut sen, ellei ilmoituksessa määritellä myöhäisempää ajankohtaa.

4 artikla

Soveltamisalan rajoittaminen

1 Tätä yleissopimusta ei sovelleta vuoden 1969 kansainvälisen yleissopimuksen väliintulosta öljysaastuntaonnettomuuksissa aavalla merellä, sellaisena kuin se on muutettuna, tai vuoden 1973 pöytäkirjan väliintulosta aavalla merellä muista aineista kuin öljystä johtuvissa pilaantumistapauksissa, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisiin toimiin.

2 Tätä yleissopimusta ei sovelleta sota-aluksiin eikä muihin valtion omistamiin tai käyttämiin aluksiin, joita käytetään kyseisenä ajankohtana yksinomaan muuhun kuin kaupalliseen tarkoitukseen, ellei kyseinen valtio toisin päätä.

3 Jos sopimusvaltio päättää soveltaa tätä yleissopimusta sota-aluksiinsa tai muihin 2 kohdassa tarkoitettuihin aluksiin, se ilmoittaa siitä pääsihteerille ja täsmentää soveltamisen ehdot ja edellytykset.

4 (a) Jos sopimusvaltio on tehnyt 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, seuraavia tämän yleissopimuksen määräyksiä ei sovelleta sen alueella, mukaan luettuna aluemeri:

(i) 2 artiklan 4 kohta;

(ii) 9 artiklan 1, 5, 7, 8, 9 ja 10 kohta; ja

(iii) 15 artikla.

(b) Yleissopimuksen 9 artiklan 4 kohta, siltä osin kuin sitä sovelletaan sopimusvaltion alueeseen, mukaan luettuna aluemeri, kuuluu seuraavasti:

Jollei asianomaisen valtion lainsäädännössä toisin säädetä, rekisteröity omistaja voi tehdä sopimuksen pelastajan tai muun henkilön kanssa siitä, että tämä poistaa vaaraa aiheuttavaksi määritellyn hylyn omistajan puolesta. Ennen poistamisen aloittamista asianomainen valtio voi asettaa poistolle ehtoja vain siinä määrin, mikä on tarpeen sen varmistamiseksi, että poistamisessa otetaan huomioon meriympäristön turvallisuus ja suojelu.

5 artikla

Hylyistä ilmoittaminen

1 Sopimusvaltio vaatii sen lipun alla purjehtivan aluksen päällikköä ja laivanisäntää ilmoittamaan asianomaiselle valtiolle viipymättä, jos alus on ollut osallisena hylyn aiheuttaneessa merenkulkuonnettomuudessa. Mikäli aluksen päällikkö tai laivanisäntä on täyttänyt tämän artiklan ilmoittamisvelvollisuuden, toisen heistä ei tarvitse tehdä ilmoitusta.

2 Kyseisessä ilmoituksessa annetaan rekisteröidyn omistajan nimi ja päätoimipaikka sekä kaikki asianomaisen valtion tarvitsemat olennaiset tiedot sen toteamiseen, muodostaako hylky 6 artiklassa tarkoitetun vaaran, mukaan luettuina:

(a) hylyn tarkka sijainti;

(b) hylyn tyyppi, koko ja rakenne;

(c) hylyn vahingon luonne ja hylyn kunto;

(d) lastin luonne ja määrä, erityisesti vaaralliset ja haitalliset aineet; sekä

(e) aluksessa olevan öljyn määrä ja tyypit, mukaan luettuina bunkkeriöljy ja voiteluöljy.

6 artikla

Vaaran määrittely

Määrittäessään muodostaako hylky vaaraa asianomainen valtio ottaa huomioon seuraavat seikat:

(a) hylyn tyyppi, koko ja rakenne;

(b) veden syvyys alueella;

(c) vuoroveden vaihteluväli ja virtaukset alueella;

(d) erityisen herkät merialueet, jotka on tunnistettu ja tarvittaessa nimetty järjestön hyväksymien suuntaviivojen mukaisesti, tai yksinomaisen talousvyöhykkeen selvästi määritetty alue, jossa on toteutettu pakollisia erityistoimia vuoden 1982 Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 211 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

(e) meriteiden tai vahvistettujen liikennekaistojen läheisyys;

(f) liikennetiheys ja -taajuus;

(g) liikennetyyppi;

(h) hylyn lastin luonne ja määrä, öljyn määrä ja tyypit (kuten bunkkeriöljy ja voiteluöljy) hylyssä sekä etenkin vahinko, joka todennäköisesti aiheutuisi lastin tai öljyn pääsemisestä meriympäristöön;

(i) satamalaitteiden haavoittuvuus;

(j) vallitsevat meteorologiset ja hydrografiset olosuhteet;

(k) alueen vedenalainen pinnanmuodostus;

(l) hylyn korkeus vedenpinnan ylä- tai alapuolella astronomisen vuoroveden ollessa alimmillaan;

(m) hylyn akustinen ja magneettinen profiili;

(n) läheisyys avomerilaitoksiin, putkiin, televiestintäkaapeleihin ja vastaaviin rakenteisiin; sekä

(o) muut olosuhteet, jotka voivat edellyttää hylyn poistamista.

7 artikla

Hylkyjen paikannus

1 Kun asianomainen valtio on saanut tiedon hylystä, se käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, mukaan luettuna valtioiden ja järjestöjen hyvät palvelukset, varoittaakseen kiireellisesti merenkulkijoita ja asianosaisia valtioita hylyn luonteesta ja sijainnista.

2 Jos asianomaisella valtiolla on syytä olettaa hylyn muodostavan vaaran, se varmistaa, että kaikkiin mahdollisiin toimiin hylyn tarkan sijainnin määrittämiseksi ryhdytään.

8 artikla

Hylkyjen merkitseminen

1 Jos asianomainen valtio katsoo hylyn muodostavan vaaran, valtio varmistaa, että kaikkiin kohtuullisiin toimiin hylyn merkitsemiseksi ryhdytään.

2 Hylyn merkitsemisessä tehdään kaikki mahdolliset toimet sen varmistamiseksi, että merkinnöissä noudatetaan kansainvälisesti hyväksyttyä merkintäjärjestelmää, joka on käytössä hylyn sijaintialueella.

3 Asianomainen valtio jakaa merkintää koskevat tiedot käyttämällä kaikkia asianmukaisia keinoja, mukaan luettuna asianmukaiset merenkulkualan julkaisut.

9 artikla

Hylkyjen poistamista tukevat toimet

1 Jos asianomainen valtio katsoo, että hylky muodostaa vaaran, valtio välittömästi:

(a) ilmoittaa siitä aluksen rekisteröintivaltiolle ja rekisteröidylle omistajalle; ja

(b) neuvottelee aluksen rekisteröintivaltion ja muiden valtioiden, joihin hylky vaikuttaa, kanssa hylyn suhteen ryhdyttävistä toimista.

2 Rekisteröity omistaja poistaa hylyn, jonka katsotaan muodostavan vaaran.

3 Kun hylyn on katsottu muodostavan vaaran, rekisteröity omistaja tai muu asianosainen toimittaa asianomaisen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle näyttöä vakuutuksesta tai muusta rahavakuudesta, kuten 12 artiklassa vaaditaan.

4 Rekisteröity omistaja voi tehdä sopimuksen pelastajan tai muun henkilön kanssa siitä, että tämä poistaa vaaraa aiheuttavaksi määritellyn hylyn omistajan puolesta. Ennen poistamisen aloittamista asianomainen valtio voi asettaa poistolle ehtoja vain siinä määrin kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että poistamisessa otetaan huomioon meriturvallisuus ja meriympäristön suojelu.

5 Kun 2–4 kohdassa tarkoitettu poistaminen on aloitettu, asianomainen valtio voi puuttua poistoon vain siinä määrin kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että poistamisessa otetaan huomioon meriturvallisuus ja meriympäristön suojelu.

6 Asianomainen valtio:

(a) asettaa kohtuullisen määräajan, jonka puitteissa rekisteröity omistaja poistaa hylyn, ottaen huomioon 6 artiklan mukaisesti määritetyn vaaran luonne;

(b) ilmoittaa rekisteröidylle omistajalle kirjallisesti asettamastaan määräajasta, ja siitä että, jos rekisteröity omistaja ei poista hylkyä määräaikaan mennessä, se voi poistaa hylyn rekisteröidyn omistajan kustantamana; ja

(c) ilmoittaa rekisteröidylle omistajalle kirjallisesti siitä, että se puuttuu tilanteeseen viipymättä, jos vaarasta tulee erityisen vakava.

7 Jos rekisteröity omistaja ei poista hylkyä 6 kohdan a alakohdassa asetettuun määräaikaan mennessä tai rekisteröityyn omistajaan ei saada yhteyttä, asianomainen valtio voi poistaa hylyn käytännöllisimmin ja tehokkaimmin käytettävissä olevin keinoin ottaen huomioon meriturvallisuus ja meriympäristön suojelu.

8 Jos vaaditaan välitöntä toimintaa, ja asianomainen valtio on tiedottanut tästä aluksen rekisteröintivaltiota ja rekisteröityä omistajaa, valtio voi poistaa hylyn käytännöllisimmin ja tehokkaimmin käytettävissä olevin keinoin ottaen huomioon meriturvallisuus ja meriympäristön suojelu.

9 Sopimusvaltiot ryhtyvät asianmukaisiin toimiin kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti varmistaakseen, että niiden rekisteröidyt omistajat noudattavat 2 ja 3 kohdan määräyksiä.

10 Sopimusvaltiot antavat tarvittaessa asianomaiselle valtiolle luvan toimia 4 ja 8 kohdan mukaisesti.

11 Asianomainen valtio toimittaa tässä artiklassa tarkoitetut tiedot rekisteröidylle omistajalle, joka määritellään 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa ilmoituksissa.

10 artikla

Omistajan vastuu

1 Jollei 11 artiklassa toisin määrätä, rekisteröity omistaja on vastuussa 7, 8 ja 9 artiklan mukaisista hylyn paikantamisesta, merkitsemisestä ja poistamisesta aiheutuvista kustannuksista, ellei rekisteröity omistaja todista, että hylyn aiheuttanut merenkulkuonnettomuus:

(a) on aiheutunut sotaan, vihollisuuteen, sisällissotaan tai kapinaan liittyneestä teosta tai poikkeuksellisesta, väistämättömästä ja ylivoimaisesta luonnonilmiöstä;

(b) on kokonaan aiheutunut kolmannen osapuolen teosta tai laiminlyönnistä, jonka tarkoituksena on ollut vahingon aiheuttaminen; tai

(c) on kokonaan aiheutunut merkkivalojen tai muiden meren kulun opasteiden hoidosta vastaavan valtion tai muun viranomaisen tämän tehtävän suorittamisessa tekemästä laiminlyönnistä tai muusta virheestä.

2 Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta rekisteröidyn omistajan oikeuteen rajoittaa vastuuta sovellettavan kansallisen tai kansainvälisen järjestelmän puitteissa, kuten vuoden 1976 yleissopimuksen merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna.

3 Artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia koskevia vaatimuksia ei voi esittää rekisteröityä omistajaa vastaan muutoin kuin tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Tämä ei rajoita sen sopimusvaltion muita oikeuksia ja velvollisuuksia, joka on tehnyt 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen alueellaan, mukaan luettuna aluemeri, sijaitsevista hylyistä, kuin paikannusta, merkitsemistä ja poistamista tämän yleissopimuksen mukaisesti.

4 Mikään tämän artiklan määräys ei rajoita takaisinsaantioikeutta kolmansien osapuolten suhteen.

11 artikla

Vahingonkorvausvelvollisuutta koskevat poikkeukset

1 Rekisteröity omistaja ei ole tämän yleissopimuksen mukaan velvollinen maksamaan 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia, jos ja siinä määrin kuin vahingonkorvausvelvollisuus kyseisistä kustannuksista olisi ristiriidassa seuraavien kanssa:

(a) vuoden 1969 kansainvälinen yleissopimus öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta, sellaisena kuin se on muutettuna;

(b) vuoden 1996 kansainvälinen yleissopimus vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä, sellaisena kuin se on muutettuna;

(c) vuoden 1960 yleissopimus vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla, sellaisena kuin se on muutettuna, tai vuoden 1963 Wienin yleissopimus korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla, sellaisena kuin se on muutettuna; tai kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään ydinvahinkoja koskevan korvausvastuun rajoittamisesta tai kielletään se; tai

(d) vuoden 2001 kansainvälinen yleissopimus aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta, sellaisena kuin se on muutettuna;

edellyttäen, että kyseistä yleissopimusta sovelletaan ja se on voimassa.

2 Siinä määrin kuin tämän yleissopimuksen mukaiset toimet katsotaan pelastukseksi sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä tai kansainvälisessä yleissopimuksessa, kyseistä lakia tai yleissopimusta sovelletaan pelastajille maksettavaan palkkioon tai korvaukseen tämän yleissopimuksen määräykset pois sulkien.

12 artikla

Pakollinen vakuutus tai muu rahavakuus

1 Sellaisen aluksen, jonka bruttovetoisuus on vähintään 300 ja joka purjehtii sopimusvaltion lipun alla, rekisteröidyllä omistajalla on oltava vakuutus tai muu rahavakuus, esimerkiksi pankin tai vastaavan laitoksen takaus, joka kattaa rekisteröidyn omistajan vastuun pilaantumisvahingosta sellaiseen määrään saakka, joka vastaa sovellettavan kansallisen tai kansainvälisen, vastuun rajoittamista koskevan järjestelmän mukaisia rajoja, mutta joka tapauksessa enintään merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta vuonna 1976 tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

2 Jokaiselle alukselle, jonka bruttovetoisuus on vähintään 300, on aluksen rekisteröintivaltion asianmukaisen viranomaisen myönnettävä todistus, jolla osoitetaan, että vakuutus tai muu rahavakuus on voimassa tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti, sen jälkeen kun on todettu, että 1 kohdan määräykset on täytetty. Sopimusvaltiossa rekisteröidylle alukselle tällaisen todistuksen myöntää tai vahvistaa rekisteröintivaltion toimivaltainen viranomainen. Alukselle; jota ei ole rekisteröity missään sopimusvaltiossa, todistuksen voi myöntää tai vahvistaa minkä tahansa sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen. Pakollisen vakuutustodistuksen on oltava tämän yleissopimuksen liitteessä olevan mallin mukainen, ja siinä on oltava seuraavat tiedot:

(a) aluksen nimi, numero- tai kirjaintunnus ja rekisteröintisatama;

(b) aluksen bruttovetoisuus;

(c) rekisteröidyn omistajan nimi ja päätoimipaikka;

(d) aluksen IMO-tunnistenumero;

(e) vakuuden tyyppi ja kesto;

(f) vakuutuksen antajan tai muun vakuuden antajan nimi ja päätoimipaikka sekä tarvittaessa se toimipaikka, jossa vakuutus tai vakuus annetaan; ja

(g) todistuksen voimassaoloaika, joka ei saa ylittää vakuutuksen tai muun vakuuden voimassaoloaikaa.

3 (a) Sopimusvaltio voi valtuuttaa tunnustamansa laitoksen tai elimen myöntämän 2 kohdassa tarkoitetun todistuksen. Kyseisen laitoksen tai elimen on ilmoitettava tälle sopimusvaltiolle todistusten antamisesta. Sopimusvaltio takaa kaikissa tapauksissa täysin näin myönnetyn todistuksen täydellisyyden ja oikeellisuuden ja sitoutuu varmistamaan velvoitteen täyttämisen edellyttämät järjestelyt.

(b) Sopimusvaltion on ilmoitettava pääsihteerille

(i) tunnustamalleen laitokselle tai elimelle siirrettyyn toimivaltaan liittyvistä erityisistä velvoitteista ja ehdoista;

(ii) tällaisen toimivallan peruuttamisesta; ja

(iii) päivä, jona toimivallan siirtäminen tai peruuttaminen tulee voimaan.

Toimivallan siirtäminen tulee voimaan aikaisintaan kolme kuukautta sen jälkeen, kun asiaa koskeva ilmoitus on annettu pääsihteerille.

(c) Laitos tai elin, joka on tämän kohdan mukaisesti valtuutettu myöntämään todistuksia, on vähintään valtuutettava peruuttamaan todistukset, kun niiden myöntämisehdot eivät enää täyty. Laitoksen tai elimen on kaikissa tapauksissa ilmoitettava todistuksen peruuttamisesta valtiolle, jonka puolesta todistus on myönnetty.

4 Todistus on kirjoitettava sen myöntävän valtion virallisella kielellä tai kielillä. Jos käytettävä kieli ei ole englanti, ranska tai espanja, tekstiin on liitettävä käännös jollekin näistä kielistä ja valtion niin päättäessä valtion virallinen kieli (kielet) voidaan jättää pois.

5 Todistusta on säilytettävä aluksella, ja sen jäljennös talletetaan aluksen rekisteröineen viranomaisen huostaan tai, jos alusta ei ole rekisteröity sopimusvaltiossa, sen viranomaisen huostaan, joka myöntää tai vahvistaa todistuksen.

6 Vakuutus tai muu rahavakuus ei täytä tämän artiklan vaatimuksia, jos sen voimassaolo voi muista syistä kuin 2 kohdan mukaisessa todistuksessa määritetyn vakuutuksen tai vakuuden voimassaoloajan päättymisen vuoksi päättyä ennen kuin kolme kuukautta on kulunut siitä päivästä, jona sen päättymisestä ilmoitetaan 5 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille, ellei todistusta ole toimitettu kyseisille viranomaisille tai ellei uutta todistusta ole myönnetty kyseisen ajanjakson kuluessa. Edellä olevia määräyksiä sovelletaan myös sellaiseen vakuutuksen tai vakuuden muutokseen, jonka seurauksena tämän artiklan vaatimukset eivät enää täyty.

7 Aluksen rekisteröintivaltio päättää todistuksen myöntämisehdoista ja voimassaoloajasta tämän artiklan määräysten mukaisesti ja ottaen huomioon järjestön hyväksymät suuntaviivat rekisteröityjen omistajien taloudellisesta vastuusta.

8 Tämän yleissopimuksen määräysten ei katsota estävän sopimusvaltiota käyttämästä muilta valtioilta tai järjestöltä tai muilta kansainvälisiltä järjestöiltä tämän yleissopimuksen soveltamista varten saatuja tietoja, jotka koskevat vakuutuksen tai rahavakuuden antajien taloudellista asemaa. Tällaisessa tapauksessa sopimusvaltio, joka käyttää kyseisiä tietoja, ei vapaudu vastuusta, joka sillä on 2 kohdan edellyttämän todistuksen myöntävänä valtiona.

9 Sopimusvaltiot hyväksyvät toisen sopimusvaltion viranomaisten myöntämät ja vahvistamat todistukset tämän yleissopimuksen soveltamistarkoituksessa ja katsovat ne yhtä päteviksi kuin niiden itsensä myöntämät tai vahvistamat todistukset, vaikka ne olisi myönnetty tai vahvistettu aluksille, joita ei ole rekisteröity sopimusvaltiossa. Sopimusvaltio voi milloin tahansa pyytää neuvotteluja todistuksen myöntävän tai vahvistavan valtion kanssa, jos se uskoo, että vakuutustodistuksessa mainittu vakuutuksenantaja tai takuun antaja ei pysty taloudellisesti täyttämään tämän yleissopimuksen velvoitteita.

10 Tämän yleissopimuksen nojalla tehdyt korvausvaatimukset voidaan esittää suoraan vakuutuksenantajalle tai muulle henkilölle, joka on antanut rahavakuuden rekisteröidyn omistajan vastuusta. Tällaisessa tapauksessa vastaaja voi vedota niihin seikkoihin, joihin myös rekisteröity omistaja olisi voinut vedota (ei kuitenkaan aluksen omistajan vararikkoon tai toiminnan lopettamiseen), mukaan luettuna vastuun rajoittaminen sovellettavan kansallisen tai kansainvälisen järjestelmän mukaisesti. Vastaaja voi tämän lisäksi, vaikka rekisteröidyllä omistajalla ei olisi oikeutta vastuun rajoittamiseen, rajoittaa vastuunsa määrään, joka vastaa 1 kohdan mukaisesti ylläpidettävän vakuutuksen tai muun rahavakuuden määrää. Lisäksi vastaaja voi vedota siihen, että merenkulkuonnettomuus on johtunut rekisteröidyn omistajan tahallisesta teosta, mutta hän ei voi vedota muihin sellaisiin seikkoihin, joihin hän olisi voinut vedota rekisteröidyn omistajan häntä vastaan aloittamassa oikeudenkäynnissä. Vastaajalla on kaikissa tapauksissa oikeus vaatia rekisteröidyn omistajan osallistumista oikeudenkäyntiin.

11 Sopimusvaltio ei saa milloinkaan sallia sellaisen aluksen liikennöintiä, jolla on oikeus purjehtia sen lipun alla ja johon tätä artiklaa sovelletaan, ellei sille ole myönnetty 2 tai 14 kohdan mukaista todistusta.

12 Jollei tämän artiklan määräyksistä muuta johdu, kunkin sopimusvaltion on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti varmistettava, että 1 kohdan vaatimusten mukainen vakuutus tai muu vakuus on voimassa sellaisilla aluksilla, joiden bruttovetoisuus on vähintään 300 ja jotka tulevat sen alueella olevaan satamaan tai sen aluemerellä sijaitsevaan avomerilaitokseen tai lähtevät sieltä, riippumatta siitä, missä alukset on rekisteröity.

13 Tämän artiklan 5 kohdan määräyksistä riippumatta sopimusvaltio voi ilmoittaa pääsihteerille, että 12 kohdan soveltamistarkoituksessa aluksilta ei vaadita 2 kohdan edellyttämän todistuksen säilyttämistä aluksella eikä sen esittämistä aluksen tullessa sopimusvaltion alueella sijaitsevaan satamaan tai aluemerellä sijaitsevaan avomerilaitokseen tai lähtiessä sieltä, jos 2 kohdan edellyttämän todistuksen myöntävä sopimusvaltio on ilmoittanut pääsihteerille pitävänsä yllä todistuksen olemassaolon osoittavaa sähköistä rekisteriä, johon kaikilla sopimusvaltioilla on pääsy ja jonka avulla sopimusvaltiot voivat täyttää 12 kohdan mukaiset velvoitteensa.

14 Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta sopimusvaltion omistamaan alukseen, jonka osalta ei ole voimassa vakuutusta tai rahavakuutta, mutta aluksella on oltava todistus, jonka aluksen rekisterivaltion toimivaltainen viranomainen on myöntänyt ja jonka mukaan aluksen omistaa kyseinen valtio ja aluksen vastuu on katettu 1 kohdan mukaisesti määrättyihin rajoihin saakka. Todistuksen on oltava mahdollisimman suuressa määrin 2 kohdassa määrätyn mallin mukainen.

13 artikla

Määräajat

Oikeus tämän yleissopimuksen mukaisiin korvauksiin lakkaa, jollei kannetta ole nostettu kolmen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona vaara on tämän yleissopimuksen mukaisesti todettu. Kannetta ei kuitenkaan missään tapauksessa voida nostaa, jos hylyn aiheuttaneesta merenkulkuonnettomuudesta on kulunut kuusi vuotta. Jos merionnettomuus muodostuu tapahtumasarjasta, kuuden vuoden aika lasketaan ensimmäisen tapahtuman ajankohdasta.

14 artikla

Muuttamismääräykset

1 Jos vähintään yksi kolmasosa sopimusvaltioista sitä pyytää, järjestön on kutsuttava koolle konferenssi tämän yleissopimuksen tarkistamista tai muuttamista varten.

2 Suostumuksen tulla tämän yleissopimuksen sitomaksi, ilmaistuna sen jälkeen kun tämän yleissopimuksen muutos on tullut voimaan, katsotaan koskevan tätä yleissopimusta sellaisena kuin se on muutettuna.

15 artikla

Riitojen ratkaiseminen

1 Jos kahden tai useamman sopimusvaltion välille tulee riitaa tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, niiden on pyrittävä ratkaisemaan riitansa ensin neuvottelun, kuulemisen, välityksen, sovittelun, välimiesmenettelyn, tuomioistuinmenettelyn, alueellisten elinten tai järjestelyjen tai muiden valitsemiensa rauhanomaisten keinojen avulla.

2 Jos ratkaisuun ei päästä kohtuullisessa ajassa, korkeintaan 12 kuukauden kuluessa sopimusvaltion ilmoituksesta toiselle niiden välisestä riidasta, Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen XV osan riitojen ratkaisua koskevia määräyksiä sovelletaan mutatis mutandis riippumatta siitä, ovatko riidan sopimusvaltiot myös Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen sopimusvaltioita.

3 Menettelyä, jonka tämän yleissopimuksen ja Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen sopimusvaltio on valinnut viimeksi mainitun 287 artiklan mukaisesti, sovelletaan tässä artiklassa tarkoitettujen riitojen ratkaisuun, ellei sopimusvaltio ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen ja liittyessään siihen tai milloin hyvänsä sen jälkeen valitse toista 287 artiklan mukaista menettelyä tästä yleissopimuksesta syntyvien riitojen ratkaisuun.

4 Tämän yleissopimuksen sopimusvaltio, joka ei ole Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen sopimusvaltio, voi ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen tai milloin hyvänsä sen jälkeen valita vapaasti kirjallisella ilmoituksella yhden tai useamman Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen 287 artiklan 1 kohdan keinon tämän artiklan nojalla syntyvien riitojen ratkaisemiseksi. Tällaiseen ilmoitukseen sovelletaan 287 artiklaa, samoin kuin muihin riitoihin, joissa sopimusvaltio on osallisena ja joista ei ole voimassa olevaa ilmoitusta. Valtiolla on sovittelua ja välimiesmenettelyä varten oikeus nimittää Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen V ja VII liitteiden mukaisesti sovittelijoita ja välimiehiä, jotka sisällytetään V liitteen 2 artiklassa ja VII liitteen 2 artiklassa tarkoitettuihin luetteloihin tästä yleissopimuksesta syntyvien riitojen ratkaisemiseksi.

5 Artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti tehty ilmoitus toimitetaan pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä jäljennökset sopimusvaltioille.

16 artikla

Suhde muihin yleissopimuksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät rajoita Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen ja kansainvälisen merioikeuden mukaisia valtion oikeuksia ja velvollisuuksia.

17 artikla

Allekirjoittaminen, ratifiointi, hyväksyminen ja liittyminen

1 Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoitettavaksi järjestön päämajassa 19 päivästä marraskuuta 2007 lähtien 18 päivään marraskuuta 2008 saakka, ja se on sen jälkeen avoinna liittymistä varten.

(a) Valtiot voivat ilmaista suostumuksensa tulla tähän yleissopimuksen sitomiksi:

(i) allekirjoittamalla sen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa; tai

(ii) allekirjoittamalla sen ratifioimis- tai hyväksymisvaraumin, mitä seuraa ratifiointi tai hyväksyminen; tai

(iii) liittymällä siihen.

(b) Ratifiointi, hyväksyminen tai liittyminen tapahtuu tallettamalla sitä koskeva asiakirja pääsihteerin huostaan.

18 artikla

Voimaantulo

1 Tämä yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kymmenen valtiota on joko allekirjoittanut sen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa tai on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjansa pääsihteerin huostaan.

2 Sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun 1 kohdan mukaiset edellytykset sen voimaantulolle ovat täyttyneet, tämä yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona valtio on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa, mutta ei ennen kuin tämä yleissopimus on tullut voimaan 1 kohdan mukaisesti.

19 artikla

Irtisanominen

1 Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleissopimuksen milloin tahansa sen jälkeen, kun on kulunut yksi vuosi päivästä, kun tämä yleissopimus on tullut voimaan kyseisen valtion osalta.

2 Irtisanominen tapahtuu tallettamalla sitä koskeva asiakirja pääsihteerin huostaan.

3 Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua irtisanomisasiakirjan tallettamisesta pääsihteerin huostaan tai irtisanomisasiakirjassa määritellyn pidemmän ajan kuluttua.

20 artikla

Tallettaja

1 Tämä yleissopimus talletetaan pääsihteerin huostaan.

2 Pääsihteeri

(a) ilmoittaa kaikille tämän yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille:

(i) jokaisesta uudesta ratifiointi-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjan allekirjoituksesta tai talletuksesta sekä sen päiväyksestä;

(ii) tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä;

(iii) jokaisesta tämän yleissopimuksen irtisanomiskirjan tallettamisesta päivämäärineen sekä päivämäärästä, jona irtisanominen tulee voimaan; ja

(iv) muista tämän yleissopimuksen nojalla saaduista selityksistä ja ilmoituksista;

(b) toimittaa tämän yleissopimuksen oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille sopimusvaltioille ja kaikille tähän yleissopimukseen liittyville valtioille.

3 Tämän yleissopimuksen tultua voimaan pääsihteeri toimittaa tekstistä oikeaksi todistetun jäljennöksen Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille rekisteröintiä ja julkaisemista varten Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

21 artikla

Kielet

Tämä yleissopimus on tehty yhtenä arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan-, ja venäjänkielisenä alkuperäiskappaleena, jonka jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen.

TEHTY NAIROBISSA 18 päivänä toukokuuta vuonna kaksituhattaseitsemän.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Liite: TODISTUS HYLKYJEN POISTAMISTA KOSKEVAAN VASTUUSEEN LIITTYVÄSTÄ VAKUUTUKSESTA TAI MUUSTA RAHAVAKUUDESTA