98/2008

Tasavallan presidentin päätöksen mukaisesti, joka on tehty ulkoasiainministerin esittelystä, säädetään:

(Suomennos)

HELCOMin suositus 28E/4 *)

Hyväksytty 15 päivänä marraskuuta 2007, ottaen huomioon Helsingin yleissopimuksen 20 artiklan 1 kappaleen c kohdan

VUODEN 1992 HELSINGIN YLEISSOPIMUKSEN III LIITTEEN "ARVIOINTIPERUSTEET JA TOIMET MAALTA TULEVAN KUORMITUKSEN AIHEUTTAMAN PILAANTUMISEN EHKÄISEMISEKSI" MUUTOKSET

KOMISSIO, joka OTTAA HUOMIOON vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen liitteiden muuttamismenettelyn sellaisena kuin siitä määrätään yleissopimuksen 32 artiklassa, ON PÄÄTTÄNYT

a) muuttaa vuoden 1992 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen III liitettä tämän suosituksen liitteen mukaisesti,

b) pyytää tallettajahallitusta antamaan nämä muutokset tiedoksi sopimuspuolille komission hyväksymissuosituksin

c) määrätä, että muutokset katsotaan hyväksytyiksi, jollei mikään sopimuspuoli ole vastustanut niitä 15 päivään elokuuta 2008 mennessä, ja

d) määrätä, että hyväksytyt muutokset tulevat voimaan vuoden kuluttua tämän HELCOMin suosituksen hyväksymisestä,

PYYTÄÄ sopimuspuolten hallituksia raportoimaan III liitteen muutosten täytäntöönpanosta sovittuja määräaikoja sekä vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaletta noudattaen.

*) HELCOM hyväksyi uuden c perustelukappaleen 5 päivänä maaliskuuta 2008 kokouksessaan 29/2008.

Liite

Tarkistettu III liite "Arviointiperusteet ja toimet maalta tulevan kuormituksen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi"

II Osa; Maataloudesta aiheutuvan pilaantumisen estäminen

1 Sääntö; Yleiset määräykset

Tämän sopimuksen asiaankuuluvien osien mukaisesti sopimuspuolten on toteutettava jäljempänä esitetyt toimenpiteet sekä otettava huomioon ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ja paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) maataloudesta aiheutuvan pilaantumisen vähentämiseksi. Sopimuspuolten on laadittava ohjeet, jotka sisältävät jäljempänä esitetyt osiot, ja raportoitava komissiolle.

2 Sääntö; Kasvinravinteet

Sopimuspuolten on sisällytettävä seuraavat perusperiaatteet kansalliseen lainsäädäntöönsä tai ohjeisiinsa ja mukautettava ne maan olosuhteisiin maatalouden haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Määritettyjä vaatimustasoja on pidettävä vähimmäisedellytyksinä kansallisessa lainsäädännössä.

1. Eläintiheys

Jotta varmistetaan, ettei lantaa tuoteta liikaa viljelymaan pinta-alaan nähden, on maatilalla olevien eläinten määrän oltava tasapainoisessa suhteessa lannan levitykseen käytettävissä olevaan maa-alaan. Tätä suhdetta kuvataan eläintiheydellä. Eläinten enimmäismäärä olisi määritettävä ottaen huomioon tarve tasapainoon lannassa olevan fosforin ja typen määrien sekä kasvien ravinnetarpeen välillä.

2. Maatilan eläinsuojien sijoittaminen ja rakentaminen

Maatilan eläinsuojat ja vastaavat eläintilat olisi sijoitettava ja rakennettava siten, ettei pohja- ja pintavesi pilaannu.

3 . Lantavarastojen rakenteet

Lannan varastoinnista ei saa aiheutua päästöjä. Varastointikapasiteetin on oltava riittävän suuri, jotta varmistetaan, että lantaa levitetään vain silloin, kun kasvit pystyvät käyttämään ravinteita. Varastointikapasiteetti olisi mitoitettava vastaamaan vähintään kuuden kuukauden varastointia.

Lantavarastojen olisi oltava rakenteeltaan sellaiset, ettei tahatonta hävikkiä synny, ja laadultaan sellaiset, ettei päästöjä aiheudu. Eri lantatyyppien osalta olisi otettava huomioon seuraavat periaatteet:

- kiinteä lanta olisi varastoitava lantaloihin, joiden lattiat ja sivuseinät ovat vesitiiviit,

- lietelanta ja maatilajäte olisi varastoitava säiliöihin, jotka on tehty vahvasta, kosteudenpitävästä materiaalista ja jotka kestävät lannankäsittelyn vaikutuksia.

Eläinlantaa olisi käytettävä siten, että saavutetaan mahdollisimman suuri käyttötehokkuus.

Maanviljelijöitä on kannustettava yhteistyöhön lannan käytössä.

5 . Maatalouden jätevedet, lantanesteet ja säilörehun puristenesteet

Eläinsuojien jätevedet olisi varastoitava virtsa- tai lietesäiliöihin tai käsiteltävä muutoin sopivalla tavalla ympäristön pilaantumisen estämiseksi. Lantanesteet sekä säilörehun valmistuksessa ja varastoinnissa syntyvät puristenesteet olisi kerättävä talteen ja johdettava virtsa- tai lietelantasäiliöihin.

6. Lannan levittäminen

Lantaa (liete, kiinteä lanta, virtsa, jätevesiliete, kompostit, jne.) olisi käytettävä siten, että saavutetaan suuri käyttötehokkuus. Lanta on levitettävä siten, että kasvinravinteiden päästön riski on mahdollisimman vähäinen, eikä sitä tulisi levittää routaantuneeseen, veden kyllästämään tai lumipeitteiseen maahan. Lanta olisi mullattava maahan mahdollisimman pian paljaaseen maahan levittämisen jälkeen. On määriteltävä ajanjaksot, jolloin lannan levittäminen ei ole sallittua.

7 . Käytettävien ravinteiden määrät

Rehevöitymisen vähimmäistämiseksi on ravinteiden levittämistä viljelymaahan rajoitettava siten, että saavutetaan tasapaino kasvien odotettavissa olevan ravinnetarpeen ja kasvien maaperästä ja ravinnevalmisteista saamien ravinteiden välillä.

Olisi laadittava lannoitussuositukset sisältävät kansalliset ohjeet, joissa otetaan huomioon:

* maaperäolosuhteet, maan ravinnesisältö, maalaji ja maan kaltevuus;

* ilmasto-olot ja kastelu;

* maankäyttö ja viljelymenetelmät, mukaan lukien kasvinvuorotus;

* kaikki mahdolliset ulkopuoliset ravinnelähteet.

Maahan vuosittain levitettävän karjanlannan määrä, mukaan lukien eläinten itsensä levittämä määrä, ei saisi ylittää sellaista lannan määrää, joka sisältää

* typpeä 170 kg/ha

* fosforia 25 kg/ha,

jotta vältyttäisiin ravinneylijäämältä, ottaen huomioon maaperän ominaisuudet, maatalouden käytännöt ja kasvilajit.

8. Kasvipeitteisyys

Viljelyalueilla, joilla se katsotaan vesiensuojelun kannalta tarpeelliseksi, olisi oltava riittävä kasvipeite talvisin ja syksyisin, jotta vähennettäisiin tehokkaasti kasvinravinteiden hävikkiä.

9. Vesiensuojelutoimenpiteet ja ravinteita sitovat alueet

Olisi toteutettava suojelutoimenpiteet, joilla estetään ravinnevalumat vesiin. Tämä koskee erityisesti

* pintavesiä: Tarvittaessa olisi perustettava suojavyöhykkeitä, suojakaistoja ja laskeutusaltaita.

* pohjavesiä: Tarvittaessa olisi perustettava pohjaveden suojavyöhykkeitä. Olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, kuten vähennettävä lannoitusta ja perustettava vyöhykkeitä, joilla lannan levitys on kielletty, sekä perustettava pysyviä nurmialueita.

* ravinteita sitovia alueita: Kosteikkoalueet olisi säilytettävä ja mahdollisuuksien mukaan ennallistettava ravinnepäästöjen vähentämiseksi ja biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi.

10. Ammoniakkipäästöt

Kotieläintuotannon ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi olisi vältettävä lannasta aiheutuvaa typpiylijäämää mukauttamalla yksittäisen eläimen ruokinnan koostumus eläimen tarpeisiin. Siipikarjatuotannossa päästöjä olisi vähennettävä vähentämällä lannan kosteuspitoisuutta tai varastoimalla lanta mahdollisimman pian kasvatustilojen ulkopuolelle.

Olisi kehitettävä ohjelmia, joihin sisältyy strategiat ja toimenpiteet kotieläintuotannosta peräisin olevan ammoniakin haihtumisen vähentämiseksi.

Virtsa- ja lietesäiliöt olisi katettava tai käsiteltävä menetelmällä, joka vähentää tehokkaasti ammoniakkipäästöjä.

3 Sääntö; Torjunta-aineet

Torjunta-aineita saa käsitellä ja käyttää vain ympäristön kannalta parhaaseen käytäntöön (BEP) perustuvan kansallisen riskienvähentämisstrategian mukaisesti. Strategian olisi perustuttava tutkimuksiin olemassa olevista ongelmista, ja siinä olisi määriteltävä sopivat tavoitteet. Strategian on sisällettävä seuraavat toimenpiteet:

1. Rekisteröinti ja hyväksyminen

Torjunta-aineita ei saa myydä, tuoda maahan tai levittää, ellei kansallinen viranomainen ole rekisteröinyt ja hyväksynyt aineen käyttöä.

2 . Varastointi ja käsittely

Torjunta-aineiden varastointi ja käsittely on toteuttava siten, että aineiden hävikin tai ympäristöön valumisen riskit estetään. Aineiden kuljettamiseen sekä levityskaluston täyttämiseen ja puhdistamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Muu torjunta-aineiden levittäminen käsiteltävien viljelyalueiden ulkopuolelle on estettävä. Torjunta-ainejätteet on hävitettävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3. Lupa kaupalliseen käyttöön

Torjunta-aineiden kaupalliseen käyttöön on vaadittava lupa. Luvan saamisen edellytyksenä on oltava soveltuva koulutus ja tiedot torjunta-aineiden käsittelyyn mahdollisimman vähäisin terveys- ja ympäristövaikutuksin. Käyttäjien tiedot torjunta-aineiden käsittelystä ja käytöstä on pidettävä ajan tasalla.

4. Levitystekniikka

Levitystekniikka ja -käytäntö olisi suunniteltava siten, että estetään torjunta-aineiden tahaton kulkeutuminen tai valuminen. Suojavyöhykkeiden perustamista pintavesien ympärille olisi edistettävä. Lentolevitys on kiellettävä; poikkeustapauksiin on vaadittava lupa.

5. Ruiskutusvälineistön testaaminen

Luotettavan tuloksen varmistamiseksi torjunta-aineilla ruiskutettaessa on edistettävä ruiskutusvälineistön testaamista säännöllisin väliajoin.

6. Vaihtoehtoiset torjuntamenetelmät

Vaihtoehtoisten torjuntamenetelmien kehittämistä olisi edistettävä.

4 Sääntö; Ympäristöluvat

Tiettyä kokoa suuremmilta karjatiloilta olisi edellytettävä ympäristölupaa.

Siipikarjan, sikojen ja nautakarjan tehokasvatuslaitoksilta, joissa on enemmän kuin 40000 siipikarjapaikkaa, 2000 lihasikapaikkaa (yli 30 kg), 750 emakkopaikkaa tai 400 nautapaikkaa, on vaadittava lupa, jota asianomaiset viranomaiset koordinoivat täysimittaisesti.

Luvassa on otettava huomioon yrityksen ympäristönsuojelun taso kokonaisuutena, mukaan lukien muun muassa päästöt ilmaan, veteen ja maahan, jätteen tuottaminen ja ympäristövahinkojen torjunta. Lupaehtojen on perustuttava parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan (BAT).

Toimivaltaiset viranomaiset voivat lupaehtoja määrätessään ottaa huomioon yrityksen tekniset ominaisuudet, sen maantieteellisen sijainnin ja paikalliset ympäristöolosuhteet.

Nämä suuret kotieläinyritykset on katsottava pistekuormituslähteiksi, ja niiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet.

Laitoksille, joissa on enemmän kuin 100 kotieläinyksikköä, sopimuspuolten on määrättävä yleiset säännöt tai yksinkertaistettua lupajärjestelmää vastaava järjestelmä, jotta varmistetaan tämän liitteen vaatimusten täytäntöönpano.

Kumpaakin lupajärjestelmää on sovellettava olemassa oleviin laitoksiin ja uusiin laitoksiin sekä sellaisiin olemassa oleviin laitoksiin, joihin tehdään merkittäviä muutoksia ennen vuotta 2012.

5 Sääntö; Seuranta ja arviointi

Sopimuspuolten on esitettävä tämän liitteen mukaisten toimenpiteiden toteuttaminen ja seuranta kansallisissa ohjelmissaan.

Toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi sopimuspuolten on kehitettävä hankkeita toimenpiteiden ja maatalouden ympäristövaikutusten arvioimiseksi.

6 Sääntö; Koulutus-, tiedotus- ja neuvontapalvelut

Sopimuspuolten on edistettävä maatalouden ympäristöasioihin liittyviä koulutus-, tiedotus- ja neuvontajärjestelmiä.