2/2000

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

VUODEN 1992 ITÄMEREN ALUEEN MERELLISEN YMPÄRISTÖN SUOJELUA KOSKEVA YLEISSOPIMUS

Sopimuspuolet, jotka

ovat tietoisia Itämeren alueen merellisen ympäristön korvaamattomista arvoista, sen erityisistä hydrografisista ja ekologisista ominaispiirteistä sekä sen elollisten luonnonvarojen herkkyydestä ympäristömuutoksille;

pitävät mielessä Itämeren alueen historiallisen ja nykyisen taloudellisen, yhteiskunnallisen ja sivistyksellisen merkityksen tämän alueen kansojen hyvinvoinnille ja kehitykselle;

toteavat syvästi huolestuneina Itämeren alueen edelleen jatkuvan pilaantumisen;

tuovat julki vakaan päätöksensä taata Itämeren ekologinen palautuminen varmistamalla mahdollisuuden sen merellisen ympäristön elpymiseen ja sen ekologisen tasapainon säilymiseen;

tunnustavat, että Itämeren alueen merellisen ympäristön suojeleminen ja parantaminen ovat tehtäviä, joista ei voida tehokkaasti suoriutua pelkästään maiden omin ponnistuksin, vaan että tarvitaan myös läheistä alueellista yhteistyötä ja muita asiaan kuuluvia kansainvälisiä toimia;

arvostavat vuoden 1974 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen puitteissa tapahtuneita saavutuksia ympäristönsuojelun alalla sekä Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission osuutta niissä;

palauttavat mieleen vuoden 1972 Tukholman ympäristökonferenssin julistuksen sekä vuoden 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) päätösasiakirjan asianomaiset määräykset ja periaatteet;

tahtovat syventää yhteistyötä toimivaltaisten alueellisten järjestöjen kanssa; tällainen on muun muassa Itämeren kansainvälinen kalastuskomissio, joka perustettiin vuonna 1973 Gdanskissa tehdyllä Itämeren ja Belttien kalastusta ja elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevalla yleissopimuksella;

tervehtivät tyydytyksellä Ronnebyhyn vuonna 1990 kokoontuneiden Itämeren valtioiden ja muiden asiasta kiinnostuneiden valtioiden, Euroopan talousyhteisön ja yhteistyöhön osallistuvien rahoituslaitosten antamaa Itämeren julistusta sekä laajaa yhteistä ohjelmaa, jonka tarkoituksena on saada aikaan yhteinen toimintasuunnitelma Itämeren alueen terveen ekologisen tasapainon palauttamiseksi;

ovat tietoisia siitä, että avoimuus ja yleinen tietoisuus sekä kansalaisjärjestöjen työ ovat tärkeitä Itämeren alueen ympäristönsuojelun onnistumiselle;

tervehtivät tyydytyksellä Euroopassa äskettäin tapahtuneen poliittisen kehityksen johdosta avautuneita entistä parempia mahdollisuuksia läheiseen yhteistyöhön rauhanomaisen yhteistyön ja yhteisymmärryksen perustalta;

ovat vakaasti päättäneet ilmaista kansainvälisen ympäristöpolitiikan ja ympäristöoikeuden kehityksen uudessa yleissopimuksessa laajentaakseen, lujittaakseen ja nykyaikaistaakseen Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelun oikeudellista järjestelmää;

ovat sopineet seuraavasta:

I LIITE

Haitalliset aineet

1 OSA

YLEISET PERIAATTEET

1.0. Johdanto

Täyttääkseen tämän yleissopimuksen asianomaisten kohtien vaatimukset sopimuspuolet noudattavat seuraavia menettelytapoja 2 artiklan 7 kappaleessa tarkoitettujen haitallisten aineiden tunnistamisessa ja arvioinnissa.

1.1. Aineiden arviointiperusteet

Aineiden tunnistamisen ja arvioinnin on perustuttava luontaisiin ominaisuuksiin, kuten:

― aineen pysyvyys;

― aineen myrkyllisyys ja muut vahingolliset ominaisuudet;

― aineen taipumus kertyä biologisesti;

sekä ominaisuuksiin, joiden takia aine voi aiheuttaa pilaantumista, kuten:

― suhde todettujen pitoisuuksien ja sellaisten pitoisuuksien välillä, joilla ei ole todettu olevan mitään vaikutuksia;

― rehevöitymisriski, joka on seurausta ihmistoiminnasta;

― valtiosta toiseen ulottuvat tai muut kaukovaikutukset;

― ei-toivottujen muutosten riski meriekosysteemissä ja vaikutusten palauttamattomuus tai pysyvyys;

― radioaktiivisuus;

― vakavat häiriöt merieliöiden pyynnille tai muille meren oikeutetuille käytöille;

― leviämistapa (so. kyseessä olevat määrät, käyttötavat ja mahdollisuus joutua meriympäristöön);

― osoitetut karsinogeeniset, teratogeeniset ja mutageeniset ominaisuudet meriympäristössä tai sen välityksellä.

Nämä ominaisuudet eivät kaikki ole välttämättä keskenään samanarvoisia tietyn aineen taikka aineryhmän tunnistamisen ja arvioinnin kannalta.

1.2. Haitallisten aineiden prioriteettiryhmät

Sopimuspuolet asettavat ennalta ehkäisevissä toimissaan etusijalle seuraavat aineryhmät, jotka on yleisesti tunnustettu haitallisiksi aineiksi:

a) raskasmetallit ja niiden yhdisteet;

b) orgaaniset halogeeniyhdisteet;

c) fosforin ja tinan orgaaniset yhdisteet;

d) pestisidit, kuten sienten, rikkakasvien, hyönteisten ja liman torjunta-aineet sekä kemikaalit, joita käytetään puun, puutavaran, puumassan, selluloosan, paperin, vuotien ja tekstiilien suojaamiseksi;

e) mineraaliöljypohjaiset öljyt ja hiilivedyt;

f) muut orgaaniset yhdisteet, jotka ovat erityisen haitallisia meriympäristölle;

g) typpi- ja fosforiyhdisteet;

h) radioaktiiviset aineet mukaan luettuna radioaktiiviset jätteet;

i) pysyvät aineet, jotka voivat kellua, muodostaa pysyvän suspension tai vajota;

j) aineet, jotka aiheuttavat vakavia maku- ja/tai hajuhaittoja ihmisten käyttämiin meren tuotteisiin tai jotka vaikuttavat veden makuun, hajuun, väriin, läpinäkyvyyteen taikka veden muihin ominaisuuksiin.

2 OSA

KIELLETYT AINEET

Suojellakseen Itämeren aluetta vaarallisilta aineilta sopimuspuolet kieltävät, kokonaan tai osittain, seuraavien aineiden tai aineryhmien käytön Itämeren alueella ja sen valuma-alueella:

2.1. Aineet, joiden käyttö tuotteena muuhun kuin lääkkeeksi on kokonaan kielletty

DDT (1,1,1-trikloori-2,2-bis-(kloorifenyyli)-etaani) ja sen johdannaiset DDE ja DDD,

2.2. Aineet, joiden käyttö on kokonaan kielletty muualla kuin olemassaolevissa suljetuissa laitteistoissa laitteistojen käyttöiän ajan tai tutkimuksissa, kehitystyössä ja määrityksissä

a) PCB:t (polyklooratut bifenyylit);

b) PCT:t (polyklooratut terfenyylit).

2.3. Aineet, joiden käyttö tiettyyn tarkoitukseen on kielletty

Orgaaniset tinayhdisteet, alle 25 m pituisten huviveneiden sekä kalankasvatushäkkien verkkojen myrkkymaaleissa (antifouling-maaleissa).

3 OSA

PESTISIDIT

Suojellakseen Itämeren aluetta vaarallisilta aineilta sopimuspuolet tekevät parhaansa minimoidakseen ja aina, kun se on mahdollista kieltääkseen kokonaan seuraavien aineiden käytön pestisideinä Itämeren alueella ja sen valuma-alueella:

------

II LIITE

Ympäristön kannalta parhaan käytännön ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamista koskevat kriteerit

1 Sääntö; Yleiset määräykset

1. Tämän yleissopimuksen asianomaisten kohtien mukaisesti sopimuspuolet soveltavat ympäristön kannalta parhaan käytännön ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan kriteerejä alla esitetyn mukaisesti.

2. Pilaantumisen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi sopimuspuolet soveltavat ympäristön kannalta parasta käytäntöä kaikille päästölähteille sekä parasta käyttökelpoista tekniikkaa pistekuormituslähteille laatimalla suojelustrategiat ilmaan ja veteen kohdistuvan kuormituksen minimoimiseksi tai lopettamiseksi.

2 Sääntö; Ympäristön kannalta paras käytäntö

1. Käsitteellä "ympäristön kannalta paras käytäntö" tarkoitetaan sitä, että käytetään sopivinta toimenpiteiden yhdistelmää. Valittaessa toimenpiteitä yksittäisissä tapauksissa huomioon tulisi ottaa ainakin seuraava porrastettu toimien valikoima:

― tietojen ja koulutuksen antaminen yleisölle ja käyttäjille niistä seurauksista, joita ympäristölle aiheutuu tiettyjen toimintojen ja tuotteiden valinnasta, niiden käyttämisestä ja lopullisesta hävittämisestä;

― ympäristön kannalta hyvää käytäntöä (Good Environmental Practice) koskevien, tuotteen koko elinkaaren alusta loppuun ulottuvien sääntöjen kehittäminen ja soveltaminen;

― pakolliset merkinnät, jotka antavat yleisölle ja käyttäjille tietoja tuotteeseen sekä sen käyttöön ja hävittämiseen liittyvistä ympäristöriskeistä;

― käytettävissä olevat keräily- ja hävittämisjärjestelmät;

― resurssien säästö, mukaan luettuna energian säästö;

― kierrätys, talteenotto ja uusiokäyttö;

― vaarallisten aineiden ja tuotteiden käytön sekä ongelmajätteiden tuottamisen välttäminen;

― taloudellisten ohjauskeinojen soveltaminen toimintoihin, tuotteisiin tai tuoteryhmiin sekä päästöihin;

― lupajärjestelmä, joka sisältää rajoitus- tai kieltomahdollisuudet.

2. Päätettäessä, mikä toimenpiteiden yhdistelmä muodostaa ympäristön kannalta parhaan käytännön yleensä tai yksittäisissä tapauksissa, huomioon tulisi ottaa erityisesti:

― varovaisuusperiaate;

― ekologiset riskit, jotka liittyvät tuotteeseen sekä sen tuotantoon, käyttöön ja lopulliseen hävittämiseen;

― toiminnan välttäminen tai aineen korvaaminen vähemmän pilaavilla toiminnoilla tai aineilla;

― käytön laajuus;

― korvaavien aineiden tai toimintojen aiheuttamat mahdolliset hyödyt tai haitat ympäristölle;

― tieteellisen tiedon ja ymmärryksen edistyminen ja muutokset;

― täytäntöönpanon aikarajat;

― sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.

3 Sääntö; Paras käyttökelpoinen tekniikka

1. Käsitteellä "paras käyttökelpoinen tekniikka" tarkoitetaan viimeisintä kehitysvaihetta niissä prosesseissa, järjestelmissä tai toimintatavoissa, jotka osoittavat tietyn toimenpiteen käytännön soveltuvuutta päästöjen rajoittamiseen.

2. Kun ratkaistaan, onko jokin prosessien, järjestelmien ja toimintatapojen yhdistelmä parasta käyttökelpoista tekniikaa yleensä tai yksittäisissä tapauksissa, huomioon on otettava erityisesti:

― vertailukelpoiset prosessit, järjestelmät tai toimintatavat, joiden toimivuus on hiljattain kokeiltu ja todettu hyväksi;

― teknologian edistyminen ja muutokset tieteessä ja sen ymmärtämisessä;

― tällaisen teknologian taloudellinen käyttökelpoisuus;

― käyttöönoton aikarajat;

― kyseessä olevien päästöjen laatu ja määrä;

― jätteetön tai vähäjätteinen teknologia;

― varovaisuusperiaate.

4 Sääntö; Tuleva kehitys

Tästä seuraa, että "ympäristön kannalta paras käytäntö" ja "paras käyttökelpoinen tekniikka" muuttuvat ajan kuluessa teknologian kehittymisen, taloudellisten ja sosiaalisten seikkojen sekä tieteen ja sen ymmärtämisen muutosten myötä.

------

III LIITE

Arviointiperusteet ja toimet maalta tulevan kuormituksen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi

1 Sääntö; Yleiset määräykset

Tämän yleissopimuksen asianomaisten kohtien mukaisesti sopimuspuolet soveltavat tämän liitteen kriteereitä ja toimenpiteitä koko valuma-alueelle sekä ottavat huomioon ympäristön kannalta parhaan käytännön (BEP) ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT), kuten II liitteessä on esitetty.

2 Sääntö; Erityisvaatimukset

1. Yhdyskuntien jätevedet on käsiteltävä vähintään biologisilla tai muilla yhtä tehokkailla menetelmillä merkittävien päästökomponenttien pienentämiseksi. Ravinnepäästöjä on vähennettävä olennaisesti.

2. Teollisuuslaitosten vedenkäytössä on pyrittävä suljettuihin vesijärjestelmiin tai pyrittävä saamaan kierrätettävän veden osuus suureksi jätevesien syntymisen estämiseksi aina, kun tämä on mahdollista.

3. Teollisuusjätevedet tulisi käsitellä erikseen ennen sekoittamista laimentaviin vesiin.

4. Vaarallisia tai muita niihin verrattavia aineita sisältäviä jätevesiä ei saa käsitellä yhdessä muiden jätevesien kanssa, ellei yhdistetyllä käsittelyllä saavuteta yhtä suurta pilaavien aineiden kuormituksen vähennystä kuin puhdistamalla jokainen yksittäinen jätevesijae erikseen. Jäteveden laadun parantaminen ei saa merkityksellisesti lisätä haitallisen lietteen määrää.

5. Raja-arvot haitallisia aineita sisältäville päästöille veteen ja ilmaan on määrättävä erityisluvissa.

6. Teollisuuslaitosten ja muiden pistekuormituksen lähteiden, jotka on liitetty yleiseen viemäriin, on sovellettava parasta käyttökelpoista tekniikkaa, jotta saataisiin poistetuksi vaaralliset aineet, joita ei saada haitattomiksi yleisen viemärilaitoksen jätevedenpuhdistamossa tai jotka voivat häiritä tämän puhdistamon prosesseja. Lisäksi on ryhdyttävä ympäristön kannalta parhaan käytännön mukaisiin toimenpiteisiin.

7. Kalanviljelyn aiheuttama pilaantuminen on ehkäistävä ja estettävä edistämällä ja soveltamalla ympäristön kannalta parasta käytäntöä ja parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

8. Hajakuormituslähteiden, kuten maatalouden, aiheuttama pilaantuminen on estettävä edistämällä ja soveltamalla ympäristön kannalta parasta käytäntöä.

9. Käytettävien torjunta-aineiden on oltava komission asettamien vaatimusten mukaisia.

3 Sääntö; Teollisuuslaitoksille myönnettäviä lupia koskevat periaatteet

Sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan seuraavia periaatteita ja menettelytapoja myöntäessään tämän yleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen mukaisia lupia:

1. Teollisuuslaitoksen toiminnanharjoittajan on toimitettava tietoja asianomaiselle kansalliselle viranomaiselle hakemuksen yhteydessä. On suositeltavaa, että toiminnanharjoittaja neuvottelee asianomaisen viranomaisen kanssa hakemuksessa esitettävistä tiedoista, ennen kuin hän toimittaa hakemuksen viranomaiselle (sopimus vaadittavien tietojen ja selvitysten laajuudesta).

Hakemuksessa tulee esittää ainakin seuraavat tiedot:

Yleistiedot

― nimi, toimiala, sijaintipaikkakunta ja työntekijöiden lukumäärä.

Vallitseva tilanne ja/tai suunnitellut toiminnat

― päästöpaikka (veteen ja/tai ilmaan);

― tuotannon tyyppi sekä tuotannon ja/tai käsitellyn aineen määrä;

― tuotantoprosessit;

― raaka-aineiden, vaikuttavien aineiden ja/tai välituotteiden tyyppi ja määrä;

― käsittelemättömien jätevesien ja raakakaasujen määrä ja laatu kaikista olennaisista lähteistä (esim. prosessivesi, jäähdytysvesi);

― jäteveden ja raakakaasun käsittelyn tyyppi ja prosessi sekä esikäsittelyn ja/tai loppukäsittelyn tehokkuus;

― käsitellyn jäteveden ja raakakaasun määrä ja laatu esikäsittely- ja/tai loppukäsittelyvaiheiden jälkeen;

― prosessissa sekä jäteveden ja raakakaasun käsittelyn aikana syntyneiden kiinteiden ja nestemäisten jätteiden määrä ja laatu;

― kiinteiden ja nestemäisten jätteiden käsittely;

― tiedot toimenpiteistä, joilla ehkäistään prosessihäiriöt ja satunnaispäästöt;

― nykytila ja mahdolliset ympäristövaikutukset.

Vaihtoehdot ja niiden eri vaikutukset, jotka koskevat esim. ekologisia, taloudellisia ja turvallisuusseikkoja, jos on tarpeen

― muut mahdolliset tuotantoprosessit;

― muut mahdolliset raaka-aineet, vaikuttavat aineet ja/tai välituotteet;

― muut mahdolliset käsittelyteknologiat.

2. Asianomaisen kansallisen viranomaisen on arvioitava nykytila ja suunniteltujen toimintojen mahdolliset ympäristövaikutukset.

3. Asianomainen kansallinen viranomainen myöntää luvan laajan arvioinnin jälkeen kiinnittäen huomiota yllä mainittuihin seikkoihin. Lupaan tulee kirjata ainakin seuraavat seikat:

― luonnehdinta kaikista osatekijöistä (esim. tuotantokapasiteetti), jotka vaikuttavat veteen ja/tai ilmaan kohdistuvien päästöjen määrään ja laatuun;

― määrää ja laatua (kokonaiskuormitus ja/tai pitoisuus) koskevat raja-arvot välittömille ja välillisille päästöille veteen ja ilmaan;

― määräykset, jotka koskevat:

― rakentamista ja turvallisuutta;

― tuotantoprosessia ja/tai vaikuttavia aineita;

― käsittelylaitteistojen käyttöä ja huoltoa;

― materiaalien ja aineiden talteenottoa ja jätteiden sijoittamista;

― toiminnanharjoittajalle kuuluvan valvonnan tyyppiä ja laajuutta (omavalvontaa);

― toimenpiteitä, joihin on ryhdyttävä prosessihäiriöiden ja satunnaispäästöjen yhteydessä;

― käytettäviä analyysimenetelmiä;

― toiminnanharjoittajan tehtäväksi tulevien uudistusten, uusien laitteiden asennusten ja tutkimusten aikataulua;

― seurantaa ja/tai itsevalvontaa, uusien laitteiden asennusta ja tutkimustoimia koskevien toiminnanharjoittajan raporttien aikataulua.

4. Asianomaisen kansallisen viranomaisen tai sen valtuuttaman itsenäisen laitoksen on:

― selvitettävä näytteenotoin ja/tai analyysein veteen ja/tai ilmaan kohdistuvien päästöjen määrä ja laatu;

― valvottava lupaehtojen noudattamista;

― järjestettävä vesistöön purkautuvien jätevesien ja ilmakehään tulevien päästöjen vaikutusten seuranta;

― tarkistettava lupapäätös tarpeen mukaan.

------

IV LIITE

Alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäiseminen

1 Sääntö; Yhteistyö

Sopimuspuolten tulee asioissa, jotka koskevat Itämeren alueen suojelua alusten aiheuttamalta pilaantumiselta, olla yhteistyössä:

a) Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) erityisesti tämänkin yleissopimuksen perusperiaatteisiin ja velvoitteisiin perustuvien kansainvälisten sääntöjen kehittämisessä, mihin sisältyy myös II liitteessä määriteltyjen parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön edistäminen;

b) Kansainvälisen merenkulkujärjestön hyväksymien sääntöjen tehokkaassa ja yhdenmukaisessa toimeenpanossa.

2 Sääntö; Tutkimusapu

Sopimuspuolten tulee, rajoittamatta tämän yleissopimuksen 4 artiklan 3 kappaleen soveltamista, asianmukaisella tavalla auttaa toisiaan tutkimuksissa, jotka koskevat voimassa olevien pilaantumista ehkäisevistä toimenpiteistä säädettyjen lakien ja määräysten rikkomuksia, joita on esiintynyt tai epäillään esiintyneen Itämeren alueella. Tämä avunanto voi muun ohella sisältää toimivaltaisen viranomaisen suorittamat tutkimukset, jotka koskevat öljy- ja lastipäiväkirjoja, lokikirjoja ja konepäiväkirjoja, sekä öljynäytteiden oton analyyttisiin tunnistamistarkoituksiin.

3 Sääntö; Määritelmät

Tässä liitteessä:

1. "Hallinnolla" tarkoitetaan sen sopimuspuolen hallitusta, jonka määräysvallan alaisuudessa alus toimii, tai minkä tahansa muun valtion lipun alla liikennöivään alukseen nähden kyseisen valtion hallitusta. Niiden kiinteiden tai kelluvien alustojen osalta, joita käytetään sellaisen rannikkoon liittyvän merenpohjan ja sen sisustan tutkimiseen ja hyväksikäyttöön, jossa rantavaltiolla on yksinoikeus luonnonvarojensa tutkimiseen ja hyväksikäyttöön, viranomaisena on tämän rantavaltion hallitus.

2. a) "Päästöllä" tarkoitetaan haitallisten aineiden tai sellaisia aineita sisältävien poistovirtausten osalta mitä tahansa laskemista aluksesta syystä riippumatta ja siihen sisältyy kaikenlainen aineen karkaaminen, hävittäminen, läikkyminen, vuotaminen, pumppuaminen, leviäminen tai tyhjentäminen;

b) "Päästöön" ei sisälly:

i) sellainen mereen laskeminen, jota tarkoitetaan Lontoossa 29 päivänä joulukuuta 1972 tehdyssä jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyssä yleissopimuksessa;

ii) haitallisten aineiden laskeminen, joka suoraan aiheutuu merenpohjan mineraalivarojen tutkimisesta, hyväksikäytöstä ja näihin liittyvästä merellä tapahtuvasta käsittelystä; eikä

iii) haitallisten aineiden laskeminen pilaantumisen vähentämistä tai rajoittamista tarkoittavan laillisen tutkimustyön yhteydessä.

3. Käsitteellä "lähimmästä maasta" tarkoitetaan etäisyyttä perusviivasta, josta kyseisen alueen aluevesiraja mitataan kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

4. Käsite "lainkäyttövalta" tulee tulkita tämän liitteen soveltamis- tai tulkinta-ajankohtana voimassa olevan kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

5. "MARPOL 73/78" tarkoittaa alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta sekä siihen liittyvää vuoden 1978 pöytäkirjaa.

4 Sääntö; MARPOL 73/78:n liitteiden soveltaminen

Sopimuspuolet soveltavat MARPOL 73/78:n liitteiden määräyksiä, ellei 5 säännöstä muuta johdu.

5 Sääntö; Käymäläjätevesi

Sopimuspuolet soveltavat Itämeren alueella toimiviin aluksiin tämän säännön A―D sekä F ja G kappaleen määräyksiä, jotka koskevat käymäläjäteveden tyhjentämistä.

A. Määritelmät

Tässä säännössä:

1. "Käymäläjätevedellä" tarkoitetaan:

a) tyhjennysvesiä ja muita jätteitä kaikenlaisista käymälöistä;

b) tyhjennysvesiä lääkintätiloista (lääkevarastot, sairasosastot yms.) pesualtaiden, kylpyammeiden ja lattiakaivojen kautta;

c) tyhjennysvesiä eläviä eläimiä sisältävistä tiloista; tai

d) muita edellisten tyhjennysvesien kanssa sekoitettuja jätevesiä.

2. "Varastosäiliöllä" tarkoitetaan säiliötä, jota käytetään käymäläjäteveden keräämiseen ja varastoimiseen.

B. Soveltaminen

Tämän säännön määräyksiä sovelletaan:

a) aluksiin, joiden bruttovetoisuus on 200 rekisteritonnia tai suurempi;

b) aluksiin, joiden bruttovetoisuus on pienempi kuin 200 bruttorekisteritonnia ja jotka on hyväksytty kuljettamaan enemmän kuin 10 henkilöä;

c) aluksiin, joiden bruttovetoisuutta ei ole määritetty, mutta jotka saavat kuljettaa enemmän kuin 10 henkilöä.

C. Käymäläjäteveden tyhjentäminen mereen

1. Tämän säännön D kappaleessa mainituin poikkeuksin on käymäläjäteveden päästäminen mereen kielletty paitsi, kun:

a) alus päästää, käyttäen hallinnon hyväksymää järjestelmää, hienonnettua ja desinfioitua käymäläjätevettä etäämpänä kuin 4 meripeninkulmaa lähimmästä maasta, tai käymäläjätevettä, jota ei ole hienonnettu tai desinfioitu, etäämpänä kuin 12 meripeninkulmaa lähimmästä maasta, sillä ehdolla, että missään tapauksessa käymäläjätevettä, joka on varastoitu varastosäiliöön, ei päästetä yhdellä kertaa, vaan päästäminen tapahtuu aluksen kulkiessa reitillä ja nopeuden ollessa vähintään 4 solmua; tai

b) aluksella on toiminnassa hallinnon hyväksymä käymäläjäteveden käsittelylaitteisto, ja

i) laitteiston testitulokset on merkitty aluksessa olevaan asiakirjaan;

ii) lisäksi poistovirtaus ei saa muodostaa näkyviä kelluvia kiinteitä kappaleita eikä muuttaa ympäröivän veden väriä.

2. Jos käymäläjätevesi sekoitetaan sellaisten jätteiden tai jätevesien kanssa, joille on erilaiset päästämistä koskevat vaatimukset, päästämiseen sovelletaan ankarimpia vaatimuksia.

D. Poikkeukset

Tämän säännön C kappale ei koske;

a) käymäläjäteveden päästämistä aluksesta, jos se on tarpeen aluksen tai sillä olevien turvallisuuden varmistamiseksi tai ihmishengen pelastamiseksi merellä;

b) käymäläjäteveden mereen päästämistä, joka johtuu aluksen tai sen varusteiden vaurioitumisesta, jos kaikkiin kohtuullisiin varotoimiin päästämisen estämiseksi tai minimoimiseksi on ryhdytty ennen vaurioitumisen tapahtumista ja sen jälkeen.

E. Vastaanottolaitteet

1. Kukin sopimuspuoli sitoutuu varmistamaan, että sen Itämeren alueen satamiin ja lastauspaikkoihin järjestetään käymäläjätevesien vastaanotto, joka ei aiheuta aluksille tarpeetonta viivytystä ja joka on mitoitukseltaan riittävä sitä käyttävien alusten tarpeisiin.

2. Jotta vastaanottolaitteiston putket voitaisiin kytkeä aluksen tyhjennysputkeen, kumpikin puoli on varustettava standardin mukaisilla laipoilla seuraavan taulukon mukaisesti:

YHDISTELMÄLAIPAN STANDARDIMITAT

Laippa tulee suunnitella niin, että siihen voidaan liittää putkia, joiden enimmäissisähalkaisija on 100 mm, ja laippojen tulee olla terästä tai muuta siihen verrattavaa ainetta ja niiden pinnan tulee olla tasainen. Laipan ja sen yhteydessä käytetyn sopivan tiivisteen tulee kestää käyttöpaine 6 kg/cm².

Aluksissa, joiden mallireunaan mitattu syväys on enintään 5 m, tyhjennysputkien sisähalkaisija voi olla 38 mm.

F. Katsastukset

1. Alukset, jotka harjoittavat kansainvälistä liikennettä Itämeren alueella, tulee katsastaa seuraavasti:

a) Peruskatsastus ennen aluksen ottamista käyttöön tai ennen kuin tämän säännön G kappaleen edellyttämä todistuskirja myönnetään ensimmäistä kertaa. Katsastuksessa alus varmistetaan sellaiseksi, että:

i) kun alus on varustettu käymäläjäteveden käsittelylaitoksella, laitoksen tulee täyttää kaikki standardeihin ja komission suosittelemiin testimenetelmiin perustuvat toiminnalliset vaatimukset ja sen tulee olla hallinnon hyväksymä;

ii) kun alus on varustettu käymäläjätevettä hienontavalla ja desinfioivalla järjestelmällä, tämän järjestelmän tulee täyttää standardeihin ja komission suosittelemiin testimenetelmiin perustuvat toiminnalliset vaatimukset ja järjestelmän tulee olla hallinnon hyväksymä;

iii) kun alus on varustettu varastosäiliöllä, säiliön tilavuuden tulee täyttää hallinnon vaatimukset siitä, että se on riittävä kaikkien käymäläjätevesien keräämiseksi ja varastoimiseksi ottaen huomioon aluksen toiminnan, aluksella olevan henkilömäärän ja muut asiaan kuuluvat seikat. Varastosäiliön tulee täyttää standardeihin ja komission suosittelemiin testimenetelmiin perustuvat toiminnalliset vaatimukset ja sen tulee olla hallinnon hyväksymä;

iv) alus on varustettu tyhjennysputkella, jolla käymäläjätevedet johdetaan vastaanottolaitteistoon. Tyhjennysputkessa on oltava E kappaleessa esitetyn mukainen standardiliitäntä laituriliittimeen. Erityisliikenteeseen varustettuihin aluksiin voi tulla kysymykseen myös vaihtoehtoisiin standardeihin perustuvat hallinnon hyväksymät liitännät kuten pikaliitinjärjestelmät.

Tällä katsastuksella on varmistettava, että varusteet, laitteet, järjestelyt ja materiaalit täyttävät täysin tämän säännön mukaiset vaatimukset.

Hallinto tunnustaa toisen sopimuspuolen hallinnon myöntämän "tyyppihyväksynnän" käymäläjäteveden käsittelylaitteille.

b) Määräaikaiset katsastukset on suoritettava hallinnon määrittelemin aikavälein, jotka eivät ylitä viittä vuotta. Näillä katsastuksilla varmistetaan, että varusteet, laitteet, järjestelyt ja materiaalit täyttävät täysin tämän säännön asianomaiset vaatimukset.

2. Hallinnon virkamiehet suorittavat katsastukset, joilla varmistetaan, että alus täyttää tämän säännön määräykset. Hallinto voi kuitenkin uskoa katsastukset tähän tarkoitukseen nimitetyille tarkastajille tai hallinnon tunnustamille järjestöille. Kaikissa tapauksissa kyseessä oleva hallinto kuitenkin takaa täysin katsastusten täydellisyyden ja tehokkuuden.

3. Sen jälkeen kun aluksen katsastus on suoritettu, varusteisiin, laitteisiin, järjestelyihin tai materiaaleihin, jotka kuuluvat katsastuksen piiriin, ei saa tehdä oleellisia muutoksia ilman hallinnon hyväksyntää. Varusteen tai laitteen saa kuitenkin korvata samanlaisella.

G. Todistuskirja

1. Kansainvälisessä liikenteessä Itämeren alueella toimiville aluksille, jotka on hyväksytty yli 50 henkilön kuljetuksiin, myönnetään käymälävedestä aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemistä koskeva todistuskirja tämän säännön F kappaleen määräysten mukaisen katsastuksen jälkeen.

2. Tällaisen todistuksen myöntää joko hallinto taikka henkilö tai järjestö, jonka hallinto on asianmukaisesti valtuuttanut. Kaikissa tapauksissa hallinto ottaa täyden vastuun todistuskirjasta.

3. Käymäläjätevedestä aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemistä koskeva todistuskirja on laadittava lomakkeelle, joka vastaa MARPOL 73/78:n IV liitteen mallia. Jos käytetty kieli ei ole englanti, tekstiin on sisällytettävä englanninkielinen käännös.

4. Käymäläjätevedestä aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemistä koskeva todistuskirja myönnetään viranomaisen hyväksymäksi ajaksi, joka ei saa ylittää viittä vuotta.

5. Todistuskirjan voimassaolo lakkaa, jos vaadittuihin varusteisiin, laitteisiin, järjestelyihin tai materiaaleihin on tehty oleellisia muutoksia ilman hallinnon hyväksyntää. Varusteen tai laitteen saa kuitenkin korvata samanlaisella.

------

V LIITE

Poikkeukset yleisestä kiellosta laskea jätettä tai muuta ainetta Itämeren alueelle

1 Sääntö

Tämän yleissopimuksen 11 artiklan 2 kappaleen mukaisesti mereenlaskemiskielto ei koske ruoppausmassan sijoittamista mereen edellyttäen, että:

a) I liitteessä tarkoitettuja haitallisia aineita sisältävän ruoppausmassan mereen laskeminen sallitaan ainoastaan komission vahvistamien ohjeiden mukaisesti; ja

b) mereen laskeminen suoritetaan asianomaisen kansallisen viranomaisen ennakolta antamalla erityisluvalla, joko

i) sopimuspuolen sisäisillä aluevesillä tai aluemerellä; tai

ii) sisäisten aluevesien ja aluemeren ulkopuolella, tarpeen vaatiessa, sen jälkeen kun asiasta on ensin neuvoteltu komissiossa.

Myöntäessään tällaisia lupia sopimusosapuolen on noudatettava tämän liitteen 3 säännön määräyksiä.

2 Sääntö

1. Tämän yleissopimuksen 11 artiklan 2 kappaleessa mainittu asianomainen kansallinen viranomainen:

a) myöntää erityislupia tämän liitteen 1 säännön mukaisin edellytyksin;

b) pitää kirjaa luvan nojalla mereen laskettavien aineiden luonteesta ja määristä sekä laskupaikoista, -ajasta ja -tavasta;

c) kerää saatavilla olevaa tietoa, joka koskee viime aikoina ja ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa Itämeren alueelle laskettujen jätteiden ja muiden aineiden luonnetta ja määriä, jos kyseinen mereen laskettu aine voi saastuttaa vettä tai eliöitä Itämeren alueella, tarttua kalastusvälineisiin taikka aiheuttaa muuta haittaa, sekä kerää tietoa mereenlaskupaikasta, -ajasta ja -tavasta.

2. Asianomainen kansallinen viranomainen myöntää tämän liitteen 1 säännön mukaisesti erityisluvat, milloin kyseessä on Itämeren alueelle laskettavaksi tarkoitettu aine, joka:

a) on lastattu kyseisen sopimuspuolen alueella;

b) on lastattu alukseen tai ilma-alukseen, joka on rekisteröity sen alueella tai joka käyttää sen lippua, milloin lastaaminen suoritetaan sellaisen valtion alueella, joka ei ole tämän yleissopimuksen osapuoli.

3. Kukin sopimuspuoli raportoi komissiolle ja tarpeen mukaan muille sopimuspuolille tämän liitteen 2 säännön 1 c) kappaleessa mainitut tiedot. Menettelytavan ja raportin luonteen päättää komissio.

3 Sääntö

Kun asianomainen kansallinen viranomainen myöntää tämän liitteen 1 säännön mukaisia erityislupia, sen tulee ottaa huomioon:

a) mereen laskettavan ruoppausmassan määrä;

b) tämän yleissopimuksen I liitteessä mainittujen haitallisten aineiden pitoisuus ruoppausmassassa;

c) paikan sijainti (esim. laskemisalueen koordinaatit, syvyys ja etäisyys rannikosta) ja sen yhteys alueisiin, joilla on erityistä merkitystä (esim. virkistysalueet, kutualueet, poikastuotantoalueet, kalastusalueet yms.);

d) seuraavat tiedot veden ominaisuuksista, jos mereen laskeminen tapahtuu aluemeren ulkopuolella:

i) hydrograafiset ominaisuudet (esim. veden lämpötila, suolapitoisuus, tiheys);

ii) kemialliset ominaisuudet (esim. pH, liuennut happi, ravinteet);

iii) biologiset ominaisuudet (esim. perustuotanto ja pohjaeläimet);

tietoihin tulisi sisältyä riittävä selvitys tässä kappaleessa mainittujen ominaisuuksien vuosikeskiarvoista ja kausivaihteluista; ja

e) laskemisalueella mahdollisesti tapahtunut muu mereen laskeminen ja sen vaikutukset.

4 Sääntö

Tämän yleissopimuksen 11 artiklan 5 kappaleen mukaisesti tehtyjen raporttien tulee sisältää komissiossa hyväksyttävällä raportointilomakkeella vaaditut tiedot.

------

VI LIITE

Avomeritoimintojen aiheuttaman pilaantumisen ehkäiseminen

1 Sääntö; Määritelmät

Tässä liitteessä:

1. "avomeritoiminnoilla" (offshore-toiminnat) tarkoitetaan kaikkea öljyn ja kaasun etsintää ja hyödyntämistä kiinteästä tai kelluvasta, merellä sijaitsevasta laitteesta tai rakennelmasta mukaan luettuna myös kaikki siihen liittyvät toiminnat;

2. "avomeriyksiköllä" tarkoitetaan mitä tahansa kiinteää tai kelluvaa merellä olevaa laitetta tai rakennelmaa, jota käytetään kaasun tai öljyn etsintään, hyödyntämiseen tai tuotantoon taikka öljyn lastaamiseen tai purkamiseen;

3. "etsintä" sisältää kaiken poraustoiminnan, mutta ei seismisiä tutkimuksia;

4. "hyödyntäminen" sisältää kaiken tuotannon, lähteen testauksen ja herätystoiminnan.

2 Sääntö; Paras käyttökelpoinen tekniikka ja ympäristön kannalta paras käytäntö

Sopimuspuolet sitoutuvat ehkäisemään ja estämään avomeritoiminnoista aiheutuvan meren pilaantumisen soveltamalla tämän sopimuksen II liitteessä määriteltyjä parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatteita.

3 Sääntö; Ympäristövaikutusten arviointi ja seuranta

1. Ympäristövaikutusten arviointi on tehtävä, ennen kuin avomeritoiminnalle annetaan aloituslupa. Kun kysymyksessä on 5 säännössä tarkoitettu hyödyntäminen, arvioinnin tulokset on toimitettava komissiolle, ennen kuin toiminnalle annetaan aloituslupa.

2. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä suunniteltua avomeriyksikköä ympäröivän merialueen herkkyys tulisi arvioida seuraavien seikkojen osalta:

a) alueen merkitys linnuille ja merinisäkkäille;

b) alueen merkitys kalojen ja kuoriaiseläinten (äyriäiset ja nilviäiset) pyynti- ja kutualueena sekä merkitys vesiviljelyalueena;

c) alueen virkistyskäyttömerkitys;

d) sedimentin koostumus, josta mitataan raekoon jakautuma, kuiva-aine, hehkutushäviö, hiilivetyjen kokonaispitoisuus sekä Ba-, Cr-, Pb-, Cu-, Hg- ja Cd-pitoisuus;

e) pohjaeläimistön runsaus ja monimuotoisuus sekä tiettyjen alifaattisten ja aromaattisten hiilivetyjen määrä.

3. Avomeritoiminnan etsintävaiheen vaikutusten seuraamiseksi ainakin edellä d) kohdassa esitetyt selvitykset tulee tehdä ennen toimintaa ja sen jälkeen.

4. Avomeritoiminnan hyödyntämisvaiheen vaikutusten seuraamiseksi ainakin edellä d) ja e) kohdassa esitetyt selvitykset tulee tehdä ennen toiminnan aloittamista, vuoden välein toiminnan aikana ja, kun toiminta on päättynyt.

4 Sääntö; Etsintävaiheen päästöt

1. Öljypohjaisen porauslietteen tai muita haitallisia aineita sisältävien porauslietteiden käyttö on rajoitettava tapauksiin, joissa se on välttämätöntä geologisista, teknisistä tai turvallisuussyistä. Niitä saa käyttää vasta sen jälkeen, kun asianomainen kansallinen viranomainen on ne ennalta hyväksynyt. Tällaisissa tapauksissa on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin ja on käytettävä asianmukaisia laitteita, jotta tällaisen lietteen päästäminen meriympäristöön saadaan ehkäistyksi.

2. Öljypohjaista porauslietettä ja porausjätettä, jota syntyy käytettäessä öljypohjaista porauslietettä, ei saa päästää mereen Itämeren alueelle, vaan ne täytyy tuoda maihin loppukäsittelyä varten tai hävitettäväksi ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla.

3. Vesipohjaisen lietteen ja porausjätteen päästämiseen mereen on oltava asianomaisen kansallisen viranomaisen lupa. Jotta lupa voidaan antaa, on vesipohjainen liete osoitettava myrkyllisyydeltään vähäiseksi.

4. Vesipohjaisen lietteen käytössä syntyneen porausjätteen päästämiseen mereen ei tule antaa lupaa Itämeren erityisen herkillä alueilla, kuten suljetuilla ja matalilla alueilla, joissa veden vaihtuminen on vähäistä, eikä alueilla, joille on luonteenomaista harvinaiset, arvokkaat tai erityisen haavoittuvat ekosysteemit.

5 Sääntö; Hyödyntämisvaiheen päästöt

IV Liitteen määräysten lisäksi päästöjä koskevat myös seuraavat määräykset:

a) kaikki kemikaalit ja materiaalit on tuotava maihin ja niitä voidaan päästää vain poikkeustapauksissa asianomaisen kansallisen viranomaisen jokaista yksittäistä tapausta varten antaman luvan nojalla;

b) tuotantoveden ja korvausveden päästäminen on kielletty, ellei pystytä osoittamaan, että sen öljypitoisuus on alle 15 mg/l mitattuna komission hyväksymällä analyysi- ja näytteenottomenetelmällä;

c) jos tätä raja-arvoa ei saavuteta soveltamalla parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja ympäristön kannalta parasta käytäntöä, toimivaltainen kansallinen viranomainen voi vaatia riittäviä lisätoimia Itämeren alueen merellisen ympäristön mahdollisen pilaantumisen ehkäisemiseksi ja sallia tarpeen vaatiessa korkeampi raja-arvo, joka on kuitenkin oltava mahdollisimman pieni ja joka ei missään tapauksessa saa ylittää arvoa 40 mg/l. Öljypitoisuus mitataan kuten edellä b) kohdassa on määrätty;

d) luvan nojalla tapahtuva päästö ei kuitenkaan saa missään tapauksessa aiheuttaa meriympäristössä vaikutuksia, joita ei voida pitää hyväksyttävinä;

e) jotta puhdistus- ja tuotantotekniikan tuleva kehitys saataisiin hyödynnetyksi, asianomaisen kansallisen viranomaisen on tarkastettava luvat säännöllisesti ja korjattava päästörajat sen mukaisesti.

6 Sääntö; Ilmoittaminen

Kunkin sopimusosapuolen tulee vaatia, että avomeritoiminnan harjoittaja tai muu siitä vastaava henkilö tekee pilaantumistapahtumasta ilmoituksen tämän yleissopimuksen VII liitteen 5.1 säännön määräysten mukaisesti.

7 Sääntö; Valmiussuunnittelu

Jokaisella avomeriyksiköllä on oltava pilaamistapahtumien varalle laadittu valmiussuunnitelma, joka on hyväksytty asianomaisen kansallisen viranomaisen laatimien menettelytapojen mukaisesti. Suunnitelmassa on esitettävä tiedot hälytys- ja viestiyhteyksistä, torjuntatoimien organisoinnista, luettelo ennalta varastoiduista torjuntavälineistä sekä selostus toimista, joihin ryhdytään erityyppisissä pilaantumistapahtumissa.

8 Sääntö; Käytöstä poistetut avomeriyksiköt

Sopimuspuolet varmistavat, että hylätyt, käytöstä poistetut ja onnettomuuksissa vaurioituneet avomeriyksiköt poistetaan kokonaan ja siirretään maihin omistajan vastuulla ja että käytöstä poistetut porausreijät tukitaan.

9 Sääntö; Tiedonvaihto

Sopimuspuolet vaihtavat komission välityksellä jatkuvasti tietoja kaikkien suunniteltujen ja toteutuneiden avomeritoimintojen sijainnista ja luonteesta, päästöjen luonteesta ja määristä sekä valmiustoimista, joihin on ryhdytty.

------

VII LIITE

Pilaantumistapahtumien torjunta

1 Sääntö; Yleiset määräykset

1. Sopimuspuolet sitoutuvat ylläpitämään valmiutta torjua Itämeren merellistä ympäristöä uhkaavat pilaantumistapahtumat. Tähän valmiuteen kuuluu riittävä kalusto, alukset ja henkilöstö, jotka voivat toimia sekä rannikkovesillä että aavalla merellä.

2. a) Sopimuspuolen tulee ilmoittaa viipymättä 13 artiklassa tarkoitettujen tapahtumien lisäksi myös sellaisista sen vastuualueella sattuneista pilaantumistapahtumista, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa toisen sopimuspuolen etuihin.

b) Merkittävistä pilaantumistapahtumista on ilmoitettava mahdollisimman nopeasti muille sopimuspuolille ja komissiolle.

3. Sopimuspuolet sopivat, että ne valmiutensa ja käytössään olevien voimavarojen puitteissa toimivat yhteistyössä torjuttaessa pilaantumistapahtumia, kun tapahtumien vakavuus sitä edellyttää.

4. Sopimuspuolet ryhtyvät lisäksi toimiin:

a) suorittaakseen säännöllistä valvontaa oman rannikkonsa edustalla; ja

b) toimiakseen muutoin yhteistyössä ja vaihtaakseen tietoja muiden sopimuspuolien kanssa parantaakseen siten valmiutta torjua pilaantumistapahtumia.

2 Sääntö; Valmiussuunnittelu

Kukin sopimuspuoli laatii kansallisen valmiussuunnitelman ja tarvittaessa yhteistyössä muiden sopimuspuolien kanssa kahden- tai monenkeskeisen suunnitelman pilaantumistapahtumien torjuntayhteistyöstä.

3 Sääntö; Valvonta

1. Estääkseen voimassa olevien, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskevien määräysten rikkomisen sopimuspuolet kehittävät ja toteuttavat yksin tai yhteistoimin Itämeren alueen kattavaa valvontatoimintaa öljyn ja muiden mereen päässeiden aineiden havaitsemiseksi ja seurannan toteuttamiseksi.

2. Sopimuspuolet ryhtyvät tarvittaviin toimiin toteuttaakseen 1 kappaleessa tarkoitettua valvontaa muun muassa suorittamalla lentovalvontaa, jossa käytetään kaukohavaintolaitteita.

4 Sääntö; Vastuualueet

Sopimuspuolet sopivat mahdollisimman nopeasti kahden- tai monenkeskisesti niistä Itämeren alueista, joilla ne suorittavat valvontaa ja joilla ne ryhtyvät torjuntatoimiin aina, kun merkityksellinen pilaantumistapahtuma on tapahtunut tai tulee todennäköisesti tapahtumaan. Tällaiset sopimukset eivät vaikuta mihinkään muihin sopimuspuolten keskenään tekemiin, samaa asiaa koskeviin sopimuksiin. Naapurivaltioiden tulee varmistaa eri sopimusten yhteensovittaminen. Sopimuspuolet tiedottavat näistä sopimuksista muille sopimuspuolille ja komissiolle.

5 Sääntö; Ilmoitusmenettely

1. a) Kunkin sopimuspuolen tulee vaatia, että sen lipun alla liikennöivien alusten päälliköt tai muut aluksista vastaavat henkilöt raportoivat viipymättä kaikista aluksillaan sattuneista tapahtumista, joiden yhteydessä öljyä tai muuta haitallista ainetta on päässyt tai tulee mahdollisesti pääsemään mereen.

b) Ilmoitus on tehtävä lähimmälle rantavaltiolle ja se on annettava siten, kuin siitä määrätään alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ja siihen liittyvän vuonna 1978 tehdyn pöytäkirjan (MARPOL 73/78) 8 artiklassa ja I lisäpöytäkirjassa.

c) Sopimuspuolten tulee vaatia, että aluksen päällikkö tai muu aluksesta vastaava henkilö sekä ilma-aluksen ohjaaja ilmoittaa viipymättä tämän menettelyn mukaisesti jokaisesta merellä havaitusta merkittävästä öljyn tai muun haitallisen aineen päästöstä. Tällaisen ilmoituksen tulisi mahdollisuuksien mukaan sisältää seuraavat tiedot: aika, paikka, tuuli ja merenkäynti sekä havaitun päästön luonne, laajuus ja mahdollinen lähde.

2. Tämän säännön 1 kappaleen b) kohdan määräyksiä sovelletaan myös ilmoitettaessa tämän yleissopimuksen 11 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetusta jätteen tai muun aineen mereen laskemisesta.

6 Sääntö; Hätätilanteen edellyttämät toimet aluksella

1. Kunkin sopimuspuolen tulee vaatia, että sen lippua käyttävällä aluksella on mukanaan MARPOL 73/78 -yleissopimuksen edellyttämä aluksen valmiussuunnitelma öljyvahingon varalta.

2. Kunkin sopimuspuolen tulee vaatia, että sen lipun alla liikennöivien alusten päälliköt taikka, sen lainkäyttövallan alueella toimivien kiinteiden tai kelluvien lauttojen ollessa kyseessä, lauttojen toiminnasta vastaavat henkilöt antavat pilaantumistapahtumien yhteydessä asianomaisten viranomaisten pyynnöstä sellaiset yksityiskohtaiset tiedot aluksista ja niiden lastista taikka, lautan ollessa kyseessä, sen tuotannosta, joilla on merkitystä meren pilaantumisen estämisessä ja torjumisessa, ja että he toimivat yhteistyössä näiden viranomaisten kanssa.

7 Sääntö; Torjuntatoimet

1. Kun pilaantumistapahtuma sattuu sopimuspuolen vastuualueella, se tekee tarpeellisen tilannearvion ja ryhtyy riittäviin torjuntatoimiin estääkseen seurausvaikutukset tai vähentääkseen niitä.

2. a) Sopimuspuolet käyttävät pilaantumistapahtumien torjunnassa mekaanisia menetelmiä, ellei b) kohdasta muuta johdu.

b) Kemikaaleja voidaan käyttää vain poikkeustapauksissa ja vasta sen jälkeen, kun asianomainen kansallinen viranomainen on kussakin yksittäisessä tapauksessa hyväksynyt niiden käytön.

3. Jos tällainen päästö ajelehtii tai todennäköisesti tulee ajelehtimaan toisen sopimuspuolen vastuualueelle, tälle sopimuspuolelle tulee viipymättä ilmoittaa tilanteesta ja toimista, joihin on ryhdytty.

8 Sääntö; Torjunta-apu

1. Tämän liitteen 1 säännön 3 kappaleen mukaisesti:

a) sopimuspuolella on oikeus pyytää muilta sopimuspuolilta apua torjuessaan pilaantumistapahtumaa merellä; ja

b) sopimuspuolet pyrkivät parhaan kykynsä mukaan antamaan pyydetyn torjunta-avun.

2. Sopimuspuolet ryhtyvät tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja hallinnollisiin toimiin helpottaakseen:

a) pilaantumistapahtuman torjuntaan osallistuvien tai henkilöitä, rahtia, materiaalia tai laitteita kuljettavien alusten, ilma-alusten tai muiden kuljetusvälineiden saapumista alueelleen, niiden käyttöä siellä ja niiden poistumista sieltä; ja

b) edellä a) kohdassa tarkoitettujen henkilöiden, rahdin, materiaalin ja laitteiden pikaista siirtymistä sen alueelle, sen alueen kautta ja pois sen alueelta.

9 Sääntö; Torjunta-avun kustannusten korvaaminen

1. Sopimuspuolet vastaavat 8 säännössä tarkoitetun torjunta-avun kustannuksista tämän säännön mukaisesti.

2. a) Jos sopimuspuoli on suorittanut toimet toisen sopimuspuolen esittämän nimenomaisen pyynnön perusteella, apua pyytäneen osapuolen tulee korvata apua antaneelle osapuolelle tämän toimien kustannukset. Jos avunpyyntö perutaan, apua pyytänyt osapuoli vastaa niistä kustannuksista, jotka apua antaneelle osapuolelle ovat jo aiheutuneet tai joihin tämä on sitoutunut.

b) Jos sopimuspuoli ryhtyy torjuntatoimiin omasta aloitteestaan, se vastaa tällöin itse toimiensa kustannuksista.

c) Edellä a) ja b) kohdassa mainittuja periaatteita sovelletaan, elleivät asianomaiset osapuolet yksittäisessä tapauksessa toisin sovi.

3. Ellei muusta ole sovittu, toisen osapuolen pyytämän torjunta-avun kustannukset on laskettava oikeudenmukaisesti sen mukaan, kuin apua antavan osapuolen laki ja yleinen käytäntö tällaisten kustannusten korvaamisesta määrää.

4. Tämän säännön määräyksiä ei saa tulkita siten, että ne millään tavoin vaikuttaisivat sopimuspuolten oikeuksiin saada kolmannelta osapuolelta korvaus pilaantumistapahtuman torjunnasta aiheutuneista kustannuksista muiden soveltuvien kansainvälisen oikeuden ja kansallisten tai ylikansallisten säännösten tai määräysten nojalla.

10 Sääntö; Säännöllinen yhteistyö

1. Kukin sopimuspuoli antaa tietoja toisille sopimuspuolille ja komissiolle:

a) organisaatiostaan öljyn ja muiden haitallisten aineiden merellä tapahtuvien päästöjen torjunnassa;

b) säännöksistään ja muista seikoista, joilla on suoranaista merkitystä öljyn tai muiden haitallisten aineiden aiheuttaman meren pilaantumisen torjumiseen ja torjuntavalmiuteen;

c) niistä toimivaltaisista viranomaisista, joiden tehtävänä on lähettää ja vastaanottaa ilmoituksia öljyn tai muiden haitallisten aineiden merellä aiheuttamista pilaantumistapahtumista;

d) niistä toimivaltaisista viranomaisista, jotka käsittelevät tämän liitteen mukaista sopimuspuolten keskinäistä avunantoa, ilmoitusmenettelyä ja yhteistoimintaa koskevia asioita; sekä

e) tämän liitteen 7 ja 8 säännön nojalla suoritetuista toimista.

2. Sopimuspuolet vaihtavat tietoja öljyn ja muiden haitallisten aineiden aiheuttaman meren pilaantumisen torjuntaa koskevien tutkimus- ja kehitysohjelmiensa tuloksista sekä valvontatoiminnasta ja torjuntatoimista saaduista kokemuksista.

3. Sopimuspuolet järjestävät säännöllisin väliajoin yhteisiä torjunta- ja hälytysharjoituksia.

4. Sopimuspuolet toimivat keskenään yhteistyössä Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä asioissa, jotka koskevat öljyvahinkojen torjuntavalmiudesta, torjumisesta ja yhteistyöstä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja edelleen kehittämistä.

11 Sääntö; HELCOM:n torjuntakäsikirja

Sopimuspuolet sopivat noudattavansa siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista, niitä periaatteita ja ohjeita, jotka sisältyvät meren pilaantumisen torjunnan yhteistyötä koskevaan käsikirjaan, joka täsmentää tämän liitteen määräyksiä ja jonka komissio tai sen valtuuttama komitea on hyväksynyt.