Asetus kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään:
1 §
Pariisissa 17 päivänä joulukuuta 1997 tehty kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskeva yleissopimus, jonka eräät määräykset eduskunta on hyväksynyt 9 päivänä lokakuuta 1998, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 13 päivänä marraskuuta 1998 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu OECD:n pääsihteerin huostaan 10 päivänä joulukuuta 1998, tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 1999 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Yleissopimuksen 11 artiklan mukainen vastuuviranomainen on Suomessa oikeusministeriö.
3 §
Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 1999.
KANSAINVÄLISISSÄ LIIKESUHTEISSA TAPAHTUVAN ULKOMAISIIN VIRKAMIEHIIN KOHDISTUVAN LAHJONNAN TORJUNTAA KOSKEVA YLEISSOPIMUS
Johdanto
Sopimuspuolet, jotka
ottavat huomioon, että lahjontaa ilmenee laajalti kansainvälisissä liikesuhteissa, mukaan luettuna kauppa ja investoinnit, mikä on vakava moraalinen ja poliittinen huolenaihe, heikentää hyvää hallintoa ja talouskehitystä ja vääristää kansainvälisiä kilpailuolosuhteita,
katsovat, että kaikki maat ovat yhdessä vastuussa kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan lahjonnan torjumisesta,
ottavat huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) neuvoston 23 päivänä toukokuuta 1997 hyväksymän kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan lahjonnan torjuntaa koskevan tarkistetun suosituksen, C(97)123/FINAL, jossa muun muassa vaaditaan tehokkaita toimenpiteitä ulkomaisten virkamiesten lahjonnan ehkäisemiseksi, estämiseksi ja torjumiseksi kansainvälisten liikesuhteiden yhteydessä, erityisesti tällaisen lahjonnan kriminalisoimiseksi tehokkaalla ja koordinoidulla tavalla ja suosituksessa sovittujen yhteisten perusedellytysten mukaisesti sekä kunkin maan lainkäyttöön liittyvien ja muiden oikeudellisten perusperiaatteiden mukaisesti,
suhtautuvat myönteisesti muuhun viime aikoina tapahtuneeseen kehitykseen, joka edistää kansainvälistä yhteisymmärrystä ja yhteistyötä virkamiesten lahjonnan torjumisessa, mukaan luettuna Yhdistyneiden kansakuntien, Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailman kauppajärjestön, Amerikan valtioiden järjestön, Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin toiminta,
suhtautuvat myönteisesti yritysten, liikealan järjestöjen ja ammattiyhdistysten sekä muiden kansalaisjärjestöjen pyrkimyksiin torjua lahjontaa,
tunnustavat hallitusten merkityksen lahjusten ottamisen estämisessä yksityisiltä henkilöiltä ja yrityksiltä kansainvälisissä liikesuhteissa,
tunnustavat, että edistyksen saavuttaminen tällä alalla vaatii sekä kansallisen tason ponnistuksia että monenvälistä yhteistyötä, valvontaa ja seurantaa,
tunnustavat, että sopimuspuolten toimenpiteiden vastaavuuden saavuttaminen on yleissopimuksen olennainen päämäärä, mikä edellyttää, että yleissopimus ratifioidaan ilman poikkeamia, jotka vaikuttaisivat tähän vastaavuuteen,
ovat sopineet seuraavasta:
1 artiklaUlkomaisen virkamiehen lahjontarikos
1. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin saattaakseen lainsäädäntönsä mukaisesti rangaistavaksi teoksi tahallisen oikeudettoman rahallisen tai muun edun tarjoamisen, lupaamisen tai antamisen suoraan tai välillisesti ulkomaiselle virkamiehelle, tämän virkamiehen omaan tai kolmannen osapuolen käyttöön tarkoituksena saada virkamies toimimaan tai pidättymään toimimasta virkatehtäviään hoitaessaan niin, että lahjuksen tarjoaja saavuttaisi tai säilyttäisi liiketoimintaan liittyviä tai muita sopimattomia etuuksia kansainvälisissä liikesuhteissa.
2. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että osallisuus rikokseen, mukaan luettuna yllyttäminen ja avunanto tai ulkomaisen virkamiehen lahjonnan salliminen ovat rangaistavia tekoja. Ulkomaisen virkamiehen lahjonnan yritys ja salahanke ovat rangaistavia tekoja samassa laajuudessa kuin kyseisen sopimuspuolen virkamiehen lahjonnan yritys ja salahanke.
3. Jäljempänä "ulkomaisen virkamiehen lahjonnalla" tarkoitetaan tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa mainittuja rikoksia.
4. Tässä yleissopimuksessa:
a) "ulkomainen virkamies" tarkoittaa henkilöä, joka on nimitetty tai valittu vieraan valtion lainsäädännölliseen, hallinnolliseen tai oikeudelliseen virkaan, henkilöä, joka suorittaa julkista tehtävää vieraan valtion puolesta, mukaan luettuna julkiset laitokset ja yritykset, ja julkisen kansainvälisen järjestön toimihenkilöä tai edustajaa,
b) "vieras valtio" käsittää kaikki hallinnon tasot ja haarat, kansallisesta paikallisiin,
c) "toimia tai pidättyä toimimasta virassa" käsittää kaikenlaisen virka-aseman käytön riippumatta siitä, kuuluuko se virkamiehen toimivaltaan.
2 artiklaOikeushenkilöiden vastuu
Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin oikeusperiaatteidensa mukaisesti oikeushenkilöiden vastuun toteuttamiseksi ulkomaiseen virkamieheen kohdistuvan lahjonnan osalta.
3 artiklaSeuraamukset
1. Rikosoikeudellisten rangaistusten ulkomaisen virkamiehen lahjonnasta on oltava tehokkaita, tekoon oikeassa suhteessa ja riittäviä. Rangaistusten on oltava verrattavissa niihin, joita sovelletaan sopimuspuolen omien virkamiesten lahjontaan, ja luonnollisten henkilöiden osalta niihin on sisällyttävä vapausrangaistus, joka on riittävä tehokkaan keskinäisen oikeusavun ja rikoksentekijän luovuttamisen mahdollistamiseksi.
2. Mikäli sopimuspuolen oikeusjärjestelmässä oikeushenkilöillä ei ole rikosoikeudellista vastuuta, kyseinen sopimuspuoli varmistaa, että ulkomaisen virkamiehen lahjonnasta kohdistetaan oikeushenkilöihin tehokkaita, tekoon oikeassa suhteessa olevia ja riittäviä muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia, mukaan luettuna rahalliset seuraamukset.
3. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että lahjus ja ulkomaisen virkamiehen lahjonnalla saavutettu hyöty tai tällaista hyötyä vastaava omaisuus voidaan takavarikoida ja määrätä menetettäväksi tai että käytettävissä on vaikutuksiltaan vastaavia rahallisia seuraamuksia.
4. Kukin sopimuspuoli harkitsee mahdollisuutta määrätä siviilioikeudellisia tai hallinnollisia lisäseuraamuksia henkilölle, jolle voidaan määrätä rangaistus ulkomaisen virkamiehen lahjonnasta.
4 artiklaLainkäyttövalta
1. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ulottaakseen lainkäyttövaltansa ulkomaiseen virkamieheen kohdistuvaan lahjontarikokseen, kun rikos tehdään kokonaan tai osaksi sen alueella.
2. Kukin sopimuspuoli, jonka lainkäyttövaltaan kuuluu omien kansalaisten syytteeseenpano ulkomailla tehdyistä rikoksista, ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ulottaakseen lainkäyttövaltansa ulkomaiseen virkamieheen kohdistuvaan lahjontarikokseen samojen periaatteiden mukaisesti.
3. Kun tässä yleissopimuksessa tarkoitettu väitetty rikos kuuluu useamman kuin yhden sopimuspuolen lainkäyttövaltaan, kyseiset sopimuspuolet yhden niistä niin pyytäessä neuvottelevat keskenään päättääkseen siitä, minkä sopimuspuolen lainkäyttövaltaan syytteeseenpano tarkoituksenmukaisimmin kuuluu.
4. Kukin sopimuspuoli tutkii, onko sen nykyinen lainkäyttövallan perusta tehokas ulkomaisten virkamiesten lahjonnan torjumiseksi ja ellei näin ole, sopimuspuoli ryhtyy korjaaviin toimenpiteisiin.
5 artiklaTäytäntöönpano
Ulkomaiseen virkamieheen kohdistuneen lahjontarikoksen esitutkinta ja syytteeseenpano tapahtuu kunkin sopimuspuolen soveltamien säännösten ja periaatteiden mukaisesti. Esitutkintaan ja syytteeseenpanoon eivät saa vaikuttaa kansalliset taloudelliset edut, toimenpiteiden mahdollinen vaikutus asianomaisen sopimuspuolen ja toisen valtion välisiin suhteisiin tai kyseessä olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden henkilöllisyys.
6 artiklaVanhentumisajat
Ulkomaiseen virkamieheen kohdistuvaan lahjontarikokseen sovellettavien vanhentumisaikojen on oltava riittävän pitkiä esitutkinnan ja syytteeseenpanon suorittamiseksi.
7 artiklaRahanpesu
Kukin sopimuspuoli, joka on määritellyt kotimaisen virkamiehen lahjonnan esirikokseksi rahanpesua koskevan lainsäädännön soveltamista varten tekee näin myös ulkomaiseen virkamieheen kohdistuvan lahjontarikoksen osalta samoin ehdoin, riippumatta lahjontarikoksen tekopaikasta.
8 artiklaKirjanpitorikokset
1. Torjuakseen ulkomaisten virkamiesten lahjontaa tehokkaasti, kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin kirjanpitoa, tuloslaskelmia ja taseita sekä tilinpäätös- ja tilintarkastusvaatimuksia koskevan lainsäädäntönsä ja määräystensä puitteissa estääkseen sen, että kyseisen lainsäädännön ja määräysten alaiset yritykset luovat kirjanpidon ulkopuolisia tilejä, tekevät kirjanpidon ulkopuolisia tai riittämättömästi tunnistettavia liiketapahtumia, kirjaavat olemattomia kuluja ja sellaisia velkoja, joiden kohde on ilmoitettu virheellisesti, tai käyttävät vääriä asiakirjoja, tarkoituksenaan lahjoa ulkomaisia virkamiehiä tai peittää sellainen lahjonta.
2. Kukin sopimuspuoli määrää tehokkaat, tekoon oikeassa suhteessa olevat ja riittävät siviilioikeudelliset, hallinnolliset tai rikosoikeudelliset seuraamukset tällaisista yritysten kirjanpitoon, tileihin sekä tuloslaskelmiin ja taseisiin liittyvistä poisjättämisistä ja väärennöksistä.
9 artiklaKeskinäinen oikeusapu
1. Kukin sopimuspuoli antaa lainsäädäntönsä ja asiaan liittyvien valtiosopimusten ja järjestelyjen mukaisesti toiselle sopimuspuolelle mahdollisimman nopeaa ja tehokasta oikeusapua sopimuspuolen käynnistämässä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten esitutkinnassa ja oikeudenkäyntimenettelyssä sekä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa muissa kuin rikosoikeudellisissa toimenpiteissä, joihin sopimuspuoli on ryhtynyt oikeushenkilöä vastaan. Oikeusapupyynnön vastaanottanut sopimuspuoli ilmoittaa viipymättä pyynnön esittäneelle sopimuspuolelle lisätiedoista tai asiakirjoista, joita tarvitaan oikeusapupyynnön tueksi ja pyydettäessä oikeusapupyynnön käsittelytilanteesta ja lopputuloksesta.
2. Kun sopimuspuoli asettaa kaksoisrangaistavuuden keskinäisen oikeusavun edellytykseksi, katsotaan kaksoisrangaistavuuden olevan olemassa, jos oikeusapupyynnössä tarkoitettu teko kuuluu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan.
3. Sopimuspuoli ei kieltäydy pankkisalaisuuden perusteella antamasta keskinäistä oikeusapua rikosasioissa, jotka kuuluvat tämän yleissopimuksen soveltamisalaan.
10 artiklaRikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen
1. Ulkomaisen virkamiehen lahjonta on sopimuspuolten lainsäädännössä ja sopimuspuolten välisissä luovutussopimuksissa katsottava sellaiseksi rikokseksi, jonka johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa.
2. Jos sopimuspuoli, joka asettaa luovutussopimuksen olemassaolon luovuttamisen edellytykseksi, ottaa vastaan luovutuspyynnön toiselta sopimuspuolelta, jonka kanssa sillä ei ole luovutussopimusta, se voi pitää tätä yleissopimusta luovuttamisen oikeusperusteena ulkomaisen virkamiehen lahjontarikoksen osalta.
3. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että se voi joko luovuttaa kansalaisiaan tai panna kansalaisiaan syytteeseen ulkomaisen virkamiehen lahjonnasta. Sopimuspuoli, joka luovutuspyynnöstä huolimatta kieltäytyy luovuttamasta henkilöä ulkomaisen virkamiehen lahjonnan johdosta yksinomaan sillä perusteella, että kyseinen henkilö on sen kansalainen, saattaa asian toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi syytetoimia varten.
4. Ulkomaisen virkamiehen lahjonnan johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen sovelletaan kunkin sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön sekä soveltuvien valtiosopimusten ja järjestelyjen määräyksiä. Kun sopimuspuoli asettaa kaksoisrangaistavuuden luovuttamisen edellytykseksi, tämä edellytys katsotaan täytetyksi, jos teko, jonka johdosta luovuttamista pyydetään, kuuluu tämän yleissopimuksen 1 artiklan soveltamisalaan.
11 artiklaVastuuviranomaiset
Tämän yleissopimuksen 4 artiklan 3 kappaleessa tarkoitettuja neuvotteluja, 9 artiklassa tarkoitettua keskinäistä oikeusapua ja 10 artiklassa tarkoitettua rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista varten kukin sopimuspuoli ilmoittaa OECD:n pääsihteerille viranomaisen tai viranomaiset, jotka vastaavat pyyntöjen esittämisestä ja vastaanottamisesta, ja jotka huolehtivat yhteydenpidosta näissä asioissa kyseisen sopimuspuolen osalta, tämän vaikuttamatta muihin sopimuspuolten välisiin järjestelyihin.
12 artiklaValvonta ja seuranta
Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä järjestelmällisen seurantaohjelman toteuttamisessa tämän yleissopimuksen täysimääräisen toimeenpanon valvontaa ja edistämistä varten. Elleivät sopimuspuolet yksimielisesti toisin sovi, yhteistyö tapahtuu OECD:n kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvaa lahjontaa käsittelevässä työryhmässä sen toimiohjeiden mukaisesti, tai työryhmän mahdollisessa seuraajaelimessä tämän seuraajaelimen toimiohjeiden mukaisesti, ja sopimuspuolet vastaavat ohjelman kustannuksista kyseiseen toimielimeen sovellettavien määräysten mukaisesti.
13 artiklaAllekirjoittaminen ja liittyminen
1. Voimaantuloonsa saakka tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten OECD:n jäsenille ja sellaisille OECD:n ulkopuolisille tahoille, jotka on kutsuttu osallistumaan täysimääräisesti OECD:n kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvaa lahjontaa käsittelevän työryhmän toimintaan.
2. Voimaantulonsa jälkeen tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten yleissopimuksen ulkopuolisille tahoille, jotka ovat OECD:n jäseniä tai jotka osallistuvat täysimääräisesti kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvaa lahjontaa käsittelevän työryhmän tai sen seuraajaelimen toimintaan. Kunkin tällaisen tahon osalta tämä yleissopimus tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä sen liittymiskirjan tallettamispäivän jälkeen.
14 artiklaRatifiointi ja tallettaja
1. Allekirjoittajien on hyväksyttävä tai ratifioitava tämä yleissopimus lainsäädäntönsä mukaisesti.
2. Hyväksymis-, ratifioimis- tai liittymiskirjat talletetaan OECD:n pääsihteerin huostaan, joka toimii tämän yleissopimuksen tallettajana.
15 artiklaVoimaantulo
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, johon mennessä viisi niistä kymmenestä valtiosta, joilla liitteenä olevan tilaston mukaan on kymmenen suurinta vientiosuutta ja joiden yhteenlaskettu vienti edustaa vähintään 60 prosenttia näiden kymmenen maan yhteenlasketusta kokonaisviennistä, ovat tallettaneet hyväksymis- tai ratifioimiskirjansa. Kunkin sellaisen allekirjoittajan osalta, joka tallettaa asiakirjansa tällaisen voimaantulon jälkeen, yleissopimus tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä kyseisen asiakirjan tallettamisen jälkeen.
2. Jos yleissopimus ei ole tullut tämän artiklan 1 kappaleen nojalla voimaan 31 päivään joulukuuta 1998 mennessä, allekirjoittaja, joka on tallettanut hyväksymis- tai ratifioimiskirjansa voi antaa tallettajalle kirjallisen selityksen, jonka mukaan se on valmis hyväksymään tämän yleissopimuksen voimaantulon tämän 2 kappaleen nojalla. Yleissopimus tulee voimaan sellaisen allekirjoittajan osalta kuudentenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, johon mennessä vähintään kaksi allekirjoittajaa on tallettanut sellaisen selityksen. Kunkin sellaisen allekirjoittajan osalta, joka tallettaa selityksensä tällaisen voimaantulon jälkeen, yleissopimus tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä tallettamispäivän jälkeen.
16 artiklaMuuttaminen
Sopimuspuoli voi ehdottaa tämän yleissopimuksen muuttamista. Ehdotettu muutos toimitetaan tallettajalle, joka välittää sen muille sopimuspuolille vähintään kuusikymmentä päivää ennen sopimuspuolten kokouksen koolle kutsumista ehdotetun muutoksen tarkastelua varten. Sopimuspuolten yksimielisesti hyväksymä muutos, tai muulla sopimuspuolten yksimielisesti päättämällä tavalla hyväksytty muutos, tulee voimaan kuusikymmentä päivää kaikkien sopimuspuolten ratifioimis- tai hyväksymiskirjojen tallettamisen jälkeen tai muissa sellaisissa olosuhteissa, jotka sopimuspuolet voivat täsmentää hyväksyessään muutoksen.
17 artiklaLuopuminen
Sopimuspuoli voi luopua tästä yleissopimuksesta ilmoittamalla siitä kirjallisesti tallettajalle. Tällainen luopuminen tulee voimaan vuoden kuluttua ilmoituksen vastaanottamispäivästä. Luopumisen jälkeen yhteistyö jatkuu sopimuspuolten ja luopuneen sopimuspuolen välillä kaikkien sellaisten oikeusapua tai rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevien pyyntöjen osalta, jotka on tehty ennen luopumisen voimaantulopäivää ja jotka ovat edelleen vireillä.
Tehty Pariisissa 17 päivänä joulukuuta tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäseitsemän englannin- ja ranskankielisinä alkuperäiskappaleina, joiden kummankin teksti on yhtä todistusvoimainen.
LIITE
DAFFE/IME/BR(97)18/FINAL
OECD:N VIENTITILASTO
OECD-MAIDEN VIENTI
1990-1996 1990-1996 1990-1996
US$ milj. % %
koko OECD 10 suurinta
Yhdysvallat 287 118 15,9 % 19,7 %
Saksa 254 746 14,1 % 17,5 %
Japani 212 665 11,8 % 14,6 %
Ranska 138 471 7,7 % 9,5 %
Yhdistynyt
Kuningaskunta 121 258 6,7 % 8,3 %
Italia 112 449 6,2 % 7,7 %
Kanada 91 215 5,1 % 6,3 %
Korea(1) 81 364 4,5 % 5,6 %
Alankomaat 81 264 4,5 % 5,6 %
Belgia-Luxemburg 78 598 4,4 % 5,4 %
10 suurinta
vientimaata
yhteensä 1 459 148 81,0 % 100 %
Espanja 42 469 2,4 %
Sveitsi 40 395 2,2 %
Ruotsi 36 710 2,0 %
Meksiko (1) 34 233 1,9 %
Australia 27 194 1,5 %
Tanska 24 145 1,3 %
Itävalta* 22 432 1,2 %
Norja 21 666 1,2 %
Irlanti 19 217 1,1 %
Suomi 17 296 1,0 %
Puola (1)** 12 652 0,7 %
Portugali 10 801 0,6 %
Turkki* 8 027 0,4 %
Unkari** 6 795 0,4 %
Uusi Seelanti 6 663 0,4 %
Tsekin tasavalta*** 6 263 0,3 %
Kreikka* 4 606 0,3 %
Islanti 949 0,1 %
OECD yhteensä 1 801 661 100 %
Huomautukset:* 1990-1995; ** 1991-1996; *** 1993-1996Lähde: OECD, (1) IMF
Belgia ja Luxemburg: Belgian ja Luxemburgin osalta on saatavilla ainoastaan molempien maiden yhdistettyjä kauppatilastoja. Mikäli joko Belgia tai Luxemburg tallettaa hyväksymis- tai ratifioimiskirjansa tai sekä Belgia että Luxemburg tallettavat hyväksymis- tai ratifioimiskirjansa, katsotaan yleissopimuksen 15 artiklan 1 kappaleen soveltamisen kannalta, että yksi maista, joilla on kymmenen suurinta vientiosuutta, on tallettanut asiakirjansa, ja molempien maiden yhteenlaskettu vienti lasketaan mukaan siihen 60 prosenttiin niiden kymmenen maan yhteenlasketusta kokonaisviennistä, joka on edellytyksenä tämän määräyksen nojalla tapahtuvalle voimaantulolle.