81/1992

1 §

2 §

1 artiklaHenkilöt, joihin sopimusta sovelletaan

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan veroihin, jotka määrätään sopimusvaltion tai sen paikallisviranomaisen lukuun tulon perusteella, verojen kantotavasta riippumatta.

2. Tulon perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulon tai tulon osan perusteella suoritettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton perusteella suoritettavat verot sekä arvonnousun perusteella suoritettavat verot.

3. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Kanadassa:

Kanadan hallituksen määräämät tuloverot;

(jäljempänä "Kanadan vero");

b) Suomessa:

1) valtion tulovero;

2) kunnallisvero;

3) kirkollisvero; ja

4) lähdevero;

(jäljempänä "Suomen vero").

4. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) "Kanada" tarkoittaa, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Kanadan aluetta, siihen luettuina

1) Kanadan aluemeren ulkopuolella olevat alueet, jotka kansainvälisen oikeuden ja Kanadan lainsäädännön mukaisesti ovat alueita, joiden osalta Kanada saa käyttää oikeuksia merenpohjaan ja sen sisustaan sekä niiden luonnonvaroihin; ja

2) meri ja ilmatila 1) kohdassa tarkoitetun alueen yläpuolella siellä olevien luonnonvarojen tutkimisen ja hyväksikäytön yhteydessä harjoitetun toiminnan osalta;

b) "Suomi" tarkoittaa Suomen tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen tasavallan aluetta ja Suomen tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

c) "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoittavat Kanadaa tai Suomea sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

d) "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän samoin kuin kuolinpesän, toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust) sekä yhtymän (partnership);

e) "yhtiö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä; ranskan kielellä sanonta "société" tarkoittaa myös "corporation" nimistä yhteisöä siinä merkityksessä, joka sanonnalla on Kanadan lainsäädännössä;

f) "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittavat yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;

g) "kansalainen" tarkoittaa:

1) luonnollista henkilöä, jolla on sopimusvaltion kansalaisuus;

2) oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

h) "kansainvälinen liikenne" tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, jota sopimusvaltiossa oleva yritys käyttää, paitsi milloin laivaa tai ilma-alusta käytetään vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

i) "vero" tarkoittaa Kanadan veroa tai Suomen veroa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

j) "toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa:

1) Kanadassa valtiontuloministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa;

2) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa.

2. Kun sopimusvaltio soveltaa sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.

4 artiklaKotipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);

b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;

c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa valtioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;

d) jos hän on molempien valtioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin yhtiö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan sen asuvan siinä valtiossa, jossa se on rekisteröity tai muutoin muodostettu.

4. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö tai yhtiö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia ja päättämään, miten sopimusta sovelletaan tällaiseen henkilöön.

5 artiklaKiinteä toimipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:

a) yrityksen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan; ja

f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, josta luonnonvaroja otetaan.

3. Paikka, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa, muodostaa kiinteän toimipaikan vain, jos toiminta kestää yli kahdentoista kuukauden ajan.

4. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan "kiinteä toimipaikka" ei katsota käsittävän:

a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamiseksi yritykselle;

f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan a)-e) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi, edellyttäen, että koko se kiinteästä liikepaikasta harjoitettava toiminta, joka perustuu tähän yhdistämiseen, on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

5. Jos henkilö, olematta itsenäinen edustaja, johon 6 kappaletta sovelletaan, toimii yrityksen puolesta sekä hänellä on sopimusvaltiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää, katsotaan tällä yrityksellä 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun. Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan 4 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tätä kiinteää liikepaikkaa kiinteäksi toimipaikaksi mainitun kappaleen määräysten mukaan.

6. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa tässä toisessa valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen, että tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä - tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä - joka asuu toisessa sopimusvaltiossa taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä omaisuus" on sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on. Sanonta käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön. Laivoja ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, sekä tuloon, joka saadaan tällaisen omaisuuden luovutuksesta.

4. Jos osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiön omistamaa kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

5. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja itsenäisessä ammatinharjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artiklaLiiketulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa tai on harjoittanut liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.

2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet vähennyskelpoiset menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneet menot, riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.

5. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

6. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

8 artiklaMerenkulku ja ilmakuljetus

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen ja 7 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, joka saadaan pääasiallisesti matkustajien tai tavaroiden kuljettamiseen yksinomaan sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä käytetyn laivan käyttämisestä, verottaa tässä valtiossa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.

9 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,noudatetaan seuraavaa.

Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

2. Milloin tulo, josta sopimusvaltiossa olevaa yritystä on verotettu tässä valtiossa, luetaan myös toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuloon ja siitä verotetaan tämän mukaisesti tässä toisessa valtiossa, ja siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt tässä toisessa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, ensiksi mainitun valtion on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siinä valtiossa määrätyn veron määrä, jos tämä ensiksi mainittu valtio pitää oikaisua oikeutettuna. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut määräykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.

3. Sopimusvaltio ei 1 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa saa muuttaa yrityksen tuloa kuuden vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jona sellaisen muutoksen kohteena olevat tulot olisivat kertyneet tässä valtiossa olevalle yritykselle.

4. Tämän artiklan 2 ja 3 kappaleen määräyksiä ei sovelleta petokseen, tahalliseen laiminlyöntiin tai huolimattomuuteen.

10 artiklaOsinko

1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta, jos saajalla on oikeus osinkoon, vero ei saa olla suurempi kuin

a) 10 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos saajana on yhtiö, joka omistaa vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön osakkeiden äänimäärästä;

b) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä muissa tapauksissa.

Tämän kappaleen määräykset eivät vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin tuloa, jota sen valtion verolainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, kohdellaan verotuksellisesti samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, eikä myöskään verottaa yhtiön jakamattomasta voitosta, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.

6. Tämän sopimuksen määräysten estämättä Kanada voi määrätä Kanadassa olevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavasta yhtiön tulosta veroa sen veron lisäksi, jota olisi suoritettava Kanadassa rekisteröidyn yhtiön tulosta, edellyttäen, että tällainen lisävero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia siitä tulon osasta, joka ei ole ollut tämän lisäveron kohteena edellisinä verovuosina. Tätä määräystä sovellettaessa sanonnalla "tulo" tarkoitetaan Kanadassa olevaan kiinteään toimipaikkaan 7 artiklan mukaisesti jonakin vuotena ja edellisinä vuosina kuuluvaksi luettavaa tuloa (siihen luettuna 13 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettu voitto, joka saadaan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan omaisuuden luovutuksesta), josta on vähennetty:

a) liiketappio (siihen luettuna tappio, joka on syntynyt kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan omaisuuden luovutuksesta), joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi tänä vuotena ja edellisinä vuosina,

b) kaikki muut Kanadassa sellaisesta tulosta määrätyt verot kuin tässä kappaleessa tarkoitettu lisävero,

c) tulo, joka on sijoitettu uudelleen Kanadaan, edellyttäen, että vähennyksen määrä määrätään Kanadaan sijoitetusta omaisuudesta myönnettävän vähennyksen laskemista koskevien voimassa olevien Kanadan lainsäädännön määräysten mukaan sekä näihin määräyksiin vastedes tehtävän muutoksen mukaan, joka ei vaikuta tämän lainsäädännön yleiseen periaatteeseen, ja

d) viisisataatuhatta Kanadan dollaria ($ 500 000) vähennettynä määrällä, jonka tämän kohdan mukaan

1) yhtiö on vähentänyt, tai

2) yhtiöön etuyhteydessä oleva henkilö on vähentänyt samanlaisesta tai samanluonteisesta liikkeestä kuin mitä yhtiö harjoittaa.

11 artiklaKorko

1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta, jos saajalla on oikeus korkoon, vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia koron kokonaismäärästä.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä sopimusvaltiosta kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, jolla on oikeus korkoon, maksetusta korosta verotetaan vain tässä toisessa valtiossa, sikäli kuin korko on:

a) maksun viivästymisen johdosta suoritettava sakkomaksu;

b) sopimusvaltion keskuspankin maksu toisen sopimusvaltion keskuspankille; tai

c) ostavan yrityksen maksu myyvälle yritykselle laitteita tai tavaroita käsittävän luottokaupan yhteydessä, paitsi milloin myynti on tapahtunut 9 artiklan 1 kappaleen a) tai b) kohdassa tarkoitettujen etuyhteydessä keskenään olevien yritysten välillä.

4. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä sovelletaan seuraavia määräyksiä:

a) Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan sopimusvaltion hallituksen tahi sen valtiollisen osan tai paikallisviranomaisen antaman obligaation, debentuurin tai muun sellaisen velkasitoumuksen perusteella, verotetaan vain toisessa sopimusvaltiossa, edellyttäen, että se, jolla on oikeus korkoon, asuu tässä toisessa valtiossa;

b) korosta, joka kertyy Suomesta ja maksetaan Kanadassa asuvalle henkilölle, verotetaan vain Kanadassa, jos korko maksetaan lainasta tai luotosta, jonka on myöntänyt taikka jolle on antanut takauksen tai luottovakuutuksen Vientikehitysyhtiö (the Export Development Corporation); ja

c) korosta, joka kertyy Kanadasta ja maksetaan Suomessa asuvalle henkilölle, verotetaan vain Suomessa, jos korko maksetaan lainasta tai luotosta, jonka on myöntänyt taikka jolle on antanut takauksen tai luottovakuutuksen Vientitakuulaitos tai Suomen Vientiluotto Oy.

5. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina tällaisiin arvopapereihin, obligaatioihin tai debentuureihin liittyvät agiomäärät ja voitot, sekä tuloa, jota sen valtion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon. Sanonta "korko" ei kuitenkaan käsitä tuloa, jota käsitellään 10 artiklassa.

6. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus korkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

7. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, jonka yhteydessä koron maksamisen perusteena oleva velka on syntynyt, ja korko rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan koron kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

8. Jos koron määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus korkoon, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus korkoon, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artiklaRojalti

1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta, jos saajalla on oikeus rojaltiin, vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä

a) sopimusvaltiosta kertyneestä tekijänoikeusrojaltista ja muusta samanlaisesta kirjallisen teoksen, näyttämöteoksen, sävellysteoksen tai taiteellisen teoksen valmistamisesta tai toisintamisesta suoritetusta maksusta (lukuun ottamatta rojaltia, joka maksetaan elokuvafilmistä ja television yhteydessä käytettävästä filmille tai videonauhalle otetusta teoksesta) verotetaan vain toisessa sopimusvaltiossa, jos henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, asuu tässä toisessa valtiossa;

b) sopimusvaltiossa kertyneestä toisen sopimusvaltion hallitukselle maksetusta rojaltista verotetaan vain tässä toisessa valtiossa.

4. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä sopimusvaltiosta kertyneestä kulttuurielokuvan perusteella maksetusta rojaltista verotetaan vain toisessa sopimusvaltiossa, jos henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, asuu tässä toisessa valtiossa. Tätä määräystä sovelletaan vain rojaltiin,

a) joka maksetaan Suomessa asuvalle henkilölle suomalaisen elokuvan perusteella, jonka asianomainen viranomainen on hyväksynyt ja joka on vapautettu elokuvaverosta 26 päivänä kesäkuuta 1964 annetun elokuvaverolain (366/64) nojalla;

b) joka maksetaan Kanadassa asuvalle henkilölle elokuvan perusteella, joka kokonaan tai pääasiallisesti on ohjattu ja tuotettu Kanadassa ja joka sisältyy 29 päivänä helmikuuta 1968 annetulla asetuksella P.C.1968-400 perustetun filmifestivaalitoimiston (Bureau of Film Festivals) komitean laatimaan filmiluetteloon.

5. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena tekijänoikeuden, patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka kokemusperäisestä teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta tiedosta, niihin luettuina kaikki suoritukset, jotka saadaan elokuvafilmin ja television yhteydessä käytettävän filmille tai videonauhalle otetun teoksen perusteella.

6. Tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva rojaltin saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

7. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, jonka yhteydessä rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on syntynyt, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

8. Jos rojaltin määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus rojaltiin, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artiklaMyyntivoitto

1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee voittoa, joka saadaan tällaisen kiinteän toimipaikan luovutuksesta (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta.

3. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan tai ilma-aluksen taikka tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa.

4. Voitosta, joka saadaan

a) sellaisen yhtiön osakkeiden tai muiden osuuksien luovutuksesta, jonka varallisuus pääasiallisesti koostuu sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta; tai

b) sellaisen yhtymän (partnership) tai toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust) osuuden luovutuksesta, jonka varallisuus pääasiallisesti koostuu sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta, voidaan verottaa tässä valtiossa.

Tätä kappaletta sovellettaessa sanonta "kiinteä omaisuus" ei käsitä kiinteistöä (lukuun ottamatta vuokrakiinteistöä), jossa yhtiön, yhtymän tai trustin liiketoimintaa harjoitetaan. Sanonta käsittää kuitenkin edellä a) kohdassa tarkoitetun yhtiön osakkeet ja muut osuudet sekä edellä b) kohdassa tarkoitetun yhtymän tai trustin osuudet.

5. Voitosta, joka saadaan muun kuin tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kappaleessa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

6. Tämän artiklan 5 kappaleen määräykset eivät vaikuta sopimusvaltion oikeuteen oman lainsäädäntönsä mukaan verottaa voitosta, jonka toisessa valtiossa asuva luonnollinen henkilö saa omaisuuden luovutuksesta, jos luovuttaja:

a) on ensiksi mainitun valtion kansalainen tai on asunut tässä valtiossa vähintään kymmenen vuoden ajan ennen omaisuuden luovutusta, ja

b) on asunut ensiksi mainitussa valtiossa jonakin ajanjaksona viimeisten viiden vuoden aikana ennen tällaista luovutusta.

14 artiklaItsenäinen ammatinharjoittaminen

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa vapaan ammatin tai muun itsenäisen toiminnan harjoittamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa, jollei hänellä ole toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, joka on vakinaisesti hänen käytettävänään toiminnan harjoittamista varten. Jos hänellä on tai oli tällainen kiinteä paikka, voidaan tulosta verottaa tässä toisessa valtiossa, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään paikkaan kuuluvaksi.

2. Sanonta "vapaa ammatti" käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen ja taiteellisen toiminnan, kasvatus- ja opetustoiminnan sekä sen itsenäisen toiminnan, jota lääkäri, asianajaja, insinööri, arkkitehti, hammaslääkäri ja tilintarkastaja harjoittavat.

15 artiklaYksityinen palvelus

1. Jollei 16, 18 ja 19 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä verottaa siellä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee toisessa valtiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ja

b) hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei asu toisessa valtiossa, sekä

c) hyvityksellä ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, joka työnantajalla on toisessa valtiossa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen kansainväliseen liikenteeseen käyttämässä laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa.

16 artiklaJohtajanpalkkio

Johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen toimielimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

17 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 7, 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa taiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Milloin tulo, joka saadaan taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7, 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos näytetään, ettei taiteilija tai urheilija eikä häneen etuyhteydessä oleva henkilö osallistu välittömästi tai välillisesti mainitussa kappaleessa tarkoitetun henkilön saamaan tuloon.

18 artiklaEläke ja elinkorko

1. Eläkkeestä ja elinkorosta, jotka kertyvät sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Eläkkeestä, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa myös siinä valtiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan. Milloin kuitenkin kysymyksessä on toistuvaissuorituksena maksettava eläke, vero ei saa olla suurempi kuin 20 prosenttia suorituksen kokonaismäärästä.

3. Elinkorosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa myös siinä valtiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia siitä elinkoron osasta, joka on veronalainen tässä valtiossa. Tätä rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta kertamaksuun, joka saadaan elinkoron takaisinostosta, peruuttamisesta, lunastamisesta, myynnistä tai muusta luovutuksesta, tai maksuun, joka saadaan tuloa tasaavan elinkorkosopimuksen nojalla (englanniksi "income-averaging annuity contract"; ranskaksi "contrat de rente à versements invariables").

4. Tämän sopimuksen määräysten estämättä sotaveteraanieläkkeet ja -avustukset, jotka kertyvät sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vapautetaan verosta tässä toisessa valtiossa siinä laajuudessa kuin ne olisivat vapaat verosta, jos ensiksi mainitussa valtiossa asuva henkilö olisi saanut ne.

19 artiklaJulkinen palvelus

1. a) Hyvityksestä (eläkettä lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, sen valtiollisen osan tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos työ tehdään tässä valtiossa ja henkilö asuu tässä valtiossa ja

1) hän on tämän valtion kansalainen; tai

2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta hyvitykseen, joka maksetaan sopimusvaltion, sen valtiollisen osan tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.

20 artiklaOpiskelijat ja harjoittelijat

Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee ensiksi mainitussa valtiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei tässä valtiossa veroteta, edellyttäen, että nämä rahamäärät kertyvät tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.

21 artiklaMuu tulo

1. Jollei 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, vain tässä valtiossa.

2. Jos sopimusvaltiossa asuva henkilö saa tällaista tuloa toisessa sopimusvaltiossa olevasta lähteestä, voidaan tästä tulosta kuitenkin verottaa myös siinä valtiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan. Milloin kysymyksessä on kuolinpesästä tai toisen henkilön eduksi hallitusta varallisuuskokonaisuudesta (trust) saatu tulo, ei vero kuitenkaan saa olla suurempi kuin 15 prosenttia tulon kokonaismäärästä, edellyttäen, että tulo on veronalaista siinä sopimusvaltiossa, jossa saaja asuu.

3. Tätä artiklaa sovellettaessa toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trustin) ei katsota käsittävän järjestelyä, jonka mukaan trustille maksettu suoritus on vähennyskelpoinen Kanadan verotuksessa.

22 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Kanadassa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Jollei muuta johdu Kanadan voimassa olevista, muussa maassa kuin Kanadassa maksetun veron vähentämistä Kanadassa maksettavasta verosta koskevista säännöksistä ja näihin säännöksiin vastedes tehtävistä muutoksista (sikäli kuin tämä lainsäädäntö ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen) ja jollei Kanadan lainsäädännön mukaan myönnetä suurempaa vähennystä tai huojennusta, vähennetään Suomesta kertyneen tulon tai voiton perusteella Suomessa maksettava vero tällaisen tulon tai voiton perusteella maksettavasta Kanadan verosta.

b) Jollei muuta johdu Kanadan voimassa olevista, ulkomaisen tytäryhtiön verovapaan ylijäämän vahvistamista koskevista säännöksistä ja näihin säännöksiin vastedes tehtävistä muutoksista (sikäli kuin tämä lainsäädäntö ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen), Kanadassa asuvalla yhtiöllä on Kanadan veroa laskettaessa oikeus yhtiön verotettavaa tuloa laskettaessa vähentää osinko, jonka se on saanut Suomessa asuvan tytäryhtiön verovapaasta ylijäämästä.

2. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Kanadassa, Suomen on, jollei b) kohdan määräyksistä muuta johdu, vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavista veroista Kanadassa tulosta maksettuja veroja vastaava määrä. Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa Kanadassa.

b) Tämän kappaleen a) kohdan määräysten estämättä osinko, jonka Kanadassa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta, jos saaja välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia maksavan yhtiön äänimäärästä.

c) Jos Suomessa asuvan henkilön tulo on sopimuksen määräysten mukaan vapautettu verosta Suomessa, Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon, joka on vapautettu verosta.

3. Tätä artiklaa sovellettaessa katsotaan tulon tai voiton, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja josta sopimuksen mukaan verotetaan toisessa sopimusvaltiossa, kertyvän tässä toisessa valtiossa olevasta lähteestä.

23 artiklaSyrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua.

2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen.

3. Tämän artiklan määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, joka myönnetään omassa valtiossa asuvalle henkilölle.

4. Tässä artiklassa sanonnalla "verotus" tarkoitetaan tämän sopimuksen piiriin kuuluvia veroja.

24 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

1. Jos henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi tehdä sen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa hän asuu, kirjallisen hakemuksen, jossa verotuksen muuttamisen perusteet mainitaan, ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisessä oikeusjärjestyksessä olevia oikeussuojakeinoja. Jotta hakemus voitaisiin ottaa tutkittavaksi, se on annettava kahden vuoden kuluessa siitä kun henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka aiheuttaa sopimuksen vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen, jota tarkoitetaan 1 kappaleessa, havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että vältetään verotus, joka on sopimuksen vastainen.

3. Sopimusvaltio ei saa korottaa sopimusvaltiossa asuvan henkilön verotuksen perustetta sen jälkeen kun kuusi vuotta on kulunut sen verokauden päättymisestä, jona tulo kertyi, sisällyttämällä siihen tuloeriä, joista on verotettu myös toisessa sopimusvaltiossa. Tätä kappaletta ei sovelleta petokseen, tahalliseen laiminlyöntiin tai huolimattomuuteen.

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Erityisesti voivat sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset neuvotella keskenään pyrkiäkseen sopimaan

a) tulon jakamisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja hänen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikkansa kesken;

b) tulon jakamisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisen sellaisen häneen etuyhteydessä olevan henkilön kesken, jota tarkoitetaan 9 artiklassa.

5. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita sopimus ei käsitä.

25 artiklaTietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksen vastainen. Sopimuksen 1 artikla ei rajoita tietojen vaihtamista. Sopimusvaltion vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät sopimuksen piiriin kuuluvia veroja tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä;

b) antamaan tietoja, joita tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen ja ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

26 artiklaDiplomaattiset edustajat ja konsulivirkamiehet

1. Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisille edustajille tai konsulivirkamiehille.

2. Tämän sopimuksen 4 artiklan määräysten estämättä katsotaan henkilön, joka on sopimusvaltion toisessa sopimusvaltiossa tai kolmannessa valtiossa olevan diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai pysyvän edustuston jäsen, sopimusta sovellettaessa asuvan lähettäjävaltiossa, jos hän on lähettäjävaltiossa kaiken tulonsa perusteella suoritettavan veron osalta samojen velvoitteiden alainen kuin tässä lähettäjävaltiossa asuva henkilö.

3. Sopimusta ei sovelleta kansainväliseen järjestöön, sen toimielimeen tai virkamieheen eikä henkilöön, joka on kolmannen valtion diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai pysyvän edustuston jäsen ja joka oleskelee sopimusvaltiossa olematta kummassakaan sopimusvaltiossa kaiken tulonsa perusteella suoritettavan veron osalta samojen velvoitteiden alainen kuin siellä asuva henkilö.

27 artiklaErinäisiä määräyksiä

1. Tämän sopimuksen määräysten ei ole katsottava millään tavoin rajoittavan sellaista vapautusta verosta, alennusta veroon, vähennystä, hyvitystä tai muuta huojennusta, joka nyt tai vastedes myönnetään

a) sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tässä sopimusvaltiossa määrättävää veroa laskettaessa, tai

b) sopimusvaltion tekemän muun sopimuksen mukaan.

2. Sopimuksen määräykset eivät estä Kanadaa verottamasta määrästä, joka Kanadan tuloverolain 91 §:n mukaan luetaan Kanadassa asuvan henkilön tuloon (englanniksi "Foreign Accrual Property Income"; ranskaksi "Revenu étranger accumulé, tiré de biens").

3. Sopimuksen määräysten estämättä verotetaan elatusavusta ja muusta samanluonteisesta suorituksesta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vain tässä toisessa valtiossa, jos saaja on siellä velvollinen suorittamaan veroa tästä elatusavusta tai suorituksesta.

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimuksen soveltamiseksi.

28 artiklaVoimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) Kanadassa:

1) lähteellä pidätettävän veron osalta, määrään, joka maksetaan tai hyvitetään henkilölle, joka ei asu Kanadassa, sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen; ja

2) muun Kanadan veron osalta, sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen; ja

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

3. Suomen ja Kanadan välillä tulon kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi Ottawassa 28 päivänä maaliskuuta 1959 allekirjoitetun sopimuksen määräyksiä, sellaisena kuin sopimus on muutettuna Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1964 ja Ottawassa 2 päivänä huhtikuuta 1971 allekirjoitetuilla lisäsopimuksilla, (jäljempänä "vuoden 1959 sopimus") lakataan soveltamasta niihin veroihin, joihin tätä sopimusta sovelletaan 2 kappaleen määräysten mukaan.

4. Vuoden 1959 sopimus lakkaa olemasta voimassa sinä viimeisenä ajankohtana, jona sitä tämän artiklan edellä olevien määräysten mukaan sovelletaan.

29 artiklaPäättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi viiden vuoden kuluttua siitä päivästä jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä. Tässä tapauksessa sopimuksen soveltaminen lakkaa:

a) Kanadassa:

1) lähteellä pidätettävän veron osalta, määrään, joka maksetaan tai hyvitetään henkilölle, joka ei asu Kanadassa, sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen; ja

2) muun Kanadan veron osalta, sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen; ja

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 1990 kahtena englannin-, suomen-, ranskan- ja ruotsinkielisenä kappaleena kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.