Asetus Kansainvälisen työjärjestön hyväksymän taloudellisesti tuettua opintovapaata koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta
- Allekirjoituspäivä
Työministerin esittelystä säädetään:
1 §
Kansainvälisen työkonferenssin 24 päivänä kesäkuuta 1974 hyväksymä taloudellisesti tuettua opintovapaata koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 25 päivänä lokakuuta 1991 ja jonka voimaantulolle Ahvenanmaalla Ahvenanmaan maakuntapäivät ovat antaneet osaltaan suostumuksensa 15 päivänä tammikuuta 1992 ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 31 päivänä tammikuuta 1992 ja jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt 24 päivänä helmikuuta 1992, tulee Suomen osalta voimaan 24 päivänä helmikuuta 1993 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä helmikuuta 1993.
Taloudellisesti tuettua opintovapaata koskeva yleissopimus (n:o 140)
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 59. istuntokautensa 5 päivänä kesäkuuta 1974,
todeten, että yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 26. artiklassa vahvistetaan, että jokaisella on oikeus saada opetusta,
pannen lisäksi merkille ammattikoulutusta ja työntekijöiden edustajien suojelua koskeviin ILO:n kansainvälisiin suosituksiin sisältyvät määräykset, jotka koskevat työntekijöiden tilapäistä vapauttamista tehtävistään tai vapaa-ajan myöntämistä heille opetus- tai koulutusohjelmiin osallistumista varten,
katsoen, että jatkuvan opetuksen ja koulutuksen saannin tarve, joka johtuu tieteen ja tekniikan kehityksestä sekä taloudellisten ja yhteiskunnallisten suhteiden muuttumisesta, edellyttää tarkoituksenmukaisia opinto- ja koulutusvapaajärjestelyjä, jotta voitaisiin toteuttaa yhteiskunnan, talouselämän, tekniikan ja kulttuurin piirissä esiintyvät uudet pyrkimykset, tarpeet ja tavoitteet,
katsoen, että taloudellisesti tuettua opintovapaata olisi pidettävä eräänä tapana toimia yksityisten työntekijöiden todellisten tarpeiden hyväksi nyky-yhteiskunnassa,
katsoen, että taloudellisesti tuettu opintovapaa olisi käsitettävä jatkuvan opetus- ja koulutustoiminnan osaksi, jota toteutetaan asteittain ja tehokkaasti,
päätettyään hyväksyä eräitä taloudellisesti tuettua opintovapaata koskevia ehdotuksia mikä kysymys on neljäntenä kohtana istuntokauden työjärjestyksessä, ja
päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,
hyväksyy tänä 24 päivänä kesäkuuta 1974 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on "Taloudellisesti tuettua opintovapaata koskeva yleissopimus, 1974":
1 artikla
Tässä yleissopimuksessa käsite taloudellisesti tuettu opintovapaa tarkoittaa työntekijälle opintotarkoituksiin määrätyn pituiseksi ajaksi työaikana myönnettyä vapaata, jonka aikana hänellä on oikeus saada riittävää taloudellista tukea.
2 artikla
Kunkin jäsenvaltion on suunniteltava ja harjoitettava sellaista politiikkaa, jonka tarkoituksena on maan olosuhteisiin ja vallitsevaan käytäntöön soveltuvin keinoin ja tarvittaessa vaiheittain edistää taloudellisesti tuetun opintovapaan myöntämistä
a) kaikentasoista koulutusta varten;
b) yleissivistävää opetusta, yhteiskunnallista ja kansalaiskasvatusta varten;
c) ammattiyhdistyskoulutusta varten.
3 artikla
Edellisessä artiklassa mainitulla politiikalla on pyrittävä myötävaikuttamaan tarvittaessa eri ehdoin,
a) ammatissa tai tehtävässä tarvittavien valmiuksien hankkimiseen, parantamiseen ja sovelluttamiseen sekä työllisyyden edistämiseen ja työpaikan turvaamiseen tieteen ja teknologian kehittyessä sekä talouselämän ja yhteiskunnan rakenteen muuttuessa;
b) työntekijöiden ja heidän edustajiensa asiantuntevaan ja aktiiviseen osallistumiseen yrityksen ja yhteiskunnan toimintaan;
c) työntekijöiden edistymiseen inhimillisellä, yhteiskunnallisella ja sivistyksellisellä tasolla ja
d) yleensä tarkoituksenmukaisen jatkuvan opetuksen ja koulutuksen edistämiseen työntekijöiden auttamiseksi sopeutumaan ajan vaatimuksiin.
4 artikla
Tässä politiikassa on otettava huomioon sekä maan että eri toimialojen kehitysaste ja erityistarpeet, ja politiikka on yhteensovitettava yleisen työllisyys,- opetus- ja koulutus- sekä työaikapolitiikan kanssa ottaen asianmukaisesti huomioon tarvittaessa työajan tai työmäärän kausittaiset vuodenaikoihin liittyvät vaihtelut.
5 artikla
Taloudellisesti tuetun opintovapaan myöntäminen voidaan toteuttaa kansallisella lainsäädännöllä, työehtosopimuksilla, välitystuomioilla tai muulla kansallisen käytännön mukaisella menettelyllä.
6 artikla
Julkiset viranomaiset, työnantaja- ja työntekijäjärjestöt sekä opetusta ja koulutusta antavat laitokset tai elimet on kansallisiin oloihin ja kansalliseen käytäntöön sopivalla tavalla saatava mukaan taloudellisesti tuetun opintovapaan edistämistä tarkoittavan politiikan suunnitteluun ja soveltamiseen.
7 artikla
Taloudellisesti tuetun opintovapaan järjestelyjen tulee perustua säännölliseen ja riittävään, kansallisen käytännön mukaiseen rahoitukseen.
8 artikla
Taloudellisesti tuettua opintovapaata ei saa kieltäytyä myöntämästä työntekijälle rodun, ihonvärin, sukupuolen, uskonnon, poliittisen mielipiteen tai kansallisen tai yhteiskunnallisen syntyperän perusteella.
9 artikla
Tarpeen vaatiessa on määrättävä taloudellisesti tuettua opintovapaata koskevia erityisjärjestelyjä,
a) milloin tiettyjen työntekijäryhmien, kuten pienyritysten työntekijöiden, maataloustyöntekijöiden tai muiden eristettyjen seutujen työntekijöiden, vuorotyöntekijöiden tai työntekijöiden, joilla on perhe huollettavanaan, on vaikea käyttää hyväkseen yleisjärjestelyjä;
b) milloin tiettyjen yritysryhmien, kuten pienyritysten tai kausiluontoisten yritysten, on vaikea sopeutua yleisjärjestelyihin, lähtien siitä, että näiden yritysten työntekijöitä ei tulisi jättää taloudellisesti tuetun opintovapaajärjestelmän ulkopuolelle.
10 artikla
Taloudellisesti tuetun opintovapaan myöntämisehdot voivat vaihdella sen mukaan onko opintovapaan tarkoituksena
a) kaikentasoisen koulutuksen antaminen;
b) yleissivistävän opetuksen, yhteiskunnallisen tai kansalaiskasvatuksen antaminen; tai
c) ammattiyhdistyskoulutuksen antaminen.
11 artikla
Taloudellisesti tuetun opintovapaan on katsottava vastaavan todellista työssäoloaikaa ja antavan oikeuden vaatia työsuhteesta johtuvia sosiaalietuuksia ja muita oikeuksia sen mukaan kuin niistä on määrätty kansallisessa lainsäädännössä, työehtosopimuksessa tai välitystuomiossa tai muulla kansallisen käytännön mukaisella menettelyllä.
12 artikla
Tämän yleissopimuksen viralliset ratifioinnit on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäviksi.
13 artikla
1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.
3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.
14 artikla
1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.
2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen irtisanoa sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.
15 artikla
1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.
2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan tulee kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.
16 artikla
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.
17 artikla
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.
18 artikla
1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin
a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 14 artiklan määräyksistä riippumatta uuden muutetun yleissopimuksen tullessa voimaan;
b) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.
2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.
19 artikla
Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.
Taloudellisesti tuettua opintovapaata koskeva suositus (n:o 148)
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 5 päivänä kesäkuuta 1974 59. istuntokautensa,
todeten, että yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 26. artiklassa vahvistetaan, että jokaisella on oikeus saada opetusta,
pannen lisäksi merkille ammattikoulutusta ja työntekijöiden edustajien suojelua koskeviin ILO:n kansainvälisiin suosituksiin sisältyvät määräykset, jotka koskevat työntekijöiden tilapäistä vapauttamista tehtävistään tai vapaa-ajan myöntämistä heille opetus- tai koulutusohjelmiin osallistumista varten,
katsoen, että jatkuvan opetuksen ja koulutuksen saannin tarve, joka johtuu tieteen ja tekniikan kehityksestä sekä taloudellisten ja yhteiskunnallisten suhteiden muuttumisesta, edellyttää tarkoituksenmukaisia opinto- ja koulutusvapaajärjestelyjä, jotta voitaisiin toteuttaa yhteiskunnan, talouselämän, tekniikan ja kulttuurin piirissä esiintyvät uudet pyrkimykset, tarpeet ja tavoitteet,
katsoen, että taloudellisesti tuettua opintovapaata olisi pidettävä eräänä tapana toimia yksityisten työntekijöiden todellisten tarpeiden hyväksi nyky-yhteiskunnassa,
katsoen, että taloudellisesti tuettu opintovapaa olisi käsitettävä jatkuvan opetus- ja koulutustoiminnan osaksi, jota toteutetaan asteittain ja tehokkaasti,
päätettyään hyväksyä eräitä taloudellisesti tuettua opintovapaata koskevia ehdotuksia mikä kysymys on neljäntenä kohtana istuntokauden työjärjestyksessä, ja
päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan suosituksen muotoon,
hyväksyy tänä 24 päivänä kesäkuuta 1974 seuraavan suosituksen, jonka nimenä on "Taloudellisesti tuettua opintovapaata koskeva suositus, 1974":
Taloudellisesti tuettua opintovapaata koskeva suositus (n:o 148) I. Määritelmä
1. Tässä suosituksessa käsite "taloudellisesti tuettu opintovapaa" tarkoittaa työntekijälle opintotarkoituksiin määrätyn pituiseksi ajaksi työaikana myönnettyä vapaata, jonka aikana hänen tulee saada riittävää taloudellista tukea.
Taloudellisesti tuettua opintovapaata koskeva suositus (n:o 148) II. Politiikan suunnittelu ja täytäntöönpanotavat
2. Kunkin jäsenvaltion on suunniteltava ja harjoitettava sellaista politiikkaa, jonka tarkoituksena on maan olosuhteisiin ja vallitsevaan käytäntöön soveltuvilla menetelmillä ja tarvittaessa vaiheittain edistää taloudellisesti tuetun opintovapaan myöntämistä,
a) kaikentasoista koulutusta varten;
b) yleissivistävää opetusta, yhteiskunnallista tai kansalaiskasvatusta varten;
c) ammattiyhdistyskoulutusta varten.
3. Edellisessä kohdassa mainitulla politiikalla on pyrittävä myötävaikuttamaan eri ehdoin mikäli on tarpeen,
a) ammatissa tai tehtävässä tarvittavien valmiuksien hankkimiseen, parantamiseen ja sovelluttamiseen sekä työllisyyden edistämiseen ja työpaikan turvaamiseen tieteen ja teknologian kehittyessä ja talouselämän ja yhteiskunnan rakenteen muuttuessa;
b) työntekijöiden ja heidän edustajiensa asiantuntevaan ja aktiiviseen osallistumiseen yrityksen ja yhteiskunnan toimintaan;
c) työntekijöiden edistymiseen inhimillisellä, yhteiskunnallisella ja sivistyksellisellä tasolla ja
d) yleensä tarkoituksenmukaisen jatkuvan opiskelun ja koulutuksen edistämiseen työntekijöiden auttamiseksi sopeutumaan ajan vaatimuksiin.
4. (1) Tässä politiikassa on otettava huomioon sekä maan että eri toimialojen kehitysaste ja erityistarpeet, muut sosiaaliset tavoitteet ja asioiden kansallinen tärkeysjärjestys.
(2) Kyseinen politiikka on yhteensovitettava yleisen työllisyys-, opetus- ja koulutus- sekä työaikapolitiikan kanssa ottaen asianmukaisesti huomioon tarvittaessa työajan tai työmäärän kausittaiset vuodenaikoihin liittyvät vaihtelut.
5. Taloudellisesti tuetun opintovapaan myöntäminen voidaan toteuttaa kansallisella lainsäädännöllä, työehtosopimuksilla, välitystuomioilla tai muulla kansallisen käytännön mukaisella menettelyllä.
6. On myönnettävä, että taloudellisesti tuettu opintovapaa ei ole tarkoitettu korvaamaan nuorena annettavaa riittävää opetusta ja koulutusta ja että se on vain yksi tapa varmistaa jatkuvan opetuksen ja koulutuksen saanti.
Taloudellisesti tuettua opintovapaata koskeva suositus (n:o 148) III. Taloudellisesti tuetun opintovapaan edistämistoimenpiteet
7. Julkiset viranomaiset, työnantaja- ja työntekijäjärjestöt sekä opetusta ja koulutusta antavat laitokset tai elimet on kansallisiin oloihin ja kansalliseen käytäntöön sopivalla tavalla saatava mukaan taloudellisesti tuetun opintovapaan edistämistä tarkoittavan politiikan suunnitteluun ja soveltamiseen.
8. Mainitun politiikan tavoitteiden mukaisten suunnitelmien pohjalta on ryhdyttävä toimenpiteisiin
a) jotta voitaisiin määritellä ne työntekijöiden nykyiset ja tulevat opetus- ja koulutustarpeet, jotka voidaan tyydyttää taloudellisesti tuetun opintovapaajärjestelmän avulla;
b) jotta käytettäisiin täysin hyväksi kaikki olemassa olevat opetus- ja koulutusmahdollisuudet ja luotaisiin uusia mahdollisuuksia taloudellisesti tuetun opintovapaan opetus- ja koulutustavoitteiden saavuttamiseksi;
c) jotta opetusmenetelmissä ja opetus- ja koulutusohjelmissa otettaisiin huomioon taloudellisesti tuetun opintovapaan uusia tarpeita kuvastavat tavoitteet ja ehdot;
d) jotta työntekijöitä kannustettaisiin käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla hyväkseen heille tarjolla olevia opetus- ja koulutusmahdollisuuksia;
e) jotta työnantajia kannustettaisiin myöntämään taloudellisesti tuettua opintovapaata työntekijöille.
9. On saatava aikaan riittävä taloudellisesti tuetun opintovapaan mahdollisuuksia koskeva tiedotus- ja neuvontajärjestelmä.
10. On ryhdyttävä sopiviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että annettu koulutus on laadultaan asianmukaista.
Taloudellisesti tuettua opintovapaata koskeva suositus (n:o 148) IV. Rahoitus
11. Taloudellisesti tuetun opintovapaan järjestelyjen tulee perustua säännölliseen ja riittävään, kansallisen käytännön mukaiseen rahoitukseen.
12. On myönnettävä, että
a) työnantajien yhdessä tai erikseen,
b) julkisten viranomaisten ja opetus- ja koulutuslaitosten tai -elinten,
c) työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen,
voidaan odottaa osallistuvan, kunkin vastuunsa mukaan, järjestelyjen rahoittamiseen.
Taloudellisesti tuettua opintovapaata koskeva suositus (n:o 148) V. Taloudellisesti tuetun opintovapaan myöntämisehdot
13. Taloudellisesti tuettua opintovapaata ei saa kieltäytyä myöntämästä työntekijälle rodun, ihonvärin, sukupuolen, uskonnon, poliittisen mielipiteen tai kansallisen tai yhteiskunnallisen syntyperän perusteella.
14. Työntekijöiden tulee saada vapaasti päättää, mihin opetus- tai koulutusohjelmiin he haluavat osallistua.
15. Tarpeen vaatiessa on määrättävä taloudellisesti tuettua opintovapaata koskevia erityisjärjestelyjä,
a) milloin tiettyjen työntekijäryhmien, kuten pienyritysten työntekijöiden, maataloustyöntekijöiden tai työntekijöiden, joilla on perhe huollettavanaan, on vaikea käyttää hyväkseen yleisjärjestelyjä;
b) milloin tiettyjen yritysten, kuten pienyritysten tai kausiluontoisten yritysten, on vaikea sopeutua yleisjärjestelyihin, lähtien siitä, että näiden yritysten työntekijöitä ei tulisi jättää taloudellisesti tuetun opintovapaajärjestelmän ulkopuolelle.
16. Taloudellisesti tuetun opintovapaan myöntämisehdot voivat vaihdella sen mukaan, onko opintovapaan tarkoituksena
a) kaikentasoisen koulutuksen antaminen;
b) yleissivistävän opetuksen, yhteiskunnallisen tai kansalaiskasvatuksen antaminen; tai
c) ammattiyhdistyskoulutuksen antaminen.
17. (1) Taloudellisesti tuetun opintovapaan myöntämisehdoista päätettäessä on otettava huomioon käytettävissä olevien opetus- ja koulutusohjelmien laatu, työntekijöiden ja heidän järjestöjensä sekä yritysten tarpeet ja yleinen etu.
(2) Mitä tulee taloudellisesti tuettuun opintovapaaseen ammattiyhdistyskoulutusta varten, asianomaisten työntekijäjärjestöjen tulee olla vastuussa ehdokkaiden valitsemisesta.
(3) Siinä tarkoituksessa, että varmistettaisiin asianomaisten yritysten toiminnan jatkuminen tehokkaana, tulee yritysten tai asianomaisten työnantajajärjestöjen ja toisaalta työntekijäjärjestöjen keskenään sopia siitä, millä tavalla taloudellisesti tuettu opintovapaa annetaan vaaditut ehdot täyttäville työntekijöille.
18. (1) Milloin ammattijärjestöt itse huolehtivat ammattiyhdistyskoulutusta koskevista ohjelmista, niiden on oltava vastuussa ohjelmien suunnittelusta, hyväksymisestä ja toteuttamisesta.
(2) Milloin muut opetuslaitokset tai elimet huolehtivat tällaisista ohjelmista, ohjelmat on laadittava yhteisymmärryksessä asianomaisten ammattiyhdistysjärjestöjen kanssa.
19. Kansallisten tai paikallisten olosuhteiden tai yrityksessä vallitsevan tilanteen mukaisesti on etusija taloudellisesti tuettua opintovapaata myönnettäessä annettava niille työntekijäryhmille tai ammatti- tai toimialoille, joiden osalta opetus- tai koulutustarve on erityisen kiireellinen.
20. Työntekijöille taloudellisesti tuetun opintovapaan aikana annettavien taloudellisten etuuksien tulee
a) säilyttää työntekijöiden ansiotaso joko siten, että työntekijälle maksetaan jatkuvasti hänen palkkansa ja annetaan muut hänelle kuuluvat etuudet tai hänelle suoritetaan niitä vastaava korvaus sen mukaan kuin kansallisessa lainsäädännössä, työehtosopimuksessa tai välitystuomiossa säädetään tai noudattamalla muuta kansallisen käytännön mukaista menettelyä;
b) ottaa huomioon kaikki opetuksen tai koulutuksen aiheuttamat huomattavammat lisäkustannukset.
21. Taloudellisesti tuetun opintovapaan on katsottava vastaavan todellista työssäoloaikaa ja antavan oikeuden vaatia työsuhteesta johtuvia sosiaalietuuksia ja muita oikeuksia sen mukaan kuin niistä on määrätty kansallisessa lainsäädännössä, työehtosopimuksessa, välitystuomiossa tai muulla kansallisen käytännön mukaisella menettelyllä.