Asetus laivaväen asuntoja aluksessa (täydentävät määräykset) koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta
- Allekirjoituspäivä
Työministerin esittelystä säädetään:
1 §
Kansainvälisen työkonferenssin 30 päivänä lokakuuta 1970 hyväksymä laivaväen asuntoja aluksessa (täydentävät määräykset) koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 24 päivänä huhtikuuta 1974 ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 14 päivänä kesäkuuta 1974 sekä jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt 22 päivänä marraskuuta 1974, on Suomen osalta voimassa 27 päivästä elokuuta 1991 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä maaliskuuta 1992.
Yleissopimus (n:o 133), joka koskee laivaväen asuntoja aluksessa (täydentävät määräykset)
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 14 päivänä lokakuuta 1970 55. istuntokautensa,
todeten, että vuoden 1949 laivaväen asuntoja aluksessa koskeva sopimus (muutettu) sisältää yksityiskohtaisia määräyksiä esimerkiksi aluksen makuu-, ruokailu- ja virkistyssuojista, tuuletuksesta, lämmityksestä, valaistuksesta ja saniteettilaitteista,
katsoen, että nykyisin rakennettavien alusten sekä rakentamista että käyttöä koskevien olosuhteiden nopeasti muuttuessa voidaan tehdä lisäparannuksia laivaväen asuntoihin,
päätettyään hyväksyä eräitä ehdotuksia, jotka koskevat laivaväen asuntoja, mikä kysymys on toisena kohtana istuntokauden työjärjestyksessä, ja
päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon, joka täydentää vuoden 1949 laivaväen asuntoja aluksessa koskevaa sopimusta (muutettu),
hyväksyy tänä 30 päivänä lokakuuta 1970 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on "Laivaväen asuntoja aluksessa koskeva yleissopimus, 1970":
I osa.Yleiset määräykset
1 artikla
1. Tätä yleissopimusta sovelletaan jokaiseen julkisen yhteisön tai yksityisen omistamaan mertakulkevaan alukseen, jota käytetään lastin tai matkustajien ammattimaiseen kuljetukseen tai muussa kaupallisessa tarkoituksessa ja joka on rekisteröity alueella, johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, ja jonka köli on laskettu tai joka on siihen verrattavassa rakennusvaiheessa sopimuksen tullessa voimaan tai tultua voimaan tähän alueeseen nähden.
2. Kansallisessa lainsäädännössä on määriteltävä, milloin alusta on pidettävä mertakulkevana aluksena tämän yleissopimuksen tarkoittamassa mielessä.
3. Tätä yleissopimusta sovelletaan hinaajiin, mikäli se on kohtuullista ja käytännössä mahdollista.
4. Tätä yleissopimusta ei sovelleta
a) alle 1 000 tonnin aluksiin;
b) aluksiin, jotka pääasiallisesti kulkevat purjein siihen katsomatta onko niissä apukoneita vai ei;
c) aluksiin, joita käytetään kalastukseen, valaanpyyntiin tai niihin verrattavaan toimintaan;
d) pintakiitäjiin ja ilmatyynyaluksiin.
5. Tätä yleissopimusta on kuitenkin sovellettava, milloin se on kohtuullista ja mahdollista,
a) aluksiin, joiden bruttovetoisuus on 200 - 1 000 rekisteritonnia;
b) valaanpyyntiin tai siihen verrattavaan toimintaan käytettävissä aluksissa niiden henkilöiden asuntoihin, jotka palvelevat varsinaisena laivaväkenä.
6. Lisäksi voidaan poiketa jokaiseen alukseen nähden mistä tahansa yleissopimuksen 3 artiklan mukaan sovellettavasta määräyksestä, jos asianomainen viranomainen kuultuaan laivanvarustajain järjestöjä ja/tai laivanvarustajia ja merenkulkijain bona fide ammatillisia järjestöjä katsoo poikkeusten tuovan etuja, joiden seurauksena olosuhteet kokonaisuudessaan eivät ole huonommat kuin ne, jotka olisivat olleet seurauksena sopimuksen määräysten täydellisestä soveltamisesta. Kaikista tämänkaltaisten poikkeusten yksityiskohdista jäsenvaltion on ilmoitettava Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.
7. Edelleen tulee asianomaisen viranomaisen kuultuaan laivanvarustajain järjestöjä ja/tai laivanvarustajia sekä merenkulkijain bona fide ammatillisia järjestöjä määrätä, missä laajuudessa on sopivaa, kun otetaan huomioon laivaväen työajan ulkopuolella tarvitsemat tilat, tehdä poikkeuksia tai poiketa tämän yleissopimuksen määräyksistä
a) mertakulkevien lauttalaivojen, tarviketäydennyksiä suorittavien ja niihin verrattavien alusten osalta, joissa ei ole jatkuvasti samaa vakinaista miehistöä;
b) mertakulkevien alusten osalta, milloin laivaväen lisäksi aluksessa tilapäisesti on mukana korjaustöitä tekevää henkilökuntaa;
c) mertakulkevien lyhyitä matkoja suorittavien alusten osalta, joiden yhteydessä laivaväkeen kuuluvat voivat joko palata kotiin tai käyttää hyväkseen siihen verrattavaa etua jokaisena matkapäivänä.
2 artikla
Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan
a) "aluksella" alusta, johon yleissopimusta sovelletaan;
b) "tonnilla" bruttovetoisuuden rekisteritonnia;
c) "matkustaja-aluksella" alusta, johon nähden on voimassa joko
i) kysymyksessä olevana ajankohtana voimassa olevan, ihmishengen turvallisuudesta merellä hyväksytyn kansainvälisen yleissopimuksen mukaisesti annettu matkustaja-aluksen turvallisuuskirja tai
ii) matkustaja-alustodistus;
d) "päällystöön kuuluvalla" päällikköä lukuunottamatta henkilöä, joka kansallisen lainsäädännön mukaan tai asiaa koskevan lainsäädännön puuttuessa työehtosopimuksen tai vakiintuneen tavan mukaan luetaan päällystöön kuuluvaksi;
e) "miehistöön kuuluvalla" muuta laivaväkeen kuuluvaa henkilöä kuin päällystöön kuuluvaa;
f) "alipäällystöön kuuluvalla" johtavassa tai erityisen vastuunalaisessa asemassa palvelevaa miehistöön kuuluvaa henkilöä, joka kansallisen lainsäädännön mukaan tai asiaa koskevan lainsäädännön puuttuessa työehtosopimuksen tai vakiintuneen tavan mukaan luetaan alipäällystöön kuuluvaksi;
g) "aikuisella" vähintään 18-vuotiasta henkilöä;
h) "laivaväen asunnoilla" sellaisia makuusuojia, ruokailusuojia, saniteettitiloja, sairassuojia ja virkistystiloja, jotka on tarkoitettu laivaväen käytettäviksi;
i) "määrätyllä" kansallisen lainsäädännön tai asianomaisen viranomaisen määräämää;
j) "hyväksytyllä" asianomaisen viranomaisen hyväksymää;
k) "rekisteröinnin uusimisella" uudelleenrekisteröintiä aluksen rekisteröimismaan ja omistajan samanaikaisesti vaihtuessa.
3 artikla
Kukin jäsenvaltio, johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, sitoutuu noudattamaan niiden alusten osalta, joihin tätä yleissopimusta sovelletaan,
a) vuoden 1949 laivaväen asuntoja aluksessa koskevan sopimuksen (muutettu) II ja III osan määräyksiä; ja
b) tämän yleissopimuksen II osan määräyksiä.
4 artikla
1. Kukin jäsenvaltio, johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, sitoutuu pitämään voimassa sopimuksen soveltamisen turvaavaa lainsäädäntöä.
2. Lainsäädännössä on
a) asianomainen viranomainen velvoitettava saattamaan lainsäädännön määräykset kaikkien niiden tietoon, joita ne koskevat;
b) määriteltävä määräysten noudattamisesta vastaavat henkilöt;
c) määrättävä riittävät rangaistusseuraamukset määräysten rikkomisesta;
d) määrättävä perustettavaksi ja ylläpidettäväksi sellaista tarkastusjärjestelmää, joka riittää turvaamaan määräysten tehokkaan noudattamisen;
e) velvoitettava asianomainen viranomainen kuulemaan laivanvarustajain järjestöjä ja/tai laivanvarustajia ja merenkulkijain bona fide ammatillisia järjestöjä säännöksiä laadittaessa ja, siinä laajuudessa kuin on käytännössä mahdollista, olemaan yhteistyössä asianomaisten osapuolten kanssa säännöksiä sovellettaessa.
II osa.Laivaväen asuntoja koskevat määräykset
5 artikla
1. Miehistöön kuuluville tarkoitettujen makuusuojien lattiapinta-alan tulee olla henkilöä kohden vähintään
a) 3,75 m 2 (40,36 neliöjalkaa) 1 000 tonnin tai sitä suuremmissa mutta alle 3 000 tonnin aluksissa;
b) 4,25 m 2 (45,75 neliöjalkaa) 3 000 tonnin tai sitä suuremmissa mutta alle 10 000 tonnin aluksissa;
c) 4,75 m 2 (51,13 neliöjalkaa) 10 000 tonnin tai sitä suuremmissa aluksissa.
2. Kahdelle miehistöön kuuluvalle tarkoitetun makuusuojan lattiapinta-alan tulee kuitenkin olla henkilöä kohden vähintään
a) 2,75 m 2 (29,60 neliöjalkaa) 1 000 tonnin tai sitä suuremmissa mutta alle 3 000 tonnin aluksissa;
b) 3,25 m 2 (34,98 neliöjalkaa) 3 000 tonnin tai sitä suuremmissa mutta alle 10 000 tonnin aluksissa;
c) 3,75 m 2 (40,36 neliöjalkaa) 10 000 tonnin tai sitä suuremmissa aluksissa.
3. Lisäksi tulee miehistöön kuuluville tarkoitettujen makuusuojien lattiapinta-alan matkustaja-aluksissa kuitenkin olla vähintään
a) 2,35 m 2 (25,30 neliöjalkaa) henkilöä kohden 1 000 tonnin tai sitä suuremmissa mutta alle 3 000 tonnin aluksissa;
b) 3 000 tonnin tai sitä suuremmissa aluksissa
i) 3,75 m 2 (40,36 neliöjalkaa) yhden henkilön käyttöön tarkoitetuissa makuusuojissa;
ii) 6,00 m 2 (64,58 neliöjalkaa) kahden henkilön käyttöön tarkoitetuissa makuusuojissa;
iii) 9,00 m 2 (96,88 neliöjalkaa) kolmen henkilön käyttöön tarkoitetuissa makuusuojissa;
iv) 12,00 m 2 (129,17 neliöjalkaa) neljän henkilön käyttöön tarkoitetuissa makuusuojissa.
4. Samaan makuusuojaan älköön sijoitettako kahta useampaa miehistöön kuuluvaa henkilöä lukuun ottamatta matkustaja-aluksia, joissa suurin sallittu henkilöluku on neljä.
5. Alipäällystöön kuuluvilla tulee olla joko omat makuusuojat tai korkeintaan kahden henkilön käyttöön tarkoitetut makuusuojat.
6. Päällystöön kuuluville tarkoitetuissa makuusuojissa, milloin näillä henkilöillä ei ole käytettävissä omaa päivähuonetta, tulee lattiapinta-alan henkilöä kohden olla vähintään 6,50 m 2 (69,96 neliöjalkaa) alle 3 000 tonnin aluksissa ja vähintään 7,50 m 2 (80,73 neliöjalkaa) 3 000 tonnin ja sitä suuremmissa aluksissa.
7. Muissa kuin matkustaja-aluksissa tulee jokaisella laivaväkeen kuuluvalla aikuisella olla oma makuusuoja, milloin se on kohtuullista ja käytännössä mahdollista aluksen koon, käyttötarkoituksen ja pohjapiirustuksen huomioon ottaen.
8. Mikäli mahdollista, tulee 3 000 tonnin tai sitä suuremmissa aluksissa konepäälliköllä ja yliperämiehellä olla käytettävissä makuusuojan lisäksi siihen liittyvä päivähuone.
9. Se tila, jonka makuusijat ja kaapit, lipastot ja istuimet vievät, lasketaan lattiapinta-alaan. Pieniä ja muodoltaan epäsäännöllisiä tiloja, jotka eivät todellisuudessa lisää vapaata liikkumatilaa ja joihin ei voida sijoittaa huonekaluja, ei oteta lukuun.
10. Makuusijan sisämittojen tulee olla vähintään 1,98 x 0,80 m (6 jalkaa 6 tuumaa x 2 jalkaa 7,50 tuumaa).
6 artikla
1. Päällystön ja miehistön ruokailusuojien lattiapinta-alan tulee olla vähintään neliömetri (10,76 neliöjalkaa) ruokailijaa kohden suunnitellun istumapaikkaluvun mukaan laskettuna.
2. Ruokailusuojissa tulee olla riittävästi pöytiä ja kelvollisia kiinteitä tai liikuteltavia istuimia suurinta laivaväkeen kuuluvaa joukkoa varten, jonka voidaan odottaa käyttävän ruokailusuojaa samanaikaisesti.
3. Aina kun laivaväkeen kuuluvia on aluksessa, tulee olla mahdollisuus
a) käyttää jääkaappia, joka sijaitsee mukavasti ja jonka vetoisuus on riittävä ruokailusuojaa tai -suojia käyttävien henkilöiden lukuun nähden;
b) valmistaa kuumia juomia;
c) saada raikasta kylmää vettä.
4. Asianomainen viranomainen voi sallia sellaisia poikkeuksia tämän artiklan 1 ja 2 momentin ruokailusuojien järjestelyä koskevista määräyksistä, jotka saattavat olla tarpeen matkustaja-alusten erityisolosuhteiden vuoksi.
7 artikla
1. Päällystölle ja miehistölle on järjestettävä sopivasti sijoitetut ja asianmukaisesti kalustetut virkistyssuojat. Milloin sellaisia suojia ei ole järjestetty erilleen ruokailusuojista, on jälkimmäiset suunniteltava, kalustettava ja varustettava siten, että niitä voidaan käyttää virkistyssuojina.
2. Virkistyssuojissa tulee olla ainakin kirjahylly ja mahdollisuus lukemiseen, kirjoittamiseen ja mikäli mahdollista peleihin.
3. 8 000 tonnin tai sitä suuremmissa aluksissa on järjestettävä tupakka- tai kirjastohuone, jossa voidaan näyttää filmejä tai katsoa televisiota, ja lisäksi huone askartelua ja pelejä varten. Uima-altaan hankkimista on harkittava.
4. Tehtäessä virkistyssuojia koskevia suunnitelmia on asianomaisen viranomaisen harkittava kanttiinin perustamista.
8 artikla
1. Kaikissa aluksissa tulee olla sopivasti sijoitettuna päällystöä ja miehistöä varten vähintään yksi vesiklosetti ja yksi kylpyamme ja/tai suihku jokaista kokonaista tai alkavaa kuuden hengen ryhmää kohden, joilla ei ole käytettävissä tämän artiklan 2 - 4 momentin mukaisia saniteettilaitteita. Milloin aluksessa työskentelee naisia, on heille järjestettävä erilliset saniteettilaitteet.
2. 5 000 tonnin tai sitä suuremmissa, mutta alle 15 000 tonnin aluksissa tulee vähintään viiden päällystöön kuuluvan käyttöön tarkoitetun yksityisen makuusuojan yhteydessä olla kussakin erillinen kylpyhuone, jonka varusteisiin kuuluu vesiklosetti sekä kylpyamme ja/tai suihku sekä pesuallas, joihin tulee kylmää ja kuumaa suolatonta juoksevaa vettä. Pesuallas voidaan sijoittaa makuusuojaan. Lisäksi 10 000 tonnin tai sitä suuremmissa mutta alle 15 000 tonnin aluksissa tulee kaikkien muiden päällystöön kuuluvien makuusuojissa olla samalla tavalla varustetut yksityiset kylpyhuoneet tai yhteinen kylpyhuone, jonne on pääsy eri makuusuojista.
3. 15 000 tonnin tai sitä suuremmissa aluksissa tulee päällystön yksityisten makuusuojien yhteydessä olla oma erillinen kylpyhuone, jonka varusteisiin kuuluu vesiklosetti sekä kylpyamme ja/tai suihku ja pesuallas, joihin tulee kylmää ja kuumaa suolatonta juoksevaa vettä. Pesuallas voidaan sijoittaa makuusuojaan.
4. 25 000 tonnin tai sitä suuremmissa aluksissa, matkustaja-aluksia lukuunottamatta, tulee olla kahta miehistöön kuuluvaa kohden kylpyhuone joko kahden erillisen makuusuojan välillä tai vastapäätä tällaisten makuusuojien sisäänkäyntiä. Kylpyhuoneen varusteisiin tulee kuulua vesiklosetti sekä kylpyamme ja/tai suihku sekä pesuallas, joihin tulee kylmää ja kuumaa suolatonta juoksevaa vettä.
5. 5 000 tonnin tai sitä suuremmissa aluksissa, matkustaja-aluksia lukuunottamatta, tulee jokaisessa päällystölle tai miehistölle tarkoitetussa makuusuojassa olla pesuallas, johon tulee kylmää ja kuumaa suolatonta juoksevaa vettä paitsi milloin tällainen pesuallas on sijoitettu tämän artiklan 2, 3 tai 4 momentin mukaisesti asennettuun kylpyhuoneeseen.
6. Kaikissa aluksissa on järjestettävä laivaväen lukumäärän ja normaalin matka-ajan mukainen mahdollisuus vaatteiden pesemiseen, kuivattamiseen ja silittämiseen. Tässä tarkoitettujen suojien tulee sijaita mikäli mahdollista siten, että asianomaiset pääsevät niihin mukavasti makuusuojistaan.
7. Tätä varten on hankittava
a) pesukoneita;
b) kuivatuskoneita tai järjestettävä suojia, joita voidaan sopivasti lämmittää ja tuulettaa;
c) silitysrautoja ja -lautoja tai vastaavia apuvälineitä.
9 artikla
1. 1 600 tonnin tai sitä suuremmissa aluksissa tulee olla
a) pääasiassa komentosillalla työvuorossa oleville tarkoitetut erilliset saniteettitilat, joihin pääsee helposti komentosillalta ja joihin kuuluu vesiklosetti ja pesuallas, johon tulee kylmää ja kuumaa suolatonta juoksevaa vettä;
b) vesiklosetti ja pesuallas, johon tulee kylmää ja kuumaa suolatonta juoksevaa vettä, sijoitettuna niin, että sinne pääsee helposti konehuoneesta, mikäli tällaisia laitteita ei ole konehuoneen tarkkailukeskuksen läheisyydessä.
2. 1 600 tonnin ja sitä suuremmissa aluksissa, lukuunottamatta aluksia, joissa koko koneosaston henkilökunnalle on järjestetty omat makuusuojat ja kokonaan tai puoleksi omaan käyttöön tarkoitetut kylpyhuoneet, on järjestettävä mahdollisuus vaatteiden vaihtoon tiloissa,
a) jotka on sijoitettu konehuoneen ulkopuolelle, mutta siten että niihin on helppo päästä konehuoneesta;
b) joissa on henkilökohtaiset vaatekaapit sekä kylpyamme ja/tai suihku sekä pesualtaat, joihin tulee kylmää ja kuumaa suolatonta juoksevaa vettä.
10 artikla
Kaikissa laivaväen tiloissa, joissa täysi liikkumavapaus on tarpeen, vähimmäiskorkeuden tulee olla vähintään 198 senttiä (6 jalkaa 6 tuumaa). Asianomainen viranomainen voi kuitenkin sallia rajoitetusti poikettavan tästä vähimmäiskorkeudesta laivaväen asuntojen jonkin tilan tai tilan osan kohdalla, milloin viranomainen on sitä mieltä, että se on kohtuullista eikä aiheuta hankaluutta laivaväelle.
11 artikla
1. Laivaväen asunnoissa tulee olla sopiva valaistus.
2. Lukuunottamatta sellaisia erityisjärjestelyjä, jotka voidaan sallia matkustaja-aluksissa, tulee makuu- ja ruokailusuojiin päästä päivänvaloa ja ne on varustettava riittävällä keinovalaistuksella.
3. Kaikissa aluksissa on laivaväen asuntoihin järjestettävä sähkövalaistus. Ellei valaistusta varten ole käytettävissä kahta toisistaan riippumatonta sähkölähdettä, on järjestettävä hätätarvetta varten lisävalaistus sopivasti valmistetuin lampuin tai valaistuslaittein.
4. Makuusuojissa tulee jokaisen makuusijan pääpuolessa olla sähkölamppu lukemista varten.
5. Asianomaisen viranomaisen on vahvistettava sopivat normit päivänvalolle ja keinovalaistukselle.
12 artikla
Aluksiin nähden, joiden miehityksessä on otettava huomioon, syyllistymättä syrjintään, laivaväkeen kuuluvien henkilöiden erilaiset uskonnolliset ja sosiaaliset tavat, asianomainen viranomainen voi kuultuaan laivanvarustajien järjestöjä ja/tai laivanvarustajia sekä merenkulkijain bona fide ammatillisia järjestöjä ja edellyttäen, että nämä osapuolet ovat asiasta samaa mieltä, sallia poikettavan tämän yleissopimuksen 5 artiklan 1 - 4 ja 7 momentin ja 8 artiklan 1 ja 4 momentin määräyksistä ehdolla ettei siitä aiheudu tilannetta, joka kokonaisuudessaan otettuna olisi epäedullisempi kuin jos olisi sovellettu sopimuksen määräyksiä. Asianomaisen jäsenvaltion tulee ilmoittaa tällaisten poikkeamisten yksityiskohdat Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle, joka saattaa ne Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioiden tietoon.
III osa.Yleissopimuksen soveltaminen olemassa oleviin aluksiin
13 artikla
1. Sellaisessa aluksessa, joka on täysin valmiiksi rakennettu sinä päivänä, kun tämä yleissopimus tulee voimaan aluksen rekisteröintimaahan nähden ja joka ei täytä tämän sopimuksen vaatimuksia, voi asianomainen viranomainen kuultuaan laivanvarustajain järjestöjä ja/tai laivanvarustajia sekä merenkulkijain bona fide ammatillisia järjestöjä vaatia suoritettavaksi sellaisia muutoksia aluksen saattamiseksi vastaamaan sopimuksen määräyksiä, joita viranomainen pitää kohtuullisina ja käytännössä mahdollisina ottaen huomioon erityisesti 5, 8 ja 10 artiklan soveltamiseen liittyvät tekniset, taloudelliset ja muut kysymykset, silloin kun
a) aluksen rekisteröinti uusitaan;
b) aluksessa suoritetaan oleellisia rakenteellisia muutoksia tai suurehkoja korjauksia ennakolta laaditun suunnitelman mukaisesti, eikä onnettomuustapauksen tai hätätilan seurauksena.
2. Sellaisessa aluksessa, joka sinä päivänä, kun tämä yleissopimus tulee voimaan aluksen rekisteröintimaahan nähden, on rakenteilla ja/tai uusittavana, voi asianomainen viranomainen kuultuaan laivanvarustajain järjestöjä ja/tai laivanvarustajia sekä merenkulkijain bona fide ammatillisia järjestöjä vaatia suoritettavaksi sellaisia muutoksia aluksen saattamiseksi vastaamaan sopimuksen määräyksiä, joita viranomainen pitää kohtuullisina ja käytännössä mahdollisina ottaen huomioon erityisesti sopimuksen 5, 8 ja 10 artiklan soveltamiseen liittyvät tekniset, taloudelliset ja muut kysymykset. Sellaiset muutokset on katsottava sopimuksen määräysten lopulliseksi täyttämiseksi.
3. Siinä tapauksessa että alus, lukuunottamatta tämän artiklan 1 ja 2 momentissa tarkoitettua alusta tai alusta, johon tämän sopimuksen määräykset olivat sovellettavissa sitä rakennettaessa, rekisteröidään uudelleen jollakin alueella sen päivän jälkeen, jona sopimus tuli voimaan tähän alueeseen nähden, voi asianomainen viranomainen kuultuaan laivanvarustajain järjestöjä ja/tai laivanvarustajia sekä merenkulkijain bona fide ammatillisia järjestöjä vaatia suoritettavaksi sellaisia muutoksia aluksen saattamiseksi vastaamaan sopimuksen määräyksiä, joita viranomainen pitää kohtuullisina ja käytännössä mahdollisina ottaen erityisesti huomioon 5, 8 ja 10 artiklan soveltamiseen liittyvät tekniset, taloudelliset ja muut kysymykset. Sellaiset muutokset on katsottava tämän sopimuksen määräysten lopulliseksi täyttämiseksi.
IV osa.Loppumääräykset
14 artikla
Tämän yleissopimuksen viralliset ratifioinnit on ilmoitettava Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäviksi.
15 artikla
1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kahdentoista jäsenvaltion, joilla on kullakin bruttovetoisuudeltaan yli miljoonan tonnin kauppalaivasto ja näistä vähintään neljällä bruttovetoisuudeltaan vähintään kahden miljoonan tonnin kauppalaivasto, ratifioinnit on rekisteröity.
3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan jokaiseen jäsenvaltioon nähden kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.
16 artikla
1. Jäsenvaltio, joka on ratifioinut tämän yleissopimuksen, voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.
2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.
17 artikla
1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.
2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille viimeisen tämän yleissopimuksen voimaan tulemiseksi vaadittavan ratifioinnin rekisteröimisestä tulee pääjohtajan kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.
18 artikla
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.
19 artikla
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.
20 artikla
1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin
a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 16 artiklan määräyksistä riippumatta, kun uusi muutettu yleissopimus tulee voimaan;
b) sen jälkeen kun uusi muutettu yleissopimus on tullut voimaan, eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.
2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin nykyisen muotoisena ja sisältöisenä voimaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.
21 artikla
Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.
Suositus (n:o 140), joka koskee laivaväen asuntojen ja eräiden muiden aluksen tilojen ilmastointia
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 14 päivänä lokakuuta 1970 55. istuntokautensa,
pannen merkille, että vuoden 1949 laivaväen asuntoja aluksessa koskevassa sopimuksessa (muutettu) määrätään laivaväen asuntojen vähimmäisvaatimukset,
ollen sitä mieltä, että nykyisin rakennettavien alusten sekä rakentamista että käyttöä koskevien olosuhteiden nopeasti muuttuessa voidaan tehdä lisäparannuksia laivaväen asuntoihin, päätettyään hyväksyä eräitä laivaväen asuntoja koskevia ehdotuksia, mikä kysymys on toisena kohtana istuntokauden työjärjestyksessä, sekä
päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan suosituksen muotoon,
hyväksyy tänä 30 päivänä lokakuuta 1970 seuraavan suosituksen, jonka nimenä on "Laivaväen asuntoja (ilmastointi) koskeva suositus, 1970":
1. (1) Kaikissa bruttovetoisuudeltaan 1 000 tonnin tai sitä suuremmissa, tämän suosituksen hyväksymisen jälkeen rakennetuissa aluksissa on laivaväen asunnot ilmastoitava lukuunottamatta aluksia, jotka säännöllisesti liikennöivät linjoilla, joilla se ei ole tarpeen ilmaston lauhkeuden vuoksi.
(2) Mikäli mahdollista, tulee tällaisissa aluksissa myös radiohuoneen ja koneidentarkkailukeskuksen olla ilmastoidut.
2. Asianomaisen viranomaisen tulee
a) tutkia, onko mahdollista asentaa ilmastointi alle 1 000 tonnin aluksiin, jotka on rakennettu tämän suosituksen hyväksymisen jälkeen;
b) harkita, onko mahdollista varustaa joko osa tai kaikki jo olemassa olevien alusten laivaväen asuntotiloista ilmastoinnilla muuttamalla niiden koneellinen tuuletusjärjestelmä täydelliseksi ilmastointijärjestelmäksi siinä yhteydessä kun asuntoihin tehdään huomattavia rakenteellisia muutoksia.
3. Ilmastointijärjestelmä, olipa se keskusjärjestelmä tai yksikkötyyppinen, on suunniteltava sellaiseksi, että sen avulla voidaan
a) pitää ilman lämpötila ja suhteellinen kosteus tyydyttävinä verrattuna ulkopuolella vallitseviin olosuhteisiin ja varmistaa ilman riittävä vaihtuminen kaikissa ilmastoiduissa tiloissa;
b) ottaa huomioon merellä tapahtuvien toimintojen erikoisolosuhteet aiheuttamatta kiusallista melua tai tärinää.
Suositus (n:o 141), joka koskee vahingollisen melun torjuntaa laivaväen asunnoissa ja työskentelytiloissa
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 14 päivänä lokakuuta 1970 55. istuntokautensa,
pannen merkille, että vuoden 1949 laivaväen asuntoja aluksessa (muutettu) koskevassa sopimuksessa määrätään laivaväen asuntojen vähimmäisvaatimukset,
katsoen, että nykyisin rakennettavien alusten sekä rakentamista että käyttöä koskevien olosuhteiden nopeasti muuttuessa voidaan tehdä lisäparannuksia laivaväen asuntoihin, päätettyään hyväksyä eräitä laivaväen asuntoja koskevia ehdotuksia, mikä kysymys on toisena kohtana istuntokauden työjärjestyksessä,
päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan suosituksen muotoon, hyväksyy tänä 30 päivänä lokakuuta 1970 seuraavan suosituksen, jonka nimenä on "Laivaväen asuntoja (meluntorjunta) koskeva suositus, 1970":
1. (1) Kunkin merenkulkua harjoittavan maan asianomaisen viranomaisen tulee yhdessä asianomaisten kansainvälisten elinten sekä laivanvarustajain ja merenkulkijain järjestöjen edustajien kanssa ryhtyä selvittämään mihin tuloksiin on tultu alusten melukysymystä koskevissa tutkimuksissa, siinä tarkoituksessa että kerättäisiin tietoja ja tehtäisiin niistä yhteenvetoja perustaksi lähitulevaisuudessa vahvistettaville luotettaville perusteille ja normeille, minkä jälkeen voidaan laatia kansalliset säännökset merenkulkijain suojelemiseksi melun vahingollisilta vaikutuksilta, siinä määrin kuin se on mahdollista.
(2) Tällaisten tutkimusten tulee kohdistua
a) seurauksiin, joita liian kovalle melulle alttiinaolosta aiheutuu merenkulkijain kuulolle, terveydelle ja mukavuudelle;
b) toimenpiteisiin, joihin on ryhdyttävä melun vähentämiseksi aluksessa ja/tai merenkulkijain kuulon suojelemiseksi.
2. Kunkin merenkulkua harjoittavan maan asianomaisen viranomaisen tulee näiden tutkimusten perusteella laatia määräykset, jotka koskevat liian kovan ja vahingollisen melun vähentämistä aluksissa ja merenkulkijain suojelemista tällaiselta melulta, niin pian kuin tämä kohtuuden mukaan voidaan tehdä.
3. Ottaen huomioon suoritetut tutkimukset voidaan harkita muun muassa seuraavia toimenpiteitä:
a) tietojen antamista merenkulkijoille niistä kuuloa ja terveyttä uhkaavista vaaroista, jotka liittyvät jatkuvaan kovalle melulle alttiinaoloon, ja opetuksen antamista heille melulta suojaavien laitteiden ja välineiden käytössä;
b) asianomaisen viranomaisen hyväksymien korvatulppien ja/tai korvasuojusten hankkimista konehuoneessa työskentelevien merenkulkijoiden käytettäviksi, mikäli se on tarpeellista;
c) melun vähentämistä makuu-, ruokailu- ja virkistyssuojissa ja muissa laivaväen käyttämissä oleskelutiloissa
i) sijoittamalla nämä tilat mahdollisimman kauaksi koneista, aluksen ohjauslaitteet sisältävistä tiloista, kansivinsseistä, tuuletus-, lämmitys- ja ilmastointilaitteista sekä muista melua synnyttävistä koneista ja laitteista;
ii) käyttämällä meluisissa tiloissa ääntä eristäviä ja muita sopivia ääntä-imeviä tarveaineita laipioiden, kattojen ja kansien rakenteessa ja pintakäsittelyssä sekä itsestään sulkeutuvia ääntäeristäviä ovia koneita sisältävissä tiloissa;
d) melun vähentämistä ja torjuntaa konehuoneissa ja muissa koneita sisältävissä tiloissa
i) rakentamalla, milloin se on mahdollista, ääntä läpäisemättömiä koneiden tarkkailukeskuksia konehuonehenkilökuntaa varten;
ii) eristämällä, mikäli niin voidaan tehdä, työskentelytilat, esim. koneiden korjaustilat, muusta konehuonemelusta;
iii) ryhtymällä toimenpiteisiin koneiden käynnistä aiheutuvan melun vähentämiseksi.