Ulkoasiainministeriön ilmoitus Pohjoismaiden välillä virka-avusta veroasioissa tehdyn sopimuksen toteuttamiseksi tehdyn veron kantoa ja siirtoa koskevan erityisen sopimuksen voimaantulosta
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministeriö ilmoittaa, että Pohjoismaiden välillä virka-avusta veroasioissa 7 päivänä joulukuuta 1989 tehdyn sopimuksen (SopS 37/91) 20 artiklan mukaisesti ovat Tanskan, Färsaarten, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin toimivaltaiset viranomaiset tehneet tämän sopimuksen toteuttamiseksi veron kantoa ja siirtoa koskevan erityisen sopimuksen, joka tulee voimaan 19 päivänä heinäkuuta 1991.
SOPIMUS veron kannosta ja siirrosta
Pohjoismaiden välillä virka-avusta veroasioissa 7 päivänä joulukuuta 1989 tehdyn sopimuksen toteuttamiseksi on tehty seuraava 20 artiklan mukainen sopimus:
I. Johdantomääräykset
1 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot
Tätä sopimusta sovelletaan tuloveroihin, jotka kuuluvat Pohjoismaiden välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi 12 päivänä syyskuuta 1989 tehdyn sopimuksen (jäljempänä "verosopimus") piiriin.
2 artiklaMääritelmät
1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:
a) "vero" tarkoittaa lopullista veroa tai veron ennakkoa, jolla lopullista veroa vähennetään; jos tarkoitetaan vain lopullista veroa tai vain veron ennakkoa, käytetään sanontaa "lopullinen vero" tai "veron ennakko", jolloin työstä saadusta tulosta suoritettava lähdevero rinnastetaan sekä "lopulliseen veroon" että "veron ennakkoon";
b) "kotivaltio" tarkoittaa sitä sopimusvaltiota, jossa henkilö asuu;
c) "työntekovaltio" tarkoittaa sitä muuta sopimusvaltiota kuin kotivaltiota, jossa henkilö tekee tässä sopimuksessa tarkoitettua työtä;
d) "hakijavaltio" tarkoittaa sopimusvaltiota, joka tekee toiselle sopimusvaltiolle esityksen veron siirrosta;
e) "pyynnön vastaanottanut valtio" tarkoittaa sopimusvaltiota, joka toiselta sopimusvaltiolta ottaa vastaan esityksen veron siirrosta.
2. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan veron ennakon suorittamisella, että vero on maksettu tai pidätetty vähentämällä työntekijän palkasta.
3. Muilla tässä sopimuksessa esiintyvillä sanonnoilla, jotka esiintyvät myös verosopimuksessa, on viimeksi mainitun sopimuksen mukainen merkitys.
4. Kun sopimusvaltio soveltaa tätä sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, joka ei kuulu 1-3 kappaleen piiriin ja jonka osalta asiayhteydessä ei muuta johdu, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.
II. Veron kanto
3 artiklaValtio, jossa veron ennakkoa voidaan vaatia
1. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on tuloa työstä, joka tehdään toisessa sopimusvaltiossa, ja kotivaltio katsoo, että työ tulee kestämään yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 183 päivää kahdentoista kuukauden aikana sekä että hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka asuu tässä valtiossa, veron ennakkoa on suoritettava kotivaltiolle. Työntekovaltion veroviranomainen ei tällaisessa tapauksessa saa vaatia veron ennakkoa, jos kotivaltion veroviranomaisen kirjallisella ilmoituksella näytetään, että veron ennakon vähentäminen tapahtuu siellä. Jos työntekovaltio hyväksyy kotivaltion ensimmäisen lauseen mukaisen ratkaisun, työntekovaltio voi jättää veron ennakon vaatimatta, vaikka toisen lauseen mukaista ilmoitusta ei ole tehty. Jos veron ennakon vähentämistä ei enää toimiteta kotivaltiossa, tämän valtion veroviranomaisen on, heti saatuaan tiedon asiasta, ilmoitettava siitä työntekovaltion veroviranomaiselle.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos kotivaltion veroviranomainen katsoo, että suoritettu hyvitys oikeastaan rasittaa työntekovaltiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.
3. Jos työnantajan ilmoituksesta tai muutoin käy ilmi, että 1 kappaleen mukaisesti kotivaltiossa toimitettavan ennakon pidättämisen edellytykset eivät enää ole olemassa tai että sellaista pidätystä ei toimiteta, voidaan veron ennakon vähentämistä vaatia työntekovaltiossa. Työntekovaltion veroviranomaisen on ennen tällaisen vähentämisen toimittamista ilmoitettava kotivaltion veroviranomaiselle muuttuneista olosuhteista ja siitä, että veroa vaaditaan työntekovaltiossa.
4. Jos veron ennakkoa on 3 kappaleen mukaan peritty työntekovaltiossa, tämän valtion veroviranomaisen on, heti saatuaan tiedon työn päättymisestä, ilmoitettava asiasta kotivaltion veroviranomaiselle.
4 artiklaVeron ennakon vaatiminen työntekovaltiossa
1. Milloin hyvityksestä on verosopimuksen 21 artiklan 7 kappaleen mukaan verotettava työntekovaltiossa, voidaan veron ennakkoa vaatia tässä valtiossa. Sama on voimassa, milloin 3 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei asu työntekovaltiossa eikä työntekijän kotivaltiossa.
2. Jos työntekovaltion veroviranomainen katsoo, että veron ennakkoa suoritetaan tai tullaan suorittamaan työntekovaltiossa tämän artiklan määräysten mukaan, tämän viranomaisen on ilmoitettava asiasta työntekijän kotivaltion veroviranomaiselle. Sen jälkeen kun viimeksi mainittu veroviranomainen on vastaanottanut tämän ilmoituksen, ei veron ennakkoa saa vaatia työntekijän kotivaltiossa.
5 artiklaTyövoiman vuokraus
1. Jos työntekovaltion veroviranomainen katsoo, että on kysymys työvoiman vuokrauksesta, voidaan veron ennakkoa periä siellä. Tämän sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua työntekijää pidetään vuokrattuna, milloin joku (vuokranantaja) asettaa hänet käytettäväksi työn tekemistä varten toisen henkilön (toimeksiantaja, edellyttäen, että tämä henkilö asuu työntekovaltiossa tai että tällä henkilöllä on kiinteä toimipaikka siellä) työntekovaltiossa olevassa liiketoiminnassa, eikä vuokranantaja vastaa työn tuloksesta eikä kanna siihen liittyvää riskiä.
2. Ratkaistaessa kysymystä, onko työntekijää pidettävä vuokrattuna, on tehtävä kokonaisarviointi, jossa erityisesti otetaan huomioon:
a) kuuluuko työn yleinen johto ja ohjaus toimeksiantajalle,
b) tehdäänkö työ työpaikalla, joka on toimeksiantajan määräämisvallan alainen ja josta hän vastaa,
c) lasketaanko vuokranantajalle suoritettava hyvitys käytetyn ajan mukaan tai muun, hyvityksen ja työntekijän saaman palkan välisen yhteyden perusteella,
d) asettaako toimeksiantaja suurimman osan työvälineistä ja tarvikkeista käytettäväksi, ja
e) jos vuokranantaja ei yksipuolisesti määrää työntekijöiden lukumäärää ja niiden soveliaisuutta.
3. Työntekovaltion veroviranomaisen on ilmoitettava kotivaltion veroviranomaiselle, että veron ennakkoa maksetaan työntekovaltiossa. Jos tällainen ilmoitus on otettu vastaan, ei kotivaltio saa vaatia ennakkoa tulosta.
6 artiklaKeskinäinen sopimus veron perimistä koskevassa riitakysymyksessä
1. Jos sopimusvaltion veroviranomainen, jonka edellä olevien määräysten mukaan on luovuttava vaatimasta veron ennakkoa, ei hyväksy toisen sopimusvaltion veroviranomaisen tekemää päätöstä, asia ratkaistaan näiden sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisellä keskinäisellä sopimuksella.
2. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät muusta sovi, ei veroa, kunnes asia on ratkaistu, saa vaatia
a) työntekovaltiossa, milloin asia on ratkaistava 3 artiklan määräysten mukaan,
b) kotivaltiossa, milloin asia on ratkaistava 4 artiklan tai 5 artiklan määräysten mukaan.
7 artiklaRajankävijät
Jos verosopimuksessa tai erityisessä sopimusvaltioiden välisessä sopimuksessa on sopimusvaltiossa asuvan ns. rajankävijän toisessa sopimusvaltiossa tehdystä henkilökohtaisesta työstä saaman tulon verottamista koskevia määräyksiä, ei 3-6 artiklan määräyksiä sovelleta tällaiseen tuloon.
III. Veron siirto
8 artiklaYleistä veron siirrosta
Jos tietystä tulosta menevä vero on suoritettu sopimusvaltiossa, voidaan suoritettu vero toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen esityksestä siirtää tälle toiselle valtiolle hyvitettäväksi siellä velvolliselle tästä tulosta suoritettuna verona.
9 artiklaEsitys veron siirrosta ennakkoverovaiheessa
1. Jos veron ennakkoa on suoritettu muussa sopimusvaltiossa kuin siinä valtiossa, jolla verosopimuksen mukaan on oikeus vaatia lopullista veroa, siirretään vero viimeksi mainitun valtion esityksestä tälle valtiolle.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen esityksen on saavuttava toimivaltaiselle viranomaiselle, Tanskassa viimeistään tulovuotta seuraavan vuoden helmikuun 1 päivänä ja muissa sopimusvaltioissa viimeistään tulovuotta seuraavan vuoden syyskuun 1 päivänä.
3. Siirrettävä määrä ei saa ylittää sitä määrää, joka verovelvollisen tulo-olosuhteisiin nähden olisi ollut suoritettava tulosta veron ennakkona hakijavaltion lainsäädännön mukaan. Siirrettävä määrä ei myöskään saa ylittää sitä määrää, joka on suoritettu tulosta veron ennakkona pyynnön vastaanottaneessa valtiossa. Jos työstä saatu tulo vapautetaan verosta pyynnön vastaanottaneessa valtiossa, tämä ei estä siirtämästä veron ennakkoa, joka perimisajankohtana tiedossa olleiden seikkojen perusteella olisi ollut suoritettava tässä valtiossa.
10 artiklaEsitys veron ennakon siirrosta ennakkoverovaiheen jälkeen, mutta kolmen vuoden kuluessa tulovuoden päättymisestä
1. Jos esitys veron siirrosta tehdään 9 artiklassa mainitun ajankohdan jälkeen, mutta kolmen vuoden kuluessa tulovuoden päättymisestä, on, 2 kappaleesta johtuvin rajoituksin, pyynnön vastaanottaneessa valtiossa tulosta suoritettu vero siirrettävä sille valtiolle, jolla verosopimuksen mukaan on ensisijainen oikeus verottaa tulosta.
2. Pyynnön vastaanottanut valtio voi rajoittaa siirrettävän määrän siihen määrään, jolla tässä valtiossa suoritettu vero ylittää tulovuoteen kohdistuvan verovaateen, joka on olemassa sen jälkeen kun hakijavaltiossa tulo on vapautettu verosta tai, milloin kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi käytetään hyvitysmenetelmää, sen jälkeen kun tulosta suoritettavasta lopullisesta verosta on myönnetty vähennys. Vähennyksen määrä saadaan kuitenkin rajoittaa siihen pyynnön vastaanottaneessa valtiossa suoritettavan tuloveron osaan (laskettuna ennen vähennyksen tekemistä), joka jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa hakijavaltiossa.
11 artiklaEsitys veron siirrosta kolmen vuoden kuluttua tulovuoden päättymisestä
Jos esitys veron siirrosta tehdään kolmen vuoden kuluttua tulovuoden päättymisestä, voi siirto tapahtua 10 artiklan määräysten mukaan. Siirrettävää määrää voidaan kuitenkin tässä tapauksessa rajoittaa ottaen huomioon myös muut pyynnön vastaanottaneen valtion vaateet, jotka eivät koske tulovuoteen kohdistuvia veroja ja maksuja.
12 artiklaPalautus
1. Jos samasta tulosta on suoritettu veron ennakkoa useassa sopimusvaltiossa, on sen valtion, joka 6 artiklan määräysten mukaan ei saa vaatia veroa, palautettava vero.
2. Jos sopimusvaltiossa syntyy kysymys veron palauttamisesta, on, jos toinen sopimusvaltio on esittänyt veroon kohdistuvan vaatimuksen, palauttamista lykättävä, kunnes viimeksi mainittu valtio tekee esityksen veron siirrosta 9 artiklan 2 kappaleessa mainitun ajan kuluessa. Jos verovelvollinen itse pyytää veron palautusta, sovelletaan 3 kappaletta.
3. Jos sopimusvaltiossa on palautettava toisesta sopimusvaltiosta saadusta tulosta liikaa suoritettua veroa, eikä tämä toinen valtio ole esittänyt vaatimusta veron siirrosta, asiasta on ilmoitettava tälle valtiolle ennen palautuksen suorittamista. Jollei ensiksi mainittu valtio 30 päivän kuluessa ilmoituksen lähettämisestä ole vastaanottanut siirtoa koskevaa vaatimusta, voi palautus tapahtua.
13 artiklaKorko
Pyynnön vastaanottanut valtio ei ole velvollinen suorittamaan korkoa 8-11 artiklan mukaan siirrettävälle veron määrälle. Hakijavaltio ei myöskään saa vaatia korkoa tällaisesta veron määrästä.
IV. Muut määräykset
14 artiklaIlmoitukset ja esitykset
1. Tämän sopimuksen 3-6 artiklan mukaisen ilmoituksen tulee sisältää tiedot
a) työntekijän nimestä ja syntymäajasta sekä osoitteesta ja verotuspaikasta molemmissa valtioissa,
b) työnantajan nimestä ja osoitteesta molemmissa valtioissa, ja
c) ajasta, jolta veron ennakkoa on suoritettu.
Ilmoituksen tulee, mikäli mahdollista, sisältää myös työntekijän henkilönumeron molemmissa valtioissa sekä työnantajan työnantajanumeron (tai henkilönumeron, kysymykseen tulevissa tapauksissa) molemmissa valtioissa.
Jos veroviranomainen katsoo, että annetut tiedot eivät ole riittävät veron ennakon vähentämättä jättämistä koskevan päätöksen perusteeksi, on tästä välittömästi ilmoitettava toisen valtion veroviranomaiselle.
2. Tämän sopimuksen 12 artiklan 3 kappaleen mukaisten ilmoitusten tulee sisältää tiedot
a) verovelvollisen nimestä ja syntymäajasta sekä osoitteesta pyynnön vastaanottaneessa valtiossa,
b) työnantajan nimestä ja osoitteesta, mikäli mahdollista molemmissa valtioissa,
c) tulosta ja tulojaksosta, jota palautus koskee, ja
d) verovelvollisen siviilisäädystä.
3. Tämän sopimuksen 9-11 artiklan mukaisen veron siirtoa koskevan esityksen tulee sisältää tiedot
a) verovelvollisen nimestä ja syntymäajasta sekä osoitteesta pyynnön vastaanottaneessa valtiossa,
b) työnantajan nimestä ja osoitteesta, mikäli mahdollista molemmissa valtioissa,
c) tulosta ja tulojaksosta, josta veron ennakko olisi pitänyt suorittaa hakijavaltiossa, ja
d) siirrettävästä määrästä.
4. Tämän sopimuksen mukaiset ilmoitukset ja esitykset lähetetään toimivaltaisen viranomaisen välityksellä.
15 artiklaTarkempi soveltaminen
Toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia tämän sopimuksen määräysten tarkemmasta soveltamisesta.
16 artiklaVoimaantulo
Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kaikkien sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat allekirjoittaneet sen.
Tämä sopimus on tehty seitsemänä tanskan-, fäärin-, suomen-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jossa ruotsin kielellä on kaksi tekstiä, toinen Suomea ja toinen Ruotsia varten, kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.
Nuukissa 19 päivänä kesäkuuta 1991