Asetus palkallisia vuosilomia koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta
- Allekirjoituspäivä
Työministerin esittelystä säädetään:
1 §
Kansainvälisen työkonferenssin 24 päivänä kesäkuuta 1970 hyväksymä palkallisia vuosilomia koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 29 päivänä maaliskuuta 1989 ja tasavallan presidentti ratifioinut 9 päivänä kesäkuuta 1989 ja jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on 15 päivänä tammikuuta 1990 rekisteröinyt, tulee Suomen osalta voimaan 15 päivänä tammikuuta 1991 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä tammikuuta 1991.
YLEISSOPIMUS (n:o 132), joka koskee palkallisia vuosilomia (muutettu 1970)
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 3 päivänä kesäkuuta 1970 viidennenkymmenennenneljännen istuntokautensa,
päätettyään hyväksyä eräitä palkallisia lomia koskevia ehdotuksia, mikä asia on neljäntenä kohtana istuntokauden päiväjärjestyksessä, ja
päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,
hyväksyy tänään 24 päivänä kesäkuuta 1970 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on "Palkallisia lomia koskeva yleissopimus, (muutettu), 1970:"
1 artikla
Tämän yleissopimuksen määräykset on pantava täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä, mikäli niitä ei panna täytäntöön työehtosopimuksella, välimiestuomiolla, tuomioistuimen päätöksellä, lakisääteisellä palkanmääräämismenettelyllä tahi muulla kansallisen käytännön mukaisella ja maan olosuhteiden kannalta sopivaksi katsottavalla tavalla.
2 artikla
1. Tämä yleissopimus koskee kaikkia työntekijöitä, merenkulkijoita lukuun ottamatta.
2. Mikäli on välttämätöntä, voidaan kussakin maassa asianomaisen viranomaisen toimesta tai sopivaa menettelyä käyttäen ryhtyä toimenpiteisiin, sen jälkeen kun on kuultu asianomaisia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä, mikäli niitä on, sellaisten rajoitettujen henkilöryhmien jättämiseksi tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, joiden työ aiheuttaisi huomattavia yleissopimuksen soveltamiseen tai lainsäädännöllisiin tahi perustuslaillisiin kysymyksiin liittyviä erityisongelmia.
3. Jokaisen tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion tulee ilmoittaa ensimmäisessä yleissopimuksen soveltamista koskevissa raportissaan, jonka se on velvollinen antamaan Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaan, ne henkilöryhmät, jotka on mahdollisesti jätetty sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle tämän artiklan 2 momentin nojalla, ja syyt siihen sekä esittää myöhemmissä raporteissaan mikä on maan lainsäädännön ja käytännön tilanne näiden ryhmien osalta samoin kuin missä laajuudessa yleissopimus on saatettu tai aiotaan saattaa voimaan näiden ryhmien osalta.
3 artikla
1. Jokaisella henkilöllä, jota tämä yleissopimus koskee, on oikeus saada määrätyn pituinen palkallinen vähimmäisvuosiloma.
2. Jokaisen tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion tulee mainita ratifiointiinsa liitetyssä ilmoituksessa loman pituus.
3. Loma ei saa vuoden palvelusajalta missään tapauksessa olla kolmea työviikkoa lyhyempi.
4. Jokainen tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi myöhemmin ilmoittaa Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle, että se pitentää ratifioinnin yhteydessä mainittua loma-aikaa.
4 artikla
1. Henkilöllä, jonka työssäolo vuoden aikana on ollut lyhyempi kuin mikä vaaditaan edellisessä artiklassa määrätyn täyden loman saamiseen, tulee olla oikeus kysymyksessä olevan vuoden osalta hänen työssäoloaikaansa vastaavaan palkalliseen lomaan.
2. Tämän artiklan 1 kohdassa sanonta vuosi tarkoittaa kalenterivuotta tai muuta samanpituista kautta, jonka maan asianomainen viranomainen on määrännyt tai joka on määrätty muulla asianmukaisella menettelyllä.
5 artikla
1. Oikeuden saamiseksi palkalliseen vuosilomaan voidaan vaatia määrätty vähimmäistyössäoloaika.
2. Tällaisen vähimmäiskauden pituuden määrää maan asianomainen viranomainen tai määrätään se muulla asiamukaisella menettelyllä. Aika ei saa ylittää kuutta kuukautta.
3. Kunkin maan asianomaisen viranomaisen tulee määrätä tai muulla asianmukaisella menettelyllä on määrättävä millä tavalla lomaan oikeuttavan työssäoloajan pituus lasketaan.
4. Ottaen huomioon maan asianomaisen viranomaisen määräämät tai muulla asianmukaisella menettelyllä määrätyt ehdot on työstäpoissaolot, jotka johtuvat asianomaisen työntekijän määräämisvallasta riippumattomasta syystä, kuten sairaudesta, tapaturmasta tai raskaudesta, laskettava työssäoloajaksi.
6 artikla
1. Virallisia ja perinteellisiä juhlapäiviä, sattuivatpa ne vuosiloma-ajaksi tai ei, älköön laskettako tämän yleissopimuksen 3 artiklan 3 momentissa määrättyyn vähimmäisvuosilomaan kuuluviksi.
2. Ehdoin, jotka kunkin maan asianomainen viranomainen on määrännyt tai jotka muulla asianmukaisella menettelyllä on määrätty, ei työntekijän sairaudesta tai tapaturmasta johtuvia työkyvyttömyyskausia saa laskea tämän yleissopimuksen 3 artiklan 3 momentissa määrättyyn palkalliseen vähimmäisvuosilomaan.
7 artikla
1. Jokaisen, joka pitää tässä yleissopimuksessa tarkoitetun loman, tulee saada koko loman ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa (mukaan luettuna rahakorvaus palkkaan mahdollisesti kuuluvista luontoiseduista, mikäli ei ole kysymys pysyvistä eduista, joiden suorittaminen jatkuu lomasta riippumatta), joka lasketaan kussakin maassa asianomaisen viranomaisen määräämällä tai muulla asiamukaisella menettelyllä määrätyllä tavalla.
2. Tämän artiklan 1 momentin mukaisesti laskettu rahamäärä on maksettava asianomaiselle työntekijälle ennen lomaa, jollei häntä ja työnantajaa sitovassa sopimuksessa toisin määrätä.
8 artikla
1. Maan asianomainen viranomainen voi sallia tai muuta sopivaa menettelyä käyttäen voidaan sallia palkallisen vuosiloman jakaminen osiin.
2. Jollei työnantajaa ja asianomaista työntekijää sitovassa sopimuksessa toisin määrätä ja edellytyksin, että asianomaisen henkilön työssäoloajan pituus aiheuttaa hänet niin pitkään lomaan, tulee yhden osan lomista olla vähintään kahden yhtäjaksoisen työviikon pituinen.
9 artikla
1. Tämän yleissopimuksen 8 artiklan 2 momentissa tarkoitettu palkallisen vuosiloman yhtäjaksoinen osa on annettava ja pidettävä viimeistään vuoden kuluessa ja palkallisen vuosiloman jäljelle jäävä osa viimeistään 18 kuukauden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jonka osalta lomaoikeus on syntynyt.
2. Asianomaisen työntekijän suostumuksella saadaan määrätyn vähimmäisajan ylittävä vuosiloman osa siirtää pidettäväksi tämän artiklan 1 momentissa mainitun määräajan päättymisen jälkeenkin rajoitetaan lisäajan kuluessa.
3. Asianomaisen viranomaisen on määrättävä tämän artiklan 2 momentissa tarkoitettu vähimmäisaika ja rajoitettu lisäaika, sitten kun on kuultu asianomaisia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä, tai on nämä ajat määrättävä työehtosopimusneuvotteluilla tai muulla kansallisen käytännön mukaisella ja maan olosuhteiden kannalta sopivaksi katsottavalla tavalla.
10 artikla
1. Työnantaja määrää loman pitämisajan kuultuaan asianomaista työntekijää tai tämän edustajia, ellei loman ajankohtaa ole määrätty asetuksella, työehtosopimuksella, välimiestuomiolla tai muulla kansallisen käytännön mukaisella tavalla.
2. Loman ajankohtaa määrättäessä on otettava huomioon työn asettamat vaatimukset ja työntekijän käytettävissä olevat lepo- ja virkistysmahdollisuudet.
11 artikla
Työntekijän, joka on ollut työssä 5 artiklan 1 momentin nojalla mahdollisesti vaaditun vähimmäisajan, tulee työsuhteen päättyessä saada joko palkallinen loma, joka vastaa sen työssäoloajan pituutta, jolta hän ei ole vielä saanut lomaa, tai sitä vastaava lomakorvaus tai samanarvoinen hyvitys lomapäivätilille.
12 artikla
Sopimus, jonka tarkoituksena on luopua oikeudesta tämän yleissopimuksen 3 artiklan 3 momentissa määrättyyn palkalliseen vähimmäisvuosilomaan tai luopua sellaisesta lomasta korvausta vastaan tai muulla tavoin, olkoon, sen mukaan kuin maan olosuhteiden kannalta on tarkoituksenmukaista, mitätön tai kielletty.
13 artikla
Kussakin maassa on asianomaisen viranomaisen toimesta tai muuta asianmukaista menettelyä käyttäen laadittava erityissäännöksiä tapauksen varalta, että työntekijä lomansa aikana suorittaa loman tarkoituksen vastaista ansiotyötä.
14 artikla
Tämän yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanotapaan soveltuvin tehokkain toimenpitein, riittävällä tarkastuksella tai muulla tavoin on varmistettava, että palkallisia lomia koskevia säännöksiä tai sopimusmääräyksiä asianmukaisesti sovelletaan ja noudatetaan.
15 artikla
1. Kukin jäsenvaltio voi hyväksyä tämän yleissopimuksen velvoitukset erikseen
a) muiden talouselämän alojen kuin maatalouden työntekijäin osalta;
b) maatalouden työntekijäin osalta.
2. Kunkin jäsenvaltion tulee ratifiointinsa yhteydessä ilmoittaa, hyväksyykö se yleissopimuksen velvoitukset tämän artiklan 1 momentin a kohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai 1 momentin b kohdassa tarkoitettujen henkilöiden tahi sekä a että b kohdassa tarkoitettujen henkilöiden osalta.
3. Kukin jäsenvaltio, joka tämän yleissopimuksen ratifioidessaan on hyväksynyt sopimuksen velvoitukset ainoastaan joko 1 momentin a kohdassa tai 1 momentin b kohdassa tarkoitettujen henkilöiden osalta, voi myöhemmin ilmoittaa Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle, että se hyväksyy yleissopimuksen velvoitukset kaikkien niiden henkilöiden osalta, joita tämä yleissopimus koskee.
16 artikla
Tällä yleissopimuksella muutetaan palkallisia lomia koskeva sopimus, 1936, ja maatalouden palkallisia lomia koskeva sopimus, 1952, seuraavin ehdoin:
a) siitä, että jäsenvaltio, joka on sitoutunut soveltamaan palkallisia lomia koskevaa sopimusta, 1936, hyväksyy tämän yleissopimuksen velvoitukset muiden talouselämän alojen kuin maatalouden työntekijäin osalta, aiheutuu välittömästi vuoden 1936 sopimuksen irtisanominen;
b) siitä, että jäsenvaltio, joka on sitoutunut soveltamaan maatalouden palkallisia lomia koskevaa sopimusta, 1952, hyväksyy tämän yleissopimuksen velvoitukset maatalouden työntekijän osalta, aiheutuu välittömästi vuoden 1952 sopimuksen irtisanominen;
c) tämän yleissopimuksen voimaantulo ei kuitenkaan ole esteenä maatalouden palkallisia lomia koskevan sopimuksen, 1952, ratifioimiselle vastaisuudessakin.
17 artikla
Tämän yleissopimuksen viranomaiset ratifioinnit on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäviksi.
18 artikla
1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Tämä yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.
3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin sen ratifiointi on rekisteröity.
19 artikla
1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan rekisteröitäväksi. Irtisanominen ei tule voimaan ennen kuin vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.
2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen tässä artiklassa määrätyin ehdoin sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä.
20 artikla
1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltiolle tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.
2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan on kiinnitettävä jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksien voimaantulopäivään.
21 artikla
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.
22 artikla
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.
23 artikla
1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin
a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 19 artiklan määräyksistä riippumatta, kun uusi muutettu yleissopimus tulee voimaan;
b) sen jälkeen kun uusi muutettu yleissopimus on tullut voimaan, eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.
2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin nykyisen muotoisena ja sisältöisenä voimaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.
24 artikla
Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.