Asetus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ja siihen liittyvien lisäpöytäkirjojen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen ja lisäpöytäkirjojen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Roomassa 4 päivänä marraskuuta 1950 ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty yleissopimus, sellaisena kuin se on muutettuna sen 3, 5 ja 8 lisäpöytäkirjalla, sekä sen 1, 2, 4, 6 ja 7 lisäpöytäkirjat, joiden eräät määräykset on hyväksytty 4 päivänä toukokuuta 1990 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (438/90) ja jotka tasavallan presidentti on ratifioinut niin ikään 4 päivänä toukokuuta 1990 ja joita koskeva ratifioimiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan 10 päivänä toukokuuta 1990, ovat voimassa 10 päivästä toukokuuta 1990 niin kuin siitä on sovittu, kuitenkin niin, että 6 lisäpöytäkirja tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1990 ja 7 lisäpöytäkirja 1 päivänä elokuuta 1990.
2 §
Ratifioimiskirjan tallettamisen yhteydessä Suomi on tehnyt seuraavan varauman:
Yleissopimuksen 64 artiklan nojalla Suomen hallitus tekee yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleeseen seuraavan oikeutta suulliseen käsittelyyn koskevan varauman.
Suomi ei voi toistaiseksi taata oikeutta suulliseen käsittelyyn sikäli kuin Suomen nykyinen lainsäädäntö ei sisällä sellaista oikeutta. Sanottu koskee:
1. käsittelyä hovioikeuksissa, korkeimmassa oikeudessa, vesioikeuksissa ja vesiylioikeudessa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 7 ja 8 §:n ja 30 luvun 20 §:n mukaisesti sekä vesilain 15 luvun 23 §:n samoin kuin 16 luvun 14 ja 39 §:n mukaisesti,
2. käsittelyä lääninoikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa lääninoikeuslain 16 §:n ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 15 §:n mukaisesti,
3. käsittelyä, jossa vakuutusoikeus on viimeinen muutoksenhakuaste, vakuutusoikeuslain 9 §:n mukaisesti,
4. käsittelyä tarkastuslautakunnassa tarkastuslautakunnasta annetun asetuksen 8 §:n mukaisesti.
3 §
Ratifioimiskirjan tallettamisen yhteydessä Suomi on antanut seuraavat selitykset:
1) Yleissopimuksen 25 artiklan ja 4 lisäpöytäkirjan 6 artiklan 2 kappaleen sekä 7 lisäpöytäkirjan 7 artiklan 2 kappaleen nojalla Suomi tunnustaa Euroopan ihmisoikeustoimikunnan toimivallan ottaa vastaan Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitettuja valituksia, joissa yksityishenkilö, kansalaisjärjestö tai ryhmä väittää Suomen rikkoneen tässä yleissopimuksessa, 4 lisäpöytäkirjan 1-4 artiklassa ja 7 lisäpöytäkirjan 1-5 artiklassa tunnustettuja oikeuksia. Tämä tunnustus annetaan määräämättömäksi ajaksi tämän selityksen antopäivästä alkaen, paitsi 6 ja 7 lisäpöytäkirjan osalta, joihin nähden tunnustus tulee voimaan silloin, kun nämä lisäpöytäkirjat tulevat Suomen osalta voimaan. N:o 19 59
2) Yleissopimuksen 46 artiklan ja 4 lisäpöytäkirjan 6 artiklan 2 kappaleen sekä 7 lisäpöytäkirjan 7 artiklan 2 kappaleen nojalla Suomi tunnustaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiovaIIan pakolliseksi ipso facto ja ilman erityistä sopimusta kaikissa tämän yleissopimuksen, 4 lisäpöytäkirjan 1-4 artiklan ja 7 lisäpöytäkirjan 1-5 artiklan tulkintaan ja soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä. Tämä tunnustus annetaan määräämättömäksi ajaksi tämän selityksen antopäivästä alkaen, paitsi 6 ja 7 lisäpöytäkirjan osalta, joihin nähden tunnustus tulee voimaan silloin, kun nämä lisäpöytäkirjat tulevat Suomen osalta voimaan.
4 §
Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ja siihen liittyvien lisäpöytäkirjojen eräiden määräysten hyväksymisestä 4 päivänä toukokuuta 1990 annettu laki (438/90) ja tämä asetus tulevat voimaan 23 päivänä toukokuuta 1990.
Sopimustekstit
YLEISSOPIMUS ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi
Tämän yleissopimuksen allekirjoittaneet hallitukset, jotka ovat Euroopan neuvoston jäseniä, ottavat huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 10 päivänä joulukuuta 1948 antaman Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen;
katsovat, että tällä julistuksella pyritään turvaamaan sen sisältämien oikeuksien maailmanlaajuinen ja todellinen tunnustaminen ja noudattaminen;
tunnustavat, että Euroopan neuvoston pyrkimyksenä on luoda kiinteämmät yhteydet jäsenvaltioidensa välille ja että yhtenä keinona tähän pääsemiseksi on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien ylläpitäminen ja edistäminen;
vakuuttavat vankkaa uskoaan oikeudenmukaisuuden ja maailmanrauhan perustana oleviin perusvapauksiin, joiden säilymisen paras tae on toisaalta toimiva poliittinen demokratia ja toisaalta niiden ihmisoikeuksien laaja ymmärtäminen ja kunnioittaminen, joihin ne vetoavat;
ovat samanmielisten Euroopan maiden hallituksina, joilla on yhteinen poliittisten perinteiden, ihanteiden, vapauden ja oikeusjärjestelmän perintö, päättäneet ottaa ensiaskeleet eräiden yleismaailmallisessa julistuksessa mainittujen oikeuksien yhteiseksi voimaansaattamiseksi ja
ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
Korkeat sopimuspuolet takaavat jokaiselle lainkäyttövaltaansa kuuluvalle tämän yleissopimuksen I osassa määritellyt oikeudet ja vapaudet
I OSA
2 artikla
1. Jokaisen oikeus elämään on suojattava laissa. Keneltäkään ei saa riistää hänen elämäänsä tahallisesti, paitsi tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanemiseksi silloin, kun hänet on tuomittu rikoksesta, josta laissa määrätään tällainen rangaistus.
2. Elämän riistämistä ei voida katsoa tämän artiklan vastaiseksi teoksi silloin, kun se seuraa voimankäytöstä, joka on ehdottoman välttämätöntä:
a) kenen hyvänsä puolustamiseksi laittomalta väkivallalta;
b) laillisen pidätyksen suorittamiseksi tai laillisen vapaudenriiston kohteeksi joutuneen henkilön paon estämiseksi;
c) mellakan tai kapinan kukistamiseksi laillisin toimin.
3 artikla
Ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.
4 artikla
1. Ketään ei saa pitää orjuudessa tai orjuuden kaltaisessa pakkotyössä.
2. Ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä.
3. "Pakkotyöllä tai muulla pakollisella työllä" ei tässä artiklassa tarkoiteta:
a) tämän yleissopimuksen 5 artiklan määräysten mukaisesti määrätyn vapaudenriiston aikana tai ehdonalaisessa vapaudessa tavanomaisesti määrättyä työtä;
b) aseellisen palveluksen luonteista palvelusta tai sellaista palvelusta, joka vaaditaan sen sijasta maissa, jotka hyväksyvät aseellisesta palveluksesta kieltäytymisen omantunnonsyistä;
c) sellaista palvelusta, jota vaaditaan silloin, kun vaara tai onnettomuus uhkaa yhteiskunnan olemassaoloa tai hyvinvointia;
d) sellaista työtä tai palvelusta, joka kuuluu yleisiin kansalaisvelvollisuuksiin.
5 artikla
1. Jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Keneltäkään ei saa riistää hänen vapauttaan, paitsi seuraavissa tapauksissa ja lain määräämässä järjestyksessä:
a) henkilö vangitaan lain nojalla sen jälkeen, kun hänet on tuomittu toimivaltaisessa tuomioistuimessa;
b) henkilö pidätetään tai vangitaan lain nojalla, koska hän ei ole noudattanut tuomioistuimen laillista määräystä, tai jonkin lakimääräisen velvoitteen täyttämisen turvaamiseksi;
c) henkilö pidätetään tai hänen vapautensa riistetään lain nojalla hänen saattamisekseen toimivaltaisen oikeusviranomaisen tutkittavaksi, milloin on syytä epäillä hänen syyllistyneen rikokseen tai jos katsotaan välttämättömäksi estää häntä tekemästä rikosta tai pakenemasta teon jälkeen;
d) alaikäiseltä riistetään vapaus lain nojalla hänen kasvatuksensa valvomiseksi tai hänet pidätetään lain nojalla hänen saattamisekseen toimivaltaisen oikeusviranomaisen tutkittavaksi;
e) henkilöltä riistetään vapaus lain nojalla tartuntataudin leviämisen estämiseksi tai hänen heikon mielenterveytensä, alkoholisminsa, huumeidenkäyttönsä tai irtolaisuutensa vuoksi;
f) henkilö pidätetään tai häneltä riistetään vapaus lain nojalla, jotta estettäisiin hänen laiton maahantulonsa, tai jos on ryhdytty toimiin hänen karkottamisekseen tai luovuttamisekseen.
2. Vapaudenriiston kohteeksi joutuneelle on viipymättä ilmoitettava hänen ymmärtämällään kielellä vapaudenriiston perusteet ja häneen mahdollisesti kohdistetut syytteet.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen c kohdan määräysten nojalla pidätetty tai vapaudenriiston kohteeksi joutunut on viipymättä tuotava tuomarin tai lain nojalla tuomiovaltaa käyttävän muun viranomaisen tutkittavaksi, ja hänellä on oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa tai oikeus tulla vapautetuksi oikeusjutun ollessa vireillä. Vapaaksi laskemisen ehdoksi voidaan asettaa takeet siitä että asianomainen saapuu oikeudenkäyntiin.
4. Jokaisella, jolta on riistetty hänen vapautensa pidättämällä tai muuten, on oikeus vaatia tuomioistuimessa, että hänen vapaudenriistonsa laillisuus tutkitaan viipymättä ja että hänet vapautetaan, mikäli toimenpide ei ole laillinen.
5. Jokaisella, joka on pidätetty tai jonka vapaus on muuten riistetty tämän artiklan määräysten vastaisesti, on täytäntöönpanokelpoinen oikeus vahingonkorvaukseen.
6 artikla
1. Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Päätös on annettava julkisesti, mutta lehdistöltä ja yleisöltä voidaan kieltää pääsy koko oikeudenkäyntiin tai osaan siitä demokraattisen yhteiskunnan moraalin, yleisen järjestyksen tai kansallisen turvallisuuden vuoksi nuorten henkilöiden etujen tai osapuolten yksityiselämän suojaamisen niin vaatiessa, tai siinä määrin kuin tuomioistuin harkitsee ehdottoman välttämättömäksi erityisolosuhteissa, joissa julkisuus loukkaisi oikeudenmukaisuutta.
2. Jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.
3. Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet:
a) oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä;
b) oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan;
c) oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa;
d) oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat;
e) oikeus saada maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä.
7 artikla
1. Ketään ei ole pidätettävä syypäänä rikokseen sellaisen teon tai laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden mukaan rikos. Rikoksen tekohetkellä sovellettavissa ollutta rangaistusta ankarampaa rangaistusta ei saa määrätä.
2. Mikään tässä artiklassa ei estä ryhtymästä oikeudenkäyntiin henkilöä vastaan ja tuomitsemasta häntä rangaistukseen teosta tai laiminlyönnistä, joka sivistyskansojen hyväksymien yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti oli tekohetkellä rikollinen teko.
8 artikla
1. Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.
2. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
9 artikla
1. Jokaisella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.
2. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ha vapauksien turvaamiseksi
10 artikla
1. Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.
2. Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.
11 artikla
1. Jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen, mikä käsittää myös oikeuden perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa turvaamiseksi.
2. Näiden oikeuksien käyttämiselle ei saa asettaa muita kuin sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Tämä artikla ei estä laillisten rajoitusten asettamista asevoimiin, poliisiin tai valtionhallintoon kuuluviin nähden heidän käyttäessään näitä oikeuksia.
12 artikla
Avioliittoiässä olevilla miehillä ja naisilla on oikeus mennä avioliittoon ja perustaa perhe tämän oikeuden käyttöä säätelevien kansallisten lakien mukaisesti.
13 artikla
Jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet viran toimituksessa olevat henkilöt.
14 artikla
Tässä yleissopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää
15 artikla
1. Sodan tai muun yleisen hätätilan aikana, joka uhkaa kansakunnan elämää, korkeat sopimuspuolet voivat ryhtyä toimiin, jotka merkitsevät poikkeamista niiden tämän yleissopimuksen mukaisista velvoitteista, siinä laajuudessa kuin tilanne välttämättä vaatii edellyttäen kuitenkin, etteivät tällaiset toimet ole ristiriidassa valtion muiden kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteiden kanssa.
2. Tämän määräyksen nojalla ei voida poiketa 2 artiklasta, paitsi silloin kun on kysymys laillisista sotatoimista johtuvista kuolemantapauksista, eikä 3, 4 (1 kappale) ja 7 artiklasta.
3. Korkean sopimuspuolen, joka käyttää hyväkseen oikeutta poiketa yleissopimuksesta, tulee pitää Euroopan neuvoston pääsihteeri täysin tietoisena toimistaan ja niihin johtaneista syistä sekä ilmoittaa hänelle, milloin näistä toimista on luovuttu ja yleissopimuksen kaikkia määräyksiä jälleen noudatetaan.
16 artikla
Minkään 10, 11 ja 14 artiklan määräyksen ei voida katsoa estävän korkeita sopimuspuolia rajoittamasta ulkomaalaisten poliittista toimintaa.
17 artikla
Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai tehdä sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa niitä enemmän kuin tässä yleissopimuksessa on sallittu.
18 artikla
Tämän yleissopimuksen sallimia, mainittuihin oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvia rajoituksia ei saa soveltaa muussa tarkoituksessa kuin siinä, jota varten ne on säädetty.
II OSA
19 artikla
Korkeiden sopimuspuolten tämän yleissopimuksen nojalla hyväksymien velvoitteiden noudattamisen takeeksi perustetaan:
a) Euroopan ihmisoikeustoimikunta, jota jäljempänä kutsutaan "toimikunnaksi";
b) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, jota jäljempänä kutsutaan "tuomioistuimeksi".
III OSA
20 artikla
1. Toimikunnassa on korkeiden sopimuspuolten luvun mukainen määrä jäseniä. Toimikunnassa saa olla vain yksi saman valtion kansalainen.
2. Toimikunta kokoontuu täysistunnossa. Se voi kuitenkin jakaantua vähintään seitsemästä jäsenestä muodostuviin jaostoihin. Nämä voivat tutkia yleissopimuksen 25 artiklan nojalla tehtyjä valituksia, joita voidaan käsitellä vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella tai joissa ei tuoda esille yleissopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyviä tärkeitä kysymyksiä. Mikäli tästä rajoituksesta ja tämän artiklan 5 kappaleen määräyksistä ei muuta johdu, jaostot käyttävät toimikunnan yleissopimuksen mukaista toimivaltaa. Toimikunnan jäsenellä, joka on sen korkean sopimuspuolen nimeämä, jota valtiota vastaan valitus on tehty, on oikeus jäsenyyteen siinä jaostossa, jolle valitus on osoitettu.
3. Toimikunta voi keskuudestaan perustaa kolmesta jäsenestä muodostuvia komiteoita, joilla on yksimielisen äänestystuloksen perusteella valta ilmoittaa, että ne eivät ota käsiteltäväkseen tai että ne poistavat asialistaltaan 25 artiklan mukaisesti tehdyn valituksen, jos tällainen päätös voidaan tehdä asiaa enempää tutkimatta.
4. Jaosto tai komitea voi milloin hyvänsä luopua lainkäyttövallastaan täysistunnossa kokoontuvan toimikunnan hyväksi, joka puolestaan voi määrätä siirrettäväksi itselleen valituksen, joka on osoitettu jaostolIe tai komitealle.
5. Vain täysistuntoon kokoontunut toimikunta saa käyttää seuraavia toimivaltuuksia:
a) 24 artiklan nojalla tehtyjen valitusten käsittely;
b) asian saattaminen tuomioistuimeen 48 artiklan a kohdan mukaisesti;
c) menettelytapasääntöjen laatiminen 36 artiklan mukaisesti.
21 artikla
1. Ministerikomitea valitsee toimikunnan jäsenet yksinkertaisella ääntenenemmistöllä neuvoa- antavan yleiskokouksen puheenjohtajistossa laaditulta ehdokaslistalta. Jokaisen korkeita sopimuspuolia tässä yleiskokouksessa edustavan ryhmän on asetettava kolme ehdokasta, joista ainakin kahden on oltava kyseisen sopimusvaltion kansalaisia.
2. Samaa menetelmää käytetään soveltuvin osin toimikunnan jäsenistön täydentämiseksi jos muita valtioita myöhemmin liittyy tähän yleissopimukseen tai paikkoja muutoin tulee avoimiksi.
3. Ehdokkailla on oltava korkea moraali ja heillä on joko oltava pätevyys ylimpiin oikeusvirkoihin tai heidän tulee olla kansallisen tai kansainvälisen oikeuden alalla päteväksi tunnustettuja oikeusoppineita.
22 artikla
1. Toimikunnan jäsenet valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Heidät voidaan valita uudelleen. Ensimmäisissä vaaleissa valituista jäsenistä seitsemän toimikausi kuitenkin päättyy kolmen vuoden kuluttua.
2. Euroopan neuvoston pääsihteeri ratkaisee arvalla heti ensimmäisen vaalin jälkeen keiden toimikausi päättyy kolmen ensimmäisen vuoden kuluttua.
3. Taatakseen, että sikäli kuin mahdollista puolet toimikunnan jäsenistöstä vaihtuisi joka kolmas vuosi, ministerikomitea voi ennen seuraaviin vaaleihin ryhtymistään päättää, että yhden tai useamman jäseneksi valittavan toimikauden tai toimikausien pituus on muu kuin kuusi vuotta, mutta ei enemmän kuin yhdeksän tai vähemmän kuin kolme vuotta.
4. Kun kysymys on useammasta kuin yhdestä toimikaudesta ja ministerikomitea soveltaa edeltävää kappaletta, pääsihteeri suorittaa toimikausien jakamisen arpomalla välittömästi vaalien jälkeen.
5. Toimikunnan jäsen, joka on valittu sellaisen jäsenen tilalle, jonka toimikausi ei ole päättynyt, hoitaa tointa edeltäjänsä toimikauden päättymiseen asti.
6. Toimikunnan jäsenet pysyvät toimessaan, kunnes heille on valittu seuraaja. Tämän jälkeen he jatkavat jo käsittelemiensä asioiden hoitamista.
23 artikla
Toimikunnan jäsenet toimivat toimikunnassa henkilökohtaisessa ominaisuudessaan. Toimikautensa aikana he eivät saa hoitaa tehtäviä, jotka ovat ristiriidassa heidän riippumattomuutensa ja puolueettomuutensa kanssa toimikunnan jäseninä, tai ristiriidassa tämän tehtävän vaatimusten kanssa.
24 artikla
Mikä tahansa korkea sopimuspuoli voi Euroopan neuvoston pääsihteerin välityksellä ilmoittaa toimikunnalle, jos sen mielestä jokin toinen korkea sopimuspuoli on rikkonut yleissopimuksen määräyksiä.
25 artikla
1. Toimikunta voi ottaa vastaan Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitettuja valituksia, joissa yksityishenkilö, kansalaisjärjestö tai ryhmä väittää jonkun korkeista sopimuspuolista loukanneen heidän tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksiaan, edellyttäen, että korkea sopimuspuoli, johon valitus kohdistuu, on ilmoittanut tunnustavansa toimikunnan toimivallan ottaa vastaan tällaisia valituksia. Korkeat sopimuspuolet, jotka ovat antaneet tällaisen hyväksyvän selityksen, eivät saa millään tavoin estää tämän oikeuden tehokasta käyttöä.
2. Tällainen selitys voidaan antaa koskemaan tiettyä ajanjaksoa.
3. Selitykset toimitetaan Euroopan neuvoston pääsihteerille, joka lähettää niistä jäljennökset korkeille sopimuspuolille ja julkaisee ne.
4. Toimikunta voi käyttää tämän artiklan mukaista toimivaltaansa vain silloin, kun vähintään kuusi korkeata sopimuspuolta on sitoutunut edellä olevien kappaleiden mukaisesti annettuihin selityksiin.
26 artikla
Toimikunta voi ottaa kysymyksen käsiteltäväkseen vasta kun asiassa on turvauduttu kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin yleisesti tunnustettujen kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti ja kuuden kuukauden kuluessa lopullisen kansallisen päätöksen antopäivästä.
27 artikla
1. Toimikunta ei käsittele 25 artiklan mukaisesti tehtyä valitusta, joka
a) on nimetön, tai
b) on asiasisällöltään sama kuin toimikunnan jo tutkima asia, tai joka on jo tehty muulle kansainväliselle tutkimus- tai selvittelyelimelle eikä sisällä asiallisesti uutta tietoa.
2. Toimikunta jättää ottamatta tutkittavaksi 25 artiklan mukaisesti tehdyn valituksen, johon se ei katso yleissopimuksen määräysten soveltuvan tai jonka se katsoo olevan ilmeisen perusteeton tai merkitsevän valitusoikeuden väärinkäyttöä.
3. Toimikunta jättää tutkittavaksi ottamatta valituksen, jonka se ei katso täyttävän 26 artiklassa asetettuja edellytyksiä.
28 artikla
1. Jos toimikunta hyväksyy käsiteltäväkseen jonkin sille tehdyn valituksen:
a) se ryhtyy tutkimaan valitusta osapuolten edustajien kanssa tosiseikkojen varmistamiseksi ja selvittää tarvittaessa asiaa asianomaisten valtioiden avustuksella sen jälkeen, kun tilanteesta on neuvoteltu toimikunnan kanssa;
b) se asettuu samalla osapuolten käytettäväksi varmistaakseen asiassa sovintoratkaisun, jonka lähtökohtana on tässä yleissopimuksessa tunnustettujen ihmisoikeuksien kunnioittaminen.
2. Jos toimikunta pääsee sovintoratkaisuun, se laatii raportin, joka lähetetään asianomaisille valtioille, ministerikomitealle ja julkaisemista varten Euroopan neuvoston pääsihteerille. Raportissa on tyydyttävä lyhyesti ilmaisemaan tosiseikat sekä ratkaisu.
29 artikla
Otettuaan käsiteltäväkseen 25 artiklan nojalla tehdyn valituksen toimikunta voi kuitenkin hylätä sen jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä, jos tutkinnan yhteydessä ilmenee olevan olemassa jokin 27 artiklassa tarkoitettu syy olla ottamatta valitusta tutkittavaksi. Tässä tapauksessa päätöksestä ilmoitetaan osapuolille.
30 artikla
1. Toimikunta voi käsittelyn missä hyvänsä vaiheessa päättää poistaa valituksen asialistaltaan, jos tilanteen perusteella on pääteltävissä, että:
a) valituksen tekijä ei aio viedä valitustaan pidemmälle tai
b) asia on ratkaistu tai
c) jostain muusta toimikunnan toteamasta syystä ei ole perusteltua jatkaa valituksen tutkimista. Toimikunta jatkaa valituksen tutkimista, jos tässä yleissopimuksessa tunnustettujen ihmisoikeuksien kunnioittaminen sitä vaatii.
2. Jos toimikunta päättää poistaa valituksen asialistaltaan otettuaan asian ensin käsiteltäväkseen, sen on laadittava raportti, joka sisältää tosiseikat ja valituksen poistamista puoltavan päätöksen perusteluineen. Raportti toimitetaan osapuolille sekä ministerikomitealle tiedoksi. Toimikunta saa julkaista raportin.
3. Toimikunta voi päättää valituksen ottamisesta takaisin asialistalleen, jos sen mielestä tilanne niin vaatii.
31 artikla
1. Jos valitusta ei ole tutkittu 28 artiklan (2 kappaleen), 29 tai 30 artiklan mukaisesti, toimikunta laatii raportin tosiseikoista ja ilmaisee käsityksensä siitä, paljastavatko esiin tulleet tosiseikat kyseisen valtion rikkoneen sopimusvelvoitteitaan. Raportissa voidaan mainita toimikunnan jäsenten yksilölliset mielipiteet tästä asiasta.
2. Raportti toimitetaan ministerikomitealle sekä asianomaisille valtioille. Viimeksi mainitut eivät kuitenkaan saa julkaista sitä.
3. Toimittaessaan raportin ministerikomitealle toimikunta voi tehdä sopiviksi katsomiaan ehdotuksia.
32 artikla
1. Jos tapausta ei viedä tuomioistuimeen tämän yleissopimuksen 48 artiklan mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa siitä kun raportti on toimitettu ministerikomitealle, ministerikomitea päättää toimivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä, onko yleissopimusta rikottu.
2. Jos yleissopimusta todetaan rikotun, ministerikomitea päättää minkä ajan kuluessa asianosaisen korkean sopimuspuolen on ryhdyttävä ministerikomitean päätöksen edellyttämiin toimiin.
3. Jos asianosainen korkea sopimuspuoli ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin määrätyn ajan kuluessa, ministeri komitea päättää edellä 1 kappaleessa määrätyllä enemmistöllä alkuperäiselle päätökselle annettavasta merkityksestä ja julkaisee raportin.
4. Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat pitämään itseään sitovina sellaisia ministerikomitean päätöksiä, joita se saattaa tehdä edellä olevien kappaleiden määräyksien soveltamiseksi.
33 artikla
Toimikunta kokoontuu suljetuin ovin.
34 artikla
Mikäli 20 artiklan 3 kappaleen ja 29 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, toimikunta tekee päätöksensä läsnä olevien ja äänioikeuttaan käyttävien jäsenten äänten enemmistöllä.
35 artikla
Toimikunta kokoontuu tilanteen niin vaatiessa. Koollekutsujana toimii Euroopan neuvoston pääsihteeri.
36 artikla
Toimikunta päättää itse menettelytapasäännöistään.
37 artikla
Euroopan neuvoston pääsihteeri huolehtii toimikunnan sihteeristön hankkimisesta.
IV OSA
38 artikla
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden luvun mukainen määrä tuomareita. Tuomioistuimessa saa olla vain yksi saman valtion kansalainen.
39 artikla
1. Tuomioistuimen jäsenet valitaan neuvoa-antavassa yleiskokouksessa annettujen äänten enemmistöllä Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden laatimalta listalta. Jokaisen jäsenvaltion on asetettava kolme ehdokasta, joista ainakin kahden on oltava sen kansalaisia.
2. Samaa menettelyä käytetään soveltuvin osin tuomioistuimen jäsenistön täydentämiseksi siinä tapauksessa, että Euroopan neuvostoon liittyy uusia jäseniä, ja täytettäessä muutoin vapautuneita paikkoja.
3. Ehdokkailla on oltava korkea moraali ja heillä on joko oltava pätevyys ylimpiin oikeusvirkoihin tai heidän tulee olla yleisesti päteviksi tunnustettuja oikeusoppineita.
40 artikla
1. Tuomioistuimen jäsenet valitaan yhdeksäksi vuodeksi kerrallaan. Heidät voidaan valita uudelleen. Ensimmäisissä vaaleissa valituista jäsenistä kuitenkin neljän toimikausi päättyy kolmen vuoden kuluttua, ja edelleen neljän jäsenen toimikausi päättyy kuuden vuoden kuluttua.
2. Pääsihteeri ratkaisee arvalla heti ensimmäisen äänestyksen jälkeen, keiden toimikausi päättyy ensimmäisten kolmen ja kuuden vuoden kuluttua.
3. Taatakseen, että sikäli kuin mahdollista kolmannes tuomioistuimen jäsenistöstä vaihtuisi joka kolmas vuosi, neuvoa-antava yleiskokous voi ennen seuraaviin vaaleihin ryhtymistään päättää, että yhden tai useamman jäseneksi valittavan toimikauden tai toimikausien pituus on muu kuin yhdeksän vuotta, mutta ei enemmän kuin kaksitoista tai vähemmän kuin kuusi vuotta.
4. Kun kysymys on useammasta kuin yhdestä toimikaudesta ja neuvoa-antava yleiskokous soveltaa edellistä kappaletta, pääsihteeri suorittaa toimikausien jakamisen arpomalla välittömästi vaalien jälkeen.
5. Tuomioistuimen jäsen, joka on valittu sellaisen jäsenen tilalle, jonka toimikausi ei ole vielä päättynyt, hoitaa edeltäjänsä tointa tämän toimikauden päättymiseen asti.
6. Tuomioistuimen jäsenet pysyvät toimessaan, kunnes heille on valittu seuraaja, minkä jälkeen he jatkavat jo käsittelemiensä asioiden hoitamista.
7. Tuomioistuimen jäsenet toimivat tuomioistuimessa henkilökohtaisessa ominaisuudessaan. Toimikautensa aikana he eivät saa hoitaa tehtäviä, jotka ovat ristiriidassa heidän riippumattomuutensa ja puolueettomuutensa kanssa tuomioistuimen jäseninä tai tämän tehtävän vaatimusten kanssa.
41 artikla
Tuomioistuin valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja yhden tai kaksi varapuheenjohtajaa kolmivuotiskaudeksi. Heidät voidaan valita uudelleen.
42 artikla
Tuomioistuimen jäsenille maksetaan ministerikomitean määräämä korvaus jokaisesta palvelupäivästä.
43 artikla
Jokaisen tutkittavaksi saatetun tapauksen käsittelemiseksi tuomioistuin muodostaa yhdeksästä tuomarista koostuvan jaoston, jossa viran puolesta on mukana tuomari, joka on asianosaisen sopimusvaltion kansalainen, tai jos tällaista ei ole, asianomainen valtio saa nimetä henkilön, joka toimii tuomarin ominaisuudessa. Puheenjohtaja valitsee muut tuomarit arvalla ennen käsittelyn aloittamista.
44 artikla
Vain korkeilla sopimuspuolilla ja toimikunnalla on oikeus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi.
45 artikla
Tuomioistuimen tuomiovaltaan kuuluvat kaikki tämän yleissopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat tapaukset, jotka korkeat sopimuspuolet tai toimikunta saattavat sen käsiteltäväksi 48 artiklan mukaisesti.
46 artikla
1. Korkeat sopimuspuolet voivat milloin tahansa ilmoittaa tunnustavansa tuomioistuimen tuomiovallan kaikissa tämän yleissopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä pakolliseksi ipso jacto ja Ilman erityistä sopimusta.
2. Edellämainitut selitykset voidaan tehdä ehdoitta tai edellyttäen vastavuoroisuutta useilta tai tietyiltä korkeilta sopimuspuolilta tai tietyksi ajaksi.
3. Tällaiset selitykset toimitetaan Euroopan neuvoston pääsihteerille, joka lähettää niistä jäljennökset korkeille sopimuspuolille.
47 artikla
Tuomioistuin voi ottaa asian käsiteltäväkseen vasta sen jälkeen kun toimikunta on todennut, ettei sovintoratkaisuun ole onnistuttu pääsemään, ja 32 artiklassa määriteltyjen kolmen kuukauden kuluessa.
48 artikla
Seuraavat voivat viedä asian tuomioistuimeen edellyttäen, että asianosainen korkea sopimuspuoli, jos niitä on vain yksi, tai asianosaiset korkeat sopimuspuolet, jos niitä on useampia, ovat tunnustaneet tuomioistuimen pakollisen tuomiovallan, tai jos näin ei ole, asianosaisen korkean sopimuspuolen suostumuksella, jos osapuolia on vain yksi, tai asianosaisten korkeiden sopimuspuolten suostumuksella, jos niitä on useampia:
a) toimikunta;
b) korkea sopimuspuoli, jonka kansalaisen väitetään olevan loukkauksen kohteena;
c) korkea sopimuspuoli, joka on vienyt asian toimikuntaan;
d) korkea sopimuspuoli, jota vastaan valitus on tehty.
49 artikla
Jos tuomioistuimen tuomiovallasta syntyy kiistaa, asia ratkaistaan tuomioistuimen päätöksellä.
50 artikla
Jos tuomioistuin katsoo jonkun korkean sopimus puolen oikeus- tai muun viranomaisen tekemän päätöksen tai toimenpiteen oleva täysin tai osittain ristiriidassa tämän yleissopimuksen asettamien velvoitteiden kanssa ja jos sanotun osapuolen kansallisen lainsäädännön nojalla on mahdollista maksaa vain osittainen korvaus päätöksen tai toimenpiteen seurauksista, tuomioistuimen päätöksen on tarpeen vaatiessa taattava kohtuullinen hyvitys loukatulle osapuolelle.
51 artikla
1. Tuomioistuimen on perusteltava päätöksensä.
2. Jos päätös ei kokonaisuudessaan tai joiltain osin edusta tuomareiden yksimielistä mielipidettä, kenellä tahansa tuomareista on oikeus liittää siihen erillinen mielipiteensä.
52 artikla
Tuomioistuimen päätös on lopullinen.
53 artikla
Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan tuomioistuimen päätöksiä jutuissa, joiden osapuolina ne ovat.
54 artikla
Tuomioistuimen päätös annetaan tiedoksi ministerikomitealle, joka valvoo sen täytäntöönpanoa.
55 artikla
Tuomioistuin laatii omat sääntönsä ja päättää menettelytavoistaan.
56 artikla
1. Tuomioistuimen jäsenten ensimmäinen vaali järjestetään, kun 46 artiklassa tarkoitettuja, korkeiden sopimuspuolten selityksiä on kertynyt kahdeksan.
2. Tuomioistuimeen ei voida saattaa mitään kysymystä ennen tätä vaalia.
V OSA
57 artikla
Korkeimman sopimuspuolen on Euroopan neuvoston pääsihteerin pyynnöstä annettava selvitys siitä, kuinka sen lainsäädäntö takaa tämän yleissopimuksen määräysten tehokkaan täytäntöönpanon.
58 artikla
Euroopan neuvosto vastaa toimikunnan ja tuomioistuimen kustannuksista.
59 artikla
Toimikunnan ja tuomioistuimen jäsenet ovat tehtäväänsä suorittaessaan oikeutettuja Euroopan neuvoston perussäännön 40 artiklan ja sen nojalla tehtyjen sopimusten mukaisiin erioikeuksiin ja vapauksiin.
60 artikla
Minkään tässä yleissopimuksessa ei pidä katsoa rajoittavan tai loukkaavan korkean sopimuspuolen lainsäädännössä turvattuja tai jossain sen allekirjoittamassa sopimuksessa tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.
61 artikla
Mikään tässä yleissopimuksessa ei rajoita Euroopan neuvoston perussäännön takaamaa ministerikomitean toimivaltaa.
62 artikla
Korkeat sopimuspuolet ovat sitoutuneet olemaan vetoamatta, paitsi erityisestä sopimuksesta, välillään voimassa oleviin sopimuksiin, yleissopimuksiin tai julistuksiin saattaakseen muille kuin tässä yleissopimuksessa tarkoitetuille sovitteluelimille ratkaistavaksi ilmoitusteitse tämän yleissopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyvän kiistan.
63 artikla
1. Ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai milloin hyvänsä sen jälkeen sopimusvaltio voi ilmoittaa kirjallisesti Euroopan neuvoston pääsihteerille, että tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat kaikki tai jotkin niistä alueista, joiden kansainvälisistä suhteista kyseinen sopimusvaltio vastaa.
2. Yleissopimusta sovelletaan ilmoituksessa nimettyyn alueeseen tai alueisiin kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun Euroopan neuvoston pääsihteeri on saanut ilmoituksen.
3. Sovellettaessa tämän yleissopimuksen määräyksiä kyseisillä alueilla on kuitenkin otettava huomioon paikalliset tarpeet.
4. Valtio, joka on antanut tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen selityksen, voi milloin tahansa myöhemmin ilmoittaa yhden tai useamman sellaisen alueen puolesta, jota selitys koskee, että se tunnustaa ihmisoikeustoimikunnan toimivallan ottaa vastaan kanteluita yksilöiltä, kansalaisjärjestöiltä tai ryhmiltä tämän yleissopimuksen 25 artiklan mukaisesti.
64 artikla
1. Valtiot voivat allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimiskirjansa tehdä varauman yleissopimuksen jonkin tietyn määräyksen suhteen sikäli kuin jokin sen alueella voimassa oleva laki ei vastaa tätä määräystä. Tämän artiklan nojalla ei hyväksytä yleisluontoisia varaumia.
2. Tämän artiklan nojalla tehtyyn varaumaan on liitettävä lyhyt selvitys kyseisestä laista.
65 artikla
1. Korkea sopimuspuoli voi irtisanoa tämän yleissopimuksen vasta kun sen sopimuspuoleksi tulosta on kulunut viisi vuotta ja kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Irtisanomisesta ilmoitetaan Euroopan neuvoston pääsihteerille, joka tiedottaa asiasta muille korkeille sopimuspuolille.
2. Irtisanominen ei vapauta kyseistä korkeata sopimuspuolta sille tämän yleissopimuksen nojalla kuuluvista velvoitteista minkään sellaisen teon suhteen, joka voisi olla tällaisten velvoitteiden rikkomus ja jonka sopimuspuoli on tehnyt ennen irtisanomisen voimaantuloa.
3. Korkea sopimuspuoli, jonka jäsenyys Euroopan neuvostossa päättyy, ei enää ole tämän yleissopimuksen osapuoli samojen ehtojen mukaisesti.
4. Yleissopimus voidaan irtisanoa edellä olevien kappaleiden mukaisesti kaikkien niiden alueiden osalta, jotka sen on ilmoitettu käsittävän 63 artiklan ehtojen mukaisesti.
66 artikla
1. Tämä yleissopimus on avoinna Euroopan neuvoston jäsenten allekirjoittamista varten ja se on ratifioitava. Ratifioimiskirjat talletetaan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan
2. Tämä yleissopimus tulee voimaan, kun kymmenen ratifioimiskirjaa on talletettu.
3. Niiden allekirjoittaneiden osalta, jotka ratifioivat tämän yleissopimuksen myöhemmin, se tulee voimaan päivänä, jona allekirjoittajavaltio tallettaa ratifioimiskirjansa.
4. Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa kaikille Euroopan neuvoston jäsenvaltioille yleissopimuksen voimaantulosta, sen ratifioineiden korkeiden sopimuspuolten nimet sekä myöhemmistä ratifioimiskirjojen talletuksista.
Tehty Roomassa 4 päivänä marraskuuta 1950 yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia ja joka jää Euroopan neuvoston arkistoon. Pääsihteeri toimittaa allekirjoittaneille sopimusvaltioille yleissopimuksen viralliset jäljennökset.
Lisäpöytäkirjat puuttuvat toistaiseksi.