Asetus Norjan kanssa Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä tehdyn sopimuksen ja siihen liittyvän kalastussäännön voimaansaattamisesta sekä sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 1989 Suomen ja Norjan välillä Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä tehty sopimus ja siihen liittyvä kalastussääntö, joiden eräät määräykset on hyväksytty 1 päivänä joulukuuta 1989 annetulla lailla (1197/89) ja jotka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 1 päivänä joulukuuta 1989 ja joiden hyväksymistä koskevat nootit on vaihdettu 18 päivänä joulukuuta 1989, tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Norjan kanssa Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä tehdyn sopimuksen ja siihen liittyvän kalastussäännön eräiden määräysten hyväksymisestä 1 päivänä joulukuuta 1989 annettu laki (1197/89) ja tämä asetus tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.
Suomen Tasavallan ja Norjan Kuningaskunnan välinen SOPIMUS Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä
Suomen Tasavallan hallitus ja Norjan Kuningaskunnan hallitus, pyrkien säilyttämään ja lisäämään Tenojoen vesistön lohikantoja tarkoituksenmukaisin kalastuksen säätelytoimenpitein, ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
Sopimuksen tarkoituksena on suojella ja ylläpitää Tenojoen vesistössä anadromisten lohikalojen (lohi, meritaimen ja merinieriä) ja sisävesikalojen luonnonkantoja siten, että luonnon monimuotoisuus ja tuotanto säilytetään.
Sopimuspuolet tunnustavat niiden valtioiden, joiden joista nämä anadromikannat ovat lähtöisin, ensisijaisesti omaavan hyödyn ja vastuun näistä kannoista. Sopimuspuolet ovat yhtä mieltä siitä, että ne tulevat toteuttamaan tätä periaatetta tämän sopimuksen soveltamisessa.
2 artikla
Suomessa ja Norjassa on annettava Tenojoen kalastuspiirin kalastussääntö, Suomessa oheisen suomenkielisen ja Norjassa oheisen norjankielisen tekstin mukaisena. Tenojoen kalastuspiiri käsittää Tenojoen joen suulta lähtien sekä Inarinjoen ja Skietshamjoen siltä osin kuin ne muodostavat valtakuntien rajan. Artiklat 10, 11 ja 12 ovat voimassa vesistön koko sadealueella.
Kalastussääntö tulee voimaan samanaikaisesti molemmissa maissa.
3 artikla
Kalastussääntö on voimassa kolme vuotta kerrallaan. Kalastussäännön muuttamista koskeva neuvottelupyyntö on esitettävä vähintään vuotta ennen kunkin kolmivuotiskauden päättymistä. Mikäli kumpikaan osapuoli ei esitä tällaista pyyntöä, jatkuu kalastussäännön voimassaolo edelleen seuraavan kolmivuotiskauden.
4 artikla
Tämän sopimuksen mukaan annettujen kalastussääntöjen noudattamista valvovat Lapin lääninhallitus ja Finnmarkin fylkesmann sekä ne henkilöt, joiden asiana kummassakin maassa on kalastuksen valvonta.
Valtakuntien rajana olevaa vesistön osaa varten tulee valvontaa suorittamaan asettaa yhteisiä suomalais-norjalaisia kalastuksenvalvontapartioita, joissa on yksi suomalainen ja yksi norjalainen valvoja. Partioiden lukumäärästä, valvonta-alueesta ja muista valvontaan liittyvistä seikoista päättävät yhdessä Lapin lääninhallitus ja Finnmarkin fylkesmann. Kumpikin valtio palkkaa ja varustaa valvojansa, mutta yhteiset menot jaetaan tasan molempien valtioiden välillä.
Tenojoen suun ja valtakunnan rajan välisellä osalla Tenojokea saa suomalainen valvoja osallistua huomioitsijana norjalaiseen valvontapartioon. Tällainen osallistuminen tapahtuu sillä tavalla kuin siitä molempien maiden valvontaviranomaisten kesken tarkemmin sovitaan.
Asianomaisten Suomen ja Norjan nimismiesten ja kalastuksenvalvojien tulee toisilleen suoraan ilmoittaa, kun heidän tietoonsa on tullut oman havainnon tai luotettavien selvitysten perusteella, että jokien siinä osassa, missä valtakuntien raja kulkee, toisen valtakunnan alueella on harjoitettu tai harjoitetaan kalastusta vastoin tätä sopimusta tai voimassa olevaa kalastussääntöä ja sellaisissa olosuhteissa, että voidaan olettaa asianomaisen osapuolen omien valvontaviranomaisten olevan tietämättömiä siitä.
Jos asianomainen nimismies omilta viranomaisiltaan vastaanottaa tiedon, että suomalaisen kalastussäännön 23 §:n tai norjalaisen kalastussäännön 28 §:n nojalla on myönnetty erivapaus kalastussäännön määräyksistä jokien siinä osassa, missä valtakuntien raja kulkee, on hänen siitä ilmoitettava asianomaiselle nimismiehelle toisessa sopimusvaltiossa.
5 artikla
Jokaisen, joka tahtoo kalastaa siinä kalastuspiirin osassa, jossa valtakuntien raja kulkee, tulee, ennen kuin kalastus alkaa, lunastaa kalastuskortti. Kalastuskortti oikeuttaa kalastukseen myös toiseen valtioon kuuluvalla vastaavalla kalastuspiirin osalla, mikäli kalastus tapahtuu vavalla ja vieheellä tai kun suomalainen kalastukseen oikeutettu harjoittaa norjalaisen kalastukseen oikeutetun kanssa yhteiskalastusta nuotalla.
Tarkemmat määräykset kalastuskortista perittävistä maksuista annetaan kalastussäännössä.
Kalastuskorteista saadut tulot jaetaan tasan molempien valtioiden kesken. Jaon suorittavat Lapin lääninhallitus ja Finnmarkin fylkesmann. Lääninhallituksen ja fylkesmannin on ennen kunkin vuoden joulukuun 1 päivää toimitettava toisilleen selvitys asianomaisessa valtiossa kalastuskauden aikana myydyistä kalastuskorteista.
Kalastuskorteista saadut tulot tulee käyttää ensisijaisesti kalastuksen valvonnasta aiheutuvien kulujen peittämiseen sekä muihin kalakantojen kehittämistä tarkoittaviin toimenpiteisiin Tenojoen vesistössä.
6 artikla
Kalastuspiirin sivuvesistöjä varten sopimuspuolet sitoutuvat saattamaan voimaan erillisiä säännöksiä ja ryhtymään toimenpiteisiin kalakantojen edistämiseksi.
Sivuvesistöjä varten annettavat säännökset eivät voi sisältää määräyksiä, jotka ovat rauhoitusaikojen, alimpien mittojen ja kalastusvälineiden käytön osalta lievempiä kuin tässä kalastussäännössä on määrätty. Kalastusvälineiden käytöllä tarkoitetaan kiellettyjä pyydyksiä ja kiellettyjä kalastustapoja. Määräyksistä saadaan tehdä seuraavat poikkeukset:
1) Pulmankijärvessä ja Utsjoen järvilaajentumissa saa reeskanpyynnissä käyttää verkkoja, joiden solmuväli on vähintään 17 mm.
2) Muun kalan kuin lohen pyyntiin käytettävät verkot voivat olla pitempiä kuin 30 metriä tai ne voidaan kytkeä yhteen siten, että ne ovat pitempiä kuin 30 metriä, seuraavissa järvissä: Pulmankijävi, Utsjoen järvilaajentumat, Suossjärvi ja Valljärvi. Syyskuun 1 päivän alusta huhtikuun 30 päivän loppuun saavat näissä järvissä tällaiseen kalastukseen käytettävät verkot olla korkeampia kuin 2 metriä ja niitä saa käyttää pintaverkkoina.
3) Pulmankijärvellä asuva kalastukseen oikeutettu ruokakunta saa käyttää Pulmankijärvessä lohen pyyntiin verkkoja, joiden solmuväli on 45 mm. Kaksi tällaista verkkoa saadaan kytkeä yhteen siten, että niiden yhteenlaskettu pituus on enemmän kuin 30 metriä. Kunkin tilan osalta saa käyttää kuitenkin samanaikaisesti Tenojoessa ja Pulmankijärvessä yhteensä enintään kahta lohenpyyntiin tarkoitettua patoa tai seisovaa verkkoa.
7 artikla
Mikäli kalakantojen tila ja kalastuksen harjoittaminen niin vaativat, voivat Lapin lääninhallitus ja Finnmarkin fylkesmann yhteisesti päättää kalastussäännön määräysten estämättä Tenojoen vesistön jokilaaksojen ulkopuolella asuvien henkilöiden valtakuntien rajana olevassa kalastuspiirin osassa harjoittaman kalastuksen osalta seuraavista asioista:
1) Kalastuskorttien hintojen porrastamisesta.
2) Vapa- ja viehekalastusta koskevasta kalastusajasta.
3) Vapakalastuslupien lukumäärästä vuorokaudessa.
4) Rannalta tai veneestä tapahtuvan perhoja/tai uistinkalastuksen alueista.
5) Kalastuksessa käytettävien veneiden lukumäärästä vuorokaudessa.
6) Kalastuksessa käytettävän veneen soutajan asuinpaikkaa koskevasta vaatimuksesta.
Määräykset voidaan rajoittaa koskemaan osaa kalastusalueesta, osaa kalastuskaudesta ja yksittäistä kalastustapaa.
Lapin lääninhallituksen ja Finnmarkin fylkesmannin on tehtävä tässä artiklassa mainitut päätökset niin aikaisin kuin mahdollista ja viimeistään ennen huhtikuun 1 päivää.
Vesistön Norjalle kuuluvassa alaosassa, joka ei muodosta valtakunnan rajaa, voi fylkesmann päättää vastaavista määräyksistä.
8 artikla
Sopimuspuolet ovat läheisessä yhteistyössä säilyttääkseen Tenojoen vesistön kalakannat. Sopimuspuolten tulee tehdä tässä tarkoituksessa yhteisiä tutkimuksia, jotka koskevat vesistön kalakantoja ja kalansaaliiden määriä.
9 artikla
Sopimuspuolet tulevat kalastustilaston kehittämistä varten huolehtimaan siitä, että kalastajilta kerätään tarpeellisia tietoja kalansaaliista ym. kunkin kalastuskauden aikana. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Finnmarkin fylkesmann sopivat tietojen keräämisen tarkemmista yksityiskohdista.
10 artikla
Vesistön likaaminen ja jätteiden laskeminen, mikä voi vahingoittaa kalakantoja ja kalastusta, on kielletty.
Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset huolehtivat yhteistoimin sellaisista toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen vesistön tilan tarkkailemiseksi, säilyttämiseksi ja parantamiseksi.
11 artikla
Molemmat maat ryhtyvät toimenpiteisiin estääkseen kalatautien, kalaloisten ja uusien kalalajien leviämisen Tenojoen vesistöön.
Tenojoen vesistön sadealueella ei saa harjoittaa kalanmädin haudontaa tai kalanviljelyä ilman maa- ja metsätalousministeriön Suomessa ja kalastusjohtajan Norjassa antamaa suostumusta. Kalanviljely Tenovuonossa ei saa tapahtua niin lähellä Tenojoen suuta, että on olemassa vaara kalatautien leviämisestä Tenojokeen.
Kalojen tai mädin maantiekuljetuksissa Tenojoen vesistön sadealueella ei saa suorittaa minkäänlaista kuljetusveden laskemista tai vaihtamista.
Kaikenlainen kalanistutus on kielletty joissa ja järvissä lohen nousualueella.
Tenojoen vesistön sadealueen muihin jokiin ja järviin on kielletty siirtämästä tai istuttamasta kaloja ilman maa- ja metsätalousministeriön Suomessa ja Finnmarkin fylkesmannin Norjassa antamaa lupaa. Lupa voidaan myöntää vain Tenojoen vesistössä luontaisesti esiintyvien paikallisten kalakantojen siirtämiseen tai istutukseen.
Kun kaloja siirretään tai istutetaan edellä olevan 5 kappaleen säännösten mukaisesti, tulee ilmoitus luvasta ja kopio eläinlääkintöviranomaisen todistuksesta lähettää toisen maan vastaavalle viranomaiselle, Suomessa maa- ja metsätalousministeriölle ja Norjassa Finnmarkin fylkesmannille, hyvissä ajoin ennen siirtämisen tai istutuksen suorittamista.
12 artikla
Lapin lääninhallituksen ja Finnmarkin fylkesmannin tulee yhdessä valvoa, että muissa vesistöissä käytettyjen kalastusvälineiden, saappaiden, kahluuvarusteiden sekä veneiden ja venevarusteiden desinfioinnista annettavia määräyksiä noudatetaan.
13 artikla
Lapin lääninhallitus ja Finnmarkin fylkesmann voivat yhteisymmärryksessä antaa kumpikin oman virka-alueensa osalta tarkempia määräyksiä tämän sopimuksen ja kalastussäännön soveltamisesta sekä kalastuskortin muodosta ja sisällöstä Suomessa ja Norjassa.
14 artikla
Tämän sopimuksen ja Tenojoen kalastuspiirin kalastussäännön tulkinnassa ja soveltamisessa syntyvät riitaisuudet on selvitettävä diplomaattista tietä. Tarpeen vaatiessa voidaan sellaisia asioita käsittelemään määrätä suomalaisnorjalainen sekakomissio.
15 artikla
Tämä sopimus tulee voimaan sopimuspuolten noottien vaihdolla sopimana päivänä sen jälkeen kun molempien valtioiden valtiosäännössä sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset on täytetty.
Tämän sopimuksen voimaantullessa kumoutuu Suomen ja Norjan välillä 12 päivänä toukokuuta 1972 tehty sopimus Tenojoen kalastuspiirin uudesta kalastussäännöstä ja siihen liittyvä kalastussääntö niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Sopimuksen voi kumpikin sopimuspuoli irtisanoa, ja irtisanomisaika on yksi vuosi.
Tämä sopimus on laadittu sekä suomen- että norjankielellä, joista molemmat ovat yhtä todistusvoimaiset.
Tehty Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 1989.
TENOJOEN KALASTUSPIIRIN KALASTUSSÄÄNTÖ
I lukuYleiset määräykset
1 §Sovellutusalue
Tätä kalastussääntöä sovelletaan Suomelle kuuluvaan osaan Tenojokea, Inarinjokea ja Skietshamjokea siltä osin, kuin ne muodostavat valtakuntien rajan.
2 §Kalastuskortit
Sen, joka aikoo kalastaa Tenojoen, Inarinjoen ja Skietshamjoen niissä osissa, missä valtakunnan raja kulkee, tulee, ennen kuin kalastus alkaa, lunastaa kalastuskortti. Kortti ei oikeuta kalastamaan Norjalle kuuluvalla Tenojoen alajuoksulla.
Kalastettaessa veneestä myös soutajalla tulee olla kalastuskortti.
Kalastuskorttien hinnat ovat seuraavat:
1) Niiden, jotka asuvat vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa, tulee suorittaa 30 markkaa kalenterivuodessa.
2) Niiden, jotka eivät asu vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa, tulee suorittaa 80 markkaa vuorokaudessa.
3) Jäljempänä 3 §:n D-kohdassa tarkoitettujen henkilöiden tulee kalastaessaan sanotussa kohdassa mainituilla pyydyksillä suorittaa tämän kappaleen 1- ja 2-kohdan estämättä 30 markkaa kalenterivuodessa.
Kalastusvuorokausi alkaa klo 19.00 Suomen aikaa.
Lapin lääninhallitus ja Finnmarkin fylkesmann voivat yhteisesti muuttaa enintään kerran joka toinen vuosi kalastuskorteista perittäviä maksuja niin, että ne vastaavat maiden yleistä hintakehitystä.
Mikäli Suomen ja Norjan rahan arvon keskinäistä suhdetta muutetaan, voivat Lapin lääninhallitus ja Finnmarkin fylkesmann yhteisesti tehdä vastaavan muutoksen kalastuskorteista perittäviin maksuihin ennen kunkin vuoden huhtikuun 1 päivää.
Suomen ja Norjan kansalaisten tulee lunastaa kalastuskortti omassa maassaan. Muiden tulee lunastaa kortti jommassa kummassa sopimusvaltiossa.
Kalastuskortti on vaadittaessa näytettävä valvontaviranomaiselle myös toisessa valtiossa.
Suomen puolella kalastuskortin lunastavan tulee suorittaa myös kalastuksenhoitomaksu kalastuslain säännösten mukaisesti.
II lukuPyydykset
3 §Sallitut pyydykset
A. Ne kalastukseen oikeutetut, jotka asuvat vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa, saavat käyttää tässä säännössä mainituin rajoituksin lohen, mukaan lukien myös Tyynenmeren lohi, pyyntiin seuraavia pyydyksiä:
1) potku- ja mertapatoa,
2) seisovaa verkkoa,
3) kulkutusverkkoa,
4) nuottaa, sekä
5) vapaa ja viehettä.
Kaikkien muiden kalalajien pyyntiin he saavat käyttää seuraavia pyydyksiä:
1) seisovaa pohjaverkkoa,
2) vapaa ja viehettä,
3) madekoukkua, sekä
4) nuottaa Inarinjoen järvilaajentumissa Matinkönkään yläpuolella.
B. Muut kuin edellä A-kohdassa mainitut henkilöt saavat kalastaa vain vavalla ja vieheellä. Henkilöihin, jotka eivät asu vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa, sovelletaan 7 §:n erityisiä rajoituksia.
C. Kaikki muut pyydykset ja kalastustavat, mukaan lukien harrilauta, on kielletty.
D. Huolimatta edellä olevan B-kohdan määräyksistä on kalastukseen oikeutetulla, joka on perintönä saanut tämän kalastusoikeuden suoraan edellä A-kohdassa tarkoitetulta henkilöltä, oikeus kalastuksessa käyttää vakinaisesta asuinpaikasta riippumatta potku- ja mertapatoa, kulkutusverkkoa, seisovaa verkkoa ja nuottaa noudattamalla tässä kalastussäännössä olevia rajoituksia.
III lukuRauhoitusajat
4 §Vuosirauhoitus
Kaikkien kalalajien pyynti on sallittu toukokuun 20 päivän alusta elokuun 31 päivän loppuun seuraavin poikkeuksin:
1) Jokiosuudella Tenojoen suulta Langnäsiin asti on kalastus vavalla ja vieheellä sallittu heinäkuun 15 päivän alusta elokuun 31 päivän loppuun.
2) Seisovaa verkkoa, joka on mainittu 12 §:n 4 momentissa, saa käyttää muun kalan kuin lohen pyyntiin toukokuun 20 päivän alusta kesäkuun 15 päivän loppuun sekä elokuun 1 päivän alusta elokuun 31 päivän loppuun. Inarin- ja Skietshamjoessa tällainen kalastus on kuitenkin sallittua toukokuun 20 päivän alusta elokuun 31 päivän loppuun.
3) Kulkuttaminen on sallittu toukokuun 20 päivän alusta kesäkuun 15 päivän loppuun.
4) Lohinuotan veto on sallittu toukokuun 20 päivän alusta heinäkuun 31 päivän loppuun ainoastaan hyväksytyissä ja merkityissä nuottapaikoissa Levajoen suun yläpuolella (eteläpuolella).
5) Muiden kalalajien kuin lohen pyynti on sallittua koko vuoden, kun kalastus tapahtuu järvissä 200 metriä kauempana joen niskaa tai suuta.
6) Madekoukun käyttö on sallittu ainoastaan mateenpyynnissä jäältä.
5 §Viikkorauhoitus
Kaikki kalalajit on rauhoitettu muilla pyyntivälineillä kuin vavalla ja vieheellä tapahtuvalta kalastukselta torstaista klo 19.00 maanantaihin klo 19.00. Yllämainittuna aikana tulee padossa poikkipadon (doares), johteen (cuollo) ja apujohteen (vuojahat) verkkojen olla veden yläpuolelle nostettuina tai maalla. Kaikki muut kudotut pyydykset, padon koukkuverkot (joddo) ja merrat (meardi) mukaan luettuina, tulee pitää maalla.
Kaikki kalalajit ovat rauhoitettuja vavalla ja vieheellä tapahtuvalta pyynniltä sunnuntaista klo 19.00 maanantaihin klo 19.00, lukuun ottamatta Tenojoen suun ja Langnäsin välistä aluetta.
Muiden kalalajien kuin lohen pyynti on sallittua koko viikon järvissä, kun kalastus tapahtuu kauempana kuin 200 metriä joen niskasta tai suusta.
6 §Velvollisuus päästää kala vapaaksi
Kukaan ei saa pyydystää tai tappaa 25 cm pienempää lohta, taimenta tai nieriää mitattuna leuan päästä pyrstön kärkeen. Alamittainen kala on viipymättä laskettava veteen.
Seuraavissa tapauksissa tulee myös täysimittainen lohi viipymättä laskea takaisin veteen:
1) kun se on pyydystetty lohen rauhoitusaikana,
2) kun se on pyydystetty pyydyksellä, joka on kielletty lohen kalastuksessa, sekä
3) kun se on talvikko.
Kuollut lohi, joka on pyydetty 2 momentin 1)-3) -kohtien vastaisesti, tulee toimittaa kalastuksenvalvojalle tai nimismiehelle myytäväksi. Myyntitulo tilitetään valtiolle.
IV lukuVapa ja viehe
7 §Vapakalastusalueet
Henkilöt, jotka eivät vakinaisesti asu Tenojoen vesistön jokilaaksoissa, saavat kalastaa veneestä vain vavalla ja vieheellä, huomioon ottaen kuitenkin 3 §:n D-kohdassa olevan poikkeusmääräyksen.
Kalastus vavalla ja vieheellä on heidän osaltaan sallittu rannalta seuraavilla alueilla:
1) Tenojoen suulta Langnäsiin maastoon asetettujen kilpien mukaisesti,
2) Alakönkäässä, Yläkönkäässä ja Matinkönkäässä maastoon asetettujen kilpien mukaisesti, sekä
3) Inarinjoessa Matinkönkäästä ylöspäin ja Skietshamjoessa kokonaisuudessaan.
Edellä mainittujen alueiden ulkopuolella saavat nämä henkilöt kuitenkin kalastaa rannalta käyttämällä perhoa ilman heittopainoa.
8 §Kalastus veneestä
Kalastus veneestä moottorin käydessä on kielletty lukuunottamatta Tenojoen suun ja Langnäsin välistä aluetta. Kalastus virtaan paikoilleen ankkuroidusta veneestä on myös kielletty.
Kalastettaessa veneestä saa käyttää vain Tenojoen vesistön jokilaaksoissa vakinaisesti asuvien henkilöiden tai edellä 3 § :n D-kohdassa tarkoitettujen henkilöiden omistamia veneitä.
Kalastus veneestä on sallittu vain, mikäli vene on rekisteröity ja siinä on kansallisuusmerkki ja numero. Rekisteröinti tapahtuu asianomaisen nimismiehen luona. Lapin lääninhallitus ja Finnmarkin fylkesmann vahvistavat yhteisesti tämän määräyksen soveltamista koskevat tarkemmat säännöt.
Lapin lääninhallitus ja Finnmarkin fylkesmann voivat yhdessä määrätä yhden henkilön nimiin rekisteröitävien veneiden enimmäismäärän.
9 §Kielletyt alueet
Kalastus vavalla ja vieheellä on kielletty:
1) patojohteitten sisäpuolella ja alueella, joka on 50 metriä lähempänä padon suuta tai 10 metriä lähempänä sen sivuverkkoja,
2) 10 metriä lähempänä seisovaa verkkoa,
3) sillalta, sekä
4) rannalta 50 metriä lähempänä niiden sivujokien suuta, joihin lohi nousee.
10 §Luvattomat koukkupyydykset
Katkaravun ja täkyraksin (reketakle) sekä niitä jäljittelevien vieheiden ja syöttikalan käyttö on kielletty. Tenojoen vesistöstä peräisin olevan kuolleen syöttikalan käyttö on kuitenkin sallittu madekoukulla kalastettaessa.
Madon käyttö syöttinä on kielletty lukuun ottamatta Tenojoen suun ja Langnäsin välistä aluetta.
Koukulla varustettua välinettä ei saa käyttää sillä tavoin ja sellaisissa olosuhteissa, että kala voidaan koukata. Kalakoukkua, kalakirvestä tai haavia saa kuitenkin käyttää apuvälineenä luvallisessa kalastuksessa.
V lukuKudotut pyydykset
11 §Pyydysten lukumäärä
Patoa, seisovaa verkkoa, kulkutusverkkoa tai nuottaa saavat käyttää vain sellaiset kalastukseen oikeutetut, jotka asuvat vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa ja edellä 3 §:n D-kohdassa tarkoitetut henkilöt.
Patoa saa käyttää vain lailliseen perusteeseen nojautuvissa patopaikoissa.
Minkään tilan osalta ei saa käyttää lohen pyynnissä samanaikaisesti useampaa kuin kahta patoa tai kahta seisovaa verkkoa tai yhtä kumpaakin.
Saman tilan osalta saa käyttää samanaikaisesti vain yhtä kulkutusverkkoa.
Saman tilan osalta saa käyttää muiden kalalajien kuin lohen pyynnissä samanaikaisesti enintään viittä jäljempänä 12 §:n 4 momentissa mainittua seisovaa verkkoa.
12 §Solmuväli ja langan laatu
Lohenpyynnissä ei saa käyttää kudottuja pyydyksiä, joissa solmuväli on pienempi kuin 58 mm kahden vierekkäisen solmun keskipisteestä mitattuna silloin, kun pyydys on märkä.
Lohinuotassa tulee solmuvälin olla 58-60 mm eikä lanka saa olla ohkaisempaa kuin norjalainen lanka numero 8 (210/24).
Lohenpyyntiin tarkoitetuissa kudotuissa pyydyksissä saa käyttää ainoastaan hampusta, puuvillasta, nailonsidoslangasta tai kierretystä nailonista (nylon, perlon, terylen) tehtyä lankaa. Nailonsidoslangan ja kierretyn nailonin yksittäiset säikeet eivät tällöin saa olla paksumpia kuin 8 denieriä.
Muiden kalojen kuin lohen pyyntiin tarkoitetuissa seisovissa verkoissa tulee solmuvälin olla 29-35 mm. Tällaisissa verkoissa saa käyttää vain yksinkertaista monofilament nailonlankaa, joka ei ole paksumpaa kuin 0,20 mm.
Siian pyyntiin Inarinjoen järvilaajentumissa Matinkönkään yläpuolella (vrt 22 §) tarkoitetussa nuotassa solmuvälin tulee olla 29-35 mm, ja siinä saa käyttää ainoastaan hampusta, puuvillasta, nailonsidoslangasta tai kierretystä nailonista tehtyä lankaa. Nailonsidoslangan ja kierretyn nailonin yksittäiset säikeet eivät tällöin saa olla paksumpia kuin 8 denieriä.
Kalanpyydyksissä ei saa käyttää metallilankaa, metalliköyttä tai vastaavaa.
13 §Kulkutusverkko
Kulkutusverkko on yksinkertainen suora verkko ilman pussia. Kulkutusverkko saa olla enintään 45 metriä pitkä. Kulkutettaessa tulee kahden kulkutusverkon välisen etäisyyden olla vähintään 200 metriä.
Kulkutettaessa ei verkkoa saa miltään kohdalta päästää 100 metriä lähemmäksi mitään padon osaa tai seisovaa verkkoa.
Kulkutusta saa yhteen menoon harjoittaa enintään 500 metrin matkan. Kulkutettaessa saa käyttää vain yhtä venettä.
14 §Nuotta
Nuotta saa olla korkeintaan 100 metriä pitkä, ja siinä saa käyttää pussia. Käytön aikana tulee kahden nuotan välisen etäisyyden olla vähintään 500 metriä.
Nuotan mikään osa ei käytössä saa tulla 100 metriä lähemmäksi mitään padon osaa tai seisovaa verkkoa.
Välimatka heittopaikasta nostopaikkaan ei saa olla 250 metriä pitempi rantaa pitkin mitattuna. Nuotan vedossa saa käyttää enintään neljää venettä.
15 §Pato
Padossa tulee olla sillä tavalla rakennettu poikkipato (doares), tarvittava johde (cuollo) ja apujohde (vuojahat), että nämä pyydyksen osat eivät pyydä kalaa. Poikkipadossa ja apujohteessa käytettävien puupukkien ja tolppien väli saa olla enintään 3 metriä.
Poikkipadossa, johteessa ja apujohteessa saa sen lisäksi käyttää vain risuja, verkkoa taikka risu- tai verkkoritilää. Jos poikkipadossa käytetään verkkoa, ei verkon lanka saa olla ohuempaa kuin Norjan lanka numero 8 (210/24) ja verkon solmuvälin tulee olla vähintään 58 mm.
Padon pyydystävän osan tulee olla koukkuverkko (joddo) taikka merta (meardi). Samassa padossa saa käyttää enintään kolmea koukkuverkkoa tai mertaa. Koukkuverkko tulee asettaa terävänä kiilana, joka saa olla korkeintaan 25 metriä pitkä. Koukkuverkon pituus mitataan pisimmältä sivulta.
Kuhunkin koukkuverkkoon liittyvänä saa käyttää yhtä enintään 15 metriä pitkää apujohdetta ja yhtä johdetta kuvan 1 mukaisesti. Apujohteen ja johteen tehtävänä on ohjata lohi pyydystävään koukkuverkkoon.
Koukkuverkon nro 1 tulee olla kiinnitetty uloimpaan pussitolppaan kuvan 1 mukaisesti.
Koukkuverkko nro 2 ja 3 kiinnitetään:
A - koukkuverkkoon (koukkuverkko nro 3 kuvassa 2)
B - apujohteeseen (koukkuverkko nro 2 kuvassa 2)
C - johteeseen (koukkuverkko nro 2 kuvassa 1) tai
D - poikkipatoon (koukkuverkko nro 3 kuvassa 1)
Johde on jokaisen koukkuverkon alapuolella kiinnitettynä:
A - koukkuverkkoon (johde nro 2 kuvassa 1) tai
B - apujohteeseen (johde nro 1 kuvassa 1)
Jos poikkipadossa on rinnakkain useampia koukkuverkkoja, (koukkuverkko nro 1 ja 3 kuvassa 1), saa johdeverkkoa käyttää vain uloimmassa koukkuverkossa.
Koukkuverkon ja johteen yhteispituus saa olla enintään 80 metriä mitattuna uloimmasta pussitolpasta alavirtaan kuvan 2 mukaisesti.
(Kuvat 1-2 on jätetty tästä pois)
16 §Seisova verkko
Seisova verkko on yksinkertainen suora verkko, jossa on kelluke kummassakin päässä. Verkkoa ei saa kiinnittää tolpilla tai muilla kiinnikkeillä muista kohdista kuin verkon päistä. Seisovaa verkkoa ei saa asettaa koukun muotoon.
Seisova verkko saa olla enintään 30 metriä pitkä. Kahta tai useampaa verkkoa ei saa kytkeä yhteen, mikäli niiden yhteenlaskettu pituus olisi yli 30 metriä. Verkon pituutta koskeva 30 metrin rajoitus ei koske 12 §:n 4 momentissa mainittua verkkoa, jota käytetään järvissä muun kalan kuin lohen pyyntiin 200 metriä kauempana joen niskaa tai suuta.
Muiden kalalajien kuin lohen pyyntiin tarkoitetut verkot saavat olla enintään 2 metriä korkeita ja niiden tulee olla pohjaverkkoja.
Seisovalla verkolla kalastettaessa ei saa käyttää keinotekoista virransuojusta tai johdeverkkoa.
17 §Syväväylä ja pyydysten väliset etäisyydet
Padon tai seisovan verkon mikään osa ei saa ulottua syväväylän keskilinjan yli pääuomassa eikä sellaisessa sivu-uomassa, joka ei kesällä kuivu. Myöskään pyydysten uloin osa ei miltään kohdalta saa ulottua 10 metriä lähemmäksi vastakkaista rantaa.
Jos tällaisia pyydyksiä asetetaan joen vastakkaisilta rannoilta joko kohdakkain tai siten, että mikä tahansa pyydyksen osa on 120 metriä lähempänä mitä tahansa toisen pyydyksen osaa joen pituussuunnassa mitattuna, tulee vähintään yksi neljäsosa uoman leveydestä olla vapaa siten, ettei pyydyksien mitään osaa sijoiteta siten, että välimatka siitä syväväylän keskilinjaan on lyhyempi kuin yksi kahdeksasosa joen tai uoman leveydestä kesällä veden ollessa keskikorkeudella. Tällaisissa tapauksissa pyydysten mitään osaa ei saa kuitenkaan asettaa 15 metriä lähemmäksi syväväylän keskilinjaa.
Samalla puolella jokea olevat padot eivät miltään osin saa olla 120 metriä lähempänä toisiaan.
Seisova verkko ja pato tai kaksi seisovaa verkkoa eivät saa miltään osin olla 60 metriä lähempänä toisiaan.
18 §Pelottimet - esteet
Sellaisia esineitä, jotka on tarkoitettu pelottamaan kalaa tai estämään sen vapaata kulkua, ei saa asettaa veteen tai sen yläpuolelle.
19 §Kielletyt alueet
Sellaisen sivujoen kohdalla, johon lohi nousee, ei pääjoessa sivujoen puolella syväväylään saa asettaa kudottuja pyydyksiä sivujoen alapuolella 200 metriä lähemmäksi sivujoen ja pääjoen välistä rajaa.
Nuottaa ei saa käyttää järvessä 200 metriä lähempänä joen niskaa tai suuta.
20 §Pyydysten merkintä
Kaikki vedenalaiset vaajat, poikkipadon uloin vaaja ja muut vaajat, joiden maalle ottaminen on hiekan kasaantumisen tai muun pakottavan luonnonesteen takia mahdotonta, tulee merkitä aina vedenpinnan yläpuolelle kohoavilla risukimpuilla tai muulla selvästi näkyvällä tavalla.
Seisovaan verkkoon ja patoon on selvästi merkittävä kalastajan nimi ja osoite sekä sen tilan nimi, jonka osalta kalastusta harjoitetaan. Seisovan verkon osalta merkintä tehdään verkon päässä olevaan helposti näkyvään kellukkeeseen. Padossa merkintä tehdään poikkipadon uloimpaan vaajaan tai pukkiin kiinnitettyyn helposti näkyvään kilpeen tai kellukkeeseen.
21 §Pyydysten nostaminen maalle
Kaikki kudotut pyydykset on otettava maalle heti vuosirauhoituksen alettua. Risut, vaajat, pukit, kellukkeet ym. on otettava maalle viimeistään kaksi viikkoa myöhemmin. Tämän jälkeen voi nimismies nostaa ne maalle omistajan kustannuksella.
VI lukuMuut määräykset
22 §Nimismiehen tehtävät
Asianomainen nimismies voi määrätä:
1) joen ja järven välisen rajan 4 §:n 5 kohdan mukaisesti,
2) pääjoen ja sivujoen välisen rajan 9 §:n 4 kohdan ja 19 §:n mukaisesti,
3) joen tai uoman leveyden kesällä veden ollessa keskikorkeudella sekä pääuoman ja sivu-uoman syväväylän keskilinjan 17 §:n mukaisesti,
4) Langnäsissä sijaitsevan rajan, joka osoittaa 4 §:n 1 kohdassa tarkoitetun laajennetun vuosirauhoitusalueen,
5) niiden alueiden rajat, joilla kalastus rannalta vapaa ja viehettä käyttäen on 7 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdan mukaisesti sallittu,
6) hyväksytyt nuotta-apajat 4 §:n 4 kohdan ja 12 §:n 5 momentin mukaisesti,
7) niiden alueiden rajat, joissa kulkuttaminen on sallittu, sekä
8) uuden patopaikan, jos 11 §:n 2 momentissa tarkoitettu patopaikka joen pohjan muuttumisen tai muun syyn takia tulee tarkoitukseen sopimattomaksi,
Siinä kalastuspiirin osassa, jossa valtakunnan raja kulkee, tekevät asianomaiset nimismiehet Suomessa ja Norjassa edellisessä momentissa mainitut päätökset yhdessä.
Lapin lääninhallitus ja Finnmarkin fylkesmann voivat valtuuttaa yhden tai useampia asiantuntevia henkilöitä suorittamaan niitä tehtäviä, jotka tämän kalastussäännön mukaisesti kuuluvat nimismiehelle. Lääninhallituksen ja fylkesmannin tulee ilmoittaa toisilleen valtuuttamiensa henkilöiden nimi ja osoite.
Nimismiehen tai edellä 3 momentissa mainitun valtuutetun päätöksestä voidaan valittaa Suomessa Lapin lääninhallitukselle. Valtakuntien rajana olevaa kalastuspiirin osaa koskevan lopullisen päätöksen tekevät Lapin lääninhallitus ja Finnmarkin fylkesmann yhdessä.
23 §
Tämän kalastussäännön määräyksien estämättä voi maa- ja metsätalousministeriö sallia kalastuksen tieteellistä tarkoitusta varten tarpeellisiksi katsomillaan ehdoilla.
24 §Rangaistukset
Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä tehdyn sopimuksen ja tämän kalastussäännön sekä niiden nojalla annettujen määräysten rikkomisesta rangaistaan kuten yleisen lain rikkomisesta on säädetty. Kielletyn tai luvattomasti käytetyn pyydyksen samoin kuin luvattomasti pyydystämällä saadun saaliin tai sen arvon sekä luvattomassa kalastuksessa käytetyn veneen tai sen arvon menetetyksi tuomitsemisesta on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.
25 §Voimaantulo
Tämä kalastussääntö tulee voimaan samanaikaisesti Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä tehdyn sopimuksen kanssa lukuunottamatta 12 §:n 2 momentissa ja 15 §:n 2 momentissa olevia verkon solmuväliä ja langan vahvuutta koskevia määräyksiä, jotka tulevat voimaan tammikuun 1 päivänä 1991.