Asetus Euroopan neuvoston perussäännön voimaansaattamisesta
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Lontoossa 5 päivänä toukokuuta 1949 tehty Euroopan neuvoston perussääntö, jonka eräät määräykset eduskunta on hyväksynyt 18 päivänä huhtikuuta 1989 ja johon liittymisestä tasavallan presidentti on päättänyt 28 päivänä huhtikuuta 1989 ja jota koskeva liittymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan 5 päivänä toukokuuta 1989, on voimassa 5 päivästä toukokuuta 1989 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tämä asetus tulee voimaan 17 päivänä toukokuuta 1989.
Euroopan neuvoston PERUSSÄÄNTÖ
Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Irlannin tasavallan, Italian tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Norjan kuningaskunnan, Ruotsin kuningaskunnan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset,
jotka ovat vakuuttuneita, että oikeudenmukaisuuteen ja kansainväliseen yhteistyöhön perustuvan rauhan lujittaminen on ensiarvoisen tärkeää ihmisyhteisön ja sivistyksen säilymiselle,
jotka nojautuvat niihin henkisiin ja moraalisiin arvoihin, jotka ovat niiden kansojen yhteistä perintöä ja joihin nojaavat yksilön vapauden, poliittisen vapauden ja laillisuuden periaatteet, joille jokainen todellinen demokratia perustuu,
jotka uskovat, että näiden ihanteiden säilyttämiseksi ja edistämiseksi sekä taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen turvaamiseksi tarvitaan läheisempää yhteyttä samanmielisten Euroopan maiden välillä,
jotka katsovat, että tämän tarpeen ja niiden kansojen ilmaisemien pyrkimysten toteuttamiseksi tässä suhteessa on tarpeen viipymättä perustaa järjestö, joka tuo Euroopan valtiot kiinteämpään yhteyteen keskenään,
ovat tämän johdosta päättäneet perustaa Euroopan neuvoston, jonka muodostavat hallitusten edustajien komitea ja neuvoa-antava yleiskokous, ja ovat tässä tarkoituksessa hyväksyneet seuraavan perussäännön:
I lukuEuroopan neuvoston päämäärä
1 artikla
a. Euroopan neuvoston päämääränä on luoda läheisempi yhteys sen jäsenvaltioiden välille sellaisten ihanteiden ja periaatteiden turvaamiseksi ja toteuttamiseksi, jotka ovat niiden yhteistä perintöä, sekä niiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseksi.
b. Tähän päämäärään pyritään neuvoston eri elinten avulla ottamalla esille yhteisesti kiinnostavia kysymyksiä, tekemällä sopimuksia ja ryhtymällä yhteisiin toimiin taloutta, sosiaalitointa, kulttuuria, tiedettä, oikeutta ja hallintoa koskevissa kysymyksissä sekä puolustamalla ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ja edistämällä niiden toteuttamista.
c. Jäsenvaltioiden osallistumisen Euroopan neuvoston työhön ei tule vaikuttaa niiden toimintaan Yhdistyneissä Kansakunnissa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä tai liitoissa, joihin ne kuuluvat.
d. Kansalliseen puolustukseen liittyvät kysymykset eivät kuulu Euroopan neuvoston toimialaan.
II lukuJäsenyys
2 artikla
Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ovat tämän perussäännön osapuolia.
3 artikla
Jokaisen Euroopan neuvoston jäsenvaltion tulee hyväksyä laillisuusperiaate ja periaate, jonka mukaan jokaisen sen tuomiovaltaan kuuluvan henkilön tulee voida nauttia ihmisoikeuksista ja perusvapauksista. Jäsenvaltioiden tulee yhdessä työskennellä vilpittömästi ja tehokkaasti 1 luvussa määritellyn neuvoston päämäärän toteuttamiseksi.
4 artikla
Ministerikomitea voi kutsua Euroopan neuvoston jäseneksi sellaisen Euroopan valtion, jonka katsotaan olevan kykenevä ja halukas noudattamaan 3 artiklan määräyksiä. Tällaisen kutsun saanut valtio tulee neuvoston jäseneksi sen jälkeen, kun tämän perussäännön liittymiskirja on sen puolesta talletettu pääsihteerin huostaan.
5 artikla
a. Erityisissä olosuhteissa ministerikomitea voi kutsua Euroopan neuvoston liitännäisjäseneksi sellaisen Euroopan valtion, jonka katsotaan olevan kykenevä ja halukas noudattamaan 3 artiklan määräyksiä. Tällaisen kutsun saanut valtio tulee neuvoston liitännäisjäseneksi sen jälkeen, kun tämän perussäännön hyväksymiskirja on sen puolesta talletettu pääsihteerin huostaan. Liitännäisjäsen voi olla edustettuna ainoastaan neuvoa-antavassa yleiskokouksessa.
b. Tässä perussäännössä käytetty ilmaisu "jäsenvaltio" tarkoittaa myös liitännäisjäsentä lukuun ottamatta edustusta ministerikomiteassa.
6 artikla
Ennen 4 ja 5 artiklassa mainitun kutsun lähettämistä ministerikomitea päättää niiden edustajien lukumäärästä, joihin tulevalla jäsenvaltiolla on oikeus neuvoa-antavassa yleiskokouksessa, sekä tämän maksettavaksi tulevasta rahoitusosuudesta.
7 artikla
Jäsenvaltio voi erota Euroopan neuvostosta ilmoittamalla virallisesti päätöksestään pääsihteerille. Eroaminen tulee voimaan sen varainhoitovuoden lopussa, jolloin ilmoitus siitä on annettu, mikäli se on tehty varainhoitovuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana, ja seuraavan varainhoitovuoden lopussa, mikäli se on tehty varainhoitovuoden kolmen viimeisen kuukauden aikana.
8 artikla
Jokaiselta Euroopan neuvoston jäsenvaltiolta, joka on vakavasti rikkonut 3 artiklan määräyksiä, voidaan pidättää oikeus olla edustettuna neuvostossa, ja ministerikomitea voi pyytää sitä eroamaan neuvostosta 7 artiklassa mainittujen ehtojen mukaisesti. Mikäli jäsenvaltio ei noudata tätä kehotusta, ministerikomitea voi päättää, että asianomainen valtio on lakannut olemasta neuvoston jäsen ministerikomitean määräämästä ajankohdasta lukien.
9 artikla
Mikäli jokin jäsenvaltio jättää täyttämättä taloudelliset velvoitteensa, ministerikomitea voi pidättää siltä edustusoikeuden komiteassa ja neuvoa-antavassa yleiskokouksessa siihen saakka, kunnes jäsenvaltio on täyttänyt sille kuuluvat velvoitteensa.
III lukuYleiset määräykset
10 artikla
Euroopan neuvoston elimet ovat:
i) ministerikomitea
ii) neuvoa-antava yleiskokous.
Näiden molempien elinten apuna toimii Euroopan neuvoston sihteeristö.
11 artikla
Euroopan neuvoston päämaja on Strasbourgissa.
12 artikla
Euroopan neuvoston viralliset kielet ovat englanti ja ranska. Ministerikomitean ja neuvoa-antavan yleiskokouksen menettelytapasäännöissä määritellään, missä olosuhteissa ja millä ehdoilla muita kieliä voidaan käyttää.
IV lukuMinisterikomitea
13 artikla
Ministerikomitea on elin, joka toimii Euroopan neuvoston puolesta 15 ja 16 artiklan mukaisesti.
14 artikla
Jokaisella jäsenvaltiolla on yksi edustaja ministerikomiteassa ja jokaisella edustajalla on yksi ääni. Edustajana komiteassa toimii kunkin maan ulkoasiainministeri. Mikäli ulkoasiainministeri ei voi osallistua komitean kokouksiin tai muut seikat sitä puoltavat, voidaan ministerille määrätä sijainen toimimaan hänen puolestaan. Mikäli mahdollista, tämän tulee olla maansa hallituksen jäsen.
15 artikla
a. Ministerikomitea harkitsee neuvoa-antavan yleiskokouksen suosituksesta tai omasta aloitteestaan tarvittavia toimenpiteitä Euroopan neuvoston tavoitteiden toteuttamiseksi, mukaan lukien sopimusten tekeminen ja hallitusten yhteisen politiikan hyväksyminen erityiskysymyksissä. Pääsihteeri tiedottaa tehdyistä ratkaisuista jäsenvaltioille.
b. Ministerikomitean ratkaisut voivat, mikäli aiheellista, olla jäsenvaltioiden hallituksille annettavia suosituksia. Komitea voi pyytää hallituksia tiedottamaan sille niistä toimista, joihin ne ovat ryhtyneet suositusten johdosta.
16 artikla
Ministerikomitea päättää jäsenvaltioita sitovasti, mikäli 24, 28, 30, 32, 33 ja 35 artikloiden neuvoa-antavan yleiskokouksen toimivaltaa koskevista määräyksistä ei muuta johdu, kaikista Euroopan neuvoston sisäistä organisaatiota ja järjestystä koskevista kysymyksistä. Tässä tarkoituksessa se päättää tarpeellisista varainhoitoa ja hallintoa koskevista säännöistä.
17 artikla
Ministerikomitea voi, mikäli se katsoo tarpeelliseksi, asettaa neuvoa-antavia tai teknisluonteisia komiteoita tai toimikuntia.
18 artikla
Ministerikomitea päättää omista menettelytapasäännöistään, joissa määritellään muun muassa:
i) päätösvaltaisuus;
ii) puheenjohtajan valitsemismenettely ja toimikauden pituus;
iii) työjärjestyksen laatimista ja päätöslauselmaehdotusten tekemistä koskeva menettely;
iv) sijaisten määräämistä koskeva 14 artiklan mukainen ilmoitusmenettely.
19 artikla
Kullakin neuvoa-antavan yleiskokouksen istuntokaudella ministerikomitea antaa yleiskokoukselle selontekoja toiminnastaan ja toimittaa sille asiaankuuluvat asiakirjat.
20 artikla
a. Seuraavia tärkeitä kysymyksiä koskevat ministerikomitean päätöslauselmat:
i) 15 artiklan b kappaleessa mainitut suositukset;
ii) 19 artiklassa mainitut kysymykset;
iii) 21 artiklan a kappaleen i) kohdassa ja b kappaleessa mainitut kysymykset;
iv) 33 artiklassa mainitut kysymykset;
v) 1 artiklan d kappaleen ja 7, 15, 20 ja 22 artiklan muuttamista tarkoittavat suositukset;
vi) kaikki muut kysymykset, joiden ministerikomitea tämän artiklan d kappaleen mukaan hyväksymällään päätöslauselmalla voi niiden merkittävyyden takia päättää edellyttävän yksimielistä hyväksymistä,
on hyväksyttävä yksimielisesti ja niiden ministerikomitean edustajien äänten enemmistöllä, joilla on oikeus kuulua tähän komiteaan.
b. Menettelytapasääntöjä tai varainhoito- ja hallintomenettelyä koskevat kysymykset voidaan hyväksyä niiden ministerikomitean edustajien yksinkertaisella äänten enemmistöllä, joilla on oikeus kuulua tähän komiteaan.
c. 4 ja 5 artiklan mukaiset ministerikomitean päätöslauselmat hyväksytään niiden komitean edustajien kahden kolmasosan äänten enemmistöllä, joilla on oikeus kuulua tähän komiteaan.
d. Kaikki muut ministerikomitean päätöslauselmat hyväksytään kahden kolmasosan äänten enemmistöllä ja niiden komitean edustajien äänten enemmistöllä, joilla on oikeus kuulua tähän komiteaan. Näitä päätöslauselmia ovat muun muassa sellaiset, jotka koskevat tulo- ja menoarvion hyväksymistä, menettelytapasääntöjä, varainhoitoa ja hallintoa, suositukset niiden perussäännön artikloiden muuttamiseksi, joita ei ole mainittu tämän artiklan a kappaleen v) kohdassa, sekä sen kysymyksen ratkaiseminen, mitä tämän artiklan kappaletta epäselvissä tapauksissa tulee soveltaa.
21 artikla
a. Mikäli ministerikomitea ei toisin päätä, sen istunnot:
i) ovat suljettuja ja
ii) pidetään neuvoston päämajassa.
b. Ministerikomitea päättää, mitä tietoja se antaa julkisuuteen suljettujen ovien takana käydyistä keskusteluista ja tehdyistä päätöksistä.
c. Ministerikomitean tulee kokoontua ennen neuvoa-antavan yleiskokouksen istuntokauden alkamista ja yleiskokouksen istuntokauden alussa; muutoin ministerikomitea kokoontuu milloin se katsoo tämän tarpeelliseksi.
V lukuNeuvoa-antava yleiskokous
22 artikla
Neuvoa-antava yleiskokous on Euroopan neuvoston keskusteleva elin. Yleiskokous käsittelee tämän perussäännön mukaan sille kuuluvia kysymyksiä ja esittää kantansa ministerikomitealle suositusten muodossa.
23 artikla
(Muutettu toukokuussa 1951)
a. Neuvoa-antava yleiskokous voi keskustella ja antaa suosituksia kaikista kysymyksistä, jotka edistävät Euroopan neuvoston tavoitteita ja jotka kuuluvat sen toimialaan sen mukaan kuin 1 luvussa on määritelty. Yleiskokous voi myös keskustella ja antaa suosituksia kaikista kysymyksistä, joista ministerikomitea pyytää siltä lausuntoa.
b. Yleiskokous laatii työjärjestyksensä tämän artiklan a kappaleen määräysten mukaisesti. Tällöin sen tulee ottaa huomioon muiden eurooppalaisten hallitustenvälisten järjestöjen toiminta, joihin jotkut tai kaikki neuvoston jäsenvaltiot kuuluvat.
c. Yleiskokouksen puheenjohtaja päättää epäselvissä tapauksissa, kuuluuko jokin istuntokauden aikana esiin noussut kysymys yleiskokouksen työjärjestykseen.
24 artikla
Neuvoa-antava yleiskokous voi 38 artiklan d kappaleen määräysten mukaisesti asettaa komiteoita tai toimikuntia käsittelemään mitä tahansa 23 artiklan mukaan yleiskokouksen toimivaltaan kuuluvaa kysymystä ja antamaan siitä selonteon yleiskokoukselle sekä käsittelemään yleiskokouksen työjärjestykseen kuuluvia asioita ja antamaan lausuntoja kaikista menettelytapaa koskevista kysymyksistä.
25 artikla
(2 a kappaleen ensimmäinen lause muutettu toukokuussa 1951, a kappaleeseen lisätty kaksi alakappaletta toukokuussa 1953, a kappaleen ensimmäinen alakappale muutettu lokakuussa 1970)
a. Neuvoa-antavan yleiskokouksen muodostavat kunkin jäsenvaltion edustajat, jotka sen kansanedustuslaitos on keskuudestaan valinnut tai nimittänyt oman menettelytapansa mukaisesti. Kunkin jäsenvaltion hallituksella on oikeus tehdä täydentäviä nimityksiä, mikäli sen kansanedustuslaitos ei ole koolla eikä ole päättänyt menettelytavasta tällaisessa tapauksessa. Jokaisen edustajan tulee olla sen jäsenvaltion kansalainen, jota hän edustaa. Edustaja ei voi olla samanaikaisesti ministerikomitean jäsen.
Edellämainitulla tavalla nimitettyjen edustajien toimikausi alkaa sen varsinaisen istuntokauden avajaisistunnosta lukien, joka seuraa nimittämistä: toimikausi päättyy seuraavan varsinaisen istuntokauden tai myöhemmin pidettävän varsinaisen istuntokauden avajaisistuntoon. Niillä jäsenvaltioilla, joissa on järjestetty kansanedustajain vaalit, on oikeus nimittää uusia edustajia.
Mikäli jokin jäsenvaltio täyttää kuolemantapauksen tai eroamisen johdosta vapaaksi tulevat paikat tai nimittää kansanedustajain vaalien seurauksena uusia edustajia, näiden toimikausi alkaa siitä yleiskokouksen ensimmäisestä istunnosta lukien, joka seuraa nimittämistä.
b. Keneltäkään ei voida viedä edustajan asemaa yleiskokouksen istuntokauden aikana ilman yleiskokouksen suostumusta.
c. Jokaisella edustajalla voi olla sijainen, joka asianomaisen poissaollessa toimii edustajana ja käyttää puhe- ja äänioikeutta tämän asemesta. Tämän artiklan a kappaleen määräyksiä sovelletaan myös sijaisten nimittämiseen.
26 artikla
(Muutettu joulukuussa 1951, toukokuussa 1958, marraskuussa 1961, toukokuussa 1963, toukokuussa 1965, helmikuussa 1971, joulukuussa 1974, lokakuussa 1976, tammikuussa 1978, marraskuussa 1978 ja marraskuussa 1988)
Jäsenvaltioilla on oikeus nimittää seuraava määrä edustajia:
Alankomaat.....................................7
Belgia.........................................7
Espanja.......................................12
Irlanti........................................4
Islanti........................................3
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin
yhdistynyt kuningaskunta......................18
Italia........................................18
Itävalta.......................................6
Kreikka........................................7
Kypros.........................................3
Liechtenstein..................................2
Luxemburg......................................3
Malta..........................................3
Norja..........................................5
Portugali......................................7
Ranska........................................18
Ruotsi.........................................6
Saksan liittotasavalta........................18
San Marino.....................................2
Sveitsi........................................6
Tanska.........................................5
Turkki........................................12
27 artikla
(Muutettu toukokuussa 1951)
Ehdot, joiden nojalla ministerikomitea voi kokonaisuudessaan olla edustettuna neuvoaantavassa yleiskokouksessa tai joiden nojalla ministerikomitean edustajilla tai heidän sijaisillaan on kullakin erikseen puheoikeus yleiskokouksessa, määritellään niiden asiaa koskevien menettelytapasääntöjen mukaisesti, jotka ministerikomitea voi laatia neuvoteltuaan yleiskokouksen kanssa.
28 artikla
a. Neuvoa-antava yleiskokous hyväksyy itse omat menettelytapasääntönsä. Se valitsee keskuudestaan puheenjohtajan, jonka toimikausi kestää seuraavaan varsinaiseen istuntokauteen.
b. Puheenjohtaja johtaa yleiskokouksen työtä, mutta ei osallistu sen keskusteluihin eikä äänestyksiin. Puheenjohtajaksi valitun edustajan sijaisella on oikeus osallistua istuntoihin, keskusteluihin ja äänestyksiin tämän puolesta.
c. Menettelytapasäännöissä tulee määrätä muun muassa:
i) päätösvaltaisuudesta;
ii) puheenjohtajan ja muiden toimihenkilöiden valitsemismenettelystä ja toimikauden pituudesta;
iii) työjärjestyksen laatimismenettelystä ja siitä tiedottamisesta edustajille; ja
iv) edustajien ja näiden sijaisten nimien ilmoittamisajankohdasta ja -tavasta.
29 artikla
Mikäli 30 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, kaikki neuvoa-antavan yleiskokouksen päätöslauselmat, mukaan lukien ne, jotka koskevat
i) ministerikomitealle annettavia suosituksia;
ii) ministerikomitealle yleiskokouksessa käsiteltäviksi kysymyksiksi tehtäviä ehdotuksia;
iii) komiteoiden ja toimikuntien asettamista;
iv) istuntokausien alkamispäivän määräämistä;
v) edellä olevissa i - iv kohdissa mainitsemattomien päätöslauselmien hyväksymiseksi vaadittavasta enemmistöstä tai epäselvissä tapauksissa vaadittavasta enemmistöstä päättämistä,
tulee hyväksyä kahden kolmasosan äänten enemmistöllä annetuista äänistä.
30 artikla
Neuvoa-antavan yleiskokouksen menettelytapoja, mukaan lukien toimihenkilöiden valitsemista, komiteoiden ja toimikuntien jäsenten nimittämistä ja menettelytapasääntöjen hyväksymistä koskevat päätöslauselmat on hyväksyttävä enemmistöllä, josta yleiskokous päättää 29 artiklan v kohdan mukaisesti.
31 artikla
Keskustelut ministerikomitealle tehtävistä ehdotuksista jonkin kysymyksen ottamiseksi neuvoa-antavan yleiskokouksen työjärjestykseen voivat koskea ainoastaan aiheen määrittämistä ja sen työjärjestykseen ottamisen puolesta ja vastaan esitettäviä perusteluja.
32 artikla
Neuvoa-antavalla yleiskokouksella on joka vuosi yksi varsinainen istuntokausi, jonka ajankohdasta ja pituudesta yleiskokous päättää siten, että istuntokautta, mikäli mahdollista, ei pidetä samaan aikaan jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten ja Yhdistyneiden Kansakuntien istuntokausien kanssa. Varsinainen istuntokausi ei saa missään tapauksessa kestää yhtä kuukautta kauempaa, mikäli yleiskokous ja ministerikomitea eivät siitä yhteisesti toisin päätä.
33 artikla
Neuvoa-antava yleiskokous pitää varsinaiset istuntonsa neuvoston päämajassa, mikäli yleiskokous ja ministerikomitea eivät siitä yhteisesti toisin päätä.
34 artikla
(Muutettu toukokuussa 1951)
Neuvoa-antava yleiskokous voi kokoontua ylimääräiseen istuntoon ministerikomitean aloitteesta tai yleiskokouksen puheenjohtajan aloitteesta näiden sovittua siitä keskenään, jolloin myös istuntokauden ajankohdasta ja paikasta on päätettävä.
35 artikla
Neuvoa-antavan yleiskokouksen istunnot ovat julkisia, mikäli yleiskokous ei siitä toisin päätä.
VI lukuSihteeristö
36 artikla
a. Sihteeristön muodostavat pääsihteeri, apulaispääsihteeri ja tarpeellinen määrä henkilökuntaa.
b. Pääsihteerin ja apulaispääsihteerin nimittää neuvoa-antava yleiskokous ministerikomitean suosituksesta.
c. Sihteeristön muut jäsenet nimittää pääsihteeri hallintosäännön mukaisesti.
d. Sihteeristön jäsen ei voi hoitaa mitään palkallista valtionvirkaa eikä hän voi olla neuvoa-antavan yleiskokouksen tai jonkin kansallisen kansanedustuslaitoksen jäsen eikä toimia missään muussakaan tehtävässä, joka ei ole sopusoinnussa hänen virkavelvollisuuksiensa kanssa.
e. Jokaisen sihteeristön jäsenen tulee antaa juhlallinen vakuutus siitä, että hänen velvollisuutensa on palvella Euroopan neuvostoa, että hän hoitaa tunnollisesti virkavelvollisuutensa antamatta minkäänlaisten kansallisten näkökohtien vaikuttaa toimintaansa, että hän ei pyydä eikä vastaanota ohjeita virkansa hoitamiseksi miltään hallitukselta tai neuvoston ulkopuoliselta viranomaiselta ja että hän pidättäytyy kaikesta toiminnasta, joka ei ole sopusoinnussa yksinomaan neuvostolle vastuuvelvollisen kansainvälisen virkamiehen aseman kanssa. Pääsihteeri ja apulaispääsihteeri antavat vakuutuksensa ministerikomitealle; henkilökunnan muut jäsenet antavat sen pääsihteerille.
f. Jokaisen jäsenvaltion tulee kunnioittaa pääsihteerin ja sihteeristön tehtävien yksinomaisesti kansainvälistä luonnetta pyrkimättä vaikuttamaan heihin heidän tehtäviensä hoidossa.
37 artikla
a. Sihteeristö sijoitetaan Euroopan neuvoston päämajaan.
b. Pääsihteeri on vastuussa sihteeristön toiminnasta ministerineuvostolle. Pääsihteeri huolehtii huomioon ottaen 38 artiklan d kappaleen määräykset muun muassa siitä, että neuvoa-antavalla yleiskokouksella on käytettävissään sellainen henkilökunta ja muita palveluja, joita yleiskokous saattaa tarvita.
VII lukuVarainhoito
38 artikla
(1 e-kappale lisätty 38 artiklaan toukokuussa 1951)
a. Jokainen jäsenvaltio vastaa ministerineuvostossa ja neuvoa-antavassa yleiskokouksessa olevien edustajiensa aiheuttamista kuluista.
b. Sihteeristöstä aiheutuvat ja kaikki muut yhteiset kustannukset jaetaan kaikkien jäsenvaltioiden kesken ministerikomitean määräämässä suhteessa kunkin jäsenvaltion asukasluvun mukaan.
Liitännäisjäsenen maksuosuuden määrää ministerikomitea.
c. Pääsihteeri esittää vuosittain neuvoston tulo- ja menoarvion varainhoitoa koskevien määräysten mukaisesti ministerikomitean hyväksyttäväksi.
d. Pääsihteeri esittää ministerikomitealle sellaiset yleiskokouksen tekemät anomukset, jotka aiheuttavat tulo- ja menoarvioon yleiskokoukselle ja sen toimintaa varten jo myönnettyjen määrärahojen ylityksiä.
e. Samoin pääsihteeri esittää ministerikomitealle arvion niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat kunkin ministerikomitealle annetun suosituksen toteuttamisesta. Päätöslauselmaa, jonka täytäntöönpano aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia, ei katsota ministerineuvoston hyväksymäksi, ennen kuin tämä on vahvistanut sitä koskevan lisäkustannusarvion.
39 artikla
Pääsihteeri ilmoittaa vuosittain jäsenvaltioiden hallituksille näiden maksuosuuden suuruuden. Maksuosuudet lankeavat maksettaviksi ilmoituspäivänä ja ne tulee suorittaa pääsihteerille viimeistään kuuden kuukauden kuluttua ilmoituspäivästä lukien.
VIII lukuErioikeudet ja vapaudet
40 artikla
a. Euroopan neuvosto, jäsenvaltioiden edustajat ja sihteeristö nauttivat jäsenvaltioiden alueilla sellaisia erioikeuksia ja vapauksia, joiden kohtuudella voidaan katsoa olevan tarpeen niille kuuluvien tehtävien suorittamiseksi. Näiden vapauksien nojalla kaikilla neuvoa-antavan yleiskokouksen edustajilla on vapaus pidättämisestä ja lainkäyttövapaus kaikkien jäsenvaltioiden alueella siitä, mitä mielipiteitä asianomaiset ovat ilmaisseet tai kuinka he ovat äänestäneet yleiskokouksen, sen komiteoiden tai toimikuntien istuntojen aikana.
b. Jäsenvaltiot sitoutuvat tekemään mahdollisimman pian sopimuksen saattaakseen tämän artiklan a kappaleen määräykset voimaan. Tässä tarkoituksessa ministerikomitea suosittaa jäsenvaltioiden hallituksille sellaisen sopimuksen tekemistä, jossa määritellään jäsenvaltioiden alueillaan myöntämät erioikeudet ja vapaudet. Tämän lisäksi solmitaan Ranskan tasavallan hallituksen kanssa erityissopimus, joka määrittelee neuvoston erioikeudet ja vapaudet sen päämajassa.
IX lukuPerussäännön muuttaminen
41 artikla
a. Ehdotuksia tämän perussäännön muuttamiseksi voidaan tehdä ministerikomiteassa tai 23 artiklassa mainituin edellytyksin neuvoaantavassa yleiskokouksessa.
b. Ministerikomitea suosittaa ja laatii pöytäkirjan niistä perussäännön muutoksista, jotka se katsoo aiheellisiksi.
c. Perussäännön muutospöytäkirja tulee voimaan sen jälkeen, kun kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista on sen allekirjoittanut ja ratifioinut.
d. Tätä artiklaa edeltävien kappaleiden määräyksistä huolimatta 23 - 35, 38 ja 39 artiklaa koskevat muutokset, jotka ministerikomitea ja yleiskokous ovat hyväksyneet, tulevat voimaan sinä päivänä, jona pääsihteerin muutosten hyväksymistä tarkoittava todistus on lähetetty jäsenvaltioiden hallituksille. Tämän kohdan määräyksiä sovelletaan vasta yleiskokouksen toisen varsinaisen istuntokauden päätyttyä.
X lukuLoppumääräykset
42 artikla
a. Tämä perussääntö on ratifioitava. Ratifioimiskirjat talletetaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen huostaan.
b. Tämä perussääntö tulee voimaan sen jälkeen, kun seitsemän ratifioimiskirjaa on talletettu. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ilmoittaa kaikille allekirjoittajavaltioiden hallituksille perussäännön voimaantulosta ja niiden valtioiden nimet, jotka ovat siihen päivään mennessä tulleet Euroopan neuvoston jäseniksi.
c. Tämän jälkeen jokainen uusi allekirjoittajavaltio tulee tämän perussäännön osapuoleksi sinä päivänä, jona sen ratifioimiskirja on talletettu.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, tähän asianmukaisesti valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän perussäännön.
Tehty Lontoossa toukokuun 5 päivänä 1949 englannin ja ranskan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen arkistoon. Hallitus lähettää siitä oikeaksi todistetut jäljennökset muiden allekirjoittajavaltioiden hallituksille.