Asetus kollektiivisen neuvottelumenettelyn edistämistä koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta
- Allekirjoituspäivä
Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä säädetään:
Kansainvälisen työkonferenssin vuonna 1981 hyväksymä kollektiivisen neuvottelumenettelyn edistämistä koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on 15 päivänä lokakuuta 1982 hyväksynyt ja tasavallan presidentti 14 päivänä tammikuuta 1983 ratifioinut ja jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on 9 päivänä helmikuuta 1983 rekisteröinyt, tulee Suomen osalta voimaan 9 päivänä helmikuuta 1984 niin kuin Siitä on sovittu.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.
Yleissopimus (n:o 154), joka koskee kollektiivisen neuvottelumenettelyn edistämistä
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 3 päivänä kesäkuuta 1981 67. istuntokautensa,
vahvistaen uudelleen Filadelfian julistuksen määräyksen, jossa tunnustetaan "Kansainvälisen työjärjestön pyhäksi velvollisuudeksi edistää maailman eri kansojen keskuudessa sellaisten ohjelmien aikaansaamista, joilla toteutetaan kollektiivisen neuvotteluoikeuden tehokas tunnustaminen", ja todeten, että tämä periaate on "täysin sovellettavissa maailman kaikkiin kansoihin",
ottaen huomioon niiden kansainvälisten normien ensiarvoisen merkityksen, jotka sisältyvät ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevaan sopimukseen, 1948, järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista koskevaan sopimukseen, 1949, työehtosopimuksia koskevaan suositukseen, 1951, vapaaehtoista sovittelua ja välimiesmenettelyä koskevaan suositukseen, 1951, julkisen sektorin järjestäytymisoikeuden suojelu- ja palvelussuhteen ehtojen määräämismenettelyä koskevaan yleissopimukseen ja suositukseen, 1978, ja työasiainhallinnon roolia, tehtäviä ja organisaatiota koskevaan yleissopimukseen ja suositukseen, 1978,
ollen sitä mieltä, että on toivottavaa yrittää entistä paremmin toteuttaa näiden normien tavoitteet ja erityisesti ne yleiset periaatteet, jotka sisältyvät järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista koskevan sopimuksen, 1949,4 artiklaan ja työehtosopimuksia koskevan suosituksen, 1951, 1 kohtaan, ja
ollen sen vuoksi sitä mieltä, että näitä normeja olisi täydennettävä sopivilla toimenpiteillä, jotka perustuvat mainittuihin normeihin ja joiden tarkoituksena on edistää riippumatonta ja vapaaehtoista kollektiivista neuvottelumenettelyä,
päätettyään hyväksyä eräitä kollektiivisen neuvottelumenettelyn edistämistä koskevia ehdotuksia, mikä kysymys on neljäntenä kohtana istuntokauden työjärjestyksessä, ja
päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,
hyväksyy tänä 19 päivänä kesäkuuta 1981 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on kollektiivista neuvottelumenettelyä koskeva yleissopimus, 1981:
I osaSoveltamisala ja määritelmät
1 artikla
1. Tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin taloudellisen toiminnan aloihin.
2. Kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisen käytännön mukaisesti voidaan määrätä missä määrin tämän yleissopimuksen määräämiä takeita sovelletaan puolustusvoimiin ja poliisiin.
3. Kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisen käytännön mukaisesti voidaan määrätä erityiset soveltamistavat tämän yleissopimuksen soveltamiselle julkiseen sektoriin.
2 artikla
Tämän yleissopimuksen mukaan käsite "kollektiivinen neuvottelumenettely" koskee kaikkia neuvotteluja, jotka käydään toisaalta työnantajan, työnantajaryhmän tai yhden tai useamman työnantajajärjestön ja toisaalta yhden tai useamman työntekijäjärjestön välillä tarkoituksena
a) määrätä työolosuhteet ja työehdot, ja/tai
b) säädellä työnantajien ja työntekijöiden väliset suhteet, ja/tai
c) säädellä työnantajien tai heidän järjestöjensä ja yhden tai useamman työntekijäjärjestön väliset suhteet.
3 artikla
1. Mikäli kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä tunnustetaan työntekijäin edustajia koskevan yleissopimuksen, 1971, 3 artiklan b) kohdassa tarkoitettujen työntekijöiden edustajan olemassaolo, voidaan kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä määrätä missä laajuudessa tämän yleissopimuksen mukaan käsite "kollektiivinen neuvottelumenettely" käsittää myös mainittujen edustajien kanssa käytävät neuvottelut.
2. Milloin tämän artiklan 1 momentin mukaan käsite "kollektiivinen neuvottelumenettely" käsittää myös siinä mainittujen työntekijäin edustajien kanssa käytävät neuvottelut, on asianmukaisesti varmistettava, aina kun on tarpeen, ettei näiden edustajien olemassaoloa käytetä heikentämään asianomaisten työntekijäjärjestöjen asemaa.
II osaSoveltamistavat
4 artikla
Tämän yleissopimuksen määräykset on pantava täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä, mikäli niitä ei panna täytäntöön työehtosopimuksilla, välimiestuomioilla tai muulla kansallisen käytännön mukaisella tavalla.
III osaKollektiivisen neuvottelumenettelyn edistäminen
5 artikla
1. On ryhdyttävä kansallisten olosuhteiden mukaisiin toimenpiteisiin kollektiivisen neuvottelumenettelyn edistämiseksi.
2. Edellä 1 momentissa tarkoitetuilla toimenpiteillä on oltava seuraavat tavoitteet:
a) kollektiivisen neuvottelumenettelyn käytön tulisi olla mahdollinen kaikille työnantajille ja kaikille työntekijäryhmille, jotka toimivat tämän yleissopimuksen piiriin kuuluvilla aloilla;
b) kollektiivinen neuvottelumenettely olisi ulotettava asteittain koskemaan kaikkia tämän yleissopimuksen 2 artiklan a), b) ja c) kohdissa tarkoitettuja asioita;
c) työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä sovittavien menettelytapasäännösten aikaansaamista olisi edistettävä;
d) menettelytapasäännösten muuttuminen tai niiden riittämättömyys tai sopimattomuus ei saisi olla esteenä kollektiiviselle neuvottelumenettelylle;
e) työriitojen sovitteluelimet ja -tavat olisi suunniteltava sellaisiksi, että ne osaltaan edistävät kollektiivisen neuvottelumenettelyn käyttöä.
6 artikla
Tämän yleissopimuksen määräykset eivät ole esteenä sellaisten työelämän suhteita varten perustettujen järjestelmien toiminnalle, joissa kollektiivinen neuvottelumenettely sisältyy sovittelu ja/tai välimiesmenettelyyn tai -instituutioon, johon kollektiivisen neuvottelumenettelyn osapuolet osallistuvat vapaaehtoisesti.
7 artikla
Ennenkuin julkiset viranomaiset ryhtyvät kollektiivisen neuvottelumenettelyn tukemista ja edistämistä tarkoittaviin toimenpiteisiin, niiden tulee neuvotella ja mikäli mahdollista sopia toimenpiteistä työnantajain ja työntekijäin järjestöjen kanssa.
8 artikla
Kollektiivisen neuvottelumenettelyn edistämistä tarkoittavia toimenpiteitä ei saa suunnitella sellaisiksi tai soveltaa sillä tavalla, että ne ovat esteenä kollektiivisen neuvottelumenettelyn riippumattomuudelle.
IV osaLoppumääräykset
9 artikla
Tällä yleissopimuksella ei muuteta mitään aikaisempaa sopimusta tai suositusta.
10 artikla
Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.
11 artikla
1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.
3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.
12 artikla
1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.
2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.
13 artikla
1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.
2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan tulee kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.
14 artikla
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.
15 artikla
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.
16 artikla
1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin
a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 12 artiklan määräyksistä riippumatta uuden muutetun yleissopimuksen tullessa voimaan;
h) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.
2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.
17 artikla
Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.