11/1981

(a) Ellei nimenomaan toisin ole määrätty, sovelletaan näitä sääntöjä vain kansainvälisillä matkoilla liikennöiviin aluksiin.

(b) Kussakin luvussa on tarkemmin määritelty ne aluslajit, joihin luvun määräyksiä on sovellettava sekä soveltamisalan laajuus.

Ellei nimenomaan toisin määrätä, näissä säännöissä:

(a) "Säännöt" tarkoittavat tämän yleissopimuksen liitteessä annettuja sääntöjä.

(b) "Hallinto" tarkoittaa sen maan hallitusta, jonka lippua alus on oikeutettu käyttämään.

(c) "Hyväksytty" tarkoittaa hallinnon hyväksymää.

(d) "Kansainvälinen matka" tarkoittaa matkaa maasta, johon tätä sopimusta sovelletaan, tällaisen maan ulkopuolella olevaan satamaan tai päinvastoin.

(e) Matkustaja on jokainen muu henkilö kuin:

(i) aluksen Päällikkö ja laivaväkeen kuuluva tai muu, missä ominaisuudessa tahansa alukseen toimeen otettu tai siinä aluksen lukuun työskentelevä henkilö; ja

(ii) yhtä vuotta nuorempi lapsi.

(f) Matkustaja-alus on alus, joka kuljettaa enemmän kuin 12 matkustajaa.

(g) Lastialus on jokainen alus, joka ei ole matkustaja-alus.

(h) Tankkialus on lastialus, joka on rakennettu ja joka soveltuu tulenarkojen nesteiden kuljettamiseen irtolastina.

(i) Kalastusalus on alus, jota käytetään kalojen, valaiden, hylkeiden, mursujen tai muiden merieläinten pyyntiin.

(j) Atomikäyttöinen on alus, jossa on ydinvoimakoneisto.

(k) "Uusi alus" tarkoittaa alusta, jonka köli on laskettu tai joka on vastaavassa rakennusvaiheessa tämän sopimuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

(l) "Vanha alus" tarkoittaa alusta, joka ei ole uusi alus.

(m) Meripeninkulma on 1 852 metriä tai 6 080 jalkaa.

(a) Ellei nimenomaan toisin ole säädetty, näitä sääntöjä ei sovelleta:

(i) sota-aluksiin eikä joukkojenkuljetusaluksiin;

(ii) lastialuksiin, joiden bruttovetoisuus alittaa 500 tonnia;

(iii) aluksiin, jotka eivät kulje konevoimalla;

(iv) alkeellista rakennetta oleviin puualuksiin;

(v) huvialuksiin, joita ei käytetä kauppaan;

(vi) kalastusaluksiin.

(b) Lukuun ottamatta V luvun erikoismääräyksiä ei mitään näistä säännöistä sovelleta aluksiin, jotka liikennöivät yksinomaan Pohjois-Amerikan Suurilla Järvillä ja St. Lawrence joella, alueella, jonka rajana on idässä suora viiva Cap des Rosiers'in kärjestä Anticosti Island'in läntiseen kärkeen ja Anticosti Island'in pohjoispuolella 63 pituusaste.

(a) Aluksen, jota ei tavallisesti käytetä kansainvälisillä matkoilla, mutta joka poikkeuksellisissa olosuhteissa joutuu tekemään yhden kansainvälisen matkan, voi hallinto vapauttaa mistä tahansa näiden sääntöjen määräyksistä, ehdolla, että alus täyttää ne turvallisuusvaatimukset, jotka hallinnon mielestä ovat riittävät aluksen aiottua matkaa varten.

(b) Hallinto voi jokaiselle alukselle, jonka rakenne käsittää uudenlaisia osia, myöntää vapautuksen näiden sääntöjen II-1, II-2, III ja IV luvun määräyksistä, jos niiden soveltaminen vakavasti vaikeuttaisi tällaisten osien kehittämisen tutkimustyötä ja niiden asentamista käyttöön kansainvälisessä liikenteessä oleviin aluksiin. Jokaisen tällaisen aluksen on kuitenkin täytettävä ne turvallisuusmääräykset, jotka hallinnon käsityksen mukaan ovat riittävät aluksen tarkoitettuun käyttöön ja jotka ovat sellaiset, että aluksen riittävä turvallisuus kokonaisuutena on varmistettu ja ovat niiden valtioiden hallitusten hyväksyttävissä, joihin alus liikennöi. Hallinnon, joka myöntää tällaisen vapautuksen, on ilmoitettava järjestölle yksityiskohtaiset tiedot vapautuksesta ja sen syistä, joista järjestön on tiedotettava sopimushallituksille näiden viranomaisten tietoon saatettaviksi.

(a) Milloin näissä säännöissä vaaditaan, että alukseen on asennettava tai siinä pitää olla tietty tai tietyn tyyppinen laite, väline tai koje tai että siinä on käytettävä tiettyä ainetta tai sovellettava erityistä järjestelyä, voi hallinto sallia muun tai toista tyyppiä olevan laitteen, välineen tai kojeen tai muun aineen käyttämisen tai toisenlaisen järjestelyn soveltamisen tässä aluksessa, jos hallinto suoritettujen kokeiden perusteella tai muutoin on vakuuttunut siitä, että tällainen tai tämän tyyppinen laite, väline tai koje, tai tällainen aine tai sovellettava järjestely on vähintään yhtä tehokas kuin näissä säännöissä vaadittu.

(b) Jokaisen hallinnon, joka sallii näin vaihtoehtoisesti käytettävän jotakin muuta tai toista tyyppiä olevaa laitetta, välinettä, kojetta tai ainetta tai sovellettavan jotakin järjestelyä, on toimitettava tästä järjestölle yksityiskohtaiset tiedot sekä selostus mahdollisesti suoritetuista kokeista. Järjestön on tiedotettava nämä yksityiskohtaiset tiedot toisille sopimushallituksille näiden viranomaisten tietoon saatettaviksi.

Alusten tarkastus ja katsastus, mikäli ne koskevat niiden sääntöjen määräysten noudattamista ja vapautusten myöntämistä niistä, on sen maan viranomaisten toimitettava, missä alus on rekisteröity. Kunkin maan hallitus voi kuitenkin antaa tarkastuksen ja katsastuksen toimittamisen joko tarkoitusta varten nimitetyille katsastajille tai hyväksymilleen laitoksille. Joka tapauksessa asianomainen hallitus täysin takaa tarkastuksen ja katsastuksen perusteellisuuden ja tehokkuuden.

(a) Matkustaja-aluksessa on toimitettava jäljempänä selostetut katsastukset:

(i) katsastus ennen aluksen asettamista liikenteeseen;

(ii) määräaikainen katsastus kerran joka 12 kuukausi;

(iii) muita katsastuksia tarpeen vaatiessa.

(b) Edellä mainitut katsastukset on toimitettava seuraavasti:

(i) Ennen aluksen liikenteeseen asettamista toimitettavan katsastuksen tulee käsittää sen rakenteen, koneiston ja varusteiden täydellinen tarkastus, johon kuuluu aluksen pohjan ulkopuolinen ja kattiloiden sisä- ja ulkopuolinen tarkastus. Tämä katsastus on niin toimitettava, että saadaan varmuus siitä, että yleinen järjestely, rakennusaine ja rakenneosien mitat, kattilat ja muut paineastiat sekä niiden varusteet, pää- ja apukoneistot, sähkölaitteet, radiolaitteet, moottoripelastusveneiden radiosähkötyslaitteet, pelastusveneiden ja pelastuslauttojen siirrettävät radiolaitteet, hengenpelastusvälineet, palonsuojelu-, havaitsemis- ja sammutuslaitteet, tutka, kaikuluotain, hyrräkompassi, luotsitikkaat, mekaaniset luotsihissit ja muut varusteet täysin vastaavat tämän sopimuksen vaatimuksia sekä niitä lakeja, asetuksia, määräyksiä ja ohjesääntöjä, jotka hallinto on sopimuksen johdosta antanut aluksia varten siinä käytössä, mihin sen on tarkoitettu. Katsastus on myös niin toimitettava, että saadaan varmuus siitä, että alus kaikilta osiltaan ja varusteiltaan on joka suhteessa hyvin tehty sekä että aluksessa on valot ja merkkikuviot sekä ääni- ja hätämerkkilaitteet tämän sopimuksen ja voimassaolevan säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

(ii) Määräaikaisen katsastuksen tulee käsittää rakenteen, kattiloiden ja muiden paineastioiden, koneiston ja varusteiden tarkastus, johon kuuluu myös aluksen pohjan ulkopuolinen tarkastus. Katsastus on niin toimitettava, että saadaan varmuus siitä, että alus rakenteen, kattiloiden ja muiden paineastioiden sekä niiden varusteiden, pää- ja apukoneistojen, sähkölaitteiden, radiolaitteiden, moottoripelastusveneiden radiosähkötyslaitteiden, pelastusveneiden ja pelastuslauttojen siirrettävien radiolaitteiden, hengenpelastusvälineiden, palonsuojelu-, havaitsemis- ja sammutuslaitteiden, tutkan, kaikuluotaimen, hyrräkompassin, luotsitikkaiden, mekaanisen luotsihissin ja muiden varusteiden puolesta on hyväksyttävässä kunnossa ja sopiva siihen käyttöön, mihin se on tarkoitettu, ja että se vastaa tämän sopimuksen vaatimuksia sekä niitä lakeja, asetuksia, määräyksiä ja ohjesääntöjä, jotka hallinto sopimuksen johdosta on antanut. Aluksen valot ja merkkikuviot sekä äänimerkki- ja hätämerkkilaitteet on myös tarkastettava edellä mainitun katsastuksen yhteydessä sen varmistamiseksi, että ne täyttävät tämän sopimuksen ja voimassa olevan säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen määräykset.

(iii) Katsastus, olosuhteista riippuen joko täydellinen tai osittainen, on toimitettava aina kun on tapahtunut onnettomuus tai havaittu puutteellisuus, joka vaikuttaa aluksen turvallisuuteen tai sen hengenpelastusvälineiden tai muiden varusteiden tehokkuuteen tai täydellisyyteen, ja aina kun aluksessa on suoritettu huomattavia korjaus- tai uusimistöitä. Katsastus on niin toimitettava, että saadaan varmuus siitä, että välttämättömät korjaustyöt on kunnollisesti suoritettu, että niissä korjaus- tai uusimistöissä käytetyt aineet ja töiden suoritus ovat kaikin puolin hyväksyttävät ja että alus joka suhteessa täyttää tämän sopimuksen ja voimassa olevan säännöistä yhteensörmäämisen ehkäisemiseksi merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen sekä niiden lakien, asetusten, määräysten ja ohjesääntöjen vaatimukset, jotka hallinto sopimuksen johdosta on antanut.

(c) (i) Lakien, asetusten, määräysten ja ohjesääntöjen, joihin tämän säännön (b) kohdassa on viitattu, tulee joka suhteessa olla sellaiset, että saadaan varmuus siitä, että alus ihmishengen turvallisuuden kannalta on sovelias siihen käyttöön, mihin se on tarkoitettu.

(ii) Niissä on määrättävä muun muassa ne vaatimukset, jotka on otettava varteen suoritettaessa ensimmäisiä ja myöhempiä vesipaine- tai muita vaihtoehtoisina hyväksyttäviä koetuksia pää- ja apukattiloissa, liitoksissa, höyryputkissa, korkeapainesäiliöissä ja polttomoottorien polttoainetankeissa; niin myös käytettävät koetusmenetelmät ja kahden toisiaan seuraavan koetuksen välinen aika.

Lastialusten hengenpelastusvälineiden, lukuun ottamatta moottoripelastusveneen radiosähkötyslaitetta tai pelastusveneiden ja pelastuslauttojen siirrettäviä radiolaitteita, samoin kuin kaikuluotaimen, hyrräkompassin ja palonsammutuslaitteiden, joihin näiden sääntöjen II-1, II-2, III ja V lukua sovelletaan, katsastukset on toimitettava niin kuin matkustaja-aluksen katsastuksista on määrätty tämän luvun 7 säännössä, kuitenkin niin, että sanotun säännön (a) (ii) alakohdassa mainitun 12 kuukauden katsastuskauden sijasta sovelletaan 24 kuukautta. Uusien alusten palontorjuntakaaviot samoin kuin luotsitikkaat, mekaaniset luotsihissit, valot ja merkkikuviot ja äänimerkkilaitteet niin hyvin uusissa kuin vanhoissakin aluksissa on myös katsastettava sen varmistamiseksi, että ne täysin vastaavat tämän sopimuksen vaatimuksia sekä voimassaolevan säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen määräyksiä, milloin nämä ovat sovellettavissa.

Lastialusten radio- ja tutkalaitteet, joihin näiden sääntöjen IV ja V lukua sovelletaan, samoin kuin III luvussa vaaditut moottoripelastusveneen radiosähkötyslaitteet ja pelastusveneiden ja pelastuslauttojen siirrettävät radiolaitteet, on katsastettava niin kuin matkustaja-alusten ensimmäisistä ja myöhemmistä katsastuksista on tämän luvun 7 säännössä määrätty.

Lastialuksen runko, koneisto ja varusteet (lukuunottamatta niitä osia, joita lastialuksen varusteturvallisuuskirja, lastialuksen radiosähkötysturvallisuuskirja tai lastialuksen radiopuhelinturvallisuus kirja koskee) on katsottava aluksen valmistuttua ja sen jälkeen sillä tavoin ja sellaisin väliajoin, kuin hallinto katsoo tarpeellisiksi sen varmistamiseksi, että niiden kunto on kaikissa suhteissa hyväksyttävä. Katsastus on niin toimitettava, että saadaan varmuus siitä, että yleinen järjestely, rakennusaineet ja ainesmitat, höyrykattilat ja muut paineastiat sekä niiden varusteet, pää- ja apukoneistot, sähkölaitteet ja muut varusteet ovat joka suhteessa hyväksyttävät siihen liikenteeseen, mihin alus on tarkoitettu.

Sen jälkeen kun jokin aluksen katsastus on toimitettu tämän luvun 7, 8, 9 tai 10 säännön mukaisesti, ei aluksen rakenteellisessa järjestelyssä, koneistossa, varusteissa tai muussa, jota katsastus on käsittänyt, saa tehdä mitään muutosta ilman hallinnon suostumusta.

(a) (i) Todistuskirja, jota sanotaan matkustaja-aluksen turvallisuuskirjaksi, on tarkastuksen ja katsastuksen jälkeen annettava matkustaja-alukselle, joka täyttää II-1, II-2, III ja IV luvun vaatimukset ja muutkin näiden sääntöjen soveltuvat vaatimukset.

(ii) Todistuskirja, jota sanotaan lastialuksen rakenneturvallisuuskirjaksi, on katsastuksen jälkeen annettava lastialukselle, joka täyttää tämän luvun 10 säännön vaatimukset lastialusten katsastuksesta ja sovellettavissa olevat II-1 ja II-2 luvun vaatimukset, lukuun ottamatta määräyksiä palonsammutuslaitteista ja palontorjuntakaavioista.

(iii) Todistuskirja, jota sanotaan lastialuksen varusteturvallisuuskirjaksi, on tarkastuksen jälkeen annettava lastialukselle, joka täyttää soveltuvin osin II-1, II-2 ja III luvun vaatimukset ja muutkin näiden sääntöjen soveltuvat vaatimukset.

(iv) Todistuskirja, jota sanotaan lastialuksen radiosähkötysturvallisuuskirjaksi, on tarkastuksen jälkeen annettava lastialukselle, jossa on radiosähkötyslaite, joka täyttää IV luvun vaatimukset ja muutkin näiden sääntöjen soveltuvat vaatimukset.

(v) Todistuskirja, jota sanotaan lastialuksen radiopuhelinturvallisuuskirjaksi, on tarkastuksen jälkeen annettava lastialukselle, jossa on radiopuhelinlaite, joka täyttää IV luvun vaatimukset ja muutkin näiden sääntöjen soveltuvat vaatimukset.

(vi) Milloin alukselle annetaan vapautus näiden sääntöjen nojalla ja mukaisesti, on sille annettava tässä kohdassa määrättyjen todistuskirjojen lisäksi todistuskirja, jota sanotaan vapautuskirjaksi.

(vii) Matkustaja-aluksen turvallisuuskirjat, lastialuksen rakenneturvallisuuskirjat, lastialuksen varusteturvallisuuskirjat, lastialuksen radiosähkötysturvallisuuskirjat, lastialuksen radiopuhelinturvallisuuskirja: ja vapautuskirjat antaa joko hallinto tai jokin sen asianmukaisesti valtuuttama henkilö tai laitos. Kaikissa tapauksissa hallinnolla on täysi vastuu todistuskirjasta.

(b) Riippumatta tämän sopimuksen määräyksistä, jokainen todistuskirja, joka on annettu vuonna 1960 ihmishengen turvallisuudesta merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen nojalla ja mukaisesti ja joka on voimassa tämän sopimuksen tullessa todistuskirjan antaneen hallinnon osalta voimaan, pysyy voimassa kunnes sen voimassaoloaika mainitun yleissopimuksen I luvun 14 säännön mukaisesti päättyy.

(c) Sopimushallitus ei saa antaa todistuskirjoja vuonna 1960, 1948 tai 1929 ihmishengen turvallisuudesta merellä tehtyjen kansainvälisten sopimusten määräysten nojalla ja mukaisesti sen päivän jälkeen, jona hallituksen liittyminen tähän sopimukseen tulee voimaan.

Sopimushallitus voi hallinnon pyynnöstä katsastuttaa aluksen ja todettuaan, että näiden sääntöjen määräykset on täytetty, antaa todistuskirjat alukselle näiden sääntöjen mukaisesti. Jokaisessa näin annetussa todistuskirjassa tulee olla maininta siitä, että se on annettu sen maan hallituksen pyynnöstä, jossa alus on rekisteröity tai tulee rekisteröitäväksi. Sillä on oleva sama pätevyys kuin todistuskirjalla, joka on annettu tämän luvun 12 säännön mukaisesti ja se on tunnustettava tällaisen todistuskirjan arvoiseksi.

(a) Todistuskirjoja, lukuun ottamatta lastialuksen rakenneturvallisuuskirjaa, lastialuksen varusteturvallisuuskirjaa ja vapautuskirjaa, ei saa antaa 12 kuukautta pitemmäksi ajaksi. Lastialuksen verusteturvallisuuskirjaa ei saa antaa 24 kuukautta pitemmäksi ajaksi. Vapautuskirjat eivät saa olla voimassa pitempää aikaa kuin ne todistuskirjat, joihin ne liittyvät.

(b) Jos katsastus tapahtuu enintään kaksi kuukautta ennen kuin bruttovetoisuudeltaan vähintään 300 tonnin, mutta alle 500 tonnin alukselle annetun lastialuksen radiosähkötysturvallisuuskirjan tai lastialuksen radiopuhelinturvallisuuskirjan alkuperäinen voimassaoloaika päättyy, voidaan tämä todistuskirja peruuttaa ja alukselle antaa uusi todistuskirja, jonka voimassaoloaika päättyy 12 kuukautta edellä tarkoitetun päättymispäivän jälkeen.

(c) Jos alus todistuskirjan voimassaoloajan päättyessä ei ole sen maan satamassa, missä se on rekisteröity, hallinto voi pidentää todistuskirjan voimassaoloaikaa. Tällainen pidennys on myönnettävä vain sitä varten, että alus voi päättää matkansa maahan, missä se on rekisteröity tai missä se tullaan katsastamaan, ja tällöinkin vain tapauksissa, joissa tämä katsotaan asianmukaiseksi ja kohtuulliseksi.

(d) Todistuskirjan voimassaoloaikaa älköön täten pidennettäkö viittä kuukautta pitemmäksi ajaksi ja alus, jolle tällainen pidennys on myönnetty, ei saa saavuttuaan maahan, jossa se on rekisteröity, tai satamaan, jossa se tullaan katsastamaan, tämän pidennyksen nojalla lähteä tästä satamasta tai maasta saamatta uutta todistuskirjaa.

(e) Hallinto voi sellaiselle todistuskirjalle, jota tämän säännön edellä olevien määräysten nojalla ei ole pidennetty, myöntää jatkoaikaa enintään yhden kuukauden todistuskirjan voimassaolon päättymispäivästä lukien.

(a) Kaikki todistuskirjat on laadittava sen maan virallisella kielellä tai kielillä, joka ne antaa.

(b) Todistuskirjojen kaavan tulee olla näiden sääntöjen liitteenä olevien mallien mukainen. Annettavissa todistuskirjoissa tai niiden oikeaksi todistetuissa jäljennöksissä on tarkalleen seurattava todistuskirjojen mallien painetun osan järjestystä. Todistuskirjoihin tai niiden oikeaksi todistettuihin jäljennöksiin merkittävät tiedot on kirjoitettava latinalaisilla kirjaimilla ja arabialaisilla numeroilla.

Kaikki näiden sääntöjen nojalla annetut todistuskirjat tai niiden oikeaksi todistetut jäljennökset on pantava julki hyvin näkyvään ja helposti luoksepäästävään Paikkaan aluksessa.

Sopimushallituksen toimesta annetut todistuskirjat on toisten sopimushallitusten tunnustettava kaikkiin tämän sopimuksen edellyttämiin tarkoituksiin. Toisten sopimushallitusten on katsottava ne yhtä päteviksi kuin niiden itsensä antamat todistuskirjat.

(a) Jos aluksessa on jollakin tietyllä matkalla vähemmän henkilöitä kuin se kokonaismäärä, mikä on mainittu matkustaja-aluksen turvallisuuskirjassa ja aluksessa saa tämän vuoksi näiden sääntöjen mukaisesti olla vähemmän pelastusveneitä ja muita hengenpelastusvälineitä kuin mitä todistuskirjassa on mainittu, voi hallitus, henkilö tai laitos, joka on mainittu tämän luvun 12 tai 13 säännössä, antaa erillisen todistuskirjan liitteen.

(b) Tässä liitteessä on mainittava, että vallitsevissa olosuhteissa näiden sääntöjen määräyksiä ei ole rikottu. Se on liitettävä todistuskirjaan, jonka se korvaa hengenpelastusvälineiden ollessa kysymyksessä. Liite on voimassa vain sillä tietyllä matkalla, mitä varten se on annettu.

Jokainen alus, jolla on tämän luvun 12 tai 13 säännön mukaisesti annettu todistuskirja, on toisten sopimushallitusten satamissa näiden hallitusten asianmukaisesti valtuuttamien viranomaisten valvonnan alainen, sikäli kuin tämän valvonnan tarkoituksena on todeta, että aluksella on voimassa oleva todistuskirja. Tällainen todistuskirja on hyväksyttävä, jollei ole selviä perusteita otaksua, ettei aluksen tai sen varusteiden kunto olennaisesti vastaa tässä todistuskirjassa olevia tietoja. Tässä tapauksessa on valvontaa suorittavan viranomaisen ryhdyttävä toimenpiteisiin aluksen lähdön estämiseksi, kunnes se voi lähteä merelle tuottamatta vaaraa matkustajille tai laivaväelle. Siinä tapauksessa, että tämä valvonta johtaa asioihin puuttumiseen jossakin muodossa, valvontaa suorittavan viranomaisen on viipymättä ilmoitettava kirjallisesti sen maan konsulille, jossa alus on rekisteröity, kaikista niistä seikoista, joiden vuoksi asioihin puuttuminen on katsottu välttämättömäksi. Asiaa koskevat tiedot on ilmoitettava järjestölle.

Tämän sopimuksen suomia etuuksia ei voida vaatia alukselle, ellei sillä ole asianmukaisia voimassa olevia todistuskirjoja.

(a) Jokainen hallinto sitoutuu suorituttamaan tutkimuksen jokaisesta onnettomuudesta, mikä kohtaa sille kuuluvaa tämän sopimuksen määräysten alaista alusta, milloin se katsoo tutkimuksen voivan auttaa ratkaisemaan, mitkä muutokset nykyisiin sääntöihin saattaisivat olla toivottavia.

(b) Jokainen sopimushallitus sitoutuu toimittamaan järjestölle asianmukaiset tiedot näiden tutkimusten tuloksista. Mikään näihin tietoihin perustuva järjestön tiedonanto tai suositus ei saa paljastaa kyseessä olevia aluksia tai niiden kansallisuutta, eikä panna vastuuta alukselle tai henkilölle tai siihen vihjata.

1 sääntöSoveltaminen

2 sääntöMääritelmät

3 sääntöVuotopituus

4 sääntöTäyttymä

85 + 10 [(a - c)/v]

63 + 35 (a/v)

95 - 35 (b/v)

5 sääntöOsastojen sallittu pituus

A = [58,2/(L - 60)] + 0,18

(L = 131 tai suurempi) .. (I)

A = [190/(L - 198)] + 0,18

(L = 430 tai suurempi)

B = [30,3/(L - 42)] + 0,18

(L = 79 tai suurempi) .. (II)

B = [100/(L-138)] + 0,18

(L = 260 tai suurempi)

N = se matkustajamäärä, jonka alus saa kuljettaa ja

K = jokin seuraavista arvoista:

K:n arvo

pituus metreinä ja tilavuus kuutiometreinä 0,056 L

pituus jalkoina ja tilavuus kuutiojalkoina 0,600 L

Cs = 72 [(M + 2P1)/(V + P1 - P)] .... (III)

Cs = 72 [(M + 2P)/V] ... (IV)

F = A - [(A - B)(Cs - 23)/100] ... (V)

S = (3574 - 25L)/13 (L metreinä) =

(9382 - 20L)/34

F = 1 - [(1 - B)(Cs - S)/(123 - S)] ... (VI)

(L * L)/650 (metreinä) = (L * L)/7000 (jalkoina)

tai 50.

BB = 17,6/(L - 33) + 0,20 (L = 55 tai suurempi)

BB = 57,6/(L - 108) + 0,20 (L = 180 tai suurempi)

F = A - [(A - BB)(Cs - 23)/100]

S1 = (3,712 - 25L)/19 (L metreinä)

S1 = (1,950 - 4L)/10 (L jalkoina)

F = 1 - [(1 - BB)(Cs - S1)/(123 - S1)]

6 sääntöOsastoimista koskevat erityiset määräykset

7 sääntöVahingoittuneen aluksen vakavuus

Tilat Täyttymä

Lastille, hiilille ja varastoille varatut tilat 60

Asuntotilat 95

Koneistotilat 85

Nesteille tarkoitetut tilat 0 tai 95 *)

8 sääntöPainolastin ottaminen

9 sääntöSoppi- ja koneisto tilan laipiot, akselitunnelit, ym.

10 sääntöKaksoispohjat

11 sääntöOsastoimislastiviivojen määrääminen, merkitseminen ja kirjaaminen

12 sääntöVedenpitävien laipioiden ym. rakenne ja ensimmäinen koestus

13 sääntöAukot vedenpitävissä laipioissa

14 sääntöAukot ulkolaidoituksessa upporajan alapuolella

15 sääntöVedenpitävien ovien, valoventtiilien ym. rakenne ja ensimmäiset koestukset

16 sääntöVedenpitävien kansien, kuilujen ym. rakenne ja ensimmäiset koestukset

17 sääntöVedenpitävyys upporajan yläpuolella

18 sääntöMatkustaja-aluksen tyhjennyslaitteet

Tunnusluku Alle 30 30 ja yli

Pääkoneen käyttämä pumppu

(voidaan korvata yhdellä

itsenäisellä pumpulla) 1 1

Itsenäisiä pumppuja 2 3

d = 1,68 û[L (B + D)] + 25

d = {û[L (B + D)]/2500} + 1

19 sääntöMatkustaja-alusten ja lastialusten vakavuustiedot *

20 sääntöVaurion valvontakaaviot

21 sääntöVedenpitävien ovien ym. merkintä, määräaikainen kokeilu ja tarkastus

22 sääntöMerkinnät laivapäiväkirjaan

23 sääntöYleistä

24 sääntöSähköenergian päälähde matkustaja-aluksissa

25 sääntöSähköenergian varalähde matkustaja-aluksissa

26 sääntöSähköenergian varalähde lastialuksissa

27 sääntöVarotoimenpiteet sähköiskuja, tulipaloja ja muita sähkön aiheuttamia vaaroja vastaan

28 sääntöPeräytyslaitteet

29 sääntöOhjauslaitteet

30 sääntöSähkökäyttöiset ja sähköhydrauliset ohjauslaitteet

31 sääntöVaralaitteiden sijoitus matkustaja-aluksissa

32 sääntöYhteydet komentosillan ja konehuoneen välillä

(Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.211 (VII) vahvistamaan suositukseen lastialuksen ajoittain miehittämättömän koneistotilan turvallisuustoimenpiteistä niiden toimenpiteiden lisäksi, jotka yleensä katsotaan tarpeellisiksi miehitettyyn koneistotilaan nähden.)

(a) Tätä lukua sovellettaessa:

(i) Uusi matkustaja-alus on matkustaja-alus, jonka köli on lakskettu tai joka on vastaavassa rakennusvaiheessa tämän yleissopimuksen voimaantulopäivänä tai sen jälken, tai lastialus, joka on muutettu matkustaja-alukseksi mainittuna päivänä tai sen jälken; kaikkia muita matkustaja-aluksia pidetään vanhoina aluksina.

(ii) Uusi lastialus on lastialus, jonka köli on laskettu tai joka on vastaavassa rakennusvaiheessa tämän yleissopimuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

(iii) Aluksen, jolle tehdään korjauksia, muutoksia, muunnoksia ja näihin liittyvää varustelua, on edelleen täytettävä vähintään ne vaatimukset, joita alukseen on aikaisemmin sovellettu. Tällaisessa tapauksessa vanhan aluksen ei ole yleensä täytettävä uuden aluksen vaatimuksia vähemmässä määrin, kuin se ennen täytti. Huomattavampien korjausten, muutosten ja muunnosten sekä niihin liittyvän varustelun on oltava uuden aluksen vaatimusten mukaisia, mikäli hallinto pitää sitä järkevänä ja mahdollisena toteuttaa.

(b) Jollei nimenomaan ole toisin määrätty:

(i) Tämän luvun osan A sääntöjä 4-16 sovelletaan uusiin aluksiin.

(ii) Tämän luvun osaa B sovelletaan uusiin matkustaja-aluksiin, joiden matkustajamäärä on suurempi kuin 36.

(iii) Tämän luvun osaa C sovelletaan uusiin matkustaja-aluksiin, joiden matkustajamäärä on enintään 36.

(iv) Tämän luvun osaa D sovelletaan uusiin lastialuksiin.

(v) Tämän luvun osaa E sovelletaan uusiin tankkialuksiin.

(c) (i) Tämän luvun osaa F sovelletaan vanhoihin matkustaja-aluksiin, joiden matkustajamäärä on suurempi kuin 36.

(ii) Vanhojen matkustaja-alusten, joiden matkustajamäärä on enintään 36, ja vanhojen lastialusten on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(1) Kun kyseessä ovat alukset, joiden kölit oli laskettu tai jotka olivat vastaavanlaisessa rakennusvaiheessa ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1960 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen, on hallinnon varmistauduttava siitä, että ne vaatimukset, joita sovellettiin mainitun yleissopimuksen II luvun nojalla kyseisen luvun mukaisesti määritettyihin uusiin aluksiin, on §täytetry;

(2) kun kyseessä ovat alukset, joiden kölit oli laskettu tai jotka olivat vastaavanlaisessa rakennusvaiheessa ihmishengen turvaamisesta merellä vuonna 1948 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen, mutta ennen ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1960 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaantulopäivää, on hallinnon varmistauduttava siitä, että ne vaatimukset, joita sovellettiin vuoden 1948 yleissopimuksen II luvun nojalla kyseisen luvun mukaisesti määritettyihin uusiin aluksiin, on täytetty;

(3) kun kyseessä ovat alukset, joiden kölit oli laskettu tai jotka olivat vastaavanlaisessa rakennusvaiheessa ennen ihmishengen turvaamisesta merellä vuonna 1948 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaantulopäivää, on hallinnon varmistauduttava siitä, että ne vaatimukset, joita sovellettiin mainitun yleissopimuksen II luvun nojalla kyseisessä luvussa määritettyihin vanhoihin aluksiin, on täytetty.

(d) Sen lisäksi, että tämän säännön (c) (i) alakohdan vaatimuksia sovelletaan, on hallinnon ratkaistava, mitä niistä tämän luvun vaatimuksista, jotka eivät sisälly vuosien 1948 ja 1960 yleissopimusten II lukuun, on sovellettava tässä yleissopimuksessa määritettyihin vanhoihin aluksiin.

(e) Hallinto voi, jos se, ottaen huomioon kulkuvesien suojaisen luonteen ja ne olosuhteet, joiden vallitessa matka suoritetaan, katsoo tämän luvun jonkin tietyn määräyksen soveltamisen kohtuuttomaksi tai tarpeettomaksi, vapauttaa tällaisen määräyksen soveltamisesta omasta maastaan kotoisin olevat tietyt alukset tai alusryhmät, jotka matkallaan eivät etene 20 meripeninkulmaa kauemmaksi lähimmästä maasta.

(f) Kun kyseessä ovat matkustaja-alukset, joita käytetään erityismatkoilla kuljettamaan suuria määriä erityismatkojen matkustajia, kuten pyhiinvaellusmatkalla, voi hallinto todettuaan, että tämän luvun määräysten täyttämisen vaatiminen ei ole mahdollista, vapauttaa tällaiset, omasta maastaan kotoisin olevat alukset näistä vaatimuksista, sikäli kuin ne täyttävät täysin ne ehdot, jotka on esitetty

(i) erityismatkojen matkustaja-aluksista vuonna 1971 tehdyn sopimuksen liitteen säännöissä, ja

(ii) erityismatkojen matkustaja-alusten tilavaatimuksista vuonna 1973 tehdyn pöytäkirjan liitteen säännöissä, kun pöytäkirja tulee voimaan.

Tämän luvun tarkoituksena on saavuttaa aluksissa palosuojelulle, palonhavaitsemiselle ja palonsammutukselle mahdollisimman korkea taso. Seuraavat pääperiaatteet ovat tämän luvun sääntöjen pohjana ja ne on sisällytetty sääntöihin huomioiden tarkoituksenmukaisella tavalla alustyyppi ja kyseeseen tulevan palovaara:

(a) aluksen jakaminen pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin kuumuutta kestävin ja rakenteeseen kuuluvin rajapinnoin;

(b) asuntotilojen erottaminen aluksen muista osista kuumuuttakestävillä ja rakenteeseen kuuluvilla rajapinnoilla;

(c) palavien aineiden rajoitettu käyttö;

(d) palon havaitseminen siinä vyöhykkeessä, jossa se on alkanut;

(e) palon rajoittaminen siihen tilaan, jossa se on alkanut, ja sammuttaminen siellä;

(f) poistumisteiden ja palonsammutukseen pääsyn suojaaminen;

(g) palonsammutuslaitteiden välitön käytettävissäolo;

(h) lastista tulevan palavan höyryn syttymisvaaran pitäminen mahdollisimman pienenä.

Jollei nimenomaan ole toisin määrätty, niin tässä luvussa:

(a) "Palamaton aine" tarkoittaa ainetta, joka ei pala eikä kehitä kuumennettuna noin 750°C (1 382°F) palavia höyryjä itsesyttymiseen riittävää määrää, mikä on määritettävä säädetyllä koemenetelmällä hallintoa tyydyttävällä tavalla. Jokainen muu aine on palava aine.

(Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.270 (VII) vahvistamaan suositukseen laivanrakennusaineiden palamattomuuden vahvistamiseksi käytettävästä koemenetelmästä.)

(b) "Normaali polttokoe" on koe, jossa laipioita tai kansia vastaavat koekappaleet tutkitaan koeuunissa, jonka lämpötila noudattaa likimain normaalia aika-lämpötilakäyrää. Koekappaleen tulen puoleisen pinnan on oltava vähintään 4,65 neliömetriä (50 neliöjalkaa) ja korkeuden (tai kannen pituuden) 2,44 metriä (8 jalkaa) ja sen on vastattava mahdollisimman hyvin tarkoitettua rakennetta ja, jos rakenteeseen kuuluu liitoksia, siinä on oltava ainakin yksi liitos. Normaali aika-lämpötilakäyrä määritellään käyränä, joka kulkee jatkuvana seuraavien pisteiden kautta:

(c) ""A"-luokan rajapinnoiksi" luetaan laipiot ja kannet, joilta vaaditaan seuraavaa:

(i) Ne on rakennettava teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta;

(ii) ne on jäykistettävä tarkoituksenmukaisesti;

(iii) ne on rakennettava siten, että ne kykenevät estämään savun ja liekin läpipääsyn tunnin pituisen normaalin kokeen loppuun saakka;

(iv) ne on eristettävä hyväksytyllä palamattomilla aineilla siten, että tulen vastakkaisella puolella olevan pinnan keskimääräinen lämpötila ei nouse enempää kuin 139°C (250°F) alkulämpötilaa korkeammaksi ja että lämpötila ei nouse missään kohdassa - liitoskohdat mukaanlukien - enempää kuin 180°C (325°F) alkulämpötilaa korkeammaksi alla olevan taulukon mukaisessa ajassa:

(v) hallinto voi vaatia prototyyppilaipion tai -kannen koestettavaksi varmistuakseen siitä, että se täyttää edellä mainitut tiiviys- ja lämpötilannousuvaatimukset. *)

( *) Tässä viitataan järjestön päätöslauselmilla A.163 (ES.IV) ja A.215 (VII vahvistamaan suositukseen "A"- ja "B"-luokkien rajapintojen polttokoemenettelystä.)

(d) ""B"-luokan rajapinnoiksi" luetaan laipiot, kannet, välikatot tai vuoraukset, joilta vaaditaan seuraavaa:

(i) ne on rakennettava siten, että ne kykenevät estämään liekin läpipääsyn normaalin polttokokeen ensimmäisen puolen tunnin loppuun saakka;

(ii) niiden eristysarvon on oltava sellainen, että tulen vastakkaisella puolella olevan pinnan keskimääräinen lämpötila ei nouse enempää kuin 139°C (250°F) alkulämpötilaa korkeammaksi ja että lämpötila ei nouse missään kohdassa - liitokset mukaanlukien - enempää kuin 225°C (405°F) alkulämpötilaa korkeammaksi alla olevan luettelon mukaisessa ajassa:

(iii) ne on rakennettava hyväksytyistä palamattomista aineista ja kaikkien B-luokan rajapintojen rakenteessa ja asennuksessa käytettävien aineiden on oltava palamattomia, paitsi kun tämän luvun osien C ja D mukaan palavan aineen käyttöä ei ole kielletty, missä tapauksessa sille on oltava voimassa tämän kohdan (ii) alakohdassa määritelty lämpötilanousun rajoitus normaalin polttokokeen ensimmäisen puolen tunnin loppuun saakka;

(iv) hallinto voi vaatia prototyyppirajapinnan koestettavaksi varmistuakseen siitä, että se täyttää edellä mainitut tiiviys- ja lämpötilanousuvaatimukset. *)

( *) Tässä viitataan järjestön päätöslauselmilla A.163 (ESIV) ja A.215 (VII) vahvistamaan suositukseen "A"- ja "B"-luokkien rajapintojen polttokoemenettelyistä.)

(e) ""C"-luokan rajapinnat" on rakennettava hyväksytyistä palamattomista aineista. Niiden ei tarvitse täyttää vaatimuksia savun ja liekin läpipääsyn eikä lämpötilanousun rajoittamisen suhteen.

(f) "Jatkuvat "B"-luokan välikatot tai vuoraukset" ovat sellaisia "B"-luokan välikattoja tai vuorauksia, jotka päättyvät ainoastaan "A"- tai "B"-luokan rajapintaan.

(g) "Teräs tai muu samanarvoinen aine". Kun sanonta "teräs tai muu samanarvoinen aine" esiintyy, tarkoittaa "samanarvoinen aine" ainetta, jolla on sellaisenaan tai käytettävän eristyksen ansiosta samanarvoiset rakenne- ja tiiviysominaisuudet kuin teräksellä normaalissa palokokeessa kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen lopussa (esim. alumiiniseos sopivasti eristettynä).

(h) "Huono palonlevittämiskyky" tarkoittaa sitä, että pinta, jolla on sellainen ominaisuus, rajoittaa riittävästi palon leviämistä, mikä on määritettävä säädetyllä koemenetelmällä hallintoa tyydyttävällä tavalla.

(i) "Pystysuuntaisia päävyöhykkeitä" ovat sellaiset osastot, joihin aluksen runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on joettu A-luokan rajapinnoilla ja joiden keskipituus ei millään kannella yleensä ole suurempi kuin 40 metriä (131 jalkaa).

(j) "Asuntotiloja" ovat kokoontumistilat, käytävät, saniteettitilat, hytit, toimistot, laivaväen asunnot, parturit ja kampaamot, erilliset tarjoiluhuoneet ja komerot sekä muut vastaavanlaiset tilat.

(k) "Kokoontumistiloja" ovat ne asuntotilojen osat, joita käytetään halleina, ruokailuhuoneina ja salonkeina sekä muut vastaavanlaiset pysyvästi rajoitetut tilat.

(l) "Työskentelytiloja" ovat keittiöt, päätarjoiluhuoneet, varastot (erillisiä tarjoiluhuoneita ja komeroita lukuun ottamatta), postin- ja arvoesineiden säilytystilat, muut kuin koneistotiloihin kuuluvat työpajat sekä muut vastaavanlaiset tilat ja niihin johtavat kuilut.

(m) "Lastitiloja" ovat kaikki lastin kuljetukseen käytettävät tilat, lastiöljytankit mukaan luettuina, ja niihin johtavat kuilut.

(n) "Erityistiloja" ovat laipiokannen ylä- tai alapuolella olevia suljetut tilat, jotka on tarkoitettu sellaisten kulkuneuvojen kuljettamiseen, joiden kuljetuskoneiston polttoainesäiliöissä on polttoainetta sekä joihin ja joista tällaiset kulkuneuvot voidaan ajaa ja joihin matkustajat pääsevät.

(o) "A-kategorian koneistotiloja" ovat kaikki tilat, joissa on:

(i) polttomoottorikoneisto, jota käytetään joko pääkuljetuskoneistona tai muihin tarkoituksiin, kun tällaisen koneiston kokonaisteho on vähintään 373 kW, tai

(ii) öljylämmitteinen höyrykattila tai polttoöljynetusyöttölaite; ja tällaisiin tiloihin johtavat kuilut.

(p) "Koneistotiloja" ovat kaikki A-kategorian koneistotilat ja kaikki muut tilat, joissa on kuljetuskoneisto, höyrykattiloita, polttoöljynetusyöttölaite, höyrykoneita ja polttomoottoreita, generaattoreita ja suurempia sähkölaitteistoja, öljyntäyttöasemia, koneistoja, joita käytetään jäähdytykseen, aluksen vakavoittamiseen, ilmanvaihtoon ja ilmastointiin, ja vastaavanlaiset tilat; ja tällaisiin tiloihin johtavat kuilut.

(q) "Polttoöljynetusyöttölaite" on laite, jota käytetään polttoöljyn syöttämisessä öljylämmitteiseen höyrykattilaan, ja laite jota käytetään kuumennetun öljyn syöttämisessä polttomoottoriin, ja siihen kuuluvat kaikki öljypumput, öljysuodattimet ja öljynkuumentimet, joissa öljyä käsitellään suuremmalla paineella kuin 1,8 kiloa neliösenttimetrille (25 naulaa neliötuumalle).

(r) "Tarkkailuasemia" ovat tilat, joihin on sijoitettu aluksen radio tai tärkeimmät merenkulkulaitteet tai varavoimanlähde tai joihin on keskitetty palonseuranta- tai palontorjuntalaitteistoja.

(s) "Huoneet, joissa on rajoitetun palovaaran omaavia kalusteita ja sisustusaineita" tarkoittavat tämän luvun 20 säännössä huoneita (joko hyttejä, kokoontumistiloja, toimistoja tai muita asuntotiloja), joissa on rajoitetun palovaaran omaavia kalusteita ja sisustusaineita, mikä tarkoittaa, että:

(i) kaikki kiintokalusteet - kuten kirjoituspöydät, vaatekaapit, pukeutumispöydät, toimistopöydät, keittiökaapit - rakennetaan kokonaan hyväksytyistä palamattomista aineista sillä poikkeuksella, että näiden työtasoissa voidaan käyttää enintään 2 millimetrin (1/12 tuuman) paksuista palavaa pinnoitetta;

(ii) kaikissa irtokalusteissa - kuten tuoleissa, sohvissa, pöydissä - rungot ovat palamatonta ainetta;

(iii) kaikki pintaverhoiluaineet, verhot ja muut riippuvat neuletuotteet ovat hallintoa tyydyttävällä tavalla ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne eivät vastusta liekin leviämistä huonommin kuin villa, jonka pintatiheys on 0,8 kiloa neliömetrille ( 24 naulaa §neliöyardille);

(iv) kaikki lattiapäällysteet ovat hallintoa tyydyttävällä tavalla ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne eivät vastusta liekin leviämistä huonommin kuin samaan käyttöön tarkoitettu samanarvoinen villa-aine; ja

(v) kaikki laipioiden, vuorausten ja välikattojen näkyvissä olevat pinnat ovat huonosti paloalevittäviä.

(t) "Laipiokansi" on ylin kansi, johon vedenpitävät pitkittäislaipiot ulottuvat.

(u) "Kuollutpaino" on aluksen uppouman, joka on mitattu määrättyä kesävaralaitaa vastaavalla lastivesiviivalla vedessä, jonka tiheys on 1,025, ja aluksen kevytpainon välinen erotus metrisinä tonneina.

(v) "Kevytpaino" on aluksen uppouma metrisinä tonneina ilman lastia, polttoainetta, voiteluöljyä, painolastivettä, makeavesivarastoa ja syöttövesivarastoa, käyttövarastoa sekä ilman matkustajia ja miehistöä sekä heidän tavaroitaan.

(w) "Yhdistelmäalus" on tankkialus, joka on tarkoitettu kuljettamaan irtolastina öljyä tai vaihtoehtoisesti kiinteitä lasteja.

Kaikissa uusissa ja vanhoissa aluksissa on oltava pysyvästi julkipantuina aluksen päällystölle ohjeiksi yleisjärjestelypiirustukset, jotka osoittavat selvästi jokaisella kannella olevat tarkkailuasemat, A-luokan rajapintojen ympäröimät erilaiset palo-osasto, B-luokan rajapintojen ympäröimät osastot (jos on), sekä yksityiskohtaiset tiedot palohälytysjärjestelmistä, palonhavaitsemisjärjestelmistä ja sprinklerlaitoksesta (jos on), palonsammutuslaitteet, eri osastoihin, kansille ynnä muihin paikkoihin johtavat kulku tiet sekä ilmanvaihtojärjestelmän tietoineen tuulettimien kytkimien sijanneista, palopeltien sijainneista ja kuhunkin osastoon kuuluvien ilmanvaihtotuulettimien tunnusnumeroista. Vaihtoehtoisesti voidaan edellä mainitut yksityiskohtaiset tiedot julkaista hallinnon suostumuksella kirjasena, josta yksi kappale on annettava jokaiselle päällystöön kuuluvalle ja yksi kappale on pidettävä aina saatavilla aluksessa paikassa, johon pääsee helposti. Kaaviot ja kirjaset on pidettävä ajan tasalla ja kaikki muutokset on merkittävä niihin niin pian kuin mahdollista. Tällaisissa kaavioissa ja kirjasissa on merkinnöissä käytettävä kansallista kieltä. Jos tämä kieli ei ole englanti eikä ranska, niin aluksessa on oltava lisäksi käännös jommalle kummalle näistä kielistä. Lisäksi on ohjeet kaikkien palontorjuntaa ja palonrajoittamista varten aluksella olevien varusteiden ja laitteiden huollosta ja käytöstä pidettävä saatavilla yksissä kansissa paikassa, johon pääsee helposti.

(a) Palopumppujen kokonaisteho

(i) Matkustaja-aluksessa on vaadittujen palopumppujen kyettävä antamaan jäljempänä määrätyllä paineella palonsammutusta varten vesimäärä, joka on vähintään kaksi kolmannesta siitä vesimäärästä, mikä tyhjennyspumppujen on kyettävä imemään silloin, kun niitä käytetään aluksen tyhjentämiseen.

(ii) Lastialuksessa on vaadittujen palopumppujen, mahdollista varapalopumppua lukuun ottamatta, kyettävä antamaan määrätyllä paineella palonsammutusta varten vesimäärä, joka on vähintään neljä kolmannesta siitä vesimäärästä, mikä samat päämitat omaavan matkustaja-aluksen jokaisen itsenäisen tyhjennyspumpun on II-1 luvun 18 säännön vaatimusten mukaisesti kyettävä imemään, kun sitä käytetään aluksen tyhjentämiseen, mutta lastialuksessa ei palopumppujen vaaditun kokonaistehon kuitenkaan tarvitse olla suurempi kuin 180 kuutiometriä tunnissa.

(b) Palopumput

(i) Palopumppujen on toimittava itsenäisesti. Saniteetti-, painolasti-, tyhjennys- tai yleispumput voidaan hyväksyä palopumpuiksi, ehdolla, että niitä ei yleensä käytetä öljyn pumppuamiseen ja, jos niitä käytetään tilapäisesti polttoöljyn siirtoon tai pumppuamiseen, että missä on sopivat vaihtolaitteet.

(ii) (1) Matkustaja-aluksissa, joiden matkustajamäärä on suurempi kuin 36, on jokaisen vaaditun palopumpun tehon oltava vähintään 80 prosenttia tehosta, joka saadaan jakamalla vaadittu kokonaisteho vaadittujen palopumppujen vähimmäislukumäärällä, ja jokaisen tällaisen pumpun on milloin tahansa kyettävä antamaan vähintään vaaditut kaksi vesisiuhkua. Näiden palopumppujen on kyettävä syöttämään pääpaloputkistoon vettä vaadituin ehdoin.

Kun pumppuja on asennettu useampia kuin vaadittujen pumppujen vähimmäismäärä edellyttää, on tällaisten lisäpumppujen tehon oltava hallintoa tyydyttävä.

(2) Kaikissa muunlaisissa aluksissa on jokaisen vaaditun palopumpun - lukuun ottamatta tämän luvun 52 säännössä vaadittua varapumppua - tehon oltava vähintään 80 prosenttia tehosta, joka saadaan jakamalla vaadittu kokonaisteho vaadittujen palopumppujen lukumäärällä, ja jokaisen pumpun on milloin tahansa kyettävä syöttämään pääpaloputkistoon vettä vaadituin ehdoin.

Kun asennettujen pumppujen lukumäärä on vaadittua suurempi, on niiden tehon oltava hallintoa tyydyttävä.

(iii) Kaikkien palopumppujen yhteydessä on oltava varoventtiilit, jos pumput kykenevät kehittämään suuremman paineen, kuin mille vesiputket, palopostit ja paloletkut on suunniteltu. Nämä venttiilit on sijoitettava ja säädettävä niin, että ne estävät liian suuren paineen syntymisen missä tahansa pääpaloputkiston osassa.

(c) Paine pääpaloputkessa

(i) Pääpaloputken ja siitä paloposteihin lähtevien vesiputkien halkaisijoiden on oltava riittävän suuria kahden samanaikaisesti käynnissä olevan palopumpun suurimman vaaditun vesimäärän saamiseksi tehokkaasti käyttöön, kuitenkin niin, että lastialuksissa halkaisijan ei tarvitse olla suurempi kuin virtausmäärä 140 kuutiometriä tunnissa edellyttää.

(ii) Kahden palopumpun antaessa vettä tämän säännön (g) kohdan mukaisista suuttimista mistä kahdesta vierekkäisestä palopostista tahansa tämän kohdan (l) alakohdassa vaaditun määrän, on paineen kaikissa paloposteissa pysyttävä vähintään seuraavana:

(d) Palopostin lukumäärä ja sijoitus

Palopostien lukumäärän ja sijoituksen on oltava sellainen, että vähintään kaksi vesisuihkua, kumpikin eri palopostista ja toinen näistä yksikappaleisesta letkusta, ulottuu jokaiseen aluksen osaan, johon matkustajat tai laivaväki matkan aikana tavallisesti pääsevät.

(e) Putket ja palopostit

(i) Pääpaloputkia ei saa tehdä aineesta, joka menettää kuumuuden vaikutuksesta käyttökelpoisuutensa, ellei putkia ole suojattu riittävästi. Putket ja palopostit on sijoitettava niin, että paloletkut voidaan kytkeä helposti niihin.

Aluksissa, joissa saatetaan kuljettaa kansilastia, on palopostien oltava paikoissa, joihin on aina helppo päästä, ja putket on, mikäli se käytännössä on mahdollista, asennettava niin, että kansilasti ei Pääse niitä vahingoittamaan. Jollei aluksen jokaista palopostia varten ole varattu omaa letkua ja suihkuputkea, on aluksen kaikkien letkuliittimien ja suihkuputkien oltava täysin vaihtokelpoisia keskenään.

(ii) Kutakin paloletkua varten on oltava hana tai venttiili, jotta mikä tahansa paloletku voidaan irrottaa palopumppujen ollessa käynnissä.

(f) Paloletkut

Paloletkujen on oltava hallinnon hyväksymää ainetta ja tarpeeksi pitkiä antamaan vesisuihku joka paikkaan, missä niitä voidaan tarvita. Hallinto määrää letkujen suurimman pisuuden. Jokaiseen letkuun tulee kuulua suihkuputki ja tarpeelliset liittimet. Letkut, joita tässä luvussa sanotaan "paloletkuiksi", on kaikkine tarpeellisine laitteineen ja työkaluineen pidettävä käyttövalmiina hyvin näkyvissä paikoissa palopostien tai kytkentäkohtien lähellä. Lisäksi on matkustaja-alusten, joiden matkustajamäärä on suurempi kuin 36, sisätiloissa paloletkujen oltava jatkuvasti kytkettyinä paloposteihin.

(g) Suihkuputket

(i) Tätä lukua sovellettaessa on suihkuputKien suuttimien normaalihalkaisijoiden oltava 12 millimetriä (1/2 tuumaa), 16 millimetriä (5/8 tuumaa) ja 19 millimetriä (3/4 tuumaa) tai mahdollisimman lähellä näitä mittoja. Suurempia suutinkokoja voidaan sallia hallinnon suostumuksella.

(ii) Asunto- ja työskentelytiloissa ei vaadita suurempaa kuin 12 millimetrin (1/2 tuuman) suuttimia.

(iii) Koneistotiloja ja ulkotiloja varten on suuttimien koon oltava sellainen, että kahdesta suuttimesta saadaan suurin vesimäärä, jonka pienin palopumppu kykenee antamaan tämän säännön (c) kohdan mukaisella paineella, mutta 19 millimetriä (3/4 tuumaa) suurempia suutinkokoja ei tarvitse käyttää.

(iv) Koneistotiloissa tai vastaavanlaisissa tiloissa, joissa öljyn valuminen kannelle on mahdollista, on suihkuputkien oltava sellaisia, että niiden avulla voidaan suihkuttaa vettä öljyn päälle tai vaihtoehtoisesti niiden on oltava yhdistelmäsuihkuputkia.

(h) Kansainvälinen laituriliitin

Tässä luvussa alukseen asennettavaksi vaaditun kansainvälisen laituriliittimen laippojen standardimittojen on oltava seuraavan taulukon mukaisia:

Liiton on tehtävä aineesta, joka sopii työpaineelle 10,5 kiloa neliösenttimetrille (150 naulaa neliötuumalle). Laipan toisen puolen on oltava tasapinta ja sen toisella puolella tulee olla pysyvästi kiinnitetty liitin, joka sopii aluksen paloposteihin ja letkujen liittimiin. Laituriliitin on säilytettävä aluksessa yhdessä tiivisteen kanssa, joka sopii työpaineelle 10,5 kiloa neliösenttimetrille (150 naulaa neliötuumalle), sekä neljän 16 millimetrin (5/8 tuuman) paksuisen ja 50 millimetrin (2 tuuman) pituisen pultin ja kahdeksan aluslevyn kanssa.

(a) Mikäli sähkölämmittimiä käytetään, niiden on oltava kiiteästi asennettuja ja niiden rakenteen on oltava sellainen, että palovaara on mahdollisimman pieni. Sähkölämmittimissä ei saa olla sellaisia elementtejä, joista tuleva lämpö voi kärventää tai sytyttää tuleen vaatteita, verhoja tai muita vastaavanlaisia aineita.

(b) Filmejä, joiden perusaineena on selluloosanitraatti, ei saa käyttää elokuvalaitteissa.

(a) Kaikkien tulensammuttimien on oltava hyväksyttyä tyyppiä ja rakennetta.

(i) Vaadittujen nestekäsisammuttimien tilavuus ei saa olla suurempi kuin 13,5 litraa (3 gallonaa), eikä pienempi kuin 9 litraa (2 gallonaa). Muiden sammuttimien on oltava yhtä helposti käsiteltäviä kuin vastaavat 13,5 litran (3 gallonan) nestesammuttimet ja sammutustehoonsa nähden vähintään yhtä tehokkaita kuin 9 litran (2 gallonan) nestesammuttimet.

(ii) Hallinnon on määrättävä mitkä tulensammuttimet ovat samanarvoisia.

(b) Varalatauksia on pidettävä aluksessa hallinnon vaatima määrä.

(c) Tulensammuttimia, joissa oleva sammutusaine hallinnon mielestä joko itsestään tai odotettavissa olevissa käyttöolosuhteissa synnyttää mykyllisiä kaasuja siinä määrin, että tästä on vaaraa ihmisille, ei hyväksytä.

(d) Kannettavassa vaahdonkehitinyksikössä on oltava induktorityyppinen ilmavaahtosuutin, joka voidaan liittää paloputkistoon paloletkulla, sekä siirrettävä säiliö, jossa on vähintään 20 litraa (4 1/2 gallonaa) vaahtonestettä, ja yksi varasäiliö. Suuttimen on kyettävä kehittämään tehokasta vaahtoa, joka sopii öljypalon sammuttamiseen, vähintään 1,5 kuutiometriä (53 kuutiojalkaa) minuutissa.

(e) Tulensammuttimet on tarkastettava määräajoin ja koeteltava hallinnon vaatimalla tavalla.

(f) Yksi niistä käsisammuttimista, jotka on tarkoitettu käytettäväksi jossakin tietyssä tilassa, on sijoitettava lähelle tämän tilan sisäänkäytävää.

(a) Sellaisen palonsammutusaineen, joka hallinnon mielestä joko itsestään tai odotettavissa olevissa käyttöolosuhteissa synnyttää myrkyllisiä kaasuja siinä määrin, että tästä on vaaraa ihmiselle, käyttöä ei hyväksytä.

(b) Kun palonsammutusta varten on varauduttu kaasun suihkuttamiseen, on kaasun johtamiseen tarvittavissa putkissa oltava säätöventtiilit tai -hanat, joissa on selvät merkinnät ilmaisemassa ne osastot, joihin putket johtavat. Kaasun laskeminen vahingossa johonkin osastoon on sopivin toimenpitein estettävä. Kun lastitiloja, joissa on tällainen laitos palosuojelua varten, käytetään matkustajatiloina, on kaasuputket suljettava umpilaipoin sellaisen käytön ajaksi.

(c) Putkisto on suunniteltava siten, että palonsammutuskaasu saadaan leviämään tehokkaasti.

(d) (i) Kun hiilidioksidia käytetään sammutusaineena lastitiloissa, on käytettävissä olevan kaasumäärän oltava riittävä antamaan vapaata kaasua tilavuudeltaan vähintään 30 prosentti aluksen suurimman kaasutiiviisti suljettavan lastitilan koko tilavuudesta.

(ii) Kun hiilidioksidia käytetään sammutusaineena A-kategorian koneistotiloissa, on käytettävissä olevan kaasumäärän oltava riittävä antamaan vapaata kaasua vähintään niin paljon kuin suurempi seuraavista määristä osoittaa:

(1) 40 prosenttia suurimman tilan koko tilavuudesta, johon on luettava kuilun tilavuus sille korkeudelle saakka, missä sen vaakasuora poikkileikkauspinta-ala on 40 prosenttia tai vähemmän kysymyksessä olevan tilan vaakasuuntaisesta pinta-alasta, joka on mitattu tankinkaton ja konekuilun puolivälistä; tai

(2) 35 prosenttia suurimman tilan kokonaistilavuudesta kuilu mukaan luettuna.

Edellä mainitut prosenttimäärät voidaan vähentää 35 ja vastaavasti 30 prosentiksi lastialuksissa, joiden bruttovetoisuus on pienempi kuin 2 000 tonnia. Jos kahta tai useampaa A-kategorian koneistotilaa ei ole täysin erotettu toisistaan, niiden katsotaan muodostavan yhden osaston.

(iii) Jos A-kategorian koneistotilassa on ilmasäiliöissä olevan ilman vapaatilavuus sellainen, että sen purkautuessa tällaiseen tilaan tulipalon yhteydessä tällainen ilmanpurkautuminen vaikuttaisi vakavasti kiinteän palonsammutuslaitoksen tehokkuuteen, niin hallinnon on vaadittava hankittavaksi lisäerä hiilidioksidia.

(iv) Kun hiilidioksidia käytetään sammutusaineena sekä lastitiloissa että A-kategorian koneistotiloissa, kaasumäärän ei tarvitse olla surempi kuin mitä vaaditaan joko suurinta lastitilaa tai suurinta koneistotilaa varten.

(v) Tätä kohtaa sovellettaessa on kaasun tilavuudeksi laskettava 0,56 kuutiometriä yhtä kiloa (9 kuutiojalkaa yhtä naulaa) kohden.

(vi) Kun hiilidioksidia käytetään sammutusaineena A-kategorian koneistotiloissa, on kiinteän putkiston oltava sellainen, että 85 prosenttia kaasumäärästä voidaan laskea kysymyksessä olevaan tilaan kahden minuutin kuluessa.

(vii) Hiilidioksidipullojen säilytyshuoneet on sijoitettava turvalliseen ja helposti päästävään paikkaan ja niissä on oltava tehokas ilmanvaihto hallintoa tyydyttävällä tavalla. Tällaisiin säilytyshuoneisiin on kunkin sisäänkäynnin mieluummin oltava avokannelta ja joka tapauksessa sen on oltava riippumaton suojattavasta tilasta. Kulkuovien on oltava kaasutiiviitä. Laipioiden ja kansien, jotka muodostavat tällaisten huoneiden rajapinnat, on oltava kaasutiiviitä ja riittävästi eristettyjä.

(e) (i) Jos muuta kaasua kuin hiilidioksidia tai tämän säännön (f) kohdan mukaan sallitulla tavalla käytettävää höyryä kehitetään aluksessa ja käytetään sammutusaineena, niin sen on oltava polttoainepalon kaasumainen tuote, jossa happipitoisuus, hiilimonoksidipitoisuus, syövyttävät aineosaset ja kaikki kiinteät palavat hiukkaset on vähennetty pieninpään sallittuun määrään.

(ii) Jos tällaista kaasua käytetään sammutusaineena A-kategorian koneistotilojen suojana olevassa kiinteässä palosammutuslaitoksessa, on sen annettava samanarvoinen suoja, kuin kiinteällä hiilidioksidilaitoksella saataisiin.

(iii) Jos tällaista kaasua käytetään lastitilojen suojana olevassa kiinteässä palonsammutuslaitoksessa, on tällaista kaasua oltava saatavissa riittävästi syötettäväksi 72 tunnin ajan tunnissa vapaata kaasua määrä, joka on vähintään 25 prosenttia suurimman näin suojatun tilan kokonaistilavuudesta.

(f) Hallinnon ei tule yleensä sallia höyryn käyttöä sammutusaineena uusien alusten kiinteissä palonsammutuslaitoksissa. Jos hallinto sallii höyryn käytön, on sitä käytettävä ainoastaan rajoitetuilla alueilla vaaditun sammutusaineen lisänä ja sillä edellytyksellä, että höyryn syöttämiseen käytettävissä olevassa höyrykattilassa tai höyrykattiloissa kehittyy höyryä suurimman niin suojatus tilan kokonaistilavuuden kutakin 0,75 kuutiometriä kohden vähintään 1 kiloa tunnissa (12 kuutiojalkaa kohden vähintään 1 naula tunissa). Edellä mainittujen vaatimusten täyttämisen lisäksi on laitokset kaikin puolin tehtävä hallinnon määräysten mukaisesti ja sitä tyydyttävällä tavalla.

(g) Aluksessa on oltava laitteet, jotka automaattisesti antavat kuuluvia varoitusmerkkejä, kun palonsammutuskaasua lasketaan sellaiseen tilaan, johon henkilökunta tavallisesti pääsee. Varoituksen tulee kuulua hyvissä ajoin ennen kuin kaasua lasketaan.

(h) Kaikkien tällaisten kaasusammutuslaitosten käyttölaitteiden on oltava helposti luoksepäästävissä ja yksinkertaiset käyttää ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo.

(a) Koneistotilojen vaadittujen kiinteiden vaahtosammutuslaitosten on kyettävä purkamaan kiinteiden purkausaukkojen kautta enintään viidessä minuutissa vaahtomäärä, joka riittää peittämään 150 millimetrin (6 tuuman) paksuisella kerroksella suurimman yksittäisen alueen, jolle polttoöljyä saattaa levitä. Laitoksen on kyettävä kehittämään öljypalojen sammuttamiseen sopivaa vaahtoa. Vaahto on satava jakautumaan tehokkaasti putkiston ja säätöventtiilit tai -hanat sisältävän kiinteän järjestelmän kautta sopiviin purkausaukkoihin ja vaahto on saatava tehokkaasti suunnatuksi kiinteillä hajoittimilla suojattavassa tilassa oleviin muihin palovaarallisiin kohtiin. Vaahdon laajenemissuhde ei saa olla yli 12:1.

(b) Kaikkien tällaisten laitosten käyttölaitteiden on oltava helposti luoksepäästävissä ja yksinkertaiset käyttää ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo.

(a) (1) Koneistotilojen vaadittujen kiinteiden kevytvaahtosammutuslaitosten on kyettävä nopeasti purkamaan kiinteiden purkausaukkojen kautta vaahtoa määrä, joka riittää täyttämään suurinta suojattavaa tilaa vähintään syvyysvauhdilla 1 metri (3,3 jalkaa) minuutissa. Käytettävissä olevan vaahtonesteen määrän on riitettävä muodostamaan vaahtoa tilavuuden, joka on viisi kertaa suurimman suojattavan tilan tilavuus. Vaahdon laajenemissuhde ei saa olla yli 1000:1.

(ii) Hallinto voi sallia vaihtoehtoiset järjestelyt ja purkausmäärät, jos sen mielestä saavutetaan samanarvoinen suojelu.

(b) Vaahdonsyöttökanavien, vaahdonkehittimen ilmanottoaukkojen ja vaahtoyksikköjen lukumäärän on oltava hallinnon mielestä sellaiset, että saavutetaan tehokas vaahdonmuodostuminen ja -leviäminen.

(c) Vaahdonkehittimen siirtokanavisto on suunniteltava siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta vaahdon kehittämisessä käytettäviin laitteisiin.

(d) Vaahdonkehittimen, sen voimanlähteiden, vaahtonesteen ja laitoksen säätölaitteiden on oltava helposti luoksepäästävissä ja yksinkertaiset käyttää ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo.

(a) Koneistotilaan vaaditussa kiinteässä hajasuihkusammutuslaitoksessa on oltava hyväksyttyä tyyppiä olevat hajasuihkusuuttimet.

(b) Hajasuihkusuuttimien lukumäärän ja sijoituksen on oltava hallintoa tyydyttävät ja sellaiset, että taataan suojattaviin tiloihin tehokas keskimääräinen vedenjakaantuminen, jonka on oltava vähintään 5 litraa neliömetriä (0,1 gallonaa neliöjalkaa) kohden minuutissa. Katsottaessa korotetut vesimäärät tarpeellisiksi on näiden oltava hallintoa tyydyttävät. Suuttimia on asennettava kupujen, tankinkaton ja muiden sellaisten pintojen yläpuolelle, joille polttoöljyä saattaa levitä sekä myös koneistotiloissa olevien muiden erityisesti palolle alttiiden kohteiden yläpuolelle.

(c) Laitos voidaan jakaa lohkoihin, joiden jakeluventtiilejä on voitava säätää suojattavien tilojen ulkopuolella olevista paikoista, joihin on helppo päästä ja joihin pääsyä tulipalo ei heti estä.

(d) Laitoksessa on pidettävä tarpeellinen paine ja siihen vettä antavan pumpun on käynnistyttävä automaattisesti paineen alentuessa laitoksessa.

(e) Pumpun on kyettävä antamaan tarpeellisella paineella vettä samanaikaisesti kaikille laitoksen lohkoille samassa suojattavassa osastossa. Pumppu säätölaitteineen on sijoitettava sen tilan tai niiden tilojen ulkopuolelle, joita on suojattava. Hajasuihkusammutuslaitoksella suojattavassa tilassa tai tiloissa oleva tulipalo ei saa saattaa laitosta toimintakyvyttömäksi.

(f) Pumppua voidaan käyttää itsenäisellä polttomoottorikoneistolla, mutta jos se on riippuvainen tämän yleissopimuksen II-1 luvun säännön 25 tai vastaavasti säännön 26 vaatimusten mukaisen varageneraattorin syöttämästä tehosta, on tällaisen generaattorin käynnistyttävä itsestään vian tullessa pääverkkoon siten, että tämän säännön (e) kohdassa pumpulle vaadittu teho on heti saatavissa. Kun pumppua käyttää itsenäinen polttomoottorikoneisto, on se sijoitettava siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta koneiston ilmansaantiin.

(g) On ryhdyttävä varotoimenpiteisiin, että vedessä oleva lika tai putkissa, suuttimissa, venttiileissä ja pumpussa ehkä muodostuva ruoste ei tuki suuttimia.

(a) (i) Vaaditus automaattisen sprinkler-, palohälytys- ja palonhavaitsemislaitoksen on oltava aina toimintavalmis eikä sen käynnistäminen saa vaatia mitään toimenpiteitä laivaväen taholta. Sen on oltava märkäputkityyppinen, mutta pienet suojaamattomat lohkot voivat olla kuivaputkityyppisiä, jos tämä on hallinnon mielestä välttämätön varotoimenpide. Laitoksen kaikki kohdat, jotka voivat käytössä joutua alttiiksi jäätymiselle, on suojattava sopivalla tavalla jäätymistä vastaan. Se on pidettävä täytettynä ja tarpeellisen paineen alaisena ja sille on varmistettava tämän säännön mukaisesti keskeytymätön veden saanti.

(ii) Jokaisessa sprinklerlohkossa on oltava laitteet, joiden avulla voidaan automaattisesti antaa näkyvä ja kuuluva hälytysmerkki yhden tai useamman näyttölaitteen luona, kun jokin sprinklersuutin alkaa toimia. Tällaisten näyttölaitteiden on ilmaistava tulipalo ja sen sijainti kaikissa laitoksen palvelemissa tiloissa, ja ne on keskitettävä komentosillalle tai pääpaloasemalle, joiden on oltava siten miehitettyjä ja varustettuja, että varmistutaan siitä, että laitoksen kaikista hälytyksistä saadaan tieto jollekin vastuulliselle miehistön jäsenelle. Tällaiset hälytyslaitokset on rakennettava osoittamaan kaikki laitoksessa ilmenevät viat.

(b) (i) Sprinklersuuttimet on ryhmitettävä erillisiin lohkoihin, joista missään ei saa olla yli 200 sprinklersuutinta. Mikään sprinklerlohko ei saa palvella kahta useampaa kantta eikä se saa olla yhtä useammassa pystysuuntaisessa pääpalovyöhykkeessä. Hallinto voi sallia tällaisen sprinkerlohkon palvelevan useampaa kuin kahta kantta tai olevan useammassa kuin yhdessä pystysuuntaisessa pääpalovyöhykkeessä, jos sen mielestä aluksen suojaus tulipaloa vastaan ei täten heikkene.

(ii) Jokainen sprinklerlohko on voitava sulkea pelkästään yhdellä sulkuventtiilillä. Jokaisen lohkon sulkuventtiilin on oltava helposti luokse päästävissä ja sen sijainti on merkittävä selvästi ja pysyvästi. Sulkuventtiilien käyttö on estettävä asiaan kuulumattomilta henkilöiltä.

(iii) Jokaisen lohkon sulkuventtiilin luona ja keskusasemalla on oltava laitoksessa olevaa painetta osoittava mittari.

(iv) Sprinklersuuttimet eivät saa syöpyä meri-ilmastossa. Asunto- ja työskentelytiloissa sprinklersuuttimien on alettava toimia lämpötila-alueella 68-79°C (155-175°F), mutta sellaisissa tiloissa kuten kuivaushuoneissa, joissa korkeat lämpötilat ovat odotettavissa, voidaan toimintalämpötilaa nostaa enintään 30°C (54°F) tilan yläosassa vallitsevaa lämpötilaa korkeammaksi.

(v) Jokaisen näyttölaitteen luona on oltava esillä luettelo tai kaavio, jossa on esitetty kunkin lohkon kattamat tilat ja vyöhykkeen sijainti. Käytettävissä on oltava sopivat kokeilu- ja huolto-ohjeet.

(c) Spriklersuuttimet on sijoitettava tilan yläosaan ja ryhmitettävä sopiviin kuvioihin siten, että sprinklersuuttimien kattamalle nimellispinnalle saadaan vähintään 5 litraa neliömetriä (0,1 gallonaa neliöjalkaa) kohden minuutissa suuruinen keskimääräinen virtaama. Vaihtoehtoisesti hallinto voi sallia käytettäväksi sprinklersuuttimia, joissa sopivasti jakautunut muu vesimäärä on sellainen, että sen voidaan osoittaa hallintoa tyydyttävästi olevan vähintään yhtä tehokas.

(d) (i) Aluksessa on oltava painesäiliö, jonka tilavuus on vähintään kaksi kertaa tässä kohdassa määritetyn vesimäärän tilavuus. Säiliössä on pidettävä jatkuvasti makeaa vettä määrä, joka vastaa sitä vesimäärää, jonka tämän säännön (e) (ii) alakohdassa mainittu pumppu syöttäisi yhdessä minuutissa, ja säiliössä on ylläpidettävä sellainen ilmanpaine, että säiliössä jatkuvasti pidettävän makean veden tultua käytetyksi paine varmasti ei tule pienemmäksi kuin sprinklersuuttimien käyttöpaine lisättynä paineella, jonka säiliön pohjan ja laitoksen ylimmän sprinilersuuttimen välinen vesipatsas aiheuttaa. Säiliöön on voitava sopivalla tavalla lisätä painetta ilmanpaineen alennuttua ja makeaa vettä vesimäärän vähennyttyä. Säiliössä on oltava oikean vedenkorkeuden osoittamista varten mittalasi.

(ii) Meriveden pääsy säiliöön on estettävä.

(e) (i) Itsenäinen koneellinen pumppu on oltava pelkästään sitä varten, että sen avulla voidaan automaattisesti jatkaa veden purkautumista sprinklersuuttimista. Pumpun on käynnistyttävä automaattisesti paineen alennuttua laitoksessa ennen kuin painesäiliössä jatkuvasti pidettävä makea vesi on kokonaan kulutettu.

(ii) Pumpun ja putkiston on kyettävä ylläpitämään tarvittava paine ylimmän sprinklersuuttimen tasolla, jotta voidaan taata jatkuva vedensyöttö, joka riittää samanaikaisesti vähintään 280 neliömetrin (3 000 neliöjalan) pinnalle käytettäessä tämän säännön (c) kohdan mukaista virtaamaa.

(iii) Pumpun syöttöpuolella on oltava tarkistusventtiili, jossa on lyhyt avonainen laskuputki. Venttiilin ja putken tehollisen pinta-alan on oltava sellainen, että näiden kautta voidaan laskea pumpulta vaadittu vesimäärä siten, että samanaikaisesti ylläpidetään laitoksessa tämän säännön (d) (i) alakohdassa määritetty paine.

(iv) Pumppuun johtavan merivedensyöttöputken on mikäli mahdollista oltava tilassa, jossa pumppu on, ja sen on oltava sellainen, että aluksen ollessa vedessä ei ole tarpeen sulkea meriveden syöttöä pumppuun muusta syystä kuin pumpun tarkastuksen tai korjauksen takia.

(f) Sprinklerpumppu ja säiliö on sijoitettava paikkaan, joka on kohtullisen etäällä A-kategorian koneistotiloista, eikä niitä saa sijoittaa sellaiseen tilaan, joka vaaditaan suojattavaksi sprinklerlaitoksella.

(g) Merivesipumppua sekä automaattista hälytys- ja havaitsemislaitosta varten on oltava vähintään kaksi tehonlähdettä. Kun pumpun tehonlähteet ovat sähköisiä, on niinä oltava päägeneraattori ja tehon varalähde. Pumpun toinen tehonsyöttö on otettava pääkytkintaulusta ja toinen varakytkintaulusta pelkästään tätä tarkoitusta varten olevilla syöttöjohdoilla.

On vältettävä syöttöjohtojen vetämistä keittiöiden, koneistotilojen ja muiden erityisen palonarkojen suljettujen tilojen kautta, paitsi kun se on välttämätöntä sopivan kytkintaulun saavuttamiseksi, ja niiden on kuljettava lähellä sprinklerpumppua olevaan automaattiseen vaihtokytkimeen. Tämän kytkimen avulla on saatava tehonsyöttö pääkytkintaulusta niin kauan kuin sieltä on saatavissa tehoa, ja vian tullessa tähän tehonsyöttöön se kytkee automaattisesti syötön tulemaan varakytkintaulusta. Pääkytkintaulussa ja varakytkintaulussa on kytkimet merkittävä selvästi ja ne on yleensä pidettävä kytkettyinä. Näihin syöttöjohtoihin ei saa laittaa muita kytkimiä. Hälytys. ja havaitsemislaitoksen yhtenä tehonlähteenä on oltava varalähde. Polttomoottorin ollessa pumpun yhtenä voimanlähteenä on se - sen lisäksi, että sille on voimassa tämän säännön (f) kohdan vaatimukset - sijoitettava siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta koneiston ilmansaantiin.

(h) Aluksen pääpaloputkesta on oltava sprinklerlaitokseen yhdysputki, jossa on lukittava ja säädettävä takaiskuventtiili, joka estää virtauksen sprinklerlaitoksesta pääpaloputkeen.

(i) (i) Jokaisen sprinklerlohkon automaattisen hälytyksen kokeilua varten on oltava koeventtiili, jonka kautta saadaan yhden sprinklersuuttimen toimintaa vastaava vedenvirtaus. Jokaisen lohkon koeventtiili on sijoitettava lohkon sulkuventtiilin lähelle.

(ii) Laitoksen paineen alenemisesta aiheutuva pumpun automaattinen käynnistyminen on voitava kokeilla.

(iii) Yhdessä tämän säännön (a) (ii) alakohdassa mainitussa näyttölaitteessa on oltava kytkimet, joiden avulla voidaan kokeilla jokaisen sprinklerlohkon hälytyslaitteet ja osoittimet.

(j) Kutakin sprinklerlohkoa varten on oltava varasprinklersuuttimia hallinnon vaatima määrä.

Vaatimukset matkustaja-aluksille, joiden matkustajamäärä on suurempi kuin 36

(a) (i) Vaaditun automaattisen palohälytys- ja palonhavaitsemislaitoksen on oltava aina toimintavalmis eikä sen käynnistäminen saa vaatia mitään toimenpiteitä laivaväen taholta.

(ii) Jokaisessa ilmaisinlohkossa on oltava laitteet, joiden avulla voidaan automaattisesti antaa näkyvä ja kuuluva hälytysmerkki yhden tai useamman näyttölaitteen luona, kun jokin ilmaisin alkaa toimia. Tällaisten näyttölaitteiden on ilmaistava tulipalo ja sen sijainti kaikissa laitoksen palvelemissa tiloissa, ja ne on keskitettävä komentosillalle tai pääpaloasemalle, joiden on oltava siten miehitettyjä ja varustettuja, että varmistutaan siitä, että laitoksen kaikista hälytyksistä saadaan tieto jollekin vastuulliselle miehistön jäsenelle. Tällaiset hälytyslaitokset on rakennettava osoittamaan kaikki laitoksessa ilmenevät viat.

(b) Ilmaisimet on ryhmitettävä erillisiin lohkoihin, joista yksikään ei kata yli 50 tällaisen laitoksen palvelemaa huonetta ja joista yhdessäkään ei ole yli 100 ilmaisinta. Ilmaisinlohko ei saa palvella aluksen sekä vasemmalla että oikealla laidalla olevia tiloja eikä useammalla kuin yhdellä kannella olevia tiloja ja se saa ola ainoastaan yhdessä pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä. Hallinto voi sallia tällaisen ilmaisinlohkon palvelevan aluksen sekä vasenta että oikeaa laitaa tai useampaa kuin yhtä kantta, jos sen mielestä aluksen suojaus tulipaloa vastaan ei täten heikkene

(c) Laitoksen toiminnan on perustuttava epätavalliseen ilman lämpötilaan, poikkeavaan savupitoisuuteen tai muihin tekijöihin, jotka ilmaisevat alkamassa olevan tulipalon missä tahansa suojattavassa tilassa. Ilman lämpötilalle herkät laitokset eivät saa toimia alle 57°C (135°F) lämpötilassa ja niiden on alettava toimia vähintään 74°C (165°F) lämpötilassa, kun lämpötila kohoaa näihin arvoihin enintään 1°C (1,8°F) minuutissa. Mikäli hallinto katsoo aiheelliseksi, voidaan sallittua toimintalämpötilaa nostaa tilan yläosan korkeimman lämpötilan yli 30°C (54°F) verran kuivaushuoneissa ja vastaavanlaisissa tiloissa, joissa on tavallisesti korkea lämpötila. Savupitoisuudelle herkkien laitosten on alettava toimia lähetetyn valonsäteen voimakkuuden heiketessä hallinnon päättämän määrän. Hallinto voi hyväksyä muitakin yhtä tehokkaita toimintatapoja. Havaitsemislaitosta ei saa käyttää muuhun kuin palon havaitsemiseen.

(d) Ilmaisimet voivat antaa hälytyksen avaamalla tai sulkemalla piirin tai muulla tarkoitukseen sopivalla tavalla. Ne on sijoitettava tilan yläosaan ja ne on suojattava sopivalla iskuja ja fyysisiä vaurioita vastaan. Niiden on oltava sopivia käytettäviksi meri-ilmastossa. Ne on sijoitettava avoimeen paikkaan erilleen palkeista ja muista kappaleista, jotka saattaisivat estää kuumien kaasujen tai savun virtausta tuntoelimeen. Ilmaisinkytkimien, joiden toimiessa piiri sulkeutuu, on oltava sinetöityä tyyppiä ja piiriä on tarkkailtava jatkuvasti vikojen havaitsemiseksi.

(e) Jokaisessa tilassa, johon ilmaisinlaitteet vaaditaan on oltava vähintään yksi ilmaisin, ja sellaisessa tilassa on oltava vähintään yksi ilmaisin kansipinta-alan kutakin 37 neliömetriä (400 neliöjalkaa) kohden. Suurissa tiloissa ilmaisimet on sijoitettava säännöllisiin kuvioihin siten, että ilmaisimet ovat enintään 9 metrin (30 jalan) välimatkoin tai enintään 4,5 metrin (15 jalan) etäisyydellä laipiosta.

(f) Palohälytys- ja palonhavaitsemislaitoksen sähkölaitteilla on oltava ainakin kaksi tehonlähdettä, joista yhden on oltava varalähde. Tehonsyöttö on hoidettava pelkästään tähän tarkoitetuilla syöttöjohdoilla. Tällaisten syöttöjohtojen on kuljettava palonhavaitsemislaitoksen tarkkailuasemalla olevaan vaihtokytkimeen. On vältettävä johtojen vetämistä keittiöiden, koneistotilojen ja muiden erityisen palonarkojen suljettujen tilojen kautta, paitsi kun se on välttämätöntä palonilmaisun järjestämiseksi tällaisiin tiloihin tai sopivan kytkintaulun saavuttamiseksi.

(g) (i) Kunkin näyttölaitteen luona on oltava esillä luettelo tai kaavio, joka osoittaa kunkin lohkon kattamat tilat ja vyöhykkeen sijainnin. Kokeilua ja huoltoa varten on oltava käytettävissä sopivat ohjeet.

(ii) On huolehdittava siitä, että ilmaisimien ja näyttölaitteiden oikea toiminta voidaan kokeilla johtamalla ilmaisimiin kuumaa ilmaa tai savua.

(h) Kutakin ilmaisinlohkoa varten on oltava varailmaisimia hallinnon vaatima määrä.

Vaatimukset kaikille muille aluslajeille

(i) Kaikkien vaadittujen palonhavaitsemislaitosten on kyettävä automaattisesti ilmaisemaan tulipalon olemassaolo tai sen oireet ja myös sen sijainti. Näyttölaitteet on keskitettävä joko komentosillalle tai muille tarkkailuasemille, joista on suora viestiyhteys komentosillalle. Hallinto voi sallia, että näyttölaitteet jaetaan useille tarkkailuasemille.

(j) Matkustaja-aluksissa vaadittujen palonhavaitsemislaitosten sähkölaitteilla on oltava kaksi erillistä tehonlähdettä, joista toisen on oltava varalähde.

(k) Hälytyslaitteiden on annettava sekä kuuluvia että näkyviä merkkejä tämän säännön (i) kohdassa mainituilla päätarkkailuasemilla. Lastitilojen havaitsemislaitoksen ei tarvitse antaa kuuluvia hälytysmerkkejä.

Palomiehen varusteisiin kuuluu:

(a) Henkilökohtaiset varusteet:

(i) Suojavaatetus sellaisesta aineesta, joka suojaa ihoa palon synnyttämältä lämpösäteilyltä ja höyrystä aiheutuvilta palovammoilta ja polttohaavoilta. Ulkopinnan on oltava vettähylkivä.

(ii) Saappaat ja käsineet kumista tai muusta sähköäjohtamattomasta aineesta.

(iii) Jäykkärakenteinen kypärä, joka antaa tehokkaan suojan iskuja vastaan.

(iv) Hyväksyttyä tyyppiä oleva varmuussähkölamppu (käsilyhty), jonka valaisuaika on vähintään kolme tuntia.

(v) Hallinnon vaatimusten mukainen kirves.

(b) Hyväksyttyä tyyppiä oleva hengityslaite, joka voi olla joko:

(i) savukypärä tai savunaamari, johon kuuluu sopiva ilmapumppu ja niin pitkä ilmaletku, että se ulottuu avokannelta lastiruumien tai koneistotilojen kaikkiin kohtiin letkun kulkiessa luukkujen ja oviaukkojen kautta esteettömästi. Jos tämän kohdan vaatimusten täyttämiseksi tarvittaisiin yli 36 metriä (120 jalkaa) pitkä ilmaletku, on - sen mukaan mitä hallinto määrää - näiden laitteiden sijasta tai niiden lisäksi oltava paineilmahengityslaite, tai

(ii) paineilmahengityslaite, jonka on kyettävä toimimaan hallinnon määrittelemän ajan.

Jokaista hengityslaitetta varten on oltava riittävän pitkä ja luja tulenkestävä turvaköysi, joka voidaan kiinnittää säppihaalla laitteen kantohihnoihin tai - jotta vältyttäisiin hengityslaitteen irtoamiselta käytettäessä turvaköyttä erilliseen vyöhön.

Kaikissa uusissa ja vanhoissa aluksissa on palonsammutuslaitteet pidettävä hyvässä kunnossa ja niiden on oltava käyttövalmiita joka hetki matkan aikana.

Kun tässä luvussa on uusiin tai vanhoihin aluksiin määrätty jokin erityistä tyyppiä oleva laite, koje, sammutusaine tai järjestely, voidaan muunkin tyyppinen laite jne. sallia, mikäli se ei hallinnon mielestä ole teholtaan heikompi.

Runko, ylärakenteet, rakenteeseen kuuluvat laipiot, kannet ja kansirakennukset on tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta. Tämän luvun 3 (g) säännössä esitetyn terästä tai muuta samanarvoista ainetta koskevan määritelmän soveltamisessa on "kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen" oltava tämän luvun 20 säännön taulukoiden tiiviys- ja eritysarvojen mukainen. Esimerkiksi kun rajapinnalla kuten kansilla tai kansirakennusten sivuilla ja päädyillä - sallitaan olevan "B-0" palotiiviys, on "kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen" oltava puolen tunnin pituinen.

Siinä tapauksessa, kun rakenteen jokin osa on alumiiniseosta, on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

(a) A- ja B-luokan rajapinnoissa - lukuun ottamatta rakennetta, joka hallinnon mielestä ei ole kantava - on alumiiniseosteisten osien erityksen oltava sellainen, että rakenteen sisäosan lämpötila ei nouse yli 200° C (360° F) ympäristön lämpötilaa korkeammalle minään hetkenä kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen aikana normaalissa polttokokeessa.

(b) Pilareiden, palkkien ja muiden rakenneosien, jotka vaaditaan kannattamaan pelastusveneiden ja pelastuslauttojen säilytys-, vesillelasku- ja veneisiin ja lauttoihin siirtymistä varten olevia alueita sekä A- ja B-luokan rajapintoja, alumiiniseosteisten osien eristykseen on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseksi:

(i) että sellaisille osille, jotka kannattavat pelastusvene- ja pelastuslautta-alueita sekä A-luokan rajapintoja, tämän säännön (a) kohdassa esitetty lämpötilan nousun rajoittaminen on voimassa yhden tunnin ajan; ja

(ii) että sellaisille osille, jotka vaaditaan kannattamaan B-luokan rajapintoja, tämän säännön (a) kohdassa esitetty lämpötilan nousun rajoittaminen on voimassa puolen tunnin ajan.

(c) A-kategorian koneistotilojen yläpuolella olevat kannet ja konekuilut on rakennettava teräksestä ja eristettävä riittävästi ja niissä mahdollisesti olevat aukot on palon leviämisen estämiseksi järjestettävä ja suojattava asianmukaisesti.

(a) Runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on jaettava pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin A-luokan rajapinnoilla. Askelmien ja syvennysten määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä, mutta niiden ollessa välttämättömiä on myös niiden oltava A-luokan rajapintoja. Näiden rajapintojen eristysarvojen on oltava tämän luvun 20 säännön kyseeseen tulevien taulukoiden mukaisia.

(b) Pystysuuntaisia päävyöhykkeitä laipiokannen yläpuolella rajoittavien laipioiden on mikäli mahdollista - oltava välittömästi laipiokannen alapuolella olevien vedenpitävien osastoimislaipioiden jatkona.

(c) Näiden laipioiden on ulotuttava kannesta kanteen ja ulkolaidoitukseen tai muihin rajapintoihin.

(d) Kun pystysuuntainen päävyöhyke on jaettu vaakasuuntaisilla A-luokan rajapinnoilla vaakasuuntaisiin vyöhykkeisiin muodostamaan tarkoituksenmukaisen rajan aluksen sprinklerein varustettujen ja niitä ilman olevien vyöhykkeiden välille, on rajapintojen oltava yhtenäisiä pystysuuntaisen päävyöhykkeen muodostavien vierekkäisten laipioiden välillä ja niiden on ulotuttava aluksen ulkolaidoitukseen tai muihin ulkopintoihin ja ne on eristettävä tämän luvun 20 säännön taulukossa 3 esitettyjen paloeristys- ja palotiiviysarvojen mukaisesti.

(e) Erityisiä tarkoituksia varten suunnitelluissa aluksissa, kuten auto- ja junalautoissa, joissa pystysuuntaisten päävyöhykkeiden muodostavien laipioiden sijoittaminen tekisi aluksen käytön aiottuun tarkoitukseen mahdottomaksi, on näiden sijasta käytettävä samanarvoisia ja hallinnon erityisesti hyväksymiä järjestelyjä tulipalon hallitsemiseksi ja rajoittamiseksi.

Sikäli kuin aluksessa, jossa on erityistiloja, nämä tilat ovat soveltuvin osin tämän luvun 30 säännön määräysten mukaisia ja mikäli näiden määräysten täyttäminen olisi ristiriidassa tämän luvun tämän osan muiden vaatimusten kanssa, niin noudatetaan 30 säännön vaatimuksia.

(a) Kaikkien laipioiden, joiden ei vaadita olevan A-luokan rajapintoja, on oltava vähintään B-luokan tai C-luokan rajapintoja sen mukaan, mitä tämän luvun 20 säännön taulukoissa on määrätty. Kaikki tällaiset rajapinnat voidaan päällystää palavilla aineilla tämän luvun 27 säännön vaatimusten mukaisesti.

(b) Kaikkien käytävälaipioiden, joiden ei vaadita olevan A-luokkaa, on oltava B-luokan rajapintoja, jotka ulottuvat kannesta kanteen, seuraavin poikkeuksin:

(i) kun laipion molemmille puolille on asennettu jatkuvat B-luokan välikatot ja/tai vuoraukset, on jatkuvan välikaton tai vuorauksen takana olevan laipion osan oltava ainetta, joka paksuutensa ja kokoonpanonsa puolesta on hyväksyttävissä B-luokan rajapintojen rakenteessa mutta joiden vaaditaan täyttävän B-luokan tiiviysvaatimukset vain siinä määrin, kuin hallinnon mielestä on järkevää ja käytännössä mahdollista.

(ii) kun alus on suojattu tämän luvun 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerlaitoksella, niin B-luokan aineista tehdyt käytävälaipiot voivat päättyä käytävän välikattoon sikäli kuin tällainen välikatto on ainetta, joka paksuutensa ja kokoonpanonsa puolesta on hyväksyttävissä B-luokan rajapintojen rakenteessa. Tämän luvun 20 säännön vaatimuksista huolimatta tällaisten laipioiden ja välikattojen vaaditaan täyttävän B-luokan tiiviysvaatimukset vain siinä määrin kuin hallinnon mielestä on järkevää ja käytännössä mahdollista. Kaikkien tällaisissa laipioissa olevien ovien ja niiden kehyksien on oltava palamatonta ainetta ja ne on rakennettava ja asennettava paikoilleen siten, että saadaan aikaan hallintoa tyydyttävä tehokas tulenkestävyys.

(c) Käytävälaipioita lukuun ottamatta kaikkien laipioiden, joiden vaaditaan olevan B-luokan rajapintoja, on ulotuttava kannesta kanteen ja ulkolaidoitukseen tai muihin rajoittaviin pintoihin, mutta jos laipion molemmille puolille on asennettu jatkuvat B-luokan välikatot ja/tai vuoraukset, niin laipio voi päättyä jatkuvaan välikattoon tai vuoraukseen.

(a) Sen lisäksi, että laipioiden ja kansien palonkestävyydelle asetetut erityismääräykset, jotka on mainittu muualla tämän osan säännöissä, ovat voimassa, on kaikkien laipioiden ja kansien palonkestävyyden oltava vähintään sellainen, kuin tämän säännön taulukoissa 1-4 on esitetty. Kun aluksen erityisten rakennejärjestelyjen takia esiintyy vaikeuksia määritettäessä taulukoista joidenkin rajapintojen palonkestävyyden vähimmäisarvoa, on tämä arvo määritettävä hallintoa tyydyttävällä tavalla.

(b) Taulukoiden käytöstä ovat voimassa seuraavat vaatimukset:

(i) Taulukkoa l käytetään laipioille, jotka rajoittavat pystysuuntaisia päävyöhykkeitä tai vaakasuuntaisia vyöhykkeitä.

Taulukkoa 2 käytetään laipioille, jotka eivät rajoita pystysuuntaisia päävyöhykkeitä eivätkä vaakasuuntaisia vyöhykkeitä.

Taulukkoa 3 käytetään kansille, jotka muodostavat pykäliä pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä tai rajoittavat vaakasuuntaisia vyöhykkeitä.

Taulukkoa 4 käytetään kansille, jotka eivät muodosta pykäliä pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä eivätkä rajoita vaakasuuntaisia vyöhykkeitä.

(ii) Vierekkäisten tilojen välisten rajapintojen sopivan palonkestävyysarvon määrittämistä varten tilat luokitellaan niiden palovaarallisuuden mukaan luokkiin (1) -(14) alla esitetyn mukaisesti. Kun tilan sisältö ja käyttö ovat sellaiset, että syntyy epäilystä sen luokittamisesta tämän säännön mukaisesti, on sitä käsiteltävä tilana, jolla on soveltuvista tilaluokista ankarimmat rajapintavaatimukset. Kunkin luokan nimike on tarkoitettu olemaan enemmän tyypillinen kuin rajoittava. Kutakin luokkaa edustava suluissa oleva numero viittaa käytettävään sarake- ja rivinumeroon taulukoissa.

(1) Tarkkailuasemat

Tilat, joissa on tehon tai valaistuksen varalähteitä.

Ohjaamo ja karttahuone.

Tilat, joissa on aluksen radiolaitteita.

Palonvalvonta- ja palonseuranta-asemat.

Kuljetuskoneistotilan ulkopuolella oleva kuljetuskoneiston valvomo.

Tilat, joissa on keskitettyjä palohälytyslaitteita.

Tilat, joissa on keskitettyjä varakuulutusasemia ja -laitteita.

(2) Portaikot

Matkustajia ja miehistöä varten olevat sisäportaikot, hissit ja liukuportaat (muut kuin ne, jotka ovat kokonaan koneistotilojen sisällä) ja niihin liittyvät kuilut.

Tässä yhteydessä portaikkoa, joka on suljettu ainoastaan yhdellä tasolla, on pidettävä osana sitä tilaa, josta sitä ei ole erotettu palo-ovella.

(3) Käytävät

Matkustajien ja laivaväen käytävät.

(4) Pelastusveneiden ja pelastuslauttojen käsittely- ja siirtymisasemat

Avokansitilat ja suljetut kävelytilat, jotka muodostavat asemat, joissa pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin siirrytään ja joista näitä lasketaan.

(5) Avokansitilat

Avokansitilat ja suljetut kävelytilat, jotka ovat erillään asemista, joissa pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin siirrytään ja joista näitä lasketaan.

Ilmatila (ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkopuolella oleva tila).

(6) Vähäisen palovaaran omaavat asuntotilat

Hytit, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on rajoitettu palovaara.

Kokoontumistilat, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on rajoitettu palovaara.

Kokoontumistilat, joissa olevilla kalusteilla ja sisutusaineilla on rajoitettu palovaara ja joiden kansipinta-ala on pienempi kuin 50 neliömetriä (540 neliöjalkaa).

Toimistot ja lääkintätilat, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on rajoitettu palovaara.

(7) Kohtalaisen palo vaaran omaavat asuntotilat

Samat kuin edellä (6) alakohdassa, mutta niissä olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on muu kuin rajoitettu palovaara.

Kokoontumistilat, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on rajoitettu palovaara ja joiden kansipinta-ala on vähintään 50 neliömetriä (540 neliöjalkaa).

Erilliset kaapit ja pienet varastohuoneet asuntotiloissa.

Myymälät.

Elokuvaprojektorihuoneet ja filmien säilytystilat.

Erikoiskeittiöt (joissa ei ole avoliekkiä).

Siivousvälinekomerot (joissa ei säilytetä palavia nesteitä).

Laboratoriot (joissa ei säilytetä palavia nesteitä.

Apteekit.

Pienet kuivaushuoneet (kansipinta-ala enintään 4 neliömetriä (43 neliöjalkaa).

Arvoesineiden säilytystilat.

(8) Suurehkon palo vaaran omaavat asuntotilat

Kokoontumistilat, joissa olevilla kalusteilla ja sisustuksella on muu kuin rajoitettu palovaara ja joiden kansipinta-ala on vähintään 50 neliömetriä (540 neliöjalkaa).

Parturiliikkeet ja kauneussalongit.

(9) Saniteetti- ja vastaavanlaiset tilat

Yhteiset saniteettitilat, suihkuhuoneet, kylpyhuoneet, WC:t, jne.

Pienet pesulat.

Sisäuima-altaan alue.

Leikkaussalit.

Erilliset apukeittiöt asuntotiloissa.

Yksityiskäytössä olevien saniteettitilojen katsotaan olevan osa siitä tilasta, jossa ne sijaitsevat.

(10) Tankit, tyhjät tilat ja apukoneistotilat, joissa palovaara on vähäinen tai sitä ei ole ollenkaan

Vesitankit, jotka muodostavat osan aluksen rakenteesta.

Tyhjät tilat ja kuivatankit.

Apukoneistotilat, joissa on koneisto, jossa ei ole painevoitelujärjestelmää ja joissa palavien aineiden säilytys on kielletty, kuten:

ilmanvaihto- ja ilmastointikonehuoneet; vintturihuone; peräsinkonehuone; vakainhuone; huone, jossa on sähköinen potkurimoottori; huoneet, joissa on lohkokytkintauluja ja puhtaasti sähköisiä laitteita muita kuin öljytäyttöisiä sähkömuuntajia (yli 10 kVA); akselitunnelit ja putkitunnelit; tilat pumpille ja jäähdytyskoneistolle (jotka eivät käsittele tai käytä palavia nesteitä).

Edellä mainittuja tiloja palvelevat suljetut kuilut.

Muut suljetut kuilut kuten putki- ja kaapelikuilut.

(11) Apukoneistotilat, lastitilat, erityistilat, lasti- ja muut öljytankit sekä muut vastaavanlaiset tilat, joissa on kohtalainen palovaara

Lastiöljytankit.

Lastiruumat, lastikuilut ja -luukut.

Kylmähuoneet.

Polttoöljytankit (kun asennettu erilliseen tilaan, jossa ei ole koneistoa).

Akselitunnelit ja putkitunnelit, joissa saa säilyttää palavia aineita.

Luokan (10) apukoneistotilat, joissa on koneisto, jolla on painevoitelujärjestelmä, tai jossa saa säilyttää palavia aineita.

Polttoöljytäyttöasemat.

Tilat, joissa on öljytäyttöisiä sähkömuuntajia (yli 10 kVA).

Tilat, joissa on turbiinin ja mäntähöyrykoneen käyttämiä apugeneraattoreita ja teholtaan enintään 112 kW polttomoottorin käyttämiä varageneraattoreita, sprinkler-, hajasuihkulaitos- tai palopumppuja, pilssipumppuja, jne.

Erityistilat (käytetään ainoastaan taulukoita 1 ja 3).

Yllämainittuja tiloja palvelevat kuilut.

(12) Koneistotilat ja pääkeittiöt

Tilat, joissa on pääkuljetuskoneisto (muu kuin sähköinen potkurimoottori), ja höyrykattilahuoneet.

Muut kuin luokkien (10) ja (11) apukoneistotilat, joissa on polttomoottorikoneisto tai muita laitteita, joilla poltetaan, kuumennetaan tai pumpataan öljyä.

Pääkeittiöt ja niihin liittyvät aputilat.

Yllämainittuihin tiloihin johtavat kuilut ja konekuilut.

(13) Varastohuoneet, työpajat, tarjoiluhuoneet, jne.

Päätarjoiluhuoneet, jotka eivät ole keittiöiden yhteydessä.

Pääpesula.

Suuret kuivaushuoneet (kansipinta-ala yli 4 neliömetriä/43 neliöjalkaa).

Sekalaiset varastot.

Posti- ja matkatavarahuoneet.

Jätehuoneet.

Työpajat (ei osa koneistotiloista, keittiöistä, jne.).

TAULUKKO 1. LAPIOT, JOTKA RAJOITTAVAT PYSTYSUUNTAISIA PÄÄVYÖHYKKEITÄ TAI VAAKASUUNTAISIA VYÖHYKKEITÄ

(Taulukko on jätetty tästä pois, katso painettu sopimus.)

TAULUKKO 2. LAIPIOT, JOTKA EIVÄT RAJOITA PYSTYSUUNTAISIA PÄÄVYÖHYKKEITÄ EIVÄTKÄ VAAKASUUNTAISIA VYÖHYKKEITÄ

(Taulukko on jätetty tästä pois, katso painettu sopimus.)

TAULUKKO 3. KANNET, JOTKA MUODOSTAVAT PYKÄLIÄ PYSTYSUUNTAISISSA PÄÄVYÖHYKKEISSÄ TAI RAJOITTAVAT VAAKASUUNTAISIA VYÖOHYKKEITÄ

(Taulukko on jätetty tästä pois, katso painettu sopimus.)

TAULUKKO 4. KANNET, JOTKA EIVÄT MUODOSTA PYKÄLIÄ PYSTYSUUNTAISISSA PÄÄVVYHYKKEISSÄ EIVÄTKÄ RAJOITA VAAKASUUNTAISIA VYÖHYKKEITÄ

(Taulukko on jätetty tästä pois, katso painettu sopimus.)

(14) Muut tilat, joissa säilytetään palavia nesteitä

Lamppuhuoneet

Maalivarastot.

Varastot, joissa on palavia nesteitä (mukaan lukien väriaineet, lääkkeet, jne.).

Laboratoriot (joissa säilytetään palavia nesteitä)

(iii) Kun kahden tilan välisen rajapinnan palonkestävyydelle on esitetty yksi arvo, niin tätä arvoa käytetään kaikissa tapauksissa.

(iv) Taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta käytetään suurempaa määritettäessä sopiva palonkestävyysarvo rajapinnalle, joka on kahden tilan välillä, jotka ovat pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä tai vaakasuuntaisessa vyöhykkeessä, jota ei ole suojattu tämän luvun 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerlaitoksella, tai joka on tällaisten vyöhykkeiden välillä, joista kumpaakaan ei ole siten suojattu.

(v) Taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta käytetään pienempää määritettäessä sopiva palonkestävyysarvo rajapinnalle, joka on tämän luvun 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerlaitoksella suojatussa pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä tai vaakasuuntaisessa vyöhykkeessä olevien kahden tilan välissä tai joka on siten suojattujen vyöhykkeiden välissä. Kun sprinkleröity vyöhyke ja sprinkleröimätön vyöhyke ovat vierekkäin asunto- ja työskentelytilojen yhteydessä, käytetään vyöhykkeiden väliselle rajapinnalle taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta suurempaa.

(vi) Kun vierekkäiset tilat kuuluvat samaan tilaluokkaan ja taulukoissa esiintyy yläviite "1", niin tällaisten tilojen välille ei tarvitse asentaa laipiota tai kantta, jos se hallinnon mielestä on tarpeeton. Esimerkiksi tilaluokassa (12) laipiota ei tarvitse vaatia keittiön ja sen yhteydessä olevan apukeittiön välille, sikäli kuin apukeittiön laipiot ja kannet täyttävät keittiön rajapintojen palonkestävyysvaatimukset. Kuitenkin laipio vaaditaan keittiön ja koneistotilan välille, vaikka kumpikin tila on tilaluokassa (12).

(vii) Yläviitteen "2" esiintyessä taulukoissa voidaan pienempi arvo sallia ainoastaan, jos ainakin toinen vierekkäisistä tiloista on suojattu tämän luvun 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerlaitoksella.

(viii) Tämän luvun 19 säännön vaatimuksista huolimatta rajapintojen aineelle tai palon. kestävyydelle ei ole mitään erityisvaatimuksia kun taulukoissa esiintyy pelkästään viiva.

(ix) Hallinto määrää luokan (5) tilojen suhteen, käytetäänkö kansirakennusten ja ylärakenteiden päädyissä taulukon 1 tai 2 eristysarvoja ja käytetäänkö sääkansille taulukon 3 tai 4 eristysarvoja. Missään tapauksessa taulukoiden 1-4 vaatimukset tilaluokalle (5) eivät vaadi suljettavaksi tiloja, joita hallinnon mielestä ei tarvitse sulkea.

(c) Jatkuvat "B"-luokan välikatot tai vuoraukset niihin liittyvien kansien tai laipioiden yhteydessä voidaan hyväksyä muodostamaan kokonaan tai osaksi rajapinnalta vaaditun eristysarvon ja palonkestäyyyden.

(d) Hyväksyessään rakenteellisen palosuojelun yksityiskohtia on hallinnon huomioitava lämmönsiirtymisen vaara vaadittujen lämmön siirtymistä estävien rajapintojen liitos- ja päätykohdissa.

(a) Kaikkien matkustaja- ja laivaväen tilojen sekä koneistotiloja lukuun ottamatta tilojen, joissa laivaväki tavallisesti työskentelee, yhteydessä on oltava portaikkoja ja tikkaita siten järjestettyinä, että niitä myöten pääsee helposti kannelle, jossa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin. Erityisesti on täytettävä seuraavat määräykset:

(i) Laipiokannen alapuolella on jokaisesta vedenpitävästä osastosta tai vastaavanlaisesti rajoitetusta tilasta tai tilaryhmästä oltava kaksi poistumistietä, joista ainakin toinen on riippumaton vedenpitävistä ovista. Poikkeustapauksessa hallinto voi olla vaatimatta toista poistumistietä kiinnittäen erityistä huomiota tilojen luonteeseen ja sijaintiin sekä niissä yleensä oleskelevien tai työskentelevien henkilöiden lukumäärään.

(ii) Laipiokannen yläpuolella on jokaisesta pystysuuntaisesta päävyöhykkeestä tai vastaavanlaisesti rajoitetusta tilasta tai tilaryhmästä oltava vähintään kaksi poistumistietä, joista ainakin toinen johtaa pystysuuntaisen pakotien muodostavaan portaikkoon.

(iii) Ainakin toisena tämän säännön (a) (i) ja (ii) alakohdissa vaadituista poistumisteistä on oltava suljettu portaikko, johon on helppo päästä ja joka muodostaa yhtäjaksoisen suojan tulipaloa vastaan portaikon alapäästä kansille, joissa siirrytään vastaaviin pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin, tai portaikon yläpäähän - kumpi vain on korkeammalla. Kuitenkin hallinnon myönnettyä erivapauden tämän säännön (a) (i) alakohdan määräysten nojalla, on poistumisen voitava tapahtua tätä ainoata poistumistietä myöten turvallisesti hallintoa tyydyttävällä tavalla. Portaikkojen leveyden, lukumäärän ja jatkuvuuden on oltava hallintoa tyydyttävä.

(iv) Porraskuiluista alueille, joissa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin, johtavat kulkutiet on suojattava hallintoa tyydyttävällä tavalla.

(v) Hissien ei katsota muodostavan vaadittua poistumistietä.

(vi) Portaikkojen, jotka palvelevat ainoastaan yhtä tilaa ja siinä olevaa parveketta, ei katsota muodostavan vaadittua poistumistietä.

(vii) Jos radioasemalta ei pääse suoraan sääkannelle, niin sellaiselta asemalta on oltava kaksi poistumistietä.

(viii) Yli 13 metriä (43 jalkaa) pitkiä umpikäytäviä ei sallita.

(b) (i) Erityistiloissa on poistumisteiden lukumäärän ja sijoituksen oltava sekä laipiokannen alapuolella että yläpuolella hallintoa tyydyttäviä, ja yleensä on kannelle, jossa pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin siirrytään, pääsyn oltava vähintään yhtä turvallinen kuin tämän säännön (a) (i), (ii), (iii), (iv) ja (v) alakohdissa vaaditaan.

(ii) Koneistotilojen, joissa laivaväki yleensä työskentelee, yhdessä poistumisreitissä on vältettävä suoraa pääsyä erityistilaan.

(c) Jokaisesta koneistotilasta on oltava kaksi poistumistietä. Erityisesti on täytettävä seuraavat määräykset:

(i) Tilan ollessa laipiokannen alapuolella on kahden poistumistien muodostuttava joko:

(1) kaksista mahdollisimman etäällä toisistaan olevista terästikkaista, jotka johtavat tilan yläosassa oleville ja vastaavasti erillään oleville oville, joiden kautta päästään kansille, joissa siirrytään vastaaviin pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin. Toisissa näistä tikkaista on oltava yhtäjaksoinen suoja tulipaloa vastaan tilan alaosasta tilan ulkopuolella olevaan turvalliseen paikkaan saakka; tai

(2) yksistä terästikkaista, jotka johtavat tilan yläosassa olevalle ovelle, jonka kautta päästään kannelle, jossa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin, ja teräsovesta, jota voidaan käyttää kummaltakin puolelta ja jonka kautta on turvallinen kulkureitti kannelle, jossa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin.

(ii) Tilan ollessa laipiokannen yläpuolella on kahden poistumistien oltava mahdollisimman etäällä toisistaan ja ovien, joihin tällaiset poistumistiet johtavat, on oltava paikoissa, joista päästään kansille, joissa siirrytään vastaaviin pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin. Jos tällaiset poistumistiet vaativat käytettäväksi tikkaita, on niiden oltava terästä.

Aluksen bruttovetoisuuden ollessa alle 1 000 tonnia hallinto voi sallia jätettäväksi pois toisen poistumistien kiinnittäen erityistä huomiota tilan yläosan laajuuteen ja järjestelyyn; ja aluksen bruttovetoisuuden ollessa vähintään 1 000 tonnia hallinto voi sallia jätettäväksi pois toisen poistumistien mistä tahansa tällaisesta tilasta sikäli kuin joko ovelta tai terästikkailta on turvallinen poistumisreitti kannelle, jossa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin, kiinnittäen erityistä huomiota tilan luonteeseen ja sijaintiin sekä siihen, työskenteleekö tällaisessa tilassa tavallisesti ihmisiä.

(a) Kaikkien portaikkojen on oltava teräskehysrakennetta paitsi, jos hallinto sallii käytettäväksi jotakin muuta samanarvoista ainetta, ja niiden on oltava A-luokan rajapintojen muodostamissa kuiluissa, joissa olevissa aukoissa on varmat sulkemislaitteet seuraavin poikkeuksin:

(i) ainoastaan kaksi kantta yhdistävän portaikon ei tarvitse olla suljettu edellyttäen, että kannen palonkestävyys säilytetään asentamalla yhteen kohtaan kansien välille sopivat laipiot ja ovet. Kun portaikko on suljettu kansien väliltä yhdessä kohdassa, on tällainen porraskuilu suojattava tämän luvun 20 säännössä kansille esitettyjen taulukoiden mukaisesti.

(ii) kokoontumistilaan saa rakentaa avoimia portaikkoja sikäli, kuin ne ovat kokonaan tällaisen kokoontumistilan sisäpuolella.

(b) Porraskuiluista on oltava suora yhteys käytäviin ja niiden pinta-alan on oltava riittävä tungoksen syntymisen estämiseksi huomioon ottaen niitä hätätilanteessa todennäköisesti käyttävien henkilöiden lukumäärän. Siinä määrin kuin mahdollista, ei porraskuiluista saa päästä suoraan hytteihin, työvälinekomeroihin tai muihin suljettuihin tiloihin, joissa on palavia aineita ja joista tulipalo saattaa alkaa.

(c) Hissikuilut on rakennettava siten, että savun ja liekkien pääsy kannelta toiselle estyy, ja niissä on oltava sulkulaitteet, joiden avulla voidaan estää vetoa ja savun kulkeutumista.

(a) Kun sähköjohtoja, putkia, kuiluja, kanavia, jne. tai vyötteitä, palkkeja tai muita rakenneosia viedään A-luokan rajapintojen läpi, on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tulenkestävyys ei heikkene huomioon ottaen tämän säännön (g) kohdan määräykset.

(b) Kun ilmanvaihtokanavan on välttämättä kuljettava pystysuuntaisen päävyöhykkeen laipion läpi, on laipion kohdalle asennettava toimintavarma, itsestään sulkeutuva palopelti. Pelti on voitava sulkea myös käsin laipion kummaltakin puolelta. Säätökohdan luo on päästävä helposti ja se on merkittävä punaisella valoa heijastavalla värillä. Laipion ja pellin välisen kanavan on oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta ja - jos tarpeen eritysarvoltaan sellainen, että tämän säännön (a) kohta on täytetty. Pellillä on oltava ainakin laipion toisella puolella osoitin, joka näyttää, onko pelti aukiasennossa.

(c) Lastitilojen, erityistilojen, varastotilojen ja matkatavaratilojen välisiä sekä näiden tilojen ja sääkansien välisiä luukkuja lukuun ottamatta on kaikissa aukoissa oltava kiinteästi asennetut sulkulaitteet, joiden on oltava tulenkestävyydeltään vähintään yhtä tehokkaita kuin rajapinnat, joihin ne on asennettu.

(d) A-luokan rajapinnoissa olevien ovien ja ovikehysten sekä laitteiden, joilla varmistetaan ovien pysyminen suljettuina, on siinä määrin kuin käytännössä on mahdollista oltava yhtä tulenkestäviä ja estettävä savun ja liekkien läpipääsy yhtä tehokkaasti kuin laipiot, joissa ovet ovat. Tällaiset ovet ja ovikehykset on tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta. Vedenpitäviä ovia ei tarvitse eristää.

(e) Yhden henkilön on yksin kyettävä avaamaan ja sulkemaan jokainen ovi laipion kummaltakin puolelta.

(f) Pystysuuntaisten päävyöhykkeiden laipioissa ja porraskuiluissa olevien palo-ovien lukuun ottamatta koneellisesti toimivia vedenpitäviä ovia ja ovia, jotka tavallisesti ovat lukittuja, on oltava itsestään sulkeutuvia ja niiden on kyettävä sulkeutumaan sulkemista vastustavan kallistuman ollessa 3 1/2 astetta. Tarvittaessa on oven sulkeutumisvauhtia säädettävä siten, että estetään aiheeton vaara ihmisille. Lukuun ottamatta ovia, jotka tavallisesti ovat lukittuja, on kaikki ovet voitava laukaista vapaaksi aukiasennosta joko samanaikaisesti tai ryhmittäin tarkkailuasemalta ja myös yksittäin oven luota. Laukaisumekanismin on oltava sellainen, että ovi sulkeutuu itsestään tarkkailujärjestelmän rikkoutuessa; hyväksytyt koneellisesti toimivat vedenpitävät ovet katsotaan kuitenkin sopiviksi tähän tarkoitukseen. Kiinnipitohakoja, joita ei voida vapauttaa tarkkailuasemalta, ei sallita. Sallittaessa käytettäväksi kaksoisheitto-ovia on niissä oltava sellainen sulkemislaite, joka kytkeytyy itsestään käytettäessä ovilaukaisujärjestelmää.

(g) Kun tila on suojattu tämän luvun 12 säännön määräysten mukaisella automaattisella sprinklerlaitoksella tai siihen on asennettu jatkuva B-luokan välikatto, on kansissa, jotka eivät muodosta askelmia pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä ja jotka eivät ajoita vaakasuuntaisia vyöhykkeitä, olevat aukot suljettava riittävän tiiviisti ja tällaisten kansien on täytettävä A-luokan tiiviysvaatimukset siinä määrin, kuin hallinnon mielestä on järkevää ja käytännössä mahdollista.

(h) A-luokan tiiviysvaatimuksia ei sovelleta aluksen ulkopinnoissa lasiseinämiin, ikkunoihin eikä valoventtiileihin. Vastaavasti A-luokan tiiviysvaatimuksia ei sovelleta ylärakenteissa ja kansirakennuksissa oleviin ulko-oviin.

(a) Kun B-luokan rajapintoihin on tehty reikiä sähköjohtojen, putkien, kuilujen, kanavien, jne. läpivientiä varten tai ilmanvaihtoventtiilin, valaisimen tai vastaavanlaisen laitteen asentamisen takia, on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tulenkestävyys ei heikkene.

(b) B-luokan rajapinnoissa olevien ja ovikehyksien sekä laitteiden, joilla ovet pysyvät suljettuina, on oltava sellaiset, että niiden tulenkestävyys on siinä määrin kuin mahdollista yhtä tehokas kuin rajapinnalla, mutta ilmanvaihtoaukkoja voidaan sallia tällaisten ovien alaosissa. Kun tällainen aukko on ovessa tai sen alapuolella, ei tällaisen aukon tai tällaisten aukkojen kokonaisreikäpinta-ala saa ylittää 0,05 neliömetriä (78 neliötuumaa). Kun oveen on tehty tällainen aukko, on siihen laitettava palamattomasta aineesta tehty ritilä. Ovien on oltava palamattomia.

(c) B-luokan tiiviysvaatimuksia ei sovelleta aluksen ulkopinnoissa lasiseinämiin, ikkunoihin eikä valoventtiileihin. Vastaavasti B-luokan tiiviysvaatimuksia ei sovelleta ylärakenteissa ja kansirakennuksissa oleviin ulko-oviin.

(d) Kun on asennettu tämän luvun 12 säännön määräysten mukainen automaattinen sprinklerlaitos:

(i) on kansissa, jotka eivät muodosta askelmia pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä ja jotka eivät rajoita vaakasuuntaisia vyöhykkeitä, olevat aukot suljettava riittävän tiiviisti ja tällaisten kansien on täytettävä B-luokan tiiviysvaatimukset siinä määrin, kuin hallinnon mielestä on järkevää ja käytännössä mahdollista; ja

(ii) B-luokan aineista tehdyissä käytävälaipioissa olevat aukot on suojattava tämän luvun 19 säännön määräysten mukaisesti.

(a) Ilmanvaihtotuulettimet on yleensä sijoitettava siten, että eri tiloihin johtavat kanavat pysyvät saman pystysuuntaisen päävyöhykkeen sisäpuolella.

(b) Ilmanvaihtolaitoksen kulkiessa kansien läpi on sen lisäksi, mitä tämän luvun 23 säännössä vaaditaan kansien palotiiviydeltä, ryhdyttävä varotoimenpiteisiin, joilla pienennetään todennäköisyyttä, että savu ja kuumat kaasut kulkeutuisivat välikansitilasta toiseen laitoksen kautta. Tässä säännössä esitettyjen eristysvaatimusten lisäksi on pystysuuntaiset kanavat eristettävä tämän luvun 20 säännön kyseeseen tulevien taulukoiden vaatimusten mukaisesti.

(c) Kaikkien ilmanvaihtolaitosten päätuloaukot ja pääpoistoaukot on voitava sulkea sen tilan ulkopuolelta, joiden ilmanvaihtoon niitä käytetään.

(d) Muualla kuin lastitiloissa on ilmanvaihtokanavat tehtävä seuraavista aineista:

(i) Kanavat, joiden poikkipinta-ala on vähintään 0,075 neliömetriä (116 neliötuumaa), ja pystysuuntaiset kanavat, jotka palvelevat useamman kuin yhden kannen tiloja, on tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta.

(ii) Kanavat, joiden poikkipinta-ala on pienempi kuin 0,075 neliömetriä (116 neliötuumaa), on tehtävä palamattomista aineista. Kun tällaiset kanavat kulkevat A- tai B-luokan rajapintojen läpi, on kiinnitettävä erityistä huomiota rajapinnan palotiiviyden varmistamiseen.

(iii) Lyhyiden kanavaosien, joiden poikkipinta-ala on enintään 0,02 neliömetriä (31 neliötuumaa) ja pituus enintään 2 metriä (79 tuumaa) yleensä, ei tarvitse olla palamattomia sikäli kuin on täytetty kaikki seuraavat ehdot:

(1) kanavat on tehty hallintoa tyydyttävästi aineista, joilla on rajoitettu palovaara;

(2) kanavaa käytetään ainoastaan ilmanvaihtolaitoksen loppupäässä; ja

(3) kanava ei ole kanavaa pitkin mitattuna 0,6 metriä (24 tuumaa) lähempänä kohtaa, jossa kanava lävistää A- tai B-luokan rajapinnan mukaan lukien jatkuvat B-luokan välikatot.

(e) Kun porraskuilussa on ilmanvaihto, on kanava tai kanavat (jos on) johdettava tuuletinhuoneesta ilmanvaihtolaitoksen muista kanavista riippumattomasati, eivätkä ne saa palvella mitään muuta

(f) Lukuun ottamatta koneisto- ja lastitilojen ilmanvaihtoa ja sellaista vaihtoehtoista laitosta, joka saatetaan vaatia tämän säännön (h) kohdan nojalla, on kaikissa koneellisissa ilmanvaihtolaitteissa oltava ohjauslaitteet, jotka on ryhmitelty siten, että kaikki tuulettimet voidaan pysäyttää kahdesta erillisestä paikasta, joiden on sijaittava mahdollisimman kaukana toisistaan. Koneistotilojen koneellisen ilmanvaihdon ohjauslaitteet on myös ryhmiteltävä siten, että niitä voidaan käyttää kahdesta paikasta, joista toisen on oltava tällaisten tilojen ulkopuolella. Lastitilojen koneellisen ilmanvaihdon tuulettimet on voitava pysäyttää tällaisten tilojen ulkopuolella olevasta turvallisesta paikasta.

(g) Keittiöiden poistoilmakanavat on tehtävä A-luokan rajapinnoista, jos ne kulkevat asuntotilojen tai palavia aineita sisältävien tilojen kautta. Jokaisessa poistoilmakanavassa on oltava:

(i) rasvanerotin, joka voidaan irrottaa helposti puhdistusta varten;

(ii) palopelti kanavan alapäässä;

(iii) poistoilmatuulettimen pysäytyslaitteet, joita voidaan käyttää keittiöstä; ja

(iv) kiinteät laitteet, joilla voidaan sammuttaa kanavassa syttynyt palo.

(h) Koneistotilan ulkopuolella oleviin tarkkailuasemiin nähden on ryhdyttävä käytännössä mahdollisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tulipalon sattuessa säilyy tuuletus, näkyvyys ja savuttomuus, jotta niissä olevia koneita ja laitteita voidaan tarkkailla ja, että niiden toiminta jatkuu tehokkaasti. Ilman sisäänpuhallusta varten on oltava vaihtoehtoiset ja erilliset laitteet; näiden kahden puhalluslaitteen tuloilma-aukot on sijoitettava siten, että vaara savun imeytymisestä kumpaankin tuloilma-aukkoon samanaikaisesti on mahdollisimman vähäinen. Hallinto voi asiaa harkittuaan sallia, että näitä vaatimuksia ei tarvitse soveltaa tarkkailuasemiin, jotka ovat avokannella ja joista on aukkoja avokannelle päin, tai jos paikalliset sulkulaitteet olisivat yhtä tehokkaat.

(i) A-kategorian koneistotilojen ilmanvaihtokanavat eivät saa yleensä kulkea asuntotilojen, työskentelytilojen tai tarkkailuasemien kautta, mutta hallinto voi sallia helpotuksia tästä vaatimuksesta, mikäli:

(i) kanavat on tehty teräksestä ja eristetty A-60-luokan mukaisesti; tai

(ii) kanavat on tehty teräksestä ja niihin on asennettu automaattinen palopelti niiden lävistämän rajapinnan viereen ja ne on eristetty A-60 luokan mukaisesti koneistotilasta alkaen vähintään 5 metriä (16 jalkaa) palopellin jälkeen olevaan kohtaan saakka.

(j) Asuntotilojen, työskentelytilojen tai tarkkailuasemien ilmanvaihtokanavat eivät saa yleensä kulkea A-kategorian koneistotilojen kautta, mutta hallinto voi sallia helpotuksia tästä vaatimuksesta, jos kanavat on tehty teräksestä ja niiden lävistämien rajapintojen viereen asennetaan automaattiset palopellit.

(a) Asuntotilojen, työskentelytilojen ja tarkkailuasemien - lukuun ottamatta tiloja, joihin sovelletaan tämän luvun 23 säännön (h) kohdan ja 24 säännön (c) kohdan määräyksiä - sisäpuolella olevissa laipioissa olevat ikkunat ja valoventtillit on rakennettava siten, että näiden laipioiden vaadittu palotiiviys säilyy.

(b) Tämän luvun 20 säännön taulukoissa esitetyistä vaatimuksista huolimatta:

(i) Asuntotilojen, työskentelytilojen ja tarkkailuasemien ulkoseinissä on kaikkien ikkunoiden ja valoventtiilien kehykset tehtävä teräksestä tai muusta sopivasta aineesta. Lasi on kiinnitettävä metallisella lasituslistalla tai -kulmalla.

(ii) Erityistä huomiota on kiinnitettävä palonkestävyyteen ikkunoissa, jotka ovat avointen tai suljettujen pelastusveneiden ja pelastuslauttojen siirtymispaikkojen luona, ja ikkunoihin, jotka ovat tällaisten paikkojen alapuolella sellaisessa kohdassa, että niiden rikkoutuminen tulipalon aikana estäisi pelastusveneiden laskemisen tai niihin siirtymisen.

(a) Muualla kuin lastitiloissa, postihuoneissa, matkatavarahuoneissa tai työskentelytilojen jäähdytysosastoissa on kaikkien vuorausten, lattioiden, välikattojen ja eristeiden oltava palamatonta ainetta. Myös osittaisten laipioiden tai kansien, joita käytetään jakamaan tila käyttötarkoituksen tai taiteellisten näkökohtien takia, on oltava palamatonta.

(b) Eristyksen yhteydessä käytettyjen höyrysulkujen ja liimojen sekä kylmiölaitteiden putkiston eristyksen ei tarvitse olla palamatonta, mutta niiden määrä on pidettävä mahdollisimman vähäisenä ja niiden näkyviin jäävillä pinnoilla on oltava hallintoa tyydyttävä kyky vastustaa lieken leviämistä.

(c) Asuntotilojen ja työskentelytilojen laipioissa, vuorauksissa ja välikatoissa voi olla palava pinnoite kuitenkin niin, että tällaisen pinnoitteen paksuus ei saa ylittää 2 millimetriä (1/12 tuumaa) sellaisissa tiloissa paitsi käytävissä, porraskuiluissa ja tarkkailuasemilla, joissa se ei saa ylittää 1,5 millimetriä (1/17 tuumaa).

(d) Palavasta aineesta olevien päällysteiden, listojen, koristeiden ja pinnoitteiden kokonaistilavuus ei saa ylittää missään asunto- tai työskentelytilassa seinien ja välikattojen yhteenlasketun pinnan peittävän 2,5 millimetriä (1/10 tuumaa) paksun pinnoitteen tilavuutta. Aluksissa, joissa on tämän luvun 12 säännön määräysten mukainen automaattinen sprinklerlaitos, voi edellä mainittuun tilavuuteen kuulua myös C-luokan rajapinnan kokoamisessa mahdollisesti käytetty palava aine.

(e) Kaikilla käytävissä ja porraskuiluissa olevilla näkyvillä pinnoilla sekä asunto- ja työskentelytiloissa ja tarkkailuasemilla olevien piilossa tai luoksepääsemättömissä tiloissa olevilla pinnoilla on oltava huono palonlevittämiskyky. *)

( *) Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.166 (ES.IV) vahvistamiin aineiden palovaaraominaisuuksien arvioimista koskeviin ohjeisiin.)

(f) Kulkuteillä ja portaikoissa on kalusteiden määrä pidettävä mahdollisimman pienenä.

(g) Sisätilojen näkyvissä pinnoissa käytettävien maalien, lakkojen ja muiden viimeistelyaineiden on oltava sellaisia, että niistä ei hallinnon mielestä ole aiheetonta palovaaraa, eivätkä ne saa kehittää liiallisessa määrin savua tai muita myrkyllisiä aineita.

(h) Asunto- ja työskentelytiloissa ja tarkkailuasemilla mahdollisesti käytettävien kansialusmassojen on oltava hyväksyttyä ainetta, joka ei syty helposti tai lisää korkeissa lämpötiloissa myrkyllisyys- tai räjähdysvaaraa. *)

( *) Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.214 (VII) vahvistamiin parannettuihin tilapäisiin ohjeisiin kansialusmassojen koemenetelmistä.)

(i) Paperikorit on tehtävä palamattomista aineista ja niissä on oltava kiinteät sivut ja pohjat.

Aluksen kaikkiin osiin sovellettavat vaatimukset

(a) A- tai B-luokan rajapintojen läpi kulkevien putkien on oltava ainetta, jonka hallinto on hyväksynyt ottaen huomioon lämpötilan, jonka tällaisten rajapintojen vaaditaan kestävän. Öljyn tai palavien nesteiden johtamiseen käytettävien putkien on oltava ainetta, jonka hallinto on hyväksynyt ottaen huomioon palovaaran. Kuumuudessa helposti kelvottomiksi tulevia aineita ei saa käyttää ulkolaidassa olevissa valumisputkissa, saniteettiviemäreissä eikä muissa poistoputkissa, jotka ovat lähellä vesiviivaa ja joihin palon yhteydessä syntynyt vika lisäisi vuotovaaraa.

Asunto- ja työskentelytiloihin, tarkkailuasemiin, käytäviin ja portaikkoihin sovellettavat vaatimukset

(b) (i) Välikattojen, paneelien tai vuorausten takana olevat ilmatilat on jaettava sopivasti tiiviillä vedonestimillä, joiden etäisyys toisistaan on enintään 14 metriä (46 jalkaa).

(ii) Tällaisten tilojen, mukaan lukien portaikkojen, kuilujen yms. vuorausten takana olevat tilat, on oltava pystysuunnassa suljettuja jokaisen kannen kohdalla.

(c) Välikaton ja laipion rakenteen on oltava sellainen, että palosuojelun tehokkuutta vähentämättä palovartijat voivat havaita savun, joka on peräisin piilossa olevista ja luoksepääsemättömistä paikoista, jollei hallinto katso, että näissä paikoissa ei ole palonsyttymisvaaraa.

Jokaisessa aluksessa, johon tätä osaa sovelletaan, on asennettava kaikkialle jokaisessa erillisessä vyöhykkeessä - sekä pystysuuntaisessa että vaakasuuntaisessa - kaikkiin asunto- ja työskentelytiloihin ja, jos hallinto katsoo tarpeelliseksi, tarkkailuasemille, mutta ei tiloihin (kuten tyhjät tilat, saniteettitilat, yms.), joissa ei ole ilmeistä palovaaraa, joko:

(i) hyväksyttyä tyyppiä oleva, tämän luvun 12 säännön määräysten mukainen automaattinen sprinkler-, palohälytys- ja palonhavaitsemislaitos, joka on asennettava ja järjestettävä siten, että se suojaa tällaisia tiloja; tai

(ii) hyväksyttyä tyyppiä oleva, tämän luvun 13 säännön määräysten mukainen automaattinen palohälytys- ja palonhavaitsemislaitos, joka on asennettava ja järjestettävä siten, että se ilmaisee tällaisissa tiloissa olevan tulipalon.

Sekä laipiokannen yläpuolella että alapuolella oleviin erityistiloihin sovellettavat vaatimukset

(a) Yleistä

(i) Tämän säännön määräykset perustuvat pääperiaatteeseen, että - koska tavanomainen pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin jako ei ehkä ole käytännöllinen erityistiloissa - tällaisiin tiloihin täytyy saada samanarvoinen suojelu lähtien vaakasuuntaisten vyöhykkeiden perusajatuksesta ja käyttämällä niissä tehokkaita kiinteitä palonsammutuslaitoksia. Tässä säännössä vaakasuuntaiseen vyöhykkeeseen voi kuulua useammalla kannella olevia erityistiloja sillä ehdolla, että vyöhykkeen kokonaiskorkeus ei ylitä 10 metriä (33 jalkaa).

(ii) Kaikkia tämän luvun 23 ja 25 säännöissä esitettyjä vaatimuksia pystysuuntaisten vyöhykkeiden tiiviyden säilyttämisestä on sovellettava yhtäläisesti niihin kansiin ja laipioihin, jotka muodostavat vaakasuuntaiset vyöhykkeet toisistaan ja aluksen muista osista erottavat rajapinnat.

(b) Rakenteellinen suojelu

(i) Erityistiloja rajoittavat laipiot on eristettävä tämän luvun 20 säännön taulukossa 1 tilaluokalle (11) esitettyjen vaatimusten mukaisesti ja vaakasuuntaiset rajapinnat mainitun säännön taulukossa 3 tilaluokalle (11) esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

(ii) Komentosillalla on oltava osoitinlaitteet, joiden on osoitettava, onko jokin erityistiloihin tai niistä pois johtava palo-ovi suljettu.

(c) Kiinteä palonsammutuslaitos *)

( *) Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.123 (V) vahvistamaan suositukseen erityistilojen kiinteistä palonsammutuslaitoksista.)

Jokaiseen erityistilaan on asennettava hyväksytty kiinteä hajasuihkusammutuslaitos, joka on käsinohjattu ja suojaa tällaisessa tilassa kunkin kannen ja mahdollisesti ajoneuvotasojen kaikkia kohtia, mutta hallinto voi kuitenkin sallia käytettäväksi jotakin muuta kiinteätä palonsammutuslaitosta, joka on täysmittakaavassa tehdyllä kokeella, jossa olosuhteet ovat olleet erityistilassa olevaa vuotavan bensiinin paloa vastaavat, osoitettu vähintään yhtä tehokkaaksi tällaisessa tilassa olevan tulipalon hallitsemisessa.

(d) Kiertovartiointi ja havaitseminen

(i) Erityistiloissa on oltava tehokas kiertovartiointijärjestelmä. Jokaisessa tällaisessa tilassa, jossa jatkuvaa palovahtia ei ylläpidetä kiertovartioinnilla koko matkan ajan, on oltava hyväksyttyä tyyppiä oleva automaattinen palonhavaitsemislaitos.

(ii) Palonhälytyspainikkeita on oltava tarpeellinen määrä sopivasti sijoitettuina erityistiloihin ja yksi on sijoitettava tällaisten tilojen jokaisen poistumistien luo.

(e) Palonsammutuslaitteet

Jokaisessa erityistilassa on oltava:

(i) hyväksyttyä tyyppiä olevin letkuin ja yhdistelmäsuihkuputkin varustettuja paloposteja siten sijoitettuina, että vähintään kaksi vesisuihkua eri paloposteihin kiinnitetyistä yksikappaleisista letkuista ulottuu tällaisen tilan jokaiseen kohtaan;

(ii) vähintään kolme vesisumuputkea;

(iii) yksi tämän luvun 7 (d) säännön mukainen kannettava kehitinyksikkö edellyttäen, että aluksessa on käytettävissä tällaisissa tiloissa vähintään kaksi sellaista yksikköä; ja

(iv) hyväksyttyä tyyppiä olevia käsisammuttimia sellainen määrä, joka on hallinnon mielestä riittävä.

(f) Ilmanvaihtolaitos

(i) Erityistiloja varten on oltava tehokas koneellinen ilmanvaihtolaitos, joka riittää antamaan vähintään 10 ilmanvaihtoa tunnissa. Tällaisten tilojen ilmanvaihtolaitoksen on oltava täysin erillään muista ilmanvaihtolaitoksista ja sen on oltava toiminnassa koko sen ajan, kun tällaisissa tiloissa on kulkuneuvoja. Hallinto voi vaatia suuremman ilmanvaihtoluvun kulkuneuvoja lastattaessa ja purettaessa.

(ii) Ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kerrostuminen ja ilmataskujen muodostuminen estyvät.

(iii) Aluksessa on oltava laitteet, jotka ilmaisevat komentosillalle vaaditun ilmanvaihtotehokkuuden häviämisen tai heikkenemisen.

Ainoastaan laipiokannen yläpuolella oleviin erityistiloihin sovellettavat lisämääräykset

(g) Valumisaukot

Ottaen huomioon merkityksellisen vakavuuden heikkenemisen, joka voisi aiheutua kannelle tai kansille kerääntyvistä suurista vesimääristä kiinteän hajasuihkulaitoksen käytön seurauksena, on valumisaukot asennettava siten, että varmistetaan sellaisen veden nopea poistuminen suoraan yli laidan.

(h) Varotoimenpiteet palavien höyryjen syttymistä vastaan

(i) Laitteet, jotka voivat muodostaa palavan höyryn syttymislähteen, ja erityisesti sähkölaitteet ja -johdotus on asennettava vähintään 450 millimetriä (18 tuumaa) kannen yläpuolelle, paitsi jos hallinto katsoo, että sellaisten sähkölaitteiden tai -johdotusten asentaminen tämän tason alapuolelle on tarpeen aluksen turvallisen käytön vuoksi, niin sellaisten sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava hyväksyttyjä käytettäviksi räjähtävässä bensiinin ja ilman seoksessa. Korkeammalle kuin 450 millimetriä (18 tuumaa) kannen yläpuolelle asennettujen sähkölaitteiden on oltava tyyppiä, joka on suljettu ja suojattu siten, että kipinöinti estyy. Vertailupintana tasolle, joka on 450 millimetriä (18 tuumaa) kannen yläpuolella, on katsottava olevan jokainen kansi, jossa kulkuneuvoja kuljetetaan ja johon räjähtäviä höyryjä saatetaan odottaa kerääntyvän.

(ii) Poistoilmakanavaan asennettujen sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyyppiä, joka hyväksytään käytettäväksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa, ja niiden poistokanavassa oleva läpivienti on sijoitettava turvalliseen kohtaan huomioon ottaen muut mahdolliset syttymislähteet.

Ainoastaan laipiokannen alapuolella oleviin erityistiloihin sovellettavat lisämääräykset

(i) Kupuveden pumppaus ja tyhjennyslaitteet

Ottaen huomioon merkityksellisen vakavuuden heikkenemisen, joka voisi aiheutua kannele tai tankkikatolle kerääntyvistä suurista vesimääristä kiinteän hajasuihkulaitoksen käytön seurauksena, voi hallinto vaatia enemmän pumppaus- ja tyhjennyslaitteita kuin tämän yleissopimuksen II-1 luvun 18 säännössä vaaditaan.

(j) Varotoimenpiteet palavien höyryjen syttymistä vastaan

(i) Mahdollisesti asennettavien sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyypiltään sopivia käytettäviksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa. Muita laitteita, jotka voivat muodostaa palavien höyry]en syttymislähteen, ei sallita.

(ii) Poistoilmakanavaan asennettujen sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyyppiä, joka hyväksytään käytettäväksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa, ja niiden poistokanavassa oleva läpivienti on sijoitettava turvalliseen kohtaan huomioon ottaen muut mahdolliset syttymislähteet.

Jokaisen lastitilan (muu kuin erityistila), jossa on moottoriajoneuvoja, joiden säiliöissä on polttoainetta omaan käyttöön, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(a) Palohavaitseminen

Tilassa on oltava hyväksytty palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos.

(b) Palonsammutusjärjestelyt

(i) Tilaan on asennettava kiinteä kaasupalonsammatuslaitos, jonka on täytettävä tämän luvun 8 säännön vaatimukset, kuitenkin niin, että jos hiilidioksiidilaitos on asennettu, saatavilla olevan kaasun määrän on oltava riittävä muodostamaan vapaata kaasua vähintään 45 prosenttia suurimman sellaisen suljettavissa olevan lastitilan kokonaistilavuudesta, ja järjestelyjen on oltava sellaiset, että varmistetaan kaasun virtaus nopeasti ja tehokkaasti tilaan. Muu kiinteä kaasupalonsammutuslaitos tai kiinteä kevytvaahtopalonsammutuslaitos voidaan asentaa, mikäli se antaa samanarvoisen suojauksen.

(ii) Jokaisessa sellaisessa tilassa on oltava käytettävissä hyväksyttyä tyyppiä olevia käsisammuttimia sellainen määrä, jonka hallinto katsoo riittäväksi.

(c) Ilmanvaihtolaitos

(i) Jokaisessa sellaisessa lastitilassa on oltava tehokas koneellinen ilmanvaihtolaitos, joka riittää antamaan vähintään 10 ilmanvaihtoa tunnissa. Sellaisten lastitilojen laitoksen on oltava täysin erillään muista ilmanvaihtolaitoksista ja sen on oltava toiminnassa koko sen ajan, kun niissä tiloissa on kulkuneuvoja.

(ii) Ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kerrostuminen ja ilmataskujen muodostuminen estyvät.

(iii) Aluksessa on oltava laitteet, jotka ilmaisevat komentosillalle vaaditun ilmanvaihtotehokkuuden häviämisen tai vähenemisen.

(d) Varotoimenpiteet palavien höyryjen syttymistä vastaan

(i) Mahdollisesti asennettavien sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyypiltään sopivia käytettäviksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa. Muita laitteita, jotka voivat muodostaa palavien höyryjen syttymislähteen, ei sallita.

(ii) Poistoilmakanavaan asettujen sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyyppiä, joka hyväksytään käytettäväksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa, ja niiden poistokanavassa oleva läpivienti on sijoitettava turvalliseen kohtaan huomioon ottaen muut mahdolliset syttymislähteet.

(a) Palokiertovartiointi ja palonhavaitseminen, hälytys- ja kuulutuslaitokset

(i) Tehokasta kiertovartiointia on pidettävä, jotta palon syttyminen voidaan havaita nopeasti. Kiertovartion jokainen jäsen on koulutettava siten, että hän tuntee aluksen järjestelyt sekä sijainniltaan ja toiminnaltaan jokaisen laitteen, jota hänet saatetaan määrätä käyttämään.

(ii) Asunto- ja työskentelytiloihin on sijoitettava ympäriinsä hälytyspainikkeita, jotta palokiertovartio voi antaa välittömästi hälytyksen komentosillalle tai pääpaloasemalle.

(iii) Aluksessa on oltava hyväksytty palohälytys- tai palonhavaitsemislaitos, joka ilmaisee automaattisesti yhdessä tai useammassa sopivassa paikassa tulipalon tai sen oireet ja sen sijainnin kussakin lastitilassa, johon hallinto ei katso kiertovartion pääsevän, paitsi kun hallintoa tyydyttävästi osoitetaan alusta käytettävän niin lyhyen ajan kestävillä matkoilla, että tämän vaatimuksen soveltaminen olisi kohtuutonta.

(iv) Aluksen on jatkuvasti sen ollessa merellä tai satamassa (paitsi kun alus ei ole käytössä) oltava miehitetty ja varustettu siten, että varmistutaan siitä, että joku vastuullinen miehistön jäsen vastaanottaa välittömästi jokaisen palohälytyksen.

(v) Aluksessa on oltava komentosillalta tai paloasemalta annettava erikoishälytys miehistön kokoonkutsumiseksi. Tämä hälytys voi olla aluksen yleishälytyslaitoksen osa, mutta se on voitava antaa matkustajatiloihin annettavasta hälytyksestä riippumatta.

(vi) Asunto- ja työskentelytiloissa sekä tarkkailuasemilla on oltava kuulutuslaitos tai muu tehokas tiedotustapa.

(b) Palopumput ja pääpaloputkisto

Aluksessa on oltava tämän luvun 5 säännön vaatimukset täyttävät palopumput, pääpaloputkisto, palopostit ja letkut ja aluksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(i) Aluksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 4 000 tonnia, on oltava ainakin kolme itsenäisesti toimivaa palopumppua ja aluksessa, jonka bruttovetoisuus on pienempi kuin 4 000 tonnia, ainakin kaksi sellaista palopumppua.

(ii) Aluksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia, on pohjaventtiilit, pumput ja niiden tehonlähteet järjestettävä siten, että varmistutaan siitä, että missään osastossa oleva tulipalo ei saata kaikkia palopumppuja toimintakelvottomiksi.

(iii) Aluksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia, on palopumput, paloputkisto ja palopostit järjestettävä siten, että ainakin yksi tämän luvun 5 säännön (c) kohdassa mainittu tehokas vesisuihku on saatavissa välittömästi mistä tahansa sisätilassa olevasta palopostista. Järjestelyt on tehtävä myös, jotta vaaditun palopumpun automaattisella käynnistymisellä varmistetaan vedensaannin jatkuvuus.

(iv) Aluksessa, jonka bruttovetoisuus on alle 1 000 tonnia, on järjestelyjen oltava hallintoa tyydyttävät.

(c) Palopostit, letkut ja suihkuputket

(i) Aluksessa on oltava paloletkuja, joiden lukumäärän ja halkaisijan on oltava hallintoa tyydyttävät. Jokaista tämän luvun 5 säännön (d) kohdassa vaadittua palopostia varten on oltava ainakin yksi paloletku ja näitä letkuja saa käyttää ainoastaan palonsammutukseen tai palonsammutuslaitteiden kokeilemiseen paloharjoitusten ja -katsastusten yhteydessä.

(ii) Asunto- ja työskentelytiloissa sekä koneistotiloissa on palopostien lukumäärän ja sijoituksen oltava sellaiset, että tämän luvun 5 säännön (d) kohdan vaatimukset voidaan täyttää, kun kaikki vedenpitävät ovet ja kaikki pystysuuntaisten päävyöhykkeiden rajalaipioissa olevat ovet ovat suljettuina.

(iii) Järjestelyjen on oltava sellaiset, että ainakin kaksi vesisuihkua ulottuu jokaisen lastitilan kaikkiin osiin tilan ollessa tyhjä.

(iv) Koneistotiloissa on kaikissa vaadituissa paloposteissa oltava letkut, joissa on tämän luvun 5 säännön (g) kohdassa vaadittujen suihkuputkien lisäksi suihkuputket, joilla voidaan sumuttaa vettä öljyn pinnalle tai vaihtoehtoisesti yhdistelmäsuihkuputket. Lisäksi jokaisessa A-kategorian koneistotilassa on oltava aina kaksi sopivaa vesisumuputkea. *)

( *) Vesisumuputken voi muodostaa metallinen L-muotoinen putki, jonka pitkä osa on noin 2 metrin (6 jalan) pituinen ja voidaan liittää paloletkuun sekä jonka lyhyt osa on noin 250 millimetriä (10 tuumaa) pitkä varustettuna kiinteällä vesisumusuuttimella tai mahdollisuudella kiinnittää vesisuihkusuutin.)

(v) Aluksen muihin tiloihin kuin koneistotiloihin vaadittujen letkujen lukumäärästä on vähintään neljäsosaa varten oltava vesisuihkusuuttimia tai yhdistelmäsuihkuputkia.

(vi) Jokaista hengityslaiteparia kohden on oltava yksi vesisumuputki, jota on säilytettävä näiden laitteiden läheisyydessä.

Kun johonkin A-kategorian koneistotilaan on pääsytie matalalla tasolla viereisestä akselitunnelista, on koneistotilan sisäänkäyntikohdan ulkopuolelle, mutta lähelle sitä, sijoitettava kaksi palopostia, joissa on letkut yhdistelmäsuihkuputkineen. Kun tällaista kulkutietä ei ole tunnelista, mutta kylläkin muusta tilasta tai muista tiloista, on yhdessä sellaisista tiloista oltava lähellä A-kategorian koneistotilaan johtavaa sisäänkäyntikohtaa kaksi palopostia, joissa on letkut yhdistelmäsuihkuputkineen. Näitä ei kuitenkaan vaadita, jos tunneli tai viereiset tilat eivät ole osana poistumisreitissä.

(d) Kansainvälinen laituriliitin

(i) Aluksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia, on oltava ainakin yksi kansainvälinen laituriliitin, joka täyttää tämän luvun 5 säännön (h) kohdan vaatimukset.

(ii) Tätä liitintä on voitava käyttää aluksen kummaltakin puolelta.

(e) Käsisammuttimet asunto- ja työskentelytiloissa sekä tarkkailuasemilla

Aluksen asunto- ja työskentelytiloissa sekä tarkkailuasemilla on oltava sellaisia hyväksyttyjä käsisammuttimia, jotka hallinto katsoo sopiviksi ja riittäviksi.

(f) Kiinteät palonsammutuslaitteet lastitiloissa

(i) Alusten, joiden bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia, lastitilat on suojattava tämän luvun 8 säännön vaatimukset täyttävällä kiinteällä kaasusammutuslaitoksella tai samanarvoisen suojauksen antavalla kiinteällä kevytvaahtopalonsammutuslaitokselle.

(ii) Kun osoitetaan hallintoa tyydyttävästi alusta käytettävän niin lyhyen ajan kestävillä matkoilla, että tämän kohdan (i) alakohdan vaatimusten soveltaminen olisi kohtuutonta, ja myös kun aluksen bruttovetoisuus on alle 1 000 tonnia, on lastitilojen sammutuslaitteiden oltava hallintoa tyydyttäviä.

(g) Palonsammutuslaitteet kattila- yms. huoneissa

Tiloissa, joissa on öljylämmitteisiä höyrykattiloita tai polttoöljynetusyöttölaitteita, on oltava seuraavat laitteet:

(i) Niissä on oltava jokin seuraavista kiinteistä palonsammutuslaitoksista:

(1) Tämän luvun 11 säännön vaatimukset täyttävä painehajasuihkusammutuslaitos.

(2) Tämän luvun 8 säännön vaatimukset täyttävä kaasulaitos.

(3) Tämän luvun 9 säännön vaatimukset täyttävä vaahtolaitos.

(4) Tämän luvun 10 säännön vaatimukset täyttävä kevytvaahtolaitos.

Jos kone- ja kattilahuoneita ei ole erotettu täysin toisistaan tai jos polttoöljyä voi valua kattilahuoneesta konehuoneeseen, on kone- ja kattilahuoneita pidettävä yhtenä tilana.

(ii) Jokaisessa kattilahuoneessa on oltava ainakin yksi tämän luvun 7 säännön (d) kohdan vaatimukset täyttävä kannettava vaahtokehitinyksikkö.

(iii) Jokaisen kattilahuoneen kunkin lämmityspaikan luona ja jokaisessa tilassa, jossa on jokin polttoöljynkäsittelylaitteiston osa, on oltava ainakin kaksi hyväksyttyä käsisammutinta, jotka antavat vaahtoa tai muuta samanarvoista ainetta. Jokaisessa kattilahuoneessa on oltava ainakin yksi hyväksytty vaahtosammutin, jonka vetoisuus on vähintään 136 litraa (30 gallonaa), tai muu samanarvoinen sammutin. Näissä sammuttimissa on oltava keloille käärittävät letkut, joiden pituus on riittävä sammutusaineen saamiseksi kattilahuoneen kaikkiin paikkoihin.

(iv) Kunkin lämmityspaikan luona on oltava astia, jossa on hallinnon vaatima määrä hiekkaa, soodalla kyllästettyä sahajauhoa tai muuta hyväksyttyä kuivaa ainetta. Vaihtoehtona sille voidaan pitää hyväksyttyä käsisammutinta.

(h) Palonsammutuslaitteet tiloissa, joissa on polttomoottorityyppinen koneisto

Tiloissa, joissa on polttomoottorityyppinen koneisto, jota käytetään joko pääkuljetuskoneistona tai muihin tarkoituksiin, sellaisen koneiston kokonaistehon ollessa vähintään 373 kW, on oltava seuraavat laitteet:

(i) Niissä on oltava jokin tämän säännön (g) (i) alakohdassa vaadituista palonsammutuslaitoksista.

(ii) Niissä on oltava ainakin yksi tämän luvun 7 säännön (d) kohdan vaatimukset täyttävä kannettava vaahdonkehitinyksikkö.

(iii) Jokaisessa sellaisessa tilassa on oltava riittävä määrä hyväksyttyjä vaahtosammuttimia, joiden vetoisuus on vähintään 45 litraa (10 gallonaa), tai muita samanarvoisia sammuttimia, jotta vaahtoa tai muuta samanarvoista sammutusainetta voidaan suihkuttaa poltto- ja voiteluöljyn painejärjestelmän, vaihteiston ja muiden palovaarallisten kohteiden kaikkiin kohtiin. Lisäksi on oltava riittävä lukumäärä vaahtokäsisammuttimia tai muita samanarvoisia sammuttimia, jotka on sijoitettava siten, että tilan mistään kohdasta ei ole 10 metriä (33 jalkaa) pidempää kävelymatkaa sammuttimen luo; jokaisessa sellaisessa tilassa edellytetään olevan vähintään kaksi tällaista sammutinta.

(i) Palonsammutuslaitteet tiloissa, joissa on höyryturbiineja tai koteloituja höyrykoneita

Tiloissa, joissa on höyryturbiineja tai koteloituja höyrykoneita, joita käytetään joko pääkuljetuskoneistoina tai muihin tarkoituksiin, kun tällaisen koneiston kokonaisteho on vähintään 373 kW, noudatetaan seuraavaa:

(i) On oltava riittävä määrä vaahtopalonsammuttimia, joiden vetoisuus on vähintään 45 litraa (10 gallonaa), tai muita samanarvoisia sammuttimia lukumäärältään riittävästi, jotta vaahtoa tai samanarvoista sammutusainetta voidaan suihkuttaa painevoitelujärjestelmän kaikille pinnoille, turbiinien, koneiden tai näihin liittyvän vaihteiston painevoitelujärjestelmän sisälleen sulkevien koteloiden pinnoille ja muihin palovaarallisiin kohteisiin. Kuitenkaan tällaisia sammuttimia ei vaadita, jos tämän säännön (g) (i) alakohdan vaatimukset täyttävällä kiinteällä palonsammutuslaitoksella aikaansaadaan vähintään samanarvoinen suojaus.

(ii) On oltava riittävä määrä vaahtokäsisammuttimia tai muita samanarvoisia sammuttimia, jotka on sijoitettava siten, että tilan mistään kohdasta ei ole 10 metriä (33 jalkaa) pidempää kävelymatkaa sammuttimen luo; jokaisessa sellaisessa tilassa edellytetään olevan vähintään kaksi tällaista sammutinta, mutta tällaisia sammuttimia ei vaadita tämän säännön (h) (iii) alakohdan mukaan vaadittujen sammuttimien lisänä.

(j) Palonsammutuslaitteet muissa koneistotiloissa

Jos jossain koneistotilassa, jolle ei ole esitetty mitään erityisvaatimuksia palonsammutuslaitteille tämän säännön (g), (h) ja (i) kohdassa on hallinnon mielestä palovaara, on siellä tai siihen liittyvässä tilassa oltava hyväksyttyjä käsisammuttimia tai palonsammuttamiseksi muita välineitä sellainen lukumäärä, jonka hallinto katsoo riittäväksi.

(k) Kiinteät palonsammutuslaitteet, joita ei vaadita tässä osassa

Jos asennetaan kiinteä palonsammutuslaitos, jota ei vaadita tämän luvun tässä osassa, niin sellaisen laitoksen on oltava hallintoa tyydyttävä.

(l) Erikoisvaatimuksia koneistotiloille

(i) Jokaisessa A-kategorian koneistotilassa, johon on matalalla tasolla pääsytie vieressä olevasta akselitunnelista, on oltava mahdollisten vedenpitävien ovien lisäksi ja sellaista koneistotilaa vastapäätä olevalla sivulla kevyt teräksinen tulipalolta suojattu ovi, jota on voitava käyttää oven kummaltakin puolelta.

(ii) Automaattinen palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos on asennettava, kun hallinto katsoo sellaisen varotoimenpiteen aiheelliseksi koneistotilassa, johon tilan jatkuvan miehityksen asemesta on hyväksytty asennettavaksi automaattisia ja kaukosäätölaitteita.

(m) Palomiehen varusteet ja henkilökohtaiset varusteet

(i) Tämän luvun 14 säännön vaatimukset täyttävien palomiehen varusteiden ja henkilökohtaisten varusteiden lisäerien, joista kuhunkin erään kuuluu edellä mainitun säännön (a) (i), (ii) ja (iii) alakohdissa mainitut välineet, vähimmäislukumäärien on oltava seuraavat:

(1) kahdet palomiehen varusteet; ja lisäksi

(2) matkustajatilojen ja työskentelytilojen yhteispituuden kutakin 80 metriä (262 jalkaa) tai sen osaa kohden kannelle, jolla tällaiset tilat ovat, tai, jos sellaisia kansio on enemmän kyin yksi, niin sellaiselle kannelle, jonka yhteispituus on suurin, kahdet palomiehen varusteet ja kaksi erää henkilökohtaisia varusteita, joista kuhunkin erään kuuluu tämän luvun säännössä 14 (a) (i), (ii) ja (iii) määrätyt välineet.

(ii) Kutakin palomiehen varustusta varten, johon kuuluu tämän luvun 14 säännön (b) kohdan vaatimusten mukaisesti paineilmahengityslaite, on oltava hallinnon hyväksymä määrä varalatauksia.

(iii) Palomiehen varusteet ja henkilökohtaiset varuste-erät on säilytettävä käyttövalmiina etäällä toisistaan olevissa paikoissa. Vähintään kahdet palomiehen varusteet ja yksi henkilökohtainen varuste-erä on oltava kussakin tällaisessa paikassa.

(a) Polttoöljyjärjestelyt

Aluksessa, jossa käytetään polttoöljyä, on järjestelyjen oltava polttoöljyn varastointia, jakelua ja käyttöä varten sellaiset, että taataan aluksen ja aluksessa olevien henkilöiden turvallisuus, ja niiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(i) Polttoöljyä, jonka leimahduspiste on alle 60°C (140°F) (suljetun astian koe) määriteltynä hyväksytyllä leimahduspistelaitteistolla, ei saa käyttää polttoaineena muualla kuin hätägeneraattoreissa, jolloin leimahduspiste ei saa olla alhaisempi kuin 43°C (110°F).

Kuitenkin hallinto voi sallia yleisesti käytettäväksi polttoöljyä, jonka leimahduspiste on vähintään 43°C (110°F), vaatien sellaisia lisävarotoimenpiteitä, jotka se katsoo tarpeellisiksi, ja ehdolla, että tilan, jossa tällaista polttoainetta säilytetään tai käytetään, lämpötilan on pysyttävä vähintään 10°C (18°F) polttoaineen leimahduspisteen alapuolella.

(ii) Kuumennettua öljyä, jonka paine on yli 1,8 kiloa neliösenttimetrille (25 naulaa neliötuumalle), sisältävän polttoöljyjärjestelmän mitään osaa ei saa - mikäli mahdollista peittää siten, että vioittumisia ja vuotoja ei voida havaita helposti. Polttoöljyjärjestelmän sellaisten osien alueella on koneistotilan oltava riittävästi valaistu.

(iii) Koneistotilojen ilmanvaihdon on kaikissa tavanomaisissa olosuhteissa oltava riittävä estämään öljyhyöryn kerääntyminen.

(iv) (1) Mikäli mahdollista, on polttoöljytankkien oltava aluksen rakenteen osana ja ne on sijoitettava A-kategorian koneistotilojen ulkopuolelle. Kun polttoöljytankkeja, lukuun ottamatta kaksoispohjatankkeja, on välttämättä sijoitettava A-kategorian koneistotilojen rajoille, on näillä mieluummin oltava yhteinen rajapinta kaksoispohjatankkien kanssa ja koneistotilan kanssa yhteisen rajapinnan pinta-alan on oltava mahdollisimman pieni. Irrallisia polttoöljysäiliöitä on yleensä vältettävä, mutta sellaisia käytettäessä niitä ei saa sijoittaa A-kategorian koneistotilaan.

(2) Mitään öljytankkia ei saa sijoittaa paikkaan, jossa valuminen tai vuoto niistä muodostaisi vaaratilanteen joutumalla kuumennetuille pinnoille. Varotoimenpiteisiin on ryhdyttävä estämään öljyä, joka saattaa vuotaa paineenalaisena jostain pumpusta, suodattimesta tai lämmityslaitteesta, joutumasta kosketukseen kuumentuneiden pintojen kanssa.

(v) Jokaiseen polttoöljyputkeen, joka vaurioituessaan sallisi öljyn vuotaa kaksoispohjan yläpuolella olevista varasto-, selkenemis- tai päivätankeista, on asennettava tankin päälle hana tai venttiili, joka voidaan sulkea kyseisen tilan ulkopuolella olevasta turvallisesta paikasta tulipalon syttyessä tilassa, johon on sijoitettu sellaisia tankkeja. Erityisesti silloin kun syväsäiliöitä on sijoitettu johonkin akseli- tai putkitunneliin tai vastaavanlaiseen tilaan, on säiliöiden päällä oltava venttiilit, mutta tulipalon yhteydessä tapahtuvaa valvontaa voidaan tehostaa asentamalla lisäventtiili putkeen tai putkiin tunnelin tai vastaavanlaisen tilan ulkopuolelle.

(vi) Jokaisessa säiliössä olevan polttoöljyn määrän toteamista varten on oltava turvalliset ja tehokkaat laitteet. Peilausputket, joissa on sopivat sulkulaitteet, voidaan sallia, jos niiden yläpäät ovat turvallisissa paikoissa. Polttoöljysäiliössä olevan polttoaineen määrän toteamiseksi voidaan sallia muitakin laitteita, jos ne eivät vaadi säiliön lävistämistä muualta kuin yläosasta ja mikäli niiden vioittuminen tai säiliöiden ylitäyttö eivät aiheuta polttoaineen vuotamista niiden kautta.

(vii) On huolehdittava siitä, että ylipaineen muodostuminen estyy jokaisessa öljysäiliössä tai polttoöljyjärjestelmän jokaisessa osassa täyttöputket mukaan lukien. Kaikki varoventtiilit ja ilma- tai ylivuotoputket on johdettava paikkaan, joka on hallinnon mielestä turvallinen.

(viii) Polttoöljyputkien on oltava terästä tai muuta hyväksyttyä ainetta, mutta taipuisien putkien rajoitettu käyttö sallitaan kohdissa, joissa hallinto katsoo niiden olevan välttämättömiä. Tällaiset taipuisat putket ja niiden liittimet on tehtävä hyväksytyistä, palonkestävistä ja riittävän lujista aineista ja niiden rakenteen on oltava hallintoa tyydyttävä.

(b) Voiteluöljyjärjestelyt

Painevoitelujärjestelmissä käytettävän öljyn varastoinnin, jakelun ja käytön järjestelyjen on oltava sellaiset, että taataan aluksen ja aluksella olevien henkilöiden turvallisuus, ja A-kategorian koneistotiloissa ja - mikäli mahdollista - muissa koneistotiloissa on järjestelyjen täytettävä ainakin tämän säännön (a) kohdan (ii), (iv) (2), (v), (vi) ja (vii) alakohtien vaatimukset.

(c) Järjestelyt muita pala via öljyjä varten

Voimansiirtolaitteissa, tarkkailu- ja toimilaitteissa sekä lämmityslaitteissa paineellisena käytettävien muiden palavien öljyjen varastoinnin, jakelun ja käytön järjestelyjen on oltava sellaiset, että taataan aluksen ja aluksella olevien henkilöiden turvallisuus. Paikoissa, joissa on syttymislähteitä, on tällaisten järjestelyjen täytettävä ainakin tämän säännön (a) (iv) (2) ja (a) (vi) alakohtien vaatimukset sekä lujuuden ja rakenteen osalta (a) (viii) alakohdan vaatimukset.

(a) Tämän säännön määräyksiä on sovellettava A-kategorian koneistotiloihin ja - jos hallinto katsoo aiheelliseksi - muihin koneistotiloihin.

(b) (i) Valoarkkujen, ovien, tuulettimien, poistoilmanvaihtoa varten savupiipussa olevien aukkojen ja koneistotilojen muiden aukkojen lukumäärän on oltava niin pieni kuin ilmanvaihdon ja aluksen kunnollisen ja turvallisen toiminnan tarpeet sallivat.

(ii) Sellaisiin valoarkkuihin mahdollisesti asennettujen avartavien luukkujen on oltava terästä. Sopivat järjestelyt on oltava, jotta suojattavasta paikasta voidaan päästää savua tulipalon sattuessa.

(iii) Sellaiset ovet on koneellisesti toimivia vesitiiviitä ovia lukuun ottamatta järjestettävä siten, että taataan tulipalon ollessa tilassa varma sulkeutuminen koneellisesti toimivin sulkulaittein tai asentamalla itsestään sulkeutuvat ovet, jotka kykenevät sulkeutumaan sulkeutumista vastustavan kallistuman ollessa 3 1/2 astetta ja joissa on toimintavarmat aukipitolaitteet ja jotka voidaan laukaista kaukosäätölaittein.

(c) Konekuiluun ei saa asentaa ikkunoita.

(d) Säätölaitteet on oltava

(i) valoarkkujen avaamista ja sulkemista varten, savupiipussa olevien, yleensä savutuuletuksen sallivien aukkojen sulkemista varten ja tuulettimien sulkupeltien sulkemista varten;

(ii) savunpäästön turvaamiseksi;

(iii) koneellisesti toimivien ovien sulkemista varten tai muiden ovien kuin koneellisesti toimivien vesitiiviiden ovien laukaisumekanismia varten;

(iv) ilmanvaihtotuulettimien pysäyttämistä varten; ja

(v) koneellisesti ja vapaasti toimivien tuulettimien, polttoöljynsiirtopumppujen, polttoöljynetusyöttöyksikön pumppujen ja muiden vastaavanlaisten polttoainepumppujen pysäyttämistä varten.

(e) Ilmanvaihtotuulettimia varten vaadittujen säätölaitteiden on täytettävä tämän luvun 25 säännön (f) kohdan määräykset. Vaadittujen kiinteiden palonsammutuslaitosten säätölaitteet sekä tämän säännön (d) (i), (ii), (iii) ja (v) alakohdissa ja tämän luvun 33 säännön (a) (v) alakohdassa vaaditut säätölaitteet on sijoitettava yhteen tarkkailupaikkaan tai ryhmiteltävä hallintoa tyydyttävästi mahdollisimman harvoihin paikkoihin. Sellainen paikka tai sellaiset paikat on sijoitettava siten, että pääsy niihin ei esty tulipalon sattuessa niiden suojaamassa tilassa ja että niihin pääsee turvallisesti avokannelta.

(a) Runko, ylärakenteet, rakenteeseen kuuluvat laipiot, kannet ja kansirakennukset on tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta.

(b) Käytettäessä tämän luvun 40 säännön (b) kohdan mukaista palosuojausta, voidaan ylärakenne tehdä esimerkiksi alumiiniseoksesta edellyttäen, että:

(i) A-luokan rajapintojen metallisten sydänosien lämpötilan nousu normaalissa polttokokeessa määrtään kiinnittäen erityistä huomiota aineen mekaanisiin ominaisuuksiin;

(ii) kysymyksessä olevassa aluksen osassa käytettävien palavien aineiden määrää on sopivasti vähennetty hallinnon tyydyttävällä tavalla; välikatot (esim. yläpuolisen kannen alavuoraukset) ovat palamattomia;

(iii) huolehditaan riittävästi siitä, että tulipalon sattuessa pelastusveneiden sijoitus, vesillelasku ja niihin nouseminen on yhtä taattu kuin jos ylärakenne olisi rakennettu teräksestä;

(iv) kattila- ja koneistotilojen yläpuolella olevat kannet ja näiden tilojen kuilut on rakennettu teräksestä ja eristetty riittävästi sekä niissä mahdollisesti olevat aukot on asianmukaisesti sijoitettu ja suojattu palon leviämistä estävällä tavalla.

(a) Runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on jaettava pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin. Askelmien ja syvennysten määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä, mutta niiden ollessa välttämättömiä on niiden oltava A-luokan rajapintoja.

(b) Pystysuuntaisia päävyöhykkeitä laipiokannen yläpuolella rajoittavien laipioiden on - mikäli mahdollista - oltava välittömästi laipiokannen alapuolella olevien vesitiiviiden osastoimislaipioiden suoranaisena jatkona.

(c) Näiden laipioiden on ulotuttava kannesta kanteen ja ulkolaidoitukseen tai muihin rajapintoihin.

(d) Erityisiä tarkoituksia varten suunnitelluissa aluksissa, kuten auto- ja junalautoissa, joissa tällaisten laipioiden sijoittaminen tekisi aluksen käytön aiottuun tarkoitukseen mahdottomaksi, on näiden sijasta käytettävä samanarvoisia ja hallinnon erityisesti hyväksymiä järjestelyjä tulipalon hallitsemiseksi ja rajoittamiseksi.

(a) Kun sähköjohtoja, putkia, kuiluja, kanavia yms. tai vyötteitä, palkkeja tai muita rakenneosia viedään A-luokan rajapintojen läpi, on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tulenkestävyys ei heikkene.

(b) Kun ilmanvaihtokanavan on välttämättä kuljettava pystysuuntaisena päävyöhykkeen laipion läpi, on laipion kohdalle asennettava toimintavarma, itsestään sulkeutuva palopelti. Pelti on voitava sulkea myös käsiin laipion kummaltakin puolelta. Säätökohdan luo on päästävä helposti ja se on merkittävä punaisella valoa heijastavalla värillä. Laipion ja pellin välisen kanavan on oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta ja - jos tarpeen eristysarvoltaan sellainen, että tämän säännön (a) kohdan vaatimukset on täytetty. Pellillä on oltava ainakin laipion toisella puolella osoitin, joka näyttää, onko pelti aukiasennossa.

(c) Lastitilojen, varastotilojen ja matkatavaratilojen välisiä sekä näiden tilojen ja sääkansien välisiä luukkuja lukuun ottamatta on kaikissa aukoissa oltava kiinteästi asennetut sulkulaitteet, joiden on oltava tulenkestävyydeltään vähintään yhtä tehokkaita kuin rajapinnat, joihin ne on asennettu.

(d) A-luokan rajapinnoissa olevien ovien ja ovikehysten sekä laitteiden, joilla varmistetaan ovien pysyminen suljettuina, on käytännön mahdollisuuksien rajoissa oltava yhtä tulenkestäviä ja estettä savun ja liekkien läpipääsy yhtä tehokkaasti kuin laipiot, joissa ovet ovat. Vesitiiviitä ovia ei tarvitse eristää.

(e) Yhden henkilön on kyettävä yksin avaamaan jokainen ovi laipion kummaltakin puolelta.

(f) Pystysuuntaisten päävyöhykkeiden laipioissa ja porraskuiluissa olevien palo-ovien, lukuun ottamatta koneellisesti toimivia vesitiiviitä ovia ja ovia, jotka tavallisesti ovat lukittuja, on oltava itsestään sulkeutuvia ja niiden on kyettävä sulkeutumaan sulkemista vastustavan kallistuman ollessa 3 1/2 asetta. Lukuun ottamatta ovia, jotka tavallisesti ovat lukittuja, on kaikki ovet voitava laukaista vapaaksi aukiasennosta joko samanaikaisesti tai ryhmittäin tarkkailuasemalta ja myös yksittäin oven luota. Laukaisumekanismin on oltava sellainen, että ovi sulkeutuu itsestään tarkkailujärjestelmän rikkoutuessa; hyväksytyt koneellisesti toimivat vesitiiviit ovat katsotaan kuitenkin sopiviksi tähän tarkoitukseen. Kiinnipitohakoja, joita ei voida vapauttaa tarkkailuasemalta, ei sallita. Sallittaessa käytettäväksi kaksoisheitto-ovia on niissä oltava sellainen sulkemislaite, joka kytkeytyy itsestään käytettäessä ovenlaukaisujärjestelmää.

Kun tässä osassa vaaditaan A-luokan rajapintoja, ovat tämän luvun osan B vaatimukset ohjeina hallinnolle sen päättäessä vaadittavan eristyksen määrästä, mutta se voi hyväksyä eristyksen määrää vähennettävän edellä mainitussa osassa määrättyjä arvoja pienemmäksi.

Laipiot ja kannet, jotka erottavat asuntotilat koneisto-, lasti- ja työskentelytiloista, on tehtävä A-luokan rajapinnoista, ja näillä laipioilla ja kansilla on oltava hallintoa tyydyttävä eristysarvo vierekkäin olevien tilojen luonteesta riippuen.

Asunto- ja työskentelytilat on suojattava tämän säännön (a) tai (b) kohdan mukaisesti.

(a) (i) Asuntotiloissa on kaikki osastolaipioiden tilat, joiden ei tarvitse olla A-luokan rajapintoja, rakennettava B-luokan rajapinnoista, jotka voidaan kuitenkin pinnoittaa palavilla aineilla tämän kohdan (iii) alakohdan mukaisesti.

(ii) Kaikkien käytävälaipioiden on ulotuttava kannesta kanteen. B-luokan laipioiden ovissa voidaan sallia ilmanvaihtoaukkoja, joiden on mieluimmin oltava oven alaosassa. Kaikkien muiden osastolaipioiden on ulotuttava kannesta kanteen pystysuuntaisesti sekä ulkolaidoitukseen ja muihin osastorajoihin poikittaissuuntaisesti, paitsi kun asennetaan palamattomia välikattoja ja vuorauksia, jotka takaavat palonkestävyyden, jolloin laipiot voivat päättyä välikattoihin tai vuorauksiin.

(iii) Muualla kuin lastitiloissa, postihuoneissa, matkatavarahuoneissa tai työskentelytilojen jäähdytysosastoissa on kaikkien vuorausten, lattioiden, välikattojen ja eristeiden oltava palamatonta ainetta. Palavasta aineesta olevien päällysteiden, listojen, koristeiden ja pinnoitteiden kokonaistilavuus ei saa ylittää missään asunto- tai yleisötilassa seinien ja välikattojen yhteenlasketun pinnan peittävän 2,5 millimetriä (1/10 tuumaa) paksun pinnoitteen tilavuutta. Kaikilla käytävissä tai porraskuiluissa ja piilossa tai luoksepääsemättömissä tiloissa olevilla suojaamattomilla pinnoilla on oltava huono palonlevittämiskyky. *)

( *) Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.166 (ES.IV) vahvistamiin aineiden palovaaraominaisuuksien arvioimista koskeviin ohjeisiin.)

(b) (i) Kaikkien käytävälaipioiden on oltava terästä tai ne on rakennettava B-luokan levyistä.

(ii) Aluksessa on oltava palonhavaitsemislaitos, jonka on oltava sellainen, että se havaitsee tulipalon kaikissa matkustajien tai miehistön käyttöön tai työskentelyyn tarkoitetuissa sisätiloissa (lukuun ottamatta tiloja, joissa ei ole olennaista palovaaraa) ja että se ilmaisee automaattisesti tulipalon tai sen oireet sekä myös sen sijainnin yhdessä tai useammassa päällystön ja miehistön nopeasti havaittavissa olevassa paikassa tai asemalla.

Kansipäällysteet

(Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.214 (VII) vahvistamiin parannettuihin tilapäisiin ohjeisiin kansialusmassojen koemenetelmistä.)

Asuntotiloissa, tarkkailuasemilla, portaikoissa ja käytävissä on kansialusmassojen oltava hyväksyttyä ainetta, joka ei helposti syty.

(a) Asunto- ja työskentelytiloissa on kaikkien portaikkojen ja poistumisteiden oltava terästä tai muuta sopivaa ainetta.

(b) Henkilö- ja tavarahissien kuiluissa, matkustajatilojen pystysuuntaisissa valo- ja ilmakuiluissa yms. tiloissa on oltava A-luokan rajapinnat. Ovien on oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta ja niiden on suljettuina oltava palonkestävyydeltään vähintään yhtä tehokkaita kuin kuilut, joissa ne ovat.

(a) Tarkkailuasemat on erotettava aluksen muista osista A-luokan laipioin ja kansin.

(b) Matkatavarahuoneita, postihuoneita, varastohuoneita, maali- ja lamppukaappeja, keittiöitä ja muita vastaavanlaisia tiloja rajoittavien laipioiden on oltava A-luokan rajapintoja. Herkästi syttyvää tavaraa sisältävät tilat on sijoitettava siten, että matkustajia tai laivaväkeä tulipalon sattuessa uhkaava vaara on mahdollisimman pieni.

(a) Asuntotilojen ulkoseinissä on kaikkien ikkunoiden ja valoventtiilien kehykset tehtävä teräksestä tai muusta sopivasta aineesta. Lasi on kiinitettävä metallisella lasituslistalla.

(b) Asuntotilojen sisäpuolella olevissa laipioissa olevat ikkunat ja valoventtiilit on rakennettava siten, että kyseisten laipioiden tiiviysvaatimukset säilytetään.

Koneistotilojen koneellinen ilmanvaihto on voitava pysäyttää koneistotilojen ulkopuolella olevasta paikasta, johon on helppo päästä.

(a) Maalia, lakkaa ja muuta vastaavaa valmistetta, jonka perusaineena on nitroselluloosa tai muu herkästi syttyvä aine, ei saa käyttää aluksen missään osassa.

(b) A- tai B-luokan rajapintojen läpi kulkevien putkien on oltava ainetta, jonka hallinto on hyväksynyt ottaen huomioon lämpötilan, jonka tällaisten rajapintojen vaaditaan kestävän. Öljyn tai palavien nesteiden johtamiseen käytettävien putkien on oltava ainetta, jonka hallinto on hyväksynyt ottaen huomioon palovaaran. Kuumuudessa helposti kelvottomiksi tulevia aineita ei saa käyttää ulkolaidassa olevissa valumisputkissa, saniteettiviemäreissä eikä muissa poistoputkissa, jotka ovat lähellä vesiviivaa ja joihin palon yhteydessä syntynyt vika lisäisi vuotovaaraa.

(c) Tilojen, joissa on pääkuljetuskoneisto tai öljylämmitteinen höyrykattila tai polttomoottorityyppinen apukoneisto, jonka kokonaisteho on vähintään 746 kW, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(i) valoarkut on voitava sulkea tilan ulkopuolelta;

(ii) valoarkuissa, joissa on lasiruutuja, on oltava kiinteästi asennetut, teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta tehdyt, ulkopuolella olevat luukut;

(iii) jokaisen ikkunan, jonka hallinto sallii olevan tällaisten tilojen kuiluissa, on oltava aukeamaton ja siinä on oltava kiinteästi asennettu, teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta tehty, ulkopuolella oleva luukku; ja

(iv) tämän kohdan (i), (ii) ja (iii) alakohdissa mainituissa ikkunoissa ja valoarkuissa on käytettävä lankavahvisteista lasia.

(a) Palokiertovartiointi ja palonhavaitseminen

(i) Kaikissa aluksissa on pidettävä tehokasta kiertovartiointia, jotta palon syttyminen voidaan havaita nopeasti. Matkustajien ja laivaväen asuntotiloihin on sijoitettava ympäriinsä palohälytyspainikkeita, jotta palokiertovartio voi antaa välittömästi hälytyksen komentosillalle tai paloasemalle.

(ii) Aluksessa on oltava hyväksytty palohälytys- tai palonhavaitsemislaitos, joka ilmaisee automaattisesti yhdessä tai useammassa sopivassa paikassa tulipalon tai sen oireet ja sen sijainnin aluksen niissä kohdissa, joihin hallinto ei katso kiertovartion pääsevän, paitsi kun hallintoa tyydyttävästi osoitetaan alusta käytettävän niin lyhyen ajan kestävillä matkoilla, että tämän vaatimuksen soveltaminen olisi kohtuutonta.

(iii) Sekä uuden että vanhan aluksen on jatkuvasti sen ollessa merellä tai satamassa (paitsi kun alus ei ole käytössä) oltava miehitetty tai varustettu siten, että varmistutaan siitä, että joku vastuullinen laivaväen jäsen vastaanottaa välittömästi jokaisen palohälytyksen.

(b) Paloputket ja pääpaloputkisto

Aluksessa on oltava tämän luvun 5 säännön vaatimukset täyttävät palopumput, pääpaloputkisto, palopostit ja letkut ja aluksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(i) Aluksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 4 000 tonnia, on oltava ainakin kolme itsenäisesti toimivaa palopumppua ja jokaisessa aluksessa, jonka bruttovetoisuus on pienempi kuin 4 000 tonnia, ainakin kaksi sellaista palopumppua.

(ii) Aluksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia, on pohjaventtiilit, pumput ja niiden tehonlähteet järjestettävä siten, että varmistutaan siitä, että missään osastossa oleva tulipalo ei saata kaikkia palopumppuja toimintakelvottomiksi.

(iii) Aluksessa, jonka bruttovetoisuus on alle 1 000 tonnia, on järjestelyjen oltava hallintoa tyydyttävät.

(c) Palopostit, letkut ja suihkuputket

(i) Aluksessa on oltava hallinnon riittäväksi katsoma lukumäärä paloletkuja. Jokaista tämän luvun 5 säännön (d) kohdassa vaadittua palopostia varten on oltava ainakin yksi paloletku ja näitä letkuja saa käyttää ainoastaan palonsammutukseen tai palonsammutuslaitteiden kokeilemiseen paloharjoitusten ja -katsastusten yhteydessä.

(ii) Asunto-, työskenly- ja koneistotiloissa on palopostien lukumäärän ja sijoituksen oltava sellaiset, että tämän luvun 5 säännön (d) kohdan vaatimukset voidaan täyttää, kun kaikki vedenpitävät ovet ja kaikki pystysuuntaisten päävyöhykkeiden rajalaipioissa olevat ovet ovat suljettuina.

(iii) Järjestelyjen on oltava sellaiset, että ainakin kaksi vesisuihkua ulottuu jokaisen lastitilan kaikkiin osiin tilan ollessa tyhjä.

(iv) Aluksen koneistotiloissa, joissa on öljylämmitteisiä höyrykattiloita tai polttomoottorityyppinen kuljetuskoneisto, on kaikissa vaadituissa paloposteissa oltava letku ja tämän luvun 5 säännön (g) kohdassa vaadittu suihkuputki.

(d) Kansainvälinen laituriliitin

(i) Aluksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia, on oltava ainakin yksi kansainvälinen laituriliitin, joka täyttää tämän luvun 5 säännön (h) kohdan vaatimukset.

(ii) Tätä liitintä on voitava käyttää aluksen kummaltakin puolelta.

(e) Käsisammuttimet asunto- ja työskentelytiloissa

Aluksen asunto- ja työskentelytiloissa on oltava sellaisia hyväksyttyjä käsisammuttimia, jotka hallinto katsoo sopiviksi ja riittäviksi.

(f) Kiinteät palonsammutuslaitteet lastitiloissa

(i) Alusten, joiden bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia, lastitilat on suojattava tämän luvun 8 säännön vaatimukset täyttävällä kiinteällä kaasusammutuslaitoksella.

(ii) Kun osoitetaan hallintoa tyydyttävästi alusta käytettävän niin lyhyen ajan kestävillä matkoilla, että tämän momentin 1 kohdan vaatimusten soveltaminen olisi kohtuutonta, ja myös kun aluksen bruttovetoisuus on alle 1 000 tonnia, on lastitilojen sammutuslaitteiden oltava hallintoa tyydyttävät.

(g) Palonsammutuslaitteet kattila- yms. huoneissa

Aluksen tiloissa, joissa on öljylämmitteisiä pää- tai apukattiloita tai joissa on polttoöljynetusyöttölaitteita tai selkenemistankkeja, on oltava seuraavat laitteet:

(i) Niissä on oltava jokin seuraavista kiinteistä palonsammutuslaitoksista:

(1) Tämän luvun 11 säännön vaatimukset täyttävä hajasuihkulaitos;

(2) Tämän luvun 8 säännön vaatimukset täyttävä kaasupalonsammutuslaitos;

(3) Tämän luvun 9 säännön vaatimukset täyttävä kiinteä vaahtolaitos. (Hallinto voi vaatia kiinteitä tai siirrettäviä laitteita, joilla voidaan sammuttaa lattialevyjen yläpuolella oleva palo hajasuihkulla tai vaahdolla.)

Jos kone- ja kattilahuoneita ei ole erotettu täysin toisistaan tai jos polttoöljyä voi valua kattilahuoneesta konehuoneen kupuihin, on kone- ja kattilahuoneita pidettävä yhtenä tilana.

(ii) Jokaisen kattilahuoneen kunkin lämmityspaikan luona ja jokaisessa tilassa, jossa on jokin polttolaitteiston osa, on oltava ainakin kaksi hyväksyttyä käsisammutinta, jotka antavat vaahtoa tai muuta hyväksyttyä öljypalon sammutukseen sopivaa ainetta. Jokaisessa kattilahuoneessa on oltava ainakin yksi hyväksytty vaahtosammutin, jonka vetoisuus on vähintään 136 litraa (30 gallonaa), tai muu samanarvoinen sammutin. Näissä sammuttimissa on oltava keloille käärittävät letkut, joiden pituus on riittävä ulottumaan joka paikkaan kattilahuoneessa ja tiloissa, joissa on polttoöljylaitteiston jokin osa.

(iii) Kunkin lämmityspaikan luona on oltava astia, jossa on hallinnon vaatima määrä hiekkaa, soodalla kyllästettyä sahajauhoa tai muuta hyväksyttyä kuivaa ainetta. Vaihtoehtona sille voidaan pitää hyväksyttyä käsisammutinta.

(h) Palonsammutuslaitteet tiloissa, joissa on polttomoottorityyppinen koneisto

Aluksen tiloissa, joissa on polttomoottorityyppisiä koneita, joita käytetään joko pääkuljetuskoneistona tai apukoneina ja joiden kokonaisteho on vähintään 746 kW, on oltava seuraavat laitteet:

(i) niissä on oltava jokin tämän säännön (g) (i) alakohdassa vaadituista kiinteistä laitteista.

(ii) jokaisessa konehuoneessa on oltava yksi hyväksytty, vähintään 45 litran (10 gallonan) vetoinen vaahtosammutin tai vastaava sekä lisäksi yksi hyväksytty vaahtokäsisammutin konetehon kutakin 740 kW tai sen osaa kohden; näitä käsisammuttimia on oltava vähintään kaksi, mutta niitä ei tarvitse olla useampaa kuin kuusi.

(i) Palonsammutuslaitteet tiloissa, joissa on höyryturbiineja ja joihin ei tarvita kiinteitä laitteita

Hallinnon on erityisesti harkittava, minkälaiset palonsammutuslaitteet on oltava tiloissa, joissa on höyryturbiineja ja jotka on erotettu kattilahuoneista vesitiiviillä laipioilla.

(j) Palomiehen varusteet ja henkilökohtaiset varusteet

(i) Tämän luvun 14 säännön vaatimukset täyttävien palomiehen varusteiden ja henkilökohtaisten varusteiden lisäerien, joista kuhunkin erään kuuluu edellä mainitun säännön (a) (i), (ii) ja (iii) alakohdissa mainitut välineet, vähimmäislukumäärin on oltava seuraavat:

(1) kahdet palomiehen varusteet; ja lisäksi

(2) matkustajatilojen ja työskentelytilojen yhteispituuden kutakin 80 metriä (262 jalkaa) tai sen osaa kohden kannelle, jolla tällaiset tilat ovat, tai, jos sellaisia kansia on enemmän kuin yksi, niin sellaiselle kannelle, jonka yhteispituus on suurin, kahdet palomiehen varusteet ja kaksi erää henkilökohtaisia varusteita, joista kuhunkin erään kuuluu tämän luvun säännössä 14 (a) (i), (ii) ja (iii) mainitut välineet.

(ii) Kutakin palomiehen varustusta varten, johon kuuluu tämän luvun 14 säännön (b) kohdan vaatimusten mukaisesti paineilmahengityslaite, on oltava hallinnon hyväksymä määrä varalatauksia.

(iii) Palomiehen varusteet ja henkilökohtaiset varuste-erät on säilytettävä käyttövalmiina etäällä toisistaan olevissa paikoissa. Vähintään kahdet palomiehen varusteet ja yksi henkilökohtainen varuste-erä on oltava kussakin tällaisessa paikassa.

(a) Kaikista matkustaja- ja laivaväen tiloista sekä, koneistotiloja lukuun ottamatta, tiloista, joissa laivaväki tavallisesti työskentelee, on oltava portaikkoja ja tikkaita siten järjestettyinä, että niitä myöten pääsee helposti kannelle, joissa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin. Erityisesti on täytettävä seuraavat määräykset:

(i) Laipiokannen alapuolella on jokaisesta vesitiiviistä osastosta tai vastaavanlaisesti rajoitetusta tilasta tai tilaryhmästä oltava kaksi poistumistietä, joista ainakin toinen on riippumaton vesitiiviistä ovista. Hallinto voi sallia toisen poistumistien jätettäväksi pois kiinnitettyään erityistä huomiota tilojen luonteeseen ja sijaintiin sekä niissä yleensä oleskelevien tai työskentelevien henkilöiden lukumäärään; hallintoa tyydyttävä.

(ii) laipiokannen yläpuolella on jokaisesta pystysuuntaisesta päävyöhykkeestä tai vastaavanlaisesti rajoitetusta tilasta tai tilaryhmästä oltava vähintään kaksi tarkoituksenmukaista poistumistietä, joista ainakin toinen johtaa pystysuuntaisen pakotien muodostavaan portaikkoon; ja

(iii) ainakin toisena poistumistienä on oltava suljettu portaikko, joka - mikäli mahdollista - muodostaa yhtäjaksoisen suojan tulipaloa vastaan portaikon alapäästä kansille, joissa siirrytään pelastusveneisiin. Portaikkojen leveyden, lukumäärän ja jatkuvuuden on oltava hallintoa tyydyttäviä.

(b) Koneistotiloissa on oltava jokaisesta konehuoneesta, akselitunnelista ja kattilahuoneesta kaksi poistumistietä, joista toinen saa olla vesitiivis ovi. Koneistotiloissa, joissa ei ole vesitiiviitä ovia, on poistumisteinä oltava kahdet, mahdollisimman etäällä toisistaan olevat terästikkaat, jotka johtavat konekuilussa oleville vastaavasti sijoitetuille oville, joiden kautta pääsee venekannelle. Bruttovetoisuudeltaan alle 2 000 tonnin aluksiin nähden hallinto voi olla soveltamatta tätä vaatimusta otettuaan asianmukaisesti huomioon konekuilun leveyden ja paikan.

Aluksessa ei saa käyttää sellaista kiinteästi asennettua polttomoottoria, jonka polttoaineen leimahduspiste on 43° C (110° F) tai alempi määriteltynä hyväksytyllä leimahduspistelaitteistolla.

(a) Aluksessa on oltava laitteet koneisto- ja lastitilojen ilmanvaihtotuulettimien pysäyttämistä ja kaikkien oviaukkojen, tuuletintorvien, sisemmän ja ulomman savutorven välisen ilmatilan ja muiden mainittuihin tiloihin johtavien aukkojen sulkemista varten. Tulipalon sattuessa on näitä laitteita voitava käyttää asianomaisten tilojen ulkopuolelta.

(b) Kiihdytetyn tai keinotekoisen vedon tuulettimia käyttävät koneistot, polttoöljyn siirtopumput, polttoöljynetusyöttöyksikköön kuuluvat pumput ja muut vastaavanlaiset polttoöljypumput on varustettava asianomaisen tilan ulkopuolelle sijoitetuin kaukosäätimin, jotta ne voidaan pysäyttää, jos tulipalo syttyy siinä tilassa, jossa ne ovat.

(c) Jokainen polttoöljyn imuputki kaksoispohjan yläpuolella olevasta varasto-, selkenemis- tai päivätankista on varustettava hanalla tai venttiilillä, joka voidaan sulkea asianomaisen tilan ulkopuolelta, jos tulipalo syttyy siinä tilassa, jossa nämä tankit ovat. Siinä erikoistapauksessa, että syvätankkeja on akseli- tai putkitunneleissa, on tankkeihin asennettava venttiilit, mutta tulipalon sattuessa saadaan sulkeminen suorittaa erillisen venttiilin avulla, joka on asennettu putkeen tai putkiin tunnelin tai tunnelien ulkopuolelle.

(Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.211 (VII) vahvistamaan suositukseen lastialuksen ajoittain miehittämättömän koneistotilan turvallisuustoimenpiteistä, niiden toimenpiteiden lisäksi, jotka yleensä katsotaan tarpeellisiksi miehitettyihin koneistotiloihin nähden.)

(a) Aluksen runko, ylärakenteet, rakenteeseen kuuluvat laipiot, kannet ja kansirakennukset on rakennettava teräksestä, jollei hallinto, ottaen huomioon tulipalon vaaran, erikoistapauksissa suostu jonkin muun sopivan aineen käyttämiseen.

(b) Asuntotiloissa on käytävien laipioiden oltava terästä tai ne on rakennettava B-luokan levyistä.

(c) Kun asuntotiloissa oleva kansi on koniesto- tai lastitilan kattona, on sen päällysteen oltava ainetta, joka ei herkästi syty.*)

( *) Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.214 (VII) vahvistamiin parannettuihin tilapäisiin ohjeisiin kansialusmassojen koemenetelmistä.)

(d) Sääkannen alapuolella olevien sisäportaikkojen on oltava terästä tai muuta sopivaa ainetta. Laivaväkeä varten tarkoitettujen asuntotiloissa olevien hissikuilujen on oltava terästä tai samanarvoista ainetta.

(e) Keittiöiden, maali- ja lamppukaappien sekä pursimiehen varastojen laipioiden on, jos ne rajoittuvat asuntotiloihin tai varageneraattorihuoneeseen, jos sellainen on, oltava terästä tai samanarvoista ainetta.

(f) Asunto- ja koneistotiloissa ei saa käyttää maaleja, lakkoja eikä muita vastaavanlaisia valmisteita, joiden perusaineena on nitroselluloosa tai muu herkästi syttyvä aine.

(g) Öljyn tai muiden palavien nesteiden siirtoputkien on oltava ainetta, jonka hallinto, ottaen huomioon tulipalon vaaran, on hyväksynyt. Kuumuudesta helposti kelvottomaksi tulevaa ainetta ei saa käyttää ulkolaidassa olevissa valumisputkissa, sanitettiviemäreissä eikä muissa poistoputkissa, jotka ovat vesiviivan lähellä ja joiden tulipalon sattuessa saama vika voisi aiheuttaa vuodon vaaran.

(h) Koneistotilojen koneelliset ilmanvaihtolaitteet on voitava pysäyttää koneistotilojen ulkopuolelta paikasta, johon on helppo päästä.

(a) Soveltaminen

Aluksissa, joiden bruttovetoisuus on pienempi kuin tässä säännössä mainitaan, on tässä säännössä esitettyjen järjestelyjen oltava hallintoa tyydyttävät.

(b) Palopumput ja pääpaloputkisto

Aluksessa on oltava tämän luvun 5 säännön määräykset ja seuraavat vaatimukset täyttävät palopumput, paloputkisto, palopostit ja letkut:

(i) Aluksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia, on oltava kaksi itsenäisesti toimivaa konepumppua.

(ii) Aluksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia, on, jos tuli jossakin osastossa voi saattaa kaikki pumput toimintakyvyttömiksi, oltava vaihtoehtoisesti muukin keino veden saamiseksi palon sammutusta varten. Bruttovetoisuudeltaan vähintään 2 000 tonnin aluksessa tällaisena keinona on oltava kiinteästi asennettu itsenäisesti toimiva varapumppu. Tämän on kyettävä hallintoa tyydyttävästi antamaan kaksi vesisuihkua.

(c) Palopostit, -letkut ja -suihkuputket

(i) Aluksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia, on oltava yksi letku liittimineen ja suihkuputkineen aluksen pituuden jokaista 30 metriä (100 jalkaa) kohden sekä lisäksi yksi varalle. Letkuja ei kuitenkaan saa olla vähempää kuin viisi. Tähän lukumäärään eivät sisälly kone- ja kattilahuoneisiin vaaditut letkut. Varmistaakseen sen, että tarpeellinen määrä letkuja aina on käytettävissä ja saatavilla voi hallinto, ottaen huomioon aluksen tyypin ja sen liikenteen laadun, johon alusta käytetään, vaatia letkujen lukumäärää lisättäväksi.

(ii) Asunto-, työskentely- ja koneistotiloissa on palopostien lukumäärän ja sijoituksen täytettävä tämän luvun 5 säännön (d) kohdan vaatimukset.

(iii) Aluksessa on järjestelyjen oltava sellaiset, että ainakin kaksi vesisuihkua ulottuu jokaisen lastitilan kaikkiin osiin, kun tila on tyhjä.

(iv) Kaikissa niissä vaadituissa paloposteissa, jotka ovat sellaisten alusten koneistotiloissa, joissa on öljylämmitteisiä kattiloita tai polttomoottorityyppisiä kuljetuskoneistoja, on oltava paloletkut, joissa on tämän luvun 5 säännön (g) kohdassa vaaditut suihkuputket.

(d) Kansainvälinen laituriliitin

(i) Aluksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia, on oltava vähintään yksi tämän luvun 5 säännön (h) kohdan mukainen kansainvälinen laituriliitin.

(ii) Tätä liitintä on voitava käyttää aluksen kummaltakin puolelta.

(e) Käsisammuttimet asunto- ja työskentelytiloissa

Aluksen asunto- ja työskentelytiloissa on oltava sellaiset hyväksytyt käsisammuttimet, jotka hallinto katsoo sopiviksi ja riittäviksi. Missään tapauksessa ei niiden lukumäärä saa olla viittä pienempi aluksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia.

(f) Kiinteät palonsammutuslaitteet lastitiloissa

(i) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 2 000 tonnin alusten lastitilat on suojattava tämän luvun 8 säännön määräykset täyttävällä kiinteällä palonsammutuslaitoksella.

(ii) Hallinto voi olla soveltamatta aluksen lastiruumiin, (lukuun ottamatta tankkialuksen tankkeja) tämän kohdan (i) alakohdan vaatimuksia:

(1) jos niissä on teräksiset luukukannet ja tehokkaat ilmanvaihtotorvien ja lastiruumiin johtavien muiden aukkojen sulkemislaitteet;

(2) jos alus on rakennettu ja tarkoitettu kuljettamaan yksinomaan sellaista lastia kuin malmia, hiiltä tai viljaa; tai

(3) jos hallintoa tyydyttävästi osoitetaan alusta käytettävän niin lyhyen ajan kestävillä matkoilla, että vaatimusten soveltaminen olisi kohtuutonta.

(iii) Aluksen, joka kuljettaa sen laatuisia tai niin suuria määriä räjähdysaineita, että niiden kuljetus ei ole sallittua matkustaja-aluksissa tämän yleissopimuksen VII luvun 7 säännön mukaisesti, on tämän säännön vaatimusten lisäksi täytettävä seuraavat vaatimukset:

(1) Höyryä ei saa käyttää missään osastossa, jossa on räjähtäviä aineita. Tätä alakohtaa sovellettaessa tarkoittaa "osasto" kaikki kahden peräkkäisen kiinteän laipion välisiä tiloja ja se käsittää alaruuman ja kaikki lastitilat sen yläpuolella.

(2) Jokaiseen tällaiseen räjähtäviä aineita sisältävään osastoon ja sen vieressä oleviin lastiosastoihin on lisäksi asennettava savun tai tulipalon havaitsemislaitteet jokaiseen lastitilaan.

(g) Palonsammutuslaitteet kattila- yms. huoneissa

Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1 000 tonnin aluksissa on tiloissa, joissa on pää- tai apukattiloita tai polttoöljynetusyöttölaitteita tai selkenemistankkeja, noudatetaan seuraavaa:

(i) Aluksessa on oltava jokin seuraavista kiinteistä palonsammutuslaitoksista:

(1) tämän luvun 11 säännön mukainen hajasuihkulaitos;

(2) tämän luvun 8 säännön mukainen palonsammutuslaitos;

(3) tämän luvun 9 säännön mukainen kiinteä vaahtosammutuslaitos (hallinto voi vaatia kiinteitä tai siirrettäviä paineella toimivia vesisammutuslaitteita tai vaahtosammutuslaitteita palon sammuttamiseksi permantolevyjen yläpuolella).

Jos kone- ja kattilahuoneita ei ole toisistaan täysin erotettu tai jos polttoöljyä voi valua kattilahuoneesta konetilan kupuihin, on koneja kattilahuoneita pidettävä yhtenä tilana.

(ii) Kattilatilojen jokaisessa lämmityspaikassa samoin kuin tilassa, jossa jokin polttoöljynetusyöttölaite sijaitsee, on oltava vähintään kaksi hyväksyttyä käsisammutinta, jotka antavat vaahtoa tai muuta palavan öljyn sammutukseen sopivaa hyväksyttyä ainetta. Lisäksi on jokaista poltinta kohden oltava vähintään yksi samantyyppinen sammutin, jonka tilavuus on 9 litraa (2 gallonaa), kuitenkin niin, että lisäksi vaadittujen sammuttimien kokonaistilavuuden ei tarvitse olla suurempi kuin 45 litraa (10 gallonaa) kutakin kattilahuonetta kohden.

(iii) Jokaisessa lämmityspaikassa on oltava astia, jossa on hallinnon vaatima määrä hiekkaa, soodalla kyllästettyä sahajauhoa tai muuta hyväksyttyä kuivaa ainetta. Vaihtoehtona sille voidaan pitää hyväksyttyä käsisammutinta.

(h) Palontorjuntalaitteet tiloissa, joissa on polttomoottorityyppisiä koneistoja

Jos aluksessa on polttomoottorityyppisiä koneita joko pääkuljetuskoneistona tai apukoneina, joiden kokonaisteho on vähintään 746 kW, on bruttovetoisuudeltaan vähintään 1000 tonnin aluksessa oltava seuraavat laitteet:

(i) jokin tämän säännön (g) (i) alakohdassa vaadituista kiinteistä laitoksista;

(ii) jokaisessa konehuoneessa hyväksytty vähintään 45 litran (10 gallonan) vetoinen vaahtosammutin tai muu yhtä tehokas sammutin sekä lisäksi hyväksytty vaahtokäsisammutin jokaista koneiston 746 kW tai sen osaa kohden. Käsisammuttimia ei kuitenkaan saa olla vähempää kuin kaksi, eikä niitä tarvitse olla enempää kuin kuusi.

(i) Palontorjuntalaitteet tiloissa, joissa on höyryturbiineja ja joissa ei tarvita kiinteitä laitteita

Hallinnon on erityisesti harkittava, minkälaiset palonsammutuslaitteet on oltava tiloissa, joissa on höyryturbiineja ja jotka on erotettu vesitiiviillä laipioilla kattilahuoneista.

(j) Palomiehen varusteet ja henkilökohtaiset varusteet

(i) Sekä uudessa että vanhassa aluksessa on oltava vähintään kahdet tämän luvun 14 säännön vaatimukset täyttävät palomiehen varusteet. Hallinto voi vaatia suuriin aluksiin lisäeriä henkilökohtaisia varusteita sekä tankkialuksiin ja erikoisaluksiin, kuten tehdasaluksiin ja erikoisaluksiin, lisäeriä palomiehen varusteita.

(ii) Kutakin palomiehen varustusta varten, johon tämän luvun 14 säännön (b) kohdan vaatimusten mukaisesti kuuluu paineilmahengityslaite, on oltava hallinnon hyväksymä määrä varalatauksia.

(iii) Palomiehen varusteet ja henkilökohtaiset varuste-erät on säilytettävä käyttövalmiina helposti luoksepäästävissä paikoissa. Jos vaaditaan enemmän kuin yhdet palomiehen varusteet ja henkilökohtaiset varusteet, erät on säilytettävä etäällä toisistaan.

(a) Kaikkien matkustaja- ja laivaväen tilojen sekä koneistotiloja lukuun ottamatta tilojen, joissa laivaväki tavallisesti työskentelee, yhteydessä on oltava portaikkoja ja tikkaita siten järjestettyinä, että niitä myöten pääsee helposti kannelle, josta siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin.

(b) Koneistotiloissa on oltava jokaisesta konehuoneesta, akselitunnelista ja kattilahuoneesta kaksi poistumistietä, joista toinen saa olla vesitiivis ovi. Koneistotiloissa, joissa ei ole vesitiiviitä ovia, on poistumisteinä oltava kahdet mahdollisimman etäällä toisitaan olevat terästikkaat, jotka johtavat konekuiluissa oleville vastaavasti sijoitetuille oville, joiden kautta pääsee kannelle, josta siirrytään pelastusveneisiin. Bruttovetoisuudeltaan alle 2 000 tonnin aluksiin nähden hallinto voi olla soveltamatta tätä vaatimusta otettuaan asianmukaisesti huomioon konekuilun koon ja paikan.

(a) Aluksessa on oltava laitteet koneisto- ja lastitilojen ilmanvaihtotuulettimien pysäyttämistä ja kaikkien oviaukkojen, tuuletintorvien, sisemmän ja ulomman savutorven välisen ilmatilan ja muiden mainittuihin tiloihin johtavien aukkojen sulkemista varten. Tulipalon sattuessa on näitä laitteita voitava käyttää asianomaisten tilojen ulkopuolelta.

(b) Kiihdytetyn tai keinotekoisen vedon tuulettimia käyttävät koneistot, polttoöljyn siirtopumput, polttoöljynetusyöttöyksikköön kuuluvat pumput ja muut vastaavanlaiset polttoöljypumput on varustettava asianomaisen tilan ulkopuolelle sijoitetuin kaukosäätimin, jotta ne voidaan pysäyttää, jos tulipalo syttyy siinä tilassa, jossa ne ovat.

(c) Jokainen polttoöljyn imuputki kaksoispohjan yläpuolella olevasta varasto-, selkenemis- tai päivätankista on varustettava hanalla tai venttiilillä, joka voidaan sulkea asianomaisen tilan ulkopuolelta, jos tulipalo syttyy siinä tilassa, jossa nämä tankit ovat. Siinä erikoistapauksessa, että syvätankkeja on akseli- tai putkitunneleissa, on tankkeihin asennettava venttiilit, mutta tulipalon sattuessa saadaan sulkeminen suorittaa erillisen venttiilin avulla, joka on asennettu putkeen tai putkiin tunnelin tai tunnelien ulkopuolelle.

(a) Tätä osaa sovelletaan kaikkiin uusiin tankkialuksiin, jotka kuljettavat raakaöljyä ja hiiliverytuotteita, joiden leimahduspiste ei ole korkeampi kuin 600 C (140° F) (suljetun astian menetelmä) määritettynä hyväksytyllä leimahduspistekojeella ja joiden Reid-höyrynpaine on pienempi kuin vastaava ilmanpaine, ja muita vastaavanlaisesti palovaarallisia nestemäisiä tuotteita.

(b) Lisäksi kaikkien tähän osaan kuuluvien alusten on täytettävä tämän luvun 52, 53 ja 54 säännön vaatimukset, paitsi että tankkialusten, jotka ovat tämän luvun 60 säännön mukaisia, ei tarvitse täyttää 52 säännön (f) kohdan vaatimuksia.

(c) Jos aluksella aiotaan kuljettaa sellaisia lasteja, joita tämän säännön (a) kohdassa ei ole mainittu ja jotka ovat erityisen palovaarallisia, on asetettava lisävaatimuksia hallintoa tyydyttävästi.

(d) Yhdistelmäalukset eivät saa kuljettaa kiinteätä lastia, elleivät kaikki lastitankit ole tyhjiä öljystä ja kaasu niistä poistettu tai ellei hallinto kussakin tapauksessa katso suoritettuja järjestelyjä tyydyttäviksi.

(a) A-kategorian koneistotilat on sijoitettava lastitankkien ja likatankkien peräpuolelle ja erotettava niistä kuivatankilla, lastipumppuhuoneella tai polttoainesäiliöllä; ne on sijoitettava myös tällaisten lastipumppuhuoneiden ja kuivatankkien peräpuolelle, mutta ei välttämättä polttoainetankkien peräpuolelle. Kuitenkin pumppuhuoneen alaosa voi muodostaa syvennyksen niihin tiloihin päin pumppujen sijoittamista varten edellyttäen, että syvennyksen kattona oleva kansi on kölin yläpuolella yleensä enintään syväyden kolmasosan verran, paitsi jos aluksen kuollutpainon ollessa enintään 25 000 metristä tonnia tämä voidaan osoittaa käytännössä mahdottomaksi toteuttaa kulkuteiden ja tyydyttävien putkistojärjestelyjen kannalta, niin hallinto voi sallia edellä mainittua korkeamman syvennyksen, mutta ei puolta syväyttä korkeammalle kölistä.

(b) Asuntotilat, päälastinvalvonta-asemat, tarkkailuasemat ja työskentelytilat on sijoitettava kaikkien lastitankkien, likatankkien sekä lasti- tai likatankit A-kategorian koneistotiloista erottavien lastipumppuhuoneiden ja kuivatankkien peräpuolelle. Kaikkien yhteisten laipioiden, jotka erottavat lastipumppuhuoneen - pumppuhuoneen sisäänkäyntikohta mukaan lukien asunto- ja työskentelytiloista sekä tarkkailuasemista, on oltava A-60 luokan rakennetta. Jos katsotaan välttämättömäksi, niin asuntotiloja, tarkkailuasemia, muita koneistotiloja kuin A-kategorian koneistotiloja ja työskentelytiloja voidaan sallia sijoitettavan kaikkien lastitankkien, likatankkien, lastipumppuhuoneiden ja kuivatankkien keulapuolelle sillä ehdolla, että alukseen järjestetään samanarvoinen turvallisuustaso ja palonsammutusvälineiden saatavilla olo hallintoa tyydyttävästi.

(c) Jos ohjailupaikan sijoittaminen lastitankkialueen yläpuolelle osoittautuu välttämättomäksi, se on varattava ainoastaan ohjailukäyttöön ja erotettava lastitankkikannesta avoimella tilalla, jonka korkeus on vähintään 2 metriä. Sellaisen ohjailupaikan palosuojauksen on lisäksi täytettävä ne vaatimukset, jotka on esitetty tarkkailuasemille tämän osan 57 säännön (a) ja (b) kohdissa ja muissa soveltuvissa määräyksissä.

(d) Aluksessa on oltava järjestelyt, joilla estetään kansille tulleiden vuotojen kulkeutuminen asunto- ja työskentelyalueille. Tämä voidaan toteuttaa pysyvästi asennetulla, jatkuvalla, sopivan korkuisella ja laidasta laitaan ulottuvalla korokelevyllä. Erityistä huomiota on kohdistettava järjestelyihin lastauksen tapahtuessa perän yli.

(e) Ylärakenteiden ja kansirakennusten, joiden sisällä on asunto- ja työskentelytiloja, ulkoseinämien ja myös tällaisten asuntotilojen kansien, joiden alla on vapaa ilmatila, on eristettävä A-60-luokan mukaisesti koko siltä alueelta, joka on lastiöljytankkeihin päin, ja 3 metrin matkalta perään päin etureunasta. Näiden ylärakenteiden ja kansirakennusten sivut on eristettävä siihen korkeuteen asti, jonka hallinto katsoo välttämättömäksi.

(f) Asunto- ja työskentelytiloja sisältävien ylärakenteiden ja kansirakennusten lastitankkeihin päin oleviin seinämiin on sovellettava seuraavia vaatimuksia:

(i) Sellaisissa seinämissä ei sallita ovia, mutta hallinto voi sallia sellaisia ovia, jotka johtavat sellaisiin tiloihin, joista ei pääse asunto- ja työskentelytiloihin, kuten lastinvalvonta-asemille, muonavarastoihin ja varastosuojiin. Jos sellaisia ovia asennetaan, niin tilan seinämät on eristettävä A-60-luokan mukaisesti. Koneiston siirtämistä varten olevia, pultein kiinnitettäviä levyjä saa asentaa sellaisiin seinämiin.

(ii) Sellaisissa seinämissä olevien valoaukkojen on oltava tyypiltään kiinteitä (aukeamattomia). Ohjaamon ikkunat voivat olla ei-kiinteitä (avattavia).

(iii) Pääkannella on ensimmäisen kerroksen valoaukkoihin sisätilan puolelle kuuluttava teräksestä tai samanarvoisesta aineesta tehty peitelevy.

Tämän kohdan vaatimuksia on soveltuvin osin myös sovellettava ylärakenteiden ja kansirakennusten seinämiin 5 metrin etäisyydellä mitattuna pitkittäissuuntaisesti sellaisten rakenteiden keulapäädystä lukien lukuun ottamatta kohtia, joista on pääsy komentosillan tiloihin.

(a) (i) Runko, ylärakenteet, rakenteeseen kuuluvat laipiot, kannet ja kansirakennukset on tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta.

(ii) Lastipumppuhuoneiden - niiden kuilut mukaan lukien - ja A-kategorian koneistotilojen välisten laipioiden on oltava A-luokkaa ja niissä ei saa olla sellaisia läpivientejä, jotka ovat heikompia kuin A-O-luokan tai kuin kaikilta osin samanarvoiset, lukuun ottamatta lastipumpun akselilaippaa ja vastaavanlaisia laipoitettuja läpivientejä.

(iii) Laipioiden ja kansien, joiden muodostamat rajapinnat erottavat A-kategorian koneistotiloja ja lastipumppuhuoneita - niihin liittyvät kuilut mukaan lukien - vastaavasti asunto- ja työskentelytiloista, on oltava A60-luokkaa. Tällaisiin laipioihin ja kansiin sekä muihin A-kategorian koneistotilojen ja lastipumppuhuoneiden rajapintoihin ei saa tehdä ikkunoita eikä valoaukkoja.

(iv) Kuitenkaan tämän kohdan (ii) ja (iii) alakohtien vaatimukset eivät estä kiinteiden hyväksyttyjen kaasutiiviiden kotelovalaisinten asentamista pumppuhuoneiden valaisemista varten edellyttäen, että ne ovat riittävän lujia ja säilyttävät laipion palonkestävyyden ja kaasutiiviyden A-luokkaa vastaavasti. Myöskään nämä vaatimukset eivät estä ikkunoiden käyttöä tarkkailuasemilla, jotka ovat kokonaan konehuoneen sisäpuolella.

(v) Tarkkailuasemat on erotettava viereisistä sisätiloista A-luokan laipioin ja kansin. Näiden tarkkailuasemarajapintojen eristyksen on oltava hallintoa tyydyttävä viereisissä tiloissa syttyvän tulipalon varalle.

(vi) A-kategorian koneistotilojen konekuilujen ovien on oltava itsestään sulkeutuvia ja niiden on täytettävä tämän säännön (b) (vii) alakohdan soveltuvat kohdat.

(vii) A-kategorian koneistotilojen sisärajapintojen eristyksen pinnan on oltava öljyä ja vesihöyryä läpäisemätön.

(viii) Käytettävien kansipäällysteiden on oltava hyväksyttyä ainetta, joka ei helposti syty.*)

( *) Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.214 (VII) vahvistamiin parannettuihin tilapäisiin ohjeisiin kansialusmassojen koemenetelmistä.)

(ix) Sisäportaikkojen on oltava terästä tai muuta sopivaa ainetta.

(x) Keittiöiden, maalivarastojen, lamppuhuoneiden ja pursimiehen varastojen laipioiden on asuntotilojen ollessa vierekkäisinä tiloina oltava terästä tai samanarvoista ainetta.

(xi) Sisätilojen näkyvissä pinnoissa käytettävien maalien, lakkojen ja muiden viimeistelyaineiden on oltava sellaisia, että ne eivät hallinnon mielestä aiheuta kohtuutonta palovaaraa, eivätkä ne saa kehittää liiallisessa määrin savua tai muita myrkyllisiä tuotteita.

(xii) Öljyn ja muiden palavien nesteiden siirtoputkien on oltava ainetta, jonka hallinto, ottaen huomioon tulipalon vaaran, on hyväksynyt. Kuumuudesta helposti kelvottomaksi tulevaa ainetta ei saa käyttää ulkolaidassa olevissa valumisputkissa, saniteettiviemäreissä eikä muissa poistoputkissa, jotka ovat vesiviivan lähellä ja joiden tulipalon sattuessa saama vika voisi aiheuttaa vuodon vaaran.

(xiii) Koneistotilojen koneelliset ilmanvaihtolaitteet on voitava pysäyttää koneistotilojen ulkopuolelta paikasta, johon on helppo päästä.

(xiv) A-kategorian koneistotilojen ja lastipumppuhuoneiden valoarkkujen on täytettävä tämän säännön (a) (iii) alakohdan vaatimukset ikkunoiden ja valoaukkojen osalta ja lisäksi ne on järjestettävä siten, että ne voidaan sulkea helposti niiden palvelemien tilojen ulkopuolelta.

(b) Asunto- ja työskentelytilojen sekä tarkkailuasemien on täytettävä seuraavat ehdot:

(i) Käytävälaipioiden on ovet mukaan lukien oltava A- tai B-luokan rajapintoja, jotka ulottuvat kannesta kanteen. Jos laipion molemmille puolille on asennettu jatkuvat B-luokan välikatot ja/tai vuoraukset, niin laipio saa päättyä jatkuvaan välikattoon tai vuoraukseen. Hyttien ja yleistilojen ovien alaosaan saa tällaisissa laipioissa tehdä ilmanvaihtoaukon.

(ii) Välikattojen, paneelien tai vuorausten takana olevat ilmatilat on jaettava tiiviillä vedonestimillä, joiden etäisyys toisistaan on enintään 14 metriä.

(iii) Välikattojen, vuorausten, laipioiden ja eristysaineiden on, jäähdytysosastoissa olevia lukuun ottamatta, oltava palamatonta ainetta. Kylmälaitteiden eristyksen yhteydessä käytettyjen höyrysulkujen ja liimojen sekä putkiston eristyksen ei tarvitse olla palamatonta, mutta niiden määrä on pidettävä mahdollisimman vähäisenä ja niiden näkyviin jäävillä pinnoilla on oltava hallintoa tyydyttävä kyky vastustaa liekin leviämistä.

(iv) Runkorakenteen lattiaperusta ja laipioiden liitoskappaleet mukaan lukien - vuorauksien, välikattojen ja mahdollisten vedonestimien on oltava palamatonta ainetta.

(v) Kaikilla käytävissä ja porraskuiluissa olevilla näkyvillä pinnoilla ja piilossa tai luoksepääsemättömissä tiloissa olevilla pinnoilla on oltava huono palonlevittämiskyky. *)

( *) Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.166 (ES.IV) vahvistamiin aineiden palovaaraominaisuuksien arvioimista koskeviin ohjeisiin.)

(vi) Laipioissa, vuorauksissa ja välikatoissa saa olla palava pinnoite, kuitenkin niin, että tällaisen pinnoitteen paksuus ei saa ylittää 2 millimetriä sellaisessa tilassa paitsi käytävissä, porraskuiluissa ja tarkkailuasemilla, joissa se ei saa ylittää 1,5 millimetriä.

(vii) Portaikot, jotka kulkevat ainoastaan yhden kannen läpi, on suojattava ainakin yhdella tasolla A- tai B-luokan rajapinnoin ja itsestään sulkeutuvin ovin, jotta palon nopea leviäminen kannelta toiselle rajoittuisi. Laivaväen käyttöön tarkoitettujen hissien kuilut on tehtävä A-luokan rajapinnoista. Portaikot ja hissikuilut, jotka kulkevat useamman kuin yhden kannen läpi, on ympäröitävä A-luokan rajapinnoin ja suojattava kaikilla tasoilla itsestään sulkeutuvin teräsovin. Itsestään sulkeutuviin oviin ei saa asentaa aukipitohakoja. Kuitenkin saadaan käyttää sellaisia aukipitolaitteita, jotka ovat laukaistavissa toimintavarmojen kaukolaukaisulaitteiden avulla.

(c) A-kategorian koneistotilojen ilmanvaihtokanavat eivät yleensä saa kulkea asunto- ja työskentelytilojen eikä tarkkailuasemien kautta, mutta hallinto voi antaa helpotuksia tähän vaatimukseen, jos:

(i) kanavat on tehty teräksestä ja kukin on eristetty A-60 luokan mukaisesti; tai

(ii) kanavat on tehty teräksestä ja niissä on automaattinen palopelti lähellä rajapintaa, jonka läpi kanava kulkee, ja ne on eristetty A-60 luokan mukaisesti A-kategorian koneistotilasta alkaen kohtaan, joka on vähintään 5 metriä palopellin jälkeen.

(d) Asunto- ja työskentelytilojen tai tarkkailuasemien ilmanvaihtokanavat eivät yleensä saa kulkea A-kategorian koneistotilojen kautta, mutta hallinto voi antaa helpotuksia tästä vaatimuksesta, jos kanavat on tehty teräksestä ja niissä on automaattinen palopelti niiden läpikulkemien rajapintojen lähellä.

(a) Lastitankkikannella olevien aukko]en, joista kaasua voi purkautua, järjestelyn ja sijoituksen on oltava sellainen, että mahdollisuus kaasun kulkeutumiselle syttymislähteitä sisältäviin suljettuihin tiloihin tai kerääntymiselle sytyttämisvaaran omaavien kansikoneiden ja -laitteiden läheisyyteen on mahdollisimman pieni. Kaikissa tapauksissa on ulostuloputken kannen yläpuolista korkeutta ja kaasun purkautumisnopeutta harkittaessa otettava huomioon myös kunkin ulostuloputken etäisyys kansirakennuksen aukkoihin tai syttymislähteisiin.

(b) Ilmanvaihdon tuloaukkojen ja poistoaukkojen järjestelyn on oltava tämän säännön (a) kohdan vaatimukset täyttävä. Erityisesti koneistotilojen ilma-aukkojen on oltava aluksessa mahdollisimman perässä. Tähän on kiinnitettävä asianmukaista huomiota aluksen ollessa perän yli lastaava tai purkava. Syttymislähteet, kuten sähkölaitteet, on järjestettävä siten, että voidaan välttää räjähdysvaara.

(c) Lastipumppuhuoneissa on oltava mekaaninen ilmanvaihto ja poistoilma on johdettava avokannella olevaan turvalliseen paikkaan. Näiden huoneiden ilmanvaihdon on oltava riittävän tehokas, jotta syttyvien höyryjen kerääntymismahdollisuus on mahdollisimman pieni. Ilman on vaihduttava vähintään 20 kertaa tunnissa tilan kokonaistilavuuden mukaan. Ilmakanavat on järjestettävä siten, että ilmanvaihto on tehokasta koko tilassa. Ilmanvaihdon on oltava imutyyppinen.

Tämän luvun 53 säännön (a) kohdan vaatimusten lisäksi on hallinnon harkittava vaaditaanko jokaisesta hytistä henkilökuntaa varten hätäpoistumistie.

(a) Tankkialuksissa, joiden kuollutpaino on vähintään 100 000 metristä tonnia, ja yhdistelmäaluksissa, joiden kuollutpaino on vähintään 50 000 metristä tonnia, on lastitankkikansialueen ja lastitankkien suojaukseen käytettävä kiinteää kansivaahtolaitosta ja kiinteää suojakaasulaitosta tämän osan 61 ja 62 säännön vaatimusten mukaisesti, mutta edellä mainittujen laitteiden sijasta hallinto voi - otettuaan huomioon aluksen järjestelyt ja varustuksen hyväksyä muita kiinteiden laitteiden yhdistelmiä tämän yleissopimuksen I luvun 5 säännön mukaisesti, jos ne antavat samanarvoisen suojauksen kuin edellä mainittu.

(b) Samanarvoisuuksien kannalta on kansivaahtolaitoksen tilalle ehdotettavan laitoksen:

(i) kyettävä sammuttamaan vuotopalot ja myös estämään vielä syttymätöntä vuotanutta öljyä syttymästä; ja

(ii) kyettävä torjumaan palot repeytyneissä tankeissa.

(c) Samanarvoisuuksien kannalta on kiinteän suojakaasulaitoksen tilalle ehdotettavan laitoksen:

(i) kyettävä estämään räjähdysseosten kerääntyminen vaarallisessa määrin ehjiin lastitankkeihin tavanomaisen käytön aikana koko painolastimatkan ja tankin sisällä tehtävien töiden ajan; ja

(ii) oltava suunniteltu sellaiseksi, että itse laitoksesta aiheutuvan staattisen sähkön muodostama syttymisvaara on mahdollisimman pieni.

(d) Tankkialuksille, joiden kuollutpaino on pienempi kuin 100 000 metristä tonnia, ja yhdistelmäaluksille, joiden kuollutpaino on pienempi kuin 50 000 metristä tonnia, voi hallinto soveltaessaan tämän luvun 52 säännön (f) kohdan vaatimuksia hyväksyä vaahtolaitoksen, joka kykenee purkamaan vaahtoa tankin sisä- tai ulkopuolelle. Sellaisen laitoksen yksityiskohtien on oltava hallintoa tyydyttävät.

Tämän luvun 60 säännön (a) kohdassa mainittu kiinteä kansivaahtolaitos on suunniteltava seuraavanlaiseksi:

(a) Vaahdonmuodostuslaitteilla on kyettävä saamaan vaahtoa koko lastitankkialueelle sekä jokaisen tankin sisään, jonka kohdalta kansi on repeytynyt.

(b) Laitos on saatava yksinkertaisesti ja nopeasti toimimaan. Laitoksen päävalvonta-aseman on oltava sopivassa paikassa lastitankkialueen ulkopuolella, asuntotilojen vieressä ja helposti luoksepäästävissä ja sen on oltava toimintavalmiina palon sattuessa suojattavalla alueella

(c) Vaahtonesteen syöttömäärän on oltava vähintään sama kuin suurempi seuraavista:

(i) lastitankkialueen pinta-alan kutakin neliömetriä kohden 0,6 litraa minuutissa, jolloin lastitankkialueen pinta-ala tarkoittaa aluksen suurimman leveyden ja lastitankkitilojen pituussuuntaisen kokonaispituuden tuloa; tai

(ii) yksittäisen tankin, jolla on suurin vaakasuuntaan mitattu poikkileikkauspinta-ala, mainitulla tavalla mitatun pinta-alan kutakin neliömetriä kohden 6 litraa minuutissa.

Vaahtonestettä on oltava riittävästi varmistamaan vaahdonkehittämisen ainakin 20 minuutin ajan käytettäessä tämän kohdan (i) ja (ii) alakohdan virtausmääristä suurempaa. Vaahtoluku (s.o. muodostuneen vaahdon tilavuuden suhde käytetyn vesi-vaahtonesteliuoksen tilavuuteen) ei yleensä saa olla suurempi kuin 12:1. Jos laitokset tuottavat pääasiassa raskasvaahtoa, jonka vaahtoluku on kuitenkin hieman suurempi kuin 12:1, tarvittava vaahtonestemäärä on laskettava niin kuin laitoksissa, joiden vaahtoluku on 12:1. Käytettäessä keskivaahtoa (vaahtoluku 50:1 ja 150:1 välillä) on vaahdon käyttöarvon ja vaahtotykin tehokkuuden oltava hallintoa tyydyttävät.

(d) Vaahdon suihkuttamiseen on kiinteässä vaahtolaitoksessa käytettävä vaahtotykkejä ja vaahdonkehittimiä. Vaaditusta vaahdonsyöttomäärästä on ainakin 5O prosenttia saatava kustakin vaahtotykistä.

(e) (i) Vaahtotykkien lukumäärän ja sijainnin on täytettävä tämän säännön (a) kohdan vaatimukset. Kunkin vaahtotykin tehokkuuden on oltava litroina minuutissa vaahtonestettä vähintään kolme kertaa vaahtotykillä suojattavan kansialueen pinta-ala neliömetreinä, milloin kyseinen kansialue on kokonaan vaahtotykin etupuolella.

(ii) Etäisyys vaahtotykistä suojattavan tykin etupuolella olevan alueen äärikohtaan ei saa olla suurempi kuin 75 prosenttia tykin kantamasta tyynellä säällä.

(f) Vaahtotykki ja ketkuliitin vaahdonkehittimelle on sijoitettava sekä vasempaan että oikeaan laitaan peräkorokkeen eteen tai lastikannelle päin olevien asuntotilojen luo. Vaahdonkehittimiä on oltava riittävästi joustavuuden aikaansaamiseksi palontorjuntatoimiin ja vaahtotykkien katvealueiden peittämiseksi.

(g) Vaahtoputkistossa ja vesiputkistossa on oltava venttiili välittömästi jokaisen vaahtotykin edessä, jotta näiden putkistojen vaurioituneet osat saadaan erotetuiksi.

(h) Kansivaahtolaitoksen käyttö vaaditulla syötöllä ei saa estää saamasta samanaikaisesti vaadittua suihkumäärää vaaditulla paineella vesipaloputkistosta.

Tämän luvun 60 säännön (a) kohdassa mainitun suojakaasulaitoksen on kyettävä kehittämään vaadittaessa lastitankkeihin hapetonta tai niin happiköyhää kaasua tai kaasuseosta, että tankin ilmatila saadaan palamattomaksi, s.o. kykenemättömäksi levittämään liekkiä. Sellaisen laitoksen on täytettävä seuraavat ehdot:

(a) Tavanomaisissa oloissa ei tarvitse päästää raitista ilmaa lastitankkiin, paitsi kun tankkia valmistellaan henkilöiden tankkiin menoa varten.

(b) Tyhjät tankit on voitava puhdistaa suojakaasulla tankin hiilivetypitoisuuden alentamiseksi lastin purkamisen jälkeen.

(c) Tankit on voitava pestä suojakaasun vaikutuksen alaisessa ilmatilassa.

(d) Lastin purkamisen aikana on laitoksen oltava sellainen, että varmistetaan, että tämän säännön (f) kohdassa mainittu kaasutilavuus on saatavilla. Kaikkina muina aikoina on kaasua oltava jatkuvasti saatavilla sen varmistamiseksi, että tämän säännön (g) kohdan vaatimus on täytetty.

(e) Aluksessa on oltava laitteet,, joiden avulla tankit voidaan puhdistaa raittiilla ilmalla sekä suojakaasulla.

(f) Laitoksen on kyettävä syöttämään suojakaasua virtausmäärällä, joka on vähintään 125 prosenttia lastipumppujen suurimmasta virtausmäärästä.

(g) Tavanomaisissa käyttöoloissa tankkien ollessa täynnä tai täytetyt suojakaasulla on tankeissa voitava ylläpitää ylipainetta.

(h) Täyttöä varten olevat poistokaasuaukot on sijoitettava sopiviin kohtiin avoimeen ilmatilaan ja niiden on täytettävä tämän luvun 58 säännön (a) kohdassa mainitut tankin ilma-aukkoja koskevat yleiset vaatimukset.

(i) Aluksessa on oltava pesulaite, jolla voidaan tehokkaasti jäähdyttää kaasua sekä poistaa kiinteät ja rikkipitoiset palamistuotteet.

(j) Aluksessa on oltava vähintään kaksi tuuletinta (puhallinta), joiden on kyettävä yhdessä puhaltamaan vähintään tämän säännön (f) kohdassa mainittu kaasumäärä.

(k) Tuotetun suojakaasun happipitoisuus ei saa yleensä olla suurempi kuin 5 tilavuusprosenttia.

(l) Aluksessa on oltava laitteet, joilla voidaan estää hiilivetykaasujen tai höyryjen kulkeutuminen tankista koneistotiloihin ja pystyputkiin ja joilla voidaan estää liiallisen paineen tai tyhjiön kehittyminen. Lisäksi on asennettava tehokas vesilukko pesulaitteeseen tai kannelle. Jokaisen tankin suojakaasuputkihaarassa on oltava sulkuventtiilit tai samanarvoiset säätölaitteet. Laitos on suunniteltava siten, että staattisen sähkön aiheuttama sytyttämisvaara on mahdollisimman pieni.

(m) Aluksessa on oltava kojeet, jotka ilmaisevat jatkuvasti ja merkitsevät pysyvästi muistiin kaasun paineen ja happipitoisuuden suojakaasun syöttöputkessa tuulettimen puhalluspuolella, kun suojakaasua syötetään. Sellaiset kojeet, on sijoitettava mieluummin. lastivalvontahuoneeseen, jos sellainen on, mutta joka tapauksessa lastitoiminnoista vastuussa olevan päällystöön kuuluvan henkilön on päästävä helPosti niiden luo. Aluksessa on oltava kannettavia kojeita, joilla voidaan mitata happea sekä hiilivetykaasuja tai -höyryjä, ja välttämättömiä laitteita kojeiden asettamiseksi tankkeihin niiden sisällön tarkkailua varten.

(n) Aluksessa on oltava laitteet, jotka osoittavat suojakaasuputkiston lämpötilan ja paineen.

(o) Aluksessa on oltava hälytyslaitteet, jotka ilmaisevat:

(i) korkean happipitoisuuden suojakaasuputkistossa;

(ii) kaasun alhaisen paineen suojakaasuputkistossa;

(iii) alhaisen paineen mahdollisen kansivesilukon syöttöpuolella;

(iv) kaasun korkean lämpötilan suojakaasuputkistossa; ja

(v) alhaisen vedenpaineen pesulaitteessa ja laitoksen automaattinen pysähtyminen on järjestettävä ennalta määrätyillä rajoilla, jotka saavutetaan tämän kohdan (iii), (iv) ja (v) alakohdan tapauksissa.

(p) Jokaisen suojakaasulaitoksin varustetun aluksen päälliköllä on oltava ohjekirja laitokseen liittyvistä vaatimuksista käyttöön, turvallisuuteen ja työterveyshuoltoon nähden.

Jokaisessa lastipumppuhuoneessa on oltava kiinteä palontorjuntalaitos, jota käytetään pumppuhuoneen ulkopuolella olevasta paikasta, johon pääsee helposti. Laitoksessa on käytettävä vesisumua tai muuta hallintoa tyydyttävää ainetta.

Kaikkien letkusuihkuputkien on oltava hyväksyttyjä yhdistelmätyyppisiä (s.o. sumu/suorasuihkutyyppisiä) letkusuihkuputkia ja niissä on oltava sulkulaite.

(Tämän luvun tässä osassa kaikki viittaukset ... sääntöön (1948) tarkoittavat viittauksia ihmishengen turvaamisesta merellä vuonna 1948 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen II luvun sääntöihin ja kaikki viittaukset ... sääntöön (1960) tarkoittavat - ellei toisin ole sanottu - viittauksia ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1960 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen II luvun sääntöihin.)

Jokaisen matkustaja-aluksen, jonka matkustajamäärä on suurempi kuin 36, on täytettävä vähintään seuraavaa:

(a) Aluksen, jonka köli on laskettu ennen 19 päivää marraskuuta 1952, on täytettävä tähän osaan sisältyvät 66-85 sääntöjen vaatimukset.

(b) Aluksen, jonka köli on laskettu 19 päivänä marraskuuta 1952 tai sen jälkeen, mutta ennen 26 päivää toukokuuta 1965, on täytettävä ihmishengen turvaamisesta merellä vuonna 1948 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen vaatimukset tuossa yleissopimuksessa uusille aluksille soveltuvien paloturvallisuusvaatimusten osalta ja sen on myös täytettävä tämän osan 68(b) ja (c), 75, 77(b), 78, 80(b), 81(b)-(g), 84 ja 85 sääntöjen vaatimukset.

(c) Aluksen, jonka köli on laskettu 26 päivänä toukokuuta 1965 tai sen jälkeen, mutta ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa, on, ellei se täytä tämän luvun osia A ja B, täytettävä ihmishengen turvallisuudesta merellä 1960 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen vaatimukset tuossa yleissopimuksessa uusille aluksille soveltuvien paloturvallisuusvaatimusten osalta ja sen on täytettävä myös tämän osan 68(b) ja (c), 80(b), 81(b), (c) ja (d) ja 85 säännöt.

Rakenteellisten osien on oltava terästä tai muuta 27 säännön (1948) mukaista sopivaa ainetta, mutta erilliset kansirakennukset, joissa ei ole asuntotiloja sekä sääkannet, voivat olla puisia, jos rakenteellisen palosuojelun vaatimukset on täytetty hallintoa tyydyttävästi.

Alus on jaettava A-luokan rajapinnoilla 28 säännön (1948) mukaisesti pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin. Sellaisilla rajapinnoilla on oltava siinä määrin kuin mahdollista riittävä eristysarvo ottaen huomioon viereisten tilojen luonteen, kuten 26 säännön (1948) (c) (iv) alakohdassa vaaditaan.

(a) Aluksen on täytettävä pääkohdissa 29 säännön (1948) vaatimukset.

(b) Palo-ovien on oltava terästä tai samanarvoista ainetta eristettynä palamattomalla aineella tai ilman eristystä.

(c) Kun kyseessä ovat ilmanvaihtokuilut tai -kanavat, joiden poikkileikkauspinta-ala on vähintään 0,02 neliömetriä (31 neliötuumaa) ja jotka kulkevat päävyöhykkeen rajapintojen läpi, sovelletaan seuraavia lisävaatimuksia:

(i) kuiluissa ja kanavissa, joiden poikkileikkauspinta-ala on 0,02 neliömetrin (31 neliötuuman) ja 0,075 neliömetrin (116 neliötuuman) välillä on oltava toimintavarmat automaattisesti sulkeutuvat palopellit tai sellaiset kuilut ja kanavat on eristettävä vähintään 457 millimetrin (18 tuuman) matkalta rajapinnan kummaltakin puolelta, jotta soveltuvat laipiovaatimukset täytettäisiin;

(ii) kuiluissa ja kanavissa, joiden poikkileikkauspinta-ala on suurempi kuin 0,075 neliömetriä (116 neliötuumaa), on oltava toimintavarmat automaattisesti sulkeutuvat palopellit.

Aluksen on täytettävä 31 säännön (1948) vaatimukset.

Aluksen jokaisen asuntotilan ja työskentelytilan on täytettävä tämän säännön (a), (b), (c) tai (d) kohdista kaikki yhdessä kohdassa mainitut vaatimukset:

(a) Kun harkitaan aluksen hyväksymistä menetelmällä I, on aluksessa oltava palamattomista B-luokan laipioista muodostuvat verkosto, pääkohdiltaan 30(a) säännön (1948) mukaisesti ja palamattomien aineiden mahdollisimman runsaan käytön osalta on täytettävä 39(a) sääntö (1948).

(b) Kun harkitaan aluksen hyväksymistä menetelmällä II:

(i) aluksessa on oltava automaattinen sprikler- ja palohälytyslaitos, joka täyttää pääkohdiltaan 42 ja 48 säännöt (1948), ja

(ii) kaikenlaisten palavien aineiden käytön on oltava niin vähäistä kuin on järkevää ja käytännössä mahdollista.

(c) Kun harkitaan aluksen hyväksymistä menetelmällä III, on paloahidastavien laipioiden muodostama verkosto asennettava kannesta kanteen pääkohdiltaan 30(b) säännön (1948) mukaisesti ja aluksessa on oltava automaattinen palonhavaitsemislaitos pääkohdiltaan 43 äännön (1948) mukaisena. Palavien ja herkästi syttyvien aineiden käyttöä on rajoitettava 39(b) ja 40(g) sääntöjen (1948) mukaisesti. Poikkeaminen 39(b) ja 40(g) sääntöjen (1948) vaatimuksista voidaan sallia, jos aluksessa on palokiertovartio enintään 20 minuutin kiertovälein.

(d) Kun harkitaan aluksen hyväksymistä menetelmällä III:

(i) asuntotiloissa on oltava lisäkappaleita A-luokan rajapintoja, jotta pystysuuntaisten päävyöhykkeiden keskipituus voidaan vähentää näissä tiloissa noin 20 metriin (65,5 jalkaan);

(ii) aluksessa on oltava pääkohdiltaan 43 säännön (1948) mukainen automaattinen palonhavaitsemislaitos;

(iii) asuntotiloissa käytävä- ja hyttilaipioiden kaikilla näkyvillä pinnoilla ja niiden pinta-aineilla on oltava rajoitettu palonlevittämiskyky;

(iv) palavien aineiden käyttöä on rajoitettava 39 (b) säännön (1948) mukaisesti. Poikkeaminen 39(b) säännön (1948) vaatimuksista voidaan sallia, jos aluksessa on palokiertovartio enintään 20 minuutin kiertovälein; ja

(v) lisäkappaleita palamattomia B-luokan rajapintoja on asennettava kannesta kanteen muodostamaan paloahidastava verkosto, jonka sisällä minkään osaston pinta-ala yleisötiloja lukuun ottamatta ei yleensä ole suurempi kuin 300 neliömetriä (3 200 neliöjalkaa).

Portaikkojen on oltava 33 säännön (1948) mukaisia, mutta hallinto voi - poikkeuksellisten vaikeuksien esiintyessä - sallia käytettäväksi porraskuiluissa palamattomia B-luokan rajapintoja ja ovia A-luokan rajapintojen ja ovien sijasta. Lisäksi hallinto voi sallia poikkeustapauksessa puisen portaikon säilyttämisen sikäli kuin se on suojattu sprinklerillä ja suljettu tyydyttävästi.

Aluksen on täytettävä 34 säännön (1948) vaatimukset.

Aluksen on täytettävä 35 säännön (1948) vaatimukset, mutta hallinto voi kuitenkin, kun tarkkailuasemien järjestely ja rakenne ovat sellaiset, esim. ohjaamon puurakenne, että vaatimuksia ei voida täyttää täysin, sallia käytettäväksi sellaisten tarkkailuasemien rajapintojen suojaukseen päälle asennettuja palamattomia B-luokan rajapintoja. Kun välittömästi sellaisten tarkkailuasemien alapuolella olevissa tiloissa on huomattava palovaara, on välillä olevan kannen oltava eristetty täysin A-luokan rajapinnan mukaisesti.

Aluksen on täytettävä 36 säännön (1948) vaatimukset.

Kone- ja kattilatilojen valoarkut on voitava sulkea sellaisten tilojen ulkopuolelta.

(a) Kaikissa koneellisissa ilmanvaihtolaitoksissa lukuun ottamatta lasti- ja koneistotilan ilmanvaihtoa on oltava pääkytkimiä sijoitettuina koneistotilan ulkopuolelle ja kohtiin, joihin on helppo päästä, siten, että ei ole tarpeen käydä kolmea useammalla asemalla kaikkien ilmanvaihtotuulettimien - koneisto- ja lastitilojen tuulettimia lukuun ottamatta - pysäyttämiseksi. Koneistotilan ilmanvaihtolaitoksessa on oltava pääkytkin, jota voidaan käyttää koneistotilan ulkopuolelta.

(b) Keittiöliesien poistoilmakanavissa on oltava tehokas eritys kanavien kulkiessa asuntotilojen kautta.

(a) Aluksen on täytettävä 40 säännön (a), (b) ja (f) kohdan (1948) vaatimukset, mutta 40 säännön (a) (i) alakohdassa (1948) voidaan 13,73 metriä (45 jalkaa) korvata 20 metrillä (65,5 jalalla).

(b) Polttoainepumpuille on oltava kaukosäätölaite sijoitettuna kyseisen tilan ulkopuolelle, jotta ne voidaan pysäyttää palon sattuessa tilassa, jossa ne ovat.

Aluksen elokuvalaitteissa ei saa käyttää selluloosanitraattipohjaisia filmejä.

Aluksessa on oltava kaavioita 44 säännön (1948) mukaisesti.

(a) 45 säännön (1948) vaatimukset on täytettävä.

(b) Siinä määrin kuin on mahdollista on paloputkistosta oltava saatavissa välittömästi vettä joko pitämällä putkisto paineellisena tai varustamalla palopumput kaukokäynnistyslaitteilla, joiden käytön on oltava helppo ja joiden luo pääsee helposti.

Yleistä

(a) 50 säännön (a)-(o) kohdan (1948) vaatimukset on täytettävä ottaen huomioon tämän säännön lisävaatimukset.

Kiertovartiot, havaitsemis- ja yhteydenpitolaitokset

(b) Tässä osassa vaadittujen kiertovartioiden jokainen jäsen on koulutettava tuntemaan aluksen järjestelyt sekä jokaisen laitteen, jota hänet voidaan määrätä käyttämään, sijainnin ja toiminnan.

(c) Aluksessa on oltava miehistön kokoamiseksi erikoishälytyslaite, joka voi olla aluksen yleishälytyslaitoksen osa.

(d) Aluksessa on oltava asunto-, yleisö. ja työskentelytilat kattava kuulutuslaitos tai muu tehokas tiedotustapa.

Koneisto- ja kattilatilat

(e) Palonsammuttimien lukumäärän, tyypin ja sijoituksen on oltava 64 säännön (1960) (g) (ii), (g) (iii) ja (b) (ii) alakohdan mukaiset.

Kansainvälinen laituriliitin

(f) 64 säännön (d) kohdan (1960) vaatimukset on täytettävä.

Palomiehen varusteet

(g) 64 säännön (j) kohdan (1960) vaatimukset on täytettävä.

66 säännön (1960) vaatimukset on täytettävä.

54 säännön (1948) vaatimukset on täytettävä.

22 säännön (1948) (a), (b) ja (c) kohdan vaatimukset on täytettävä, mutta sähkötehon hätälähteen sijoituksen on oltava 25 säännön (1960) (a) kohdan vaatimusten mukainen.

Ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1960 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen III luvun 26 säännössä mainituissa paloharjoituksissa on vaadittava laivaväen jokaisen jäsenen osoittavan tuntevansa aluksen järjestelyt ja laitteet, tehtävänsä ja jokaisen laitteen, jota hänet voidaan määrätä käyttämään. Päälliköiden vaaditaan kouluttavan ja neuvovan miehistöä näiltä osin.

(a) Jollei nimenomaan toisin ole määrätty, sovelletaan tätä lukua uusiin aluksiin, joita käytetään kansainvälisillä matkoilla, seuraavasti:

Osaa A - Matkustaja-aluksiin ja lastialuksiin.

Osaa B - Matkustaja-aluksiin.

Osaa C - Lastialuksiin.

(b) Kansainvälisillä matkoilla liikennöiviin vanhoihin aluksiin, joiden köli on laskettu tai jotka olivat vastaavassa rakennusvaiheessa ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1960 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen, sovelletaan vuoden 1960 yleissopimuksen III luvun määräyksiä uusista aluksista, niin kuin ne on määritelty siinä yleissopimuksessa.

(c) Mikäli kansainvälisillä matkoilla liikennöivät vanhat alukset, joiden köli on laskettu tai jotka olivat vastaavassa rakennusvaiheessa ennen ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1960 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaantulopäivää, eivät jo nyt täytä edellä mainitun yleissopimuksen III luvun määräyksiä uusista aluksista, hallinnon on erikseen harkittava jokaisen aluksen laitteita niin, että ne, mikäli se on käytännössä mahdollista ja järkevää, saatetaan mahdollisimman pian vastaamaan vuoden 1960 yleissopimuksen III luvun vaatimuksia olennaisilta osilta. Tämän luvun 27 säännön (b) (i) alakohdan ehtoa voidaan kuitenkin soveltaa tässä kohdassa mainittuihin vanhoihin aluksiin vain, jos

(i) alus täyttää tämän luvun 4, 8, 14, 18 ja 19 säännön sekä 27 säännön (a) ja (b) kohdan määräykset;

(ii) aluksessa 27 säännön (b) kohdan määräysten nojalla olevat pelastuslautat täyttävät joko tämän luvun 15 tai 16 säännön sekä lisäksi 17 säännön määräykset; ja

(iii) aluksessa olevien henkilöiden kokonaislukumäärää ei sen johdosta, että alukseen sovelletaan määräyksiä pelastuslautoista, mikäli alus ei kaikilta osilta täytä seuraavissa kohdissa mainittuja vaatimuksia:

(1) II-1 luvun osa B;

(2) II-2 luvun 21 säännön (a) (iii) ja (iv) alakohdat tai 48 säännön (a) (iii) alakohta, soveltuvin osin; ja

(3) tämän luvun 29 säännön (a), (b), (e) ja (f) kohta.

(Osaa A sovelletaan sekä matkustaja-aluksiin että lastialuksiin.)

Tätä lukua sovellettaessa tarkoittaa sanonta:

(a) "Lyhyt kansainvälinen matka" kansainvälistä matkaa, jonka kestäessä alus ei ole 200 meripeninkulmaa kauempana sellaisesta satamasta tai paikasta, mihin matkustajat ja laivaväki voidaan viedä turvaan ja jonka pituus sen maan viimeisestä lähtösatamasta, mistä matka alkaa, lopulliseen määräsatamaan on enintään 600 meripeninkulmaa.

(b) "Pelastuslautta" lauttaa, joka täyttää joko tämän luvun 15 tai 16 säännön vaatimukset.

(c) "Hyväksytty vesillelaskulaite" hallinnon hyväksymää laitetta, jolla sallitulla henkilömäärällä ja varusteilla täysin kuormitettu pelastuslautta voidaan laskea vesille lauttaanmenopaikalta.

(d) "Hyväksytty pelastusvenemies" jokaista laivaväkeen kuuluvaa, jolla on tämän luvun 32 säännön määräyksiä noudattaen annettu pätevyystodistus.

(e) "Kellumaväline" kelluvaa laitetta (muuta kuin pelastusveneitä, pelastuslauttoja, pelastusrenkaita ja pelastusliivejä), joka on tarkoitettu kannattamaan tietty määrä vedessä olevia henkilöitä ja joka on rakenteeltaan sellainen, että se säilyttää muotonsa ja ominaisuutensaù

(a) Hallinto voi siinä laajuudessa kuin se, ottaen huomioon kulkuvesien suojaisen luonteen ja ne olosuhteet, joiden vallitessa matka suoritetaan, katsoo tämän luvun kaikkien vaatimusten soveltamisen epämielekkääksi tai tarpeettomaksi, vastaavassa laajuudessa vapauttaa tämän luvun vaatimuksista tietyt alukset tai alusryhmät, jotka matkallaan eivät kulje kauemmaksi kuin 20 meripeninkulmaa lähimmästä maasta.

(b) Milloin matkustaja-aluksia käytetään kuljettamaan suuria määriä matkustajia erityisessä liikenteessä, kuten pyhiinvaeltajien kuljetuksessa, voi hallinto, todettuaan, että käytännössä ei voida vaatia tämän luvun määräysten soveltamista, vapauttaa tällaiset omasta maasta kotoisin olevat alukset näistä vaatimuksista, mikäli ne täysin täyttävät seuraavat vaatimukset:

(i) erityisliikenteen matkustaja-aluksista vuonna 1971 tehdyn sopimuksen liitteessä olevat säännöt; ja

(ii) erityisliikenteen matkustaja-aluksilta vaadittavia matkustajatiloja koskevan vuonna 1973 tehdyn pöytäkirjan liitteen määräykset, sen tultua voimaan.

(a) Yleisenä sääntönä pelastusveneisiin, pelastuslauttoihin ja kellumavälineisiin nähden aluksessa, johon tätä lukua on sovellettava, on, että niiden on oltava aina käyttövalmiina hätätilan sattuessa.

(b) Ollakseen aina käyttövalmiina on pelastusveneiden, pelastuslauttojen ja kellumavälineiden täytettävä seuraavat ehdot:

(i) ne on voitava laskea vesille turvallisesti ja nopeasti epäsuotuisissakin viippausolosuhteissa ja kallistuman ollessa 15 astetta.

(ii) siirtymisen pelastusveneisiin ja pelastuslautoille on voitava tapahtua nopeasti ja hyvässä järjestyksessä.

(iii) jokaisen pelastusveneen, pelastuslautan ja kellumavälineen sijoitus on niin järjestettävä, ettei se haittaa toisten veneiden, pelastuslauttojen ja kellumavälineiden käsittelyä.

(c) Kaikki hengenpelastuslaitteet on pidettävä asianmukaisessa kunnossa ja aina valmiina käytettäviksi jo ennen aluksen lähtöä satamasta ja joka hetki matkan kestäessä.

(a) Kaikkien pelastusveneiden on oltava asianmukaisesti rakennettuja sekä muodoiltaan ja mittasuhteiltaan sellaisia, että niillä on hyvä vakavuus merenkäynnissä ja riittävä varalaita silloin, kun niissä on täysi henkilömäärä ja täydet varusteet. Kaikkien pelastusveneiden vaihtokeskuskorkeuden on säilyttävä positiivisena tyhjennysreikien ollessa auki ja veneiden ollessa kuormitettuina täydellä henkilömäärällä ja täysillä varusteilla.

(b) (i) Kaikissa pelastusveneissä tulee olla kiinteä laidoitus ja yksinomaan sisäpuoliset kellumalaitteet. Hallinto voi hyväksyä pelastusveneitä, joissa on kiinteä suojus, ehdolla, että se voidaan helposti avata sekä sisä- että ulkopuolelta ja että se ei estä nopeaa pääsyä veneeseen ja siitä pois eikä veneen vesillelaskua ja käsittelyä.

(ii) Moottoripelastusveneet saadaan hallintoa tyydyttävästi varustaa laitteilla, jotka ehkäisevät veden tulon veneeseen sen keulasta.

(iii) Kaikkien pelastusveneiden pituuden tulee olla vällintään 7,3 metriä (24 jalkaa), paitsi milloin hallinto aluksen koon tai muiden syiden takia pitää tällaisten veneiden käyttöä epämielekkäänä tai käytännössä mahdottomana. Missään aluksessa ei pelastusveneen pituus saa olla pienempi kuin 4,9 metriä (16 jalkaa).

(c) Pelastusveneeksi ei saa hyväksyä venettä, jonka paino täysin henkilömäärin ja varustein ylittää 20 300 kiloa (20 engl. tonnia) tai jonka kantavuus tämän luvun 7 säännön mukaisesti laskettuna on suurempi kuin 150 henkilöä.

(d) Kaikkien pelastusveneiden, jotka on hyväksytty kantamaan enemmän kuin 60 mutta ei enempää kuin 100 henkilöä, on oltava joko moottoripelastusveneitä, jotka täyttävät tämän luvun 9 säännön vaatimukset, tai hyväksytyllä, tämän luvun 10 säännön mukaisella mekaanisella kuljetuslaitteella varustettuja pelastusveneitä. Kaikkien pelastusveneiden, jotka on hyväksytty kantamaan enemmän kuin 100 henkilöä, on oltava moottoripelastusveneitä, jotka täyttävät tämän luvun 9 säännön vaatimukset.

(e) Kaikkien pelastusveneiden on oltava niin lujarakenteisia, että ne voidaan täysin henkilömäärin ja varustein turvallisesti laskea vesille. Kaikkien pelastusveneiden on oltava niin lujia, ettei niihin jää pysyvää muodonmuutosta, jos ne kuormitetaan 25 prosentin ylikuormalla.

(f) Kaikkien pelastusveneiden keskiketkan on oltava vähintään neljä prosenttia veneen pituudesta. Ketkan muodon on oltava likipitäen parabolinen.

(g) Pelastusveneissä, jotka on hyväksytty kantamaan 100 henkilöä tai enemmän, on kellumalaitteiden tilavuutta lisättävä hallintoa tyydyttävästi.

(h) Veneellä tulee olla rakenteellinen kelluvuus tai siinä tulee olla vedenpitävät ilmalaatikot tai saman arvoista syöpymätöntä kannattavaa ainetta, jota öljy tai öljytuotteet eivät vahingoita. Kelluvuuden on oltava riittävä kannattamaan vene varusteineen sen ollessa täynnä vettä ja tyhjennysreikien ollessa auki. Veneessä tulee lisäksi olla vähintään yhtä kymmenesosaa sen tilavuudesta vastaava määrä vedenpitäviä ilmalaatikoita tai muuta samanarvoista syöpymätöntä kannattavaa ainetta, jota öljy tai öljy. tuotteet eivät vahingoita. Hallinto voi sallia, että vedenpitävät ilmalaatikot täytetään syöpymättömällä kannattavalla aineella, jota öljy tai öljytuotteet eivät vahingoita.

(i) Teljot ja sivupenkit on asennettava pelastusveneeseen niin alas kuin se käytännössä on mahdollista.

(j) Laudoista tehtyjä puisia veneitä lukuun ottamatta on kaikkien pelastusveneiden tilavuuden täyteläisyyskertoimen laskettuna tämän luvun 6 säännön mukaisesti oltava vähintään 0,64, kuitenkin niin, että pelastusveneen täyteläisyyskerroin voi olla pienempi kuin 0,64, jos hallinto katsoo vaihtokeskuskorkeuden ja varalaidan olevan riittävät veneen ollessa kuormitettuna täydellä henkilömäärällä ja täysillä varusteilla.

(a) Pelastusveneen tilavuus on määrättävä Simpsonin (Stirlingin) säännön tai jonkin muun yhtä tarkan tuloksen antavan menetelmän mukaisesti. Tasaperäien pelastusveneen tilavuus on laskettava ikään kuin pelastusvene olisi suippoperäinen.

(b) Esimerkiksi, pelastusveneen tilavuus kuutiometreinä (tai kuutiojalkoina), laskettuna Simpsonin säännön mukaisesti, voidaan saada seuraavalla kaavalla:

jossa L on pelastusveneen pituus metreinä (jalkoina) mitattuna laidoituksen sisäpinnan ja keularangan leikkauskohdasta vastaavaan kohtaan perärangassa. Tasaperäisessä pelastusveneessä mitataan pituus peräpellin sisäreunaan.

A, B ja C tarkoittavat poikkileikkausten pinta-aloja vastaavasti veneen pituuden neljänneksen päässä keulasta, veneen keskikohdalla ja pituuden neljänneksen päässä perästä, vastaten niitä kolmea kohtaa, jotka saadaan kun pituus L jaetaan neljään yhtä suureen osaan. (Leikkauspinnat pelastusveneen kummassakin päässä voidaan jättää huomioon ottamatta.)

Pinta-alat A, B ja C saadaan neliömetreinä (tai neliöjalkoina) käyttämällä kunkin kolmen poikkileikkauspinnan laskemiseen seuraavaa kaavaa:

jossa h on veneen sivukorkeus, mitattuna metreinä (tai jalkoina) laidoituksen sisäpuolella kölistä partaan yläreunan tasolle tai eräissä tapauksissa alempaan tasoon, joka määritellään jäljempänä:

ja jossa a, b, c, d ja e tarkoittavat pelastusveneen vaakasuoraan mitattuja leveyksiä metreinä (tai jalkoina) sivukorkeuden ylimmässä ja alimmassa kohdassa sekä niissä kolmessa kohdassa, jotka on saatu jakamalla sivukorkeus h neljään yhtä suureen osaan (tällöin a ja e ovat leveydet h:n päätepisteissä ja c sen keskellä).

(c) Jos partaan ketka, mitattuna niiden kahden kohdan välillä, jotka ovat pelastusveneen pituuden neljänneksen päässä sen päistä, on suurempi kuin yksi prosentti veneen pituudesta, on poikkileikkausten A tai C pinta-alan laskemisessa käytettävä korkeutta, joka vastaa korkeutta veneen keskikohdalla, lisättynä yhdellä prosentilla veneen pituudesta.

(d) Jos pelastusveneen sivukorkeus pituuden keskikohdalla on suurempi kuin 45 prosenttia leveydestä, on keskimmäisen poikkileikkauksen B:n pinta-alaa laskettaessa sivukorkeudeksi otettava 45 prosenttia leveydestä. Pelastusveneen päistä pituuden neljänneksen päässä olevien poikkileikkausten A ja C pinta-aloja laskettaessa käytettävä korkeus saadaan lisäämällä edellä mainittuun sivukorkeuteen yksi prosentti pelastusveneen pituudesta, kuitenkin niin, että laskuissa käytetyt korkeudet eivät missään tapauksessa ole suuremmat kuin todelliset korkeudet näissä kohdissa.

(e) Jos pelastusveneen sivukorkous on suurempi kuin 1,22 metriä (4 jalkaa), on tämän säännön mukaan määrättyä henkilölukua vähennettävä suhteessa, joka vastaa 1,22 metrin (4 jalan) suhdetta todelliseen korkeuteen, kunnes pelastusvenettä on hyvin tuloksin kokeiltu vedessä mainitun henkilömäärän ollessa veneessä pelastusliivit yllään.

(f) Hallinnon on sopivilla kaavoilla vahvistettava henkilömäärä, joka saadaan ottaa muodoltaan hyvin teräväpäisiin tai hyvin täyteläisiin pelastusveneisiin.

(g) Hallinto voi määrätä puisen, laudoista rakennetun pelastusveneen tilavuudeksi määrän, joka vastaa pituuden, leveyden ja sivukorkeuden tuloa, kerrottuna luvulla 0,6, jos on ilmeistä, että tämä kaava ei anna tulokseksi suurempaa tilavuutta kuin mikä saadaan edellä olevan menetelmän mukaan. Mitat on tällöin otettava seuraavalla tavalla:

Pituus: laidoituksen ulkopinnan ja keularangan leikkauskohdasta vastaavaan kohtaan perärangassa tai kysymyksen ollessa tasaperäisestä veneestä, peräpeilin ulkoreunaan.

Leveys: laidoituksen ulkoreunasta toiseen veneen leveimmällä kohdalla.

Sivukorkeus: veneen pituuden keskikohdalla laidoituksen sisäpuolella kölin vierestä partaan yläreunan korkeudelle, kuitenkin niin, että tilavuuslaskuissa käytetty korkeus ei missään tapauksessa saa olla suurempi kuin 45 prosenttia leveydestä.

Aluksen omistajalla on joka tapauksessa oikeus vaatia, että pelastusveneen tilavuus määrätään tarkan mittauksen perusteella.

(h) Moottoripelastusveneen tilavuus tai sellaisen pelastusveneen tilavuus, jossa on muunlainen kuljetuslaite, saadaan vähentämällä sen kokonaistilavuudesta moottorin ja sen apulaitteiden tai muun kuljetuslaitteen vaihdelaatikko sekä, milloin veneessä on radiosähkötyslaitteet ja valonheitin, näiden varusteiden ja niiden apulaitteiden tilavuus.

Henkilömäärä, joka pelastusveneeseen on lupa sijoittaa, vastaa sitä suurinta kokonaislukua, mikä saadaan jakamalla veneen tilavuus kuutiometreinä:

Henkilömäärä ei missään tapauksessa saa olla suurempi kuin niiden täysikasvuisten, pelastusliiveillä varustettujen henkilöiden lukumäärä, jotka voivat istua veneessä millään tavoin haittaamatta airojen tai muiden kuljetuslaitteiden käyttöä.

(a) Matkustaja-aluksessa tulee aluksen kummallakin sivulla olla ainakin yksi moottoripelastusvene, joka täyttää tämän luvun 9 säännön vaatimukset.

Milloin matkustaja-aluksen sallitun matkustajaluvun ja laivaväen kokonaismäärä ei ole suurempi kuin 30, vaaditaan kuitenkin vain yksi tällainen moottoripelastusvene.

(b) Lastialuksessa, jonka bruttovetoisuus on 1 600 tonnia tai suurempi, lukuun ottamatta tankkialuksia, valaanpyynnin keittimöaluksia, aluksia, joissa harjoitetaan kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistusta, ja aluksia, joit käytetään kuljettamaan henkilöitä, jotka toimivat valaanpyynnissä tai kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistuksessa, tulee olla ainakin yksi moottoripelastusvene, joka täyttää tämän luvun 9 säännön vaatimukset.

(c) Tankkialuksessa, jonka bruttovetoisuus on 1 600 tonnia tai suurempi, valaanpyynnin keittimöaluksessa, aluksessa, jossa harjoitetaan kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistusta, ja aluksessa, jota käytetään kuljettamaan henkilöitä, jotka toimivat valaanpyynnissä tai kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistuksessa, tulee aluksen kummallakin sivulla olla moottoripelastusvene, joka täyttää tämän luvun 9 säännön vaatimukset.

(a) Moottoripelastusveneen tulee täyttää seuraavat vaatimukset:

(i) Veneessä tulee olla puristussytytyksellä toimiva moottori, joka on pidettävä aina käyttövalmiina. Moottori on voitava helposti käynnistää kaikissa olosuhteissa, ja veneessä tulee olla riittävästi polttoainetta 24 tunnin jatkuvaa ajoa varten sillä nopeudella, mikä on mainittu tämän kohdan (iii) alakohdassa.

(ii) Moottori ja sen laitteet on sopivasti suojattava käynnin varmistamiseksi epäedullisissa sääsuhteissa. Moottorin suojakopan on oltava tulenkestävä. Moottorissa tulee olla peräytyslaite.

(iii) Nopeuden eteenpäin on tyynessä vedessä täysin henkilömäärin ja varustein oltava:

(1) vähintään kuusi solmua, milloin kysymys on tämän luvun 8 säännössä vaadituista moottoripelastusveneistä matkustaja-aluksissa, tankkialuksissa, valaanpyynnin keittimöaluksissa, aluksissa, joissa harjoitetaan kalatuotteiden ja -säilykkeiden valmistusta, ja aluksissa, joita käytetään kuljettamaan henkilöitä, jotka toimivat valaanpyynnissä ja kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistuksessa;

(2) vähintään neljä solmua kaikissa muissa moottoripelastusveneissä.

(b) Moottoripelastusveneen sisäpuolisten kellumalaitteiden tilavuutta on lisättävä tämän luvun 5 säännössä vaadittua suuremmaksi määrällä, millä se kellumalaitteiden tilavuus, joka on tarpeen kannattamaan koneisto laitteineen sekä veneessä mahdollisesti oleva valonheitin ja radiosähkötyslaite apulaitteineen, ehkä ylittää sen sisäpuolisten kellumalaitteiden tilavuuden, joka laskettuna 0,0283 kuutiometrinä (1 kuutiojalkana) henkilöä kohden, tarvittaisiin kannattamaan ne henkilöt, jotka pelastusveneeseen vielä voitaisiin sijoittaa, jos moottori laitteineen ja valonheitin sekä radiosähkötyslaite apulaitteineen poistettaisiin.

Muun mekaanisesti kuljetettavan pelastusveneen kuin moottoripelastusveneen tulee täyttää seuraavat vaatimukset:

(a) Kuljetuslaitteen on oltava hyväksyttyä tyyppiä ja niin tehokas, että pelastusvene kykenee nopeasti irtaantumaan aluksen kyljestä vesillelaskun tapahduttua ja pitämään suuntansa huonoissakin sääsuhteissa. Jos kuljetuslaite on käsikäyttöinen, on sen oltava sellainen, että laitteen käyttöön perehtymättömät henkilöt voivat sitä käyttää ja että sitä voidaan käyttää, kun vene on veden täyttämä.

(b) Veneeseen on asennettava laite, jolla ruorimies voi saada pelastusveneen milloin tahansa kulkemaan taaksepäin kuljetuslaitteen ollessa käynnissä.

(c) Muun mekaanisesti kuljetettavan pelastusveneen kuin moottoripelastusveneen sisäpuolisten kellumalaitteiden tilavuutta on lisättävä korvaamaan kuljetuslaitteen paino.

(a) Jokaisen pelastusveneen normaalivarusteisiin tulee kuulua:

(i) kelluva airo jokaista soututeljoa kohden, kaksi kelluvaa vara-airoa ja kelluva peränpitoairo, puolitoistakertainen määrä hankatappeja tai haarukkahankaimia kiinnitettyinä pelastusveneeseen nuoralla tai ketjulla sekä keksi;

(ii) kaksi tappia jokaista tyhjennysreikää kohden (tappeja ei vaadita, jos veneessä on kunnolliset automaattiset tyhjennysventtiilit) kiinnitettyinä pelastusveneeseen nuoralla tai ketjulla; viskain ja kaksi hyväksytystä aineesta tehtyä sankoa;

(iii) pelastusveneeseen kiinnitetty peräsin ja peräsinvarsi;

(iv) kaksi kirvestä, yksi pelastusveneen kummassakin päässä;

(v) lyhty ja sitä varten öljyä 12 tunniksi sekä kaksi rasiaa sopivia tulitikkuja vedenpitävässä kotelossa;

(vi) yksi tai useampia mastoja sekä niihin galvanoidut tukivaijerit ja purjeet (oranssinväriset);

(vii) kompassisuojukseen sijoitettu luotettava kompassi, joka on itsevalaiseva tai on varustettu sopivilla valaisulaitteilla;

(viii) pelastusveneen ympäri polvekkeille ulkolaitaan kiinnitetty pelastusköysi;

(ix) hyväksyttyä kokoa oleva ajoankkuri;

(x) kaksi riittävän pitkää pestiä, joista toisen tulee olla kiinnitetty pelastusveneen keulapuolelle raksin ja pulikan avulla niin, että se voidaan irroittaa, ja toisen lujasti kiinnitetty pelastusveneen keularankaan käyttövalmiina;

(xi) neljä ja puoli litraa (yhden gallonan) kasvis-, kala- tai eläinöljyä sisältävä säiliö; säiliön on oltava rakenteeltaan sellainen, että öljyä voidaan helposti levittää veden pinnalle ja että se voidaan kiinnittää ajoankkuriin;

(xii) hallinnon määräämä muona-annos jokaista henkilöä kohden, joka pelastusveneeseen saadaan ottaa; annokset on pidettävä ilmatiiviissä pakkauksissa, jotka on varastoitava vedenpitävään säiliöön;

(xiii) vedenpitäviä säiliöitä, joissa on kolme litraa (6 pints) suolatonta vettä jokaista henkilöä kohden, joka pelastusveneeseen saadaan ottaa, tai vedenpitäviä säiliöitä, jotka sisältävät kaksi litraa (4 pints) suolatonta vettä jokaista henkilöä kohden ja tämän lisäksi hyväksyttyä rakennetta oleva suolanpoistokojeisto, joka kykenee valmistamaan yhden litran (2 pints) juomavettä henkilöä kohden; nuoraan kiinnitetty ruostumaton lippi; ruostumaton juoma-astia, jossa on mitta-asteikko;

(xiv) neljä hyväksyttyä tyyppiä olevaa laskuvarjovaloa, jotka kykenevät korkealta näyttämään kirkasta punaista valoa; kuusi hyväksyttyä tyyppiä olevaa, kirkasta punaista valoa näyttävää käsisoihtua;

(xv) kaksi hyväksyttyä tyyppiä olevaa kelluvaa savumerkkilaitetta (päiväkäyttöä varten), jotka kykenevät muodostamaan oranssinvärisen savupilven;

(xvi) hyväksytyt laitteet, joiden varassa henkilöt voivat riippua veneen ollessa kumollaan; tällaisia ovat kupukölit tai kupurivit sekä kölin alitse laidasta laitaan kiinnitetyt käsinuorat tai muut hyväksytyt laitteet;

(xvii) hyväksytyt ensiapuvarusteet vedenpitävässä laatikossa;

(xviii) vedenpitävä sähkölamppu, joka on sopiva Morsemerkkien antamiseen, sekä varalle paristokerta ja yksi hehkulamppu vedenpitävässä kotelossa;

(xix) hyväksyttyä tyyppiä oleva merkinantopeili päiväkäyttöön;

(xx) nuoralla veneeseen kiinnitetty kääntöveitsi, jossa on säilyketölkin avaaja;

(xxi) kaksi kevyttä kelluvaa heittonuoraa;

(xxii) hyväksyttyä tyyppiä oleva käsipumppu;

(xxiii) sopiva lokero pienten varuste-esineiden säilyttämistä varten;

(xxiv) vihellin tai siihen verrattava äänimerkkilaite;

(xxv) kalastusvälineitä;

(xxvi) hyväksytyn tyyppinen, väriltään erittäin hyvin näkyvä suojapeite, joka kykenee suojaamaan veneessä olevat säältä ja tuulelta;

(xxvii) hengenpelastusviestit esittävä, V luvun 16 säännössä mainittu kuvitettu taulukko.

(b) Aluksiin nähden, joiden matkat kestävät sellaisen ajan, että hallinto katsoo tämän säännön (a) kohdan (vi), (xii), (xix), (xx) ja (xxv) alakohdassa määrättyjen varusteiden olevan tarpeettomia, voi hallinto myöntää vapautuksen näissä kohdissa määrätyistä vaatimuksista.

(c) Tämän säännön (a) kohdan määräysten estämättä ei moottoripelastusveneissä eikä muissa hyväksytyissä mekaanisesti kuljetettavissa pelastusveneissä tarvitse olla mastoa eikä purjeita, eikä enempää kuin puolet vaaditusta airomäärästä, mutta niissä tulee olla kaksi keksiä.

(d) Kaikissa pelastusveneissä tulee olla tarkoituksenmukaiset laitteet, joiden avulla vedessä olevat ihmiset voivat kiivetä veneeseen.

(e) Jokaisessa moottoripelastusveneessä tulee olla hallinnon hyväksymää tyyppiä oleva siirrettävä tulensammutin, joka antaa vaahtoa muuta sopivaa ainetta öljypalon sammuttamiseksi.

Kaikki pelastusveneen varuste-esineet, keksiä lukuun ottamatta, joka on pidettävä irrallaan käyttöä varten, on sopivalla tavalla köytettävä kiinni pelastusveneeseen. Köyttäminen on tehtävä siten, että varusteiden säilyminen on varma ja että nostokoukkujen käyttö ei häiriydy, eikä nopea veneisiin meno esty. Kaikkien pelastusveneen varuste-esineiden on oltava niin pieniä ja kevyitä kuin mahdollista ja ne on pakattava sopivaan ja tiiviseen muotoon.

(a) Kaikissa aluksissa, lukuun ottamatta niitä, joissa on kummallakin sivulla tämän luvun 14 säännön ja IV luvun 13 säännön vaatimukset täyttävällä radiosähkötyslaitteella varustettu moottoripelastusvene, tulee olla hyväksyttyä tyyppiä oleva IV luvun 14 säännön määräykset täyttävä radiolaite pelastusveneitä ja pelastuslauttoja varten. Radiolaite ja sen tarpeisto on säilytettävä yhdessä joko merenkulkuhytissä tai muutta sopivassa paikassa valmiina hätätilan sattuessa siirrettäväksi mihin pelastusveneeseen tahansa. Bruttovetoisuudeltaan 3 000 tonnin ja sitä suuremmissa tankkialuksissa, joissa pelastusveneet on sijoitettu sekä keskilaivalle että perään, on radiolaite kuitenkin säilytettävä sopivassa paikassa niiden pelastusveneiden läheisyydessä, jotka ovat kauimpana aluksen päälähettimestä.

(b) Milloin on kysymyksessä sellaisen ajan kestävillä matkoilla kulkevat alukset, että hallinnon mielestä pelastusveneen ja pelastuslautan siirrettävä radiolaite on tarpeeton, voi hallinto luopua vaatimasta tätä laitetta.

(a) (i) Milloin matkustaja-aluksessa kansainvälisillä matkoilla, jotka eivät ole lyhyitä kansainvälisiä matkoja, valaanpyynnin keittimöaluksessa, aluksessa, jossa harjoitetaan kalatuotteiden ja -säilykkeiden valmistusta, ja aluksessa, jota käytetään kuljettamaan henkilöitä, jotka toimivat valaanpyynnissä tai kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistuksessa, henkilöiden kokonaismäärä on suurempi kuin 199, mutta pienempi kuin 1 500, on ainakin yksi moottoripelastusveneistä, jotka tämän luvun 8 säännön mukaan tulee olla aluksessa, varustettava tämän säännön ja IV luvun 13 säännön vaatimukset täyttävällä radiosähkötyslaitteella.

(ii) Milloin henkilöiden kokonaismäärä tällaisessa aluksessa on 1 500 tai suurempi, on mainitunlainen radiosähkötyslaite sijoitettava jokaiseen moottoripelastusveneeseen, joka tämän luvun 8 säännön mukaisesti tulee olla aluksessa.

(b) Radiolaite on sijoitettava tarpeeksi tilavaan hyttiin, johon ne sekä niitä käyttävä henkilö mahtuvat.

(c) Laite on niin järjestettävä, että koneen käynti ei häiritse lähettimen eikä vastaanottimen tehokasta käyttöä, olkoonpa pariston lataus käynnissä tai ei.

(d) Radiolaitteen paristoa ei saa käyttää antamaan tehoa koneen käynnistystä tai sytytystä varten.

(e) Moottoripelastusveneen moottorissa tulee olla generaattori radiopariston lataamista ja muita tarkoituksia varten.

(f) Jokaiseen moottoripelastusveneeseen, joka tulee olla matkustaja-aluksissa tämän luvun 8 säännön (a) kohdan mukaisesti, ja valaanpyynnin keittimöaluksissa, aluksissa, joissa harjoitetaan kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistusta ja aluksissa, joita käytetään kuljettamaan henkilöitä, jotka toimivat valaanpyynnissä tai kalatuotteiden ja -säilykkeiden valmistuksessa saman säännön (c) kohdan mukaisesti, on asennettava valonheitin.

(g) Valonheittimessä tulee olla vähintään 80 watin lamppu, tehokas heijastin ja energian lähde. Sen on kyettävä valaisemaan tehokkaasti vaaleanvärinen esine, jonka leveys on noin 18 metriä (60 jalkaa) 180 metrin (200 yardin) etäisyydeltä. Tehon on riitettävä kuuden tunnin kokonaiskäyttöajaksi ja ainakin kolmen tunnin käyttöön keskeytyksettä.

(a) Puhaltamalla täytettävä pelastuslautta on niin rakennettava, että se täyteen puhallettuna ja kelluessaan suojakatos ylöspäin, on vakava merenkäynnissä.

(b) Pelastuslautta on niin rakennettava, ettei lautta eivätkä sen varusteet vahingoitu, kun se pudotaan veteen 18 metrin (60 jalan) korkeudesta. Pelastuslautta, joka on tarkoitettu sijoitettavaksi alukseen yli 18 metrin (60 jalan) korkeudelle vedenpinnasta, on oltava laadultaan sellainen, että se tyydyttävästi on kestänyt pudotuskokeen vähintään suunnitellun sijoituspaikan korkeudelta vastaavasta korkeudesta.

(c) Pelastuslautan rakenteeseen tulee kuulua suojakatos, joka automaattisesti nousee, kun lautta on puhallettu täyteen. Suojakatoksen on kyettävä suojelemaan lautalla olevia säältä ja tuulelta. Se on varustettava laitteella sadeveden kokoamista varten. Suojakatoksen huipulle on asennettava lamppu, joka saa valonsa meriveden aktivoimasta paristosta. Samanlainen lamppu on asennettava suojakatoksen sisäpuolelle. Lautan suojakatoksen värin on oltava erittäin hyvin näkyvä.

(d) Pelastuslautassa tulee olla pesti ja lautan ulkopuolella köysi, joka on lujasti kiinnitetty polvekkeille sen ympäri. Pelastuslautan sisäpuolta kiertämään on myös kiinnitettävä turvaköysi.

(e) Yhden henkilön on voitava helposti kääntää pelastuslautta pystyyn, jos se täyteen puhallettaessa jää pohja ylöspäin.

(f) Pelastuslautassa tulee jokaisen kulkuaukon kohdalla olla tehokkaat laitteet, joiden avulla vedessä olevat henkilöt voivat kiivetä lautalle.

(g) Pelastuslautta on säilytettävä suojuspussissa tai muussa kotelossa, joka on niin valmistettu, että se kestää kovaa kulutusta meriolosuhteissa. Suojuspussissaan tai muussa kotelossaan olevan pelastuslautan tulee olla sellaisenaan kelluva.

(h) Pelastuslautan kelluvuus on niin järjestettävä, että joko jakamalla lautta tasalukuun erillisiä osastoja, joista puolet riittää kannattamaan vedenpinnan yläpuolella lautan suurimman henkilömäärän, tai jollakin muulla yhtä tehokkaalla tavalla varmistetaan, että lautalla vielä on riittävät kelluvuus, vaikka se vahingoittuisi tai jäisi osittain täyteen puhaltamatta.

(i) Pelastuslautan paino suojuspusseineen tai muine koteloineen ja varusteineen ei saa olla suurempi kuin 180 kiloa (400 naulaa).

(j) Puhaltamalla täytettävän pelastuslautan sallittu henkilömäärä saa olla enintään sama kuin pienempi seuraavista kahdesta luvusta:

(i) suurin kokonaisluku, joka saadaan jakamalla täyteen puhalletun lautan pääkellumarenkaiden tilavuus kuutiodesimetreinä luvulla 96 (luvulla 3,4, jos se on mitattu kuutiojalkoina); tilavuuteen ei tällöin lasketa suojakatoksen kaaria eikä teljoja, jos niitä on; tai

(ii) suurin kokonaisluku, joka saadaan jakamalla täyteen puhalletun lautan sisäpohjan pinta-ala neliösenttimetreinä luvulla 3,720 (luvulla 4, jos se on mitattu neliöjalkoina); pinta-alaan saa tällöin laskea teljot, jos niitä on.

(k) Pelastuslautan sisäpohjan on oltava vedenpitävä ja se on voitava eristää riittävästi kylmyyden varalta.

(l) Pelastuslautan täyteen puhaltamiseen on käytettävä lautalla oleville vaaratonta kaasua. Täyttymisen on tapahduttava automaattisesti vetämällä nuorasta tai jollakin muulla yhtä yksinkertaisella ja tehokkaalla tavalla. Lautassa tulee olla laitteet, joiden avulla tämän luvun 17 säännössä vaadittua täyttöpumppua tai paljetta voidaan käyttää ylläpitämään painetta.

(m) Pelastuslautan on oltava hyväksyttyä ainetta ja rakennetta. Lautan rakenteen on oltava sellainen, että se, kelluessaan merellä, kestää tuulta ja säätä 30 päivän ajan.

(n) Pelastuslauttaa, jonka kantavuus laskettuna tämän säännön (j) kohdan mukaisesti on pienempi kuin kuusi, ei saa hyväksyä käytettäväksi. Hallinnon päätettäväksi jää, mikä on suurin edellä mainitun kohdan mukaan laskettu henkilömäärä, jolle puhallettava pelastuslautta voidaan hyväksyä, mutta missään tapauksessa se ei saa olla suurempi kuin 25.

(o) Pelastuslautan on kyettävä toimimaan kaikissa lämpötiloissa +66°C ja -30°C (+150°F ja -22°F) välillä.

(p) (i) Pelastuslautta on niin sijoitettava, että se on nopeasti käytettävissä hätätilanteessa. Se on niin sijoitettava, että se voi vapaasti kellut sijoituspaikaltaan, täyttyä puhaltamalla ja irroittautua aluksesta sen upotessa.

(ii) Mikäli kiinnitysköysiä käytetään. on ne varustettava hallinnon hyväksymällä hydrostaattisella tai saman arvoista laatua olevalla automaattisella laukaisujärjestelmällä.

(iii) Tämän luvun 35 säännön (c) kohdassa vaadittu pelastuslautta voi olla köytetty kiinni.

(q) Pelastuslautassa tulee olla laitteet, joiden avulla lautan hinaus käy helposti päinsä.

(a) Jäykkärunkoinen pelastuslautta on niin rakennettava, ettei lautta eivätkä sen varusteet vahingoitu, kun se pudotetaan veteen sijoituspaikaltaan.

(b) Pelastuslautan lattiapinta-alan on oltava lautan sen osan sisäpuolella, joka tarjoaa suojan lautalla oleville. Tämän lattian pinta-alan on oltava vähintään 0,3720 neliömetriä (4 neliöjalkaa) jokaista henkilöä kohden, joka lautalle saadaan sijoittaa. Lattian rakenteen on oltava sellainen, että lattia mahdollisimman hyvin estää vettä tulemasta lautalle ja että se tehokkaasti kannattaa lautalla olevat vedenpinnan yläpuolella.

(c) Pelastuslautta on varustettava suojakatoksella tai muulla samanarvoisella laitteella, jonka väri on erittäin hyvin näkyvä. Suojakatoksen on kyettävä suojelemaan lautalle olevat säältä ja tuulelta siitä riippumatta kumpi puoli ylöspäin pelastuslautta kelluu.

(d) Pelastuslautan varusteet on niin sijoitettava, että ne ovat helposti saatavissa siitä riippumatta kumpi puoli ylöspäin lautta kelluu.

(e) Matkustaja-aluksissa käytettävän pelastuslautan ja sen verusteiden kokonaispaino ei saa olla suurempi kuin 180 kiloa (400 naulaa). Lastialuksissa käytettävien pelastuslauttojen paino saa olla suurempi kuin 180 kiloa (400 naulaa), jos ne voidaan laskea vesille aluksen kummaltakin puolelta tai jos ne voidaan laskea vesille mekaanisin laittein.

(f) Pelastuslautan on aina oltava käyttökelpoinen ja vakava kelluessaan kumpi puoli tahansa ylöspäin.

(g) Pelastuslautassa tulee olla, mahdollisimman lähelle lautan reunoja sijoitettuna, ilmalaatikoita tai muuta niihin verrattavaa kannattavaa ainetta vähintään 96 kuutiodesimetriä (3,4 kuutiojalkaa) jokaista henkilöä kohden, joka lautalle saadaan sijoittaa.

(h) Pelastuslautassa tulee olla pesti ja lautan ulkopuolella turvaköysi, joka on lujasti kiinnitetty polvekkeille sen ympäri. Pelastuslautan sisäpuolta kiertämään on myös kiinnitettävä turvaköysi.

(i) Pelastuslautassa tulee jokaisen kulkuaukon kohdalla olla tehokkaat laitteet, joiden avulla vedessä olevat henkilöt voivat kiivetä lautalle.

(j) Pelastuslautta on rakennettava aineesta, johon öljy tai öljytuotteet eivät vaikuta.

(k) Sähköparistolla toimiva kelluva valolaite on kiinnitettävä nuoralla pelastuslauttaan.

(l) Pelastuslautassa tulee olla laitteet, joiden avulla lautan hinaus käy helposti päinsä.

(m) Pelastuslautta on niin sijoitettava alukseen, että se jää kellumaan pinnalle, jos alus uppoaa.

(a) Jokaisen pelastuslautan normaalivarusteisiin tulee kuulua:

(i) kelluva heittorengas kiinnitettynä vähintään 30 metrin (100 jalan) pituiseen kelluvaan nuoraan;

(ii) pelastuslautan sallitun henkilömäärän ollessa enintään 12: veitsi ja viskain; sallitun henkilömäärän ollessa 13 tai enemmän: kaksi veistä ja kaksi viskainta;

(iii) kaksi sientä;

(iv) kaksi ajoankkuria, joista toinen on pysyvästi kiinnitetty pelastuslauttaan, ja toinen varalla;

(v) kaksi melaa;

(vi) korjausvarusteet, joilla voidaan korjata kannatuskammioissa syntyneet vuodot;

(vii) täyttöpumppu tai palje; ei kuitenkaan tämän luvun 16 säännön mukaisessa lautassa;

(viii) kolme säilyketölkin avaajaa;

(ix) hyväksytyt ensiapuvarusteet vedenpitävässä laatikossa;

(x) ruostumattomasta aineesta oleva juoma-astia, jossa on mitta-asteikko;

(xi) vedenpitävä sähkölamppu, joka on sopiva Morse-merkkien antamiseen, sekä varalle paristokerta ja hehkulamppu vedenpitävässä kotelossa;

(xii) merkinantopeili päiväkäyttöön ja vihellin äänimerkkejä varten;

(xiii) kaksi hyväksyttyä tyyppiä olevaa laskuvarjovaloa, jotka kykenevät korkealta näyttämään kirkasta punaista valoa;

(xiv) kuusi hyväksyttyä tyyppiä olevaa, kirkasta punaista valoa näyttävää käsisoihtua;

(xv) kalastusvälineitä;

(xvi) hallinnon määräämä muona-annos jokaista henkilöä kohden, joka pelastuslautalle saadaan ottaa;

(xvii) vedenpitäviä tölkkejä, joissa on puolitoista litraa (3 pints) suolatonta vettä jokaista henkilöä kohden, joka lautalle saadaan ottaa, mistä määrästä puoli litraa (1 pint) henkilöä kohden voidaan korvata suolanpoistokojeistolla, joka kykenee valmistamaan vastaavan määrän suolatonta vettä;

(xviii) kuusi meritautitablettia jokaista henkilöä kohden, joka lautalle saadaan ottaa;

(xix) ohjeet kuinka pelastuslautalla pysytellään hengissä; sekä

(xx) hengenpelastusviestit esittävä, V luvun 16 säännössä mainittu kuvitettu taulukko.

(b) Lyhyillä kansainvälisillä matkoilla kulkeviin matkustaja-aluksiin nähden, joiden matkat kestävät sellaisen ajan, että hallinto katsoo, etteivät kaikki tämän säännön (a) kohdassa mainitut varusteet ole tarpeen, voi hallinto sallia, että yksi tai useampi pelastuslautta, ei kuitenkaan vähempää kuin kuudennes aluksessa olevista pelastuslautoista, varustetaan niillä varusteilla, jotka mainitaan tämän säännön (a) kohdan (i) - (vii), (xi) ja (xix) alakohdassa ja puolella niistä varusteista, jotka mainitaan saman kohdan (xiii) ja (xiv) alakohdassa. Loppuosa aluksessa olevista pelastuslautoista on varustettava sanotun kohdan (i) - (vii) ja (xix) alakohdassa mainituilla varusteilla.

Hallinnon tulee, siinä määrin kuin on mahdollista ja järkevää, ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että laivaväkeä sellaisissa aluksissa, joissa on pelastuslauttoja, harjoitetaan laskemaan ne vesille ja käyttämään niitä.

(a) Pelastusveneisiin siirtymistä varten on järjestettävä sopivat laitteet, joihin tulee kuulua:

(i) köysitikkaat jokaisen venekurkiparin kohdalla pääsyä varten veteen laskettuihin pelastusveneisiin, lukuun ottamatta matkustaja-aluksia, valaanpyynnin keittimöaluksia, aluksia, joissa harjoitetaan kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistusta, ja aluksia, joita käytetään kuljettamaan henkilöitä, jotka toimivat valaanpyynnissä tai kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistuksessa, joihin nähden hallinto voi sallia köysitikkaat korvattavan muilla hyväksytyillä laitteilla, kuitenkin niin, että aluksen kummallakin sivulla tulee olla vähintään yhdet köysitikkaat;

(ii) laitteet pelastusveneiden ja niiden vesillelaskulaitteiden valaisemiseen vesillelaskuvalmistelujen ja vesillelaskun aikana sekä vedenpinnan valaisemiseen pelastusveneiden vesillelaskupaikkojen kohdalla vesillelaskun päättymiseen saakka;

(iii) laitteet varoituksen antamista varten matkustajille ja laivaväelle siitä, että alus aiotaan jättää; ja

(iv) laitteet, joilla estetään poistoveden valuminen aluksesta pelastusveneisiin.

(b) Pelastuslautoille siirtymistä varten on myös järjestettävä sopivat laitteet, joihin tulee kuulua:

(i) riittävästi käysitikkaita pääsyä varten vesillä oleville pelastuslautoille, lukuun ottamatta matkustaja-aluksia, valaanpyynnin keittimöaluksia, aluksia, joissa harjoitetaan kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistusta, ja aluksia, joita käytetään kuljettamaan henkilöitä, jotka toimivat valaanpyynnissä tai kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistuksessa, joihin nähden hallinto voi sallia, että jotkin tai kaikki köysitikkaat korvataan muilla hyväksytyillä laitteilla;

(ii) milloin aluksessa on pelastuslauttoja, joita varten on hyväksytyt vesillelaskulaitteet, laitteet pelastuslauttojen ja niiden vesillelaskulaitteiden valaisemiseen vesillelaskuvalmistelujen ja vesillelaskun aikana sekä veden pinnan valaisemiseen laskupaikkojen kohdalla vesillelaskun päättymiseen saakka;

(iii) laitteet sellaisten pelastuslauttojen säilytyspaikkojen valaisemiseen, joita varten ei ole hyväksyttyjä vesillelaskulaitteita;

(iv) laitteet varoituksen antamista varten matkustajille ja laivaväelle siitä, että alus aiotaan jättää; ja

(v) laitteet, joilla estetään poistoveden valuminen aluksesta pelastuslauttoihin, joilla on määrätyt vesillelaskupaikat, näihin luettuina hyväksyttyjen vesillelaskulaitteiden alapuolella olevat paikat.

(a) Pelastusveneen mitat ja sen suurin sallittu henkilömäärä on selvin pysyvin kirjaimin ja numeroin merkittävä pelastusveneeseen. Sen aluksen nimi ja kotipaikka, mihin pelastusvene kuuluu, on maalattava pelastusveneen keulan kummallekin puolelle.

(b) Kellumavälineisiin on merkittävä henkilömäärä samalla tavalla.

(c) Henkilömäärä on samalla tavalla merkittävä puhallettaviin pelastuslauttoihin sekä myös niihin suojuspusseihin tai koteloihin, joissa puhallettavia pelastuslauttoja säilytetään. Jokaisessa puhallettavassa lautassa tulee myös olla sarjanumero ja valmistajan nimi niin, että pelastuslautan omistaja voidaan saada selville.

(d) Jäykkärunkoiseen pelastuslauttaan on merkittävä sen aluksen nimi ja kotipaikka, mihin lautta kuuluu, sekä se henkilömäärä, joka sille saadaan ottaa.

(e) Pelastusveneeseen, pelastuslauttaan tai kellumavälineeseen ei saa merkitä suurempaa henkilömäärää kuin se, mikä on tässä luvussa määrätyllä tavalla laskettu.

(a) Pelastusrenkaan tulee täyttää seuraavat vaatimukset:

(i) sen on oltava kiinteää korkkia tai muuta samanarvoista ainetta;

(ii) sen on kyettävä kannattamaan suolattomassa vedessä vähintään 14,5 kiloa (32 naulaa) rautaa 24 tunnin ajan;

(iii) se ei saa vahingoittua öljyn tai öljytuotteiden vaikutuksesta;

(iv) sen on oltava väriltään erittäin hyvin näkyvä;

(v) siihen on isoin painokirjaimin merkittävä sen aluksen nimi ja kotipaikka, minkä varusteisiin se kuuluu.

(b) Pelastusrenkaat, joiden täytteenä on kaislaa, korkkilastua tai korkkijauhetta tai jotakin muuta jauhettua irrallista ainetta tai joiden kelluvuus riippuu kammioista tai jotka on täytettävä ilmalla, ovat kiellettyjä.

(c) Pelastusrenkaiden, jotka on tehty muovista tai muusta synteettisestä aineesta, on säilytettävä kelluvuutensa ja lujuutensa joutuessaan kosketukseen meriveden tai öljytuotteiden kanssa tai avomerimatkoilla tapahtuvien lämpövaihtelujen tai sään muutosten kanssa.

(d) Pelastusrenkaissa tulee olla polvekkeille lujasti kiinnitetty nuora. Ainakin yhdessä pelastusrenkaassa aluksen kummallakin puolella tulee olla vähintään 27,5 metrin (15 sylen) pituinen kelluva turvaköysi.

(e) Matkustaja-aluksissa on vähintään puolet pelastusrenkaiden kokonaismäärästä ja joka tapauksessa ainakin kuusi ja lastialuksissa vähintään puolet pelastusrenkaiden kokonaismäärästä varustettava tehokkaalla itsesyttyvällä valolla.

(f) Tämän säännön (e) kohdassa vaadittujen itsesyttyvien valojen on oltava sellaisia, että vesi ei voi niitä sammuttaa. Niiden on kyettävä palamaan ainakin 45 minuuttia ja niiden valaisukyvyn on oltava vähintään 2 candelaa ylemmän pallonpuoliskon kaikkiin suuntiin. Valot on tarpeellisine kiinnikkeineen pidettävä niiden pelastusrenkaiden lähellä, joihin ne kuuluvat. Tankkialuksissa on itsesyttyvien valojen oltava hyväksyttyä sähköparistotyyppiä. *)

( *) Seuraavat valon näkyvyysrajat voivat tulla kysymykseen määrätyissä atmosfäärisissä olosuhteissa.

(g) Kaikki pelastusrenkaat on niin sijoitettava, että aluksessa olevat henkilöt helposti pääsevät niihin käsiksi. Ainakin kaksi tämän säännön (e) kohdan mukaisilla itsesyttyvillä valoilla varustettua pelastusrengasta on lisäksi varustettava tehokkaalla automaattisella savumerkkilaitteella, joka voi synnyttää hyvin näkyvän väristä savua vähintään 15 minuutin ajan. Nämä pelastusrenkaat on voitava nopeasti irroittaa komentosillalta.

(h) Pelastusrenkaat on aina voitava nopeasti irroittaa, eikä niitä saa millään tavalla pysyvästi kiinnittää.

(a) Aluksessa tulee olla hyväksyttyä tyyppiä oleva pelastusliivi jokaista aluksessa olevaa henkilöä kohden sekä, jollei tämä pelastusliivi sovellu lasten käytettäväksi, lisäksi riittävä määrä lapsille sopivia pelastusliivejä. Jokaisen pelastusliivin on oltava sopivalla tavalla merkitty näyttämään, että se on hallinnon hyväksymä.

(b) Niiden pelastusliivien lisäksi, jotka on vaadittu tämän säännö (a) kohdassa, tulee matkustaja-aluksessa olla pelastusliivejä 5 prosentille aluksessa olevien henkilöiden kokonaismäärästä. Nämä pelastusliivit on sijoitettava selvästi näkyvälle paikalle aluksen kannella.

(c) Hyväksytyn pelastusliivin on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(i) sen on oltava tekotavaltaan ja aineeltaan kelvollinen;

(ii) sen on oltava niin tehty, että mikäli mahdollista vältytään ottamasta sitä ylle väärällä tavalla, mutta sitä on voitava käyttää sisäpuoli ulospäin;

(iii) sen on kyettävä nostamaan rasittuneen tai tajuttoman henkilön kasvot ylös vedestä ja pitämään ne veden pinnan yläpuolella vartalon ollessa taipuneena pystysuorasta asennosta taaksepäin;

(iv) sen on kyettävä kääntämään vedessä olevan henkilön mistä asennosta hyvänsä turvalliseen kelluma-asentoon vartalo taipuneena pystysuorasta asennosta taaksepäin;

(v) se ei saa vahingoittua öljyn tai öljytuotteiden vaikutuksesta;

(vi) sen on oltava väriltään erittäin hyvin näkyvä;

(vii) siihen on nauhalla lujasti kiinnitettävä hyväksytty vihellyspilli;

(viii) edellä mainitun suorituskyvys täyttävän pelastusliivin kelluvuus ei saa vähentyä viittä prosenttia enempää sen oltua upotettuna suolattomassa vedessä 24 tuntia.

(d) Pelastusliivi, jonka kelluvuus riippuu sen täyteen puhaltamisesta, voidaan hyväksyä laivaväen käyttöön kaikissa muissa paitsi matkustaja- ja tankkialuksissa ehdolla, että

(i) siinä on kaksi erillistä puhaltamalla täytettävää ilmakammiota;

(ii) se voidaan täyttää sekä mekaanisesti että suulla puhaltamalla; ja

(iii) se täyttää tämän säännön (c) kohdan vaatimukset toisen ilmakammion ollessa puhaltamalla täytettynä erikseen.

(e) Pelastusliivit on niin sijoitettava, että ne ovat helposti saatavissa ja niiden paikka on selvästi osoitettava.

(a) Aluksessa tulee olla hyväksyttyä tyyppiä oleva nuoranheittolaite.

(b) Laitteen on kyettävä heittämään nuora vähintään 230 metrin (250 yardin) etäisyydelle kohtuullisella osumatarkkuudella ja siihen tulee kuulua vähintään neljä ammusta ja neljä nuoraa.

Aluksessa tulee olla hallintoa tyydyttävät laitteet, joilla voidaan päivällä ja yöllä antaa tehokkaita hätämerkkejä, niihin luettuina ainakin 12 laskuvarjovaloa, jotka kykenevät näyttämään korkealta kirkasta punaista valoa.

(a) Jokaiselle laivaväkeen kuuluvalle henkilölle on hätätilanteen varalta annettava oma erikoistehtävänsä.

(b) Hälytysluettelosta tulee käydä ilmi kaikki erikoistehtävät ja siinä on erityisesti ilmoitettava ne paikat, mihin kunkin laivaväkeen kuuluvan on mentävä, ja ne tehtävät, mitkä hänen on suoritettava.

(c) Jokaisen matkustaja-aluksen hälytysluettelo on oltava hallinnon hyväksymää mallia.

(d) Hälytysluettelo on täydennettävä ennen aluksen matkalle lähtöä. Kappale sitä on pantava nähtäväksi eri paikkoihin aluksessa ja erityisesti laivaväen asuntotiloihin.

(e) Hälytysluettelossa on ilmoitettava jokaisen laivaväkeen kuuluvan tehtävät, kun on kysymyksessä:

(i) vedenpitävien ovien, valumisaukkojen ja tuhkakourujen venttiilien ja sulkemislaitteiden sekä palo-ovien sulkeminen;

(ii) pelastusveneiden ja pelastuslauttojen varustaminen (tähän luettuna pelastusveneiden ja pelastuslauttojen siirrettävä radiolaite);

(iii) pelastusveneiden vesillelasku;

(iv) muiden pelastusvälineiden valmisukuntoon saattaminen;

(v) matkustajien kokoaminen; ja

(vi) tulipalon sammuttaminen, ottaen huomioon aluksen palontorjuntakaavion.

(f) Hälytysluettelossa on ilmoitettava palvelushenkilökuntaan kuuluvien velvollisuudet matkustajia kohtaan hätätilanteessa. Näihin velvollisuuksiin tulee kuulua:

(i) matkustajien varottaminen;

(ii) huolehtiminen siitä, että matkustajat ovat pukeutuneet sopivasti ja ottaneet pelastusliivin oikein ylleen;

(iii) matkustajien kokoaminen hälytyspaikoille;

(iv) järjestyksen pitäminen käytävissä ja portaikoissa sekä yleensä matkustajien liikehtimisen valvonta; ja

(v) huolehtiminen siitä, että pelastusveneisiin viedään huopia.

(g) Tämän säännön (e) (vi) alakohdan mukaisiin hälytysluettelossa mainittuihin palonsammutustehtäviin on sisällytettävä seuraavat yksityiskohdat:

(i) palontorjuntatehtäviin määrättyjen ryhmien miehitys;

(ii) palontorjuntajärjestelmien ja -välineiden käyttöä varten määrätyt erikoistehtävät.

(h) Hälytysluettelossa on ilmoitettava erityiset hälytysmerkit, joilla koko laivaväki kutsutaan vene-, pelastuslautta- ja paloasemiinsa. Sen tulee sisältää yksityiskohtainen selostus näistä merkeistä. Nämä merkit on annettava viheltimellä tai sireenillä ja niitä on täydennettävä muissa aluksissa paitsi matkustaja-aluksissa lyhyillä kansainvälisillä matkoilla tai lastialuksissa, joiden pituus on pienempi kuin 45,7 metriä (150 jalkaa) toisilla, sähköisesti aikaansaaduilla merkeillä. Kaikki nämä merkit tulee voida antaa komentosillalta.

(a) (i) Matkustaja-aluksissa on laivaväki, mikäli mahdollista, kerran viikossa hälytettävä vene- ja paloharjoituksiin. Tällainen harjoitus on pidettävä silloin kun alus lähtee lopullisesta lähtösatamasta kansainväliselle matkalle, joka ei ole lyhyt kansainvälinen matka.

(ii) Lastialuksissa on laivaväen hälyttäminen vene- ja paloharjoituksiin tehtävä enintään yhden kuukauden väliajoin. Laivaväen hälyttämisen vene- ja paloharjoituksiin tulee kuitenkin tapahtua 24 tunnin kuluessa siitä, kun alus lähti satamasta, jos enemmän kuin 25 prosenttia laivaväestä on vaihtunut tässä satamassa.

(iii) Lastialuksissa kuukausittain tapahtuvan hälytyksen yhteydessä on veneiden varusteet tarkastettava sen toteamiseksi, että niitä on täysi määrä.

(iv) Päivämäärät, joina hälytykset on pidetty sekä yksityiskohdat aluksessa pidetyistä palontorjuntakoulutuksesta ja -harjoituksista on merkittävä hallinnon määräämään päiväkirjaan. Jollei hälytystä ole jonakin viikkona (matkustaja-aluksissa) tai kuukautena (lastialuksissa) pidetty tai on pidetty vain osittainen hälytys, on asiasta tehtävä päiväkirjaan merkintä, jossa selostetaan syyt tähän sekä pidetyn hälytyksen laajuus. Päiväkirjaan on myös merkittävä lastialuksessa tapahtunut pelastusveneiden varusteiden tarkastus sekä ne tapaukset, joissa pelastusveneet tämän säännön (c) kohdan mukaisesti on käännetty ulos ja laskettu alas.

(b) Matkustaja-aluksissa, lukuun ottamatta lyhyillä kansainvälisillä matkoilla käytettäviä aluksia, on matkustajien harjoitushälytys pidettävä 24 tunnin kuluessa aluksen lähdettyä satamasta.

(c) Eri pelastusveneryhmiä on käytettävä vuorotellen toisiaan seuraavissa veneharjoituksissa. Jokainen pelastusvene on käännettävä ulos ja, jos on mahdollista ja järkevää, laskettava alas ainakin kerran joka neljäs kuukausi. Hälytykset ja tarkastukset on niin järjestettävä, että laivaväkitäydellisesti ymmärtää ne tehtävät, jotka heidän on suoritettava, ja saavuttaa kokemusta niissä, mukaan luettuna opetuksen antaminen pelastusaluttojen käsittelyssä ja käyttämisessä, milloin näitä on aluksessa.

(d) Hätämerkkinä, jolla matkustajat kutsutaan hälytyspaikoille, tulee olla vähintään seitsemän lyhyttä peräkkäistä ääntä käsittävä sarja, jota seuraa yksi pitkä ääni viheltimellä tai sireenillä annettuina. Tämän lisäksi on matkustaja -aluksissa, lyhyillä kansainvälisillä matkoilla käytettäviä lukuun ottamatta, aluksen kaikkiin osiin annettava komentosillalta sähköisesti aikaansaatuja merkkejä. Kaikkien matkustajille tarkoitettujen hälytysmerkkien merkitys ja tarkastusohjeet siitä, mitä heidän on tehtävä hätätilanteessa, on selvästi ja sopivilla kielillä tiedotettava painetuissa ohjeissa, jotka on sijoitettu heidän hytteihinsä ja hyvin näkyville paikoille muihin matkustajatiloihin.

(a) Matkustaja-aluksessa tulee olla venekurjissa kaksi venettä, yksi aluksen kummallakin sivulla, käytettäviksi hätätilanteessa. Näiden veneiden on oltava hallinnon hyväksymää tyyppiä, eivätkä ne saa olla 8,5 metriä (28 jalkaa) pitempiä. Ne voidaan ottaa lukuun tämän säännön (b) ja (c) kohtia sovellettaessa, ehdolla, että ne täysin vastaavat tässä luvussa pelastusveneille asetettuja vaatimuksia, sekä 8 sääntöä sovellettaessa, jos ne lisäksi täysin täyttävät 9 säännössä ja soveltuvin osin tämän luvun 14 säännössä olevat vaatimukset. Aluksen ollessa merellä on ne aina pidettävä käyttövalmiina. Aluksessa, jossa 29 säännön (h) kohdan määräysten mukaan pelastusveneet on varustettu niiden sivuun kiinnitetyillä erityisillä laitteilla, ei tällaisia laitteita vaadita asennettaviksi näihin kahteen, tämän säännön vaatimusten mukaan aluksessa olevaan veneeseen.

(b) Matkustaja-aluksessa kansainvälisillä matkoilla, jotka eivät ole lyhyitä kansainvälisiä matkoja, tulee olla:

(i) Aluken kummallakin sivulla yhteiseltä kantavuudeltaan sellainen määrä pelastusveneitä, että niihin mahtuu puolet aluksessa olevista henkilöistä; näistä pelastusveneistä hallinto voi sallia osan korvattavan pelastuslautoilla, joilla on vastaava kokonaiskantavuus, kuitenkin niin, että-aluksen kummallakin sivulla erikseen tulee aina olla riittävästi pelastusveneitä 37,5 prosentille aluksessa olevista henkilöistä.

(ii) Pelastuslauttoja, joiden yhteinen kantavuus on niin suuri, että niille voidaan sijoittaa 25 prosenttia aluksessa olevien henkilöiden kokonaismäärästä sekä lisäksi kellumavälineitä kolmelle prosentille mainitusta henkilömäärästä. Aluksessa, jonka osastoimiskerroin on 0,33 tai pienempi, voidaan pelastuslautat 25 prosentille aluksessa olevista henkilöistä ja kellumavälineet kolmelle prosentille henkilömäärästä korvata kellumavälineillä, jotka riittävät 25 prosentille aluksessa olevien henkilöiden määrästä.

(c) (i) Lyhyillä kansainvälisillä matkoilla käytettävässä matkustaja-aluksessa tulee aluksen pituuden mukaan olla niin monta venekurkiparia kuin on mainittu tämän luvun 28 säännössä olevan taulukon A-sarakkeessa. Jokaiseen venekurkipariin on kiinnitettävä pelastusvene. Näiden pelastusveneiden yhteisen tilavuuden on oltava vähintään yhtä suuri kuin taulukon C-sarakkeessa määrätty pienin tilavuus tai kaikkien aluksessa olevien henkilöiden sijoittamiseen tarvittava tilavuus, jos tämän on pienempi.

Milloin hallinto katsoo mahdottomaksi tai epämielekkääksi sijoitta lyhyillä kansainvälisillä matkoilla käytettävään alukseen 28 säännössä olevan taulukon A-sarakkeessa vaadittua määrää venekurkipareja, voi se poikkeustapauksissa hyväksyä pienemmän määrän venekurkipareja, kuitenkin niin, ettei tämä määrä ole pienempi kuin sanotun taulukon B-sarakkeessa mainittu pienin määrä ja että aluksen pelastusveneiden kokonaistilavuus vastaa vähintään C-sarakkeessa vaadittua pienintä tilavuutta tai kaikkien aluksessa olevien henkilöiden sijoittamiseen tarvittavaa tilavuutta, jos tämän on pienempi.

(ii) Jollei näissä pelastusveneissä ole tilaa kaikille aluksessa oleville henkilöille, on alukseen sijoitettava lisäksi venekurkiin kiinnitettyjä pelastusveneitä tai pelastuslauttoja niin, että pelastusveneissä ja pelastuslaitoilla on riittävästi tilaa kaikille aluksessa oleville henkilöille.

(iii) Huolimatta edellä tämän kohdan (ii) alakohdassa olevasta määräyksestä ei lyhyillä kansainvälisillä matkoilla käytettävässä aluksessa kuljetettava henkilömäärä saa olla suurempi kuin tämän kohdan (i) ja (ii) alakohdan mukaan alukseen sijoitettujen pelastusveneiden yhteinen tilavuus edellyttää, ellei hallinto katso liikenteen laajuuden vaativan tästä poikettavaksi. Tämä voi tapahtua vain milloin alus täyttää II-1 luvun 1 säännön (d) kohdassa olevat määräykset.

(iv) Milloin hallinto on tämän kohdan (iii) alakohdan perusteella myöntänyt luvan kuljettaa aluksessa henkilöitä enemmän kuin pelastusveneiden tilavuus edellyttää ja on todennut, että on käytännössä mahdotonta sijoitti tähän alukseen pelastuslauttoja tämän kohdan (ii) alakohdan määräysten mukaisesti, voi se sallia pelastusveneiden lukua vähennettävän ehdolla; että

(1) milloin aluksen pituus on vähintään 58 metriä (190 jalkaa), pelastusveneitä on vähintään neljä, joista kaksi on sijoitettava aluksen kummallekin sivulle, ja milloin aluksen pituus on pienempi kuin 58 metriä (190 jalkaa), veneitä on vähintään kaksi, yksi aluksen kummallakin sivulla; ja

(2) pelastusveneiden ja pelastuslauttojen yhteismäärä on aina riittävä kaikille aluksessa oleville henkilöille.

(v) Jokaisessa matkustaja-aluksessa, jota käytetään lyhyillä kansainvälisillä matkoilla, tulee tämän kohdan vaatimusten mukaisten pelastusveiden ja pelastuslauttojen lisäksi olla pelastuslauttoja, joille voidaan sijoittaa kymmenen prosenttia siitä henkilömäärästä, jolle on tilaa aluksen pelastusveneissä

(vi) Jokaisessa matkustaja-aluksessa, jota käytetään lyhyillä kansainvälisillä matkoilla, tulee myös olla kellumavälineitä vähintään viidelle prosentille kaikista aluksessa olevista henkilöistä.

(vii) Hallinto voi sallia tiettyjä aluksia tai alusryhmiä, joilla on lyhyelle kansainväliselle matkalle oikeuttava todistuskirja, käytettävän yli kuin 600 muuta enintään 1 200 meripeninkulman pituisilla matkoilla, ehdolla, että nämä alukset täyttävät II-1 luvun 1 säännön (d) kohdan vaatimukset ja että niissä on pelastusveneet, joihin sopii vähintään 75 prosenttia kaikista aluksessa olevista henkilöistä, sekä että ne muutoin vastaavat tämän kohdan määräyksiä.

Jäljempänä olevassa taulukossa määrätään aluksen pituudesta riippuen:

(Taulukko on jätetty tästä pois, katso painettu sopimus.)

(A) pienin määrä venekurkipareja, joka on oltava lyhyillä kansainvälisillä matkoilla käytettävässä aluksessa ja joihin jokaiseen on kiinnitettävä pelastusvene tämän luvun 27 säännön mukaisesti;

(B) se pienempi määrä venekurkipareja, joka poikkeustapauksissa voidaan tämän luvun 27 säännön mukaan sallia lyhyillä kansainvälisillä matkoilla käytettävässä aluksessa; ja

(C) pienin pelastusveneiden yhteistilavuus, mikä vaaditaan aluksessa lyhyillä kansainvälisillä matkoilla.

(a) Pelastusveneet ja pelastuslautat on sijoitettava paikoilleen hallinnon hyväksymällä tavalla niin, että:

(i) ne voidaan kaikki laskea vesille mahdollisimman lyhyessä ajassa, joka ei saa olla pitempi kuin 30 minuuttia;

(ii) ne eivät millään tavoin häiritse toisten pelastusveneiden, pelastuslauttojen tai kellumavälineiden nopeaa käsittelyä eikä aluksessa olevien henkilöiden opastamista vesillelaskupaikoilla tai siirtymistä pelastusveneisiin;

(iii) pelastusveneet ja sellaiset pelastuslautat, joita varten vaaditaan hyväksytyt vesillelaskulaitteet, on voitava laskea vesille täysin henkilömäärin ja täysin varustein silloinkin kun aluksella on epäedullinen viipaus ja 15 asteen kallistuma kummalle puolelle tahansa; ja

(iv) sellaiset pelastuslautat, joita varten ei vaadita hyväksyttyjä vesillelaskulaitteita, ja kellumavälineet on voitava pudottaa veteen silloinkin kun aluksella on epäedullinen viippaus ja 15 asteen kallistuma kummalle puolelle tahansa.

(b) Jokainen pelastusvene on kiinnitettävä erilliseen venekurkipariin.

(c) Pelastusveneitä saadaan sijoittaa useammalle kuin yhdelle kannelle vain, jos on ryhdytty asianmukaisiin toimenpiteisiin, joilla estetään ylemmälle kannelle sijoitettuja pelastusveneitä haittaamasta alemmalla kannella olevien käyttöä.

(d) Pelastusveneitä ja sellaisia pelastuslauttoja, joita varten vaaditaan hyväksytyt vesillelaskulaitteet, ei saa sijoittaa aluksen keulaan. Ne on sijoitettava sellaisiin paikkoihin, että vesillelasku on turvallinen. Tällöin on erityisesti kiinnitettävä huomiota etäisyyteen potkurista ja kyljen suureen kaltevuuteen aluksen peräosassa.

(e) Venekurkien on oltava hyväksyttyä tyyppiä ja ne on asianmukaisesti sijoitettava hallinnon hyväksymällä tavalla. Ne on niin sijoitettava yhdelle tai useammalle kannelle, että niiden alla olevat pelastusveneet voidaan turvallisesti laskea vesille muiden venekurkien käytön tätä haittaamatta.

(f) Venekurkien on oltava:

(i) nivel- tai painovoimatyyppiä sellaisten pelastusveneiden käsittelyä varten, joiden paino uloskääntökunnossa on enintään 2 300 kiloa (2 1/4 engl. tonnia);

(ii) painovoimatyyppiä sellaisten pelastusveneiden käsittelyä varten, joiden paino uloskääntökunnossa on suurempi kuin 2 300 kiloa (2 1/4 engl. tonnia).

(g) Venekurkien, taljaköysien, plokien ja kaikkien muiden laitteiden on oltava niin lujia, että pelastusveneet voidaan kääntää ulos miehitettyinä vesillelaskumiehistöllä ja sitten laskea turvallisesti vesille täysin henkilömäärin ja varustein, silloinkin kun alus on 15 astetta kallistuneena kummalle puolelle tahansa ja viippaa 10 astetta.

(h) Pelastusveneissä tulee olla liukukiskot tai muut sopivat laitteet vesillelaskun helpottamiseksi 15 asteen kallistumaa vastaan.

(i) Pelastusveneissä tulee olla laitteet, joilla ne voidaan vetää lähelle aluksen kylkeä ja pitää siinä niin, että ihmiset pääsevät turvallisesti veneisiin.

(j) Pelastusveneiden sekä tämän luvun 27 säännössä vaadittujen valmiusveneiden käsittelyyn on käytettävä teräsköydestä tehtyjä taljaköysiä ja hyväksyttyä tyyppiä olevia vinttureita. Valmiusveneiden vinttureiden on kyettävä nostamaan veneet nopeasti takaisin alukseen. Poikkeustapauksissa voi hallinto sallia manillasta tai muusta hyväksytystä aineesta tehtyjen taljaköysien käyttämisen, joko vinttureiden kanssa tai ilman (paitsi valmiusveneiden kohdalta, joita varten vaaditaan vintturit, jotka kykenevät nopeasti nostamaan veneet takaisin alukseen) milloin se katsoo, että manillasta tai muusta hyväksytystä aineesta tehdyt taljaköydet ovat riittävän turvalliset.

(k) Venekurkiparin välivaijeriin on kiinnitettävä vähintään kaksi pelastusköyttä. Taljaköysien ja pelastusköysien on oltava niin pitkät, että ne ulottuvat veteen kun aluksella on pienin matkasyväys ja 15 asteen kallistuma kummalle puolelle tahansa. Jollei veneessä ole hyväksyttyä tyyppiä olevaa taljojen irroituslaitetta, tulee taljojen alaplokeissa olla sopivat renkaat tai soikeat lenkit nostokoukkuihin kiinnittämistä varten.

(l) Milloin pelastusveneidin alukseen nostoa varten käytetään konevoimalla toimivia laitteita, tulee tähän tarkoitukseen olla myös tehokkaat käsikäyttöiset laitteet. Jos venekurjet vedetään yläasentoonsa koneellisesti taljaköysillä, tulee kurjissa taljavaijereiden ja venekurkien ylikuormittamisen välttämiseksi olla varmistinlaitteet, jotka automaattisesti lopettavat voiman saannin ennen kuin venekurjet pysähtyvät vasteeseen.

(m) Venekurkiin kiinnitettyjen pelastusveneiden taljaköydet on pidettävä käyttövalmiina Ja taljat on voitava nopeasti, vaikkakaan ei välttämättä samanaikaisesti irroittaa pelastusveneestä. Pelastusveneen nostokoukkujen on oltava niin korkealla partaan yläpuolella, että pelastusveneen vakavuus venettä laskettaessa on turvallinen.

(n) (i) Muilla kuin lyhyillä kansainvälisillä matkoilla käytettävissä matkustaja-aluksissa, joissa on sekä pelastusveneitä että pelastuslauttoja tämän luvun 27 säännön (b) (i) alakohdan mukaisesti, tulee olla hyväksyttyjä vesillelaskulaitteita niiden pelastuslauttojen vesille laskemiseksi, jotka yhdessä pelastusveneiden kanssa mainitun alakohdan mukaisesti vaaditaan tilan saamiseksi kaikille aluksessa oleville henkilöille. Vesillelaskulaitteita tulee olla niin monta kuin hallinto harkitsee tarvittavan näiden pelastuslauttojen laskemiseksi vesille täysin sallituin henkilömäärin tyynellä säällä enintään 30 minuutin kuluessa. Hyväksytyt vesillelaskulaitteet on mahdollisuuksien mukaan jaettava tasan aluksen kummallekin sivulle ja kummallakin sivulla tulee aina olla ainakin yksi tällainen laite. Vesillelaskulaitteita ei kuitenkaan vaadita niille lisälautoille, mitkä tämän luvun 27 säännön (b) (ii) alakohdan mukaisesti vaaditaan 25 prosentille aluksessa olevista henkilöistä, mutta jokaisen mainitun alakohdan mukaisesti aluksessa olevan pelastuslautan tulee, jos aluksessa on hyväksytty vesillelaskulaite, olla sellaista tyyppiä, joka voidaan laskea vesille tällaisella laitteella.

(ii) Lyhyillä kansainvälisillä matkoilla käytettäville matkustaja-aluksille määrää hallinto hyväksyttyjen vesillelaskulaitteiden lukumäärän. Pelastuslauttojen lukumäärä jokaista tällaista laitetta kohden ei saa olla suurempi kuin mikä hallinnon käsityksen mukaan voidaan laitteella laskea vesille tyynellä sääliä täysin sallituin henkilömäärin enintään 30 minuutin kuluessa.

(a) Matkustaja-aluksen eri osissa ja erityisesti niillä kansilla, joille pelastusveneet ja pelastuslautat on sijoitettu, tulee olla sähkö- tai muu samanarvoinen valaistusjärjestelmä, joka on riittävä täyttämään kaikki turvallisuusvaatimukset. Tarpeen vaatiessa on II-1 luvun 25 säännössä määrätyn sähkötehon itsenäisen varalähteen kyettävä antamaan teho tälle valaistusjärjestelmälle samoin kuin tämän luvun 19 säännön (a) (ii), (b) (ii) ja (b) (ii) alakohdassa vaaditulle valaistukselle.

(b) Jokaisesta matkustajien tai laivaväen käytössä olevasta pääosastosta johtavassa poistumistiessä tulee olla jatkuvasti valaiseva varavalolamppu. Näiden varavalolamppujen tulee saada virtaa tämän säännön (a) kohdassa mainitusta varaenergialähteestä siinä tapauksessa, että päägeneraattorikoneisto menee epäkuntoon.

(a) Jokaiseen pelastusveneeseen on määrättävä päälliköksi kansipäällystöön kuuluva henkilö tai hyväksytty pelastusvenemies ja hänelle on myös määrättävä sijainen. Päällikkönä toimivalla henkilöllä tulee olla pelastusveneen miehistöluettelo ja hänen on valvottava, että hänen käskynalaisensa tuntevat tehtävänsä.

(b) Jokaiseen moottoripelastusveneeseen on määrättävä henkilö, joka kykenee hoitamaan moottoria.

(c) Jokaiseen pelastusveneeseen, jossa on radiolaite ja valonheitin, on määrättävä henkilö, joka kykenee käyttämään näitä laitteita.

(d) Jokaiselle aluksessa olevalle pelastuslautalle on määrättävä henkilö, jolla on kokemusta pelastuslauttojen käsittelyssä ja käytössä, jollei hallinto katso tätä käytännössä mahdottomaksi aluksissa, joita käytetään lyhyillä kansainvälisillä matkoilla.

(a) Matkustaja-aluksessa tulee jokaista siinä tämän luvun vaatimusten mukaisesti olevaa pelastusvenettä kohden olla vähintään seuraavassa taulukossa mainittu määrä pelastusvenemiehiä:

(b) Aluksen päällikkö jakaa harkintansa mukaan hyväksytyt pelastusvenemiehet pelastusveneisiin.

(c) Pätevyystodistuksien antaminen kuuluu hallinnon toimivaltaan. Mainitun todistuksen saamiseksi on hakijan osoitettava, että hän on harjaantunut kaikkiin pelastusveneiden ja muiden pelastusvälineiden vesillelaskun yhteydessä esiintyviin tehtäviin sekä airojen ja kuljetuslaitteiden käyttöön, että hän tuntee pelastusveneiden ja muiden pelastusvälineiden käsittelyn käytännössä sekä että hän kykenee ymmärtämään käskyt, jotka koskevat kaikkia erilaisia pelastusvälineitä ja noudattamaan niitä.

(a) Mitään kellumavälinetyyppiä ei saa hyväksyä, ellei se täytä seuraavia ehtoja:

(i) sen on kooltaan ja lujuudeltaan oltava sellainen, että se voidaan sijoituspaikaltaan pudottaa veteen vahingoittumatta.

(ii) sen paino saa olla enintään 180 kiloa (400 naulaa), jollei aluksessa ole sopivia hallinnon hyväksymiä laitteita, joilla se käsin nostamatta voidaan laskea vesille;

(iii) sen on oltava hyväksyttyä ainetta ja rakennetta;

(iv) sen on oltava käyttökelpoinen ja vakava kelluessaan kumpi puoli tahansa ylöspäin;

(v) ilmalaatikot tai niitä vastaava kannattava aine on sijoitettava mahdollisimman lähelle kellumavälineen laitoja, eikä kelluvuus saa olla riippuvainen ilmalla täyttämisestä; ja

(vi) siinä tulee olla pesti ja sen ympärillä lujasti polvekkeille kiinnitetty nuora.

(b) Henkilömäärän, jota varten kellumaväline saadaan hyväksyä, määrää pienempi niistä luvuista, mitkä saadaan

(i) jakamalla se kiloina ilmaistu luku, minkä väline kykenee kannattamaan rautaa suolattomassa vedessä, luvulla 14,5 (nauloina ilmaistu vastaava luku luvulla 32); tai

(ii) jakamalla millimetreinä ilmaistu ympärysmitta luvulla 305 (tai ympärysmitta jalkoina luvulla yksi).

Matkustaja-aluksessa tulee olla vähintään seuraavassa taulukossa määrätty luku pelastusrenkaita:

(a) (i)Jokaisessa lastialuksessa, lukuun ottamatta valaanpyynnin keittimöaluksia, aluksia, joissa harjoitetaan kalatuotteiden tai .säilykkeiden valmistusta, ja aluksia, joita käytetään kuljettamaan henkilöitä, jotka toimivat valaanpyynnissä tai kalatuotteiden tai .säilykkeiden valmistuksessa, tulee aluksen kummallakin sivulla erikseen olla sellainen määrä pelastusveneitä, että niissä on tilaa kaikille aluksessa oleville henkilöille. Lisäksi tulee aluksessa olla pelastuslauttoja puolelle sanotusta henkilömäärästä.

Jos hallinto sellaisten lastialusten kohdalta, joita käytetään kansainvälisessä liikenteessä toisiaan lähellä olevien naapurimaiden välillä, katsoo matkan olosuhteiden olevan sellaiset, että pelastuslauttojen pakollinen käyttö olisi epämielekästä ja tarpeetonta, voi se vapauttaa määrätyt alukset tai alusryhmät tästä vaatimuksesta.

(ii) (1) Jokaisessa tankkialuksessa, jonka bruttovetoisuus on 3 000 tonnia tai suurempi on, tämän kohdan (ii) (2) alakohdassa mainituin edellytyksin, oltava vähintään neljä pelastusvenettä. Kaksi venettä on sijoitettava aluksen perälle ja kaksi keskilaivaan. Tankkialuksessa, jossa ei ole kansirakenteita keskilaivalla, on kaikki pelastusveneet sijoitettava aluksen perälle.

(2) Hallinto voi sallia, että tankkialuksessa, jonka bruttovetoisuus on 3 000 tonnia tai suurempi ja jossa ei ole kansirakennetta keskilaivalla, ainoastaan yksi pelastusvene sijoitetaan kummallekin sivulle ehdolla, että:

(aa) yksi pelastusvene sijoitetaan aluksen perään kummallekin puolelle;

(bb) kumpikaan näistä pelastusveneistä ei ole 8,5 metriä (28 jalkaa) pitempi;

(cc) kumpikin pelastusveneistä sijoitetaan mahdollisimman kauas aluksen perästä kuitenkin vähintään niin paljon keulaan päin, että pelastusveneen perä on puolitoista pelastusveneen pituutta potkurin keulan puolella; (dd) kumpikin pelastusvene sijoitetaan niin lähelle veden pintaa kuin turvallisuus sallii ja käytännössä on mahdollista.

(b) (i) Valaanpyynnin keittimöaluksessa, aluksessa, jossa harjoitetaan kalatuotteiden tai -säilkkeiden valmistusta ja aluksessa, jota käytetään kuljettamaan henkilöitä, jotka toimivat valaanpyynnissä tai kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistuksessa, tulee olla:

(1) pelastusveneitä aluksen kummallakin sivulla erikseen sellainen määrä, että niihin mahtuu puolet aluksessa olevista henkilöistä; näistä pelastusveneistä voi hallinto sallia osan korvattavaksi pelastuslautoilla, joihin mahtuu vastaava henkilömäärä, kuitenkin niin, että aluksen kummallakin sivulla erikseen tulee aina olla riittävästi pelastusveneitä 37,5 prosentille kaikista aluksessa olevista henkilöistä;

(2) pelastuslauttoja, joihin yhteensä mahtuu puolet aluksessa olevien henkilöiden kokonaismäärästä; jos alukseen, jossa harjoitetaan kalatuotteiden tai säilykkeiden valmistusta, on käytännössä mahdotonta sijoittaa tämän luvun vaatimukset täysin täyttäviä pelastusveneitä, voi hallinto sallia niiden sijasta käytettävän toisia veneitä, joissa ei kuitenkaan saa olla vähemmän tilaa kuin tässä säännössä vaaditaan ja joilla tulee olla vähintään se kelluvuus ja ne varusteet, jotka tässä luvussa pelastusveneiltä vaaditaan.

(ii) Valaanpyynnin keittimöaluksessa, aluksessa, jossa harjoitetaan kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistusta, ja aluksessa, jota käytetään kuljettamaan henkilöitä, jotka toimivat valaanpyynnissä tai kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistuksessa, tulee olla kaksi venettä, yksi aluksen kummallakin sivulla, käytettäviksi hätätilanteessa. Näiden veneiden on oltava hallinnon hyväksymää tyyppiä, eivätkä ne saa olla 8,5 metriä (28 jalkaa) pitempiä. Ne voidaan ottaa lukuun tätä momenttia sovellettaessa, ehdolla, että ne täysin vastaavat tässä luvussa pelastusveneille asetettuja vaatimuksia sekä 8 sääntöä sovellettaessa, jos ne lisäksi täyttävät 9 säännössä ja soveltuvin osin tämän luvun 14 säännössä olevat vaatimukset. Aluksen ollessa merellä on ne pidettävä käyttövalmiina. Aluksessa, jossa tämän luvun 36 säännön (g) kohdan määräysten mukaan pelastusveneet on varustettu niiden sivuun kiinnitetyillä erityisillä laitteilla, ei tällaisia laitteita vaadita asennettaviksi näihin kahteen tämän säännön vaatimusten mukaan aluksessa olevaan veneeseen.

(c) Jokaisessa lastialuksessa, jossa ei ole kansirakenteita keskilaivalla ja jonka pituus on 150 metriä (492 jalkaa) tai suurempi, on tämän säännön (a) (i) alakohdassa mainittujen pelastuslauttojen lisäksi oltava sijoitettuna niin pitkälle aluksen keulaan kuin on järkevää ja käytännössä mahdollista, yksi pelastuslautta, jossa on tilaa vähintään 6 henkilölle.

(a) Lastialuksessa on pelastusveneet ja pelastuslautat sijoitettava paikoilleen hallinnon hyväksymällä tavalla.

(b) Jokainen pelastusvene on kiinnitettävä erilliseen venekurkipariin.

(c) Pelastusveneet ja sellaiset pelastuslautat, joita varten vaaditaan hyväksytyt vesillelaskulaitteet, on ensisijaisesti sijoitettava niin lähelle asunto- ja työtiloja kuin on mahdollista. Ne on sijoitettava sellaiseen paikkoihin, että vesillelasku on turvallinen. Tällöin on erityisesti kiinnitettävä huomiota etäisyyteen potkurista ja kyljen suureen kaltevuuteen, tarkoituksella saada vesillelasku tapahtumaan mikäli käytännössä mahdollista, pitkin aluksen suoraa kylkeä. Jos pelastusveneet on sijoitettu aluksen keulaan, ne on sijoitettava suojattuun paikkaan yhteentörmäyslaipion peräpuolelle ja hallinnon on tässä tapauksessa kiinnitettävä erityistä huomiota venekurkien lujuuteen.

(d) Venekurkien on oltava hyväksyttyä tyyppiä ja ne on asianmukaisesti sijoitettava hallinnon hyväksymällä tavalla.

(e) Tankkialuksissa, joiden bruttovetoisuus on 1600 tonnia tai suurempi, valaanpyynnin keittimöaluksissa, aluksissa, joissa harjoitetaan kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistusta, ja aluksissa, joita käytetään kuljettamaan henkilöitä, jotka toimivat valaanpyynnissä tai kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistuksessa, tulee kaikkien venekurkien olla painovoimatyyppiä. Muissa aluksissa tulee venekurkien olla:

(i) nivel- tai painovoimatyyppiä sellaisten pelastusveneiden käsittelyä varten, joiden paino uloskääntökunnossa on enintään 2 300 kiloa (2 1/4 engl. tonnia);

(ii) painovoimatyyppiä sellaisten pelastusveneiden käsittelyä varten, joiden paino uloskääntökunnossa on suurempi kuin 2 300 kiloa (2 1/4 engl. tonnia).

(f) Venekurkien, taljaköysien, plokien ja kaikkien muiden laitteiden on oltava niin lujia, että pelastusveneet voidaan kääntää ulos miehitettyinä vesillelaskumiehistöllä ja sitten laskea turvallisesti vesille täysin henkilömäärin ja varustein, silloinkin kun alus on 15 astetta kallistuneena kummalle puolelle tahansa ja viippaa 10 astetta.

(g) Pelastusveneissä tulee olla liukukiskot tai muut sopivat laitteet vesillelaskun helpottamiseksi 15 asteen kallistumaa vastaan.

(h) Pelastusveneissä tulee olla laitteet, joilla ne voidaan vetää lähelle aluksen kylkeä ja pitää siinä niin, että ihmiset pääsevät niihin turvallisesti.

(i) Pelastusveneiden -sekä tämän luvun 35 säännön (b) (ii) -alakohdassa vaadittujen valmiusveneiden käsittelyyn on käytettävä teräsköydestä tehtyjä taljaköysiä ja hyväksyttyä tyyppiä olevia vinttureita. Valmiusveneiden vinttureiden on kyettävä nostamaan veneet nopeasti takaisin alukseen. Poikkeustapauksessa voi hallinto sallia manillasta tai muusta hyväksytystä aineesta tehtyjen taljaköysien käyttämisen joko vinttureiden kanssa tai ilman (paitsi valmiusveneiden kohdalta, joita varten vaaditaan vintturit, jotka kykenevät nopeasti nostamaan veneet takaisin alukseen), milloin se katsoo, että manillasta tai muusta hyväksytystä aineesta tehdyt taljaköydet ovat riittävän turvalliset.

(j) Venekurkiparin välivaijeriin on kiinnitettävä ainakin kaksi pelastusköyttä. Taljaköysien ja pelastusköysien on oltava niin pitkät, että ne ulottuvat veteen, kun aluksella on pienin matkasyväys ja 15 asteen kallistuma kummalle puolelle tahansa. Jollei veneessä ole hyväksyttyä tyyppiä olevaa taljojen irroituslaitetta, tulee taljojen alaplokeissa olla sopivat renkaat tai soikeat lenkit nostokoukkuihin kiinnittämistä varten.

(k) Milloin pelastusveneiden alukseen nostoa varten käytetään konevoimalla toimivia laitteita, tulee tähän tarkoitukseen olla myös tehokkaat käsikäyttöiset laitteet. Jos venekurjet vedetään yläasentoonsa koneellisesti taljaköysillä, tulee kurjissa olla varmistinlaitteet, jotka automaattisesti lopettavat voiman saannin ennen kuin venekurjet pysähtyvät rajoittajaa vasten niin, että taljavaijereiden tai venekurkien ylikuormittaminen vältetään.

(l) Pelastusveneiden taljaköydet on pidettävä käyttövalmiina ja taljat on voitava nopeasti, vaikkakaan ei välttämättä samanaikaisesti irroittaa pelastusveneistä. Pelastusveneen nostokoukkujen on oltava niin korkealla partaan yläpuolella, että pelastusveneen vakavuus sitä laskettaessa on turvallinen.

(m) Jos aluksessa, jota käytetään valaanpyynnin keittimöaluksena, aluksessa, jossa harjoitetaan kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistusta, tai aluksessa, jota käytetään kuljettamaan henkilöitä, jotka toimivat valaanpyynnissä tai kalatuotteiden tai -säilykkeiden valmistuksessa, on sekä pelastusveneitä että pelastuslauttoja 35 säännön (b) (i) (2) alakohdan mukaisesti, ei siinä tarvitse olla hyväksyttyjä vesillelaskulaitteita pelastuslauttoja varten. Sen sijaan on niitä pelastuslauttoja varten, jotka ovat aluksessa sanotun säännön (b) (i) (1) alakohdan mukaisesti, oltava niin monta hyväksyttyä vesillelaskulaitetta kuin hallinto harkitsee tarvittavan näiden pelastuslauttojen laskemiseksi vesille täysin sallituin henkilömäärin tyynellä säällä enintään 30 minuutin kuluessa. Nämä hyväksytyt vesillelaskulaitteet on mahdollisuuksien mukaan jaettava tasan aluksen kummallekin sivulle. Aluksessa, johon vaaditaan hyväksytyt vesillelaskulaitteet, tulee kaikkien pelastuslauttojen olla sellaista tyyppiä, että ne voidaan laskea vesille tällaisella laitteella.

Aluksessa tulee olla vähintään kahdeksan tämän luvun 21 säännön vaatimukset täyttävää pelastusrengasta.

Tämän luvun 19 säännön (a) (ii), (b) (ii) ja (b) (iii) alakohdassa määrätty valaistus tulee voida pitää palamassa II-1 luvun 26 säännössä vaaditun energian varalähteen avulla vähintään kolmen tunnin ajan. Lastialuksissa, joiden bruttovetoisuus on 1 600 tonnia tai suurempi, tulee hallinnon vakuuttautua siltä, että käytävien, portaikkojen ja poistumisteiden valaistus on sellainen, että kaikki aluksessa olevat henkilöt voivat vaikeuksitta päästä pelastusveneiden ja pelastuslauttojen vesillelasku- ja sijoituspaikoille.

(a) Jollei nimenomaan ole toisin määrätty, sovelletaan tätä lukua kaikkiin aluksiin, joihin näitä sääntöjä sovelletaan.

(b) Tätä lukua ei sovelleta aluksiin, joihin näitä sääntöjä muutoin olisi sovellettava, sinä aikana, kun nämä alukset liikennöivät Pohjois-Amerikan Suurilla Järvillä ja niitä yhdistävillä tai niihin rajoittuvilla vesialueilla, joiden rajana idässä on Montrealissa, Quebecin provinssissa, Kanadassa olevan St. Lamhertin sulun alaportti. *)

( *) Näiden alusten on turvallisuuden osalta täytettävä radiolaitteita koskevat erityiset vaatimukset, jotka sisältyvät Kanadan ja USA:n väliseen asianomaiseen sopimukseen.)

(c) Mikään tämän luvun määräyksistä ei saa estää hädässä olevaa alusta tai pelastusvenettä tai pelastuslauttaa käyttämästä kaikkia käytettävissään olevia keinoja huomion herättämiseksi, asemansa ilmoittamiseksi ja avun saamiseksi.

Tätä lukua sovellettaessa on seuraavilla sanonnoilla jäljempänä määritelty merkitys. Kaikkilla muilla sanonnoilla, joita käytetään tässä luvussa ja jotka on määritelty myös radio-ohjesäännössä, on sama merkitys kuin radio-ohjesäännössä.

(a) "Radio-ohjesääntö" tarkoittaa viimeisimpään voimassa olevaan kansainväliseen pikatiedotusyleissopimukseen liitettyä tai liitetyksi katsottavaa radio-ohjesääntöä.

(b) "Automaattinen radiosähkötyshälytin" tarkoittaa automaattista hälytysmerkin vastaanotinta, joka alkaa toimia radiosähkötyksellä annettavien hälytysmerkkien vaikutuksesta ja on hyväksyttyä rakennetta.

(c) "Automaattinen radiopuhelinhälytin" tarkoittaa automaattista hälytysmerkin vastaanotinta, joka alkaa toimia radiopuhelimella annettavien hälytysmerkkien vaikutuksesta ja on hyväksyttyä rakennetta.

(d) Sanontojen "radiopuhelinasema", "radiopuhelinlaitteisto" ja "päivystys radiopuhelinasemalla" on katsottava koskevan keskipitkäaaltoaluetta, jollei nimenomaan ole toisin säädetty.

(e) "Radiosähköttäjä" tarkoittaa henkilöä, jolla on ainakin radio-ohjesäännön määräysten mukaisen ensimmäisen tai toisen luokan radiosähköttäjän todistus tai yleinen siirtyvän meriradioliikenteen radiovirkailijan todistus ja joka on toimessa radiosähkötysasemalla aluksessa, jossa on tällainen asema tämän luvun 3 tai 4 säännön määräysten mukaisesti.

(f) "Radiopuhelimenhoitaja" tarkoittaa henkilöä, jolla on asianmukainen radio-ohjesäännön vaatimukset täyttävä todistus.

(g) "Vanha laitteisto" tarkoittaa :

(i) laitteistoa, joka on kokonaan asennettu alukseen ennen tämän sopimuksen voimaan tuloa, riippumatta siitä, minä ajankohtana asianomaisen hallinnon liittyminen sopimukseen tulee voimaan; ja

(ii) laitteistoa, josta osa on asennettu alukseen ennen tämän sopimuksen voimaan tuloa ja jonka loppuosa koostuu joko osista, jotka asennetaan korvaamaan entisiä samanlaisia osia, tai osista, jotka täyttävät tämän luvun vaatimukset.

(h) "Uusi laitteisto" tarkoittaa laitetta, joka ei ole vanha laite.

Matkustaja-aluksissa, suuruudesta riippumatta, ja lastialuksissa, joiden bruttovetoisuus on 1 600 tonnia tai suurempi, tulee, jollei niitä ole vapautettu tämän luvun 5 säännön perusteella, olla tämän luvun 9 ja 10 säännön määräykset täyttävä radiosähkötysasema.

Lastialuksissa, joiden bruttovetoisuus on 300 tonnia tai suurempi, mutta alle 1 600 tonnia, tulee, jollei niissä ole tämän luvun 9 ja 10 säännön määräykset täyttävää radiosähkötysasemaa tai jollei niitä ole vapautettu tämän luvun 5 säännön perusteella, olla tämän luvun 15 ja 16 säännön määräykset täyttävä radiopuhelinasema.

(a) Sopimushallitukset pitävät erittäin suotavana, ettei tämän luvun 3 ja 4 säännön soveltamisesta tehdä poikkeuksia; kuitenkin voi hallinto myöntää tietyille matkustaja- tai lastialuksille osittaisen ja/tai ehdollisen tai täydellisen vapautuksen tämän luvun 3 tai 4 säännön vaatimuksista.

(b) Tämän säännön (a) kohdan mukaisesti sallitut vapautukset voidaan myöntää vain alukselle, jota käytetään matkalla, jolla aluksen suurin etäisyys rannikosta, matkan pituus, tavallisten merenkulun vaarojen puuttuminen ja muut turvallisuuteen vaikuttavat seikat ovat sellaiset, että tämän luvun 3 tai 4 säännön täydellinen soveltaminen olisi epämielekästä tai tarpeetonta. Päättäessään, olisiko vapautuksia myönnettävä tietyille aluksille tai ei, on hallinnon harkittava sitä vaikutusta, joka näillä vapautuksilla voi olla kaikkien alusten turvallisuutta koskevan hätäpalvelun yleiseen tehokkuuteen. Hallinnon tulee ottaa huomioon, että on suotavaa vapautuksen ehtona vaatia niitä aluksia, jotka on vapautettu tämän luvun 3 säännön vaatimuksista, hankkimaan tämän luvun 15 ja 16 säännön määräykset täyttävä radiopuhelinasema.

(c) Jokaisen hallinnon on mahdollisimman pian kunkin vuoden tammikuun 1 päivän jälkeen toimitettava järjestölle ilmoitus, josta kaikki kuluneen kalenterivuoden aikana tämän säännön (a) ja (b) kohdan nojalla myönnetyt vapautukset ilmenevät, sekä ilmoitettava syyt vapautusten myöntämiseen.

(a) Jokaisessa aluksessa, jossa on radiosähkötysasema tämän luvun 3 tai 4 säännön mukaisesti, on aluksen ollessa merellä oltava ainakin yksi radiosähköttäjä. Jos aluksessa ei ole automaattista radiosähkötyshälytintä, on radiosähköttäjän, kuulokkeita tai kovaäänistä käyttäen, jatkuvasti suoritettava kuuntelua radiosähkötyksen hätätaajuudella tämän säännön (d) kohdan määräykset kuitenkin huomioon ottaen.

(b) Jokaisessa matkustaja-aluksessa, jossa on radiosähkötysasema tämän luvun 3 säännön mukaisesti, on, jos aluksessa on automaattinen radiosähkötyshälytin, radiosähköttäjän, ottaen huomioon tämän säännön (d) kohdan määräykset, aluksen ollessa merellä suoritettava kuuntelua radiosähkötyksen hätätaajuudella, kuulokkeita tai kovaäänistä käyttäen, seuraavasti:

(i) yhteensä vähintään 8 tuntia vuorokaudessa, jos alus kuljettaa tai se on hyväksytty kuljettamaan enintään 250 matkustajaa;

(ii) yhteensä vähintään 16 tuntia vuorokaudessa, jos alus kuljettaa tai se on hyväksytty kuljettamaa enemmän kuin 250 matkustajaa ja se tekee matkoja, jotka kestävät enemmän kuin 16 tuntia kahden peräkkäisen sataman välillä; tällaisessa tapauksessa tulee aluksessa olla vähintään kaksi radiosähköttäjää;

(iii) yhteensä vähintään 8 tuntia vuorokaudessa, jos alus kuljettaa tai se on hyväksytty kuljettamaan enemmän kuin 250 matkustajaa ja se tekee matkoja, jotka kestävät vähemmän kuin 16 tuntia kahden peräkkäisen sataman välillä.

(c) (i) Jokaisessa lastialuksessa, jossa on radiosähkötysasema tämän luvun 3 säännön mukaisesti, on, jos aluksessa on automaatiinen radiosähkötyshälytin, radiosähköttäjän, kuulokkeita tai kovaäänistä käyttäen, aluksen ollessa merellä suoritettava kuuntelua radiosähkötyksen hätätaajuudella yhteensä vähintään 8 tuntia vuorokaudessa tämän säännön (d) kohdan määräykset huomioon ottaen.

(ii) Jokaisessa lastialuksessa, jonka bruttovetoisuus on 300 tonnia tai suurempi, mutta alle 1 600 tonnia ja jossa on radiosähkötysasema tämän luvun 4 säännön mukaisesti, on, jos aluksessa on automaattinen radiosähkötys. hälytin, radiosähköttäjän, kuulokkeita tai kovaäänistä käyttäen, suoritettava kuuntelua radiosähkötyksen hätätaajuudella. Tätä kuuntelua on aluksen ollessa merellä suoritettava hallinnon määrääminä aikoina ottaen huomioon tämän säännön (d) kohdan määräykset. Hallintojen tulee kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että on suotavaa vaatia, milloin mahdollista, kuuntelua yhteensä vähintään 8 tuntia vuorokaudessa.

(d) (i) Sinä aikana, jona radiosähköttäjän on tämän säännön mukaan kuunneltava radiosähkötyksen hätätaajuudella, voi radiosähköttäjä keskeyttää tämän kuuntelun silloin, kun hän hoitaa liikennettä toisilla taajuuksilla tai suorittaa muita tärkeitä radiotehtäviä, mutta vain siinä tapauksessa, että kuuntelu jaetuilla kuulokkeilla tai kovaäänisellä ei käy päinsä. Radiosähköttäjän on aina ylläpidettävä kuuntelupäivystystä radio-ohjesäännössä määrättyinä hiljaisuusaikoina kuulokkeita tai kovaäänistä käyttäen.

Tässä momentissa käytetty sanonta "tärkeitä radiotehtäviä" sisältää mm. seuraavien laitteiden kiireellisiä korjauksia:

(1) turvallisuustarkoituksessa käytetyt radioliikennelaitteet;

(2) radionavigointilaitteet päällikön käskystä.

(ii) Sen lisäksi, mitä tämän kohdan (i) alakohdassa on säädetty, voi radiosähköttäjä, muissa aluksissa kuin matkustaja-aluksissa, joissa on useampia radiosähköttäjiä, poikkeustapauksissa, eli milloin päivystys jaetuilla kuulokkeilla tai kovaäänisellä on epäkäytännöllistä, päällikön käskystä keskeyttää kunntelupäivystyksen suorittaakseen seuraavien laitteiden uhkaavan toimintahäiriön ehkäisemiseksi tarvittavaa huoltoa:

- turvallisuustarkoituksessa käytettävät radioliikennelaitteet;

- radionavigointilaitteet;

- muut elektroniset navigointilaitteet mukaan luettuna niiden korjaus,

edellyttäen, että

(1) radiosähköttäjä on -asianomaisen hallinnon käsityksen mukaan pätevä hoitamaan sanotut tehtävät; ja

(2) aluksessa on radio-ohjesäännön vaatimukset täyttävä selektiivinen vastaanotin;

(3) radiosähköttäjä aina päivystää käyttäen kuulokkeita tai kovaäänistä, radio-ohjesäännön määrääminä hiljaisuusaikoina.

(e) Kaikissa aluksissa, joissa on automaattinen radiosähkötyshälytin, on tämän hälyttimen aluksen ollessa merellä oltava toiminnassa aina milloin tämän säännön (b), (c) tai (d) kohdan mukaista kuuntelua ei suoriteta ja, mikäli mahdollista, radiosuuntimia otettaessa.

(f) Tässä säännössä määrätyt kuunteluajat, hallinnon määräämät kuunteluajat mukaan luettuina, on pyrittävä sijoittamaan radio-ohjesäännössä radiosähkötysliikennettä varten määrättyihin kuunteluaikoihin.

(a) Jokaisessa aluksessa, jossa on radiopuhelinasema tämän luvun 4 säännön mukaisesti, on turvallisuussyistä oltava vähintään yksi radiopuhelimenhoitaja (joka voi olla aluksen päällikkö tai päällystöön tai miehistöön kuuluva henkilö, jolla on ainakin radiopuhelimenhoitajantodistus) ja on siinä, aluksen ollessa merellä, jatkuvasti päivystettävä radiopuhelimen hätätaajuusalueella siinä paikassa, mistä alusta tavallisesti navigoidaan, radiopuhelinhätätaajuudelle viritetyn päivystysvastaanottimen avulla, käyttäen kovaäänistä, suodatettua kovaäänistä tai automaattista radiopuhelinhälytintä.

(b) Jokaisessa aluksessa, jossa on radiosähkötysasema tämän luvun 3 tai 4 säännön mukaisesti, on aluksen ollessa merellä jatkuvasti suoritettava jatkuvaa kuuntelua radiopuhelimen hätätaajuudella, hallinnon määräämällä paikalla, radiopuhelimen hätätaajuudelle viritetyn päivystysvastaanottimen avulla, käyttäen kovaäänistä, suodatettua kovaäänistä tai automaattista radiopuhelinhälytintä.

Jokaisen aluksen komentosillalla, jossa on V luvun 18 säännön mukainen metriaaltoalueella (VHF) toimiva radiopuhelinasema, on päivystettävä sellaisina aikoina ja sellaisilla kanavilla, kuin sanotussa säännössä mainittu sopimushallitus voi vaatia.

(a) Radiosähkötysaseman sijainnin tulee olla sellainen, ettei ulkopuolinen mekaaninen tai muu melu vahingollisesti häiritse radiomerkkien kunnollista vastaanottoa. Asema on sijoitettava niin korkealle aluksessa kuin käytännössä on mahdollista, jotta saavutettaisiin mahdollisimman suuri varmuus.

(b) Radiohytin on oltava tarpeeksi tilava ja riittävästi tuuletettu niin, että pää- ja vararadiosähkötyslaitteita voidaan tehokkaasti käyttää. Sitä ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen, joka häiritsee radiosähkötysaseman toimintaa.

(c) Ainakin yhden radiosähköttäjän makuusuoja on sijoitettava niin lähelle radiohyttiä kuin mahdollista. Uusissa aluksissa makuupaikka ei saa sijalta radiohytissä.

(d) Radiohytistä komentosillalle ja yhteen muuhun aluksen navigointipaikkaan, jos sellainen on, tulee järjestää molempiin suuntiin toimiva tehokas hälytys- ja puheyhteys, jonka on oltava riippumaton aluksen pääviestintäjärjestelmästä.

(e) Radiosähkötyslaitteet on niin sijoitettava, että ne on suojattu veden haitallisilta vaikutuksilta tai suurilta lämpötilan vaihteluilta. Niihin on päästävä helposti käsiksi niin hyvin niiden pikaista käyttöä hätätilanteessa kuin myös korjauksia varten.

(f) Radiohytissä tulee olla luotettava kello, jonka taulun läpimitta on vähintään 12,5 senttimetriä (5 tuumaa) ja jossa on keskisekuntiosoitin. Kellotauluun on merkittävä radio-ohjesäännössä radiosähkötysliikenteelle määrätyt hiljaisuusajat. Se on lujasti kiinnitettävä paikoilleen radiohytin sellaiseen paikkaan, että radiosähköttäjä voi helposti ja tarkasti nähdä koko kellotaulun sähkötyspaikalta sekä paikasta, jossa automaattisen radiosähkötyshälyttimen vastaanotinta kokeillaan.

(g) Radiohytissä tulee olla luotettava hätävalaistus, joka saadaan kiinteästi asennetusta sähkölampusta, joka tyydyttävästi valaisee radiosähkötyksen pää- ja varalaitteiden säätölaitteet ja tämän säännön (f) kohdassa vaaditun kellon. Uusissa laitteissa on tämä lamppu, jos se on yhdistetty tämän luvun 10 säännön (a) (iii) alakohdassa vaadittuun varaenergialähteeseen, kytkettävä vaihtokytkimiin, joista toinen on sijoitettava lähelle radiohytin pääsisäänkäyntiä ja toinen sähkötyspaikan lähelle, jollei laitteiden sijainti radiohytissä tee tällaista järjestelyä tarpeettomaksi. Näihin kytkimiin on selvästi merkittävä niiden käyttötarkoitus.

(h) Radiohytissä tulee olla joko tarpeeksi pitkällä taipuisalla johdolla varustettu tarkistuslamppu, joka on yhdistetty tämän luvun 10 säännön (a) (iii) alakohdassa vaadittuun varaenergialähteeseen, tai paristosähkölamppu.

(i) Radiosähkötysasemalla tulee olla sellaiset varaosat, työkalut ja tarkistusvälineet, että radiosähkötyslaitteet voidaan aluksen ollessa merellä pitää tehokkaassa toimintakunnossa. Tarkistusvälineisiin tulee kuulua laite tai laitteet vaihtovirran ja tasavirran jännitteiden sekä vastusten mittausta varten.

(j) Jos aluksessa on erillinen radiohytti hätätilanteita varten, on sen täytettävä tämän säännön (d), (e), (f), (g) ja (h) kohdissa mainitut vaatimukset.

(a) Jollei tässä säännössä ole nimenomaan toisin määrätty, on noudatettava seuraavaa:

(i) Radiosähkötysasemaan tulee kuulua päälaitteet ja varalaitteet, jotka ovat sähköisesti erilliset ja sähköisesti toisistaan riippumattomat.

(ii) Päälaitteisiin tulee kuulua päälähetin, päävastaanotin, radiopuhelimen hätätaajuuden päivystysvastaanotin ja pääenergialähde.

(iii) Varalaitteisiin tulee kuulua varalähetin, varavastaanotin ja varaenergialähde.

(iv) Laitteisiin tulee kuulua valmiiksi asennettu pääantenni ja vara-antenni. Hallinto voi kuitenkin vapauttaa aluksen vara-antennia koskevasta määräyksestä, jos se katsoo, että tämän antennin asentaminen on käytännössä mahdotonta tai epämielekästä. Tällaisessa tapauksessa on aluksessa oltava sopiva valmiiksi kokoonpantu vara-antenni, joka voidaan milloin tahansa asettaa paikoilleen. Lisäksi on joka tapauksessa oltava tarpeeksi antennivaijeria ja eristimiä niin, että sopiva antenni saadaan kokoon ja paikoilleen. Jos pääantenni on ripustettu sellaisten tukien väliin, jotka voivat heilahdella, on se sopivasti suojattava katkeamiselta.

(b) Jos lastialuksen radiolaitteissa (lukuun ottamatta bruttovetoisuudeltaan vähintään 1 600 tonnin aluksen laitteita, jotka on asennettu 19 päivänä marraskuuta 1952 tai sen jälkeen) päälähetin täysin vastaa kaikkia varalähettimelle asetettuja vaatimuksia, ei varalähetin ole pakollinen.

(c) (i) Pää- ja varalähettimet on voitava nopeasti kytkeä pääantenniin sekä vara-antenniin, jos sellainen on asennettu, ja virittää tarvittaville lähetystaajuuksille.

(ii) Pää- ja varavastaanottimet on voitava nopeasti kytkeä jokaiseen antenniin, jonka kanssa laitteita on voitava käyttää.

(d) Kaikki varalaitteiden osat on sijoitettava niin korkealle aluksessa kuin mahdollista, jotta saavutettaisiin mahdollisimman suuri varmuus.

(e) Pää- ja varalähettimillä on voitava lähettää radiosähkötyksen hätätaajuudella radio-ohjesäännössä tälle taajuudelle määrättyä lähetelajia käyttäen. Sen lisäksi on päälähettimellä voitava lähettää ainakin kahdella työskentelytaajuudella 405 kHz ja 535 kHz välillä hyväksytyillä taajuusalueilla, radio-ohjesäännön näille taajuuksille määräämiä lähetelajeja käyttäen. Varalähettimenä saa olla aluksen hätälähetin, sellaisena kuin se radio-ohjesäännössä on määritelty ja käytöltään rajoitettu.

(f) Milloin radio-ohjesäännössä määrätään käytettäväksi moduloitua lähetelajia, tulee pää- ja varalähettimien modulaatiosyvyyden olla vähintään 70 prosenttia ja sointutaajuuden 450 Hz ja 1350 Hz välillä.

(g) Pää- ja varalähetrimillä niiden ollessa kytkettyinä pääantenniin tulee olla jäljempänä määritelty pienin normaali kantoväli, ts. niillä tulee voida päivällä normaaleissa olosuhteissa ja tilanteissa lähettää selvästi tajuttavia merkkejä aluksesta toiseen määrätyn kantovälin päähän. *) (Selvästi tajuttavat merkit voidaan normaalisti ottaa vastaan, jos kenttävoimakkuuden tehollisarvo vastaanottimessa on vähintään 50 mikrovolttia metriä kohden.)

( *) Milloin kenttävoimakkuuden suoranaista mittausta ei ole suoritettu, voidaan seuraavia arvoja käyttää ohjeina normaalin kantovälin likimääräiseen määräämiseen.

1) Tämä luku on antennin suurimman korkeuden, mitattuna metreinä ylimmästä lastiviivasta, ja antennivirran ampeereina lausutun virran voimakkuuden tehollisarvon tulo.

Taulukon toisessa sarakkeessa olevat arvot vastaavat

suhteen tehollinen antennikorkeus/suurin antennikorkeus keskimääräistä arvoa 0,47.

Tämä arvo vaihtelee antennin paikallisten olosuhteiden mukaan noin 0,3 ja 0,7 välillä.

2) Taulukon kolmannessa sarakkeessa olevat arvot vastaavat suhteen antennin säteilemä teho/antennin kokonaisteho keskimääräistä arvoa 0,08. Tämä suhde vaihtelee huomattavasti tehollisesta antennikorkeudesta ja antennivastuksesta riippuen.)

(h) (i) Pää- ja varavastaanottimilla on voitava ottaa vastaan radiosähkötyksen hätätaajuudella radio-ohjesäännössä tälle taajuudelle määrättyjä lähetelajeja.

(ii) Edellisen lisäksi on päävastaanottimella voitava ottaa vastaan sellaisilla taajuuksilla ja lähetyslajeilla, joita käytetään aikamerkkien, säätiedotusten ja muiden sellaisten merenkulun turvallisuutta koskevien tiedotusten lähettämiseen, joita hallinto ehkä pitää tarpeellisina.

(iii) Radiopuhelimen hätätaajuuden päivystysvastaanottimen on oltava ennakolta viritetty tälle taajuudelle. Vastaanottimessa on oltava suodatin tai laite kovaäänisen vaientamiseksi radiopuhelimen hälytysmerkin puuttuessa, jos kovaääninen on komentosillalla. Laite on helposti voitava kytkeä toimimaan ja pois käytöstä, ja sitä voidaan käyttää, milloin päällikön mielestä olosuhteet ovat sellaiset, että kuuntelupäivystyksen jatkaminen voisi haitata aluksen turvallista navigointia.

(iv) (1) Milloin aluksessa on radiopuhelin. lähetin, on siinä oltava laite, joka automaattisesti saa aikaan radiopuhelimen hälytysmerkin ja jonka on oltava niin suunniteltu, että se estää laitteen käynnistymisen vahingossa ja että se täyttää tämän luvun 16 säännön (e) momentin vaatimukset. Laite on milloin tahansa voitava kytkeä pois toiminnasta niin, että hätäsanoma voidaan välittömästi lähettää.

(2) Radiopuhelimen hälytysmerkin antolaitteen asianmukaisen toiminnan tarkistaminen on järjestettävä säännöllisin aikavälein käyttäen muita taajuuksia kuin radiopuhelimen hätätaajuutta ja sopivaa keinoantennia.

(i) Päävastaanottimen on oltava tarpeeksi herkkä aikaansaamaan kuulokkeissa tai kovaäänisessä merkkejä, kun vastaanottimen tulojännite on vain 50 mikrovolttia. Vastaanottimen on oltava tarpeeksi herkkä ilmaisemaan näitä merkkejä, kun vastaanottimen tulojännite on vain 100 mikrovolttia.

(j) Aluksen ollessa merellä tulee aina olla käytettävissä sähköenergiaa, joka riittää päälaitteen työskentelyyn tämän säännön (g) kohdassa vaaditulla normaalilla kantovälillä sekä kaikkien radiosähkötysasemaan kuuluvien paristojen lataamiseen. Päälaitteen syöttövirran normaalijännite on uusissa aluksissa pidettävä ñ 10 prosentin vaihtelurajoissa. Vanhoissa aluksissa jännite on pidettävä mahdollisimman lähellä normaalijännitettä ja mikäli mahdollista ñ 10 prosentin vaihtelurajoissa.

(k) Varalaitteistoa varten tulee olla aluksen kuljetuskoneistosta ja sähköverkostosta riippumaton energialähde.

(l) (i) Varaenergialähteenä on ensisijaisesti käytettävä akkuparistoja, jotka voidaan ladata aluksen sähköverkostosta ja ottaa kaikissa olosuhteissa nopeasti käyttöön. Niiden on kyettävä antamaan tehoa varalähettimelle ja varavastaanottimelle jatkuvasti vähintään kuuden tunnin ajan normaalien työskentelyolosuhteiden vallitessa sekä lisäksi tämän säännön (m) ja (n) kohdassa mainittuihin tarkoituksiin. *)

( *) Varaenergialähteen sähkötehon suuruuden määrittelemistä varten suositellaan ohjeeksi seuraavaa kaavaa:

1/2 lähettimen virrankulutuksesta, kun avain on alhaalla (merkki)

+ 1/2 lähettimen virrankulutuksesta, kun avain on ylhäällä (väli)

+ vastaanottimen ja muiden varaenergialähteeseen yhdistettyjen virtapiirien virrankulutus.)

(ii) Varaenergialähteen kapasiteetin on oltava riittävä antamaan tehoa yhtaikaisesti varalähettimelle ja VHF-laitteistolle, mikäli aluksessa sellainen on, vähintään kuuden tunnin ajan, jollei vaihtajalaite ole asennettu, joka varmistaa kummankin käytön ainoastaan vuorotellen. VHF-laitteiston käyttäminen varaenergialähteestä on rajoitettava hätä-, pika- ja varoitusliikenteeseen. VHF-laitteisto voidaan vaihtoehtoisesti varustaa erillisellä varaenergialähteellä.

(m) Varaenergialähdettä on käytettävä syöttämään varalaitteistoa ja tämän säännön (r) kohdassa määrättyä automaattista hälytysmerkin avainnuslaitetta, mikäli se on sähkökäyttöinen.

Varaenergialähdettä voidaan myös käyttää syöttämään:

(i) automaattista radiosähkötyshälytintä;

(ii) hätävalaistusta, joka on määritelty tämän luvun 9 säännön (g) kohdassa;

(iii) radiosuuntimislaitetta;

(iv) VHF-laitetta;

(v) radiopuhelimen hälytysmerkinantolaitetta, jos sellainen on; ja

(vi) jokaista radio-ohjesäännössä määrättyä laitetta, jonka avulla voidaan siirtyä lähetyksestä vastaanottoon ja päinvastoin.

Tämän säännön (n) kohdassa mainituin poikkeuksin ei varaenergialähdettä saa käyttää muihin kuin tässä kohdassa lueteltuihin tarkoituksiin.

(n) Tämän säännön (m) kohdan määräysten estämättä voi hallinto sallia, että varaenergialähdettä lastialuksissa käytetään antamaan tehoa vähäiselle määrälle pienitehoisia hätävirtapiirejä, jotka kokonaan sijaitsevat aluksen yläosassa, kuten venekannen hätävalaistus, ehdolla että nämä virtapiirit tarpeen vaatiessa voidaan nopeasti kytkeä irti ja että energialähteen teho on riittävä tällaisille lisäkuormituksille.

(o) Varaenergialähde kytkintauluineen on sijoitettava alukseen niin korkealle kuin käytännössä on mahdollista ja niin, että radiosähköttäjä helposti pääsee käsittelemään sitä. Kytkintaulu on mikäli mahdollista sijoitettava radiohyttiin; muussa tapauksessa on kytkintaulu voitava valaista.

(p) Aluksen ollessa merellä on akkuparistot, kuuluvatpa ne päälaitteisiin tai varalaitteisiin, päivittäin ladattava normaaliin täyteen kapasiteettiinsa.

(q) On ryhdyttävä kaikkiin toimenpiteisiin aluksessa olevien sähkö- ja muiden laitteiden aiheuttamien radiohäiriöiden vaimentamiseksi ja niiden syiden poistamiseksi siinä määrin kun se on mahdollista. Tarvittaessa on varmistauduttava siitä, että yleisradiovastaanottimiin kytketyt antennit eivät aiheuta häiriötä radiosähkötyslaitteiden tehokkaalle ja kunnolliselle toiminnalle. Erityistä huomiota on tähän vaatimukseen kiinnitettävä uusia aluksia suunniteltaessa.

(r) Sen laitteen lisäksi, jolla radiosähkötyksen hälytysmerkki lähetetään käsin, on oltava radiosähkötyksen hälytysmerkin automaattinen avainnuslaite, joka kykenee avaintamaan sekä pää- että varalähettimen lähettämän radiosähkötyksen hälytysmerkin. Laite on voitava milloin tahansa kytkeä irti, niin että lähettimen avainnus käsin käy välittömästi mahdolliseksi. Jos avainnuslaite on sähkökäyttöinen, on sen voitava toimia varaenergialähteestä.

(s) Merellä oltaessa on varalähetintä, jollei sitä käytetä liikenteessä, kokeiltava päivittäin käyttämällä sopivaa keinoantennia sekä vähintään kerran jokaisen matkan aikana käyttämillä vara-antennia, jos sellainen on asennettu. Samoin on varaenergialähdettä kokeiltava päivittäin.

(t) Radiosähkötyslaitteiden kaikkien osien on oltava luotettavia ja rakenteeltaan sellaisia, että niitä pääsee helposti huoltamaan.

(u) Tämän luvun 4 säännön määräysten estämättä voi hallinto bruttovetoisuudeltaan alle 1 600 tonnin lastialuksiin nähden myöntää helpotuksia tämän luvun 9 säännön ja tämän säännön määräyksistä, edellyttäen ettei radiosähkötysaseman yleistaso missään tapauksessa laske sen tason alapuolelle, mikä tämän luvun 15 ja 16 säännössä on määrätty radiopuhelinasemille, sikäli kuin nämä säännöt ovat sovellettavissa. Mitä erityisesti tulee lastialuksiin, joiden bruttovetoisuus on vähintään 300 mutta alle 500 tonnia, ei hallinnon tarvitse vaatia:

(i) varavastaanotinta;

(ii) varaenergialähdettä vanhoihin laitteisiin;

(iii) pääantennin suojaamista murtumiselta heilahtelun vuoksi;

(iv) radiosähkötysaseman ja komentosillan välisen viestiyhteyden erillisyyttä pääviestitysverkostosta;

(v) lähettimeltä 75 meripeninkulmaa suurempaa kantoväliä.

(a) Toukokuun 26 päivän 1965 jälkeen asennetun automaattisen radiosähkötyshälyttimen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

(i) Jollei minkäänlaisia häiriöitä esiinny, on minkä hyvänsä radiosähkötyksen hälytysmerkin, joka lähetetään radio-ohjesäännön mukaisesti radiosähkötyksen hätätaajuudella joltakin rannikkoasemalta, aluksen hätälähettimellä tai pelastusveneen tai pelastuslautan lähettimellä, saatava hälytin toimimaan ilman käsisäätöä, edellyttäen että merkin tulojännite vastaanottimessa on suurempi kuin 100 mikrovolttia, mutta pienempi kuin yksi voltti.

(ii) Jollei minkäänlaisia häiriöitä esiinny, on hälyttimen alettava toimia kolmella tai neljällä peräkkäisellä viivamerkillä, kun niiden pituus vaihtelee 3,5 sekunnista niin lähelle 6 sekuntia kuin mahdollista ja niiden välit vaihtelevat 1,5 sekunnista pienimpään mahdolliseen arvoon, mieluimmin enintään 10 millisekuntiin.

(iii) Hälytin ei saa alkaa toimia ilmakehässä sattuvien häiriöiden eikä minkään muun merkin kuin radiosähkötyksen hälytysmerkin vaikutuksesta, edellyttäen että vastaanotetut merkit eivät tosiasiallisesti muodosta edellä (ii) alakohdassa määrättyjen sietorajojen piiriin jäävää merkkiä.

(iv) Automaattisen radiosähkötyshälyttimen -valintakyvyn on oltava sellainen, että sillä on käytännöllisesti katsoen muuttumaton herkkyys kaistalla, joka ulottuu vähintään 4 kHz, mutta ei enempää kuin 8 kHz radiosähkötyksen hätätaajuuden kummallekin puolelle ja että sen herkkyys tämän kaistan ulkopuolella vähenee niin nopeasti kuin käytännössä parhaan valmistustekniikan puitteissa on mahdollista.

(v) Automaattisen radiosähkötyshälyttimen on ilmakehässä sattuvien häiriöiden tai häiritsevien merkkien esiintyessä mikäli mahdollista, automaattisesti säädettävä itsensä niin, että se kohtuullisen lyhyessä ajassa saavuttaa sen tilan missä se helpoimmin voi erottaa radiosähkötyksen hälytysmerkin.

(vi) Automaattisen radiosähkötyshälyttimen on, kun radiosähkötyksen hälytysmerkki saattaa sen toimimaan tai kun laite joutuu epäkuntoon, annettava jatkuva ja kuuluva varoitusmerkki radiohytissä, radiosähköttäjän makuusuojassa ja komentosillalla. Varoitusmerkin tulee, mikäli mahdollista, kuulua myös silloin, kun jokin osa hälyttimen vastaanottojärjestelmästä joutuu epäkuntoon. Varoitusmerkin lopettamista varten saa olla vain yksi kytkin, jonka tulee olla radiohytissä.

(vii) Automaattisen radiosähkötyshälyttimen säännöllistä kokeilua varten tulee laitteeseen kuulua etukäteen radiosähkötyksen hätätaajuudelle viritetty oskillaattori ja avainnuslaite, jolla voidaan lähettää edellä (i) alakohdassa mainittu vähimmäistehoinen radiosähkötyksenhälytysmerkki. Laitteeseen on myös voitava kytkeä kuulokkeet hälyttimen vastaanottamien merkkien kuuntelua varten.

(viii) Automaattisen radiosähkötyshälyttimen tulee kestää aluksessa vaikeissa olosuhteissa merellä esiintyvä tärinä, kosteus ja lämpötilan vaihtelut ja sen toiminnan on jatkuttava sellaistenkin olosuhteiden vallitessa.

(b) Ennen kuin uudentyyppinen automaattinen radiosähkötyshälytin hyväksytään, on asianomaisen hallinnon käytännössä vallitsevia olosuhteita vastaavissa toimintaoloissa suoritettujen käytännöllisten kokeilujen perusteella varmistauduttava siitä, että laite täyttää tämän säännön (a) kohdan vaatimukset.

(c) Aluksissa, joissa on automaattinen radiosähkötyshälytin on radiosähköttäjän, aluksen ollessa merellä, kokeiltava sen kuntoa vähintään kerran joka 24 tunnin aikana. Jollei se ole toimintakunnossa, on radiosähköttäjän ilmoitettava asia päällikölle tai komentosillalla vahtivuorossa olevalle päällystön jäsenelle.

(d) Radiosähköttäjän on ajoittain tarkistettava normaaliin antenniinsa kytketyn automaattisen radiosähkötyshälyttimen vastaanottimen kunnollinen toiminta kuuntelemalla merkkejä ja vertaamalla niitä samanlaisiin merkkeihin, joita otetaan vastaan päälaitteiston radiosähkötyksen hätätaajuudella.

(e) Sikäli kuin käytännössä on mahdollista, ei antenniin kytketty automaattinen radiosähkötyshälytin saa haitallisesti vaikuttaa radiosuuntimislaitteen tarkkuuteen.

(a) (i) Jäljempänä V luvun 12 säännössä vaaditun radiosuuntimislaitteen on oltava tehokas ja sillä on, vastaanottimen kohinan ollessa mahdollisimman pieni, voitava ottaa vastaan merkkejä ja ottaa suuntimia, joiden avulla tosisuuntima ja suunta voidaan määrätä.

(ii) Sillä tulee voida ottaa vastaan merkkejä niillä radiosähkötyksen taajuuksilla, jotka radio-ohjesäännössä on vahvistettu hätä- ja suuntimistarkoituksiin sekä meriradiomajakoita varten.

(iii) Jollei häiriöitä esiinny, on radiosuuntimislaitteen herkkyyden oltava riittävä tarkkojen suuntimien ottamiseen merkistä, jonka kentän voimakkuus on vain 50 mikrovolttia metriä kohden.

(iv) Radiosuuntimislaite on, mikäli käytännössä mahdollista, niin sijoitettava, että mekaaninen tai muu melu mahdollisimman vähän häiritsee suuntimien kunnollista ottamista.

(v) Radiosuuntimislaitteen antennijärjestelmä on, mikäli käytännössä mahdollista, asennettava sillä tavalla, että muiden antennien, lastipuomien, vaijerinostimien tai muiden suurten metalliesineiden välitön läheisyys mahdollisimman vähäisessä määrin häiritsee suuntimien kunnollista ottamista.

(vi) Radiosuuntimislaitteen ja komentosillan välillä on oltava molempiin suuntiin toimiva tehokas hälytys- ja puheluyhteys.

(vii) Kaikki radiosuuntimislaitteet on niiden ensimmäisen asentamisen jälkeen kalibroitava hallinnon määräysten mukaisesti. Kalibrointi on tarkistettava tarkistussuuntimilla tai uudella kalibroinnilla, milloin jonkin antennin tai kannella olevan rakenteen sijoituksessa tehdään muutoksia, jotka huomattavasti voivat vaikuttaa radiosuuntimislaitteen tarkkuuteen. Kalibroinnin tulokset on tarkistettava vuoden tai sitä mahdollisimman lähellä olevin aikavälein. Kalibroinneista ja niiden tarkkuuden tarkistuksista on pidettävä kirjaa.

(b) (i) Radiopuhelimen hätätaajuudella tapahtuvan kohtiajoon tarkoitetun radiolaitteen on kyettävä ottamaan suuntimia ilman epävarmuutta puolenmääräyksessä 30 asteen laajuisella sektorilla keulan kummaltakin puolelta.

(ii) Tässä -kohdassa mainittuja laitteita asennettaessa ja kokeiltaessa on otettava huomioon Kansainvälisen neuvoa-antavan radio-komiten (CCIR) antamat asiaan kuuluvat suositukset.

(iii) Tässä kohdassa vaaditun kohtiajokyvyn varmistamiseksi on ryhdyttävä kaikkiin kohtuullisiin toimenpiteisiin. Hallinnot voi myöntää yksittäisille aluksille poikkeuksia tämän kohdan vaatimuksista sellaisissa tapauksissa, jolloin teknisten vaikeuksien takia kohtiajokykyä ei voida saavuttaa.

(a) Radiosähkötyslaitteisiin, jotka III luvun 14 säännössä vaaditaan, tulee kuulua lähetin, vastaanotin ja energialähde. Ne on niin suunniteltava, että ammattitaidoton henkilö voi hätätilanteessa käyttää niitä.

(b) Lähettimellä tulee voida lähettää radiosähkötyksen hätätaajuudella radio.ohjesäännössä tälle taajuudelle määrättyä lähetelajia käyttäen. Lähettimellä on myös voitava lähettää sillä taajuudella ja sitä lähetyslajia käyttäen, mikä radio-ohjesäännössä on 4 000 kHz ja 27 500 kHz välillä olevilla alueilla määrätty pelastusveneissä ja pelastuslautoilla käytettäväksi.

(c) Milloin radio-ohjesäännössä määrätään käytettäväksi moduloitua lähetelajia, tulee lähettimen modulaatiosyvyyden olla vähintään 70 prosenttia ja äänitaajuuden 450 Hz ja 1 350 Hz välillä.

(d) Käsin tapahtuvaan lähetykseen tarkoitetun avaimen lisäksi on lähetin varustettava automaattisella avainnuslaitteella radiosähkötyksen hälytysmerkin ja hätämerkkien lähettämistä varten.

(e) Radiosähkötyksen hätätaajuudella on lähettimellä kiinteää antennia käyttäen oltava 25 meripeninkulman pienin normaali kantoväli, jonka määritelmä on tämän luvun 10 säännön (g) kohdassa. *)

( *) Milloin kenttävoimakkuuden mittausta ei ole suoritettu, voidaan otaksua, että tämä kantoväli saavutetaan, jos antennin korkeuden, vesiviivasta mitattuna, ja antennivirran (tehollisarvo) tulo on 10 metriampeeria.)

(f) Vastaanottimella on voitava ottaa vastaan raidosähkötyksen hätätaajuudella radio-ohjesäännössä tälle taajuudelle määrättyjä lähetelajeja.

(g) Energialähteenä tulee olla akkuparisto, jolla on tarpeeksi suuri kapasiteetti syöttämään lähetintä jatkuvasti neljän tunnin ajan normaalien työskentelyolosuhteiden vallitessa. Milloin paristo on sellaista tyyppiä, että se on ladattava, tulee käytettävissä olla laitteet sen lataamiseksi aluksen sähkölähteestä. Lisäksi tulee olla laitteet pariston lataamiseksi pelastusveneen vesillelaskun jälkeen.

(h) Jos radiosähkötyslaitetta ja III luvun 14 säännössä vaadittua valonheitintä varten tarvittava virta otetaan samasta paristosta, on pariston kapasiteetin oltava riittävä kestämään valonheittimien aiheuttama lisäkuormitus.

(i) Veneessä on oltava kiinteää tyyppiä oleva antenni tarpeellisine laitteineen sen kannattamiseksi mahdollisimman korkealla. Lisäksi on oltava, mikäli käytännössä mahdollista, leijan tai ilmapallon kannattama antenni.

(j) Merellä oltaessa on radiosähköttäjän viikon väliajoin kokeiltava lähetintä käyttämällä sopivaa keinoantennia ja ladattava paristo täyteen kapasiteettiinsa, jos se on lataamista vaativaa tyyppiä.

(a) Laitteeseen, joka vaaditaan III luvun 13 säännössä, tulee kuulua lähetin, vastaanotin, antenni ja energialähde. Se on niin suunniteltava, että ammattitaidoton henkilö voi hätätilanteessa käyttää sitä.

(b) Laitteen on oltava helposti siirrettävä, vedenpitävä, merivedessä kelluva ja se tulee voida pudottaa mereen sen vahingoittumatta. Uusien laitteiden on oltava mahdollisimman keveitä ja pienikokoisia ja niitä on mieluummin voitava käyttää yhtä hyvin pelastusveneissä kuin pelastuslautoillakin.

(c) Lähettimellä on voitava lähettää radiosähkötyksen hätätaajuudella radio-ohjesäännössä tälle taajuudelle määrättyä lähetyslajia käyttäen sekä lähettää 4 000 kHz ja 27 500 kHz välillä olevilla alueilla radiosähkötyksen taajuuksilla sitä lähetyslajia käyttäen, mikä radio-ohjesäännössä on määrätty pelastusveneissä ja pelastuslautoilla käytettäväksi. Sen sijaan tai sen lisäksi, että lähettimellä voidaan lähettää sillä radiosähkötyksen taajuudella, joka radio-ohjesäännössä on 4 000 kHz ja 27 500 kHz välillä olevilla alueilla määrätty pelastusveneissä ja pelastuslautoilla käytettäväksi, voi hallinto sallia, että lähettimellä voidaan lähettää radiopuhelun hätätaajuudella radio-ohjesäännössä tälle taajuudelle määrättyä lähetyslajia käyttäen.

(d) Milloin radio-ohjesäännössä määrätään käytettäväksi moduloitua lähetyslajia, tulee lähettimen modulaatiosyvyyden olla vähintään 70 prosenttia ja, radiosähkötyslähetyksen ollessa kysymyksessä, äänitaajuuden 450 Hz ja 1 350 Hz välillä.

(e) Käsin tapahtuvaan lähetykseen tarkoitetun avaimen lisäksi on lähetin varustettava automaattisella avainnuslaitteella radiosähkötyksen hälytysmerkin ja hätämerkkien lähettämistä varten. Jos lähettimellä voidaan lähettää radiopuhelun hätätaajuudella, on se varustettava tämän luvun 16 säännön (e) kohdan vaatimukset täyttävällä automaattisella radiopuhelimen hälytysmerkin antolaitteella.

(f) Vastaanottimella on voitava ottaa vastaan radiosähkötyksen hätätaajuudella radio-ohjesäännössä tälle taajuudelle määrättyjä lähetyslajeja. Jos lähettimellä voidaan lähettää radiopuhelun hätätaajuudella, on vastaanottimella myös voitava ottaa vastaan samalla taajuudella ja radio-ohjesäännössä tälle taajuudelle määrättyä lähetyslajia.

(g) Antennin on oltava joko tukematon tai se on voitava kiinnittää pelastusveneen mastoon mahdollisimman korkealle. Lisäksi pitäisi, mikäli mahdollista, olla leijan tai ilmapallon kannattama antenni.

(h) Lähettimen on syötettävä tämän säännön (a) kohdassa vaadittuun antenniin riittävä suurtaajuusteho, * ja on sitä mieluimmin syötettävä käsikäyttöisestä generaattorista. Jos se on paristokäyttöinen, on pariston täytettävä hallinnon asettamat vaatimukset mitä tulee pariston kestävyyteen ja kapasiteetin riittävyyteen.

( *) Voidaan katsoa, että tämän säännön tarkoitus saavutetaan suoritusarvoilla:

Vähintään 10 watin tehon syöttö pääteasteen anodipiiriin ja vähintään 2,0 watin suurtaajuinen lähtöteho (A 2 lähetyslajia käytettäessä) 500 kHz:llä keinoantennissa, jossa on 15 ohmin vastus ja 100x10-12 faradin kapasitanssi sarjassa. Modulaatiosyvyyden on oltava vähintään 70 prosenttia.)

(i) Merellä oltaessa on, tapauksesta riippuen, radiosähköttäjän tai radiopuhelimenhoitajan viikon väliajoin koeteltava lähetintä käyttämällä sopivaa keinoantennia ja ladattava paristo täyteen kapasiteettiinsa, jos se on lataamista vaativaa tyyppiä.

(j) Tässä säännössä tarkoittaa uusi laite laitetta, joka on toimitettu alukseen tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen.

(a) Radiopuhelinasema on sijoitettava aluksen yläosaan niin, että se on mahdollisimman hyvin suojattu melulta, joka voisi häiritä sanomien ja merkkien virheetöntä vastaanottoa.

(b) Radiopuhelinaseman ja komentosillan välillä tulee olla tehokas viestiyhteys.

(c) Radiopuhelinasemalla tulee olla luotettava kello, joka on lujasti kiinnitetty sellaiseen paikkaan, että koko kellotaulu helposti voidaan nähdä radiopuhelimen käyttöpaikalta.

(d) Radiopuhelinasemalla tulee olla luotettava hätävalaistus, joka on riippumaton siitä järjestelmästä, joka normaalisti antaa valoa radiopuhelinlaitteille. Hätävalaistuksen on oltava kiinteästi asennettu niin, että se riittävästi valaisee radiopuhelimen säätölaitteet, tämän säännön (c) kohdassa vaaditun kellon ja (f) kohdassa vaaditun ohjetaulun.

(e) Milloin energialähteenä on paristo tai paristoja, on radiopuhelinasema varustettava laitteilla niiden lataustilan valvomiseksi.

(f) Taulu, jossa on selvät ohjeet radiopuhelimen käytöstä hätäliikenteessä, on sijoitettava radiopuhelimen käyttöpaikalla hyvin näkyvään paikkaan.

(a) Radiopuhelinlaitteistoon on kuuluttava lähetin- ja vastaanottolaitteet ja asiaankuuluva energialähde (jäljempänä vastaavasti mainitut "lähetin", "vastaanotin", "radiopuhelimen hätätaajuuden päivystysvastaanotin" ja "energialähde").

(b) Lähettimellä on voitava lähettää radiopuhelimen hätätaajuudella ja ainakin yhdellä muulla 1 605 kHz ja 2 850 kHz välisellä alueella olevalla taajuudella radio-ohjesäännössä näille taajuuksille määrättyä lähetelajia käyttäen. Normaalikäytössä on kaksisivukaistalähetteen täydellä kantoaallolla varustetun yksisivukaistalähetteen (s.o. A3H) modulaatiosyvyyden oltava täydellä teholla vähintään 70 prosenttia. Vaimennetulla tai tukahdutetulla kantoaallolla varustetun yksisivukaistalähetteen (A3A, A3J) modulaation on oltava sellainen, että keskinäismodulaatiotulokset eivät ylitä radio-ohjesäännön antamia arvoja.

(c) (i) Milloin kysymyksessä ovat lastialukset, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500 tonnia, mutta alle 1 600 tonnia, tulee lähettimen pienimmän normaalin kantovälin olla vähintään 150 meripeninkulmaa, ts. sillä on voitava päivällä ja normaaleissa olosuhteissa ja tilanteissa lähettää selvästi tajuttavia merkkejä aluksesta toiseen tämän kantovälin päähän. * (Selvästi tajuttavia merkkejä voidaan normaalisti ottaa vastaan, jos kenttävoimakkuuden tehollisarvo, jonka moduloimaton kantoaalto syynnyttää vastaanottimessa, on vähintään 25 mikrovolttia metriä kohden.)

( *) Kentän voimakkuuden mittausarvojen puuttuessa voidaan edellyttää, että tämä kantoväli saavutetaan 15 wattin antenniteholla (moduloimaton kantoaalto) antennin hyötysuhteen ollessa 27 prosenttia.)

(ii) Milloin kysymyksessä ovat lastialukset, joiden bruttovetoisuus on vähintään 300 tonnia, mutta pienempi kuin 500 tonnia, on:

(1) vanhojen laitteistojen lähettimen pienimmän normaalikantovälin oltava ainakin 75 meripeninkulmaa; ja

(2) uusien laitteistojen lähettimen syötettävä antenniin vähintään 15 wattin teho (moduloimattomalla kantoaallolla).

(d) Lähetin on varustettava laitteella, joka automaattisesti saa aikaan radiopuhelimen hälytysmerkin ja joka on niin suunniteltu, että se estää laitteen käynnistymisen. Tämä laite on voitava milloin tahansa kytkeä pois toiminnasta niin, että hätäsanoma voidaan välittömästi lähettää. On järjestettävä radiopuhelimen hälytysmerkinantolaitteen asianmukaisen toiminnan tarkistaminen säännöllisin aikavälein käyttäen muita taajuuksia kuin radiopuhelimen hätätaajuutta ja sopivaa keinoantennia.

(e) Tämän säännön (d) kohdassa vaaditun laitteen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(i) jokaisen äänitaajuuden siedon tulee olla ñ 1,5 prosenttia;

(ii) jokaisen äänen kestoajan siedon tulee olla ñ 50 millisekuntia;

(iii) toisiaan seuraavien äänien väliaika ei saa olla 50 millisekuntia pitempi; ja

(iv) voimakkaamman äänen ja heikomman äänen amplitudien suhteen tulee olla 1 ja 1,2 välillä.

(f) Tämän säännön (a) kohdassa mainitulla vastaanottimella tulee voida ottaa vastaan radiopuhelimen hätätaajuudella ja ainakin yhdellä muulla taajuudella, joka on käytettävissä meriradiopuhelinasemia varten 1 605 kHz ja 2 850 kHz välisellä alueella sille määrättyä lähetelajia käyttäen radio-ohjesäännössä määrätyillä taajuuksilla. Edellisen lisäksi tulee vastaanottimella voida ottaa vastaan sellaisilla muilla taajuuksilla radio-ohjesäännössä määrättyä lähetelajia, joita käytetään säätiedotusten ja sellaisten muiden meriturvallisuutta koskevien tiedotusten lähettämiseen radiopuhelimitse, joita hallinto pitää tarpeellisina. Vastaanottimen on oltava tarpeeksi herkkä aikaansaamaan merkkejä kovaäänisessä, kun vastaanottimen -tulojännite on vain 50 mikrovolttia.

(g) Radiopuhelimen hätätaajuuden päivystysvastaanottimen on oltava ennakolta viritetty tälle taajuudelle. Vastaanottimessa on oltava suodatin tai laite kovaäänisen vaientamiseksi, radiopuhelimen hälytysmerkin puuttuessa, jos kovaääninen on komentosillalla. Laite on helposti voitava kytkeä toimimaan ja pois käytöstä, ja sitä voidaan käyttää, milloin päällikön mielestä olosuhteet ovat sellaiset, että kuuntelupäivystyksen jatkaminen voisi haitata aluksen turvallista navigointia.

(h) Jotta siirtyminen lähetyksestä vastaanottoon kävisi nopeasti on, milloin käsikytkentää käytetään, ohjauskytkin mikäli mahdollista sijoitettava mikrofoniin tai käsipuhelimeen.

(i) Aluksen ollessa merellä on oltava aina käytettävissä pääenergialähde, joka riittää laitteen työskentelyyn tämän säännön (c) kohdassa vaaditulla normaalilla kantovälillä. Milloin käytetään paristoja, on niillä kaikissa olosuhteissa oltava riittävä kapasiteetti käyttämään lähetintä ja vastaanotinta jatkuvasti vähintään kuuden tunnin ajan normaalien työskentelyolosuhteiden vallitessa. * Bruttovetoisuudeltaan vähintään 500, mutta alle 1 600 tonnin lastialuksissa olevissa laitteissa, jotka on asennettu marraskuun 19 päivänä 1952 tai sen jälkeen, on varaenergialähde sijoitettava aluksen yläosaan, jollei pääenergialähdettä ole sinne sijoitettu.

( *) Sen sähköisen kuormituksen määräämiseksi, mikä vaaditun kuuden tunnin varakapasiteetin omaavien paristojen on kestettävä, suositellaan ohjeena käytettäväksi seuraavaa kaavaa:

1/2 virrankulutuksesta puhelähetyksessä

+ vastaanottimen virrankulutus

+ kaikkien sellaisten lisäkuormitusten virrankulutus, joihin paristoista vaara- tai hätätilanteessa saadaan ottaa tehoa.)

(j) Varaenergialähdettä, milloin sellainen on, saadaan käyttää syöttämään ainoastaan:

(i) radiopuhelinlaitetta;

(ii) hätävalaistusta, mikä vaaditaan tämän luvun 15 säännön (d) kohdassa;

(iii) tämän säännön (d) kohdassa vaadittua radiopuhelimen hälytysmerkinantolaitetta; ja

(iv) VHF-laitteistoa.

(k) Tämän säännön (j) kohdan määräysten estämättä voi hallinto sallia varaenergialähdettä, milloin sellainen on, käytettävän syöttämään aluksessa ehkä olevaa radiosuuntimislaitetta sekä eräitä pienitehoisia hätävirtapiirejä, jotka ovat kokonaan aluksen yläosassa, kuten venekannen hätävalaistusta, ehdolla että lisäkuormitukset voidaan nopeasti katkaista ja että varaenergialähteellä on tarpeeksi suuri kapasiteetti kestämään ne.

(l) Merellä oltaessa on kaikki paristot pidettävä niin ladattuina, että ne täyttävät tämän säännön (i) kohdan vaatimukset.

(m) Aluksessa on oltava paikoilleen asennettu antenni. Jos se on ripustettu sellaisten tukien väliin, jotka voivat heilahdella, on se bruttovetoisuudeltaan vähintään 500, mutta alle 1 600 tonnin aluksissa suojattava katkeamiselta. Sen lisäksi on aluksessa oltava valmiiksi kokoonpantu vara-antenni, joka milloin tahansa voidaan asettaa paikoilleen, tai, milloin tämä ei ole mahdollista, tarpeellinen määrä antennivaijeria ja eristimiä niin, että vara-antenni saadaan kokoon ja paikoilleen. Aluksessa on oltava myös tarpeelliset työkalut antennin paikoilleen asettamista varten.

(a) Milloin aluksessa on V luvun 18 säännön mukainen VHF-radiopuhelinasema, se on sijoitettava aluksen yläosaan ja siihen tulee kuulua tämän säännön mukainen VHF-radiopuhelinlaitteisto johon kuuluu lähetin ja vastaanotin, energialähde, jonka on kyettävä käyttämään näitä niiden ilmoitetuilla tehotasoilla ja antenni, joka soveltuu signaalien tehokkaaseen lähettämiseen ja vastaanottoon työskentelytaajuuksilla.

(b) Tällaisen VHF-laitteen on täytettävä radio-ohjesäännössä olevat siirtyvässä VHF-meriradioliikenteessä käytettäviä laitteita koskevat vaatimukset ja sen on kyettävä toimimaan radio-ohjesäännön määrämillä kanavilla sekä sellaisilla kanavilla, joita sopimushallitus voi vaatia V luvun 18 säännön mukaan.

(c) Sopimushallituksen ei tule vaatia 10 wattia suurempaa lähettimen suurtaajuuskantoaaltotehoa. Antennilla on mahdollisuuksien mukaan oltava esteetön näköala kaikkiin suuntiin. *)

( *) Ohjeeksi oletetaan, että jokainen alus varustetaan pystypolarisoidulla vahvistamattomalla antennilla, joka on 9,15 metrin (30 jalan) korkeudella merenpinnasta, 10 wattin suurtaajuuslähetysteholla ja 2 mikrovoltin herkkyydellä tulonavoissa, kun signaali-kohinasuhde on 20 dB.)

(d) Merenkulun turvallisuudelle tärkeiden VHF-kanavien säätölaitteiden on oltava käsillä välittömästi komentosillalla lähellä ohjauspaikkaa, ja mikäli tarpeellista, olisi oltava myös mahdollisuus pitää radioyhteyksiä komentosillan siiviltä.

(a) Automaattisten radiopuhelinhälyttimien on täytettävä seuraavat minimivaatimukset:

(i) viritettyjen piirien ja muiden pientaajuusvalintapiirien maksimivasteen taajuuksien on noudatettava ñ 1,5 prosentin sietoa kaikissa tapauksissa eikä vaste saa pienentyä alle 50 prosenttia maksimivasteesta taajuuksilla, jotka poikkeavat enintään 3 prosenttia maksimivasteen taajuudesta;

(ii) kohinan ja häiriöiden puuttuessa automaattisen vastaanotinlaitteen on kyettävä hälytyssignaalin vaikuttaessa toimimaan vähintään neljän, mutta enintään kuuden sekunnin kuluessa;

(iii) automaattisen vastaanotinlaitteen on toimittava hälytyssignaalilla ilmastohäiriöiden ja muiden voimakkaiden signaalien kuin hälytyssignaalien aiheuttamien ajoittaisten häiriöolosuhteiden vallitessa, mieluimmin ilman käsin tapahtuvaa säätöä minkään päivystysjakson aikana laiteen ollessa toiminnassa;

(iv) automaattinen vastaanottolaite ei saa aikaa toimia ilmastollisten häiriöiden eikä muiden voimakkaiden signaalien kuin hälytysmerkkien vaikutuksesta;

(v) automaattisen vastaanottolaitteen on oltava käyttökelpoinen pitemmillä etäisyyksillä kuin mitä tyydyttävä puhelähetys edellyttää;

(vi) automaattisen vastaanottolaitteen on kestettävä tärinää, kosteutta, lämmönvaihteluja ja vaihteluja energiansaannissa aluksilla merellä vallitsevia ankaria olosuhteita vastaavasti, ja laitteen on jatkuvasti voitava toimia sellaisten olosuhteiden vallitessa;

(vii) automaattisen vastaanottolaitteen olisi voitava, siinä määrin kuin käytännössä on mahdollista, antaa varoitusmerkki viasta, joka voisi estää laitteen toimimasta sen normaalilla tavalla päivystysaikoina.

(b) Ennen kuin uudentyyppinen automaattinen radiopuhelinhälytin hyväksytään, on asianomaisen hallinnon käytännön kokein tositilanteita vastaavissa käyttöolosuhteissa vakuuttauduttava siitä, että laite täyttää tämän säännön (a) kohdan vaatimukset.

(a) Radiopäiväkirja (radioliikenteen päiväkirja), joka radio-ohjesäännössä vaaditaan aluksessa, jossa on tämän luvun 3 tai 4 säännön mukainen radiosähkötysasema, on matkan aikana säilytettävä radiohytissä. Jokaisen radiosähköttäjän on päiväkirjaan merkittävä nimensä, ajat, jolloin hän alkaa ja lopettaa päivystyksensä, ja kaikki sen aikana radioliikenteen yhteydessä sattuneet tapahtumat, joilla voi olla merkitystä ihmishengen turvallisuuden kannalta merellä. Tämän lisäksi on päiväkirjaan tehtävä seuraavat merkinnät:

(i) radio-ohjesäännössä vaaditut merkinnät;

(ii) paristojen hoitoa ja niiden lataamista koskevat yksityiskohtaiset tiedot hallinnon määräysten mukaisesti;

(iii) päivittäinen merkintä siitä, että tämän luvun 10 säännön (p) kohdan vaatimukset on täytetty;

(iv) yksityiskohtaiset tiedot varalähettimen ja varaenergialähteen kokeiluista tämän luvun 10 säännön (s) kohdan mukaisesti;

(v) yksityiskohtaiset tiedot tämän luvun 11 säännön (c) kohdan mukaisesti tehdyistä automaattisen sähkötyshälyttimen kokeiluista niissä aluksissa, joissa sellainen on;

(vi) moottoripelastusveneisiin sijoitettujen lähettimien osalta yksityiskohtaiset tiedot paristojen hoidosta ja tämän luvun 13 säännön (j) kohdassa vaaditusta lataamisesta, jos ne ovat ladattavia, sekä mainitun kohdan mukaisista kokeiluista;

(vii) pelastusveneiden ja pelastuslauttojen siirrettävien radiolaitteiden osalta yksityiskohtaiset tiedot paristojen hoidosta ja tämän luvun 14 säännön (i) kohdassa vaaditusta lataamisesta, jos ne ovat ladattavia, sekä mainitun kohdan mukaisista kokeiluista;

(viii) aika, jolloin päivystys tämän luvun 6 säännön (d) kohdan mukaisesti keskeytettiin, syy siihen ja aika, jolloin päivystys jälleen aloitettiin.

(b) Radiopäiväkirja (radioliikenteen päiväkirja), joka radio-ohjesäännössä vaaditaan aluksessa, jossa on tämän luvun 4 säännön mukainen radiopuhelinasema, on säilytettävä siinä paikassa, missä kuuntelupäivystys suoritetaan. Jokaisen pätevän radiopuhelimenhoitajan ja jokaisen päällikön sekä päällystöön tai miehistöön kuuluvan, joka suorittaa kuuntelupäivystystä tämän luvun 7 säännön mukaisesti, on merkittävä päiväkirjaan nimensä ohella kaikki hänen päivystyksensä aikana radioliikenteen yhteydessä sattuneet tapahtumat, joilla voi olla merkitystä ihmishengen turvallisuuden kannalta merellä.

Tämän lisäksi on päiväkirjaan tehtävä seuraavat merkinnät:

(i) radio-ohjesäännössä vaaditut yksityiskohtaiset tiedot;

(ii) aika, milloin kuuntelupäivystys alkaa aluksen lähtiessä satamasta ja päättyy sen tullessa satamaan;

(iii) aika, milloin kuuntelupäivystys jostakin syystä keskeytetään ja syy tähän, sekä aika, milloin se aloitetaan uudelleen;

(iv) yksityiskohtaiset tiedot paristojen (jos niitä on) hoidosta ja tämän luvun 16 säännön (l kohdassa vaaditusta lataamisesta;

(v) pelastusveneiden ja pelastuslauttojen siirrettävien radiolaitteiden osalta yksityiskohtaiset tiedot paristojen hoidosta ja tämän luvun 14 säännön (i) kohdassa vaaditusta lataamisesta, jos ne ovat ladattavia, sekä mainitun kohdan mukaisista kokeiluista.

(c) Radiopäiväkirjat on pidettävä hallinnon valtuuttamien tarkastajien saatavissa tarkastusta varten.

Ellei tässä luvussa nimenomaan ole toisin määrätty sovelletaan tätä lukua kaikkiin aluksiin kaikilla matkoilla, lukuun ottamatta sota-aluksia, jotka kulkevat yksinomaan Pohjois-Amerikan Suurilla Järvillä ja niitä yhdistävillä tai niihin rajoittuvilla vesialueilla, joiden rajana idässä on Montrealissa Qeubecin provinssissa Kanadassa olevan St. Lambertin sulun alaportti.

(a) Jokaisen aluksen päällikkö, joka kohtaa vaarallisia jäitä, vaarallisen hylyn tai muun merenkulkua välittömästi uhkaavan vaaran tai trooppisen myrskyn tai tapaa jäätymispisteen alapuolella olevia lämpötiloja myrskytuulien yhteydessä, mitkä aiheuttavat voimakasta jäänmuodostumista ylärakenteisiin, tai tuulia, joiden voima Beaufortin asteikon mukaan on 10 tai enemmän ja joista ei ole saatu myrskyvaroitusta, on velvollinen kaikin käytettävissä olevin keinoin tiedottamaan asiasta läheisyydessä oleville aluksille sekä myös asianomaisille viranomaisille ensimmäisellä rannikkopaikkakunnalla, mihin hän voi saada yhteyden. Ilmoituksen lähettämisessä ei tarvitse noudattaa mitään määrättyä muotoa. Ilmoitus voidaan lähettää joko selväkielisenä (mieluimmin englanninkielellä) tai käyttämällä Kansainvälistä Viestityskirjaa. Se on lähetettävä kaikille läheisyydessä oleville aluksille ja ensimmäiselle rannikkopaikkakunnalle, johon voidaan saada yhteys, pyynnöllä, että ilmoitus toimitetaan edelleen asianomaisille viranomaisille.

(b) Jokaisen sopimushallituksen on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että jostakin tämän säännön (a) kohdassa mainitusta vaarasta saatu ilmoitus saatetaan heti asianomaisten tietoon ja ilmoitetaan toisille hallituksille, joita asia voi kiinnostaa.

(c) Mainittuja vaaroja koskevien ilmoitusten lähettäminen on asianomaisille aluksille maksuton.

(d) Ennen kaikkia tämän säännön (a) kohdan mukaan lähetettyjä radioilmoituksia on annettava varoitusmerkki noudattaen IV luvun 2 säännössä määritellyssä radio-ohjesäännössä määrättyä menettelyä.

Vaarailmoitusten tulee sisältää seuraavat tiedot:

(a) Jäät, hylyt ja muut merenkulkua välittömästi uhkaavat vaarat:

(i) havaitun jään, hylyn -tai vaaran laatu;

(ii) jään, hylyn tai vaaran viimeksi havaittu sijainti;

(iii) päivämäärä ja kellonaika (Greenwichin keskiaika), jolloin vaara viimeksi havaittiin.

(b) Trooppiset myrskyt (Länsi-Intian orkaanit, Kiinanmeren taifuunit, sykloonit Intian vesillä ja samanluontoiset myrskyt muilla alueilla):

(i) ilmoitus, että on kohdattu trooppinen myrsky; tämä velvollisuus on tulkittava laajasti ja ilmoitus on lähetettävä aina milloin päälliköllä on perusteltua syytä otaksua, että läheisyydessä on kehittymässä tai raivoaa trooppinen myrsky;

(ii) päivämäärä, kellonaika (Greenwichin keskiaika) ja aluksen sijainti havaintohetkellä;

(iii) ilmoituksen tulee sisältää mahdollisimman paljon tietoja seuraavista seikoista:

- ilmanpaine, mieluimmin korjattuna (ilmoitetaan millibaareina, tuumina tai millimetreinä ja onko lukema korjattu vai ei);

- ilmanpaineen tendenssi (ilmanpaineen muutos viimeisten kolmen tunnin aikana);

- tuulen tosisuunta;

- tuulen voima (Beaufortin asteikon mukaan);

- merenkäynti (tyyni, kohtalainen, kova, korkea);

- maininki (heikko, kohtalainen, voimakas) ja tosisuunta, mistä se tulee; mainingin jakson tai pituuden (lyhyt, keskinkertainen, pitkä) ilmoittamien on myös tärkeää;

- aluksen tosisuunta ja nopeus.

(c) Myöhemmät havainnot

Kun päällikkö on lähettänyt tiedon trooppisesta tai muusta vaarallisesta myrskystä, on suotavaa, mutta ei pakollista, että lisähavaintoja tehdään ja ilmoitus niistä lähetetään, mikäli mahdollista, joka tunti, mutta joka tapauksessa enintään kolmen tunnin väliajoin niin kauan kuin alus on myrskyn tuntumassa.

(d) Tuulet, joiden voima Beuafortin asteikon mukaan on 10 tai enemmän ja joista ei ole saatu myrskyvaroitusta

Tällä tarkoitetaan muita myrskyjä kuin tämän säännön (b) kohdan mainittuja trooppisia myrskyjä. Kun tällainen myrsky kohdataan, tulee ilmoituksen sisältää samat tiedot kuin (b) kohdan luetellut, lukuun ottamatta tietoja merenkäynnistä ja mainingista.

(e) Jäätymispisteen alapuolella olevat ilman lämpötilat myrskytuulien yhteydessä, mitkä aiheuttavat voimakasta jäänmuodostumista ylärakenteisiin:

(i) päivämäärä ja kellonaika (Greenwichin keskiaika);

(ii) ilman lämpötila;

(iii) meriveden lämpötila (mikäli mahdollista);

(iv) tuulen voima ja suunta.

Esimerkkejä

Jäät

TTT Jäätä. Suuri jäävuori havaittu paikassa 4605 N, 4410 W, 0800 GMT, 15 toukokuuta,

Hylyt

TTT Hylky. Hylky havaittu melkein uponneena paikassa 4006 N, 1243 W, 1630 GMT, 21 huhtikuuta.

Merenkulkua uhkaava vaara

TTT Merenkulku. Majakka-alus Alpha ei ole asemapaikallaan, 1800 GMT, 3 tammikuuta.

Trooppinen myrsky

TTT Myrsky. 0030 GMT, 18 elokuuta, 2004 N, 11354 E. Ilmapuntarin lukema korjattu 994 millibaaria, tendenssi laskeva 6 millibaaria. Tuuli NW, voima 9, voimakkaita puuskia. Voimakas itäinen maininki. Suunta 067, 5 solmua.

TTT Myrsky. Merkit osoittavat orkaanin lähestyvän. 1300 GTM, 14 syyskuuta, 220Q N, 7236 W. Ilmapuntarin lukema korjattuna 29,64 tuumaa, tendenssi laskeva 0,015 tuumaa. Tuuli NE, voima 8, toistuvia sadekuuroja. Suunta 035, 9 solmua.

TTT Myrsky. Olosuhteet osoittavat voimakkaan sykloonin syntyneen. 0200 GMT, 4 toukokuuta, 1620 N, 9203 E. Ilmapuntarin lukema korjaamattomana 753 millimetriä, tendenssi laskeva 5 millimetriä. Tuuli S by W, voima 5. Suunta 300, 8 solmua.

TTT Myrsky. Taifuuni suunnassa SE. 0300 GMT, 12 kesäkuuta, 1812 N, 12605 E. Ilmapuntari laskee nopeasti. Tuuli kiihtyy suunnasta N.

TTT Myrsky. Tuulen voima 11, myrskyvaroitusta ei ole saatu. 0300 GMT, 4 toukokuuta, 4830 N, 30 W. Ilmapuntarin lukema korjattuna 983 millibaaria, tendenssi laskeva 4 millibaaria. Tuuli SW, voima 11, kääntyy myötäpäivään. Suunta 260, 6 solmua.

Jäätyminen

TTT Kärsin ankarasta jäätymisestä. 1400 GMT, 2 maaliskuuta, 69 N, 10 W. Ilman lämpötila 18, meriveden lämpötila 29. Tuuli NE, voima 8.

(a) Sopimushallitukset sitoutuvat edistämään säätietojen keräämistä aluksissa niiden ollessa merellä ja järjestämään niiden tarkastamisen, levittämisen ja vahvistamisen merenkulkua parhaiten hydyttävällä tavalla. Hallintojen on edistettävä tarkkuudeltaan korkealuokkaisten kojeiden käyttöä sekä huolehdittava siitä, että kojeet pyydettäessä voidaan tarkistaa.

(b) Sopimushallitukset sitoutuvat erityisesti yhteistyöhön seuraavien ilmatieteellisten toimenpiteiden toteuttamiseksi mahdollisimman suuressa määrin:

(i) että aluksia varoitetaan kovista tuulista, myrskystä ja trooppisista myrskyistä lähettämällä radioilmoituksia sekä näyttämällä rannikolta sopivia merkkejä;

(ii) että päivittäin radion välityksellä lähetetään meriliikenteelle soveltuvia säätiedotuksia, jotka sisältävät ilmoituksia vallitsevasta säästä, aallokosta ja jäistä, sääennusteita ja, mikäli mahdollista, sellaisia lisätietoja, joiden perusteella voidaan merellä oltaessa laatia yksinkertaisia sääkarttoja, sekä että edistetään sopivien faksimile-sääkarttojen levittämistä;

(iii) että laaditaan ja julkaistaan sellaisia julkaisuja, jotka voivat olla välttämättömiä merellä suoritettavalle tehokkaalle ilmatieteelliselle työlle ja että, mikäli mahdollista, huolehditaan päivittäisten sääkarttojen julkaisemisesta ja niiden pitämisestä lähtevien alusten saatavissa;

(iv) että tarkoitukseen valitut alukset varustetaan tässä tehtävässä käytettävillä tarkisteetuilla kojeilla (kuten ilmapuntarilla, barografilla, psykrometrillä ja sopivalla laitteella meriveden lämpötilan mittaukseen) ja että ne tekevät ilmatieteellisiä havaintoja synoptisille pintahavainnoille varattuina normaaliaikoina (vähintään neljä kertaa päivässä, milloin olosuhteet sen sallivat); että edistetään sitä, että muutkin alukset tekevät sopivia havaintoja, varsinkin ollessaan alueilla, missä laivaliikenne on vähäistä ja että nämä alukset lähettävät radiolla tiedot havannoistaan virallisten sääpalveluelimien käytettäviksi ja toistavat ne läheisyydessä olevia aluksia varten; trooppisen myrskyn tai otaksutun trooppisen myrskyn läheisyydessä olevia aluksia on kehotettava tekemään havaintoja ja lähettämään tiedot niistä tavallista lyhyemmin väliajoin, milloin se on mahdollista, ottaen huomioon aluksen päällystön merenkululliset tehtävät myrskysäällä;

(v) että huolehditaan säätiedotusten vastaanottamisesta aluksilta ja lähettämisestä niille rannikkoradioasemien välityksellä; aluksia, jotka eivät kykene saamaan välitöntä yhteyttä maihin, on kehotettava lähettämään säätiedotuksensa valtamerellä olevien säähavaintoalusten tai muiden sellaisten alusten välityksellä, joilla on yhteys maihin;

(vi) että kehotetaan kaikkien alusten päälliköitä ilmoittamaan läheisyydessä oleville aluksille ja myös rannikkoasemille, milloin he havaitsevat tuulen nopeuden olevan 50 solmua tai enemmän (voima 10 Beaufortin asteikon mukaan);

(vii) että pyritään saamaan aikaan edellä mainittuun kansainväliseen sääpalveluun yhdenmukainen menettelytapa ja noudattamaan, mikäli mahdollista, Maailman Ilmatieteellisen Järjestön teknisiä sääntöjä ja suosituksia; sopimushallitukset voivat tutkimista ja neuvojen saantia varten alistaa mainitulle järjestölle jokaisen ilmatieteellisen kysymyksen, joka tätä sopimusta sovellettaessa voi esiintyä.

(c) Tässä säännössä mainitut ilmoitukset On annettava lähetettäviksi siinä muodossa ja lähetettävä siinä etuoikeusjärjestyksessä kuin radio-ohjesäännössä on määrätty. Lähetettäessä "kaikille asemille" ilmatieteellisiä ilmoituksia, sääennusteita ja varoituksia, on kaikkien laivaasemien noudatettava radio-ohjesäännön määräyksiä.

(d) Aluksille tarkoitetut sääennusteet ja varoitukset sekä synoptiset ja muut ilmatieteelliset ilmoitukset on asianomaisten sopimushallitusten välisten sopimusten mukaan lähetettävä sen kansallisen sääpalvelun toimesta, joka parhaiten voi ulottaa palvelunsa eri vyöhykkeille ja alueille.

(a) Sopimushallitukset sitoutuvat edelleen ylläpitämään jäävartiota ja jääolosuhteiden tutKimus- ja havaintopalvelua Pohjois.Atlantilla. Koko sinä aikana, jolloin jäitä esiintyy, on jäävuorialueen kaakkoista, eteläistä ja lounaista rajaa Newfoundlandin Suurten Matalikkojen läheisyydessä vartioitava, tarkoituksella ilmoittaa ohikulkeville aluksille tämän vaarallisen alueen ulottuvuus, tutkia jäätilannetta yleensä ja antaa apua niille aluksille ja niiden laivaväelle, jotka ovat avun tarpeessa vartioalusten toimintapiirin rajojen sisällä. Vuoden muuna aikana on jäätilanteen tutkimista ja havaintojen tekoa jatkettava, milloin se on aiheellista.

(b) Aluksille ja ilma-aluksille, joita käytetään jäävartiopalveluun sekä jäätilanteen tutkimiseen ja tarkkailuun, voi toimintaa johtava hallitus antaa muitakin tehtäviä, ehdolla että nämä muut tehtävät eivät häiritse niiden varsinaista tehtävää tai lisää tämän palvelun kustannuksia.

(a) Amerikan Yhdysvaltain hallitus suostuu edelleenkin hoitamaan jäävartiopalvelua ja jäätilanteen tutkimista ja tarkkailua sekä näiden perusteella saatujen tietojen levittämistä. Ne sopimushallitukset, jotka ovat tästä toiminnasta erityisesti kiinnostuneita, sitoutuvat osallistumaan tämän palvelun ylläpitämiseen ja suorittamisen aiheuttamiin kustannuksiin. Jokaisen osallistumismaksun suuruus on määrättävä kuhunkin osallistuvaan maahan kuuluvien, jäävartion vartioimien jäävaurioalueiden kautta kulkevien alusten yhteenlasketun bruttovetoisuuden tonnimäärän perusteella. Jokainen sopimushallitus, jota vartiointi erityisesti kiinnostaa sitoutuu vuosittain osallistumaan tämän toiminnan ylläpitämisestä ja suorittamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin rahamäärällä, joka määräytyy sen perusteella, missä suhteessa jäävartion vartioimien jäävuorialueiden kautta jää. aikana kulkevien sopimushallituksen alusten yhteenlaskettu bruttovetoisuuden tonnimäärä on kaikkien osallistuvien hallitusten, jäävartion vartioimien jäävuorialueiden kautta jääaikana kulkevien alusten yhteenlaskettuun bruttovetoisuuden kokonaismäärään. Sopimuksen ulkopuolella olevat hallitukset, joita toiminta erityisesti kiinnostaa, voivat osallistua tämän palvelun ylläpitämisestä ja suorittamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin samalla perusteella. Toimintaa johtava hallitus toimittaa vuosittain jokaiselle osallistuvalle hallitukselle ilmoituksen jäävartion ylläpitämisestä ja suorittamisesta aiheutuneista kokonaiskustannuksista sekä jokaisen osallistuvan hallituksen suhteellisesta osuudesta.

(b) Jokaisella sopimushallituksella on oikeus muuttaa avustusmaksuaan tai lopettaa se ja muut kiinnostuneet hallitukset voivat sitoutua osallistumaan kustannuksiin. Kustannuksiin osallistuva hallitus, joka käyttää tätä oikeutta, pysyy vastuussa osamaksustaan sen muuttamisesta tai lakkauttamisesta annetun ilmoituksen päivämäärää seuraavan syyskuun 1 päivään saakka. Voidakseen käyttää hyväkseen tätä oikeutta on asianomaisen hallituksen tehtävä aikomuksestaan ilmoitus toimintaa hoitavalle hallitukselle vähintään kuusi kuukautta ennen mainittua syyskuun 1 päivää.

(c) Jos Yhdysvaltain hallitus milloin tahansa haluaisi lopettaa tämän palvelun tai jokin kustannuksiin osallistuvista hallituksista ilmoittaa haluavansa vapautua maksamisvelvollisuudestaan tai saada maksujensa määrän muutetuksi tai toinen sopimushallitus haluaisi osallistua kustannuksiin, on kustannuksiin osallistuvien hallitusten järjestettävä asia yhteisten etujensa mukaisesti.

(d) Kustannuksiin osallistuvilla hallituksilla on oikeus aika ajoin tehdä yhteisellä päätöksellä suotavina pitämiään muutoksia tämän säännön ja tämän luvun 5 säännön määräyksiin.

(e) Milloin -tässä säännössä määrätään, että kustannuksiin osallistuvien hallitusten välisen sopimuksen jälkeen voidaan ryhtyä johonkin toimenpiteeseen, on jonkin sopimushallituksen tekemät ehdotukset tällaisen toimenpiteen toteuttamiseksi saatettava toimintaa hoitavan hallituksen tietoon, jonka on käännyttävä toisten kustannuksiin osallistuvien hallitusten puoleen tiedusteluin, hyväksyvätkö nämä ehdotukset. Tiedustelun tulokset on lähetettävä toisille kustannuksiin osallistuville hallituksille sekä ehdotukset tehneelle sopimushallitukselle. Kustannuksiin osallistuvien hallitusten on erityisesti tarkistettava toiminnasta aiheutuvien kustannusten maksamista koskevat perusteet ainakin joka kolmas vuosi. Toimintaa hoitavan hallituksen on tehtävä tätä tarkoittava aloite.

Milloin jäitä ilmoitetaan olevan aluksen kulkusuunnassa tai sen läheisyydessä, on jokaisen aluksen päällikön pimeän aikana kuljettava kohtuullisella nopeudella tai muutettava suuntaa niin, että vaarallinen alue sivuutetaan tarpeeksi etäältä.

(a) Menettely jonka mukaan noudatetaan määrättyjä, vahvistettuja reittejä, varsinkin alueilla, joissa reitit yhdistyvät, tarkoituksena jakaa laivaliikenne, mukaan luettuna alusten kulun ehkäiseminen sellaisten alueiden läpi, jotka on julistettu määrättyjen alusten tai alusluokkien vältettäväksi tai epävarmojen olosuhteiden välttäminen, on myötävaikuttanut merenkulun turvallisuuteen ja suositellaan kaikille asianomaisille aluksille.

(b) Järjestö on tunnustettu ainoaksi kansainväliseksi elimeksi jonka tehtävänä on kansainvälisellä tasolla ryhtyä toimenpiteisiin ja vahvistaa laivareittejä ja sellaisia alueita, joita alusten on vältettävä. Sen tulee kerätä ja lähettää sopimushallituksille kaikki asiaankuuluvat tiedot.

(c) Reittien valinta ja aloite niiden aikaansaamiseksi sekä niiden vesialueiden määrittely, joissa reitit yhdistyvät, on ensisijaisesti asianomaisten sopimushallitusten tehtävä. Kansainvälisille vesille ulottuviin reittijakosuunnitelmiin tai sellaisiin muihin reittijakosuunnitelmiin nähden, jotka sopimushallitukset tahtovat järjestön vahvistettaviksi, on niiden otettava huomioon järjestön julkaisemat asianomaiset ohjeet.

(d) Sopimushallitusten tulee käyttää vaikutusvaltaansa hyväksyttyjen reittijakoalueiden asianmukaiseen käyttöön nähden ja niiden tulee tehdä kaikki voitavansa sen varmistamiseksi, että järjestön reittijaon yhteydessä valmistamia toimenpiteitä noudatetaan.

(e) Sopimushallitusten tulee myös vaikuttaa siihen, että kaikki läheltä Newfoundlandin Suuria Matalikkoja kulkevat alukset välttävät, mikäli mahdollista, Newfoundlandin kalastusmatalikkoja 43 pohjoisen leveyspiirin pohjoispuolella ja kulkevat sellaisten alueiden ulkopuolitse, joilla tiedetään tai otaksutaan olevan vaarallisia jäitä.

Kansainvälisen hätämerkin käyttö muuhun tarkoitukseen kuin osoittamaan aluksen tai ilma-aluksen olevan hädässä, niin myös muun merkin käyttö, jota voidaan erehdyksessä luulla kansainväliseksi hätämerkiksi, on kielletty jokaisessa aluksessa ja ilma-aluksessa.