Asetus kansainvälisiä näyttelyitä koskevan yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan ja sen liitteiden voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
Pariisissa 22 päivänä marraskuuta 1928 allekirjoitetun kansainvälisiä näyttelyitä koskevan yleissopimuksen muuttamisesta Pariisissa 30 päivänä marraskuuta 1972 tehty pöytäkirja liitteineen, joiden asiakirjojen eräät määräykset on 23 päivänä joulukuuta 1976 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (638/80) hyväksytty ja jotka tasavallan presidentti on ratifioinut 23 päivänä joulukuuta 1976 sekä joita koskeva ratifioimiskirja on talletettu Ranskan Tasavallan hallituksen huostaan 17 päivänä helmikuuta 1977, on voimassa 9 päivästä kesäkuuta 1980 niin kuin siitä on sovittu.
PÖYTÄKIRJA Pariisissa 22 päivänä marraskuuta 1928 allekirjoitetun kansainvälisiä näyttelyitä koskevan yleissopimuksen muuttamisesta
Tämän yleissopimuksen osapuolet,
ottaen huomioon, että Pariisissa 22 päivänä marraskuuta 1928 allekirjoitetulla sekä 10 päivänä toukokuuta 1948 ja 16 päivänä marraskuuta 1966 tehdyillä pöytäkirjoilla muutetulla ja täydennetyllä, kansainvälisiä näyttelyitä koskevalla yleissopimuksella vahvistetut säännöt ja menettelytavat ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ja tarpeellisiksi näiden näyttelyiden järjestäjille samoin kuin osanottajavaltioille,
haluten mukauttaa nämä säännöt ja menettelytavat sekä yleissopimuksen soveltamisen valvonnasta vastaavaa järjestöä koskevat säännöt ja menettelytavat nykyaikaisiin toimintaolosuhteisiin ja koota nämä määräykset yhteen ainoaan asiakirjaan, joka tulee korvaamaan vuoden 1928 yleissopimuksen,
ovat sopineet seuraavasta:
I artikla
Tämän pöytäkirjan tarkoituksena on:
a) muuttaa kansainvälisiä näyttelyitä koskevat säännöt ja menettelytavat;
b) muuttaa Kansainvälisen näyttelytoimiston toimintaa koskevat määräykset.
Muutokset
II artikla
Vuoden 1928 yleissopimusta muutetaan uudelleen tällä pöytäkirjalla I artiklassa mainittujen tavoitteiden mukaisesti. Näin muutetun yleissopimuksen teksti on tämän pöytäkirjan liitteenä, joka on pöytäkirjan erottamaton osa.
III artikla
1. Tämä pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista varten vuoden 1928 yleissopimuksen osapuolille Pariisissa marraskuun 30 päivästä 1972 marraskuun 30 päivään 1973 ja on viimeksi mainitun päivämäärän jälkeen avoinna samojen osapuolten liittymistä varten.
2. Vuoden 1928 yleissopimuksen osapuolet voivat tulla tämän pöytäkirjan osapuoliksi:
a) allekirjoittamalla sen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa;
b) allekirjoittamalla sen ratifioimis- tai hyväksymisvaraumin ja tämän jälkeen ratifioimalla tai hyväksymällä sen;
c) liittymällä siihen.
3. Ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjat talletetaan Ranskan Tasavallan hallituksen huostaan.
IV artikla
Tämä pöytäkirja tulee voimaan sinä päivänä, jolloin 29 valtiota on tullut sen osapuoliksi III artiklassa määrättyjen ehtojen mukaisesti.
V artikla
Tämän pöytäkirjan määräyksiä ei sovelleta sellaisen näyttelyn rekisteröintiin, jota varten Kansainvälinen näyttelytoimisto on varannut ajan sen hallintoneuvoston istunnon päättymiseen mennessä, joka välittömästi edeltää tämän pöytäkirjan voimaantuloa edellä olevan IV artiklan mukaan.
VI artikla
Ranskan Tasavallan hallitus ilmoittaa sopimuspuolten hallituksille sekä Kansainväliselle näyttelytoimistolle:
a) III artiklan mukaisista allekirjoittamisista, ratifioinneista, hyväksymisistä ja liittymisistä;
b) päivästä, jona tämä pöytäkirja tulee IV artiklan mukaan voimaan.
VII artikla
Tämän pöytäkirjan tultua voimaan Ranskan Tasavallan hallituksen tulee saattaa se rekisteröitäväksi Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.
Tehty Pariisissa 30 päivänä marraskuuta 1972 ranskan kielellä yhtenä ainoana kappaleena, jota säilytetään Ranskan Tasavallan hallituksen arkistossa. Ranskan Tasavallan hallitus toimittaa siitä oikeiksi todistetut jäljennökset jokaiselle vuoden 1928 yleissopimuksen osapuolen hallitukselle.
Liite Pariisissa 22.11.1928 allekirjoitettu sekä 10.5.1948, 16.11.1966 ja 30.11.1972 tehdyillä pöytäkirjoilla muutettu ja täydennetty KANSAINVÄLISIÄ NÄYTTELYITÄ KOSKEVA YLEISSOPIMUS
I LUKUMääritelmät ja tavoitteet
1 artikla
1. Näyttely on minkä tahansa niminen tilaisuus, jonka pääasiallinen tarkoitus on yleisön valistaminen esittelemällä niitä keinoja, joita ihmisellä on käytettävänään kulttuurinsa tarpeiden tyydyttämiseksi ja tuomalla esiin yhdellä tai useammalla inhimillisen toiminnan alalla saavutettu edistys tai tulevaisuuden näkymät.
2. Näyttely on kansainvälinen, kun siihen osallistuu useampi kuin yksi valtio.
3. Kansainvälisen näyttelyn osanottajia ovat toisaalta kansallisiin osastoihin ryhmitetyt virallisesti edustettujen valtioiden näytteillepanijat ja toisaalta kansainväliset järjestöt taikka näytteillepanijat epävirallisesti edustetuista maista sekä lopuksi ne, jotka on näyttelyn sääntöjen mukaisesti valtuutettu harjoittamaan muuta toimintaa, erityisesti toimiluvan saajat.
2 artikla
Tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin kansainvälisiin näyttelyihin, paitsi:
a) vähemmän kuin kolme viikkoa kestäviin näyttelyihin;
b) kaunotaiteiden näyttelyihin;
c) pääasiallisesti `kaupallisiin näyttelyihin.
3 artikla
1. Sen nimen estämättä, jonka näyttelyn järjestäjät saattavat sille antaa, tämä yleissopimus jakaa näyttelyt yleis- ja erityisnäyttelyihin.
2. Näyttely on yleinen, kun siinä esitellään useammalla tämän yleissopimuksen 30 artiklan 2 kappaleen a kohdassa mainitun luokittelun mukaisella inhimillisen toiminnan alalla käytettyjä keinoja ja toteutettuja tai toteutettavia edistysaskelia.
3. Näyttely on erityinen, kun se keskittyy vain yhteen luokittelun määrittelemään inhimillisen toiminnan alaan.
II LUKUNäyttelyiden kestoaika ja taajuus
4 artikla
1. Näyttelyiden kestoaika ei saa ylittää kuutta kuukautta.
2. Näyttelyn avaamis- ja sulkemisajat määrätään sen rekisteröimishetkellä eikä niitä voida muuttaa muuta kuin ylivoimaisen esteen sattuessa ja tämän yleissopimuksen V luvussa tarkoitetun Kansainvälisen näyttelytoimiston (jäljempänä toimisto) luvalla. Kuitenkaan näyttelyn kokonaiskestoaika ei saa ylittää kuutta kuukautta.
5 artikla
1. Tämän yleissopimuksen tarkoittamien näyttelyiden taajuus määrätään seuraavasti:
a) samassa valtiossa tulee vähintään kaksikymmentä vuotta kulua kahden yleisnäyttelyn välillä; vähintään viisi vuotta tulee kulua yleis- ja erityisnäyttelyn välillä;
b) eri valtioissa tulee vähintään kymmenen vuotta kulua kahden yleisnäyttelyn välillä;
c) samassa valtiossa tulee vähintään kymmenen vuotta kulua kahden samanluonteisen erityisnäyttelyn välillä; vähintään viisi vuotta tulee kulua kahden eriluonteisen erityisnäyttelyn välillä;
d) eri valtioissa tulee kulua vähintään viisi vuotta kahden samanluonteisen erityisnäyttelyn välillä ja vähintään kaksi vuotta kahden eriluonteisen erityisnäyttelyn välillä.
2. Edellä 1 kappaleessa olevien määräysten estämättä toimisto voi poikkeuksellisesti ja 28 artiklan 3 kappaleen f kohdan edellyttämin ehdoin alentaa edellä mainittuja väliaikoja erityisnäyttelyiden osalta ja seitsemän vuoden aikaan asti yleisnäyttelyiden osalta, jotka on järjestetty eri valtioissa.
3. Väliajat, joiden tulee kulua rekisteröityjen näyttelyiden välillä, luetaan alkaviksi sanottujen näyttelyiden avaamispäivistä.
III LUKURekisteröinti
6 artikla
1. Sen sopimuspuolen hallituksen, jonka alueella näyttely aiotaan järjestää (jäljempänä kutsujahallitus) tulee osoittaa toimistolle hakemus näyttelyn rekisteröimiseksi ja mainita ne lainsäädännölliset, ohjesääntöjen alaiset ja taloudelliset toimenpiteet, joihin se aikoo ryhtyä tämän näyttelyn johdosta. Sopimuspuoliin kuulumattoman valtion hallitus, joka haluaa rekisteröidä näyttelyn, voi samoin osoittaa toimistolle hakemuksen sitoutumalla noudattamaan tämän näyttelyn osalta tämän yleissopimuksen I, II, III ja IV luvun määräyksiä sekä niiden soveltamista varten annettuja sääntöjä.
2. Kansainvälisistä suhteista vastaavan hallituksen on tehtävä rekisteröintihakemus ja mainittava paikka, jossa näyttely on aiottu järjestää (jäljempänä kutsujahallitus), siinäkin tapauksessa, että tämä hallitus ei ole näyttelyn järjestäjä.
3. Toimisto määrää pakollisten sääntöjensä mukaisesti enimmäismääräajan näyttelyajan varaamiseksi ja vähimmäismääräajan rekisteröintihakemuksen jättämistä varten; se mainitsee ne asiakirjat, jotka tulee liittää hakemukseen. Se määrää samaten pakollisten sääntöjensä mukaisesti niiden maksujen määrän, joita hakemuksen tutkiminen vaatii.
4. Rekisteröinti myönnetään vain, jos näyttely täyttää tämän yleissopimuksen ja toimiston vahvistamien sääntöjen asettamat ehdot.
7 artikla
1. Kahden tai useamman valtion kilpaillessa keskenään näyttelyn rekisteröimisestä pääsemättä yksimielisyyteen, ne saattavat asian toimiston yleiskokouksen tutkittavaksi, joka päättää siitä ottaen huomioon selvitykset, joihin on vedottu, varsinkin kilpailevien valtioiden historialliset tai moraaliset erityissyyt, edellisestä näyttelystä kuluneen ajan ja aikaisemmin järjestettyjen tilaisuuksien lukumäärän.
2. Lukuun ottamatta poikkeuksellisia olosuhteita, toimiston tulee antaa etusija sopimuspuolen alueella suunnitellulle näyttelylle.
8 artikla
Lukuun ottamatta 4 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua tapausta, valtio, joka on saanut näyttelyn rekisteröidyksi, menettää tähän rekisteröintiin liittyvät oikeutensa, jos se muuttaa ajankohtaa, jona näyttely on ilmoitettu pidettäväksi. Jos se haluaa järjestää näyttelyn muuna ajankohtana, sen on esitettävä uusi hakemus ja tarvittaessa alistuttava 7 artiklan mukaiseen menettelyyn, jonka mahdollinen kilpailu aiheuttaa.
9 artikla
1. Sopimuspuolet kieltäytyvät osallistumasta rekisteröimättömiin näyttelyihin sekä suojelemasta ja avustamasta niitä.
2. Sopimuspuolilla on täysi oikeus olla osallistumatta rekisteröityyn näyttelyyn.
3. Jokaisen sopimuspuolen tulee käyttää kaikkia keinoja, joita se lainsäädäntönsä mukaan pitää soveliaimpana, vastustaakseen olemattomien näyttelyiden tai sellaisten näyttelyiden järjestäjiä, joihin osanottajia vilpillisesti houkutellaan valheellisilla lupauksilla, ilmoituksilla tai mainoksilla.
IV LUKURekisteröityjen näyttelyiden järjestäjien ja osanottajavaltioiden velvoitteet
10 artikla
1. Kutsujahallituksen on valvottava tämän yleissopimuksen määräysten ja sen soveltamista varten vahvistettujen sääntöjen noudattamista.
2. Jollei tämä hallitus itse järjestä näyttelyä, sen on virallisesti tunnustettava järjestäjäksi se oikeushenkilö, joka näyttelyn järjestää, tämän oikeushenkilön velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi.
11 artikla
1. Jokainen joko sopimuspuolille tai yleissopimukseen kuulumattomille valtioille osoitettu kutsu osallistua näyttelyyn on kutsujavaltion hallituksen toimitettava diplomaattiteitse kutsutun valtion hallitukselle, sille itselleen tai muille luonnollisille tai oikeushenkilöille, jotka kuuluvat sen hallitusvaltaan. Vastaukset on toimitettava samalla tavoin kutsujahallitukselle samoin kuin niiden luonnollisten tai oikeushenkilöiden osallistumistoivomukset, joita ei ole kutsuttu. Kutsuissa on otettava huomioon toimiston asettamat määräajat. Kutsut luonteeltaan kansainvälisille järjestöille osoitetaan niille suoraan.
2. Mikään sopimuspuoli ei voi järjestää tai suojella osallistumista kansainväliseen näyttelyyn, ellei edellä. mainittuja kutsuja ole toimitettu tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti.
3. Sopimuspuolet sitoutuvat olemaan lähettämättä tai hyväksymättä kutsua osallistua näyttelyyn, joka järjestetään jonkin sopimuspuolen tai yleissopimukseen kuulumattoman valtion alueella, jollei tämä kutsu sisällä mainintaa tämän yleissopimuksen määräysten mukaan myönnetystä rekisteröinnistä.
4. Jokainen sopimuspuoli voi pyytää, etteivät järjestäjät lähetä sille muita kuin sille itselleen osoitettuja kutsuja. Se voi myös kieltäytyä toimittamasta edelleen kutsuja tai sellaisten luonnollisten tai oikeushenkilöiden osallistumistoivomuksia, joita ei ole kutsuttu.
12 artikla
Kutsujahallituksen on nimitettävä näyttelyn pääkomissaari, jonka tehtävänä on edustaa sitä kaikissa tätä yleissopimusta ja näyttelyä koskevissa asioissa.
13 artikla
Jokaisen valtion hallituksen, joka osallistuu näyttelyyn, on nimitettävä osastonsa pääkomissaari edustajakseen kutsujahallitusta varten. Osaston pääkomissaari vastaa yksin kansallisen näytteillepanon järjestämisestä. Hän ilmoittaa näyttelyn pääkomissaarille tämän näytteillepanon kokoonpanosta ja valvoo näytteillepanijoiden oikeuksia ja velvollisuuksia.
14 artikla
1. Milloin yleisnäyttelyissä käytetään kansallisia paviljonkeja, jokainen osanottajahallitus rakentaa paviljonkinsa omalla kustannuksellaan. Kuitenkin yleisnäyttelyiden järjestäjät voivat, toimiston etukäteen antamalla suostumuksella, poikkeuksellisesti rakentaa näyttelytiloja vuokrattavaksi hallituksille, joilla ei ole mahdollisuuksia rakentaa kansallista paviljonkia.
2. Erityisnäyttelyissä rakennusten valmistaminen on järjestäjien tehtävänä.
15 artikla
Yleisnäyttelyssä ei kutsujahallitus, paikalliset viranomaiset eivätkä näyttelyn järjestäjät saa periä vuokraa tai tonttiveroa osanottajahallitusten käyttöön annetuista tiloista (lukuun ottamatta 14 artiklan 1 kappaleen mukaisen poikkeuksen perusteella rakennetuista näyttelytiloista perittävää vuokraa). Siinä tapauksessa, että kutsujavaltiossa voimassa oleva lainsäädäntö vaatii kiinteistöveron suorittamista, se on järjestäjien maksettava. Ainoastaan toimiston hyväksymien sääntöjen mukaan suoritetuista varsinaisista palveluksista voidaan periä maksu.
16 artikla
Näyttelyitä koskevat tullimääräykset on vahvistettu tämän yleissopimuksen liitteessä, joka on yleissopimuksen erottamaton osa.
17 artikla
Näyttelyssä ei pidetä kansallisina muita kuin osanottajavaltioiden hallitusten 13 artiklan mukaan nimittämien pääkomissaarien myöntämin valtuuksin perustettuja osastoja eikä siten tätä nimitettä voida käyttää muista osastoista. Kansallinen osasto käsittää kaikki asianomaisen valtion näytteillepanijat, muttei toimiluvansaajia.
18 artikla
1. Näyttelyssä ei voida käyttää jonkin osanottajan tai osanottajaryhmän määrittelemiseksi johonkin sopimuspuoleen liittyvää maantieteellistä nimitettä muutoin kuin sanotun sopimuspuolen hallitusta edustavan osaston pääkomissaarin luvalla.
2. Jollei jokin sopimuspuoli osallistu näyttelyyn, näyttelyn pääkomissaari huolehtii mainitun sopimuspuolen osalta siitä, että edellä olevan kappaleen mukaista suojelua noudatetaan.
19 artikla
1. Osanottajavaltion kansallisessa osastossa esiteltävien tuotteiden on oltava läheisessä suhteessa tähän valtioon (esimerkiksi sen alueelta peräisin olevia esineitä tai sen kansalaisten valmistamia tuotteita).
2. Siinä voidaan kuitenkin esitellä asianomaisten muiden valtioiden pääkomissaarien luvalla muita esineitä tai tuotteita, mikäli niiden tarkoituksena on ainoastaan täydentää näyttelyä.
3. Osanottajavaltioiden ollessa eri mieltä 1 ja 2 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa riidan välittäjänä toimii osastojen pääkomissaarien muodostama neuvosto, joka antaa päätöksensä läsnä olevien komissaarien äänten enemmistöllä. Päätös on lopullinen.
20 artikla
1. Jollei kutsujavaltion voimassa olevasta lainsäädännöstä muuta johdu, ei minkäänlaista yksinoikeutta tule myöntää, paitsi milloin on kysymys yleisistä palveluksista ja toimiston lupa on myönnetty rekisteröintihetkellä. Tässä tapauksessa järjestäjien on noudatettava seuraavia velvoitteita:
a) myönnetyt yksinoikeudet on mainittava näyttelyn yleissäännöissä ja osanottosopimuksessa;
b) yksinoikeuden saaneiden yritysten palvelusten tulee olla osanottajien käytettävinä valtiossa tavanomaisesti sovelletuin ehdoin;
c) pääkomissaarien toimivaltaa heidän osastoissaan ei missään tapauksessa saa rajoittaa.
2. Näyttelyn pääkomissaari ryhtyy kaikkiin toimenpiteisiin, jotta osanottajavaltioilta vaaditut tariffit eivät olisi korkeampia kuin näyttelyn järjestäjiltä vaaditut ja joka tapauksessa paikkakunnalla tavanmukaisesti noudatettavat tariffit.
21 artikla
Näyttelyn pääkomissaarin tulee ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin yleishyödyllisten palvelusten tehokkaan toiminnan varmistamiseksi näyttelyalueella.
22 artikla
Kutsujahallitus tekee parhaansa helpottaakseen valtioiden ja niiden kansalaisten osanoton järjestämistä, erityisesti kuljetusmaksujen sekä henkilöiden ja esineiden maahanpääsyn osalta.
23 artikla
1. Näyttelyn yleissäännöissä on mainittava, jaetaanko osanottajille mahdollisten osanottotodistusten lisäksi palkintoja. Jos palkintoja on aiottu jakaa, voidaan ne rajoittaa määrättyihin luokkiin.
2. Ennen näyttelyn avaamista jokainen osanottaja voi ilmoittaa haluavansa jäädä palkintojen jaon ulkopuolelle.
24 artikla
Seuraavassa luvussa tarkoitettu Kansainvälinen näyttelytoimisto voi laatia säännöt, joissa vahvistetaan palkintolautakuntien koostumuksen ja toiminnan yleiset ehdot ja määrätään palkintojen jakamistavasta.
V LUKUToimeenpanomääräykset
25 artikla
1. Tämän yleissopimuksen soveltamisen valvontaa varten perustetaan Kansainvälinen näyttelytoimisto -niminen kansainvälinen järjestö. Sen jäseninä ovat sopimuspuolten hallitukset. Toimiston päämaja on Pariisissa.
2. Toimisto on oikeushenkilö ja sillä on erityisesti oikeus tehdä sopimuksia, hankkia ja myydä irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä oikeudessa.
3. Toimistolla on oikeus tehdä sopimuksia, erityisesti erioikeuksien ja vapauksien osalta, valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa niiden tehtävien suorittamiseksi, jotka tällä yleissopimuksella on sille uskottu.
4. Toimisto käsittää yleiskokouksen, puheenjohtajan, toimeenpanevan lautakunnan, erityislautakuntia, lautakuntia vastaavan määrän varapuheenjohtajia sekä pääsihteerin alaisena toimivan sihteeristön.
26 artikla
Toimiston yleiskokouksen muodostavat sopimuspuolten hallitusten nimittämät valtuutetut, joita on yhdestä kolmeen sopimuspuolta kohden.
27 artikla
Yleiskokous pitää varsinaisia istuntoja ja voi myös pitää ylimääräisiä istuntoja. Se ratkaisee kaikki kysymykset, joiden hoitamiseen toimisto, jonka ylin toimielin se on, on tämän yleissopimuksen mukaan toimivaltainen; erityisesti se:
a) laatii, hyväksyy ja julkaisee kansainvälisten näyttelyiden rekisteröintiä, luokittelua ja järjestämistä sekä toimiston toimintaa koskevat säännöt; tämän yleissopimuksen määräysten asettamissa rajoissa voi vahvistaa pakollisia sääntöjä; se voi myös vahvistaa sääntöjä, jotka sisältävät ohjeita näyttelyiden järjestämistä varten;
b) vahvistaa talousarvion, tarkastaa ja hyväksyy toimiston tilit;
c) hyväksyy pääsihteerin raportit;
d) asettaa tarpeellisiksi katsomansa lautakunnat, nimittää toimeenpanevan lautakunnan ja muiden lautakuntien jäsenet ja määrää heidän toimikautensa pituuden;
e) hyväksyy ehdotukset tämän yleissopimuksen 25 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetuiksi kansainvälisiksi sopimuksiksi;
f) hyväksyy 33 artiklassa tarkoitetut muutosehdotukset;
g) nimittää pääsihteerin.
28 artikla
1. Jokaisen sopimuspuolen hallituksella on, riippumatta sen valtuutettujen lukumäärästä, yksi ääni yleiskokouksessa. Kuitenkin sen äänioikeus pidätetään, jos sille jäljempänä 32 artiklan mukaan määrätty `maksamattomien maksuosuuksien kokonaismäärä ylittää sille kuluvalta ja edelliseltä vuodelta kuuluvien maksuosuuksien kokonaismäärän.
2. Yleiskokous on päätösvaltainen, kun istunnossa läsnä olevien äänioikeutettujen valtuuskuntien lukumäärä on vähintään kaksi kolmasosaa äänioikeutettujen sopimuspuolten lukumäärästä. Jollei päätösvaltaisuutta saavuteta, yleiskokous kutsutaan uudelleen koolle samaa asialuetteloa varten vähintään kuukauden pituisen määräajan kuluttua. Tässä tapauksessa vaadittu päätösvaltaisuusmäärä alennetaan puoleen äänioikeutettujen sopimuspuolten lukumäärästä.
3. Päätöksenteko tapahtuu puolesta tai vastaan äänestävien läsnä olevien valtuuskuntien ääntenenemmistöllä. Kuitenkin seuraavissa tapauksissa vaaditaan kahden kolmasosan ääntenenemmistö:
a) hyväksyttäessä yleissopimusta koskevia muutosehdotuksia;
b) hyväksyttäessä ja muutettaessa sääntöjä;
c) hyväksyttäessä talousarviota ja vahvistettaessa sopimuspuolten vuotuisia jäsenmaksuja;
d) annettaessa lupa edellä olevassa 4 artiklassa esitettyjen ehtojen mukaisesti näyttelyn avaamis- ja sulkemispäivien muuttamiseen;
e) rekisteröitäessä näyttely yleissopimukseen kuulumattoman valtion alueella sen kilpaillessa sopimuspuolen alueella järjestettävän näyttelyn kanssa;
f) lyhennettäessä tämän yleissopimuksen 5 artiklassa mainittuja väliaikoja;
g) hyväksyttäessä sopimuspuolen esittämään muutokseen nähden tehtyjä varaumia, jolloin sanottu muutos on 33 artiklan mukaisesti tapauksesta riippuen hyväksyttävä neljän viidesosan enemmistöllä tai yksimielisesti;
h) jokaista kansainvälistä sopimusehdotusta hyväksyttäessä;
i) pääsihteeriä nimitettäessä.
29 artikla
1. Yleiskokous valitsee puheenjohtajan salaisella äänestyksellä kahdeksi vuodeksi sopimuspuolten hallitusten valtuutettujen joukosta. Toimikautensa aikana puheenjohtaja ei kuitenkaan edusta valtiota, jonka kansalainen hän on. Hänet voidaan valita uudelleen.
2. Puheenjohtaja kutsuu kokoon yleiskokouksen istunnot ja johtaa niitä sekä valvoo toimiston toimintaa. Puheenjohtajan ollessa estynyt hänen tehtäviään hoitaa toimeenpanevaa lautakuntaa johtava varapuheenjohtaja tai jos hänkin on estynyt, joku muu varapuheenjohtajista valitsemisjärjestyksensä mukaisesti.
3. Yleiskokous valitsee varapuheenjohtajat sopimuspuolten hallitusten valtuutettujen joukosta sekä määrää heidän tehtävänsä luonteen ja kestoajan ja erityisesti osoittaa sen lautakunnan, jota kukin heistä johtaa.
30 artikla
1. Toimeenpaneva lautakunta koostuu kahdentoista sopimuspuolen hallituksen valtuutetuista, yksi kutakin sopimuspuolta kohti.
2. Toimeenpaneva lautakunta:
a) laatii luokituksen niistä inhimillisistä toiminnoista, joita näyttelyssä on tarkoitus esitellä, ja pitää sitä ajan tasalla;
b) tutkii jokaisen näyttelyä koskevan rekisteröintihakemuksen ja alistaa sen lausuntoineen yleiskokouksen hyväksyttäväksi;
c) huolehtii niistä tehtävistä, joita yleiskokous sille uskoo;
d) voi pyytää lausuntoa muilta lautakunnilta.
31 artikla
1. Tämän yleissopimuksen 28 artiklan määräysten mukaan nimitettävän pääsihteerin tulee olla jonkin sopimuspuolen kansalainen.
2. Pääsihteeri huolehtii toimiston juoksevien asioiden hoitamisesta yleiskokouksen ja toimeenpanevan lautakunnan ohjeiden mukaisesti. Hän laatii talousarvioluonnoksen, esittää tilit hyväksyttäviksi sekä alistaa yleiskokoukselle toimintaansa koskevat kertomukset. Hän edustaa toimistoa, erityisesti oikeudessa.
3. Yleiskokous määrää pääsihteerin muut tehtävät ja velvollisuudet sekä vahvistaa häntä koskevat ohjesäännöt.
32 artikla
Yleiskokous vahvistaa toimiston vuotuisen talousarvion 28 artiklan 3 kappaleessa tarkoitettujen ehtojen mukaisesti. Se pitää kirjaa toimiston rahavaroista, kaikenlaatuisista tuloista sekä edellisten tilivuosien ylijäämistä. Toimiston kulut rahoitetaan näillä varoilla sekä sopimuspuolten jäsenmaksulla niiden suoritettavaksi yleiskokouksen päätöksellä määrättyjen osuusmäärien mukaisesti.
33 artikla
1. Jokainen sopimuspuoli voi ehdottaa muutosta tähän yleissopimukseen. Ehdotuksen teksti ja sen perustelut on osoitettava pääsihteerille, joka saattaa ne mahdollisimman lyhyessä ajassa muiden sopimuspuolten tietoon.
2. Esitetty muutosehdotus merkitään sen yleiskokouksen varsinaisen tai ylimääräisen istunnon asialuetteloon, joka pidetään vähintään kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin pääsihteeri on toimittanut sen muille sopimuspuolille.
3. Ranskan Tasavallan hallituksen tulee saattaa jokainen yleiskokouksen hyväksymä muutosehdotus edellä olevassa kappaleessa ja 28 artiklassa tarkoitetuin ehdoin kaikkien sopimuspuolten hyväksyttäväksi. Se tulee voimaan kaikkien sopimuspuolten osalta sinä päivänä, jolloin neljä viidesosaa niistä on ilmoittanut Ranskan Tasavallan hallitukselle hyväksyvänsä sen. Kuitenkin edellä olevista määräyksistä poiketen jokainen muutosehdotus, joka koskee tätä kappaletta, tullisääntöjä koskevaa 16 artiklaa tai sanotussa artiklassa mainittua liitettä, tulee voimaan vasta sinä päivänä, jolloin kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet hyväksymisestään Ranskan Tasavallan hallitukselle.
4. Jokainen sopimuspuoli, joka haluaa tehdä varauman hyväksyessään muutoksen, ilmoittaa toimistolle varaumansa ehdoista. Yleiskokous ratkaisee, onko varauma hyväksyttävissä. Yleiskokouksen on puollettava sellaisia varaumia, joiden tarkoituksena on säilyttää näyttelyjä koskevat olosuhteet ennallaan ja hylättävä varaumat, jotka tähtäävät etuoikeutetun aseman saavuttamiseen. Jos varauma hyväksytään, sen esittänyt sopimuspuoli luetaan niiden sopimuspuolten joukkoon, jotka edellä mainittua neljän viidesosan enemmistöä laskettaessa otetaan lukuun muutoksen hyväksyvinä sopimuspuolina. Jos se hylätään, sen esittäneen sopimuspuolen on joko kieltäydyttävä hyväksymästä muutosta tai hyväksyttävä se varaumitta.
5. Muutoksen tullessa voimaan edellä olevan 3 kappaleen ehtojen mukaan, jokainen sopimuspuoli, joka on kieltäytynyt sitä hyväksymästä, voi halutessaan käyttää hyväkseen jäljempänä olevan 37 artiklan määräyksiä.
34 artikla
1. Kaikki tämän yleissopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevat kahden tai useamman sopimuspuolen väliset riidat, joita eivät tämän yleissopimuksen mukaan päätösvaltaiset toimielimet voi ratkaista, on ratkaistava riitapuolten välisillä neuvotteluilla.
2. Jolleivät neuvottelut johda sopimukseen lyhyessä ajassa, joku riitapuolista pyytää toimiston puheenjohtajaa nimittämään sovittelijan. Jollei sovittelija voi aikaansaada riitapuolten välistä sovitteluratkaisua, hänen tulee todeta ja määritellä puheenjohtajalle antamassaan kertomuksessa riidan luonne ja laajuus.
3. Kun erimielisyys on näin todettu, riita saatetaan välitysmenettelyyn. Tätä varten joku riitapuolista pyytää kahden kuukauden kuluessa kertomuksen tiedoksiannosta riitapuolille toimiston pääsihteeriltä välitysmenettelyä mainiten valitsemansa välitysmiehen. Toisen riitapuolen tai muiden riitapuolten on nimitettävä kahden kuukauden kuluessa oma välitysmiehensä. Jollei se tai jolleivät ne nimitä välitysmiestään, toinen tai jokin riitapuolista voi pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen puheenjohtajaa nimittämään välitysmiehen tai välitysmiehet.
Milloin useat riitapuolet ajavat samaa asiaa, niitä pidetään edellä olevan kappaleen määräyksiä sovellettaessa yhtenä ainoana riitapuolena. Epävarmoissa tapauksissa pääsihteerillä on ratkaisuvalta.
Välitysmiehet puolestaan valitsevat puheenjohtajansa. Jolleivät välitysmiehet pääse yksimielisyyteen valinnasta kahden kuukauden kuluessa, Kansainvälisen tuomioistuimen puheenjohtajan tulee suorittaa jonkin riitapuolen pyynnöstä valinta.
4. Välitysmiehet tekevät ratkaisunsa jäsentensä ääntenenemmistöllä, puheenjohtajan äänen ratkaistessa äänten mennessä tasan. Välitysmiesten ratkaisu sitoo kaikkia riitapuolia lopullisesti, eikä siihen voi hakea muutosta.
5. Jokainen valtio voi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai siihen liittyessään ilmoittaa, ettei se katso edellä olevien 3 ja 4 kappaleen määräysten olevan itseään sitovia. Nämä määräykset eivät ole muita sopimuspuolia sitovia niiden valtioiden osalta, jotka ovat tehneet tällaisen varauman.
6. Jokainen sopimuspuoli, joka on tehnyt edellä olevan kappaleen määräysten mukaisen varauman, voi milloin tahansa peruuttaa varaumansa tallettajahallitukselle osoitetulla ilmoituksella.
35 artikla
Tähän yleissopimukseen voi liittyä jokainen valtio, joka on Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen, tahi Yhdistyneisiin Kansakuntiin kuulumaton valtio, joka on Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön osapuoli, Yhdistyneiden Kansakuntien jonkin erityisjärjestön jäsen tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön jäsen, sekä jokainen muu valtio, jonka liittymishakemuksen toimiston yleiskokouksessa äänioikeutetut sopimuspuolet hyväksyvät kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä. Liittymiskirjat talletetaan Ranskan Tasavallan hallituksen huostaan ja ne tulevat voimaan niiden tallettamispäivänä.
36 artikla
Ranskan Tasavallan hallitus ilmoittaa tämän yleissopimuksen osapuolina olevien valtioiden hallituksille sekä Kansainväliselle näyttelytoimistolle:
a) muutosten voimaantulosta 33 artiklan mukaan;
b) liittymisistä 35 artiklan mukaan;
c) irtisanomisista 37 artiklan mukaan;
d) 34 artiklan 5 kappaleen mukaan tehdyistä varaumista;
e) yleissopimuksen voimassaolon mahdollisesta päättymisestä.
37 artikla
1. Jokainen sopimuspuoli voi irtisanoa tämän yleissopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Ranskan Tasavallan hallitukselle.
2. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua ilmoituksen vastaanottamispäivästä.
3. Tämä yleissopimus lakkaa olemasta voimassa, jos sopimuspuolten määrä on irtisanomisten johdosta vähentynyt seitsemää pienemmäksi.
Jollei sopimuspuolten välillä mahdollisesti tehtävistä toimiston lakkauttamista koskevista sopimuksista muuta johdu, pääsihteeri huolehtii lopputilitykseen liittyvistä kysymyksistä. Varat jaetaan sopimuspuolten kesken niiden tämän yleissopimuksen sopimuspuoliksi tulon jälkeen suorittamien jäsenmaksujen mukaisessa suhteessa. Mikäli lopputilitys on alijäämäinen, samat sopimuspuolet vastaavat veloista kuluvana varainhoitovuotena vahvistettujen jäsenmaksujen mukaisessa suhteessa.
Tehty Pariisissa 30 päivänä marraskuuta 1972.
Kansainvälisten näyttelyiden osanottajien toimesta tapahtuvaa tavaroiden maahantuontia koskevat TULLIMÄÄRÄYKSET
Liite Pariisissa 22 päivänä marraskuuta 1928 allekirjoitettuun sekä 10 päivänä toukokuuta 1948, 16 päivänä marraskuuta 1966 ja 30 päivänä marraskuuta 1972 tehdyillä pöytäkirjoilla muutettuun ja täydennettyyn, kansainvälisiä näyttelyitä koskevaan yleissopimukseen
1 artiklaMääritelmät
Tätä liitettä sovellettaessa tarkoitetaan:
a) "tuontiveroilla" tulleja ja kaikkia muita maahantuonnissa tai sen yhteydessä kannettavia veroja ja maksuja, samoin kuin kaikkia maahantuoduista tavaroista kannettavia sisäisiä veroja ja valmisteveroja, ei kuitenkaan maksuja ja kuluja, joiden määrä ei ylitä suoritetuista palveluksista veloitettavia likimääräisiä kustannuksia, ja jotka eivät muodosta epäsuoraa suojaa kotimaisille tuotteille tai merkitse tuonnin verottamista fiskaalisessa tarkoituksessa;
b) "väliaikaisella maahantuonnilla" tuontiveroitta, tuontikielloitta ja tuontirajoituksitta jälleenvientivelvoituksin tapahtuvaa väliaikaista maahantuontia.
2 artikla
Väliaikainen maahantuonti on myönnettävä:
a) näyttelyssä näytteille pantaviksi tai esiteltäviksi tarkoitetuille tavaroille;
b) näyttelyssä ulkomaisten tuotteiden näytteillepanon yhteydessä käytettäviksi tarkoitetuille tavaroille, joita ovat:
i) tavarat, jotka ovat tarpeen näytteillepantujen ulkomaisten koneiden tai laitteiden esittelemiseksi;
ii) rakennustarvikkeet, myös raaka-aineina, koristelu- ja sisustustarvikkeet sekä sähkölaitteet näyttelyn ulkomaisia paviljonkeja ja kojuja sekä ulkomaisen osanottajamaan osaston pääkomissaarille varattuja tiloja varten;
iii) näyttelytöitä varten tarvittavat työkalut, rakennustarvikkeet ja kuljetusvälineet;
iv) mainos- ja esittelyaineisto, joka on ilmeisesti näyttelyssä esiteltävien ulkomaisten tavaroiden mainostukseen tarkoitettu kuten esimerkiksi äänitaltiot, filmit ja heijastuskuvalevyt, sekä myös niiden käyttämiseksi tarvittavat laitteet;
c) varusteille, myös tulkinta- ja äänityslaitteille, sekä kasvatus-, tiede- tai kulttuurifilmeille, jotka on tarkoitettu käytettäviksi näyttelyn yhteydessä.
3 artikla
Tämän liitteen 2 artiklassa mainitut helpotukset myönnetään edellyttäen, että:
a) tavarat voidaan tunnistaa jälleenviennin yhteydessä;
b) osanottajamaan osaston pääkomissaari takaa, rahavakuutta asettamatta, tuontiverojen suorittamisen niiden tavaroiden osalta, joita ei ole jälleenviety määräajassa näyttelyn sulkemisen jälkeen; näytteillepanijoiden pyynnöstä voidaan hyväksyä muitakin kutsujavaltion lainsäädännön mukaisia vakuuksia (esimerkiksi 6 päivänä joulukuuta 1961 tulliyhteistyöneuvoston laatimassa yleissopimuksessa mainittu ATA-vihko);
c) väliaikaisen tuontimaan tulliviranomaiset katsovat, että tämän liitteen ehdot on täytetty.
4 artikla
Elleivät väliaikaisen tuontimaan kansalliset lait ja määräykset sitä salli, ei tavaroita, joille on myönnetty väliaikainen maahantuonti, saa, niin kauan kuin ne ovat tämän liitteen mukaisesti myönnettyjen helpotusten alaisina, lainata tai käyttää millään tavalla vuokraa tai korvasta vastaan eikä siirtää näyttelyn pitopaikalta. Ne on jälleenvietävä mahdollisimman pian ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua näyttelyn sulkemisen jälkeen. Tulliviranomaiset voivat pätevistä syistä pidentää tätä määräaikaa väliaikaisesti tuontimaan lakien ja määräysten sallimissa rajoissa.
5 artikla
a) Helposti pilaantuvien, pahasti vaurioituneiden ja vähäarvoisten tavaroiden jälleenvientiä ei, 4 artiklan mukaisesta jälleenvientivelvoituksesta huolimatta, ole vaadittava edellyttäen, että:
i) tavaroista suoritetaan säädetyt tuontiverot; tai
ii) tavarat luovutetaan kuluitta väliaikaiselle tuontivaltiolle; tai
iii) tavarat hävitetään virallisen valvonnan alaisina ja aiheuttamatta kustannuksia väliaikaiselle tuontivaltiolle sen mukaan mitä tulliviranomaiset päättävät.
Kuitenkaan jälleenvientivelvollisuus ei koske sellaisia tavaroita, joiden hävittäminen suoritetaan asianomaisen osaston pääkomissaarin pyynnöstä ja virallisen valvonnan alaisena aiheuttamatta kustannuksia väliaikaiselle tuontivaltiolle.
b) Väliaikaisesti maahantuotujen tavaroiden osalta voidaan menetellä muullakin tavalla kuin jälleenviemällä ne. Erityisesti ne voidaan laskea vapaaseen liikkeeseen tuontimaassa edellyttäen, että noudatetaan niitä ehtoja ja muodollisuuksia, joita väliaikaisessa tuontimaassa voimassa olevien lakien ja määräysten mukaan sovelletaan samanlaisiin suoraan ulkomailta tuotuihin tavaroihin.
6 artikla
Väliaikaisesti maahantuoduista tavaroista näyttelyn aikana näytteille pantujen koneiden tai laitteiden esittelyn yhteydessä saadut tuotteet ovat tämän liitteen 4 ja 5 artiklan määräysten alaisia ikään kuin ne olisi tuotu väliaikaisesti maahan, jollei 7 artiklan määräyksistä muuta johdu.
7 artikla
Tuontiveroja ei ole kannettava, tuontikieltoja ja -rajoituksia sovellettava eikä, milloin väliaikainen maahantuonti on myönnetty, jälleenvientiä vaadittava seuraavissa tapauksissa, mikäli tuontimaan tulliviranomaisten käsityksen mukaan tavaroiden kokonaisarvo ja määrä on kohtuullinen näyttelyn luonteen, kävijöiden määrän ja näytteillepanijan osallistumisen merkityksen huomioon ottaen:
a) pienet näytteet (lukuun ottamatta alkoholijuomia, tupakkaa ja polttoaineita), jotka edustavat näyttelyssä näytteille pantuja ulkomaisia tavaroita, myös elintarvike- ja juomanäytteet, jotka on tuotu maahan joko sellaisenaan tai valmistettu maahantuodusta irtotavarasta näyttelyn aikana, edellyttäen, että:
i) kysymyksessä ovat ilmaiseksi toimitetut ulkomaiset tuotteet, jotka jaetaan maksutta näyttelyssä vieraileville henkilöille näiden henkilökohtaista käyttöä tai kulutusta varten;
ii) kysymyksessä ovat tavarat, joita voidaan pitää yksikköarvoltaan vähäisinä ja selvästi mainosnäytteinä,
iii) kysymyksessä ovat kaupallisiin tarkoituksiin soveltumattomat tavarat, jotka ovat, mikäli mahdollista, pakatut pienintä vähittäismyyntipakkausta huomattavasti pienemmiksi eriksi,
iv) kysymyksessä ovat elintarvike- ja juomanäytteet, joita ei jaeta iii alakohdan tarkoittamissa pakkauksissa ja jotka kulutetaan näyttelyssä;
b) maahantuodut näytteet, jotka näyttelyn palkintolautakunnan jäsenet käyttävät tai kuluttavat arvostellessaan näytteille pantuja tavaroita edellyttäen, että esitetään osaston pääkomissaarin antama todistus, jossa mainitaan tällaisessa arvostelutilaisuudessa kulutettujen tavaroiden laji ja määrä;
c) tavarat, jotka tuodaan maahan yksinomaan esittelyä varten tai näyttelyssä näytteillä olevan ulkomaisen koneen tai laitteen toiminnan esittelyä varten ja jotka kulutetaan tai hävitetään tällaisen esittelyn aikana;
d) kuvitetut tai kuvittamattomat painotuotteet, luettelot, esittelyvihkot, hintaluettelot, julisteet, kalenterit ja kehystämättömät valokuvat, jotka ilmeisesti ovat näyttelyssä näytteille pantujen ulkomaisten tavaroiden mainosaineistoa, edellyttäen, että kysymyksessä ovat ilmaiseksi toimitetut ulkomaiset tuotteet, joita käytetään ainoastaan ilmaiseen jakeluun näyttelyssä vierailevalle yleisölle.
8 artikla
Tuontiveroa ei ole kannettava, tuontikieltoja ja -rajoituksia sovellettava eikä, milloin väliaikainen maahantuonti on myönnetty, jälleenvientiä vaadittava seuraavissa tapauksissa:
a) tuotteet, jotka on tuotu maahan ja käytetään näyttelyn ulkomaisten esittelytilojen rakentamiseen, kalustamiseen, koristeluun tai elävöittämiseen tai niiden ympäristöä varten (maalit, lakat, seinäpaperit, suihkenesteet, ilotulitustarvikkeet, siemenet tai kasvit jne.) , joita ei voida käyttää muuhun tarkoitukseen sen jälkeen;
b) kuvitetut tai kuvittamattomat luettelot, esitteet, julisteet ja muut viralliset painotuotteet, jotka näyttelyyn osallistuvat maat ovat julkaisseet;
c) kaavat, piirustukset, arkistot, lomakkeet ja muut asiakirjat, joita käytetään sellaisinaan näyttelyssä.
9 artikla
a) Näyttelyssä näytteille pantavien tai käytettävien tai näytteillä olleiden tai käytettyjen tavaroiden tullitarkastus sekä tuonti- ja jälleenvientiselvitys on suoritettava, mikäli mahdollista ja tarkoituksenmukaista, näyttelyn pitopaikalla.
b) Jokaisen sopimuspuolen on pyrittävä, milloin katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi näyttelyn tärkeyden ja laajuuden huomioon ottaen, järjestämään tullitoimipaikka kohtuulliseksi ajaksi alueellaan järjestetyn näyttelyn tiloihin.
c) Väliaikaisesti maahan tuodut tavarat voidaan jälleenviedä yhtenä tai useampana eränä ja minkä tahansa tällaisia toimenpiteitä varten valtuutetun tullitoimipaikan kautta eikä sellaista jälleenvientiä tule rajoittaa tuontitullitoimipaikan kautta tapahtuvaksi, paitsi milloin maahantuoja, hyötyäkseen yksinkertaistetusta menettelystä, sitoutuu jälleenviemään tavaransa tuontitullitoimipaikan kautta.
10 artikla
Edellä olevat määräykset eivät estä soveltamasta:
a) suurempia helpotuksia, joita jotkin sopimuspuolet myöntävät tai tulevat myöntämään joko yksipuolisten myönnytysten tai kahden- tai monenvälisten sopimusten nojalla;
b) muita kuin tulliin liittyviä näyttelyiden järjestämistä koskevia kansallisia tai sopimusperäisiä määräyksiä;
c) kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti annettuja siveellisyyteen tai yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen, yleiseen terveydenhoitoon tai eläin- tai kasvitautien torjuntaan perustuvia tai patenttien, tavaramerkkien taikka tekijän- tai jäljentämisoikeuksien suojelua koskevia kieltoja tai rajoituksia.
11 artikla
Tätä liitettä sovellettaessa tulli- tai talousliiton muodostavien sopimusmaiden alueet voidaan katsoa yhdeksi ainoaksi alueeksi.