54/1979

1 artikla

Ellei tässä artiklassa toisin määrätä, tätä yleissopimusta sovelletaan jokaiseen julkisen yhteisön tai yksityisen omistamaan mertakulkevaan alukseen, jota ansiotarkoituksessa käytetään lastin tai matkustajien kuljetukseen tai muuhun kaupalliseen tarkoitukseen.

2. Kansallisessa lainsäädännössä on määriteltävä, milloin alusta on pidettävä mertakulkevana aluksena tämän yleissopimuksen merkityksessä.

3. Tätä yleissopimusta sovelletaan mertakulkeviin hinaajiin.

4. Tätä yleissopimusta ei sovelleta:

a) aluksiin, jotka pääasiallisesti kulkevat purjein, siihen katsomatta, onko niissä apukoneistoa vai ei;

b) aluksiin, joita käytetään kalastukseen, valaanpyyntiin tai niihin verrattavaan toimintaan;

c) pieniin aluksiin tai esimerkiksi öljynporaustorneihin ja -alustoihin, silloin kun niitä ei käytetä merenkulkuun; kuultuaan edustavimpia laivanvarustajain ja merenkulkijain järjestöjä kunkin maan asianomaisen viranomaisen tulee päättää, mitä aluksia tämä määräys koskee.

5. Minkään tämän yleissopimuksen määräyksen ei ole katsottava laajentavan tämän yleissopimuksen liitteessä lueteltujen yleissopimusten tai niiden sisältämien määräysten soveltamisalaa.

2 artikla

Kukin tämän yleissopimuksen ratifioiva jäsenvaltio sitoutuu:

a) luomaan sellaisen lainsäädännön, jossa määritellään sen alueella rekisteröidyille aluksille:

i) ihmishengen turvaamista aluksessa tarkoittavat turvallisuusvaatimukset, kelpoisuutta, työaikaa ja miehitystä koskevat vaatimukset mukaan lukien;

ii) asianmukainen sosiaaliturvajärjestelmä;

iii)työolosuhteet ja aluksessa asumiseen liittyvät järjestelyt, sikäli kuin niitä jäsenvaltion mielestä ei ole määritelty työehtosopimuksessa tai määrätty asianomaisten tuomioistuinten toimesta yhtä sitoviksi asianomaisiin laivanvarustajiin ja merenkulkijoihin nähden;

sekä varmistumaan Siitä, että mainitun lainsäädännön määräykset ovat oleellisilta osiltaan samanmerkityksiset tämän yleissopimuksen liitteessä mainittujen yleissopimusten tai yleissopimusten artiklojen kanssa, mikäli jäsenvaltio ei ole muulla tavoin velvollinen panemaan täytäntöön kyseisiä yleissopimuksia;

b) tehokkaasti käyttämään toimivaltaansa tai harjoittamaan valvontaa alueellaan rekisteröityihin aluksiin mitä tulee:

i) kansallisessa lainsäädännössä määrättyihin turvallisuusvaatimuksiin, kelpoisuutta, työaikaa ja miehitystä koskevat vaatimukset mukaan lukien;

ii) kansallisessa lainsäädännössä määrätyn sosiaaliturvajärjestelmän toteuttamiseen;

iii) työolosuhteisiin ja aluksessa asumiseen liittyviin järjestelyihin, jotka on määrätty kansallisessa lainsäädännössä tai määritelty asianomaisten tuomioistuinten toimesta yhtä sitoviksi asianomaisiin laivanvarustajiin ja merenkulkijoihin nähden;

c) varmistumaan siitä, että laivanvarustajat tai laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöt, jotka on muodostettu ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan sopimuksen, 1948, ja järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista koskevan sopimuksen, 1949, perusperiaatteiden mukaisesti, sopivat aluksen työolosuhteiden ja asumiseen liittyvien järjestelyjen tehokkaasta valvonnasta silloin, kun jäsenvaltiolla ei ole todellista toimivaltaa asiassa;

d) varmistamaan, että:

i) on olemassa asianmukaiset menettelyt, jotka alistetaan asianomaisen viranomaisen yleiseen valvontaan, kun mainittu viranomainen sekä laivanvarustajien ja merenkulkijoiden edustavat järjestöt ovat tarvittaessa neuvotelleet asiasta kolmikantatasolla, merenkulkijoiden palvelukseen ottamiseksi jäsenvaltion alueella rekisteröityihin aluksiin ja tässä yhteydessä ilmenevien valitusten selvittämiseksi;

ii) on olemassa asianmukaiset menettelyt, jotka alistetaan asianomaisen viranomaisen yleiseen valvontaan, kun mainittu viranomainen sekä laivanvarustajien ja merenkulkijoiden edustavat järjestöt ovat tarvittaessa neuvotelleet asiasta kolmikantatasolla, jokaisen sellaisen valituksen selvittämiseksi, joka tehdään siinä yhteydessä ja mikäli mahdollista sinä aikana kun kyseisen jäsenvaltion kansalaisuuden omaavia merenkulkijoita otetaan jäsenvaltion alueella palvelukseen vieraassa maassa rekisteröityyn alukseen; ja että kyseisen jäsenvaltion asianomainen viranomainen ilmoittaa välittömästi tällaisesta valituksesta sekä jokaisesta sellaisesta valituksesta, joka tehdään siinä yhteydessä ja mikäli mahdollista sinä aikana kun ulkomaalaisia merenkulkijoita otetaan kyseisen jäsenvaltion alueella palvelukseen vieraassa maassa rekisteröityyn alukseen, aluksen rekisteröintimaan asianomaiselle viranomaiselle toimittaen asiaa koskevan jäljennöksen Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle;

e) varmistamaan, että sen alueella rekisteröidyissä aluksissa työskentelevillä merenkulkijoilla on asianmukainen ammattipätevyys tai koulutus niiden tehtävien hoitamiseen, joihin heidät otetaan, ottaen myös huomioon merenkulkijoiden ammattikoulutusta koskevan suosituksen, 1970;

f) varmistumaan tarkastusten avulla tai muulla tavoin siitä, että sen alueella rekisteröidyissä aluksissa noudatetaan sen ratifioimia, voimassa olevia kansainvälisiä työtä koskevia yleissopimuksia ja tämän artiklan a) kohdassa tarkoitettua lainsäädäntöä sekä, milloin se on kansallisen lainsäädännön perusteella asianmukaista, työehtosopimuksia;

g) toimittamaan virallisen tutkimuksen kaikista sen alueella rekisteröityjä aluksia koskevista vakavista merionnettomuuksista, erityisesti sellaisista, joissa on tapahtunut loukkaantumisia ja/tai ihmishengen menetyksiä, ja yleensä julkistamaan tutkimuksia koskevat loppuraportit.

3 artikla

Kunkin tämän yleissopimuksen ratifioineen jäsenvaltion tulee mahdollisuuksien mukaan jakaa kansalaisilleen tietoja niistä pulmista, joita saattaa syntyä näiden ottaessa toimen aluksella, joka on rekisteröity maassa, joka ei ole ratifioinut tätä yleissopimusta. Tietojen jakamista on harjoitettava siihen asti, kunnes jäsenvaltio on varmistunut siitä, että tässä yleissopimuksessa määrättyjä vähimmäisvaatimuksia vastaavia vaatimuksia noudatetaan. Toimenpiteet, joihin yleissopimuksen ratifioiva valtio tässä tarkoituksessa ryhtyy, eivät saa olla ristiriidassa työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa, joka määritellään sopimuksissa, joiden sopimuspuolia kyseiset kaksi valtiota mahdollisesti ovat.

4 artikla

1. Jos tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, jonka sataman alus poikkeaa säännönmukaisella reitillään tai toiminnallisten syiden tähden, vastaanottaa valituksen tai saa näytön siitä, ettei kyseinen alus, yleissopimuksen tultua voimaan, ole tämän yleissopimuksen vaatimusten mukainen, se voi lähettää aluksen rekisteröintimaan hallitukselle selonteon toimittaen samalla siitä jäljennöksen Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle sekä ryhtyä toimenpiteisiin turvallisuutta tai terveyttä aluksella selvästi vaarantavien olosuhteiden korjaamiseksi.

2. Tällaisiin toimenpiteisiin ryhtyessään jäsenvaltion tulee heti tehdä ilmoitus asiasta lippuvaltion lähimmälle merenkulku-, konsuli- tai diplomaattiedustajalle ja pyytää tätä olemaan läsnä, mikäli mahdollista. Jäsenvaltion ei pidä syyttä pidättää tai viivyttää alusta.

3. Tässä artiklassa tarkoitetaan "valituksella" tietoa, jonka on esittänyt laivaväkeen kuuluva henkilö, ammatillinen yhteisö, yhdistys tai ammattiyhdistys tai yleensä kuka tahansa aluksen turvallisuudesta, aluksen miehistön turvallisuutta ja terveyttä uhkaavat vaarat mukaan lukien, kiinnostunut henkilö.

5 artikla

1. Tämän yleissopimuksen voivat ratifioida jäsenvaltiot, jotka:

a) ovat sopimuspuolina ihmishengen turvallisuutta merellä koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, 1960, tai ihmishengen turvallisuutta merellä koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, 1974, tai muussa nämä yleissopimukset mahdollisesti myöhemmin muuttavassa yleissopimuksessa;

b) ovat sopimuspuolina kansainvälisessä lastiviivayleissopimuksessa, 1966, tai tämän yleissopimuksen mahdollisesti myöhemmin muuttavassa yleissopimuksessa;

c) ovat sopimuspuolina tai ovat panneet täytäntöön alusten yhteentörmäyksen estämistä merellä koskevat kansainväliset määräykset, 1960, tai yleissopimuksen, joka koskee alusten yhteentörmäyksen estämistä merellä koskevia kansainvälisiä määräyksiä, 1972, tai muun nämä kansainväliset asiakirjat mahdollisesti myöhemmin muuttavan yleissopimuksen.

2. Tämän yleissopimuksen voi myös ratifioida kuka tahansa jäsenvaltio, joka ratifioinnin yhteydessä sitoutuu täyttämään tämän artiklan 1 momentissa ratifioinnin ehdoksi asetetut vaatimukset, joita se ei ole aikaisemmin täyttänyt.

3. Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

6 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona vähintään kymmenen jäsenvaltion, joiden yhteisosuus maailman kauppalaivaston bruttorekisteritonnistosta on 25 prosenttia, ratifioinnit on rekisteröity.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.

7 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

8 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Kun 6 artiklan 2 momentissa määrätyt edellytykset ovat toteutuneet, pääjohtajan tulee kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

9 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille .täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

10 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

11 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin:

a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 7 artiklan määräyksistä riippumatta uuden muutetun yleissopimuksen tullessa voimaan;

b) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

12 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.