10/1979

Genevessä 7 päivänä lokakuuta 1977 tehty vuoden 1977 kansainvälinen sokerisopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 22 päivänä joulukuuta 1978 annetulla lailla (97/79) ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut niin ikään 22 päivänä joulukuuta 1978 ja jota koskeva ratifioimiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan 29 päivänä joulukuuta 1978, on voimassa viimeksi mainitusta päivästä niin kuin siitä on sovittu.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan sokerilla samaa kuin 1 momentissa mainitussa sokerisopimuksessa.

Ihmisravinnoksi käytettävän juurikas- ja ruokosokerin sekä niistä valmistettujen tuotteiden maahantuonnin ja jälleenviennin yhteydessä on suoritettava sopimuksessa määrätty varastojen rahoittamisrahaston maksuosuus. Tulliviranomainen antaa tällöin maahantuonnin ja maastaviennin yhteydessä maksuosuustodistuksen, johon kiinnitetään maksuosuutta vastaava määrä sokerimerkkejä. Jos maksuosuus on jo suoritettu, maksuosuustodistukseen kiinnitetään lähetystä vastaava määrä maksuvapautusmerkkejä.

Sokerimerkkien välittäjänä ja myyjänä Suomessa toimii Postipankki.

Sopimukseen kuulumattomasta maasta peräisin olevan sokerin maahantuonnissa on lisäksi noudatettava, mitä sopimuksessa on määrätty tuonnin rajoittamisesta tällaisessa tapauksessa.

Edellä 2 §:ssä tarkoitettua varastojen rahoittamisrahaston maksuosuutta ei kanneta, milloin:

1) sokerilähetyksen paino on enintään yksi tonni;

2) sokeri tuodaan tai viedään välittömästi kulutettavaksi ulkomaanliikenteessä olevassa kulkuneuvossa;

3) sopimukseen kuulumattomasta maasta peräisin oleva sokeri jalostetaan ja jälleenviedään sopimukseen kuulumattomaan toiseen maahan;

4) sokerilähetys on kauttakulkukuljetuksessa; tai

5) sokeri viedään sopimuksen IV liitteessä mainittuun maahan.

Tarkempia määräyksiä ja ohjeita tämän asetuksen soveltamisesta antaa tullihallitus.

1 artiklaPäämäärät

Tämän kansainvälisen sokerisopimuksen (jäljempänä tämä sopimus) päämäärät ovat Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin (jäljempänä UNCTAD) neljännessä kokouksessa hyväksytyn päätöslauselma 93:n (IV) mukaisesti seuraavat:

a) kansainvälisen sokerikaupan määrän lisääminen erityisesti kehittyvien viejämaiden vientitulojen kartuttamiseksi;

b) vakaiden olosuhteiden aikaansaaminen kansainvälisessä sokerikaupassa, mukaan luettuna liiallisten hintavaihtelujen välttäminen, hintatasoilla, jotka olisivat tuottajille kannattavia ja oikeudenmukaisia sekä kuluttajille kohtuudenmukaisia ja joissa otettaisiin huomioon muun muassa inflaation ja deflaation vaikutus; valuuttakurssien vaihtelut; sokerin sekä vaihtoehtoisten makeutteiden hintojen, kulutuksen, tuotannon, kaupan ja varastojen kehityssuunta; sekä maailman taloudellisen tilanteen tai valuuttajärjestelmän muutosten vaikutus sokerin hintoihin;

c) sokerin riittävän tarjonnan takaaminen tuojamaiden tarpeiden kattamiseksi oikeudenmukaisin ja kohtuullisin hinnoin;

d) sokerin kulutuksen lisääminen ja erityisesti kulutusta lisäävien toimenpiteiden edistäminen maissa, joissa kulutus henkilöä kohden on alhainen;

e) sokerin tarjonnan ja kysynnän välisen tasapainon edistäminen laajenevan kansainvälisen sokerikaupan piirissä;

f) eri maiden sokerin markkinointipolitiikan yhdenmukaistaminen ja markkinajärjestelyjen helpottaminen;

g) kehitysmaiden sokerin riittävän osuuden ja lisääntyvän pääsyn aikaansaaminen kehittyneiden maiden markkinoille;

h) sokerivastikkeiden, mukaan lukien syklamaattien ja muiden keinotekoisten makeutteiden kaikissa muodoissa tapahtuvan käytön kehittymisen tarkka seuraaminen; sekä

i) kansainvälisen yhteistyön edistäminen sokeria koskevissa asioissa.

2 artiklaMääritelmät

Tässä sopimuksessa:

1) "järjestö" tarkoittaa 3 artiklan mukaista Kansainvälistä sokerijärjestöä;

2) "neuvosto" tarkoittaa 3 artiklan mukaista kansainvälistä sokerineuvostoa;

3) "jäsenmaa" tarkoittaa

a) muuta kuin sellaista tämän sopimuksen osapuolta, jonka osalta on tehty 77 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukainen voimassa oleva ilmoitus;

b) aluetta tai alueryhmää, jonka osalta on tehty 77 artiklan 3 kappaleen mukainen ilmoitus;

4) "viejäjäsenmaa" tarkoittaa viejämaata tai -aluetta, joka on merkitty tämän sopimuksen V liitteeseen viejäjäsenmaaksi ja josta tulee järjestön jäsenmaa, taikka liitteessä mainitsematonta maata tai aluetta, jolle on annettu viejäjäsenmaan asema sen liittyessä tähän sopimukseen tahi 6 artiklan määräyksiä noudattaen;

5) "tuojajäsenmaa" tarkoittaa tuojamaata, joka on merkitty tämän sopimuksen V liitteeseen tuojajäsenmaaksi ja josta tulee järjestön jäsenmaa, taikka liitteessä mainitsematonta maata, jolle on annettu tuojajäsenmaan asema sen liittyessä tähän sopimukseen tahi 6 artiklan määräyksiä noudattaen;

6) "rahasto" tarkoittaa 49 artiklan mukaisesti perustettua varastojen rahoittamisrahastoa;

7) "määräenemmistö" tarkoittaa ääntenenemmistöä, johon vaaditaan vähintään kaksi kolmasosaa läsnä olevien ja äänestykseen osallistuvien viejäjäsenmaiden antamista äänistä sekä vähintaan kaksi kolmasosaa läsnä olevien ja äänestykseen osallistuvien tuojajäsenmaiden antamista äänistä, kuitenkin sillä ehdolla, että nämä äänet ovat läsnä olevista ja äänestykseen osallistuvista jäsenmaista vähintään puolen antamia;

8) "jaettu yksinkertainen ääntenenemmistö" tarkoittaa ääntenenemmistöä, johon vaaditaan enemmän kuin puolet läsnä olevien ja äänestykseen osallistuvien viejäjäsenmaiden antamasta kokonaisäänimäärästä sekä enemmän kuin puolet läsnä olevien ja äänestykseen osallistuvien tuojajäsenmaiden antamasta kokonaisäänimäärästä kuitenkin sillä ehdolla, että nämä äänet ovat molempiin luokkiin kuuluvista läsnä olevista ja äänestykseen osallistuvista jäsenmaista vähintään puolen antamia;

9) "varainhoitovuosi" tarkoittaa kiintiövuotta;

10) "kiintiövuosi" tarkoittaa ajanjaksoa 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta;

11) "tonni" tarkoittaa 1000 kilogramman metristä tonnia ja "naula" avoirdupoisnaulaa eli 453,592 grammaa. Tässä sopimuksessa mainitut sokerimäärät määritellään nettopainon raaka-arvona. (Jonkin sokerimäärän raaka-arvo tarkoittaa sen vastinetta määriteltynä raakasokerina, jonka polarisaatioarvo on 96 astetta);

12) "sokeri" tarkoittaa sokeria kaikissa sen tunnistetuissa sokeriruo'osta tai sokerijuurikkaasta valmistetuissa kaupallisissa muodoissa, mukaan luettuina syötävät ja siirapintyyppiset melassit, siirapit sekä kaikki muut nestesokerin muodot, joita käytetään ihmisravinnoksi, kuitenkin niin, että

a) "sokeri" edellä olevan mukaisesti määriteltynä ei tarkoita melasseja eikä alkeellisia menetelmiä käyttäen valmistettuja linkoamattoman sokerin alhaisia laatuja eikä, tämän sopimuksen mukaisen vientimäärän vahvistamiseksi, muuhun käyttöön kuin elintarvikkeena ihmisravinnoksi tarkoitettua sokeria. Neuvosto vahvistaa ne ehdot, joiden nojalla sokerin katsotaan olevan tarkoitettu muuhun käyttöön kuin elintarvikkeena ihmisravinnoksi;

b) jos neuvosto katsoo, että sokeriseosten lisääntyvä käyttö muodostaa uhan tämän sopimuksen päämäärille, nämä sekoitteet on katsottava sokeriksi niiden sokeripitoisuuden osalta. Sokeriseosten viennin määrän lisäys, joka ylittää ennen tämän sopimuksen voimaantuloa tapahtuneen viennin, on sokerisisältönsä osalta vähennettävä asianomaisen viejäjäsenmaan voimassa olevasta kiintiöstä tai vientioikeudesta;

13) "vapaat markkinat" tarkoittavat maailmanmarkkinoiden kokonaisnettotuontia lukuun ottamatta tuontia, joka on seurausta tämän sopimuksen IX luvussa tarkoitettujen erityisjärjestelyjen soveltamisesta;

14) "nettotuonti" tarkoittaa sokerin kokonaistuontia vähennettynä sokerin kokonaisviennillä;

15) "nettovienti" tarkoittaa sokerin kokonaisvientiä vähennettynä sokerin kokonaistuonnilla, lukuun ottamatta laivamuonitukseen tarkoitettua sokeria kotimaan satamissa oleviin laivoihin;

16) "perusvientimäärä" tarkoittaa 34 artiklan mukaisesti vahvistettua määrää;

17) "maailmanlaajuinen kiintiö" tarkoittaa 40 artiklan 2 kappaleessa tarkemmin mainittua määrää, jota voidaan tarkistaa 44 artiklan määräysten mukaisesti;

18) "voimassa oleva kiintiö" tarkoittaa sokerimäärää, jonka jäsenmaa saa viedä vapaille markkinoille yli sen oman, tältä alueelta tapahtuvan kokonaistuonnin asianomaisena kiintiövuonna ja joka voidaan tämän sopimuksen mukaisesti vahvistaa ja mukauttaa;

19) "sentti" tai "sentit" tarkoittavat Yhdysvaltain senttiä tai senttejä;

20) "päivän hinta" tarkoittaa 61 artiklan 1 kappaleen määräysten mukaisesti laskettua hintaa;

21) "vallitseva hinta" jonakin markkinapäivänä on sitä välittömästi edeltäneen viidentoista peräkkäisen markkinapäivän pituisen ajanjakson keskimääräinen päivän hinta; vallitsevan hinnan suhde jokaiseen erityiseen hintatasoon on 61 artiklan 2 kappaleessa olevan määrittelyn mukainen;

22) "voimaantulo" tarkoittaa päivämäärää, jolloin tämä sopimus tulee voimaan joko väliaikaisesti taikka lopullisesti 75 artiklan mukaisesti

23) jokaisen tässä sopimuksessa olevan maininnan Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1977 sokerikonferenssiin kutsutusta hallituksesta on katsottava tarkoittavan myös Euroopan talousyhteisöä (jäljempänä EEC); tämän mukaisesti jokainen tässä sopimuksessa oleva maininta "sopimuksen allekirjoittamisesta" tahi "hallituksen suorittamasta ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisesta" tarkoittaa EEC:n osalta myös sen asianomaisten viranomaisten EEC: n puolesta tapahtuvaa allekirjoittamista sekä EEC:n sisäisen menettelyn edellyttämän asiakirjan tallettamista kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi;

24) "kehittyvät viejäjäsenmaat" ja "kehittyvät tuojajäsenmaat" tarkoittavat niitä maita, jotka ovat sellaisiksi mainitut III liitteessä.

3 artiklaKansainvälisen sokerijärjestön toiminnan jatkuvuus, päämaja ja rakenne

1. Kansainvälinen sokerijärjestö, joka on perustettu vuoden 1968 kansainvälisellä sokerisopimuksella ja jonka jatkuvuus on ylläpidetty vuoden 1973 kansainvälisellä sokerisopimuksella, jatkaa toimintaansa tämän sopimuksen toiminnan valvomiseksi ja soveltamiseksi. Järjestön jäsenistö, toimivalta ja tehtävät käyvät ilmi tästä sopimuksesta.

2. Järjestön päämaja sijaitsee Lontoossa, ellei neuvosto määräenemmistöllä toisin päätä.

3. Järjestön toiminnasta huolehtivat kansainvälinen sokerineuvosto, sen hallintokomitea, hallintojohtaja ja henkilökunta sekä varastojen rahoitusrahasto samoin kuin muut tässä sopimuksessa tarkoitetut toimielimet.

4 artiklaJärjestön jäsenistö

1. Jokainen sopimuspuoli on järjestön yksi jäsenmaa, ellei tämän artiklan 2 tai 3 kappaleessa toisin määrätä.

2. a) Kun sopimuspuoli tekee 77 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaisen ilmoituksen mainiten, että tämä sopimus tulee ulottaa kehitysalueelle tai -alueille, jotka haluavat tulla tämän sopimuksen osapuoliksi, tulee kysymykseen, asianomaisten nimenomaisella suostumuksella ja hyväksymisellä, joko:

(i) sanotun sopimuspuolen ja kyseisten alueiden yhteisjäsenyys; tai

(ii) kun sanottu sopimuspuoli on tehnyt 77 artiklan 3 kappaleen mukaisen ilmoituksen, erillisjäsenyys, yksinään, kaikki yhdessä tai ryhmittäin niiden alueiden osalta, jotka yksinään muodostaisivat viejäjäsenmaan, sekä erillisjäsenyys niiden alueiden osalta, jotka yksinään muodostaisivat tuojajäsenmaan.

b) Kun sopimuspuoli tekee 77 artiklan 1 kappaleen b kohdan ja 3 kappaleen mukaisen ilmoituksen, tulee kysymykseen erillisjäsenyys, -kuten tämän kappaleen a kohdan ii alakohdassa on mainittu.

3. Sopimuspuoli, joka on tehnyt 77 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaisen ilmoituksen eikä ole peruuttanut tätä ilmoitusta, lakkaa olemasta järjestön jäsenmaa.

5 artiklaErioikeudet ja vapaudet

1. Järjestö on oikeushenkilö, joka on erityisesti kelpoinen tekemään sopimuksia, hankkimaan ja hallitsemaan irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä ajamaan kannetta tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa.

2. Järjestön aseman erioikeudet ja vapaudet Yhdistyneen Kuningaskunnan alueella määrittelee edelleen Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan sekä Kansainvälisen sokerijärjestön välinen Lontoossa 29 päivänä toukokuuta 1969 allekirjoitettu päämajasopimus.

3. Jos järjestön sijaintipaikka siirtyy maahan, joka on järjestön jäsenmaa, tämän jäsenmaan on tehtävä mahdollisimman pian järjestön kanssa neuvoston hyväksymisen vaativa sopimus, joka koskee järjestön, sen hallintojohtajan, henkilökunnan, asiantuntijoiden ja jäsenmaiden edustajien asemaa, erioikeuksia ja vapauksia näiden hoitaessa tässä maassa tehtäviään.

4. Ellei tämän artiklan 3 kappaleessa mainitulla sopimuksella ole toimeenpantu muita verojärjestelyjä, ja tämän sopimuksen valmistumiseen saakka, uuden isäntäjäsenmaan tulee:

a) myöntää järjestön työntekijöilleen maksamille palkoille verottomuus, kuitenkin niin, että sellaisten vapautusten ei tarvitse ulottua sen omiin kansalaisiin; sekä

b) myöntää järjestön varoille, tuloille ja muulle omaisuudelle verottomuus.

5. Jos järjestön sijaintipaikka siirtyy maahan, joka ei ole järjestön jäsenmaa, neuvoston tulee ennen muuttoa saada tämän maan hallitukselta kirjallinen vakuutus siitä, että

a) se tulee tekemään järjestön kanssa tämän artiklan 3 kappaleessa mainitun sopimuksen mahdollisimman pian; ja

b) siihen saakka kunnes tällainen sopimus on tehty, se myöntää tämän artiklan 4 kappaleessa edellytetyt vapautukset.

6. Neuvosto pyrkii solmimaan tämän artiklan 3 kappaleessa mainitun sopimuksen sen maan hallituksen kanssa, mihin järjestön sijaintipaikka on tarkoitus muuttaa, ennen sijaintipaikan siirtämistä.

6 artiklaAseman muutos

Jäsenmaa voi muuttaa jäsenmaaluokkaansa sellaisilla edellytyksillä ja ehdoilla, jotka neuvosto vahvistaa yhteistyössä asianomaisen jäsenmaan kanssa. Siinä tapauksessa, että tuojajäsenmaa siirtyy viejäjäsenmaaluokkaan, neuvosto niin ikään määrää määräenemmistöllä tämän jäsenmaan perusvientimäärän tai vientioikeuden, joka tulee merkitä I liitteeseen tai vastaavasti II liitteeseen.

7 artiklaKansainvälisen sokerineuvoston koostumus

1. Järjestön ylin toimielin on kansainvälinen sokerineuvosto, johon kuuluvat kaikki järjestön jäsenmaat.

2. Jokaista jäsenmaata edustaa yksi edustaja sekä jäsenmaan halutessa yksi tai useampi varamies. Jäsenmaa voi edustajalleen tai varamiehelleen valita myös yhden tai useamman neuvonantajan.

8 artiklaNeuvoston valtuudet ja tehtävät

1. Neuvoston tulee käyttää kaikkia niitä valtuuksia ja hoitaa kaikkia niitä tehtäviä, taikka järjestää valtuuksien ja tehtävien hoitaminen, jotka ovat tarpeellisia tämän sopimuksen nimenomaisten määräysten toteuttamiseksi.

2. Neuvoston tulee määräenemmistöllä hyväksyä tämän sopimuksen toteuttamiseksi tarvittavat, tämän sopimuksen kanssa sopusoinnussa olevat säännöt ja ohjeet, mukaan lukien neuvoston omat, sen komiteoiden ja rahaston ohjesäännöt sekä järjestön taloudelliset ja sen henkilökuntaa koskevat määräykset. Neuvosto voi ohjesäännöissään määrätä menettelytavasta, jolla se voi ratkaista tietyt kysymykset kokoontumatta.

3. Neuvoston tulee huolehtia tähän sopimukseen perustuvien tehtävien suorittamiseksi tarvittavasta ja muustakin tarkoituksenmukaiseksi katsomastaan kirjanpidosta.

4. Neuvoston tulee julkaista vuosikertomus sekä muita tarpeellisiksi katsomiaan tiedonantoja.

9 artiklaNeuvoston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja

1. Neuvoston tulee valita jokaiseksi kiintiövuodeksi valtuuskuntien piiristä puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, jotka eivät ole järjestön palkkaamia.

2. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja tulee valita, toinen tuojajäsenmaiden ja toinen viejäjäsenmaiden valtuuskuntien piiristä. Näiden tehtävien on yleensä kuuluttava vuorotellen kunakin kiintiövuonna molemmille näistä kahdesta eri jäsenmaaluokasta, edellyttäen kuitenkin, ettei tämä sääntö estä puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan taikka molempien uudelleen valintaa erityisistä syistä neuvoston määräenemmistöllä niin päättäessä. Mikäli jompikumpi toimenhaltija valitaan uudelleen, on tämän kappaleen ensimmäisessä virkkeessä ilmaistua sääntöä edelleen noudatettava.

3. Sekä puheenjohtajan että varapuheenjohtajan tilapäisen esteen taikka molempien pysyvän esteen vuoksi voi neuvosto valtuuskuntien piiristä valita tilapäiset taikka vastaavasti pysyvät uudet toimenhaltijat, ottaen huomioon tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun vaihtuvan edustuksen periaatteen.

4. Puheenjohtaja tai muu toimenhaltija, joka johtaa puhetta neuvoston kokouksissa, ei saa äänestää. Hän voi kuitenkin valita toisen henkilön käyttämään edustamansa jäsenmaan äänioikeutta.

10 artiklaNeuvoston istunnot

1. Yleensä neuvosto pitää yhden sääntömääräisen kokouksen kiintiövuoden molempien vuosipuoliskojen aikana.

2. Sen lisäksi, että neuvosto kokoontuu tämän sopimuksen erikseen tarkoittamissa muissa olosuhteissa, se kokoontuu myös ylimääräiseen kokoukseen sen itsensä niin päättäessä tai milloin kokoontumista pyytävät:

a) mitkä tahansa viisi jäsenmaata;

b) vähintään 250 ääntä edustavat jäsenmaat;

c) hallintokomitea; tai

d) hintatarkastuskomitea.

3. Kokouksista on ilmoitettava jäsenmaille vähintään 30 kalenteripäivää ennen kutakin istuntoa, paitsi hätätilanteessa, jolloin sellainen ilmoitus on tehtävä vähintään 10 kalenteripäivää etukäteen, ja ellei tämän sopimuksen määräyksissä edellytetä muuta aikaa.

4. Kokoukset pidetään järjestön päämajassa, ellei neuvosto määräenemmistöllä toisin päätä. Jos jokin jäsenmaa kutsuu neuvoston kokoukseen muualle kuin järjestön päämajaan, ja neuvosto suostuu tähän, tulee kyseisen jäsenmaan suorittaa siitä johtuvat lisäkustannukset.

11 artiklaÄänet

1. Viejäjäsenmailla on yhteensä 1000 ääntä sekä tuojajäsenmailla yhteensä 1000 ääntä.

2. Jäsenmaalla ei saa olla enempää kuin 300 ääntä eikä vähempää kuin 5 ääntä.

3. Ääniä ei saa jakaa osiin.

4. Viejäjäsenmaiden 1000 äänen kokonaismäärä jaetaan niiden kesken määräsuhteisesti seuraavien tekijöiden painotetun keskiarvon mukaisesti:

a) niiden perusvientimäärät tai

vastaavasti vientioikeudet ... 50 prosenttia

b) niiden kokonaisnettovienti

(i) vapaille markkinoille ... 18 prosenttia

(ii) erityisjärjestelyjen perusteella ... 7 prosenttia

c) niiden kokonaistuotanto 25 prosenttia

Edellä b ja c kohdassa mainittuihin tarkoituksiin käytettävien lukujen tulee kunkin tekijän osalta olla kahden parhaan vuoden keskiarvo kolmelta edelliseltä vuodelta, joita koskevat luvut ovat käytettävissä.

5. Tuojajäsenmaiden äänet jaetaan niiden kesken näiden maiden vapailta markkinoilta ja erityisjärjestelyjen perusteella tapahtuvan nettotuonnin mukaisessa suhteessa, laskettuina erikseen seuraavan kaavan mukaan:

a) Jokaisen tuojajäsenmaan tulee saada sellainen osuus 900 äänestä, joka vastaa kunkin maan neljän edeltävän vuoden aikana, kun ei oteta huomioon tuontiluvuiltaan alhaisinta vuotta, vapailta markkinoilta tapahtuneen keskimääräisen vuotuisen nettotuonnin suhdetta kaikkien tuojajäsenmaiden vapailta markkinoilta tapahtuneeseen vastaavanlaiseen keskimääräiseen tuontiin;

b) jokaisen tuojajäsenmaan tulee saada sellainen osuus 100 äänestä, joka vastaa kunkin maan edellisenä vuonna tapahtuneen erityisjärjestelyihin perustuvan tuonnin suhdetta kaikkien tuojajäsenmaiden edellisenä vuonna erityisjärjestelyjen perusteella tapahtuneeseen kokonaistuontiin.

6. Äänet jaetaan tämän artiklan määräysten mukaisesti jokaisen kiintiövuoden alussa koko kiintiövuodelle, ellei tämän artiklan 7 kappaleessa toisin määrätä.

7. Kun järjestön jäsenistössä, jäsenmaan alueellisessa rakenteessa tai vapaiden markkinoiden rakenteessa tapahtuu muutos, tai kun jokin jäsenmaa menettää tai saa takaisin äänioikeutensa tämän sopimuksen jonkin määräyksen nojalla, neuvoston tulee jakaa uudelleen sen jäsenmaaluokan tai niiden jäsenmaaluokkien kokonaisäänimäärä, joita asia koskee, tässä artiklassa mainittujen kaavojen mukaisesti.

12 artiklaNeuvoston äänestysmenettely

1. Jokainen jäsenmaa on oikeutettu äänestämään sille 11 artiklan mukaan kuuluvalla äänimäärällä. Sillä ei ole oikeutta jakaa näitä ääniä.

2. Ilmoittamalla kirjallisesti puheenjohtajalle jokainen viejäjäsenmaa voi valtuuttaa jokaisen muun viejäjäsenmaan ja jokainen tuojajäsenmaa voi valtuuttaa jokaisen muun tuojajäsenmaan valvomaan etuuksiaan ja äänestämään puolestaan neuvoston yhdessä tai useammassa kokouksessa. Neuvoston ohjesäännön perusteella mahdollisesti asetettavan valtakirjakomitean tulee tarkastaa nämä valtakirjat.

3. Jäsenmaan, jonka toinen jäsenmaa on valtuuttanut äänestämään valtuutuksen antavalle jäsenmaalle 11 artiklan mukaan kuuluvalla äänimäärällä, tulee äänestää valtuutuksen määräämällä tavalla sekä tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti.

13 artiklaNeuvoston päätökset

1. Kaikki neuvoston päätökset ja suositukset hyväksytään jaetulla yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, ellei tässä sopimuksessa edellytetä määräenemmistöä.

2. Laskettaessa neuvoston päätökseen tarvittavien äänten lukumäärää ei äänestyksestä pidättyvien jäsenmaiden ääniä lasketa mukaan. Kun jäsenmaa soveltaa 12 artiklan 2 kappaleen määräyksiä, ja sen äänet annetaan neuvoston kokouksissa, katsotaan tämän artiklan 1 kappaleen tarkoituksessa, että tämä jäsenmaa on läsnä ja äänestää.

3. Kaikki neuvoston tämän sopimuksen nojalla tekemät päätökset ovat jäsenmaita velvoittavia.

14 artiklaYhteistyö muiden järjestöjen kanssa

1. Neuvoston tulee ryhtyä kaikkiin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen neuvottelujen ja yhteistyön järjestämiseksi Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen toimielinten, erityisesti UNCTAD:in sekä Elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) samoin kuin Yhdistyneiden Kansakuntien asianomaisten muiden erityisjärjestöjen sekä hallitustenvälisten järjestöjen kanssa.

2. Ottaen huomioon UNCTAD:in erityisaseman kansainvälisessä perushyödykekaupassa tulee neuvoston tarpeen mukaan pitää UNCTAD tietoisena toiminnastaan ja työohjelmistaan.

3. Neuvosto voi myöskin ryhtyä kaikkiin järjestelyihin, joiden tarkoituksena on ylläpitää tehokkaita yhteyksiä sokerintuottajien, sokerikauppiaiden ja sokerinvalmistajien kansainvälisten järjestöjen kanssa.

15 artiklaHuomioitsijain osallistuminen

1. Neuvosto voi kutsua minkä tahansa järjestöön kuulumattoman valtion seuraamaan neuvoston kokouksia huomioitsijana.

2. Neuvosto voi myös kutsua 14 artiklan 1 kappaleessa mainitun järjestön seuraamaan neuvoston kokouksia huomioitsijana.

16 artiklaNeuvoston päätösvaltaisuus

Neuvoston kokousten päätösvaltaisuus edellyttää, että yli puolet kaikista viejäjäsenmaista ja yli puolet kaikista tuojajäsenmaista on saapuvilla sekä että läsnä olevat jäsenmaat edustavat vähintään kahta kolmasosaa molempien luokkien kaikkien jäsenmaiden kokonaismäärästä. Jollei neuvosto ole päätösvaltainen istunnon alkamiseksi määrättynä päivänä tai jollei se ole päätösvaltainen jonkin istuntokautensa kolmessa perättäisessä kokouksessa, on neuvosto kutsuttava koolle seitsemän päivää myöhemmin; tällöin ja koko tämän istunnon loppuajan neuvosto on päätösvaltainen, mikäli yli puolet kaikista viejäjäsenmaista ja yli puolet kaikista tuojajäsenmaista on saapuvilla ja jos nämä läsnä olevat jäsenmaat edustavat yli puolta molempien luokkien kaikkien jäsenmaiden kokonaisäänimäärästä. Edellä 12 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua edustusta pidetään läsnäolona.

17 artiklaHallintokomitean koostumus

1. Hallintokomitean muodostaa kymmenen viejäjäsenmaata ja kymmenen tuojajäsenmaata, jotka valitaan 18 artiklan mukaisesti jokaista kiintiövuotta varten. Jäsenmaat voidaan valita uudelleen.

2. Jokainen hallintokomiteaan kuuluva jäsenmaa nimittää yhden edustajan, jonka lisäksi ne voivat nimittää yhden tai useamman varamiehen ja neuvonantajan.

3. Hallintokomitea valitsee itselleen puheenjohtajan jokaiseksi kiintiövuodeksi. Hänellä ei ole äänioikeutta, ja hänet voidaan valita uudelleen.

4. Hallintokomitea kokoontuu järjestön päämajassa, ellei se toisin päätä. Jos jokin jäsenmaa kutsuu hallintokomitean kokoontumaan muualle kuin järjestön päämajaan, ja hallintokomitea suostuu tähän, tulee sanotun jäsenmaan suorittaa tästä johtuvat lisäkustannukset.

18 artiklaHallintokomitean vaali

1. Järjestön viejä- ja tuojajäsenmaat valitsevat neuvoston istunnossa hallintokomiteaan vastaavasti viejä- ja tuojajäsenensä. Vaali tapahtuu molemmissa luokissa tämän artiklan 2-7 kappaleen mukaisesti.

2. Jäsenmaan tulee antaa yhdelle ehdokkaalle kaikki ne äänet, jotka maalle 11 artiklan nojalla kuuluvat. Jäsenmaa voi antaa toiselle ehdokkaalle ne äänet, joita maa käyttää 12 artiklan 2 kappaleen perusteella.

3. Valituiksi tulevat kymmenen korkeimman äänimäärän saanutta ehdokasta; tullakseen valituksi ensimmäisessä äänestyksessä tulee ehdokkaan saada vähintään 60 ääntä.

4. Jos vähemmän kuin kymmenen ehdokasta on tullut valituksi ensimmäisessä äänestyksessä, järjestetään jatkoäänestyksiä, joissa äänestysoikeus on ainoastaan niillä jäsenmailla, jotka eivät äänestäneet ketään valituista ehdokkaista. Jokaisessa jatkoäänestyksessä alennetaan valituksi tulemiseen tarvittavaa äänten vähimmäismäärää viidellä, kunnes kymmenen ehdokasta on saatu valituksi.

5. Jäsenmaa, joka ei äänestänyt mitään valituiksi tulleista jäsenmaista, voi jälkeenpäin osoittaa äänensä jollekin niistä tämän artiklan 6 ja 7 kappaleen mukaisesti.

6. Jäsenmaan katsotaan saaneen sen äänimäärän, jonka se sai valituksi tullessaan, sekä lisäksi sille osoitetun äänimäärän, edellyttäen, ettei minkään valituksi tulleen jäsenmaan saama kokonaisäänimäärä ylitä 300 ääntä.

7. Mikäli se äänimäärä, jonka valituksi tulleen jäsenmaan katsotaan saaneen, muutoin ylittäisi 300 ääntä, tulee kyseistä jäsenmaata äänestäneiden tai sille äänensä osoittaneiden jäsenmaiden sopia keskenään, että yksi tai useampi niistä peruuttaa kyseiselle jäsenmaalle antamansa äänet ja osoittaa tai uudelleen osoittaa jollekin toiselle valituksi tulleelle jäsenmaalle äänensä siten, ettei minkään valituksi tulleen jäsenmaan saama äänimäärä ylitä 300 äänen rajaa.

8. Jos jokin hallintokomitean jäsenmaista on väliaikaisesti menettänyt äänioikeutensa jonkin tämän sopimuksen asiaa koskevan määräyksen perusteella, jokainen jäsenmaa, joka on äänestänyt sitä tai osoittanut äänensä sille tämän artiklan mukaisesti, voi osoittaa äänensä mille tahansa muulle ryhmäänsä kuuluvalle komitean jäsenmaalle siksi ajaksi, jolloin väliaikainen äänioikeuden menetys on voimassa, ellei tämän artiklan 6 kappaleesta muuta johdu.

9. Jos jokin komitean jäsenmaa lakkaa olemasta järjestön jäsenmaa, niiden jäsenmaiden, jotka ovat äänestäneet kyseistä jäsenmaata tai osoittaneet sille äänensä, samoin kuin jäsenmaat, jotka eivät ole äänestäneet mitään muuta komitean jäsenmaata tai osoittaneet sellaiselle ääntään, tulee neuvoston seuraavassa kokouksessaan valita jäsenmaa täyttämään komiteassa oleva vapaa paikka. Jokainen jäsenmaa, joka on äänestänyt jäsenmaata, joka on lakannut olemasta järjestön jäsenmaa, taikka on osoittanut äänensä sellaiselle ja joka ei äänestä komiteassa olevalle vapaalle paikalle valittua jäsenmaata, voi osoittaa äänensä jollekin toiselle komitean jäsenmaalle, ellei tämän artiklan 6 kappaleesta muuta johdu.

10. Jäsenmaa voi erityisistä syistä ja neuvoteltuaan sen hallintokomitean jäsenmaan kanssa, jota se on äänestänyt tai jolle se on osoittanut äänensä tämän artiklan määräysten mukaisesti, ottaa äänensä pois tältä jäsenmaalta kuluvan kiintiövuoden loppuajaksi. Kyseinen jäsenmaa voi sitten osoittaa nämä äänet jollekin toiselle samaan luokkaan kuuluvalle hallintokomitean jäsenmaalle, mutta se ei voi enää saman vuoden kuluessa ottaa niitä tältä pois. Hallintokomitean jäsenmaa, jolta äänet on otettu pois, säilyttää paikkansa hallintokomiteassa kysymyksessä olevan vuoden loppuajan. Tämän kappaleen määräysten mukainen toimenpide tulee voimaan sen jälkeen, kun hallintokomitean puheenjohtajalle on ilmoitettu asiasta kirjallisesti.

19 artiklaValtuuksien siirtäminen neuvostolta hallintokomitealle

1. Neuvosto voi määräenemmistöllä valtuuttaa hallintokomitean käyttämään joitakin tai kaikkia neuvoston valtuuksia, lukuun ottamatta seuraavia:

a) järjestön päämajan sijaintipaikkaa 3 artiklan 2 kappaleen mukaan;

b) jäsenmaiden aseman muutosta koskevia päätöksiä 6 artiklan mukaan;

c) hallintojohtajan nimittämistä 22 artiklan 1 kappaleen mukaan sekä rahaston johtajan nimittämistä 50 artiklan 4 kappaleen mukaan;

d) hallinnollisen talousarvion hyväksymistä ja vuosimaksujen vahvistamista 24 artiklan mukaan sekä rahaston tilien hyväksymistä 50 artiklan 2 kappaleen mukaan;

e) 29 artiklan soveltamista uusiin erityissopimuksiin kyseisen artiklan 5 kappaleen mukaan;

f) perusvientimäärien määräämistä 34 artiklan 2 kappaleen mukaan;

g) perusvientimäärien jaottamista 35 artiklan 4 kappaleen mukaan;

h) maailmanlaajuisen kiintiön vahvistamista 40 artiklan mukaan;

i) päätöstä 41 artiklan 2 kappaleen mukaan;

j) enimmäisvarastoja koskevien rajoitusten tarkistamista 48 artiklan 4 kappaleen mukaan;

k) rahaston ohjesäännön hyväksymistä 49 artiklan 3 kappaleen mukaan;

l) rahastolle suoritettavien maksuosuuksien mukauttamista ja maksuosuuksien poistamista 51 artiklan 1 kappaleen mukaan;

m) rahaston antolainausprosentin säätelyä 53 artiklan 1 kappaleen mukaan;

n) rahaston varojen luovuttamista koskevia päätöksiä 54 artiklan mukaan;

o) hintatason säätelyä 62 artiklan mukaan;

p) velvoituksista vapauttamista 69 artiklan mukaan;

q) erimielisyyksien ratkaisemista 70 artiklan mukaan;

r) jäsenmaan ääni- ja muiden oikeuksien peruuttamista 71 artiklan 3 kappaleen mukaan;

s) liittymisiä 76 artiklan mukaan;

t) jäsenmaan erottamista järjestöstä 80 artiklan mukaan;

u) muutoksia koskevaa suositusta 82 artiklan mukaan;

v) tämän sopimuksen voimassaoloajan pidentämistä tai lakkauttamista 83 artiklan mukaan.

2. Neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa hallintokomitealle antamansa valtuudet.

20 artiklaHallintokomitean äänestysmenettely ja päätökset

1. Hallintokomitean jokaisella jäsenmaalla on oikeus äänestää sillä äänimäärällä, jonka se on saanut 18 artiklan nojalla, eikä se voi jakaa näitä ääniä.

2. Hallintokomiteassa tehtäviin päätöksiin vaaditaan sama enemmistö, joka vaaditaan neuvoston päätöksiin.

3. Jokaisella jäsenmaalla on oikeus valittaa neuvostolle hallintokomitean päätöksestä neuvoston ohjesäännöissä vahvistettavin ehdoin.

21 artiklaHallintokomitean päätösvaltaisuus

Hallintokomitean kokousten päätösvaltaisuuden edellytyksenä on, että yli puolet komitean kaikista viejäjäsenmaista ja yli puolet komitean kaikista tuojajäsenmaista on saapuvilla sekä että nämä maat edustavat vähintään kahta kolmasosaa komitean molempien luokkien kaikkien jäsenmaiden kokonaisäänimäärästä.

22 artiklaHallintojohtaja ja henkilökunta

1. Hankittuaan hallintokomitean lausunnon neuvosto nimittää hallintojohtajan. Neuvosto vahvistaa ehdot, joilla hallintojohtaja nimitetään toimeensa, ottaen huomioon vastaavanlaisissa hallitustenvälisissä järjestöissä noudatettavat nimittämisehdot.

2. Hallintojohtaja on järjestön ylin hallinnollinen toimihenkilö ja on vastuussa kaikista hänelle kuuluvien tämän sopimuksen hallintoon liittyvien tehtävien suorittamisesta.

3. Hallintojohtaja nimittää henkilökunnan neuvoston vahvistamien sääntöjen mukaan. Näitä sääntöjä laatiessaan neuvoston tulee ottaa huomioon vastaavanlaisten hallitustenvälisten järjestöjen toimihenkilöitä koskevat säännöt.

4. Hallintojohtajalla tai henkilökunnan jäsenillä ei saa olla mitään taloudellisia etuja valvottavanaan sokeriteollisuudessa tai sokerikaupassa.

5. Hallintojohtaja ja henkilökunta eivät saa pyytää eivätkä vastaanottaa tämän sopimuksen mukaisia tehtäviään koskevia ohjeita miltään järjestön ulkopuoliselta viranomaiselta. Heidän on pidättäydyttävä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka saattaisivat vaikuttaa heidän asemaansa yksinomaan järjestölle vastuussa olevina kansainvälisinä toimihenkilöinä. Jokainen jäsenmaa sitoutuu kunnioittamaan hallintojohtajan ja henkilökunnan velvollisuuksien puhtaasti kansainvälistä luonnetta pyrkimättä vaikuttamaan heihin heidän täyttäessä velvollisuuksiaan.

23 artiklaKustannukset

1. Kustannuksista, jotka koituvat neuvoston kokouksiin osallistuville valtuuskunnille, hallintokomiteassa oleville edustajille sekä neuvoston tai hallintokomitean asettamissa komiteoissa oleville edustajille, on asianomaisten jäsenmaiden vastattava.

2. Tämän sopimuksen hallinnosta aiheutuvat tarpeelliset kustannukset, lukuun ottamatta rahaston hallinnosta aiheutuvia kustannuksia, katetaan jäsenmaiden vuotuisilla maksuosuuksilla, jotka vahvistetaan 24 artiklan mukaisesti. Jos jäsenmaa pyytää erityisiä palveluksia, voi neuvosto kuitenkin vaatia tätä jäsenmaata maksamaan niistä.

3. Tämän sopimuksen hallintoa varten on pidettävä tarpeelliset tilit.

24 artiklaHallinnollisen talousarvion vahvistaminen ;a maksuosuuksien määrääminen

1. Neuvosto hyväksyy kunkin varainhoitovuoden jälkimmäisellä puoliskolla järjestön hallinnollisen talousarvion seuraavaa varainhoitovuotta varten ja määrää kunkin jäsenmaan tätä talousarviota varten suoritettavan maksuosuuden.

2. Jäsenmaan maksuosuus hallinnollisesta talousarviosta kutakin varainhoitovuotta varten on sama kuin sen äänimäärän suhde kaikkien jäsenmaiden kokonaisäänimäärään kyseistä varainhoitovuotta varten vahvistetun talousarvion hyväksymisen ajankohtana. Maksuosuuksia määrättäessä lasketaan jokaisen jäsenmaan äänet mukaan ottamatta huomioon jonkin jäsenmaan äänioikeuden peruuttamista toistaiseksi tai siitä johtunutta äänten uudelleenjakoa.

3. Tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen järjestöön liittyvän jäsenmaan ensimmäisen maksuosuuden määrää neuvosto sen äänimäärän, jonka maa saa, ja kulumassa olevasta varainhoitovuodesta jäljellä olevan ajan pituuden perusteella samoin kuin seuraavaksi varainhoitovuodeksi, jos tämä jäsenmaa liittyy järjestöön talousarvion hyväksymisen ja kyseisen vuoden alun välisenä aikana, mutta muuttamatta muille jäsenmaille määrättyjä osuuksia. Määrättäessä sellaisten jäsenmaiden maksuosuuksia, jotka liittyvät järjestöön tiettyä kiintiövuotta tai tiettyjä kiintiövuosia varten laaditun talousarvion hyväksymisen jälkeen, lasketaan näiden jäsenmaiden äänet mukaan ottamatta huomioon jonkin jäsenmaan äänioikeuden peruuttamista toistaiseksi tai siitä johtunutta äänten uudelleenjakoa.

4. Jos tämä sopimus tulee voimaan enemmän kuin kahdeksan kuukautta ennen tämän sopimuksen ensimmäisen täyden varainhoitovuoden alkamista, tulee neuvoston ensimmäisessä istunnossaan hyväksyä hallinnollinen talousarvio ensimmäisen täyden varainhoitovuoden alkamista edeltäväksi ajanjaksoksi. Muussa tapauksessa tulee ensimmäisen hallinnollisen talousarvion käsittää sekä ensimmäinen täysi tilivuosi että sen alkamista edeltänyt ajanjakso.

5. Neuvosto voi ryhtyä tarpeellisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin hyväksyessään talousarvion tämän sopimuksen ensimmäistä vuotta varten samoin kuin tämän sopimuksen voimassaoloajan jatkamista seuraavaa ensimmäistä vuotta varten 83 artiklan nojalla täten lieventääkseen maksuosuuksiin kohdistuvaa vaikutusta näiden vuosien aikana johtuen tämän sopimuksen mahdollisesti rajoitetusta jäsenmäärästä näitä vuosia koskevien talousarvioiden hyväksymisen ajankohtana.

25 artiklaMaksuosuuksien suorittaminen

1. Maksuosuudet kunkin varainhoitovuoden hallinnollista talousarviota varten on Suoritettava vapaasti vaihdettavina valuuttoina ja ne erääntyvät maksettaviksi varainhoitovuoden ensimmäisenä päivänä; sille varainhoitovuodelle, jolloin jäsenmaa liittyy järjestöön, kuuluvan maksuosuuden on oltava maksettuna sinä päivänä, jolloin tästä tulee jäsenmaa.

2. Jos jokin jäsenmaa laiminlyö täyden maksuosuuden suorittamisen hallinnollista talousarviota varten sitä päivää, jolloin sen maksuosuus erääntyy tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti, seuraavien neljän kuukauden loppuun mennessä, tulee hallintojohtajan vaatia tältä jäsenmaalta maksu mahdollisimman pian. Ellei jäsenmaa suorita maksuosuuttaan kahden kuukauden kuluessa hallintojohtajan tekemän vaatimuksen jälkeen, peruutetaan tämän jäsenmaan äänioikeus neuvostossa ja hallintokomiteassa siihen asti, kunnes se on täysin suorittanut maksuosuutensa.

3. Jäsenmaa, jonka äänioikeus on peruutettu tämän artiklan 2 kappaleen perusteella, ei menetä muita tämän sopimuksen mukaisia oikeuksiaan eikä vapaudu tämän sopimuksen mukaisista velvoitteistaan, ellei neuvosto määräenemmistöllä tästä päätä. Jäsenmaa on edelleen velvollinen suorittamaan maksuosuutensa ja täyttämään kaikki muut tämän sopimuksen mukaiset taloudelliset velvoitteensa.

26 artiklaTilien tarkastus ja julkaiseminen

Mahdollisimman pian kunkin varainhoitovuoden päätyttyä on neuvostolle esitettävä hyväksyttäväksi ja julkaistavaksi riippumattoman tilintarkastajan hyväksymä kertomus järjestön varainhoidosta kyseisenä varainhoitovuonna.

27 artiklaPuitteet

Tämä sopimus säätelee vapaille markkinoille tapahtuvia sokeritoimituksia ja määrää muista siihen liittyvistä asioista. Siinä otetaan huomioon IX luvussa tarkoitetut erityisjärjestelyt sekä sallitaan tietyt 28 artiklassa tarkoitetut sokerilahjoitukset, joita ei vähennetä voimassa olevista kiintiöistä tai vientioikeuksista.

28 artiklaSokerilahjoitukset

1. Viejäjäsenmaan sokerilahjoituksia Yhdistyneiden Kansakuntien tai jonkin sen erityisjärjestön avustusohjelman käyttöön ei ole vähennettävä lahjoittajajäsenmaan voimassa olevasta kiintiöstä tai vientioikeudesta, ellei neuvosto toisin päätä.

2. Neuvoston tulee vahvistaa ne ehdot, joiden nojalla viejäjäsenmaan muita kuin tämän artiklan 1 kappaleen mukaisia sokerilahjoituksia ei vähennetä lahjoittajajäsenmaan voimassa olevasta kiintiöstä tai vientioikeudesta. Näihin ehtoihin tulee muun muassa sisällyttää lahjoitusta edeltävät neuvottelut ja normaalin kaupankäynnin riittävät turvaamistoimenpiteet. Näin lahjoitettu sokeri ei muodosta tämän kappaleen mukaista poikkeusta, ellei sitä ole tarkoitettu yksinomaan vastaanottajamaiden kotimaiseen kulutukseen.

3. Viejäjäsenmaan tulee välittömästi ilmoittaa neuvostolle kaikista sokerilahjoituksistaan. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiin vaikuttamatta voi jokainen jäsenmaa, joka katsoo jonkin lahjoituksen vahingoittavan tai todennäköisesti tulevan vahingoittamaan sen etuja, vaatia neuvostoa tutkimaan asiaa. Neuvoston tulee vaaditun tutkimisen jälkeen esittää tarpeellisiksi katsomansa suositukset.

4. Vuosikertomukseensa neuvoston tulee sisällyttää selostus sokerilahjoitusten kehityksestä.

29 artiklaYleiset määräykset

1. Tämän sopimuksen muissa luvuissa olevat määräykset eivät koske eivätkä rajoita 30, 31, 32 ja 33 artiklassa tarkoitettuihin erityisjärjestelyihin perustuvia jäsenmaiden oikeuksia ja velvoitteita. Näitä erityisjärjestelyjä on käsiteltävä sanotuissa artikloissa määrätyllä tavalla sekä tämän artiklan 24 kappaleen mukaisesti.

2. Jäsenmaat tunnustavat, että 34 ja 35 artiklan mukaisesti vahvistetut perusvientimäärät ja vientioikeudet perustuvat 30, 31, 32 ja 33 artiklassa mainittujen erityisjärjestelyjen jatkuvuuteen ja vakavuuteen. Jos yhteen tai useampaan sanotuissa artikloissa tarkoitettuun erityisjärjestelyyn osallisina olevien jäsenmaiden jäsenyyden suhteen tapahtuu muutoksia ja jos nämä muutokset vaikuttavat yhteen tai useampaan jäsenmaahan taikka jos tapahtuu huomattavia muutoksia yhden tai useamman johonkin tai joihinkin näistä sopimuksista osallisena olevan jäsenmaan asemassa, tulee neuvoston kokoontua harkitsemaan sopivia tasauttavia tarkistuksia 34 ja 35 artiklan mukaisesti vahvistettuihin perusvientimääriin tai vientioikeuksiin seuraavien määräysten mukaisesti:

a) Jollei tämän kappaleen b, c ja d kohdasta muuta johdu, on kyseisen jäsenmaan tai kyseisten jäsenmaiden perusvientimäärää vähennettävä siten, että vähennys täysin vastaa edellä mainittua osallisina olevien maiden jäsenyyksissä tai niiden asemassa tapahtuvista muutoksista tai osallisena olevan maan jäsenyydestä tai sen asemassa tapahtuvasta muutoksesta johtuvaa vuotuisen vientioikeuden lisäystä kyseisen erityisjärjestelyn perusteella. Samaten on niiden perusvientimäärää lisättävä siten, että lisäys täysin vastaa niiden vuotuisen vientioikeuden mahdollista vähennystä.

b) Milloin tämän kappaleen a kohdan mukaisiin tasauttaviin mukautuksiin on ryhdytty, neuvoston tulee myös vahvistaa mahdollisesti tarvittavat siirtymäjärjestelyt sinä vuonna, jolloin tällaisia muutoksia esiintyy.

c) Milloin 34 artiklan mukaisesti vahvistettuja perusvientimääriä koskeviin tasauttaviin mukautuksiin ei voida ryhtyä tämän kappaleen a ja b kohdassa suunnitellulla tavalla sen johdosta, että edellä mainittuihin erityisjärjestelyihin osallisina olevien maiden jäsenyydessä tai asemassa tapahtuu sellaisia muutoksia, jotka aiheuttavat olennaisen rakennemuutoksen sokerimarkkinoilla tai merkittävän muutoksen jonkin tai joidenkin, näiden erityisjärjestelyjen alaisten päätuottajamaiden asemassa, tulee neuvoston tehdä esityksiä jäsenmaille tämän sopimuksen muuttamisesta 82 artiklan määräysten perusteella taikka välittömästi uusista perusvientimääriä koskevista neuvotteluista. Siksi kunnes tällaisista muutoksista tai uusintaneuvotteluista johtuvat muutokset perusvientimääriin voidaan sisällyttää sopimukseen, on vahvistettuja tai muutettuja perusvientimääriä sovellettava väliaikaisesti.

d) Jäsenmaa tai jäsenmaat, jotka eivät tyydy tämän kappaleen c kohdan mukaisten uusintaneuvottelujen tuloksiin, voivat erota tästä sopimuksesta 79 artiklan määräysten mukaisesti.

3. Jäsenmaiden, jotka ovat 30 artiklassa tarkoitettuihin erityisjärjestelyihin osallisina, tulee ilmoittaa neuvostolle näiden järjestelyjen yksittäiskohdat, niiden perusteella kunakin tämän sopimuksen voimassaolovuonna tuontiin tai vientiin käytettävän sokerin määrä sekä kaikki näissä järjestelyissä tapahtuvat muutokset 30 päivän kuluessa muutoksen tapahtumisesta.

4. Jäsenmaiden, jotka ovat tässä luvussa mainittuihin erityisjärjestelyihin osallisina, tulee harjoittaa näiden järjestelyjen alaista sokerikauppaansa vaikeuttamatta tämän sopimuksen päämäärien toteuttamista. Milloin erityisjärjestelyt koskevat sokerin jälleenvientiä vapaille markkinoille, tulee näiden järjestelyjen osapuolina olevien jäsenmaiden ryhtyä sopiviksi katsomiinsa toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että niissä tapauksissa, jolloin tämän sopimuksen asianomaisissa artikloissa ei ole tällaista jälleenvientiä koskevia määrällisiä sääntöjä, näiden järjestelyjen perusteella tapahtunut, ennen tämän sopimuksen voimaantuloa vuosittain myytyjä määriä ylittävä kaupan lisäys ei johda vapaille markkinoille tapahtuvan jälleenviennin lisääntymiseen.

5. Asianomaisten jäsenmaiden pyynnöstä neuvosto voi määräenemmistöllä soveltaa tämän artiklan määräyksiä tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen tehtyihin erityisjärjestelyihin. Asianomaisen jäsenmaan tai asianomaisten jäsenmaiden perusvientimäärää on automaattisesti vähennettävä siten, että vähennys täysin vastaa niiden vuotuista vientioikeutta kyseisen yhden tai useamman erityisjärjestelyn perusteella.

30 artiklaVienti Euroopan talousyhteisöön

Euroopan talousyhteisöön tapahtuvaa vientiä, joka perustuu vuoden 1975 Lomén yleissopimukseen, Euroopan talousyhteisön ministerineuvoston 29 päivänä kesäkuuta 1975 tehtyyn päätökseen, joka koskee merentakaisten maiden ja alueiden assosioitumista talousyhteisöön sekä Euroopan talousyhteisön ja Intian väliseen 19 päivänä heinäkuuta 1975 tehtyyn sopimukseen, sellaisiin näiden päätösten ja sopimusten kattamiin määriin saakka, joita voidaan säädellä näiden päätösten ja sopimusten määräysten nojalla, ei ole vähennettävä X luvun mukaisten asianomaisten jäsenmaiden voimassa olevista kiintiöistä tai vientioikeuksista.

31 artiklaKuuban vienti sosialistisiin maihin

1. Kuuban vientiä seuraaviin sosialistisiin maihin ei ole vähennettävä sen X luvun mukaisesta voimassa olevasta kiintiöstä: Bulgaria, Mongolia, Puola, Romania, Saksan Demokraattinen Tasavalta, Sosialististen Neuvostotasavaltain Liitto, Tsekkoslovakia ja Unkari.

2. Kuuban vientiä Albaniaan, Jugoslaviaan, Kiinaan, Korean Demokraattiseen Kansantasavaltaan ja Vietnamiin 650000 tonnin kokonaismäärään saakka kumpanakin vuonna tämän sopimuksen voimassaoloajan kahden ensimmäisen vuoden aikana ei ole vähennettävä maan X luvun mukaisesta voimassa olevasta kiintiöstä sanottuina vuosina. Määrästä, johon saakka Kuuban vientiä näihin maihin ei vähennetä sen voimassa olevasta kiintiöstä kolmantena, neljäntenä ja viidentenä kiintiövuonna, päättää neuvosto kolmannen kiintiövuoden ensimmäisen neljänneksen kuluessa kahden ensimmäisen vuoden aikana tapahtuneen vientisuorituksen perusteella. Se määrä, joka mahdollisesti viedään näihin maihin kahtena ensimmäisenä kiintiövuonna yli vuotuisen 650000 tonnin kokonaismäärän, joko otetaan huomioon kolmannelle, neljännelle ja viidennelle kiintiövuodelle kuuluvasta määrästä päätettäessä taikka Kuuban perusvientimäärää vahvistettaessa sanotuiksi vuosiksi 34 artiklan 2 kappaleen perusteella mutta ei molempia tarkoituksia varten.

32 artiklaSosialististen Neuvosto tasa valtain Liiton asema ja vienti

1. Edellä 31 artiklassa oleviin määräyksiin vaikuttamatta on Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton koko tuonti kaikista alkuperämaista otettava huomioon. SNTL:lla on tämän vuoksi tuojajäsenmaan asema.

2. SNTL:n tulee, vaikuttamatta sen tässä artiklassa vahvistettuun asemaan, sitoutua rajoittamaan sokerin kokonaisvientinsä vapaille markkinoille 500000 tonniin molempina vuosina tämän sopimuksen voimassaoloajan kahden ensimmäisen vuoden aikana.

3. Tämän artiklan 2 kappaleessa vahvistettuun määrään samoin kuin myöhemmin, tämän artiklan 6 kappaleen perusteella seuraaviksi kiintiövuosiksi vahvistettaviin määriin ei sisälly SNTL:n vienti mihinkään 31 artiklan 1 ja 2 kappaleessa mainittuun maahan.

4. SNTL:n tämän artiklan mukaisesta viennistä ei ole tehtävä X luvun mukaista vähennystä.

5. Tämän artiklan määräykset eivät ole SNTL:oa sitovia aikana, jolloin 44 artiklan 4 kappaleen määräysten nojalla kiintiöt ja muut vientiä koskevat rajoitukset eivät ole voimassa.

6. Käsitellessään 34 artiklan 2 kappaleen nojalla perusvientimääriä kolmanneksi, neljänneksi ja viidenneksi kiintiövuodeksi neuvosto vahvistaa yhteisymmärryksessä SNTL:n kanssa SNTL:n vientimäärät sanotuiksi vuosiksi.

33 artiklaSaksan Demokraattisen Tasavallan asema ja vienti

1. Tullessaan tuojajäsenmaaksi Saksan Demokraattisen Tasavallan tulee sitoutua rajoittamaan sokerin kokonaisvientinsä vapaille markkinoille 75000 tonniin molempina vuosina tämän sopimuksen voimassaoloajan kahden ensimmäisen vuoden aikana.

2. Saksan Demokraattisen Tasavallan tämän artiklan mukaisesta viennistä ei ole tehtävä X luvun mukaista vähennystä.

3. Tämän artiklan määräykset eivät ole Saksan Demokraattista Tasavaltaa sitovia aikana, jolloin 44 artiklan 4 kappaleen määräysten nojalla kiintiöt ja muut vientiä koskevat rajoitukset eivät ole voimassa.

4. Käsitellessään 34 artiklan 2 kappaleen nojalla perusvientimääriä kolmanneksi, neljänneksi ja viidenneksi kiintiövuodeksi neuvosto vahvistaa yhteisymmärryksessä Saksan Demokraattisen Tasavallan kanssa Saksan Demokraattisen Tasavallan vientimäärät sanotuiksi vuosiksi.

34 artiklaPerusvientimäärien jaottaminen ja mukauttaminen

1. Jäsenmaiksi tullessaan on I liitteessä luetelluilla vientimailla siinä eritellyt perusvientimäärät molempina vuosina tämän sopimuksen voimassaoloajan kahden ensimmäisen kiintiövuoden aikana, ellei 76 artiklan 2 kappaleen b kohdasta ja 3 kappaleesta muuta johdu.

2. a) I liitteessä eritellyistä perusvientimääristä pidetään uusintaneuvottelut kolmannen kiintiövuoden ensimmäisen vuosineljänneksen aikana. Tässä uusintaneuvottelussa otetaan huomioon:

(i) vapaiden markkinoiden arviointi asianomaisena ajanjaksona sekä niiden viejäjäsenmaiden käytettävissä oleva osa näistä markkinoista, joilla on perusvientimäärät;

(ii) jäsenmaiden perusvientimäärät I liitteessä olevan erittelyn mukaisesti;

(iii) vientisuoritus sekä kiintiöitä ja varastoja koskevien velvoitteiden täyttäminen kahden ensimmäisen kiintiövuoden aikana perustuen neuvostoa tyydyttäviin tilastotietoihin. Tätä tarkoitusta varten asianomaiset viejäjäsenmaat sitoutuvat toimittamaan neuvostolle tuotantoaan, kulutustaan, vientiään ja tuontiaan koskevat tilastotiedot kiintiövuodelta 1979 viimeistään 15 päivänä helmikuuta 1980;

(iv) tapaukset, joiden osalta neuvosto on määräenemmistöllä hyväksynyt, että ylivoimainen este taikka muut erityiset olosuhteet ovat vaikuttaneet tämän sopimuksen mukaiseen vientisuoritukseen taikka velvoitteiden täyttämiseen;

(v) sokerin merkitys maan taloudessa, riippuvuus vapaista markkinoista sekä niiden pienten kehittyvien jäsenmaiden erityisasema, joiden vientitulot ovat suuressa määrin sokeriviennin varassa;

(vi) sellaisten kehittyvien viejäjäsenmaiden, joiden perusvientimäärä ei ylitä 300000 tonnia tai jotka on lueteltu II liitteessä, toteuttamat laajennushankkeet, jotka on yksittäiskohtaisesti kirjattu asianomaisten jäsenmaiden toimesta hallintojohtajan huostaan tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen tehtyinä, asianomaisten maiden talouselämälle erittäin merkityksellisinä hankkeina;

(vii) muut asiaan vaikuttavat seikat.

b) Uusintaneuvottelun tarkoituksena on vahvistaa jäsenmaiden hyväksyttävissä olevat tarkistetut perusvientimäärät. Kun uusintaneuvottelu on saatettu päätökseen, neuvosto voi vahvistaa määräenemmistöllä, jonka tulee tässä tapauksessa käsittää läsnä olevista ja äänestykseen osallistuvista viejäjäsenmaista vähintään kahden kolmasosan puoltavat äänet, tarkistetut perusvientimäärät kolmatta, neljättä ja viidettä kiintiövuotta varten, kullekin vuodelle erikseen.

c) Mikäli neuvosto ei ole vahvistanut tarkistettuja perusvientimääriä jotakin tiettyä kiintiövuotta varten tämän kappaleen b kohdassa määrättyä menetelmää käyttäen ennen sen vuoden ensimmäisen neljänneksen loppua, jokaisen I liitteessä mainitun jäsenmaan perusvientimäärä määritetään seuraavan kaavan mukaisesti:

(i) kolmanneksi kiintiövuodeksi 50 prosenttia maan perusvientimäärästä sekä 50 prosenttia sen keskimääräisestä suhteellisesta vientisuorituksesta vuosina 1978 ja 1979;

(ii) neljänneksi kiintiövuodeksi maan keskimääräinen suhteellinen vientisuoritus vuosina 1978, 1979 ja 1980 lukuun ottamatta suhteellisen vientisuorituksen huonointa vuotta;

(iii) viidenneksi kiintiövuodeksi maan keskimääräinen suhteellinen vientisuoritus vuosina 1979, 1980 ja 198I lukuun ottamatta suhteellisen vientisuorituksen huonointa vuotta.

d) Jokaisen jäsenmaan osalta, jota tämän kappaleen c kohdassa mainittu kaava koskee, tarkoittaa kunkin kiintiövuoden suhteellinen vientisuoritus sen maan nettovientiä vapaille markkinoille vähennettynä 45 artiklan 2 kappaleen mukaisen sallitun poikkeaman ylittävällä määrällä ja vähennettynä sen maan 46 artiklan mukaiset varastovelvoitteet alittavalla määrällä, jaettuna kaikkien kaavanalaisten jäsenmaiden sanotulla tavalla siksi kiintiövuodeksi mukautetun nettoviennin kokonaismäärällä sekä kerrottuna näiden jäsenmaiden perusvientimäärien yhteissummalla mukaan lukien kaikki edellistä kiintiövuotta koskevat 39 artiklan mukaan jaetut määrät. Milloin neuvosto on määräenemmistöllä hyväksynyt, että ylivoimainen este tai muut erityiset olosuhteet ovat vaikuttaneet jäsenmaan nettovientiin vapaille markkinoille, kyseisen jäsenmaan nettovienti mukautetaan neuvoston hyväksymään määrään. Samoin milloin neuvosto on myöntänyt samanlaisista syistä varastovelvoitteita koskevia tilapäisiä lievennyksiä, näin myönnettyjä lievennyksiä ei ole pidettävä vajauksina.

e) Jäsenmaalle, joka jokaisena aikaisempana kiintiövuonna on täyttänyt voimassa olevan kiintiönsä ilman ilmoitettua tai ilmoittamatonta vajausta ja on ottanut täyden osuutensa kaikista uudestaan jaetuista vajauksista perusvientimääränsä tasolle asti ja jonka vienti vapaille markkinoille on vastannut sen täyttä perusvientimäärää jokaisena kiintiövuonna, jona kiintiöt on peruutettu vähintään kuusi kuukautta ennen sen vuoden päättymistä ja jolta ei ole puuttunut vaadittuja varastoja, ei ole tämän kappaleen c kohdassa mainitun kaavan soveltamisen seurauksena määrättävä sillä välittömästi edeltävänä kiintiövuonna ollutta perusvientimäärää alhaisempaa perusvientimäärää.

f) Perusvientimäärää, joka määrätään tähän sopimukseen ensimmäisen kiintiövuoden jälkeen liittyneelle jäsenmaalle tai joka määrätään jäsenmaalle 35 artiklan määräysten perusteella, ei ole alennettava tämän kappaleen c kohdassa mainitun kaavan soveltamisen seurauksena, jollei mainitunlaisella jäsenmaalla ole ollut perusvientimäärää niinä kokonaisina sovellettavissa olevina kiintiövuosina, joihin kaavan asianomainen osa perustuu.

g) Seuraavaa menettelyä sovelletaan jokaiseen kehittyvään viejäjäsenmaahan, jonka ensimmäinen perusvientimäärä on enintään 300000 tonnia ja joka on toteuttanut jonkin laajennushankkeen, johon on sisältynyt maatalouden kehittämiseen tähtääviä investointeja sekä tuotantokyvyn lisäämistä, mikä on johtanut 10000 tonnin määrän ylittävään vapaille markkinoille tarkoitetun sokerin lisätuotantoon ja joka on yksittäiskohtaisesti kirjattu hallintojohtajan tiedoksi tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen toteutettuna asianomaisen maan talouselämälle erittäin merkityksellisenä hankkeena ja joka on ollut neuvoston todennettavissa kolmen kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen. Tämän kappaleen c kohdan i, ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistettuun perusvientimäärään lisätään 80 prosenttia jokaisesta vientiin käyttämättömästä ylijäämästä, joka aiheutuu sellaisesta hankkeesta kyseisen kiintiövuoden alussa. Vientiin käyttämättömällä ylijäämällä tarkoitetaan sitä sokerimäärää, joka on varastossa 31 päivänä joulukuuta yli kotimaisen kulutustarpeen, 46 artiklan mukaisen koko varastovelvoitteen sekä erityisjärjestelyjen perusteella lähetettävien määrien, lukuun ottamatta varastoja, joita pidetään vastoin 48 artiklan määräyksiä, jota ylijäämää ei ole voitu viedä maasta voimassa olevaan kiintiöön kuuluvana, edellyttäen, että:

(i) vientiin käyttämätön ylijäämä todennetaan sellaisten sääntöjen ja menettelytapojen mukaan, jotka neuvosto voi vahvistaa;

(ii) asianomainen jäsenmaa on täyttänyt kaikki tämän kappaleen e kohdassa mainitut ehdot;

(iii) sellaisten lisäysten yhteismäärä ei ylitä 200000 tonnia erikseen minään kiintiövuonna vuosina 1980, 1981 ja 1982. Jos ylityksiä tapahtuu, yksittäiset lisäykset tarkistetaan ja niitä vähennetään tarpeellisessa määrin 39 artiklan 1 kappaleen perusteella asetettavan komitean toimesta sanotussa artiklassa mainittujen periaatteiden ja menettelytapojen mukaisesti sekä ottaen huomioon osuudet, jotka jo on 39 artiklan perusteella annettu asianomaiselle jäsenmaalle;

(iv) vientiin käyttämättömästä ylijäämästä jäljelle jäävää määrää ei oteta huomioon seuraavina kiintiövuosina.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä Kolumbian tilanne otetaan huomioon tämän artiklan 2 kappaleessa mainittujen neuvottelujen aikana, jolloin Kolumbialle määrätään perusvientimäärä, joka on oikeassa suhteessa sen tuotantoon ja kotimaiseen kulutukseen.

35 artiklaNiitä jäsenmaita koskevat määräykset, joilla on pieni vientioikeus

1. Jokaisella II liitteeseen merkityllä viejäjäsenmaalla on kiintiövuosittain vapaille markkinoille tapahtuvaa vientiä varten 70000 tonnin vientioikeus, jota ei ole tämän luvun määräysten perusteella tarkistettava.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun jäsenmaan tulee ilmoittaa neuvostolle vähintään 45 kalenteripäivää ennen kiintiövuoden alkua ne sokerimäärät, jotka sillä arvionsa mukaan on käytettävissään vapaille markkinoille tapahtuvaa vientiä varten vientioikeutensa puitteissa kyseisenä kiintiövuonna. Lisäksi tulee sellaisten jäsenmaiden ilmoittaa neuvostolle jokaisesta niiden viennissä tapahtuvasta otaksutusta muutoksesta, kuten 42 artiklassa on määrätty. Jokaiselta sellaiselta jäsenmaalta, joka laiminlyö tässä kappaleessa mainitun ilmoitusmenettelyn noudattamisen, peruutetaan äänioikeus kyseiseksi kiintiövuodeksi.

3. Tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut jäsenmaat eivät ole velvollisia pitämään 46 artiklan mukaisia erityisvarastoja. Niillä on kuitenkin oikeus pitää sellaisia varastoja siihen määrään saakka ja niillä ehdoilla, jotka on mainittu sanotun artiklan 1 kappaleessa.

4. Tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu jäsenmaa, joka katsoo, että sillä sen tuotantokehitys huomioon ottaen tulisi olla oikeus viedä vapaille markkinoille enemmän kuin 70000 tonnia jonakin kiintiövuonna, voi pyytää neuvostoa antamaan sille tämän vientioikeuden ylittävää perusvientimäärän. Jos ja kun neuvosto määräenemmistöllä suostuu sellaiseen pyyntöön antamalla tälle jäsenmaalle sopivaksi katsomansa perusvientimäärän, tämän jäsenmaan katsotaan tulleen merkityksi I liitteeseen ja se tulee olemaan kaikkien tämän sopimuksen määräysten alainen, jolta sovelletaan sanottuun liitteeseen merkittyihin jäsenmaihin.

36 artiklaNettoviennin laskemista koskevat erityismääräykset

1. Puolan, Romanian, Tsekkoslovakian ja Unkarin koko tuonti, lukuun ottamatta 31 artiklan mukaista tuontia, vähennetään näiden maiden kokonaisviennistä laskettaessa niiden nettovientiä vapaille markkinoille.

2. Itä-Afrikan yhteisön sisäisiä, yhteisön jäsenvaltion toimesta tapahtuvia sokerin siirtoja 10000 tonnin kokonaismäärään saakka ei ole vähennettävä sen vientioikeudesta kyseisenä kiintiövuonna; tätä määrää ei tämän luvun määräysten perusteella ole mukautettava.

3. Sokerimääriä, jotka viedään niihin Karibian yhteisön jäsenmaihin, jotka eivät tuota sokeria (näitä ovat Antigua, Dominica, Grenada, Montserrat, St. Lucia ja St. Vicente) Barbadoksesta, Belizestä, Jamaikalta, Guyanasta, St. Kitts-Nevis-Anguillasta sekä Trinidadista ja Tobagosta ei ole vähennettävä niiden voimassa olevasta kiintiöstä tai vientioikeudesta kyseisenä kiintiövuonna edellyttäen, että yhteisön sokerikaupan kokonaismäärä ei ylitä 20000 tonnia minään kiintiövuonna. Asianomaiset viejäjäsenmaat sitoutuvat ilmoittamaan neuvostolle ennen jokaisen kiintiövuoden alkua sen sokerimäärän, jonka ne aikovat viedä Karibian yhteisön muihin jäsenmaihin.

37 artiklaRannikottomia kehittyviä viejäjäsenmaita koskevat määräykset

1. Se seikka, että jokin rannikottomista kehittyvistä viejäjäsenmaista ei ole käyttänyt koko voimassa olevaa kiintiötään tai vastaavasti vientioikeuttansa yhtenä tai useampana kiintiövuonna, ei ole syy, jonka perusteella katsottaisiin, että se ei ole täyttänyt tämän sopimuksen mukaisia velvoitteitaan niin, että se täten aiheuttaisi oikeutensa peruuttamisen 34 artiklan 2 kappaleen perusteella käytävissä uusintaneuvotteluissa.

2. Ottaen huomioon, että rannikottomien kehitysmaiden sokerinvientiä vaikeuttavat ja rasittavat lisäkustannukset, jotka aiheutuvat kuljetuksesta merisatamiin, neuvoston tulee UNCTAD:in kanssa neuvottelemalla harkita, miten rannikottomat kehittyvät viejäjäsenmaat parhaiten hyötyisivät erityisrahastosta, joka on perustettu rannikottomia kehittyviä viejäjäsenmaita varten yleiskokouksen 15 päivänä joulukuuta 1975 hyväksymällä päätöslauselmalla 3504 (XXX), siihen enimmäismäärään saakka, joka kyseisillä jäsenmailla on oikeus viedä.

38 artiklaKehittyvien tuojajäsenmaiden nettovienti

Kehittyvä tuojajäsenmaa voi tehtyään asiasta asianmukaisen ilmoituksen neuvostolle ennen kiintiövuoden alkua viedä tuontinsa ylittävän määrän sokeria edellyttäen, ettei sen nettovienti ylitä 10000 tonnia kyseisen kiintiövuoden loppuun mennessä. Sellaista oikeutta ei ole katsottava perusvientimääräksi eikä sitä ole tämän luvun määräysten perusteella mukautettava. Asianomaisten jäsenmaiden tulee kuitenkin noudattaa niitä viejäjäsenmaiden vientiä koskevia ehtoja, joita neuvosto saattaa määrätä.

39 artiklaHätävaranto

1. Neuvoston tulee perustaa erityinen hätävarantokomitea (jäljempänä erityiskomitea), jonka puheenjohtajana toimii hallintojohtaja, tutkimaan anomuksia, joita voivat tehdä kehittyvät viejäjäsenmaat, jotka ovat erityisten vaikeuksien seurauksena joutuneet hätätilanteeseen ja jotka tilapäisesti tarvitsevat niille tämän sopimuksen muiden määräysten mukaisen voimassa olevan kiintiönsä tai vientioikeutensa ylittävän lisävientioikeuden. Erityiskomitea voi sellaisten kehittyvien viejäjäsenmaiden avustamiseksi myöntää jako-osuuksia 200000 tonnin kokonaismäärään saakka tämän sopimuksen ensimmäisenä kiintiövuouna sekä 300000 tonnin kokonaismäärään saakka jokaisena seuraavana kiintiövuonna.

2. Erityiskomiteaan kuuluu korkeintaan kuusi jäsentä. Neuvoston tulee komitean jäsenet valitessaan varmistautua siitä, ettei näillä ole mitään sellaisia etuja edustettavinaan, joihin tämän artiklan 1 kappaleen mukaisia jakoosuuksia koskeva päätös voisi vaikuttaa.

3. Myöntäessään tämän artiklan mukaisia jako-osuuksia erityiskomitean tulee yleensä ottaa huomioon vallitseva markkinatilanne sekä pyrkiä välttämään heikon markkinatilanteen edelleen heikentämistä, mutta se voi myöntää jako-osuuksia markkinatilanteesta riippumatta. Neuvoston tulee panna erityiskomitean päätös täytäntöön, ellei sitä määräenemmistöllä muuteta.

4. Tämän artiklan mukaisia jako-osuuksia myönnetään ainoastaan niille kehittyville jäsenmaille, joiden perusvientimäärä taikka vientioikeus tämän sopimuksen muiden määräysten perusteella on korkeintaan 300000 tonnia.

5. Kaikkien jako-osuuksien osalta, joita voidaan tämän artiklan mukaisesti myöntää, tulee etusija antaa pienille kehittyville jäsenmaille, joiden vientitulot ovat suuressa määrin sokeriviennin varassa. Samoin on erityistä huomiota kiinnitettävä niiden jäsenmaiden vaatimuksiin, joiden kansantalous on lisääntyvässä määrin tulossa riippuvaiseksi sokerista.

6. Tämän artiklan nojalla myönnettävistä jako-osuuksista jäljelle jäävä määrä voidaan jakaa tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa mainittujen periaatteiden ja menettelyjen mukaisesti mille tahansa kehittyvälle viejäjäsenmaalle, joka voi erityiskomitealle todistaa olevansa vaikeuksissa. Jonkin teollisuuden tuotantokyvyn aiottu laajentaminen ei sinänsä oikeuta jako-osuuden saamiseen tämän kappaleen nojalla.

7. Tämän artiklan mukaisen jako-osuuden ei ole katsottava muodostavan lisäystä asianomaisen jäsenmaan perusvientimäärään. Se muodostaa osan tämän jäsenmaan voimassa olevasta kiintiöstä, eikä tätä voimassa olevaa kiintiötä ole saatettava 44 artiklan 3 kappaleen mukaisten vähennysten alaiseksi sinä kiintiövuonna.

40 artiklaMaailmanlaajuisen kiintiön vahvistaminen ja jaottaminen

1. Neuvoston tulee jokaisena kiintiövuonna ennen 20 päivää marraskuuta hyväksyä vapaiden markkinoiden nettotuontitarvetta koskeva arvio tulevaa kiintiövuotta varten. Tässä yhteydessä neuvoston tulee ottaa huomioon kaikki asiaankuuluvat, sokerin kysyntään ja tarjontaan vaikuttavat seikat, joihin muiden muassa tulee sisällyttää kulutuskehitys, mahdolliset varastovaihtelut sekä senhetkinen että ennakoitu hintakehitys.

2. Neuvoston tulee sitten vahvistaa maailmanlaajuinen kiintiö, jonka tulee olla tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti saatu arvio vähennettynä määrällä, joka koostuu:

a) II liitteessä lueteltujen jäsenmaiden odotetusta vientimäärästä vapaille markkinoille;

b) tämän sopimuksen nojalla sallitusta kaikesta muusta odotetusta vientimäärästä vapaille markkinoille paitsi voimassa olevista kiintiöistä; ja

c) muiden kuin jäsenmaiden odotetusta viennistä vapaille markkinoille.

Tällöin neuvostoa eivät sido 41 artiklassa olevat rajoitukset.

3. Ellei neuvosto 25 päivään marraskuuta mennessä jonakin kiintiövuonna ole päässyt sopimukseen tulevan kiintiövuoden maailmanlaajuisesta kiintiöstä, tulee hallintojohtajan esittää neuvostolle tästä ehdotus. Neuvoston tulee määräenemmistöllä tehdä ehdotusta koskeva päätös. Ellei neuvosto ole päässyt sopimukseen kiintiövuoden joulukuun 1 päivään mennessä, tulevan kiintiövuoden maailmanlaajuinen kiintiö vahvistetaan sille tasolle, jolla voimassa oleva maailmanlaajuinen kiintiö on sanottuna ajankohtana.

4. Hallintojohtajan tulee jakaa maailmanlaajuinen kiintiö, kun sellainen on vahvistettu taikka myöhemmin mukautettu, I liitteessä luetelluille yksittäisille viejäjäsenmaille niiden perusvientimäärien mukaisessa suhteessa, ellei muuta johdu niistä mukauttamisista, jotka vaaditaan tai sallitaan tämän sopimuksen muiden määräysten mukaisesti.

5. Lukuun ottamatta, mitä 43 artiklassa on määrätty, jonkin jäsenmaan yksittäisestä voimassa olevasta kiintiöstä tehtävät kaikki vähennykset, joita tarkoitetaan tämän sopimuksen muissa määräyksissä, jaetaan uudelleen muiden, I liitteessä lueteltujen viejäjäsenmaiden kesken niiden perusvientimäärien mukaisessa suhteessa, jotka voivat hyväksyä lisäyksiä voimassa olevaan kiintiöönsä.

41 artiklaVähimmäisvientioikeudet

1. Minkään I liitteeseen merkityn jäsenmaan vientikiintiötä ei ole alunperin vahvistettava 40 artiklan mukaisesti taikka myöhemmin vähennettävä 44 artiklan mukaisesti tasolle, joka on alhaisempi kuin 85 prosenttia tämän jäsenmaan perusvientimäärästä, ellei tämän artiklan 2, 4 ja 7 kappaleessa toisin määrätä sekä edellyttäen, ettei mikään tämän artiklan tai 44 artiklan mukainen kiintiönvähennys johda voimassa olevaan kiintiöön, joka on alhaisempi kuin 70000 tonnia.

2. Jos vallitseva hinta pysyy alhaisempana kuin 11 Yhdysvaltain senttinä naulalta 75 perättäisenä markkinapäivänä tämän sopimuksen kahden ensimmäisen kiintiövuoden aikana, voimassa olevia kiintiöitä vähennetään edelleen 2,5 prosentilla asianomaisten jäsenmaiden kaikista perusvientimääristä, ellei neuvosto toisin päätä ja ellei tämän artiklan 3 ja 4 kappaleesta sekä 42 artiklan 1 kappaleesta muuta johdu.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä ei niiden I liitteessä lueteltujen jäsenmaiden voimassa olevia kiintiöitä, joiden keskimääräinen nettovienti vapaille markkinoille vuosina 1974-1976 oli vähintään 60 prosenttia niiden keskimääräisestä tuotannosta näinä vuosina, ole vähennettävä 40 ja 44 määräysten perusteella tasolle, joka on alhaisempi kuin 85 prosenttia niiden perusvientimääristä, jolleivät nämä jäsenmaat hyväksy tämän artiklan 2 kappaleessa mainittua lisävähennystä.

4. Tämän artiklan 2 kappaleessa mainittu kiintiönvähennys, jota tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitetut jäsenmaat eivät hyväksy, jaetaan uudelleen muiden, I liitteessä lueteltujen jäsenmaiden kesken, jollei 42 artiklan 1 kappaleesta muuta johdu, jokaisen sellaisen muun jäsenmaan voimassa olevan kiintiön lisävähennyksen kokonaismäärään saakka, joka ei ylitä 1 prosenttia sen yksittäisestä perusvientimäärästä.

5. Jos tämän artiklan 2 ja 4 kappaletta sovelletaan jompana kumpana kahdesta ensimmäisestä kiintiövuodesta, ne tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitetut jäsenmaat, jotka eivät hyväksy lisävähennystä, eivät osallistu mihinkään myöhempään kiintiönlisäykseen 43 artiklan eikä 44 artiklan mukaisesti, ei samana kiintiövuonna eikä sen jälkeen, siihen lisävähennyksen määrään saakka, jota ne eivät ole hyväksyneet. Näissä kiintiönlisäyksissä asianomainen määrä jaetaan ensin niiden jäsenmaiden kesken, joihin tämän artiklan 4 kappale vaikuttaa; sen jälkeen jaetaan kaikki sellaiset voimassa olevien kiintiöiden lisäykset 40 artiklan 4 kappaleen määräysten mukaisesti.

6. Laskettaessa vientisuoritusta 34 artiklan 2 kappaleen soveltamiseksi tulee tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun jäsenmaan, joka ei ole hyväksynyt tämän artiklan 2 kappaleen mukaista lisävähennystä, nettovientiä vähentää sillä määrällä, jota se ei hyväksynyt; ja jokaisen muun I liitteessä luetellun jäsenmaan, johon tämän artiklan 4 kappale on vaikuttanut, vientisuoritusta lisätään sillä lisävähennyksen määrällä, jonka jäsenmaa tämän seurauksena itselleen aiheutti.

7. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleessa mainittuja rajoituksia ei sovelleta, milloin vähennyksiä voimassa olevista kiintiöistä joksikin kiintiövuodeksi tehdään 45 artiklan 5 kappaleen tai 46 artiklan 8 kappaleen mukaisesti.

42 artiklaIlmoitukset käyttämättömistä kiintiöistä ja toimenpiteet niiden johdosta

1. Jokaisen I liitteeseen merkityn viejäjäsenmaan tulee ilmoittaa neuvostolle, tuleeko se käyttämään koko voimassa olevan kiintiönsä ja, mikäli kiintiötä jää käyttämättä, kuinka suuren määrän kiintiöstään se arvioi käyttävänsä. Tätä varten tulee jokaisen sellaisen viejäjäsenmaan antaa neuvostolle jokaisena kiintiövuotena vähintään kaksi ilmoitusta, joista toinen on annettava mahdollisimman pian 40 artiklan mukaisen maailmanlaajuisen kiintiön vahvistamisen ja jaottamisen jälkeen, kuitenkin viimeistään 15 päivänä toukokuuta ja toinen mahdollisimman pian toukokuun 15 päivän jälkeen, kuitenkin viimeistään 30 päivänä syyskuta. Kaikki tämän kappaleen mukaisesti ilmoitetun määrän ja ilmoitusta edeltäneen voimassa olevan kiintiön väliset erotukset katsotaan vajauksiksi, ja asianomaisen jäsenmaan voimassa olevaa kiintiötä vähennetään tällä määrällä. Sellaisen jäsenmaan voimassa olevaa kiintiötä, jonka voimassa olevaa kiintiötä on vähennetty tämän kappaleen mukaisesti, ei ole edelleen vähennettävä 40, 41 tai 44 artiklan soveltamisen seurauksena, ennen kuin muiden jäsenmaiden voimassa olevaa kiintiötä on vähennetty samalle prosenttimääräiselle tasolle niiden perusvientimääristä.

2. Viejäjäsenmaa, joka laiminlyö tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen ilmoituksen antamisen neuvostolle 15 päivään toukokuuta mennessä, menettää äänioikeutensa sen kiintiövuoden loppuajaksi.

3. Viejäjäsenmaalla, joka laiminlyö tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen ilmoituksen antamisen 15 päivän toukokuuta ja 30 päivän syyskuuta välisenä aikana, ei ole oikeutta osallistua mihinkään myöhempään kiintiönlisäykseen kyseisenä kiintiövuonna.

4. Jos viejäjäsenmaa 30 päivään syyskuuta mennessä ilmoittaa neuvostolle tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti, että se arvioi käyttävänsä enemmän kuin sen neuvostolle 15 päivään toukokuuta mennessä ilmoittaman määrän, sillä on oikeus viedä maasta molempien ilmoitusten mainitsemien määrien erotusta vastaava määrä, jollei seuraavista määräyksistä muuta johdu:

a) jos sanottu erotus ei ylitä 10000 tonnia, neuvosto ei ryhdy enempiin toimenpiteisiin;

b) jos sanottu erotus ylittää 10000 tonnia, asianomaiselle viejäjäsenmaalle annetaan etusija vajauksia mahdollisesti myöhemmin sinä kiintiövuonna uudelleen jaettaessa ylitystä vastaavaan määrään saakka;

c) asianomaisen jäsenmaan voimassa olevaa kiintiötä kyseiseksi kiintiövuodeksi lisätään niin, että se sisältää a ja b kohdassa mainitut määrät;

d) ellei mitään vajausten uudelleen jaottamista suoriteta, vähennetään kokonaisylityksen ja 10000 tonnin välinen erotus asianomaisen jäsenmaan voimassa olevasta kiintiöstä seuraavana kiintiövuonna;

e) tämän kappaleen määräysten mukaisia ylityksiä ei ole katsottava ylityksiksi 45 artiklassa tarkoitetussa mielessä.

5. Jos viejäjäsenmaan nettovienti vapaille markkinoille jonakin kiintiövuonna ei yllä jäsenmaan saman kiintiövuoden lokakuun 1 päivänä voimassa olleen kiintiön tasolle, sitten kun tästä kiintiöstä on tehty 44 artiklan mukainen nettovähennys, on erotus, jollei tämän artiklan 6 ja 7 kappaleesta muuta johdu, vähennettävä siitä sokerin kokonaismäärästä, joka muutoin olisi jaettu tälle jäsenmaalle seuraavana kiintiövuonna tämän sopimuksen asianomaisten määräysten mukaisten kiintiöiden lisäysten seurauksena.

6. Tämän artiklan 5 kappaleen mukaiset vähennykset on tehtävä vain mikäli sanotun kappaleen mukaan vahvistettu ero ylittää 10000 tonnia tai 5 prosenttia asianomaisen jäsenmaan 1 päivänä lokakuuta voimassa olleesta kiintiöstä 30000 tonnin enimmäismäärään saakka riippuen siitä, kumpi määrä on suurempi.

7. Neuvosto voi päättää olla soveltamatta tämän artiklan 2, 3 ja 5 kappaleen määräyksiä, jos asianomainen jäsenmaa antaa neuvostoa (tyydyttävän selvityksen siitä, että jäsenmaa on laiminlyönyt velvoitteidensa täyttämisen ylivoimaisen esteen takia tai muiden erityisten olosuhteiden vuoksi.

8. Neuvoteltuaan viejäjäsenmaan kanssa voi neuvosto päättää, että tämä jäsenmaa ei pysty käyttämään koko voimassa olevaa kiintiötään tai jotakin sen osaa. Neuvoston tekemä päätös ei aiheuta asianomaisen jäsenmaan voimassa olevan kiintiön vähentämistä eikä tämän jäsenmaan oikeutta täyttää kiintiötään myöhemmin kiintiövuonna. Neuvoston tämän kappaleen mukaisesti tekemä päätös ei vapauta asianomaista jäsenmaata sen tämän artiklan 1 kappaleen mukaisista velvoitteista eikä tämän artiklan 2, 3 ja 5 kappaleessa tarkoitetuista toimenpiteistä.

43 artiklaVajausten uudelleenjako

1. Neuvoston tulee päättää, onko 42 artiklan mukaisesti ilmoitetut vajaukset osittain tai kokonaan jaettava uudestaan vai jätettävä jakamatta. Tässä yhteydessä neuvoston tulee ottaa huomioon hintakehitys ja sen todennäköiset vaihtelut. Jollei neuvosto toisin päätä,

a) ei vajauksia ole jaettava uudestaan, jos ja niin kauan kun vallitseva hinta on vähemmän kuin 12 Yhdysvaltain senttiä naulalta;

b) kaikki vajaukset on jaettava uudestaan, jos ja niin kauan kun vallitseva hinta on enemmän kuin 12 Yhdysvaltain senttiä naulalta.

2. Vajausten uudelleenjako suoritetaan vain niiden I liitteessä lueteltujen viejäjäsenmaiden kesken, jotka voivat hyväksyä siitä seurauksena olevat lisäykset voimassa oleviin kiintiöihinsä. Sellaiset uudelleenjaot, jollei 41 artiklan 5 kappaleesta, 42 artiklan 3 ja 4 kappaleesta ja tämän artiklan 3 kappaleesta muuta johdu, tulee suorittaa seuraavin perustein:

a) kaikkien näiden viejäjäsenmaiden perusvientimäärien mukaisessa suhteessa, kunnes niiden voimassa olevat kiintiöt saavuttavat niiden yksittäisten perusvientimäärien tason;

b) sen jälkeen on 20 prosenttia kaikista uudelleen jaettavista vajauksista jaettava yksinomaan kehittyville viejäjäsenmaille kunkin perusvientimäärän mukaisessa suhteessa, ja jäljellä olevat 80 prosenttia on jaettava kaikkien uudelleenjakoon osallistuvien viejäjäsenmaiden kesken niiden perusvientimäärien mukaisessa suhteessa;

edellyttäen, että mikäli voimassa olevia kiintiöitä myöhemmin vähennetään, tämän kappaleen a ja b kohdan määräyksiä sovelletaan kääntäen.

3. Vajauksia uudelleen jaettaessa jaetaan aluksi niiden kehittyvien viejäjäsenmaiden ilmoittamat vajaukset, joiden perusvientimäärät eivät ylitä 180000 tonnia; jako suoritetaan näiden maiden perusvientimäärien mukaisessa suhteessa sellaisten samaan luokkaan kuuluvien jäsenmaiden kesken, jotka voivat hyväksyä lisäyksiä voimassa oleviin kiintiöihinsä. Ne vajaukset, jotka jäävät käyttämättä tällaisessa ensimmäisessä uudelleenjaossa, jaetaan sen jälkeen uudelleen tämän artiklan 2 kappaleen määräysten mukaisesti.

44 artiklaHintojen vakauttamismekanismi

1. Järjestö seuraa markkinatilannetta ja toimii tämän luvun määräysten mukaisesti vapaiden markkinoiden hinnan ylläpitämiseksi 11 ja 21 sentin välillä naulalta.

A. Kiintiömekanismi

2. Neuvosto voi milloin tahansa kunakin kiintiövuonna suorittaa maailmanlaajuisen kiintiön tason tarkastelun ja sen tulee joka tapauksessa tämä tehdä kunkin kiintiövuoden ensmmäisessä sääntömääräisessä kokouksessaan. Se voi tarkistaa sanotun tason sopivaksi katsomalleen tasolle. Neuvoston tulee yleensä toimia ennen tämän artiklan 3 ja 4 kappaleessa tarkoitettuja automaattisia toimenpiteitä, ja se voi asianmukaiseksi katsoessaan määrätä 3 kappaleessa tarkoitetun toimenpiteen asteittaisen toteuttamisen. Neuvoston tulee suorittaa myös maailmanlaajuisen kiintiön tason tarkastelu ja niin päättäessään tarkistaa sitä järjestön viejämaiden jäsenyyden muuttuessa.

3. Ellei neuvosto toisin päätä, sovelletaan seuraavia määräyksiä:

a) milloin vallitseva hinta oltuaan korkeampi

(i) alenee alle 13 senttiin naulalta, supistetaan maailmanlaajuista kiintiötä 5 prosentilla;

(ii) alenee alle 12 senttiin naulalta, supistetaan maailmanlaajuista kiintiötä 5 prosentilla;

(iii) alenee alle 11,50 senttiin naulalta, supistetaan maailmanlaajuista kiintiötä 5 prosentilla;

b) milloin vallitseva hinta oltuaan alhaisempi

(i) nousee yli 13 senttiin naulalta, lisätään maailmanlaajuista kiintiötä 5 prosentilla;

(ii) nousee yli 14 senttiin naulalta, lisätään maailmanlaajuista kiintiötä 5 prosentilla;

(iii) nousee yli 14,50 senttiin naulalta, lisätään maailmanlaajuista kiintiötä 5 prosentilla;

c) tämän kappaleen a kohdan määräysten estämättä on I liitteessä luetettujen yksittäisten viejäjäsenmaiden voimassa olevat kiintiöt valitsevan hinnan ollessa alle 11 senttiä naulalta rajoitettava 41 artiklan mukaiseen vähimmäisvientioikeuteen.

4. Neuvosto voi harkintansa mukaan peruuttaa kiintiöt ja muut tämän sopimuksen määräysten mukaiset vientirajoitukset vallitsevan hinnan ollessa 14 ja 15 sentin välillä, mutta kaikki tällaiset rajoitukset on välittömästi peruutettava vallitsevan hinnan noustessa yli 15 s senttiin naulalta. Vastaavasti vallitsevan hinnan ollessa alle 15 senttiä naulalta, neuvosto voi päättää, millä hintatasolla kiintiöt ja muut vientirajoitukset on otettava käyttöön tai otettava uudelleen käyttöön, edellyttäen, että kaikki rajoitukset otetaan käyttöön heti vallitsevan hinnan aletessa alle 14 senttiin naulalta.

5. Tämän artiklan 2 ja 3 kappaleen määräysten estämättä ei maailmanlaajuiseen kiintiön tasoon kiintiövuoden viimeisen 45 päivän aikana saa tehdä muutoksia.

6. Hallintojohtajan tulee ilmoittaa I liitteessä luetelluille viejäjäsenmaille niiden voimassa olevat kiintiöt sekä niihin tämän luvun perusteella tehdyt muutokset.

B. Erityisvarastojen markkinoille laskeminen

7. Ellei neuvosto toisin päätä, sovelletaan seuraavia määräyksiä:

a) jos vallitseva hinta oltuaan alhaisemmalla tasolla nousee yli 19 senttiin naulalta, 46 artiklan mukaisia varastoja pitävien viejäjäsenmaiden tulee laskea heti myyntiin ja vapaille markkinoille sellaisista varastoista, joita ne pitävät sanotun artiklan mukaan, heti toimitettavaksi kolmasosa kyseisen artiklan 3 kappaleessa tarkoitetusta kokonaisvelvoitteestaan;

b) jos vallitseva hinta nousee yli 20 senttiin naulalta, näiden viejäjäsenmaiden tulee laskea heti myyntiin ja vapaille markkinoille heti toimitettavaksi sellaisista jäljellä olevista varastoista, joita ne pitävät 46 artiklan mukaan, määrä, joka yhdessä a kohdan mukaan myyntiin lasketun määrän kanssa muodostaisi kaksi kolmasosaa niiden 46 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetusta kokonaisvelvoitteesta;

c) jos vallitseva hinta nousee yli 21 senttiin naulalta, näiden viejäjäsenmaiden tulee laskea heti myyntiin ja vapaille markkinoille heti toimitettavaksi loppuosa varastoista, joita ne pitävät 46 artiklan mukaan.

8. Tämän sopimuksen 60 artiklan 2 kappaleessa mainittu etuoikeus otetaan huomioon varastoja myyntiin laskettaessa tämän artiklan 7 kappaleen mukaisesti.

9. Kun 46 artiklan mukaisia varastoja pitävä viejäjäsenmaa laskee myyntiin varastonsa tämän artiklan 7 kappaleen perusteella, on sen heti ilmoitettava asiasta neuvostolle ja esitettävä jäljennökset laivausasiakirjoista, joista ilmenee myyntiin laskettu määrä.

45 artiklaKiintiöitä ja vientioikeuksia koskevat sitoumukset sekä nettovientimäärän ylittäminen

1. Jokaisen I liitteessä luetellun viejäjäsenmaan ja jokaisen jäsenmaan, jolla IX tai X luvun jonkin määräyksen perusteella on vientioikeus vapaille markkinoille, tulee varmistautua siitä, ettei se ylitä kunakin vuonna voimassa olevaa kiintiötään tai vastaavasti vientioikeuttaan kiintiövuoden lopussa. Tämän johdosta viejäjäsenmaat eivät saa ennen maailmanlaajuisen kiintiön vahvistamista ja jaottamista 40 artiklan mukaisesti kutakin kiintiövuotta varten sitoutua viemään vapaille markkinoille kyseisenä kiintiövuonna enempää kuin 41 artiklan mukaisen vähimmäisvientioikeutensa. Lisäksi jokaisen viejäjäsenmaan tulee ryhtyä kaikkiin lisätoimenpiteisiin, jotka neuvosto määräenemmistöllä saattaa määrätä kiintiöjärjestelmän noudattamisen varmistamiseksi.

2. Vapaille markkinoille suuntautuvan nettoviennin ylityksiä, jotka ylittävät voimassa olevat kiintiöt tai vientioikeuden, joka kiintiövuoden lopussa on enintään 10000 tonnia tai 5 prosenttia asianomaisen jäsenmaan joko perusvientimäärästä tai vientioikeudesta, ei sitä määrää, joka on pienempi, katsota tämän artiklan 1 kappaleen määräysten vastaiseksi. Vastaavasti jos I liitteessä mainittu viejäjäsenmaa ei pysty täysin toteuttamaan 40, 41 ja 44 artiklan perusteella suoritettavaa kiintiövähennystä, koska se on jo vähennyksen tapahtuessa vienyt tai myynyt kyseisen kiintiön ylittävän määrän sokeria vapaille markkinoille aiemmin voimassa olleen kiintiönsä perusteella ja sen kiintiö kyseisen kiintiövuoden lopussa on edelleen pienempi kuin sen aikaisemmat sitoumukset, ei myöhempää erotusta katsota tämän artiklan 1 kappaleen vastaiseksi.

3. Jokainen tämän artiklan 2 kappaleen määrittelyn rajoissa tapahtuva nettovientimäärän ylitys vähennetään kyseisen jäsenmaan seuraavana kiintiövuonna voimassa olevasta kiintiöstä tai vientioikeudesta.

4. Tämän artiklan 2 kappaleen määrittelyä suurempi nettovientimäärän ensimmäinen ylitys vähennetään vastaavasti kyseisen jäsenmaan seuraavana kiintiövuonna voimassa olevasta kiintiöstä. Tämä vähennys ei vaikuta 71 artiklan määräyksiin.

5. Jos I liitteessä lueteltu viejäjäsenmaa kiintiövuoden lopussa ylittää voimassa olevan kiintiönsä toisen tai useamman kerran, vähennetään tämän artiklan 2 kappaleen määrittelyn ylittävä määrä kyseisen jäsenmaan seuraavana kiintiövuonna voimassa olevasta kiintiöstä. Lisäksi, ellei neuvosto määräenemmistöllä päätä vähentää pienempää määrää, vähennetään ylitystä vastaava määrä jäsenmaan seuraavana kiintiövuonna voimassa olevasta kiintiöstä. Tämän kappaleen perusteella tehty vähennys ei vaikuta 71 artiklan määräyksiin.

6. Jos kiintiövuoden aikana, jolloin kiintiöt eivät olleet voimassa osan vuotta mutta olivat otetut uudelleen käyttöön tai otetut käyttöön ennen kyseisen vuoden loppua, I liitteessä luetellun viejäjäsenmaan kokonaisvienti ylittää sen osalta vuoden lopussa voimassa olevan kiintiön, sen seuraavana vuonna voimassa olevasta kiintiöstä vähennetään arvioitu ylitys, johon ei kuitenkaan lasketa seuraavia määriä:

a) ennen kiintiöiden voimaantuloa tapahtunut vienti; ja

b) vienti ennen kiintiöiden voimaantuloa tapahtuneen myynnin perusteella, edellyttäen, että vienti tapahtuu 90 päivän kuluessa myyntipäivästä.

7. Jokaisen I liitteessä luetellun viejäjäsenmaan ja jokaisen jäsenmaan, jolla IX tai X luvun jonkin määräyksen perusteella on vientioikeus vapaille markkinoille, tulee ennen 1 päivää huhtikuuta kunakin kiintiövuonna ilmoittaa neuvostolle edellisen kiintiövuoden nettovientimääränsä tai vastaavasti vientinsä, jotta neuvosto voisi päätellä, onko tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä noudatettu.

46 artiklaErityisvarastot

1. I liitteessä lueteltujen viejämaiden tulee pitää jäsenmaiksi tultuaan tämän artiklan mukaisia erityisvarastoja 44 artiklan tarkoitusperiä varten. Jokainen II liitteessä lueteltu jäsenmaa voi pitää enintään 10000 tonnin määräistä erityisvarastoa, jos se ilmoittaa asiasta neuvostolle. Kaikki tämän sopimuksen erityisvarastoja koskevat oikeudet ja velvollisuudet koskevat siinä tapauksessa tätä jäsenmaata.

2. Erityisvarastojen tulee koostua sokerista, joka ei ole sitoumusten alaista, eikä niihin kuulu viejäjäsenmaan kotimaan tarpeisiin tarkoitettu tai IX luvussa tarkoitettuja erityisjärjestelyjä varten tarkoitettu sokeri. Jokainen viejäjäsenmaa voi säilyttää erityisvarastoja omalla alueellaan tai minkä tahansa muun maan alueella edellyttäen, että kussakin tapauksessa varastoitu määrä voidaan todentaa 47 artiklan mukaisesti.

3. a) Kaikkien I liitteessä lueteltujen viejäjäsenmaiden erityisvarastojen yhteenlasketun määrän tulee olla 2,5 miljoonaa tonnia ja, ellei tämän kappaleen b kohdasta muuta johdu, jaetaan näiden maiden kesken niiden yksittäisten perusvientimäärien mukaisessa suhteessa.

b) Tämän kappaleen a ja c kohdassa tarkoitetussa jaottelussa ja mukautuksessa kehittyvän jäsenmaan perusvientimäärän ensimmäistä 70000 tonnia ei oteta huomioon, jos sen perusvientimäärä on enintään 180000 tonnia, kuitenkin siten, että kyseisen jäsenmaan erityisvarasto voidaan määrätä sen täyden perusvientimäärän mukaisessa suhteessa, jos se ilmoittaa asiasta neuvostolle kuuden kuukauden kuluessa jäsenmaaksi tulemisestaan. Jokainen II liitteessä mainittu jäsenmaa, jolle 35 artiklan 4 kappaleen mukaan on määrätty enintään 180000 tonnin perusvientimäärä, voi myös saada erityisvarastonsa määrätyksi koko perusvientimääränsä mukaisessa suhteessa, jos se ilmoittaa asiasta kuuden kuukauden kuluessa siitä, jolloin sille on määrätty perusvientimäärä. Ilmoitukset ovat peruuttamattomia tämän sopimuksen voimassaolon ajan.

c) Jos yksi tai useampi I liitteessä luetelluista maista ei tule jäsenmaaksi kuuden kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta tai milloin viejämaiden jäsenyydessä tapahtuu muutoksia, I liitteessä lueteltujen viejäjäsenmaiden erityisvarastovelvoite mukautetaan niiden perusvientimäärien mukaisessa suhteessa siten, että I liitteessä lueteltujen viejäjäsenmaiden yhteenlaskettu erityisvarasto pysyy 2,5 miljoonana tonnina edellyttäen, ettei mikään jäsenmaa joudu lisäämään erityisvarastojaan enemmällä kuin 7 prosentilla määrästä, jonka se pitäisi, jos kaikki I liitteessä luetellut viejämaat olisivat jäsenmaita.

4. Jokainen viejäjäsenmaa voi vapaaehtoisesti pitää tämän artiklan 3 kappaleen mukaisen velvoitteensa lisäksi sokerimääriä erityisvarastoissa edellyttäen, että neuvosto on määräenemmistöllä hyväksynyt tällaisen lisävarastoinnin. Milloin neuvosto on hyväksynyt tällaisen lisävarastoinnin, koskevat kaikki tämän sopimuksen mukaan erityisvarastoihin liittyvät oikeudet ja velvoitteet kyseisen jäsenmaan osalta tällaista lisävarastointia.

5. Varmistaakseen erityisvarastojen kokoamisen mahdollisimman nopeasti neuvoston tulee antaa määräykset menettelytapasäännöissään erityisvarastojen perustamisesta, ylläpitämisestä ja täyttämisestä niiden myyntiinlaskemisen jälkeen 44 artiklan 7 kappaleen mukaisesti ja määrätä menettelytavat tämän artiklan mukaisten velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi edellyttäen, että erityisvarastoja ei ole koottava silloin, kun kiintiöt ja muut vientirajoitukset eivät ole voimassa. Jollei neuvosto määräenemmistöllä toisin päätä tai tämän kappaleen ensimmäisestä virkkeestä muuta johdu, asianomaisten jäsenmaiden tulee koota täysimääräiset erityisvarastot seuraavasti:

a) vähintään 40 prosenttia maan koko varastointivelvoitteesta ensimmäisten 12 kuukauden aikana, jolloin kiintiöt ovat voimassa tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen tahi sen jälkeen, kun erityisvarastot on 44 artiklan 7 kappaleen mukaisesti laskettu myyntiin;

b) vähintään 80 prosenttia maan koko varastointivelvoitteesta ensimmäisten 24 kuukauden aikana, jolloin kiintiöt ovat voimassa tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen tahi sen jälkeen, kun erityisvarastot on 44 artiklan 7 kappaleen mukaisesti laskettu myyntiin;

c) loppuosa maan koko varastointivelvoitteesta ensimmäisten 36 kuukauden aikana, jolloin kiintiöt ovat voimassa tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen tahi sen jälkeen, kun erityisvarastot on 44 artiklan 7 kappaleen mukaisesti laskettu myyntiin.

6. Jos jokin viejäjäsenmaa erityisistä syistä katsoo, ettei se jonakin kiintiövuonna pysty kokoamaan tämän artiklan 5 kappaleen mukaista erityisvarastomäärää, on sen esitettävä asiansa neuvostolle, joka voi määräenemmistöllä muuttaa asianomaisen jäsenmaan pidettävien erityisvarastojen määrää tietyksi ajaksi.

7. Neuvosto voi erityisistä syistä määräenemmistöllä valtuuttaa viejäjäsenmaan laskemaan myyntiin osan erityisvarastostaan muissa kuin 44 artiklan 7 kappaleessa tarkoitetuissa tilanteissa. Tällaisessa tapauksessa neuvosto määrää aikataulun, jonka mukaan erityisvarasto on täydennettävä vaadittuun määrään.

8. Jos viejäjäsenmaa laiminlyö velvoitteensa koota ja ylläpitää 47 artiklan mukaisesti todennettuja erityisvarastoja, sen velvoitteiden vajausta vastaava määrä vähennetään maan senhetkisestä voimassa olevasta kiintiöstä, jos kiintiöt ovat voimassa, tahi sen voimassa olevasta kiintiöstä kiintiöiden tullessa seuraavan kerran voimaan. Jos viejäjäsenmaa toisen tai useamman kerran laiminlyö velvoitteensa, maan senhetkisestä voimassa olevasta kiintiöstä vähennetään vajausta vastaava määrä kaksinkertaisena, jos kiintiöt ovat voimassa, tahi sen voimassa olevasta kiintiöstä kiintiöiden tullessa seuraavan kerran voimaan. Viejäjäsenmaan, joka toisen tai useamman kerran laiminlyö velvoitteensa, äänioikeus peruutetaan siihen asti, kunnes se on täyttänyt sitoumuksensa ja neuvosto on päättänyt palauttaa asianomaiselle jäsenmaalle sen äänioikeuden.

9. Jos kiintiöt ja muut vientirajoitukset tulevat voimaan sen jälkeen, kun erityisvarastot on 44 artiklan 7 kappaleen mukaisesti osaksi tai kokonaan laskettu myyntiin, neuvosto voi määräenemmistöllä päättää, että erityisvarastoja täydennetään muulla kuin tämän artiklan 5 kappaleessa tarkoitetulla tavalla

47 artiklaVarastojen todentaminen

1. Jokaisen viejäjäsenmaan, jolla 46 artiklan mukaisesti on erityisvarastoja, tulee toimittaa 49 artiklan mukaisesti perustettuun rahastoon asianomaisen jäsenmaan hallituksen antama olemassaolotodistus 46 artiklan perusteella pitämästään sokerimäärästä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti rahastolle toimitettujen olemassaolotodistusten todenperäisyys todennetaan suorittamalla tarkastus itse varastopaikalla neuvoston määräämien ja asianomaisen viejäjäsenmaan hyväksymien riippumattomien tarkastajien johdolla. Neuvosto määrää aikataulun tarkastuksia varten, jonka mukaan ainakin yksi vuosittainen tarkastus on pidettävä 30 päivän kuluessa ennen sokerin sadonkorjuun alkamista kussakin jäsenmaassa, jossa on vain yksi vuotuinen sokerisato. Niiden viejäjäsenmaiden osalta, joissa on kaksi tai useampia satoja, sanottu tarkastus on pidettävä 30 päivän kuluessa ennen kunkin sokerin sadonkorjuun alkamista, ja niissä viejäjäsenmaissa, joissa on jatkuva satokausi, vähintään kaksi kertaa jokaisena kiintiövuonna.

3. Neuvosto voi antaa lisämääräyksiä erityisvarastojen todentamisesta.

48 artiklaEnimmäisvarastot

1. Jokainen I liitteessä mainittu viejäjäsenmaa sitoutuu mukauttamaan tuotantonsa siten, että joko:

a) sen 46 artiklan perusteella pitämän erityisvaraston ylittävä kokonaisvaraston määrä ei välittömästi ennen uutta satoa, kunakin vuonna määrättynä päivänä, josta on sovittu neuvoston kanssa, saa ylittää 20 prosenttia vastaavaa määrää sen tuotannosta edellisenä kalenterivuonna tai sen keskimääräistä tuotantoa neljänä edellisenä kalenterivuonna, jos tämä määrä on suurempi; tahi

b) sen kotimaan kulutukseen tarkoitettujen varastojen ja 46 artiklan perusteella pitämien erityisvarastojen ylittävä sokerimäärä ei välittömästi ennen uutta satoa, kunakin vuonna määrättynä päivänä, josta on sovittu neuvoston kanssa, saa ylittää 20 prosenttia vastaavaa määrää sen kokonaisviennistä edellisenä kalenterivuonna tai sen keskimääräistä kokonaisvientiä neljänä edellisenä kalenterivuonna, jos tämä määrä on suurempi.

2. Jokaisen I liitteessä mainitun viejäjäsenmaan tulee ilmoittaa jäsenmaaksi tullessaan neuvostolle, kumman 1 kappaleessa tarkoitetuista vaihtoehdoista se hyväksyy sovellettavakseen.

3. Neuvosto voi viejäjäsenmaan hakemuksesta myöntää tälle jäsenmaalle oikeuden pitää tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuja määriä suurempia varastoja, milloin se katsoo tällaisen toimenpiteen erityisistä syistä oikeutetuksi.

4. Neuvoston tulee arvioida 34 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettujen uusintaneuvottelujen aikana tämän artiklan vaikutukset ja tarkistaa tarvittaessa tämän artiklan I kappaleessa olevia rajoituksia määräenemmistöllä.

49 artiklaVarastojen rahoittamisrahaston perustaminen

1. Perustetaan varastojen rahoittamisrahasto, jonka tarkoituksena on 53 artiklan mukaisesti antaa raha-avustusta jäsenmaille, jotka pitävät 46 artiklan mukaisia erityisvarastoja.

2. Rahasto sijaitsee järjestön päämajassa ja kuuluu järjestön alaisena toimielimenä 5 artiklan 2 kappaleessa mainitun päämajasopimuksen piiriin.

3. Rahasto toimii tämän luvun määräysten mukaisesti ja noudattaa neuvoston määräenemmistöllä hyväksymiä menettelytapasääntöjä, sääntöjä ja ohjeita tämän luvun määräysten täytäntöönpanemiseksi.

4. Tämän luvun määräykset tulevat voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa sen jälkeen, kun 180 päivää on kulunut tämän sopimuksen voimaantulosta.

5. Vaikuttamatta 80 artiklaan ja ellei neuvosto määräenemmistöllä toisin päätä, jäsenmaan, joka laiminlyö tämän luvun mukaiset velvoitteensa, äänioikeus peruutetaan siihen asti, kunnes se on täyttänyt velvoitteensa.

50 artiklaRahaston hallinto

1. Rahaston tilikirja pidetään erillään järjestön muista tileistä.

2. Rahaston hallinnosta aiheutuvat kustannukset maksetaan rahastosta ja neuvosto hyväksyy ne erillään 24 artiklassa mainitusta hallinnollisesta talousarviosta.

3. Sopimuksen 26 artiklan määräyksiä sovelletaan rahaston tilintarkastukseen. Neuvoston tai hallintojohtajan toimesta voidaan tilintarkastus tarvittaessa suorittaa useamminkin.

4. Neuvoteltuaan hallintojohtajan kanssa neuvosto nimittää määräenemmistöllä ja asettamillaan ehdoilla rahaston johtajan. Johtajan tulee noudattaa 22 Jan 4 ja 5 kappaleen määräyksiä. Hän vastaa rahaston hoidosta hallintojohtajalle tämän luvun määräysten sekä neuvoston 49 artiklan 3 kappaleen perusteella hyväksymien menettelytapasääntöjen ja ohjeiden mukaisesti.

51 artiklaRahaston maksuosuudet

1. Rahastoon suoritetaan tämän artiklan mukaisesti maksuosuus jäsenmaan tullialueelle vapailta markkinoilta tuodusta tai jäsenmaan tullialueelta vapaille markkinoille viedystä sokerista. Maksuosuuden määrä on 0,28 senttiä naulalta raakasokeria tel quel; tämä määrä mukautetaan valkoisen ja jalostetun sokerin osalta menettelytapasäännöissä määrätyn tekijän tai tekijöiden mukaan. Milloin tahansa 1 päivän tammikuuta 1979 jälkeen neuvosto voi määräenemmistöllä korottaa tai alentaa maksuosuuden määrää edellyttäen, että rahasto pystyy kattamaan tämän luvun mukaiset suorituksensa ja että, jos maksuosuutta korotetaan, sen määrä ei ylitä 0,33 senttiä naulalta. Neuvosto voi määräenemmistöllä lakkauttaa maksuosuudet, jos niitä ei tarvita tämän luvun mukaisiin suorituksiin.

2. Jollei tämän artiklan 4 kappaleen määräyksistä muuta johdu, jäsenmaa ei saa sallia sokerin tuontia vapailta markkinoilta tullialueelleen, ellei tuontierää seuraa neuvoston hyväksymä todistus siitä, että rahastolle kuuluva maksuosuus on suoritettu.

3. Jollei tämän artiklan 5 kappaleen määräyksistä muuta johdu, viejäjäsenmaa tai tuojajäsenmaa, jolla IX luvun mukaan on vapaita markkinoita koskeva vientioikeus, ei saa sallia vapaiden markkinoiden sokerin vientiä omalta tullialueeltaan, jota ei ole todistettavasti tarkoitettu jäsenmaihin tuotavaksi, ellei sokerierää seuraa neuvoston hyväksymä todistus siitä, että rahastolle on suoritettu asianmukainen maksuosuus.

4. Yhdistyneiden Kansakuntien määritelmän mukaisiin vähiten kehittyneihin maihin kuuluvien jäsenmaiden tuonnista kotimaan kulutukseen ei ole suoritettava maksuosuutta edellyttäen, että nämä jäsenmaat noudattavat tämän artiklan 2 kappaleen mukaista todistusjärjestelmää menettelytapasäännöissä määrätyllä tavalla.

5. Neuvosto antaa menettelytapasäännöissään määräykset maksuosuuksia koskevien vakiotodistusten antamisesta ja asianmukaisen maksuosuuden perimisestä valtuutettujen asiamiesten välityksellä. Tällaisten sääntöjen tarkoitus on samalla varmistaa, ettei samasta sokerierästä suoriteta maksuosuutta kahteen kertaan. Näissä säännöissä on otettava huomioon sokerikaupassa vakiintunut käytäntö ja ne on laadittava siten, että ne eivät vaikeuta sokerin kulkua ja että ne varmistavat maksuosuusjärjestelmän yhtenäisyyden. Niihin on myös sisällytettävä vapaiden markkinoiden sokerin kauttakulkumaitse tapahtuvaa vientiä tai tuontia koskevat määräykset riippumatta siitä, onko sokeri jalostettu kauttakulkumaassa.

6. Maksuosuudet on suoritettava vapaasti vaihdettavina valuuttoina sekä vapautettava ulkomaan valuuttaa koskevista rajoituksista.

52 artiklaRahaston lisävarat

1. Neuvosto voi hyväksyä rahastolle mistä tahansa lähteestä tulevat vapaaehtoiset maksuosuudet edellyttäen, ettei niihin kuulu ehtoja.

2. Hankkiakseen rahastolle tulojen ja menojen lyhytaikaisten erojen kattamiseksi tarvittavia varoja neuvosto voi määräenemmistöllä päättää ottaa lainan yksityisistä lähteistä, hallituksilta tai kansainvälisiltä rahalaitoksilta edellyttäen, ettei mikään jäsenmaa joudu vastuuseen järjestön tällaisista sitoumuksista.

3. Neuvosto voi määräenemmistöllä ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin rahaston varojen suojaamiseksi ja, mikäli mahdollista, kartuttamiseksi, jos tilapäisesti muodostuu varoja, jotka ylittävät tämän luvun tarkoitusperiin tarvittavat varat. Edellytyksenä on kuitenkin, että kaikkiin kohtuullisiin varotoimenpiteisiin ryhdytään pääomatappioiden ehkäisemiseksi ja että tämän luvun tarkoitusperiä varten jää riittävä maksuvalmius.

53 artiklaRahastosta annettavat lainat

1. Jollei tämän luvun määräyksistä muuta johdu, rahaston tulee antaa lainaa korotta 1,50 senttiä vastaavan määrän sokerinaulaa kohden vuodessa jokaiselle viejäjäsenmaalle, joka pitää 46 artiklassa olevien vaatimusten mukaisia erityisvarastoja, sanotun artiklan 5 kappaleen mukaisen vähimmäisvelvoitteen mukaisesti pidettyjen varastojen osalta. Jos rahastolla on riittävästi varoja, neuvosto voi määräenemmistöllä päättää valtuuttaa rahaston myös antamaan lainoja jäsenmaiden pitämien 46 artiklan 5 kappaleen mukaiset vähimmäisvelvoitteet ylittävien erityisvarastojen osalta, ensiksi niiden 46 artiklan 3 kappaleen mukaisen kokonaisvelvoitteen osalta ja sen jälkeen saman artiklan 4 kappaleen mukaisten velvoitteiden osalta. Milloin varastoja pidetään lyhyemmän kuin vuoden ajan, lainattavan summan tulee olla suhteutettu siihen kyseisen vuoden ajanjaksoon, jolloin varastoja pidetään. Lainat annetaan rahastosta neljännesvuosittain ensimmäisestä vuosineljänneksestä alkaen tämän luvun voimaantulon jälkeen, ja jos rahaston varat sallivat, ne myönnetään takautuvasti sellaisten varastojen osalta, jotka on muodostettu 46 artiklan mukaisesti ennen tämän luvun voimaantuloa. Viejäjäsenmaiden tulee käyttää täten lainattuja varoja yksinomaan 46 artiklan mukaisesti pitämiensä varastojen aiheuttamien kulujen kattamiseksi. Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää mukauttaa lainattavat määrät 51 artiklan 1 kappaleessa asetettujen rajoitusten mukaisiksi.

2. Rahastosta ei myönnetä lainoja viejäjäsenmaalle, jollei kyseinen jäsenmaa esitä rahastolle hallituksensa antamaa olemassaolotodistusta 46 artiklan 5 kappaleen mukaisesti muodostettujen varastojen osalta sekä suostu näiden varastojen todentamiseen 47 artiklan mukaisesti.

3. Viejäjäsenmaiden tulee maksaa takaisin rahastolle laina, joka on myönnetty sokerin osalta, joka pyydetään 44 artiklan 7 kappaleen mukaisesti laskemaan myyntiin, 90 päivän kuluessa siitä, jolloin se pyydetään sanotulla tavalla laskettavaksi myyntiin. Viejäjäsenmaihin, jotka eivät suorita takaisinmaksua, sovelletaan samoja määräyksiä kuin jäsenmaihin, jotka ovat laiminlyöneet 25 artiklan 2 ja 3 kappaleen mukaisesti järjestön hallinnolliseen talousarvioon suoritettavat maksuosuutensa.

4. Viejäjäsenmaa ei saa lainaa rahastosta ajanjaksona, jolloin se ei täytä 46 ja 51 artiklan sekä tämän artiklan 3 kappaleen mukaisia sitoumuksiaan.

5. Kaikki lainat ja takaisinmaksut on suoritettava vapaasti vaihdettavina valuuttoina sekä vapautettava ulkomaan valuuttaa koskevista rajoituksista.

54 artiklaMenettelytapa tämän sopimuksen voimassaolon lakatessa

1. Tämän sopimuksen voimassaolon lakatessa 51 artiklassa mainittujen maksuosuuksien suorittamisvelvollisuus raukeaa ja rahasto lakkaa antamasta uusia lainoja. Ennen tämän sopimuksen voimassaolon lakkaamista suoritetut ja sen jälkeen vastaanotetut maksuosuudet lisätään rahaston varoihin.

2. Rahaston saatavia lainoista, jotka 53 artiklan perusteella eivät ole erääntyneet maksettaviksi, ei makseta takaisin.

3. Kaikki rahaston velat maksetaan rahaston jäljellä olevista varoista. Jolleivät nämä varat riitä velkojen maksamiseen, peritään jäsenmailta tarvittavat määrät, lukuun ottamatta 52 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuja tapauksia, niiden osuuden mukaisessa suhteessa jäsenmaiden yhteenlasketusta nettotuonnista ja -viennistä vapaille markkinoille tämän luvun yhä ollessa voimassa, ellei neuvosto määräenemmistöllä toisin päätä. Nämä määrät lisätään asianomaisten jäsenmaiden 24 artiklassa mainittuun järjestön hallinnollista talousarviota varten suoritettavaan maksuosuuteen.

4. Ellei tämän artiklan 5 kappaleen määräyksistä muuta johdu, neuvoston tulee määräenemmistöllä päättää, miten rahaston varat käytetään sen jälkeen, kun kaikki velat on maksettu. Yksi käyttötapa voi olla varojen siirtäminen osaksi tai kokonaan uuden kansainvälisen sokerisopimuksen nojalla perustettavaan vastaavaan rahastoon.

5. Varoja siirrettäessä tämän artiklan 4 kappaleen mukaisesti jokaisella jäsenmaalla on oikeus saada osansa rahaston ylijäävistä varoista sen jälkeen, kun kaikki velat on maksettu asianomaisen jäsenmaan osuuden mukaisessa suhteessa jäsenmaiden yhteenlasketusta nettotuonnista ja -viennistä vapaille markkinoille tämän luvun määräysten yhä ollessa voimassa. Tästä määrästä vähennetään kuitenkin asianomaiselta jäsenmaalta 53 artiklan perusteella perittävä määrä; jäsenmaan, joka tahtoo hyötyä tämän artiklan määräyksistä, tulee ilmoittaa asiasta neuvostolle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto tekee tämän artiklan 4 kappaleessa tarkoitetun päätöksen. Vastaavasti jäsenmaalla, joka ei tule sanotussa kappaleessa tarkoitetun uuden kansainvälisen sokerisopimuksen jäsenmaaksi kuuden kuukauden kuluessa sen voimaantulosta, on oikeus saada osansa rahaston varoista, jotka on siirretty tämän artiklan 4 kappaleessa tarkoitettuun vastaavaan rahastoon.

55 artiklaSuhteet yhteisrahastoon

Kun UNCTAD:in yhteisen perushyödykeohjelman puitteissa perustetaan yhteisrahasto, neuvosto voi harkita ja tehdä asianmukaisia suosituksia toimenpiteiksi, joilla järjestö voi saada täyden edun yhteisrahaston perusteella tehtävistä taloudellisista järjestelyistä.

56 artiklaJäsenmaiden velvoitteet ja tuojajäsenmaiden vienti

1. Jäsenmaat sitoutuvat ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin voidakseen täyttää tästä sopimuksesta johtuvat velvoitteensa ja voidakseen täysimääräisesti toimia yhteistyössä toistensa kanssa tämän sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi.

2. Tuojajäsenmaat sitoutuvat varmistamaan, ettei niiden sokerivienti kokonaisuudessaan ylitä kokonaistuontia samana kiintiövuonna, ellei 38 artiklasta muuta johdu ja lukuun ottamatta tilapäisesti maahantuotua sokeria (en admission temporaire).

57 artiklaTuonti muista kuin jäsenmaista

1. Jokaisen jäsenmaan tulee kunakin kiintiövuonna, ellei tämän artiklan 2 ja 3 kappaleessa toisin määrätä, rajoittaa sokerin enimmäistuontinsa ei-jäsenmaista ryhmänä seuraaviin prosenttimääriin keskimääräisestä vuosituonnistaan näistä maista ryhmänä nelivuotiskautena 1973 -1976, lukuun ottamatta vuotta, jolloin tuonti oli pienin näistä maista ryhmänä:

a) 75 prosenttiin, jos ja niin kauan kun vallitseva hinta on yli 11 senttiä naulalta, ellei tämän artiklan 3 kappaleen a kohdasta muuta johdu;

b) 55 prosenttiin, jos ja niin kauan kun vallitseva hinta on alle 11 senttiä naulalta.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa mainitut rajoitukset eivät koske tuontia maasta tai alueelta, joka oli vuoden 1968 kansainvälisen sokerisopimuksen osapuoli, mutta joka ei voi 72,73,74 tai 76 artiklan mukaisesti tulla tämän sopimuksen jäsenmaaksi. Jokaisen jäsenmaan tulee rajoittaa kuitenkin tuontinsa näistä ei-jäsenmaista kunakin kiintiövuonna määrään, joka vastaa sen keskimääräistä vuosituontia näistä eijäsenmaista ajanjaksona 1966-1968, 19711973 tai 1974-1976, riippuen siitä, minä ajanjaksona tuonti oli suurin. Jos neuvosto katsoo, että jokin tässä kappaleessa tarkoitettu ei-jäsenmaa käy sokerikauppaa tavalla, joka on tämän sopimuksen tavoitteiden vastainen, se voi määräenemmistöllä vaatia asianomaisia jäsenmaita soveltamaan vuosituontiinsa näistä ei-jäsenmaista tämän artiklan 1 kappaleen a kohdassa olevaa prosenttirajoitusta.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa olevia rajoituksia ei sovelleta;

a) vallitsevan hinnan ollessa yli 21 senttiä naulalta; tämän artiklan 1 kappaleen a kohdassa ja 2 kappaleessa olevat rajoitukset otetaan uudelleen käyttöön vallitsevan hinnan aletessa alle 19 senttiin naulalta, ellei neuvosto toisin päätä;

b) aikaisemmin ostettuihin 1 ja 2 kappaleessa olevat rajoitukset ylittäviin tuontimääriin edellyttäen, että ne toimitetaan 90 päivän kuluessa siitä, jolloin rajoitukset otetaan uudelleen käyttöön ja että asiasta tehdään ilmoitus hallintojohtajalle tämän artiklan 4 kappaleen mukaisesti.

4. Ei-jäsenmaista tapahtuvat ostot, jotka on järjestetty aikana, jolloin tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisia rajoituksia ei sovellettu, lähetettäväksi sen ajankohdan jälkeen, jolloin sanotut rajoitukset ovat tulleet uudelleen sovellettaviksi, on asianomaisen jäsenmaan ilmoitettava hallintojohtajalle neuvoston mahdollisesti määräämää menettelytapaa noudattaen.

5. Jäsenmaa, joka katsoo, ettei se tiettynä kiintiövuonna pysty täysin täyttämään tästä artiklasta johtuvia velvoitteitaan tai että nämä velvoitteet saattavat vahingoittaa sen sokerin jälleenvientikauppaa tai sokeripitoisten tuotteiden vientikauppaa, voidaan vapauttaa tämän artiklan 1 kappaleesta johtuvista velvoitteistaan, jos ja siinä määrin kuin neuvosto määräenemmistöllä päättää. Neuvosto määrittelee 69 artiklan määräysten mukaisesti menettelytapasäännöissään olosuhteet ja ehdot, joilla jäsenmaat voidaan vapauttaa tämän artiklan 1 kappaleen mukaisista velvoitteistaan, ottaen erityisesti huomioon poikkeukselliset ja kiireelliset tapaukset, jotka syntyvät tavanomaisessa kaupankäynnissä.

6. Tämän artiklan edellä olevissa kappaleissa määrätyt velvoitteet eivät vaikuta jäsenmaiden ja ei-jäsenmaiden välisiin kahdenkeskisiin sopimuksiin, jotka on tehty ennen tämän sopimuksen voimaantuloa, edellyttäen kuitenkin, että jäsenmaa, jolla on tällaisia ristiriitaisia velvoitteita, hoitaa ne siten, että ne mahdollisimman vähän vaikuttavat edellä olevista kappaleista johtuviin velvoitteisiin. Asianomaisen jäsenmaan tulee ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin saattaakseen velvoitteensa sopusointuun tämän artiklan määräysten kanssa ja ilmoittaa neuvostolle ristiriitaisten velvoitteidensa yksittäiskohdat sekä mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt ristiriidan vähentämiseksi tai poistamiseksi.

7. Neuvosto määrää menettelytapasäännöissään, miten jäsenmaiden tulee ilmoittaa tuonnistaan ei-jäsenmaista ja miten hallintojohtaja esittää väliaikaisraportit ja lopulliset raportit kunkin kiintiövuoden lopussa. Näistä raporteista tulee ilmetä muun muassa:

a) sokerimäärät, jotka yksittäiset ei-jäsenmaat ovat vieneet kaikkiin kohteisiin; ja

b) yksittäisten jäsenmaiden ei-jäsenmaista tuomat sokerimäärät.

8. a) Tuontimäärä, jonka jokin jäsenmaa on tämän artiklan perusteella vastaanottanut yli sille sallitun määrän, vähennetään määrästä, joka asianomaisella jäsenmaalla muutoin olisi oikeus tuoda tämän artiklan mukaisesti seuraavana kiintiövuonna, ellei neuvosto toisin päätä.

b) Milloin tämän kappaleen a kohdan mukainen vähennys tulee suorittaa, mutta sitä ei voi täytäntöönpanna kokonaisuudessaan, koska vähennettävä määrä on suurempi kuin asianomaisen jäsenmaan vuotuinen tuontioikeus, neuvosto soveltaa 71 artiklan määräyksiä.

9. Jäsenmaa, joka katsoo, että tukea saava vienti ei-jäsenmaasta aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa vakavaa haittaa sen tämän sopimuksen mukaisille etuuksille, voi esittää asian neuvostolle, joka tutkii sen kaikki olosuhteet huomioon ottaen ja voi tehdä suosituksia asianomaisen jäsenmaan tuen vaikutusten rajoittamiseksi.

10. Tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut rajoitukset eivät koske ei-jäsenmaasta tuotua jalostettua sokeria, jos asianomainen ei-jäsenmaa tuo vähintään saman määrän vapailla markkinoilla myytävästä raakasokerista jäsenmaista. Neuvoston tulee laatia erityiset määräykset niitä olosuhteita varten, joissa tämän kappaleen määräyksiä noudatetaan.

58 artiklaPääsy markkinoille

Jokainen kehittynyt tuojajäsenmaa sitoutuu varmistamaan viejäjäsenmaiden sokerin pääsyn markkinoilleen, ja sen tulee ryhtyä omaan lainsäädäntöönsä soveltuviin toimenpiteisiin, jotka se katsoo asianmukaisiksi tämän pääsyn varmistamiseksi markkinoilleen.

59 artiklaTuojajäsenmaiden yhteistyö hinnan puolustamiseksi

Jos neuvosto katsoo toivottavaksi, se voi antaa suosituksia tuojajäsenmaille keinoista, joilla viejäjäsenmaita voidaan auttaa niiden pyrkiessä varmistamaan, että myynti tapahtuu tämän sopimuksen asianomaisten määräysten musaisin hinnoin.

60 artiklaToimitustakeet

1. Jäsenmaat, jotka vievät sokeria, sitoutuvat tarjoamaan jäsenmaille, jotka tuovat sokeria, vakiintuneiden kauppatapojensa mukaisesti, ja mikäli ne ovat viejäjäsenmaita, voimassaolevien kiintiöidensä tai vientioikeuksiensa rajoissa näiden ollessa käytössä, tarpeellisen määrän sokeria kattamaan sokeria tuovien jäsenmaiden tuontitarpeen vapailta markkinoilta.

2. Jäsenmaiden, jotka vievät sokeria, on aina annettava etusija sokeria tuoville jäsenmaille yhtäläisin kauppaehdoin ennen ei-jäsenmaita kaikissa myyntitarjouksissa vapailla markkinoilla.

3. Jäsenmaa, joka vie sokeria, ei saa myydä sokeria vapailla markkinoilla ei-jäsenmaille kaupallisesti edullisemmin ehdoin kuin mitä se tarjoaisi vapailta markkinoilta samaan aikaan ostaville jäsenmaille ottaen huomioon tavanomaisen kauppakäytännön ja perinteelliset kauppajärjestelyt.

4. Tämän artiklan määräykset eivät estä jäsenmaata, joka vie sokeria, myöntämästä edullisempia kauppaehtoja kehittyville tuojajäsenmaille.

61 artiklaPäivän hinta ja vallitseva hinta

1. Tässä sopimuksessa sokerin päivän hinta on:

a) New Yorkin kahvi- ja sokeripörssin sopimuksen n: o 1 I mukaisen päivän hinnan keskiarvo sekä Lontoon sokeripörssin sopimuksen n:o 2 mukainen päivän hinta sen jälkeen, kun jälkimmäinen on muunnettu Yhdysvaltain senteiksi naulalta vapaasti laivalla ja Karibian meren satamassa lastattuna asianmukaisen, kulloinkin voimassa olevan Lontoon vaihtokurssin perusteella niin kuin menettelytapasäännöissä määrätään, joissa myös määrätään, mitkä muut seikat olisi otettava huomioon hintaa laskettaessa; tai

b) alempi tämän kappaleen a kohdassa tarkoitetusta kahdesta hinnasta niihin 5 pistettä lisättynä, jos näiden kahden hinnan välinen erotus on suurempi kuin 10 pistettä.

2. a) Tässä sopimuksessa katsotaan jonakin markkinapäivänä hallitsevan hinnan olevan jonkin määritellyn tason yläpuolella (tai alapuolella), jos se on ja pysyy määritellyn tason yläpuolella (tai alapuolella) viitenä perättäisenä markkinapäivänä.

b) Vallitsevan hinnan katsotaan pysyvän todetun tason yläpuolella (tai alapuolella), kunnes tämän kappaleen a kohdan edellytykset on täytetty hinnan olemiseksi tämän todetun tason alapuolella (tai yläpuolella).

c) Kun tämän kappaleen a kohdan ehdot on täytetty tämän sopimuksen jonkin määräyksen soveltamisen osalta, määräyksen vaikutus alkaa seuraavasti:

(i) jos määräys sallii neuvoston päättää harkintansa mukaan muusta kuin määräyksessä tarkoitetusta menettelytavasta - kolmantena markkinapäivänä sen jälkeen, kun edellytykset on täytetty;

(ii) kaikissa muissa tapauksissa - seuraavana markkinapäivänä sen jälkeen, kun edellytykset on täytetty.

3. Jos kumpikaan tämän artiklan 1 kappaleen a kohdassa mainituista hinnoista ei ole saatavana tai ei edusta hintaa, johon polarisaatioltaan 96 asteista sokeria myydään vapailla markkinoilla, neuvoston tulee määräenemmistöllä päättää käyttää muita asianmukaisiksi katsomiaan perusteita. Tällaisten perusteiden tulee pohjautua tunnustettujen sokeripörssien päivänoteerauksiin ottaen huomioon kaupan laajuuden ja sen, missä määrin nämä noteeraukset heijastavat maailmanmarkkinahintoja.

62 artiklaHintojen tarkistaminen

1. Kunkin kiintiövuoden toisessa sääntömääräisessä kokouksessa neuvoston tulee tarkastella tässä sopimuksessa tarkoitettuja hintoja.

2. Tätä tarkastelua suorittaessaan neuvoston tulee ottaa huomioon kaikki tekijät, jotka saattavat vaikuttaa tämän sopimuksen tavoitteiden toteutumiseen mukaan lukien muun muassa inflaation tai deflaation vaikutuksen, valuuttojen vaihtokurssien vaihtelut, hintasuuntaukset, kulutuksen, tuotannon, sokerin ja vaihtoehtoisten makeutteiden kaupan ja varastot sekä maailman taloustilanteen tai valuuttajärjestelmän muutosten vaikutukset sokerin hintoihin. Tarkastelun suorittamiseen tarvittava taustamateriaali tulee hankkia tämän artiklan 4 kappaleen mukaisesti.

3. Tarkastelun pohjalta neuvosto voi määräenemmistöllä harkintansa mukaan tarkistaa seuraavana kiintiövuonna sovellettavia hintoja tämän sopimuksen tavoitteiden ylläpitämiseksi edellyttäen kuitenkin, että vähimmäis- ja enimmäishinnan välisen erotuksen tulee edelleen pysyä 10 senttinä naulalta.

4. Neuvosto perustaa hintavalvontakomitean, johon kuuluu neljä tuojajäsenmaata ja neljä viejäjäsenmaata, ja jonka puheenjohtajana toimii hallintojohtaja. Komitean tehtävät ovat seuraavat:

a) tietojen hankkiminen ja arvioiminen:

(i) sokerin ja vaihtoehtoisten makeutteiden hinnoista, kulutuksesta, tuotannosta, kaupasta sekä varastoista;

(ii) maailman taloustilanteessa tal valuuttajärjestelmässä tapahtuvien muutosten vaikutuksista sokerin hintaan mukaan lukien maailman inflaation tai deflaation vaikutuksen sekä vaihtokurssien vaikutukset;

(iii) kaikista muista tekijöistä, jotka saattavat vaikuttaa tämän sopimuksen tavoitteiden toteutumiseen;

b) havaintojen esittäminen neuvostolle ennen sen toista sääntömääräistä kokousta kunakin kiintiövuonna.

5. Poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka johtuvat maailman taloustilanteessa tai valuuttajärjestelmässä tapahtuneista mullistuksista tai Yhdysvaltain dollarin kurssin ratkaisevasti muuttuessa, hintavalvontakomitea kokoontuu käsittelemään tilannetta. Havaintojensa pohjalta komitea voi pyytää kutsumaan neuvoston erityisistuntoon harkitsemaan, onko ja mihin toimenpiteisiin ryhdyttävä, mukaan lukien mahdollinen hintojen mukauttaminen. Jokainen neuvoston tämän kappaleen perusteella tapahtuva päätös hintojen mukauttamisesta tehdään määräenemmistöllä ja tulee voimaan välittömästi.

6. Tämän sopimuksen 82 artiklan määräyksiä ei sovelleta tämän artiklan perusteella tapahtuviin hintojen mukautuksiin.

63 artiklaTyöehdot

Jäsenmaiden tulee varmistautua, että niiden sokeriteollisuudessa noudatetaan oikeudenmukaisia työehtoja ja että niissä mahdollisuuksien mukaan pyritään parantamaan sokerituotannon eri aloilla toimivien maatalous- ja teollisuustyöntekijöiden sekä sokeriruoko- ja sokerijuurikasviljelijöiden elintasoa.

64 artiklaTukitoimenpiteet

1. Jäsenmaat ovat tietoisia siitä, että sokerin tuotannon tai markkinoinnin tukeminen, jonka tarkoitus on välittömästi tai välillisesti lisätä sokerin vientiä tai vähentää tuontia, saattaa vaarantaa tämän sopimuksen tavoitteiden toteutumisen.

2. Jos jokin jäsenmaa myöntää tai ylläpitää sellaista tukea, mukaan lukien kaikenlaiset tulotai hintatuet, sen on jokaisena kiintiövuonna tehtävä neuvostolle kirjallinen ilmoitus tuen laadusta ja määrästä sekä olosuhteista, joiden johdosta tuki katsotaan tarpeelliseksi. Tässä kappaleessa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä neuvoston pyynnöstä, joka esitetään vähintään kerran kunakin kiintiövuonna neuvoston menettelytapasääntöjen määräämällä tavalla ja ajalla.

3. Milloin jäsenmaa katsoo, että sen tämän sopimuksen mukaisia etuja vakavasti vahingoitetaan tai uhataan sanotunlaisella tuella, tukea antavan jäsenmaan on pyynnöstä keskusteltava tuen rajoittamismahdollisuuksista kysymyksessä olevan yhden tai useamman muun jäsenmaan tahi neuvoston kanssa. Sellaisissa tapauksissa, jolloin asia esitetään neuvostolle, neuvosto voi tutkia tapauksen asianomaisten jäsenmaiden kanssa ja tehdä asianmukaisiksi katsomiaan suosituksia ottaen huomioon ne erityiset olosuhteet, joiden johdosta jäsenmaa on tuen myöntänyt.

65 artiklaToimenpiteet kulutuksen lisäämiseksi

1. Jokaisen jäsenmaan tulee ryhtyä asianmukaisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin sokerin kulutuksen edistämiseksi sekä sokerin kulutuksen kasvua rajoittavien esteiden poistamiseksi ottaen huomioon tullien, sisäisten verojen ja maksujen määrällisen ja muun valvonnan vaikutukset sokerin kulutukseen sekä kaikki muut tilanteen arvioimisen kannalta tärkeät tekijät.

2. Jokaisen jäsenmaan tulee määräajoittain ilmoittaa neuvostolle ne toimenpiteet, joihin se on tämän artiklan 1 kappaleen perusteella ryhtynyt, sekä näiden toimenpiteiden vaikutukset.

3. Neuvosto perustaa sokerinkulutuskomitean, johon kuuluu sekä viejä- että tuojajäsenmaita.

4. Komitean tehtäviin kuuluu tutkia muun muassa seuraavaa:

a) sokerin korvikkeiden, mukaan lukien kaikki luonnolliset ja keinotekoiset makeutteet, vaikutukset sokerin kulutukseen;

b) sokerin ja muiden makeutteiden tai jälkimmäisten valmistukseen käytettävien raakaaineiden suhteellista verotusta;

c) eri maissa vallitsevien (i) rajoitusten ja verotuksen, (ii) taloudellisten olosuhteiden ja varsinkin maksutasevaikeuksien, ja (iii) ilmastollisten ja muiden olosuhteiden vaikutukset sokerin kulutukseen;

d) mahdollisuuksia edistää jutusta varsinkin maissa, joissa kulutus henkeä kohden on alhainen;

e) yhteistyökeinoja sokerin ja sitä sivuavien elintarvikkeiden kulutuksen lisäämistä käsittelevien toimielinten kanssa;

f) sokerin, sen sivutuotteiden ja sitä tuottavien kasvien uusia käyttömahdollisuuksia koskevaa tutkimustyötä;

ja esittää havaintonsa neuvostolle.

66 artiklaTiedotustoiminta ja tutkimukset

1. Järjestö on seuraavien tietojen hankkimis- ja julkaisemiskeskus:

a) maailman sokerin tuotantoa, hintoja, vientiä ja tuontia, kulutusta ja varastoja koskevat tilastot; sekä

b) sokeriruo'on ja sokerijuurikkaan viljelyä ja jalostusta sekä hyväksikäyttöä koskevat tekniset tiedot siinä määrin kuin katsotaan asianmukaiseksi.

2. Jäsenmaat sitoutuvat pitämään saatavina ja antamaan menettelytapasäännöissä ehkä määrätyn määräajan kuluessa kaikki tilasta ja muut tiedot, jotka saatetaan yksilöidä sanotuissa säännöissä järjestölle tarpeellisiksi tästä sopimuksesta johtuvien tehtävien hoitamiseksi. Tarvittaessa järjestö voi samaan tarkoitukseen käyttää muista lähteistä saamiaan tietoja.

3. Neuvoston vaatimuksesta on jäsenmaiden tämän artiklan 2 kappaleen perusteella antamiinsa tietoihin sisällytettävä tavanomaiset sokerin tuotantoa, kulutusta, varastoja, hintoja ja verotusta koskevat tilastotiedot. Jäsenmaiden tulee antaa pyydetyt tiedot mahdollisimman yksittäiskohtaisina. Järjestö ei saa julkistaa tietoja, joiden avulla voitaisiin saada selville sokeria tuottavien, jalostavien tai markkinoivien henkilöiden tai yhtiöiden liiketoimet.

4. Jos jäsenmaa ei anna järjestön toiminnan edellyttämiä tilasto- ja muita tietoja taikka jos e kohtaa vaikeuksia niiden antamiseksi kohtuullisen ajan kuluessa, neuvosto voi vaatia asianomaista jäsenmaata antamaan laiminlyöntiään tai vaikeuksiaan koskevan selityksen. Jos todetaan, että asiassa tarvitaan teknistä apua, neuvosto voi ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin.

5. Järjestön tulee julkaista sopivin väliajoin, kuitenkin vähintään kahdesti vuodessa arvioita sokerin tuotannosta ja kulutuksesta kuluvana kiintiövuonna.

6. Järjestö voi tarpeelliseksi katsomassaan määrin edistää tai suorittaa sokerin tuotantoa ja jakelua koskevia taloudellisia tutkimuksia, mukaan lukien kehityssuuntaukset ja suunnitelmat, viejä- ja tuojajäsenmaiden valtiovallan toimenpiteiden vaikutus sokerin tuotantoon ja kulutukseen, mahdollisuudet lisätä sokerin kulutusta perinteisiin ja mahdollisiin uusiin käyttötarkoituksiin sekä tämän sopimuksen toimivuuden vaikutukset sokerin viejien ja tuojien toimintaan, mukaan lukien niiden kauppataseet. Näitä tutkimuksia edistäessään tai suorittaessaan järjestö voi toimia yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen ja tutkimuslaitosten kanssa.

67 artiklaVientiä, tuontia ja varastoja koskevat raportit

1. Neuvoston tulee määrätä menettelytapasäännöissään hallintojohtaja pitämään kirjaa seuraavista tiedoista:

a) maailmanlaajuinen kiintiö ja voimassa olevat kiintiöt sekä niissä tapahtuvat muutokset kyseisenä kiintiövuonna;

b) viejäjäsenmaiden vienti voimassa oleviin kiintiöihin tai vientioikeuksiin nähden sekä näiden jäsenmaiden tuonti;

c) tuojajäsenmaiden vienti ja tuonti.

2. Säännöissä tulee myös olla määräykset siitä, että jäsenmaiden on ajoittain laadittava tämän artiklan 1 kappaleen b ja c kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävä raportti, joka annetaan järjestölle julkaisemista varten yhdessä neuvoston määräämien muiden tietojen kanssa.

3. Neuvosto voi koska tahansa ryhtyä toimenpiteisiin varmistautuakseen jäsenmaiden ja ei-jäsenmaiden viemistä tai tuomista sokerimääristä. Näihin toimenpiteisiin voi kuulua alkuperätodistusten tai muiden vientiasiakirjojen antaminen.

4. Jokaisen viejäjäsenmaan, joka 46 artiklan mukaisesti pitää erityisvarastoja, on ilmoitettava hallintojohtajalle näissä erityisvarastoiss®a kunkin kiintiövuoden tammikuun, huhtikuun, heinäkuun ja lokakuun 1 päivänä olevat määrät viimeistään 30 vuorokauden kuluttua näistä päivistä.

68 artiklaVuosittainen tarkastelu

1. Neuvoston tulee tarkastella mahdollisuuksien mukaan tämän sopimuksen toimivuutta jokaisena kiintiövuonna ja vertailla sitä 1 artiklassa asetettuihin päämääriin, sekä tämän sopimuksen vaikutuksia markkinoihin ja yksittäisten maiden sekä varsinkin kehitysmaiden talouselämään edellisenä kiintiövuonna. Neuvoston tulee sen jälkeen tehdä suosituksia jäsenmaille tämän sopimuksen toimivuuden parantamiseksi.

2. Jokaista vuosittaista tarkastelua koskeva kertomus julkaistaan neuvoston päätöksen mukaisesti.

69 artiklaVapautus velvoitteista

1. Poikkeuksellisten olosuhteiden vallitessa tai hätätapauksissa tai ylivoimaisen esteen vuoksi, mistä ei erityisesti ole määräyksiä tässä sopimuksessa, neuvosto voi määräenemmistöllä vapauttaa jäsenmaan tästä sopimuksesta johtuvasta velvoitteesta, jos neuvosto katsoo saaneensa asianomaiselta jäsenmaalta riittävän selvityksen siitä, että kyseinen velvoite tuottaa vakavia vaikeuksia asianomaiselle jäsenmaalle tai aiheuttaa sille epäoikeudenmukaisen rasitteen.

2. Myöntäessään jäsenmaalle tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun vapautuksen, neuvoston on todettava ne nimenomaiset ehdot, joilla asianomainen jäsenmaa vapautetaan velvoitteistaan, kuinka kauan vapautus on voimassa sekä ne syyt, joiden takia vapautus on myönnetty.

3. Jäsenmaassa vuoden tai useamman vuoden ollut vientikelpoinen, asianomaisen jäsenmaan tämän sopimuksen IX ja X luvun mukaisen koko vientioikeuden ylittävä sokerimäärä sen jälkeen, kun kotimaan kulutus ja varastot on täytetty, ei ole ainoa peruste, jolla neuvostolta voidaan anoa vapautusta velvoitteista. I liitteessä lueteltujen viejäjäsenmaiden osalta tämän artiklan perusteella myönnettävät lisävientiluvat ovat osa asianomaisen jäsenmaan voimassa olevaa kiintiötä, mutta niihin ei kohdisteta X luvun mukaisia myöhempiä mukautuksia. Tämän artiklan perusteella myönnettyjä lisävientilupia ei oteta huomioon tosiasiallista vientiä laskettaessa 34 artiklan 2 kappaleen c kohdassa mainittua tarkoitusta varten.

70 artiklaErimielisyydet

1. Jokainen tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskeva erimielisyys, josta asianomaiset jäsenmaat eivät keskenään pääse sovintoon, tulee alistaa jonkin asianosaisen pyynnöstä neuvoston ratkaistavaksi.

2. Milloin riita on tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti alistettu neuvoston ratkaistavaksi, jäsenmaiden enemmistö voi, jos niiden yhteen laskettu äänimäärä vastaa vähintään kolmatta osaa koko äänimäärästä, vaatia neuvostoa keskustelujen jälkeen pyytämään tämän artiklan 3 kappaleen mukaisesti muodostetun neuvoa-antavan lautakunnan lausunnon ennen lopullista päätöksentekoaan.

3. a) Ellei neuvosto määräenemmistöllä toisin päätä, lautakuntaan kuuluu viisi henkilöä seuraavin perustein:

i) kaksi viejäjäsenmaiden nimeämää henkilöä, joista toisella on pitkäaikainen kokemus riidan aiheena olevista asioista ja toisella oikeudellinen asema ja kokemus;

ii) kaksi tuojajäsenmaiden nimeämää vastaavaa henkilöä;

(iii) puheenjohtaja, jonka valitsevat neljä edellä i ja ii alakohdan mukaan nimettyä henkilöä yksimielisesti tai, jos he eivät pääse yksimielisyyteen, jonka valitsee neuvoston puheenJohtaja.

b) Sekä jäsenmaiden että ei-jäsenmaiden kansalaiset ovat vaalikelpoisia neuvoa-antavaan lautakuntaan.

c) Neuvoa-antavaan lautakuntaan nimitetyt henkilöt toimivat henkilökohtaisessa ominaisuudessaan ottamatta ohjeita miltään hallitukselta;

d) Neuvoa-antavasta lautakunnasta aiheutumista kuluista vastaa järjestö.

4. Neuvoa-antavan lautakunnan lausunto sekä sen perustelut tulee toimittaa neuvostolle, joka kaikki asianhaarat huomioon ottaen katkaisee erimielisyyden määräenemmistöllä.

71 artiklaNeuvoston toimenpiteet valitusten ja jäsenmaiden velvoitteiden laiminlyönnin osalta

1. Valitus siitä, että jokin jäsenmaa on laiminlyönyt tästä sopimuksesta Johtuvat velvoitteensa, alistetaan valituksen tehneen jäsenmaan pyynnöstä neuvostolle, joka neuvoteltuaan asiasta kyseisten jäsenmaiden kanssa tekee päätöksensä.

2. Neuvoston päättäessä, että jäsenmaa on rikkonut tästä sopimuksesta johtuvia velvoitteitaan vastaan, sen on täsmennettävä rikkomuksen laatu.

3. Milloin neuvosto valituksen johdosta tai muutoin toteaa, että jäsenmaa on rikkonut tätä sopimusta vastaan, neuvosto voi määräenemmistöllä ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin vaikuttamatta kuitenkaan muualla tässä sopimuksessa määrättyihin niinenomaisiin toimenpiteisiin:

a) peruuttaa asianomaisen jäsenmaan äänioikeuden neuvostossa ja hallintokomiteassa; sekä katsoessaan tarpeelliseksi,

b) peruuttaa asianomaisen jäsenmaan muut oikeudet, mukaan luettuna vaalikelpoisuus ja tointinta neuvostossa tai sen alakomiteoissa, kunnes se on täyttänyt velvollisuutensa; tai, jos rikkomus vakavasti haittaa tämän sopimuksen toimivuutta,

c) ryhtyä 80 artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

72 artiklaAllekirjoittaminen

Tämä sopimus on avoinna allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa 28 päivästä lokakuuta 31 päivään joulukuuta 1977 kaikille hallituksille, jotka on kutsuttu Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1977 sokerikonferenssiin.

73 artiklaRatifioiminen ja hyväksyminen

1. Allekirjoittajahallitusten on ratifioitava tai hyväksyttävä tämä sopimus valtiosääntönsä edellyttämässä järjestyksessä.

2. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1977. Vuoden 1973 voimassaoloajaltaan pidennetyn kansainvälisen sokerisopimuksen mukainen neuvosto tai tämän sopimuksen mukainen neuvosto voi kuitenkin myöntää lykäyksiä allekirjoittajahallituksille, jotka eivät voi tallettaa ratifioimis- tai hyväksymiskirjaansa sanottuun päivään mennessä.

74 artiklaIlmoitus sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta

1. Allekirjoittajahallitus, joka aikoo ratifioida tai hyväksyä tämän sopimuksen, taikka hallitus, jonka liittymisehdot neuvosto on vahvistanut, mutta joka ei vielä ole voinut tallettaa tätä koskevaa asiakirjaansa, voi milloin tahansa ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille soveltavansa tätä sopimusta väliaikaisesti joko sen tullessa voimaan 75 artiklan mukaisesti tai, jos se jo on voimassa, tarkemmin määrätystä päivästä.

2. Hallitus, joka on tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti ilmoittanut soveltavansa tätä sopimusta joko sen voimaantulosta tai, jos se jo on voimassa, tarkemmin määrätystä päivästä, on tästä ajankohdasta alkaen oleva väliaikainen jäsen, kunnes se tallettaa ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa ja siten tulee jäsenmaaksi.

75 artiklaVoimaantulo

1. Tämä sopimus tulee lopullisesti voimaan 1 päivänä tammikuuta 1978 tai jonakin muuna päivänä kuuden kuukauden aikana sen jälkeen, jos siihen päivään mennessä hallitukset, joilla on 55 prosenttia viejäjäsenmaiden äänistä ja 65 prosenttia tuojajäsenmaiden äänistä V liitteessä vahvistetun jaon mukaisesti, ovat tallettaneet ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan. Se tulee myöskin lopullisesti voimaan milloin tahansa sen jälkeen, jos se on väliaikaisesti voimassa ja nämä prosenttivaatimukset on ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjat tallettamalla täytetty.

2. Tämä sopimus tulee voimaan väliaikaisesti 1 päivänä tammikuuta 1978 tai jonakin muuna päivänä kahden kuukauden aikana sen jälkeen, jos siihen päivään mennessä hallitukset, jotka täyttävät tämän artiklan 1 kappaleessa mainitut prosenttivaatimukset, ovat tallettaneet ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tai ovat 74 artiklan mukaisesti ilmoittaneet soveltavansa tätä sopimusta väliaikaisesti.

3. Hallitusten, jotka ovat tallettaneet ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tai jotka ovat antaneet ilmoituksen tämän sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta 1 päivään kesäkuuta 1978 mennessä tai neuvoston mahdollisesti määräämään myöhempään ajankohtaan mennessä, on sovellettava 1 päivästä tammikuuta 1978 ensimmäisenä kiintiövuonna tämän sopimuksen määräyksiä, jotka koskevat viennin säännöstelyä, erityisvarastoja sekä tuontia ei-jäsenmaista, paitsi siinä määrin kuin sellainen soveltaminen ei jonkin tuojajäsenmaan osalta ole ollut mahdollista lainmukaisten valtuuksien puuttuessa ennen sellaisen hallituksen jäsenmaaksi tai väliaikaiseksi jäsenmaaksi tulemista.

4. Tammikuun 1 päivänä 1978 tai jonakin muuna päivänä kahdentoista kuukauden aikana sen jälkeen ja jokaisen seuraavan kuuden kuukauden pituisen ajanjakson päättyessä, jonka aikana tämä sopimus on väliaikaisesti voimassa, voivat niiden maiden hallitukset, jotka ovat tallettaneet ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa, päättää tämän sopimuksen lopullisesta voimaansaattamisesta niiden kesken joko kokonaisuudessaan tai osittain. Nämä hallitukset ja ne hallitukset, jotka ovat antaneet ilmoituksen tämän sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta, voivat myöskin päättää tämän sopimuksen väliaikaisesta voimaantulosta, jos se ei jo ole väliaikaisesti voimassa, tahi sen väliaikaisen soveltamisen jatkamisesta tai raukeamisesta.

76 artiklaLiittyminen

1. Tämä sopimus on avoinna liittymistä varten kaikkien valtioiden hallituksille neuvoston määräämin ehdoin. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan. Liittymiskirjoissa tulee todeta, että kyseinen hallitus hyväksyy kaikki neuvoston asettamat ehdot.

2. Määrätessään tämän artiklan 1 kappaleessa mainitut ehdot neuvosto voi määräenemmistöllä määrätä perusvientimäärän tai vientioikeuden, joka on katsottava luetelluksi I liitteessä tai vastaavasti II liitteessä:

a) maalle, jota ei ole luettelossa;

b) maalle, joka on luettelossa, mutta joka ei liity tähän sopimukseen kahdentoista kuukauden kuluessa sen voimaantulosta. Tällöin on kuitenkin edellytettävä, että jos sellainen maa on lueteltu I liitteessä ja se liittyy tähän sopimukseen kahdentoista kuukauden kuluessa sen voimaantulosta, sovelletaan maahan sanotussa liitteessä tälle maalle erityisesti määrättyä perusvientimäärää.

3. EEC:n liittymisen osalta ei tämän artiklan 2 kappaleessa olevia ehtoja ole välttämättä sovellettava. Sen sijaan neuvosto voi määräenemmistöllä päättää sellaiset erityisehdot, mukaan luettuna asianmukainen äänestysoikeus, jotka voivat olla molemminpuolisesti hyväksyttävissä ottamalla huomioon tämän sopimuksen päämäärät.

4. Vuoden 1973 voimassaoloajaltaan pidennetyn kansainvälisen sokerisopimuksen mukainen neuvosto voi ennen tämän sopimuksen voimaantuloa vahvistaa tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut ehdot, jotka on alistettava tämän sopimuksen mukaisen neuvoston vahvistettaviksi.

77 artiklaAlueellinen soveltaminen

1. Jokainen hallitus voi allekirjoittamisen tai hyväksymis-, ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen yhteydessä tai koska tahansa sen jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ilmoittamalla selittää, että tämä sopimus:

a) ulotetaan koskemaan myös yhtä tai useampaa kehitysaluetta, jonka kansainvälisistä suhteista se on vastuussa ja joka on ilmoittanut asianomaiselle hallitukselle haluavansa olla osallisena tähän sopimukseen; tai

b) koskee ainoastaan yhtä tai useampaa kehitysaluetta, jonka kansainvälisistä suhteista se on vastuussa ja joka on ilmoittanut asianomaiselle hallitukselle haluavansa olla osallisena tähän sopimukseen;

ja tämän sopimuksen ulottaminen ilmoituksessa mainittuihin alueisiin alkaa ilmoituspäivänä, jos tämä sopimus on tullut voimaan asianomaisen hallituksen osalta tai, jos ilmoitus on tehty tätä ennen, sinä päivänä, jolloin tämä sopimus tulee voimaan kyseisen hallituksen osalta. Hallitus, joka on tehnyt edellä b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, voi myöhemmin peruuttaa sen ja tehdä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille edellä a kohdassa tarkoitetun ilmoituken tai ilmoituksia.

2. Kun alue, johon tätä sopimusta tämän artiklan 1 kappaleen perusteella sovelletaan, alkaa itse vastata kansainvälisistä suhteistaan, tämän alueen hallitus voi 90 päivän kuluessa siitä, kun se on alkanut vastata kansainvälisistä suhteistaan, ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille hyväksyneensä tämän sopimuksen osapuolen oikeudet ja velvollisuudet. Tästä hallituksesta tulee sanotusta ilmoituksesta lukien tämän sopimuksen osapuoli. Jos asianomainen sopimuspuoli on viejäjäsenmaa, eikä sitä ole lueteltu I tai II liitteessä, neuvoston tulee määräenemmistöllä vahvistaa neuvoteltuaan asianomaisen sopimuspuolen kanssa sille perusvientimäärään tai vientioikeuden, joka katsotaan kuuluvaksi I tai vastaavasti II liitteeseen. Jos toisaalta asianomainen sopimuspuoli on jo lueteltu I tai II liitteessä, sen perusvientimäärä tai vientioikeus määrätään samassa liitteessä.

3. Sopimuspuoli, joka haluaa käyttää 4 artiklassa tarkoitettua oikeutta alueen osalta, jonka kansainvälisistä suhteista se on vastuussa, voi sen tehdä toimittamalla Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille tästä ilmoituksen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen yhteydessä tai koska tahansa sen jälkeen. Jos alue, josta täten tulee erillinen jäsenmaa, on viejäjäsenmaa eikä sitä ole mainittu I tai II liitteessä, neuvoston tulee määräenemmistöllä vahvistaa asianomaiselle jäsenmaalle sen kanssa neuvoteltuaan perusvientimäärän tai vientioikeuden, joka katsotaan I tai vastaavasti II liitteeseen kuuluvaksi. Jos alue on jo mainittu I tai II liitteessä, sen perusvientimäärä tai vientioikeus määrätään samassa liitteessä.

4. Sopimuspuoli, joka on tehnyt tämän artiklan 1 kappaleen a tai b kohdan mukaisen ilmoituksen, voi koska tahansa sen jälkeen ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, ettei tätä sopimusta kyseisen alueen omasta toivomuksesta enää uloteta käsittämään ilmoituksessa tarkoitettua aluetta, ja tämän sopimuksen voimassaolo mainitun alueen osalta lakkaa ilmoituksen antamispäivänä.

5. Sopimuspuoli, joka on tehnyt tämän artiklan 1 kappaleen a tai b kohdan mukaisen ilmoituksen, on edelleen vastuussa tämän artiklan ja 4 artiklan mukaisesti erillisiksi jäsenmaiksi tulleiden alueiden tämän sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä, elleivät mainitut alueet ole tehneet tämän artiklan 2 kappaleen mukaista ilmoitusta.

78 artiklaVaraumat

1. Tämän sopimuksen määräyksiin ei saa tehdä muita kuin tämän artiklan 2, 3 ja 4 kappaleessa tarkoitettuja varaumia.

2. Hallitus, joka oli vuoden 1973 voimassaoloajaltaan pidennetyn kansainvälisen sokerisopimuksen taikka yhdellä tai useammalla varaumalla vuoden 1968 kansainvälisen sokerisopimuksen tahi vuoden 1973 voimassaoloajaltaan pidennetyn kansainvälisen sokerisopimuksen osapuoli, voi tämän sopimuksen allekirjoittamisen tahi sitä koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen yhteydessä tehdä ehdoillaan ja vaikutuksiltaan samanlaisia varaumia tähän sopimukseen.

3. Hallitus, jolla on oikeus tulla tämän sopimuksen osapuoleksi, voi allekirjoittamisen, ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen yhteydessä tehdä sellaisen varauman, joka ei vaikuta tämän sopimuksen taloudelliseen toimivuuteen. Jokainen erimielisyys siitä, kuuluuko tietty varauma tämän kappaleen piiriin, ratkaistaan 70 artiklassa mainittua menettelytapaa noudattaen.

4. Kaikkien muiden varaumien osalta neuvosto tutkii ne ja päättää määräenemmistöllä, hyväksytäänkö ne ja jos hyväksytään, millä ehdoilla. Tällaiset varaumat tulevat voimaan vasta neuvoston tehtyä päätöksensä. Sellaiset varaumat tulee tallettaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan ilmoitettaessa neuvoston päätöksestä.

79 artiklaEroaminen

1. Jokainen jäsenmaa voi milloin tahansa tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen erota tästä sopimuksesta tekemällä siitä kirjallisen eroamisilmoituksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Jäsenmaan on samalla ilmoitettava toimenpiteestä neuvostolle.

2. Tämän artiklan mukainen eroaminen tulee voimaan 30 päivän kuluttua sen jälkeen, kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

80 artiklaErottaminen

Jos neuvosto katsoo, ettei jokin jäsenmaa ole täyttänyt sopimuksesta johtuvia velvoitteitaan ja että tällä laiminlyönnillä on huomattava haitallinen vaikutus sopimuksen toimintaan, se voi määräenemmistöllä erottaa asianomaisen jäsenmaan järjestöstä. Neuvoston on välittömästi ilmoitettava päätöksestään Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Yhdeksänkymmenen päivän kuluttua neuvoston päätöksestä asianomainen jäsenmaa lakkaa olemasta järjestön jäsenmaa.

81 artiklaEroavien tai erotettujen jäsenmaiden kanssa tehtävät loppuselvitykset

1. Neuvosto päättää kaikista eroavan tai erotetun jäsenmaan kanssa tehtävistä loppuselvityksistä. Järjestö pitää kaikki eroavan tai erotetun jäsenmaan jo suorittamat maksut, ja asianomainen jäsenmaa on edelleen velvollinen suorittamaan kaikki sen osalta eroamisen tai erottamisen voimaantulohetkellä järjestölle suoritettavaksi erääntyneet maksut ja on edelleen velvollinen maksamaan takaisin sille 49 artiklan mukaisesti perustetusta rahastosta myönnetyt lainat. Jos jäsenmaa ei voi hyväksyä sopimukseen tehtävää muutosta ja sen vuoksi eroaa järjestöstä 82 artiklan 2 kappaleen mukaisesti, neuvosto voi päättää muunlaisesta oikeudenmukaiseksi katsomastaan loppuselvityksestä asianomaisen jäsenmaan osalta.

2. Tämän sopimuksen voimassaolon päättyessä jäsenmaalla, joka on eronnut tai erotettu järjestöstä tai on muulla tavalla lakannut osallistumasta järjestön toimintaan, ei ole oikeutta mihinkään osuuteen järjestön varojen loppuselvityksessä tai 49 artiklan mukaisesti perustetun rahaston varoista, eikä sitä saa rasittaa järjestölle tai rahastolle mahdollisesti syntyneellä vajauksella.

82 artiklaMuutokset

1. Neuvosto voi määräenemmistöllä tehdä suosituksen tämän sopimuksen muuttamisesta. Neuvosto voi asettaa määräajan, jonka jälkeen jokainen sopimuspuoli voi ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille hyväksyneensä muutoksen. Muutos tulee voimaan 100 päivän kuluttua siitä, jolloin Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on vastaanottanut hyväksymisilmoitukset sopimuspuolilta, joilla on yhteensä vähintään 850 ääntä viejäjäsenmaiden koko äänimäärästä ja jotka edustavat vähintään kolmea neljäsosaa viejäjäsenmaista, sekä sopimuspuolilta, joilla on yhteensä vähintään 800 ääntä tuojajäsenmaiden koko äänimäärästä ja edustavat vähintään kolmea neljäsosaa tuojajäsenmaista, tai tätä myöhemmin neuvoston määräenemmistöllä määräämänä päivänä. Neuvosto voi asettaa määräajan, jonka kuluessa jokainen sopimuspuolen on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille hyväksyvänsä muutoksen ja, jollei muutos ole sanottuun päivään mennessä tullut voimaan, se katsotaan peruutuneeksi. Neuvosto toimittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille tarvittavat tiedot, jotta voitaisiin päättää, riittävätkö hvväksymisilmoitukset muutoksen voimaantulemiseksi.

2. Jäsenmaan, jonka puolesta muutosta koskevaa hyväksymisilmoitusta ei ole muutoksen voimaantulopäivään mennessä tehty, katsotaan kyseisestä päivästä lukien eronneen tästä sopimuksesta, ellei asianomainen jäsenmaa ole osoittanut neuvostolle, ettei se valtiosääntönsä edellyttämän menettelytavan vuoksi ole ehtinyt toimittamaan ilmoitusta ajoissa, jolloin neuvosto voi myöntää sille lykkäyksen. Muutos ei asianomaisen jäsenmaan osalta ole sitova ennen kuin se on antanut hyväksymisilmoituksensa.

83 artiklaVoimassaoloaika, pidennys ja lakkautus

1. Tämä sopimus on voimassa viidennen kiintiövuoden loppuun saakka voimaantulostaan lukien, ellei sen voimassaoloaikaa sitä ennen ole tämän artiklan 2 kappaleen nojalla pidennetty tai ellei sitä saman artiklan 3 kappaleen nojalla ole lakkautettu.

2. Ennen viidennen kiintiövuoden päättymistä neuvosto voi määräenemmistöllä pidentää tämän sopimuksen voimassaoloaikaa enintään kahdella kiintiövuodella. Neuvoston on ilmoitettava pidennyksestä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Edellä 79 artiklan 2 kappaleessa olevien määräysten estämättä jäsenmaa, joka ei tahdo olla voimassaoloajaltaan pidennetyn sopimuksen osapuoli, voi erota tästä sopimuksesta viidennen kiintiövuoden päättyessä tekemällä kirjallisen eroamisilmoituksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Kyseisen jäsenmaan on ilmoitettava asiasta neuvostolle.

3. Neuvosto voi koska tahansa määräenemmistöllä päättää lakkauttaa tämän sopimuksen voimassaolon päättämästään päivästä lukien ja määräämillään ehdoilla. Tällöin neuvoston olemassaolo jatkuu niin kauan kuin järjestön varojen ja velkojen loppuselvittely vaatii ja sillä on tänä aikana loppuselvittelyn edellyttämät valtuudet.

84 artiklaSiirtymäkauden toimenpiteet

1. Milloin vuoden 1973 voimassaoloajaltaan pidennetyn kansainvälisen sokerisopimuksen mukaan jonkin teon, tehtävän tai laiminlyönnin seuraamusten oli määrä toteutua vuoden 1973 voimasaoloajaltaan pidennetyn kansainvälisen sokerisopimuksen puitteissa ja ovat tulleet voimaan myöhemmin alkaneena vuonna, näillä seuraamuksilla on sama vaikutus kuin jos näiltä osin vuoden 1973 kansainvälinen sokerisopimus olisi jäänyt voimaan.

2. Tämän sopimuksen 40 artiklan 1 kappaleen ja tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä vuoden 1978 maailmanlaajuisen kiintiön määrää neuvosto ensimmäisessä vuonna 1978 pidettävässä kokouksessaan. Lisäksi vuoden 1973 kansainvälisen sokerisopimuksen nojalla perustettu neuvosto hyväksyy väliaikaisesti viimeisessä vuonna 1977 pidettävässä sääntömääräisessä kokouksessaan vuoden 1978 hallinnollisen talousarvion. Sen vahvistaa kuitenkin tämän sopimuksen nojalla perustettu neuvosto ensimmäisessä vuonna 1978 pidettävässä kokouksessaan.

85 artiklaTämän sopimuksen todistusvoimaiset tekstit

Tämän sopimuksen englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset. Alkuperäiskappaleet talletetaan Yhdistyneiden Kansankuntien arkistoon.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen nimikirjoitustensa kohdalle merkittynä päivänä.