Asetus testamenttimääräysten muotoa koskevien lakiristiriitojen ratkaisemiseksi tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
Haagissa 5 päivänä lokakuuta 1961 testamenttimääräysten muotoa koskevien lakiristiriitojen ratkaisemiseksi tehty yleissopimus, jonka eräät määräykset on 21 päivänä toukokuuta 1976 annetulla lailla (835/76) hyväksytty ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 21 päivänä toukokuuta 1976 ja jonka ratifioimiskirja on talletettu Alankomaiden ulkoasiainministeriöön 24 päivänä kesäkuuta 1976, on voimassa 23 päivästä elokuuta 1976 niin kuin siitä on sovittu.
YLEISSOPIMUS testamenttimääräysten muotoa koskevista lakiristiriidoista
Tämän yleissopimuksen allekirjoittajavaltiot,
jotka haluavat saada aikaan testamenttimääräysten muotoa koskevien lakiristiriitojen ratkaisemiseksi tarpeelliset yhteiset määräykset,
ovat päättäneet tehdä tätä tarkoittavan yleissopimuksen ja sopineet seuraavista määräyksistä:
1 artikla
Testamenttimääräys katsotaan muodoltaan päteväksi, mikäli se muotonsa osalta täyttää sisäisen lain määräykset:
a) sillä paikkakunnalla, jolla testamentin tekijä teki testamenttimääräyksen; tai
b) sellaisessa valtiossa, jonka kansalainen testamentin tekijä oli testamenttimääräyksen tehdessään tai kuollessaan; tai
c) sellaisella paikkakunnalla, jolla testamentin tekijällä oli domisiili (domicile) testamenttimääräyksen tehdessään tai kuollessaan; tai
d) sillä paikkakunnalla, jolla testamentin tekijällä oli kotipaikka (residence habituelle) testamenttimääräyksen tehdessään tai kuollessaan; tai
e) kiinteän omaisuuden osalta sillä paikkakunnalla, missä omaisuus sijaitsee.
Jos kansallinen laki muodostaa järjestelmän, joka ei ole yhtenäinen koko maassa, sovellettava laki määräytyy tämän sopimuksen osalta sanotussa järjestelmässä voimassa olevien sääntöjen mukaan tahi, sellaisten sääntöjen puuttuessa, läheisimmän liittymän mukaan, joka testamentin tekijällä oli johonkin järjestelmän muodostavista oikeusjärjestyksistä.
Kysymys siitä, oliko testamentin tekijällä domisiili tietyllä paikkakunnalla, ratkaistaan tämän paikkakunnan lain mukaan.
2 artikla
Ensimmäistä artiklaa sovelletaan testamenttimääräykseen, jolla aikaisempi testamenttimääräys peruutetaan.
Peruuttaminen katsotaan niin ikään muodoltaan päteväksi, mikäli se muotonsa osalta täyttää sellaisen lain määräykset, jonka mukaan testamenttimääräys, joka on peruutettu, oli 1 artiklan nojalla muodoltaan pätevä.
3 artikla
Tämä yleissopimus ei aiheuta muutosta sopimusvaltioiden voimassa oleviin tai vastedes annettaviin säännöksiin, joiden mukaan testamenttimääräykset tunnustetaan päteviksi silloinkin, kun ne on tehty muun kuin edellisissä artikloissa tarkoitetun lain tarkoittamassa muodossa.
4 artikla
Tätä yleissopimusta sovelletaan myös niiden testamenttimääräysten muotoon, jotka kaksi henkilöä tai useammat ovat tehneet samassa asiakirjassa.
5 artikla
Tässä yleissopimuksessa katsotaan testamentin muotoa koskeviksi säännökset, jotka testamentin tekijän iän, kansalaisuuden tai muiden hänen henkilöönsä liittyvien seikkojen nojalla rajoittavat testamenttimääräysten tekemisessä muutoin sallittuja muotoja. Sama on voimassa testamenttimääräysten todistajien kelpoisuutta koskevista säännöksistä.
6 artikla
Tämän yleissopimuksen määräykset sovellettavasta laista ovat voimassa vastavuoroisuudesta riippumatta. Yleissopimusta on sovellettava siinäkin tapauksessa, etteivät asianosaiset ole minkään sopimusvaltion kansalaisia tai että edellisten artiklain mukaan on sovellettava muun kuin sopimusvaltion lakia.
7 artikla
Tämän yleissopimuksen osoittamaa lakia ei voida jättää soveltamatta paitsi milloin soveltaminen olisi ilmeisesti ristiriidassa maan oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa (ordre public).
8 artikla
Tätä yleissopimusta sovelletaan kaikissa niissä tapauksissa, joissa testamentin tekijä on kuollut yleissopimuksen voimaantulon jälkeen.
9 artikla
Sopimusvaltio voi varata oikeuden ratkaista, 1 artiklan 3 kappaleesta poiketen, tuomioistuinpaikkakunnan lain mukaan kysymyksen siitä, missä testamentin tekijällä on ollut domisiili.
10 artikla
Sopimusvaltio voi varata oikeuden olla tunnustamatta muita kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa tehtyjä suullisia testamenttimääräyksiä, mikäli testamentin tekijä on sen valtion kansalainen olematta samanaikaisesti muun valtion kansalainen.
11 artikla
Sopimusvaltio voi varata oikeuden olla oman lakinsa mukaisesti tunnustamatta ulkomailla tehtyjen testamenttimääräysten eräitä muotoja, milloin kaikki seuraavat edellytykset ovat olemassa:
a) testamenttimääräys on muodoltaan pätevä vain sellaisen lain mukaan, jonka sovellettavuus yksinomaan perustuu paikkakuntaan, jolla testamenttimääräys tehtiin;
b) testamentin tekijä oli sen valtion kansalainen, joka on tehnyt varauman;
c) testamentin tekijällä oli domisiili tai kotipaikka siinä valtiossa; ja
d) testamentin tekijä kuoli muussa kuin siinä valtiossa, jossa hän oli testamenttimääräyksen tehnyt.
Tämä varauma koskee ainoastaan varauman tehneessä valtiossa olevaa omaisuutta.
12 artikla
Sopimusvaltio voi varata oikeuden olla soveltamatta tätä yleissopimusta testamentissa oleviin määräyksiin, jotka sen oman lain mukaan eivät ole perintöoikeudellisia.
13 artikla
Sopimusvaltio voi varata oikeuden soveltaa 8 artiklasta poiketen tätä yleissopimusta ainoastaan sen voimaan tulemisen jälkeen tehtyihin testamenttimääräyksiin.
14 artikla
Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten niille valtioille, jotka ovat olleet edustettuina Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin yhdeksännessä istunnossa.
Yleissopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön.
15 artikla
Tämä yleissopimus tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun kolmas ratifioimiskirja on talletettu 14 artiklan 2 kappaleen mukaisesti.
Jokaisen myöhemmin ratifioivan allekirjoittajavaltion kohdalta yleissopimus tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä ratifioimiskirjan tallettamisen jälkeen.
16 artikla
Valtio, joka ei ollut edustettuna Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin yhdeksännessä istunnossa, voi liittyä tähän yleissopimukseen sen tultua voimaan 15 artiklan 1 kappaleen mukaisesti. Liittymiskirja on talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön.
Yleissopimus tulee siihen liittyvän valtion kohdalta voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä liittymiskirjan tallettamisen jälkeen.
17 artikla
Valtio voi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan yleissopimuksen tahi liittyessään siihen selittää yleissopimuksen ulottuvan kaikkiin alueisiin, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa, tai yhteen taikka useampaan niistä. Tällainen ilmoitus tulee voimaan samalla kun yleissopimus tulee voimaan sanotun valtion kohdalta.
Myöhemmin tapahtuvista soveltamisalueen laajentamisista on kullakin kerralla ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle.
Niiden alueiden osalta, joita soveltamisalueen laajentaminen koskee, yleissopimus tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä edellisessä kappaleessa tarkoitetun ilmoituksen jälkeen.
18 artikla
Sopimusvaltio voi viimeistään ratifioidessaan yleissopimuksen tai liittyessään siihen tehdä yhden tai useampia 9-13 artiklassa tarkoitetuista varaumista. Muut varaumat eivät de sallittuja.
Sopimusvaltio voi niin ikään, ilmoittaessaan 17 artiklan mukaisesti yleissopimuksen soveltamisalueen laajentamisesta, tehdä yhden tai useampia sanotuista varaumista, joiden vaikutus rajoittuu alueisiin, joita laajentaminen koskee, tai joihinkin niistä.
Sopimusvaltio voi milloin tahansa peruuttaa tekemänsä varauman. Peruuttamisesta on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle.
Varauma raukeaa kuudentenakymmenentenä päivänä edellisessä kappaleessa tarkoitetun ilmoituksen jälkeen.
19 artikla
Tämä yleissopimus on voimassa viisi vuotta siitä lukien, kun se on 15 artiklan 1 kappaleen mukaisesti tullut voimaan, myös niiden valtioiden osalta, jotka ovat vasta myöhemmin ratifioineet yleissopimuksen tai siihen liittyneet.
Jollei yleissopimusta irtisanota, se katsotaan hiljaisesti uudistetuksi viideksi vuodeksi kerrallaan.
Irtisanominen on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle vähintään kuusi kuukautta ennen viisivuotiskauden päättymistä.
Irtisanominen voidaan rajoittaa koskemaan tiettyjä alueita, joihin nähden yleissopimus on voimassa.
Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtioon, joka on yleissopimuksen irtisanonut. Yleissopimus jää voimaan muiden sopimusvaltioiden kohdalta.
20 artikla
Alankomaiden ulkoasiainministeriön on ilmoitettava 14 artiklassa tarkoitetuille valtioille samoin kuin niille valtioille, jotka 16 artiklan mukaisesti ovat liittyneet yleissopimukseen:
a) 14 artiklassa tarkoitetuista allekirjoituksista ja ratifioinneista;
b) ajankohdasta, jolloin yleissopimus 15 artiklan 1 kappaleen mukaisesti tulee voimaan;
c) 16 artiklassa tarkoitetuista liittymisistä ja niiden voimaan tulemisen ajasta;
d) 17 artiklassa tarkoitetuista soveltamisalueen laajennuksista ja niiden voimaan tulemisen ajasta;
e) 18 artiklassa tarkoitetuista varaumista ja niiden peruuttamisista;
f) 19 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetuista irtisanomisista.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty Haagissa 5 päivänä lokakuuta 1961 ranskan ja englannin kielellä, jolloin tekstien erotessa toisistaan ranskankielinen on todistusvoimainen, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Alankomaiden hallituksen arkistoon ja josta oikeaksi todistettu jäljennös toimitetaan diplomaattista tietä jokaiselle Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin yhdeksännessä istunnossa edustettuna olleelle valtiolle.