Asetus Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä maanteitse tapahtuvasta henkilö- ja tavarakuljetuksesta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Sitten kun Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä tapahtuvasta henkilö- ja tavarakuljetuksesta Oslossa 3 päivänä toukokuuta 1971 tehdyn sopimuksen eräät määräykset on 26 päivänä lokakuuta 1972 annetulla lailla (739/72) hyväksytty, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sopimus tulee Suomen osalta voimaan 1 päivänä joulukuuta 1972 niin kuin siitä on sovittu.
Tarkempia määräyksiä sopimuksen määräysten soveltamisesta antaa tarvittaessa liikenneministeriö.
Suomen, Norjan Ruotsin ja Tanskan välinen SOPIMUS maanteitse tapahtuvasta henkilö- ja tavarakuljetuksesta
Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan hallitukset ovat sopineet seuraavasta:
Sopimuksen soveltamisala
1 artikla
Tämä sopimus koskee seuraavia maantiekuljetuksia sopimusvaltiossa (rekisteröintivaltiossa) rekisteröidyillä moottoriajoneuvoilla toiseen sopimusvaltioon, sieltä tai sen kautta:
a) henkilökuljetuksia moottoriajoneuvoilla, jotka on rakenteeltaan valmistettu kuljettajan lisäksi useamman kuin 8 henkilön kuljettamiseen (linja-auto);
b) tavarakuljetuksia perävaunullisilla tai perävaunuttomilla moottoriajoneuvoilla, milloin sallittu yhteinen kokonaispaino ylittää 6 tonnia.
Henkilökuljetus
2 artikla
Liikenteenharjoittaja, joka rekisteröintivaltiossa on oikeutettu suorittamaan 1 artiklassa mainittuja henkilökuljetuksia, saa ilman toisten valtioiden antamaa lupaa suorittaa kuljetuksia muihin sopimusvaltioihin, niistä tai niiden kautta, kun
a) samoja henkilöitä kuljetetaan samalla ajoneuvolla valtiosta, jossa ajoneuvo on rekisteröity, ja takaisin, ottamatta tai jättämättä matkustajia matkan aikana;
b) henkilöitä kuljetetaan ajoneuvon rekisteröintivaltiosta toiseen sopimusvaltioon ajoneuvon palatessa ilman matkustajia rekisteröintivaltioon;
c) aluksen tai ilma-aluksen miehistö kuljetetaan toisessa sopimusvaltiossa sijaitsevaan meri- tai lentosatamaan ja paluumatkalla tällainen miehistö kuljetetaan rekisteröintivaltioon.
3 artikla
1. Muunlaisiin henkilökuljetuksiin vaaditaan sen sopimusvaltion tai niiden sopimusvaltioiden lupa, joihin tai joista kuljetus aiotaan suorittaa.
2. Lupaa koskeva hakemus on toimitettava ajoneuvon rekisteröintivaltion asianomaiselle viranomaiselle. Jos tämä viranomainen katsoo, että hakemukseen olisi suostuttava, lähetetään hakemus tätä koskevine ilmoituksineen toisen sopimusvaltion tai toisten sopimusvaltioiden asianomaisille viranomaisille.
3. Jos kuljetus tapahtuu ainoastaan toisen sopimusvaltion kautta ottamatta matkustajia sen alueelta tai jättämättä niitä sinne, ei tämän valtion erityistä lupaa vaadita. Läpikulkuvaltiolle on kuitenkin ilmoitettava 1 kohdan mukaisesti myönnetyn luvan sisältö.
Tavarakuljetus
4 artikla
1. Tavaralinjaliikenteeseen vaaditaan sen sopimusvaltion tai niiden sopimusvaltioiden lupa, joihin tai joista kuljetus suoritetaan.
2. Vastaavasti sovelletaan 3 artiklan 2 ja 3 kohdan säännöksiä.
5 artikla
1. Liikenteenharjoittajalla, joka rekisteröintivaltiossa on oikeutettu suorittamaan 1 artiklassa tarkoitettuja tavarakuljetuksia, on ilman muiden valtioiden antamaa muuta lupaa oikeus suorittaa tavarakuljetuksia, tavaralinjaliikennettä lukuunottamatta, muihin sopimusvaltioihin, niistä tai niiden kautta. Tämä ei kuitenkaan koske kolmannen maan kuljetuksia sopimusvaltioihin tai niistä. Näiden kuljetusten osalta on voimassa, mitä asianomaisten sopimusvaltioiden kesken erikseen on sovittu.
2. Kuljetusten suorittaminen toisen sopimusvaltion alueella sijaitsevien paikkakuntien välillä ei ole sallittua.
Yleisiä määräyksiä
6 artikla
1. Tässä sopimuksessa tarkoitettuun liikenteeseen oikeuttava lupa on alkuperäisenä, todistettuna jäljennöksenä tai valokopiona pidettävä ajoneuvossa mukana ja asianomaisten viranomaisten pyynnöstä esitettävä.
2. Milloin sopimusvaltiot ovat siitä tehneet kansainvälisesti hyväksyttyihin normeihin perustuvan sopimuksen, voidaan 1 kohdan määräysten soveltamisesta poiketa.
7 artikla
1. Liikenteenharjoittajaa, joka suorittaessaan kuljetusta jossakin muussa sopimusvaltiossa kuin siinä missä ajoneuvo on rekisteröity, laiminlyö niiden määräysten noudattamisen, jotka tämän sopimuksen ja hänelle myönnetyn liikenneluvan sekä muiden säännösten nojalla ovat voimassa liikenteessä, voi sen valtion asianomainen viranomainen, jossa rikkomus on tapahtunut, kieltää harjoittamasta liikennettä tässä valtiossa. Tällainen kielto voidaan antaa määräajaksi tai toistaiseksi ja voi se koskea kaikkea tai tietynlaista liikennettä.
2. Ilmoitus tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kiellosta on viipymättä toimitettava ajoneuvon rekisteröintivaltion asianomaiselle viranomaiselle.
8 artikla
Tämä sopimus, jolla kumotaan ja korvataan 5 päivänä marraskuuta 1958 tehty Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välinen tiekuljetussopimus, tulee Norjan, Ruotsin ja Tanskan osalta voimaan 90 päivän kuluttua allekirjoituksesta Suomen osalta sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua siitä, kun Suomen hallitus on ilmoittanut muille sopimusvaltioille, että Suomen valtiosäännön sopimuksen voimaantulolle asettamat edellytykset on täytetty. Sopimus on voimassa toistaiseksi.
9 artikla
Jokainen sopimusvaltio voi sanoa irti tämän sopimuksen Norjan ulkoasiainministeriölle tekemällään kirjallisella ilmoituksella viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Norjan ulkoasiainministeriön tulee viipymättä ilmoittaa muille sopimusvaltioille irtisanomisesta. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä.
Tämän vakuudeksi olemme me asianomaiset valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Oslossa 3 päivänä toukokuuta 1971 suomen-, norjan-, ruotsin- ja tanskankielisinä kappaleina, jotka sanamuodoltaan ovat yhtä todistusvoimaisia. Alkuperäiskappaletta säilytetään Norjan ulkoasiainministeriön arkistossa. Norjan hallitus lähettää asianmukaisesti todistetut jäljennökset muille osanottajahallituksille.