Asetus aavan meren kalastusta ja elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Sitten kun Genevessä 29 päivänä huhtikuuta 1958 tehdyn aavan meren kalastusta ja elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yleissopimuksen eräät määräykset on 5 päivänä helmikuuta 1965 annetulla lailla (150/65) hyväksytty, tasavallan presidentti ratifioinut yleissopimuksen, Suomen ratifioimiskirja talletettu 16 päivänä helmikuuta 1965 Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan ja tämä yleissopimus nyttemmin on tullut kansainvälisesti voimaan, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että mainittu sopimus on Suomen osalta voimassa niin kuin siitä on sovittu.
Aavan meren kalastusta ja elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskeva YLEISSOPIMUS
Tämän yleissopimuksen osapuolina olevat valtiot
katsoen, että uudenaikaisten aavan meren elollisten luonnonvarojen hyväksikäyttöön tähtäävien teknillisten menetelmien kehitys, samalla kun se on lisännyt ihmiskunnan mahdollisuuksia tyydyttää maailman lisääntyvän väestön ravinnon tarvetta, on saattanut eräät näistä varoista vaaraan joutua liian suuressa määrin hyväksikäytetyiksi,
katsoen myös, että aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevat kysymykset ovat laadultaan sellaisia, että on eittämättömän tarpeellista ratkaista ne, milloin mahdollista, kansainvälisen yhteistyön puitteissa kaikkien asiasta kiinnostuneiden valtioiden yhteistyön avulla,
ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
1. Kaikkien valtioiden kansalaisilla on oikeus harjoittaa kalastusta aavalla merellä ottaen huomioon
a) niiden sopimusvelvoitukset,
b) tässä yleissopimuksessa mainitut rantavaltioiden edut ja oikeudet sekä
c) seuraaviin artikloihin sisältyvät aavan meren elollisten varojen säilyttämistä koskevat määräykset.
2. Kaikkien valtioiden velvollisuutena on ottaa käytäntöön tai olla yhteistyössä muiden valtioiden kanssa otettaessa käytäntöön sellaisia kunkin valtion kansalaisia koskevia toimenpiteitä, jotka ehkä ovat tarpeen aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi.
2 artikla
Sanonnalla "aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen" tarkoitetaan tässä yleissopimuksessa kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka tekevät mahdolliseksi näiden luonnonvarojen parhaimman jatkuvan tuottavuuden mahdollisimman suuren ravintoainemäärän ja muiden merentuotteiden määrän saamiseksi. Säilyttämistä tarkoittavat suunnitelmat olisi laadittava ennen kaikkea ihmisravinnon hankkimista silmällä pitäen.
3 artikla
Valtion, jonka kansalaiset harjoittavat jonkin kalalajin tai -lajien tai muiden meren elollisten luonnonvarojen pyyntiä jollain aavan meren alueella, millä muiden valtioiden kansalaiset eivät harjoita tällaista toimintaa, tulee tarvittaessa tällä alueella ryhtyä omia kansalaisiaan koskeviin toimenpiteisiin kysymyksessä olevien elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi.
4 artikla
1. Jos kahden tai useamman valtion kansalaiset harjoittavat saman kalalajin tai samojen kalalajien tai muiden elollisten merentuotteiden pyyntiä jollakin aavan meren alueella tai alueilla, on näiden valtioiden, mikäli jokin niistä sitä pyytää, ryhdyttävä neuvotteluihin määrätäkseen sopimuksella kansalaisiaan koskevat asianomaisten elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi tarpeelliset toimenpiteet.
2. Elleivät asianomaiset valtiot pääse sopimukseen kahdentoista kuukauden kuluessa, voi mikä tahansa niistä ryhtyä 9 artiklassa mainittuihin toimenpiteisiin.
5 artikla
1. Jos muiden valtioiden kansalaiset 3 ja 4 artikloissa mainittujen toimenpiteiden käytäntöönottamisen jälkeen pyytävät samaa kalalajia tai -lajeja tai muita elollisia luonnonvaroja jollakin aavan meren alueella tai alueilla, on muiden valtioiden sovellettava näitä toimenpiteitä, jotka eivät saa olla muodollisesti eivätkä asiallisesti luonteeltaan syrjiviä, omiin kansalaisiinsa viimeistään seitsemän kuukautta sen päivän jälkeen, jolloin näistä toimenpiteistä on ilmoitettu Yhdistyneiden Kansakuntien Elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) pääjohtajalle. PääJohtajan tulee ilmoittaa näistä toimenpiteistä jokaiselle sitä pyytävälle valtiolle ja joka tapauksessa jokaiselle toimenpiteeseen ryhtyneen valtion mainitsemalle valtiolle.
2. Jos nämä muut valtiot eivät hyväksy täten käytäntöön otettuja toimenpiteitä, eikä mihinkään sopimukseen päästä kahdentoista kuukauden kuluessa, voi jokainen asianomaisista valtioista ryhtyä 9 artiklassa mainittuihin toimenpiteisiin. 10 artiklan 2 kohdassa olevin varauksin jäävät käytäntöön otetut toimenpiteet velvoittaviksi siksi, kunnes erikoiskomissio on antanut päätöksensä.
6 artikla
1. Rantavaltion erityisten etujen mukaista on säilyttää elollisten luonnonvarojen tuottavuus jokaisella sen aluemereen liittyvällä aavan meren alueella.
2. Rantavaltiolla on sama oikeus osallistua kaikkiin aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä tällä alueella tarkoittaviin tutkimus- ja säännöstelytoimenpiteisiin, vaikka sen kansalaiset eivät harjoittaisikaan kalastusta siellä.
3. Valtion, jonka kansalaiset harjoittavat kalastusta jollakin rantavaltion aluemereen rajoittuvalla aavan meren alueella, tulee tämän rantavaltion pyynnöstä ryhtyä neuvotteluihin määrätäkseen sopimuksella aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi tarpeelliset toimenpiteet tällä alueella.
4. Valtio, jonka kansalaiset harjoittavat kalastusta jollakin rantavaltion aluemereen rajoittuvalla aavan meren alueella, ei saa määrätä tällä alueella käytäntöön otettaviksi rantavaltion hyväksymistä säilyttämistoimenpiteistä poikkeavia toimenpiteitä, mutta se voi ryhtyä neuvotteluihin rantavaltion kanssa määrätäkseen sopimuksella aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi tarpeelliset toimenpiteet tällä alueella.
5. Elleivät asianomaiset valtiot pääse säilyttämistoimenpiteitä koskevaan sopimukseen kahdentoista kuukauden kuluessa, voi kumpi tahansa niistä ryhtyä 9 artiklassa mainittuihin toimenpiteisiin.
7 artikla
1. Jokainen rantavaltio voi 6 artiklan 1 kohdan määräysten perusteella, ylläpitääkseen meren elollisten luonnonvarojen tuottavuuden, ryhtyä yksipuolisiin säilyttämistoimenpiteisiin, jotka soveltuvat johonkin kalalajiin tai muihin meren luonnonvaroihin jollakin sen aluemereen rajoittuvalla aavan meren osalla, mikäli tätä tarkoittavat neuvottelut muiden asianomaisten valtioiden kanssa eivät ole johtaneet sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa.
2. Rantavaltion edellisen kohdan mukaisesti käytäntöönottamat toimenpiteet ovat voimassa muihin valtioihin nähden ainoastaan mikäli seuraavat ehdot on täytetty:
a) on tarpeen kiireesti soveltaa säilyttämistoimenpiteitä sen perusteella, mitä kyseisestä kalastuksesta sanottuna ajankohtana tiedetään:
b) käytäntöön otetut toimenpiteet perustuvat päteviin tieteellisiin havaintoihin; ja
c) tällaisilla toimenpiteillä ei muodollisesti eikä asiallisesti harjoiteta ulkolaisten kalastajien syrjintää.
3. Toimenpiteet ovat voimassa siksi kunnes kaikki niiden pätevyyttä koskevat erimielisyydet on ratkaistu tämän yleissopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti.
4. Elleivät muut asianomaiset valtiot hyväksy toimenpiteitä, voi jokainen osapuoli ryhtyä 9 artiklassa mainittuihin toimenpiteisiin. 10 artiklan 2 kohdassa olevin varauksin jäävät voimaan saatetut toimenpiteet velvoittaviksi siksi kunnes erikoiskomissio on antanut päätöksensä.
5. Milloin kysymyksessä ovat eri valtioiden rannikot, sovelletaan aluemerta ja lisävyöhykettä koskevan yleissopimuksen 12 artiklassa mainittuja maantieteellisen rajanmäärityksen periaatteita.
8 artikla
1. Jokainen valtio, jolle, vaikka sen kansalaiset eivät harjoitakaan kalastusta sen rannikkoon rajoittumattomalla aavan meren osalla, on erikoisen tärkeää, että tämän alueen aavan meren elolliset luonnonvarat säilyvät, voi vaatia sitä tai niitä valtioita, joiden kansalaiset harjoittavat kalastusta siellä, ryhtymään vastaavasti 3 ja 4 artikloiden mukaisiin säilyttämistoimenpiteisiin, ja sen tulee samalla mainita ne tieteelliset perusteet, jotka sen mielestä tekevät nämä toimenpiteet tarpeellisiksi, sekä niiden erikoinen tärkeys sille.
2. Ellei kahdentoista kuukauden kuluessa päästä sopimukseen, voi kyseinen valtio ryhtyä 9 artiklassa mainittuihin toimenpiteisiin.
9 artikla
1. Kaikki valtioiden välillä 4, 5, 6, 7 ja 8 artikloiden soveltamisessa syntyvät erimielisyydet on minkä tahansa osapuolen pyynnöstä alistettava viisijäsenisen erikoiskomission ratkaistaviksi, elleivät osapuolet sovi siitä, että ne pyrkivät Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 33 artiklan mukaisesti ratkaisuun muuta rauhanomaista sovittelukeinoa käyttäen.
2. Jäsenet, joista yksi määrätään puheenjohtajaksi, on nimitettävä tämän artiklan määräysten mukaisesti riitapuolina olevien valtioiden välisellä sopimuksella kolmen kuukauden kuluessa sovittelupyynnöstä lukien. Ellei sopimukseen päästä, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tulee minkä tahansa osapuolena olevan valtion pyynnöstä toisen kolmen kuukauden ajanjakson kuluessa neuvoteltuaan erimielisyyden osapuolina olevien valtioiden, Kansainvälisen tuomioistuimen puheenjohtajan ja Yhdistyneiden Kansakuntien Elintarvike- ja maanviljelysjärjestön (FAO) pääjohtajan kanssa nimittää jäsenet pätevien henkilöiden joukosta, jotka eivät ole erimielisyyden osapuolina olevien valtioiden kansalaisia ja jotka ovat soviteltavana olevan erimielisyyden laadusta riippuen Joko kalastukseen liittyvien lainopillisten, hallinnollisten tai tieteellisten kysymysten asiantuntijoita. Jokainen alkuperäisen nimittämisen jälkeen vapaaksi tuleva paikka on täytettävä kuten alkuperäisestä nimityksestä on määrätty.
3. Jokaisella valtiolla, joka osallistuu tämän yleissopimuksen mukaisiin toimenpiteisiin, on oikeus nimittää erikoiskomissioon yksi kansalaisistaan, jolla on täysin samat oikeudet osallistua asioiden käsittelyyn kuin komission jäsenellä, mutta ei äänioikeutta eikä oikeutta osallistua komission päätöksen laatimiseen.
4. Komissio päättää itse menettelytavoistaan, joiden on taattava jokaiselle asian käsittelyyn osallistuvalle valtiolle täydet mahdollisuudet tulla kuulluksi ja esittää asiansa. Se määrää myös, miten kulut ja kustannukset jaetaan riitapuolien kesken, mikäli nämä eivät pääse yksimielisyyteen tästä asiasta.
5. Erikoiskomission on annettava päätöksensä viiden kuukauden kuluessa siitä kun se nimitettiin, mikäli se ei tarpeen vaatiessa päätä pidentää tätä määräaikaa enintään kolmella kuukaudella.
6. Erikoiskomission tulee päätöstä tehdessään noudattaa tätä sopimusta ja kaikkia erimielisyyden osapuolina olevien valtioiden välillä tehtyjä erityisiä sopimuksia, jotka liittyvät erimielisyyden sovitteluun.
7. Komissio tekee päätöksensä yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.
10 artikla
1. Erikoiskomission tulee 7 artiklassa mainituissa erimielisyystapauksissa soveltaa mainitun artiklan 2 kohdassa mainittuja arvosteluperusteita. Artikloissa 4, 5, 6 ja 8 mainituissa erimielisyystapauksissa komission on sovellettava seuraavia arvosteluperusteita sen mukaan, mitkä seikat ovat erimielisyyden kohteena:
a) kaikkien 4, 5 ja 6 artikloissa mainittujen erimielisyyksien sovittelussa käytettäköön seuraavia arvosteluperusteita:
1) tieteellisten havaintojen tulee osoittaa säilyttämistoimenpiteiden tarpeellisuus;
2) käytettävien toimenpiteiden tulee perustua tieteellisiin havaintoihin ja olla käytännössä toteutettavia; ja
3) toimenpiteet eivät muodollisesti eivätkä asiallisesti saa olla toisten valtioiden kalastajiin kohdistuvaa syrjintää.
b) 8 artiklassa mainittuja erimielisyyksiä ratkaistaessa tulee vaatia, että tieteellisten havaintojen on osoitettava säilyttämistoimenpiteet tarpeellisiksi, tai että säilyttämisohjelma on kussakin yksityistapauksessa olosuhteiden vaatima.
2. Erikoiskomissio voi päättää, että niin kauan kuin se ei vielä ole antanut päätöstään, ei erimielisyyden kohteena olevia toimenpiteitä saa soveltaa. Mikäli on kysymyksessä 7 artiklassa mainitut erimielisyydet, toimenpiteet lakkautetaan ainoastaan siinä tapauksessa, että komissio todistusaineiston alustavan tutkimisen perusteella katsoo olevan selvää, että tällaisia toimenpiteitä ei ole tarpeen soveltaa kiireellisesti.
11 artikla
Erikoiskomission päätökset sitovat asianomaisia valtioita ja niihin on sovellettava Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 94 artiklan 2 kohdan määräyksiä. Mikäli päätökseen liittyy suosituksia, ne on otettava mahdollisimman laajassa määrin huomioon.
12 artikla
1. Mikäli erikoiskomission päätöksen tosiasiallinen peruste muuttuu kalalajin tai -lajien tai muiden meren elollisten luonnonvarojen, olosuhteiden tai kalastusmenetelmien oleellisen muuttumisen johdosta, voi mikä tahansa asianomaisista valtioista pyytää muita valtioita ryhtymään neuvotteluihin saattaakseen sopimuksella voimaan tarpeelliset muutokset säilyttämistoimenpiteissä.
2. Ellei kohtuullisen ajan kuluessa päästä sopimukseen, voi jokainen asianomainen valtio uudelleen ryhtyä 9 artiklassa mainittuihin toimenpiteisiin, mikäli vähintäin kaksi vuotta on kulunut alkuperäisestä päätöksen tekemisestä.
13 artikla
1. Valtio voi ryhtyä säännöstelemään merenpohjaan upotettuja laitteita käyttävien kalastusalueiden käyttöä sen aluemereen rajoittuvilla avomeren alueilla, joilla sen kansalaiset ovat pitkän aikaa ylläpitäneet ja käyttäneet tällaisia kalastuspaikkoja, ja edellyttäen että muut kuin tämän valtion kansalaiset saavat osallistua tällaiseen toimintaan yhtäläisin perustein kuin sen kansalaiset, lukuunottamatta sellaisia alueita, joilla sen kansalaiset ovat pitkäaikaisen käytännön perusteella yksinomaisesti käyttäneet hyväkseen tällaisia kalastuspaikkoja. Tällaiset määräykset eivät kuitenkaan vaikuta alueiden yleiseen aavan meren luonteeseen.
2. Tässä artiklassa tarkoittaa sanonta ,,kalastuspaikka, jossa käytetään merenpohJaan upotettuja laitteita" niitä kalastuspaikkoja, joissa käytetään merenpohjaan upotettuja kannattavia osia käyttäviä kalastuslaitteita, jotka on rakennettu tiettyyn paikkaan Ja jätetty sinne pysyväisesti käytettäviksi, tai, mikäli ne otetaan pois, pystytetään jälleen joka kalastuskautena samalle paikalle.
14 artikla
Sanonnalla ,,kansalaiset" tarkoitetaan 1, 3, 4, 5, 6 ja 8 artikloissa kaikenkokoisia kalastusveneitä tai -aluksia, joilla on asianomaisen valtion kansallisuus tämän valtion lakien nojalla riippumatta niiden miehistön jäsenien kansalaisuudesta.
15 artikla
Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten 31 päivään lokakuuta 1958 jokaiselle Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen erityisjärjestön jäsenvaltiolle ja jokaiselle muulle yleiskokouksen yleissopimukseen osallistumaan kutsumalle valtiolle.
16 artikla
Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
17 artikla
Tähän yleissopimukseen voivat liittyä kaikki johonkin 15 artiklassa mainittuun ryhmään kuuluvat valtiot. Liittymiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
18 artikla
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona kahdeskymmenestoinen ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
2. Jokaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen kahdennenkymmenennentoisen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, se tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona tämä valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.
19 artikla
1. Jokainen valtio voi allekirjoittamisensa, ratifiointinsa tai liittymisensä yhteydessä tehdä tämän yleissopimuksen muihin kuin 6, 7, 9, 10, 11 ja 12 artikloihin liittyviä varaumia.
2. Jokainen sopimusvaltio, joka tekee edellisen kohdan mukaisen varauman, voi milloin tahansa peruuttaa varaumansa tekemällä sitä koskevan ilmoituksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.
20 artikla
1. Jokainen sopimusvaltio voi sen jälkeen kun on kulunut viisi vuotta siitä päivästä, jolloin tämä yleissopimus tulee voimaan, milloin hyvänsä pyytää tämän yleissopimuksen tarkistamista pääsihteerille osoitetulla kirjallisella ilmoituksella.
2. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous päättää niistä toimenpiteistä, joihin mahdollisesti ryhdytään tällaisen pyynnön johdosta.
21 artikla
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tulee ilmoittaa kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille ja muille 15 artiklassa mainituille valtioille:
a) tämän yleissopimuksen allekirjoittamisista ja 15, 16 ja 17 artikloiden mukaisesti tapahtuneista ratifioimis- tai liittymiskirjojen tallettamisista;
b) tämän yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesta voimaantulopäivästä;
c) 20 artiklan mukaisista tarkistamispyynnöistä; ja
d) tämän yleissopimuksen suhteen tehdyistä 19 artiklan mukaisista varaumista.
22 artikla
Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan ja pääsihteeri lähettää oikeaksi todistetut jäljennökset siitä kaikille 15 artiklassa mainituille valtioille.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet valtuutetut hallituksiensa siihen asianmukaisesti määrääminä ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty Genevessä 29 päivänä huhtikuuta 1958.