80/1968

1 artiklaKäsitteen "valtioton henkilö" määrittely

1. Tässä yleissopimuksessa sanonta "valtioton henkilö" tarkoittaa henkilöä, jota ei mikään valtio lainsäädäntönsä perusteella pidä kansalaisenaan.

2. Tätä yleissopimusta ei sovelleta:

i) henkilöihin, jotka nauttivat tällä hetkellä jonkun muun Yhdistyneiden Kansakuntien erityisjärjestön tai elimen kuin Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain pääkomissaarin suojelusta tai apua, niin kauan kuin heille tätä suojelusta tai apua annetaan

ii) henkilöihin, joille niiden asuinmaan asianomaiset viranomaiset tunnustavat olevan ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka liittyvät sanotun maan kansalaisuuden omaamiseen;

iii) henkilöihin, joiden suhteen on perusteltua syytä epäillä, että

a) he ovat tehneet rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, kuten nämä rikokset määritellään niissä kansainvälisissä sopimuksissa, jotka on laadittu tällaisia rikoksia koskevien määräysten aikaansaamiseksi;

b) he ovat syyllistyneet törkeään ei poliittisluontoiseen rikokseen asuinmaansa rajojen ulkopuolella ennen kuin he pääsivät sinne;

c) he ovat syyllistyneet Yhdistyneiden Kansakuntien päämäärien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin.

2 artiklaYleiset velvollisuudet

Jokaisella valtiottomalla henkilöllä on siihen maahan, jossa hän oleskelee, kohdistuvia velvollisuuksia, jotka ensiksikin merkitsevät, että hänen on noudatettava lakeja ja määräyksiä samoinkuin toimenpiteitä, joihin ryhdytään yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi.

3 artiklaSyrjinnän välttäminen

Sopimusvaltioiden on sovellettava tämän yleissopimuksen määräyksiä valtiottomiin henkilöihin samalla tavalla riippumatta heidän rodustaan, uskonnostaan tai alkuperäismaastaan.

4 artiklaUskonto

Sopimusvaltiot myöntävät alueillaan oleville valtiottomille henkilöille vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin omille kansalaisilleen uskonnonharjoittamisen vapauden ja heidän lastensa uskonnollisen kasvatuksen vapauden osalta.

5 artiklaOikeudet, jotka on myönnetty riippumatta tästä yleissopimuksesta

Mikään tämän yleissopimuksen määräys ei saa rajoittaa jonkun sopimusvaltion valtiottomille henkilöille tästä yleissopimuksesta riippumatta myöntämiä muita oikeuksia ja etuja.

6 artiklaKäsite "samoissa olosuhteissa"

Tässä yleissopimuksessa sanonta "samoissa olosuhteissa" tarkoittaa sitä, että kaikki ne edellytykset (ja erikoisesti sellaiset, jotka kohdistuvat oleskelun tai asumisen pituuteen ja ehtoihin),jotka asianomaisen olisi täytettävä voidakseen nauttia jotain määrättyä oikeutta, jollei hän olisi valtioton henkilö, on hänen täytettävä lukuunottamatta edellytyksiä, jotka luonteeltaan ovat sellaisia, ettei valtioton henkilö voi niitä täyttää.

7 artiklaVapauttaminen vastavuoroisuudesta

1. Mikäli tämä yleissopimus ei sisällä edullisempia määräyksiä, on sopimusvaltion myönnettävä valtiottomille henkilöille sanaa asema, jonka kysymyksessäoleva valtio myöntää ulkomaalaisille yleensä.

2. Kolmen vuoden oleskelun jälkeen saavat valtiottomat henkilöt nauttia sopimusvaltioiden alueella vapautusta lainsäädännöllisestä vastavuoroisuudesta.

3. Jokaisen sopimusvaltion tulee jatkuvasti myöntää valtiottomille henkilöille oikeuksia ja etuja, joihin he olivat oikeutettuja vastavuoroisuudesta riippumatta tämän yleissopimuksen tullessa voimaan kysymyksessäolevassa valtiossa.

4. Sopimusvaltioiden on harkittava myönteisessä hengessä mahdollisuutta myöntää valtiottomille henkilöille vastavuoroisuuden puuttuessakin oikeuksia ja etuja niiden oikeuksien ja etujen lisäksi, joihin lie ovat oikeutettuja tämän artiklan 2 ja 3 kohtien perusteella, sekä mahdollisuutta luopua vastavuoroisuudesta niiden valtiottomien henkilöiden osalta, jotka eivät täytä tämän artiklan 2 ja 3 kohdissa määrättyä ehtoja.

5. Tämän artiklan 2 ja 3 kohdissa mainittuja määräyksiä sovelletaan sekä oikeuksiin ja etuihin, joihin viitataan tämän yleissopimuksen 13, 18, 19, 21 ja 22 artikloissa että niihin oikeuksiin ja etuihin, joista tässä yleissopimuksessa ei ole määräyksiä.

8 artiklaVapautus poikkeuksellisista toimenpiteistä

Poikkeuksellisten toimenpiteiden osalta, joihin voidaan ryhtyä määrätyn vieraan valtion kansalaisen tai entisen kansalaisen henkilön, omaisuutensa tai etujensa suhteen, on voimassa, ettei sopimusvaltio voi valtiottomaan henkilöön soveltaa sellaisia toimenpiteitä ainoastaan sillä perusteella, että hänellä aikaisemmin on ollut kysymyksessäolevan valtion kansalaisuus. Sopimusvaltioiden, jotka oman lainsäädäntönsä perusteella eivät voi soveltaa tässä artiklassa määrättyä yleistä periaatetta, on soveltuvissa tapauksissa myönnettävä poikkeus tällaisille valtiottomille henkilöille.

9 artiklaTilapäiset toimenpiteet

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät estä sopimusvaltiota sodan aikana tai muiden vakavien ja erittäin poikkeuksellisten olosuhteiden vallitessa ryhtymästä jotain määrättyä henkilöä kohtaan väliaikaisiin toimenpiteisiin, joita tämä valtio pitää valtion turvallisuuden kannalta välttämättöminä, odotettaessa selvitystä sanotun sopimusvaltion toimesta, onko asianomainen todella valtioton sekä onko hänen tapauksessaan toimenpiteiden jatkaminen valtion turvallisuuden kannalta välttämätöntä.

10 artiklaJatkuva oleskelu

1. Mikäli valtioton henkilö toisen maailmansodan aikana pakkotoimenpitein on siirretty sopimusvaltion alueelle ja oleskelee siellä, on tämä pakollinen oleskeluaika otettava huomioon sellaisena aikana, jolloin hän on laillisesti oleskellut tämän valtion alueella.

2. Mikäli valtioton henkilö on toisen maailmansodan aikana pakkotoimenpitein siirretty sopimusvaltion alueelta ja ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa on palannut sinne asumaan, on oleskelu ennen ja pakkosiirron jälkeen laskettava yhtäjaksoiseksi ajaksi kaikissa suhteissa, joissa vaaditaan keskeytymätöntä oleskelua.

11 artiklaValtiottomat merimiehet

Valtiottomiin henkilöihin, jotka vakinaisesti palvelevat sopimusvaltion lipun alla kulkevassa aluksessa, on tämän valtion myötämielisesti harkittava mahdollisuuksia sallia näiden valtiottomien henkilöiden asettua asumaan valtion alueelle ja antaa heille matkustusasiakirjat tai tilapäinen oleskelulupa sen valtion alueelle, erityisesti helpottaakseen heidän asettumistaan asumaan toiseen maahan.

12 artiklaHenkilöoikeudellinen asema

1. Valtiottoman henkilön henkilöoikeudellinen asema määräytyy sen maan lain mukaan, jossa hän asuu, tai, ellei hänellä ole asuinpaikkaa, sen maan lain mukaan, jossa hän oleskelee.

2. Valtiottoman henkilön aikaisemmin saavuttamat oikeudet, jotka perustuvat hänen henkilöoikeudelliseen asemaansa ja ennenkaikkea sellaiset, jotka johtuvat avioliitosta, on sopimusvaltion tunnustettava, kuitenkin siten, että sille varataan mahdollisuus esilletulevissa tapauksissa tehdä varauma sen valtion lain vaatimien muodollisuuksien täyttämisestä. Mitä edellä on sanottu on kuitenkin ainoastaan voimassa edellytyksin, että on kysymys sellaisesta oikeudesta, jonka valtion laki olisi tunnustanut, mikäli asianomainen ei olisi tullut valtiottomaksi.

13 artiklaIrtain ja kiinteä omaisuus

Sopimusvaltiot myöntävät valtiottomille henkilöille niin edullisen kohtelun kuin on mahdollista ja joka tapauksessa ei epäedullisempaa kohtelua kuin se, joka myönnetään ulkomaalaisille yleensä samojen olosuhteiden vallitessa omistusoikeuden ja muiden irtainta ja kiinteää omaisuutta koskevien oikeuksien hankkimista sekä vuokrasopimuksia ja muita irtainta ja kiinteää omaisuutta koskevia sopimuksia.

14 artiklaTekijänoikeus ja teollinen omistusoikeus

Teollisen omistusoikeuden ja erikoisesti keksijänoikeuden, muotoilun, mallien, tavaramerkkien, toiminimien sekä kirjallisten, taiteellisten ja tieteellisten töitten tekijänoikeuden suojelemiseksi valtiottomalle henkilölle myönnetään siinä maassa, missä hänellä on vakinainen asuinpaikka, sama suoja kuin tämän maan omille kansalaisille. Toisen sopimusvaltion alueella hän nauttii samaa suojaa kuin siellä myönnetään sen maan kansalaiselle, jossa hän vakinaisesti asuu.

15 artiklaYhdistymisoikeus

Mitä tulee yhteenliittymiin, joilla ei ole poliittista tarkoitusta tai voittopyrkimystä tai ammattiyhdistyksiin, tulee sopimusvaltion myöntää valtiottomille henkilöille, joilla on lupa oleskella valtion alueella niin edullinen kohtelu kuin mahdollista ja joka tapauksessa ei epäedullisempaa kuin se mihin ulkomaalaiset yleensä ovat oikeutettuja samojen olosuhteiden vallitessa.

16 artiklaOikeus ajaa kannetta tuomioistuimessa

1. Valtiottomalla henkilöllä on oikeus kaikkien sopimusvaltioiden alueilla vapaasti ajaa kannetta tuomioistuimissa.

2. Valtioton henkilö nauttii sen sopimusvaltion alueella, missä hän vakinaisesti asuu, samaa kohtelua kuin valtion omat kansalaiset asioissa, jotka koskevat mahdollisuutta käyttää tuomioistuimia sisältyen tähän oikeusapu sekä vapautus velvollisuudesta asettaa vakuus oikeudenkäyntikuluista (cautio judicatum solvi).

3. Valtiottomalle henkilölle myönnetään 2 kohdassa tarkoitetuissa suhteissa toisissa sopimusvaltioissa kuin siinä missä hän vakinaisesti asuu sama kohtelu kuin sen valtion kansalaisille, missä valtioton vakinaisesti asuu.

17 artiklaPalkkatyö

1. Sopimusvaltiot myöntävät alueillaan laillisesti oleskeleville valtiottomille henkilöille ansiotyön saannin osalta niin edullisen kohtelun kuin mahdollista ja joka tapauksessa ei epäedullisempaa kohtelua kuin ulkomaalaisille yleensä samojen olosuhteiden vallitessa.

2. Sopimusvaltioiden tulee myötämielisesti harkita ansiotyön saannin osalta valtiottomien sekä niiden omien kansalaisten yhdenmukaista kohtelua erikoisesti mitä tulee sellaisiin valtiottomiin henkilöihin, jotka ovat tulleet niiden alueille työvoiman hankintaa varten suunniteltujen toimenpiteiden tai siirtolaisuuden johdosta.

18 artiklaElinkeinon harjoittaminen

Mitä tulee oikeuteen itsenäisenä yrittäjänä harjoittaa maataloutta, toimia teollisuuden, käsityön tai kaupan alalla sekä oikeuteen perustaa kauppa- tai teollisuusyhtiöitä sopimusvaltiot myöntävät alueillaan laillisesti oleskeleville valtiottomille henkilöille niin edullisen kohtelun kuin mahdollista ja joka tapauksessa ei epäedullisempaa kuin mikä samojen olosuhteiden vallitessa yleensä myönnetään ulkomaalaisille.

19 artiklaVapaat ammatit

Sopimusvaltio myöntää alueellaan laillisesti oleskeleville valtiottomille henkilöille, joilla on tämän valtion asianomaisten viranomaisten tunnustama todistus ja haluavat harjoittaa vapaata ammattia, niin edullisen kohtelun kuin mahdollista ja joka tapauksessa ei epäedullisempaa kohtelua kuin yleensä samojen olosuhteiden vallitessa myönnetään ulkomaalaisille.

20 artiklaSäännöstely

Koko väestöä koskevan säännöstelyjärjestelmän vallitessa niukasti saatavissa olevien tavaroiden yleisessä jakelussa on valtiottomille henkilöille myönnettävä sama kohtelu kuin kysymyksessä olevan valtion omille kansalaisille.

21 artiklaAsunnot

Mitä asuntoihin tulee, on sopimusvaltioiden sikäli kuin asiassa on määräyksiä laissa tai asetuksissa tai muuten on julkisten viranomaisten valvonnan alainen, myönnettävä alueillaan laillisesti oleskeleville valtiottomille henkilöille niin edullinen kohtelu kuin mahdollista ja joka tapauksessa ei epäedullisempaa kuin yleensä samojen olosuhteiden vallitessa myönnetään ulkomaalaisille.

22 artiklaJulkinen opetus

1.Sopimusvaltiot myöntävät valtiottomille henkilöille alkeisopetuksen osalta saman kohtelun kuin sen omille kansalaisille.

2. Muun opetuksen osalta ja erikoisesti mitä tulee opiskelumahdollisuuksiin, ulkolaisten koulutodistusten, diplomien ja yliopistotutkintojen hyväksymiseen, maksujen alentamiseen sekä stipendien myöntämiseen, sopimusvaltiot myöntävät valtiottomille henkilöille niin edullisen kohtelun kuin mahdollista ja joka tapauksessa ei epäedullisempaa kuin samojen olosuhteiden vallitessa myönnetään ulkomaalaisille.

23 artiklaJulkinen huoltoavustus

Sopimusvaltiot myöntävät valtiottomille niiden alueilla laillisesti oleskeleville henkilöille julkisen huollon ja avustusten osalta saman kohtelun kuin valtion omille kansalaisille.

24 artiklaTyölainsäädäntö ja sosiaaliturva

1. Sopimusvaltiot myöntävät niiden alueilla laillisesti oleskeleville valtiottomille henkilöille saman kohtelun kuin valtion omille kansalaisille seuraavissa tapauksissa:

a) palkkauksen, siihen luettuna perhelisä, mikäli se on osa palkkauksesta, työajan pituuden, ylityön, paIkallisen loman, kotityötä koskevien rajoitusten, työhön ottamiselle asetetun alimman ikärajan, harjoittelun ja ammattiopetuksen, naisten ja nuorten henkilöiden työn sekä työehtosopimusten tarjoamien etujen osalta, kaikki sikäli kuin näistä on määräyksiä laeissa tai asetuksissa tai ne ovat hallintoviranomaisten valvonnan alaisia;

b) sosiaaliturvan osalta (lakisääteiset määräykset työtapaturmista, ammattitaudeista, äitiydestä, sairaudesta, invaliditeetista, vanhuudesta, kuolemantapauksesta, työttömyydestä velvollisuudesta huoltaa perhettään, ja muista tapauksista, joita kysymyksessäolevan valtion lakien mukaan sosiaaliturva koskee), kuitenkin seuraavin rajoituksin:

i) määräykset jo saavutettujen sekä parhaillaan hankittavien oikeuksien suojelemiseksi;

ii) erikoismääräykset sen maan laeissa, missä valtioton henkilö oleskelee, jotka tarkoittavat etuja tai osaetuja, jotka yksinomaan suoritetaan julkisista varoista, tai jotka koskevat avustuksia henkilöille, jotka eivät maksusuoritusten osalta täytä täyden eläkkeen saamista koskevia edellytyksiä.

2. Oikeutta korvaukseen valtiottoman henkilön kuoleman johdosta, joka on johtunut työtapaturmasta tai ammattitaudista ei rajoita se seikka, että edunsaaja on sopimusvaltion alueen ulkopuolella.

3. Edut, joista on määräyksiä sopimuksissa, joita on solmittu tai vastaisuudessa voidaan solmia sopimusvaltioiden välillä sosiaaliturvaa koskevan oikeuden voimassa pitämiseksi, joka on harkittu tai parhaillaan hankitaan, sopimusvaltioiden on ulotettava valtiottomiin henkilöihin edellytyksin, että he täyttävät ne ehdot, jotka on määrätty niiden valtioiden kansalaisille, jotka ovat allekirjoittaneet kysymyksessä olevat sopimukset.

4. Sopimusvaltioiden on myötämielisesti harkittava mahdollisuuksia ulottaa valtiottomiin henkilöihin etuja, joista on määräyksiä sopimusvaltioiden ja muiden valtioiden välillä voimassaolevissa tai voimaantulevissa vastaavanlaisissa sopimuksissa.

25 artiklaHallintoviranomaisten antama apu

1. Milloin valtioton henkilö tavallisesti ei voisi harjoittaa jotakin oikeutta ulkomaalaisen viranomaisen avutta, jonka puoleen hän ei voi kääntyä, on sen sopimusvaltion, jonka alueella valtioton oleskelee, huolehdittava siitä, että valtion omat viranomaiset antavat hänelle vastaavaa apua.

2. Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun viranomaisen tai viranomaisten on valtiottomalle henkilölle annettava sellaiset asiakirjat tai todistukset, jotka ulkomaalaiset tavallisesti saavat kotimaansa viranomaisilta tai niiden välityksellä.

3. Edellä mainitulla tavalla annetut asiakirjat ja todistukset korvaavat ulkomaalaisille heidän kotimaansa viranomaisten antamat tai heidän välityksellään annetut asiakirjat ja on niille annettava todistusvoima kunnes vastanäyttöä esitetään.

4. Rajoittamatta varattomia henkilöitä koskevia määräyksiä voidaan tässä artiklassa mainituista virkatoimista ottaa maksuja huomioimalla, että näiden maksujen tulee olla kohtuullisia ja vastata kysymyksessä olevan valtion omilta kansalaisilta vastaavista toimenpiteistä kannettavia maksuja.

5. Tämän artiklan määräykset eivät aiheuta poikkeusta siitä mitä on sanottu 27 ja 28 artiklassa.

26 artiklaLiikkumisvapaus

Jokaisen sopimusvaltion on myönnettävä sen alueella laillisesti oleskelevalle valtiottomalle henkilölle oikeus valita siellä asuinpaikkansa ja liikkua siellä vapaasti, kuitenkin niin, että samojen olosuhteiden vallitessa ulkomaalaisille yleensä määrättyjä rajoituksia sovelletaan.

27 artiklaHenkilöllisyystodistukset

Sopimusvaltion on annettava henkilöllisyystodistukset jokaiselle alueellaan olevalle valtiottomalle henkilölle, jolla ei ole voimassaolevaa matkustusasiakirjaa.

28 artiklaMatkustusasiakirjat

Sopimusvaltioiden on niiden alueilla laillisesti oleskeleville valtiottomille henkilöille annettava matkustusasiakirja valtion alueen ulkopuolelle tehtäviä matkoja varten; jolleivät erittäin painavat kansalliseen turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen perustuvat syyt toisin vaadi, mainittuihin asiakirjoihin on sovellettava tämän yleissopimuksen liitteessä olevia määräyksiä. Sopimusvaltiot voivat antaa sellaisen matkustusasiakirjan muullekin alueellaan oleskelevalle valtiottomalle henkilölle; erityisesti on sopimusvaltioiden myönteisesti harkittava matkustusasiakirjan antamista sellaiselle valtion alueella oleskelevalle valtiottomalle henkilölle, joka ei voi saada matkustusasiakirjaa varsinaisesta asuinmaastaan.

29 artiklaVerotus

1. Sopimusvaltiot eivät saa määrätä valtiottomille henkilöille muita tai korkeampia maksuja, veroja tai rasituksia, olivatpa ne minkä nimisiä tahansa, kuin mitä peritään tai tullaan perimään valtion omilta kansalaisilta vastaavissa olosuhteissa.

2. Edellisen kohdan määräykset eivät estä soveltamasta valtiottomiin henkilöihin laeissa ja asetuksissa olevia viranomaisten ulkomaalaisille antamista asiakirjoista, niihin luettuna henkilöllisyystodistukset, perittäviä maksuja koskevia määräyksiä.

30 artikla Rahavarojen siirtäminen

1. Sopimusvaltion on lakiensa ja säännöstensä mukaisesti sallittava valtiottomien henkilöiden siirtää sanottuun valtioon tuomansa rahavarat toiseen maahan, johon he ovat saaneet luvan asettua asumaan.

2. Sopimusvaltion on myötämielisesti harkittava valtiottoman henkilön rahavarojen siirtämistä koskevaa anomusta, missä ne sitten ovatkaan ja mitkä ovat tarpeelliset valtiottoman henkilön asettuessa asumaan toiseen maahan, johon hän on saanut luvan asettua asumaan.

31 artiklaMaastakarkoitus

1. Sopimusvaltio älköön karkoittako alueellaan laillisesti oleskelevaa valtiotonta henkilöä muista kuin kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen perustuvista syistä.

2. Valtioton henkilö voidaan karkoittaa ainoastaan täytäntöönpanemalla laillisessa järjestyksessä annettu päätös. Mikäli eivät pakottavat kansalliseen turvallisuuteen perustuvat syyt toisin vaadi, on valtiottoman henkilön sallittava esittää todisteita syyttömyytensä tueksi sekä kantaa ja sellaista tarkoitusta varten olla edustettuna asianomaisen viranomaisen tai yhden tai useamman viranomaisen erityisesti määräämän henkilön tai määräämien henkilöiden edessä.

3. Sopimusvaltioiden on myönnettävä tällaiselle valtiottomalle henkilölle kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa hän voi koettaa saada asianomaisen maahantuloluvan toiseen maahan. Tämän määräajan kuluessa sopimusvaltiolla on oikeus ryhtyä valtiottoman henkilön suhteen tarpeellisiksi katsomiinsa sisäisiin toimenpiteisiin.

32 artiklaKansalaiseksi ottaminen

Sopimusvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan helpotettava valtiottoman henkilön sopeutumista yhteiskuntaan ja heidän kansalaiseksi pääsyään. Erikoisesti on sopimusvaltion pyrittävä nopeuttamaan kansalaistamismenettelyä ja mahdollisuuksien mukaan alentamaan tällaisesta menettelystä aiheutuvia maksuja ja kustannuksia.

33 artiklaSisäistä lainsäädäntöä koskevat ilmoitukset

Sopimusvaltioiden on lähetettävä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ne laki- ja asetustekstit, jotka ne julkaisevat varmistaakseen tämän yleissopimuksen noudattamista.

34 artiklaRiitaisuuksien ratkaiseminen

Kaikki sopimusvaltioiden väliset tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riitaisuudet, joita ei muilla tavoin voida ratkaista, on jonkin riitapuolen pyynnöstä alistettava Kansainväliselle tuomioistuimelle.

35 artiklaAllekirjoittaminen, ratifiointi ja liittyminen

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa 31 päivään joulukuuta 1955 saakka.

2. Se on avoinna allekirjoittamista varten:

a) jokaiselle Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiolle;

b) jokaiselle muulle valtiolle, joka on kutsuttu osallistumaan Yhdistyneiden Kansakuntien valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa käsittelevään konferenssiin, ja

c) jokaiselle valtiolle, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on kutsunut allekirjoittamaan tai liittymään.

3. Yleissopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

4. Tämä yleissopimus on liittymistä varten avoinna tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille valtioille. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

36 artiklaAlueellista soveltamista koskeva lauseke.

1. Jokainen valtio voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai liittyessään yleissopimukseen selittää, että se On ulotettava olemaan voimassa, kaikilla niillä alueilla, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa tai yhdellä tai useammalla niistä. Sellainen selitys tulee voimaan yleissopimuksen tullessa sanotun valtion osalta voimaan.

2. Myöhemmin on yleissopimuksen soveltamisalan laajentaminen tehtävä ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ja se tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri vastaanotti ilmoituksen tai yleissopimuksen voimaantulopäivästä lukien kysymyksessä olevan valtion osalta, mikäli tämä päivä on myöhäisempi.

3. Niihin alueisiin, joihin yleissopimusta ei ole ulotettu allekirjoitettaessa, ratifioitaessa tai siihen liityttäessä, on asianomaisen valtion harkittava mahdollisuuksia ryhtyä pikaisesti tarpeellisiin toimenpiteisiin yleissopimuksen soveltamisen ulottamiseksi kysymyksessä oleviin alueisiin edellytyksin, että näiden alueiden hallitukset siihen suostuvat, mikäli sellainen suostumus perustuslaillisista syistä vaaditaan.

37 artiklaLiittovaltioita koskeva lauseke

Liittovaltioon tai sellaiseen valtioon, joka ei ole yhtenäisvaltio, on sovellettava seuraavia määräyksiä:

a) Mitä tulee niihin tämän yleissopimuksen artikloihin, joiden toteuttaminen kuuluu liittovaltion lainsäädäntövallan piiriin, on katsottava, että liittovaltion hallituksen velvollisuudet mainitussa laajuudessa ovat samat kuin niiden yleissopimuspuolten, jotka eivät ole liittovaltioita.

b) Niiden tämän yleissopimuksen artikloiden osalta, joiden soveltaminen on riippuvainen osavaltioiden, läänien tai kanttoonien lainsäädäntötoimenpiteistä, jotka liittovaltion valtiosäännön mukaan eivät ole velvollisia ryhtymään tällaisiin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, on liittovaltion hallituksen velvollisuutena niin pian kuin mahdollista saattaa kyseessä olevat artiklat osavaltioiden, läänien tai kanttoonien asianomaisten viranomaisten tietoon puoltavan suosituksen muodossa.

c) Liittovaltion, joka on liittynyt tähän yleissopimukseen, on toisen sopimusvaltion pyynnöstä, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on välittänyt, annettava selostus liittovaltion ja niiden oikeudellisten elinten, joista se muodostuu, lainsäädännöstä ja käytännöstä, osoittaen missä laajuudessa yleissopimuksen jokin määräys on toteutettu lainsäädäntöteitse tai muulla tavalla.

38 artiklaVaraumia

1. Allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai liittyessään tähän yleissopimukseen voi valtio tehdä varaumia tämän yleissopimuksen muiden artiklain osalta paitsi artiklain 1, 3, 4, 16 kohta 1 sekä 33-42.

2. Jokainen valtio, joka tekee varauman tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, voi milloin tahansa peruuttaa varauman ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

39 artiklaVoimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siltä lukien kun kuudes ratifiointi- tai liittymiskirja on talletettu.

2. Yleissopimus tulee voimaan jokaiseen sellaiseen valtioon nähden, joka ratifioi yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen kun kuudes ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu, yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä lukien kun tämä valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

40 artiklaIrtisanoutuminen

1. Jokainen sopimusvaltio voi milloin tahansa irtisanoutua tästä yleissopimuksesta ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

2. Irtisanoutuminen tulee kyseessä olevan sopimusvaltion osalta voimaan yhden vuoden kuluttua siitä kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri vastaanotti irtisanoutumisilmoituksen.

3. Jokainen valtio, joka on tehnyt 36 artiklan mukaisen ilmoituksen, voi milloin tahansa tämän jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella selittää, että yleissopimus lakkaa soveltumasta sellaiseen alueeseen yhden vuoden kuluttua sen jälkeen kun pääsihteeri vastaanotti ilmoituksen.

41 artiklaTarkistaminen.

1. Jokainen sopimusvaltio voi milloin tahansa pyytää Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriltä tämän yleissopimuksen tarkistamista.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen on esille tulevissa tapauksissa ehdotettava, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä tällaisen pyynnön johdosta.

42 artiklaYhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin ilmoitukset

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin oli ilmoitettava kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille ja myös muille 35 artiklassa tarkoitetuille valtioille:

a) 35 artiklan mukaisista allekirjoituksita, ratifioinneista ja liittymisistä,

b) 36 artiklassa mainituista selityksistä ja ilmoituksista,

c) 38 artiklassa mainituista varaumista ja peruuttamisista,

d) päivästä, jolloin tämä yleissopimus 39 artiklan mukaan tulee voimaan,

e) 40 artiklassa mainituista irtisanoutumisista ja ilmoituksista,

f) 41 artiklan mukaisista tarkistusesityksistä.

Minkä vakuudeksi allekirjoittaneet asianmukaisesti siihen valtuutettuina ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen hallituksiensa puolesta.

Tehty New Yorkissa 28 päivänä syyskuuta 1954 yhtenä kappaleena, jonka englannin-, ranskan- ja espanjankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka jää talletettavaksi Yhdistyneiden Kansakuntien arkistoon; oikeaksi todistetut jäljennökset toimitetaan kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille ja muille 35 artiklassa tarkoitetuille valtioille.

1. Tämän yleissopimuksen 28 artiklassa mainitun matkustusasiakirjan tulee osoittaa, että sen haltija on 28 päivänä syyskuuta 1954 tehdyn yleissopimuksen määräysten mukainen valtioton henkilö.

2. Asiakirja on laadittava vähintään kahdella kielellä, joista toisen on oltava englanti tai ranska.

3. Sopimusvaltioiden tulee harkita mahdollisuutta ottaa käytäntöön tähän liitetyn mallin mukainen matkustusasiakirja.

Ottaen huomioon siinä maassa voimassaolevat määräykset, jossa asiakirja on annettu, lapset voidaan merkitä jommankumman vanhemman matkustusasiakirjaan tai erityisten syiden johdosta jollekin muulle aikuiselle annettuun matkustusasiakirjaan.

Asiakirjan antamisesta perittävä maksu ei saa ylittää kotimaan passista maksettavaksi määrättyä alinta maksua.

Muutoin kuin erikseen määrätyissä tai poikkeuksellisissa tapauksissa asiakirjan on oltava voimassa mahdollisimman monessa valtiossa.

Asiakirjan voimassaoloajan oli oltava vähintään kolme kuukautta ja enintään kaksi vuotta.

1. Asiakirjan uusiminen tai sen voimassaolon pidentäminen kuuluu sille viranomaiselle, joka sen on antanut niin kauan kuin sen haltija ei ole laillisesti asettunut asumaan vieraalle alueelle ja niin kauan kuin hän laillisesti oleskelee sanotun viranomaisen alueella. Samojen edellytysten mukaan on uuden asiakirjan antaminen aikaisemman asiakirjan antaneen viranomaisen asiana.

2. Diplomaatti- ja konsuliedustajat voidaan oikeuttaa pidentämään hallituksiensa antamien matkustusasiakirjojen voimassaoloaikaa ei kuitenkaan kuutta kuukautta kuukautta pitemmäksi ajaksi.

3. Sopimusvaltion on myötämielisesti tutkittava mahdollisuuksia uudistaa tai pidentää matkustusasiakirjan voimassaoloaikaa tai antaa uusia asiakirjoja sellaisille valtiottomille henkilöille, jotka eivät enää laillisesti oleskele asianomaisen valtion alueella, mikäli valtiottomilla ei ole mahdollisuutta saada matkustusasiakirjaa siltä valtiolta, missä he laillisesti oleskelevat.

Sopimusvaltioiden on tunnustettava sellaisten asiakirjojen pätevyys, jotka on annettu tämän yleissopimuksen 28 artiklan määräysten mukaisesti.

Sen maan asianomaisen viranomaisen, minne valtioton henkilö aikoo matkustaa, on, mikäli he suhtautuvat myönteisesti tämän maahantuloon ja viisumi on tarpeellinen, merkittävä hänen asiakirjaansa maahantuloleimaus.

1. Sopimusvaltiot sitoutuvat antamaan kauttakulkuleimauksen valtiottomille henkilöille, jotka ovat saaneet maahantuloluvan määräpaikkanaan olevaan valtioon.

2. Tällaisesta leimauksesta voidaan kieltäytyä samoilla perusteilla, jotka aiheuttaisivat jokaisen muun ulkomaalaisen viisumianomuksen hylkäämisen.

Annetuista maastapoistumis-, maahantuloja kauttakulkuluvista suoritettavat maksut älkööt ylittäkö ulkolaisen passin leimaamiselle vahvistettua alinta maksua.

Kun valtioton henkilö on vaihtanut asuinpaikkaa ja laillisesti asettunut asumaan toisen sopimusvaltion alueelle, kuuluu vastuu uuden asiakirjan antamisesta 28 artiklan määräysten ja edellytysten mukaisesti sen alueen asianomaiselle viranomaiselle, jonka puoleen valtiottomalla henkilöllä on oikeus kääntyä.

Viranomaisen, joka antaa uuden asiakirjan, on vaadittava entisen asiakirjan palauttamista ja toimitettava se edelleen valtiolle, joka sen on antanut, mikäli asiakirjassa on palauttamista koskeva maininta; muussa tapauksessa viranomaiset ottavat sen haltuunsa ja mitätöivät sen.

1. Tämän yleissopimuksen 28 artiklan mukaan annettu matkustusasiakirja oikeuttaa, jollei se sisällä vastakkaista selitystä, haltijan palaamaan takaisin asiakirjan antaneen valtion alueelle milloin tahansa sen ollessa voimassa. Missään tapauksessa ei se määräaika, jonka kuluessa haltija voi palata asiakirjan antaneen valtion alueelle, saa olla kolmea kuukautta lyhyempi paitsi milloin se valtio, mihin vallioton henkilö aikoo matkustaa, ei vaadi, että matkustusasiakirjassa myönnetään tällainen palaamisoikeus.

2. Edellisessä kohdassa mainituilla ehdoilla sopimusvaltio voi vaatia, että asiakirjan haltijan on otettava huomioon ne muodollisuudet, jotka voidaan määrätä henkilöille, jotka lähtevät sen alueelta tai palaavat sinne.

Artiklassa 13 määrättyjä poikkeuksia lukuunottamatta eivät tämän liitteen määräykset missään suhteessa vaikuta niihin lakeihin ja määräyksiin, jotka sopimusvaltioiden alueilla vahvistavat maahantuloa, kauttakulkua, oleskelua, asumista sekä maasta poistumista koskevat ehdot.

Sen enempää asiakirjan antaminen kuin siihen tehdyt merkinnätkään eivät määrää tai saa vaikuttaa haltijan oikeudelliseen asemaan ja varsinkaan eivät hänen kansalaisuuskysymykseensä.

Asiakirjan antaminen ei oikeuta haltijaa missään suhteessa nauttimaan asiakirjan antaneen maan diplomaattisen tai konsuliedustajan suojelusta eivätkä sinänsä ipso facto oikeuta näitä edustajia antamaan suojelua.