Asetus Suomen ja Amerikan Yhdysvaltain välillä jäämistön ja perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Sitten kun Suomen Tasavallan ja Amerikan Yhdysvaltain välillä jäämistön ja perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi Washingtonissa 3 päivänä maaliskuuta 1952 tehdyn sopimuksen eräät säännökset ja määräykset on 12 päivänä joulukuuta 1952 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (456/52) hyväksytty, sopimus ratifioitu ja ratifioimisasiakirjat 18 päivänä joulukuuta 1952 vaihdettu, säädetään ulkoasiainministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä, että sanottu sopimus on voimassa niinkuin siitä on sovittu.
Tarkempia määräyksiä sopimuksen säännösten soveltamisesta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö.
Sopimus Suomen Tasavallan ja Amerikan Yhdysvaltain välillä jäämistön ja perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi
Suomen Tasavallan Presidentti ja Amerikan Yhdysvaltain Presidentti ovat, tahtoen tehdä sopimuksen jäämistön ja perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi, tässä tarkoituksessa määränneet valtuutetuikseen:
Suomen Tasavallan Presidentti:
Johan A. Nykopp, Suomen Tasavallan Amerikan Yhdysvalloissa oleva erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri, ja
Amerikan Yhdysvaltain Presidentti:
Dean Acheson, Amerikan Yhdysvaltain valtiosihteeri,
jotka esitettyään toisilleen valtakirjansa ja todettuaan niiden olevan oikeat ja asianmukaiset, ovat sopineet seuraavasta:
I artikla
(1) Tätä sopimusta sovelletaan seuraaviin kuolemantapauksen yhteydessä määrättäviin veroihin:
(a) Amerikan Yhdysvaltain osalta:
liittovaltion jäämistövero, ja
(b) Suomen Tasavallan osalta:
perintövero, perinnöstä tai testamentista menevä kunnallisvero sekä "köyhäinsadannes".
(2) Sopimusta on sovellettava kaikkiin muihinkin olennaisesti samanluontoisiin veroihin, jotka jommassakummassa sopimusvaltiossa säädetään tämän sopimuksen allekirjoittamispäivän jälkeen.
II artikla
(1) Tässä sopimuksessa:
(a) Sanonta "Yhdysvallat" tarkoittaa Amerikan Yhdysvaltoja, maantieteellisessä mielessä käytettynä kuitenkin vain osavaltioita sekä Alaskan ja Hawaiin territorioita ynnä Columbian piirikuntaa.
(b) Sanonta "Suomi" tarkoittaa Suomen Tasavaltaa.
(c) Sanonta "vero" tarkoittaa Yhdysvalloissa voimassa olevaa liittovaltion jäämistöveroa taikka Suomessa voimassa olevaa perintöveroa tahi perinnöstä tai testamentista menevää kunnallisveroa sekä köyhäinsadannesta, aina sen mukaan kuin lauseyhteys edellyttää.
(d) Sanonta "asianomaiset viranomaiset" tarkoittaa Yhdysvaltain osalta Yhdysvaltain sisäisten verojen komissariota (The Commissioner of Internal Revenue), valtiovarainvaltiosihteerin valtuuttamana, sekä Suomen osalta valtiovarainministeriön veroasiainosastoa.
(2) Sopimusvaltioiden soveltaessa tätä sopimusta on jokaisella sellaisella sanonnalla, jota ei ole erityisesti määritelty, katsottava, ellei lauseyhteydestä muuta ilmene, olevan sama merkitys, kuin sillä on asianomaisen maan omassa verolainsäädännössä.
III artikla
(1) Tätä sopimusta sovellettaessa on kysymys, oliko vainajalla kuolinhetkellään ollut laillinen kotipaikka Yhdysvalloissa tai oliko hän ollut Yhdysvaltain kansalainen taikka oliko vainaja tai kuolleen henkilön jäämistön osakas kuolinhetkellä asunut Suomessa, ratkaistava Yhdysvalloissa tai vastaavasti Suomessa voimassa olevan lain mukaan.
(2) Kun on kysymys sellaisesta henkilöstä, joka kuolinhetkellään oli ollut Yhdysvaltain kansalainen tai jolla silloin oli ollut laillinen kotipaikka Yhdysvalloissa tahi joka kuolinhetkellään oli asunut Suomessa, taikka kuolleen henkilön jäämistön Suomessa kuolinhetkellä asuneesta osakkaasta, määräytyy seuraavien omaisuuslajien tai varallisuusoikeuksien sijainti, niin hyvin veroa vahvistettaessa, jos tämä vahvistaminen tapahtuu omaisuuden tai varallisuuden sijainnin perusteella, kuin veronhyvitystä myönnettäessä yksinomaan seuraavien sääntöjen mukaan:
(a) Liikuttamattoman (immovable) omaisuuden on katsottava sijaitsevan siellä, missä kysymyksessä oleva maapohja on. Kysymys, onko jokin omaisuuslaji tai varallisuusoikeus liikuttamatonta omaisuutta, määräytyy sen valtion lain mukaan, missä kysymyksessä oleva maapohja on.
(b) Kosketeltavissa olevan liikuteltavan (tangible movable) omaisuuden (lukuunottamatta omaisuutta, josta jäljempänä erikseen toisin määrätään) sekä pankkisetelien ja muunlaisten liikkeellelaskemisvaltiossa laillisiksi tunnustettujen maksuvälineiden on katsottava sijaitsevan siellä, missä sellainen omaisuus tai sellaiset maksuvälineet ovat kuolinhetkellä olleet, taikka, jos ne ovat olleet lähetettyinä jonnekin (in transitu), osoitepaikalla.
(c) Saatavien (mukaan luettuina obligatiot, maksusitoumukset, vekselit ja vakuutukset) on katsottava sijaitsevan siellä, missä velallinen asuu, tai jos velallinen on yhteisö, sillä paikalla, missä tai minkä lakien mukaan yhteisö on perustettu tai järjestetty.
(d) Osakkeiden tai osakekantojen (mukaan luettuina osakkeet tai osakekannat, joita hallitsee näennäisomistaja, jos todellinen omistusoikeus selviää yhtiön asiakirjoista tai muulla tavoin) on katsottava sijaitsevan sillä paikalla, missä tai minkä lakien mukaan yhtiö on perustettu tai järjestetty.
(e) Alusten ja ilma-alusten ja niiden osuuksien on katsottava sijaitsevan siellä, missä alukset tai ilma-alukset on rekisteröity tai muutoin asianmukaisilla asiakirjoilla varustettu.
(f) Suosioarvon (goodwill), joka liittyy liike- tai ammattitoimintaan, on katsottava sijaitsevan siellä, missä liike- tai ammattitoimintaa, johon se liittyy, on harjoitettu.
(g) Patenttien, tavaramerkkien sekä mallien on katsottava sijaitsevan siellä, missä ne ovat rekisteröityinä tai niitä käytetään.
(h) Tekijänoikeuksien sekä erioikeuksien ja toimilupien (franchises), oikeuksien taiteellisiin ja tieteellisiin teoksiin sekä tekijänoikeuksien, taiteellisten ja tieteellisten teoksien, patenttien, tavaramerkkien tai mallien käyttöoikeuksien tai lisenssien on katsottava sijaitsevan siellä, missä täten syntyneitä oikeuksia käytetään.
(i) Kaikkien muiden omaisuuslajien, paitsi edellä mainittujen, on katsottava sijaitsevan sen sopimusvaltion lain mukaan määräytyvässä paikassa, joka toimittaa verotuksen sillä perusteella, että omaisuus sijaitsee siinä valtiossa; mutta jollei kumpikaan sopimusvaltioista toimita verotusta sillä perusteella, että omaisuus sijaitsee siellä, on kaiken sellaisen omaisuuden katsottava sijaitsevan siellä, missä vainajalla kuolinhetkellään oli laillinen kotipaikka.
IV artikla
(1) Kun kysymyksessä on vainaja (muu kuin Yhdysvaltain kansalainen tai siellä laillisen kotipaikan omaava), joka kuolinhetkellään asui Suomessa, on Yhdysvaltain, määrätessään veroa:
(a) myönnettävä ne erityiset vähennykset, jotka Yhdysvaltain lain mukaan olisi myönnettävä, jos vainajalla olisi ollut laillinen kotipaikka Yhdysvalloissa, niin suurina, etteivät ne ole pienemmät kuin se osa vähennyksistä, mikä vastaa veronalaisten varojen arvon ja niiden varojen arvon suhdetta, jotka olisivat olleet veronalaisia, jos vainajalla olisi ollut laillinen kotipaikka Yhdysvalloissa; ja
(b) jätettävä (paitsi sovellettaessa tämän kohdan (a) alakohtaa ja kun on kysymyksessä minkä tahansa muun suhteellisen vähennyksen laskeminen) veron suuruuden vahvistamisessa tai veroasteikon soveltamisessa ottamatta lukuun omaisuus, jonka III artiklan mukaan on katsottava sijaitsevan Yhdysvaltain ulkopuolella.
(2) Kun on kysymyksessä vainaja (muu kuin Suomessa asuva), joka kuolinhetkellään oli Yhdysvaltain kansalainen tai jolla oli siellä laillinen kotipaikka, taikka kun on kysymyksessä kuolleen henkilön jäämistön osakas (muu kuin sellainen, joka kuolinhetkellä asui Suomessa) ja tämä kuollut henkilö oli kuolinhetkellään ollut Yhdysvaltain kansalainen tai hänellä oli siellä ollut laillinen kotipaikka, on Suomen veroviranomaisten määrätessään veroa:
(a) myönnettävä ne erityiset vähennykset, jotka Suomen lain mukaan olisi myönnettävä, jos vainaja tai vastaavasti perillinen olisi asunut Suomessa, niin suurina, etteivät ne ole pienemmät kuin se osa vähennyksistä, mikä vastaa veronalaisten varojen arvon ja niiden varojen arvon suhdetta, jotka olisivat olleet veronalaisia, jos vainaja tai perillinen olisi asunut Suomessa; ja
(b) jätettävä (paitsi sovellettaessa tämän kohdan (a) alakohtaa ja kun on kysymyksessä minkä tahansa muun suhteellisen vähennyksen laskeminen) veron suuruuden vahvistamisessa tai veroasteikon soveltamisessa ottamatta lukuun omaisuus, jonka III artiklan mukaan on katsottava sijaitsevan Suomen ulkopuolella.
V artikla
(1) Jos vainajalla kuolinhetkellään oli laillinen kotipaikka Yhdysvalloissa tai hän oli Yhdysvaltain kansalainen, Yhdysvallat vähentää verostaan (joka lasketaan tätä artiklaa soveltamatta) sen veron, joka Suomessa on määrätty siellä olevasta, molempien valtioiden verotuksissa lukuunotetusta omaisuudesta, mutta vähennyksen määrä ei saa olla suurempi kuin tämän omaisuuden osalle tuleva Yhdysvaltain veron suhteellinen osa. Tämän kohdan määräyksiä ei ole sovellettava mihinkään tämän artiklan (3) kohdassa mainittuun omaisuuteen.
(2) Jos vainaja tai kuolleen henkilön jäämistön osakas asui kuolinhetkellä Suomessa, Suomen veroviranomaiset vähentävät verosta (joka lasketaan tätä artiklaa soveltamatta) sen veron, joka Yhdysvalloissa on määrätty siellä olevasta molempien valtioiden verotuksissa lukuunotetusta omaisuudesta, mutta vähennyksen määrä ei saa olla suurempi kuin tämän omaisuuden osalle tuleva Suomen veron suhteellinen osa. Tämän kohdan määräyksiä ei ole sovellettava mihinkään tämän artiklan (3) kohdassa mainittuun omaisuuteen.
(3) Jos jossakin erityistapauksessa on toimitettu verotus toisessa sopimusvaltiossa sillä perusteella, että vainajalla on siellä ollut laillinen kotipaikka tai hän on ollut sen kansalainen, ja toisessa sopimusvaltiossa sillä perusteella, että vainaja tai perillinen on siellä asunut, on kummankin sopimusvaltion veroviranomaisten myönnettävä vähennettäväksi verostaan (joka lasketaan tätä artiklaa soveltamatta) se osa toisen valtion määräämästä verosta, joka kohdistuu molemmissa valtioissa verotuksessa lukuunotettuun omaisuuteen ja joka sijaitsee tai jonka on katsottava sijaitsevan
(a) molemmissa sopimusvaltioissa, tai
(b) kummankin valtion ulkopuolella.
Tässä kohdassa säädettyjen vähennysten kokonaismäärän on oltava yhtä suuri kuin sellaisesta omaisuudesta vahvistetun veron määrä siinä sopimusvaltiossa, joka on määrännyt vähäisemmän veron, ja tämä vähennysten kokonaismäärä on jaettava kummankin sopimusvaltion kesken niiden veromäärien suhteessa, jotka tästä omaisuudesta on kummassakin valtiossa pantu maksettavaksi.
(4) Tämän artiklan tarkoittamissa tapauksissa on kummassakin sopimusvaltiossa mistä tahansa erityisesti määrätystä omaisuudesta maksuunpantujen verojen määrää vahvistettaessa otettava huomioon jokainen muualla kuin tässä artiklassa säädetty huojennus tai vähennys.
VI artikla
(1) Tämän sopimuksen määräyksiin perustuva veronvähennystä tai palautusta tarkoittava vaatimus on tehtävä kuuden vuoden kuluessa vainajan kuolinpäivästä.
(2) Veroa palautettaessa ei takaisinmaksettavalle määrälle ole suoritettava korkoa.
VII artikla
Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava sellaisia tietoja (edellyttäen, että ne ovat asianomaisen valtion verolainsäädännön mukaan saatavissa), jotka ovat tarpeellisia tämän sopimuksen määräysten täytäntöönpanemiseksi tai veronkavallusten estämiseksi taikka siinä hallinnossa, jota voimassa olevien määräysten mukaan harjoitetaan verotuksen välttämisen ehkäisemiseksi, mikäli on kysymys tässä sopimuksessa tarkoitetuista veroista. Kaikkia tietoja, joita täten vaaditaan, on käsiteltävä salaisina, eikä niitä saa ilmoittaa muille henkilöille kuin niille, jotka toimittavat tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määräämistä tai perimistä. Tietoja, jotka paljastaisivat ilmeisiä liikesalaisuuksia tai valmistusmenetelmiä, ei ole annettava.
VIII artikla
Toinen sopimusvaltio voi periä toisessa sopimusvaltiossa määrätyt verot, joita tämä sopimus koskee, (ikään kuin vero olisi määrätty ensiksi mainitussa valtiossa) siinä määrin, että saavutetaan varmuus siitä, ettei tämän sopimuksen myöntämää vähennystä tai etua pääse nauttimaan henkilö, jolla ei ole sellaiseen etuuteen oikeutta.
IX artikla
Sopimusvaltion, jolta selvitystä tai virkaapua pyydetään, on mahdollisimman pian täytettävä tämä pyyntö; kuitenkin tämä valtio saattaa kieltäytyä pyyntöä täyttämästä, jos sen täyttäminen olisi yleisen oikeuskäsityksen vastaista tai jos siihen sisältyisi kauppa- tai liikesalaisuuden, teollisen tai ammattisalaisuuden taikka salaisen valmistusmenetelmän paljastuminen.
X artikla
Jos kuolleen henkilön jäämistön edustaja tai sellaisen jäämistön osakas osoittaa, että toisen sopimusvaltion veroviranomaisten toimenpiteet ovat aiheuttaneet tai tulevat aiheuttamaan tämän sopimuksen määräyksien vastaisen kaksinkertaisen verotuksen, on sellainen edustaja tai osakas oikeutettu esittämään asian sille sopimusvaltiolle, jonka kansalainen vainaja kuolinhetkellään oli tai minkä kansalainen osakas on, taikka jos vainaja ei kuolinhetkellään ollut eikä osakas ole kummankaan sopimusvaltion kansalainen, sille sopimusvaltiolle, missä vainajalla kuolinhetkellään oli laillinen kotipaikka tai missä hän silloin asui tahi missä osakkaalla on laillinen kotipaikka tai missä hän asuu. Sen sopimusvaltion asianomaisten viranomaisten, joille asia on esitetty, on koetettava saada toisen sopimusvaltion asianomaisten viranomaisten kanssa aikaan sopimus kysymyksessä olevan kaksinkertaisen verotuksen kohtuullisesta korjaamisesta.
XI artikla
(1) Tämän sopimuksen määräyksien ei ole katsottava millään tavalla kumoavan tai supistavan sitä oikeutta muihin tai pitemmälle ulottuviin verovapauksiin, joka diplomaattisille tai konsulaattien virkamiehille nykyään kuuluu tai mikä tulevaisuudessa sellaisille virkamiehille ehkä myönnetään.
(2) Tämän sopimuksen määräykset eivät missään tapauksessa laajenna verovelvollisuutta kummassakaan valtiossa.
(3) Jos syntyisi vaikeuksia tai epäilyksiä tämän sopimuksen tulkitsemisessa tai soveltamisessa tai sen suhteesta toisen sopimusvaltion ja jonkin muun valtion väliseen sopimukseen, voivat sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset järjestää asian molemminpuolisin sopimuksin.
XII artikla
(1) Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat vahvistaa ne säännöt, jotka ovat tarpeen tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi kummassakin valtiossa. Mitä tulee tämän sopimuksen niihin määräyksiin, jotka koskevat tietojen vaihtoa ja keskinäistä apua verojen perimisessä, mainitut viranomaiset saattavat keskinäisin sopimuksin vahvistaa tätä varten säännöt menettelytavoista, pyynnön ja siihen annettavan vastauksen muodosta, valtuun vaihdosta, kertyneiden määrien tilittämisestä, perinnän kustannuksista sekä siitä vähimmäismäärästä joka voidaan vaatia perittäväksi, ynnä muista sellaisista seikoista.
(2) Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat olla välittömässä kosketuksessa toisiinsa tämän sopimuksen määräysten täytäntöönpanemiseksi.
XIII artikla
(1) Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat vaihdettava Helsingissä mahdollisimman pian.
(2) Tämä sopimus tulee voimaan sinä päivänä, jona ratifioimisasiakirjat vaihdetaan ja sitä on sovellettava niiden henkilöiden jäämistöihin ja jättämiin perintöihin, jotka ovat kuolleet sinä päivänä tai sen jälkeen. Se on oleva voimassa viiden vuoden ajan mainitusta päivästä lukien ja sen jälkeenkin toistaiseksi, mutta voi jompikumpi sopimusvaltioista sanoa sen irti päättymään joko sanotun viisivuotiskauden loppuessa tai jonakin myöhempänä ajankohtana; tällainen irtisanominen on toimitettava vähintään kuutta kuukautta ennen tarkoitettua päättymisajankohtaa ja irtisanominen tulee voimaan sinä tammikuun ensimmäisenä päivänä, joka seuraa kuuden kuukauden määräajan päättymistä.
Tehty Washingtonissa kahtena kappaleena suomen ja englannin kielellä siten, että molemmilla teksteillä on sama pätevyys, kolmantena päivänä maaliskuuta 1952.