Finlex - Etusivulle
Sopimussarja

15/1950

Sopimussarja

Sopimustekstit, valtiosopimusten voimaansaattamissäädökset, ministeriöiden ilmoitukset sekä sähköinen sopimussarja vuodesta 1999 alkaen

Asetus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen ja siihen liittymisestä tehdyn Annecyn pöytäkirjan voimaansaattamisesta.

Allekirjoituspäivä

1 §.

Sitten kun Genèvessä 30 päivänä lokakuuta 1947 päivättyyn tullitariffeja ja kauppaa koskevaan yleissopimukseen liittymisestä tehty, 10 päivänä lokakuuta 1949 päivätty Annecyn pöytäkirja on 25 päivänä huhtikuuta 1950 Suomen puolesta allekirjoitettu, muut liittymisehdot täytetty ja eräät yleissopimuksen ja pöytäkirjan säännökset tänään annetulla lailla hyväksytty, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu yleissopimus, siihen ennen 25 päivää huhtikuuta 1950 tehdyt oikaisut, lisäykset ja muut muutokset huomioonotettuina, sekä Annecyn pöytäkirja tulevat voimaan 25 päivänä toukokuuta 1950.

2 §.

Yleissopimusta sovelletaan toistaiseksi Annecyn pöytäkirjan 1 pykälässä edellytetyssä laajuudessa.

3 §.

Yleissopimuksen 35 artiklan 1 pykälän mukaisesti ei yleissopimusta eikä Annecyn pöytäkirjaa toistaiseksi sovelleta Kuubaan, joka ei omasta puolestaan ole suostunut soveltamaan niitä Suomeen.

Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus.

Austraalian Liittovaltion, Belgian Kuningaskunnan, Brasilian Yhdysvaltojen, Birman, Kanadan, Ceylonin, Chilen Tasavallan, Kiinan Tasavallan, Kuuban Tasavallan, Tsekkoslovakian Tasavallan, Ranskan Tasavallan, Intian, Libanonin, Luxemburgin Suurherttuakunnan, Alankomaiden Kuningaskunnan, Uuden Seelannin, Norjan Kuningaskunnan, Pakistanin, Etelä-Rhodesian, Syyrian, Etelä-Afrikan Liittovaltion, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Amerikan Yhdysvaltojen hallitukset,

ollen selvillä siitä, että niiden välisiä suhteita kaupan ja taloudellisen yritteliäisyyden alalla pitäisi hoitaa silmälläpitäen elintason kohottamista, täystyöllisyyden turvaamista, suurta ja tasaisesti kasvavaa reaalitulon ja effektiivisen kysynnän määrää, maailman voimavarojen täydellistä hyväksikäyttöä sekä tuotannon samoinkuin tavarain vaihdon laajentamista, ja

haluten myötävaikuttaa näiden tavoitteiden saavuttamiseen solmimalla keskinäisen ja kaikille osapuolille edullisen sopimuksen, jonka päämääränä on huomattavasti alentaa tullitariffeja ja vähentää muita kaupan esteitä sekä poistaa diskriminoiva menettely kansainvälisessä kaupassa

ovat edustajiensa välityksellä sopineet seuraavasta:

I OSA

1 artiklaYleinen suosituimmuuskohtelu.

1. Tuonti- tai vientitullien ja kaikenlaisten muiden maksujen suhteen, jotka on määrätty suoritettaviksi maahantuonnin tai maastaviennin yhteydessä tai säädetty tapahtuviksi tuonnista tai viennistä suoritettujen, kansainvälisten maksusiirtojen yhteydessä, ja sellaisten tullien ja maksujen kantotavan suhteen ja kaikkien tuonnin ja viennin yhteydessä esiintyvien sääntöjen ja muodollisuuksien suhteen samoinkuin kaikkien seikkojen suhteen, joihin viitataan 3 artiklan pykälissä 2 ja 4, sovitaan, että mikä tahansa etu, suosio, etuoikeus tai vapautus, minkä jokin sopimuspuolista suo jollekin jostakin toisesta maasta peräisin olevalle tai sinne tarkoitetulle tuotteelle, on myönnettävä heti ja ehdoitta vastaavanlaiselle tuotteelle, joka on peräisin jonkin muun sopimuspuolen alueelta tai on sinne tarkoitettu.

2. Tämän artiklan 1 pykälän määräykset eivät vaadi minkään sellaisten tuontitullien tai maksujen yhteydessä esiintyvien preferenssien poistamista, mitkä eivät ylitä tämän artiklan 4 pykälässä säädettyä määrää ja mitkä ovat laadultaan seuraavanlaisia:

(a) preferenssejä, jotka ovat voimassa yksinomaan kahden tai useamman liitteessä A luetellun alueen välillä ja ovat tässä liitteessä mainittujen ehtojen mukaisia;

(b) preferenssejä, jotka ovat voimassa yksinomaan kahden tai useamman alueen välillä, joita 1 päivänä heinäkuuta 1939 yhdisti yhteinen hallitsija, suojelusuhteet tai ylivalta ja jotka on lueteltu liitteissä B, C ja D, kuitenkin niissä mainitut ehdot huomioonottaen.

(c) preferenssejä, jotka ovat voimassa yksinomaan Amerikan Yhdysvaltojen ja Kuuban Tasavallan välillä;

(d) preferenssejä, jotka ovat voimassa yksinomaan liitteissä E ja F lueteltujen naapurimaiden kesken.

3. Pykälässä 1 esitetyt määräykset eivät koske niiden maiden välisiä preferenssejä, jotka aikaisemmin olivat Osmannien Valtakunnan osana ja jotka siitä erotettiin 24 päivänä heinäkuuta 1923, edellyttäen, että nämä preferenssit hyväksytään 25 artiklan alapykälässä 5 (a), jonka määräyksiä on tässä kohden sovellettava 29 artiklan 1 pykälän mukaisesti.

4. Jos jollekin tuotteelle on myönnetty preferenssi tämän artiklan 2 pykälän mukaisesti, mutta tätä preferenssiä ei ole nimenomaan esitetty ensimmäisenä preferenssimarginaalina tähän sopimukseen liitetyssä asianomaisessa luettelossa, niin preferenssimarginaali ei saa ylittää

(a) tällaisessä luettelossa esitetyille tavaroille määrättyjen tullien tai maksujen ollessa kyseessä, siinä edellytettyjen suosituimmuustullien ja preferenssitullien välistä eroa; ellei mitään preferenssitullin määrää ole säädetty, niin preferenssitullina on tämän pykälän tarkoitusperiä varten pidettävä 10. 4. 1947 voimassa ollutta preferenssitullia; ja ellei mitään suosituimmuustullia ole määrätty, niin marginaali ei saa ylittää 10. 4. 1947 voimassa olleiden suosituimmuustullien ja preferenssitullien välistä eroa;

(b) sellaisten tullien tai maksujen suhteen, jotka on määrätty asianomaisessa luettelossa mainitsemattomille tavaroille, 10. 4. 1947 voimassa olleiden suosituimmuustullien ja preferenssitullien välistä eroa.

Liitteessä G mainittujen sopimuspuolten ollessa kyseessä on tämän pykälän alapykälissä (a) ja (b) mainitun päivämäärän 10. 4. 1947 asemasta käytettävä k. o. liitteessä esitettyjä vastaavia päivämääriä.

2 artiklaMyönnytysluettelot.

1. (a) Sopimuspuolen täytyy suoda muille sopimuspuolille yhtä suopea kaupallinen kohtelu sen mukaisesti, mitä on edellytetty tähän sopimukseen liitetyn vastaavan luettelon asianomaisessa kohdassa.

(b) Sopimuspuolta koskevan luettelon I osassa mainittujen tuotteiden, niiden ollessa peräisin toisten sopimuspuolten alueilta, tulee olla, silloin kun niitä tuodaan luettelossa mainitulle alueelle ja kun ne ovat luettelossa esitettyjen ehtojen, edellytysten ja kelpoisuusvaatimusten alaisia, vapautettuja muista tavallisista tullimaksuista kuin tässä luettelossa esitetyistä ja säädetyistä. Tällaisten tuotteiden tulee myös olla vapautettuja kaikista muista tulleista ja kaikenlaisista maksuista, joita on määrätty maahantuonnille tai jotka muuten esiintyvät sen yhteydessä, paitsi niistä, jotka olivat voimassa tämän sopimuksen päivämääränä tai jotka tuona päivänä tuontialueella voimassa ollut lainsäädäntö joko välittömästi tai asettamansa velvoituksen kautta määrää asetettaviksi.

(c) Sopimuspuolta koskevan luettelon II osassa mainittujen tuotteiden, niiden ollessa peräisin alueilta, jotka 1 artiklan mukaisesti ovat oikeutettuja preferenssikohteluun, kun on kysymyksessä tuonti luettelossa mainittuun maahan, tulee olla, silloin kun niitä tuodaan sellaiselle alueelle ja kun ne ovat luettelossa esitettyjen ehtojen, edellytysten ja kelpoisuusvaatimusten alaisia, vapautettuja korkeammista tavallisista tullimaksuista kuin niistä, jotka on säädetty mainitun luettelon II osassa. Tällaisten tuotteiden tulee myös olla vapautettuja kaikista muista tulleista ja kaikenlaisista maksuista, joita on määrätty maahantuonnille tai jotka muuten esiintyvät sen yhteydessä, paitsi niistä, jotka olivat voimassa tämän sopimuksen päivämääränä tai jotka tuona päivänä tuontialueella voimassa ollut lainsäädäntö joko välittömästi tai asettamansa velvoituksen kautta määrää asetettavaksi. Mikään tässä artiklassa ei estä sopimuspuolta ylläpitämästä tämän sopimuksen päivämääränä voimassaolevia määräyksiään siitä, minkälaisille tavaroille myönnetään preferenssitullit niitä maahan tuotaessa.

2. Mikään tässä artiklassa ei estä sopimuspuolta milloin tahansa säätämästä jollekin tuotteelle, jota maahan tuodaan,

(a) maksua, joka vastaa valtakunnan sisäistä veroa määrättynä 3 artiklan 2 pykälän määräysten mukaisesti samanlaiselle kotimaiselle tuotteelle tai artikkelille, josta maahantuotu tuote on joko kokonaan tai osittain valmistettu tai tuotettu;

(b) mitä tahansa dumpingin vastaisia tai tasoitustulleja, jotka on määrätty 6 artiklan määräysten mukaisesti;

(c) palkkioita tai muita maksuja, jotka ovat suoritettujen palveluskustannusten mukaisia.

3. Mikään sopimuspuoli ei saa muuttaa tullausarvon määräämisessä tai valuuttojen muuntamisessa käytettyä periaatetta, siten että se jollain tavoin vähentää niiden myönnytysten arvoa, joista säädetään tähän sopimukseen liitetyssä asianomaisessa luettelossa.

4. Jos sopimuspuoli asettaa, ylläpitää tai antaa muodollisesti tai asiallisesti hyväksymisensä jonkin sellaisen tuotteen tuontimonopolille, joka on mainittu tähän sopimukseen liitetyssä asianomaisessa luettelossa, sellainen monopoli ei saa, paitsi mikäli tässä luettelossa toisin säädetään tai muuten on sovittu tästä myönnytyksestä neuvotelleiden sopimuspuolten välillä, suoda keskimäärin suurempaa suojaa, kuin minkä tämä luettelo määrää. Tämän pykälän määräykset eivät mitenkään rajoita sitä apua, mitä sopimuspuolet antavat kotimaisille tuottajille ja mikä on sallittu tämän sopimuksen muissa kohdissa.

5. Jos sopimuspuoli katsoo, ettei jokin tuote saa osakseen sellaista kohtelua, jollaista ensinmainittu luulee tarkoitetun tähän sopimukseen liitetyn asianomaisen luettelon sisältämissä myönnytyksissä, tämän sopimuspuolen on heti kiinnitettävä toisen osapuolen huomiota tähän asiaan. Jos viimeksimainittu myöntää, että luettelossa tarkoitettu kohtelu on ensinmainitun sopimuspuolen esittämän vaatimuksen mukainen, mutta selittää, ettei sellaista kohtelua voida suoda, koska tuomioistuin tai muu laillinen elin on tehnyt sensisältöisen päätöksen, ettei kyseessä olevaa tuotetta voida luokitella tämän sopimuspuolen tariffilakien mukaisesti siten, että tässä sopimuksessa tarkoitettu kohtelu olisi mahdollinen, niin täytyy näiden kahden sopimuspuolen yhdessä muiden asiasta oleellisesti kiinnostuneiden sopimuspuolten kanssa ryhtyä viipymättä jatkoneuvotteluihin pitäen päämääränään hyvittävän järjestelyn aikaansaamista.

6. (a) Painotullit ja -maksut, jotka sisältyvät niitä sopimuspuolia koskeviin luetteloihin, jotka samalla ovat Kansainvälisen Valuuttarahaston jäseniä, samoinkuin tällaisten sopimuspuolten soveltamien painotullien ja -maksujen preferenssimarginaalit ovat ilmaistut sen asianomaisen valuutan nimellisarvon mukaisina, joka on ollut Rahaston hyväksymä tai väliaikaisesti tunnustama tämän sopimuksen päivämääränä. Niinmuodoin jos tätä pariteettiarvoa alennetaan kansainvälisen valuuttarahaston sopimuksen artiklojen mukaisesti enemmän kuin 20 prosentilla, saadaan tällaiset painotullit ja -maksut ja preferenssimarginaalit tarkistaa tätä alennusta vastaavasti,

edellyttäen kuitenkin, että SOPIMUSPUOLET (s. o. sopimuspuolet yhtenä järjestönä toimien, kuten 25 artiklassa säädetään) ovat yksimielisiä siitä, että sellaiset tarkistukset eivät tule alentamaan asianmukaisessa luettelossa tai muualla tässä sopimuksessa säädettyjen myönnytysten arvoa. Tällöin on otettava lukuun kaikki tekijät, jotka saattavat vaikuttaa sellaisten tarkistusten tarpeellisuuteen tai kiireellisyyteen.

(b) Samat määräykset koskevat myös jokaista sopimuspuolta, joka ei ole Rahaston jäsen, siitä lähtien jolloin tällainen osapuoli tulee rahaston jäseneksi tai solmii erikoisen kurssisopimuksen 15 artiklan mukaisesti.

7. Tähän sopimukseen liitetyt luettelot julistetaan täten tämän sopimuksen ensimmäisen osan erottamattomiksi osiksi.

II OSA

3 artiklaKansallinen kohtelu sisäisissä maksuissa ja säädöksissä.

1. Sopimuspuolet myöntävät, että sisäisiä veroja ja muita sisäisiä maksuja, sekä lakeja, säädöksiä ja vaatimuksia, jotka koskevat tuotteiden sisäistä kauppaa, kaupaksi tarjoamista, ostoa, kuljetusta, jakelua tai käyttöä samoinkuin sisäisiä kvantitatiivisiä määräyksiä, jotka esittävät määriä tai suhteita koskevia vaatimuksia näiden tuotteiden sekoituksen, valmistustavan tai käytön suhteen, ei saa soveltaa maahantuotuihin eikä kotimaisiin tuotteisiin tavalla, joka merkitsisi kotimaisten tuotteiden suojaamista.

2. Kun sopimuspuolen alueelta peräisin olevia tuotteita tuodaan toisen sopimuspuolen alueelle, niitä ei saa alistaa välillisesti tai välittömästi minkään sisäisen veron tai minkäänlaisen muun sisäisen maksun alaisiksi kuin niiden, jotka ovat voimassa välillisesti tai välittömästi vastaavien kotimaisten tuotteiden suhteen. Lisäksi mikään sopimuspuoli ei saa muuten määrätä sisäisiä veroja tai muita sisäisiä maksuja maahantuoduille tai kotimaisille tuotteille tavalla, joka olisi 1 pykälässä esitettyjen periaatteiden vastainen.

3. Kaikkien sellaisten sisäisten jo voimassa olevien verojen suhteen, jotka eivät ole 2 pykälän määräysten mukaisia, mutta jotka on nimenomaan hyväksytty jossakin 10. 4. 1947 voimassa olleessa kauppasopimuksessa, mikä kieltää näiden verojen alaisten tuotteiden tuontitullin nousun, asianomaisella sopimuspuolella on oikeus lykätä 2 pykälän määräysten soveltamista tällaiseen veroon sellaiseen ajankohtaan asti, jolloin se voi saada vapautuksen mainitun kauppasopimuksen velvoituksista salliakseen kyseessäolevan tullin nousun siihen määrään asti, joka on välttämätön, jotta veron suojaavan vaikutuksen poisjääminen tulisi korvatuksi.

4. Kun sopimuspuolen alueelta peräisin olevia tuotteita tuodaan toisen sopimuspuolen alueelle, niille täytyy suoda yhtä suopea kohtelu kuin vastaaville tämän alueen omille tuotteille kaikkien lakien, säädöksien ja vaatimusten suhteen, jotka koskevat niiden sisäistä kauppaa, kaupaksi tarjoamista, ostoa, kuljetusta, jakelua tai käyttöä. Tämän pykälän määräykset eivät estä erilaisten kotimaisten kuljetusmaksujen asettamista, jotka määrätään yksinomaan kuljetusmuodon kannattavaisuuden mukaan eikä sen mukaan, mistä maasta tuote on peräisin.

5. Mikään sopimuspuoli ei saa saattaa voimaan tai pitää voimassa sellaisia sisäisiä kvantitatiivisia määräyksiä, jotka koskevat tuotteiden erikoisesti mainituissa määrissä tai suhteissa tapahtuvaa sekoitusta, valmistusta tai käyttöä ja samalla välittömästi tai välillisesti vaativat, että jokin erikoinen määrä tai osa tällaisten määräysten alaista tuotetta täytyy hankkia kotimaisista lähteistä. Lisäksi mikään sopimuspuoli ei saa muutenkaan soveltaa sisäisiä kvantitatiivisia määräyksiä tavalla, joka on 1 pykälässä esitettyjen periaatteiden vastainen.

6. Pykälässä 5 esitetyt ehdot eivät koske mitään sisäistä kvantitatiivista säännöstelyä, joka on ollut voimassa jonkun sopimuspuolen alueella 1. 7. 1939, 10. 4. 1947 tai 24. 3. 1948 tämän sopimuspuolen oman valinnan mukaan,

edellyttäen, että mitään sellaisia määräyksiä, jotka ovat 5 pykälän määräysten vastaisia, ei saa tuonnin vahingoksi muuttaa ja että niitä on käsiteltävä kuten tullimaksuja, kun niistä neuvotellaan.

7. Mitään sisäistä kvantitatiivista säännöstelyä, joka koskee tuotteiden erikoisesti mainituissa määrissä tai suhteissa tapahtuvaa sekoitusta, valmistusta tai käyttöä, ei saa soveltaa siten, että jokin tuollainen määrä tai osa säädetään hankittavaksi määrätystä lähteestä maan ulkopuolelta.

8. (a) Tämän artiklan määräykset eivät koske lakeja, asetuksia tai säädöksiä, joilla määrätään hallituksen elinten hankinnoista, silloin kun osto tapahtuu hallituksen omaan käyttöön eikä kaupallista jälleenmyyntiä varten tai käytettäväksi myyntiin tarkoitettujen tavaroiden valmistamiseen.

(b) Tämän artiklan määräykset eivät estä tukipalkkioiden maksamista yksinomaan kotimaisille tuottajille, siihen luettuna kotimaisille tuottajille suoritetut maksut, jotka on saatu sisäisten verojen tuotosta tai tämän artiklan määräysten mukaisesti kannetuista maksuista, eikä myöskään valtionapua, joka on annettu kotimaisilta tuottajilta suoritettujen hallituksen ostojen muodossa.

9. Sopimuspuolet toteavat, että sisäisillä enimmäishintojen valvontatoimenpiteillä, vaikkapa ne olisivatkin tämän artiklan muiden määräysten mukaisia, voi olla haitallisia vaikutuksia tuontitavaroita toimittavien sopimuspuolten etuihin. Niinmuodoin niiden sopimuspuolten, jotka ryhtyvät tällaisiin toimenpiteisiin, täytyy ottaa huomioon vientiä harjoittavien sopimuspuolten edut välttääkseen mahdollisimman suuressa määrin mainitunlaiset haitalliset vaikutukset.

10. Tämän artiklan määräykset eivät estä mitään sopimuspuolta säätämästä tai pitämästä voimassa sisäisiä kvantitatiivisia määräyksiä, jotka koskevat kehitettyjä elokuvafilmejä ja ovat sopusoinnussa 4 artiklan vaatimusten kanssa.

4 artiklaErikoismääräyksiä elokuvafilmien suhteen.

Jos sopimuspuoli saattaa voimaan tai pitää voimassa sisäisiä kvantitatiivisia määräyksiä kehitettyjen elokuvafilmien suhteen, tällaisen säännöstelyn on tapahduttava elokuvakiintiöiden muodossa, joiden on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

(a) kun on kyseessä elokuvien kaupallinen esittäminen niiden alkuperästä riippumatta, voidaan kiintiön avulla määrätä, että kotimaisten elokuvien esittämiseen on käytettävä määrätty vähimmäismäärä todellisesta elokuvien esitykseen käytetystä kokonaisajasta määrättynä ajanjaksona, joka on vähintäin vuoden pituinen; tällöin kiintiö on laskettava kunkin teatterin yhtenä vuonna tai sen asemesta valitun ajanjakson aikana elokuvien esityksiin käyttämän ajan mukaan;

(b) lukuunottamatta sitä elokuvien esitysaikaa, joka on varattu elokuvakiintiön alaisille kotimaisille filmeille, ei elokuvien esitysaikaa - siihen mukaanluettuna se esitysaika, joka hallinnollisilla toimenpiteillä on vapautettu kotimaisille filmeille varatusta ajasta - saa muodollisesti tai tosiasiallisesti varata minkään erikoisen elokuvien tuottajatahon käytettäväksi;

(c) huolimatta tämän artiklan alakohdan (b) määräyksistä jokainen sopimuspuoli saa ylläpitää tämän artiklan alakohdan (a) vaatimusten mukaisia elokuvakiintiöitä, jotka varaavat jonkin vähimmäismäärän elokuvien esitysajasta filmeille, jotka eivät ole peräisin mainitun sopimuspuolen alueelta, edellyttäen, että mikään sellainen vähimmäismäärä ei ylitä 10. 4. 1947 vallinnutta tasoa;

(d) elokuvakiintiöiden suhteen vallitsee neuvottelupakko, kun on kyseessä niiden rajoittaminen, väljentäminen tai poistaminen.

5 artiklaKauttakulkuvapaus.

1. Tavaroiden (myös matkatavaroiden) samoinkuin alusten ja muiden kuljetusvälineiden katsotaan suorittavan läpikulkua jonkin sopimuspuolen alueen läpi, silloin kun kulku sellaisen alueen poikki, uudelleenlastaus, varastointi, lastin purkaminen tai kuljetustavan muutos mukaanluettuna tai ilman, on vain osa koko matkasta, joka sekä alkaa että päättyy sen sopimuspuolen rajan ulkopuolella, jonka alueen läpi kulku käy. Tämän luontoista liikennettä nimitetään tässä artiklassa "kauttakulkuliikenteeksi".

2. Kauttakulku on oleva vapaa jokaisen sopimuspuolen alueen läpi sellaisia reittejä pitkin, jotka ovat mukavimmat kansainvälistä kauttakulkua varten tai kauttakulkua varten toisten sopimuspuolten alueelta tai alueelle. Mitään eroa ei saa tehdä alusten lippujen, niiden kotipaikan, lähtöajan, alueelle tulon, siltä poistumisen tai määräpaikan eikä minkään sellaisen seikan suhteen, joka koskee tavaroiden, alusten tai muiden kuljetusvälineiden omistusta.

3. Jokainen sopimuspuoli saa vaatia, että kauttakulkuliikenne sen alueen läpi aloitetaan määrätyn tulliaseman luona, mutta lukuunottamatta niitä tapauksia, jolloin ei noudateta asiaankuuluvia tullilakeja ja säädöksiä, tällaista liikennettä, joka tulee toisten sopimuspuolten alueelta tai menee sinne, ei saa saattaa tarpeettomien viivytysten tai rajoitusten alaiseksi, ja se olkoon vapaa tulleista ja kaikista läpikulkutulleista tai muista läpikulun yhteyteen säädetyistä maksuista paitsi kuljetuskuluista ja sellaisista maksuista, jotka vastaavat läpikulkuun liittyviä hallinnollisia menoja tai kustannuksia suoritetuista palveluksista.

4. Kaikkien maksujen ja määräysten, joita sopimuspuolet asettavat kauttakulkuliikenteelle toisten sopimuspuolten alueelle tai alueelta, tulee olla kohtuullisia liikenneolosuhteet huomioonottaen.

5. Kaikissa maksuissa, määräyksissä ja muodollisuuksissa, jotka esiintyvät kauttakulun yhteydessä, jokaisen sopimuspuolen täytyy suhtautua toisen sopimuspuolen alueelle tai alueelta tapahtuvaan kauttakulkuun yhtä suopeasti kuin se suhtautuu kolmannen maan alueelle tai alueelta tapahtuvaan kauttakulkuun.

6. Jokaisen sopimuspuolen täytyy suhtautua tuotteisiin, jotka ovat kulkeneet jonkin toisen sopimuspuolen alueen läpi, yhtä suopeasti kuin jos ne olisivat kuljetetut lähtöpaikasta määräpaikkaan kulkematta jonkin toisen sopimuspuolen alueen kautta. Jokaisella sopimuspuolella tulee kuitenkin olla vapaus pitää voimassa ne vaatimuksensa välittömän edelleen lähettämisen suhteen, jotka olivat olemassa tämän sopimuksen voimaantulopäivänä, kun on kysymys tavaroista, joiden kohdalla tällainen välitön edelleenlähettäminen on välttämätön kelpoisuusehto, jotta tavara voitaisiin tuoda maahan preferenssitullitariffeja noudattaen, tai on jossakin suhteessa voimassaolevaan sopimuspuolen tulliarvioinneissa käyttämään menetelmään.

7. Tämän artiklan määräykset eivät koske lentokoneiden käyttämistä kauttakulussa, mutta koskevat sensijaan tavaroiden (myös matkatavaroiden) kauttakulkua lentoteitse.

6 artiklaAnti-dumping ja tasoitustullit.

1. Sopimuspuolet myöntävät, että dumping, jonka avulla jonkin maan tuotteita tuodaan kaupaksi johonkin toisen maahan alle tuotteiden normaaliarvon, on tuomittavaa, jos se tuottaa tai uhkaa tuottaa oleellista vahinkoa sopimuspuolen alueella jo olemassaolevalle teollisuudelle tai oleellisesti hidastaa jonkin kotimaisen teollisuuden perustamista. Tätä artiklaa sovellettaessa on katsottava, että jokin tuote on saatettu kaupaksi jossakin tuontimaassa alle sen normaalin arvon, jos maasta toiseen viedyn tuotteen hinta on

(a) alhaisempi kuin samanlaisen tuotteen verrattavissa oleva hinta tavallisessa kaupankäynnissä, kun tuote on tarkoitettu viejämaan omaan kulutukseen, tai

(b) sellaisen kotimaisen hinnan puuttuessa, alhaisempi kuin joko

(1) samanlaisen tuotteen korkein verrattavissa oleva hinta sitä vietäessä johonkin kolmanteen maahan tavallisten kauppamenetelmien mukaisesti, tai

(2) tuotteen tuotantokustannukset sen alkuperämaassa, niihin lisättyinä kohtuulliset myyntikustannukset ja kohtuullinen voitto.

Kussakin tapauksessa täytyy ottaa asianmukaisesti huomioon kauppaehtojen ja verotuksen erilaisuudet samoinkuin muutkin erilaisuudet, jotka vaikuttavat hintojen vertailukelpoisuuteen.

2. Dumpingin vastustamiseksi tai estämiseksi jokaisella sopimuspuolella on oikeus kantaa kaikista polkuhintaan myydyistä tuotteista anti-dumping tulli, joka ei saa olla määrältään suurempi kuin dumping-marginaali tämän tuotteen osalta on. Tätä artiklaa sovellettaessa dumping-marginaalilla tarkoitetaan hintaeroa, joka määrätään 1 pykälän määräysten mukaisesti.

3. Sopimuspuolen alueelta toisen alueelle tuodusta tuotteesta ei saa kantaa mitään tasoitustullia, joka on määrältään suurempi kuin sellaisen tuki- tai muun palkkion arvioitu määrä, joka on alkuperä- tai vientimaassa välittömästi tai välillisesti tiettävästi myönnetty sellaisen tuotteen tehdasmaiselle valmistukselle, tuotannolle tai viennille. Tähän luetaan kuuluvaksi myös jonkin erikoisen tuotteen kuljetuksesta maksettava tukipalkkio. Nimityksen "tasoitustulli" on käsitettävä tarkoittavan erikoista tullia, jonka kannolla pyritään saamaan hyvitys kaikista tuki- tai muista palkkioista, jotka välittömästi tai välillisesti myönnetty jonkin kauppatavaran tehdasmaiselle valmistukselle, tuotannolle tai viennille.

4. Mitään sopimuspuolen alueelta toisen sopimuspuolen alueelle tuotua tuotetta ei saa alistaa anti-dumping- tai tasoitustullin alaiseksi sen seikan perusteella, että tällainen tuote on vapautettu maksuista tai veroista, joita kannetaan samanlaisesta tuotteesta, milloin se on tarkoitettu alkuperä- tai vientimaan kulutukseen, eikä myöskään sen perusteella, että sellaiset maksut tai verot maksetaan takaisin.

5. Mitään jonkin sopimuspuolen alueelta toisen sopimuspuolen alueelle vietyä tuotetta ei saa alistaa sekä anti-dumping- että tasoitustullin alaiseksi saman dumping- tai vientipalkkiotapauksen korvaamiseksi.

6. Mikään sopimuspuoli ei saa kantaa anti-dumping- tai tasoitustullia minkään toisen sopimuspuolen alueelta maahantuodusta tuotteesta, jollei se totea, että dumpingin tai tukipalkkion vaikutus on sellainen, että se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa tuntuvaa vahinkoa jo olemassaolevalle kotimaiselle teollisuudelle, tai on sellainen, että se tuntuvasti hidastaa jonkin kotimaisen teollisuuden perustamista. SOPIMUSPUOLET saavat luopua tämän pykälän määräyksistä antaakseen jollekin sopimuspuolelle oikeuden kantaa anti-dumping- tai tasoitustullia maahantuodusta tavarasta sellaisen dumpingin tai tukipalkkion vastavaikutukseksi, jotka aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa tuntuvaa vahinkoa toisen sopimuspuolen alueella olevalle teollisuudelle, sopimuspuolen, joka vie kyseessä olevaa tuotetta sen sopimuspuolen alueelle, minkä tuonnista on puhe.

7. Kotimarkkinahintojen vakauttamisjärjestelmän samoinkuin järjestelmän, jonka mukaan jonkin perustuotteen kotimaisille tuottajille taataan voitto riippumatta vientihintojen vaihteluista - mikä toisinaan johtaa siihen, että hyödykkeen vientihinta on alhaisempi kuin samanlaisen hyödykkeen verrattavissa oleva hinta kotimarkkinoilla - ei ole katsottava aiheuttavan tuntuvaa vahinkoa 6 pykälän tarkoittamassa mielessä, jos sen jälkeen kun niiden sopimuspuolten mieltä on kysytty, jotka ovat vakavasti kiinnostuneita kyseessä olevasta hyödykkeestä, on todettu, että:

(a) järjestelmä on johtanut siihen, että hyödykkeen vientihinta on korkeampi kuin verrattavissa oleva hinta, joka on otettu kotimarkkinaostajilta samasta hyödykkeestä, ja että

(b) järjestelmä toimii - joko tuotannon tehokkaasta säännöstelystä tai muista syistä johtuen - siten, että se ei kohtuuttomasti kiihoita vientiä tai muuten vakavasti loukkaa toisten sopimuspuolten etuja.

7 artiklaTullin määräämistä varten tapahtuva arviointi.

1. Sopimuspuolet tunnustavat seuraavissa tämän artiklan pykälissä esitettyjen arvioimisperiaatteiden pätevyyden ja sitoutuvat panemaan täytäntöön niin pian kuin mahdollista kaikkien tuotteiden suhteen, jotka ovat arvoon perustuvien tai jollakin tavoin arvon mukaan säädettyjen tullien tai muiden maksujen tai tuonti- ja vientirajoitusten alaisia. Lisäksi niiden tulee, jos toinen sopimuspuoli sitä pyytää, tarkistaa näiden periaatteiden valossa kaikkien tullausarvoa koskevien lakiensa ja säännöstensä soveltamista. SOPIMUSPUOLET voivat vaatia eri osapuolilta selostusta niiden toimenpiteistä tämän artiklan määräysten noudattamiseksi.

2. (a) Maahantuodun kauppatavaran tullausarvon tulisi perustaa maahantuodun kauppatavaran, jolle tulli on määrätty, tai samanlaisen kauppatavaran todelliseen arvoon eikä sitä saa perustaa kotimaisen kauppatavaran arvoon tai mielivaltaisiin tai keksittyihin arvioihin.

(b) "Todellinen arvo" olkoon se hinta, jolla tuontimaan lainsäädännön määräämään aikaan ja sen määräämässä paikassa ja tavallisia kauppamenetelmiä käyttäen sellainen tai samanlainen tuote myydään tai tarjotaan kaupan täyden kilpailukykyisyyden vallitessa. Mikäli sellaisen tai samanlaisen kauppatavaran hinta on riippuvainen jonkin yksityisen liiketoimen käsittämästä määrästä, kysymykseen tulevan hinnan pitää olla yhdenmukainen joko (1) verrattavissa olevien määrien hinnan kanssa tai (2) sellaisten määrien hinnan kanssa, jotka ovat maahantuojille vähintään yhtä edullisia kuin ne, joissa suurempi määrä sanottua kauppatavaraa myydään vienti- ja tuontimaiden välisessä kaupassa.

(c) Milloin todellista arvoa ei voida määrätä tämän pykälän alakohdan (b) mukaisesti, tullausarvon täytyy perustua sellaista arvoa lähinnä vastaavaan määrättävissä olevaan arvoon.

3. Minkään maahantuodun tuotteen tullausarvoon ei saa sisällyttää mitään sellaista sisäistä veroa, joka on käytännössä alkuperä- tai viejämaassa ja josta maahan tuotava tavara on vapautettu tai josta sille on myönnetty tai myönnetään palautusmaksu.

4. (a) Milloin sopimuspuolen on välttämätöntä tämän artiklan 2 pykälässä esitettyjä tarkoituksia varten muuntaa omaksi rahakseen hinta, joka on ilmaistu toisen maan rahayksiköissä, muuntamisessa käytetyn kurssin perustana on käytettävä, mikäli ei tässä pykälässä toisin määrätä, kyseessäolevien valuuttojen pariteettiarvoja, jotka on määrätty Kansainvälisen Valuuttarahaston sopimuksen artiklojen mukaan tai erikoisilla, tämän sopimuksen 15 artiklan mukaisilla valuuttasopimuksilla.

(b) Milloin mitään sellaista pariteettiarvoa ei ole määrätty, vaihtokurssin on noudatettava tarkoin asianomaisen valuutan kauppatoimissa käypää arvoa.

(c) SOPIMUSPUOLTEN on yhteisymmärryksessä Kansainvälisen Valuuttarahaston kanssa laadittava säännöt, joiden mukaan sopimuspuolet muuntavat sellaisia vieraita valuuttoja, joiden suhteen ylläpidetään useampia vaihtokursseja Kansainvälisen Valuuttarahaston sopimuksen artiklojen sallimissa puitteissa. Jokainen sopimuspuoli saa soveltaa näitä sääntöjä kyseessäoleviin ulkomaisiin valuuttoihin tämän artiklan 2 pykälän sisältämiä tarkoituksia varten, sen sijaan että käyttäisi niiden pariteettiarvoja. Kunnes SOPIMUSPUOLET ovat hyväksyneet nämä säännöt, jokainen sopimuspuoli saa käyttää kaikkien tällaisten ulkomaisten valuuttojen suhteen tämän artiklan 2 pykälän esittämissä tarkoituksissa vaihtosääntöjä, jotka on laadittu tarkoin noudattamaan sellaisen ulkomaisen valuutan arvoa kaupankäynnissä.

(d) Minkään tässä pykälässä ei saa selittää vaativan jotakuta sopimuspuolta muuttamaan sitä tapaa, mikä sen alueella on tämän sopimuksen päivämääränä käytännössä vaihdettaessa valuuttoja tullaustarkoituksia varten, jos sellainen muutos yleensä lisäisi maksettavia tullimääriä.

5. Perusteiden ja menetelmien, joita käytetään sellaisten tuotteiden arvon määräämiseksi, jotka ovat arvotullien tai muiden arvoon perustuvien tai jollakin tavoin arvon mukaan määrättyjen maksujen tai rajoitusten alaisia, täytyy olla muuttumattomia ja niiden täytyy olla riittävässä määrin julkisia, jotta kaupan harjoittajat voisivat joltisenkin varmasti arvioida tavaroiden tullausarvot.

8 artiklaTuonnin ja viennin yhteydessä esiintyvät muodollisuudet.

1. Sopimuspuolet toteavat, että hallitusviranomaisten tullien lisäksi määräämien, maahantuonnin tai maastaviennin yhteydessä vaadittujen palkkioiden tai maksujen tulee määrältään rajoittua vastaamaan suoritettujen palvelusten likimääräistä arvoa, eivätkä ne saa muodostaa mitään välillistä suojaa kotimaisille tavaroille eikä mitään verotustarkoituksessa suoritettua tuonnin tai viennin verotusta. Sopimuspuolet tunnustavat myös olevan tarpeellista, että sellaisten palkkioiden ja maksujen lukumäärää ja moninaisuutta supistetaan, että tuonti- ja vientimuodollisuuksien kohteita ja monimutkaisuutta vähennetään ja että tuonti- ja vientiasiakirjoja koskevia muodollisuuksia vähennetään ja yksinkertaistetaan.

2. Sopimuspuolten täytyy ryhtyä tämän artiklan 1 pykälän periaatteiden ja tarkoitusperien mukaisiin toimenpiteisiin niin nopeasti kuin mahdollista. Lisäksi niiden täytyy toisen sopimuspuolen pyynnöstä tarkistaa näiden periaatteiden valossa minkä tahansa lakiensa tai säädöstensä soveltamista.

3. Mikään sopimuspuoli ei saa määrätä tuntuvia rangaistuksia joistakin vähäisistä tullimääräyksiä tai menettelytapoja koskevien vaatimusten laiminlyönneistä. Erikoisesti mikään rangaistus tulliasiakirjojen suhteen tapahtuneesta huomaamattomuudesta tai erehdyksestä, joka on helposti korjattavissa ja jota ei ole tehty pettämistarkoituksessa ja joka ei johdu törkeästä huolimattomuudesta, ei saa olla suurempi kuin mitä pelkästään varoitukseksi on tarpeen.

4. Tämän artiklan määräykset on ulotettava koskemaan palkkioita, maksuja, muodollisuuksia ja vaatimuksia, jotka hallitusviranomaiset ovat tuonnin ja viennin yhteyteen säätäneet, jolloin niihin luetaan kuuluviksi myös seuraavia seikkoja koskevat:

(a) konsulaarisia tehtäviä, kuten konsulinlaskuja ja -todistuksia;

(b) kvantitatiivisia rajoituksia;

(c) lisenssien myöntämistä;

(d) valuuttakontrollia;

(e) tilastollisia palveluksia;

(f) asiakirjoja, asiakirjojen laatimista ja todistusten antamista;

(g) analyysiä ja tarkastusta;

(h) karanteeniä, terveydenhoidollisia toimenpiteitä ja desinfektiointia.

9 artiklaAlkuperämerkinnät.

1. Kunkin sopimuspuolen täytyy suoda toisten sopimuspuolten alueilta peräisin oleville tuotteille yhtä suopea kohtelu merkintävaatimusten suhteen kuin minkä tahansa kolmannen maan tuotteille.

2. Milloin suinkin on hallinnollisista syistä mahdollista, sopimuspuolten pitäisi sallia vaadittujen alkuperämerkkien kiinnittäminen sinä hetkenä, jolloin tavara tuodaan maahan.

3. Sopimuspuolten tuontitavaroiden merkintää koskevien lakien ja säännösten on oltava sellaisia, että niitä voi noudattaa vahingoittamatta vakavasti tuotteita tai tuntuvasti vähentämättä niiden arvoa tai kohtuuttomasti lisäämättä niiden kustannuksia.

4. Yleisenä sääntönä olkoon, että mitään erikoista maksua tai sakkoa ei saa määrätä siitä, että merkintävaatimuksia ei ole noudatettu ennen maahantuontia, paitsi jos korjausmerkintää kohtuuttomasti viivytetään tai harhaanjohtavia merkkejä on kiinnitetty tai vaadittu merkintä on tahallisesti jätetty suorittamatta.

5. Sopimuspuolten on oltava keskenään yhteistoiminnassa estääkseen sellaisten tavaranimitysten käytön, jotka esittävät väärässä valossa tuotteen todellisen alkuperän ja aiheuttavat vahinkoa sellaisille jonkin sopimuspuolen alueelta peräisin oleville tuotteille, joilla on maan lainsäädännön suojaamat paikalliset tai maantieteelliset nimet. Jokaisen sopimuspuolen täytyy ottaa perusteellisesti ja myötämielisesti harkitakseen kaikkia pyyntöjä ja esityksiä, joita jokin toinen sopimuspuoli mahdollisesti tekee, ja jotka tarkoittavat edellisessä lauseessa esitetyn toimenpiteen käyttöä sellaisen tavaranimen suhteen, josta tämä sopimuspuoli on tehnyt ilmoituksen ensiksimainitulle sopimuspuolelle.

10 artiklaKauppaa koskevien säännösten julkaiseminen ja soveltaminen.

1. Jonkin sopimuspuolen voimaansaattamat lait, säädökset, yleisluontoiset oikeudenpäätökset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat tullaustarkoituksia varten tapahtuvaa tuotteiden luokittelua tai arviointia tai tullien, verojen tai muiden maksujen määriä, tuontia, vientiä tai niihin liittyvää maksusiirtoa tarkoittavia määräyksiä, rajoituksia tai kieltoja tai näiden tuotteiden kauppaa, jakelua, kuljetusta, vakuutusta, varastointia, tarkastusta, näytteille asettamista, valmistusmenetelmää, sekoittamista tai muuta käyttöä, on julkaistava viipymättä ja sellaisella tavalla, että hallitukset ja kaupan harjoittajat voivat niihin tutustua. Kansainvälistä kauppapolitiikkaa koskevat sopimukset, jotka ovat voimassa kahden sopimuspuolen hallitusten tai hallituselinten välillä, on myös julkaistava. Tämän pykälän määräykset eivät vaadi mitään sopimuspuolta paljastamaan luottamuksellisia tietoja, mikä haittaisi lain voimaansaattamista tai muuten olisi yleisen edun vastaista tai vahingoittaisi jonkin julkisen tai yksityisen yrityksen laillisia kaupallisia etuja.

2. Mitään jonkin sopimuspuolen suorittamaa yleisluontoista toimenpidettä, joka merkitsee sellaisen tuontitullin tai muun maksun korottamista, jonka suhteen on ollut vakiintunut ja yhtenäinen käytäntö vallalla, tai uusien ja rasittavampien tuontia tai siihen liittyvää maksusiirtoa koskevien vaatimusten, rajoitusten tai kieltojen määräämistä, ei saa saattaa voimaan, ennenkuin sellainen toimenpide on julkisesti tiedoksi saatettu.

3. (a) Jokaisen sopimuspuolen täytyy yhdenmukaisella, puolueettomalla ja kohtuullisella tavalla soveltaa kaikkia sellaisia lakejansa, säädöksiänsä, oikeudenpäätöksiänsä ja hallinnollisia määräyksiänsä, jotka ovat laadultaan sellaisia kuin tämän artiklan 1 pykälässä on esitetty.

(b) Jokaisella sopimuspuolella täytyy olla olemassa tai sen täytyy perustaa niin pian kuin mahdollista oikeudellisia, välitysoikeudellisia tai hallinnollisia tuomioistuimia tai muita elimiä voidakseen muun muassa viipymättä tarkastaa ja oikaista tulliasioita koskevat hallinnolliset toimenpiteensä. Tällaisten tuomioistuinten tai elinten täytyy olla riippumattomia niistä elimistä, joiden hallussa on hallinnollinen toimeenpanovalta, ja viimeksimainittujen elinten täytyy panna täytäntöön ensiksimainittujen päätökset ja soveltaa käytäntönsä niiden mukaisesti, jollei vedota ylempään tuomioistuimeen sellaisen ajan kuluessa, joka on säädetty maahantuojien valitusajaksi; kuitenkin edellytetään, että sellaisen hallintoelimen keskusjohto voi ryhtyä toimenpiteisiin asian tarkistamiseksi jotakin toista menettelytapaa käyttäen, jos on hyvä syy uskoa, että päätös ei ole sopusoinnussa vakiintuneiden lain periaatteiden tai varsinaisten tosiasioiden kanssa.

(c) Tämän pykälän alakohdassa (b) esitetyt määräykset eivät vaadi sellaisten menettelytapojen poistamista tai korvaamista toisilla, jotka ovat voimassa jonkin sopimuspuolen alueella tämän sopimuksen päivämääränä ja jotka todella tekevät mahdolliseksi hallinnollisten toimenpiteiden objektiivisen ja puolueettoman tarkistuksen, vaikka nämä menettelytavat eivät olisikaan täysin tai muodollisesti riippumattomia elimistä, joilla on hallinnollinen toimeenpanovalta. Jokaisen sopimuspuolen, joka käyttää tällaisia menettelytapoja, täytyy pyynnöstä antaa SOPIMUSPUOLILLE täydellinen selonteko niistä, jotta nämä voivat päättää, ovatko ne tämän alakohdan mukaisia.

11 artiklaYleinen kvantitatiivisten rajoitusten poistaminen.

1. Mikään sopimuspuoli ei saa määrätä eikä ylläpitää tullien, verojen tai muiden sellaisten maksujen lisäksi mitään kieltoja tai rajoituksia, jotka toimeenpannaan kiintiöiden, tuonti- tai vientilisenssien tai muiden toimenpiteiden muodossa, kun on kyseessä jonkin tuotteen tuonti jonkin toisen sopimuspuolen alueelta tai sellaisen alueelle tarkoitettu vienti tai vientiä varten tapahtuva myynti.

2. Tämän artiklan 1 pykälän määräykset eivät koske seuraavia seikkoja:

(a) vientikieltoja tai -rajoituksia, joita väliaikaisesti käytetään ehkäisemään tai lieventämään vientimaassa kriitilliseksi käynyttä elintarvikkeiden tai muiden tärkeiden tuotteiden pulaa;

(b) tuonti- tai vientikieltoja ja rajoituksia, jotka ovat tarpeen, jotta voitaisiin noudattaa kansainvälisessä kaupassa vallitsevia normeja ja sääntöjä hyödykkeiden luokittelun, lajittelun tai markkinoille tuonnin suhteen;

(c) tuontirajoituksia, jotka koskevat missä muodossa tahansa maahantuotuja maanviljelys- tai kalastustuotteita ja jotka ovat välttämättömiä, jotta voitaisiin saattaa voimaan hallituksen toimeenpiteet, joiden tarkoituksena on

(1) rajoittaa vastaavan kotimaisen tuotteen määriä, jotka on sallittu tuoda markkinoille tai valmistaa, tai, ellei ole mitään huomattavaa vastaavan tuotteen kotimaista tuotantoa, sellaisen kotimaisen tuotteen määriä, joka voidaan välittömästi tuontituotteella korvata; tai

(2) poistaa tilapäinen vastaavan kotimaisen tuotteen ylijäämä (tai ellei ole mitään huomattavaa vastaavan tuotteen kotimaista tuotantoa, sellaisen tuotteen ylijäämä, joka voidaan välittömästi korvata tuontituotteella) siten, että tämä ylijäämä jätetään joidenkin kotimaisten kuluttajapiirien käytettäväksi joko ilmaiseksi tai käypää markkinahintaa alhaisempaan hintaan; tai

(3) rajoittaa sitä jonkin eläinkunnasta saadun tuotteen määrää, joka on sallittu tuottaa, mutta jonka tuottaminen on kokonaan tai pääasiassa välittömästi riippuvainen maahantuodusta hyödykkeestä, jos tuon hyödykkeen kotimainen tuotanto on suhteellisen vähäinen.

Jokaisen sopimuspuolen, joka soveltaa jonkin tuotteen maahantuontiin tämän pykälän alakohdan (c) mukaisia rajoituksia, täytyy julkisesti ilmoittaa, minkä kokonaismäärän tai -arvon puitteissa jotakin tuotetta on sallittu maahantuoda jonkin määrätyn ajanjakson kuluessa vastaisuudessa, samoinkuin kaikista muutoksista, joita tällaisen määrän tai arvon suhteen tehdään. Lisäksi mitkään ylläolevan kohdan (1) mukaiset rajoitukset eivät saa olla sellaisia, että ne vähentäisivät tuonnin kokonaismäärää sen suhteessa kotimaisen tuotannon kokonaismäärään, verrattuna siihen suhteeseen, jonka kohtuudenmukaisesti voisi olettaa vallitsevan näiden kahden välillä, ellei rajoituksia olisi. Tätä suhdetta määrättäessä sopimuspuolen täytyy ottaa asianmukaisesti huomioon se suhde, joka on niiden välillä vallinnut jonkin aikaisemman vastaavanlaisen ajanjakson aikana, samoinkuin kaikki erikoiset tekijät, jotka ovat saattaneet tai saattavat vaikuttaa kyseessäolevan tuotteen kauppaan.

3. Artikloissa 11, 12, 13 ja 14 käytetään sanontoja "tuontirajoitus" ja "vientirajoitus" siten, että ne sisältävät myös rajoitukset, jotka on saatettu voimaan valtion kaupallisilla toimenpiteillä.

12 artiklaRajoitukset maksutaseen turvaamiseksi.

1. Huolimatta 11 artiklan 1 pykälän sisältämistä määräyksistä, jokaisella sopimuspuolella on oikeus turvatakseen maksutaseensa ja rahataloudellisen asemansa ulkomaihin nähden tehdä rajoituksia niiden kauppatavaroiden määrään ja arvoon nähden, joiden tuonti maahan on sallittu, jolloin näiden rajoitusten on oltava tämän artiklan seuraavien pykälien mukaisia:

2. (a) Mikään sopimuspuoli ei saa säätää, ylläpitää tai tehostaa tämän artiklan myöntämiä tuontirajoituksia muuta kuin siihen määrään asti, joka on tarpeen

(1) ehkäisemään uhkaavaa valuuttareservien vähentymistä tai pysähdyttämään sen, tai

(2) siinä tapauksessa, että sopimuspuolella on hyvin vähäiset valuuttareservit, turvaamaan näiden reservien kohtuullisen lisääntymisen.

Kummassakin tapauksessa täytyy kiinnittää asianmukaista huomiota kaikkiin erikoistekijöihin, jotka voivat vaikuttaa sopimuspuolen valuuttareserveihin tai niiden tarpeeseen, niihin mukaan luettuna tarve huolehtia ulkomaisten luottojen tai muiden varojen sopivasta käyttömahdollisuudesta, milloin sopimuspuolella on tällaisia luottoja tai varoja.

(b) Niiden sopimuspuolten, jotka soveltavat käytännössä tämän pykälän alakohdan (a) sisältämiä rajoituksia, täytyy jatkuvasti lieventää näitä rajoituksia, sitä mukaa kuin mainitut olosuhteet paranevat, ja siis pitää niitä voimassa vain siinä laajuudessa, että niiden käyttö vielä on mainitun alakohdan sisältämien ehtojen oikeuttamaa. Niiden täytyy poistaa rajoitukset heti, kun olosuhteet eivät enää oikeuttaisi niiden asettamista tai ylläpitämistä mainittuun alakohtaan vedoten.

3. (a) Sopimuspuolet toteavat, että ne kaikki lähivuosina suuremmassa tai pienemmässä määrässä joutuvat sodasta johtuvien taloudellisten järjestelyprobleemien kanssa tekemisiin. Tämän kauden kestäessä SOPIMUSPUOLTEN on, silloin kun niiden on tehtävä tämän tai 14 artiklan edellyttämiä ratkaisuja, otettava perusteellisesti huomioon sodanjälkeisten järjestelyjen vaikeudet ja jonkin sopimuspuolen mahdollisen tarpeen turvautua tuontirajoituksiin palauttaakseen maksutaseensa tasapainon terveelle ja kestävälle pohjalle.

(b) Sopimuspuolet toteavat, että jonkin sopimuspuolen tuontitarve voi olla suuri seurauksena sellaisesta kansallisesta politiikasta, joka suuntautuu täyden ja produktiivisen työllisyyden samoinkuin suuren ja tasaisesti kasvavan kysynnän saavuttamiseen ja ylläpitämiseen tai teollisuuden tai muiden taloudellisten mahdollisuuksien jälleenrakentamiseen tai kehittämiseen ja tuotantokyvyn kohottamiseen. Niinmuodoin

(1) huolimatta tämän artiklan 2 pykälän määräyksistä mitään sopimuspuolta ei saa vaatia poistamaan tai muuttamaan rajoituksia sillä perusteella, että muutos yllämainitunluontoisessa politiikassa tekisi tarpeettomaksi ne rajoitukset, joita se tämän artiklan mukaisesti soveltaa;

(2) jokainen sopimuspuoli, joka soveltaa tämän artiklan sisältämiä rajoituksia, saa määrätä rajoitusten kohdistumisen eri tuotteiden tai tuoteryhmien tuonnin suhteen sillä tavoin, että se suo etuoikeuden sellaisten tuotteiden tuonnille, jotka ovat tärkeimpiä ylläesitetynlaisen politiikan kannalta.

(c) Sopimuspuolet sitoutuvat noudattaessaan omaa kansallista politiikkaansa,

(1) kiinnittämään tarpeellista huomiota siihen, että on välttämätöntä palauttaa niiden maksutaseen tasapaino terveelle ja kestävälle pohjalle, ja toivottavaa varmistaa tuotantotavarojen taloudellinen hyväksikäyttö;

(2) olemaan soveltamatta rajoituksia siten, että ne kohtuuttomasti estävät minkä tahansa tuotteen vähäisissä kaupallisissa määrissä tapahtuvan tuonnin, jonka estäminen vahingoittaisi säännöllisiä kauppasuhteita, tai olemaan ryhtymättä sellaisiin rajoituksiin, jotka estäisivät kaupallisten näytteiden tuonnin tai patentti-, tavaramerkki-, tekijänoikeus- tai muun sellaisen käytännön noudattamisen;

(3) soveltamaan tämän artiklan sisältämiä rajoituksia siten, että vältytään aiheuttamasta tarpeetonta vahinkoa minkään toisen sopimuspuolen kaupallisille tai taloudellisille eduille.

4. (a) Jokaisen sopimuspuolen, joka ei vielä sovella tämän artiklan sisältämiä rajoituksia, mutta harkitsee niiden käyttämisen tarpeellisuutta, tulee, ennenkuin se panee toimeen tällaisia rajoituksia (tai sellaisissa olosuhteissa, missä ennakkoneuvottelu on mahdotonta toteuttaa, heti rajoitusten voimaansaattamisen jälkeen) neuvotella SOPIMUSPUOLTEN kanssa maksutasevaikeuksiensa luonteesta, vaihtoehtoisista apukeinoista, joita saattaa olla käytettävissä, ja sellaisten toimenpiteiden mahdollisesta vaikutuksesta toisten sopimuspuolten talouteen. Mitään sopimuspuolta älköön tämän alakohdan edellyttämiä neuvotteluja käytäessä vaadittako ilmoittamaan etukäteen, minkä erikoisen toimenpiteen tai ajankohdan se lopullisesti ehkä päättää valita.

(b) SOPIMUSPUOLET voivat milloin tahansa kutsua jonkin sopimuspuolen, joka soveltaa tässä artiklassa mainittuja tuontirajoituksia, tällaisiin neuvotteluihin ja niiden on kutsuttava jokainen sopimuspuoli, joka oleellisesti tehostaa sellaisia rajoituksia, neuvotteluun kolmenkymmenen päivän kuluessa. Sopimuspuolen, joka on tällaisen kutsun saanut, on osallistuttava näihin neuvotteluihin. SOPIMUSPUOLET voivat kutsua minkä tahansa muun sopimuspuolen ottamaan osaa tällaisiin keskusteluihin. Viimeistään tammikuun 1 päivänä 1951 SOPIMUSPUOLTEN on tarkistettava kaikki rajoitukset, jotka tuona päivänä ovat olemassa ja joita tarkistusta suoritettaessa vielä sovelletaan tämän artiklan mukaisesti.

(c) Jokainen sopimuspuoli voi neuvotella SOPIMUSPUOLTEN kanssa saadakseen niiden ennakkohyväksymisen rajoituksille, joita tämä sopimuspuoli aikoo tämän artiklan mukaisesti ylläpitää, tehostaa tai saattaa voimaan, tai sellaisille rajoituksille, joita se haluaa ylläpitää, tehostaa tai voimaan saattaa määrätyissä olosuhteissa tulevaisuudessa. Sellaisten neuvottelujen tuloksena SOPIMUSPUOLET voivat etukäteen hyväksyä kyseessä olevan sopimuspuolen tarkoittamien rajoitusten ylläpitämisen, tehostamisen tai voimaansaattamisen, mikäli on kyseessä rajoitusten yleinen laajuus, voimakkuusaste ja kesto. Sikäli kuin tällainen hyväksyminen on annettu, tämän pykälän alakohdan (a) sisältämät vaatimukset on katsottava täytetyiksi, eikä rajoituksia soveltavan sopimuspuolen toiminta ole jäävättävissä tämän pykälän alakohdan (d) mukaan sillä perusteella, että sellainen toiminta on ristiriidassa tämän artiklan 2 pykälän määräysten kanssa.

(d) Jokainen sopimuspuoli, joka katsoo, että toinen sopimuspuoli soveltaa tämän artiklan tarkoittamia rajoituksia tavalla, joka ei ole sopusoinnussa tämän artiklan pykälien 2 tai 3 sisältämien määräysten kanssa tai 13 artiklan määräysten kanssa (jotka ovat 14 artiklan määräysten alaisia), saattaa esittää asian SOPIMUSPUOLTEN käsiteltäväksi, ja sopimuspuolen, joka näitä rajoituksia soveltaa, on oltava läsnä asiaa käsiteltäessä. SOPIMUSPUOLTEN, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että on olemassa ilmeinen tapaus, jolloin se sopimuspuolen kauppa, joka kyseessä olevaan menettelyyn turvautuu, on kärsinyt vahinkoa, täytyy esittää kantansa asianomaisille osapuolille siinä toivossa, että saataisiin aikaan puheenaolevassa asiassa sekä näitä osapuolia että kaikkia SOPIMUSPUOLIA tyydyttävä ratkaisu. Ellei mitään tällaista ratkaisua saada aikaan, ja jos SOPIMUSPUOLET tulevat siihen johtopäätökseen, että rajoituksia sovelletaan tavalla, joka on ristiriidassa tämän artiklan pykälien 2 tai 3 sisältämien määräysten tai 13 artiklan määräysten (jotka ovat 14 artiklan määräysten alaisia) kanssa, niiden täytyy suositella rajoitusten kumoamista tai muuttamista. Jollei rajoituksia ole poistettu tai muutettu SOPIMUSPUOLTEN suosituksen mukaisesti kuudenkymmenen päivän kuluessa, ne voivat vapauttaa minkä tahansa sopimuspuolen määrätyistä tämän sopimuksen sisältämistä velvoituksista sitä sopimuspuolta kohtaan, joka rajoituksia soveltaa.

(e) On selvää, että jos tämän artiklan mukaisten rajoitusten suunnitellusta soveltamisesta, kumoamisesta tai muuttamisesta päästetään ennenaikaisesti tieto julkisuuteen, se voi kiihoittaa keinotteluluontoista kauppaa ja pääomaliikettä, jotka olisivat omiaan tekemään tyhjäksi tämän artiklan päämäärät. Niinmuodoin SOPIMUSPUOLTEN on ryhdyttävä varakeinoihin ehdottoman salaisuuden noudattamiseksi kaikkia neuvotteluja käytäessä.

5. Jos tämän artiklan sisältämiä tuontirajoituksia käytetään jatkuvasti ja laajassa mittakaavassa, mikä on todistuksena kansainvälistä kauppaa rajoittavasta yleisestä tasapainon puutteesta, SOPIMUSPUOLTEN on ryhdyttävä neuvotteluihin, joissa pohditaan, mitkä toimeenpiteet olisivat mahdollisia joko niille sopimuspuolille, joiden maksutaseet ovat paineen alaisina tai niille sopimuspuolille, joiden maksutaseet pyrkivät olemaan poikkeuksellisen suotuisia, tai jollekin sopivalle hallitusten väliselle järjestölle, jotta voitaisiin poistaa tasapainon puutteen perimmäiset syyt. SOPIMUSPUOLTEN kutsusta sopimuspuolten on osallistuttava tällaisiin neuvotteluihin.

13 artiklaKvantitatiivisten rajoitusten ei-diskriminoiva soveltaminen.

1. Mikään sopimuspuoli ei saa soveltaa mitään kieltoa tai rajoitusta minkään tuotteen tuonnille jonkin toisen sopimuspuolen alueelta tai minkään tuotteen viennille, jonka päämääränä on jonkin toisen sopimuspuolen alue, jollei samanlaisen tuotteen tuonnille mistä hyvänsä kolmannesta maasta tai sen viennille sellaiseen maahan ole asetettu samanlaisia kieltoja tai rajoituksia.

2. Soveltaessaan tuontirajoituksia johonkin tuotteeseen sopimuspuolten on pyrittävä jakamaan sellaisen tuotteen kauppa sillä tavoin, että se mahdollisimman tarkoin vastaa niitä osuuksia, joita sopimuspuolten voisi olettaa tästä kaupasta saavan, jollei mitään tällaisia rajoituksia olisi olemassa. Tätä tarkoitusta varten sopimuspuolten on noudatettava seuraavia määräyksiä:

(a) mikäli mahdollista on määrättävä kiintiöt, jotka esittävät sallitun tuonnin kokonaismäärän (joko hankkijamaiden kesken jaettuna tai muuten), ja niiden määrästä on tehtävä ilmoitus tämän artiklan pykälän 3 (b) mukaisesti;

(b) milloin kiintiöt eivät ole mahdollisia, rajoituksia saa soveltaa tuontilisenssien ja -lupien muodossa ilman kiintiöitä;

(c) sopimuspuolet eivät saa, paitsi tämän pykälän alakohdan (d) mukaisesti jaettujen kiintiöiden noudattamisen ollessa kyseessä, vaatia, että tuontilisenssit tai -luvat on käytettävä asianomaisen tuotteen tuontiin jostakin erityisestä maasta tai alkuperälähteestä;

(d) milloin kiintiö on jaettu hankkijamaiden kesken, sopimuspuoli, joka rajoituksia soveltaa, pyrkiköön sopimaan kiintiön osuuksien jakoa koskevasta asiasta kaikkien muiden sopimuspuolten kanssa, joita kyseessä olevan tuotteen toimittaminen oleellisesti kiinnostaa. Tapauksissa, joissa tämä menetelmä ei ole kohtuullisesti toteutettavissa, kyseessä oleva sopimuspuoli jakakoon tuotteen hankinnasta oleellisesti kiinnostuneille sopimuspuolille osuudet siten, että ne perustuvat niihin osuuksiin, joita tällaiset sopimuspuolet ovat toimittaneet tämän tuotteen tuonnin kokonaismäärästä tai -arvosta jonkin aikaisemman edustavan kauden kuluessa. Tällöin on kiinnitettävä tarpeellista huomiota kaikkiin erikoistekijöihin, jotka ovat mahdollisesti vaikuttaneet tai vaikuttavat tuotteen kauppaan. Mitään ehtoja tai muodollisuuksia ei saa asettaa, jotka estäisivät jotakin sopimuspuolta täysin käyttämästä hyödykseen sitä kokonaismäärän tai arvon osuutta, joka sille on annettu, edellyttäen, että tuonti tapahtuu jonkin sellaisen määrätyn ajanjakson kuluessa, missä ajassa kiintiö on määrätty käytettäväksi.

3. (a) Milloin tuontirajoitusten yhteydessä käytetään tuontilisenssejä, rajoituksia soveltavan sopimuspuolen täytyy kyseessäolevan tuotteen kaupasta kiinnostuneen sopimuspuolen pyynnöstä antaa kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotka koskevat rajoitusten käyttöä, viime aikoina myönnettyjä tuontilisenssejä sekä sellaisten lisenssien jakautumista hankkijamaiden kesken; kuitenkin edellytetään, ettei ole mitään velvoitusta ilmaista maahantuojien tai tuotetta toimittavien yritysten nimiä.

(b) Milloin tuontirajoituksiin sisältyy kiintiöiden määrääminen, rajoituksia soveltavan sopimuspuolen täytyy julkisesti ilmoittaa sen tuotteen tai niiden tuotteiden kokonaismäärä tai arvo, joiden tuonti on sallittu jonkin määrätyn tulevan ajanjakson kuluessa samoin kuin tätä määrää tai arvoa koskevat muutokset. Mitään kyseessä olevan tuotteen toimituksia, jotka olivat matkalla silloin, kun tällainen julkinen ilmoitus annettiin, ei saa estää maahan pääsemästä; kuitenkin edellytetään, että ne voidaan laskea mikäli mahdollista sen määrän osaksi, jonka tuonti on sallittu kyseessäolevana kautena, tai milloin on välttämätöntä, niiden määrien osaksi, joiden tuonti on sallittu lähinnä seuraavana tai seuraavina kausina; ja lisäksi edellytetään, että jos jokin sopimuspuoli tavanmukaisesti vapauttaa sellaisista rajoituksista tuotteita, jotka on tullikäsitelty lähetettäväksi kulutukseen tai on kulutusta varten poistettu tullivarastosta kolmenkymmenen päivän kuluessa sellaisen julkisen ilmoituksen antamisesta, niin tällaista menettelyä on pidettävä täysin tämän alakohdan kanssa yhtäpitävänä.

(c) Siinä tapauksessa, että kiintiöitä jaetaan hankkijamaiden kesken, rajoituksia soveltavan sopimuspuolen täytyy viipymättä ilmoittaa kaikille muille sopimuspuolille, jotka ovat kiinnostuneita kyseessäolevan tuotteen toimittamisesta, mitkä osuudet jaettavina olevista kiintiöistä joko määrän tai arvon mukaan on jaettu eri hankkijamaille, ja on siitä tehtävä julkinen ilmoitus.

4. Mitä tulee rajoituksiin, joita sovelletaan tämän artiklan pykälän 2 (d) mukaisesti tai 11 artiklan pykälän 2 (c) mukaisesti, rajoituksia soveltavan sopimuspuolen on aluksi valittava se ajanjakso, joka on jonkin tuotteen suhteen edustava, sekä arvioitava kaikki erikoistekijät, jotka vaikuttavat mainitun tuotteen kauppaan; kuitenkin edellytetään, että sellaisen sopimuspuolen on jokaisen muun sopimuspuolen pyynnöstä, joka on oleellisesti kiinnostunut mainitun tuotteen toimittamisesta, tai SOPIMUSPUOLTEN pyynnöstä ryhdyttävä viipymättä mainitun toisen sopimuspuolen tai SOPIMUSPUOLTEN kanssa neuvotteluihin, jotka koskevat määräosuuden tai valitun peruskauden tarkistuksen välttämättömyyttä tai kysymykseen tulevien tekijöiden uudelleen arviointia tai määräysten, muodollisuuksien tai muiden säädösten kumoamista, jotka on yksipuolisesti asetettu koskemaan sopivan kiintiön jakamista tai sen rajoittamatonta käyttöä.

5. Tämän artiklan määräykset koskevat kaikkia tariffikiintiöitä, jotka jokin sopimuspuoli saattaa voimaan tai pitää voimassa, ja mikäli mahdollista tämän artiklan periaatteet koskekoot myös vientirajoituksia.

14 artiklaPoikkeuksia diskriminoinnin välttämistä koskevaan sääntöön.

1. (a) Sopimuspuolet toteavat, että sodan seurauksena on syntynyt vaikeita taloudellisia sopeutumisongelmia, jotka tekevät mahdottomaksi heti ja täydellisesti toteuttaa kvantitatiivisten rajoitusten ei-diskriminoivaa käyttöä ja senvuoksi vaativat tässä pykälässä esitettyjä poikkeuksellisia ylimenokauden järjestelyjä.

(b) Artiklan 12 mukaisia rajoituksia soveltava sopimuspuoli saattaa näitä rajoituksia käyttäessään poiketa 13 artiklan määräyksistä tavalla, jonka vaikutus on sama kuin rajoitusten, jotka koskevat tavallisten kansainvälisten kauppatoimien maksuja ja maksusiirtoja, ja joita mainittu sopimuspuoli saattaa samanaikaisesti soveltaa Kansainvälistä Valuuttarahastoa koskevan sopimuksen 14 artiklan mukaisesti tai jonkin erikoisen 15 artiklan 6 pykälän mukaisesti solmitun valuuttasopimuksen samankaltaisen määräyksen mukaisesti.

(c) Sopimuspuoli, joka soveltaa 12 artiklan mukaisia rajoituksia ja joka 1 päivänä maaliskuuta 1948 käytti tuontirajoituksia maksutaseensa turvaamiseksi tavalla, joka poikkesi 13 artiklan syrjimättömyyttä koskevista säännöistä, saa jatkuvasti niistä poiketa sellaisessa laajuudessa, jota alakohta (b) tuona päivänä ei olisi oikeuttanut, ja saa mukauttaa tämän poikkeamisen muuttuviin olosuhteisiin.

(d) Jokainen sopimuspuoli, joka ennen 1 päivää heinäkuuta 1948 on allekirjoittanut 30 päivänä lokakuuta 1947 Genevessä hyväksytyn väliaikaista soveltamista koskevan pöytäkirjan ja joka siten on väliaikaisesti hyväksynyt ne periaatteet, jotka sisältyvät sen peruskirjaluonnoksen 23 artiklan 1 pykälään, jonka valmistelukomitea on esittänyt Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja työllisyyskonferenssille, saa SOPIMUSPUOLILLE ennen 1 päivää tammikuuta 1949 kirjallisesti ilmoittaen valita, haluaako se noudattaa tämän pykälän alakohtiin (b) ja (c) sisältyvien määräysten asemesta tämän sopimuksen liitteessä J esitettyjä määräyksiä, mikä liite käsittää mainitunlaiset periaatteet. Alakohtien (b) ja (c) määräykset eivät ole voimassa sellaisiin sopimuspuoliin nähden, jotka ovat siten valinneet liitteen J määräysten noudattamisen, ja päinvastoin liitteen J määräykset eivät ole sellaisiin sopimuspuoliin sovellettavissa, jotka eivät ole tätä valintaa tehneet.

(e) Sen politiikan tarkoituksena, jota noudatetaan käytettäessä alakohtien (b) ja (c) tai liitteen J mukaisia tuontirajoituksia sodanjälkeisenä ylimenokautena, olkoon edistää multilateraalista kauppaa mahdollisimman tehokkaasti tuona aikana sekä sellaisen maksutaseaseman pikainen saavuttaminen, ettei enää ole tarpeellista turvautua 12 artiklan määräyksiin eikä ylimenokauden valuuttajärjestelyihin.

(f) Sopimuspuoli saa poiketa 13 artiklan määräyksistä tämän pykälän alakohtien (b) tai (c) mukaisesti tai liitteen J mukaisesti ainoastaan niin kauan, kun se käyttää hyväkseen niitä sodanjälkeisen ylimenokauden järjestelyjä, jotka on esitetty Kansainvälisen Valuuttarahastosopimuksen 14 artiklassa, tai jotakin samanlaista 15 artiklan 6 pykälän mukaisesti solmitun valuuttasopimuksen määräystä.

(g) Viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 1950 (kolme vuotta sen jälkeen kun Kansainvälinen Valuuttarahasto alkoi toimintansa) sekä vuosittain sen jälkeen SOPIMUSPUOLTEN on tehtävä ilmoitus kaikista tämän pykälän alakohtien (b) ja (c) tai liitteen J mukaisista toimenpiteistä, joita sopimuspuolet edelleen soveltavat. Maaliskuussa 1952 ja kaikkina seuraavina vuosina jokaisen sopimuspuolen, joka vielä on oikeutettu ryhtymään alakohdan (c) tai liitteen J sisältämien määräysten mukaisiin toimenpiteisiin, tulee neuvotella SOPIMUSPUOLTEN kanssa kaikista mainittujen määräysten mukaisesti voimassa olevista poikkeamisista 13 artiklan suhteen samoinkuin jatkuvasta turvautumisestaan tällaisiin määräyksiin. Maaliskuun 1 päivän jälkeen 1952 jokainen liitteen J mukainen toimenpide, joka merkitsee enemmän kuin sellaisten poikkeamisten voimassapitämistä, joista on yllämainitulla tavalla neuvoteltu ja joita SOPIMUSPUOLET eivät ole pitäneet epäoikeutettuina, tai enemmän kuin näiden poikkeamisten soveltamista muuttuneisiin olosuhteisiin, on kaikkien yleisluontoisten rajoitusten alainen, joita SOPIMUSPUOLET saattavat määrätä kyseessäolevan sopimuspuolen olosuhteiden mukaisesti.

(h) SOPIMUSPUOLET saattavat, jos ne pitävät sellaista toimenpidettä tarpeellisena poikkeuksellisissa olosuhteissa, tehdä esityksen mille tahansa sopimuspuolelle, joka on oikeutettu ryhtymään alakohdan (c) sisältämien määräysten mukaisiin toimenpiteisiin siitä, että olosuhteet ovat edulliset jonkin erikoisen 13 artiklan määräyksistä poikkeavan toimenpiteen lopettamiselle tai luopumiselle yleensä kaikista mainitun alakohdan määräysten mukaisista poikkeamisista. Maaliskuun 1 päivän jälkeen 1952 SOPIMUSPUOLET saattavat tehdä poikkeuksellisissa olosuhteissa sellaisen ehdotuksen mille tahansa sopimuspuolelle, joka on oikeutettu ryhtymään liitteen J mukaisiin toimenpiteisiin. Sopimuspuolelle täytyy myöntää sopivasti aikaa vastata tällaiseen ehdotukseen. Jos SOPIMUSPUOLET ovat sitä mieltä, että mainittu sopimuspuoli itsepintaisesti jatkaa epäoikeutettua poikkeamista 13 artiklan määräyksistä, sopimuspuolen on kuudenkymmenen päivän kuluessa rajoitettava sellaisia poikkeamista tai lopetettava ne SOPIMUSPUOLTEN yksityiskohtaisen esityksen mukaisesti.

2. Sopimuspuoli, joka soveltaa 12 artiklan mukaisia tuontirajoituksia saa väliaikaisesti poiketa SOPIMUSPUOLTEN suostumuksella 13 artiklan määräyksistä, riippumatta siitä, ovatko sen ylimenokauden järjestelyt päättyneet pykälän 1 (f) mukaisesti vai ei, kun on kyseessä pieni osa sen ulkomaankauppaa, ja jos sopimuspuolelle tai asiasta kiinnostuneille sopimuspuolille koitunut hyöty on huomattavasti suurempi kuin vahinko, joka saattaa olla siitä seurauksena toisten sopimuspuolten kaupalle.

3. Artiklan 13 sisältämät määräykset eivät sulje pois sellaisia 12 artiklan määräysten mukaisia rajoituksia, joita joko

(a) jokin alueryhmä, jolla on yhteinen osuus Kansainvälisessä Valuuttarahastossa, soveltaa muista maista tapahtuvaa tuontia vastaan mutta ei keskinäisesti, sillä ehdolla, että sellaiset rajoitukset ovat kaikissa muissa suhteissa 13 artiklan määräysten mukaiset, tai jotka

(b) auttavat aikana, joka päättyy 31 päivänä joulukuuta 1951, toimenpitein, jotka eivät sisällä mitään oleellista luopumista 13 artiklan määräyksistä, jotakin toista maata, jonka talous on sodan vaurioittama.

4. Sopimuspuolta, joka soveltaa 12 artiklan mukaisia tuontirajoituksia, eivät tämän sopimuksen artiklat 11-15, mainitut artiklat mukaanluettuina, saa estää käyttämästä vientinsä ohjaamiseksi sellaisia toimenpiteitä, jotka auttavat sitä lisäämään valuuttojen ansaitsemista, joita se voi käyttää poikkeamatta 13 artiklan määräyksistä.

5. Sopimuspuolta eivät tämän sopimuksen artiklat 11-15, mainitut artiklat mukaanluettuina, saa estää käyttämästä sellaisia kvantitatiivisia rajoituksia,

(a) joilla on samanlainen vaikutus kuin Kansainvälisen Valuuttarahastosopimuksen 7 artiklan osan 3 (b) sallimilla valuuttarajoituksilla, tai

(b) jotka ovat niiden preferenssijärjestelyjen mukaisia, joista on säädetty tämän sopimuksen liitteessä A, niin kauan kuin siinä mainittujen neuvottelujen tulosta odotetaan.

15 artiklaValuuttajärjestelyt.

1. SOPIMUSPUOLTEN on pyrittävä yhteistyöhön Kansainvälisen Valuuttarahaston kanssa, jotta SOPIMUSPUOLET ja Rahasto voisivat noudattaa yhtenäistä menettelyä Rahaston ratkaisuvaltaan kuuluvissa vaihtokurssikysymyksissä ja SOPIMUSPUOLTEN ratkaisuvaltaan kuuluvissa kvantitatiivisia rajoituksia ja muita kaupallisia toimenpiteitä koskevissa kysymyksissä.

2. Kaikissa tapauksissa, joissa SOPIMUSPUOLIA vaaditaan harkitsemaan tai käsittelemään valuuttareservejä, maksutaseita tai valuuttain vaihdon järjestelyjä koskevia kysymyksiä, niiden täytyy perusteellisesti neuvotella Kansainvälisen Valuuttarahaston kanssa. Tällaisissa neuvotteluissa SOPIMUSPUOLTEN on hyväksyttävä kaikki tilastollisia tai muita seikkoja koskevat toteamukset, joita Rahasto esittää valuuttojen vaihdon, valuuttareservien tai maksutaseiden suhteen; sen on myös hyväksyttävä Rahaston päätös siitä, ovatko jonkin sopimuspuolen toimenpiteet valuuttakysymyksissä sopusoinnussa Kansainvälisen Valuuttarahastosopimuksen artiklojen kanssa tai jonkin erikoisen vaihtokurssisopimuksen määräysten kanssa, joka on solmittu mainitun sopimuspuolen ja SOPIMUSPUOLTEN kesken. SOPIMUSPUOLTEN tehdessä lopullisen päätöksensä sellaisissa tapauksissa, joihin sisältyy 12 artiklan pykälässä 2 (a) esitetyt kriteeriot, niiden täytyy hyväksyä Rahaston ratkaisu siitä, onko katsottava jonkin sopimuspuolen valuuttareservien arveluttavasti vähentyneen tai olevan hyvin vähissä tai lisääntyvän kohtuullisen nopeasti; niiden on hyväksyttävä Rahaston ratkaisu myös muissa rahataloudellisissa kysymyksissä sellaisten asioiden yhteydessä, joita näissä tapauksissa käydyt neuvottelut koskevat.

3. SOPIMUSPUOLTEN on pyrittävä sopimukseen Rahaston kanssa menetelmistä, joita noudatetaan tämän artiklan 2 pykälän mukaisia neuvotteluja käytäessä.

4. Sopimuspuolet eivät saa valuutanvaihtoa koskevilla toimenpiteillään tehdä tyhjäksi sopimuksen säädösten tarkoitusta eikä kaupallisilla toimenpiteillään Kansainvälisen Valuuttarahastosopimuksen artiklojen tarkoitusta.

5. Milloin tahansa SOPIMUSPUOLET katsovat jonkin sopimuspuolen soveltavan valuuttarajoituksia tuonnin yhteydessä esiintyviin maksuihin ja maksusiirtoihin tavalla, joka on ristiriidassa sen kanssa, mitä tämä sopimus säätää kvantitatiivisten rajoitusten poikkeuksista, niiden tulee ilmoittaa siitä Rahastolle.

6. Jokaisen sopimuspuolen, joka ei ole Rahaston jäsen, tulee sellaisen ajan kuluessa, jonka SOPIMUSPUOLET määräävät neuvoteltuaan Rahaston kanssa, tulla Rahaston jäseniksi, tai jollei näin tapahdu, on sen solmittava erikoinen valuuttasopimus SOPIMUSPUOLTEN kanssa. Sopimuspuolen, joka lakkaa olemasta Rahaston jäsen, täytyy heti solmia erikoinen valuuttasopimus SOPIMUSPUOLTEN kanssa. Jokainen erikoinen valuuttasopimus, jonka jokin sopimuspuoli solmii tämän pykälän mukaisesti, on sen jälkeen muodostava osan sopimuspuolen tämän sopimuksen mukaisista velvoituksista.

7. (a) Tämän artiklan 6 pykälän mukaisen erikoisen valuuttasopimuksen jonkin yksityisen sopimuspuolen ja SOPIMUSPUOLTEN välillä täytyy SOPIMUSPUOLIA tyydyttävällä tavalla sisältää sellaiset määräykset, että tämän sopimuksen tarkoitusperiä ei tehdä tyhjäksi kyseessäolevan sopimuspuolen toimenpiteillä valuutan vaihtoa koskevissa asioissa.

(b) Minkään sellaisen sopimuksen määräykset eivät saa asettaa sopimuspuolelle valuuttakysymyksissä sellaisia velvoituksia, jotka ovat yleensä voimakkaammin rajoittavia kuin ne velvoitukset, joita Kansainvälisen Valuuttarahaston artiklat asettavat Rahaston jäsenille.

8. Sopimuspuolen, joka ei ole Rahaston jäsen, täytyy antaa käytettäviksi sellaiset tiedot Kansainvälisen Valuuttarahastosopimuksen 8 artiklan 5 osan puitteissa, joita SOPIMUSPUOLET saattavat tarvita voidakseen toimia tämän sopimuksen mukaisesti.

9. Mikään tässä sopimuksessa älköön estäkö sopimuspuolta (a) käyttämästä valuuttasäännöstelyjä tai vaihtorajoituksia, jotka ovat Kansainvälisen Valuuttarahastosopimuksen artiklojen mukaisia tai sen erikoisen valuuttasopimuksen mukaisia, jonka tämä sopimuspuoli on solminut SOPIMUSPUOLTEN kanssa, tai

(b) käyttämästä sellaisia tuonti- tai vientisäännöstelyjä tai -rajoituksia, joiden ainoana tarkoituksena on, niiden tarkoitusten lisäksi, jotka artiklat 11, 12, 13 ja 14 sallivat, saattaa tällaiset valuuttasäännöstelyt tai vaihtorajoitukset täyteen tehoonsa.

16 artiklaTukipalkkiot.

Jos jokin sopimuspuoli myöntää jonkin tukipalkkion tai pitää sitä voimassa, tähän mukaan luettuna myös kaikenlaiset tulojen suojaamista ja hinnan ylläpitämistä tukevat toimenpiteet, ja tämä tukipalkkio välillisesti tai välittömästi vaikuttaa siten, että se lisää jonkin tuotteen vientiä sen alueelta tai vähentää jonkin tuotteen tuontia sen alueelle, sen täytyy tehdä SOPIMUSPUOLILLE kirjallinen ilmoitus tämän tukipalkkiomenetelmän laajuudesta ja luonteesta, sen arvioidusta vaikutuksesta kyseessäolevan tuotteen tai tuotteiden määrään, joka sen alueelle tuodaan tai sen alueelta viedään, sekä niistä olosuhteista, jotka tekevät tukipalkkiomenetelmän välttämättömäksi. Jokaisessa tapauksessa, jossa todetaan, että jokin tällainen tukipalkkiomenetelmä aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa jonkin sopimuspuolen eduille, sen sopimuspuolen, joka tällaisen tukipalkkion myöntää, täytyy pyynnöstä neuvotella toisen asianosaisen tai toisten asianosaisten sopimuspuolten kanssa tai SOPIMUSPUOLTEN kanssa tämän tukipalkkiomenetelmän rajoittamismahdollisuuksista.

17 artiklaDiskriminoinnin välttäminen valtion kaupallisten yritysten taholta.

1. (a) Jokainen sopimuspuoli sitoutuu siihen, että jos se perustaa tai ylläpitää jotain valtion kaupallista yritystä, sijaitkoonpa se missä tahansa, tai myöntää jollekin yritykselle muodollisesti tai asiallisesti yksinomaisia tai erikoisia etuoikeuksia, sellaisen yrityksen tulee ostoissaan tai myynneissään, joihin sisältyy joko vientiä tai tuontia, toimia tavalla, joka on sopusoinnussa niiden diskriminoinnin välttämistä koskevien yleisten periaatteiden kanssa, joita tämän sopimuksen mukaan hallituksen on sovellettava yksityisen kaupanharjoittajien tuontiin tai vientiin.

(b) Tämän pykälän alakohdan (a) on katsottava vaativan, että sellaisen yrityksen täytyy, ottaen asianmukaisesti huomioon muut tämän sopimuksen määräykset, suorittaa kaikki sellaiset ostot tai myynnit yksinomaan kaupallisten näkökohtien mukaisesti, näihin luettuina hinta, laatu, saantimahdollisuudet, markkinointimahdollisuudet, kuljetus sekä muut osto- tai myyntiedellytykset, ja että sen täytyy myöntää muiden sopimuspuolten yrityksille riittävä, käytännössä olevan liiketavan mukainen mahdollisuus kilpailla osallistumisesta sellaisiin ostoihin tai myynteihin.

(c) Mikään sopimuspuoli ei saa estää mitään sen lainkäyttövallan yritystä (olkoonpa tämä yritys tämän pykälän alakohdassa (a) esitetyn luontoinen tai ei) toimimasta tämän pykälän alakohtien (a) ja (b) sisältämien periaatteiden mukaisesti.

2. Tämän artiklan 1 pykälän määräykset eivät koske sellaisten tuotteiden tuontia, jotka on tarkoitettu heti tai lopullisesti kulutettavaksi hallituksen käytössä eikä muuten jälleenmyytäväksi tai käytettäväksi kauppaa varten tarkoitettujen tavaroiden valmistamiseen. Tällaisen tuonnin ollessa kyseessä jokaisen sopimuspuolen täytyy myöntää toisten sopimuspuolten kaupalle oikeudenmukainen ja puolueeton kohtelu.

18 artiklaTaloudelliselle kehitykselle ja jälleenrakennukselle annettu valtion tuki.

1. Sopimuspuolet myöntävät, että erikoinen hallituksen tuki saattaa olla tarpeen, jotta edistettäisiin joidenkin teollisuuden tai maatalouden haarojen perustamista, kehittämistä tai jälleenrakentamista ja että määrätyissä olosuhteissa sellaisen tuen suominen suojelutoimenpiteiden muodossa on oikeutettua. Samalla ne toteavat, että sellaisten toimenpiteiden epäviisas käyttö aiheuttaisi kohtuutonta rasitusta niiden omalle taloudelle ja epäoikeutettuja rajoituksia kansainväliselle kaupalle ja saattaisi tarpeettomasti lisätä muiden maiden talouksien mukauttamisvaikeuksia.

2. SOPIMUSPUOLTEN sekä asianosaisten sopimuspuolten on noudatettava ehdotonta salaisuutta tähän artiklaan kuuluvien asioiden suhteen.

- A -

3. Jos jokin sopimuspuoli taloudellisen kehityksensä tai jälleenrakennuksensa tähden tai korottaakseen suosituimmalle maalle määrättyä tullitaksaa, samalla kun se saattaa voimaan uuden, 1 artiklan 3 pykälän määräysten mukaisen preferenssisopimuksen, pitää suotavana ryhtyä sellaiseen ei-diskriminoivaan, tuontiin kohdistuvaan toimenpiteeseen, joka on ristiriidassa jonkin sellaisen velvoituksen kanssa, jonka sopimuspuoli on ottanut kantaakseen tämän sopimuksen 2 artiklan mukaisesti, mutta ei ole ristiriidassa tämän sopimuksen muiden määräysten kanssa, niin sellaisen sopimuspuolen

(a) tulee ryhtyä välittömiin neuvotteluihin kaikkien sopimuspuolten kanssa. Tämän sopimuksen asianomaiset luettelot täytyy korjata niiden tulosten mukaisesti, joita tällaisista neuvotteluista saattaa olla; tai

(b) tulee aluksi vedota SOPIMUSPUOLIIN. Niin voidaan menetellä myös siinä tapauksessa, ettei sopimukseen ole päästy alakohdan (a) mukaisesti. SOPIMUSPUOLTEN täytyy ratkaista, mitä sopimuspuolta tai sopimuspuolia ehdotetut toimenpiteet olennaisesti koskevat, sekä tukea neuvotteluja sellaisen sopimuspuolen tai sellaisten sopimuspuolten ja anomuksen esittäneen sopimuspuolen välillä, jotta päästäisiin nopeasti tyydyttävään sopimukseen. SOPIMUSPUOLTEN täytyy laatia ja saattaa sopimuspuolten tiedoksi tällaisten neuvottelujen aikataulu ja seurata tällöin niin tarkoin kuin mahdollista mitä tahansa anomuksen tehneen sopimuspuolen ehdottamaa aikataulua. Sopimuspuolten täytyy alkaa sellaiset neuvottelut ja edelleen jatkaa niitä SOPIMUSPUOLTEN laatiman aikataulun mukaisesti. Jonkin sopimuspuolen pyynnöstä SOPIMUSPUOLET saattavat, milloin ne periaatteessa ovat yhtä mieltä ehdotetusta toimenpiteestä, avustaa neuvotteluissa. Kun tyydyttävä sopimus on saavutettu, SOPIMUSPUOLET voivat anomuksen tehneen sopimuspuolen siitä velvoituksesta, johon tässä pykälässä viitataan, ottaen huomioon rajoitukset, joista mahdollisesti on sovittu asiaosaisten sopimuspuolten välisissä neuvotteluissa.

4. (a) Jos 3 pykälän mukaisten toimenpiteiden seurauksena asianomaisen tuotteen ja niiden tuotteiden, joilla edellinen voidaan välittömästi korvata, tuonti kasvaisi jatkuvasti siinä määrässä, että se vaarantaisi kyseessäolevan teollisuuden tai maatalouden haaran perustamista, kehitystä tai jälleenrakennusta, ja jollei mitään tämän sopimuksen määräysten mukaisia tehokkailta tuntuvia ehkäisytoimenpiteitä voida löytää, anomuksen esittänyt sopimuspuoli saa tehtyään ilmoituksen SOPIMUSPUOLILLE ja mikäli mahdollista neuvoteltuaan SOPIMUSPUOLTEN kanssa ryhtyä muihin sellaisiin toimenpiteisiin, joita tilanne näyttää vaativan, edellyttäen, että sellaiset toimenpiteet eivät rajoita tuontia enemmän kuin on tarpeellista sen tuontilisäyksen tasoittamiseksi, johon tässä alakohdassa on viitattu; tällaiset toimenpiteet eivät saa muulloin kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa vähentää tuontia sen tason alapuolelle, joka oli vallitsevana lähinnä edeltäneenä edustavana ajanjaksona ennen sitä hetkeä, jolloin sopimuspuoli ryhtyi 3 pykälän mukaisiin toimenpiteisiinsä.

(b) SOPIMUSPUOLTEN on ratkaistava niin pian kuin mahdollista, onko jotakin tällaista toimenpidettä jatkettava, lievennettävä tai onko se lopetettava. Se täytyy joka tapauksessa lopettaa heti, kun SOPIMUSPUOLET ovat päättäneet, että neuvottelut on saatu päätökseen tai että ne ovat katkenneet.

(c) Todetaan, että tämän sopimuksen 2 artiklan mukaisista suhteista sopimuspuolten välillä aiheutuu molemminpuolisia etuja, ja siksi jokainen sopimuspuoli, jonka kauppaan nämä toimenpiteet olennaisesti vaikuttavat, saa väliaikaisesti kumota tämän sopimuksen mukaisten oleellisesti samanveroisten velvoitusten tai myönnytysten soveltamisen anomuksen tehneen sopimuspuolen kauppaan, edellyttäen, että kyseessäoleva sopimuspuoli on neuvotellut SOPIMUSPUOLTEN kanssa ennen tällaisiin toimenpiteisiin ryhtymistään, ja että SOPIMUSPUOLET eivät asetu niitä vastustamaan.

- B -

5. Siinä tapauksessa, että jokin tuontia koskeva ei-diskriminoiva toimenpide kohdistuu johonkin sellaiseen tuotteeseen, jonka suhteen sopimuspuoli on ottanut kantaakseen tämän sopimuksen 2 artiklan mukaisen velvoituksen ja joka on ristiriidassa jonkin muun tähän sopimukseen kuuluvan määräyksen kanssa, 3 pykälän alakohdan (b) määräyksiä on noudatettava, edellyttäen, että ennen vapautuksen myöntämistä SOPIMUSPUOLTEN on annettava kaikille sopimuspuolille, joita ne katsovat asian oleellisesti koskevan, riittävä tilaisuus ilmaista mielipiteensä. Pykälän 4 määräykset ovat myöskin tässä tapauksessa sovellettavissa.

- C -

6. Jos jokin sopimuspuoli pitää taloudellisen kehityksensä tai jälleenrakennuksensa vuoksi suotavana ryhtyä johonkin sellaiseen tuontia koskevaan ei-diskriminoivaan toimenpiteeseen, joka on ristiriidassa muiden tämän sopimuksen määräysten kanssa kuin 2 artiklassa mainittujen, mutta joka ei kohdistu mihinkään tuotteeseen, jonka suhteen sopimuspuoli on ottanut kantaakseen 2 artiklan mukaisen velvoituksen, sellaisen sopimuspuolen täytyy tehdä siitä ilmoitus SOPIMUSPUOLILLE ja jättää SOPIMUSPUOLILLE kirjallinen selonteko syistä, jotka puoltavat ehdotetun toimenpiteen omaksumista joksikin määrätyksi ajaksi.

7. (a) Tällaisen sopimuspuolen anomuksesta SOPIMUSPUOLTEN on annettava suostumuksensa ehdotettuun toimenpiteeseen ja myönnettävä tarpeellinen vapautus määrätyksi ajaksi, jos kiinnittäen erikoista huomiota anomuksen esittäneen sopimuspuolen taloudellisen kehityksen ja jälleenrakennuksen tarpeeseen todetaan, että toimenpide

(1) tarkoittaa jonkin erikoisen teollisuudenhaaran suojelemista, joka on perustettu tammikuun 1 päivän 1939 ja maaliskuun 24 päivän 1948 välisenä aikana, ja jota tuona sen kehityskautena suojelivat sodasta johtuneet epänormaalit olosuhteet; tai

(2) on tarkoitettu edistämään jonkin erikoisen teollisuudenhaaran toiminnan alullepanoa tai kehittämistä kotimaisen perustuotteen jalostamiseksi, kun sellaisen perustuotteen ulkomainen myynti on huomattavasti vähentynyt ulkomailla voimaansaatettujen uusien tai kovennettujen rajoitusten seurauksena; tai

(3) on välttämätön huomioonottaen anomuksen esittäneen sopimuspuolen mahdollisuudet ja voimavarat edistää jonkin erikoisen teollisuudenhaaran toiminnan alullepanoa tai kehittämistä, joka jalostaisi kotimaista perustuotetta tai sellaisen teollisuuden muuten hukkaan menevää sivutuotetta, jotta täten päästäisiin anomuksen esittäneen sopimuspuolen luonnollisten voimavarojen ja työvoiman täydellisempään ja taloudellisempaan käyttöön ja ajan mittaan kohotettaisiin elintasoa anomuksen esittäneen sopimuspuolen alueella, edellyttäen, ettei toimenpiteestä todennäköisesti ole ajan mittaan mitään vahingollisia seurauksia kansainväliselle kaupalle; tai

(4) todennäköisesti ei ole sen enemmän kansainvälistä kauppaa rajoittava kuin mikään muu tämän sopimuksen sallima toteutettavissa oleva ja kohtuullinen toimenpide, joka voitaisiin määrätä toteutettavaksi ilman liiallisia vaikeuksia, ja on tarkoitukseensa kaikkien sopivin, ottaen huomioon kyseessäolevan teollisuuden tai maatalouden haaran taloudellisen tilan samoinkuin anomuksen esittäneen sopimuspuolen taloudelliseen kehitykseen ja jälleenrakennukseen kohdistuvan tarpeen.

Tämän alakohdan edelläesitetyt määräykset ovat seuraavien ehtojen alaisia:

(1) mikään anomuksen esittäneen sopimuspuolen ehdotus käyttää tällaista menettelyä joko muutettuna tai sellaisenaan alunperin sovitun ajanjakson kuluttua umpeen ei ole tämän pykälän määräysten alainen; ja

(2) SOPIMUSPUOLET eivät saa antaa suostumustaan mihinkään ylläolevien kohtien (1), (2) tai (3) sisältämään toimenpiteeseen, jonka voi olettaa aiheuttavan vakavaa haittaa jonkin perustuotteen viennille, josta jonkin toisen sopimuspuolen talous on suuressa määrin riippuvainen.

(b) Anomuksen esittäneen sopimuspuolen on sovellettava jokaista alakohdan (a) sallimaa menettelyä sillä tavoin, että vältetään tuottamasta tarpeetonta vahinkoa minkään sopimuspuolen kaupallisille tai taloudellisille eduille.

8. Jos ehdotettu toimenpide ei sovi 7 pykälän määräysten puitteisiin, sopimuspuoli

(a) saa aloittaa välittömät neuvottelut sen sopimuspuolen tai niiden sopimuspuolten kanssa, jotka sen harkinnan mukaan joutuisivat oleellisella tavalla mainitun toimenpiteen vaikutuksen alaisiksi. Samalla sopimuspuolen on ilmoitettava SOPIMUSPUOLILLE sellaisista neuvotteluista, jotta näillä olisi tilaisuus päättää, ovatko kaikki ne sopimuspuolet, joihin toimenpide oleellisesti kohdistuu, mukana neuvotteluissa. Sitten kun päästy täydelliseen tai tyydyttävään sopimukseen, toimenpidettä suunnittelevan sopimuspuolen on tehtävä SOPIMUSPUOLILLE osoitettu anomus. SOPIMUSPUOLTEN on viipymättä tutkittava anomusta todetakseen, onko kaikkien niiden osapuolten edut, joita toimenpide oleellisesti koskee, asiaankuuluvasti otettu huomioon. Jos SOPIMUSPUOLET tulevat tähän johtopäätökseen, joko ilman lisäneuvotteluja kyseessäolevien sopimuspuolten kesken tai tällaisten neuvottelujen tapahduttua, niiden täytyy vapauttaa anomuksen tehnyt sopimuspuoli tämän sopimuksen asianomaisen määräyksen asettamista velvoituksista sellaisin rajoituksin kuin SOPIMUSPUOLET saattavat asettaa, tai

(b) voi aluksi vedota SOPIMUSPUOLIIN.Näin voidaan menetellä myös siinä tapauksessa, ettei alakohdan (a) mukaiseen tyydyttävään sopimukseen ole päästy. SOPIMUSPUOLTEN on viipymättä lähetettävä 6 pykälän mukaisesti esitetty virallinen ilmoitus sille sopimuspuolelle tai niille sopimuspuolille, joita ehdotettu toimenpide SOPIMUSPUOLTEN harkinnan mukaan tulee oleellisesti koskemaan. Sellaisen sopimuspuolen tai sellaisten sopimuspuolten täytyy SOPIMUSPUOLTEN määräämän ajan kuluessa ilmoittaa näille, onko sillä tai niillä mitään tätä ehdotettua toimenpidettä vastaan ottaen huomioon toimenpiteen oletetut vaikutukset tämän sopimuspuolen tai näiden sopimuspuolten alueiden talouteen.

SOPIMUSPUOLTEN on,

(1) ellei kyseessäolevan sopimuspuolen tai kyseessäolevien sopimuspuolten taholta esitetä mitään tätä ehdotettua toimenpidettä vastaan, heti vapautettava anomuksen tehnyt sopimuspuoli tämän sopimuksen asianomaisen säädöksen sille asettamista velvoituksista; tai

(2) jos joitakin huomautuksia esiintyy, viipymättä tutkittava ehdotettua toimenpidettä ottaen tällöin huomioon tämän sopimuksen määräykset, anovan sopimuspuolen esittämät syyt ja sen taloudelliseen kehitykseen ja jälleenrakennukseen kohdistuvan tarpeen, sen sopimuspuolen tai niiden sopimuspuolten mielipiteet, joiden on katsottu olevan oleellisesti tämän toimenpiteen vaikutuksen alaisia, sekä sen vaikutuksen, joka ehdotetulla toimenpiteellä joko muutettuna tai sellaisenaan tulee todennäköisesti olemaan heti ja ajan mittaan kansainväliseen kauppaan ja aikaa myöten anovan sopimuspuolen alueella vallitsevaan elintasoon. Jos SOPIMUSPUOLET tällaisen tutkimuksen tuloksena antavat suostumuksensa ehdotettuun toimenpiteeseen joko muutettuna tai sellaisenaan, niiden täytyy vapauttaa anova sopimuspuoli tämän sopimuksen asianomaisen määräyksen sille asettamista velvoituksista sellaisin rajoituksin kuin SOPIMUSPUOLET saattavat määrätä.

9. Jos odotettaessa SOPIMUSPUOLTEN pääsyä yksimielisyyteen sellaisesta toimenpiteestä, johon viitataan pykälässä 6, jonkin kyseessäolevan tuotteen tuonti (mukaanluettuina sellaiset tuotteet, joilla se voidaan välittömästi korvata) kasvaisi tai uhkaisi kasvaa niin huomattavasti, että se vaarantaisi kyseessäolevan teollisuuden tai maatalouden alan toiminnan aloittamista, kehittämistä tai jälleenrakennusta, ja jollei mitään sellaista tämän sopimuksen mukaista ehkäisytoimenpidettä voida löytää, joka näyttäisi voivan osoittautua tehokkaaksi, anova sopimuspuoli saa, ilmoitettuaan siitä SOPIMUSPUOLILLE ja mikäli mahdollista neuvoteltuaan SOPIMUSPUOLTEN kanssa, ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin kuin tilanne vaatii, siksi kunnes SOPIMUSPUOLET tekevät ratkaisunsa sopimuspuolen anomuksen suhteen; kuitenkin edellytetään, että sellaiset toimenpiteet eivät alenna tuontia sen tason alapuolelle, joka on vallitsevana lähimmän edustavan ajanjakson aikana ennen sitä hetkeä, jolloin 6 pykälän mukainen kirjallinen ilmoitus tehtiin.

10. SOPIMUSPUOLTEN täytyy niin aikaisin kuin mahdollista, mutta periaatteessa viidentoista päivän kuluessa pykälän 7 tai pykälän 8 alakohtien (a) tai (b) määräysten mukaisen anomuksen vastaanottamisesta, ilmoittaa anovalle sopimuspuolelle, mihin päivään mennessä se tulee saamaan kirjallisen ilmoituksen siitä, onko se vapautettu kyseessäolevasta velvoituksesta vai ei. Tämän tulee tapahtua niin aikaisin kuin mahdollista, kuitenkin viimeistään yhdeksänkymmenen päivän kuluttua mainitunlaisen anomuksen vastaanottamisesta; kuitenkin edellytetään, että ennakolta arvaamattomien vaikeuksien ilmaantuessa ennen vahvistettua päivämäärää, aikaa voidaan pidentää anovan sopimuspuolen kanssa käydyn neuvottelun jälkeen. Jollei anova sopimuspuoli saa tällaista kirjallista ilmoitusta vahvistettuun päivämäärään mennessä, se saa ryhtyä toteuttamaan ehdotettua toimenpidettä ilmoitettuaan siitä ensin SOPIMUSPUOLILLE.

11. Jokainen sopimuspuoli saa pitää voimassa mitä tahansa ei-diskriminoivaa tuontia koskevaa suojelutoimenpidettä, joka oli voimassa 1 päivänä syyskuuta 1947 ja joka on säädetty jonkin erikoisen teollisuuden tai maatalouden haaran perustamiseksi, kehittämiseksi tai jälleenrakentamiseksi ja joka ei muuten ole tämän sopimuksen sallima; kuitenkin edellytetään, että kirjallinen ilmoitus on annettu muille sopimuspuolille viimeistään 10 päivänä lokakuuta 1947 tällaisesta toimenpiteestä ja jokaisesta tuotteesta, jonka suhteen sitä tullaan ylläpitämään, sekä sen luonteesta ja tarkoituksesta.

12. Jokaisen sopimuspuolen, joka pitää voimassa jotain sellaista toimenpidettä, täytyy kuudenkymmenen päivän kuluessa sopimuspuoleksi tulostaan esittää SOPIMUSPUOLILLE selonteko niistä syistä, jotka puoltavat toimenpiteen voimassapitämistä, ja siitä kuinka kauan se haluaa pitää sitä voimassa. SOPIMUSPUOLTEN täytyy niin pian kuin mahdollista mutta joka tapauksessa kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin mainitusta sopimuspuolesta tuli sopimuspuoli, tutkia asiaa ja antaa päätöksensä toimenpiteestä, aivan kuin se olisi esitetty SOPIMUSPUOLTEN hyväksyttäväksi tämän artiklan pykälien 1-10 mukaisesti mainitut pykälät mukaan luettuina.

13. Tämän artiklan 11 ja 12 pykälien määräykset eivät koske mitään toimenpidettä, joka tarkoittaa jotain sellaista tuotetta, jonka suhteen sopimuspuoli on sitoutunut tämän sopimuksen 2 artiklan mukaisiin velvoituksiin.

14. Sellaisessa tapauksessa, jolloin SOPIMUSPUOLET päättävät, että jotakin toimenpidettä on lievennettävä tai että se on lakkautettava johonkin määrättyyn päivään mennessä, niiden täytyy ottaa huomioon, miten paljon sopimuspuoli mahdollisesti tarvitsee aikaa tämän muutoksen tai lakkauttamisen toteuttamiseen.

19 artiklaPoikkeukselliset toimenpiteet määrättyjen tuotteiden tuonnissa.

1. (a) Jos asioiden ennakolta arvaamattoman kehityksen seurauksena tai niiden velvoitusten vaikutuksesta, joihin sopimuspuoli on joutunut tämän sopimuksen mukaan, niihin luettuina myös tariffimyönnytykset, jotakin tuotetta tuodaan sanotun sopimuspuolen alueelle niin paljon enemmän ja sellaisten olosuhteiden vallitessa, että siitä aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavaa haittaa tuolla alueella oleville samanlaisen tai suoranaisesti kilpailevan tuotteen kotimaisille tuottajille, sopimuspuolella on oikeus väliaikaisesti lopettaa velvoituksen noudattaminen kokonaan tai osittain tai peruuttaa myönnytys tai muuttaa sitä tällaisen tuotteen osalta siihen määrään asti ja sellaiseksi ajaksi kuin on välttämätöntä tämänlaatuisen vahingon ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi.

(b) Jos jotakin tuotetta, johon jokin preferenssimyönnytys kohdistuu, tuodaan jonkin sopimuspuolen alueelle tämän pykälän alakohdissa (a) esitettyjen olosuhteiden vallitessa, niin että siitä aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavaa vahinkoa sellaisen sopimuspuolen alueella oleville samanlaisen tai suoranaisesti kilpailevan tuotteen kotimaisille tuottajille, jolle tämä preferenssi suodaan tai suotiin, maahantuovalla sopimuspuolella on oikeus, kyseessäolevan toisen sopimuspuolen sitä pyytäessä, lakkauttaa asianomainen sitoumus joko kokonaan tai osaksi tai lakkauttaa myönnytys tai muuttaa sitä mainitun tuotteen osalta siihen määrään asti ja sellaiseksi ajaksi, kuin on välttämätöntä sellaisen vahingon ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi.

2. Ennenkuin mikään sopimuspuoli ryhtyy tämän artiklan 1 pykälän mukaisiin toimenpiteisiin, sen täytyy antaa siitä kirjallinen ilmoitus SOPIMUSPUOLILLE niin paljon aikaisemmin kuin mahdollista ja suoda SOPIMUSPUOLILLE samoinkuin niille sopimuspuolille, jotka viejinä ovat oleellisesti kiinnostuneita kyseessäolevasta tuotteesta, tilaisuus neuvotella kanssaan ehdotetun toimenpiteen johdosta. Kun sellainen ilmoitus tehdään preferenssimyönnytyksen suhteen, ilmoituksessa täytyy nimetä se sopimuspuoli, joka on tätä toimenpidettä pyytänyt. Kriitillisissä olosuhteissa, joissa viivytys voisi aiheuttaa vaikeasti korjattavia vahinkoja, tämän artiklan 1 pykälän mukaisiin toimenpiteisiin saa ryhtyä tilapäisesti ilman edellä käynyttä neuvottelua sillä ehdolla, että neuvottelu täytyy suorittaa heti, kun sellaiseen toimenpiteeseen on ryhdytty.

3. (a) Jos asiasta kiinnostuneiden sopimuspuolten kesken ei päästä sopimukseen toimenpiteestä, sopimuspuolella, joka ehdottaa sellaiseen menettelyyn ryhtymistä tai sen jatkamista, on siitä huolimatta oikeus tehdä niin, ja jos sellaiseen menettelyyn ryhdytään tai sitä jatketaan, niillä sopimuspuolilla, joita asia koskee, on silloin oikeus viimeistään yhdeksänkymmenen päivän kuluessa tähän toimenpiteeseen ryhtymisestä lakkauttaa, kunhan kolmenkymmentä päivää on kulunut siitä päivästä, jolloin SOPIMUSPUOLET ovat saaneet siitä kirjallisen ilmoituksen, tässä sopimuksessa säädettyjen oleellisesti samanarvoisten velvoitusten tai myönnytysten soveltaminen sen sopimuspuolen kauppaan, joka tällaiseen toimenpiteeseen on ryhtynyt, tai tapauksessa, jota tarkasteltiin tämän artiklan pykälässä 1 (b), sen sopimuspuolen kauppaan, joka tällaista toimenpidettä on pyytänyt, edellyttäen, että SOPIMUSPUOLET eivät vastusta niiden lakkauttamista.

(b) Milloin tämän artiklan 2 pykälän mukaisesti toimenpiteisiin ryhdytään ilman edelläkäynyttä neuvottelua ja milloin tällainen toimenpide aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa sellaisten tuotteiden kotimaisille tuottajille, joita tämä toimenpide koskee, kyseessäolevalla sopimuspuolella on, huolimatta tämän pykälän alakohtaan (a) sisältyvistä määräyksistä ja mikäli viivytys aiheuttaisi vaikeasti korjattavia vaurioita, oikeus toimenpiteeseen ryhtymisen jälkeen ja milloin tahansa neuvottelujen kestäessä kumota ne velvoitukset tai myönnytykset, jotka on tarpeen lakkauttaa vahingon ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi.

20 artiklaYleisiä poikkeuksia.

Sillä ehdolla, että tällaisia toimenpiteitä ei käytetä tavalla, joka tekisi niistä välikappaleen mielivaltaisen ja epäoikeutetun diskriminoinnin käytölle sellaisiin maihin nähden, joissa vallitsee samanlaiset olosuhteet, tai joka merkitsisi kansainvälisen kaupan naamioitua rajoittamista, mitään kohtaa tässä sopimuksessa ei saa tulkita siten, että se estäisi jotakin sopimuspuolta valitsemasta tai toteuttamasta toimenpiteitä,

I. (a) jotka ovat välttämättömiä julkisen moraalin suojelemiseksi;

(b) jotka ovat välttämättömiä ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi;

(c) jotka koskevat kullan tai hopean tuontia tai vientiä;

(d) jotka ovat välttämättömiä, jotta turvattaisiin sellaisten lakien tai säädösten noudattaminen, jotka eivät ole ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa, niihin mukaanluettuina sellaiset, jotka koskevat tullimääräysten täytäntöönpanemista, 2 artiklan 4 pykälän sekä 17 artiklan mukaisten monopolien täytäntöönpanoa, patenttien, tavaramerkkien ja tekijänoikeuksien suojelemista ja petollisten menettelytapojen ehkäisemistä;

(e) jotka koskevat vankiloissa tehtyjä tuotteita;

(f) jotka on säädetty taiteellista, historiallista tai arkeologista arvoa omaavien kansallisten aarteiden suojelemiseksi;

(g) jotka koskevat sellaisten luonnonrikkauksien suojelemista, jotka eivät ole tyhjentymättömiä, edellyttäen, että tällaiset toimenpiteet pannaan täytäntöön yhdessä kotimaiseen tuotantoon ja kulutukseen kohdistuvien rajoitusten kanssa;

(h) joihin ryhdytään noudattaen hallitusten välisten tavarasopimusten sisältämiä velvoituksia, jotka ovat sopusoinnussa niiden periaatteiden kanssa, jotka Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvosto hyväksyi päätöslauselmassaan 28 päivänä maaliskuuta 1947 perustaessaan kansainvälisten tavarajärjestelyjen väliaikaisen koordinaatiokomitean;

(i) jotka sisältävät kotimaisten aineiden vientirajoituksia, jotka ovat välttämättömiä, jotta turvattaisiin tarpeelliset määrät tällaisia raakaaineita kotimaisen jalostusteollisuuden käyttöön aikana, jolloin sellaisten aineiden kotimaisia hintoja pidetään hallituksen vakaannuttamisohjelman mukaisesti alapuolella maailman markkinoilla vallitsevia hintoja; kuitenkin edellytetään, että sellaiset rajoitukset eivät lisää sen kotimaisten teollisuuden tuotteiden vientiä tai niille suotua suojaa ja etteivät ne poikkea tämän sopimuksen diskriminoinnin välttämistä koskevista määräyksistä;

II. (a) jotka ovat välttämättömiä yleisesti tai paikallisesti niukalti saatavissa olevien tuotteiden hankintaa tai jakelua varten; kuitenkin edellytetään, että kaikkien näiden toimenpiteiden on oltava sopusoinnussa kaikkien sellaisten multilateraalisten järjestelyjen kanssa, jotka pyrkivät mainitunlaisten tuotteiden tasapuoliseen kansainväliseen jakeluun, tai jotka tällaisten järjestelyjen puuttuessa ovat sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, että kaikki sopimuspuolet ovat oikeutettuja saamaan kohtuullisen osuuden kansainvälisistä tavaravaroista;

(b) jotka ovat välttämättömiä jonkin sellaisen sopimuspuolen harjoittamaa hintasäännöstelyä varten, joka kärsii sodan aiheuttamasta tavarapulasta; tai

(c) jotka ovat välttämättömiä sellaisten tilapäisten ylijäämävarastojen tavallista rahaksimuuttoa varten, jotka ovat jonkin sopimuspuolen hallituksen omistamia tai sen valvonnassa, tai sellaisten teollisuudenhaarojen lopettamista varten, jotka ovat sopimuspuolen alueella kehittyneet sodanaikaisten poikkeuksellisten tarpeiden takia ja joiden ylläpitäminen normaalisissa olosuhteissa olisi epätaloudellista; kuitenkin edellytetään, että mikään sopimuspuoli ei ryhdy tällaisiin toimenpiteisiin neuvottelematta ensin muiden asiasta kiinnostuneitten sopimuspuolten kanssa sopivista kansainvälisistä toimenpiteistä.

Toimenpiteistä, jotka on saatettu voimaan tai joita on pidetty voimassa tämän artiklan II osan mukaisesti, mutta jotka ovat ristiriidassa muiden tämän sopimuksen säädösten kanssa, on luovuttava, niin pian kuin ne olosuhteet, jotka ne aiheuttivat, ovat lakanneet vallitsemasta, ja joka tapauksessa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1951; kuitenkin edellytetään, että tätä määräaikaa voidaan SOPIMUSPUOLTEN suostumuksella jatkaa sen pituisin uusin ajanjaksoin kuin SOPIMUSPUOLET voivat määrätä kysymyksen olleessa jonkin yksityisen sopimuspuolen johonkin erikoiseen tuotteeseen soveltamasta erityisestä toimenpiteestä.

21 artiklaTurvallisuutta koskevat poikkeukset.

Minkään tämän sopimuksen kohdan älköön selitettäkö

(a) vaativan jotakin sopimuspuolta antamaan mitään sellaisia tietoja, joiden paljastamista se pitää tärkeitten turvallisuusnäkökohtiensa vastaisina; tai

(b) estävän mitään sopimuspuolta ryhtymästä mihinkään sellaisiin toimenpiteisiin, joita se pitää välttämättöminä tärkeitten turvallisuutta koskevien etujensa suojelemiseksi ja

(1) jotka koskevat atomiaineita tai raaka-aineita, joista niitä saadaan;

(2) jotka koskevat aseiden, ammusten ja sotavarusteiden kauppaa ja sellaista muiden tavaroiden ja raaka-aineiden kauppaa, jota harjoitetaan välittömästi tai välillisesti sotilaallisen laitoksen tarpeiden tyydyttämiseksi;

(3) johon on ryhdytty sodan tai muun kansainvälisissä suhteissa esiintyvän poikkeustilan aikana; tai

(c) estävän mitään sopimuspuolta ryhtymästä joihinkin toimenpiteisiin noudattaakseen niitä velvoituksia, mitä sillä on Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi.

22 artiklaNeuvotteleminen.

Jokaisen sopimuspuolen on kohdistettava myötämielistä huomiota sellaisille esityksille, joita jokin sopimuspuoli saattaa tehdä tullisäädösten ja -muodollisuuksien, antidumping- ja tasoitustullien, kvantitatiivisten rajoitusten ja valuuttamääräysten, tukipalkkioiden, valtion kaupallisten toimintojen, terveydenhoidollisten lakien ja säädösten soveltamisesta tai niiden johdosta, sekä ihmisten, eläinten ja kasvien elämän tai terveyden suojelemisesta ja yleensä kaikista seikoista, jotka kuuluvat tämän sopimuksen puitteisiin, ja oltava valmis kaikin tavoin helpottamaan näitä esityksiä koskevia neuvotteluja.

23 artiklaMitättömäksi tekeminen tai vahingoittaminen.

1. Jos jokin sopimuspuoli on sitä mieltä, että jokin sille tämän sopimuksen mukaan välillisesti tai välittömästi kuuluva etu on tehty mitättömäksi tai että sitä vahingoitettu tai että tämän sopimuksen jonkin päämäärän saavuttaminen estyy (a) jonkin toisen sopimuspuolen tämän sopimuksen mukaisten velvoitustensa täyttämättä jättämisestä tai (b) jonkin toisen sopimuspuolen soveltaman toimenpiteen johdosta, olkoonpa se sitten sopusoinnussa tai ristiriidassa tämän sopimuksen säädösten kanssa, tai (c) jostakin muusta tilanteesta johtuvasta syystä, niin tämä sopimuspuoli saa, jotta asia tulisi tyydyttävällä tavalla järjestetyksi, tehdä kirjallisia esityksiä tai ehdotuksia toiselle sopimuspuolelle tai toisille sopimuspuolille, joita se katsoo asian koskevan. Jokaisen sopimuspuolen, jonka puoleen täten käännytään, tulee kiinnittää myötämielisiä huomiota sille tehtyihin esityksiin tai ehdotuksiin.

2. Jollei mihinkään tyydyttäviin järjestelyihin ole asianomaisten sopimuspuolten kesken päästy kohtuullisen ajan kuluessa tai jos vaikeus on tämän artiklan pykälässä 1 (c) esitetyn luontoinen, asia voidaan alistaa SOPIMUSPUOLTEN ratkaistavaksi. SOPIMUSPUOLTEN on viipymättä tutkittava jokaista siten niille esitettyä asiaa ja esitettävä asiaankuuluvia suosituksia niille sopimuspuolille, joita ne katsovat asian koskevan, tai annettava ratkaiseva päätös asiassa, sen mukaan mikä on tarkoituksenmukaisinta. SOPIMUSPUOLET voivat neuvotella eri sopimuspuolten, Yhdistyneitten Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston ja minkä tahansa sopivan hallitusten välisen järjestön kanssa niissä tapauksissa, joissa ne pitävät sellaista neuvottelua välttämättömänä. Jos SOPIMUSPUOLET pitävät tilannetta kyllin vakavana oikeuttamaan sellaisen menettelyn, niin ne saavat valtuuttaa jonkin sopimuspuolen tai jotkin sopimuspuolet keskeyttämään joidenkin tämän sopimuksen mukaisten velvoitusten tai myönnytysten noudattamisen jonkin toisen sopimuspuolen tai joidenkin toisten sopimuspuolten osalta, sen mukaan kuin niiden mielestä on tarkoituksenmukaista niissä olosuhteissa. Jos jonkin velvoituksen tai myönnytyksen noudattaminen jonkin sopimuspuolen osalta on tosiasiallisesti lopetettu, tällä sopimuspuolella on silloin oikeus, viimeistään kuusikymmentä päivää sen jälkeen kun sellaiseen toimenpiteeseen on ryhdytty, tehdä Yhdistyneitten Kansakuntien pääsihteerille kirjallinen ilmoitus aikomuksestaan luopua tästä sopimuksesta, ja sellainen luopuminen on tuleva voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin hän on vastaanottanut tällaista luopumista koskevan kirjallisen ilmoituksen.

III OSA

24 artiklaAlueellinen soveltaminen - Rajaliikenne - Tulliliitot - Vapaakauppa-alueet.

1. Tämän sopimuksen määräykset koskevat sopimuspuolten emämaiden tullialueita ja kaikkia muita tullialueita, joihin nähden tämä sopimus on hyväksytty 26 artiklan mukaisesti tai joihin nähden sitä sovelletaan 33 artiklan mukaisesti tai noudattaen väliaikaista soveltamista koskevaa pöytäkirjaa. Jokaista tällaista tullialuetta on yksinomaan tämän sopimuksen alueellista soveltamista silmälläpitäen kohdeltava ikäänkuin se olisi sopimuspuoli kuitenkin edellytetään, että tämän pykälän määräyksissä ei saa tulkita siten, että ne loisivat joitakin oikeuksia tai velvoituksia kahden tai useamman tullialueen välille, joihin nähden tämä sopimus on hyväksytty 26 artiklan mukaisesti tai joiden suhteen sitä jokin yksityinen sopimuspuoli soveltaa 33 artiklan mukaisesti tai noudattaen väliaikaista soveltamista koskevaa pöytäkirjaa.

2. Tämän sopimuksen tarkoitusperiä varten on tullialueella käsitettävä jokaista aluetta, jota varten ylläpidetään erikoisia tariffeja tai muita kaupallisia säädöksiä, jotka koskevat oleellista osaa tällaisen alueen kaupasta muiden alueiden kanssa.

3. Tämän sopimuksen määräysten ei saa selittää olevan esteenä

(a) eduille, joita jokin sopimuspuoli on myöntänyt naapurimailleen helpottaakseen rajaliikennettä;

(b) eduille, joita Triesten Vapaa-alueen naapurimaat ovat myöntäneet mainitun alueen kanssa käytävälle kaupalle, edellyttäen, että sellaiset edut eivät ole ristiriidassa toisesta maailmansodasta johtuvien rauhansopimusten kanssa.

4. Sopimuspuolet toteavat, että on toivottavaa lisätä kaupan vapautta edistämällä eri maiden talouksien yhä läheisempää yhteenliittymistä näiden maiden kesken tehtävien vapaaehtoisin sopimuksin. Ne ovat myöskin selvillä siitä, että tulliliiton tai vapaakauppaa-alueen tarkoituksena tulee olla osapuolten välisen kaupan helpottaminen eikä esteiden rakentaminen toisten sopimuspuolten kaupalle näiden osapuolten kanssa.

5. Niinollen tämän sopimuksen määräykset älkööt estäkö sopimuspuolten välisen tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostamista tai sellaisen väliaikaisen sopimuksen solmimista, joka on välttämätön tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostamiseksi; kuitenkin edellytetään, että

(a) kysymyksen ollessa tulliliitosta tai väliaikaisesta tulliliiton muodostamiseen johtavasta sopimuksesta, tullit ja muut kaupalliset säännökset, jotka tällaista liittoa tai väliaikaista sopimusta muodostettaessa asetetaan sellaisten sopimuspuolten kanssa käytävälle kaupalle, jotka eivät ole mukana tässä liitossa tai sopimuksessa, eivät yleensä saa olla korkeampia tai luonteeltaan rajoittavampia kuin ne tullit tai kaupalliset säännökset yleisesti olivat, joita asianomaiset alueet sovelsivat ennen sellaisen liiton muodostamista tai sellaisen väliaikaisen sopimuksen solmimista;

(b) kysymyksen ollessa vapaakauppa-alueesta tai sen muodostamiseen johtavasta väliaikaisesta sopimuksesta, tullit ja muut kaupalliset säännökset, joita pidetään voimassa kullakin kyseessäolevista alueista ja jotka ovat voimassa sellaista vapaakauppa-aluetta muodostettaessa tai väliaikaista sopimusta solmittaessa sellaisten sopimuspuolten kauppaan nähden, jotka eivät sisälly tuohon alueeseen eivätkä ole osallisina sellaisessa sopimuksessa, eivät saa olla korkeampia tai luonteeltaan rajoittavampia kuin vastaavat tullit tai muut kaupalliset säännökset, jotka olivat olemassa samojen osapuolten alueilla ennen vapaakauppa-alueen muodostamista tai väliaikaisen sopimuksen solmimista;

(c) jokaisen väliaikaisen sopimuksen, johon alakohdissa (a) ja (b) viitataan, täytyy sisältää suunnitelma ja ohjelma sellaisen tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostamista kohtuullisen ajan kuluessa.

6. Jos jokin sopimuspuoli alakohdan 5 (a) vaatimuksia noudattaessaan aikoo korottaa jotakin tullitaksaa vastoin 2 artiklan määräyksiä, on 28 artiklassa esitettyä menettelyä noudatettava. Hyvitysjärjestelyjä määrättäessä täytyy kiinnittää asianmukaista huomiota siihen hyvitykseen, joka on jo saatu niiden vähennysten kautta, joita on tehty liiton muiden jäsenten vastaavassa tullissa.

7. (a) Jokaisen sopimuspuolen, joka on päättänyt liittyä tulliliittoon tai vapaakauppaa-alueeseen tai väliaikaiseen sopimukseen, joka johtaa sellaisen liiton tai alueen muodostamiseen, täytyy viipymättä tehdä siitä ilmoitus SOPIMUSPUOLILLE ja asettaa niiden käytettäväksi sellaisia tietoja ehdotetusta liitosta tai alueesta, joiden avulla niiden on mahdollista antaa sellaisia lausuntoja ja suosituksia sopimuspuolille, kuin ne katsovat tarpeellisiksi.

(b) Jos SOPIMUSPUOLET, tutkittuaan väliaikaiseen sopimukseen sisältyvien määräysten edellyttämää suunnitelmaa ja ohjelmaa, joihin on viitattu 5 pykälässä, ja neuvotellessaan tuon sopimuksen osapuolten kanssa ja kiinnittäessään asiaankuuluvaa huomiota niihin tietoihin, joita niiden käytettäväksi on asetettu alakohdan (a) mukaisesti, ovat sitä mieltä, että sellaisen sopimuksen tuloksena ei todennäköisesti tule olemaan tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostaminen sopimuksen osapuolten suunnitteleman ajan kuluessa tai että mainittu aika ei ole kohtuullinen, SOPIMUSPUOLTEN on esitettävä suosituksia sopimuksen osapuolille. Nämä osapuolet eivät saa pitää voimassa tai saattaa voimaan, kummasta tapauksesta sitten kysymys lieneekin, sellaista sopimusta, elleivät ne suostu muuttamaan sitä näiden suositusten mukaisesti.

(c) Jokaisesta oleellisesta muutoksesta, joka on tehty siihen suunnitelmaan tai ohjelmaan, johon on viitattu pykälässä 5 (c), täytyy tehdä ilmoitus SOPIMUSPUOLILLE, jotka saattavat pyytää kyseessäolevia sopimuspuolia neuvotteluun kanssaan, jos muutos näyttää vaarantavan tai tarpeettomasti viivyttävän tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostamista.

8. Tämän sopimuksen tarkoituksia varten on:

(a) tulliliitolla käsitettävä kahden tai useamman tullialueen korvaamista yhdellä ainoalla tullialueella, siten että

(1) tullit ja muut rajoittavat kaupalliset säännökset (lukuunottamatta välttämättömissä tapauksissa niitä, jotka sallitaan artikloissa 11, 12, 13, 14, 15 ja 20) poistetaan käytännöllisesti katsoen kaikesta kaupasta liiton jäsenalueiden välillä tai ainakin käytännöllisesti katsoen kaikkien sellaisten tuotteiden kaupan osalta, jotka ovat peräisin tällaisilta alueilta, ja

(2) ottaen huomioon 9 pykälän määräykset, jokainen liiton jäsen soveltaa oleellisesti samoja tulleja ja muita kaupallisia säännöksiä sellaisten alueiden kauppaan, jotka eivät kuulu liittoon;

(b) vapaakauppaa-alueella käsitettävä kahden tai useamman tullialueen ryhmää, jossa tullit ja muut rajoittavat kaupalliset säännökset (lukuunottamatta välttämättömissä tapauksissa niitä, jotka sallitaan artikloissa 11, 12, 13, 14, 15 ja 20) on poistettu käytännöllisesti katsoen kaikesta kaupasta, jota jäsenalueet keskenään käyvät näiltä alueilta peräisin olevilla tuotteilla.

9. Tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostaminen ei saa vaikuttaa preferensseihin, joihin viitataan 1 artiklan 2 pykälässä, mutta ne voidaan lakkauttaa tai niitä voidaan tarkistaa niiden sopimuspuolten kesken käydyillä neuvotteluilla, joita asia koskee. Tätä asianomaisten sopimuspuolten keskeisten neuvottelujen tietä käytettäköön erikoisesti silloin, kun on kyseessä sellaisten preferenssien lakkauttaminen, jotka ovat tarpeen pykälän 8 (a) (1) ja pykälän 8 (b) sisältämien määräysten noudattamiseksi.

10. SOPIMUSPUOLET voivat kahdenkolmasosan enemmistöllä hyväksyä ehdotuksia, jotka eivät ole täysin pykälissä 5-9 mainitut pykälät mukaanluettuina, esitettyjen vaatimusten mukaisia, edellyttäen, että sellaiset ehdotukset johtavat tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostamiseen tämän artiklan sisältämässä merkityksessä.

11. Ottaen huomioon ne poikkeukselliset olosuhteet, jotka ovat syntyneet sen johdosta, että perustettu itsenäiset Intian ja Pakistanin valtiot, ja tunnustaen sen tosiseikan, että ne ovat jo kauan muodostaneet taloudellisen kokonaisuuden, SOPIMUSPUOLET sopivat siitä, että tämän sopimuksen määräykset eivät estä näitä kahta maata ryhtymästä keskinäistä kauppaansa koskeviin erikoisiin järjestelyihin, kunnes niiden välisille kauppasuhteille luodaan lopullinen perusta.

12. Jokaisen sopimuspuolen on ryhdyttävä sen käytettävissä oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että sen alueella olevat alueelliset ja paikalliset hallitukset ja viranomaiset noudattavat tämän sopimuksen määräyksiä.

25 artiklaSopimuspuolten kollektiiviset toimenpiteet.

1. Sopimuspuolten edustajien on kokoonnuttava aika ajoin toimeenpannakseen sellaisia tämän sopimuksen määräyksiä, jotka sisältävät yhteisiä toimenpiteitä, ja yleensä helpottaakseen tämän sopimuksen toimintaa ja edistääkseen sen tarkoitusperiä. Milloin tahansa tässä sopimuksessa viitataan sopimuspuolten yhteisesiintymiseen, niistä käytetään nimitystä SOPIMUSPUOLET.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien Pääsihteeriä on pyydetty kutsumaan kokoon SOPIMUSPUOLTEN ensimmäinen kokous, joka pidetään viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 1948.

3. Jokaisella sopimuspuolella on oleva oikeus yhteen ääneen SOPIMUSPUOLTEN kaikissa kokouksissa.

4. Ellei tässä sopimuksessa ole toisin säädetty, SOPIMUSPUOLTEN tekemien päätösten on perustuttava annettujen äänten enemmistöön.

5. (a) Poikkeuksellisissa olosuhteissa, joista ei ole muualla tässä sopimuksessa mitään säädetty, SOPIMUSPUOLET voivat vapauttaa jonkin sopimuspuolen velvoituksesta, joka tämän sopimuksen perusteella on sille asetettu, edellyttäen, että jokainen sellainen päätös hyväksytään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä ja että tämän enemmistön tulee käsittää enemmän kuin puolet sopimuspuolista. SOPIMUSPUOLET voivat myös sellaisella äänestyksellä

(1) määritellä joitakin poikkeuksellisia olosuhteita, joita muut äänestysvaatimukset koskevat, velvoituksista vapauttamisen ollessa kyseessä, ja

(2) määrätä sellaiset kriteeriot, jotka saattavat olla tarpeen tämän alakohdan soveltamiseksi.

(b) Jos jokin sopimuspuoli on ilman riittävää syytä laiminlyönyt käydä jonkin toisen sopimuspuolen kanssa sellaisia neuvotteluja, kuin Havannan peruskirjan 17 artiklan 1 pykälässä esitetään, SOPIMUSPUOLET voivat saatuaan asiasta valituksen ja asiaa tutkittuaan valtuuttaa valittaneen sopimuspuolen peruuttamaan toiselta sopimuspuolelta ne myönnytykset, jotka sisältyvät tämän sopimuksen asianomaiseen luetteloon. Harkitessaan, onko jokin sopimuspuoli mainitulla tavalla ollut neuvottelujen esteenä, SOPIMUSPUOLTEN on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat näkökohdat, niihin mukaan luettuina asianomaisten sopimuspuolten kehitykseen ja jälleenrakennukseen kohdistuvat tarpeet ja niiden valtiontalouden rakenne samoinkuin Havannan peruskirjan määräykset kokonaisuudessaan. Jos mainitut myönnytykset todella perustetaan, niin että seurauksena on korkeampien tariffien soveltaminen toisen sopimuspuolen kauppaan, kuin mitkä muuten olisivat olleet voimassa, tällä toisella sopimuspuolella on silloin oikeus kuudenkymmenen päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin nämä toimenpiteet tulevat voimaan, tehdä sopimuksesta luopumista koskeva kirjallinen ilmoitus. Luopuminen tulee voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin SOPIMUSPUOLET vastaanottavat mainitunlaisen ilmoituksen.

(c) Alakohdan (b) määräykset eivät koske mitään sellaista sopimuspuoliparia, joiden luettelot sisältävät sellaisia myönnytyksiä, joista on alunperin neuvoteltu tällaisten sopimuspuolten kesken.

(d) Alakohtien (b) ja (c) määräykset eivät ole voimassa ennen tammikuun 1 päivää 1949.

26 artiklaHyväksyminen, voimaantulo ja rekisteröinti.

1. Tämä sopimus on varustettava sen päättöpöytäkirjan allekirjoituspäivämäärällä, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja työllisyyskonferenssiin valmistavan komitean toisen istunnon päättyessä, ja se on jokaisen hallituksen hyväksyttävissä, joka on päättöpöytäkirjan allekirjoittajien joukossa.

2. Tämä sopimus, joka on laadittu yhtenä englanninkielisenä alkuperäiskappaleena ja yhtenä ranskankielisenä alkuperäiskappaleena, jotka molemmat tekstit ovat todistusvoimaiset, on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset siitä kaikille asiasta kiinnostuneille hallituksille.

3. Jokainen hallitus, joka hyväksyy tämän sopimuksen, tallettakoon hyväksymisasiakirjansa Yhdistyneitten Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka ilmoittaa kaikille asiasta kiinnostuneille hallituksille jokaisen hyväksymisasiakirjan tallettamispäivän ja päivän, jolloin tämä sopimus tulee voimaan tämän artiklan 5 pykälän mukaisesti.

4. (a) Jokainen hallitus, joka hyväksyy tämän sopimuksen, hyväksyy sen emämaaalueensa osalta samoinkuin muiden alueiden osalta, joista se on kansainvälisesti vastuussa, lukuunottamatta niitä erillisiä tullialueita, jotka se ilmoittaa Yhdistyneitten Kansakuntien pääsihteerille hyväksymishetkellään.

(b) Jokainen hallitus, joka on antanut pääsihteerille tämäntapaisen ilmoituksen niiden poikkeusten mukaisesti, jotka mainitaan tämän pykälän (a) kohdassa, voi milloin tahansa ilmoittaa hänelle, että sen hyväksyminen sisältää vastaisuudessa kaikki aikaisemmin ulkopuolelle jääneet erilliset tullialueet, ja tämä ilmoitus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin tämä ilmoitus saapui pääsihteerille.

(c) Jos jokin tullialueista, jonka puolesta jokin sopimuspuoli on hyväksynyt tämän sopimuksen, omaa tai saavuttaa täyden autonomian ulkomaisten kauppasuhteittensa ja muiden sellaisten asioitten hoidossa, joista tämä sopimus sisältää määräyksiä, tätä aluetta on pidettävä sopimuspuolena vastuunalaisen sopimuspuolen esittäessä erikoisen julistuksen, jossa mainittu asia todetaan.

5. Tämä sopimus tulee voimaan niiden hallitusten kesken, jotka ovat sen hyväksyneet, kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jolloin hyväksymisasiakirjat on talletettu Yhdistyneitten Kansakuntien pääsihteerin huostaan niin monen päättöpöytäkirjan allekirjoittajahallituksen puolesta, että niiden alueiden osuus on kahdeksankymmentäviisi prosenttia niiden alueiden ulkomaankaupan kokonaismäärästä, jotka ovat allekirjoittaneet päättöpöytäkirjan, joka hyväksyttiin Yhdistyneitten Kansakuntien kauppa- ja työllisyyskonferenssin valmistavan komitean toisen istunnon päättyessä. Tämä prosenttimäärä on laskettava liitteessä H esitetyn taulukon mukaisesti. Kaikkien muiden päättöpöytäkirjan allekirjoittajahallitusten hyväksymisasiakirjat tulevat voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jolloin sellaisen asiakirjan tallettaminen tapahtui.

6. Yhdistyneet Kansakunnat ovat valtuutetut rekisteröimään tämän sopimuksen, niin pian kuin se tulee voimaan.

27 artiklaMyönnytysten väliaikainen epääminen tai peruuttaminen.

Jokaisella sopimuspuolella on oikeus milloin tahansa evätä väliaikaisesti tai peruuttaa kokonaan tai osittain jokin sellainen myönnytys, joka sisältyy tähän sopimukseen liitettyyn asianomaiseen luetteloon ja jonka suhteen tämä sopimuspuoli toteaa, että sitä koskevat alkuperäiset neuvottelut on käyty hallituksen kanssa, josta ei ole tullut sopimuspuolta tai joka on lakannut se olemasta. Sopimuspuolen, joka ryhtyy tällaiseen toimenpiteeseen, tulee ilmoittaa siitä kaikille muille sopimuspuolille ja pyynnöstä neuvotella asiasta sellaisten sopimuspuolten kanssa, jotka ovat oleellisesti kiinnostuneita kyseessäolevasta tuotteesta.

28 artiklaLuetteloiden muuttaminen.

1. Tammikuun 1 päivänä 1951 tai sen jälkeen jokainen sopimuspuoli saa muuttaa tai lakata soveltamasta kohtelua, jonka se on 2 artiklan mukaisesti suostunut myöntämään tuotteelle, joka on mainittu tähän sopimukseen liitetyssä asianomaisessa luettelossa. Voidakseen tehdä sen on sen neuvoteltava ja sovittava asiasta sen sopimuspuolen kanssa, jonka kanssa mainitusta kohtelusta on alunperin neuvoteltu, sekä neuvoteltava muiden sopimuspuolten kanssa, jotka SOPIMUSPUOLTEN harkinnan mukaan ovat oleellisesti kiinnostuneita sanotusta kohtelusta. Sellaisissa neuvotteluissa ja sellaisessa sopimuksessa, jotka saattavat sisältää määräyksen, joka koskee muihin tuotteisiin kohdistuvaa hyvitystä, kyseessäolevien sopimuspuolten täytyy pyrkiä säilyttämään keskinäisten ja molemminpuolisesti edullisten myönnytysten yleinen taso sellaisena, ettei se ole kaupalle vähemmän edullinen kuin se, jonka tämä sopimus suo.

2. (a) Jollei päästä mihinkään sopimukseen niiden sopimuspuolten kesken, joita asia ensi sijassa koskee, sillä sopimuspuolella, joka ehdottaa kohtelun muuttamista tai sen soveltamisen lopettamista, on siitä huolimatta oikeus tehdä niin, ja jos sellaiseen toimenpiteeseen ryhdytään, sillä sopimuspuolella, jonka kanssa tällaisesta kohtelusta alunperin sovittiin, ja niillä muilla sopimuspuolilla, joiden katsotaan tämän artiklan 1 pykälän mukaisesti olevan asiasta oleellisesti kiinnostuneita, on silloin oleva oikeus viimeistään kuusi kuukautta senjälkeen kun mainittuun toimenpiteeseen on ryhdytty, ja kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin SOPIMUSPUOLET vastaanottavat kirjallisen ilmoituksen sellaisesta peruutuksesta, peruuttaa oleellisesti samanarvoisia myönnytyksiä, joista alunperin on neuvoteltu sen sopimuspuolen kanssa, joka mainitunlaiseen toimenpiteeseen on ryhtynyt.

(b) Jos sopimukseen on päästy niiden sopimuspuolten kesken, joita asia ensi sijassa koskee, mutta jokin toinen sopimuspuoli, jonka katsotaan tämän artiklan 1 pykälän mukaisesti olevan asiasta oleellisesti kiinnostunut, ei ole tyytyväinen, tällaisella sopimuspuolella on oikeus viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun tällaisen sopimuksen mukaisiin toimenpiteisiin on ryhdytty, ja kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin SOPIMUSPUOLET vastaanottavat kirjallisen ilmoituksen sellaisesta peruutuksesta, peruuttaa oleellisesti samanarvoisia myönnytyksiä, joista alunperin on neuvoteltu sen sopimuspuolen kanssa, joka on mainitun sopimuksen mukaisiin toimenpiteisiin ryhtynyt.

29 artiklaTämän sopimuksen suhde Havannan peruskirjaan.

1. Sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan toimeenpanevan valtansa sallimaan suurimpaan mahdolliseen määrään asti Havannan peruskirjan lukujen I-VI, mainitut luvut mukaan luettuina, sekä luvun IX sisältämiä yleisiä periaatteita, kunnes Peruskirja niiden perustuslakien mukaisia määräyksiä noudattaen hyväksytään.

2. Tämän sopimuksen II osa lakkaa olemasta voimassa sinä päivänä, jolloin Havannan peruskirja tulee voimaan.

3. Jos Havannan peruskirja ei ole tullut voimaan 30 päivään syyskuuta 1949 mennessä, sopimuspuolten on kokoonnuttava ennen 31 päivää joulukuuta 1949 sopimaan siitä, onko tätä sopimusta korjattava, täydennettävä tai pidettävä edelleen voimassa.

4. Jos Havannan peruskirja joskus lakkaa olemasta voimassa, sopimuspuolten on kokoonnuttava senjälkeen niin pian kuin mahdollista sopimaan siitä, onko tätä sopimusta täydennettävä, korjattava tai pidettävä edelleen voimassa. Kunnes sopimukseen on päästy, II osa on oleva uudelleen voimassa; kuitenkin edellytetään, että II osan muut määräykset paitsi artikla 23 muutetaan mutatis mutandis siihen muotoon, kuin ne esiintyivät Havannan peruskirjassa; lisäksi edellytetään, että mikään sellainen määräys ei saa sitoa mitään sopimuspuolta, mikä ei sitä sitonut sinä hetkenä, kun Havannan peruskirja lakkasi olemasta voimassa.

5. Jos jokin sopimuspuoli ei ole hyväksynyt Havannan peruskirjaa siihen päivään mennessä, jolloin se astuu voimaan, sopimuspuolten täytyy neuvotella sopiakseen siitä, täytyykö ja millä tavoin tätä sopimusta täydentää tai korjata, sikäli kuin se koskee tällaisen sopimuspuolen ja muiden sopimuspuolten välisiä suhteita. Kunnes sopimus saadaan aikaan, tämän sopimuksen II osa on edelleen voimassa sellaisen sopimuspuolen ja toisten sopimuspuolten kesken huolimatta tämän artiklan 2 pykälän määräyksistä.

6. Sopimuspuolet, jotka ovat Kansainvälisen Kauppajärjestön jäseniä, älkööt vedotko tämän sopimuksen määräyksiin estääkseen Havannan peruskirjan jonkin määräyksen käyttöä. Tähän pykälään sisältyvän periaatteen soveltamisesta sellaiseen sopimuspuoleen, joka ei ole Kansainvälisen Kauppajärjestön jäsen, on päätettävä tämän artiklan 5 pykälän mukaisella sopimuksella.

30 artiklaMuutokset.

1. Paitsi mitä muissa kohdin tätä sopimusta on säädetty muutoksista, muutokset tämän sopimuksen I osan määräyksiin tai 29 artiklan tai tämän artiklan määräyksiin tulevat voimaan, niin pian kun kaikki sopimuspuolet ovat ne hyväksyneet, ja muut tämän sopimuksen muutokset tulevat voimaan niiden sopimuspuolten osalta, jotka hyväksyvät ne, heti kun kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on ne hyväksynyt, ja sen jälkeen jokaisen muun sopimuspuolen osalta heti, kun se on ne hyväksynyt.

2. Jokaisen sopimuspuolen, joka hyväksyy jonkin tämän sopimuksen muutoksen, täytyy tallettaa hyväksymisasiakirjansa Yhdistyneitten Kansakuntien pääsihteerin huostaan SOPIMUSPUOLTEN määräämän ajan kuluessa. SOPIMUSPUOLET voivat päättää, että jokin muutos, joka on tullut voimaan tämän artiklan mukaisesti, on luonteeltaan sellainen, että jokaisella sopimuspuolella, joka ei ole hyväksynyt sitä SOPIMUSPUOLTEN määräämän ajan kuluessa, on oikeus luopua tästä sopimuksesta tai SOPIMUSPUOLTEN suostumuksella pysyä sopimuspuolena.

31 artiklaEroaminen.

Jokainen sopimuspuoli saa loukkaamatta 23 artiklan määräyksiä tai 30 artiklan 2 pykälän määräyksiä 1 päivänä tammikuuta 1951 tai sen jälkeen erota tästä sopimuksesta tai suorittaa eroamisen erikseen joidenkin erillisten tullialueiden puolesta, joiden suhteen se on kansainvälisesti vastuussa ja joilla silloin on täysi autonomia ulkomaisten kauppasuhteittensa ja muiden sellaisten asioiden hoidossa, joista tämä sopimus sisältää säädöksiä. Eroaminen tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1951 tai sen jälkeen kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin Yhdistyneitten Kansakuntien pääsihteeri vastaanottaa kirjallisen ilmoituksen eroamisesta.

32 artiklaSopimuspuolet.

1. Tämän sopimuksen sopimuspuolilla tarkoitetaan sellaisia hallituksia, jotka soveltavat tämän sopimuksen määräyksiä artiklojen 26 tai 33 mukaisesti tai noudattaen väliaikaista soveltamista koskevaa pöytäkirjaa.

2. Milloin tahansa tämän sopimuksen voimaantulon tapahduttua 26 artiklan 5 pykälän mukaisesti, ne sopimuspuolet, jotka ovat hyväksyneet tämän sopimuksen 26 artiklan 3 pykälän mukaan, voivat päättää, että jokin sellainen sopimuspuoli, joka ei ole tätä sopimusta hyväksynyt, lakkaa olemasta sopimuspuoli.

33 artiklaLiittyminen.

Hallitus, joka ei ole tämän sopimuksen jäsen, tai hallitus, joka toimii erillisen tullialueen puolesta, jolla on täysi autonomia ulkomaisten kauppasuhteittensa ja muiden asioiden hoidossa, joista tämä sopimus sisältää määräyksiä, saa liittyä tähän sopimukseen omasta puolestaan ja tuon alueen puolesta sellaisin ehdoin, joista on sovittava tällaisen hallituksen ja SOPIMUSPUOLTEN kesken. SOPIMUSPUOLTEN tämän pykälän mukaisesti tekemien päätösten täytyy perustua kahden kolmasosan enemmistöön.

34 artiklaLiitteet.

Tämän sopimuksen liitteet julistetaan täten tämän sopimuksen erottamattomiksi osiksi.

35 artikla

1. Loukkaamatta 25 artiklan pykälän 5 (b) määräyksiä tai jonkin sopimuspuolen 29 artiklan 1 pykälän mukaisia velvoituksia, tätä sopimusta tai vaihtoehtoisesti tämän sopimuksen 2 artiklaa ei sovelleta jonkin sopimuspuolen ja jonkin toisen sopimuspuolen välillä jos,

(a) nämä kaksi sopimuspuolta eivät ole ryhtyneet tariffineuvotteluihin keskenään, ja

(b) jompikumpi sopimuspuolista, silloin kun jommastakummasta näistä tulee sopimuspuoli, ei suostu sellaiseen soveltamiseen.

2. SOPIMUSPUOLET voivat milloin tahansa ennen Havannan peruskirjan voimaantuloa tarkistaa tämän artiklan tehoa joissakin erityisissä tapauksissa jonkin sopimuspuolen pyynnöstä ja antaa asianmukaisia suosituksia.

LIITE A

LUETTELO ALUEISTA, JOIHIN VIITATAAN 1 ARTIKLAN PYKÄLÄSSÄ 2 (A).

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt kuningaskunta

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan alaiset alueet

Kanada

Austraalian Liittovaltio

Austraalian Liittovaltion alaiset alueet

Uusi Seelanti

Uuden Seelannin alaiset alueet

Etelä-Afrikan Liittovaltio, Lounais-Afrikka siihen luettuna

Irlanti

Intia (10 päivänä huhtikuuta 1947)

Etelä-Rhodesia

Birma

Ceylon

Muutamat ylläolevassa luettelossa mainitut alueet pitävät voimassa kahta tai useampaa preferenssitariffia määrätyille tuotteille. Jokainen sellainen alue voi sovittuaan asiasta toisten sopimuspuolten kanssa, jotka ovat sellaisten tuotteiden päähankkijoita suosituimmuustariffista nauttivien maiden joukossa, korvata sellaiset prefenssitariffit yhdellä prefenssitariffilla, joka ei saa olla yleensä vähemmän epäedullinen suosituimmuustariffista nauttiville hankkijoille kuin ne preferenssit, jotka olivat voimassa ennen tällaista korvaamista.

Sen seikan, että määrätään samanarvoinen tariffipreferenssimarginaali korvaamaan preferenssimarginaalia kotimaisessa verossa, joka oli olemassa 10 päivänä huhtikuuta 1947 yksinomaan kahden tai useamman tässä liitteessä mainitun alueen välillä, tai korvaamaan kvantitatiivisia preferenssijärjestelyjä, jotka esitetään seuraavassa pykälässä, ei saa katsoa merkitsevän tariffipreferenssimarginaalin suurenemista.

Preferenssijärjestelyillä, joihin viitataan 14 artiklan pykälässä 5 (b), tarkoitetaan niitä, jotka ovat voimassa Yhdistyneessä Kuningaskunnassa Kanadan, Austraalian ja Uuden Seelannin hallitusten kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti, jotka koskevat jäähdytettyä ja jäädytettyä naudan- ja vasikanlihaa, jäädytettyä lampaan- ja karitsanlihaa, jäähdytettyä ja jäädytettyä sianlihaa ja pekonia. On tarkoitus, että loukkaamatta mitään artiklan 20 osan I (h) mukaisia toimenpiteitä nämä järjestelyt on kumottava tai korvattava tariffipreferensseillä ja että tätä tarkoittavat neuvottelut on pidettävä niin pian kuin mahdollista sellaisten maiden kesken, joita asia oleellisesti koskee tai jotka ovat siinä osallisia.

Filmien vuokrausveroa, joka oli voimassa uudessa Seelannissa 10 päivänä huhtikuuta 1947 on tämän sopimuksen tarkoituksia silmälläpitäen käsiteltävä 1 artiklan mukaisena tullimaksuna. Vuokraajien filmikiintiötä, joka oli voimassa Uudessa Seelannissa 10 päivänä huhtikuuta 1947, on tämän sopimuksen tarkoituksia silmälläpitäen käsiteltävä 4 artiklan mukaisena elokuvakiintiönä.

Intian ja Pakistanin dominioita ei ole erikseen mainittu ylläolevassa listassa, koska ne eivät sellaisina vielä olleet olemassa peruspäivämääränä, 10 päivänä huhtikuuta 1947.

LIITE B

LUETTELO RANSKAN UNIONIN ALUEISTA, JOIHIN VIITATAAN 1 ARTIKLAN PYKÄLÄSSÄ 2 (b).

Ranska

Ranskan Ekvatoriaali-Afrikka (Kongon laakson sopimusalue *) ja muut alueet)

(*) Ranskan emämaahan tai Ranskan Unioniin tapahtuvaa vientiä varten.)

Ranskan Länsi-Afrikka

Ranskan mandaattivallan alainen Kamerun *)

(*) Ranskan emämaahan tai Ranskan Unioniin tapahtuvaa vientiä varten.)

Ranskan Somalirannikko ja sen alaiset alueet

Ranskan alusmaat Intiassa *)

(*) Ranskan emämaahan tai Ranskan Unioniin tapahtuvaa vientiä varten.)

Ranskan alusmaat Oseaaniassa

Ranskan kondominio Uusilla Hebrideillä

Guadeloupe ja sen alaiset alueet

Ranskan Guayana

Indo-Kiina

Madagaskar ja sen alaiset alueet

Marokko (Ranskan vyöhyke) *)

(*) Ranskan emämaahan tai Ranskan Unioniin tapahtuvaa vientiä varten.)

Martinique

Uusi Kaledonia ja sen alaiset alueet

Réunion

Saint-Pierre ja Miquelon

Ranskan mandaattivallan alainen Togo

Tunisia

LIITE C

LUETTELO BELGIAN, LUXEMBURGIN JA ALANKOMAIDEN TULLILIITON ALUEISTA, JOIHIN VIITATAAN 1 ARTIKLAN PYKÄLÄSSÄ 2(b).

Belgian ja Luxemburgin taloudellinen unioni

Belgian Kongo

Ruanda Urundi

Alankomaat

Indoneesia

Surinam

Alankomaiden Antillit

Niihin emämaan alueihin tapahtuvaa vientiä varten, jotka muodostavat tulliliiton.

LIITE D

AMERIKAN YHDYSVALTOJA KOSKEVA LUETTELO ALUEISTA, JOTKA MAINITAAN 1 ARTIKLAN PYKÄLÄSSÄ 2 (b).

Amerikan Yhdysvallat (tullialue)

Amerikan Yhdysvaltojen alaiset alueet

Filippiinien Tasavalta

Samanarvoisen tariffipreferenssimarginaalin määräämistä korvaamaan preferenssimarginaalia kotimaisessa verossa, joka oli olemassa 10 päivänä huhtikuuta 1947 yksinomaan kahden tai useamman tässä liitteessä mainitun alueen välillä, ei saa käsittää tariffipreferenssimarginaalin lisäykseksi.

LIITE E

LUETTELO CHILEN JA SEN NAAPURIMAIDEN VÄLISTEN PREFERENSSIJÄRJESTELYJEN KOHTEENA OLEVISTA ALUEISTA, JOIHIN VIITATAAN 1 ARTIKLAN PYKÄLÄSSÄ 2(d).

Preferenssit, jotka ovat voimassa yksinomaan toisaalta Chilen ja toisaalta

1. Argentiinan

2. Bolivian

3. Perun välillä.

LIITE F

LUETTELO LIBANONIN JA SYYRIAN JA NIIDEN NAAPURIMAIDEN VÄLISTEN PREFERENSSIJÄRJESTELYJEN KOHTEENA OLEVISTA ALUEISTA, JOIHIN VIITATAAN 1 ARTIKLAN PYKÄLÄSSÄ 2(d).

Preferenssit, jotka ovat voimassa yksinomaan toisaalta Libanonin ja Syyrian tulliliiton ja toisaalta

1. Palestiinan

2. Transjordanian välillä.

LIITE G

PREFERENSSIMARGINAALIEN ENIMMÄISMÄÄRIÄ KOSKEVAT PÄIVÄMÄÄRÄT, JOIHIN VIITATAAN 1 ARTIKLAN 4 PYKÄLÄSSÄ.

Austraalia ........ 15 päivänä lokakuuta

1946

Kanada ............ 1 päivä heinäkuuta

1939

Ranska ............ 1 päivä tammikuuta

1939

Libanonin ja Syy-

rian tulliliitto .. 30 päivä marraskuuta

1939

Etelä-Afrikan Liit-

tovaltio ......... 1 päivä heinäkuuta

1939

Etelä-Rhodesia .... 1 päivä toukokuuta

1941

LIITE H

ULKOMAANKAUPAN KOKONAISMÄÄRÄÄ KOSKEVAT PROSENTTIMÄÄRÄT, JOITA TARVITAAN NIIDEN SEIKKOJEN MÄÄRÄÄMISEEN, JOIHIN ON VIITATTU 26 ARTIKLASSA

(perustuen vuoden 1938 ja niiden kahdentoista viimeksi kuluneen kuukauden väliseen keskiarvoon, joista numerotietoja on saatavissa).

Prosentti-

määrä

Austraalia ................... 3,2

Belgia - Luxemburg - Alanko-

maat ....................... 10,9

Brasilia ..................... 2,8

Birma ........................ 0,7

Kanada ....................... 7,2

Ceylon ....................... 0,6

Chile ........................ 0,6

Kiina ........................ 2,7

Kuuba ........................ 0,9

Tsekkoslovakia ............... 1,4

Ranskan unioni ............... 9,4

Intia }

Pakistan} .................... 3,3 *)

(*) Tämän prosenttimäärän jakautuminen päätetään Intian ja Pakistanin hallitusten välisellä sopimuksella ja siitä ilmoitetaan mahdollisimman pian Yhdistyneitten Kansakuntien pääsihteerille.)

Uusi Seelanti ................ 1,2

Norja ........................ 1,5

Etelä-Rhodesia ............... 0,3

Libanonin ja Syyrian tulliliitto 0,1

Etelä-Afrikan Liittovaltio ... 2,3

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlan-

nin Yhdistynyt Kuningas-

kunta ...................... 25,7

Amerikan Yhdysvallat ......... 25,2

-------

100,0

Huomautus: Nämä prosenttimäärät on laskettu ottaen huomioon kaikkien niiden alueiden kauppa, joista yllämainitut maat ovat kansainvälisesti vastuussa ja jotka eivät ole autonomisia niissä asioissa, joita Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus koskee.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 1 artiklaan.

1 pykälä

Niiden velvoitusten, jotka sisältyvät 1 artiklan 1 pykälään ja siinä esitetyn viittauksen mukaan 3 artiklan 2 ja 4 pykäliin, samoinkuin 2 artiklan pykälään 2 (b) ja siinä tehdyn viittauksen mukaan 6 artiklaan, täytyy katsoa kuuluvan II osan piiriin, kun on kysymyksessä väliaikaista soveltamista koskevan pöytäkirjan tarkoitusperät.

Ne viittaukset, jotka lähinnä yllämainitussa pykälässä ja 1 artiklan pykälässä 1 tehdään 3 artiklan pykäliin 2 ja 4, ovat voimassa vasta senjälkeen, kun 3 artiklan muuttaminen on tapahtunut sen korjauksen voimaantulon kautta, josta säädetään Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen II osan ja 26 artiklan muutospöytäkirjassa, joka on päivätty 14 päivänä syyskuuta 1948.

4 pykälä

Sanonta "preferenssimarginaali" tarkoittaa saman tuotteen suosituimmuustullin ja preferenssitullin välillä olevaa absoluuttista eroa eikä näiden määrien verrannollista suhdetta. Esimerkiksi:

1) jos suosituimmuustulli on 36 prosenttia arvosta ja preferenssitulli on 24 prosenttia arvosta, preferenssimarginaali on 12 prosenttia arvosta eikä yksi kolmasosa suosituimmuustullista;

2) jos suosituimmuustulli on 36 prosenttia arvosta ja preferenssitullin ilmoitetaan olevan kaksi kolmasosaa suosituimmuustullista, preferenssimarginaali on 12 prosenttia arvosta;

3) jos suosituimmuustulli on 2 frangia kilolta ja preferenssitulli on 1,50 frangia kilolta, preferenssimarginaali on 0,50 frangia kilolta.

Seuraavanlaiset tullitoimenpiteet, joissa noudatetaan vahvistettuja yhdenmukaisia menettelytapoja, eivät ole ristiriidassa yleisen preferenssimarginaalien sitomisen kanssa:

(1) jotakin maahantuotua tuotetta alunperin koskevan tariffiluokan tai tullin uudelleensoveltaminen tähän tuotteeseen sellaisissa tapauksissa, joissa mainitun luokituksen tai tullin soveltaminen tähän tuotteeseen oli tilapäisesti keskeytyksissä tai poissa käytöstä 10 päivänä huhtikuuta 1947; ja

(2) jonkin erikoisen tuotteen sijoittaminen toiseen tariffinimikkeeseen, kuin mihin mainitun tuotteen tuonti oli luokiteltu 10 päivänä huhtikuuta 1947, milloin tariffilaki selvästi tarkoittaa, että sellainen tuote voidaan sijoittaa useampaan kuin yhteen tariffinimikkeeseen.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 2 artiklaan.

Pykälä 2 (a)

Viittaus, joka 2 artiklan pykälässä 2 (a) tehdään 3 artiklan 2 pykälään, on voimassa vasta kun 3 artiklan muutos on tapahtunut sen korjauksen voimaantulon kautta, josta säädetään Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen II osan ja 26 artiklan muutospöytäkirjassa, joka on päivätty 14 päivänä syyskuuta 1948.

Pykälä 2 (b)

Katso huomautusta, joka koskee 1 artiklan 1 pykälää.

Pykälä 4

Paitsi milloin erikoisesti sovitaan niiden sopimuspuolten kesken, jotka alunperin neuvottelivat myönnytyksestä, tämän pykälän määräyksiä on sovellettava ottaen huomioon Havannan peruskirjan 31 artiklan määräykset.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 3 artiklaan.

Jokaista sisäistä veroa tai muuta sisäistä maksua tai jokaista senlaatuista lakia, säädöstä tai vaatimusta, mihin viitataan 1 pykälässä ja joka koskee maahantuotua tuotetta ja samanlaista kotimaista tuotetta ja jota kannetaan tai vaaditaan maahantuodusta tuotteesta maahantuontihetkellä tai -paikalla, on kaikesta huolimatta pidettävä senlaatuisena sisäisenä verona tai muuna sisäisenä maksuna tai lakina, säädöksenä tai vaatimuksena, johon viitataan 1 pykälässä, ja on niinmuodoin 3 artiklan säädösten alainen.

1 pykälä

1 pykälän soveltaminen sisäisiin veroihin, jotka paikalliset hallitukset tai viranomaiset ovat sopimuspuolen alueella määränneet, on 24 artiklan viimeisen pykälän määräysten alainen. Sanonta "kohtuulliset toimenpiteet" ei viimeksimainitussa pykälässä merkitse esimerkiksi sellaisen voimassaolevan kansallisen lainsäädännön kumoamista, joka oikeuttaa paikalliset hallitukset säätämään sisäisiä veroja, jotka vaikkakin teknillisesti ristiriidassa 3 artiklan kirjaimen kanssa eivät itse asiassa ole ristiriidassa sen hengen kanssa, jos sellainen kumoaminen aiheuttaisi vakavia rahataloudellisia vaikeuksia kyseessäoleville paikallisille hallituksille tai viranomaisille. Kun on kysymyksessä sellainen paikallisten hallitusten tai viranomaisten toimeenpanema verotus, joka on ristiriidassa 3 artiklan sekä kirjaimen että hengen kanssa, sanonta "kohtuulliset toimenpiteet" sallii sopimuspuolen poistavan tämän soveltumattoman verotuksen asteettaisesti jonkin ylimenokauden kuluessa, jos äkilliset toimenpiteet aiheuttaisivat vakavia hallinnollisia ja rahataloudellisia vaikeuksia.

2 pykälä

Veron, joka on 2 pykälän ensimmäisen lauseen sisältämien vaatimusten mukainen, katsotaan olevan ristiriidassa toisen lauseen määräysten kanssa vain niissä tapauksissa jolloin esiintyy kilpailua toisaalta verotetun tuotteen ja toisaalta välittömästi kilpailukykyisen tai edellisen asemasta käytettäväksi kelpaavan välillä, jota ei ole samalla tavalla verotettu.

5 pykälä

Säännöstelevien määräysten, jotka ovat 5 pykälän ensimmäisen lauseen mukaisia, ei ole katsottava olevan toisen lauseen määräysten kanssa ristiriidassa, milloin olennaisia määriä kaikkia tämän säännöstelyn alaisia tuotteita valmistetaan kotimaassa. Säännöstelyä ei voida selittää toisen lauseen määräysten mukaisesti sillä perusteella, että kullekin tämän säännöstelyn alaisista tuotteista määrätty suhde tai paljous on sellainen, että suhde maahantuotujen ja kotimaisten tuotteiden välillä muodostuu oikeudenmukaiseksi.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 5 artiklaan.

5 pykälä

Kuljetusmaksujen olleessa kysymyksessä 5 pykälässä esitetty periaate tarkoittaa samojen tuotteiden kuljetusta samaa reittiä samanlaisten olosuhteiden vallitessa.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 6 artiklaan.

1 pykälä

Yhtiökumppanien harjoittama peitetty dumping (s. o. maahantuojan harjoittama myynti hintaan, joka on alhaisempi kuin se, joka vastaa sellaisen maastaviejän laskuttamaa hintaa, jonka kanssa tuoja on ryhtynyt yhtiökumppanuuteen, ja joka on myös alhaisempi viejämaan hintaa) kuuluu sellaisen hintadumpingin piiriin, jonka suhteen dumpingmarginaali voidaan laskea sen hinnan perusteella, jolla tuoja uudestaan myy tavarat.

Pykälät 2 ja 3

Huomautus 1

Kuten monessa muussa tulliasioiden hoitoa koskevassa tapauksessa sopimuspuoli voi vaatia kohtuullista takuuta (sitoumusta tai käteisvakuutta) anti-dumping- tai tasoitustullin maksamisesta odotettaessa lopullista päätöstä jokaisessa tapauksessa, jossa epäillään dumpingia tai tukipalkkiomenetelmää käytetyn.

Huomautus 2

Useiden erilaisten valuuttakurssien käyttäminen rinnakkain voi määrätyissä olosuhteissa muodostaa vientipalkkion, johon voidaan vastata 3 pykälän mukaan tasoitustulleilla, tai ne voivat merkitä eräänlaista dumpingia siten, että jonkin maan valuutan arvoa tällöin osittain alennetaan, mihin voidaan vastata 2 pykälän mukaisilla toimenpiteillä. "Useiden erilaisten valuuttakurssien käyttämisellä rinnakkain" tarkoitetaan tapauksia, milloin hallitukset käyttävät niitä tai hyväksyvät niiden käytön.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 7 artiklaan.

1 pykälä

On harkittu, olisiko toivottavaa, että sanat "niin pian kuin mahdollista" korvattaisiin täsmällisellä päivämäärällä tai vaihtoehtoisesti määräyksellä myöhemmin vahvistettavasta määrätynpituisesta ajanjaksosta. On ymmärretty, ettei kaikkien sopimuspuolten olisi mahdollista saattaa voimaan näitä periaatteita johonkin määrättyyn ajankohtaan mennessä, mutta siitä huolimatta on katsottu, että suurin osa sopimuspuolista saattaisi ne voimaan samaan aikaan, kun sopimus astuu voimaan.

2 pykälä

7 artiklan mukaista olisi olettaa, että "todellinen arvo" merkitsee samaa kuin laskutushinta ynnä kaikki siihen sisältymättömät maksut sellaisista laillisista kuluista, jotka ovat "todellisen arvon" varsinaisia perustekijöitä, ynnä kaikki epänormaalit alennukset tai muut vähennykset tavallisesta kilpailukykyisestä hinnasta.

7 artiklan pykälän 2 (b) mukaista olisi, jos sopimuspuoli tulkitsisi sanonnan "tavallisia kauppamenetelmiä käyttäen" luettuna yhdessä sanonnan "täyden kilpailukykyisyyden vallitessa" kanssa siten, että se sulkee pois jokaisen sellaisen liiketoimen, jossa ostaja ja myyjä eivät ole toisistaan riippumattomia, ja jossa hinta ei ole ainoa huomioonotettava seikka.

"Täysin kilpailukykyisten olosuhteiden" käsite sallii sopimuspuolten jättää huomioonottamatta jakeluliikkeiden hinnat, jotka sisältävät erikoisia yksinedustajiin rajoitettuja alennuksia.

Alakohtien (a) ja (b) sanamuoto sallii sopimuspuolen määrätä tullin yhdenmukaisesti joko 1) jonkun yksityisen viejän maahantuoduista tavaroista ottamien hintojen perusteella tai 2) samanlaisten kauppatavarain yleisen hintatason perusteella.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 8 artiklaan.

Vaikka 8 artikla ei koske useiden erilaisten rinnakkaisten valuuttakurssien käyttöä sellaisenaan, pykälät 1 ja 4 tuomitsevat valuutanvaihtoon liittyvien verojen tai maksujen käytön keinona tällaisten valuuttakurssien ylläpitämiseksi; jos sopimuspuoli kuitenkin maksutasesyistä käyttää tällaisia maksuja Kansainvälisen Valuuttarahaston suostumuksella, 2 pykälän säädökset turvaavat täysin sen aseman, koska tämä pykälä vaatii ainoastaan, että maksut on poistettava niin pian kuin mahdollista.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 11 artiklaan.

Pykälä 2 (c)

Sanonta "missä muodossa tahansa" tarkoittaa tässä pykälässä samoja tuotteita, jotka ovat valmistusprosessinsa aikaisessa vaiheessa ja vielä helposti pilaantuvia ja jotka kilpaillessaan suoranaisesti tuoreen tuotteen kanssa ovat vapaasti maahantuotuina omiaan tekemään tuoretta tuotetta koskevan rajoituksen tehottomaksi.

2 pykälä, viimeinen alakohta

Sanonta "erikoiset tekijät" sisältää muutokset kotimaisten ja ulkomaisten tuottajien tai eri ulkomaisten tuottajien välisessä suhteellisessa tuotantotehossa, mutta ei sellaisia muutoksia, jotka on keinotekoisesti aikaansaatu sellaisin tavoin, joita tämä sopimus ei salli.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 12 artiklaan.

Pykälä 3 (b) (1)

Sanonta "huolimatta tämän artiklan 2 pykälän määräyksistä" on otettu tekstiin, jotta tehtäisiin täysin selväksi, että sellaisia sopimuspuolen tuontirajoituksia, jotka ovat muuten "välttämättömiä" pykälän 2 (a) sisältämässä mielessä, ei saa pitää tarpeettomina sen perusteella, että sellainen muutos kansallisessa politiikassa, johon tekstissä viitataan, voisi parantaa sopimuspuolen valuuttareservitilannetta. Sanonnan tarkoituksena ei ole herättää sitä ajatusta, että asia koskisi 2 pykälän määräyksiä jollain muulla tavoin.

On otettu huomioon ne erikoiset vaikeudet, joita voi aiheutua sellaisille sopimuspuolille, jotka täystyöllisyyttä, suuren ja yhä kasvavan kysynnän säilyttämistä ja taloudellista kehitystä koskevan ohjelmansa takia ovat pakotettuja selviytymään tuontiin kohdistuvasta suuresta kysynnästä ja sen johdosta ylläpitävät ulkomaankauppansa kvantitatiivista säännöstelyä. On katsottu, että 12 artiklan nykyinen sanamuoto yhdessä vientisäännöstelyä koskevien määräysten kanssa, jotka esiintyvät määrätyissä osissa tätä sopimusta, esimerkiksi artiklassa 20, täydelleen vastaa niitä vaatimuksia, jotka näiden sopimuspuolten taloudellinen asema asettaa.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 13 artiklaan.

Pykälä 2 (d)

Mainintaa "kaupallisista näkökohdista" ei otettu mukaan jakamista koskevien sääntöjen joukkoon, koska oltiin sitä mieltä, ettei sen soveltaminen aina olisi hallitusviranomaisille mahdollista. Sitäpaitsi tapauksissa, joissa on mahdollista soveltaa mainittua sääntöä, sopimuspuoli voisi noudattaa näitä näkökohtia pyrkiessään pääsemään asiasta sopimukseen 2 pykälän alkulauseessa esitetyn yleisen säännön mukaisesti.

Pykälä 4

Katso huomautusta, joka koskee "erikoisia tekijöitä" 11 artiklan 2 pykälän viimeisen alakohdan yhteydessä.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 14 artiklaan.

Pykälä 1 (g)

Pykälän 1 (g) määräykset eivät saa oikeuttaa SOPIMUSPUOLIA vaatimaan, että neuvottelumenettelyä noudatettaisiin yksityisen liiketointen olleessa kysymyksessä, ellei kauppa ole mitoiltaan sellainen, että sitä voidaan pitää yleisluontoisena toimenpiteenä. Siinä tapauksessa SOPIMUSPUOLTEN on harkittava kauppaa, sopimuspuolen sitä pyytäessä, ei erillisenä, vaan ottaen huomioon sopimuspuolen politiikan kokonaisuudessaan sanotun tuotteen tuonnin ollessa kysymyksessä.

Pykälä 2

Pykälän 2 tarkoittamien tapausten joukkoon on luettava myös sellainen, jossa sopimuspuolella on juoksevien kauppatoimien tuloksena saatuja saldoja, joita se ei kykene käyttämään ilman diskriminoivaa menettelyä.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 15 artiklaan.

Pykälä 4

Sana "tehdä tyhjäksi" on tarkoitettu ilmaisemaan esimerkiksi, ettei valuuttasäännöstelyyn kuuluvia toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa tämän sopimuksen jonkin artiklan kirjaimen kanssa, saa pitää mainitun artiklan vastaisina, ellei käytännössä ole tapahtunut mitään huomattavaa poikkeamista artiklan tarkoituksesta. Siten sopimuspuolen, joka toteuttaen Kansainvälisen Valuuttarahastosopimuksen artiklojen mukaisesti toimivaa valuuttasäännöstelyään vaatii maksua viennistään omassa valuutassaan tai jonkin Kansainvälisen Valuuttarahaston jäsenen valuutassa, ei tällä katsota rikkovan artiklaa 11 tai artiklaa 13 vastaan. Toisena esimerkkinä mainittakoon tapaus, jossa sopimuspuoli tarkoittamatta ottaa käytäntöön mitään uutta diskriminoivaa elementtiä tuontilisenssijärjestelmäänsä ja saattaakseen voimaan luvallisia valuuttasäännöstelymenetelmiä nimenomaan mainitsee tuontilisenssissä maan, josta tavarat saadaan tuoda.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 17 artiklaan.

Pykälä 1

Kaupalliset toimistot, jotka ovat sopimuspuolten perustamia ja harjoittavat myymistä tai ostamista, ovat toiminnassaan alakohtien (a) ja (b) määräysten alaisia.

Sellaisten kaupallisten toimistojen toiminta, jotka ovat sopimuspuolten perustamia, mutta jotka eivät osta eivätkä myy, vaan antavat yksityistä kauppaa koskevia säädöksiä, on tämän sopimuksen asianomaisten artiklojen alainen.

Tämän artiklan määräykset eivät sulje pois sitä mahdollisuutta, että valtion yritys saa ottaa erilaisia hintoja myydessään tuotetta eri markkinoilla, edellyttäen että näitä erilaisia hintoja otetaan kaupallisista syistä vientimarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan asettamien ehtojen mukaan.

Pykälä 1 (a)

Hallituksen toimenpiteet, joiden tarkoituksena on taata määrätyt laatuvaatimukset ja ulkomaankaupan toimintateho tai etuoikeudet, jotka on suotu kansallisten luonnonrikkauksien hyväksikäyttämistä varten, mutta jotka eivät valtuuta hallitusta valvomaan kyseessä olevan yrityksen kauppatoimia, eivät merkitse samaa kuin "yksinomaiset tai erikoiset etuoikeudet".

Pykälä 1 (b)

Maalla, joka saa "sidotun lainan", on vapaus ottaa tämä laina huomioon "kaupallisena näkökohtana" ostaessaan tarvikkeita ulkomailta.

Pykälä 2

Sanonta "tavarat" rajoittuu käsittämään tuotteita tavallisessa kaupallisessa käytännössä ymmärrettyinä, eikä siihen ole tarkoitettu sisältyvän palvelusten ostoa tai myyntiä.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 18 artiklaan.

Pykälä 3

Ehto, joka tarkoittaa suosituimmuustullin korottamista uuden preferenssisopimuksen yhteydessä, on voimassa vasta uuden 3 pykälän tultua lisätyksi 1 artiklaan sen korjauksen tullessa voimaan, josta säädetään Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen I osaa ja 29 artiklaa muuttavassa, 14 päivänä syyskuuta 1948 päivätyssä pöytäkirjassa.

Pykälä 7 (a) (2) ja (3)

Sana "jalostaa" merkitsee näissä alakohdissa käytettynä jonkin perustuotteen muuttamista tai tällä tavoin saadun sivutuotteen muuttamista puolivalmiiksi tai valmiiksi tavaroiksi, mutta se ei tarkoita mitään pitkälle kehitettyä teollista valmistusta.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 24 artiklaan.

Pykälä 9

On ymmärrettävä 1 artiklan määräysten vaativan, että kun tuotetta, joka on tuotu jonkin tulliliiton tai vapaakauppa-alueen jäsenen alueelle preferenssitullitaksaa noudattaen, jälleenviedään sellaisen liiton tai alueen toisen jäsenen alueelle, viimeksimainitun jäsenen on kannettava tullimaksu, joka on yhtä suuri kuin erotus jo maksetun tullin ja sellaisen korkeamman tullin välillä, mikä olisi maksettava, jos tavara tuotaisiin suoraan sen alueelle.

Pykälä 11

Menettelytavat, jotka Intia ja Pakistan omaksuvat pannakseen täytäntöön lopulliset keskinäiset kaupalliset sopimuksensa, voivat poiketa yksityisistä tämän sopimuksen määräyksistä, mutta näiden menettelytapojen tulee yleensä olla tämän sopimuksen tarkoitusperien mukaisia.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 26 artiklaan.

Alueisiin, joista sopimuspuolet ovat kansainvälisesti vastuussa, eivät sisälly sotilaallisen miehityksen alaiset alueet.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA 29 artiklaan.

Pykälä 1

Havannan peruskirjan luvut VII ja VIII on jätetty mainitsematta 1 pykälässä, koska ne yleisluontoisesti käsittelevät Kansainvälisen Kauppajärjestön organisaatiota, toimintaa ja menettelytapoja.

LIITE I SELITTÄVIÄ HUOMAUTUKSIA Loppuhuomautus.

Mahdollisuutta soveltaa Tullitariffeja ja kauppaa koskevaa yleissopimusta sopimuspuolten kauppaan sotilaallisen miehityksen alaisten maiden kanssa ei ole käsitelty ja sitä tullaan lähitulevaisuudessa edelleen tutkimaan. Kuitenkaan minkään kohdan tässä sopimuksessa ei saa käsittää lausuvan ennakkopäätöstä kysymyksessä olevasta asiasta. Tämä ei tietenkään koske mahdollisuutta soveltaa artiklojen 22 ja 23 määräyksiä tällaisesta kaupasta johtuviin kysymyksiin.

LIITE J

POIKKEUKSIA DISKRIMINOINNIN VÄLTTÄMISTÄ KOSKEVASTA SÄÄNNÖSTÄ

(14 artiklan pykälän 1 (d) mukaisesti valinnan mukaan sopimuspuolten noudatettavaksi 14 artiklan pykälien 1 (b) ja 1 (c) asemesta).

1. (a) Sopimuspuoli, joka soveltaa tuontirajoituksia 12 artiklan mukaisesti voi helpottaa sellaisia rajoituksia 13 artiklan määräyksistä poikkeavalla tavalla siinä määrin kuin sille on välttämätöntä saadakseen lisätuontia sen suurimman kokonaistuontimäärän lisäksi, joka sille olisi mahdollinen 12 artiklan pykälien 3 (a) ja 3 (b) sisältämien määräysten puitteissa, jos sen rajoitukset olisivat täysin 13 artiklan määräysten mukaisia; kuitenkin edellytetään, että

(1) täten maahantuotujen tuotteiden toimitushintojen tasoa ei vahvisteta oleellisesti niitä hintoja korkeammaksi, jotka ovat voimassa sellaisten näihin verrattavien tavaroiden suhteen, joita on säännöllisesti saatavissa muilta sopimuspuolilta, ja että täten maahantuotujen tuotteiden mainittua tasoa korkeammat hinnat alennetaan progressiivisesti kohtuullisen ajan kuluessa;

(2) tähän toimenpiteeseen ryhtynyt sopimuspuoli ei tee sitä noudattaakseen jotain sellaista sopimusta, jonka kautta kullan tai konvertoitavissa olevan valuutan määrä, jonka sopimuspuoli saa välittömästi tai välillisesti viennistään mainittuun sopimukseen kuulumattomien sopimuspuolten alueille, vähenee huomattavasti alle sen määrän, jonka sen muuten olisi voinut kohtuullisesti odottaa saavan;

(3) sellainen toimenpide ei aiheuta tarpeetonta vahinkoa minkään muun sopimuspuolen kaupallisille tai taloudellisille eduille;

(b) Jokaisen sopimuspuolen, joka ryhtyy tämän pykälän mukaisiin toimenpiteisiin, on noudatettava alakohdan (a) periaatteita. Sopimuspuolen täytyy luopua liiketoimista, jotka osoittautuvat mainitun alakohdan vastaisiksi, mutta sopimuspuolta ei voi vaatia hankkimaan varmuutta, milloin sellaista on mahdotonta hankkia, siitä että tämän alakohdan vaatimukset tulevat täytetyiksi yksityisen kauppatoimien suhteen.

2. Jokaisen sopimuspuolen, joka ryhtyy tämän liitteen 1 pykälän mukaisiin toimenpiteisiin, täytyy säännöllisesti tiedoittaa SOPIMUSPUOLILLE näistä toimenpiteistä ja hankkia kaikki saatavissa olevat asiaankuuluvat tiedot, joita SOPIMUSPUOLET voivat pyytää.

3. Milloin tahansa SOPIMUSPUOLET havaitsevat, että joki sopimuspuoli soveltaa tuontirajoituksia diskriminoivalla tavalla, joka on ristiriidassa niiden poikkeusten kanssa, joista tämän liitteen 1 pykälässä säädetään, sopimuspuolen täytyy kuudenkymmenen päivän kuluessa poistaa tämä diskriminointi tai muuttaa sitä SOPIMUSPUOLTEN määräämällä tavalla; kuitenkin edellytetään, että mikään tämän liitteen 1 pykälän mukainen toimenpide , sikäli kun SOPIMUSPUOLET ovat sen hyväksyneet menetellen tavalla, joka vastaa 12 artiklan pykälässä 4 (c) esitettyä, ei ole tuomittavissa tämän pykälän tai 12 artiklan pykälän 4 (d) mukaisesti sillä perusteella, että se on ristiriidassa 13 artiklan määräysten kanssa.

Liitettä J koskeva selittävä huomautus.

On sovittu, että se seikka, että sopimuspuoli toimii 20 artiklan osan II (a) mukaisesti, ei estä tätä sopimuspuolta toimimasta tämän liitteen mukaisesti, mutta että artiklan 14 määräykset (niihin luettuna tämä liite) eivät millään tavoin rajoita sopimuspuolten 20 artiklan osan II (a) mukaisia oikeuksia.

Annecyn pöytäkirja Tullitariffeja ja kauppaa koskevaan yleissopimukseen liittymisestä.

Austraalian Liittovaltion, Belgian Kuningaskunnan, Brasilian Yhdysvaltain, Birman, Kanadan, Ceylonin, Chilen Tasavallan, Kiinan Tasavallan, Kuuban Tasavallan, Tsekkoslovakian Tasavallan, Ranskan Tasavallan, Intian, Libanonin, Luxemburgin Suurherttuakunnan, Alankomaiden Kuningaskunnan, Uuden Seelannin, Norjan Kuningaskunnan, Pakistanin, Etelä-Rhodesian, Syyrian, Etelä-Afrikan Liittovaltion, Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Amerikan Yhdysvaltain Hallitukset, jotka ovat Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen nykyiset sopimuspuolet (seuraavassa sanotaan "nykyiset sopimuspuolet" ja vastaavasti "yleissopimus") sekä Tanskan Kuningaskunnan, Dominikaanisen Tasavallan, Suomen Tasavallan, Kreikan Kuningaskunnan, Haitin Tasavallan, Italian Tasavallan, Liberian Tasavallan, Nicaraguan, Ruotsin Kuningaskunnan ja Uruguayn Itäisen Tasavallan Hallitukset (seuraavassa sanotaan "liittyjähallitukset"),

OTTAEN HUOMIOON liittyjähallitusten yleissopimukseen liittymistä ajatellen käytyjen neuvottelujen tulokset,

sanotun sopimuksen 33 artiklan määräysten mukaisesti,

TÄTEN SOPIVAT ehdoista, joilla liittyjähallitukset voivat liittyä yleissopimukseen ja jotka ehdot sisältyvät tähän pöytäkirjaan,

JA nykyiset sopimuspuolet PÄÄTTÄVÄT tämän pöytäkirjan 11 pykälässä edellytettyä menettelytapaa noudattaen tehdyllä kahden kolmanneksen enemmistön päätöksellä hyväksyä liittyjähallitusten yleissopimukseen liittymisen.

1. a) Poikkeamatta tämän pöytäkirjan määräyksistä, kukin liittyjähallitus soveltaa väliaikaisesti siitä päivästä alkaen, jona tämä pöytäkirja tulee sen osalta voimaan,

1) yleissopimuksen I ja III osaa sekä

2) yleissopimuksen II osaa kaikessa siinä laajuudessa, mikä on sopusoinnussa sen oman tämän pöytäkirjan päiväyspäivänä voimassa olleen lainsäädännön kanssa.

b) Yleissopimuksen 1 artiklan 1 pykälään sisältyvien velvoitusten, joiden yhteydessä viitataan sanotun sopimuksen 3 artiklaan, ja 2 artiklan 2 b)-pykälään sisältyvien velvoitusten, joiden yhteydessä viitataan 6 artiklaan, on katsottava kuuluvan tämän pöytäkirjan tarkoittamassa mielessä yleissopimuksen II osaan.

c) Tämän pöytäkirjan B-liitteessä olevia luetteloita on yleissopimuksen kannalta pidettävä siihen liittyvinä, liittyjähallituksia koskevina luetteloina.

d) Huolimatta yleissopimuksen 1 artiklan 1 pykälän määräyksistä liittyjähallituksen, joka on allekirjoittanut tämän pöytäkirjan, ei tarvitse kumota mitään tuontitulleihin ja -maksuihin sovellettua preferenssiä, jollei se ylitä yleissopimuksen 1 artiklan 4 pykälässä edellytettyä tasoa sellaisena kuin miksi se on muutettu ja jos se on voimassa yksinomaan Uruguayn ja Paraguayn kesken.

2. Tämän pöytäkirjan tultua voimaan jonkun liittyjähallituksen osalta tulee tästä hallituksesta sopimuspuoli yleissopimuksen 32 artiklassa määritellyin edellytyksin.

3. Huolimatta 12 pykälän määräyksistä kutakin nykyistä sopimuspuolta tarkoittavassa ja tämän pöytäkirjan A-liitteessä mainitussa luettelossa edellytetyt myönnytykset eivät tule asianomaisen sopimuspuolen osalta voimaan, ellei tämä sopimuspuoli ole ensin ilmoittanut Yhdistyneiden Kansakuntain pääsihteerille aikovansa soveltaa näitä myönnytyksiä. Myönnytykset tulevat sitten tämän sopimuspuolen osalta voimaan joko sinä päivänä, jolloin tämä pöytäkirja tulee 12 pykälän johdosta ensi kerran voimaan, tai kolmantenakymmenentenä päivänä lukien päivästä, jona pääsihteeri on saanut sanotun ilmoituksen, ja aina myöhäisempänä näistä kahdesta päivämäärästä. Ilmoituksella ei ole merkitystä, ellei pääsihteeri ole sitä saanut viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 1950. Myönnytysten tultua voimaan on vastaavaa luetteloa pidettävä asianomaista sopimuspuolta tarkoittavana, yleissopimukseen liitettynä luettelona.

4. Jokainen nykyinen sopimuspuoli, joka on tehnyt 3 pykälässä mainitun ilmoituksen, ja jokainen liittyjähallitus, joka on allekirjoittanut tämän pöytäkirjan, voi vapaasti milloin tahansa lakata soveltamasta tai peruuttaa, kokonaan tai osittain, tämän pöytäkirjan A- tai B-liitteisiin sisältyvän oman luettelonsa edellyttämän myönnytyksen, mikäli tämä sopimuspuoli tai tämä hallitus toteaa, että se oli siitä alunperin neuvotellut liittyjähallituksen kanssa, joka ei ole allekirjoittanut tätä pöytäkirjaa, tai nykyisen sopimuspuolen kanssa, joka ei ole tehnyt sanottua ilmoitusta, kuitenkin ehdolla, että sopimuspuoli tai liittyjähallitus, joka lakkaa soveltamasta tai peruuttaa, kokonaan tai osittain, tällaisen myönnytyksen, siitä ilmoittaa kaikille muille nykyisille sopimuspuolille ja kaikille liittyjähallituksille 30 päivän kuluessa soveltamisen lakkauttamisesta tai peruuttamisesta lukien ja että se ryhtyy, jos sitä pyydetään, neuvottelemaan niiden sopimuspuolten kanssa, joita kulloinenkin tavara oleellisesti kiinnostaa, ja samoin ehdolla, että, kajoamatta yleissopimuksen 35 artiklan määräyksiin, jokainen myönnytys, jota siten on lakattu soveltamasta tai peruutettu, tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä lukien päivästä, jolloin se liittyjähallitus tai se nykyinen sopimuspuoli, jonka kanssa siitä oli alkuaan neuvoteltu, on allekirjoittanut tämän pöytäkirjan tai tehnyt 3 pykälässä tarkoitetun ilmoituksen.

5. a) Aina kun yleissopimuksen 2 artiklassa mainitaan tuon sopimuksen päiväyspäivä, on tähän pöytäkirjaan liitettyihin luetteloihin sovellettava tämän pöytäkirjan päiväyspäivää.

b) Aina kun yleissopimuksen 5 artiklan 6 pykälässä, 7 artiklan 4 pykälän d-kohdassa ja 10 artiklan 3 pykälän c-kohdassa mainitaan tuon sopimuksen päiväyspäivä, on kunkin liittyjähallituksen osalta sovellettava 24 päivää maaliskuuta 1948.

c) Kun yleissopimuksen 18 artiklan 11 pykälässä mainitaan 1 päivä syyskuuta 1947 ja 10 päivä lokakuuta 1947, sovelletaan jokaiseen liittyjähallitukseen vastaavasti 14 päivää toukokuuta 1949 ja 30 päivää kesäkuuta 1949.

6. Yleissopimuksen määräykset, joita liittyjähallituksen on sovellettava, sisältyvät Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja työllisyyskonferenssia valmistelleen komissionin toisen istuntokauden päättöpöytäkirjaan liitettyyn tekstiin, siten korjattuina, lisättyinä tai muuten muutettuina kuin mitä ne ovat sinä päivänä, jolloin liittyjähallitus allekirjoittaa tämän pöytäkirjan. Ollakseen tehokas pitää liittyjähallituksen puolesta tapahtuvaan tämän pöytäkirjan allekirjoittamiseen liittyä asianmukainen päätös hyväksyä jokainen oikaisu, lisäys tai muu muutos, jonka SOPIMUSPUOLET ovat tehneet alistettavaksi hallitusten hyväksyttäväksi, mutta joka liittyjähallituksen allekirjoittaessa tämän pöytäkirjan ei vielä ole käynyt voimaan.

7. Liittyjähallitus, joka on allekirjoittanut tämän pöytäkirjan, saa vapaasti luopua yleissopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta, ja tämä päätös tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä siitä päivästä lukien, jona Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on asiasta saanut kirjallisen ilmoituksen.

8. a) Jokainen liittyjähallitus, joka on allekirjoittanut tämän pöytäkirjan eikä ole tehnyt 7 pykälän mukaista ilmoitusta soveltamisen lopettamisesta, voi päivänä, jolloin yleissopimus 26 artiklansa mukaisesti tulee voimaan, tai sen päivän jälkeen liittyä tuohon sopimukseen tässä pöytäkirjassa edellytetyin ehdoin tallettamalla liittymisasiakirjan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Liittyminen käy voimaan yleissopimuksen 26 artiklan mukaisena voimaantulopäivänä tai kolmantenakymmenentenä päivänä liittymisasiakirjan tallettamispäivästä lukien, mutta aina myöhäisempänä näistä kahdesta päivästä.

b) Tämän pöytäkirja 8 a)-pykälän mukaista liittymistä yleissopimukseen pidetään, sopimuksen 32 artiklan 2 pykälän tarkoitusta ajatellen, sopimuksen hyväksymisenä 26 artiklan 3 pykälän mukaan.

9. a) Jokainen liittyjähallitus, joka allekirjoittaa tämän pöytäkirjan tai tallettaa liittymisasiakirjan 8 a)-pykälän mukaisesti ja jokainen nykyinen sopimuspuoli, joka tekee 3 pykälässä tarkoitetun ilmoituksen, tekee sen emämaa-alueensa puolesta ja niiden muiden alueiden puolesta, joista se on kansainvälisesti vastuussa, lukuunottamatta erillisiä tullialueita, jotka se ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille allekirjoittamisen, tallettamisen tai 3 pykälän tarkoittaman ilmoituksen tapahtuessa.

b) Jokainen liittyjähallitus tai nykyinen sopimuspuoli, joka on tehnyt pääsihteerille ilmoituksen tämän pykälän a-kohdassa mainituista poikkeustapauksista, voi milloin tahansa hänelle tiedoittaa, että allekirjoitus, liittyminen tai 3 pykälässä tarkoitettu ilmoitus koskee yhtä tai useampia tällaisia erillisiä tullialueita ja tällainen uusi ilmoitus käy voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä lukien, jolloin pääsihteeri on saanut sen.

c) Jos tullialueella, jonka suhteen liittyjähallitus on saattanut yleissopimuksen voimaan, on tai jos se saa täydellisen autonomian ulkomaankauppasuhteittensa hoitamisessa ja muissa yleissopimuksessa käsitellyissä asioissa, tätä aluetta pidetään sopimuspuolena vastuunalaisen liittyjähallituksen annettua selityksen, jossa edellämainittu tosiasia todetaan.

10. a) Tämän pöytäkirjan alkuperäisteksti talletaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ja on Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa nykyisten sopimuspuolten allekirjoitettavissa lokakuun 10 päivästä 1949 30 päivään marraskuuta 1949 ja liittyjähallitusten lokakuun 10 päivästä 1949 30 päivään huhtikuuta 1950.

b) Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri lähettää viipymättä jokaiselle Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenelle ja jokaiselle muulle hallitukselle, joka on ottanut osaa Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja työllisyyskonferenssiin, oikeaksi todistetun jäljennöksen tästä pöytäkirjasta sekä ilmoittaa niille jokaisesta allekirjoituksesta, jokaisesta 8 a)-pykälän mukaisesta liittymisasiakirjan tallettamisesta ja jokaisesta 3, 7, 9 a)- tai 9 b)-pykälän mukaisesta ilmoituksesta tai tiedoituksesta.

c) Pääsihteeri valtuutetaan rekisteröimään tämä pöytäkirja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

11. Kun samaa liittyjähallitusta tarkoittaen kaksi kolmannesta nykyisistä sopimuspuolista on allekirjoittanut tämän pöytäkirjan, muodostaa se yleissopimuksen 33 artiklan mukaisesti tehdyn päätöksen hyväksyä sanotun hallituksen liittyminen.

12. Jokaisen liittyjähallituksen osalta, jonka suhteen kaksi kolmannesta nykyisistä sopimuspuolista on allekirjoittanut tämän pöytäkirjan ja huomioonottaen 3 pykälään sisältyvän varauksen, se tulee voimaan:

a) 1 päivänä tammikuuta 1950, jos asianomainen liittyjähallitus on sen allekirjoittanut viimeistään 30 päivänä marraskuuta 1949, taikka

b) jollei tämä liittyjähallitus ole sitä allekirjoittanut vielä 30 päivänä marraskuuta 1949, kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä lukien, jolloin liittyjähallitus on allekirjoittanut sen.

13. Tämän pöytäkirjan päiväyspäivä on 10 päivä lokakuuta 1949.

TEHTIIN Annecyssa yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, kumpikin teksti yhtä todistusvoimaisena, ellei tähän liitettyihin luetteloihin nähden toisin sanota.

Sivun alkuun