11/1949

1 artiklaIlman herruus

Sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisella valtiolla on täydellinen ja yksinomainen herruus oman alueensa yläpuolella olevaan ilmatilaan.

2 artiklaAlue

Valtion alueella tarkoitetaan tässä sopimuksessa asianomaisen valtion täysivaltiuden, yliherruuden, suojelun tai mandaatin alaisia maa-alueita sekä niihin liittyviä aluevesiä.

3 artiklaSiviili- ja valtion ilma-alukset

a) Tämä sopimus koskee siviili-, mutta ei valtion ilma-aluksia.

b) Sotilas-, tulli- ja poliisi-ilma-alukset katsotaan valtion ilma-aluksiksi.

c) Sopimusvaltiolle kuuluva valtion ilma-alus ei saa lentää eikä laskea toisen valtion alueelle ilman erityistä sopimusta tai muuta lupaa, ja tällöin on noudatettava niissä olevia ehtoja.

d) Antaessaan määräyksiä omille valtion ilma-aluksilleen sopimusvaltiot sitoutuvat riittävästi ottamaan huomioon siviili-ilma-alusten lentoturvallisuuden.

4 artiklaSiviili-ilmailun väärinkäyttö

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu olemaan käyttämättä siviili-ilmailua tämän sopimuksen tarkoitusperien vastaisesti.

5 artiklaOikeus ei-aikataulunmukaisiin lentoihin

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu siihen, että toisten sopimusvaltioiden ilma-alukset, jotka eivät ole kansainvälisessä aikataulunmukaisessa liikenteessä, saavat noudattaen tämän sopimuksen ehtoja lentää sen alueelle tai ilman välilaskua lentää sen alueen yli ja tehdä laskuja ilman kaupallista tarkoitusta hankkimatta siihen etukäteen lupaa ehdolla, että ylilennetyllä valtiolla on oikeus vaatia niitä laskemaan. Jokainen sopimusvaltio pidättää kuitenkin itselleen oikeuden lentoturvallisuussyistä vaatia ilma-aluksia, jotka haluavat lentää luoksepääsemättömien tai riittämättömällä maaorganisaatiolla varustettujen alueiden yli, seuraamaan määrättyjä reittejä tai hankkimaan erityisen luvan sellaisiin lentoihin.

Kun tässä tarkoitettuja ilma-aluksia käytetään matkustajien, tavaran ja postin kuljetukseen korvausta tai vuokraa vastaan ei-aikataulunmukaisessa, kansainvälisessä liikenteessä, saa, noudattaen 7 artiklan määräyksiä, niihin ottaa tai niistä jättää matkustajia, tavaraa tai postia, jolloin valtiolla, jossa tämä ottaminen tai jättäminen tapahtuu, on oikeus antaa määräyksiä sekä panna ehtoja tai rajoituksia, jotka se ehkä katsoo tarpeellisiksi.

6 artiklaAikataulunmukainen lentoliikenne

Aikataulunmukaista kansainvälistä lentoliikennettä saa harjoittaa sopimusvaltion alueen yläpuolella tai alueelle vain sanotun valtion erityisellä luvalla tai muulla valtuutuksella ja niissä olevien ehtojen mukaisesti.

7 artiklaKotimaanliikenne (Cabotage)

Jokaisella sopimusvaltiolla on oikeus kieltää ottamasta muiden sopimusvaltioiden ilma-aluksiin matkustajia, postia tai tavaraa kuljetettavaksi korvausta tai vuokraa vastaan paikasta toiseen omalla alueellaan. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu olemaan tekemättä mitään sopimuksia, joissa nimenomaan myönnetään tällaisia etuuksia yksinoikeutena jollekin toiselle valtiolle tai sen lentoliikenneyritykselle, sekä olemaan hankkimatta mitään tällaista yksinoikeutta miltään muulta valtiolta.

8 artiklaOhjaajattomat ilma-alukset

Ilma-alus, joka voi lentää ilman ohjaajaa, saa lentää ohjaajatta sopimusvaltion alueen yläpuolella vain sanotun valtion erityisellä luvalla ja siinä olevien ehtojen mukaisesti. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu huolehtimaan tällaisten ohjaajattomien ilma-alusten lentojen valvonnasta siviili-ilma-aluksille sallituilla alueilla siten, että niistä ei aiheudu vaaraa siviili-ilma-aluksille.

9 artiklaKieltoalueet

a) Jokainen sopimusvaltio voi sotilaallisista tai yleisistä turvallisuussyistä yhdenmukaisesti rajoittaa tai kieltää toisten valtioiden ilma-alusten lennon oman alueensa tiettyjen osien yli edellyttäen, että mitään erotusta ei tässä suhteessa tehdä muiden sopimusvaltioiden ja valtion omien kansainvälisessä, aikataulunmukaisessa lentoliikenteessä olevien ilma-alusten välillä. Näiden kieltoalueiden tulee olla laajuudeltaan ja sijainniltaan kohtuullisia niin, että niistä ei ole tarpeetonta haittaa ilmailulle. Selonteot sopimusvaltion kieltoalueista ja kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset on niin pian kuin mahdollista tiedotettava toisille sopimusvaltioille ja Kansainväliselle siviili-ilmailujärjestölle.

b) Jokainen sopimusvaltio pidättää itselleen myös oikeuden poikkeuksellisissa olosuhteissa, vaaran uhatessa tai yleisistä turvallisuussyistä, saattaa heti voimaan tilapäisiä rajoituksia tai lentokiellon koko oman alueensa tai sen osan yläpuolella sillä ehdolla, että nämä rajoitukset ja kiellot koskevat kansallisuuteen katsomatta kaikkien muiden valtioiden ilma-aluksia.

c) Jokainen sopimusvaltio voi antamiensa määräysten perusteella vaatia jokaista edellä olevissa alakohdissa a) ja b) tarkoitetuille alueille tullutta ilma-alusta laskemaan mahdollisimman pian sen jälkeen jollekin määrätylle lentoasemalle alueellaan.

10 artiklaLasku tullilentoasemalle

Sopimusvaltion alueelle saapuvan ilma-aluksen on laskettava tämän valtion tulli- ja muuta tarkastusta varten määräämälle lentoasemalle, jos tämän valtion määräyksissä niin vaaditaan, ellei ilma-alus tämän sopimuksen tai erityisen luvan nojalla saa laskematta ylittää sopimusvaltion aluetta. Tällaisen ilma-aluksen lähdön sopimusvaltion alueelta tulee tapahtua näin määrätyltä tullilentoasemalta. Sopimusvaltion tulee julkaista kaikki tullilentoasemiaan koskevat tiedot ja lähettää ne tämän sopimuksen II osan mukaisesti perustetulle Kansainväliselle siviili-ilmailujärjestölle kaikille muille sopimusvaltioille tiedotettaviksi.

11 artiklaIlmailumääräysten sovellettavuus

Niitä sopimusvaltion lakeja ja määräyksiä, jotka koskevat kansainvälisessä lentoliikenteessä olevien ilma-alusten saapumista tai lähtöä sekä liikennöimistä ja lentämistä sen alueella on, edellyttäen että ne ovat sopusoinnussa tämän sopimuksen määräysten kanssa, sovellettava kansallisuudesta riippumatta kaikkien sopimusvaltioiden ilma-aluksiin, ja tällaisten ilma-alusten on noudatettava niitä saapuessaan tämän valtion alueelle, lähtiessään sieltä tai sen alueella ollessaan.

12 artiklaLentosäännöt

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu ryhtymään toimenpiteisiin, että jokainen sen alueen yläpuolella lentävä tai alueella oleva sekä jokainen sen kansallisuusmerkillä varustettu ilma-alus - olkoon tämä missä tahansa - noudattaa siellä voimassa olevia ilma-alusten lentoa ja liikkumista koskevia sääntöjä ja määräyksiä. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu pitämään tätä koskevat säännöksensä mahdollisimman yhdenmukaisina tämän sopimuksen perusteella kulloinkin laadittavien sääntöjen kanssa. Aavan meren yläpuolella ovat voimassa tämän sopimuksen nojalla laaditut säännöt. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu panemaan syytteeseen kaikki sovellettavia määräyksiä rikkovat henkilöt.

13 artiklaMaahantulo- ja selvitysmääräykset

Ilma-alusten matkustajien, henkilöstön ja tavaran maahan saapumista tai sieltä lähtöä, kuten maahantuloa, selvitystä, siirtolaisuutta, passeja, tullia ja karanteenia koskevia sopimusvaltion lakeja ja määräyksiä on noudatettava matkustajiin, henkilöstöön tai tavaraan nähden sanotun valtion alueelle tultaessa, siellä oltaessa tai sieltä poistuttaessa.

14 artiklaTautien leviämisen estäminen

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu ryhtymään tehokkaihin toimenpiteisiin koleran (kulkutaudin luonteisen) lavantaudin, isonrokon, keltakuumeen, ruton ja muiden senkaltaisten, sopimusvaltioiden kulloinkin erikseen nimeämien tarttuvien tautien leviämisen estämiseksi ilmailun välityksellä; tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot ovat läheisessä yhteydessä niiden elinten kanssa, joiden toimialaan kuuluvat kansainväliset määräykset ilma-aluksiin sovellettavista terveydenhoidollisista toimenpiteistä. Tällainen yhteys ei saa syrjäyttää minkään voimassa olevan tätä koskevan kansainvälisen sopimuksen soveltamista, jossa sopimusvaltiot ehkä ovat osallisina.

15 artiklaLentoasema- yms. maksut

Sopimusvaltion jokaisen lentoaseman, joka on avoin yleistä käyttöä varten sen maan omille ilma-aluksille, tulee, ottaen huomioon 68 artiklan määräykset, olla yhtäläisin ehdoin avoin kaikkien muiden sopimusvaltioiden ilma-aluksille. Jokaisen sopimusvaltion ilma-alusten on samaten yhtäläisin ehdoin saatava käyttää ilmailun turvallisuuden ja joutuisuuden edistämiseksi yleiseen käyttöön varattua koko maaorganisaatiota, radio- ja sääpalvelu mukaanluettuina.

Sopimusvaltion ehkä määräämät tai kannettaviksi sallimat maksut jonkin toisen sopimusvaltion ilma-aluksilta sanottujen lentoasemien ja maaorganisaation käytöstä eivät saa olla

a) ilma-aluksilta, jotka eivät ole kansainvälisessä aikataulunmukaisessa lentoliikenteessä, suuremmat kuin maksut, jotka sen omaa kansallisuutta ja samaa luokkaa olevilta ilma-aluksilta kannettaisiin vastaavanlaisessa liikenteessä, ja

b) kansainvälisessä aikataulumukaisessa lentoliikenteessä olevilta ilma-aluksilta suuremmat kuin ne maksut, jotka sen omaa kansallisuutta olevilta ilma-aluksilta kannettaisiin vastaavanlaisessa kansainvälisessä liikenteessä.

Kaikki tällaiset maksut on julkaistava ja saatettava Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön tietoon; kuitenkin voidaan jonkin asiasta kiinnostuneen sopimusvaltion vaatimuksesta lentoasemien ja maaorganisaation käytöstä määrätyt maksut alistaa neuvoston tarkastettaviksi, jonka tulee antaa niistä lausuntonsa sekä esittää niitä koskevat suosituksensa asianomaisen valtion tai valtioiden harkittaviksi. Sopimusvaltio ei saa määrätä muun sopimusvaltion ilma-alukselle tai siinä olevalle henkilölle tai omaisuudelle mitään, yksinomaan kauttakulkuoikeutta alueensa yli, tuloa alueelleen tai sieltä poistumista koskevaa korvausta, veroa tai muuta maksua.

16 artiklaTarkastus ilma-aluksessa

Jokaisen sopimusvaltion asianomaisilla viranomaisilla on oikeus, ilman kohtuutonta viivytystä, suorittaa tarkastus toisten sopimusvaltioiden ilma-aluksissa niiden saapuessa tai lähtiessä sekä tarkastaa tässä sopimuksessa määrätyt lupakirjat ja muut asiakirjat.

17 artiklaIlma-aluksen kansallisuus

Ilma-aluksella on sen valtion kansallisuus, missä se on rekisteröity.

18 artiklaKaksinkertainen rekisteröinti

Ilma-alusta ei voida pätevästi rekisteröidä useammassa kuin yhdessä valtiossa, mutta sen rekisteröinti voidaan siirtää valtiosta toiseen.

19 artiklaKansalliset rekisteröintilait

Ilma-aluksen rekisteröinnin tai rekisteröinnin siirron sopimusvaltiossa tulee tapahtua sen lakien ja määräysten mukaisesti.

20 artiklaTunnusmerkit

Jokaisessa ilma-aluksessa, jota käytetään kansainvälisessä ilmailussa, tulee olla asianmukaiset kansallisuus- ja rekisterimerkkinsä.

21 artiklaRekisteröinti-ilmoitus

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu pyynnöstä antamaan tietoja muille sopimusvaltioille tai Kansainväliselle siviili-ilmailujärjestölle minkä tahansa siinä valtiossa rekisteröidyn ilma-aluksen rekisteröinnistä ja omistuksesta. Jokaisen sopimuspuolen tulee lisäksi ilmoittaa Kansainväliselle siviili-ilmailujärjestölle tämän ehkä antamien määräysten mukaisesti sellaiset tiedot, jotka voidaan antaa siinä valtiossa rekisteröidyn ja tavallisesti kansainvälisessä ilmailussa käytetyn ilma-aluksen omistuksesta ja valvonnasta. Näin saamansa tiedot on Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön annettava pyynnöstä toisten sopimusvaltioiden käytettäviksi.

22 artiklaMuodollisuuksien helpottaminen

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu erityisiä määräyksiä antamalla tai muulla tavalla ryhtymään kaikkiin sopiviin toimenpiteisiin sopimusvaltioiden alueiden välisen ilmailun helpottamiseksi ja jouduttamiseksi sekä varsinkin maahanmuuttoa, karanteenia, tullia ja selvityksiä koskevia lakeja sovellettaessa ehkäisemään ilma-alusten, henkilöstöjen, matkustajien ja tavaran tarpeettoman viivytyksen.

23 artiklaTullaus ja maahanmuutto

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu järjestämään mahdolliseksi katsomassaan laajuudessa kansainväliseen ilmailuun vaikuttavat tullaus- ja maahanmuuttomenetelmät tämän sopimuksen perusteella kulloinkin ehkä vahvistettujen tai suositettujen menettelytapojen mukaan. Mitään tämän sopimuksen määräystä ei saa katsoa esteeksi tullittomien lentoasemien perustamiselle.

24 artiklaTullimaksut

a) Toisen sopimusvaltion alueelle, alueelta tai alueen yli lentävälle ilma-alukselle on, ottaen huomioon tämän valtion tullisäännökset, myönnettävä väliaikainen tullivapaus. Sopimusvaltion alueelle saapuneessa toisen sopimusvaltion ilma-aluksessa ja siinä vielä sen tältä alueelta lähtiessä olevat poltto- ja voiteluaineet, varaosat, säännönmukaiset varusteet ja varastot ovat vapaat tulli- ja tarkastus- tai muista vastaavista kansallisista tai paikallisista veroista ja maksuista. Tämä vapautus ei koske mitään aluksesta purettua tavaraa tai esinettä, paitsi milloin se on sopusoinnussa tämän valtion tullisäännösten kanssa, joissa voidaan määrätä ne pidettäviksi tullivalvonnan alaisina.

b) Sopimusvaltion alueelle tuoduille, toisen sopimusvaltion kansainvälisessä ilmailussa käytettyyn ilma-alukseen asennettavaksi tai siinä käytettäväksi tarkoitetuille varaosille ja varusteille tulee myöntää tullivapaus noudattaen ensinmainitun valtion säännöksiä, joiden mukaan tavarat ehkä on pidettävä tullivalvonnan ja -tarkastuksen alaisina.

25 artiklaHädässä olevat ilma-alukset

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu ryhtymään mahdollisiksi katsomiinsa toimenpiteihin alueellaan hädässä olevan ilma-aluksen avustamiseksi ja omien viranomaistensa valvonnan alaisena sallimaan ilma-aluksen omistajien tai sen rekisteröintivaltion viranomaisten ryhtyä olosuhteiden ehkä vaatimiin avustustoimenpiteihin. Ryhtyessään kadoksissa olevan ilma-aluksen etsintään sopimusvaltion tulee myötävaikuttaa yhteisiin toimenpiteihin, joita tämän sopimuksen mukaisesti aika-ajoin ehkä tullaan suosittamaan.

26 artiklaOnnettomuuksien tutkiminen

Milloin sopimusvaltion ilma-alukselle on toisen sopimusvaltion alueella tapahtunut onnettomuus, josta on aiheutunut kuolema tai vakava loukkaantuminen tai joka osoittaa vakavaa teknillistä vikaa joko ilma-aluksessa tai maaorganisaatiossa, tulee sen valtion, jossa onnettomuus on tapahtunut, suorittaa omien lakiensa puitteissa tutkimus onnettomuuden aikana vallinneista olosuhteista Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön mahdollisesti suosittaman menetelmän mukaisesti. Ilma-aluksen rekisteröintivaltiolle on annettava tilaisuus asettaa huomioitsijoita olemaan läsnä tutkimuksessa, ja tutkimuksen suorittavan valtion on annettava selostus tutkimuksesta ja sen tuloksista sille valtiolle.

27 artiklaVapautus takavarikosta patenttivaatimuksen johdosta

a) Kansainvälisessä ilmailussa käytettyä sopimusvaltion ilma-alusta sen luvallisesti saapuessa toisen sopimusvaltion alueelle tai kulkiessa sen alueen yli välilaskuin tai ilman, ei viimeksimainitun valtion tai siellä olevan henkilön toimesta saa takavarikoida tai pidättää eikä sen omistajalle tai käyttäjälle saa asettaa mitään vaatimuksia eikä muulla tavoin puuttua siihen sillä perusteella, että ilma-aluksen rakenne, koneisto, osat, varusteet tai käyttö loukkaavat asianmukaisesti myönnettyä tai rekisteröityä patenttia, rakennetta tai mallia siinä valtiossa, jonka alueelle ilmaalus on saapunut; myös on sovittu, ettei mitään vakuutta vaadita missään tapauksessa ilma-aluksen vapauttamisen yhteydessä sanotusta takavarikoinnista tai pidätyksestä valtiossa, jonka alueelle tällainen ilma-alus on tullut.

b) Tämän artiklan a) kohdan määräyksiä on sovellettava myös ilma-alusten varaosien ja -varusteiden varastointiin sekä oikeuteen käyttää ja asentaa niitä sopimusvaltiolle kuuluvan ilma-aluksen korjauksessa toisen sopimusvaltion alueella edellyttäen, ettei mitään näin varastoitua patentoitua osaa tai kalustoa myydä eikä jaeta sen sopimusvaltion alueella, jonne ilma-alus on tullut, eikä niitä kaupallisessa tarkoituksessa viedä sieltä.

c) Tähän artiklaan sisältyviä etuuksia sovelletaan vain niihin tämän sopimuksen osapuoliin, jotka 1) ovat osapuolina teollisuusomistusoikeuden suojelemista koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa ja sen muutoksissa tai 2) joiden patenttilainsäädäntö tunnustaa ja suojaa tämän sopimuksen osapuolina olevien muiden valtioiden kansalaisten keksinnöt.

28 artiklaMaaorganisaatio ja standardijärjestelmät

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu mahdolliseksi katsomassaan laajuudessa:

a) järjestämään alueellaan lentoasemia, radio- ja sääpalvelun sekä muun maaorganisaation kansainvälisen ilmailun helpottamiseksi niiden standardien ja menetelmien mukaisesti, joita tämän sopimuksen perusteella kulloinkin tullaan suosittamaan tai vahvistamaan;

b) hyväksymään ja saattamaan käyttöön ne viestitysmenetelmiä, merkkikieltä, merkkejä, merkinantoja ja valaistusta koskevat standardijärjestelmät ja muuta toimintaa koskevat menetelmät ja säännöt, joita tämän sopimuksen perusteella kulloinkin tullaan suosittamaan tai vahvistamaan;

c) osallistumaan kansainväliseen yhteistoimintaan tämän sopimuksen perusteella kulloinkin mahdollisesti suositettavien tai vahvistettavien standardien mukaisten ilmailukarttojen julkaisemiseksi.

29 artiklaIlma-aluksessa mukana pidettävät asiakirjat

Sopimusvaltion jokaisessa kansainvälisessä ilmailussa käytetyssä ilma-aluksessa tulee olla seuraavat tämän sopimuksen määräysten mukaiset asiakirjat:

a) rekisteröintitodistus,

b) lentokelpoisuustodistus,

c) asianmukaiset lupakirjat jokaisella henkilöstön jäsenellä,

d) matkapäiväkirja,

e) jos ilma-aluksessa on radio, ilma-aluksen radioaseman lupakirja,

f) jos ilma-aluksessa kuljetetaan matkustajia, luettelo näiden nimistä sekä lähtö- ja määräpaikoista,

g) jos ilma-aluksessa kuljetetaan tavaraa, luettelo ja yksityiskohtaiset tiedot tavarasta.

30 artiklaIlma-aluksen radiolaitteet

a) Sopimusvaltion ilma-aluksessa saa toisen sopimusvaltion alueella tai yläpuolella olla radiolähetin vain, jos sen rekisteröintivaltion asianomaiset viranomaiset ovat antaneet lupakirjan sen asentamiseen ja käyttöön. Radiolähettimen käytön ylilennettävän sopimusvaltion alueella tulee tapahtua tämän valtion antamien määräysten mukaisesti.

b) Radiolähetintä saavat käyttää vain ne lentohenkilöstön jäsenet, joilla on ilma-aluksen rekisteröintivaltion asianomaisten viranomaisten tätä varten antama lupakirja.

31 artiklaLentokelpoisuustodistus

Jokaisessa ilma-aluksessa, jota käytetään kansainvälisessä ilmailussa tulee olla ilma-aluksen rekisteröintivaltion antama tai hyväksymä lentokelpoisuustodistus.

32 artiklaHenkilöstön lupakirjat

a) Jokaisen kansainvälisessä ilmailussa käytetyn ilma-aluksen ohjaajalla ja lentotoimintaan osallistuvan henkilöstön muilla jäsenillä tulee olla ilma-aluksen rekisteröintivaltion antamat tai hyväksymät pätevyystodistukset ja lupakirjat.

b) Jokainen sopimusvaltio pidättää itselleen oikeuden olla hyväksymättä oman alueensa yläpuolella tapahtuvia lentoja varten pätevyystodistuksia ja lupakirjoja, jotka sen kansalaiselle on myöntänyt jokin toinen sopimusvaltio.

33 artiklaTodistusten ja lupakirjojen tunnustaminen

Ilma-aluksen rekisteröineen sopimusvaltion antamat tai hyväksymät lentokelpoisuus- ja pätevyystodistukset sekä lupakirjat tulee muiden sopimusvaltioiden tunnustaa päteviksi, edellyttäen että vaatimukset, joiden perusteella nämä todistukset tai lupakirjat on annettu tai hyväksytty, ovat samanveroiset tai ankarammat kuin ne vähimmäisstandardit, jotka tämän sopimuksen perusteella kulloinkin ehkä vahvistetaan.

34 artiklaMatkapäiväkirjat

Jokaista kansainvälisessä ilmailussa olevaa ilma-alusta varten on pidettävä matkapäiväkirja, johon on merkittävä tiedot ilma-aluksesta, sen henkilöstöstä ja jokaisesta matkasta, sellaisessa muodossa kuin tämän sopimuksen mukaisesti kulloinkin ehkä määrätään.

35 artiklaTavararajoitukset

a) Sotatarvikkeita ei kansainvälisessä ilmailussa käytetyssä ilma-aluksessa saa kuljettaa minkään valtion alueelle tai sen yläpuolella ilman sanotun valtion lupaa. Jokaisen valtion tulee säännöksillä määritellä tämän artiklan tarkoittamat sotatarvikkeet ottaen huomioon yhdenmukaisuuden vuoksi suositukset, joita Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö kulloinkin ehkä antaa.

b) Jokainen sopimusvaltio pidättää itselleen oikeuden yleisistä järjestys- ja turvallisuussyistä rajoittaa tai kieltää muidenkin kuin a) kohdassa mainittujen esineiden kuljetuksen alueelleen tai sen yläpuolella, kuitenkin edellyttäen että mitään erotusta tässä ei tehdä sen omien ja toisten valtioiden kansainvälisessä ilmailussa olevien ilma-alusten välillä ja niinikään edellyttäen että ei aseteta mitään sellaisia rajoituksia, jotka estäisivät kuljettamasta ja käyttämästä ilma-aluksessa sen liikennöimiselle tai lennolle ja henkilöstön tai matkustajien turvallisuudelle välttämättömiä laitteita.

36 artiklaValokuvauskoneet

Jokainen sopimusvaltio voi kieltää tai rajoittaa valokuvauskoneen käytön ilma-aluksissa alueensa yläpuolella.

37 artiklaKansainvälisten standardien ja menettelytapojen hyväksyminen

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu yhteistyöhön suurimman mahdollisen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi kaikissa ilma-aluksia, henkilöstöä, lentoreittejä ja maapalvelua koskevissa säännöksissä ja standardeissa, menettelytavoissa ja järjestelyissä, joissa tällainen yhdenmukaisuus helpottaa ja edistää ilmailua.

Tässä tarkoituksessa Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön tulee hyväksyä ja kulloinkin tarvittaessa muuttaa seuraavia asioita koskevia kansainvälisiä standardeja, suositettuja menetelmiä ja menettelytapoja:

a) viestijärjestelmät ja ilmailun apuvälineet, maamerkit mukaanluettuina,

b) lentoasemien ja laskupaikkojen ominaisuudet,

c) lentosäännöt ja lennonjohtomenetelmät,

d) lentävän ja teknillisen henkilöstön lupakirjat,

e) ilma-alusten lentokelpoisuus,

f) ilma-alusten rekisteröinti ja yksilöinti,

g) säätietojen kerääminen ja vaihtaminen,

h) matkapäiväkirjat,

i) ilmailukartat,

j) tulli- ja maahanmuuttomenettelytavat,

k) hädässä olevat ilma-alukset ja onnettomuuksien tutkiminen sekä muut ilmailun turvallisuutta, säännöllisyyttä ja tehokkuutta koskevat seikat, jotka kulloinkin saattavat tulla kysymykseen.

38 artiklaKansainvälisistä standardeista ja menettelytavoista poikkeaminen

Valtio, joka ei joka suhteessa voi noudattaa jotain tällaista kansainvälistä standardia tai menettelytapaa tai saattaa omia määräyksiään tai menetelmiään täysin jonkin kansainvälisen standardin tai menettelytavan mukaisiksi viimeksimainitun tultua muutetuksi taikka pitää välttämättömänä joissakin kohdin kansainvälisillä standardeilla määrätyistä eroavien määräysten ja menetelmien hyväksymistä, on velvollinen heti ilmoittamaan Kansainväliselle siviili-ilmailujärjestölle kansainvälisellä standardilla määrätyn ja oman menettelynsä eroavuuksista. Jos kansainväliseen standardiin on tehty muutoksia, on jokaisen valtion, joka vastaavasti ei muuta omia määräyksiään tai menetelmiään, ilmoitettava tästä neuvostolle 60 päivän kuluessa sanottujen muutoksien tultua hyväksytyiksi kansainväliseen standardiin tai tiedotettava ne toimenpiteet, joihin se aikoo ryhtyä. Tällaisissa tapauksissa on neuvoston viipymättä ilmoitettava kaikille muille valtioille kansainvälisen standardin yhden tai useamman kohdan ja tämän valtion vastaavan kansallisen menetelmän välisestä eroavuudesta.

39 artiklaTodistusten ja lupakirjojen poikkeusmerkinnät

a) Ellei ilma-alus tai jokin sen osa, johon nähden on olemassa kansainvälinen lentokelpoisuus- tai suorituskykystandardi, ole, silloin kun se hyväksytään lentokelpoiseksi, jossain suhteessa näiden standardien mukainen, on sen lentokelpoisuustodistukseen tehtävä merkintä tai liitettävä siihen täydellinen selvitys niistä yksityiskohdista, joissa se ei täytä näitä standardeja.

b) Jokaisen sellaisen henkilön lupakirjaan, joka ei täysin vastaa niitä kansainvälisten standardien ehtoja, joita hänen lupakirjansa tai todistuksensa laji edellyttää, on tehtävä merkintä tai siihen liitettävä täydellinen selvitys niistä seikoista, joihin nähden hän ei täytä näitä ehtoja.

40 artiklaPoikkeusmerkinnällä varustettujen todistusten ja lupakirjojen pätevyys

Ilma-alus tai henkilöstö, jonka todistukset tai lupakirjat ovat tällaisella poikkeusmerkinnällä varustettu, ei saa osallistua kansainväliseen ilmailuun ilman sen valtion tai niiden valtioiden lupaa, joiden alueelle tullaan. Jokaisen tällaisen ilma-aluksen tai ilma-aluksen osan rekisteröinti tai käyttö on muualla kuin lupakirjan antaneessa valtiossa riippuvainen siitä valtiosta, johon ilma-alus tai sen osa tuodaan.

41 artiklaJo olevien lentokelpoisuusstandardien tunnustaminen

Tämän luvun määräyksiä ei sovelleta sen tyyppisiin ilma-aluksiin ja ilma-aluksen varusteisiin, joiden prototyyppi on alistettu asianomaisten kansallisten viranomaisten hyväksyttäväksi kolmen vuoden kuluessa tällaista kalustoa koskevan lentokelpoisuusstandardin hyväksymispäivästä.

42 artiklaHenkilöstön pätevyyttä koskevien jo olevien standardien tunnustaminen

Tämän luvun määräyksiä ei sovelleta henkilöstöön, jonka lupakirjat on alunperin annettu ennen kuin vuosi on kulunut sellaisen henkilöstön pätevyyttä koskevan kansainvälisen standardin alkuperäisestä hyväksymispäivästä; mutta niitä on joka tapauksessa sovellettava koko siihen henkilöstöön, jonka lupakirjat ovat voimassa viisi vuotta sellaisen standardin hyväksymispäivästä.

43 artiklaNimi ja kokoonpano

Tällä yleissopimuksella perustetaan järjestö, jonka nimenä on Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö. Siihen kuuluvat yleiskokous, neuvosto ja muut ehkä tarpeelliset elimet.

44 artiklaPäämäärä

Järjestön päämääränä ja tarkoituksena on kehittää kansainvälisen ilmailun periaatteita ja tekniikkaa sekä edistää kansainvälisen ilmakuljetuksen suunnittelua ja kehittämistä

a) varmistamalla kansainvälisen siviili-ilmailun turvallinen ja hyvin järjestetty kehitys kaikkialla maailmassa,

b) edistämällä ilma-alusten suunnittelua ja käyttöä rauhanomaisia tarkoituksia varten,

c) edistämällä lentoreittien, lentoasemien ja maaorganisaation kehittämistä kansainvälistä siviili-ilmailua varten,

d) tyydyttämällä maailman kansojen turvallisen, säännöllisen, tehokkaan ja taloudellisen ilmakuljetuksen tarve,

e) estämällä epäterveen kilpailun aiheuttama taloudellinen tuhlaus,

f) varmistamalla sopimusvaltioiden oikeuksien täydellinen kunnioittaminen ja jokaisen sopimusvaltion yhtäläinen mahdollisuus harjoittaa kansainvälistä lentoliikennettä,

g) välttämällä diskriminointia sopimusvaltioiden kesken,

h) edistämällä lentoturvallisuutta kansainvälisessä ilmailussa,

i) edistämällä yleensä kansainvälisen siviili-ilmailun kaikinpuolista kehitystä.

45 artiklaPysyvä kotipaikka

Järjestön pysyvä kotipaikka määrätään Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitetulla väliaikaisella kansainvälisellä siviili-ilmailusopimuksella perustetun Väliaikaisen kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön väliaikaisen yleiskokouksen ollessa viimeisen kerran koolla. Kotipaikka voidaan neuvoston päätöksellä väliaikaisesti siirtää muualle.

46 artiklaEnsimmäinen yleiskokous

Heti tämän yleissopimuksen tultua voimaan kutsuu edellä mainitun väliaikaisen järjestön väliaikainen neuvosto yleiskokouksen ensimmäisen kerran koolle, määräämäkseen päiväksi ja määräämäänsä paikkaan.

47 artiklaOikeuskelpoisuus

Järjestöllä tulee jokaisen sopimusvaltion alueella olla sellainen oikeuskelpoisuus, joka saattaa olla tarpeen sen tehtävien suorittamiseksi. Järjestö on tunnustettava juridiseksi henkilöksi, milloin se on asianomaisen valtion lainsäädännön mukaisesti mahdollista.

48 artiklaKokoukset ja äänestäminen

a) Yleiskokouksen tulee vuosittain kokoontua neuvoston kutsusta sopivaan paikkaan ja aikaan. Ylimääräisiä kokouksia voidaan milloin tahansa pitää neuvoston kutsusta tai vähintään kymmenen sopimusvaltion pääsihteerille osoittamasta pyynnöstä.

b) Kaikilla sopimusvaltioilla tulee olla yhtäläinen oikeus edustautua yleiskokouksessa, jossa jokaisella sopimusvaltiolla on yksi ääni. Sopimusvaltioiden edustajilla saa olla apunaan teknillisiä neuvonantajia, jotka ilman äänioikeutta saavat osallistua kokouksiin.

c) Sopimusvaltioiden enemmistön läsnäolo on yleiskokouksen kokousten päätösvaltaisuuden ehtona. Ellei tässä sopimuksessa toisin määrätä, yleiskokouksen päätökset tehdään äänten enemmistöllä.

49 artiklaYleiskokouksen toimivalta ja tehtävät

Yleiskokouksen toimivalta ja tehtävät ovat:

a) valita jokaisessa kokouksessa itselleen puheenjohtaja ja muut toimihenkilöt,

b) valita ne sopimusvaltiot, joilla IX luvun määräysten mukaisesti tulee olla edustuksensa neuvostossa,

c) tutkia neuvoston kertomukset ja ryhtyä niiden edellyttämiin toimenpiteisiin sekä ratkaista neuvoston sille alistamat asiat,

d) vahvistaa itselleen työjärjestys sekä asettaa tarpeellisiksi tai sopiviksi ehkä katsomiaan toimikuntia,

e) vahvistaa järjestön vuotuinen talousarvio ja päättää sen raha-asioista XII luvun määräysten mukaisesti,

f) tarkastaa järjestön menot ja hyväksyä tilit,

g) siirtää toimialaansa kuuluvia asioita harkintansa mukaan neuvostolle, toimikunnille tai muille elimille,

h) antaa neuvostolle järjestön tehtävien suorittamiseksi tarpeelliset tai toivottavat valtuudet sekä milloin tahansa peruuttaa valtuudet tai muuttaa niitä,

i) ryhtyä XIII luvussa tarkoitettuihin toimenpiteisiin,

j) harkita ehdotuksia tämän sopimuksen tarkistamiseksi tai muuttamiseksi sekä, jos se hyväksyy ehdotukset, suosittaa niitä sopimusvaltioille XXI luvun määräysten mukaisesti,

k) käsitellä sellaisia järjestön toimialaan kuuluvia asioita, joita ei ole nimenomaan määrätty neuvoston käsiteltäviksi.

50 artiklaNeuvoston kokoonpano ja valitseminen

a) Neuvosto on yleiskokoukselle vastuussa oleva pysyvä elin. Sen muodostavat yleiskokouksen valitsemat 21 sopimusvaltiota. Vaali suoritetaan yleiskokouksen ensimmäisessä kokouksessa ja sen jälkeen joka kolmas vuosi. Näin valitut neuvoston jäsenet hoitavat tehtäviään seuraavaan vaaliin asti.

b) Yleiskokouksen on neuvostoon jäseniä valitessaan asianmukainen edustus 1) ilmakuljetuksen tärkeimmille valtioille; 2) valtioille, jotka eivät kuulu edellisiin, mutta joiden osuus kansainvälisen siviili-ilmailun maaorganisaation varustamisessa on suurin, sekä 3) valtioille, jotka eivät kuulu edellisiin, mutta joiden mukanaolo varmistaa maailman kaikkien suurten maantieteellisten alueiden edustuksen neuvostossa. Yleiskokouksen on täytettävä neuvostossa vapautuneet paikat mahdollisimman pian. Neuvostoon näin valittu sopimusvaltio hoitaa tehtäviään edeltäjänsä vielä jäljellä olevana toimiaikana.

c) Neuvostossa oleva sopimusvaltion edustaja ei saa olla aktiivisesti eikä rahallisesti osallisena kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamisessa.

51 artiklaNeuvoston puheenjohtaja

Neuvosto valitsee puheenjohtajansa kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Hänet voidaan valita uudelleen. Hänellä ei ole äänioikeutta. Neuvosto valitsee keskuudestaan yhden tai useamman varapuheenjohtajan, jonka äänioikeus säilyy hänen toimiessaan puheenjohtajana. Puheenjohtajaksi ei tarvitse valita, neuvoston jäsenten edustajaa, mutta jos tällainen edustaja valitaan, katsotaan hänen paikkansa avoimeksi ja se on hänen edustamansa valtion täytettävä. Puheenjohtajan tehtävänä on:

a) kutsua koolle neuvosto, ilmakuljetuskomitea ja ilmailukomissio,

b) toimia neuvoston edustajana sekä

c) suorittaa neuvoston puolesta sen hänelle uskomat tehtävät.

52 artiklaÄänestäminen neuvostossa

Neuvoston päätöksiin vaaditaan sen jäsenten enemmistön hyväksyminen. Neuvosto voi siirtää jäsenistään muodostetulle komitealle valtuutensa missä kysymyksessä tahansa. Mikä tahansa sopimusvaltio, jota asia koskee, voi neuvoston jokaisen komitean päätöksestä vedota neuvostoon.

53 artiklaOsallistuminen ilman äänioikeutta

Jokainen sopimusvaltio voi ilman äänioikeutta osallistua kaikkien sen etuja erityisesti koskevien asioiden käsittelyyn neuvostossa, sen komiteoissa ja komissioissa. Neuvoston jäsen ei saa äänestää neuvoston käsitellessä riita-asiaa, jossa se on osapuolena.

54 artiklaNeuvoston tehtävät

Neuvoston tulee:

a) esittää vuosikertomukset yleiskokoukselle,

b) panna täytäntöön yleiskokouksen määräykset sekä suorittaa ne tehtävät ja velvollisuudet, jotka tämän sopimuksen mukaisesti kuuluvat neuvostolle,

c) vahvistaa oma organisaationsa ja työjärjestyksensä,

d) asettaa neuvoston jäsenten edustajista kokoonpantu ja neuvostolle vastuussa oleva ilmakuljetuskomitea ja määritellä sen tehtävät,

e) perustaa ilmailukomissio X luvun määräysten mukaisesti,

f) hoitaa järjestön raha-asioita XII ja XV luvun määräysten mukaisesti,

g) määrätä neuvoston puheenjohtajan palkkaedut,

h) nimittää ylin toimeenpaneva virkamies, jota kutsutaan pääsihteeriksi, ja varata mahdollisuudet tarpeelliseksi katsotun muun henkilökunnan nimittämiseen XI luvun määräysten mukaisesti,

i) pyytää, kerätä, tutkia ja julkaista ilmailun ja kansainvälisen lentoliikenteen edistymistä koskevia tietoja, niihin luettuina tiedot toimintakustannuksista sekä lentoliikenneyrityksille yleisistä varoista maksetuista avustuksista,

j) ilmoittaa sopimusvaltioille kaikista tätä sopimusta vastaan tehdyistä rikkomuksista ja neuvoston suositusten tai päätösten täytäntöönpanon laiminlyönneistä,

k) ilmoittaa yleiskokoukselle kaikista tätä sopimusta vastaan tehdyistä rikkomuksista, silloin kun sopimusvaltio, saatuaan ilmoituksen rikkomuksesta, ei kohtuullisen ajan kuluessa ole ryhtynyt asian vaatimiin toimenpiteisiin,

l) hyväksyä tämän sopimuksen VI luvun mukaisesti kansainväliset standardit ja suositetut menetelmät ja käytännöllisistä syistä panna ne tämän sopimuksen liitteiksi sekä ilmoittaa siitä kaikille sopimusvaltioille,

m) harkita ilmailukomission ehdotuksia liitteiden muutoksiksi sekä ryhtyä XX luvun määräysten mukaisiin toimenpiteisiin,

n) harkita kaikkia tätä sopimusta koskevia asioita, jotka jokin sopimusvaltio sille esittää.

55 artiklaNeuvoston valtuudet

Neuvosto voi:

a) milloin on soveliasta ja kokemuksen perusteella toivottavaa, asettaa alistettuja ilmakuljetustoimikuntia alueellisella tai muulla pohjalla ja määritellä valtio- tai lentoliikenneyritysryhmiä, joiden kanssa tai välityksellä se voi toimia helpottaakseen tämän sopimuksen päämäärien toteuttamista,

b) siirtää ilmailukomissiolle yleissopimuksessa sille määrättyjen tehtävien lisäksi muita tehtäviä sekä milloin tahansa peruuttaa näin siirtämänsä valtuudet tai muuttaa niitä,

c) johtaa tutkimuksia ilmakuljetuksen ja ilmailun kaikilla aloilla, joilla on kansainvälistä merkitystä, tiedottaa tutkimuksensa tulokset sopimusvaltioille sekä helpottaa ilmakuljetusta ja ilmailua koskevien tietojen vaihtoa sopimusvaltioiden kesken,

d) tutkia kansainvälisen ilmakuljetuksen järjestelyyn ja toimintaan vaikuttavia asioita, mukaanluettuna valtareittien kansainvälinen omistusoikeus ja kansainvälisen lentoliikenteen harjoittaminen niillä, sekä alistaa yleiskokoukselle niitä koskevat suunnitelmat,

e) tutkia sopimusvaltion pyynnöstä kaikkia olosuhteita, jotka saattavat olla kansainvälisen ilmailun kehitykselle sellaisena esteenä, joka olisi vältettävissä, sekä antaa tällaisen tutkimuksen päätyttyä asianmukaisiksi katsomiaan suosituksia.

56 artiklaEhdollepano ja komission nimittäminen

Ilmailukomissioon kuuluu kaksitoista jäsentä, jotka neuvosto nimittää sopimusvaltioiden ehdottamista henkilöistä. Näillä henkilöillä tulee olla tarpeellinen pätevyys sekä teoreettinen ja käytännöllinen ilmailukokemus. Neuvoston on kehotettava kaikkia sopimusvaltioita nimeämään ehdokkaansa. Ilmailukomission puheenjohtajan nimittää neuvosto.

57 artiklaKomission tehtävät

Ilmakomission tulee:

a) harkita ja hyväksymistä varten suosittaa neuvostolle muutoksia tämän sopimuksen liitteisiin,

b) perustaa teknillisiä alakomissioita, joihin jokainen sopimusvaltio voi halutessaan saada edustuksensa,

c) tehdä neuvostolle ehdotuksia ilmailun kehitykselle tarpeelliseksi ja hyödyllisiksi katsomiensa tietojen keräämisestä ja sopimusvaltioille tiedottamisesta.

58 artiklaHenkilöstön toimeen ottaminen

Neuvoston tulee yleiskokouksen antamien ohjesääntöjen ja tämän sopimuksen määräysten mukaisesti päättää pääsihteerin ja järjestön muun henkilöstön toimeenottamis- ja työsuhteen päättymistavasta, koulutuksesta, palkkauksesta, muista eduista sekä palvelusehdoista. Se voi ottaa toimeen jokaisen sopimusvaltion kansalaisia tai käyttää hyväkseen heidän palveluksiaan.

59 artiklaHenkilöstön kansainvälinen luonne

Neuvoston puheenjohtaja, pääsihteeri ja muu henkilöstö ei saa pyytää tai vastaanottaa tehtäviensä suorittamista koskevia ohjeita miltään järjestön ulkopuolella olevalta viranomaiselta. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu täysin kunnioittamaan henkilöstön tehtävien kansainvälistä luonnetta sekä olemaan pyrkimättä vaikuttamaan kehenkään omaan kansalaiseensa hänen tehtäviensä täyttämisessä.

60 artiklaHenkilöstön koskemattomuus ja erioikeudet

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu lainsäädäntönsä puitteissa myöntämään neuvoston puheenjohtajalle, pääsihteerille sekä järjestön muulle henkilöstölle sellaisen koskemattomuuden ja ne erioikeudet, jotka suodaan muiden yleisten kansainvälisten järjestöjen vastaavalle henkilöstölle. Mikäli yleinen kansainvälisten siviilivirkailijain koskemattomuutta ja erioikeuksia koskeva kansainvälinen sopimus saadaan aikaan, tulee neuvoston puheenjohtajalle, pääsihteerille ja muulle järjestön henkilöstölle suotujen koskemattomuuden ja erioikeuksien olla tämän yleisen kansainvälisen sopimuksen mukaiset.

61 artiklaTalousarvio ja kustannusten jako

Neuvoston tulee esittää yleiskokoukselle vuotuinen talousarvio, vuotuiset tilit sekä arviolaskelmat kaikista tuloista ja menoista. Yleiskokouksen tulee hyväksyä talousarvio sopiviksi katsominsa muutoksin ja jakaa järjestön menot kulloinkin määräämänsä perusteen mukaan sopimusvaltioiden kesken, lukuunottamatta kustannuksia, jotka XV luvun mukaisesti pannaan tähän suostuvien valtioiden maksettaviksi.

62 artiklaÄänioikeuden epääminen

Yleiskokous voi väliaikaisesti evätä äänioikeuden yleiskokouksessa ja neuvostossa siltä sopimusvaltiolta, joka ei kohtuullisen ajan kuluessa täytä maksuvelvollisuuksiaan järjestöä kohtaan.

63 artiklaValtuuskuntien ja muiden edustajien kustannukset

Jokainen sopimusvaltio vastaa yleiskokoukseen lähettämänsä valtuuskunnan kustannuksista sekä jokaisen neuvostoon määräämänsä henkilön samoin kuin järjestön alaisissa komiteoissa ja komissioissa olevien edustajiensa palkkioista sekä matka- ja muista kustannuksista.

64 artiklaTurvallisuusjärjestelyt

Järjestö voi toimialaansa kuuluvissa ja maailman turvallisuuteen suoranaisesti vaikuttavissa ilmailuasioissa yleiskokouksen päätöksen perusteella sopia asianmukaisista järjestelyistä jokaisen yleisen järjestön kanssa, joka harrastaa maailman kansojen rauhan säilyttämistä.

65 artiklaJärjestelyt muiden kansainvälisten elinten kanssa

Neuvosto voi järjestön nimissä tehdä muiden kansainvälisten elinten kanssa sopimuksia yhteisen palvelun ylläpitämisestä ja yhteisistä henkilökuntaa koskevista järjestelyistä sekä yleiskokouksen suostumuksella suorittaa muita järjestön toimintaa helpottavia järjestelyjä.

66 artiklaMuihin sopimuksiin liittyvät tehtävät

a) Järjestön tulee myös suorittaa sille Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitetuissa Kansainvälisen lentoliikenteen kauttakulkusopimuksessa ja Kansainvälisessä ilmakuljetussopimuksessa annetut tehtävät näiden sopimusten ehtojen ja määräysten mukaisesti.

b) Ne yleiskokouksen ja neuvoston jäsenet, jotka eivät ole hyväksyneet Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 tehtyjä Kansainvälisen lentoliikenteen kauttakulkusopimusta tai Kansainvälistä ilmakuljetussopimusta, eivät saa käyttää äänioikeuttaan missään yleiskokoukselle tai neuvostolle näiden sopimusten määräysten mukaisesti esitettävässä asiassa.

67 artiklaNeuvostolle lähetettävät selostukset

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu huolehtimaan siitä, että sen kansainvälistä liikennettä harjoittavat lentoliikenneyritykset neuvoston vaatimusten mukaisesti lähettävät neuvostolle tiedot liikenteestään, kustannuksistaan ja raha-asioistaan, joista ilmenevät muun muassa kaikki tulot ja tulolähteet.

68 artiklaReittien ja lentoasemien määrääminen

Jokainen sopimusvaltio voi, tämän sopimuksen määräykset huomioonottaen, määrätä reitin, jota kansainvälisessä lentoliikenteessä on sen alueella noudatettava, sekä ne lentoasemat, joita sellaisessa liikenteessä saadaan käyttää.

69 artiklaMaaorganisaation parantaminen

Jos neuvoston mielestä jonkin sopimusvaltion lentoasemat tai muu maaorganisaatio, radio- ja sääpalvelu mukaanluettuina, eivät tyydytä toimivan tai suunnitellun kansainvälisen lentoliikenteen edellyttämän turvallisuuden, säännöllisyyden, tehokkuuden ja taloudellisuuden niille asettamia kohtuullisia vaatimuksia, sen tulee neuvotella sen valtion kanssa, jota asia suoranaisesti koskee, sekä myös muiden asianomaisten valtioiden kanssa keinoista tilanteen parantamiseksi sekä tehdä tätä tarkoittavia suosituksia. Sopimusvaltion ei katsota syyllistyneen tämän sopimuksen rikkomiseen, vaikka se ei noudattaisikaan näitä suosituksia.

70 artiklaMaaorganisaation rahoitus

Sopimusvaltio voi 69 artiklan määräyksistä johtuvissa olosuhteissa sopia neuvoston kanssa sen tekemien suositusten toteuttamisesta. Valtio voi ottaa kantaakseen kaikki tästä järjestelystä aiheutuvat kustannukset. Ellei asianomainen valtio tätä halua, voi neuvosto sanotun valtion pyynnöstä suostua maksamaan kaikki nämä kustannukset tai osan niistä.

71 artiklaNeuvoston osallistuminen maaorganisaation järjestämiseen ja ylläpitoon

Neuvosto voi sopimusvaltion pyynnöstä suostua järjestämään, miehittämään, ylläpitämään ja hoitamaan ne lentoasemat ja muun maaorganisaation, radio- ja sääpalvelu mukaanluettuina, joita muiden valtioiden turvallisen, säännöllisen, tehokkaan ja taloudellisen kansainvälisen lentoliikenteen harjoittaminen edellyttää tämän valtion alueella sekä vahvistaa näiden laitteiden käytöstä oikeudenmukaisen ja kohtuullisen korvauksen.

72 artiklaMaa-alueen hankinta tai käyttö

Milloin maata tarvitaan maaorganisaatiota varten, jonka neuvosto sopimusvaltion pyynnöstä joko kokonaan tai osittain rahoittaa, on sanottu valtio velvollinen omien lakiensa puitteissa joko itse asettamaan käytettäväksi tarvittavan maa-alueen, pidättäen kuitenkin niin halutessaan itselleen omistusoikeuden siihen, tai myötävaikuttamaan siihen, että neuvosto saa käytettäväkseen tarvittavan maa-alueen oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin.

73 artiklaKulut ja maksuosuuksien määrääminen

Neuvosto voi maksaa tämän luvun määräyksistä aiheutuvat juoksevat menot järjestön yleisistä varoista ylittämättä kuitenkaan yleiskokouksen sille XII luvun mukaisesti myöntämiä määrärahoja. Tässä luvussa määrättyihin tarkoituksiin tarvittava pääoma on neuvoston määrättävä etukäteen jaettuina, kohtuullisin määräajoin suoritettavina osuuksina niiden sopimusvaltioiden maksettavaksi, jotka siihen suostuvat ja joiden lentoliikenneyritykset käyttävät tätä maaorganisaatiota. Neuvosto voi myös periä tarvittavat käyttövarat valtioilta, jotka siihen suostuvat.

74 artiklaTeknillinen apu ja tuoton käyttäminen

Kun neuvosto sopimusvaltion pyynnöstä luovuttaa varoja tai järjestää kokonaan tai osaksi lentoasemia tai muuta maaorganisaatiota, voi tällainen järjestely asianomaisen valtion suostumuksella käsittää lentoasemien ja muun maaorganisaation valvonnassa ja käytössä tarvittavan teknillisen avun sekä lentoasemien ja muun maaorganisaation käyttökustannusten samoin kuin niiden korkojen ja kuoletusten suorittamisen näiden lentoasemien ja muun maaorganisaation käytöstä saadulla tuotolla.

75 artiklaMaaorganisaation haltuun ottaminen

Sopimusvaltio voi milloin tahansa peruuttaa 70 artiklan nojalla tekemänsä sitoumuksen ja ottaa haltuunsa lentoaseman tai muun maaorganisaation, jonka neuvosto on järjestänyt sen alueella 71 ja 72 artiklan määräysten nojalla, maksamalla neuvostolle rahamäärän, jonka neuvosto olosuhteet huomioon ottaen katsoo kohtuulliseksi. Jos valtio pitää neuvoston määräämää maksua kohtuuttomana, se voi vedota neuvoston päätöksestä yleiskokoukseen, joka voi vahvistaa neuvoston päätöksen tai muuttaa sitä.

76 artiklaVarojen palautus

Neuvostolle suoritetut, 75 artiklan mukaiset maksut sekä 74 artiklan mukaiset korko- ja kuoletusmaksut neuvoston tulee, siinä tapauksessa että etumaksut alunperin oli 73 artiklan mukaisesti valtiolta peritty, palauttaa asianomaisille valtioille neuvoston aikanaan niille määräämien maksuosuuksien mukaisessa suhteessa.

77 artiklaYhteisjärjestöt

Tämä sopimus ei estä kahta tai useampaa sopimusvaltiota muodostamasta yhteisiä ilmakuljetusta harjoittavia järjestöjä tai kansainvälisiä lentoliikenneyrityksiä, ei myöskään yhteistämästä lentoliikennettään (pool) millään reitillä tai alueella. Tällaisen järjestön tai yrityksen sekä yhteistetyn liikenteen tulee olla kaikkien tämän sopimuksen määräysten alainen, niihin luettuna sopimusten rekisteröimistä neuvostossa koskevat määräykset. Neuvosto määrää, miten lentokoneiden kansallisuutta koskevia tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan kansainvälisten lentoliikenneyritysten käyttämiin ilma-aluksiin.

78 artiklaNeuvoston tehtävä

Neuvosto voi ehdottaa asianomaisille sopimusvaltioille, että nämä muodostaisivat yhteisjärjestöjä harjoittamaan lentoliikennettä millä reitillä tai alueella tahansa.

79 artiklaOsallistuminen liikennejärjestöihin

Valtio voi osallistua yhteisiin liikennettä harjoittaviin järjestöihin tai pool-järjestelyihin joko hallituksensa tai sen määräämän yhden tai useamman lentoliikenneyrityksen välityksellä. Tällaiset yritykset voivat, yksinomaan asianomaisen valtion oman harkinnan mukaan, olla kokonaan tai osittain valtion omistamia tai täysin yksityisten omistuksessa.

80 artiklaPariisin ja Havannan sopimukset

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu heti tämän sopimuksen tultua voimaan irtisanomaan Pariisissa 13 päivänä lokakuuta 1919 allekirjoitetun ilmailusopimuksen tai Havannassa 20 päivänä helmikuuta 1928 allekirjoitetun lentoliikennesopimuksen, jos se on niihin liittynyt. Sopimusvaltioiden kesken tämä sopimus korvaa edellä mainitut Pariisin ja Havannan sopimukset.

81 artiklaJo olevien sopimusten rekisteröinti

Kaikki ilmailusopimukset, jotka ovat voimassa sopimusvaltion ja jonkin muun valtion tai sopimusvaltion lentoliikenneyrityksen ja jonkin muun valtion tai sen lentoliikenneyrityksen välillä, tämän yleissopimuksen voimaan tullessa, on viipymättä rekisteröitävä neuvostossa.

82 artiklaRistiriitaisten sopimusten kumoaminen

Sopimusvaltiot hyväksyvät sen, että tämä sopimus kumoaa kaikki niiden väliset sopimuksen ehtojen kanssa ristiriidassa olevat velvoitukset ja sopimukset, ja sitoutuvat olemaan ryhtymättä mihinkään tällaisiin velvoituksiin tai sopimuksiin. Sopimusvaltion, joka ennen järjestön jäseneksi tuloaan on sitoutunut joihinkin tämän sopimuksen kanssa ristiriidassa oleviin velvoituksiin jotakin ei-sopimusvaltiota tai jonkin sopimusvaltion tai ei-sopimusvaltion kansalaista kohtaan, tulee heti ryhtyä toimenpiteisiin vapautuakseen näistä velvoituksistaan. Jos sopimusvaltion lentoliikenneyritys on sitoutunut tällaisiin ristiriitaisiin velvoituksiin, on asianomaisen valtion viipymättä tehtävä kaikkensa lentoliikenneyrityksen vapauttamiseksi niistä ja joka tapauksessa saatava ne päättymään, niin pian kuin se on laillisesti mahdollista tämän sopimuksen tultua voimaan.

83 artiklaUusien sopimusten rekisteröinti

Edellisen artiklan määräykset huomioon ottaen voi jokainen sopimusvaltio tehdä sopimuksia, jotka eivät ole tämän yleissopimuksen kanssa ristiriidassa. Jokainen tällainen sopimus on viipymättä rekisteröitävä neuvostossa, jonka tulee saattaa se julkisuuteen niin pian kuin mahdollista.

84 artiklaRiitakysymysten selvittäminen

Jos kahden tai useamman sopimusvaltion välistä, tämän sopimuksen ja sen liitteiden tulkitsemista tai soveltamista koskevaa riitakysymystä ei neuvotteluteitse saada sovituksi, on neuvoston ratkaistava asia, kun jokin asianosainen valtio on sitä pyytänyt. Neuvoston jäsenelle ei ole äänioikeutta neuvoston ratkaistessa riitakysymystä, jossa tämä valtio on osapuolena. Sopimusvaltio voi 85 artiklan mukaisesti neuvoston päätöksestä valittaa joko tätä varten riitapuolten keskinäisen sopimuksen mukaisesti valittuun välitystuomioistuimeen tai Pysyvään kansainväliseen tuomioistuimeen. Valituksesta on ilmoitettava neuvostolle kuudenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun tieto neuvoston päätöksestä on otettu vastaan.

85 artiklaVälimiesmenettely

Jos jokin sellaiseen riitakysymykseen osallinen sopimusvaltio, jota koskevasta neuvoston päätöksestä on tehty valitus, ei ole hyväksynyt Pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen sääntöjä eikä riitakysymykseen osallisten sopimusvaltioiden kesken päästä yksimielisyyteen välimiesten valitsemisesta, on jokaisen näistä valtioista nimettävä oma välimiehensä, jotka sitten valitsevat välitystuomarin. Jos jokin asianosaisista sopimusvaltioista ei ole määrännyt välimiestään kolmen kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä, nimeää neuvoston puheenjohtaja sanotun valtion puolesta välimiehen neuvoston pitämästä pätevien ja käytettävissä olevien henkilöiden luettelosta. Elleivät välimiehet 30 päivän kuluessa pääse yksimielisyyteen välitystuomarin valitsemisesta, nimeää neuvoston puheenjohtaja hänet edellä mainittuun luetteloon merkityistä henkilöistä. Välimiehet ja välitystuomari muodostavat sitten yhdessä välitystuomioistuimen. Jokainen tämän tai edellisen artiklan nojalla muodostettu välitystuomioistuin päättää käsittelyjärjestyksestään ja tekee päätöksensä äänten enemmistöllä. Neuvosto voi kuitenkin kohtuuttomaksi katsomansa viivytyksen sattuessa päättää käsittelyjärjestyksestä.

86 artiklaValitukset

Ellei neuvosto toisin päätä, jäävät voimaan kaikki sen tekemät päätökset siitä, onko jonkin kansainvälisen lentoliikenneyrityksen toiminta sopusoinnussa tämän sopimuksen määräysten kanssa, ellei niitä valituksen johdosta kumota. Kaikkia muita asioita koskevat päätökset, jos niistä on valitettu, tulevat voimaan vasta sitten, kun valitus on ratkaistu. Pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen ja välitystuomioistuimen päätökset ovat lopullisia ja sitovia.

87 artiklaSeuraamus lentoliikenneyrityksen mukautumattomuudesta

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu olemaan sallimatta toisen sopimusvaltion lentoliikenneyrityksen harjoittaa liikennettä alueensa yläpuolella olevassa ilmatilassa, jos neuvosto on todennut, ettei kysymyksessä oleva lentoliikenneyritys mukaudu edellisessä artiklassa tarkoitettuun lopulliseen päätökseen.

88 artiklaSeuraamus valtion mukautumattomuudesta

Yleiskokouksen tulee evätä äänioikeus yleiskokouksessa ja neuvostossa sellaiselta sopimusvaltiolta, joka ei ole noudattanut tämän luvun määräyksiä.

89 artiklaSota ja poikkeustilat

Sodan sattuessa eivät tämän sopimuksen määräykset vaikuta enempää sotaakäyvän kuin puolueettomankaan, sodan vaikutuspiirissä olevan sopimusvaltion toimintavapauteen. Samaa periaatetta sovelletaan sopimusvaltioon, joka julistaa poikkeustilan ja ilmoittaa siitä neuvostolle.

90 artiklaLiitteiden hyväksyminen ja muuttaminen

a) Edellä 54 artiklan 1) kohdassa mainittujen liitteiden hyväksymiseen neuvostossa vaaditaan tarkoitusta varten koolle kutsutun neuvoston kokouksen vähintään kahden kolmanneksen äänten enemmistö, minkä jälkeen neuvosto alistaa päätöksensä kaikille sopimusvaltioille. Jokainen tällainen liite tai liitteen muutos tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua sen alistamisesta sopimusvaltioille tai neuvoston mahdollisesti määräämän pitemmän ajanjakson päätyttyä, elleivät useimmat sopimusvaltiot sillä välin ilmoita, että ne eivät hyväksy neuvoston päätöstä.

b) Neuvoston on viipymättä ilmoitettava kaikille sopimusvaltioille jokaisen liitteen tai sen muutoksen voimaan tulosta.

91 artiklaSopimuksen ratifiointi

a) Tämä sopimus on allekirjoittajavaltioiden ratifioitava. Ratifioimiskirjat on talletettava Amerikan Yhdysvaltain hallituksen arkistoon, jonka hallituksen on ilmoitettava tallettamispäivä jokaiselle sen allekirjoittaneelle ja siihen yhtyneelle valtiolle.

b) Kahdenkymmenenkuuden valtion ratifioitua tämän sopimuksen tai yhdyttyä siihen, se tulee voimaan niiden kesken kolmantenakymmenentenä päivänä kahdennenkymmenennenkuudennen asiakirjan tallettamisesta. Niihin valtioihin nähden, jotka ratifioivat sen myöhemmin, se tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä ratifioimiskirjan tallettamisesta.

c) Amerikan Yhdysvaltain hallitus on velvollinen ilmoittamaan sopimuksen voimaan tulon päivämäärän kaikkien sopimuksen allekirjoittaneiden ja siihen yhtyneiden valtioiden hallituksille.

92 artiklaSopimukseen yhtyminen

a) Tähän sopimukseen voivat allekirjoitusmääräajan päätyttyä yhtyä kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenet ja niihin liittyneet valtiot sekä käynnissä olevan maailmanselkkauksen aikana puolueettomina pysyneet valtiot.

b) Yhtyminen tapahtuu Amerikan Yhdysvaltain hallitukselle osoitetulla ilmoituksella ja tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun Amerikan Yhdysvaltain hallitus on vastaanottanut ilmoituksen, mistä sen on ilmoitettava kaikille sopimusvaltioille.

93 artiklaMuiden valtioiden yhtyminen

Muut kuin 91 artiklassa ja 92 artiklan a) kohdassa tarkoitetut valtiot voidaan sellaisen yleisen kansainvälisen järjestön hyväksyminä, jonka maailman kansat ovat perustaneet rauhan säilyttämiseksi, ottaa tämän sopimuksen jäsenyyteen, jos yleiskokous sitä puoltaa vähintään neljän viidenneksen äänten enemmistöllä. Yhtymisen tulee tapahtua ehdoilla, jotka yleiskokous ehkä määrää. Kussakin tapauksessa on sellaisen valtion suostumus välttämätön, jonka alueelle jäseneksi pyrkivä valtio on käynnissä olevan sodan aikana tunkeutunut tai jota vastaan se on hyökännyt.

94 artiklaSopimuksen muuttaminen

a) Tullakseen hyväksytyksi on jokaisen tähän sopimukseen ehdotetun muutoksen saatava yleiskokouksen vähintään kahden kolmanneksen äänten enemmistö ja se tulee voimaan tämän muutoksen ratifioineissa valtioissa, kun neuvoston päättämä lukumäärä sopimusvaltioita on sen ratifioinut. Tämä ei saa olla pienempi kuin kaksi kolmannesta sopimusvaltioiden koko lukumäärästä.

b) Yleiskokous voi, jos muutoksen luonne sen mielestä siihen oikeutta, määrätä hyväksymistä suosittavassa päätöslauselmassaan, että valtio, joka ei määrätyn ajan kuluessa muutoksen voimaan tulosta ole sitä ratifioinut, lakkaa sen jälkeen olemasta järjestön jäsen ja sopimuksen osapuoli.

95 artiklaSopimuksen irtisanominen

a) Jokainen sopimusvaltio voi Amerikan Yhdysvaltain hallitukselle osoitetulla ilmoituksella irtisanoa tämän sopimuksen, sen jälkeen kun kolme vuotta on kulunut sen voimaan tulosta. Yhdysvaltain hallituksen on heti ilmoitettava irtisanomisesta kaikille sopimusvaltioille.

b) irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua ilmoituksen vastaanottopäivästä ja koskee ainoastaan irtisanoutunutta valtiota.

96 artikla

Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan:

a) "lentoliikenteellä" ilma-aluksella tapahtuvaa aikataulumukaista lentoliikennettä matkustajien, postin tai tavaran yleiseksi kuljettamiseksi,

b) "kansainvälisellä lentoliikenteellä" lentoliikennettä useamman kuin yhden valtion alueen yli,

c) "lentoliikenneyrityksellä" jokaista yritystä, joka tarjoaa tai harjoittaa kansainvälistä lentoliikennettä,

d) "laskulla ilman kaupallista tarkoitusta" muunlaista kuin matkustajien, tavaran tai postin ottamista tai jättämistä varten suoritettavaa laskua.

Yleissopimuksen allekirjoittaminen

Edellä olevan vakuudeksi allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, varustavat tämän yleissopimuksen kukin hallituksensa puolesta nimikirjoituksellaan päivämäärät niiden kohdalle merkittyinä.

Tehty Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 englannin kielellä. Teksti, joka on laadittu englannin, ranskan ja espanjan kielellä, jotka kaikki ovat yhtä todistusvoimaisia, on allekirjoitettavissa Washingtonissa, D. C. Molemmat tekstit talletetaan Amerikan Yhdysvaltain hallituksen arkistoon, joka hallitus lähettää oikeiksi todistetut jäljennökset kaikkien niiden valtioiden hallituksille, jotka allekirjoittavat sopimuksen tai siihen liittyvät.