1/1928

1 artikla.

Kummankin sopimuspuolen kansalaisilla on oikeus samoilla ehdoilla kuin suosituimman maan kansalaisilla, maassa kulloinkin voimassaolevien lakien ja määräysten asettamissa puitteissa, vapaasti tulla toisen sopimuspuolen alueelle, asettua sinne asumaan, harjoittaa siellä kauppaa, teollisuutta, käsityötä ja kaikkea muuta elinkeinoa, hankkia perinnön, lahjan, testamentin, oston ja vaihdon kautta tai millä muulla laillisella tavalla tahansa irtainta ja kiinteätä omaisuutta, sekä omistaa, hallita ja luovuttaa sellaista omaisuutta.

Kumpikin sopimuspuoli sitoutuu olemaan vaatimatta toisen sopimuspuolen kansalaisilta minkäänlaisia suurempia tai muita veroja, maksuja ja rasituksia, kuin mitä nyt tai vastedes kannetaan oman maan tai suosituimman maan kansalaisilta.

2 artikla.

Kauppa-, teollisuus-, finanssi-, vakuutus- ja muiden yhtiöiden, osuuskuntain sekä laivayhtiöiden ja taloudellisten yhtymäin, joiden kotipaikka on toisessa sopimusmaassa ja jotka on siellä laillisesti perustettu, laillinen järjestysmuoto ja oikeudellinen asema tunnustetaan toisessa sopimusmaassa. Elleivät toisen maan lait sitä estä ja sillä ehdolla, että kaikkia näiden lakien määräämiä muodollisuuksia noudatetaan, ne saavat ulottaa toimintansa tämän viimemainitun maan alueelle, hankkia siellä oikeuksia ja käyttää niitä hyväkseen sekä harjoittaa siellä elinkeinoaan. Ne saavat siellä yhtä suopean kohtelun, kuin mikä on myönnetty tai vastedes myönnetään minkä tahansa kolmannen maan vastaaville yhtiöille, ja niillä on sama oikeus kuin suosituimman maan yhtiöillä hankkia, omistaa, hallita ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta.

Verot, maksut ja rasitukset, minkälaatuisia tai -nimisiä ne lienevätkin, eivät saa rasittaa näitä enemmän kuin suosituimman maan yhtiöitä, osuuskuntia ja yhtymiä.

3 artikla.

Toisen sopimuspuolen kansalaisia tai sen alueella kotipaikan omaavia yhtiöitä, osuuskuntia tai yhtymiä ei saa verottaa toisessa sopimusmaassa muusta omaisuudesta kuin siitä, mikä on verotusmaassa, eikä muualta saadusta tulosta.

4 artikla.

Toisen sopimuspuolen kansalaisilla ja toisen sopimuspuolen alueella kotipaikan omaavilla yhtiöillä, osuuskunnilla ja yhtymillä on oleva, samoilla ehdoilla kuin maan omilla, esteetön pääsy toisen sopimuspuolen tuomioistuimiin ja eri viranomaisiin. Kun ne käyttävät tätä oikeuttaan, niiltä ei saa vaatia muita eikä suurempia maksuja kuin maan omilta kansalaisilta tai yhtiöiltä.

5 artikla.

Toisen sopimuspuolen kansalaiset vapautetaan toisen sopimuspuolen alueella kaikesta sotapalveluksesta samoinkuin suorittamasta minkäänlaisia veroja tai maksuja, rahassa tai luonnossa, sotapalveluksen korvaukseksi. Mitä tulee pakkolainoihin ja sotilaallisiin pakko-ottoihin ja -hankintoihin, joita vaaditaan sodan aikana tai poikkeuksellisissa olosuhteissa, sopimuspuolet takaavat toisilleen vastavuoroisesti suosituimmuuden. Kiinteän omaisuuden tai kauppa- tai teollisuusyrityksen omistajina, vuokraajina tai haltijoina heitä kohdellaan kuitenkin kuin maan omia kansalaisia, ja heillä on tällöin oikeus samoihin korvauksiin, jotka myönnetään oman tai suosituimman maan kansalaisille.

6 artikla.

Kummankin sopimuspuolen kauppamatkustajat sekä heidän näytteensä ja mallinsa saavat toisen sopimuspuolen alueella, kunhan noudatetaan siellä voimassaolevia lakeja ja määräyksiä, saman kohtelun, mikä on tässä suhteessa myönnetty tai vastedes voidaan myöntää suosituimmalle maalle.

7 artikla.

Kun Suomen kansalaiset, jotka eivät asu Kreikassa, tai suomalaiset yhtiöt, osuuskunnat tai yhtymät harjoittavat vientiä Suomesta Kreikkaan, ei niitä veroteta tästä viennistä saamastaan voitosta Kreikassa, niin kauan kuin niillä ei ole liikelaitosta siellä. Samaa kohtelua sovelletaan Suomeen tapahtuvaan vientiin, jota Kreikan kansalaiset ja kreikkalaiset yhtiöt, osuuskunnat ja yhtymät harjoittavat.

Jos jommankumman sopimuspuolen kansalaisilla, yhtiöillä, osuuskunnilla tai yhtymillä on toisen sopimuspuolen alueella liikelaitoksia, ei niitä siellä veroteta muusta kuin näihin laitoksiin kuuluvasta liikkeestä.

8 artikla.

Siinä tapauksessa, että toinen sopimuspuoli voimaansaattaa kauppatavarain tuonti- tai vientikieltoja tahi -rajoituksia, se myöntää toiselle sopimuspuolelle saman kohtelun, mikä on myönnetty tai vastedes myönnetään samoille tai samanlaisille, mistä kolmannesta maasta tahansa tuoduille tai sinne viedyille kauppatavaroille.

Jokaista tuonti- ja vientikiellon tai -rajoitusten lakkauttamista tai lieventämistä, jonka jompikumpi sopimuspuoli on myöntänyt tai vastedes myöntää, vaikkapa vain väliaikaisesti, jollekin kolmannelle vallalle, sovelletaan heti ja samoilla ehdoilla samoihin tai samanlaisiin kauppatavaroihin, jotka ovat peräisin toisen sopimusvaltion alueelta tai joiden määräpaikka se on.

Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta, kun tuonti- tai vientikiellon tahi kauppatavarain tuontia tai vientiä koskevien rajoitusten voimaansaattaminen tai voimassapitäminen

1) tarkoittaa maan yleistä turvallisuutta tai on asianomaisen valtion mielestä välttämätön sotatilan vuoksi;

2) on terveydenhoitotoimenpide tai suojelustoimenpide tarttuvien eläin- ja kasvitautien ehkäisemiseksi;

3) tarkoittaa sellaisia siemeniä, joista on syytä epäillä, etteivät ne alkuperänsä vuoksi menesty tuontimaassa.

9 artikla.

Jos toinen sopimuspuoli asettaa määrättyjen kauppatavarain tuonnin tai viennin riippuvaksi hallituksen tai jonkun sen valtuuttaman järjestön tarkastamista hinnoista tai osto- tai myyntiehdoista, tulee toiseen sopimuspuoleen sovellettavien yleisten ehtojen olla yhtä edulliset, kuin mitä sovelletaan tai vastedes voidaan soveltaa mihin kolmanteen maahan tahansa.

10 artikla.

Mitä tulee tuontitulleihin ja -maksuihin, samoinkuin kaikkiin niihin liittyviin lisämaksuihin, koeffisientteihin ja korotuksiin, joita nyt tai vastedes kannetaan kauppatavaroita maahantuotaessa, sitoutuvat molemmat sopimuspuolet myöntämään toisilleen, tähän sopimukseen liittyvissä luetteloissa mainittujen kauppatavarain suhteen, ehdoitta ja itsestään jokaisen edun, alennuksen tai vapautuksen, minkä ne ovat myöntäneet tai tulevat myöntämään mille kolmannelle maalle tahansa.

Sopimuspuolet takaavat toisilleen suosituimmuuden vientitulleihin samoinkuin kaikkiin viennin yhteydessä kannettaviin maksuihin nähden, minkänimisiä tai -laatuisia ne lienevätkin.

Samoin taataan vastavuoroisesti suosituimmuus tullikäsittelyihin ja tullimuodollisuuksien täyttämiseen, tulliperuutuksiin, kauppatavarain tullivarastoihin asettamiseen ja niiden säilyttämiseen niissä sekä tämän yhteydessä oleviin maksuihin nähden.

11 artikla.

Mitä kulutus-, tuotanto-, vaihto-, monopoli-, aksiisi- ja muihin sisäisiin maksuihin tulee, on toisesta maasta peräisin olevien ja sieltä tuotujen kauppatavarain osalle toisessa maassa tuleva yhtä suopea kohtelu, kuin mikä suodaan suosituimman maan tavaroille.

12 artikla.

Sopimuspuolet takaavat toisilleen esteettömän kauttakulun ja sitoutuvat soveltamaan keskinäisissä suhteissaan Barcelonassa 20 päivänä huhtikuuta 1921 allekirjoitetun "Kauttakulkuvapautta koskevan sopimuksen ja johtosäännön" määräyksiä, sekä takaavat toisilleen tässä suhteessa suosituimmuuden.

Sopimuspuolet toteavat, että edelläolevaa suosituimmuusmääräystä ei sovelleta, kun kauttakulkuoikeuden rajoitus

1) tarkoittaa yleistä turvallisuutta;

2) aiheutuu terveyspoliittisista syistä tai suojelustoimenpiteistä tarttuvien eläin- tai kasvitautien ehkäisemiseksi.

13 artikla.

Mitä alkuperää tahansa olevat kauppatavarat ovat, kulkiessaan kauttakulkutavaroina jommankumman maan kautta, joko mennen toiseen maahan tai sieltä saapuen, kauttakulkumaassa vapautetut kaikista tuonti- tai vientitulleista tai -maksuista ja samanlaisista rasituksista sekä kaikista sisäisistä maksuista paitsi niistä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on kauttakulkuliikenteen valvonnasta ja hallinnosta aiheutuvien menojen peittäminen.

Mitä alkuperää tahansa olevat kauppatavarat, jotka kulkevat jommankumman maan kautta kauttakulkutavaroina, saavat osakseen, niitä toiseen maahan tuotaessa, huolimatta siitä, tulevatko ne varastoitaviksi vapaasatamiin, tullivarastoihin, kauttakulkuvarastoihin tai muihin tullin yhteydessä oleviin laitoksiin, tulli- ja muihin maksuihin nähden sekä kaikissa muissa suhteissa vähintäin yhtä suopean kohtelun, kuin mikä niiden osaksi tulisi, jos ne tuotaisiin suoraan alkuperämaasta.

14 artikla.

Toisen sopimuspuolen luonnon- tai teollisuustuotteet saavat osakseen kaikessa, mikä koskee kuljetuksia yleisillä kuljetusneuvoilla toisen sopimuspuolen alueella - ehtojen ollessa muuten yhtäläiset - saman kohtelun kuin samanlaiset kotimaiset tai suosituimman maan tuotteet. Samoin tuotteet, jotka lähetetään toisesta sopimusmaasta toiseen sopimusmaahan, saavat edellisessä maassa, mitä tulee kuljetuksiin yleisillä kuljetusneuvoilla, yhtä suopean kohtelun kuin suosituimpaan maahan lähetetyt tuotteet.

15 artikla.

Jotta kummastakin maasta peräisin olevat tuotteet tulisivat osallisiksi edelläolevien määräysten suomista eduista ja jotta kaikenlainen tavarain kiertoteitse kuljettamisesta johtuva säännöttömyys vältettäisiin, voivat sopimuspuolet vaatia, että niiden alueelle tuotuja tuotteita ja kauppatavaroita tulee seurata alkuperätodistus.

Sopimuspuolet takaavat toisilleen vastavuoroisesti suosituimmuuden näiden todistusten muotoon ja sisältöön sekä niiden käyttöön nähden.

16 artikla.

Kumpikin sopimuspuoli sitoutuu ryhtymään kaikkiin välttämättömiin toimenpiteisiin turvatakseen toisen sopimuspuolen alueelta peräisin olevat luonnon- tai teollisuustuotteet kaikelta epälojaalilta kilpailulta kauppatoimissa, ehkäisemään ja takavarikoimalla tai kaikilla muilla sopivilla rankaisutoimenpiteillä estämään kaikkien sellaisten tuotteiden tuonnin, varastoimisen ja viennin, samoinkuin valmistamisen, myynnin ja kotimaisen tarjonnan, joiden ulkonaisessa pakkauksessa on jonkunkaanlaisia leimoja, nimiä, kirjoituksia tai merkkejä, jotka suoraan tai välillisesti sisältävät vääriä ilmoituksia näiden tuotteiden tai tavarain alkuperästä, lajista, laadusta tai erikoisominaisuuksista.

Sopimuspuolet sitoutuvat tehokkaasti soveltamaan Parisissa 20 päivänä maaliskuuta 1883 allekirjoitettua ja Washingtonissa 2 päivänä kesäkuuta 1911 tarkistettua teollisen omistusoikeuden suojelemista koskevaa sopimusta.

17 artikla.

Alusten kansallisuus on molemminpuolisesti tunnustettava niiden asiakirjain ja todistusten nojalla, jotka asianomaiset viranomaiset ovat kummassakin maassa voimassaolevien lakien ja määräysten mukaisesti tätä tarkoitusta varten antaneet.

Toisen sopimuspuolen antamat mittakirjat tai muut mittausasiakirjat on toisen sopimuspuolen hyväksyttävä niiden erikoissopimusten mukaisesti, jotka molempien sopimusmaiden kesken saatetaan tehdä.

18 artikla.

Suomalaisia aluksia ja niiden lasteja on kohdeltava Kreikassa ja kreikkalaisia aluksia ja niiden lasteja vastavuoroisesti Suomessa, ellei tässä sopimuksessa toisin määrätä, täydellisesti samalla tavalla kuin maan omia aluksia ja niiden lasteja, huolimatta siitä, mistä alukset ovat lähteneet tai minne ne ovat matkalla, ja huolimatta myös siitä, mistä lasti on peräisin tai minne se on määrätty. Tästä johtuu erittäinkin, että toisen sopimuspuolen alukset ja niiden lastit eivät saa toisen sopimuspuolen alueella olla muiden tai suurempien valtiolle, kunnille tai valtion oikeuttamille laitoksille kannettavien maksujen tai suoritusten alaisia, olkoot ne minkälaatuisia tai -nimisiä tahansa, kuin mitä sovelletaan oman maan aluksiin ja niiden lasteihin.

Jokainen etuoikeus ja vapautus, jonka toinen sopimuspuoli saattaa edellämainituissa suhteissa myöntää kolmannelle maalle, on samalla ja ehdottomasti myönnettävä myös toiselle sopimuspuolelle.

Tämän artiklan määräyksistä tehdään kuitenkin poikkeuksia, kun kysymyksessä ovat:

1) sellaiset edut, jotka jommassakummassa maassa on myönnetty tai vastedes myönnetään kotimaiselle kalastuselinkeinolle ja sen tuotteille;

2) rannikkolaivaliikenne (cabotage), jonka suhteen sopimuspuolet vastavuoroisuuden ehdolla myöntävät toisilleen suosituimmuuden;

3) kulku luonnollisilla tai keinotekoisilla sisävesiteillä, missä suhteessa sopimuspuolten alukset ja niiden lastit asetetaan samaan asemaan kuin suosituimman maan alukset ja niiden lastit; kuitenkaan ei maksuja aluksista ja niiden lasteista kanneta suurempina kuin kotimaisista aluksista ja niiden lasteista.

Ennakoimatta muita tämän artiklan määräyksiä ja muuttamatta 1 kohdan määräyksiä, mikäli ne koskevat luotsimaksujen suuruutta, on sovittu, että kummassakin maassa luotsinkäyttövelvollisuudesta voimassaolevia lakeja ja määräyksiä on sovellettava toisen sopimuspuolen aluksiin samassa määrin kuin muihin ulkomaisiin aluksiin.

19 artikla.

Suomalaiset alukset, jotka saapuvat kreikkalaiseen satamaan, ja vastavuoroisesti kreikkalaiset alukset, jotka saapuvat suomalaiseen satamaan, ainoastaan täydentääkseen siellä lastiaan tai purkaakseen osan siitä, saavat, kunhan noudattavat asianomaisessa valtiossa voimassaolevia lakeja ja määräyksiä, pitää aluksessa sen osan lastia, joka on määrätty toiseen satamaan tai toiseen maahan, ja jälleenviedä sen tarvitsematta suorittaa tästä viimemainitusta osasta lastia mitään muuta maksua kuin vartioimismaksut, jotka nekin saa kantaa ainoastaan kotimaista tai suosituimman maan merenkulkua varten määrätyn alimman taksan mukaan.

20 artikla.

Jos toiselle sopimusmaalle kuuluva alus on tehnyt haaksirikon, ajanut karille, kärsinyt merivahingon tai pakollisesti joutunut toisen sopimusmaan vesille, on aluksen ja lastin saatava samat edut ja vapautukset, mitkä sen maan lainsäädännön mukaan samanlaisten olosuhteiden vallitessa myönnetään oman tai suosituimman maan aluksille. Apua ja tukea on annettava päällikölle, miehistölle ja matkustajille sekä henkilökohtaisesti että alukseen ja sen lastiin nähden samassa määrin kuin oman maan kansalaisille.

Pelastuspalkkion suhteen on voimassa sen maan lainsäädäntö, missä pelastus on suoritettu.

Karillejoutuneesta tai haaksirikkoutuneesta aluksesta pelastetut tavarat eivät ole tullin alaisia, elleivät ne jää käyttöä varten maahan.

21 artikla.

Molemmat sopimuspuolet myöntävät toisilleen oikeuden nimittää konsuliedustajia kaikkiin toisen sopimuspuolen satamiin, kaupunkeihin ja kauppapaikkoihin, joihin minkä kolmannen valtion tahansa sallitaan konsuleita asettaa.

Saatuaan oleskelumaansa hallitukselta asianomaisen tunnustuksen, kummankin sopimuspuolen konsuliedustajat saavat toisen sopimuspuolen alueella samat etuoikeudet, vapaudet ja saman toimivallan, kuin mikä on myönnetty tai vastedes ehkä myönnetään jonkun kolmannen vallan konsuliedustajille. Kuitenkaan ei näitä etuoikeuksia, vapauksia eikä toimivaltaa myönnetä toisen sopimusmaan konsuliedustajille toisessa maassa laajemmassa määrässä, kuin mitä toisen maan konsuliedustajille myönnetään ensinmainitussa maassa.

22 artikla.

Kumpikaan sopimuspuoli ei voi tämän sopimuksen määräyksiin vetoamalla vaatia itselleen niitä etuja, jotka toinen sopimuspuoli on myöntänyt tai vastedes ehkä myöntää naapurivaltioilleen rajaliikenteen helpottamiseksi, eikä tulliliitosta johtuvia etuja.

Kreikka ei voi myöskään tämän sopimuksen perusteella vaatia:

1) etuja, jotka Suomi on myöntänyt tai vastedes saattaa myöntää Virolle;

2) etuoikeuksia, jotka Suomi on myöntänyt tai ehkä vastedes myöntää Venäjälle kalastuksen ja hylkeenpyynnin suhteen suomalaisilla merialueilla Pohjoisella Jäämerellä;

3) etuja, jotka Suomi on myöntänyt tai vastedes saattaa myöntää naapurivaltioilleen merenkulun suhteen Itämerellä ja sen lahdilla 58 asteen pohjoispuolella pohjoista leveyttä;

4) etuja, jotka on myönnetty Ranskalle Suomen ja tämän maan välillä 13 päivänä heinäkuuta 1921 tehdyn kauppasopimuksen 6 artiklassa.

23 artikla.

Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat vaihdettava Berlinissä niin pian kuin mahdollista.

Se tulee voimaan 15 päivän kuluttua ratifioimisasiakirjain vaihtamisesta ja pysyy voimassa vuoden ajan, jatkuen senjälkeen hiljaisella sopimuksella, kunnes on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona jompikumpi sopimuspuoli sen irtisanoo.

Vakuudeksi ovat täysivaltaiset edustajat, asianmukaisesti valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.

Tehtiin Helsingissä, kahtena kappaleena, 18 päivänä joulukuuta 1926.