Kansainvälisen työjärjestön yleisen konferenssin Genèvessä vuonna 1921 hyväksymä, viikkolevon sovelluttamista teollisuusyrityksissä koskeva sopimus.
- Allekirjoituspäivä
Suomi ratifioinut sopimuksen 1 päivänä kesäkuuta 1923. Kansainliiton pääsihteeristö rekisteröinyt ratifioinnin 19 päivänä kesäkuuta 1923.
EHDOTUS SOPIMUKSEKSI,
joka koskee viikkolevon sovelluttamista teollisuusyrityksissä.
Kansainliiton kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
joka kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kutsusta on kokoontunut Genèveen kolmanteen istuntoonsa 25 päivänä lokakuuta 1921 ja
joka on päättänyt hyväksyä erinäisiä ehdotuksia, jotka koskevat viikkolepoa teollisuustyössä, mikä kysymys on otettu istunnon ohjelman seitsemänteen kohtaan, sekä
joka on päättänyt, että nämä ehdotukset on laadittava ehdotuksen muotoon kansainväliseksi sopimukseksi,
hyväksyy seuraavan ehdotuksen sopimukseksi, joka on kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioitten ratifioitava Versailles'in sopimuksen XIII osassa sekä muiden rauhansopimusten vastaavissa kohdissa olevien määräysten mukaisesti:
1 Artikla.
Tähän sopimukseen nähden luetaan "teollisuusyrityksiin" kuuluviksi:
a) Kaivokset, kivilouhimot ja muut työt kivennäisten eristämiseksi maasta;
b) Teollisuudet, joissa tavaroita valmistetaan muunnetaan, puhdistetaan, korjataan, koristellaan, viimeistellään, valmistellaan myytäviksi, puretaan tai hävitetään, tai joissa raaka-aineita muovataan toisiin muotoihin, tähän luettuna laivanrakennus sekä sähkön ynnä kaiken muun käyttövoiman synnyttäminen, muuntaminen ja siirtäminen;
c) Rakennuksen, rautatien, raitiotien, sataman, telakan, aallonmurtajan, kanavan, sisävesiliikennettä varten olevan laitteen, tien, tunnelin, sillan, maasillan, likajohdon, viemärin, kaivon, sähkölennätin-, puhelin-, sähkö-, kaasu- ja vesilaitoksen ynnä muiden samantapaisten laitteiden rakentaminen, uusiminen, kunnossapito, korjaus, muuntaminen ja harjoittaminen ynnä valmistus- ja perustustyö jotakin sellaista työtä tai laitetta varten;
d) Matkustajain tai tavarain kuljetus maanteitse tai rautateitse tahi sisävesitse, tähän luettuna tavaran käsittely laitureilla sekä varastohuoneissa, lukuunottamatta käsin tapahtuvaa tavarankuljetusta.
Tähän luetteloon nähden olkoot ne kansalliset poikkeukset voimassa, mitkä luetellaan Washingtonissa hyväksytyssä ehdotuksessa sopimukseksi, joka rajoittaa työajan teollisuusyrityksissä kahdeksaksi tunniksi päivässä ja neljäksikymmeneksikahdeksaksi tunniksi viikossa, sikäli kuin nämä poikkeukset soveltuvat tähän sopimukseen.
Edelläolevan luettelon lisäksi saattaa kukin jäsenvaltio määrätä, mikäli välttämättömäksi katsotaan, rajan, joka eroittaa teollisuuden kaupasta ja maataloudesta.
2 Artikla.
Jokaisen julkisen tahi yksityisen teollisuusyrityksen tahi sen yhteydessä olevan yrityksen koko henkilökunnan tulee, sikäli kuin ei seuraavissa artikloissa toisin säädetä, kunakin seitsemän päivän ajanjaksona saada nauttia vähintään kahdenkymmenenneljän tunnin yhtäjaksoinen lepoaika.
Tämä lepoaika on, mikäli mahdollista, varattava samaksi ajaksi yrityksen koko henkilökunnalle.
Lepoaika on, mikäli mahdollista, järjestettävä siten, että se sattuu samalle päivälle, joka maassa tahi paikkakunnalla vallitsevan perinnäistavan tahi käytännön perusteella on otettu lepopäiväksi.
3 Artikla.
Kukin jäsenvaltio voi myöntää poikkeuksen toisen artiklan määräyksistä sellaisessa teollisuusyrityksessä palveleviin henkilöihin nähden, jossa ainoastaan saman perheen jäsenet ovat työssä.
4 Artikla.
Kukin jäsenvaltio olkoon oikeutettu myöntämään täydellisiä tai osittaisia poikkeuksia (niihin luettuina lepoajan siirtäminen toistaiseksi ja lyhentäminen) 2 artiklan määräyksistä, tällöin ottaen erikoisesti huomioon kaikki asianmukaiset taloudelliset ja inhimilliset näkökohdat sekä neuvoteltuaan asianomaisten työnantajien ja työntekijäin järjestöjen kanssa, mikäli tällaisia on olemassa.
Tällaiset neuvottelut eivät ole tarpeelliset voimassa olevaan lainsäädäntöön jo sisältyviin poikkeuksiin nähden.
5 Artikla.
Jokaisen jäsenvaltion tulee, mikäli mahdollista, antaa määräyksiä lepoaikojen varaamisesta 4 artiklan nojalla säädetyn lepoajan toistaiseksi siirtämisen ja lyhentämisen korvaamiseksi, paitsi sellaisissa tapauksissa, jolloin sopimuksen tai yleisen tavan kautta on jo otettu käytäntöön tällaiset lepoajat.
6 Artikla.
Jokaisen jäsenvaltion tulee laatia ja kansainväliselle työtoimistolle toimittaa luettelo 3 ja 4 artiklan nojalla myönnetyistä poikkeuksista sekä tämän jälkeen joka toinen vuosi lähettää luettelo kaikista edellämainittuun luetteloon tehdyistä muutoksista.
Kansainvälisen työtoimiston tulee antaa kansainvälisen työjärjestön yleiselle konferenssille selostus tästä asiasta.
7 Artikla.
Tämän sopimuksen määräysten sovellutuksen helpoittamiseksi on jokainen työnantaja, työnjohtaja tai isännöitsijä velvollinen:
a) julkipanemaan, milloin viikkolepo on järjestetty yhteiseksi henkilökunnalle kokonaisuudessaan, ilmoituksen yhteisistä lepopäivistä ja -tunneista näkyville paikoille työmaalle tai muulle sopivalle paikalle tai ilmoittamaan niistä muulla hallituksen hyväksymällä tavalla;
b) laatimaan, milloin lepoaika ei ole varattu koko henkilökunnalle yhtaikaa, kunkin maan lainsäädännössä tahi asianomaisen viranomaisen antamissa määräyksissä hyväksytyllä tavalla luettelon niistä työntekijöistä tahi muista palveluksessa olevista, joihin nähden sovellutetaan erityistä lepoaikajärjestelyä sekä tiedoittamaan tämän järjestelyn.
8 Artikla.
Tämän sopimuksen virallisesta, Versailles'in rauhansopimuksen XIII osan sekä muiden rauhansopimusten vastaavien osien mukaisesta ratifioimisesta on tehtävä ilmoitus kansainliiton pääsihteerille rekisteröimistä varten.
9 Artikla.
Tämä sopimus astuu voimaan sinä päivänä, jolloin pääsihteeri on rekisteröinyt kahden kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltion ratifioimisilmoitukset.
Se on sitova ainoastaan niihin jäsenvaltioihin nähden, joiden ratifioimisilmoitukset sihteerinvirastossa on rekisteröity.
Tämän jälkeen astuu sopimus voimaan kuhunkin jäsenvaltioon nähden, silloin kun sen ratifiointi on rekisteröity sihteerinvirastossa.
10 Artikla.
Niin pian kuin sihteerinvirastossa on rekisteröity kahden kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltion ratifioimisilmoitukset, on kansainliiton pääsihteerin ilmoitettava siitä kaikille kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille. Hänen tulee myöskin ilmoittaa heille muiden järjestön jäsenvaltioiden tämän jälkeen tekemistä ratifioimisilmoituksista.
11 Artikla.
Jokainen jäsenvaltio, joka ratifioi tämän sopimuksen, sitoutuu saattamaan 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7 artiklan määräykset voimaan viimeistään tammikuun 1 päivänä 1924 sekä ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin näiden määräysten noudattamiseksi.
12 Artikla.
Jokainen kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltio, joka ratifioi tämän sopimuksen, sitoutuu sovelluttamaan sitä siirto-, suojelus- ja alusmaihinsa Versailles'in sopimuksen 421 artiklan sekä muiden rauhansopimusten vastaavien kohtien määräysten mukaisesti.
13 Artikla.
Jäsenvaltio, joka on ratifioinut tämän sopimuksen, olkoon oikeutettu siitä luopumaan kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä lukien, jolloin sopimus ensin astui voimaan, tekemällä ilmoituksen kansainliiton pääsihteerille rekisteröimistä varten. Tällainen luopuminen älköön astuko voimaan ennenkuin yksi vuosi on kulunut siitä, kun sihteerinvirasto rekisteröi sitä koskevan ilmoituksen.
14 Artikla.
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston tulee ainakin kerran kymmenessä vuodessa antaa yleiselle konferenssille selostus sopimuksen sovellutuksesta sekä harkita, onko aihetta ottaa konferenssin työohjelmaan kysymys muutoksista ja uudistuksista tähän sopimukseen.
15 Artikla.
Tämän sopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin alkuperäisiä tekstejä.