7.5.2019

Esitiedot

X Oy oli perustettu vuonna 2005, ja A oli tehnyt työsopimuksen yhtiön kanssa 3.1.2005. A:n työnantaja irtisanoi hänen työsopimuksensa päättymään 28.8.2013. A haki 26.2.2016 palkkaturvana työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaista korvausta. Hakemushetkellä yritys oli yrityssaneerauksessa ja sittemmin yhtiö asetettiin konkurssiin 23.10.2018.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hylkäsi A:n hakemuksen. Päätöksen perustelujen mukaan palkkaturvalain 4 §:n mukaan palkkaturvana maksetaan työsopimuslaissa (55/2001) tarkoitetun työntekijän työsuhteesta johtuvia saatavia, joiden peruste ja määrä on saatu selvitettyä. A omisti X Oy:n osakkeista 49 % ja oli sen hallituksen varajäsen. Merkittävän osaomistajuuden vuoksi oli katsottava, että A ei ollut työskennellyt työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Merkittävän omistajuuden myötä hakijalla oli ollut mahdollisuus vaikuttaa yhtiön päätöksentekoon ja siten myös ratkaisuihin, joiden seurauksena on ollut yrityksen maksukyvyttömyys.

A haki päätökseen muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnassa. A perusteli valitustaan sillä, että hänellä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa toimitusjohtajana ja yhtiön ainoana hallituksen varsinaisena jäsenenä toimineen B:n päätöksiin, jotka koskivat yhtiötä. A työskenteli toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa, ja työnantajan johto- ja valvontaoikeutta käytti B. A:n varajäsenyys näkyi kaupparekisteriotteessa vielä vuonna 2014, vaikka se oli yhtiön tekemällä päätöksellä lakkautettu jo vuonna 2011.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen siltä osin kuin A:n palkkaturva oli hylätty palkkaturvalain 4 §:n nojalla.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksessä mainitut perusteet.

Palkkaturvalain 4 §:n mukaan palkkaturvana maksetaan työsopimuslaissa tarkoitetun työntekijän työsuhteesta johtuvia saatavia, joiden peruste ja määrä on saatu selvitettyä.

A on työskennellyt X Oy:ssä 30.4.1984 - 28.8.2013. A omistaa yrityksen osakkeista 49 % ja hänen veljensä B 51 %. Lisäksi A on hallituksen varajäsen. Asiassa on esitetty 27.2.2013 päivätty irtisanomisilmoitus. Käräjäoikeus on 7.1.2016 vahvistanut osapuolten välille sovinnon ja velvoittanut työnantajan suorittamaan A:lle työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaista korvausta 11528,11 euroa, mitä A on hakenut palkkaturvasta.

Ottaen huomioon A:n omistusosuus 49 % ja hallituksen varajäsenyys, ei hänen voida katsoa olleen yrityksessä työsuhteisena työntekijänä. Näin ollen hänellä ei ole oikeutta saada hakemiaan saatavia palkkaturvasta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta vakuutusoikeudessa ja vaati palkkaturvan myöntämistä. A perusteli valitustaan muun muassa sillä, että hänen ja X Oy:n kesken oli 3.1.2005 solmittu työsopimus. A:n mukaan hänen ja yhtiön välisessä suhteessa toteutui työsopimuslaissa tarkoitettu sopimustunnusmerkki ja vastikkeellisuuden tunnusmerkki. Vastikkeen määrä huomioon ottaen kyse ei voinut olla sellaisesta johtavassa asemassa olevasta henkilöstä, johon työsopimuslakia ei sovellettaisi. Lisäksi työntekemis- ja direktiotunnusmerkin osalta A totesi, että hän oli tehnyt työtä yhtiön lukuun, eikä se ollut koitunut hänelle maksettua vastiketta lukuun ottamatta hänen hyväkseen. Hän ei ollut hyötynyt omistusosuudestaan, eikä yhtiö ollut jakanut osinkoja. Lisäksi yhtiöllä oli oikeus johtaa ja valvoa hänen työtään, mitä yhtiö/ B myös käytti. B antoi hänelle kirjallisen varoituksen 25.7.2011 ohjeiden vastaisesta menettelystä ja irtisanomisilmoituksen perusteena olivat työvelvoitteen laiminlyönti, työnantajan työnjohto-oikeuden nojalla antamien ohjeiden laiminlyönti ja epäasiallinen käytös esimiestä kohtaan.

B:n mukaan yhtiö oli irtisanonut hänet työsopimuslain vastaisesti, mikä oli todettu käräjäoikeuden 7.1.2016 vahvistamassa sovinnossa ja tuomiossa. Sovintosopimuksen mukaisesti yhtiö sitoutui maksamaan hänelle työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen, mistä oli tehty työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukainen vähennys. Se, että käräjäoikeus, jonka sopimuksen vahvistaessaan tulee valvoa, ettei sopimus loukkaa kolmannen oikeutta, tuki B:n mukaan hänen näkemystään siitä, että hänen ja yhtiön välillä oli työsopimus. Lisäksi huomioon ottaen yhtiön osakekannan jakautumisen hänellä ei ollut ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa toimitusjohtajana ja yhtiön ainoana hallituksen varsinaisena jäsenenä toimineen B:n yhtiötä koskeviin päätöksiin. Tämä seikka oli todettu myös aluehallintoviraston 3.7.2014 antamassa päätöksessä hänen hakemukseensa erityisen tarkastuksen määräämiseksi yhtiössä. Myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että pienissä yrityksissä yksittäisen työntekijän osakeomistus voi sinänsä olla merkittävä muuttamatta kuitenkaan työntekijästatusta. A:n mukaan hänen hallituksen varajäsenyytensä oli yhtiön/ B:n päätöksellä lakkautettu jo vuonna 2011 ja hänen tilalleen oli valittu toinen henkilö, mutta yhtiön toimitusjohtaja ei hänen lukuisista pyynnöistään huolimatta ollut ilmoittanut muutosta kaupparekisteriin.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin siltä osin kuin valitus oli hylätty ja asia palautettiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Vakuutusoikeuden perustelut

Palkkaturvalain 1 §:n mukaan palkkaturvalain tarkoituksena on turvata työntekijän työsuhteesta johtuvien saatavien maksaminen työnantajan maksukyvyttömyyden varalta.

Palkkaturvalain 4 §:n mukaan palkkaturvana maksetaan työsopimuslaissa (55/2001) tarkoitetun työntekijän työsuhteesta johtuvia saatavia, joiden peruste ja määrä on saatu selvitettyä.

Työsopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen, jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Työsopimuslain esitöissä (HE 157/2000 vp) on todettu seuraavaa: "Työsopimuksen, työsopimussuhteen ja työsuhteen määritelmien avulla ratkaistaan, onko tiettyä henkilöä pidettävä työntekijänä vai itsenäisenä yrittäjänä ja sovelletaanko häneen työoikeudellista lainsäädäntöä. Kaikkien työsopimuksen tunnusmerkkien on lähtökohtaisesti täytyttävä, jotta kyse olisi työntekijästä." Työsuhteen tunnusmerkeistä on esitöissä muun muassa lausuttu: "Työ pitää tehdä toisen lukuun. Työn suorittaja saa hyväkseen työstä maksettavan vastikkeen, mutta varsinaisen työstä tulevan hyödyn on tultava työnantajan hyväksi." Edelleen esitöissä on todettu, että "Työtä on lisäksi tehtävä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Tämä tunnusmerkki on noussut oikeuskäytännössä tärkeimpään asemaan. Johto- ja valvontaoikeudella eli direktio-oikeudella tarkoitetaan työnantajan oikeutta määrätä muun muassa työn suoritustavasta, laadusta ja laajuudesta sekä työnteon ajasta ja paikasta. Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on katsottu, että pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan riittää, eikä tämän kriteerin täyttyminen edellytä tosiasiallista johto- ja valvontaoikeuden käyttämistä." Lisäksi tunnusmerkistön täyttymisen arvioinnista on todettu seuraavaa: "Käytännössä ei kuitenkaan aina ole mahdollista pitäytyä mainituissa kriteereissä siten, että niitä tarkastellaan kutakin erikseen. Tämän vuoksi työntekijäaseman olemassaolo on ratkaistu oikeuskäytännössä usein kokonaisarvioinnilla. Huomiota on kiinnitetty erityisesti siihen, miten itsenäisenä työtä suorittavan sopimuskumppanin asemaa on pidettävä suhteessa toiseen sopimuskumppaniin."

Vakuutusoikeus toteaa, että koska palkkaturvana voidaan maksaa vain työsuhteesta johtuvia saatavia, asiassa on tutkittava, onko A ollut työsopimuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työsuhteessa X Oy:öön. Tätä varten on tehtävä työoikeudellinen kokonaisarvio siitä, onko työsuhteen tunnusmerkistö täyttynyt eli onko A ollut työntekijä vai yrittäjä suhteessa yritykseen.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan X Oy on perustettu vuonna 2005, ja A:n työsopimus yhtiöön on tehty 3.1.2005. A on omistanut perustettavan osakeyhtiön osakkeista 49 % ja B on omistanut osake-enemmistön eli 51 %. Lisäksi B on myös toiminut yhtiön hallituksen puheenjohtajana ja ainoana varsinaisena jäsenenä sekä yhtiön toimitusjohtajana. A on ollut hallituksen varajäsen. A on saanut työnantajalta varoituksen vuonna 2011, ja työnantaja on irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään 28.8.2013. Sittemmin yhtiö on asetettu konkurssiin 23.10.2018.

Vakuutusoikeus toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on ollut merkittynä kaupparekisteriin yrityksen hallituksen varajäseneksi. A:n kertomuksen mukaan B ei ole suostunut valitsemaan häntä hallituksen varsinaiseksi jäseneksi, ja myös hallituksen varajäseneksi on vuodesta 2011 alkaen nimitetty toinen henkilö, mitä muutosta ei kuitenkaan ollut merkitty kaupparekisteriin. Varajäsenenä A:lla ei ole ollut osakeyhtiölaista seuraavaa oikeutta osallistua hallituksen päätöksentekoon kuin silloin, kun varsinainen jäsen on ollut estynyt. A:n Aluehallintovirastolle tekemän hakemuksen tietojen ja B:n hakemukseen antaman vastauksen perusteella A ei tosiasiassa ole osallistunut päätöksentekoon X Oy:ssä. Vakuutusoikeus katsoo, että B on kahdesta osakkaasta osake-enemmistön omistajana sekä hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä ja puheenjohtajana sekä toimitusjohtajana voinut käyttää yhtiössä yksinomaista määräysvaltaa useimmissa asioissa riippumatta A:n kannasta. A:lla ei siten ole ollut työnantajayhtiössä sellaista muodollista itsenäistä asemaa, jonka nojalla hän olisi voinut tosiasiallisesti päättää työsuhteestaan tai työtehtävistään, eikä hän asemansa perusteella ole voinut osallistua yhtiön liiketoimintaa koskevaan päätöksentekoon tai hallinnon hoitamiseen.

Työnantajayhtiö on tosiasiassa käyttänyt työnantajalle kuuluvaa direktio-oikeutta antaessaan A:lle varoituksen ja lopulta irtisanoessaan hänen työsuhteensa. Vakuutusoikeuden arvion mukaan nämä seikat osoittavat A:n epäitsenäistä asemaa suhteessa työnantajayhtiöön. Toisaalta A on omistanut työnantajayhtiön osakkeista huomattavan osan, mihin on liittynyt yrittäjän riski, ja omistuksen perusteella A:n työskentely on tullut suoraan myös hänen omaksi hyväkseen. Lisäksi hänellä on osakeyhtiölain perusteella ollut muun muassa mahdollisuus vaatia vähemmistöosakkaana osingonjakoa, kutsua koolle yhtiökokous tai moittia yhtiökokouksen päätöksiä. Osakkeenomistajan asemastaan huolimatta A ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole saanut yhtiöltä palkan lisäksi muuta taloudellista etua, joka olisi perustunut hänen omistukseensa tai muuhun asemaansa yhtiössä kuin työntekijäasemaan. A:n työsopimuksen mukaista palkkaa voidaan pitää määrältään tavanomaisena vastaavassa tehtävässä olevalle työntekijälle.

Vakuutusoikeus katsoo johtopäätöksenään, että kun otetaan huomioon edellä selostetut arviointiperusteet ja erityisesti A:n määräysvallan puuttumisesta työnantajayhtiössä sekä hänen työskentelynsä laadusta ja työsuhteensa päättämisestä esitetyt seikat, A:n asema yhtiössä on kokonaisuutena arvioiden sellainen, että hänen on katsottava olleen työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla työsuhteessa X Oy:öön. Näin ollen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ei olisi tullut hylätä A:n palkkaturvahakemusta eikä työttömyysturvalautakunnan A:n valitusta palkkaturvalain 1 §:n ja 4 §:n säännöksiin perustuen sillä perusteella, ettei A ole ollut työsuhteessa X Oy:öön.

Lainkohdat

Palkkaturvalaki 1 ja 4 §