24.10.2019

Esitiedot

A oli hakenut Kansaneläkelaitokselta sairausvakuutuslain mukaista korvausta ajalla 10.3. - 12.5.2016 syntyneistä kustannuksista, jotka olivat syntyneet A:lle annettuihin palveluseteleihin perustuvista matkoista.

Kansaneläkelaitos myönsi A:lle seitsemällä 2.6.2016 antamallaan päätöksellä sairausvakuutuslain mukaisen matkakorvauksen niiden kustannusten mukaan, jotka olisivat aiheutuneet matkoista A:n kotikunnan pääterveyskeskukseen.

A haki Kansaneläkelaitoksen päätöksiin muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta. A vaati, että korvaus myönnetään todelliseen hoito- tai tutkimuspaikkaan matkustamisesta aiheutuneista kustannuksista.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Vakuutetulla on oikeus saada sairauden hoitoon liittyvistä matkakustannuksista korvaus. Vakuutetulle aiheutuneet matkakustannukset korvataan matkasta lähimpään tutkimus- ja hoitopaikkaan, jossa vakuutettu voi saada hänen terveydentilansa vaarantumatta sairausvakuutuslaissa tarkoitettua tarpeellista tutkimusta ja hoitoa.

Jos kunta tai kuntayhtymä on järjestänyt sairaanhoidon sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain 4 §:n mukaan, korvataan matkakustannukset sinne, missä hoito on annettu. Jos vakuutettu on terveydenhuoltolain 47 tai 48 §:n perusteella valinnut hoitopaikan, matkakustannukset korvataan sen mukaan, kuinka paljon matka olisi maksanut lähimpään valtion, kunnan tai kuntayhtymän terveydenhuollon toimintayksikön tutkimus- ja hoitopaikkaan.

Valituksenalaisilla päätöksillä Kansaneläkelaitos on korvannut A:n ajalla 18.3.2016 - 10.5.2016 omalla autolla, ja 10.3.2016, 17.3.2016, 22.4.2016, 28.4.2016 ja 12.5.2016 taksilla suorittamia matkoja lähimpään hoitopaikkaan, jossa hän olisi saanut sairauden vaativan tarpeellisen tutkimuksen ja hoidon.

A valitti päätöksestä vedoten siihen, että hän on hakeutunut hoitoon palvelusetelillä. A:n mukaan palveluseteliä varten sairaanhoitopiiri kilpailuttaa palveluntarjoajat ja palvelusetelin käyttäjän matkat korvataan hänen valitsemansa palveluntarjoajan luo.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta toteaa, että palveluseteliä käyttävällä on valinnanvapaus sen suhteen, missä hän käyttää palvelusetelinsä. Palvelusetelillä tehdyt matkat korvataan kuitenkin vain lähimpään tutkimus- tai hoitopaikkaan. josta käyttäjä voi saada tarpeellisen tutkimuksen ja hoidon. A:n lähin tutkimus- ja hoitopaikka on ollut A:n kotikunnan pääterveyskeskus ja tästä johtuen matkat korvataan vain tämän matkan mukaisina. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta matkakorvaukseen tätä kauemmaksi suuntautuneista matkoista.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sairausvakuutuslain mukaisten matkakustannusten korvauksen myöntämistä käytettyihin tutkimus- ja hoitopaikkoihin.

A perusteli vaatimustaan sillä, että hänet oli lähetetty nimenomaan kotikunnastaan tutkimuksiin keskussairaalaan. Keskussairaala oli tietoinen, että määrättyjä hoitoja ei voi saada hänen kotikuntansa terveyskeskuksessa, koska siellä ei edes ole fysioterapiaa. Hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta saada määrättyä hoitoa kotikuntansa terveyskeskuksesta. Hoitovastuu oli keskussairaalassa, ei terveyskeskuksessa.

A katsoi, että sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle osoitetussa valituksessa oli seikkaperäiset selvitykset siitä, että keskussairaalassa ei ole enää käytössä maksumääräysjärjestelmää, vaan kaikki hoitoon ohjaukset tehdään maksusetelillä. Palvelujen tuottajat ovat keskussairaalan kilpailuttamia. Tehdyn päätöksen mukaan hänellä ei olisi ollut oikeutta keskussairaalan määräämään hoitoon ollenkaan, koska sitä ei tuoteta hänen kotikunnassaan muuten kuin matkat itse kustantamalla.

Edelleen A katsoi, että tehty päätös oli perustuslain vastainen, koska se asetti hänen kotikunnassaan asuvan asukkaan eriarvoiseen asemaan terveydenhuollon saatavuuden osalta. Päätöksen perustelut eivät millään tavalla ottaneet huomioon hänen kotikunnastaan ja keskussairaalasta tehtyjä selvityksiä siitä, ettei hänen kotikuntansa tuota kyseisiä palveluja, eikä maksusetelijärjestelmästä, joka on korvannut maksumääräykset täysin.

A:n mukaan sairausvakuutuslain 4 luvun 4 §:n loppuosaa, jonka mukaan "jos vakuutettu on terveydenhuoltolain 47 tai 48 §:n perusteella valinnut hoitopaikan, matkakustannukset korvataan sen mukaan, kuinka paljon matka olisi maksanut lähimpään valtion, kunnan tai kuntayhtymän terveydenhuollon toimintayksikön tutkimus- ja hoitopaikkaan", ei voitu soveltaa tähän tapaukseen. Tähän liittyen A totesi, että terveydenhuoltolain 47 § koskee terveysaseman valintaa, muualla asuvia, erityisvastuualueen valintaa sekä opiskeluajan terveydenhuoltoa ja 48 § terveyskeskuksen valintaa muussa kuin omassa terveyskeskuksessa. Nyt käsiteltävässä tapauksessa ei ollut kyse mainituista tilanteista, vaan kyse oli oman terveyskeskusalueen erikoissairaanhoidosta, eikä tässä suhteessa ollut tehty mitään valintaa. Tästä johtuen tapauksessa tuli tulkita sairausvakuutuslain 4 luvun 4 §:n alkuosaa, jonka mukaan vakuutetulle aiheutuneet kustannukset korvataan matkasta sellaiseen lähimpään tutkimus- ja hoitopaikkaan, jossa vakuutettu voi saada hänen terveydentilansa vaarantumatta tässä laissa tarkoitettua tarpeellista tutkimusta ja hoitoa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätöstä muutettiin. Kansaneläkelaitos määrättiin korvaamaan A:lle valituksenalaisilla 2.6.2016 annetuilla päätöksillä ratkaistut matkat siihen hoitopaikkaan, johon A oli palvelusetelillä järjestettyyn hoitoon hakeutunut. Asia palautettiin Kansaneläkelaitokselle tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Äänestysratkaisu (9-5).

Vakuutusoikeuden perustelut

Esitiedot ja ratkaistavana oleva kysymys Kansaneläkelaitos on antanut A:lle 2.6.2016 seitsemän sairausvakuutuslain mukaista matkakorvausta koskevaa päätöstä. Päätöksillä on korvattu sairaanhoitopiirin A:lle antamiin palveluseteleihin perustuvista matkoista aiheutuneet kustannukset niiden kustannusten mukaan, jotka olisivat aiheutuneet matkoista hänen kotikuntansa pääterveyskeskukseen. Matkakorvaushakemukset on hylätty siltä osin kuin kustannuksia on aiheutunut kauemmaksi tehdyistä matkoista. A on vaatinut muutosta hänelle 2.6.2016 annettuihin päätöksiin siltä osin kuin matkakustannuksia ei ole korvattu todelliseen hoito- tai tutkimuspaikkaan aiheutuneista kustannuksista. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta on hylännyt A:n valituksen. Vakuutusoikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, tuleeko A:n palveluseteleillä tekemistä matkoista fysioterapiaan aiheutuneet kustannukset sairausvakuutuslain 4 luvun 4 §:n nojalla korvata niiden kustannusten mukaan, jotka ovat aiheutuneet matkasta lähimpään terveyskeskukseen vai tuleeko palveluseteleillä järjestetystä hoidosta aiheutuneet matkakustannukset korvata sinne, missä hoito on annettu.

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden arviointi Sairausvakuutuslain 4 luvun 4 §:n mukaan vakuutetulle aiheutuneet matkakustannukset korvataan matkasta sellaiseen lähimpään tutkimus- ja hoitopaikkaan, jossa vakuutettu voi saada hänen terveydentilansa vaarantumatta tässä laissa tarkoitettua tarpeellista tutkimusta ja hoitoa. Jos kunta tai kuntayhtymä on järjestänyt sairaanhoidon sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain 4 §:n mukaan tai vakuutetulla on rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain (1201/2013) 13 §:ssä tarkoitettu lupa, korvataan matkakustannukset sinne, missä hoito on annettu. Jos vakuutettu on terveydenhuoltolain 47 tai 48 §:n perusteella valinnut hoitopaikan, matkakustannukset korvataan sen mukaan, kuinka paljon matka olisi maksanut lähimpään valtion, kunnan tai kuntayhtymän terveydenhuollon toimintayksikön tutkimus- ja hoitopaikkaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät:
1) hoitamalla toiminnan itse;
2) sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa;
3) olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä;
4) hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta; taikka
5) antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu maksamaan palvelun käyttäjän kunnan hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut kunnan päätöksellä asetettuun setelin arvoon asti.

Vakuutusoikeus toteaa, että sairausvakuutuslain 4 luvun 4 §:ään on 1.1.2014 lukien tehty muutos, jota koskevan hallituksen esityksen (HE 103/2013 vp) johdannossa on todettu sairausvakuutuslakia ehdotettavan muutettavaksi siten, että potilaan matkakustannukset korvattaisiin sellaiseen lähimpään julkisen terveydenhuollon hoitopaikkaan saakka, jossa hoitoa olisi tarjolla. Samoin hallituksen esityksen keskeisiä ehdotuksia koskevassa osiossa on ehdotettu sairausvakuutuslakia muutettavaksi siten, että potilaan matkakustannukset korvattaisiin sellaiseen lähimpään hoitopaikkaan saakka, jossa hoitoa olisi tarjolla. Vakuutusoikeuden arvion mukaan näitä lainmuutoksen tavoitteita ei kuitenkaan edellä kerrotussa muodossa ole lainmuutoksessa tarkoitettu toteuttaa, koska lain 4 luvun 4 §:ään on edelleen jätetty sääntely tilanteista, joissa matkakustannukset korvataan sinne, missä hoito on annettu. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan silloin, kun vakuutettu on saanut kunnan tai sairaanhoitopiirin maksusitoumuksen ostopalveluna järjestettyyn tutkimukseen tai hoitoon, hänellä on oikeus saada tämän lain mukaan myönnettävä matkakorvaus niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat osoitettuun tutkimus- tai hoitopaikkaan matkustamisesta. Sama koskee tilanteita, joissa julkinen terveydenhuolto antaa potilaalle lähetteen julkisen terveydenhuollon yksikköön, jolloin se maksaa hoidon kuntalaskutuksena jälkikäteen. Pykälää on ehdotettu täsmennettäväksi niin, että matka korvattaisiin lähimpään hoitopaikkaan, jos vakuutettu on käyttänyt terveydenhuoltolain mukaista valinnanvapauttaan ja hakeutunut lähintä hoitopaikkaa kauemmaksi hoitoon. Vakuutusoikeus toteaa, että näissä hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa ei ole erikseen todettu mitään palveluseteleillä hoitoon hakeutuvien potilaiden matkakulujen korvaamisesta. Kuitenkin lainmuutokseen tehty täsmennys koskien hoitopaikan valintaa terveydenhuoltolain 47 §:n tai 48 §:n perusteella on lain sanamuodon ja hallituksen esityksen perustelujen nojalla nimenomaisesti tarkoitettu sovellettavaksi vain terveydenhuoltolain nojalla tehtävän valinnan tilanteessa eikä siis muissa valinnanvapauden käytön tilanteissa, jollainen palvelusetelin käyttö on. Terveydenhuoltolaissa ei ole säädetty palvelusetelin käytöstä.

Edellä kerrottua 1.1.2014 voimaan tullutta lainmuutosta edeltäneen matkakustannusten korvaamista koskevan oikeustilan lainvalmisteluaineiston osalta vakuutusoikeus toteaa, että 1.1.2005 voimaan tullutta sairausvakuutuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 50/2004 vp) ei sairausvakuutuslain 4 luvun 4 §:n säätämistä koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa ole erikseen lausuttu siitä, korvataanko palvelusetelillä järjestetty hoito pääsäännön mukaisesti lähimpään hoitopaikkaan vai erityisen säännöksen nojalla sinne, missä hoito on annettu. Sen sijaan sairausvakuutuslakia muutettaessa hallituksen esityksessä (HE 113/2012 vp) on lainsäädäntöä ja käytäntöä kuvattaessa todettu palvelusetelillä järjestettyyn hoitoon liittyen, että lähimpänä hoitopaikkana pidetään pääsääntöisesti oman kunnan terveyskeskusta tai sairaanhoitopiirin sairaalaa. Jos vakuutettu kuitenkin saa kunnan tai kuntayhtymän maksusitoumuksen tai palvelusetelin tutkimukseen tai hoitoon yksityisen tai toisen julkisen terveydenhuollon toimintayksikköön, matka korvataan hoitopaikkaan asti.

Edellä kerrotun 1.1.2014 voimaan tulleen lainmuutoksen jälkeen tehtyä, 1.1.2015 voimaan tullutta lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 204/2014 vp) yleisperustelujen nykytilaa koskevassa kohdassa on todettu matkakorvausten osalta, että jos hoito on annettu palvelusetelillä tai asiakas on itse valinnut hoitopaikan valinnan vapauden perusteella, matka perusterveydenhuoltoon korvataan enintään niiden kustannusten mukaan, jotka aiheutuisivat matkasta oman kunnan tai kuntayhtymän pääterveyskeskukseen.

Vakuutusoikeus katsoo edellä kerrottujen lainkohtien ja lainmuutoksia koskevien perustelujen johdosta asiassa selvästi säädetyn 1.1.2014 lukien sairausvakuutuslain 4 luvun 4 §:n osalta, että hoidon järjestämisestä palveluseteleillä aiheutunut matka korvataan sinne, missä hoito on annettu. Lainmuutoksia koskevien lainvalmisteluasiakirjojen voimassa olevan oikeustilan kuvauksille ei voida antaa ratkaisevaa vaikutusta tulkittaessa sellaisia aikaisemmin voimaan tulleita lainkohtia, joiden muuttamista kyseiset lainvalmisteluasiakirjat eivät koske. Näin ollen vakuutusoikeuden laintulkintaan tässä asiassa ei vaikuta ratkaisevasti, mitä hallituksen esityksessä (HE 204/2014 vp) on todettu palvelusetelillä järjestettyyn hoitoon matkustamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta.

Johtopäätökset Vakuutusoikeuden arvion mukaan sairausvakuutuslain 4 luvun 4 §:n sanamuodon sekä lainmuutosten esitöissä lausuttujen seikkojen perusteella sovellettavassa lainkohdassa on tarkoitettu säätää palvelusetelin käyttäjän matkakustannukset korvattavan samalla tavoin kuin muukin hoito, joka on järjestetty sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain 4 §:n mukaisesti. Näin ollen palvelusetelin antamalla järjestetystä hoidosta aiheutuneet matkakustannukset tulee korvata sinne, missä hoito on annettu.

Eri mieltä olleiden vakuutusoikeuden jäsenten lausunto

Hylkäämme valituksen sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluin.

Toteamme lisäksi seuraavaa: Sairausvakuutuslain 4 luvun 4 §:ään 1.1.2014 alkaen tehtyä lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 103/2013 vp) on mainittua pykälää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että "Pääsääntönä tulisi edelleenkin olemaan, että matkakorvaus myönnetään siihen lähimpään hoitopaikkaan, jossa vakuutetun voidaan katsoa saavan sairausvakuutuslaissa tarkoitetun tarpeellisen tutkimuksen tai hoidon. Lähimpänä hoitopaikkana pidetään pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa oman kunnan terveyskeskusta ja erikoissairaanhoidossa erityisvastuualueen yliopistosairaalaa. Jos vakuutettu ilman julkisen terveydenhuollon maksusitoumusta eli omatoimisesti tai lähetteen perusteella hakeutuu kauemmaksi hoitoon, matka korvataan niiden kustannuksien mukaan, jotka olisivat syntyneet matkasta lähimpään tarpeellisena pidettävään hoitopaikkaan. Silloin kun vakuutettu on saanut kunnan tai sairaanhoitopiirin maksusitoumuksen ostopalveluna järjestettyyn tutkimukseen tai hoitoon, hänellä on oikeus saada tämän lain mukaan myönnettävä matkakorvaus niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat osoitettuun tutkimus- tai hoitopaikkaan matkustamisesta. Sama koskee tilanteita, joissa julkinen terveydenhuolto antaa potilaalle lähetteen julkisen terveydenhuollon yksikköön, jolloin se maksaa hoidon kuntalaskutuksena jälkikäteen. Pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi niin, että matka korvattaisiin lähimpään hoitopaikkaan, jos vakuutettu on käyttänyt terveydenhuoltolain mukaista valinnanvapauttaan ja hakeutunut lähintä hoitopaikkaa kauemmaksi hoitoon."

Hallituksen esityksen (HE 103/2013 vp) yleisperusteluissa on valinnanvapauden osalta todettu, että "Terveydenhuoltolain 47 - 48 §:ssä säädetään potilaan oikeudesta valita hoitopaikkansa. Lain soveltamisen ensivaiheessa asiakas voi valita kotikuntansa mukaisen terveyskeskuksen terveysasemista itselleen sopivimman. Hänelle tulee antaa mahdollisuus valita myös hoitava lääkäri tai työpari silloin, kun se on toiminnallisesti mahdollista. Erikoissairaanhoidossa voi lääkärin lähetteellä valita kotikunnan mukaisen erityisvastuualueen erikoissairaanhoidon yksiköistä itselleen sopivimman. Kun henkilö viettää pidempiä aikoja toisella paikkakunnalla, hänellä on mahdollisuus myös käyttää oleskelupaikkakunnan terveyspalvelu- ja hoitosuunnitelmansa mukaisten hoitojen toteuttamiseen. Vuoden 2014 alussa valinnan mahdollisuus laajenee sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa koko maan laajuiseksi. Valinnan mahdollisuudella halutaan vahvistaa asiakkaita palvelujärjestelmän ohjaajana. Tämä asiakkuuden muutos vaikuttanee myös palvelurakenteen ratkaisuihin tulevaisuudessa."

Hallituksen esityksen (HE 103/2013 vp) yleisperusteluissa on valinnanvapauden osalta todettu edelleen, että "Potilaan valinnanvapauteen liittyy myös kunnan tai kuntayhtymän mahdollisuus toteuttaa palveluja potilaalle palvelusetelin avulla, josta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetussa laissa (569/2009). Kunta voi päättää toteuttaa erikseen määrittelemiään palveluja palvelusetelillä. Kunta valitsee ne palvelujen tuottajat, joilta asiakas potilas voi hankkia palveluja. Kunta myös määrittelee palvelusetelin arvon. Jos palvelun hinta on korkeampi kuin palvelusetelin arvo, potilas maksaa erotuksen omavastuuosuutena. Silloinkin kun kunta on järjestänyt palveluja palvelusetelillä, potilaalla on palvelusetelin sijasta kuitenkin oikeus saada muulla kunnan järjestämällä tavalla toteutettu palvelu. Vaihtoehtona on tällöin käytännössä kunnan itse, yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa tai ostopalveluna järjestämä palvelu."

Edellä kerrotun 1.1.2014 voimaan tulleen lainmuutoksen jälkeen tehtyä, 1.1.2015 voimaan tullutta lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 204/2014 vp) yleisperustelujen nykytilaa koskevassa kohdassa on todettu matkakorvausten osalta, että jos hoito on annettu palvelusetelillä tai asiakas on itse valinnut hoitopaikan valinnan vapauden perusteella, matka perusterveydenhuoltoon korvataan enintään niiden kustannusten mukaan, jotka aiheutuisivat matkasta oman kunnan tai kuntayhtymän pääterveyskeskukseen.

Katsomme, että hallituksen esityksessä (HE 103/2013 vp) sairausvakuutuslain 4 luvun 4 §:ään lisättävää täsmennystä, jonka mukaan matka korvattaisiin lähimpään hoitopaikkaan, jos vakuutettu on käyttänyt terveydenhuoltolain mukaista valinnanvapauttaan ja hakeutunut lähintä hoitopaikkaa kauemmaksi hoitoon, on tarkoitettu sovellettavaksi myös silloin, kun kunta on järjestänyt sairaanhoidon antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin.

Myös vakuutusoikeuden aikaisemmassa oikeuskäytännössä on katsottu, että palvelusetelihoidosta aiheutuneet matkakustannukset korvataan sairausvakuutuslain mukaisesti vain lähimpään mahdolliseen hoitopaikkaan. Vakuutusoikeuden 7.9.2016 antaman päätöksen Dnro:t 1988/2015/3545, 1989/2015/3545 ja 1990/2015/3545 perusteluissa on todettu, että palvelusetelihoidosta aiheutuneet matkakustannukset korvataan sairausvakuutuslain mukaisesti vain lähimpään mahdolliseen hoitopaikkaan. Näin ollen hammashoitoon annettu palveluseteli ei vaikuttanut matkojen korvausperusteisiin. Vakuutusoikeuden 29.11.2016 antaman päätöksen Dnro 284/2016/4973 perusteluissa on todettu, että vakuutetulle aiheutuneet matkakustannukset korvataan matkasta sellaiseen lähimpään tutkimus- ja hoitopaikkaan, jossa vakuutettu voi saada hänen terveydentilansa vaarantumatta tässä laissa tarkoitettua tarpeellista tutkimusta ja hoitoa. Myös palvelusetelihoidosta aiheutuneet matkakustannukset korvataan sairausvakuutuslain mukaisesti vain lähimpään mahdolliseen hoitopaikkaan. Lymfaterapiaan annettu palveluseteli ei vaikuttanut matkojen korvausperusteisiin, joten terveyskeskusta kauemmaksi tehdyistä matkoista aiheutuneita lisäkustannuksia ei korvattu sairausvakuutuslain nojalla.

Näin ollen edellä esitetyn perusteella A:lla on oikeus korvaukseen fysioterapiaan tehdyistä matkoista siten kuin ne olisi tehty lähimpään hoitopaikkaan hänen kotikuntansa pääterveyskeskukseen.

Lainkohdat

Sairausvakuutuslaki 4 luku 4 §
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta 4 § 1 mom.