23.5.2019

Esitiedot

Vakuutuslaitos hylkäsi tapaturmaa koskevan korvaushakemuksen, koska tapaturma ei ollut sattunut A:n tavanomaisella työmatkareitillä kotoa työmaalle. Kyseessä ei ollut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu asunnon ja työpaikan välinen matka.

A haki vakuutuslaitoksen päätökseen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta vaatien sen kumoamista ja tapaturmavakuutuslainsäädännön mukaisten korvausten maksamista työmatkalla sattuneen tapaturman perusteella.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta kumosi vakuutuslaitoksen päätöksen A:n valituksen johdosta ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen työtapaturmasta 13.2.2017.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:n tapaturma 13.2.2017 on sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla työssä, työntekopaikan alueella tai työntekopaikan alueen ulkopuolella siten kuin 21-25 §:ssä säädetään. Kyseessä on näin ollen korvattava työtapaturma.

A on 13.2.2017 lähtenyt työkohteeseen paikkakunnalle Z kihlattunsa asunnolta paikkakunnalta Y. A on itse kirjoilla paikkakunnalla X. A on kertonut yöpyvänsä kihlattunsa luona yhtä usein kuin omassa kodissaan. Lisäksi A on kertonut, että hänen työkohteensa vaihtelevat ja tällä kertaa hän oli menossa paikkakunnan Z työmaalle. Työmatka A:n kihlatun asunnolta paikkakunnalle Z on huomattavasti lyhyempi kuin matka paikkakunnalta X paikkakunnalle Z. A:n mukaan kyseinen työmaa ei ole ollut hänen vakituinen työpaikkansa ja A on siksi katsonut, että asiassa tulisi soveltaa työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan sijaan työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentin säännöstä koskien työtehtävästä johtuvaa matkustamista.

Muutoksenhakulautakunta katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että A:n kihlatun paikkakunnalla Y sijaitseva asunto on työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoittama asunto ottaen huomioon sen, että kyseisellä asunnolla yöpyminen on ollut vakiintunutta ja A viettää kihlattunsa asunnolla selvityksensä mukaan aikaa yhtä paljon kuin omassa kotonaan. Muutoksenhakulautakunta katsoo kuitenkin, että kysymys ei ole ollut tavanomaisesta työssäkäynnistä johtuvasta matkasta työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska paikkakunnalla Z sijaitseva työmaa ei ole ollut A:n vakituinen työntekopaikka, vaan työskentely siellä on ollut satunnaista. Näin ollen A:n tapausta tulee lain esitöidenkin perusteella arvioida työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentin mukaisena työtehtävistä johtuvana matkustamisena.

Hallituksen esityksen (HE 277/2014) 21 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan työntekoon rinnastettaisiin myös työtehtävästä johtuva matkustaminen. Säännös kattaisi työtehtävien edellyttämän liikkumisen eri työntekopaikkojen välillä, mutta matkustaminen voi alkaa myös työntekijän asunnoita. Vaikkakaan kyseisessä säännöksessä tai lain esitöissä ei ole määritelty asunnon käsitettä, muutoksenhakulautakunta katsoo, että käsitettä tulee tulkita samoin kuin 23 §:n 1 kohdan tarkoittamassa tilanteessa. Tätä tukee myös se, että hallituksen esityksen mukaan korvaussuojan työtehtävistä johtuvan matkustamisen osalta on tarkoitettu olemaan samanlainen kuin se olisi työntekijän mennessään asunnoltaan niin sanottuun vakinaiseen työntekopaikkaan. Edellä mainittu huomioon ottaen muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n kihlatun paikkakunnalla Y sijaitsema asunto on asuinolosuhteet huomioon ottaen ollut tässä tapauksessa laissa tarkoitettu asunto. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että tapaturman 13.2.2017 sattuessa kyseessä on ollut työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentin tarkoittama työtehtävistä johtuva matkustaminen. Matkustaminen on alkanut asunnolta ja tarkoitus on ollut mennä työkohteeseen. Tapaturma 13.2.2017 on näin ollen sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentin tarkoittamissa olosuhteissa ja oikeuttaa korvaukseen työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Vakuutuslaitos haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista.

Vakuutuslaitos totesi A:n kertoneen ennen kielteistä päätöstä antamissaan selvityksissä, että hän on kirjoilla paikkakunnalla X. Myös työnantaja on tapaturmailmoituksessa ilmoittanut A:n osoitteeksi paikkakunnan X osoitteen. A on kertonut, että hän on maanantaiaamuna 13.2.2017 lähtenyt tyttöystävänsä luota työkohteeseen paikkakunnalle Z. A ei ole täsmentänyt suhteen kestoa tai luonnetta eikä myöskään kuvannut tyttöystävän kotia kakkoskodikseen. Hän on vain kertonut kulkevansa viikonloput pääsääntöisesti tyttöystävän luota.

Vakuutuslaitos katsoi, että kyse ei ole ollut lain tarkoittamasta henkilön vakinaisesta asunnosta, tilapäisestä asunnosta taikka henkilön vapaa-ajan asunnosta. A:n vakituinen osoite on paikkakunnalla X, jossa hän on kirjoilla ja johon hänen postinsa ohjautuu. Se, että A ei ole tehnyt postiin muuttoilmoitusta, tukee vakuutuslaitoksen mukaan käsitystä siitä, että hänellä on edelleen oma asuntonsa paikkakunnalla X, jota hän pitää vakituisena asuntonaan ja jossa hän käy säännöllisin väliajoin käymässä. Tyttöystävän asuntoa ei voida pitää A:n vapaa-ajan asuntona, jolla yleisen elämänkokemuksen mukaan tarkoitetaan esimerkiksi kesämökkiä tai muuta sellaista vapaa-ajan asuntoa, joka on henkilön omistuksessa. Tyttöystävän asunto ei ole sijainnut työntekopaikkakunnalla, joten sitä ei vakuutuslaitoksen mukaan voida myöskään pitää lain tarkoittamana tilapäismajoituksena työntekopaikkakunnalla, josta henkilö matkustaa viikonlopuksi kotipaikkakunnalleen.

Vakuutuslaitos katsoi, että ottaen huomioon työmatkoihin liittyvä kohonnut tapaturmariskin vaara sekä se, että vakuutuksenottajana olevalla työnantajalla ei ole keinoja tai mahdollisuuksia ennalta ehkäistä näitä riskejä, ei voida pitää lainsäätäjän näkökulmasta tarkoituksenmukaisena, että työmatka ja siihen liittyvä turva voi alkaa mistä tahansa. Tästä syystä hallituksen esityksessäkin on haluttu tarkoin säätää siitä, mitä tarkoitetaan asunnolla ja mistä työmatkaturva voi alkaa. Vakuutuslaitoksen näkemyksen mukaan asunnon käsitettä arvioitaessa lähtökohtana tulee pitää sitä paikkakuntaa, jossa henkilö on kirjoilla ja jonne hänen postinsa ohjautuu. Sitä osoitetta voidaan pitää hänen niin sanottujen intressien keskuksena. Henkilöllä voi pääsääntöisesti olla vain yksi vakituinen asunto kerrallaan.

Vakuutuslaitos viittasi lisäksi tapaturma-asiain korvauslautakunnan työtapaturma- ja ammattitautilain korvauskäytäntöä yhtenäistäviin lausuntoihin, joissa työmatkan ja asunnon käsitteen osalta lähtökohdaksi on otettu se, että vanhempien tai tyttö-/poikaystävän luota alkavat työmatkat eivät ole työmatkaturvan piirissä, koska vanhempien tai tyttö-/poikaystävän asunto ei täytä lain vaatimusta asunnon käsitteestä.

Vakuutuslaitos katsoi, että korvauskäytännön yhteneväisyyden vuoksi tarvitaan selkeitä tulkintasääntöjä siitä, mitä tarkoitetaan työmatkaan liittyvällä asunnolla. Ratkaisua ei voida tehdä yksittäistapauksittain, jossa huomioidaan yksityiskohtaisesti liikenneolosuhteet, matkan pituus ja siihen kuluva aika erilaisilla reittivariaatioilla. Työmatkan alkupistettä ei voida perustella pelkästään sillä, että se johtaisi optimaalisesti lyhimpään työmatkareittiin. Vaikka hallituksen esityksenkin mukaan työmatkareitti voi vaihdella muun muassa julkisista kulkuvälineistä johtuvista syistä, lähtökohtana pidetään kuitenkin sitä, että se alkaa ja päättyy aina samaan paikkaan. Vakuutuslaitos katsoi, että työmatkareitin vaihtelu ei saa johtua selvästi työhön tai työmatkan tekemiseen liittymättömistä syistä. Tällaisena työhön tai työmatkan tekemiseen liittymättömänä syynä voidaan pitää ihmis- ja perhesuhteisiin liittyviä syitä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin vakuutuslaitoksen antaman päätöksen varaan. Äänestysratkaisu (4 - 1).

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut asiakirjoista ilmenevän keskeisen selvityksen osalta. Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:lla ei ole ollut kiinteää työpaikkaa, vaan hänen työkohteensa ovat vaihdelleet siten, että työmaita on ollut useita työkohteiden painottuessa pääkaupunkiseudulle.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 20 §:n mukaan työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka on sattunut työntekijälle työssä, työntekopaikan alueella tai työntekopaikan alueen ulkopuolella siten kuin 21–25 §:ssä säädetään.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentin mukaan työntekoon rinnastetaan myös työtehtävästä johtuva matkustaminen. Matkustamiseen katsotaan kuuluvan myös 23 §:n 1 kohdassa tarkoitettu vähäinen poikkeaminen matkareitiltä.

Työtapaturma- ja ammattitautilain esitöiden (HE 277/2014 vp) 21 §:n 2 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan säännös kattaisi työtehtävien edellyttämän liikkumisen eri työntekopaikkojen välillä, mutta matkustaminen voi alkaa myös työntekijän asunnolta. Kyse voi olla matkustamisesta asunnolta työkohteeseen tai työkohteesta toiseen samalla paikkakunnalla tai toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille kohteeseen, jossa työntekijän on tarkoitus tehdä työtään. Edellytyksenä on, että matka on välttämätön, jotta työntekijä pystyy tekemään kyseisen työtehtävän.

Työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan mukaan työtapaturmana pidetään tapaturmaa, joka on sattunut työntekijälle työntekopaikan alueen ulkopuolella tavanomaisella työssäkäynnistä johtuvalla asunnon ja työpaikan välisellä matkalla, johon katsotaan kuuluvan myös vähäinen poikkeaminen matkareitiltä lasten päivähoidon, ruokakaupassa käynnin tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi.

Työtapaturma- ja ammattitautilain esitöiden (HE 277/2014 vp) 23 §:n 1 kohtaa koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tavanomaisella työssäkäynnistä johtuvalla matkalla asunnon ja työpaikan välillä tarkoitettaisiin matkaa työpäivän alkaessa asunnolta työpaikalle ja työn päätyttyä takaisin. Työpaikalla tarkoitettaisiin sitä työnantajan osoittamaa työtilaa, jossa työntekijä muutoin kuin satunnaisesti tekee töitä eli käytännössä niin sanottu vakituinen työntekopaikka. Jos työntekijä ei ole matkalla tässä pykälässä tarkoitettuun työtilaan, työntekijän liikkuminen eri työntekopaikkoihin käsitellään 21 §:n mukaisena matkustamisena. Hallituksen esityksen mukaan asunnolla tarkoitettaisiin paitsi työntekijän vakinaista asuntoa, myös tilapäistä asuntoa tai majoitusta samoin kuin vapaa-ajanasuntoa, josta työntekijä kulkee työn vuoksi työpaikalle tai takaisin. Hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena on, että pykälässä tarkoitetun turvan piirissä olisi työntekijä, joka asuu tilapäismajoituksessa työntekopaikkakunnalla, kun hän matkustaa viikonlopuksi kotipaikkakunnalleen.

Vakuutusoikeus toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on lähtenyt paikkakunnalla Z sijaitsevaan työkohteeseen naisystävänsä asunnolta paikkakunnalta Y. Koska työkohde paikkakunnalla Z ei ole ollut A:n vakituinen työntekopaikka, kyseessä ei voida katsoa olleen työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoitettu asunnon ja työpaikan välinen matka. Hallituksen esityksessä todettu huomioon ottaen asiassa on sen sijaan arvioitava onko kysymyksessä ollut työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentin mukainen työtehtävästä johtuva matkustaminen. Tältä osin vakuutusoikeus katsoo, että asunnon käsitettä tulee 21 §:n 2 momenttia sovellettaessa tulkita samalla tavoin kuin hallituksen esityksessä on 23 §:n 1 kohdan osalta todettu. A on tapaturman sattuessa ollut kirjoilla paikkakunnalla X sijaitsevassa asunnossa. Asiassa ei ole esitetty selvitystä esimerkiksi siitä, että A olisi kääntänyt postejaan naisystävänsä asuntoon taikka muutakaan sellaista selvitystä, jonka perusteella paikkakunnalla Y sijaitsevaa naisystävän asuntoa voitaisiin A:n oman asunnon sijaan pitää hallituksen esityksessä tarkoitettuna vakinaisena asuntona. Naisystävän asuntoa ei myöskään voida pitää hallituksen esityksessä tarkoitettuna tilapäisenä asuntona tai majoituksena taikka A:n vapaa-ajanasuntona, josta hän olisi kulkenut työn vuoksi työpaikalle tai takaisin. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, että tapaturma 13.2.2017 ei ole sattunut myöskään työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetun työntekoon rinnastettavan työtehtävästä johtuvan matkustamisen aikana. Kyseessä ei siten ole korvattava työtapaturma.

Eri mieltä olleen vakuutusoikeuden jäsenen lausunto

Hylkään valituksen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen mukaisilla perusteilla.

Lainkohdat

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 20 §, 21 § 2 mom. ja 23 § 1 kohta