12.12.2011

Esitiedot

Työnantaja X haki Kansaneläkelaitokselta korvausta työterveyshuollon kustannuksista. Kansaneläkelaitos hylkäsi hakemuksen siltä osin kuin se koski työpsykologin toteuttaman esimiesvalmennuksen kustannusten korvaamista I korvausluokan mukaan. X haki muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta ja vaati kustannusten korvaamista hakemuksen mukaisesti.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työnantajalle korvataan työterveyshuoltolaissa tarkoitetun hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisen työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuvat kustannukset laissa tarkemmin säädetyin edellytyksin.

Työterveyshuollolla tarkoitetaan työnantajan järjestettäväksi säädettyä työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden toimintaa, jolla edistetään työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, työyhteisön toimintaa sekä työntekijöiden terveyttä ja työ- ja toimintakykyä.

Työterveyshuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettua terveydenhuollon ammattihenkilöä, jolla on työterveyshuollon erikoislääkärin pätevyys tai muun laillistetun lääkärin taikka terveydenhoitajan pätevyys ja työterveyshuollon toteuttamiseen tarvittava koulutus. Työterveyshuollon asiantuntijalla tarkoitetaan henkilöitä, joilla on fysioterapeutin tai psykologin pätevyys ja riittävät tiedot työterveyshuollosta taikka työhygienian, ergonomian, teknisen tai muun vastaavan alan koulutus ja riittävät tiedot työterveyshuollosta tai joilla on muun kuin työterveyshuollon erikoislääkärin pätevyys.

Työterveyshuoltolain 4 §:n mukaan työterveyshuolto tulee järjestää ja toteuttaa siinä laajuudessa kuin työstä, työjärjestelyistä, henkilöstöstä, työpaikan olosuhteista ja niiden muutoksista johtuva tarve edellyttää.

Työterveyshuoltolain 12 §:n mukaan työterveyshuoltoon kuuluu hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti työn ja työolosuhteiden terveellisyyden ja turvallisuuden selvittäminen ja arviointi toistuvin työpaikkakäynnein ja muita työterveyshuollon menetelmiä käyttäen sekä työ- ja toimintakyvyn selvittäminen, arviointi ja seuranta. Työterveyshuoltoon kuuluu myös toimenpide-ehdotusten tekeminen työn terveellisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi sekä tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työn terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä työntekijöiden terveyttä koskevissa asioissa.

Vakiintuneen korvauskäytännön nojalla ulkopuolisia asiantuntijapalveluita voidaan käyttää kohdennetusti työpaikkakohtaiseen tarpeeseen perustuen silloin kun työterveyshuolto on selvitystensä perusteella katsonut ne tarpeellisiksi. Asiantuntijoiden käytön tulee perustua työterveyshenkilöstön arvioon, joka perustuu työpaikkaselvitykseen. Asiantuntijoita voidaan käyttää työ- ja toimintakykyä koskevissa selvityksissä, työhön ja työympäristöön liittyviä vaaratekijöitä tunnistettaessa sekä työyhteisöä kehitettäessä, jolloin selvitetään työyhteisön kehittämistarpeet ja annetaan ehdotukset niiden parantamiseksi. Työterveyshuollon asiantuntijana psykologi voi osallistua, osana terveystarkastusta, työntekijän työ- ja toimintakyvyn arviointiin, kuntoutustarpeen selvittämiseen ja hoitoon tai kuntoutukseen ohjaamiseen. Työyhteisötasolla psykologi voi osallistua työyhteisön hyvinvoinnin ja psyykkisten kuormitustekijöiden selvittämiseen ja kartoittamiseen sekä johtopäätösten ja toimenpide-ehdotusten tekemiseen. Korvattavaa toimintaa on myös ongelmatilanteisiin liittyvä tietojen antaminen, ohjaus ja neuvonta.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan saaman selvityksen mukaan asiassa ei ole esitetty, että työterveyshuolto olisi ennen ulkopuolisten psykologien palkkaamista selvittänyt ulkopuolisen asiantuntija-avun tarpeellisuuden.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta katsoo, ettei psykologien vetämän esimiesvalmennuksen voida katsoa vastaavan työterveyshuoltolainsäädännön tarkoittamaa hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaista neuvonta- ja ohjaustoimintaa, eivätkä siitä aiheutuneet kustannukset ole työterveyshuoltona korvattavia.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Työnantaja X haki muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati esitettyjen työterveyshuollon kustannusten hyväksymistä täysimääräisesti korvauksen perusteeksi. X katsoi, että työpsykologien käytöstä aiheutuneet kustannukset tuli korvata korvausluokan I työterveyshuoltokuluina. X katsoi toteen näytetyksi, että työterveyshuolto on selvitystensä ja työterveyshuollon toimintasuunnitelman pohjalta suorittamiensa tarkastustoimien perusteella katsonut kyseessä olevan työterveyspsykologien vetämän esimiesvalmennuksen tarpeelliseksi. X:n mukaan kysymyksessä oli hyvän työterveyshuoltokäytännön mukainen neuvonta- ja ohjaustoiminta.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Sairausvakuutuslain 13 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantajalla on oikeus saada korvausta työterveyshuoltolaissa (1383/2001) työnantajan velvollisuudeksi säädetyn tai määrätyn työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneista tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista (korvausluokka I). Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantajalle korvataan työterveyshuoltolaissa tarkoitetun hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisen työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuvat kustannukset.

Työterveyshuoltolain 3 §:ssä on määritelty muun muassa työterveyshuollon, työterveyshuollon ammattihenkilön ja työterveyshuollon asiantuntijan käsitteet. Työterveyshuollolla tarkoitetaan työnantajan järjestettäväksi säädettyä työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden toimintaa, jolla edistetään työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, työyhteisön toimintaa sekä työntekijöiden terveyttä ja työ- ja toimintakykyä. Työterveyshuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitettua terveydenhuollon ammattihenkilöä, jolla on työterveyshuollon erikoislääkärin pätevyys tai muun laillistetun lääkärin taikka terveydenhoitajan pätevyys ja työterveyshuollon toteuttamiseen tarvittava koulutus. Työterveyshuollon asiantuntijalla tarkoitetaan henkilöitä, joilla on fysioterapeutin tai psykologin pätevyys ja riittävät tiedot työterveyshuollosta taikka työhygienian, ergonomian, teknisen tai muun vastaavan alan koulutus ja riittävät tiedot työterveyshuollosta tai joilla on muun kuin työterveyshuollon erikoislääkärin pätevyys.

Työterveyshuoltolain 4 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi.

Työterveyshuoltolain 5 §:n 1 momentin mukaan työnantajan tulee käyttää riittävästi työterveyshuollon ammattihenkilöitä ja heidän tarpeellisiksi katsomiaan asiantuntijoita työterveyshuollon suunnittelua, toteuttamista sekä kehittämistä ja seurantaa koskevissa asioissa siten kuin työterveyshuollon toteuttamiseksi hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti on tarpeen.

Työterveyshuoltolain 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan työnantajan järjestettäväksi 4 §:ssä säädettyyn työterveyshuoltoon kuuluu hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti työn ja työolosuhteiden terveellisyyden ja turvallisuuden selvittäminen ja arviointi toistuvin työpaikkakäynnein ja muita työterveyshuollon menetelmiä käyttäen ottaen huomioon työpaikan altisteet, työn kuormittavuus, työjärjestelyt sekä tapaturma- ja väkivaltavaara samoin kuin näiden tekijöiden huomioon ottaminen työtä, työmenetelmiä ja työtiloja suunniteltaessa sekä työolosuhteiden muutostilanteissa.

Työterveyshuoltolain esitöissä (HE 114/2001 vp) on todettu, että työpaikkaselvitykset muodostavat työterveyshuollon toiminnan perustan ja että näiden selvitysten avulla tehdään ehdotuksia havaittujen epäkohtien ja puutteiden korjaamiseksi, jatkoselvityksiksi ja muiksi toimenpiteiksi. Lain esitöissä on todettu myös, että asiantuntijoiden käyttö työterveyshuollossa perustuisi aina työterveyshuollon ammattihenkilöiden arvioimaan tarpeeseen.

Työnantaja X vaatii keväällä 2008 alkaneen psykologien ohjaaman esimiesten valmennusprosessin korvaamista työterveyshuoltona. Tarve psykologin toiminnalle on X:n mukaan tullut esiin työterveyshuollon tekemissä työpaikkaselvityksissä, vuosipalaverissa syyskuussa 2007 ja siihen liittyneissä toimintasuunnitelmaneuvotteluissa sekä työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan yksilövastaanotoilla.

Työterveyshuollon asiantuntijan, muun muassa psykologin, käyttämisen korvaaminen työterveyshuoltona sairausvakuutuslain nojalla edellyttää, että työterveyshuollon ammattihenkilö on esimerkiksi työpaikkaselvitysten perusteella katsonut käyttämisen tarpeelliseksi. Tämä ilmenee työterveyshuoltolain säännöksistä, erityisesti sen 5 §:n 1 momentista, ja sanotun lain esitöistä. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole esitetty, että työterveyshuollon ammattihenkilö olisi sanotulla tavalla todennut tällaisen tarpeen ja ehdottanut psykologin käyttämistä esimiesten kouluttamiseen. Tähän nähden X:n korvattavaksi vaatimia kustannuksia ei ole katsottava sellaisiksi työterveyshuollon kustannuksiksi, jotka voitaisiin korvata sairausvakuutuslain nojalla.

Oikeusohjeet

Sairausvakuutuslaki 13 luku 1 § 1 mom. ja 3 § 1 mom.

Työterveyshuoltolaki 3 §, 4 § 1 mom., 5 § 1 mom. ja 12 § 1 mom. 1 kohta

Valtioneuvoston asetus (1484/2001) hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta

Osasto

3