Finlex - Etusivulle
Vakuutusoikeus

18.8.2011

Vakuutusoikeus

Valikoima vakuutusoikeuden ratkaisuja kaikista asiaryhmistä v. 1961 alkaen.

VakO 18.8.2011/2951:2010

Asiasanat
Työttömyysturvan omavastuumaksu, Sulautuminen
Tapausvuosi
2011
Antopäivä
Diaarinumero
2951:2010

X Oy oli irtisanonut A:n 29.9.2006. Tätä ennen X Oy:öön oli irtisanomisvuonna sulautunut useita muita yhtiöitä. Määriteltäessä irtisanoneen työnantajan irtisanomista edeltävän vuoden työttömyysvakuutusmaksun perusteena ollutta palkkasummaa oli otettava huomioon kaikkien X Oy:öön irtisanomishetkellä sulautuneiden yhtiöiden vuoden 2005 työttömyysvakuutusmaksujen perusteina olleet palkkasummat.

Esitiedot

X Oy:öön oli 31.8.2006 sulautunut useita yrityksiä. X Oy oli irtisanonut A:n työsuhteen 29.9.2006. Työttömyysvakuutusrahasto oli kuullut X Oy:tä ennen työttömyysturvan omavastuumaksun määräämistä. X Oy oli vastustanut työttömyysvakuutusrahaston omavastuumaksun perusteena käyttämää palkkasummaa ja vaatinut, että omavastuumaksu pitäisi määrätä yksinomaan X Oy:n työttömyysvakuutusmaksun perusteena olleen palkkasumman perusteella ottamatta huomioon irtisanomishetkellä siihen sulautuneiden yritysten palkkasummia.

Työttömyysvakuutusrahaston päätöksellä X Oy velvoitettiin maksamaan työttömyysturvan omavastuumaksua. Päätöksen mukaan omavastuumaksu oli määrättävä työsuhteen irtisanoneen työnantajakokonaisuuden koko palkkasumman perusteella.

Päätöksensä perusteluissa työttömyysvakuutusrahasto totesi, että tilanteessa, jossa irtisanova työnantaja muodostuu useammasta fuusioituneesta yrityksestä, on ratkaistava, mikä katsotaan irtisanovaksi työnantajaksi sekä se, minkä palkkasumman mukaan omavastuumaksu tulisi määrätä. Fuusiotilanteessa vastaanottavan yrityksen palkkasumma ei nimittäin edusta koko yrityksen eli irtisanovan työnantajan edeltävän vuoden työttömyysvakuutusmaksun perusteena ollutta palkkasummaa vaan ainoastaan osaa siitä. Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa todetaan yksiselitteisesti, että omavastuumaksu määräytyy irtisanoneen työnantajan irtisanomisvuotta edeltävän vuoden palkkasumman perusteella. Laissa tai sen esitöissä ei sen sijaan ole otettu kantaa siihen, mitä 24 §:n 1 momentin mukaisella työnantajalla tarkoitetaan erilaisissa yritysjärjestelytilanteissa. Oikeuskäytännössä vastaavaan tilanteeseen on kuitenkin otettu kantaa ainakin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa KHO 1980-BII-615 (10.9.1980/4211) ja KHO 1987 B 619 (6.10.1987/4137), jotka koskevat työnantajan sosiaaliturvamaksua. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa kuvattu tulkintatapa on selkeä ja koska työttömyysvakuutusmaksu on veroluonteinen maksu, tulkintatavan omaksuminen myös työttömyysvakuutusmaksuun on perusteltua. Myös eläkekäytännössä fuusiotilanteissa maksujen perusteena käytettävään palkkasummaan vaikuttavat sulautuneen yrityksen palkkasummat. Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa tarkoitettu A:n irtisanonut työnantaja X Oy muodostuu sulautumisessa vastaanottavana toimineesta X Oy:stä sekä useasta siihen ennen irtisanomista sulautuneesta yrityksestä. Irtisanomishetkellä yritys on siis ollut kooltaan huomattavasti suurempi kuin ennen fuusiota olemassa ollut X Oy. Kyse ei siten ole työnantajan palkkasumman takautuvasta lisäämisestä tai siitä, että sulautumiselle annettaisiin maksua määrättäessä takautuva vaikutus. Sen sijaan kyse on työnantajakokonaisuuden tarkastelusta irtisanomishetkellä, jolloin irtisanoneen työnantajan palkkasummassa huomioidaan kaikki irtisanoneen työnantajan edeltävän vuoden työttömyysvakuutusmaksun perusteena olleet palkat, ei vain osaa niistä.

X Oy haki työttömyysvakuutusrahaston päätökseen muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalta. X Oy:n mukaan niin työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain sanamuodon kuin sen esitöidenkin mukaan on selvää, että omavastuumaksu tulee määrätä A:n irtisanomista edeltäneen vuoden (2005) työttömyysvakuutusmaksun määräämisen perusteena olleen palkkasumman mukaan, eikä omavastuumaksun suuruutta määrättäessä voida ottaa huomioon yhtiöön vuoden 2005 jälkeen sulautuneiden yhtiöiden palkkoja. X Oy katsoi, että työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 24 §:n 1 momentin ja 24 a §:n 3 momentin sanamuoto ei ole tulkinnanvarainen, vaan myös niiden perusteella omavastuumaksun suuruuden tulee määräytyä vaadituin tavoin.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työttömyysvakuutusrahaston päätöksessä mainitut perusteet ja ottaen huomioon päätöksessä mainittujen lainkohtien lisäksi osakeyhtiölain 16 luvun 16 §:n säännökset.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

X Oy haki muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että työttömyysturvan omavastuumaksu määrätään yhtiön vuoden 2005 työttömyysvakuutuksen perusteena olleen palkkasumman mukaan. X Oy katsoi edelleen, ettei työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain sanamuoto ole tulkinnanvarainen ja ettei sulautumisella voi olla omavastuumaksun osalta takautuvaa vaikutusta. X Oy:n mukaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista ei saada oikeusohjetta omavastuumaksun määräämistä koskevassa asiassa, koska työnantajan sosiaaliturvamaksu määräytyy eri perusteilla kuin työttömyysturvan omavastuumaksu. X Oy viittasi myös korkeimman oikeuden ratkaisuun 2009:6. X Oy vetosi vielä työnantajan lisäpäivämaksuun, joka sen mukaan periaatteessa kuuluu työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain mukaiseen työttömyysturvajärjestelmään. X Oy:n mukaan työttömyysvakuutusrahaston päätöksessä omaksuttu tulkinta johtaisi siihen, että yritys joutuisi maksamaan täysimääräisen omavastuumaksun, mutta ei toisaalta saisi hyväkseen lisäpäivämaksun pienenemistä ajalta ennen sulautumista. X Oy katsoi vielä, ettei osakeyhtiölain 16 luvun 16 §:n säännöksillä ole merkitystä asiassa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 24 §:n 1 momentin mukaan työttömyysturvan omavastuumaksun on velvollinen maksamaan 12 §:ssä tarkoitettu työnantaja sekä valtion tilivirasto ja liikelaitos, jonka irtisanomisvuotta edeltäneen vuoden työttömyysvakuutusmaksun perusteena ollut palkkasumma tai sitä vastaava valtion tiliviraston tai liikelaitoksen palkkasumma on vähintään 1,5 miljoonaa euroa.

Lain 24 a §:n 3 momentin mukaan täysimääräinen omavastuumaksu on 80 prosenttia 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta etuusmenosta. Täysimääräinen omavastuumaksu peritään, jos yrityksen 24 §:n 1 momentissa tarkoitettu palkkasumma on vähintään 24,0 miljoonaa euroa. Jos palkkasumma on tätä pienempi, omavastuumaksu alenee lineaarisesti siten, että omavastuumaksua ei peritä, jos palkkasumma on enintään 1,5 miljoonaa euroa.

X Oy on irtisanonut A:n 29.9.2006. Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain perusteella A:n irtisanomisen johdosta maksettavaksi tuleva työnantajan työttömyysturvan omavastuumaksu määräytyy siten hänet irtisanoneen työnantajan vuoden 2005 työttömyysvakuutusmaksun perusteena olleen palkkasumman pohjalta.

A:n irtisanonut työnantaja eli X Oy on irtisanomishetkellä muodostunut useasta siihen 31.8.2006 sulautuneesta yhtiöstä. Vakuutusoikeus katsoo, että määriteltäessä irtisanomisesta päättäneen ja omavastuumaksun osalta maksuvelvollisen työnantajan irtisanomista edeltävän vuoden työttömyysvakuutusmaksun perusteena ollutta palkkasummaa on otettava huomioon kaikkien X Oy:öön irtisanomishetkellä sulautuneiden yhtiöiden vuoden 2005 työttömyysvakuutusmaksujen perusteina olleet palkkasummat.

Lainkohdat

Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 8 a luku 24 § ja 24 a §

Osasto

3

Sivun alkuun