11.6.2009

Esitiedot

Työttömyyskassa hylkäsi A:n ansiopäivärahahakemuksen ajalta 1.1. - 11.4.2007, jolle A:n työnantajalta saama taloudellinen etuus ja lomakorvaus oli jaksotettu hänen vakiintuneena pidettävän palkkansa perusteella.

A haki työttömyyskassan päätökseen muutosta ja vaati, että taloudellista etuutta ei jaksoteta. A vetosi siihen, että kyseessä ei ole työsuhteen päättymisestä johtuva taloudellinen etuus eikä sitä voida jaksottaa. YT-neuvotteluissa 16.2.2006 on sovittu käyntikauteen liittyvän kannustimen maksusta. Se maksettiin niille, jotka pysyivät palveluksessa käyntikauden loppuun, ja oli työnantajan keino turvata henkilöstöresurssit. A totesi olevansa esimiesasemassa, ja hänen työpanoksensa korvaaminen olisi ollut työnantajalle lähes mahdotonta ja tehtaan operointi olisi vaarantunut. Palkkion maksaminen perustui A:n mukaan tehtaan lopettamiseen. Etuudesta on peritty ja tilitetty normaalit työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. A totesi, että toiseen työttömyyskassaan kuuluvilta yrityksen työntekijöiltä ei vastaavaa etuutta ole jaksotettu. A vaati, että säännöstä on sovellettava samalla tavalla. Hän viittasi vakuutusoikeuden päätökseen 103/2004/1049.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työnantajalta saatu taloudellinen etuus, joka perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen, työsuhteen päättymiseen liittyvään sopimukseen tai muuhun vastaavaan järjestelyyn, estää työttömyysetuuden myöntämisen ajalta, jolle etuus jaksotetaan työsuhteen päättymisestä lukien henkilön viimeisimmästä työsuhteesta saaman palkan perusteella.

A:n työsuhde osakeyhtiö B:ssä oli irtisanottu 30.6.2006 päättymään taloudellisista ja tuotannollisista syistä kuuden kuukauden kuluttua eli 31.12.2006. Työnantaja oli ilmoittanut tehtaan lopettamisesta helmikuussa 2006 ja asiasta oli käyty YT-neuvottelut ajalla 16.2. - 30.3.2006, jolloin oli sovittu kannustinpalkkion maksamisesta niille, jotka pysyvät tehtaan palveluksessa käyntikauden loppuun saakka. Kannustinpalkkiota maksettiin vakinaisessa työsuhteessa oleville, loka -joulukuulta eli viimeiseltä käyntikaudelta ja se vastasi heidän kolmen kuukauden palkkaansa. Kannustinpalkkiosta maksettiin työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut sekä ammattiyhdistyksen jäsenmaksut. Kannustinpalkkion maksamisella pyrittiin varmistamaan työvoiman saatavuus tehtaan lopettamiseen saakka.

A:lle maksettu kannustinpalkkio oli katsottava työnantajalta saaduksi taloudelliseksi etuudeksi, joka perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen, työsuhteen päättymiseen liittyvään sopimukseen tai muuhun vastaavaan järjestelyyn. Kannustinpalkkio ei ollut ollut A:n vakiintunutta palkkaa, vaan se perustui tehtaan alasajoon ja sen maksamisen tarkoituksena oli ollut pitää työntekijät työssä tehtaan alasajon aikana. Kannustinpalkkio oli maksettu viimeisenä päivänä kertakorvauksena, eikä jaksotettuna työsuhteen aikana. Sitä ei olisi maksettu, ellei työsuhde olisi päättynyt. Esitetyn selvityksen perusteella A:n työnantajalta saama kannustinpalkkio katsottiin työsuhteen päättymiseen liittyväksi taloudelliseksi etuudeksi, joka tuli jaksottaa hänen viimeisimmästä työsuhteesta saadun palkan perusteella. Perustetta päätöksen muuttamiseen ei ollut.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että hänelle maksettua taloudellista etuutta ei jaksoteta. A korjasi, että kyseinen kannustinpalkkio maksettiin syys-, loka- ja marraskuun palkassa. Palkkio oli siis maksettu ja jaksotettu työsuhteen kuluessa ennen työsuhteen päättymistä. Lisäksi käyntikauteen liittyvän kannustimen maksusta sovittiin jo ensimmäisessä YT-neuvottelussa 16.2.2006. Sovittu kannustin maksettiin niille, jotka irtisanomisesta huolimatta pysyivät palveluksessa käyntikauden loppuun asti. A:n mukaan hän oli esimiesasemansa takia avainasemassa, joten hänen korvaamisensa olisi ollut lähes mahdotonta ja hänen talosta lähtemisensä olisi vaarantanut tehtaan operoinnin.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyi työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut niitä kuitenkin siten korjaten, että asiassa esitetyn uuden selvityksen perusteella A:n kannustinpalkkiota ei ollut maksettu viimeisenä työpäivänä kertakorvauksena, vaan hänelle oli maksettu syys-, loka- ja marraskuussa 2006 kuukausittain normaalin palkanmaksun yhteydessä palkkalaskelmissa korotetuksi tuotantopalkkioksi mainittu korvaus (kannustinpalkkio). A:lle on tämän lisäksi maksettu vuosittaista normaalia keskimääräisen päivätuotannon mukaan määräytyvää tuotantopalkkiota.

A oli 27.12.2006 päivätyn työtodistuksen mukaan työskennellyt sähköosaston työnjohtajana 31.12.2006 saakka. Hän oli toiminut tehtaan tuotantokaudella (syksyisin loka-, marras- ja joulukuu) vuoroesimiehenä vastaten prosessin toiminnasta ja henkilöstöstä. Huoltokaudella hänen tehtäviinsä olivat kuuluneet sähkötöiden ja piirikaavioiden suunnittelu ja dokumentointi, sähkötöiden johto sekä sähkölaitteiden ja tarvikkeiden hankinta. Työnantajan 29.1.2007 päivätyn selvityksen mukaan kannustinpalkkioita oli maksettu tehtaan toimihenkilöille, jotka olivat töissä irtisanomisajan loppuun 31.12.2006. Kannustinpalkkiolla pyrittiin varmistamaan työvoiman saatavuus ja työtehtävien loppuunsaattaminen tehtaan viimeisenä käyntikautena. Työnantajan 20.2.2007 päivätyn selvityksen mukaan kannustinpalkkio maksettiin henkilöstölle riippumatta siitä, jatkuiko heidän työsuhteensa konsernissa 31.12.2006 jälkeen vai ei. Palkkio vastasi kunkin henkilön kolmen kuukauden palkkaa. Työnantaja maksoi palkkioista työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. Työsuhteen aikana maksettu kannustinpalkkio oli korvausta viimeisestä käyntikaudesta ja tehtaan alasajamisesta. Palkkioiden maksaminen perustui ensisijaisesti tehtaan lopettamiseen, eikä työsuhteiden päättymisiin.

Työttömyysturvalain esitöiden (HE 115/2002 ja 61/2004) mukaan jaksotus koskee vain työsuhteen päättymiseen liittyvään sopimukseen tai muuhun vastaavaan järjestelyyn perustuvaa etuutta, mutta ei sen sijaan työsuhteen jatkuessa annettavia taloudellisia etuuksia.

Vakuutusoikeus katsoi, että tilannetta arvioitaessa ei ole annettava merkitystä yksin sille, milloin etuuden maksamisesta on päätetty tai milloin etuus on maksettu. Jaksotettavan etuuden maksamisen tulee kuitenkin kytkeytyä työsuhteen päättymiseen. Mikäli kyseessä on työsuhteen jatkuessa annettava taloudellinen etuus, jonka voidaan katsoa olevan korvausta tehdystä työstä eikä kyseessä myöskään ole työsuhteen päättymiseen liittyvä järjestely, etuutta ei jaksoteta.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:lla oli irtisanomisaikanaan 1.7. - 31.12.2006 ollut normaali työvelvoite. A oli ilmoittanut, että hänelle normaalin kuukausipalkan lisäksi viimeisellä käyntikaudella maksetun kannustinpalkkion maksaminen on perustunut tehtaan lopettamiseen ja että hän oli joutunut tekemään tehtaan alasajon johdosta myös tavanomaisesta poikkeavia lisätöitä. A:n ilmoittamien tavanomaisesta poikkeavien lisätöiden oli kuitenkin katsottava pääosin kuuluneen myös hänen normaaleihin työtehtäviinsä. Työnantajan mukaan kannustinpalkkion maksamisella pyrittiin sen sijaan varmistamaan työvoiman saatavuus ja työtehtävien loppuun saattaminen. Työsuhteen aikana maksettu kannustinpalkkio oli korvausta viimeisestä käyntikaudesta ja tehtaan alasajamisesta. Palkkioiden maksaminen perustui ensisijaisesti tehtaan lopettamiseen. Asiassa ei ollut esitetty työnantajan selvitystä A:n mahdollisesti tehtaan alasajon johdosta tekemistä tavanomaisesta poikkeavista lisätöistä. Tehtaan oli katsottava tulleen alasajetuksi viimeisen käyntikauden jälkeen joulukuussa 2006.

Vakuutusoikeus katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:n työsuhde oli päättynyt tehtaan lopettamisen johdosta ja että kannustinpalkkion osalta kysymys oli työsuhteen päättymiseen liittyvästä järjestelystä. Näin ollen A:n saamaa kannustinpalkkiota oli pidettävä työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:ssä tarkoitettuna taloudellisena etuutena, joka tuli jaksottaa.

Lainkohta

Työttömyysturvalaki 3 luku 6 §

Osasto

3