2.11.2006

Esitiedot

A oli työskennellyt vuodesta 1999 alkaen Euroopan unionin ministerineuvoston palveluksessa. Hän oli työstään virkavapaalla 1.7.2001 - 30.6.2002, jona aikana hän oli työssä Suomessa suomalaisen työnantajan palveluksessa. Hänet oli toukokuussa 2002 hyväksytty opiskelijaksi yliopistoon syyslukukauden 2002 alusta lukien. A haki Koulutusrahastolta (31.12.2002 saakka Koulutus- ja erorahasto) aikuiskoulutustuen ennakkopäätöstä. Koulutusrahasto antoi A:lle kesäkuussa 2002 myönteisen aikuiskoulutustuen ennakkopäätöksen.

A palasi Euroopan unionin ministerineuvoston palvelukseen 1.7.2002 alkaen ja oli työssä 31.12.2002 saakka, jonka jälkeen hän jäi opintovapaalle ajalle 1.1. - 30.6.2003. A haki Koulutusrahastolta opintovapaansa ajalle aikuiskoulutustukea.

Koulutusrahasto hylkäsi päätöksellään A:n hakemuksen, koska aikuiskoulutustukea ei voida maksaa ulkomaisen työnantajan palveluksessa olevalle henkilölle. Työttömyysvakuutusjärjestelmä, jolla tuki rahoitetaan, koskee vain Suomessa toimivia työnantajia ja niihin työ- tai virkasuhteessa olevia palkansaajia.

A haki Koulutusrahaston päätökseen muutosta työttömyysturvalautakunnalta. A vetosi siihen, että ennakkopäätös on sitova. Lisäksi hän katsoi, ettei aikuiskoulutustuesta annetussa laissa ole rajattu tukea vain Suomessa toimiviin työnantajiin eikä Euroopan unionia voida rinnastaa ulkomaiseen työnantajaan.

Työttömyysturvalautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvalautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Työttömyysturvalautakunnan perustelut

Oikeudesta aikuiskoulutustukeen ja tukikauden kestosta on henkilön pyynnöstä annettava sitova ennakkopäätös jo ennen koulutuksen alkamista henkilön tultua hyväksytyksi koulutukseen.

A on hakenut ennakkopäätöstä oikeudestaan aikuiskoulutustukeen ja tukikauden kestosta, kun hän oli saanut tiedon hyväksymisestään yliopistoon. Myönteisen ennakkopäätöksen saatuaan A oli hakenut työnantajalta virkavapautta. Koulutusrahasto on antanut asiasta myönteisen ennakkopäätöksen.

Rahaston käsitellessä A:n aikuiskoulutustukihakemusta on ilmennyt, että koska hän on ollut työssä Euroopan unionin ministerineuvostossa, hän ei täytä työsuhteen osalta aikuiskoulutustuen saamisen edellytyksiä. Kyseinen työ ei kuulu Suomen eläkevakuutusjärjestelmän piiriin, eikä siitä makseta sosiaalivakuutusmaksuja Suomeen. Tästä syystä rahasto on katsonut, ettei A:lla ole oikeutta aikuiskoulutustukeen.

Työttömyysturvalautakunta toteaa, että rahaston aikuiskoulutustuesta antama ennakkopäätös on rahastoa sitova vain siltä osin kuin siinä on päätetty henkilön oikeudesta aikuiskoulutustukeen koulutuksen ja tuen keston osalta. Muilta osin oikeus aikuiskoulutustukeen ratkaistaan vasta hakemusta käsiteltäessä. Tästä syystä, ja koska A ei täytä työsuhteensa osalta aikuiskoulutustuen saamisen edellytyksiä, hänellä ei ole oikeutta aikuiskoulutustukeen ennakkopäätöksestä huolimatta. Perustetta päätöksen muuttamiseen ei ole.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen ja vaati oikeutta aikuiskoulutustukeen.

A totesi antaneensa ennakkopäätöshakemuksessaan työnantajaansa ja voimassa olevaa virkasuhdettaan koskevat tiedot, joten ne ovat olleet Koulutusrahaston tiedossa ennakkopäätöstä tehtäessä. Aikuiskoulutustuesta annetun lain 18 §:n mukaan annettu ennakkopäätös on sitova. A katsoi, että ennakkopäätöksessä annettujen tietojen osalta ennakkopäätös on lain mukaan sitova. Työttömyysturvalautakunnan päätöstä ei tältä osin ole perusteltu lain mukaisesti.

A katsoi lisäksi, ettei tukea ole aikuiskoulutustuesta annetussa laissa rajoitettu koskemaan vain Suomessa toimivia työnantajia. Mainittua rajoitusta ei ole Koulutusrahaston päätöksessä mainituissa lain 3 §:ssä ja 8 §:ssä, ei muualla aikuiskoulutustuesta annetussa laissa eikä työntekijäin eläkelaissa. Työttömyysturvalautakunnan päätöksessä on vain todettu, että A ei täytä työsuhteen osalta aikuiskoulutustuen saamisen edellytyksiä viittaamatta mihinkään lakiin tai asetukseen.

A:n mukaan Euroopan unionia ei voitu rinnastaa ulkomaiseen työnantajaan, koska jäsenmaat, kuten Suomi, rahoittavat sen toiminnan ja tästä seuraa luonnollisesti suorituksia puolin ja toisin. Normaalissa tapauksessa ulkomaisen työnantajan ja Suomen valtion välillä ei ole mitään suorituksia. Näin ollen Euroopan unioni, johon Suomi kuuluu, on rinnastettava kotimaiseen työnantajaan.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvalautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Äänestysratkaisu (4 - 1).

Vakuutusoikeuden perustelut

Aikuiskoulutustuesta annetun lain 1 §:n mukaan Suomessa asuvien palkansaajien ja yrittäjien ammattitaidon kehittämistä ja ylläpitoa koskevan koulutuksen ajalta myönnetään eläkevakuutettuun ansiotyöhön perustuvaa tukea siten kuin tässä säädetään. Saman lain 3 §:n 1 kohdan mukaan palkansaajalla tarkoitetaan työsuhteessa, virkasuhteessa tai muussa vastaavassa palvelussuhteessa olevaa henkilöä. Mainitun lain 7 §:ssä säädetään aikuiskoulutustuen ansainta-aikaa koskevasta edellytyksestä, johon sanotun pykälän 1 momentin mukaan luetaan tukikauden alkamiseen mennessä tehty työntekijäin eläkelain (395/1961) 8 §:n 4 momentissa tarkoitetun peruseläkkeen tai muuhun siihen verrattavan työ- tai virkasuhteeseen perustuvan eläkkeen edellyttämä työ.

Aikuiskoulutustuesta annetun lain työstä poissaoloa koskevan 8 §:n 1 momentin mukaan aikuiskoulutustuen myöntämisen edellytyksenä työ-, virka- tai muussa vastaavassa palvelussuhteessa olevalle henkilölle on, että henkilön päätoiminen palvelussuhde samaan työnantajaan on tukikauden alkamiseen mennessä kestänyt yhdessä tai useammassa jaksossa vähintään vuoden, ja että hän on opintovapaalaissa (273/1979) tarkoitetulla opintovapaalla tai vastaavalla työnantajan kanssa muuten sovitulla vapaalla koulutuksen perusteella.

Aikuiskoulutustuesta annetun lain 18 §:n mukaan oikeudesta aikuiskoulutustukeen ja tukikauden kestosta on henkilön pyynnöstä annettava sitova ennakkopäätös jo ennen koulutuksen alkamista henkilön tultua hyväksytyksi koulutukseen.

A on saanut tiedon hyväksymisestään yliopistoon ja hakenut Koulutusrahastolta (31.12.2002 saakka Koulutus- ja erorahasto) ennakkopäätöstä oikeudestaan aikuiskoulutustukeen. Koulutusrahasto on 26.6.2002 antanut A:lle myönteisen ennakkopäätöksen, joka on saanut lainvoiman. A on muun ohessa vedonnut saamaansa myönteiseen ennakkopäätökseen, joka on aikuiskoulutustuesta annetun lain 18 §:n mukaan sitova.

Vakuutusoikeus on 30.10.2003 antamassaan Finlex-oikeustapausrekisterissä julkaistussa päätöksessä 1020:2003 katsonut, että aikuiskoulutustuesta annetun lain 18 §:ssä säädetyllä ennakkopäätöksellä voidaan ratkaista ennakkopäätöksen antanutta rahastoa sitovasti vain aikuiskoulutustukeen oikeuttava koulutus ja tuen kestoaika. Sen sijaan muiden aikuiskoulutustuen myöntämisedellytysten täyttyminen tutkitaan vasta siinä vaiheessa, kun henkilö tekee varsinaisen aikuiskoulutustukihakemuksen. Siten Koulutusrahasto on edellä mainitusta sitovasta ennakkopäätöksestä huolimatta voinut tutkia, täyttääkö A aikuiskoulutustuesta annetun lain 8 §:ssä säädetyt aikuiskoulutustuen saantiedellytykset.

A on jäänyt opintovapaalle 1.1.2003 ja ollut välittömästi sitä ennen Euroopan unionin ministerineuvoston palveluksessa Brysselissä. A:n palkansaajan aikuiskoulutustukihakemus on evätty, koska Koulutusrahasto on katsonut, ettei aikuiskoulutustukea voida maksaa ulkomaisen työnantajan palveluksessa olevalle henkilölle. A:n valituksessa vakuutusoikeudelle on siten kysymys myös siitä, onko A täyttänyt aikuiskoulutustuesta annetun lain 8 §:ssä säädetyn työstä poissaoloa koskevan edellytyksen, kun hän on jäänyt opintovapaalle työsuhteesta, jossa on tehty ulkomailla työtä Euroopan unionin lukuun.

Aikuiskoulutustuesta annetun lain soveltamisalaa koskevassa 1 §:ssä lausutaan, että laki koskee Suomessa asuvia palkansaajia ja yrittäjiä. Mainittua lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen 150/2000 (HE 150/2000) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että Suomessa asuminen ratkaistaan asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) mukaisesti. Asiassa ei ole väitetty, että A ei olisi Suomessa asuva eikä hänen aikuiskoulutustukihakemustaan ole evätty tällä perusteella.

Aikuiskoulutustuesta annetun lain 3 §:n 1 kohdassa olevasta palkansaajan määritelmästä ei suoraan käy ilmi onko mainitussa lainkohdassa tarkoitetun palkansaajan oltava kotimaisessa työsuhteessa, virkasuhteessa tai muussa vastaavassa palvelussuhteessa, vai voiko palkansaajaedellytyksen täyttää myös ulkomaisessa palvelussuhteessa oleva henkilö. Sen sijaan aikuiskoulutustuen ansainta-aikaa koskevasta lain 7 §:stä ilmenee, että aikuiskoulutustuen saamisen edellytykseksi luettavana työnä otetaan huomioon ainoastaan suomalaisen työeläkejärjestelmään piiriin kuuluva työ. A on aiemmin Suomessa tekemänsä työn perusteella täyttänyt mainitun ansainta-aikaa koskevan edellytyksen.

Aikuiskoulutustuen työstä poissaoloa koskevaa edellytystä säätelevässä aikuiskoulutustuesta annetun lain 8 §:ssä ei ole lausuttu suoraan sitä, onko sen työ-, virka- tai palvelussuhteen, josta henkilö jää opintovapaalle, oltava suomalaisen työeläkevakuutuksen piiriin kuuluva työsuhde, jos henkilö on jo aiemmalla työssäolollaan täyttänyt edellä mainitun lain 7 §:ssä tarkoitetun aikuiskoulutustuen ansainta-aikaa koskevan edellytyksen. Lain 8 §:n 1 momentissa on kuitenkin edellytetty, että henkilö on opintovapaalaissa (273/1979) tarkoitetulla opintovapaalla tai vastaavalla työnantajan kanssa muuten sovitulla vapaalla koulutuksen perusteella.

HE:n 150/2000 aikuiskoulutustuesta annetun lain 8 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että opintovapaalla tarkoitetaan opintovapaalaissa aikaa, joksi työnantaja on vapauttanut työntekijän palvelussuhteeseensa kuuluvien tehtävien suorittamisesta koulutusta varten. Samassa yhteydessä on todettu myös, että käytännössä työnantajan ja työntekijän välinen menettely yksityisellä sektorilla on useimmiten joustavaa ja opintovapaalain säännöksistä riippumatonta, minkä vuoksi etuuteen olisi oikeus myös opintovapaata vastaavalla työnantajan kanssa muuten sovitulla tavalla koulutuksen perusteella tehtävistään vapautetulla työntekijällä.

Opintovapaalakia ei sovelleta ulkomaisen työnantajan lukuun ulkomailla tehtävään työhön. Työntekijä voi saada opintovapaata opintovapaalain perusteella ainoastaan suomalaisen työlainsäädännön piiriin kuuluvasta työsuhteesta. Näin ollen palkansaajan aikuiskoulutustuen 8 §:ssä säädellyn työstä poissaoloa koskevan ehdon voi täyttää ainoastaan sellaisessa työ-, virka- tai palvelussuhteessa, josta voi saada opintovapaata opintovapaalain nojalla.

Aikuiskoulutustuesta annetun lain 8 §:n työstä poissaoloa koskeva aikuiskoulutustuen saantiedellytystä koskeva säännös edellyttää siten, että sen työ-, virka- tai palvelussuhteen, josta henkilö jää opintovapaalle, on kuuluttava Suomen työeläkejärjestelmän piiriin. Näin ollen A:lla, joka on jäänyt opintovapaalle Euroopan unionin ministerineuvoston palveluksesta, ei ole oikeutta aikuiskoulutustukeen.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto

Kumoan työttömyysturvalautakunnan päätöksen ja määrään Koulutusrahaston maksamaan A:lle aikuiskoulutustukea hakemuksensa mukaisesti, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset. Palautan asian Koulutusrahastolle toimenpiteitä varten.

Perusteluinani totean, ettei aikuiskoulutustuesta annetun lain työstä poissaoloa koskevassa 8 §:ssä tai muualla mainitussa laissa ole aikuiskoulutustuen myöntämisen edellytykseksi todettu, että sen työ-, virka- tai muun vastaavan palvelussuhteen, josta henkilö jää opintovapaalle, tulisi kuulua suomalaisen työeläkejärjestelmän piiriin. Katson lisäksi, että Euroopan unioni voidaan työnantajana rinnastaa kotimaiseen työnantajaan.

Lainkohdat

Laki aikuiskoulutustuesta 1 §, 3 §, 7 §, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2004 saakka, 8 § ja 18 §

Osasto

3

Äänestys

4 - 1