16.9.2003

Esitiedot

A työskenteli Ilmavoimien työssä elektroniikkamekaanikkona. Tapaturmailmoituksen mukaan A oli suorittanut lihaskuntotestiä työpaikan liikuntasalissa. Etunojapunnerruksessa hänen oikeaan olkapäähänsä oli sattunut kipeästi. Olkapäässä oli tuntunut pieni muljahdus äkillisesti, eikä A ollut kyennyt enää jatkamaan suoritusta.

A:n ilmoituksen mukaan kysymyksessä oli ollut työnantajan järjestämä lihaskuntotesti. Testi oli järjestetty viikkoliikuntaoikeuden saamiseksi työaikana ja työnantajan valvonnassa.

Työnantajan antaman lausunnon mukaan siviilihenkilöstön fyysinen työkyky määräytyy samalla tavalla kuin sotilashenkilöstönkin, mutta testien luokitus on erilainen. Siviilihenkilöstölle suositellaan kuntotestausta vapaaehtoisuuteen perustuen.

Vakuutuslaitos oli päätöksessään todennut, että A:lle ei voida myöntää tapaturmavakuutuslain mukaisia korvauksia, koska kerrottu tapahtuma ei ollut sattunut hänen varsinaisessa työssään eikä muutenkaan tapaturmavakuutuslain 4 §:ssä tarkoitetuissa työstä johtuvissa olosuhteissa. A:lla todetut oikean olkanivelen kipuoireet eivät myöskään ole ulkoisen tekijän, toisin sanoen tapaturman, aiheuttamia.

A haki päätökseen muutosta tapaturmalautakunnalta. A vaati päätöksen muuttamista ja lainmukaisen korvauksen myöntämistä. A lausui muun muassa, että kuntotesti, jonka aikana työtapaturma sattui, tehtiin työnantajan valvonnassa työaikana ja työpaikalla. A:n mukaan kuntotestejä koskevissa ohjeissa ja määräyksissä mainitaan, että testeihin osallistuminen on palkatulle henkilölle palvelusta. Niihin osallistuminen on edellytyksenä viikkoliikuntaan mukaan pääsemiselle. A katsoi myös, että siviilihenkilöstön asettaminen eri asemaan tuntuu perusteettomalta, koska ryhmien työsuoritusten erot ovat paikoitellen vain nimellisiä.

Tapaturmalautakunnan ratkaisu

1) Tapaturmalautakunta muutti valituksenalaista päätöstä siltä osin kuin vakuutuslaitos oli katsonut, että kerrottu tapahtuma ei ollut sattunut työssä eikä muutoinkaan tapaturmavakuutuslain 4 §:ssä tarkoitetuissa työstä johtuvissa olosuhteissa. Tapaturmalautakunta katsoi, että vahinkotapahtuma oli kohdannut A:ta Ilmavoimien työssä.

Äänestysratkaisu (5-1).

2) Tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen sitä osin kuin kysymys oli siitä, onko sattuneesta vahinkotapahtumasta aiheutunut A:lle tapaturmavakuutuslain nojalla korvaukseen oikeuttavaa vammaa. Valituksenalaisen päätöksen lopputulosta ei siis muutettu.

Tapaturmalautakunnan perustelut

1) Tapaturmavakuutuslain 4 § 1 momentin mukaan työtapaturmalla tarkoitetaan tässä laissa tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa.

Nyt käsiteltävässä asiassa oli kysymys työnantajan työaikana työpaikalla järjestämästä ja valvomasta lihaskuntotestistä, jonka suorittaminen oli edellytyksenä viikkoliikuntaoikeuden saamiselle. Kysymyksessä oli vapaaehtoinen työtekijän liikunta. A ei ollut lihaskuntotestiä suorittaessaan tehnyt varsinaista työtään, mutta hänen oli katsottava suorittaneen työhön rinnastettavaa työnantajan hyväksymää tehtävää. Tapaturmalautakunta katsoi, että kysymyksessä oli siten työssä sattunut tapaturmavakuutuslain 4 §:n tarkoittama työtapaturma.

2) Tapaturmavakuutuslain 1 § 1 momentin ja 4 § 1 momentin nojalla työntekijällä on oikeus saada tämän lain mukaista korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta.

Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin mukaan työtapaturman aiheuttamaksi vammaksi katsotaan myös eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen 1 §:n 6 kohdan tarkoittama työliikkeen yhteydessä tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen siltä osin kuin se ei johdu musta sellaisesta viasta, vammasta tai sairaudesta, josta tapaturmavakuutuslain mukaan ei suoriteta korvausta.

Työtapaturman seurauksena korvataan tapaturmavakuutuslain 4 §:n 4 momentin nojalla myös muun kuin työtapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden olennainen paheneminen, kun paheneminen on todennäköisesti johtunut työtapaturmasta. Korvausta maksetaan tällöin sairauden tai vamman pahenemisen ajalta.

Asiakirjatietojen mukaan A:lle ei ole sattunut äkillistä tai odottamatonta ulkoisen tekijän aiheuttamaa tapaturmaa, vaan hänen oikea olkanivelensä on kipeytynyt hänen tehdessään työliikkeeseen rinnastettavaa liikettä. Oikeuskäytännössä edellytyksenä lihaksen tai jänteen kipeytymisenä korvaamiselle on, että kuvatun liikkeen ja kipeytymisen välillä voidaan katsoa olevan lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syy-yhteys eli kipeytymisen voidaan katsoa aiheutuneen liikkeestä. Tapaturmalautakunta katsoi, että tässä tapauksessa A:lla ei ole lääkärintutkimuksissa todettu mitään sellaista vammaa olkapään seudussa, joka voitaisiin korvata työliikekipeytymisenä etunojapunnerruksesta aiheutuneena. A:lla ei siten ole oikeutta saada tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta oikean olkapään kipeytymisen johdosta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tapaturmalautakunnan päätökseen ja vaati, että hänelle myönnetään työssä sattuneen vahinkotapahtuman johdosta tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset vahinkotapahtuman aiheuttaman työkyvyttömyyden ja sairaanhoitokulujen osalta. A totesi, että vahinkotapahtuman aiheuttama sairausloma on päättynyt 31.1.2002, mutta että hänen työkuntonsa ei ole vieläkään entisellään ja että hänelle on suoritettu kirurgisia toimenpiteitä, kuten muun muassa jänteen kiinnitys, joiden tarpeen ei voida katsoa syntyneen tavanomaisessa työssä. A:n mukaan vammat tulee korvata tapaturmavakuutuslain 4 § 4 momentin perusteella tai ainakin eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen 1 §:n 6 kohdan perusteella. Valituskirjelmään oli uutena selvityksenä liitetty uutta lääketieteellistä selvitystä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturmalautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Tapaturmalautakunnan päätöksessä mainitut perustelut. Vakuutusoikeudelle esitetty uusi selvitys ei aiheuttanut muutosta korvausharkintaan.

Vakuutusoikeus totesi lisäksi, että ratkaistaessa sitä maksetaanko vahingoittuneelle korvauksia tapaturmavakuutuslainsäädännön perusteella on ensisijaisesti ratkaistava se, onko kerrottu tapahtuma sattunut työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa. Mikäli vakuutuslaitos päätyy siihen, ettei kysymyksessä ole edellä mainitun perusteen johdosta tapaturmavakuutuslain korvauspiiriin kuuluva asia, niin oikeudenmukaisen muutoksenhakuprosessin turvaamiseksi, sen ei tulisi vielä tutkia asiaa siltä osin kuin kysymys on siitä, oikeuttaako kuvattu vamma korvaukseen vai ei. Vakuutuslaitoksen ja tapaturmalautakunnan menettelyä tässä asiassa ei kuitenkaan ole pidettävä lainvastaisena. Tähän nähden ja koska A:lla on ollut mahdollisuus esittää haluamansa selvitys vakuutusoikeudelle ja koska vakuutuslaitoksen vastineesta käy ilmi, että vakuutuslaitos ei olisi uudenkaan selvityksen perusteella muuttanut kantaansa asiassa, vakuutusoikeus toteaa, ettei asiassa ole tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, jonka johdosta valituksenalainen päätös tulisi poistaa ja asia tulisi palauttaa vakuutuslaitokselle käsiteltäväksi. Vakuutuslaitoksen ja tapaturmalautakunnan menettelyn oikeudenmukaisuutta arvioidessaan vakuutusoikeus on ottanut huomioon myös sen, että A:lla vahinkotapahtuman jälkeen todetut diagnoosit ovat sellaisia, että niiden korvaaminen työliikekipeytymisenä ei voi ylipäätään tulla kyseeseen.

Lainkohdat

Tapaturmavakuutuslaki, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2002 saakka

Asetus eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista

Osasto

2