2.5.2002

Esitiedot

Työttömyyskassa oli päätöksellään myöntänyt A:lle vuorottelukorvausta ajalle 14.10.1997 - 31.1.1998 158,73 markkaa päivälle. A oli myöhemmin antanut suostumuksensa päätöksen oikaisuun.

Työttömyyskassa epäsi päätöksellään A:n oikeuden vuorottelukorvaukseen ajalta 14.10.1997 - 31.1.1998 katsoen, että A:n työssäolo ja palvelussuhde samaan työnantajaan ei ollut kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään vuotta ennen vuorotteluvapaan alkamista.

Työttömyyskassa päätti toisella päätöksellään periä A:lta takaisin aiheettomasti maksettua vuorotteluvapaakorvausta 11.208 markkaa ajalta 14.10.1997 - 31.1.1998.

A haki muutosta päätöksiin työttömyysturvalautakunnalta.

Työttömyysturvalautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvalautakunta hylkäsi valituksen.

Työttömyysturvalautakunnan perustelut

Vuorotteluvapaan edellytyksenä on, että työntekijän työssäolo ja palvelussuhde samaan työnantajaan on yhdenjaksoisesti kestänyt vähintään vuoden välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista. Edellä mainittuun vuoden ajanjaksoon voi sisältyä yhteensä enintään 30 päivän palkaton poissaolo edellyttäen, että henkilö viimeisten 13 kuukauden aikana on ollut työssä saman työnantajan palveluksessa vähintään 12 kuukautta. Sairaudesta tai tapaturmasta johtuva poissaolo rinnastetaan tätä säännöstä sovellettaessa työssäoloon.

A:lla ei ole oikeutta vuorottelukorvaukseen 14.10.1997, koska hän ei täytä vaatimusta yhdenjaksoisesta, vähintään vuoden kestäneestä työssäolosta välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista äitiyslomalla olonsa vuoksi. Äitiys-/vanhempainlomalla oloa ei voida rinnastaa vuorotteluvapaakorvauksesta annetun lain 2 §:n 3 momentissa mainittuun sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan poissaolon tavoin työssäoloon.

Jos vuorottelukorvausta on maksettu muutoin aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu korvaus on perittävä takaisin. Takaisinperinnästä voidaan luopua kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä korvauksen aiheeton maksaminen ole johtunut etuuden saajan vilpillisestä menettelystä tai törkeästä tuottamuksesta tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen.

A on saanut aiheettomasti vuorottelukorvausta ajalla 14.10.1997 - 31.1.1998. Aiheetta maksettu vuorottelukorvaus on perittävä takaisin. Takaisinperinnästä luopumista ei harkita aiheelliseksi.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen ja vaati vuorotteluvapaakorvauksen maksamista ajalta 14.10.1997-31.1.1998 tai toissijaisesti ainakin ajalta 14.10.1997-31.12.1997. Lisäksi A vaati vuorotteluvapaakorvauksen takaisinperinnästä luopumista kokonaan tai osittain. A:n mukaan hän oli jäänyt vuorotteluvapaalle, koska työvoimaviranomaisilta ja työttömyyskassalta saamansa tiedon mukaan äitiysloma rinnastettiin varsinaiseen työssäoloaikaan. A:n mukaan oikeutta vuorotteluvapaakorvauksen oli ajalta 14.10.-31.12.1997 arvioitava vuorotteluvapaakokeilusta annetun lain (1663/95) mukaan ja vain ajalta 1.1.-31.1.1998 oli arvio tehtävä 1.1.1998 voimaan tulleen lain muutoksen (1201/97) mukaan. Ennen lainmuutosta ei työssäoloon rinnastettavasta poissaolosta ollut lausuttu edes lain esitöissä. A katsoi, ettei hänen pitäisi kärsiä seuraamuksista, jotka aiheutuivat myöhemmistä lainmuutoksista ja sen jälkeen tulleista tulkintalinjoista, koska vuotta 1998 edeltävältä ajalta ei ollut ollut laintasoista ohjetta asian ratkaisemisesta. Takaisinperinnän A katsoi kohtuuttomaksi, koska hän oli tältä ajalta menettänyt kaikki muut mahdolliset yhteiskunnalta saatavat tuet.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvalautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työttömyysturvalautakunnan päätöksessä mainitut perustelut. Lisäksi vakuutusoikeus toteaa, että muutettaessa vuorotteluvapaakokeilusta annettua lakia 1.1.1998 lähtien lisäämällä kyseisen lain 2 §:n 3 momenttiin maininta sairaudesta ja tapaturmasta johtuvan poissaolon rinnastamisesta työssäoloon, kyse on ollut vain lainkohdan soveltamiskäytännön kirjaamisesta lakiin, eikä lainkohdan soveltamiskäytännön muuttamisesta. Äitiyslomaa ei ole katsottu työssäoloon rinnastettavaksi myöskään lainmuutosta edeltävänä aikana.

Vakuutusoikeus katsoo, ettei A:n taloudellisista oloista ole tuotu esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella liikamaksun takaisinperinnästä voitaisiin luopua.

Jaosto

III