11.2.2025

Kantaja

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

Vastaajat

Elintarviketeollisuusliitto ry
X Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 2.9.2024 ja 3.10.2024

Pääkäsittely 20.11.2024 ja 21.11.2024

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n välillä 1.2.2021 — 31.1.2023 voimassa olleessa ja 13.2.2023 — 31.1.2025 voimassa olevassa liha-alan työehtosopimuksessa on molemmissa muun ohella seuraavat määräykset:

II PALKKARYHMITTELYT, TYÖPALKAT JA ERILLISET LISÄT

---

13 § Suorituspalkkajärjestelmät

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista, suoritetaan työ tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä.

2. Urakkatyö on hinnoiteltava siten, että työntekijän urakka-ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee 20 % ohjetuntipalkkaa korkeammaksi ja kasvaa työnsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

3. Osa- eli sekaurakkatyö, jossa osa palkasta maksetaan kiinteänä ja osa työnsuorituksen mukaan määräytyvänä liikkuvana osana, on hinnoiteltava siten, että työnsuorituksen tai työtehon vastatessa normaalia urakkatyövauhtia, työntekijäin ansio nousee 20 % ohjetuntipalkkaa korkeammaksi. Työnsuorituksen tai työtehon lisääntyessä tulee palkan liikkuvan osan kasvaa vähintään samassa suhteessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

X Oy on vuonna 2013 perustettu yritys, joka valmistaa, markkinoi ja myy kypsiä, tuoreita ja pakastettuja kanatuotteita. Yhtiön tuotantolaitos sijaitsee Liedossa.

X Oy:ssä on vakiintuneesti ollut käytössä aikapalkka. Yhtiö ei ole teettänyt teurastamon tehtäviä suorituspalkkatyönä. Yhtiö maksaa työntekijöilleen työehtosopimuksen 9 §:n mukaista ohjepalkkaa.

Asiassa vallitsee erimielisyys siitä, onko kanteessa tarkoitettu työ sellaista työtä, joka on työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan nojalla tullut suorittaa suorituspalkkatyönä ja onko tuosta työstä tullut maksaa työehtosopimuksen 13 §:n 2 kohdassa tarkoitettua palkkaa.

Liha-alan työehtosopimuksen mukaiset palkkaustavat ovat aikapalkka ja suorituspalkka. Suorituspalkkauksen vaihtoehtoja ovat urakkapalkka, osaurakkapalkka ja palkkiopalkka.

Asiassa on käyty paikallisia erimielisyysneuvotteluita, joista on laadittu pöytäkirja 27.6.2022. Tämän jälkeen asiasta on neuvoteltu Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n sekä X Oy:n välillä 15.11.2022, 9.3.2023 ja 26.6.2023.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1) vahvistaa, että X Oy:ssä teetettävä ripustustyö, viillonvarmistustyö, lihantarkastustyö, elintenkeruutyö ja leikkaamon linjapohjainen työ (esim. sisäfileen ja rintafileen irrottamistyö 30.4.2024 saakka, trimmaustyö, leikkaajan työ) ovat töitä, jotka tulee työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan mukaan teettää suorituspalkkatyönä.

2) vahvistaa, että X Oy on rikkonut 1.1.2022 lukien työehtosopimuksen 13 §:n 2 kohdan määräystä, kun se ei ole maksanut ripustustyöstä, viillonvarmistustyöstä, lihantarkastustyöstä, elintenkeruutyöstä ja leikkaamon linjapohjaisesta työstä (esim. sisäfileen ja rintafileen irrottamistyö 30.4.2024 saakka, trimmaustyö, leikkaajan työ) palkkaa, jossa urakka-ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee 20 prosenttia ohjetuntipalkkaa korkeammaksi ja kasvaa työnsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa;

3) tuomitsee X Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

4) tuomitsee Elintarviketeollisuusliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä;

5) velvoittaa Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 18.480,39 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

X Oy:ssä tehtävä kanteessa tarkoitettu työ (ripustustyö, viillonvarmistustyö, lihantarkastustyö, elintenkeruutyö ja leikkaamon linjapohjainen työ, esim. sisäfileen ja rintafileen irrottamistyö 30.4.2024 saakka, trimmaustyö ja leikkaajan työ) on sellaista työtä, joka tulee työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan nojalla teettää suorituspalkkatyönä. Kyse on työnantajaa velvoittavasta määräyksestä (TT 2016:26).

Edellä mainitut työt tehdään pakkotahtisessa linjasidonnaisessa työssä, ja ne ovat kaikki osa samaa urakkaa. Työnantaja voi säätää linjan nopeutta ja määrittää työntekijöiden ja/tai lintujen määrän linjalla. Töissä voidaan mitata ja on mitattu keskijoutuisuutta. Kyse on sellaisista töistä, joissa työn laatu sallii ja työ on teknisesti mahdollista suorittaa suorituspalkkatyönä. Edellä tarkoitettu leikkaamon linjapohjainen työ on suorassa yhteydessä teurastamoon. Vastaavan kaltaisissa liha-alan työehtosopimuksen alaisissa työpaikoissa vastaava linjapohjainen teurastus- ja leikkaustyö teetetään suorituspalkalla.

Yhtiö otti 7.3.2022 teurastamolla käyttöön ripustustyössä, viillonvarmistustyössä, lihantarkastustyössä, linjateknikkotehtävässä ja trukinajotehtävässä kannustinpalkkiojärjestelmäksi kutsumansa järjestelmän, jonka käyttöä jatkettiin myös vuonna 2023. Kannustinpalkkiota maksetaan tuotannon tehokkuudesta, mikä osoittaa, että työ voitaisiin teettää suorituspalkkatyönä. Esimerkiksi ripustustyössä ja lihantarkastustyössä on maksettu kannustinpalkkiota ripustustehokkuudesta. Kannustinpalkkiojärjestelmässä työntekijöiden ansiot eivät ole nousseet eivätkä edes teoriassa voi nousta 20 prosenttia ohjetuntipalkkaa korkeammaksi. Lisäansiot ovat olleet enintään 10 prosenttia ja jopa sen alle. Järjestelmässä ansiot eivät kasva työnsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Hyvityssakkovaatimukset

X Oy ei ole työntekijäpuolen vaatimuksista huolimatta teettänyt teurastamon töitä suorituspalkkatyönä. Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelu kesällä 2022, eikä työnantaja ole senkään jälkeen korjannut menettelyään. Yhtiö on menettelyllään välttynyt maksamasta työntekijöille ansiota, joka olisi ohjetuntipalkkaa 20 prosenttia korkeampi ja samalla työntekijöille on aiheutunut vastaavan suuruinen vahinko.

Elintarviketeollisuusliitto ry on saanut tiedon jäsenyrityksensä menettelystä viimeistään marraskuussa 2022. Työnantajaliitto ei ole ryhtynyt asiassa mihinkään toimiin eikä ole ohjeistanut työnantajaa ottamaan käyttöön suorituspalkkausjärjestelmää.

VASTAUS

Vaatimukset

Elintarviketeollisuusliitto ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 19.850 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Asian tausta

X Oy:ssä aloitettiin maaliskuussa 2022 kokeilu kannustinpalkkiojärjestelmästä teurastamon henkilökunnalle. Tavoitteena oli palkita työntekijöitä sekä kannustaa heitä huolelliseen ja tarkkaan työhön. Kokeilussa olivat olleet mukana ripustajat, viillonvarmistajat, lihantarkastajat ja trukinkuljettajat. Kannustinpalkkiokokeilun yhteydessä teurastamon linjan nopeutta ei ollut kasvatettu, joten päämääränä ei ollut se, että työntekijät olisivat työskennelleet ripeämmin.

Yhtiön työntekijät ilmoittivat 27.6.2022 jätetyssä erimielisyysmuistiossa sekä siihen liittyneissä neuvotteluissa, että heidän näkemyksensä mukaan yhtiön teurastamossa tehtävä työ tulisi teettää urakkapalkkatyönä. Yhtiön käsityksen mukaan teurastamossa tehtävän työn laatu ei sallinut työn suorittamista urakkapalkkatyönä. Neuvotteluissa ei käsitelty vaihtoehtoa, että työ teetettäisiin palkkiopalkkatyönä.

Yhtiössä toteutettiin helmikuussa 2023 työntutkimus, jonka tavoitteena oli muun ohessa selvittää, miten teurastamossa tehtävän työn tuottavuutta voitaisiin lisätä. Samassa yhteydessä yhtiö kysyi työntutkijoiden näkemystä siihen, voitaisiinko teurastamossa siirtyä urakkapalkkatyöhön. Työntutkijat totesivat, että teurastamossa tehtävä työ ei soveltunut suoritettavaksi urakkapalkkatyönä. Sen sijaan he pitivät mahdollisena, että työntekijöitä palkitaan kannustinpalkkion avulla, kuten yhtiössä oli jo tehtykin.

X Oy:n teurastamossa työskentelee työntekijöitä muun ohessa seuraavissa tehtävissä:
- Ripustus. Työntekijä ripustaa taintuneen linnun linjaston koukkuihin.
- Viillon varmistus. Työntekijä varmistaa, että viiltokone viiltää jokaisen linnun. Jos näin ei tapahdu, työntekijä tekee viillon itse.
- Lihantarkastus. Työntekijät tarkastavat jokaisen linnun mahdollisten sairauksien varalta. He ovat yhtiön työntekijöitä, mutta Ruokaviraston valvonnassa.
- Elinten keruu. Työntekijä kerää sydämet ja maksat käsin saatujen tilausten mukaan.

Urakkapalkkatyö ei sovellu yhtiön teurastamossa tehtävään työhön

Työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan mukaan edellytyksenä työn teettämiselle suorituspalkkatyönä on ensinnäkin se, että työn laatu sen sallii. Tällä tarkoitetaan sitä, että työn on oltava luonteeltaan suorituspalkkatyönä tehtäväksi soveltuvaa. Jos työntekijä ei itse voi säädellä työvauhtiaan, ei työn laadun voida tyypillisesti katsoa sallivan urakkapalkkatyötä. Urakkapalkkauksen soveltamisalue on oikeuskirjallisuudessa vakiintuneesti katsottu sellaiseksi, jossa työn määrää ei ole rajoitettu ja työntekijä on itse voinut säädellä joutuisuuden, jolla työskentelee.

Toiseksi edellytetään, että työpaikalla käytössä olevat tekniset ratkaisut mahdollistavat suorituspalkkauksen ja siihen olennaisena osana kuuluvan työpanoksen mittaamisen. Edellytyksenä suorituspalkkauksen käyttämiselle on lisäksi, että työ tehdään tuotannon ja ansion kohottamiseksi. Mikäli tuotanto ei kohoa, ei myöskään ole perusteita eikä edellytyksiä maksaa korkeampaa palkkaa.

X Oy:n teurastamolla tehtävä työn laatu ei ole sallinut urakkapalkkatyötä. Työn määrä on ollut rajoitettu, eivätkä työntekijät ole itse voineet säädellä joutuisuutta, jolla työskentelevät.

Yhtiössä helmikuussa 2023 toteutetun työntutkimuksen yhteydessä teurastamossa tehtävää työtä analysoitiin ja työn joutuisuutta mitattiin. Tutkimuksen tuloksena todettiin teurastamon linjan, jossa ripustajat, viillonvarmistajat ja lihantarkastajat työskentelevät, nopeuden vastaavan normaalijoutuisuutta, eli joutuisuutta silloin, kun työntekijällä on keskinkertainen taito, hänen työnsä intensiteetti on keskinkertainen ja työskentelyolot ovat normaalit sekä käytetty menetelmä vastaa normaalimenetelmää. Linjan nopeutta ei työntutkimuksen tuloksena muutettu. Nopeuden pitämisellä ennallaan yhtiö varmisti linjan nopeuden olevan sellainen, että normaalityösuorituksen tekevät työntekijät pysyvät työvauhdissa mukana.

Normaalisuoritustasolle on luonteenomaista, että urakalla työskentelevä keskimääräisen ammattitaidon ja -tottumuksen saavuttanut työntekijä alittaa normiajan keskimäärin 15 — 20 prosentilla. Jos yhtiössä olisi otettu käyttöön urakkapalkkamalli, olisi normaaliin urakkavauhtiin siirtyminen tavanomaisen käytännön mukaisesti merkinnyt, että linjaston nopeutta olisi lisätty 15 — 20 prosentilla ja samalla myös palkka olisi noussut 20 prosentilla. Nopeuden nostaminen ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista teknisistä syistä eikä siksi, että tällöin kaikki työntekijät eivät enää olisi pysyneet työvauhdissa mukana, mikä olisi johtanut linjaston toimimattomuuteen.

Yhtiön teurastamon linjasto on rakenteeltaan sellainen, että kunkin työntekijän työ riippuu toisten työntekijöiden tekemästä työstä. Urakkapalkkamalli ei lähtökohtaisesti sovellu tällaiseen työhön. Urakkapalkkauksen perusedellytyksenä on, että työntekijä voi työsuoritteellaan vaikuttaa palkkauksensa suuruuteen eikä työn määrää ole rajoitettu. Tässä tapauksessa näin ei ole, sillä linjan nopeus on määritettävä hitaimman työntekijän työvauhdin mukaiseksi ja samalla kaikkien linjaston työntekijöiden saama urakkapalkka määräytyisi hitaimman työntekijän mukaan.

Linjaston nopeutta ei ole mahdollista kasvattaa senkään takia, että jäähdyttämön kapasiteetti ei enää riittäisi ottamaan vastaan teurastamolta tulevia lintuja. Myöskään linjan omien laitteiden kapasiteetti ei mahdollista linjan nopeuden kasvattamista.

Lisäksi on huomioitava, että ripustajien työ on poikkeuksellisen raskasta. Ripustajat tekevät työtä 30 minuutin jaksoissa, joiden välillä heillä on 30 minuutin tauko. Vaikka ripustajien työtä voitaisiinkin teknisesti teettää suorituspalkkatyönä, se ei olisi työsuojelullisista lähtökohdista mahdollista, sillä työnantajan velvollisuutena on suojella työntekijöitä sellaiselta rasitukselta, jota urakkatahtinen työ heille aiheuttaisi.

Elinten keruu tapahtuu tulleiden tilausten perusteella. Kerättävät määrät vaihtelevat suuresti, eikä työtä aina riitä urakkatahdilla tehtäväksi.

Yhtiössä ei enää tehdä sisä- ja rintafileen irrottamistyötä, vaan se on automatisoitu toukokuussa 2024. Leikkaajan tehtäviä ei tehdä teurastamolla vaan leikkaamossa. Urakkapalkkaus ei sovi näihin töihin, koska raaka-aine tulee leikkaajille koneesta, jonka toimintatahtia ei voida nopeuttaa. Käytössä ei ole ollut laitteita, joilla yksittäisten työntekijöiden työsuoritusta olisi voitu mitata, ja tällaisten laitteiden hankkiminen olisi edellyttänyt merkittäviä investointeja. Työn teettäminen urakkatyönä ei siten ole ollut teknisesti mahdollista.

Vaikka kanteessa yksilöidyt työt olisikin teetettävä suorituspalkkatyönä, ei urakkapalkkatyö olisi niihin soveltuva palkkaustapa. Työehtosopimuksen 13 §:n 8 kohdan mukaan suorituspalkkaustapana voidaan käyttää palkkiopalkkajärjestelmää sellaisissa töissä, joissa esimerkiksi tuotteen laatu, raaka-aineen käytön taloudellisuus tai muut vastaavat tekijät on tarkoituksenmukaista huomioida ansion määräytymisperusteina. Työntekijät eivät kuitenkaan ole esittäneet tällaista palkkiopalkkamallia, eikä asiasta ole käyty paikallisia neuvotteluja.

Joka tapauksessa työstä maksettava palkka määräytyy tehdyn työn mukaisesti. Koska yhtiössä ei ole tehty urakkapalkkatyötä, ei sen ole pitänyt maksaa urakkapalkkaa.

Hyvityssakkovaatimukset

X Oy ei ole tietensä rikkonut työehtosopimusta, joten siihen kohdistettu hyvityssakkovaatimus on hylättävä.

Elintarviketeollisuusliitto ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, koska työehtosopimusta ei ole rikottu ja asia on joka tapauksessa ollut tulkinnanvarainen.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työntutkimus helmikuu 2023

2. Työnantajan esitys 3.6.2022

3. Erimielisyysmuistio 27.6.2022

4. Työnantajan esitys 18.11.2022 kannustinpalkkiojärjestelmästä

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. X Oy:n tuotantotiloissa kuvattu video (salassa pidettävä)

2. pohjapiirustus teurastamosta ja leikkaamosta (salassa pidettävä)

Kantajan henkilötodistelu

1. A, pääluottamusmies

2. B, alueasiamies

3. C, sopimuspäällikkö

Vastaajien henkilötodistelu

1. D, kehitys- ja työsuojelupäällikkö

2. E, työntutkija

3. F, henkilöstöpäällikkö

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n välisen liha-alan työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan mukaan, mikäli työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista, suoritetaan työ tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä.

Työehtosopimuksen mukaisia suorituspalkkauksen vaihtoehtoja ovat urakkapalkka, osaurakkapalkka ja palkkiopalkka. Nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, ettei kyse ole työehtosopimuksen 13 §:n 8 kohdassa tarkoitetusta palkkiopalkkajärjestelmästä.

Asiassa on kysymys siitä, onko kanteessa tarkoitettu X Oy:ssä teetettävä teurastamon ja leikkaamon työ sellaista työtä, joka on työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan nojalla tullut suorittaa suorituspalkkatyönä.

Yhtiön tuotantotavoista esitetty selvitys

Teurastamon ja leikkaamon tuotantotavoista ovat työtuomioistuimessa kertoneet pääluottamusmies A sekä kehitys- ja työsuojelupäällikkö D. Pääkäsittelyssä on lisäksi katsottu D:n yhtiön tuotantotiloissa kuvaama videotallenne. A ja D ovat kertoneet, että tuotantolaitoksen teurastamo ja leikkaamo ovat samaa linjastoa, jota pitkin kanat kulkevat eri työpisteiden läpi. Linjaston vauhti on 4.000 lintua tunnissa. Osa työvaiheista on automatisoitu.

Teurastamon puolella ensimmäinen työvaihe on ripustus, jossa neljä työntekijää ripustaa tainnutetut kanat koukkuihin siten, että jokaisessa koukussa on yksi kana. Työ on raskasta olkapäille, koska kanat painavat noin 2,5 kiloa ja toistoja on paljon. Työtä tehdään siten, että aina 30 minuutin jälkeen on 30 minuutin tauko. Seuraava työvaihe on viillonvarmistus. Automaattinen kaulankatkaisija viiltää kanojen kaulat auki ja viillonvarmistajan tehtävänä on varmistaa, että kaikkien kanojen kaula on viilletty sekä tarvittaessa tehdä viilto veitsellä. Työ edellyttää tarkkaavaisuutta, koska eläviä lintua ei saa eläinsuojelullisista syistä päästä työpisteen ohi.

Viillonvarmistuksen jälkeen kone poistaa linnuilta höyhenet ja päät. Tämän jälkeen vuorossa on lihantarkastus, jota Ruokaviraston eläinlääkärit valvovat. Lihantarkastuksen neljä työntekijää tarkistavat linjastolla kulkevat kanat tautien varalta sekä poistavat virheelliset linnut linjastolta. Ensimmäinen työntekijä tekee yleisen tarkastuksen. Tämän jälkeen kone poistaa linnuilta suolet, minkä jälkeen toinen työntekijä tarkistaa, että suolistus on tapahtunut oikein ja suolistaa tarvittaessa kanan käsin. Kolmas työntekijä tarkistaa elinnipun ja ruhon ulkoisesti sekä poistaa tarvittaessa ruhosta likaiset kohdat. Neljäs työntekijä tarkistaa ruhon sisältä. Seuraava työvaihe on elintenkeruu, jota tehdään vain tarvittaessa tilausten mukaan. Elintenkeruussa työntekijä irrottaa elinnipusta sydämen ja/tai maksan. Kivipiira kerätään koneellisesti ja työntekijän tehtävänä on tarkistaa, ettei tuotteeseen mene nahkaa. Tämän jälkeen kanat menevät jäähdyttämöön, jossa ne ovat A:n mukaan noin neljä tuntia ja D:n mukaan kaksi tuntia, minä aikana niiden lämpötila laskee riittävän matalaksi.

Jäähdyttämön jälkeen kanat menevät leikkaamoon. Leikkaamossa filekone tuo rintafileet valmiina irrotettuina ruhosta työntekijälle, joka tarkistaa ja asettelee fileet valmiiksi trimmaajaa varten. Sama tapahtuu sisäfileille. Ennen 30.4.2024 rintafileen ja sisäfileen irrotustyö oli tehty manuaalisesti. Trimmauspisteellä yksi työntekijä trimmaa fileestä huonot osat pois ja toinen tarkistaa fileet. Jalkaosan trimmauksessa kone poistaa luut koipireisiosasta, minkä jälkeen trimmaajat trimmaavat ylimääräiset osat valmistettavan tuotteen mukaan ja tarkistavat, että tuotteet ovat myyntiin kelpaavia. Tässä työpisteessä trimmaajien määrä riippuu siitä, mitä tuotetta milloinkin valmistetaan. Lisäksi leikkaamossa tarkistetaan siipiä ja koipipaloja ja työntekijä leikkaa niistä pois vertymiä.

A:n, D:n ja sopimuspäällikkö C:n kertomusten perusteella tuotantolaitoksen linjavauhti ei aina ole ollut nykyisenlainen, vaan sitä on nostettu useaan otteeseen vuosien varrella. Vuonna 2015 linjavauhti oli ollut 1.500 lintua tunnissa, vuoden 2015 lopussa se oli nostettu 1.700 lintuun, vuoden 2016 aikana 2.700 lintuun, vuoden 2017 aikana 3.800 lintuun ja vuosien 2017 — 2018 aikana nykyiseen 4.000 lintuun tunnissa. Vuonna 2015 ripustajia oli ollut kaksi nykyisten neljän sijasta. Myös yhtiön tuotantomäärät olivat A:n mukaan kasvaneet. D:n kertomuksesta on käynyt ilmi, että yhtiön teurastamoa on jossain vaiheessa laajennettu ja jäähdyttämöön on lisätty kerros, minkä jälkeen sinne on mahtunut enemmän lintuja.

Ripustamon työtä tehdään neljällä työntekijällä siten, että jokaiseen koukkuun ripustetaan yksi kana. Henkilöstöpäällikkö F:n ja D:n kertomusten perusteella työtahti tulisi liian kovaksi, jos ripustajien määrää vähennettäisiin, mikä johtaisi sairauspoissaolojen kasvuun. D on lisäksi kertonut, että kun linjan nopeus oli korotettu 4.000 lintuun tunnissa, ripustajia oli aluksi ollut kolme, mutta työntekijät olivat itse ehdottaneet neljännen ripustajan lisäämistä työpisteeseen. F on lisäksi kertonut, että työnantaja olisi halunnut vähentää ripustajien määrää osana kannustinpalkkiojärjestelmää. Työntekijöitä oli haastateltu asiasta ja he olivat olleet yhdenmukaisesti sitä mieltä, ettei määrää tule vähentää. Myös A on kertonut, että tämänhetkinen vauhti on se, joka käy työntekijöille.

D on kertonut, ettei linjan nopeutta ole enää mahdollista kasvattaa jäähdyttämön kapasiteetin takia. Jos linnut eivät ole riittävän pitkään jäähdyttämössä, niiden lämpötila ei laske riittävästi ja tuotteiden laatu heikkenee. Myöskään jäähdytystehoa ei voida lisätä, koska silloin linnut jäätyisivät. Jäähdyttämö sijaitsee keskellä tuotantolaitosta, ja jos sitä haluttaisiin laajentaa, jouduttaisiin tekemään isoja rakenteellisia siirtoja. Myös A:n ja F:n kertomuksesta käy ilmi, että jäähdyttämön tämänhetkinen kapasiteetti estää linjaston vauhdin nopeuttamisen.

F on lisäksi kertonut, että teurastamossa ei ollut aikaisemmin työskennelty täyttä viikkoa, vaan teurastamon työntekijät olivat työskennelleet osan ajasta myös muilla osastoilla. Teurastamossa oli ollut vuoteen 2019 saakka käytössä erilainen kaasutainnutusmenetelmä, ja linnut olivat olleet ripustettaessa tajuissaan ja rimpuilleet, mikä oli tehnyt työstä raskaampaa. A ja alueasiamies B ovat kertoneet, ettei ripustamossa ollut aikaisemmin tarvinnut ripustaa kanaa jokaiseen koukkuun. B:n mukaan jokaiseen koukkuun ripustamista oli alettu edellyttää vuonna 2023, kun työnantaja oli ottanut käyttöön kannustinpalkkiojärjestelmän.

Työntutkimuksesta esitetty selvitys

X Oy:ssä helmikuussa 2023 tehdyn työntutkimuksen (K1) mukaan ripustuksessa keskijoutuisuus oli ollut tutkimuksen aikana 95, kun urakalla tehtävän työn joutuisuus on keskimäärin 115 — 120. Lihatarkastuksen keskijoutuisuus oli ollut 102. Tutkimuksen tehnyt työntutkija E on kertonut, että joutuisuus on tietyllä työmenetelmällä tehtävän tuloksen mitta, jota käytetään työntutkimuksessa normalisoimaan tuloksia. Tilanteessa, jossa työntekijällä on keskinkertainen ammattitaito, työn intensiteetti on keskinkertainen ja työskentelyolosuhteet ovat normaalit, joutuisuus on 100. Urakkatyölle on tyypillistä, että keskinkertaisen ammattitaidon omaava harjaantunut tekijä pystyy alittamaan normaaliajan noin 15 — 20 prosentilla, jolloin joutuisuus on noin 115 — 120. Jos X Oy:ssä esimerkiksi ripustustyötä alettaisiin urakoida, yksi työntekijöistä pitäisi ottaa pois, jotta työtä voitaisiin tehdä korkeammalla joutuisuudella. Tämä tarkoittaisi sitä, että kolmen ripustajan pitäisi työskennellä joutuisuustasolla 130, mikä ylittäisi merkittävästi normaaliurakkatyötahdin ja olisi kuormittavaa työntekijöille.

E on lisäksi kertonut, että urakkatyöhön siirtyminen tilanteessa, jossa työtä on aiemmin tehty normaalijoutuisuudella, johtaa työn joutuisuuden ja tuotantomäärien kasvamiseen. Urakkatyössä työmääriä ei tyypillisesti ole rajoitettu, vaan työn tekijällä on mahdollisuus omalla joutuisuudellaan vaikuttaa työtahtiin. E:n mukaan siitä, että X Oy:ssä linjaston nopeutta on vuosien varrella nostettu, ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä siitä, että työtahti olisi kasvanut. Esimerkiksi työntekijöiden määrä, työmenetelmät ja linjan etäisyydet vaikuttavat tähän. Samoista syistä myöskään siitä, että joissain muissa liha-alan yrityksissä työ tehdään suorituspalkalla, ei voida tehdä johtopäätöksiä suorituspalkkatyön edellytysten täyttymisestä X Oy:ssä.

Alan käytännöstä esitetty selvitys

A ja B ovat kertoneet keskustelleensa muiden liha-alan tehtaiden pääluottamusmiesten kanssa ja kuulleensa heiltä, että muissa isoissa liha-alan tehtaissa tehdään samankaltaista linjapohjaista työtä suorituspalkalla. B:n mukaan yhtiö Y:n Rauman tehtaalla työtahti on 12.700 kappaletta tunnissa 10 ripustajalla ja yhtiö Z:n Nurmon tehtaalla 15.000 kappaletta 15 ripustajalla ja työtehtävien sisältö on samanlainen kuin X Oy:ssä.

B on lisäksi kertonut työskennelleensä yhtiö Y:n Forssan tehtaalla teurastajana vuodesta 1992 alkaen reilun 20 vuoden ajan. Tehtaalla oli teurastettu linjapohjaisesti nautoja ja sikoja, ja työ oli tehty suorituspalkalla. Kyseessä oli ollut porukkaurakkapalkka, jossa kaikki urakkaan osallistuneet olivat saaneet saman palkan teurastettujen eläinten kappalemäärän perusteella.

C on kertonut työskennelleensä lihanleikkaajana yhtiö Y:ssä vuosina 1984 — 2004. Kinkkua oli leikattu ensin vaiheistettuna siten, että tavara oli liikkunut linjastolla ja yhtä kinkkua oli leikannut vuorollaan useampi työntekijä. Myöhemmin työ oli tehty yksittäispöydillä siten, että sama työntekijä oli leikannut kinkun alusta loppuun. Molemmissa työtavoissa oli ollut käytössä urakkapalkka. C on lisäksi kertonut, että yhtiöt Y ja Z tekevät siipikarjan teurastusta ja leikkausta suoritusperusteisesti siten, että hinnoittelu on laskettu linjatehokkuuden mukaan.

F on kertonut keskustelleensa yhtiö Y:n Rauman yksikön tehtaanjohtajan kanssa, joka oli kertonut, että kun heidän prosessinsa oli siirretty Eurasta Raumalle, urakkatyöt oli purettu eikä niitä ole sen jälkeen palautettu. Yhtiö Y:n laatupäällikkö oli 3.10.2022 vahvistanut F:lle, ettei Rauman tehtaalla ole missään vaiheessa tehty työtä urakkapalkalla.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan mukaan työ suoritetaan tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä, mikäli työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista. Määräyksen sanamuodon perusteella suorituspalkkatyön edellytysten täyttyessä määräys on työnantajaa velvoittava. Myös työtuomioistuimen aiemmassa oikeuskäytännössä vastaavan sisältöiset työehtosopimusmääräykset on katsottu velvoittaviksi (kts. TT 2016:26 ja siinä mainitut oikeustapaukset).

Esitetyn selvityksen perusteella kanteessa tarkoitettujen X Oy:n teurastamon ja leikkaamon töiden työtahti määräytyy linjaston nopeuden mukaan, eivätkä työntekijät voi itse vaikutta tekemänsä työn nopeuteen tai määrään. Työtuomioistuin toteaa, että linjasidonnainen työ saattaa sinänsä olla laadultaan sellaista, että se voidaan suorittaa suorituspalkkatyönä, mikäli se on teknisesti mahdollista. B:n ja C:n kertomusten mukaan esimerkiksi yhtiö Y:ssä teurastamon ja leikkaamon linjapohjaista työtä on vuosien 1984 — 2012 aikana tehty suorituspalkalla. Kyseinen työ on kuitenkin ollut kanojen käsittelystä ainakin jossain määrin poikkeavaa nautojen ja sikojen käsittelyä, eikä asiassa ole esitetty tarkempaa selvitystä kyseisen tuotantolaitoksen silloisista eikä myöskään nykyisistä tuotanto-olosuhteista. Kertomuksista ei siten voi suoraan tehdä sitä johtopäätöstä, että kanteessa tarkoitettu työ soveltuisi tehtäväksi suorituspalkkatyönä.

X Oy:ssä helmikuussa 2023 tehdyn työntutkimuksen (K1) ja E:n kertomusten perusteella tuotantolaitoksen ripustamossa ja lihantarkastuksessa on mittausaikana tehty työtä normaalijoutuisuudella. Asiassa on selvitetty, ettei linjaston vauhtia voi tällä hetkellä nopeuttaa, koska jäähdyttämön kapasiteetti rajoittaa linjaston enimmäisnopeuden nykyiseen 4.000 lintuun tunnissa. Jotta ripustamossa tehtävän työn joutuisuutta saataisiin korotettua, tulisi työ E:n mukaan tehdä kolmella ripustajalla. F:n, D:n ja E:n kertomusten perusteella työ olisi tällöin liian kuormittavaa ja johtaisi sairauspoissaolojen lisääntymiseen. F:n ja A:n kertomuksista sekä kirjallisena todisteena K3 olevasta erimielisyysmuistiosta 27.6.2022 käy ilmi, että työnantaja on ehdottanut työntekijöille ripustajien määrän vähentämistä, mutta työntekijät eivät ole tätä halunneet.

Kantaja on vedonnut siihen, että liha-alalla sovelletaan yleisesti suorituspalkkausta vastaavanlaisessa linjapohjaisessa työssä. Edellä selostetun henkilötodistelun perusteella yhtiö Y:ssä teurastamon ja leikkaamon linjapohjaista työtä on vuosina 1984 — 2012 tehty ainakin osittain suorituspalkalla. Sen sijaan todistelu on ristiriitaista sen osalta, millä tavalla isojen liha-alan yritysten palkkaus on viime vuosina toteutettu erityisesti siipikarjan teurastus- ja leikkaustehtävissä. A:n, B:n ja F:n tiedot alan muiden yritysten palkkauskäytännöistä perustuvat kuulopuheisiin, eikä heillä ole asiasta omakohtaisia havaintoja. Asiassa ei myöskään ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin arvioida, ovatko kyseisten liha-alan yritysten tuotanto-olosuhteet vastaavanlaiset kuin X Oy:ssä. E:n kertomuksen perusteella työtahtiin voivat vaikuttaa erot esimerkiksi ripustusjärjestelmissä ja siinä, miltä etäisyydeltä tuotteet työpisteellä otetaan ja mihin ne laitetaan.

Kantaja on vedonnut myös siihen, että X Oy on kohottanut tuotantoa lisäämällä tuotantolinjan nopeutta vuosien varrella 1.500 linnusta 4.000 lintuun tunnissa, mutta työntekijöiden ansiot eivät ole vastaavasti kohonneet. Työtuomioistuin toteaa, että asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, minkälaiset yhtiön tuotanto-olosuhteet ovat olleet siinä vaiheessa, kun linjan nopeutta on lähdetty korottamaan. Tiedossa ei esimerkiksi ole, millä joutuisuudella työtä on aiemmin tehty tai minkä suuruiset linjaston etäisyydet ovat olleet. Henkilötodistelussa on lisäksi tullut esille, että eri työvaiheiden automaatiota on vuosien varrella lisätty, yhtiön teurastamoa on laajennettu ja jäähdyttämön kapasiteettia lisätty, lintujen tainnutusmenetelmä on ennen vuotta 2019 ollut erilainen, lintuja ei ole ennen vuotta 2023 tarvinnut ripustaa jokaiseen koukkuun eikä teurastamossa ole aina työskennelty täyttä viikkoa, vaan teurastamon työntekijät ovat työskennelleet aikaisemmin osan ajasta muilla osastoilla. Näistä syistä työtuomioistuimella ei ole esitetyn näytön perusteella edellytyksiä arvioida, onko kanteessa tarkoitettu työ ollut aikaisemmin laadultaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan sellaista, että se olisi pitänyt suorittaa suorituspalkkatyönä.

Kantajan mukaan X Oy:n 7.3.2022 teurastamon henkilökunnalle käyttöön ottama kannustinpalkkiojärjestelmä osoittaa, että työ voitaisiin teettää suorituspalkkatyönä. A:n, D:n ja F:n kertomuksista sekä kirjallisena todisteena K4 olevasta työnantajan kannustinpalkkiojärjestelmää koskevasta esityksestä 18.11.2022 ilmenee, että kannustinpalkkiota on maksettu ripustustehokkuudesta eli siitä, kuinka moneen koukkuun on ripustettu lintu sekä viillonvarmistuksessa viiltämättömien lintujen määrän perusteella. F:n mukaan kannustinpalkkiossa oli keskitytty prosessin juohevuuden parantamiseen eikä siihen, kuinka paljon työtä yksittäinen työntekijä tekee. Työtuomioistuin toteaa, että esitetyn selvityksen perusteella kannustinpalkkiojärjestelmän tavoitteena ei ole ollut nopeuttaa työtahtia vaan vähentää tyhjien koukkujen ja viiltämättömien lintujen määrää. Kannustinpalkkiojärjestelmän käyttöönotosta ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan voida tehdä sitä johtopäätöstä, että työehtosopimuksen mukaiset suorituspalkkatyön edellytykset täyttyisivät kanteessa tarkoitetuissa työtehtävissä.

Johtopäätöksenään työtuomioistuin toteaa seuraavaa. Edellä selostetun näytön perusteella työntekijät eivät kanteessa tarkoitetuissa työtehtävissä pysty omalla työpanoksellaan kohottamaan tuotantoa ja ansiota, koska työtahti määräytyy linjaston nopeuden mukaan. Linjaston vauhdin nopeuttaminen ei puolestaan ole mahdollista jäähdyttämön rajallisen kapasiteetin takia. Myöskään työn tekeminen vähemmällä työntekijämäärällä ei ole mahdollista erityisesti ripustustyön fyysisen kuormittavuuden takia, eivätkä työntekijät ole itsekään sitä halunneet. Työtuomioistuin katsoo näin ollen jääneen näyttämättä, että työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan mukaiset suorituspalkkatyön edellytykset täyttyisivät kanteessa tarkoitetuissa työtehtävissä. Kanteen vahvistusvaatimukset on sen vuoksi hylättävä.

Asian näin päättyessä myös X Oy:hyn ja Elintarviketeollisuusliitto ry:hyn kohdistetut hyvityssakkovaatimukset on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on asian hävitessään velvollinen korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Vastaajien asiamiehen lasku perustuu 79 työtuntiin tuntiveloitusperusteen ollessa 250 euroa. Laskun loppusumma on 19.850 euroa. Oikeudenkäyntikuluille ei vaadita arvonlisäveron osuutta.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on paljoksunut oikeudenkäyntikuluvaatimusta niiltä osin kuin asian hoitamiseen on käytetty yli 55 tuntia ja tuntiveloitus on ylittänyt 100 euroa, koska vastaajien asiamies on ollut liiton oma lakimies.

Työtuomioistuin on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään pitänyt 200 euron tuntiveloitusperustetta kohtuullisena silloin, kun asiamiehenä on toiminut asianosaisena olevan liiton palveluksessa oleva lakimies (ks. esimerkiksi TT 2017:48, TT 2021:100 ja TT 2022:71 ja TT 2023:38). Kohtuullisena tuntiveloitusperusteena liiton ulkopuolisen asiamiehen käyttämisestä on työtuomioistuimen viimeaikaisessa ratkaisukäytännössä pidetty 300 euroa (ks. esimerkiksi TT 2022:63 ja siinä mainitut tapaukset), kun aikaisemmin liiton ulkopuolisen asiamiehen tuntiveloitusperusteeksi on hyväksytty 240 euroa (ks. esimerkiksi TT 2017:48). Ottaen huomioon nämä seikat työtuomioistuin harkitsee vastaajien asiamiehen kohtuulliseksi tuntiveloitusperusteeksi tässä asiassa 240 euroa.

Asian hoitamiseen käytetyn työtuntimäärän osalta työtuomioistuin toteaa, että käsiteltävä asia on ollut laadultaan ja laajuudeltaan tavanomainen riita-asia. Tämä huomioon ottaen vastaajien asiamiehen asian hoitamiseen käyttämiä 79 tuntia on pidettävä korkeana ottaen huomioon myös se seikka, että kantajan asiamies on käyttänyt asian hoitamiseen vain noin 50 tuntia. Työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi asian hoitamiseen käytetyksi työtuntimääräksi 60 tuntia.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on näillä perusteilla velvoitettava korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikuluista 60 työtunnin ja 240 euron tuntiveloituksen perusteella 14.400 euroa sekä todistajanpalkkio 100 euroa eli yhteensä 14.500 euroa vaadittuine korkoineen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 14.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pekka Pärnänen puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Tuomas Aarto, Suvi Lahti-Leeve, Arja Pohjola ja Kari Tiainen jäseninä. Valmistelija on ollut Lotta Brander.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Tiainen, jonka lausuntoon jäsen Pohjola yhtyi, lausui:

Kannevaatimus 1

Asiassa on tältä osin kysymys siitä, onko kanteessa tarkoitettu X Oy:ssä teetettävä teurastamon ja leikkaamon työ sellaista työtä, joka on työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan nojalla tullut suorittaa suorituspalkkatyönä.

Kanteen mukaan näin on tullut tehdä, koska kyse on ollut sellaisista töistä, joissa työn laatu tämän sallii ja työ on teknisesti mahdollista tehdä suorituspalkkatyönä, ja koska kyseinen sopimusmääräys on työnantajaa velvoittava (TT 2016:26). Lisäksi on väitetty, että vastaavan kaltaisissa liha-alan työehtosopimuksen alaisissa työpaikoissa vastaava linjapohjainen teurastus- ja leikkaustyö teetetään suorituspalkkatyönä.

Vastaajat ovat kiistäneet kannevaatimuksen ensinnäkin sillä perusteella, että työn laatu ei sallinut työn teettämistä suorituspalkkatyönä, koska yksittäinen työntekijä ei voinut itse säädellä työvauhtiaan vaan työn määrä on ollut rajoitettu. Myös työntutkijat ovat todenneet, ettei kyseinen työ soveltunut suorituspalkkatyönä tehtäväksi. Toiseksi vastaajat ovat väittäneet, että työpaikalla käytössä olevat tekniset ratkaisut eivät mahdollista suorituspalkkatyötä, koska linjaston nopeutta ei ole mahdollista enää nostaa.

Lisäksi vastaajat ovat vedonneet siihen, että ripustajien työ on poikkeuksellisen raskasta ja että elinten keruu tapahtuu tulleiden tilausten perusteella ja kerättävät määrät vaihtelevat suuresti, mutta näistä seikoista tai siitä, miten ne estäisivät suorituspalkkaan siirtymisen, ei todistelussa ole esitetty mitään käytännön selvitystä.

Huomionarvoista on, että kantajan toisen keskeisen kanneperusteen eli työehtosopimuksen soveltamiskäytännön osalta vastaajat eivät ole vastauksessaan lausuneet mitään. Kantajan puolelta tästä kysymyksestä ovat todistaneet SEL:n kaksi kokenutta toimihenkilöä, alueasiamies B ja sopimuspäällikkö C, joilla on pitkä omakohtainen kokemus työskentelystä liha-alan työehtosopimuksen mukaisessa pakkotahtisessa linjatyössä teurastamossa ja leikkaamossa. Tämän jälkeen he ovat työskennelleet pitkään kantajaliiton palveluksessa, jossa he ovat käytännössä soveltaneet liha-alan työehtosopimusta ja ratkoneet siitä johtuvia erimielisyyksiä. Lisäksi he ovat tätä oikeudenkäyntiä varten selvittäneet soveltamiskäytäntöä muista liha-alan yrityksistä, myös siipikarjaa käsittelevistä yhtiöistä.

B:n ja C:n yhtäpitävistä ja luotettavista kertomuksista on pääteltävissä, että liha-alan työehtosopimuksen piirissä olevissa yhtiöissä sovelletaan valtaosin sellaista käytäntöä, että pakkotahtisessa linjapohjaisessa työssä teurastamoissa ja leikkaamossa on käytössä työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan mukainen suorituspalkka.

Vastaajien esittämän todistelun osalta on huomionarvoista, että elintarvikealan työnantajaliiton asiantuntijoita ei ole kuultu työtuomioistuimessa työehtosopimuksen soveltamiskäytännöstä. Näin ollen asiassa ei ole esitetty B:n ja C:n kertomusten lisäksi muuta näyttöä työehtosopimusmääräyksen soveltamiskäytännöstä. B:n ja C:n kertomuksille on tästä syystä annettava erityistä painoarvoa. Lisäksi on huomattava, että aiemmin (mm. TT 2014-59) Elintarviketeollisuusliitto on korostanut työnantajan velvollisuutta noudattaa suorituspalkkaa (siinä asiassa urakkapalkka).

Todistajana kuullun työntutkijan kertomuksella ei ole tässä asiassa merkitystä, koska työntutkija ei ole ollut neuvottelemassa eikä sopimassa liha-alan työehtosopimusta eikä muutenkaan ole ollut sen käytännöistä tietoinen. Hän on ainoastaan mitannut työhön käytettyä aikaa, mikä ei ole ratkaisevaa tätä asiaa päätettäessä.

Todistajat A, D ja C ovat kertoneet, että yhtiö X on vuosien 2015 — 2018 välillä kohottanut tuotantolaitoksen linjavauhtia lisäämällä tuotantolinjan nopeutta 1500 linnusta 4000 lintuun. Samanaikaisesti myös yhtiön tuotantomäärät olivat kasvaneet. Yhtiö X on 7.3.2022 ottanut teurastamon henkilökunnalle käyttöön A:n, D:n ja F:n kertomuksista ilmenevän kannustinpalkkajärjestelmän. Tässä yhteydessä tuotantolaitoksessa on tehty työn suorittamista tehostavia muutoksia, mm. teurastamon puolen ensimmäiseen työvaiheeseen (ripustus), jossa työntekijät sen ryhtyneet ripustamaan tainnutetut kanat koukkuihin niin, että jokaisessa koukussa on yksi kana.

Tyhjien koukkujen poistuminen on välttämättä lisännyt työtahtia sekä ripustajilla että sen jälkeisissä toiminnoissa. Myös jäähdyttämön kapasiteetti on jossain vaiheessa kaksinkertaistettu. Sillä seikalla, että linjavauhti juuri nyt on mahdollisesti saavuttanut tämänhetkisen maksimin, ei voi olla ratkaisevaa merkitystä, kun arvioidaan, onko työn suorittaminen suorituspalkalla ylipäätään teknisesti mahdollista vai ei. Työnantaja ei voi saada etua kieltäytymällä neuvottelemasta suorituspalkkaan siirtymisestä tuotantomäärien kasvaessa siten, että vapautuisi työehtosopimuksen mukaisista velvoitteistaan tuotantovauhdin saavutettua sen hetkisen maksiminsa.

Yhtenä vaihtoehtona tuotannon lisäämiseksi on myös vastaajayhtiössä ollut linjalla olevien työntekijöiden vähentäminen. Sillä seikalla, että työntekijät eivät ole pitäneet sitä hyvänä keinona, ei ole tässä tapauksessa ratkaisevaa merkitystä, koska työnantaja ei ole suostunut missään vaiheessa neuvottelemaan suorituspalkasta. Lisäksi asiassa on riidatonta, että työnantajan yksipuolisesti käyttöön ottamassa kannustinpalkkiojärjestelmässä, jonka yhteydessä asiasta on työntekijöiltä tiedusteltu, ei ole kyse työehtosopimuksen 13 §:n tarkoittamasta suorituspalkasta.

Edellä esitetyillä perusteilla katson sopimusmääräyksen velvoittavuus huomioon ottaen, että kantaja on näyttänyt kannevaatimuksensa toteen.

Kannevaatimukset 2 ja 3

Kantajan vahvistusvaatimus lähtee siitä yksilöidystä väitteestä, että vastaajayhtiö olisi rikkonut menettelyllään työehtosopimuksen 13 §:n 2 kohtaa, jossa säädetään urakkatyöstä. Kuitenkin suorituspalkkauksen vaihtoehtoja ovat urakkatyön ohella 3 kohdan mukainen osaurakkatyö ja 8 kohdan mukainen palkkiopalkka. Koska suorituspalkan vaihtoehdoista ei ole päästy edes keskustelemaan, asiassa ei ole mahdollista vahvistaa kantajan esittämää vaatimusta työehtosopimuksen rikkomisesta ja siihen liittyvää hyvityssakkovaatimusta.

Valvontavelvollisuuden rikkominen

Kannevaatimuksen 1 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella Elintarviketeollisuusliiton on täytynyt tietää syksystä 2022 lukien, että vastaajayhtiö toimii vastoin työehtosopimusta, kun se ei suostu ottamaan käyttöön suorituspalkkajärjestelmää. Valvontavelvollisuus on kestänyt pääkäsittelyyn 21.11.2024 saakka, mutta työnantajaliitto ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin työehtosopimuksen vastaisen tilan poistamiseksi. Se on näin ollen tuomittava valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnin lopputulos huomioon ottaen olen samaa mieltä enemmistön kanssa tuomittavista oikeudenkäyntikuluista ja niiden määrästä.