3.9.2018

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tämän 18 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 53.091,93 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 6.10.2017 lukien, ja

- velvoittaa X Oy:n korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 12.632,52 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työnantajalla ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain mukaista perustetta irtisanoa A:n työsopimusta.

A:lle ei ole 4.2.2016 annetun varoituksen yhteydessä tai myöhemminkään missään vaiheessa yksilöity sitä, millä tavoin, milloin ja ketä työntekijää tai työntekijöitä kohtaan hän olisi käyttäytynyt epäasiallisesti. A:n irtisanomiseen johtaneita perusteita ei ole muulloinkaan yksilöity A:lle itselleen eikä myöskään työntekijäliitolle.

Työnantajan ja A:n 25.11.2016 pitämässä seurantapalaverissa on todettu yhteisesti, että A:n käytös on ollut moitteetonta.

A:lle annettu varoitus on ollut aiheeton. A ei ole ainakaan toistanut varoitettua menettelyään. Ylipäätään A:lla ei ole ollut saamansa varoituksen johdosta todellista mahdollisuutta ojentua, sillä varoitus ei ole ollut riittävän yksilöity. Työnantaja ei ole myöskään ennen irtisanomista selvittänyt, olisiko irtisanominen ollut vältettävissä sijoittamalla A muuhun työhön, esimerkiksi vaihtamalla tämän työskentelyosastoa. Kokonaisuutena harkiten yhtiöllä ei ole ollut asiallista ja painavaa perustetta irtisanoa A:n työsuhdetta.

Irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n mukainen korvausvelvollisuus vastaa sisällöltään työsopimuslain 12 luvun 2 §:ää. A on ollut irtisanomisen jälkeen työttömänä kahta päivää lukuun ottamatta. A on hakenut aktiivisesti töitä, mutta hänen mahdollisuutensa työllistyä ovat melko vähäiset. A:lla on kaupallisen alan koulutus, mutta hän ei ole tehnyt sen alan töitä. A suoritti vuosina 2010–2012 oppisopimuksella elintarvikealan perustutkinnon, koska se oli edellytys työsuhteen vakinaistamiseen X Oy:llä. Työttömyyden keston ohella korvausta korottavina seikkoina on otettava huomioon työnantajan menettelyn moitittavuus ja irtisanomisella A:han kohdistettu loukkaus. A:lla ei ole ollut mahdollisuutta puolustautua häntä kohtaan esitettyjä yksilöimättömiä väitteitä vastaan.

Kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä A:n 18 kuukauden palkkaa vastaavaa määrää.

Vaatimukset

Elintarviketeollisuusliitto ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 8.192,70 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain mukaiset perusteet irtisanoa A:n työsopimus. A:n käytös on ollut työpaikalla toistuvasti epäasiallista.

Aiemmat keskustelut ja puheeksiotot

A ja hänen esimiehensä B ovat käyneet useita keskusteluja käyttäytymisen säännöistä, ja A:ta on huomautettu epäasiallisesta käytöksestä jo ennen varoituksen antamista 4.2.2016.

B on 25.11.2014 käynyt A:n kanssa keskustelun, jossa hän on ottanut puheeksi A:n epäasialliset puheet yhtiön ulkomaalaistaustaista työntekijää C:tä kohtaan. Keskusteluun ovat osallistuneet myös C ja tämän esimies D. Puheeksi ottaminen on koskenut tilannetta, jossa A on esittänyt kahvihuoneessa ulkomaalaisiin liittyviä kommentteja ja sanonut, että "eihän täällä kukaan ulkomaalaisista tykkää". C on kokenut tilanteen erittäin kiusalliseksi ja kommentin kohdistuneen häneen.

Edelleen 17.1.2015 A on huutanut ja puhunut ala-arvoisesti kahdelle työntekijälle (E ja F). A on raivostunut pakkaaja F:lle ja arvostellut hänen työtehtävien hoitamistaan ja persoonaansa. Tästäkin esimies B on pitänyt A:lle puhuttelun. Tapauksen jälkeen B on ilmaissut huolensa A:n käytöksestä tehtaan henkilöstöpäällikölle G:lle 22.1.2015 lähettämässään sähköpostissa. Kevään 2015 aikana usealta saman osaston työntekijältä on tullut B:lle palautetta A:n epäasiallisesta käytöksestä ja siitä, ettei hän ole huomioinut muita. Näistä yhteydenotoista B on keskustellut A:n kanssa 7.5.2015. Lisäksi keskustelussa on käsitelty sitä, että A ei ole päästänyt muita työntekijöitä tauolle.

Seuraava tilanne elokuussa 2015 on johtanut työnantajan antamaan suulliseen huomautukseen 10.9.2015. Huomautuksen syynä on ollut A:n ja varastotyöntekijä H:n välinen riitatilanne, jossa molemmat ovat käyttäytyneet toisiaan kohtaan epäasiallisesti. A:lle ja H:lle oli jo aiemmin 24.8.2015 tullut suukopua ja myöhemmin 26.8.2015 tilanne on kärjistynyt riidaksi varastomiehen tuodessa hissillä pakkausmateriaalia tuoretuoteosastolle. A on ollut hissin edessä lavansiirtovaunun kanssa eikä kumpikaan ole suostunut väistämään. Tilanne on johtanut siihen, että molemmat ovat huutaneet ja käyttäneet voimasanoja. Tilanne on käyty läpi A:n ja H:n kanssa palaverissa ennen suullisen huomautuksen antamista. Palaverissa ovat olleet mukana A:n esimies B ja H:n esimies I:n lisäksi pääluottamusmies J ja tuotantopäällikkö K.

A:n esimies B on tammikuussa 2016 saanut tuoretuoteosaston työntekijöiltä palautetta A:n epäasiallisesta käytöksestä. Kysymys on ollut A:n epäasiallisesta käytöksestä pidemmän ajan kuluessa useissa eri tilanteissa ja useita eri työntekijöitä kohtaan. Samassa tiimissä A:n kanssa työskennellyt L on tullut kertomaan B:lle A:n käyttäytymisestä työyhteisössä. L on kertonut, että A on juonitellut toisen työntekijän kanssa, jotta L ei pääsisi tauolle. A on myös harjoittanut mustaa huumoria ja piikittelyä L:ää kohtaan muun muassa sanomalla, että L:n jäädessä vuorotteluvapaalle huhtikuussa "alkaa kesä ja ruusut kukkimaan". L on lisäksi kertonut, että A ei tervehdi häntä ja jättää ulkopuolelle työyhteisöstä. L on kertonut edelleen, että hän on kokenut tulleensa työpaikkakiusatuksi. L on kokenut tilanteen ahdistavaksi. Hän on alkanut suunnitella töihintuloaikojaan, jotta hän ei joutuisi samaan vuoroon A:n kanssa. Asiasta on 28.1.2016 käyty L:n kanssa keskustelu, jossa ovat olleet mukana B:n lisäksi tuotantopäällikkö K, pääluottamusmies J ja työsuojeluasiamies M. Samana päivänä 28.1.2016 asiasta on keskusteltu myös A:n kanssa. Keskustelussa ovat olleet läsnä A:n ja B:n lisäksi K, J ja M. Keskustelussa on käsitelty edellä mainittu tauotukseen liittynyt tapahtuma sekä A:n harjoittama musta huumori ja piikittely toisia työntekijöitä kohtaan. A on kertonut muistaneensa tauotukseen liittyneen tilanteen.

Varoitus 4.2.2016

A:lle on 4.2.2016 annettu kirjallinen varoitus epäasiallisesta käytöksestä. Perusteina varoituksen antamiselle ovat olleet 28.1.2016 palaverissa käsiteltyjen seikkojen lisäksi aiemmat epäasiallisesta käyttäytymisestä annetut huomautukset ja puheeksiotot. Varoitus on yksilöity riittävällä tavalla. Lisäksi A on tiennyt, milloin ja ketä työntekijöitä kohtaan hän on käyttäytynyt epäasiallisesti.

Varoituksen antamisen yhteydessä A on myöntänyt tunnistaneensa edellä selostetun tauotusta koskeneen tilanteen, vaikka hänelle ei ole mainittu L:n nimeä tämän suojelemiseksi. Lisäksi hänen tiedossaan ovat tuolloin olleet suullisen huomautuksen ja puheeksiottojen syynä olleet tilanteet. A on varoituksen antamisen yhteydessä myöntänyt, että hänen käytöksessään oli parantamisen varaa. Varoituksen antamisen yhteydessä on sovittu, että kevään ja kesän 2016 aikana A:n käytöstä seurataan ja että asiasta järjestetään syksyllä 2016 seurantapalaveri, johon osallistuvat A, B ja pääluottamusmies J. Nämä seikat huomioon ottaen A on ollut täysin tietoinen varoituksen syystä ja hänellä on siten ollut mahdollisuus korjata menettelyään.

Seurantapalaveri 25.11.2016

B:n, J:n ja A:n kesken 25.11.2016 pidetyssä seurantapalaverissa on todettu A:n käytöksen olleen moitteetonta. Keskustelu on kuitenkin käyty virheellisten tietojen perusteella. B oli jo syyskuun 2016 aikana siirtynyt toiselle osastolle ja seurantapalaveri on viivästynyt loppusyksylle 2016. Tämän vuoksi B:llä ei ole enää ollut ajankohtaista tietoa osaston tilanteesta eikä olisi välttämättä ollut muutoinkaan, koska uusi esimieskin on saanut tietää tapahtumista vasta 1.12.2016 työntekijöiden tultua hänen puheilleen. Se, että tiimin entinen esimies ja pääluottamusmies eivät ole tienneet todellista tilannetta, ei osoita, että A:n käytös olisi ollut moitteetonta.

Irtisanomiseen johtaneet tapahtumat joulukuussa 2016

Kolme työntekijää, N, O ja P, ovat 1.12.2016 tulleet osaston uuden esimiehen Q:n puheille ja kertoneet A:n harjoittamasta kiusaamisesta sekä toisten työntekijöiden työnteon ja mahdollisten virheiden kyttäämisestä ja arvostelusta. Mainitut työntekijät ovat kertoneet pelänneensä A:ta. He ovat alkaneet katsoa työvuorolistaa, jotta he eivät joutuisi samaan vuoroon A:n kanssa. A oli pyrkinyt kiusaamaan N:ää olemalla päästämättä tätä tauolle. A oli ehdotellut P:lle, että he menisivät kahdestaan samaan aikaan tauolle, jotta N joutuisi jäämään linjalle yksin.

A:ta on kuultu asiasta hänen palattuaan sairauslomalta 8.12.2016. Kuulemistilaisuudessa ovat olleet mukana A, Q, J ja K. Tilaisuudessa on kerrottu yksityiskohtaisesti tauotukseen liittynyt tilanne. A on vähätellyt tilannetta sanomalla sen olleen pelkkä "heitto". K on todennut tähän, että tauotuksista oli puhuttu ennenkin. A:n poistuttua palaverista pääluottamusmies ja työnantajan edustajat ovat keskustelleet mahdollisuudesta sijoittaa A eri osastolle töihin. Tehtaalla ei kuitenkaan ole ollut avoinna olevia tehtäviä muualla. Lisäksi siirtäminen toiselle osastolle ei olisi parantanut tilannetta, koska A:n epäasiallinen käytös oli jatkunut pitkään puhutteluista ja varoituksista huolimatta. Työnantaja on siten selvittänyt siirron mahdollisuutta ja keskustellut siitä pääluottamusmiehen kanssa.

Vastaajan ja kuultavan johtopäätökset

A on käyttäytynyt epäasiallisesti nimittelemällä, piikittelemällä, mustamaalaamalla ja eristämällä sosiaalisesti muita työntekijöitä, käyttämällä epäasiallista kieltä, huutamalla, esittämällä loukkaavia kommentteja, arvostelemalla muiden työntekijöiden työntekoa perusteettomasti sekä kiusaamalla muita työntekijöitä tauotuksiin liittyen. Muut työntekijät ovat kokeneet A:n käyttäytymisen loukkaavaksi. A:n käyttäytymisen johdosta koko tiimin työilmapiiri on ollut huono. Työilmapiiri tuoretuotteiden pakkausosastolla on parantunut A:n työsuhteen päätyttyä.

A:n epäasiallinen käytös on ollut toistuvaa. A:lle on pidetty ainakin kolme puheeksi ottoa ja annettu yksi suullinen huomautus epäasiallisen käytöksen vuoksi vuosien 2014 ja 2015 aikana. A:lle on annettu epäasiallisen käytöksen vuoksi päättymisuhkainen varoitus 4.2.2016 ennen irtisanomista.

A on suhtautunut epäasialliseen käyttäytymiseensä vähättelevästi. A ei ole korjannut käytöstään annetuista huomautuksista ja kirjallisesta varoituksesta huolimatta. A on tällä tavoin vakavasti rikkonut työsopimuksesta ja laista johtuvia velvoitteitaan. A on rikkonut muun ohella työturvallisuuslain 18 §:n 3 momentin mukaista velvollisuuttaan välttää toisiin työntekijöihin kohdistuvaa epäasiallista kohtelua.

A:n käytös on kohdistunut useisiin muihin työntekijöihin saman tiimin sisällä ja myös muilla osastoilla. Osaston vaihtaminen ei olisi muuttanut tilannetta. A:n uudelleensijoittaminen ei siten ole ollut mahdollista eikä soveltunut A:n tilanteeseen. Työnantaja on tullut kokonaisharkinnan perusteella siihen lopputulokseen, että työsuhteen päättäminen on oikea toimenpide. Työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n ja työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaiset perusteet A:n irtisanomiselle.

Korvauksesta

Vaatimukset työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä suoritettavasta korvauksesta on ensisijaisesti sekä perusteeltaan että määrältään kokonaan hylättävä. Joka tapauksessa korvauksen määrän osalta on otettava huomioon irtisanomissuojasopimuksen 13 §:ssä mainitut seikat. Korvauksen määrää alentavina seikkoina on otettava huomioon työsuhteen suhteellisen lyhyt kestoaika, ja se, että A:lla on kaksi eri alan tutkintoa, minkä johdosta A:n mahdollisuudet saada ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä ovat vähintäänkin kohtuulliset, sekä erityisesti A:n itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeudelliset lähtökohdat

X Oy on 8.12.2016 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 8.2.2017. Irtisanomisperusteeksi on ilmoitettu epäasiallinen käytös työpaikalla. A:lle on 4.2.2016 annettu kirjallinen varoitus epäasiallisesta käytöksestä. Asiassa on kyse siitä, onko yhtiöllä ollut työehtosopimuksen ja työsopimuslain mukainen asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus.

Meijerityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Mainitun luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Säännöksen 4 momentin mukaan työnantajan on kuultuaan työntekijää 9 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Edelleen säännöksen 5 momentin mukaan jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei 3 ja 4 momentissa säädettyä tarvitse noudattaa.

Työsopimuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan työsopimuksen irtisanomisperusteena voi muun ohella olla työntekijän epäasianmukainen käyttäytyminen (HE 157/2000 vp s. 97). Epäasiallinen käyttäytyminen irtisanomisperusteena on ollut useasti esillä myös työtuomioistuimen oikeuskäytännössä (ks. TT 2004:70, 2005:12, 2007:52, 2012:19, 2012:89, 2012:141, 2014:15, 2014:79, 2014:129, 2015:17 ja 2016:64).

Työnantajalla on työturvallisuuslain 28 §:n nojalla velvollisuus selvittää ja puuttua kiusaamistapauksiin työpaikalla. Lain esitöiden mukaan työnantajan on tällöin pyrittävä selvittämään tapahtumien kulku ja noudatettava johdonmukaisia toimia ja ratkaisuja suhteessa työntekijöihinsä (HE 59/2002 vp s. 43). Työnantajan käytettävissä oleva keino puuttua kiusaamiseen on myös työsopimuksen irtisanominen. Ratkaisussaan TT 2015:17 työtuomioistuin katsoi, että moitittavakaan käyttäytyminen ei kuitenkaan lähtökohtaisesti oikeuta työsuhteen päättämiseen silloin, kun kysymys on ainutkertaisista tai yksittäisistä tapahtumista. Vasta toistuessaan varoituksesta huolimatta tällainen menettely tulee kysymykseen työsuhteen irtisanomisperusteena. Oikeuskäytännössä on kuitenkin annettu tältä osin merkitystä sille, kuinka vakavana rikkomuksena yksittäistä työntekijän menettelyä on pidettävä (ks. TT 2007:52, 2012:89, 2014:129). Työtuomioistuin on oikeuskäytännössään korostanut lisäksi sitä, että työnantajan esittäessä väitteitä kiusaamisesta työntekijällä on oltava mahdollisuus puolustautua ja esittää oma näkemyksensä tapahtumista (TT 2015:17 ja 2016:64).

Työsopimuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan (HE 157/2000 vp s. 101) varoituksen antamisen merkitys on siinä, että työntekijä saa tiedon siitä, kuinka vakavana rikkomuksena työnantaja pitää hänen menettelyään. Varoitus on ennakkomuistutus siitä, millä tavoin työnantaja tulee reagoimaan varoituksessa tarkoitetun sopimusrikkomuksen tai laiminlyönnin toistuessa. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata menettelynsä ja osoittaa siten, että edellytykset sopimussuhteen jatkamiselle ovat olemassa. Jos työntekijän rikkomus on niin vakava, että hänen olisi ilman varoitustakin tullut ymmärtää menettelynsä moitittavuus, varoituksen antaminen ei ole irtisanomisen edellytyksenä.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että irtisanomisperusteen täyttymistä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon vain aiheelliset huomautukset tai varoitukset. Irtisanomisoikeutta ei ole, jos varoitukset ovat aiheettomia tai ne on annettu vähäisistä rikkomuksista (TT 2005:31). Jotta irtisanomiskynnys ylittyisi, tulee työntekijän saamilla varoituksilla olla lisäksi jonkinlainen asiallinen yhteys irtisanomisperusteeseen (TT 2005:17, 2018:28). Varoituksen ja irtisanomisperusteen ajallista yhteyttä on oikeuskäytännön perusteella arvioitava tapauskohtaisesti ottaen huomioon muun ohella työntekijän rikkomuksen ja laiminlyönnin vakavuusaste (TT 2000:40, 2002:53, 2002:79, 2018:28).

Henkilötodistelu

A on kertonut, että tuoretuoteosaston pakkaamossa työskenteli yhdessä vuorossa kolmesta kuuteen työntekijää. Työntekijät kiersivät eri koneilla ja työtehtävissä prosessinohjaajan tekemän listan perusteella, mutta osa työntekijöistä saattoi terveydellisistä syistä olla jatkuvasti vähemmän ruumiillista työtä vaativilla koneilla. Esimerkiksi L oli työskennellyt ainoastaan tehojuomakoneella, jossa pakkausmäärät olivat pieniä eikä pakattavaa riittänyt kahteen vuoroon. Välillä pakkaamon työntekijät olivat yhdessä arvioineet, oliko tarvetta päästää L:ää tauolle. Jos esimerkiksi oli muutoinkin työvoimavajausta ja L:lla pakattavaa vain vähän, saatettiin katsoa, että L:ää ei ollut tarvetta mennä tuuraamaan tauon ajaksi. L:n oli tällöin mahdollista sammuttaa kone tauon ajaksi. Toki silloin mentiin tuuraamaan, jos sille oli todellista tarvetta. Ylitöissä L ei koskaan joutunut olemaan sen takia, ettei hän olisi päässyt tauolle. Kysymys ei ollut mistään juonittelusta L:ää vastaan. Muitakaan työntekijöitä ei menty tauottamaan, jos pakattavaa oli vain vähän. Yleensä koneet pidettiin käynnissä koko ajan, ja tauolla pystyi käymään myös tuotevaihtojen ja välipesujen aikana.

A ei kertomansa mukaan ollut käyttäytynyt epäasiallisesti C:tä kohtaan. A, C ja viereisellä osastolla työskennellyt R olivat olleet työpaikan kahvihuoneessa, kun R oli juuri palannut ulkomaanmatkalta. R oli kertonut matkan aikana suomalaisiin kohdistuneista ennakkoluuloista. A oli tähän todennut, että ennakkoluulot olivat sinänsä ymmärrettäviä, olihan niitä Suomessakin. C oli osallistunut keskusteluun, vaikka hän puhui ja ymmärsi suomea hyvin huonosti. C ei ollut millään lailla näyttänyt pahoittaneensa mieltään. Muutaman päivän kuluttua A:n esimies B oli tullut selvittämään asiaa A:n kanssa. C oli kertonut B:lle A:n sanoneen, että Suomessa ei tykätä ulkomaalaisista. A oli todennut B:lle, että kysymyksessä oli väärinkäsitys, joka piti selvittää C:n kanssa. Muutaman päivän kuluttua asia selvitettiinkin yhdessä A:n, C:n, tämän esimiehen ja B:n kanssa. C:n esimies oli tuolloin todennut C:lle, että tämä oli ehkä käsittänyt asian väärin. A oli tuolloin ihmetellyt, miksi asiaa ei tarkistettu R:ltä, joka oli ollut keskustelussa mukana.

A oli ollut lauantaina 17.1.2015 iltavuorossa F:n ja valmistaja E:n kanssa. A oli käyttänyt tuolloin isoa ja hidasta rahkakonetta. F oli käyttänyt pienempää rahkakonetta, joka oli yksinkertainen ja nopea käyttää. He olivat saaneet ohjeet, mitä päivän tuotteita pakattiin ja millä koneella. A:lla oli ollut viimeinen tuote menossa, ja hän oli valmistautunut jo lopettamaan ja laittamaan koneen pesuun. A:n ja F:n koneet olivat olleet menossa pesulinjalle, minkä jälkeen F:llä olisi ollut vielä yksi puolen tunnin ajo tekemättä. F oli kuitenkin tullut sanomaan A:lle, että viimeinen tuote pakattaisiinkin A:n koneella. F oli ollut aikeissa lähteä kotiin. A oli menettänyt tilanteessa malttinsa ja sanonut, että F:n pitäisi jäädä hänen kanssaan pakkaamaan tuote, koska tuote oli F:n koneelle tarkoitettu. A oli kertomansa mukaan ollut vihainen ja kiihtynyt, mutta pyytänyt käytöstään samassa yhteydessä anteeksi. F:n käyttämässä koneessa oli aiemmin ollut vikaa, mutta vika oli korjattu jo aiemmin.

A oli 24.8.2015 ollut iltavuorossa pakkaamassa viiden kilon sankoja, kun valmistamossa oli tehty virhe, ja sankoja oli tullut tehtäväksi tuhannen kappaleen sijasta kaksi tuhatta. A oli nähnyt varastotyöntekijä H:n ajamassa trukkia ja pyytänyt tätä tuomaan sankoja lisää. H oli vastannut, että "älä ämmä unta näe", mihin A oli todennut H:lle, että onneksi tämä oli sanonut näin A:lle eikä jollekin toiselle. A oli sanonut H:lle, että tämä laittaisi tarvikkeet hissiin ja että A hakisi ne itse hissiltä, ja näin oli tehty. Parin päivän kuluttua tästä A oli ollut viemässä pakkaustarvikkeita hissiin, kun H oli tullut hissistä trukilla. A oli peruuttanut sähköisen pumppukärryn kanssa sivuun niin, että H:lla oli ollut hyvin tilaa peruuttaa ja kääntyä trukilla. H oli kuitenkin trukilla peruuttaessaan osunut lavaan, jolloin sähkötrukin varsi oli pompahtanut A:n rintakehään. A ja H eivät olleet vaihtaneet siinä tilanteessa sanaakaan eivätkä huutaneet toisilleen. Työtoverinsa kehotuksesta A oli mennyt kertomaan asiasta esimiehelle, ja asiaa selvitettäessä H oli väittänyt, että A ei olisi väistänyt H:ta lainkaan vaan seissyt vain hissin ovella trukin tiellä. Jostain syystä H:n paikkansa pitämätön kertomus uskottiin.

Tilaisuudessa, jossa A:lle on annettu varoitus 4.2.2016, A:lle oli kerrottu, että hän oli käyttäytynyt epäasiallisesti erästä työntekijää kohtaan. A oli kysynyt monta kertaa, kuka se työntekijä oli ja mitä A oli tehnyt, mutta hän ei ollut saanut vastausta tuolloin eikä myöhemmin. A:lle oli annettu tilaisuus puolustautua, mutta hän ei ollut pystynyt siihen, koska hän ei tiennyt kenestä ja mistä tilanteesta oli kysymys. Varoituksen saatuaan A oli itse päätellyt, että kyse oli L:stä. L oli A:n mukaan herkkä loukkaantumaan, ja A oli erään kerran joutunut hoputtamaan L:ää tehojuomakoneella työskentelyssä koneessa ilmenneen vian vuoksi. Ymmärrettyään, mistä tilanteesta varoituksessa oli kysymys, A oli ollut todella varovainen L:n kanssa, jotta ei tulisi mitään väärinkäsityksiä. Varoitukseen liittyvässä seurantapalaverissa 25.11.2016 A:n esimies B oli todennut, että A:lla oli mennyt todella hienosti, eikä hänellä ollut ollut A:n suhteen mitään moitittavaa. B:n mukaan asia oli loppuun käsitelty.

A on kertonut ennen irtisanomistaan keskustelleensa prosessiohjaajan kanssa siitä, että eräs N -niminen pakkaaja myöhästeli töistä usein, mikä vaikeutti muiden työntekijöiden työntekoa. Prosessiohjaaja oli luvannut tarkistaa N:n leimausmerkinnät ja viedä asian eteenpäin esimiehen tietoon. A on kertonut tilanteesta, jossa N oli jälleen myöhästynyt töistä. Prosessiohjaaja oli hakenut P:n toiselta osastolta A:n avuksi. P oli kehottanut A:ta menemään kahville, mutta A oli sanonut, ettei hän vielä menisi, koska töitä oli niin paljon. A oli todennut, että ehtii sitä myöhemminkin ja että "mennään vaikka yhdessä sitten, kun N tulee". Koneella oltiin aina yksin toisen työntekijän ollessa tauolla, eikä kysymys ylipäätään ollut siitä, että joku olisi jätetty yksin.

Irtisanomistilaisuudessa 8.12.2016 tuotantopäällikkö K oli kertonut, että kolme ihmistä oli tullut sanomaan, että A "kyttäsi" ja käytti mustaa huumoria. A:lle ei ollut kerrottu tuossa palaverissa, kenestä kolmesta henkilöstä oli kysymys ja mitä kyttäämisellä tarkoitettiin. A ei ollut osannut puolustautua, vaikka hänelle oli tarjottu siihen mahdollisuutta, koska hän ei ollut tiennyt, mistä oli kysymys. Vähän ajan kuluttua palaverin jälkeen hänet oli pyydetty tehtaanjohtajan huoneeseen, jossa oli ollut irtisanomispaperit valmiina.

A on kertonut olevansa edelleen työttömänä. Hän oli hakenut useisiin elintarvikealan ja myynnin työtehtäviin eräiden kaupunkien alueella. Eräässä kaupungissa vaadittiin sujuvaa ruotsin kielen taitoa, mitä A:lla ei ollut. A:lla oli merkonomin ja merkantin koulutus, mutta hän ei ollut tehnyt näiden alojen töitä.

K on kertonut olleensa A:n esimiehen esimies vuodesta 2015 alkaen. K:n mukaan A:n esimies B oli raportoinut K:lle muutamia kertoja tilanteista, joissa A oli käyttäytynyt epäasiallisesti. K on muistanut C:hen liittyvän tapauksen sekä A:n yhteenoton E:n ja F:n kanssa, mutta K ei ollut ollut näitä itse käsittelemässä, vaan A:n esimies oli raportoinut niistä.

K oli ollut mukana käsittelemässä A:n ja varastomies H:n välistä erimielisyyttä vuonna 2015. A:n mukaan H oli yrittänyt ajaa tahallaan A:n päälle ja töytäissyt trukilla lavansiirtovaunua, mistä olisi tullut jonkinlainen kolhukin. H:n mukaan hän oli tavarahissistä tullessaan töötännyt, mutta A ei ollut väistänyt. H ei ollut myöntänyt, että hän olisi törmännyt trukilla A:n pumppukärryyn. Tilanne oli kärjistynyt molemminpuoliseksi huutamiseksi ja kiroiluksi. Asiaa oli käsitelty ensin sekä A:n että H:n kanssa yksitellen näiden esimiesten kanssa. Kumpikaan ei ollut tunnistanut omassa käytöksessään mitään virhettä eikä kummankaan kertomusta pystytty toteamaan oikeaksi. Molemmille oli päätetty antaa huomautus epäasiallisesta kielenkäytöstä, jonka molemmat olivat myöntäneet.

Seuraavasta työnantajan tietoon tulleesta tilanteesta A:lle oli kirjoitettu varoitus. L oli kertonut A:n epäasiallisesta käytöksestä ensin esimiehelleen. L oli kertonut mustamaalaamisesta ja töiden vähättelystä. L oli lisäksi kokenut, että hänen tauoilleen pääsyä oli yritetty estää. L:n esimies oli raportoinut asiasta K:lle. K, pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu olivat kuulleet sekä L:ää että A:ta, molempia erikseen. Mustamaalaaminen oli tarkoittanut epäasiallisia "heittoja", kuten A:n toteamusta "kun huhtikuu koittaa, kesä tulee ja ruusut alkavat kukkimaan". L oli ollut jäämässä vuorotteluvapaalle huhtikuussa ja oli selvää, että tämä oli tarkoitettu hänelle piikiksi. Kone, jolla L työskenteli, oli sinänsä mahdollista pysäyttää tauon ajaksi, mutta ensisijainen tavoite oli, että koneet pysyivät käynnissä. Tiimit hoitivat tauotukset keskenään. K ei ole muistanut, oliko tauotuksesta erillistä ohjetta.

K:n mukaan A:n varoituksen perusteena oli epäasiallinen käytös työyhteisössä. Esimies B oli keskustellut tällaisista tilanteista useamman kerran A:n kanssa. Varoitusta annettaessa A ei ollut tunnistanut käytöstään. He eivät kuitenkaan olleet ottaneet nimiä esille, koska työnantaja oli halunnut suojella muita työntekijöitä. A oli tunnistanut kuitenkin tauotukseen liittyneen tilanteen ja todennut, että se oli vain "heitto" tai "läppä", eli hän oli vähätellyt asiaa. He olivat sopineet, että varoituksen antamisen jälkeen A:n käytöstä seurataan ja että noin puolen vuoden kuluttua pidetään seurantakeskustelu pääluottamusmiehen ja B:n kanssa. K ei ollut ollut seurantakeskustelussa mukana.

Muutaman viikon kuluttua seurantakeskustelusta kolme pakkaajatiimin työntekijää, O, P ja N, olivat kertoneet esimies Q:lle, että A vähätteli toisten töitä ja viljeli huonoa mustaa huumoria. He olivat kertoneet myös eräästä tauotukseen liittyneestä tilanteesta, jossa A oli yrittänyt puhua P:tä puolelleen ja järjestää tilanteen, jossa N olisi joutunut jäämään yksin pakkauskoneelle tultuaan myöhässä töihin. A:ta oli kuultu asiasta, mutta tämä ei ollut nähnyt omassa käytöksessään moitittavaa. Hän oli kuitenkin tunnistanut tauotukseen liittyneen tilanteen, vaikka työnantaja ei ollut halunnut kertoa mainittujen kolmen työntekijän nimiä. A oli todennut, että se oli ollut sellainen "heitto", mihin K oli todennut heidän sopineen jo aiemmin, ettei sellaisia heittoja enää tule. A:n kuulemisen jälkeen J oli esittänyt A:n siirtoa toiselle osastolle. Työnantajalle irtisanomispäätös oli ollut siinä vaiheessa niin selvä, ettei siirtoa toiselle osastolle edes harkittu, eikä tehtaalla ollut vapaita paikkojakaan.

K:n mukaan aiemmat puheeksiotot olivat kokonaisuutena osa irtisanomispäätöstä. Tehtaalla oli selvät pelisäännöt siitä, että ensin annettiin huomautus, sitten varoitus, ja viimeisenä vaihtoehtona seurasi irtisanominen.

A:n irtisanomisen jälkeen ilmapiiri pakkaamossa oli selvästi parantunut, mikä ilmeni työilmapiiritutkimuksesta (V6) ja siitä, että muutama yksittäinen henkilö oli tullut kertomaan asiasta. Vastausprosentti kyselyssä oli noin 80 prosenttia ja tutkimukset oli tehty vuosina 2016 ja 2017 loka-marraskuussa.

B on kertonut olleensa pakkaamossa A:n esimies siitä lähtien, kun A oli tullut yhtiöön töihin. Vuoden 2014 loppupuolella työpaikan kahvihuoneessa oli ollut paikalla useampi työntekijä, ja tilanteessa oli keskusteltu Venäjän pakotteista, Venäjästä ylipäätään sekä ulkomaalaisuudesta. Keskustelun aikana A oli sanonut, että ei täällä kukaan pidä ulkomaalaisista. C oli tullut kertomaan B:lle tästä keskustelusta ja että hän oli kokenut sen ahdistavana ja kohdistuneen hänen taustaansa. C oli venäläistä syntyperää. B oli keskustellut tämän jälkeen A:n kanssa. Sen jälkeen B ja A olivat keskustelleet vielä yhdessä C:n ja tämän esimiehen kanssa ja asia oli saatu sovittua. C ymmärsi ja puhui suomea välttävästi.

Tammikuussa 2015 työntekijät E ja F olivat tulleet kertomaan B:lle A:n käytöksestä eräässä iltavuorossa. Pakkauskoneen toimintaan oli tullut häiriöitä ja osa työntekijöistä oli päättänyt ottaa toisen koneen käyttöön. A oli kommentoinut tilannetta epäasiallisesti E:lle ja F:lle. B oli keskustellut A:n kanssa siitä, miten tilanteisiin voi reagoida ilman että ääni alkaa nousta.

Helmikuussa 2015 A:n kanssa samassa tiimissä pakkaajana työskennellyt L oli tullut kertomaan, että häntä ei päästetty tauoille, ellei hän itse mennyt pyytämään. L oli kokenut, ettei hän viitsi enää edes mennä pyytämään, jos hän oli samassa vuorossa A:n kanssa. L:n käyttämä pakkauskone oli sinänsä mahdollista laittaa kiinni, mutta jos tauotusvoimaa oli paikalla, koneita ei laitettu kiinni, koska muuten päivä venyisi pidemmäksi. Toukokuussa 2015 B oli keskustellut A:n kanssa työpaikan pelisäännöistä ja tauotuksista. Työpaikalla taukojen pitämisessä oli ollut jo vuosia sellainen yleinen käytäntö, että koneet kävivät koko ajan, tauotukset hoidettiin kiertävästi ja huolehdittiin siitä, että kaikki pääsivät tauoille. Tiimiläiset saivat sopia tauoista itse. B ei ole muistanut, oliko työnantaja antanut kirjallisen ohjeen tauotuksista.

A:n ja varastotyöntekijä H:n välisestä yhteenotosta ja sen selvittelystä syyskuussa 2015 B on kertonut, että H ei ollut päässyt trukilla pois hissistä ja kääntymään, joten hän oli joutunut hieman tönäämään A:n tuomaa tavaraa tai trukkia. H oli käyttänyt voimasanoja A:ta kohtaan, ja myös A oli sanonut H:lle, että tämä leikkii hengellään. Sekä A että H olivat hermostuneet tilanteessa. Työnantaja oli päättänyt antaa sekä A:lle että H:lle suullisen huomautuksen.

L oli tullut tammikuussa 2016 kertomaan B:lle, että iltavuorossa A oli kuuluvaan ääneen sanonut toiselle työntekijälle, että "huhtikuussa alkaa kesä ja ruusut kukkimaan". Lausahdus oli liittynyt siihen, että L oli jäämässä huhtikuussa vuorotteluvapaalle. L oli kokenut A:n lausahduksen kiusaamisena. Samassa yhteydessä oli keskusteltu myös siitä, että L:ää ei päästetty tauolle. L oli kuullut toiselta pakkaajalta A:n sanoneen, ettei häntä päästettäisi tauoille. Asiasta oli keskusteltu A:n kanssa kuitenkaan paljastamatta sitä, että kyse oli L:stä, sillä L oli pyytänyt, että asia käsiteltäisiin anonyymisti. A ei ollut myöntänyt toimineensa epäasiallisesti.

Varoituksen antamisen yhteydessä 4.2.2016 A:n kanssa oli keskusteltu muun ohella tauotuksista, ja varoituksen antamisen peruste oli epäasiallinen käyttäytyminen. B oli varoitusta annettaessa tarkentanut, että varoitus ei johtunut pelkästään yhdestä tapauksesta, vaan toistuvista ristiriidoista eri henkilöiden kanssa. Varoituksen antamisen yhteydessä oli käyty läpi aiemmat puheeksiotot. L:ää ei edelleenkään mainittu nimeltä, sillä tämä oli näin pyytänyt kostotoimien pelossa, ja työnantaja oli halunnut suojella häntä. Jatkon suhteen oli sovittu, että asiaan palataan lomien jälkeen syksyllä 2016. Palautekeskustelussa marraskuussa oli todettu, että A:n käytös L:ää kohtaan oli muuttunut paremmaksi, eivätkä B ja J olleet kuulleet mitään muutakaan, josta A:ta olisi pitänyt huomauttaa.

Q on kertonut siirtyneensä tuoretuoteosaston pakkaamoon tuotantovastaavaksi ja väliaikaiseksi esimieheksi 30.10.2016. Q on kertonut, että O, P ja N olivat tulleet kertomaan hänelle 1.12.2016, että A:n käytös oli epäasiallista. Heidän mukaansa A oli "kytännyt" toisten töitä ja antanut epäasiallista palautetta toisten tekemistä virheistä. O, P ja N eivät olleet kertoneet tarkemmin, kehen tai keihin virheistä huomauttelu olisi kohdistunut. Mainitut työntekijät olivat kertoneet Q:lle myös tapauksesta, jolloin N oli myöhästynyt töistä. A oli sanonut tuolloin P:lle, että kun N saapuisi, lähdettäisiin tauolle ja jätettäisiin N yksin koneelle. P ei ollut kuitenkaan suostunut tähän. Q:n mukaan N:n käyttämää konetta pystyi käyttämään yksinkin, mutta se oli raskasta.

Q on kertonut, että A:ta oli päästy kuulemaan asiasta vasta 8.12.2016 tämän palattua sairauslomalta. A:lle oli selostettu N:n myöhästymistä koskeva tilanne. A oli tunnistanut tapahtumat, myöntänyt toimineensa niin ja sanonut, että kyse oli vain "heitosta". A ei ollut pitänyt työpaikan taukokäytäntöjä epäselvinä. Yleinen taukokäytäntö oli se, että koneet pysyivät tauoillakin käynnissä. Työntekijöitä oli aina vuorossa sen verran, että tauottajia oli. Q:n mukaan työilmapiiri oli parantunut A:n irtisanomisen jälkeen.

J on kertonut työskennelleensä X Oy:n erään kaupungin tehtaan päätoimisena pääluottamusmiehenä 12 vuoden ajan. Hän oli ollut mukana A:n ja varastotyöntekijä H:n välisen asian selvittelyssä syyskuussa 2015. Kyse oli J:n mukaan ollut lähinnä sanailusta ja siitä, että kaksi kovaa persoonaa oli ottanut mittaa toisistaan. A ja H olivat saaneet suulliset huomautukset ja asia oli todettu loppuun käsitellyksi. L:n asiassa tammikuussa 2016 L:ää itseään ei ollut kutsuttu paikalle selvittämään asiaa yhdessä A:n kanssa. J oli myöhemmin itse käynyt keskustelemassa L:n kanssa, ja L oli kertonut, että kysymys oli ollut lähinnä sanailusta ja "kuittailusta", minkä L oli kokenut epäasiallisena käytöksenä. Epäasiallinen käytös oli liittynyt myös taukojen tuuraamisiin.

J oli ollut läsnä myös silloin, kun A:lle oli annettu varoitus 4.2.2016. A:n epäasiallista käytöstä ei ollut tarkemmin yksilöity, mutta se todettiin, että kysymys oli ollut naljailusta, häirinnästä ja siitä, että A oli antanut työtovereille kovaäänisesti palautetta. J oli ollut paikalla myös kirjalliseen varoitukseen liittyneessä seurantapalaverissa 25.11.2016. Seurantapalaverissa oli todettu, että tilanne oli mennyt parempaan suuntaan. Yksittäisistä henkilöistä ei ollut keskusteltu.

Seurantapalaverin ja irtisanomisen välisenä aikana työntekijät O, P ja N olivat käyneet esimiehen luona keskustelemassa A:n käytöksestä. Ennen A:n irtisanomista 8.12.2016 käytiin A:n kanssa asiaa koskeva keskustelu, jossa J:kin oli ollut läsnä. Tuolloin ei kuitenkaan tullut esiin mitään konkreettista siitä, mitä A olisi sanonut jollekin toiselle työntekijälle. A:n kanssa käytiin kuitenkin läpi se, että hänen oli väitetty harjoittavan henkistä kiusaamista, joka sisälsi toisten työnteon seurantaa, virheiden etsimistä sekä arviointia negatiivisesti ja alatyylisesti kommentoiden, kostotoimenpiteiden suunnittelua ja toisten mukaan pakottamista (K1, V5). X Oy:ssä oli kirjalliset ohjeet häirinnän ja epäasiallisen kohtelun estämiseksi, ja huomautus & varoitus -polku oli henkilökunnan tiedossa.

J oli 8.12.2016 ottanut esille, olisiko A voitu siirtää johonkin määräaikaiseen tehtävään ja katsoa tilannetta myöhemmin uudelleen. Esimiehet Q ja K olivat kuitenkin olleet sitä mieltä, että asia ei korjaantuisi sillä, eikä ehdotukseen ollut suostuttu.

S on kertonut työskennelleensä pakkaajana tuoretuotteissa yhdessä A:n kanssa noin viiden vuoden ajan. S:n mukaan A tuli toimeen kaikkien kanssa ja oli sanavalmis henkilö. A:n kommunikointityyli ei ollut poikennut muiden työntekijöiden käytöksestä. L työskenteli vain yhdellä koneella, jossa oli lyhyitä vuoroja ja työ loppui hyvissä ajoin joka päivä. Työntekijät olivat yhdessä päättäneet, että kun L:n koneella työt loppuivat ajoissa, L voi sammuttaa koneen ja mennä tauolle. Muuten iltavuorolaiselle ei jäänyt töitä. Kysymys ei ollut juonimisesta L:ää vastaan. Myös esimies B oli sanonut, että kone oli mahdollista sammuttaa. S ei ollut havainnut, että A olisi käyttäytynyt epäasiallisesti L:ää kohtaan. Hän ei ollut havainnut, että A olisi myöskään "kytännyt" toisten työntekijöiden työsuorituksia. S ei ollut havainnut A:lla olleen ristiriitoja O:n, P:n ja N:n kanssa. N oli myöhästellyt töistä vuonna 2016.

P on kertonut työskennelleensä pääosin samalla osastolla kuin A. P oli mennyt N:n ja O:n kanssa kertomaan esimies Q:lle A:n epäasiallisesti käytöksestä, koska eräs heidän työtoverinsa oli tullut kertomaan heille pelkäävänsä töihin tuloa A:n vuoksi. P oli tullut toimeen A:n kanssa, koska hän oli tehnyt niin kuin A oli halunnut ja ollut mieliksi A:lle. Muut työntekijät olivat kertoneet P:lle, että A oli tehnyt heidän elämästään työpaikalla "helvettiä". P:tä kohtaan A ei ollut käyttäytynyt epäasiallisesti. Erään kerran A oli lähtenyt nostamaan trukkilavaa, jolla N oli istunut eikä ollut heti laskenut lavaa alas, vaikka N oli pyytänyt. Erään kerran P ja A olivat olleet yhdessä työvuorossa, ja N oli ollut tulossa töihin myöhemmin. P oli kysynyt haluaako A mennä tauolle, mihin A oli vastannut, että ei mennä kumpikaan tauolle vielä, vaan mennään yhdessä sitten kun N tulisi töihin. A oli myös yrittänyt saada P:tä mukaan haukkumaan erästä toista työntekijää. Lisäksi A "kyttäsi" ja huomautteli, jos jotain oli jäänyt tekemättä. Monet olivat joutuneet ottamaan sairauslomaa, jos he olivat olleet samassa työvuorossa A:n kanssa.

R on kertonut työskennelleensä A:n kanssa samalla tuoretuotteiden osastolla, mutta eri työpisteellä. R:llä oli ollut vaihtelevat välit A:han. A:lla oli ollut monenlaisia tappeluita milloin kenenkin, myös R:n kanssa. Erään kerran A oli käynyt myös R:n hiuksiin käsiksi. A:n lähdettyä pakkausosaston ilmapiiri oli ollut helpottunut ja moni oli sanonut A:n lähdön olleen helpotus. R ei ole muistanut loppuvuodesta 2014 ulkomaalaisista käytyä keskustelua, jossa C oli ollut mukana.

Arvio ja johtopäätökset

Asiassa on arvioitava, onko yhtiöllä ollut työehtosopimuksen ja työsopimuslain mukainen asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus. Irtisanomisperusteeksi on ilmoitettu epäasiallinen käytös työpaikalla. Vastaaja on yksilöinyt seuraavat yksittäiset tapahtumat ja niihin liittyvät työnantajan toimenpiteet.

Puheeksiotto 25.11.2014

Vastaaja on väittänyt, että A on käyttäytynyt epäasiallisesti yhtiön ulkomaalaistaustaista työntekijää C:tä kohtaan esittämällä ulkomaalaisiin liittyviä epäasiallisia kommentteja yhtiön kahvihuoneessa marraskuussa 2014.

B:n mukaan C on tullut kertomaan hänelle, että Venäjän pakotteista keskusteltaessa A on sanonut, että täällä kukaan ei pidä ulkomaalaisista. C on B:n mukaan kokenut keskustelun ahdistavana. A itse on kertonut, että puhe on ollut tuolloin R:n ulkomaanmatkasta ja ulkomaalaisiin kohdistuneista ennakkoluuloista myös Suomessa. A:n mukaan huonosti suomea osaava C on ymmärtänyt asian väärin, mitä on A:n mukaan epäillyt myös C:n esimies asiaa yhdessä selvitettäessä 25.11.2014. Työtuomioistuimessa ei ole kuultu C:tä, ja R, joka myös on osallistunut mainittuun keskusteluun, ei ole muistanut mitä kahvihuoneessa tuolloin on puhuttu.

Johtopäätöksenään työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole esitetty riittävää selvitystä siitä, että A olisi käyttäytynyt epäasiallisesti C:tä kohtaan marraskuussa 2014.

Puheeksiotto 17.1.2015

Vastaaja on väittänyt, että A on 17.1.2015 huutanut ja puhunut ala-arvoisesti kahdelle työn tekijälle, E:lle ja F:lle.

A on kertonut menettäneensä malttinsa tilanteessa, jossa F on ilmoittanut, että A joutuisi tekemään F:lle kuuluneen pakkaustyön. A on kertonut olleensa vihainen ja kiihtynyt, mutta pyytänyt käytöstään anteeksi samassa yhteydessä.

A:n esimies B:n henkilöstöpäällikkö G:lle 22.1.2015 lähettämästä sähköpostiviestistä (V2) ilmenee, että B oli käynyt A:n kanssa ojentavan keskustelun, koska tämä oli "ottanut kilarit" pakkaajalle ja valmistajalle. Viestistä ilmenee, että A oli pyytänyt henkilöiltä anteeksi, mutta tapahtunut oli aiheuttanut silti mielipahaa. B on viestissä edelleen todennut, että hän oli syksystä lähtien käynyt kolme kertaa keskusteluja vastaavista asioista.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että A:n on selvitetty menettäneen malttinsa edellä selostetussa tilanteessa ja käyttäytyneen siinä määrin moitittavasti, että on itsekin katsonut aiheelliseksi pyytää F:ltä ja E:ltä anteeksi.

Puheeksiotto 7.5.2015

Vastaajan mukaan kevään 2015 aikana on usealta saman osaston työntekijältä tullut esimiehelle palautetta A:n käytöksestä ja siitä, ettei tämä ole huomioinut muita. Näistä yhteydenotoista B on keskustellut A:n kanssa 7.5.2015.

B:n kertomuksen perusteella kyse on ollut tauotuksista. B on kertonut, että L on tullut B:n puheille ja kertonut, että häntä ei ole päästetty tauolle, ellei hän ole itse mennyt sitä pyytämään. Ongelma on ilmennyt erityisesti A:n kanssa. B:n mukaan työpaikalla on ollut voimassa yleinen käytäntö, jonka mukaan koneet on pidetty käynnissä myös taukojen ajan. Tauotukset on hoidettu kiertävästi ja kaikkien pääsystä tauolle on huolehdittu. Tiimiläiset ovat saaneet sopia tauoista itse. B ei ole muistanut, onko työnantaja antanut kirjallisen ohjeen tauotuksista. Yhtiön taukokäytännöistä on kertonut samalla tavalla Q ja K. B:n mukaan L:n käyttämä pakkauskone on sinänsä ollut mahdollista sammuttaa tauon ajaksi, mutta jos tauotusvoimaa on ollut paikalla, näin ei ole tehty, jotta työpäivä ei ole venynyt pidemmäksi.

Asiassa on riidatonta, että L on työskennellyt ainoastaan tehojuomakoneella. A ja S ovat kertoneet, että pakkausmäärät mainitulla koneella ovat olleet pieniä eikä pakattavaa ole välttämättä riittänyt kahteen vuoroon. Jos L:llä on ollut pakattavaa vain vähän, pakkaamon työntekijät ovat yhdessä arvioineet, että L on voinut sammuttaa koneen ja käydä tauolla ilman että hänen työpäivänsä olisi koneen sammuttamisen vuoksi pidentynyt.

Johtopäätöksenään työtuomioistuin katsoo, että esitetyn näytön valossa kyse ei ole ollut väitetystä A:n juonittelusta L:ää vastaan, vaan siitä, että työntekijät ovat yhdessä tapauskohtaisesti arvioineet, onko L:ää työn määrä huomioon ottaen ollut tarvetta mennä tuuraamaan vai onko L voinut sammuttaa koneensa tauon ajaksi. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että myös muut kuin L olisivat tuoneet esiin tauotukseen liittyviä ongelmia A:n kanssa.

Suullinen huomautus 10.9.2015

Huomautukseen ovat johtaneet tapahtumat elokuussa 2015, jolloin A:n ja varastotyöntekijä H:n välillä on syntynyt riitatilanne.

Kyse on ollut hissien luona tapahtuneesta tilanteesta, jossa A on ollut menossa sähköisen pumppukärryn kanssa hissiin, ja H on ollut tulossa samasta hissistä ulos trukin kanssa. A on kertonut siirtyneensä hissin edestä siten, että H on voinut ajaa ulos hissistä. Tästä huolimatta H:n trukki on osunut A:n lavaan, jolloin pumppukärryn varsi on pompahtanut A:n rintaan. A on kertonut asiasta esimiehelleen. A, J, B ja K ovat kertoneet, että asiaa selvitettäessä H on väittänyt, että hän ei ole ajanut trukilla A:n lavaan ja että A ei ole suostunut väistämään H:ta. K, B ja J ovat lisäksi kertoneet, että tilanne on kärjistynyt molemminpuoleiseksi huutamiseksi ja kiroiluksi. He eivät ole kuitenkaan olleet paikalla mainitussa tilanteessa. Myöskään H:ta ei ole kuultu työtuomioistuimessa. A ja H ovat molemmat saaneet suulliset huomautukset tilanteesta (V1).

Johtopäätöksenään työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole esitetty riittävää näyttöä siitä, että A olisi edellä selostetussa yhteydessä käyttäytynyt sellaisella tavalla, että hänelle 10.9.2015 annettu huomautus olisi ollut aiheellinen.

Puheeksiotto 28.1.2016, varoitus 4.2.2016 ja seurantapalaveri 25.11.2016

Vastaajan mukaan A:n esimies on tammikuussa 2016 saanut osaston työntekijöiltä palautetta A:n epäasiallisesta käyttäytymisestä. Kyse on ollut erityisesti siitä, että L on tullut kertomaan esimiehelle, että A on juonitellut toisten työntekijöiden kanssa, jotta L ei pääsisi tauolle, ja lisäksi harjoittanut mustaa huumoria ja piikittelyä L:ää kohtaan. Vastaajan mukaan L on lisäksi kertonut esimiehelle, että A ei ole tervehtinyt häntä ja että A on jättänyt hänet työyhteisön ulkopuolelle. Esimies on keskustellut asiasta A:n kanssa 28.1.2016.

A:lle on 4.2.2016 annettu kirjallinen varoitus epäasiallisesta käytöksestä (V3). Vastaajan mukaan perusteina varoituksen antamiselle ovat olleet 28.1.2016 palaverissa käsiteltyjen seikkojen lisäksi aiemmat epäasiallisesta käyttäytymisestä annetut huomautukset ja puheeksiotot.

B:n mukaan L on tammikuussa 2016 tullut hänen puheilleen ja kertonut A:n sanoneen, että "huhtikuussa alkaa kesä ja ruusut kukkimaan". L on kokenut lausahduksen viittaavan kiusaamistarkoituksessa häneen, sillä hän on ollut jäämässä huhtikuussa vuorotteluvapaalle. Puhe on ollut myös siitä, että L:ää ei ole päästetty tauoille. B:n mukaan L on kuullut toiselta pakkaajalta A:n sanoneen, ettei L:ää päästettäisi tauolle. Asiasta on 28.1.2016 keskusteltu A:n kanssa, kuitenkin niin, että A:lle ei ole kerrottu L:n nimeä. Varoitusta 4.2.2016 annettaessa on B:n mukaan A:n kanssa käyty läpi aiemmat puheeksiotot, mutta L:ää ei ole mainittu nimeltä, koska häntä on haluttu suojella. Näin on kertonut myös K. L:ää ei ole kuultu työtuomioistuimessa.

A:n mukaan varoitusta annettaessa työnantaja on kertonut hänelle, että hän on käyttäytynyt epäasiallisesti erästä työntekijää kohtaan. A on kysynyt useaan otteeseen, kenestä työntekijästä on ollut kyse ja mitä moitittavaa A on tehnyt, mutta hänelle ei ole asiaa kerrottu. A:lle on annettu tilaisuus puolustautua, mutta hän ei ole pystynyt siihen, koska hän ei ole tiennyt kenestä ja mistä tilanteesta on ollut kysymys. Myös paikalla ollut J on kertonut, että A:n epäasiallista käytöstä ei ole tarkemmin yksilöity, mutta se on todettu, että kysymys on ollut naljailusta, häirinnästä ja siitä, että A oli antanut työtovereille kovaäänisesti palautetta.

Varoituksen antamisen yhteydessä on sovittu, että kevään ja kesän 2016 aikana A:n käytöstä seurataan ja että asiasta järjestetään syksyllä 2016 seurantapalaveri. A:n, J:n ja B:n kertomusten perusteella seurantapalaverissa 25.11.2016 on todettu, että A:n käytöksessä ei ole ilmennyt huomautettavaa.

Johtopäätöksenään työtuomioistuin toteaa seuraavaa. L:n taukojen pitämiseen liittyen työtuomioistuin on edellä todetuin tavoin katsonut, että esitetyn näytön valossa kyse ei ole ollut siitä, että A olisi käyttäytynyt asiassa epäasiallisesti. Mitä tulee muihin L:ään kohdistuviin kiusaamisväitteisiin, niiden osalta arvioinnissa on otettava huomioon se, että työtuomioistuimessa ei ole kuultu L:ää itseään vaan näyttönä on esitetty esimiehen kertomus siitä, mitä L on esimiehelle kertonut. Edelleen on otettava huomioon se, että A:lle ei ole missään vaiheessa kerrottu, että hänen käytöksensä juuri L:ää kohtaan on ollut moitittavaa. Näin ollen A:lla ei ole ollut tosiasiallisia puolustautumismahdollisuuksia L:n esittämiä väitteitä vastaan, koska hän ei ole tiennyt, mistä konkreettisista tilanteista väitteissä on ollut kyse. Asiassa on nostettu esiin yksittäisenä esimerkkinä A:n käyttämästä mustasta huumorista ja piikittelystä L:ään viittaava lausahdus "huhtikuussa alkaa kesä ja ruusut kukkimaan".

Edellä selostetun näytön ja siitä tehtyjen johtopäätösten perusteella A:lle 4.2.2016 annettu varoitus on ollut aiheeton ja kiusaamisväitteiden osalta yksilöimätön siten, että A:lla ei ole ollut mahdollisuutta muuttaa käyttäytymistään. Seurantapalaverissa 25.11.2016 on lisäksi todettu, että A:n käytös on ollut varoituksen antamisen jälkeen moitteetonta.

Irtisanomiseen johtaneet tapahtumat joulukuussa 2018

Kolme työntekijää, N, O ja P, ovat 1.12.2016 tulleet osaston uuden esimiehen Q:n puheille ja kertoneet tälle, että A:n käytös on ollut epäasiallista. A:ta on kuultu asiasta hänen palattuaan sairauslomalta 8.12.2016. Samana päivänä hänet on irtisanottu. Irtisanomisen perusteena on ollut epäasiallinen käytös työpaikalla (V4).

Q:n mukaan N, O ja P ovat tulleet kertomaan hänelle, että A on "kytännyt" toisten töitä ja antanut epäasiallista palautetta toisten tekemistä virheistä. O, P ja N eivät ole kuitenkaan kertoneet tarkemmin, kehen tai keihin virheistä huomauttelu olisi kohdistunut. Mainitut työntekijät ovat kertoneet Q:lle myös tapauksesta, jossa A on ehdottanut P:lle, että työhön myöhässä saapunut N jätettäisiin yksin koneelle A:n ja P:n tauon ajaksi. Q:n mukaan konetta on pystynyt käyttämään yksinkin, mutta se on ollut raskasta.

P on työtuomioistuimessa kertonut menneensä N:n ja O:n kanssa kertomaan esimies Q:lle A:n epäasiallisesti käytöksestä, koska eräs heidän työtoverinsa on tullut kertomaan heille pelkäävänsä töihin tuloa A:n vuoksi. P:tä itseään kohtaan A ei ole käyttäytynyt epäasiallisesti, mutta muilta työntekijöiltä P on kuullut, että A on tehnyt heidän elämästään työpaikalla "helvettiä". Saman suuntaisesti on kertonut myös R. P on lisäksi kertonut tilanteesta, jossa A on nostanut lavaa, jolla N on istunut, sekä tilanteesta, jossa N on ollut myöhässä ja A on ehdottanut P:lle, että N jätettäisiin yksin tauon ajaksi. A on myös yrittänyt saada P:tä mukaan haukkumaan erästä toista työntekijää. Lisäksi A on "kytännyt" ja huomautellut, jos jotain on jäänyt tekemättä.

Q:n ja K:n mukaan A:n kuulemistilaisuudessa A:lle on selostettu N:n myöhästymistä koskeva tilanne, jonka A on tunnistanut ja sanonut, että kyse on ollut vain "heitosta". J on kertonut, että A:n kanssa on lisäksi käyty läpi, että kyse on ollut A:n harjoittamasta henkisestä kiusaamisesta, joka on sisältänyt toisten työnteon seurantaa, virheiden etsimistä sekä arviointia negatiivisesti ja alatyylisesti kommentoiden, kostotoimenpiteiden suunnittelua ja toisten mukaan pakottamista (K1, V5). Sen sijaan tilaisuudessa ei ole nostettu esiin mitään konkreettista tilannetta, jossa A olisi menetellyt moitittavasti. A:n mukaan hänelle on kerrottu, että kolme ihmistä on tullut kertomaan A:n "kyttäävän" ja käyttävän mustaa huumoria. A:lle ei ole kerrottu, mitä "kyttäämisellä" on tarkoitettu ja ketkä häntä siitä ovat syyttäneet. A:lle on tarjottu tilaisuus puolustautua, mutta hän ei ole tiennyt, mistä on ollut kysymys.

Johtopäätöksenään työtuomioistuimen toteaa seuraavaa. Esitetyn näytön perusteella on jää-nyt epäselväksi, mitä A:n väitetyllä "kyttäämisellä" tai virheistä huomauttamisella on tarkalleen ottaen tarkoitettu ja kuinka moitittavasta menettelystä on ollut kyse. Tältäkään osin A:lle ei ole kuulemistilaisuudessa 8.12.2016 annettu tosiasiallista puolustautumismahdollisuutta. P:n kertomus on perustunut pääosin siihen, mitä hän on muilta työntekijöiltä kuullut. Työntekijöitä, joita A:n on väitetty kohdelleen epäasiallisesti, ei ole R:ää lukuun ottamatta työtuomioistuimessa kuultu. Esitetyn näytön perusteella työtuomioistuin ei ole kyennyt arvioimaan, kuinka moitittavasta ja vakavasta menettelystä on ollut kyse.

Yksittäisenä tapauksena on nostettu esiin erityisesti A:n P:lle tekemä ehdotus siitä, että myöhässä töihin tuleva N jätettäisiin yksin koneelle tauon ajaksi. A:n oman kertomuksen perusteella hänen menettelyään tilanteessa ei kuitenkaan voida pitää kovin moitittavana. P on lisäksi kertonut tilanteesta, jossa A on nostanut lavaa, jolla N on istunut, päästämättä tätä heti alas, sekä siitä, että A on yrittänyt saada P:tä mukaan haukkumaan erästä toista työntekijää. Asiassa on kuitenkin jäänyt tarkemmin selvittämättä, minkälaisista tilanteista ja kuinka moitittavasta menettelystä on ollut kyse.

Johtopäätös

Työsopimuksen päättämisperusteita on arvioitava kokonaisuutena ja huomioon on otettava kaikki kuhunkin yksittäistapaukseen vaikuttavat seikat. Asiassa on nostettu esiin yksittäisiä tapahtumia, joiden vastaaja on katsonut osoittavan, että A on käyttäytynyt epäasiallisesti sellaisella tavalla, että työnantajalla on ollut asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus varoituksen antamisen jälkeen. Työtuomioistuin on edellä katsonut, että varoitus on kuitenkin ollut aiheeton ja lisäksi kiusaamisväitteen osalta niin yksilöimätön, ettei A:lla ole ollut mahdollisuutta korjata menettelyään. Osa vastaajan väitteistä on jäänyt kokonaan näyttämättä tai A:n moitittavaksi katsottava menettely on ollut vähäistä. Näytön perusteella on jäänyt osin epäselväksi, kuinka moitittavasta menettelystä on ylipäätään ollut kyse. R on työtuomioistuimessa kertonut A:n olleen väkivaltainen häntä kohtaan, mutta työtuomioistuin on pääkäsittelyssä antamassaan ratkaisussa katsonut, että vastaaja ja kuultava eivät ole voineet vedota A:n väitettyyn väkivaltaisuuteen enää pääkäsittelyssä.

Työtuomioistuin katsoo asiaa kokonaisuutena arvioiden, että työnantajalla ei ole osoitettu olleen irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain mukaisia perusteita irtisanoa A:n työsopimusta.

Korvaus

Irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n mukaan työnantaja, joka on irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta. Koska irtisanominen on edellä kerrotuilla perusteilla tapahtunut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti, yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla.

Korvausta korottavina seikkoina on otettu huomioon A:n työttömyyden kesto sekä työnantajan menettelyn moitittavuus ja irtisanomisella A:han kohdistettu loukkaus erityisesti siltä osin kuin A:lle ei ole annettu asiallista mahdollisuutta puolustautua kaikkia kiusaamisväitteitä vastaan. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi A:n 14 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 41.293,70 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan saman luvun 2 §:n mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa (1290/2002) tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Säännöksen 2 momentin mukaan tuomioistuin voi tehdä korvauksesta 1 momentissa säädettyä pienemmän vähennyksen tai jättää vähennyksen kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista.

A:lle on maksettu työttömyysetuuksia työsuhteen päättymisen jälkeiseltä 14 kuukauden tarkastelujaksolta yhteensä 16.439,89 euroa. Asiassa on edellä todetuin tavoin katsottu, että irtisanomiseen on liittynyt A:ta loukkaavia piirteitä. Työtuomioistuin katsoo, että korvauksesta on tämän vuoksi kohtuullista tehdä säädettyä pienempi vähennys. A:lle tuomittavasta korvauksesta 41.293,70 euroa on vähennettävä 50 prosenttia hänelle edellä mainitulta ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 8.219,95 euroa. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 33.073,75 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan tuomitusta korvauksesta vähennetyn määrän 8.219,95 euroa korkoineen työttömyysvakuutusrahastolle.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään X Oy on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain

33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle meijerityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n ja 13 §:n mukaisena korvauksena irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 33.073,75 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 6.10.2017 lukien,

- velvoittaa X Oy:n maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle sille kuuluvana osuutena A:n korvauksesta vähennetyn määrän 8.219,95 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien, työttömyysvakuutusrahaston tilille FI60 2001 1800 1235 91, ja

- velvoittaa X Oy:n korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 12.632,52 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pärnänen puheenjohtajana sekä Anttila, Nyyssölä, Lindström, Stenholm ja Pohjola jäseninä. Esittelijä on ollut Snellman.

Tuomio on yksimielinen.