19.12.2018

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että elintarvikealojen työehtosopimuksen 12 §:n perusteella X Oy:n on tullut maksaa kullekin erään kaupungin tehtaan vihannespuolen ja kalankierron palkkaryhmän 6 työtehtävässä työskentelevälle työntekijälle vähintään ansio, jonka määrä on palkkakausittain tai tehtaan tuotteiden tuotantokausittain tarkasteltuna 12,67 euroa työtunnilta 1.1.2013–31.12.2013, 12,74 euroa työtunnilta 1.1.2014–31.3.2014, 13,05 euroa työtunnilta 1.4.2014–31.7.2014, 13,49 euroa työtunnilta 1.8.2014–31.7.2015, 13,55 euroa työtunnilta 1.8.2015–31.1.2016 ja 13,65 euroa työtunnilta 1.2.2016–30.9.2017;

- tuomitsee X Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, kun yhtiön soveltama palkkiopalkkajärjestelmän hinnoittelu ei ole toukokuusta 2013 toukokuuhun 2017 täyttänyt työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan toisessa kappaleessa asetettua edellytystä hinnoittelun ansiota korottavasta vähimmäisvaikutuksesta palkkaryhmään 6 kuuluvien työntekijöiden osalta;

- tuomitsee Elintarviketeollisuusliitto ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä; ja

- velvoittaa Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 14.122 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohta edellyttää työn teettämistä suorituspalkkatyönä, mikäli työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista. Määräys on työnantajaa velvoittava (TT 2016:26). Suorituspalkkatyöllä tarkoitetaan suoraa urakkaa, osa- eli sekaurakkaa ja palkkiojärjestelmää. Suorituspalkkatyön palkkausmuotona käytetään palkkiopalkkajärjestelmää. Työehtosopimuksen 12 §:n määräyksen tarkoitus on taata suorituspalkalle tavanomainen työsuorite ja siitä suorituspalkkatyön hinnoittelun voimassa ollessa suorituspalkkajärjestelmän mukainen ansio. Palkkiopalkkajärjestelmää noudatettaessa tämä tarkoittaa työehtosopimuksen ohjetuntipalkkojen ylittämistä vähintään 15 prosentilla.

Työehtosopimuksen 12 §:n 8 kohdan mukaan suorituspalkkatöiden hinnoittelusta sovitaan paikallisesti. Hinnoittelu on sovittava ja tehtävä siten, että se täyttää 12 §:ssä todetut hinnoittelun vähimmäistasovaatimukset, eli palkkiopalkkatyön hinnoittelun osalta 12 §:n 5 kohdan toisen kappaleen hinnoittelusäännön. Hinnoittelusääntö on velvoittava normi hinnoittelun ollessa voimassa työpaikalla. Palkkiopalkkatyön hinnoittelun sopiminen tai määrittäminen vastoin työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan toisen kappaleen sääntöä on työehtosopimuksen vastaista.

Paikallisen sopimuksen mukaan hinnoittelun ansiotakuun tarkastelujakso on lähtökohtaisesti palkanmaksukausi, joka on yhtiössä kaksi viikkoa. Paikallisessa sopimuksessa on kuitenkin sovittu, että tarkastelukauden ohella on huomioitava koko sesongin toteuma. Sesongilla tarkoitetaan sitä, että tehtaalla tuotetaan tiettynä jaksona tuotteita vain tietystä vihanneksesta tai vastaavasti ainoastaan kalatuotteita. Sesongin pituus voi olla runsaasta viikosta enintään kolmeen kuukauteen ja tuon jakson aikana tuotteita tehdään vain yhdestä raaka-aineesta.

Paikallisessa sopimuksessa on sovittu, että työnantaja määrittää määräpalkkiotaulukot eli lopullisen palkkiopalkkatyön hinnoittelun ennen jokaista sesonkia. Sopimuksen mukaan työnantajan päättämän hinnoittelun tulee täyttää paikallisessa sopimuksessa ja työehtosopimuksessa asetetut määräykset palkkiopalkkatyön ansioita korottavasta vaikutuksesta.

Yhtiön palkkiopalkkatyön hinnoittelu on ollut ristiriidassa työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan määräyksen kanssa, koska tavanomaisella työtahdilla työskennelleiden työntekijöiden ansio ei ole 15 prosenttia ohjetuntipalkkoja korkeampi tuotannon ja sen laadun ollessa normaali. Yhtiön määräämä palkkiopalkkatyön hinnoittelu on ollut työehtosopimuksen vastaista ainakin vuoden 2013 toukokuusta lukien toukokuuhun 2017 saakka. Yhtiön päättämät hinnoittelun perusteet eivät ole johtaneet työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan mukaisen hinnoittelusäännön täyttymiseen, eikä yhtiö ole muutoinkaan ryhtynyt mihinkään toimiin taatakseen työntekijöille työehtosopimuksessa säädetyn vähimmäisansion palkkiopalkkatyönä tavanomaisella työtahdilla tehdystä työstä.

Esimerkiksi työntekijät B ja C ovat koko tarkastelujakson ajan työskennelleet palkkaryhmän 6 tehtävissä vihannespuolella ja kalankäsittelyssä. Kun otetaan huomioon heidän säännöllisen työaikansa työtunnit ja vastaavasti määräpalkkion osalta vain heidän säännöllisen työaikansa työtunneilta maksetut määräpalkkiot, heille maksettujen määräpalkkioiden prosentuaalinen osuus kulloinkin voimassa olleesta työehtosopimuksen palkkaryhmän 6 ohjetuntipalkasta ei ole vastannut työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan toisen kappaleen vaatimusta. Johtuen yhtiön kollektiivisesta määräpalkkioiden määräytymisperusteesta näille työntekijöille maksetut määräpalkkiot suhteessa ohjetuntipalkkaan vastaavat suuruusluokaltaan muille samassa työssä samoissa työvuoroissa maksettujen määräpalkkioiden suhteellisia määriä.

Yhtiön on tullut taata, että tehtaan tuotannon ja laadun toteutuessa hinnoittelun ansiotakuu toteutuu työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan toisen kappaleen mukaisesti. Vaaditut euromäärät vastaavat kulloistakin erään kaupungin paikkakuntaluokituksen mukaista työehtosopimuksen palkkaryhmän 6 ohjetuntipalkkaa korotettuna työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla 15 prosentilla.

Yhtiössä maksetut työpaikkakohtaiset lisät eivät voi tulla huomioiduiksi työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan mukaista 15 prosentin ansiotason korotusta laskettaessa, koska niitä maksetaan vain osalle työvuoron työntekijöistä. Niiden huomioimisesta 15 prosenttia korottavaa ansiotasoa laskettaessa ei ole myöskään sovittu paikallisesti.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Yhtiön soveltama palkkiopalkkajärjestelmän hinnoittelu ei ole vuosina 2013–2017 täyttänyt työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan toisessa kappaleessa asetettua edellytystä hinnoittelun ansiota korottavasta vähimmäisvaikutuksesta, eikä yhtiö ole taannut palkkaryhmän 6 työntekijöille palkkiopalkkajärjestelmään kuuluvaa ansiotasoa. Yhtiön on täytynyt ymmärtää, että sen noudattama palkkiopalkkajärjestelmän hinnoittelu ei vastaa työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan asettamaa edellytystä palkkiopalkkajärjestelmän hinnoittelusta. Yhtiön olisi tullut muuttaa hinnoittelu vastaamaan työehtosopimuksessa säädettyä 15 prosentin ohjetuntipalkan ylittävää hinnoittelusääntöä tai huolehtia muutoin siitä, että työntekijät saavat työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan toisen kappaleen edellyttämän ansion kullakin määräpalkkion toteuman tarkasteluajanjaksolla.

Yhtiön menettelyä arvioitaessa on otettava huomioon, että sen soveltama hinnoittelu on tuotannon ja laadun toteutuessa vuosien 2013–2017 aikana johtanut vain satunnaisesti työehtosopimuksessa edellytettyyn vähimmäishinnoittelun tasoon. Yhtiön noudattama hinnoittelu ei ole täyttänyt työehtosopimuksen asettamaa edellytystä 15 prosenttia ohjetuntipalkkojen ylittävistä ansioista myöskään paikallisesti sovitusti huomioiden tehtaan tuotteiden tuotantosesongit. Yhtiö on ollut näistä seikoista tietoinen kunkin palkanmaksukauden ja tuotteen sesongin päättymisen jälkeen.

Edellä todetuin perustein yhtiön on huolellisesti toimiessaan tullut ymmärtää, ettei sen soveltama palkkiopalkkahinnoittelu voi vastata työehtosopimuksen sille asettamia edellytyksiä. Jättämällä korjaamatta hinnoittelua tai muuten korvaamatta työntekijöille virheellisen hinnoittelun vuoksi liian alhaiseksi jääneitä ansioita, yhtiö on tieten rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä ja on tuomittava sen johdosta hyvityssakkoon.

Merkitystä ei voida antaa sille, että työntekijäpuoli ei ole irtisanonut paikallista sopimusta. Kantajaliiton on tullut voida riitauttaa asia tavanomaisin oikeussuojakeinoin nostamalla viime kädessä kanne työtuomioistuimessa.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kantaja on työehtosopimusosallisten erimielisyysneuvotteluissa 11.10.–9.12.2016 edellyttänyt Elintarviketeollisuusliitto ry:ltä välittömiä toimia, jotta se selvittää sen jäsenyrityksensä noudattaman palkkiopalkkajärjestelmän toteuttamat ansiot työntekijöille palkanmaksukausittain ja tuotannon sesongeittain sekä ryhtyy tehokkaisiin toimiin yhtiön noudattaman hinnoittelun ja työntekijöille maksettujen ansioiden korjaamiseksi työehtosopimuksen mukaisiksi. Elintarviketeollisuusliitto ry on ilmoittanut kantanaan viimeksi 9.12.2016, että sen käsityksen mukaan yhtiön palkkiopalkkajärjestelmän hinnoittelu on työehtosopimuksen mukainen.

Elintarviketeollisuusliitto ry ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin työehtosopimuksen noudattamisen takaamiseksi. Ainakaan nuo mahdolliset ja kantajalle tuntemattomaksi jääneet toimet eivät ole olleet tehokkaita, koska yhtiö ei ole kanteen vireille tuloon mennessä edelleenkään muuttanut palkkiopalkkajärjestelmän hinnoitteluaan eikä korvannut virheellisestä hinnoittelusta johtunutta virheellistä palkanmaksua.

Elintarviketeollisuusliitto ry on rikkonut valvontavelvollisuutensa ja on tuomittava sen johdosta hyvityssakkoon.

Vaatimukset

Elintarviketeollisuusliitto ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 11.039 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kanne tulisi ensisijaisesti hylätä sillä perusteella, että kantajan väitteet työehtosopimuksen palkkiopalkkajärjestelmää koskevan ehdon tulkinnasta ovat virheellisiä. Työehtosopimuksen palkkiopalkkajärjestelmää koskeva 15 prosentin ehto on hinnoitteluohje, ei takuupalkkaehto.

Mikäli katsottaisiin, että palkkiopalkkajärjestelmää koskeva 15 prosentin ehto on takuupalkkaehto, kanne on hylättävä joka tapauksessa sillä perusteella, että palkkaryhmän 6 työntekijöille on koko ajan maksettu palkkaa, joka ylittää 15 prosentilla työehtosopimuksen mukaisen ohjetuntipalkan.

Työehtosopimuksen 12 §:n oikea tulkinta

Edellytyksenä työn teettämiselle suorituspalkkatyönä on, että työn laatu sen sallii ja että työ tehdään tuotannon ja ansion kohottamiseksi. Mikäli tuotanto ei kohoa, korkeammalle palkalle ei ole perusteita. Mikäli työpanoksella ei voi vaikuttaa välittömästi tuotannon määrään, voidaan työ järjestää palkkiopalkkatyönä. Tällöin työmäärän sijaan ratkaisevaa on, kuinka tehokkaasti ja taitavasti työntekijät käyttävät tuotantokoneita ja -laitteita.

Työtuomioistuin on todennut (TT 2016:26), että työehtosopimuksen määräys suorituspalkkatyön käyttämisestä on työnantajaa velvoittava, kun työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista. Tällöin työ on tuotannon ja ansion kohottamiseksi teetettävä suorituspalkkatyönä. Suorituspalkkatyössä tavoitteena on kasvattaa työtulosta, jossa ohjetuntipalkan mukainen taso määrittää tavanomaisen työskentelyn tason. Työtuomioistuin on todennut, että vaikka suorituspalkkatyön edellytykset täyttyvät, tämä ei vielä sellaisenaan merkitse, että työstä olisi maksettava hinnoitteluohjeen mukainen suorituspalkka. Työtuomioistuin on myös todennut, että työehtosopimuksessa suorituspalkkatyön takuuansioksi on määrätty ohjetuntipalkka.

Työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan määräyksen tarkoitus ei ole taata työntekijälle palkkiopalkkajärjestelmässä ohjetuntipalkan korottamista vähintään 15 prosenttia. Kyse on sanamuodon mukaisesti hinnoitteluohjeesta, jonka mukaan palkkiopalkka on hinnoiteltava 15 prosenttia ohjetuntipalkkaa korkeammaksi. Hinnoitteluohjeen mukainen palkka voi siten jäädä saavuttamatta ja tällöin maksetaan työehtosopimuksen 12 §:n 7 kohdan mukaisesti ohjetuntipalkkaa tai paikallisen sopimuksen mukaan määräytyvää alempaa palkkiopalkkaa.

Suorituspalkkatyössä tuotannon tason nostamiseksi määritellään tavoitetaso, johon suorituspalkkatyöllä pyritään. Työehtosopimuksen mukainen palkkatakuu suorituspalkkatyössä on siten ohjetuntipalkka. Kantajan väite siitä, että palkkiopalkkajärjestelmää noudatettaessa tämä tarkoittaa työehtosopimuksen ohjetuntipalkkojen ylittymistä vähintään 15 prosenttia, on siten työehtosopimuksen sanamuodon vastainen. Palkkatakuuta koskeva työehtosopimuksen määräys olisi tarpeeton, mikäli kantajan väite palkkatakuusta suorituspalkkatyössä pitäisi paikkansa.

X Oy:n määräpalkkiojärjestelmä

X Oy:n määräpalkkiojärjestelmä on työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan mukainen palkkiopalkkajärjestelmä, joka huomioi tuotannon määrän lisäksi tuotannon laadun. Paikallisen sopimuksen mukaan määräpalkkio hinnoitellaan siten, että tuotannon ja laadun toteutuessa ansio on vihannespuolella sekä kalan kierrossa vähintään 15 prosenttia korkeampi kuin ohjetuntipalkka. Sopimuksen mukainen hinnoitteluohje vastaa tasoltaan työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan mukaisia määräyksiä. Edellytyksenä ansiotason nousemiselle on siten tavoitteeksi asetetun tuotannon ja laadun kasvu.

Erään kaupungin tehtaan toiminta on sesonkiluonteista. Osa linjoista tuottaa niin sanottuja hitaita ja osa nopeita tuotteita. Määräpalkkiojärjestelmä perustuu ajettujen vuorojen aikana valmistuneisiin yhteiskiloihin, jolloin lopputulokseen esimerkiksi kurkkusesongissa vaikuttaa kahden ajetun tuotantolinjan yhteistulos. Kalatehtaalla ajettavat tuotteet ovat samankaltaisia ja tämän johdosta määräpalkkiojärjestelmä sallii linjakohtaisen ja tuotetyyppikohtaisen määräpalkkion.

Tuotannon sesonkiluonteisuus huomioiden osapuolet ovat sopineet, että määräpalkkion toteuman tarkasteluajanjakso on palkanmaksukausi, mutta koko sesongin toteuma tulee huomioida. Työnantajalle on annettu valtuus määrittää määräpalkkiot ja tehdä taulukoihin tarvittavat muutokset. Siinä tapauksessa, että työnantaja olisi hinnoitellut määräpalkkion työehtosopimuksen vastaisesti, olisi työntekijäpuolen tullut irtisanoa paikallinen sopimus. Työnantaja on muun muassa syksyllä 2017 muuttanut määräpalkkiotaulukkoa punajuurisesongin osalta tuotantomäärien tippuessa ja suhteen muuttuessa peltilinjan tuotteista kohti lasilinjan tuotteita sesonkikohtaisen toteuman varmistamiseksi, mikäli asetettu tavoitenopeus saavutetaan.

Yhtiö investoi vuosien 2013–2017 aikana tuotantolinjoihin vihannestehtaalla lasilinjan liemitykseen ja lasisyöttöön sekä kalatehtaalla alustapakkaukseen, mikä mahdollisti tuotantovauhdin kasvamisen. Työnantaja ei kuitenkaan alentanut määräpalkkiotaulukoita paikallisen sopimuksen mahdollistamalla tavalla.

Tavanomaisella työskentelyvauhdilla työehtosopimuksen mukainen palkka on ohjetuntipalkka, sillä suorituspalkkatyöllä tulee saavuttaa normaalia suurempi tuotanto. Korkeamman palkan maksamisen edellytyksenä on, että tuotanto kohoaa. Siitä huolimatta, että tuotannolle asetettu tavoitetaso on jäänyt saavuttamatta, on työntekijöiden ohjetuntipalkka ylittynyt vähintään 15 prosenttia.

Palkkiopalkkajärjestelmän ansiotasossa huomioitavat erät

Työehtosopimuksen palkkiopalkkaa koskevan hinnoitteluohjeen mukaan työ on hinnoiteltava siten, että työntekijän ansio on vähintään 15 prosenttia ohjetuntipalkkaa korkeampi. Ansiotason nousussa tulee huomioida kaikki sellaiset lisät, jotka korottavat ohjetuntipalkkaa. Työntekijän ansiotasossa tulee huomioida erilaiset olosuhteisiin, työhön ja työntekijän osaamiseen liittyvät lisät.

Yhtiön työntekijät saavat useaa erilaista työehtosopimukseen perustumatonta lisää (senttiä/tunti) seuraavasti:

valmistustyölisä 0,21

konetyölisä 0,21

tuotekeittolisä 0,20

trukinajolisä 0,25

ryhmäpakkaajatyölisä 0,30

liemenkeittolisä 0,63

vuorojärjestäjälisä 0,41

vuorovastaavalisä 2,03

vuorovastaavan sijainen 0,86

linjanvaihtotyölisä 0,64

Felix-lisä 0,36 tai 0,37

Kantaja on esittänyt laskelmat kahden työntekijän säännöllisen työajan tunneista ja määräpalkkioista eriteltynä palkkakausittain. Vastaaja on laatinut samoista työntekijöistä vertailulaskelmat, joissa ansiossa on huomioitu vain yhtiön työehtosopimukseen perustumattomat lisät. Näiden lisien lisäksi työntekijöiden ansiota korottavat työehtosopimukseen perustuvat lisät, kuten palvelusvuosilisä, työnopastuslisä, vuorolisät ja muut työaikalisät, joita laskelmassa ei kuitenkaan ole huomioitu. Vertailulaskenta pelkästään yhtiön maksamilla työehtosopimukseen perustumattomilla lisillä osoittaa, että työntekijöiden ansiotaso on ollut 15 prosenttia ohjetuntipalkkaa korkeampi.

Yhtiön tuotanto- ja logistiikkajohtaja D ja pääluottamusmies E ovat 5.11.2012 sopineet, että palkkiopalkkajärjestelmän mukainen ansiokäsite lasketaan siten, että aikapalkkaan lisätään työpaikkakohtaiset lisät ja määräpalkkio, mutta ei palvelusvuosilisää. Työnantaja on myöhemmin jättänyt felix-lisän huomioimatta aikapalkassa. Siinäkin tapauksessa, että ansiokäsitteen määrittelyssä jätetään felix-lisä huomioimatta, vastaajan vertailulaskelmat osoittavat, että esimerkkityöntekijät ovat tarkasteluajanjaksona myös tällä laskentatavalla saaneet 15 prosenttia ohjetuntipalkkaa korkeamman ansion.

Väitteet työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä

Yhtiö ei ole rikkonut työehtosopimusta, sillä sen paikallinen sopimus vastaa työehtosopimuksen määräyksiä ja suorituspalkkatöiden hinnoittelusta on sovittu paikallisessa sopimuksessa. Siitäkin huolimatta, että työehtosopimuksen mukainen hinnoitteluohje ei ole palkkatakuu, on yhtiö tosiasiassa hinnoitellut työn siten, että työntekijöiden ohjetuntipalkka on korottunut 15 prosenttia. Työntekijäpuolen olisi tullut irtisanoa paikallinen sopimus, mikäli se on katsonut sopimuksen olevan työehtosopimuksen vastainen. Sopimusta ei ole kuitenkaan irtisanottu, vaan se on edelleen voimassa.

Yleinen työmarkkinakäytäntö tukee vastaajien kantaa asiassa. Yleisen työmarkkinakäytännön mukaan hinnoitteluohje ei tarkoita ansiotakuuta.

Elintarviketeollisuusliitto ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, koska se on ohjeistanut yhtiötä tekemään palkkiopalkkatyön hinnoittelun työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan mukaisesti siten, että työntekijän ansiotaso on vähintään 15 prosenttia saavutettaessa tuotannolle asetettu tavoitetaso.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohdan mukaan sikäli kuin työn laatu sallii ja on teknisesti mahdollista, työ tehdään tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä. Määräyksen 5 kohdan mukaan palkkiopalkkatyössä työ on hinnoiteltava siten, että ansio on vähintään 15 prosenttia korkeampi kuin ohjetuntipalkka. Palkkatakuuta koskevan 7 kohdan mukaan suorituspalkkatyössä ohjetuntipalkka on taattu. Edelleen suorituspalkkatöiden hinnoittelua koskevan 8 kohdan mukaan suorituspalkkatöiden hinnoittelusta sovitaan paikallisesti. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan ansiotakuun tarkasteluajanjakson pituus suorituspalkkatyössä riippuu työmäärän vaihtelusta eri aikoina. Jos työmäärä on vakaa, ansiotakuun tarkasteluajanjakso on palkanmaksukausi. Suorituspalkkatöiden hinnoittelusta sovittaessa sovitaan samanaikaisesti myös tarkasteluajanjakson pituus.

X Oy:n erään kaupungin tuotantoyksikössä on 12.5.2011 tehty palkkausta koskeva paikallinen sopimus, jossa on sovittu muun ohella elintarvikealojen työehtosopimuksen 12 §:ssä tarkoitetusta palkkiopalkkajärjestelmästä. Paikallisen sopimuksen (K1, V1) mukaan palkkiopalkkatyön suorituspalkkaosa eli määräpalkkiot hinnoitellaan siten, että tuotannon ja laadun toteutuessa ansio on vihannespuolella sekä kalan kierrossa vähintään 15 prosenttia korkeampi kuin ohjetuntipalkka. Määräpalkkion toteuman tarkastelujakso on palkanmaksukausi, mutta koko sesongin toteuma tulee huomioida. Erään kaupungin tehtaan tuotannon luonteen vuoksi hitailla tuotteilla toteuma on heikompi ja nopeilla tuotteilla toteuma on parempi. Työnantaja tarkastaa määräpalkkiotaulukot ennen jokaista sesonkia ja päivittää taulukot, jos on tarve.

Yhtiön palkkiopalkkajärjestelmän hinnoittelukriteerit perustuvat koko työvuoron työpanoksen mittaamiseen. Vihannestuotteiden tuotannon palkkiopalkka määräytyy sen mukaan, paljonko työvuoron aikana on kulutettu tuotettuihin tuotteisiin vihanneksia kiloina. Kalankäsittelyssä palkkiopalkka määräytyy valmiiden tuotteiden kappalemäärän mukaan.

Erimielisyys vallitsee siitä, onko yhtiö hinnoitellut palkkiopalkkatyön työehtosopimuksen 12 §:n määräyksen mukaisesti ja onko yhtiön tullut määräyksen 5 kohdan toisen kappaleen perusteella taata kanteessa tarkoitetuille työntekijöille vähintään ansio, jonka määrä palkkakausittain tai tuotantokausittain tarkasteluna ylittää ohjetuntipalkan 15 prosentilla. Osapuolet ovat eri mieltä tältä osin myös ansion käsitteen sisällöstä.

Kantajan mukaan hinnoittelu on ollut työehtosopimuksen vastaista ainakin toukokuusta 2013 toukokuuhun 2017. Hinnoittelun perusteet eivät kantajan mukaan ole johtaneet työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan mukaisen hinnoittelusäännön täyttymiseen eli työntekijöiden ansio ei ole ollut vähintään 15 prosenttia korkeampi kuin ohjetuntipalkka eikä yhtiö ole muutoinkaan ryhtynyt mihinkään toimiin taatakseen työntekijöille työehtosopimuksessa säädetyn vähimmäisansion palkkiopalkkatyönä tavanomaisella työtahdilla tehdystä työstä.

Vastaajien mukaan työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan mukainen 15 prosentin ehto ei ole takuupalkkaehto vaan hinnoitteluohje. Työntekijöille on vastaajien mukaan joka tapauksessa maksettu palkkaa, joka ylittää 15 prosentilla työehtosopimuksen mukaisen ohjetuntipalkan. Vastaajien mukaan ansiotason nousussa on huomioitava myös ohjetuntipalkkaa korottavat työehtosopimukseen perustumattomat lisät.

Henkilötodistelu

F on Suomen Elintarviketyöläisten Liiton entinen toimitsija. Hän tuli liiton palvelukseen vuonna 1964 ja on ollut mukana kaikkien sopimusalojen, myös elintarviketeollisuuden työehtosopimusneuvotteluissa sekä selvittänyt työpaikkakohtaisia erimielisyyksiä vuodesta 1970 lähtien vuoteen 1999 asti, jolloin hän on jäänyt eläkkeelle. Hän on kertonut, että 1970-luvun alussa elintarvikealalla oli 30 prosentin urakkahinnoittelusääntö, joka koski suoraa urakkaa. Urakkahinnoittelusäännön taustalla oli se, että työnantajalla oli yleinen tavoite saada työntekijät suorituspalkalle, mitä kautta uskottiin työvauhdin pysyvän korkeana. Taustalla oli myös se, että ansiotasoa haluttiin korottaa. Aikapalkka oli tuohon aikaan ohjetuntipalkka lisättynä aikatyölisällä. Urakkapalkka tuli hinnoitella siten, että urakkapalkka oli 30 prosenttia korkeampi kuin ohjetuntipalkka. Paikallisia lisiä ei huomioitu. Paikallisen sopimisen varassa oli se, miten työehtosopimuksella sovittu taso saavutettiin. Yhteinen näkemys kuitenkin oli, että hinnoittelua piti noudattaa. Kun taulukkopalkkoja eli ohjetuntipalkkaa nostettiin ja aikatyölisä poistettiin, laskettiin samalla urakkaprosenttia, etteivät urakkapalkat olisi nousseet suhteettomasti aikapalkkaan verrattuna. Urakan hinnoittelusääntö alennettiin 20 prosenttiin. Lisäksi kirjattiin 15 prosentin tuotantopalkkio, joka siihen asti oli ollut vain liittojen välisen suullisen sopimuksen varassa. Tuotantopalkkioon liittyi monia huomioon otettavia tekijöitä, kuten raaka-aineen säästö, myyntikelvollisten tuotteiden määrä ja hukkatavaran minimointi, riippuen siitä miten paikallisesti oli sovittu. Erilaisia lisiä ei F:n mukaan huomioitu mitenkään tuotantopalkkion hinnoittelussa.

F:n mukaan hinnoittelusääntö tarkoitettiin velvoittavaksi, minkä vuoksi se työehtosopimukseen myös kirjattiin. Työnantajat eivät tosin koskaan väittäneetkään, että 15 prosentin hinnoittelupistettä ei tarvitsisi noudattaa. Urakka- ja suorituspalkoista oli kuitenkin paljon riitoja työpaikoilla. Oli tilanteita, joissa työntekijät esimerkiksi joutuivat leikkaamaan niin jäistä lihaa, ettei siitä saanut puukolla mitään irti tai että oli muuten niin huonoa raaka-ainetta, että siitä ei pystynyt tuotetta valmistamaan. Tällöin työntekijät eivät päässeet hinnoittelussa asetettuun tavoitteeseen ja syntyi riitoja siitä, täyttikö yksittäisen työpaikan hinnoittelu työehtosopimuksen hinnoittelusäännön. Tällaisissa tapauksissa työnantaja maksoi palkan esimerkiksi keskituntiansion mukaan tai hinnoittelua korjattiin joko tilapäisesti, jos heikennys oli tilapäinen, tai pysyvästi, jos muutos oli pysyvä. Liitot saattoivat olla mukana näissä neuvotteluissa. Riitoja syntyi myös siitä, minkä takia tavoitteeseen ei ollut päästy, oliko se työntekijästä johtuva syy vai johtuiko se jostakin muusta, työntekijästä riippumattomasta syystä. Hinnoittelusääntöä ja sen velvoittavuutta ei sinänsä koskaan kiistetty.

F:n mukaan jos yrityksessä on käytössä hinnoittelusääntöä koskeva sopimus eikä työntekijöiden ansio kuitenkaan korotu vähintään 15 prosentilla ohjetuntipalkasta, ensin pitää selvittää, mistä tämä johtuu eli onko kyse työntekijöiden tahallisesti aiheuttamasta syystä kuten hidastelusta. Jos taas kyse on työntekijöistä riippumattomasta syystä, hinnoittelua on korjattava ylöspäin. Työnantajaliiton kanssa oli joskus käyty keskusteluja siitä, miten voidaan arvioida, mikä on normaali työvauhti. Tämä on F:n mukaan vaikea kysymys, koska vain työtä tarkkailemalla ei voida tehdä johtopäätöksiä siitä, onko kyse normaalista työvauhdista. Palkkiopalkassa vaikuttavat muutkin tekijät, joista on vielä vaikeampi tehdä arviota. Jos taas kyse on poikkeuksellisesta, osapuolista riippumattomasta tilanteesta kuten sähkökatkosta, maksetaan työehtosopimuksen mukaista taulukkopalkkaa. Joka tapauksessa suorituspalkkajärjestelmän tarkoitus on se, että työnteko tehostuu ja tuotanto kohoaa.

H on Elintarviketeollisuusliiton työmarkkinajohtaja ja ollut liiton palveluksessa vuodesta 2004 lähtien. Hänen mukaansa työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohta on hinnoitteluohje, joka ohjeistaa sitä, miten palkkiopalkka tulee hinnoitella. Hinnoittelun tavoite on se, että ansiot ovat 15 prosenttia ohjetuntipalkasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ansioiden pitää korottua jokaisella palkanmaksukaudella 15 prosenttia. Paikallisesti voidaan sopia myös ansion käsitteestä, joka voi poiketa eri yrityksissä. Ansion käsitettä ei ole määritelty työehtosopimuksessa eikä se ole ollut liittojen välisen erimielisyyden kohteena. Takuupalkka on suorituspalkkatyössä työehtosopimuksen mukainen ohjetuntipalkka, joka on tarkoitettu tilanteisiin, joissa kyse on esimerkiksi konerikosta.

E on työskennellyt yhtiön palveluksessa vuodesta 2008 lähtien ja on toiminut yhtiössä pääluottamusmiehenä yhdeksän vuoden ajan. Hän on kertonut muun ohella, että yhtiössä oli ollut käytössä palkkiopalkkajärjestelmä jo ennen kuin hän oli tullut yhtiön palvelukseen. Työntekijäpuoli oli vuonna 2010 tai 2011 irtisanonut sopimuksen ja uudesta hinnoittelusopimuksesta oli neuvoteltu vuonna 2011 (K1, V1). Sopimuksesta neuvottelivat E ja silloinen tehdaspäällikkö D. Pientä erimielisyyttä syntyi siitä, miten lasketaan se, toteutuivatko työehtosopimuksen mukaiset prosentit. Työntekijät tulivat sen verran vastaan, että olosuhdelisistä pienin voitiin ansiota laskettaessa ottaa huomioon. Näin sovittiin vuonna 2012 (V4). Olosuhdelisiä maksettiin aina tietyssä työkohteessa kuten liemenkeitossa liemenkeittolisää. Työntekijä leimasi työpisteellä itsensä tiettyyn työhön ja sai siihen työhön liittyvää lisää. Lisä maksettiin riippumatta siitä tuliko tuotantoa vai ei. Jokainen työntekijä sai vähintään 20 senttiä jotakin tällaista olosuhdelisää per vuoro. Tuo pienin olosuhdelisä oli 20 senttiä. Jos määräpalkkio ja tuo pienin olosuhdelisä yhdessä ylittivät palkkaryhmän 6 ohjetuntipalkan 15 prosentilla, hinnoittelu oli työntekijäpuolen mukaan työehtosopimuksen mukainen. Määräpalkkio oli jokaiselle vuorossa työskennelleelle saman suuruinen. Kun D lähti ja erääseen kaupunkiin tuli uusi tehdaspäällikkö, hyvin alkanut kehitys pysähtyi. Työnantaja ei tarkistanut hinnoitteluja eikä hoitanut taulukoita kuntoon tai neuvotellut työntekijäpuolen kanssa, vaikka työntekijät nostivat useasti esiin, että ansio ei ollut korottunut työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Liitot olivat käyneet työpaikalla selvittämässä asiaa edellisen kerran vuonna 2017.

E:n mukaan paikallinen sopimus oli hyvä, mutta sitä ei ollut noudatettu, sillä taulukoita ei ollut työntekijäpuolen vaatimuksista huolimatta päivitetty. Näin olisi tullut tehdä, sillä yhtiöön oli esimerkiksi tullut uusia pakkauskokoja, jotka olivat vaikuttaneet tuotantomääriin. E oli työntekijöiden edustajana määritellyt aiemmin yhdessä tehtaanjohtaja D:n kanssa taulukoiden hinnoittelupisteet, joiden kohdalla voitiin katsoa, että tavoiteltava tuotanto oli saavutettu. G oli uutena tehtaanjohtajana pitänyt vastuun itsellään eikä ollut toiminut yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Työntekijät pystyivät vaikuttamaan tuotantoon pysymällä hyvin vauhdissa mukana. Prosessi oli sellainen, että jos mukana oli yksikin heikko lenkki, tuotantomäärät tippuivat. Työntekijät eivät olleet kuitenkaan hidastelleet vaan tehneet töitä asianmukaisesti. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa tuonut esiin, että tahti olisi ollut liian hidas. Teknisiä ongelmia oli saattanut olla eivätkä kaikki laiteinvestoinnit olleet menneet suunnitellulla tavalla. Lisäksi yksi nopea tuote oli jäänyt pois.

D on yhtiön entinen tuotanto- ja logistiikkajohtaja. Hän tuli yhtiön palvelukseen vuonna 2008 ja oli tehtaanjohtajana kevääseen 2013 asti. Hän oli yhdessä pääluottamusmies E:n kanssa neuvotellut 12.5.2011 sopimuksen palkkaluokista ja palkkausasioista (K1, V1), jolla haluttiin selkeyttää palkkaukseen liittyviä käytäntöjä. Määräpalkkiolla haluttiin kannustaa työntekoa. Sopimuksessa oli sovittu siitä, tuotannon ja laadun toteutuessa ansio oli vähintään 15 prosenttia korkeampi kuin ohjetuntipalkka. Tuotannon ja laadun toteutumista arvioitiin erityisesti historiaan peilaten. Tarkasteltiin sitä, minkälaiset lopputuotannon toteumat edellisenä tai parina edellisenä vastaavana sesonkina oli ollut. Sen perusteella tehtiin aina ennen sesonkia hinnoittelutaulukko, jossa määriteltiin se, minkälaisilla määrillä pääsi minkäkinlaisiin palkkioihin. Tämä oli hinnoittelupisteen määrittämistä. D oli yhdessä luottamusmiehen kanssa keskustellut siitä, mikä oli oikea tapa määrittää hinnoittelu. Toteutuneita tuotantohistorioita tarkasteltuaan he yhdessä totesivat, minkälaisiin tuotannon toteumiin oli päästy, ja mihin kohtaan oli perusteltua sijoittaa 15 prosentin hinnoittelupiste. Näin määriteltiin se taso, jonka saavuttaminen tarkoitti 15 prosentin toteutumista. Jos tuotanto meni yli, taulukko jatkui ylöspäin ja määräpalkkiot olivat suuremmat. Jos tuo tavoitetaso taas ei toteutunut ja jäätiin jälkeen, toteuma oli matalampi ja palkkiot jäivät alle 15 prosentin. Hinnoittelupiste saatettiin toisin sanoen saavuttaa, ylittää tai alittaa. Siihen pyrittiin, että hinnoittelupisteet olivat realistisia ja historiatietoon pohjautuvia.

Tavoitteen saavuttamatta jäämisen syyt saattoivat tehdasympäristössä olla moninaisia. Työntekijät pystyivät vaikuttamaan esimerkiksi siihen, että koneet pysyivät toimintakykyisinä ja että raaka-aineita syötettiin oikealla tavalla oikeassa tahdissa. Tavoitetason alittaminen saattoi olla useiden asioiden summa, eikä siihen välttämättä tarvittu mitään erityisen poikkeuksellista tilannetta. Työntekijät pystyivät vaikuttamaan tuotannon toteumaan keskittymällä siihen mitä tekivät, mutta välillä tuli myös tilanteita, jolloin työntekijät tulivat sanomaan, että tuotanto ei ollut toteutunut heistä riippumattomista syistä. Tällaiset esimerkiksi sähkökatkosta johtuvat syyt eivät laskeneet määräpalkkiota. Tehdas toimi kokonaisuutena, ja hyvin hoidettuna tuo kokonaisuus toimi erittäin hyvin. Missä tahansa kohdassa ketjua saattoi kuitenkin ilmetä ongelmia, jotka vaikuttivat koko tuotantolinjan toimintaan. Nämä seikat saattoivat vaikuttaa siihen, ettei päästy tavoitetason mukaiseen tuotantoon. Tuotantokauden jälkeen oli yhdessä luottamusmiehen kanssa tarkasteltu sitä, olivatko taulukot toteutuneet ja olivatko ne olleet kohdallaan. Taulukot olivat voineet jäädä toteutumatta siksi, että tuotanto ei ollut onnistunut yhtä hyvin kuin ennen tai että hinnoittelu oli laadittu epärealistisesti. Yhdessä oli kuitenkin tarkasteltu, kummasta oli ollut kyse. Joidenkin tarkastelujen perusteella taulukoihin saattoi tulla korotuksia, kun oli todettu, että taulukko ei ollut kohdallaan eikä hinnoittelua ollut laadittu niin, että sillä olisi ollut mahdollista päästä 15 prosentin ansioon. Oli myös tilanteita, jolloin todettiin, että tietty kausi oli edellisenä vuonna mennyt hyvin ja seuraavana vuonna huonommin. Tästä huolimatta hinnoittelun katsottiin kuitenkin olevan kohdallaan, koska sillä taulukolla oli aiemmin päästy jopa yli 15 prosentin tavoitteen. Hinnoittelu ja toteuma ovat siis kaksi eri asiaa. Ennen sesonkia luottamusmies oli useasti tullut esittämään hinnoittelun korottamista. Asioista pystyttiin kuitenkin pääsääntöisesti sopimaan, vaikka erimielisyyksiäkin oli.

D on kertonut, että määräpalkkion toteumaa tarkasteltiin palkanmaksukausittain, mutta koko sesongin toteuma tuli huomioida. Se tarkoitti sitä, että kun tarkasteltiin esimerkiksi kesäsesonkia, täytyi objektiivisesti katsoa, että palkkiotaulukko oli laadittu sillä tavalla, että sillä pystyttiin pääsemään 15 prosenttia korkeampaan ansioon koko sesonki huomioiden. Välillä ajettiin tuotteita, jotka olivat niin sanotusti helpompia ja joilla saatiin usein korkeampia määräpalkkioita. Välillä taas ajettiin hitaampia tuotteita. Hinnoittelun kannalta relevantti tarkastelukausi oli sen vuoksi silloin koko sesonki.

D:n mukaan ansion käsitteestä ja siitä, miten sitä pitäisi tulkita ja miten se pitäisi laskea, puhuttiin paljon myös liittojen asiantuntijoiden kanssa. Luottamusmiehen kanssa 5.11.2012 (V4) solmittuun sopimukseen ansion määritelmä oli kirjattu siten kuin D oli käsitteen ymmärtänyt, eli siten, että määräpalkkion toteumaa laskettaessa myös olosuhdelisät huomioitiin. Mainittu sopimus oli kaksiosainen siten, että kesän alussa oli työrauhan saavuttamiseksi sovittu, että jos kesän kurkkukauden jälkeen todettaisiin, että määräpalkkio on jäänyt alle 15 prosentin, maksettaisiin erotus takautuvasti. Tilasto toteumasta oli käyty luottamusmiehen kanssa läpi 5.11.2012, jolloin oli todettu, että kurkkusalaattiajossa toteuma ei ollut täyttynyt. Kaikille oli sitten maksettu takautuvasti 0,2 euroa tunnilta. Sopimuksen taustalla oli se, että työntekijät olivat olleet sitä mieltä, että määräpalkkiot eivät olleet riittävän korkeita ja työrauha oli tämän vuoksi uhattuna. Ansion käsite oli tuolloin keskeinen puheenaihe. Esimerkiksi niin sanottu Felix-lisä oli aikaisemmin ollut ansion käsitteessä mukana, mutta syksyn 2012 jälkeen näin ei enää ollut. Tehtaan palkkarakenne oli muodostunut määräpalkkiosta ja olosuhdelisistä, jotka oli maksettu ohjetuntipalkan päälle. Palkkausta haluttiin katsoa kokonaisuutena, ja tuohon kokonaisuuteen kuuluivat myös olosuhdelisät. Ne olivat sellaisia työtehtävään liittyviä lisiä, jotka maksettiin aina tuntipalkan päälle, vaikka tuotantoa ei jostain syystä olisi ollut lainkaan. Jokainen työntekijä sai jotakin olosuhdelisää riippuen siitä, mitä tehtävää kulloinkin teki. Olosuhdelisistä vuorovastaavalisää ei kuitenkaan otettu ansiota laskettaessa huomioon. Huomioon otettiin se, kuinka paljon olosuhdelisiä keskimäärin ansaittiin.

G on yhtiön entinen tuotanto- ja laatupäällikkö. Hän on vastannut yhtiön erään kaupungin tuotantoyksikön vihannes- ja kalatehtaan tuotannollisesta toiminnasta vuodesta 2013 toukokuuhun 2018. Hän on kertonut, että yhtiön palkkiopalkkajärjestelmä perustui pääsääntöisesti kiloihin tai joillakin linjoilla kappaleisiin. Hinnoittelutaulukon vasemmalla puolella olivat tavoitellut kilot tai kappaleet per tunti tai vuoro ja toisella puolella taas niin sanotut hinnoittelupisteet eli mikä kilo- tai kappalemäärä antoi minkäkin hinnoittelupisteen mukaisen määräpalkkion. Hinnoittelupiste oli tuolloin 1,48, koska 15 prosenttia palkkaryhmän 6 ohjetuntipalkasta oli 1,78, josta vähennettiin vielä keskiarvo olosuhdelisistä eli 0,3. Hinnoittelupisteen määrittämisessä otettiin siis huomioon olosuhdelisien keskiarvo eli 30 senttiä. Hinnoittelutaulukkoa laatiessaan G oli tarkastellut edellisen vuoden toteumia ja arvioinut, oliko taulukko edelleen realistinen. Tämän perusteella hän oli päättänyt, noudatettiinko samaa taulukkoa edelleen. Joitain päivityksiä hän oli tehnyt esimerkiksi tilanteessa, jossa lasituotteiden osuus oli kasvanut ja lasitaulukko oli antanut heikomman määräpalkkio-osuuden. Tällöin lasitaulukkoa oli päätetty korottaa, mikä oli nostanut mahdollisuutta päästä 15 prosentin ansion korotukseen. Toisinaan arvion tekeminen oli hankalaa, koska tehtaalla oli myös paljon vastoinkäymisiä. Esimerkiksi vuonna 2014 eräs laiteinvestointi ei ollut mennyt odotetulla tavalla, jolloin G oli joutunut tarkastelemaan toteumia kauempaa. Jos ilmeni työntekijöistä riippumattomia ongelmia, jolloin tuotantoon tuli pitkiä taukoja, työntekijät leimasivat itsensä keskituntiansiolle.

G on kertonut, että lähes aina luottamusmiehen kanssa keskusteltaessa tämä oli ollut sitä mieltä, että hinnoittelu oli tehty väärin. Mitään erimielisyysmuistiota ei kuitenkaan ollut jätetty, mutta liitot olivat käyneet paikan päällä ainakin kahteen otteeseen selvittämässä tilannetta. Luottamusmiehen kanssa vallitsi kuitenkin periaatteellinen näkemysero siinä, että luottamusmiehen mukaan hinnoittelu oli tehty väärin, kun palkkakauden tilinauhan mukaan ansio ei ollut korottunut 15 prosentilla ohjetuntipalkasta, ja G:n mukaan suurin ongelma taas oli alati laskevat vauhdit ja se, ettei ollut päästy samoihin kiloihin mihin oli joskus päästy. Tehtaan tuottavuus oli laskenut koko ajan. G:n mukaan hinnoittelu oli kuitenkin keskimäärin laadittu niin, että tavoite oli realistisesti saavutettavissa. Hänelle oli tärkeintä, että ansio korottui sesongeittain työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla.

G:n mukaan paikallista sopimusta (K1, V1) sovellettiin siten, että palkanlaskennasta lähetettiin kunkin työntekijän osalta tiedot, joista ilmenivät palkkaluokan mukainen ohjetuntipalkka, työpaikkakohtaiset olosuhdelisät ja määräpalkkio. Näin oli laskettu ensin kunkin työntekijän ansio. Toiseksi oli laskettu, mikä oli ohjetuntipalkka korotettuna 15 prosentilla. Vielä oli laskettu näiden kahden erotus. Tämä kooste lähetettiin sesongeittain. Toteumia oli käyty luottamusmiehen kanssa läpi, ei tosin välttämättä aina. Ansioon laskettiin mukaan vain työpaikkakohtaiset olosuhdelisät. Myös vuorovastaavalisä otettiin huomioon laskettaessa ansiota, sillä pois jätettiin vain työehtosopimuksen mukaiset lisät. Lisien mukaan ottamisesta laskentakaavaan ja ansioon oli luottamusmies sopinut jo edeltävän tehdaspäällikön kanssa (V4). Luottamusmies ei ylipäätään vastustanut sitä, että olosuhdelisät otettiin huomioon.

I on J Oy -nimisen yhtiön konsultti. Yhtiö on erikoistunut muun ohella palkkaus- ja palkkiojärjestelmiin. I ei ole tuntenut tarkemmin nyt sovellettavaa työehtosopimusta eikä ole ollut sen kanssa tekemisissä vaan on kertonut teollisuuden suorituspalkkausjärjestelmistä yleisellä tasolla. Hän on kertonut muun ohella, että hinnoittelusäännöt ovat pitkälti samanlaisia eri työehtosopimuksissa. Hinnoittelu toteutuu niin sanotussa hinnoittelupisteessä. Palkkiopalkassa vaikuttavat eri tekijät kuten tuotannon määrä ja laatu. Hinnoittelun muodostumiseen ja hinnoittelupisteen määrittämiseen vaikuttavat käytössä olevat mittarit. Mahdollista on esimerkiksi katsoa aiemmin saavutettuja työn tuloksia tai tehdä muita tutkimuksia. Työehtosopimuksen mukaista 15 prosentin tavoitetasoa ei välttämättä aina saavuteta. Takuupalkka suorituspalkkatyössä määräytyy työehtosopimuksen mukaan. Ansion käsitteeseen luetaan palkkiopalkan kiinteä osa, tietyt esimerkiksi työpistekohtaiset lisät sekä muuttuva osa. Muuttuvan osan määrä riippuu suorituspalkan hinnoittelusta, ja se kasvaa tai vähenee työtuloksesta riippuen. Ansio toisin sanoen elää työtuloksen perusteella. Kiinteä osa voi olla suurempi kuin ohjetuntipalkka tai muu työehtosopimuksessa määritelty takuupalkka tai alle sen, mutta muuttuvaa osaa pitää tulla siihen päälle niin paljon, että hinnoittelun tavoitetasossa hinnoittelusäännön 15 prosentin ohje täyttyy.

Arvio ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan toisen kappaleen mukaan palkkiopalkkatyö on hinnoiteltava siten, että ansio on vähintään 15 prosenttia korkeampi kuin ohjetuntipalkka. Kanteessa on vaadittu työtuomioistuinta vahvistamaan, että X Oy:n on tuon määräyksen perusteella tullut maksaa vähintään ansio, joka ylittää ohjetuntipalkan 15 prosentilla. Kantajan mukaan palkkiopalkkatyö on vuosina 2013–2017 hinnoiteltu väärin, kun työntekijöiden ansio ei ole ylittänyt ohjetuntipalkkaa 15 prosentilla, ja työnantajan on tullut taata työntekijöille tuo vähimmäisansio tavanomaisella työtahdilla tehdystä työstä. Kantaja on lisäksi vaatinut yhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, kun hinnoittelu ei kantajan mukaan ole täyttänyt työehtosopimuksessa asetettua edellytystä hinnoittelun ansiota korottavasta vähimmäisvaikutuksesta.

Työtuomioistuin on jo ratkaisussaan TT 2016:26 katsonut, että vaikka suorituspalkkatyön edellytykset täyttyisivät, tämä ei kuitenkaan vielä sellaisenaan merkitse sitä, että työstä olisi maksettava hinnoitteluohjeiden mukainen suorituspalkka riippumatta esimerkiksi työntekijöiden työvauhdista tai työn tuloksesta. Ratkaisussaan työtuomioistuin on viitannut muun ohella aiempaan tuomioon TT 1986:20 ja todennut, että vaikka urakkatyöstä olisi sovittu, hinnoitteluohjeen mukainen urakkapalkka ei ilman muuta ole taattu. Hinnoitteluohje ja takuupalkka urakkatyössä ovat kaksi eri asiaa. Jos työehtosopimuksissa on sovittu ansiotakuusta urakkatyössä, takuupalkkana käytetään yleisesti työntekijän ohjetuntipalkkaa. Näin on sovittu myös elintarvikealojen työehtosopimuksen 12 §:n 7 kohdassa. Kantaja on vedonnut siihen, että ratkaisussa TT 2016:26 on kyse ollut tilanteesta, jossa yhtiössä ei ole ollut voimassa olevaa sopimusta suorituspalkkatöiden hinnoittelusta.

Tässä asiassa todistajana kuultu yhtiön entinen tuotanto- ja laatupäällikkö G on vastannut kanteessa tarkoitettuna ajankohtana erään kaupungin tuotantoyksikön tuotannollisesta toiminnasta. Hänen kertomuksestaan on ilmennyt, että hän on paikallisessa sopimuksessa (K1, V1) sovituin tavoin tarkastanut määräpalkkiotaulukot ennen jokaista sesonkia ja päivittänyt ne, jos hän on katsonut sen tarpeelliseksi. Luottamusmies on kuitenkin katsonut, että hinnoittelu on tehty väärin eikä taulukoita ole päivitetty asianmukaisesti. G:n mukaan suurin ongelma taas on ollut se, että työtahti on hidastunut eivätkä työntekijät ole päässeet samoihin tuotantomääriin kuin aiemmin. Hän on kuitenkin kertonut pyrkineensä laatimaan hinnoittelun siten, että tavoite on ollut realistisesti saavutettavissa. Todistajana niin ikään kuullun entisen tehtaanjohtajan D:n ja G:n kertomuksista ilmenee, että D on tältä osin pitänyt G:tä aktiivisemmin yllä keskusteluyhteyttä työntekijäpuolen kanssa. Paikallisessa sopimuksessa (K1, V1) on sinänsä sovittukin, että määräpalkkiotaulukoiden tarkastamisesta ja päivittämisestä vastaa työnantaja.

Todistaja F:n kertomuksesta on ilmennyt, että vastaavia riitoja hinnoittelusäännön toteutumisesta on ollut työpaikoilla paljon. Tällaisissa tilanteissa on ensin selvitetty, minkä vuoksi hinnoittelutaulukossa asetettuun tavoitetasoon ei ole päästy. Jos kyse on ollut työntekijöistä riippumattomista syistä, hinnoittelua on tullut tällöin korjata ylöspäin. Todistajista H, D ja G ovat todenneet, että työnantajan ei tule jokaisella tarkasteluajanjaksolla maksaa vähintään ansiota, joka ylittää ohjetuntipalkan 15 prosentilla. F:n kertomuksestakaan ei voida tehdä sellaista päätelmää. Tavoitteen saavuttamatta jäämisen syyt saattavat D:n ja G:n selostamin tavoin olla tehdasympäristössä moninaisia. Palkkiopalkkajärjestelmän tarkoituksena on työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohdasta ja F:n kertomuksestakin ilmenevin tavoin tuotannon ja ansion kohottuminen. Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdassa tarkoitettua 15 prosentin ehtoa ei ole perusteltua pitää sellaisena takuupalkkaehtona, jonka nojalla työnantajan on taattava työntekijöille tuo vähimmäisansio jokaisella tarkasteluajanjaksolla riippumatta siitä, onko hinnoittelussa määritelty tavoite saavutettu vai ei. Vastaavasti asiaa on arvioitu myös aiemmassa työtuomioistuimen oikeuskäytännössä (ks. edellä mainitut ratkaisut TT 2016:26 ja 1986:20).

Toisaalta työnantajan menettelyä voidaan pitää työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan toisen kappaleen vastaisena, jos palkkiopalkkatyö hinnoitellaan ja hinnoittelupiste nostetaan niin korkealle, että tavoitetasoa ja 15 prosentin ansiotason korottumista ei ole objektiivisesti arvioiden mahdollista saavuttaa. Tässä asiassa todistaja E on kertonut, että työnantaja ei ole päivittänyt taulukoita asianmukaisesti vastaamaan muuttuneita olosuhteita ja että työntekijät ovat jatkuvasti työskennelleet tavanomaisella työtahdilla eikä työnantaja ylipäätään ole huomauttanut heitä esimerkiksi hidastelusta. G taas on kertonut tarkastelleensa aikaisemmilla sesongeilla saavutettuja tuotantomääriä ja pyrkineensä sitä kautta arvioimaan realistisesti oliko hinnoittelutaulukoihin tarpeen tehdä muutoksia. Hänen mukaansa työvauhti oli hidastunut eikä aikaisempia tuotantomääriä ole sen vuoksi saavutettu. Toisaalta hän on kertonut, että hänelle on ollut tärkeää, että työntekijöiden ansio on korottunut sesongeittain työehtosopimuksessa edellytetyin tavoin.

Kantaja on esittänyt näyttöä kahden työntekijän säännöllisen työajan työtunneista ja määräpalkkioista palkkakausittain (K2, K3). Vastaajat ovat laatineet samoista työntekijöistä vertailulaskelmat, joissa on huomioitu myös työpaikkakohtaiset olosuhdelisät ansiota laskettaessa (V2, V3). Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan toisessa kappaleessa tarkoitettua ansion käsitettä ei ole työehtosopimuksessa määritelty eikä käsitteen tulkinnasta ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella muutoinkaan mitään osallisliittojen yhteisesti hyväksyttyä näkemystä. Sen sijaan E:n, D:n ja G:n kertomuksista ja sopimuksesta 5.11.2012 (V4) on ilmennyt, että työpaikkakohtaiset, työehtosopimukseen perustumattomat olosuhdelisät on yhtiössä sovittu otettavaksi huomioon ansiota ja määräpalkkion toteumaa laskettaessa. Todistajien kertomukset ovat olleet osin ristiriitaisia sen suhteen, missä määrin olosuhdelisät on tullut huomioida eikä esimerkiksi vuorovastaavalisää ole E:n ja D:n kertomuksesta ilmenevin tavoin ollut tarkoitus ottaa huomioon määräpalkkion toteumaa laskettaessa kuten G on kertomansa mukaan tehnyt. Tästä huolimatta asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida tehdä sellaista päätelmää, että yhtiön soveltama hinnoittelu olisi johtanut vuosien 2013–2017 aikana vain satunnaisesti työehtosopimuksessa edellytettyyn vähimmäishinnoittelun tasoon.

Johtopäätöksenään työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan toisessa kappaleessa tarkoitetun hinnoitteluohjeen mukainen palkkiopalkka ei ole ilman muuta taattu riippumatta esimerkiksi työntekijöiden työvauhdista tai työn tuloksesta. Asiassa ei ole esitetty myöskään riittävää selvitystä siitä, että yhtiö olisi hinnoitellut palkkiopalkkatyön siten, että työehtosopimuksen mukaista 15 prosentin ansiotason korottumista ei olisi ollut objektiivisesti arvioiden mahdollista saavuttaa. Näillä perusteilla kanne on kokonaisuudessaan hylättävä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 11.039 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Siitonen, Tuliara, Nybondas, Forsén ja Helenius jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.