13.12.2018

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

- velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 22 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 54.877,68 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 20.10.2017 lukien, ja

- velvoittaa X Oy:n korvaamaan Teollisuusliitto ry:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut asiassa 6 750 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

Vaatimuksen perusteet

A:n työsopimuksen päättäminen on ollut työehtosopimuksen vastaista. Työnantajalla ei ole ollut työsopimuslain 7 luvun 1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta irtisanomiselle.

A ei ole rikkonut työnantajan ohjeistusta irtisanomispäivänä 1.11.2016.

Irtisanomiseen liittyviä tapahtumia ei ole selvitetty asianmukaisesti. Myöskin A:lle vuonna 2015 annettuun varoitukseen liittyvät tapahtumat ovat jääneet asianmukaisesti selvittämättä.

A:ta ei ole kuultu asianmukaisesti väitetystä 1.11.2016 tapahtuneesta irtisanomisperusteesta. Asiamukaisen kuulemisen laiminlyönti on johtanut virheellisin oletuksin tehtyyn yli 35 vuotta kestäneen työsuhteen irtisanomiseen.

Työnantajan toiminta on ollut epätasapuolista suhteessa A:han. Eri henkilöstöryhmiä on kohdeltu epätasa-arvoisesti, koska toimihenkilöitä ei ole huomautettu tai varoitettu vastaavista rikkeistä kuin työntekijöitä ja erityisesti A:ta. Työnantajan menettely on lisäksi ollut jäljempänä kerrotuin tavoin epätasapuolista vuonna 2016 annetun varoituksen osalta.

A:n aikaisempi huomauttaminen ja varoittaminen on ollut aiheetonta. Kaikki väitetyt rikkeet ovat olleet luonteeltaan lieviä, eikä niiden perusteella ole ollut kohtuullista päättää pitkää työsuhdetta. Irtisanominen on ollut perusteetonta myös tästä johtuen.

Huomautus 2014 on ollut aiheeton. A oli koulutuksen yhteydessä, käynyt kouluttajan luvalla tupakoimassa muiden kanssa ns. vierailijoiden tupakointipaikalla. Hän ei edes olisi ennättänyt käydä omalla tupakointipaikalla lyhyen tauon yhteydessä. Vierailijoiden tupakointipaikan leimauslaite ei ollut käytettävissä työntekijöiden kortilla, joten leimaus ei ollut mahdollinen.

Varoitus 2015 on ollut aiheeton. A ei ole syyllistynyt väitettyyn rikkeeseen. A on tupakoinut omalla ajallaan ylitöiden lopettamisen jälkeen. A oli käynyt tupakoimassa ilman leimausta, mutta hän käytti siihen omaa aikaansa, koska oli tehnyt töitä 8,5 tuntia, mutta merkinnyt vain kahdeksan tuntia tuntikirjaukseen.

Varoitus 2016 on ollut aiheeton. Työnantaja on kohdellut työntekijöitä epätasa-arvoisesti. A oli menetellyt työnantajan vetoamalla tavalla, mutta A oli ainoa varoitettu, vaikka neljän hengen ryhmä oli syyllistynyt samaan rikkeeseen. Varoitus on perusteeton.

A:han on kohdistettu erityistä valvontaa hänen varapääluottamusmiesasemansa johdosta.

Irtisanomisen jälkeen yhtiö on uhannut muuttaa A:n työsuhteen päättämisen sopimuksen purkamiseksi valvontakameramateriaaliin perustuen. Tämän jälkeen työnantaja on kuitenkin jostain syystä tuhonnut materiaalin. Työnantajan toiminta osoittaa, että se ei ole asianmukaisella huolellisuudella selvittänyt tapahtumien kulkua työsuhteen päättämiseen liittyen.

Korvauksen määrä

Irtisanomiseen on vaikuttanut A:n aktiivinen toiminta työntekijöiden etujen ajajana luottamustehtävissä. Irtisanomisen aikaan hän toimi varapääluottamusmiehenä.

A:n työsuhteen poikkeuksellisen pitkä kesto, hänen kuulemisensa laiminlyöminen, A:lle aiheutunut työttömyys sekä hänen kokemansa loukkaus ja hänen varapääluottamusmiesasemansa huomioon ottaen yhtiö on tuomittava maksamaan A:lle 22 kuukauden palkkaa vastaava korvaus, eli yhteensä 54.877,68 euroa laskettuna 2 494,44 euron kuukausipalkalla.

Puolet tuomittavasta päättämiskorvauksesta on kohdistettava loukkaukseen (aineeton vahinko), joka on aiheutunut A:n työehtosopimuksen vastaisesta irtisanomisesta, ja puolet palkkaetujen menetykseen (aineellinen vahinko).

Vastaus kannevaatimuksiin

Vastaaja Teknologiateollisuus ry ja kuultava X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että kantaja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan vastaajan ja kuultavan yhteiset arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut asiassa 11 861,37 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Irtisanomisen perusteet

Irtisanomiselle on ollut laissa ja työehtosopimuksessa edellytetty asiallinen ja painava peruste. A:n toiminta on toistuessaan osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta työnantajan työnjohto-oikeutensa nojalla laatimia sääntöjä kohtaan. A:n työsuhteen päättäminen ei ole liittynyt hänen varapääluottamusmiesasemaansa. Irtisanomisen perusteena on ollut yksinomaan lain ja työehtosopimuksen mukainen irtisanomisilmoituksessa yksilöity toistuva työnantajan sääntöjen rikkominen.

Irtisanomispäivän aamuna noin 1.11.2016 kello 7.10 esimies B on tehnyt suoran näköhavainnon A:n käynnistä tupakointipaikalla ilman, että A on tehnyt työnantajan sääntöjen edellyttämiä leimauksia.

A:n menettelyä 1.11.2016 on selvitetty asianmukaisesti ja riittävässä määrin.

A:ta on kuultu tapahtumien kulusta vielä saman päivän aamuna. Tilaisuudesta laaditussa muistiossa A on myöntänyt leimaamatta jättämisen kyseisenä aamuna sekä kertonut saman toistuneen joinakin muinakin aamuina.

Myöhemmin irtisanomispäivän aikana on asianmukaisesti järjestetty varsinainen työsuhteen päättämistä käsittelevä kuulemistilaisuus, jossa myös pääluottamusmies C on ollut läsnä ja jossa on käyty läpi A:n työsuhteen päättämisperusteet.

Työnantajan tupakointia koskevasta ohjeistuksesta oli viestitty henkilöstölle toistuvasti. Säännöt olivat myös selkeästi esillä yhtiön intranet-sivuilla.

A:ta on huomautettu ja varoitettu ennen irtisanomista useita kertoja samasta tupakointiin liittyvien sääntöjen rikkomisesta. Useiden suullisten huomautusten lisäksi hänelle on annettu kirjallinen huomautus 12.8.2014 sekä kirjalliset varoitukset 9.2.2015 ja 16.5.2016. Varoitusten antamisen yhteydessä niiden syyksi on yksilöity työaikaleimausten laiminlyönti tupakoinnin ajaksi. Huomautuksen ja varoitusten yhteydessä on käyty läpi yhtiön tupakointia koskevat säännöt. Huomautus ja varoitukset ovat olleet aiheellisia ja tilanteet on asianmukaisesti selvitetty.

Yhtiön menettely ei ole ollut epätasapuolista. Tupakointikäytäntöjä koskevat säännöt ja niiden valvonta on kohdistettu kaikkiin henkilöstöryhmiin ja henkilöihin tasapuolisesti. A:ta ei ole erityisesti tarkkailtu.

Kantaja on vedonnut 12.8.2014 annetun huomautuksen olevan aiheeton sillä perusteella, että siihen olisi ollut kouluttajan lupa ja että A ei olisi ehtinyt omalle tupakointipaikalle lyhyen tauon yhteydessä. Väitteet eivät ole uskottavia. Varoitusta annettaessa A ei ole tuonut mitään saamaansa lupaan viittaavaa ilmi. Niin kutsutun vierailijoiden tupakointipaikan läheisyydessä on myös leimauslaite, jossa A olisi voinut leimata itsensä ulos.

Kantaja on myös vedonnut 9.2.2015 annetun varoituksen olevan aiheeton sillä perusteella, että A olisi tupakoinut omalla ajalla ylitöiden lopettamisen jälkeen. Väite ei voi pitää paikkaansa, sillä varoitus on annettu aamulla kello 7-7.45 samana aamuna tapahtuneen luvattoman tupakoinnin vuoksi. Työaikakirjanpidon mukaan A:lla ei ole kello 5:12 tehdyn sisäänleimauksen jälkeen tehty ulosleimauksia ennen kello 7:51. A ei ole kiistänyt tapahtumia varoitusta vastaanottaessaan.

Kantaja on edelleen vedonnut 16.5.2016 annetun varoituksen olevan aiheeton ja epätasa-arvoinen sillä perusteella, että A olisi ollut ainoa varoitettu, vaikka neljän hengen ryhmä oli syyllistynyt samaan rikkeeseen. Väite ei pidä paikkaansa. Työnantajan edustaja on tunnistanut tilanteessa alkujaan vain kaksi työntekijää: A:n ja D:n. D:n työaikaleimaukset ovat olleet kyseisenä ajankohtana kello 7.16-7.19 kunnossa, eikä häntä ole sen vuoksi varoitettu. Tapahtumaa seuranneena päivänä työntekijä E on oma-aloitteisesti ilmoittautunut olleensa myös tupakoimassa luvattomasti, mille on saatu vahvistus myös työaikakirjanpidosta. E:n oma-aloitteisuuden vuoksi työnantaja on harkinnut oikeaksi toimenpiteeksi huomautuksen. Neljäs samaan ryhmään kuulunut henkilö on jäänyt tuntemattomaksi.

Korvauksen määrä

Vaadittu korvaus työsopimuksen päättämisestä on täysin ylimitoitettu. Korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä voi olla enintään kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Perustelut

Tapahtumat irtisanomispäivänä 1.11.2016

Työehtosopimuksen 34.2 kohdan mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijää ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:stä johtuvaa asiallista ja painavaa perustetta. Asiallisena ja painavana syynä pidetään mainitun sopimusmääräyksen mukaan muun ohella työntekijästä johtuvia syitä, kuten työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista. Irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000) mukaan otettava huomioon muun ohella rikkeiden laatu ja vakavuus, työntekijän asema ja työn luonne sekä työntekijän suhtautuminen omaan menettelyynsä.

Kirjallisena todisteena esitetyn irtisanomisilmoituksen (K1) mukaan A:n työsuhde on irtisanottu 1.11.2016 toistuvien työnantajan sääntöjen rikkomisen johdosta. Työnantajan säännöillä on riidattomasti tarkoitettu työnantajan laatimia tupakointia koskevia sääntöjä, joiden mukaan tupakointi on sallittu ainoastaan työajan ulkopuolella erikseen tupakointia varten osoitetuilla tupakointipaikoilla. Tupakointipaikalle mentäessä työntekijän on leimattava itsensä työajan seurantajärjestelmään koodilla "oma asia" tai "ulos" ja vastaavasti tupakointipaikalta työhön palattaessa työntekijän on leimattava itsensä järjestelmään koodilla "sisään". Yhtiön tupakointisäännöt ovat tulleet voimaan syyskuussa 2011 ja ne ovat olleet nähtävillä yhtiön intranetissä.

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2014:88 on katsottu, että työntekijän velvoittaminen käyttämään työnantajan hankkimaa työvaatetusta kuuluu työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin. Ratkaisussa on katsottu, että työnantajan antamia asiallisia työnjohtomääräyksiä on lähtökohtaisesti noudatettava.

Käsillä olevassa asiassa vastaajan todistaja F, joka tuolloin toimi yhtiön molempien tehtaiden päällikkönä, on kertonut tupakointia koskevien sääntöjen tulleen yhtiöön vuonna 2011 työntekijöiden aloitteesta toisaalta terveellisiin elämäntapoihin kannustamisen vuoksi ja toisaalta sen vuoksi, että tupakoivia ja tupakoimattomia työntekijöitä kohdeltaisiin tasapuolisesti. Todistajien kertomuksista on toisaalta myös ilmennyt, että kahvitauon saa pitää elpymisaikana leimaamatta itseään ulos. Kun tällainen elpymisaika on myös tupakoivien työntekijöiden käytettävissä siltä osin kuin he eivät tupakoi elpymisaikana, oheistuksen ei voida katsoa olevan pakottavan lainsäädännön vastainen. Oheistus on katsottava työnantajan työnjohto-oikeuteen kuuluvaksi sekä perusteiltaan ja toteuttamistavaltaan asialliseksi.

Kantaja ei ole kiistänyt A:n olleen tietoinen kysymyksessä olevista säännöistä, mitä osoittaa myös vastaajan todistaja F:n säännöistä tiedottamisen osalta kertoma sekä kirjallisesta todisteesta V8 kirjallisesta tiedottamisesta ilmenevä ja myös kirjallisesta todisteesta V9 ilmenevät yhtiön henkilöstölle lähetetyt viestit tähän liittyen. Todistelusta muilta osin ei ole ilmennyt sellaista, jonka perusteella A:n tietoisuutta kysymyksessä olevista säännöistä olisi perustellusti aihetta epäillä.

Kirjallisena todisteena K2 esitetyn A:n kuulemista irtisanomispäivänä 1.11.2016 koskevan asiakirjan mukaan läsnä ovat olleet A, hänen esimiehensä B ja F. Asiakirjan mukaan työaikaleimaus oli tekemättä 1.11.2016, tupakoimassa klo 7.10, B:n havainto. A myöntää ja kertoo, että joinain aamuna sama toistunut tullessa aamukahvista toiselta tehtaalta. Työaikaraportista näkee, että tupakoinnille poistumisleimauksia mahdollisesti puuttuu viikon 43 ajalta, kun leimaustietoja verrataan ovien kulkuraportteihin. A totesi, että se on mahdollista. A on allekirjoittanut asiakirjan.

Vastaajan todistajat F ja B ovat kertoneet keskustelun edenneen kirjalliseen todisteeseen K2 kirjatuin tavoin ja hyvässä hengessä. B on kertonut tehneensä näköhavainnon A:sta menossa tupakointipaikalle tapahtuma-aikaan. F on kertonut, että muutamaa tuntia yllä mainittua kuulemista myöhemmin järjestettiin tilaisuus, jossa pääluottamusmies C oli paikalla ja jossa aamun tapahtumat käytiin uudelleen läpi. F:n kertoman mukaan F kielsi A:ta allekirjoittamasta irtisanomisilmoitusta, ja paikalle haettiin todistajaksi G.

Kantajan todistaja pääluottamusmies C on kertonut kuulemistilaisuudessa olleen paikalla F, B, C ja A. Tilanne oli todella ahdistava, ja irtisanomislaput olivat jo valmiina ja niihin vaadittiin nimi alle. Aikaisemmin aamulla olleessa kuulemistilaisuudessa ei ollut kerrottu oikeudesta käyttää avustajaa ja A:ta kiusattiin ja hänet velvoitettiin allekirjoittamaan tunnustus. B:n näkemä henkilö ei voinut olla A.

A on kertonut aamun kuulemistilaisuuden olleen hirveä kuulustelu, jossa tehtiin punakynällä merkintöjä tuntilistoihin. A kiisti aikaisempien kertojen olleen tupakalla käymisiä, hän oli ollut hakemassa varaosia. Häntä yritettiin tivata tunnustamaan, että kaikki olivat leimaamattomia tupakkataukoja. Saman aamun tapahtumista sanottiin heti, että olet polttanut kello 7.20 ilman leimausta, josta on B:n näköhavainto, pitääkö tämä paikkansa. A meni sanattomaksi ja sanoi että täytyyhän sen pitää, jos esimies on nähnyt. A:lla oli tuolloin elämässään raskaita henkilökohtaisia asioita, ja hän turhautui muutaman minuutin leimausten aiheuttamasta reaktiosta. Hän ei lukenut paperia, jonka allekirjoitti. Jos hän olisi ollut täysin tolpillaan, hän olisi havainnut, että B:n havainto ei voinut pitää paikkaansa. Kameratallenteita ei katsottu ja niistä olisi ilmeisesti selvinnyt, että A ei syyllistynyt väitettyyn rikkomukseen.

Yllä selostetun näytön perusteella työtuomioistuin katsoo uskottavasti näytetyksi, että A on rikkonut tupakointisääntöjä 1.11.2016. Työtuomioistuin ei pidä uskottavana, että A olisi myöntänyt menettelynsä ja allekirjoittanut myöntämisensä sisältäneen lyhyen asiakirjan, mikäli esitetty väite ei olisi pitänyt paikkaansa. Johtopäätöstä tukee myös B:n näköhavainnostaan kertoma sekä A:n leimauksista tältä osin esitetty kirjallinen näyttö (V5 ja V6). Mainituilla perusteilla A:n on näytetty rikkoneen työnantajan antamia kysymyksessä olevia sääntöjä 1.11.2016.

Työehtosopimuksen 39.2 kohdan mukaan ennen kuin työnantaja irtisanoo työsopimuksen työsopimuslain 7 luvun 1–2 §:ssä tarkoitetulla perusteella, työntekijälle on varattava mahdollisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen perusteista. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajana esimerkiksi luottamusmiestä tai työtoveria. Työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan ennen kuin työnantaja irtisanoo työsopimuksen 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla perusteella, työnantajan on varattava työntekijälle tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen syistä. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa.

Yllä selostettu näyttö osoittaa, että A:ta on kuultu kahdesti ennen työsuhteen päättämistä ja että toisella kerralla tilaisuudessa on ollut läsnä pääluottamusmies C. Työtuomioistuin katsoo, että kokonaisarviointina menettelyn ei voida katsoa olleen virheellistä sillä perusteella, että A:ta ei olisi kuultu taikka asiaa selvitetty asianmukaisesti ennen A:n työsopimuksen irtisanomista.

A on kertonut leimauksistaan riippumatta kirjanneensa palkan maksamisen perusteena olleisiin työaikalomakkeisiin toteutuneen työajan. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että yhtiön edellä luonteeltaan asialliseksi ja työnantajan direktio-oikeuden piiriin kuuluvaksi todetut säännöt ovat koskeneet leimaamista tupakoinnin yhteydessä, eikä A:n kertoma menettely ole korjannut tätä työnantajan ohjeistuksen laiminlyöntiä.

A:lle aikaisemmin annetut huomautus ja varoitukset

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää tulee varoittaa ennen irtisanomista. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata menettelynsä ja osoittaa, kuinka vakavana rikkomuksena työnantaja pitää hänen menettelyään. Varoitusta voidaan pitää ennakkomuistutuksena siitä, millä tavoin työnantaja tulee reagoimaan varoituksessa tarkoitetun sopimusrikkomuksen tai laiminlyönnin toistuessa. Varoituksenantovelvollisuus koskee kaikentyyppisiä työsuhteesta johtuvien velvollisuuksien rikkomisia.

Käsillä olevassa asiassa on riidatonta, että A:lle oli annettu kirjallisesta todisteesta V3 ilmenevät kirjallinen huomautus 12.8.2014 ja kirjalliset varoitukset 9.2.2015 ja 16.5.2016. Huomautus ja varoitukset ovat koskeneet samankaltaista menettelyä kuin minkä perusteella A:n työsopimus on irtisanottu 1.11.2016. A on allekirjoittanut mainitut asiakirjat, eikä niistä ilmene A:n erimielisyyttä asiassa. Varoituksista ilmenee, että mikäli menettely toistuu, työnantaja tulee harkitsemaan työsuhteen päättämistä.

B on kertonut aikaisempien huomautusten ja varoitusten osalta, että A ei kyseenalaistanut tapahtumia niitä tuolloin selvitettäessä vaan myönsi ne suoraselkäisesti.

Yllä mainittuun todisteluun nähden työtuomioistuin ei pidä uskottavana A:n kertomaa siitä, että huomautus ja varoitukset olisivat olleet aiheettomia.

Varoituksen 9.2.2015 osalta voidaan lisäksi todeta, että kirjallinen todiste V11 koskien A:n leimauksia tuolta aamulta tukee osaltaan sitä, että varoitus on ollut asianmukainen. Mainitusta todisteesta ilmenevään rikkomuksen ajankohtaan nähden A:n kertomaa siitä, että menettely olisi tapahtunut ylitöiden lopettamisen jälkeen omalla ajalla, ei voida pitää uskottavana.

Varoituksen 16.5.2016 osalta F on uskottavasti kertonut tunnistaneensa vain osan tupakoimassa olleista henkilöistä ja näistä vain A ei ollut leimannut itseään ulos. Menettely ei ole siten ollut tältä osin epätasapuolista.

A:n kohtelusta suhteessa E:hen työtuomioistuin lausuu seuraavaa. E on tullut 17.5.2016 oma-aloitteisesti tunnustamaan työnantajan edustalle oman 16.5.2016 tapahtuneen tupakointisääntöjen rikkomisensa. E:lle on annettu tästä rikkomuksesta kirjallinen huomautus. E:lle oli edellisen kerran annettu samasta asiasta kirjallinen huomautus 9.2.2015 eli yli vuotta aikaisemmin. A sen sijaan oli saanut samana päivänä 9.2.2015 tupakointisääntöjen rikkomisesta kirjallisen varoituksen. Lisäksi A oli saanut samasta asiasta 12.8.2014 kirjallisen huomautuksen. A ja E eivät siten olleet samassa asemassa heille 16.5.2016 tapahtuneista rikkomuksista seuraamuksia harkittaessa. Lisäksi E:n osalta seuraamuksia harkitessaan työnantaja on voinut antaa tapauskohtaista painoarvoa sille, että E tunnusti menettelynsä oma-aloitteisesti.

A:ta ei yllä mainituilla perusteilla ole näytetty kohdellun epätasa-arvoisesti suhteessa E:hen taikka muihinkaan työntekijöihin hänelle 16.5.2016 annetun varoituksen osalta.

Edellä lausutuin perustein A:lle aikaisemmin samanlaisesta menettelystä annettujen kirjallisen huomautuksen ja kahden kirjallisen varoituksen ei ole osoitettu olleen aiheettomia. Kun A:lle oli annettu kirjallinen varoitus 16.5.2016 eli vajaa puoli vuotta ennen irtisanomiseen johtanutta rikkomusta, A:ta on katsottava varoitetun asianmukaisesti kysymyksessä olevasta menettelystä ennen hänen työsopimuksensa irtisanomista.

Työantajan menettelyn tasapuolisuudesta

A:n ja C:n varsin yleisellä tasolla kertoma käsityksistään työnantajan epätasapuolisesta menettelystä taikka A:han erityisesti kohdistetusta valvonnasta ei riitä osoittamaan olettamaa työnantajan menettelyn epätasapuolisuudesta tai syrjivyydestä A:han nähden. A:n ja C:n kertoma ei myöskään uskottavasti osoita, että A:n varapääluottamusmiehen asema olisi vaikuttanut työnantajan menettelyyn.

B ja F ovat kertoneet yhdenmukaisesti ja uskottavasti tupakointisäännöksiin puuttumisen olleen yhtiössä tasapuolista. Valvontaa on kohdistettu vuosien kuluessa erityisesti tupakoiviin henkilöihin sekä niihin, joiden osalta rikkomukset ovat toistuneet. F:n kertoman mukaan vuoden 2016 lopulla jäljellä oli molemmilla tehtailla arviolta viisi henkilöä, joille oli annettu varoituksia tupakointisääntöjen rikkomisesta ja joiden osalta sääntöjen noudattamista valvottiin keskimääräistä tarkemmin. F:n kertoman perusteella työntekijät itse eivät olleet kaikilta osin tietoisia työnantajan menettelystä kokonaisuutena eli toistensa saamista huomautuksista ja varoituksista. Kirjallisesta todisteesta V10 ilmenee, että kirjallisia huomautuksia ja varoituksia on annettu A:n lisäksi myös muille henkilöille.

Yllä lausutuin perustein työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole osoitettu epätasapuolisen kohtelun taikka muun asiattoman perusteen vaikuttaneen A:n työsopimuksen päättämiseen. Tehostetun valvonnan kohdistaminen yhtäläisesti kaikkiin niihin henkilöihin, joita oli aikaisemminkin varoitettu kysymyksessä olevien työnantajan sääntöjen rikkomisesta, ei osoita perusteetonta epätasapuolista kohtelua A:ta kohtaan.

Lopputulos

A:n on näytetty rikkoneen työnantajan työnjohto-oikeutensa perusteella antamaa luonteeltaan asiallista ohjeistusta toistuvasti ja tahallisesti. A:lle on annettu kirjallisin huomautuksen ja varoitusten myötä mahdollisuus korjata menettelynsä, mitä hän ei ole kuitenkaan tehnyt. Työtuomioistuin katsoo asiassa näytetyksi, että A:n irtisanominen on tapahtunut työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Työnantajan menettelyn ei ole osoitettu olleen epätasapuolista taikka A:n irtisanomisen muutoinkaan johtuneen epäasiallisesta perusteesta. Kanne tulee mainituilla perusteilla hylätä.

Oikeudenkäyntikulut

Kantaja häviää asian ja on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin hylkää Teollisuusliitto ry:n asiassa esittämät vaatimukset.

Työtuomioistuin velvoittaa Teollisuusliitto ry:n korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja X Oy:n yhteiset arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut asiassa 11 861,37 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ihonen puheenjohtajana sekä Siitonen, Äimälä, Nyyssölä, Lehto ja Stenholm jäseninä. Valmistelija on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.