12.12.2016

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että A:lla on ollut oikeus irtisanomisajan palkkaan ja lomakorvaukseen kuuden kuukauden mittaiselta irtisanomisajalta hänen irtisanoutuessaan työstään 7.1.2015 lomautuksen kestettyä yli 200 päivää,

- velvoittaa Kankaanpää Works Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 15.350,40 euroa ja irtisanomisaikaa vastaavana lomakorvauksena 1.761,47 euroa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 7.1.2015 lukien,

- tuomitsee Kankaanpää Works Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta,

- tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

- velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja Kankaanpää Works Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perusteet

A irtisanoutui työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, joten hänellä on oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta.

Työnantajan edustaja B tarjosi A:lle noin viiden viikon ajaksi mekaanisen kokoonpanon asentajan työtä elokuusta 2014 lukien. Kyse ei kuitenkaan ollut A:n kokemusta vastaavasta työstä. A oli aloittanut LVI-alan opinnot tammikuussa 2014 ja koulutus päättyi vasta lokakuussa 2014, eikä hän halunnut keskeyttää lomautustaan tilapäisesti. B ja A sopivat, että työnantaja ottaa yhteyttä A:han työn tarjoamiseksi koulutuksen päätyttyä. Koska työnantaja ei kuitenkaan tarjonnut A:lle työtä, hän irtisanoutui 7.1.2015.

A:n lomautus ei päättynyt eikä hänelle myöskään annettu ilmoitusta lomautuksen päättymisestä. A:lle tarjottiin ainoastaan lomautuksen keskeyttämistä tilapäisen työn johdosta. Lomautuksen tilapäinen keskeyttäminen olisi kuitenkin edellyttänyt osapuolten yhteistä sopimusta, eikä A ollut halunnut keskeyttää lomautusta, koska hänen opintonsa olivat kesken.

Työnantaja ja työntekijä eivät edes voi pätevästi sopia siitä, että työntekijällä ei olisi oikeutta irtisanoutua, jos lomautus on kestänyt yhdenjaksoisesti yli 200 päivää. Työnantaja ja työntekijä eivät myöskään voi sopia siitä, että 200 päivän laskenta alkaa alusta, jos lomautus ei tosiasiallisesti keskeydy.

Lomautus oli 7.1.2015 mennessä kestänyt yhdenjaksoisesti yli 200 päivää. Lomautuksen kestettyä yli 200 päivää työnantaja on työsuhteen päättyessä velvollinen korvaamaan työntekijälle irtisanomisajan palkan. A:lla on siten oikeus saada irtisanomisajan palkka lomakorvauksineen irtisanomisajalta.

Hyvityssakosta

Työnantajan on täytynyt tietää menettelevänsä työehtosopimuksen vastaisesti evätessään irtisanomisajan palkan maksamisen. Kyse ei ole epäselvästä työehtosopimusmääräyksestä ja asian ratkaisemiseen vaikuttavat tosiseikat ovat olleet kaikilta osin riidattomia. Työnantaja on tämän vuoksi tuomittava hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Teknologiateollisuus ry:n olisi tullut asiaan huolellisesti perehdyttyään mieltää, että työnantajan vetoamat seikat eivät voi johtaa työnantajan esittämään tulkintaan. Kyse ei ole ollut aidosti tulkinnanvaraisesta työehtosopimusmääräyksestä vaan siitä, että Teknologiateollisuus ry on puoltanut työnantajan virheellistä tulkintaa. Koska Teknologiateollisuus ry ei ole välittömästi oikaissut jäsenyrityksensä menettelyä vaan on tukenut sitä, Teknologiateollisuus ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Kankaanpää Works Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantaja tarjosi lomautuksen aikana A:lle hänen koulutustaan ja kokemustaan vastaavaa työtä. Hänelle tarjottiin mekaanisen kokoonpanon asennustehtäviä, joihin riittää kone-ja metalliteollisuuden perustutkinto ja työhön perehdytys. A olisi suoriutunut hyvin hänelle tarjotusta työstä, koska hän oli suorittanut kone- ja metallitekniikan perustutkinnon ja oli toiminut yli 12 vuotta vaativissa koneistustehtävissä. Lisäksi A oli työn tarjoamishetkellä suorittamassa LVI–asentajan koulutusta ja LVI–asentajan ja kokoonpanoasentajan työtehtävät ovat hyvin samankaltaisia.

B ilmoitti A:lle kaksi kertaa, että tarjotusta työstä kieltäytyminen on peruste työsuhteen päättämiselle ja joka tapauksessa keskeyttää 200 lomautuspäivän laskennan. A ilmoitti ymmärtävänsä asian ja hyväksyvänsä sen, että 200 lomautuspäivän laskenta alkaa työstä kieltäytymisen vuoksi alusta. Työnantajalla olisi ollut A:n kieltäytymisen johdosta mahdollisuus purkaa työsuhde, mutta työnantaja toimi tilanteessa A:n pyynnön mukaisesti tämän hyväksi. Yhtiö joutui ottamaan vuokratyövoimaa tekemään A:lle tarjottua työtä. Työ kesti lopulta yli viisi viikkoa.

Työnantaja ei ilmoittanut A:lle, että kyseessä on työehtosopimuksen 37.7 -kohdassa tarkoitettu lomautuksen keskeyttäminen. Työnantaja tarjosi A:lle töitä vähintään viideksi viikoksi. Mikäli A ei olisi kieltäytynyt työstä ja jos hän olisi tullut töihin, työnantaja olisi antanut hänelle uuden lomautusilmoituksen myöhemmin, mikäli siihen olisi ollut tarvetta. Uuden lomautusilmoituksen antamisesta oli puhuttu A:n kanssa. Lomautuksen keskeyttäminen on työehtosopimuksen mukaan mahdollista, jos työnantaja saa tilapäisen työn eli että työtä on tarjolla vain vähän aikaa. Vähintään viisi viikkoa kestävä työ ei ole tilapäistä, joten lomautuksen keskeyttäminen työehtosopimuksen 37.3 -kohdan perusteella ei edes olisi ollut mahdollista.

Työnantaja ei tarjonnut töitä A:lle siinä tarkoituksessa, että olisi välttynyt työsopimuslain mukaisesta velvollisuudestaan maksaa hänelle irtisanomisajan palkkaa.

A:n ammattitutkintoon tähtäävä LVI-asentajan koulutus perustuu näyttötutkintoihin eikä edellytä jatkuvaa opiskelua. A:n ei olisi työn vastaanottamisen vuoksi tarvinnut lopettaa, vaan ainoastaan keskeyttää koulutus. Täten hänen työstä kieltäytymiselle ei ole opiskelusta johtuvaa perustetta.

Työnantaja ja A sopivat, että A ilmoittaisi työnantajalle kun koulutus päättyy. Tätä A ei kuitenkaan tehnyt. Hän otti seuraavan kerran työnantajaan yhteyttä irtisanoutuessaan 7.1.2015.

Hyvityssakosta

Työnantaja ei ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Mikäli työtuomioistuin katsoisi työnantajan menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti, työnantajaa ei voida tuomita irtisanomisajan palkan maksamisvelvollisuuden lisäksi hyvityssakkoon. Mikäli irtisanomisajan palkka tuomitaan korvauksena maksettavaksi, se on rangaistuksen luonteinen, koska sitä ei ole maksettu vapaaehtoisesti.

Asiassa ei ole myöskään perustetta tuomita Teknologiateollisuus ry:tä hyvityssakkoon. Asia tuli Teknologiateollisuus ry:n tietoon vasta, kun A oli jo irtisanoutunut. Erimielisyysmuistio on päivätty 25.3.2015. Teknologiateollisuus ry:llä ei näin ollen ollut edes teoriassa mahdollisuutta puuttua työnantajan menettelyyn.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

A:n toistaiseksi voimassa oleva lomautus Kankaanpää Works Oy:ssä alkoi 13.1.2014. Työnantaja tarjosi A:lle heinäkuussa 2014 työtä Kankaanpään konepajalta vähintään viiden viikon ajaksi alkaen elokuussa 2014. A kieltäytyi työstä. Asiassa on kysymys siitä, onko A:n lomautus päättynyt jo työn tarjoamisen johdosta ja siitä huolimatta, ettei hän tosiasiallisesti ole ottanut työtä vastaan. Jos lomautuksen ei katsota päättyneen, A:lla on oikeus vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan ja lomakorvaukseen irtisanomisajalta.

Asiassa esitetty selvitys

A on kertonut tehneensä Kankaanpää Works Oy:ssä 15 vuoden ajan koneistuspuolella aarporaamistyötä. Hänellä on metallialan koulutus. Henkilöstöjohtaja B soitti A:lle kesällä 2014 ja tarjosi kokoonpanon asentajan työtä Kankaanpään konepajalta. A kertoi B:lle, että hänellä oli lokakuulle kestävä putkiasentajan tutkintoon tähtäävä LVI-koulutus kesken. A tiedusteli puhelimessa B:ltä, olisiko työtä tarjolla pidemmäksikin aikaa, mikäli hän jäisi pois koulutuksesta, mutta B lupasi töitä vain 4–5 viikoksi. Asentajan työn oppiminen olisi kestänyt vähintään kuukauden, sillä A:lla ei ollut tehtävästä aiempaa kokemusta. A:n käsityksen mukaan työtä tarjottiin hänelle sen vuoksi, että lomautuksen kesto oli lähenemässä 200 päivää.

Kankaanpää Works Oy:n entinen henkilöstöjohtaja B on kertonut, että Kankaanpään konepajan koko henkilöstön oli tarkoitus olla lomalla tai lomautettuna elokuussa 2014. Heinäkuussa kokoonpano-osastolle tuli kuitenkin niin paljon työtilauksia, ettei koko konepajaa voitu sulkea elokuun ajaksi. Yhtiön työtilanne muuttui varsinkin kokoonpanopuolella nopealla aikajänteellä, sillä toimitusajat olivat noin viisi viikkoa tilauksen kirjaamisesta sisään. A:lle tarjottiin heinäkuussa 2014 hänelle koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta sopivaa työtä, johon olisi riittänyt noin yhden päivän perehdytys. Työt olisivat olleet kokoonpanon asennustehtäviä ja työparina toimimista. Työt olisivat alkaneet elokuun alussa ja kestäneet vähintään viisi viikkoa. Työtarjouksen aitoutta osoitti se, että työtä tekemään jouduttiin ottamaan vähintään viisi vuokratyöntekijää. Vuokratyöntekijöiden työt jatkuivat lopulta yli viisi viikkoa. A:lle olisi annettu uusi lomautusilmoitus työjakson jälkeen, mikäli työtilanne olisi niin vaatinut. Työnantaja ei tarjonnut työtä A:lle 200 lomautuspäivän täyttymisen estämiseksi. B kertoi A:lle, että työnantajalla olisi ollut oikeus purkaa työsopimus A:n työstä kieltäytymisen johdosta. Koska työsopimusta ei kuitenkaan purettu, kerrottiin A:lle, että 200 päivän laskeminen alkaa alusta. A kertoi ymmärtäneensä asian.

Arvio ja johtopäätökset

Asiassa sovellettavat oikeusohjeet

Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan työntekijä saa lomautuksen aikana irtisanoa työsopimuksensa sen kestosta riippumatta ilman irtisanomisaikaa. Silloin, kun lomautus on kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 200 kalenteripäivää, työntekijällä on mainitun pykälän 3 momentin nojalla paitsi oikeus irtisanoa työsopimus päättymään heti, myös oikeus saada irtisanomisajan palkka siten kuin työsopimus olisi päättynyt työnantajan irtisanomana.

Lainkohdan perustelujen mukaan yhdenjaksoisella lomautuksella tarkoitetaan keskeytyksetöntä työstä poissaoloa, johon ei vaikuta vuosiloman sijoittaminen lomautusajalle tai säännöksen kiertämiseksi tarjottu lyhytaikainen työ (HE 157/2000 vp. s. 90).

Työsopimuslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on ilmoitettava toistaiseksi lomautetulle työntekijälle työn alkamisesta vähintään seitsemän päivää aikaisemmin, jollei toisin ole sovittu. Lomautuksen päättymistä koskevan ilmoituksen tekemiselle ei ole säädetty mitään määrämuotoa. Työnantajan velvollisuudesta tarjota työntekijälle työtä lomautuksen vaihtoehtona säädetään työsopimuslain 5 luvun 2 §:ssä sekä 7 luvun 3 ja 4 §:ssä. Työnantajan tulee tarjota työntekijälle lomautuksen vaihtoehtona lyhytkestoistakin työtä.

Metallityöväen Liitto ry on vedonnut asiassa siihen, ettei A:n lomautusta keskeytetty työehtosopimuksen 37.7 kohdan mukaisessa järjestyksessä. A:lle tarjottiin lomautuksen keskeyttämistä tilapäisen työn johdosta, mikä olisi edellyttänyt työehtosopimuksen mukaan osapuolten yhteistä sopimusta. Työtuomioistuin toteaa, että mainitun määräyksen nojalla lomautusta saadaan tilapäisen työn päätyttyä jatkaa uutta lomautusilmoitusta antamatta (ks. esim. TT 2005:128). Määräys ei liity 200 päivän laskenta-ajan kulumiseen, eikä määräyksellä siis ole merkitystä tässä asiassa. A:n lomautuksen keskeytymistä on siten arvioitava edellä selostettujen yleisten sääntöjen mukaan.

Lomautuksen keskeytyminen työtarjouksen perusteella

Työtuomioistuimen tuomiolla TT 2008:104 ratkaistussa tapauksessa työnantaja oli ilmoittanut lomautetulle työntekijälle tälle sopivan työn alkamisesta tiettynä päivänä, mutta työntekijä oli jättänyt saapumatta työhön. Työntekijä oli tämän jälkeen yli kuukauden kuluttua ilmoittanut irtisanoutuvansa ja vaatinut lomautuksensa yli 200 päivän kestoon vedoten irtisanomisajan palkan maksamista. Ratkaisussa katsottiin, että jo työnantajan tekemä työtarjous merkitsi työntekijän taloudellisista ja tuotannollisista syistä toimeenpannun lomautuksen päättymistä. Vaatimus irtisanomisajan palkan maksamisesta hylättiin.

Ratkaisun lopputulosta ei ole tältä osin enemmälti perusteltu. Voidaan kuitenkin todeta, että tarjotun työn vastaanottaminen on lomautetun työntekijän velvollisuus, jota hänen on noudatettava työsuhteen päättämisen uhalla (ks. myös TT 2010:65 ja TT 2012:48). Sitäkin vähemmän perusteltuna voidaan pitää, että velvollisuutensa laiminlyönyt työntekijä saisi irtisanomisajan palkan muodossa hyötyä, jota tilapäisen työn vastaanottanut työntekijä ei samanlaisessa tilanteessa saa.

A:n tapaus poikkeaa edellä selostetusta tapauksesta ensinnäkin siinä, ettei A:lle ole ilmoitettu mitään täsmällistä työhönpaluun ajankohtaa. Tämä on kuitenkin työtuomioistuimen käsityksen mukaan johtunut siitä, että A on heti puhelinkeskustelussa ilmoittanut esimiehelle kieltäytyvänsä työtarjouksesta opintoihinsa vedoten. Työtuomioistuin katsoo siten, että työtarjousta ja siitä kieltäytymistä on tässä tapauksessa arvioitava samalla tavoin kuin vuoden 2008 ratkaisussa. Vaikka A:n työsuhde on pidetty voimassa, työtuomioistuin katsoo, ettei hänkään ole valintansa johdosta ollut oikeutettu saamaan edellisessä kappaleessa tarkoitettua perusteetonta hyötyä. A:lle tehty työtarjous on siis lähtökohtaisesti voinut katkaista hänen lomautuksensa.

A:lle on tarjottu työtä noin viiden viikon ajaksi. Kokoonpanon asennustyötä oli tarjolla heinäkuussa 2014 tulleiden uusien työtilausten ja muiden työntekijöiden elokuuhun sijoittuneiden vuosilomien johdosta. Kun A ei ole ottanut työtä vastaan, sen tekemiseen on jouduttu käyttämään vuokratyövoimaa. Työtuomioistuin katsoo, että työtarjous on ollut aito eikä sen tarkoituksena ole ollut kiertää työntekijän lomautuksen yhdenjaksoisuuteen työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla liittyviä oikeuksia (ks. myös TT 2013:65, jossa kahden lomautetun työntekijän työssäolojaksot olivat kestäneet viisi päivää ja vastaavasti kolme viikkoa).

Metallityöväen Liitto ry on kuitenkin vedonnut vielä siihen, että A:lle tarjottu työ ei ollut hänen kokemustaan vastaavaa. A on kertonut, että hän ei ole tehnyt kokoonpanon asentajan työtä ja olisi tarvinnut työhön vähintään kuukauden koulutuksen.

Täyttääkseen työsopimuslain mukaisen työntarjoamisvelvoitteen työnantajan on tarjottava lomautuksen vaihtoehtona työntekijälle tälle soveltuvaa työtä ja tietyin edellytyksin koulutettava työntekijä uuteen työhön. Ensi kädessä arvio työn soveltuvuudesta työntekijälle on työnantajan asiana. Työnantaja joutuu joka tapauksessa maksamaan työssäoloajalta palkan, vaikka osa ajasta kuluisikin perehdytykseen. A:n ja B:n kertomuksista on käynyt ilmi, että A olisi kyennyt työhön perehdytyksen jälkeen. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa A:lla olleen hyväksyttävä syy kieltäytyä vastaanottamasta työnantajan tarjoamaa työtä. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että kantajan vetoamalla seikalla ei ole merkitystä lomautuksen päättymistä arvioitaessa.

Edellä kerrotuin perustein työtuomioistuin katsoo, että työn tarjoaminen A:lle on päättänyt lomautuksen. A:lla ei siten ole työsopimuksensa irtisanomisen johdosta oikeutta kanteessa vaadittuihin irtisanomisajan palkkaan ja lomakorvaukseen irtisanomisajalta.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Metallityöväen Liitto ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Kankaanpää Works Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 3.500 euroa. Määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Kankaanpää Works Oy:n oikeudenkäyntikulut 3.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Aarto, Lindström, Ahokas ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevan jäsen Schönin lausunto:

Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin sanamuodon mukaan työntekijällä on oikeus irtisanomisajan palkkaansa irtisanottuaan työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää.

Niiden tilanteiden varalta, joissa lomautus ei ole ollut tosiasiallisesti yhdenjaksoinen, on lain esitöissä (HE 203/1995, s. 5) todettu, etteivät lomautusjaksojen väliin sijoittuva vuosiloma tai lain kiertämistarkoituksessa työntekijällä teetetty lyhytkestoinen työ katkaise lomautuksen yhdenjaksoisuutta.

Laissa tai sen esitöissä ei sen sijaan ole otettu nimenomaisesti kantaa siihen, voidaanko ja millä edellytyksillä lomautuksen yhdenjaksoisuuden katsoa katkenneen myös niissä tilanteissa, joissa lomautus on tosiasiallisesti jatkunut katkeamattomana. Lain sanamuoto kuitenkin tukee sitä tulkintaa, että työntekijällä on näissä tilanteissa oikeus irtisanomisajan palkkaan. Tätä tukee myös se, että lain esitöiden (HE 203/1995, s. 5-6) mukaan lomautuksen yhdenjaksoisuuden katkaisee vain tosiasiallinen työskentely.

Työsopimuslain 5 luvun 2 §:n sekä 7 luvun 3 ja 4 §:ien nojalla työnantajalla on velvollisuus tarjota lomautettuna olevalle työntekijälle lomautuksen aikana tarjolle tulevaa työtä. Työtuomioistuimen enemmistön kannasta poiketen kuitenkin katson, että työntekijällä on velvollisuus ottaa työtä vastaan ainoastaan silloin, kun työnantaja on antanut tälle nimenomaisen yksilöidyn lomautuksen päättämisilmoituksen.

Muissa tilanteissa työntekijä voi sen sijaan kieltäytyä työstä. Tarjotusta työstä kieltäytyminen tarkoittaa tällöin sitä, että työnantajalla on laillinen peruste jatkaa työntekijän lomautusta, siitä huolimatta, että työtä on tullut tarjolle. Työsopimuslain 5 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun lomautuksen yhdenjaksoisuuteen kieltäytymisellä ei sen sijaan ole vaikutusta.

Toisin kuin nyt käsillä olevassa tapauksessa työtuomioistuimen aikaisemmin ratkaisemissa tapauksissa TT 2008:104 ja TT 2010:65 työnantaja oli antanut työntekijälle yksipuolisen nimenomaisen ja yksilöidyn ilmoituksen lomautuksen päättymisestä, jota työntekijä oli jättänyt noudattamatta. Ratkaisussa TT 2012-48 oli puolestaan kysymys tapauksesta, jossa työntekijä oli jäänyt saapumatta työhön osapuolten yhteisesti sopimana ajankohtana.

Edellä mainitut työtuomioistuimen ratkaisut eivät ole sovellettavissa tähän tapaukseen. Niissä kaikissa on ollut kysymys siitä, että työntekijä on laiminlyönyt työntekovelvoitettaan jättämällä saapumatta työhön työnantajan ilmoittamana tai yhteisesti sovittuna ajankohtana.

Tässä tapauksessa lomautus on sen sijaan jatkunut A:n kieltäydyttyä tarjotusta työstä. Työnantaja ei siis ole lopulta edellyttänyt A:lta työhön palaamista, eikä kysymys näin ollen ole ollut työntekovelvoitteen laiminlyönnistä ja siihen liittyen työsuhteen päättämisperusteen täyttymisestä, vaan lomautuksen yhdenjaksoisuudesta.

A:lle on ilmoitettu, että tämän kieltäytymisen johdosta 200 päivän laskeminen alkaa alusta. Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentti on pakottavaa oikeutta, josta työsuhteen osapuolilla ei ole kelpoisuutta sopia toisin työntekijän vahingoksi. A ja B eivät näin ollen ole voineet sopia myöskään lomautuksen yhdenjaksoisuuden katkeamisesta, kun lomautus on tosiasiallisesti jatkunut katkeamattomana.

Edellä sanotun perusteella katson, ettei lomautuksen yhdenjaksoisuus ole katkennut pelkästään sen vuoksi, että A on kieltäytynyt työnantajan työsopimuslain 5 luvun 2 §:n sekä 7 luvun 3 ja 4 §:ien mukaisen velvollisuutensa mukaisesti tarjoamasta työstä. Lomautus on jatkunut tosiasiallisesti katkeamattomana siihen saakka kun A on irtisanonut työsuhteensa, joten hänellä on oikeus vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan.

Kankaanpää Works Oy on rikkonut työehtosopimuksen 37.9 kohdan määräystä jättämällä maksamatta irtisanomisajan palkan työsuhteensa yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää jatkuneen lomautuksen jälkeen irtisanoneelle A:lle. Yhtiö on siten tuomittava työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Teknologiateollisuus ry:n olisi tullut huomata työnantajan menettelyn työehtosopimuksen vastaisuus ja huolehtia siitä, että Kankaanpää Works Oy maksaa irtisanomisajan palkan A:lle. Kun näin ei ole tapahtunut, on Teknologiateollisuus ry laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja tuomittava hyvityssakkoon.

Vahvistan, että A:lla on ollut oikeus irtisanomisajan palkkaan kuudelta kuukaudelta ja velvoitan Kankaanpää Works Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 15 350,40 euroa ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 1 761,47 euroa eli yhteensä 17 111,87 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 7.1.2015 lukien.

Tuomitsen Kankaanpää Works Oy:n maksamaan Metallityöväen Liitto ry:lle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa 3.000 euroa.

Tuomitsen Teknologiateollisuus ry:n suorittamaan Metallityöväen Liitto ry:lle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa 4.000 euroa.

Velvoitan Kankaanpää Works Oy:n ja Teknologiateollisuus ry:n korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 8.445,00 eurolla, jolle määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.