17.12.2015

Vaatimukset

Puuliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- ensisijaisesti vahvistaa, että työehtosopimusmääräyksen 4.4 mukaisen vaativuusryhmän 1 mukaisissa töissä ei voida soveltaa työehtosopimuksen 4.5 kohdan määräystä, jonka mukaan alalle tulevan työntekijän työkyvystä ja ammattitaidosta riippuen aikapalkka voidaan työnantajan ja työntekijän välisellä työsopimuksella sopia työkohtaista palkkaa pienemmäksi, kuitenkin siten, että palkka on vähintään 80 prosenttia työntekijän pääasiallisesti tekemän työn työkohtaisesta palkasta enintään 3 kuukauden ajan työsuhteen alkamisesta, tai

- toissijaisesti vahvistaa, että henkilölle, joka on sijoitettu vaativuusryhmään 1 sanotun kohdan toisen virkkeen mukaisin perustein, ei voida maksaa vaativuusryhmän 1 mukaista palkkaa alennettuna 20 prosentilla 4.5 kohdan perusteella, ja

- velvoittaa Metsähallituksen korvaamaan Puuliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 7.722,56 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Työehtosopimusmääräyksen sisältö ja tarkoitus

Palkkausjärjestelmä uudistettiin 10.12.1993 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa. Tuolloin työehtosopimukseen otettiin 4.2 kohdan määräys, jonka mukaan

Henkilökohtainen aikapalkka

[…]

Alalle tulevan työntekijän työkyvystä ja ammattitaidosta riippuen aikapalkka voidaan paikallisesti sopia työkohtaista palkkaa pienemmäksi, kuitenkin siten, että palkka on vähintään 80 % työkohtaisesta palkasta enintään 4 kuukauden ajan työsuhteen alkamisesta lukien.

Työehtosopimuksen 4.1 kohdan työnvaativuusryhmittelyn alimman vaativuusryhmän 1 määritelmä oli seuraava:

Työ vaatii lyhyehköä käytännön kokemusta, normaalia vastuuta ja työstä aiheutuu vähäinen kuormitus.

Sanotun työehtosopimuksen 4.2 kohdan määräyksen tarkoitus oli se, että juuri aloittaneelle voitiin maksaa eräänlaista harjaantumisajan palkkaa, kunnes hän saavuttaa lyhyehkön käytännön kokemuksen.

Työehtosopimuksessa, joka tuli voimaan 1.5.2008, palkkausjärjestelmää muutettiin siten, että vaativuusryhmien 2-4 kohtiin tuli kuvaus siitä, mitä töitä vaativuusryhmä sisältää. Vaativuusryhmä 1 määriteltiin poikkeamaan muista vaativuusryhmistä. Siihen sijoittaminen perustui siihen, mikä on henkilön kokemus ja kyky itsenäiseen työhön. Siihen kuuluivat harjoittelijat, työharjoittelu- ja oppisopimusoppilaat sekä työntekijät, joilla ei ole riittäviä valmiuksia täysin itsenäiseen työhön. Tällainen työntekijä voi tehdä vaativuusryhmän 2 mukaisia töitä, mutta hänelle voidaan maksaa vaativuusryhmän 1 mukaista palkkaa.

Osapuolilla oli 1.5.2008 tehdyn muutoksen osalta yhteinen näkemys siitä, että 80 %:n sääntöä ei sovelleta vaativuusryhmään 1. Tämä johtui siitä, että ryhmän sovittiin sisältävän ne määräävät tekijät, joiden johdosta ennen 1.5.2008 voimassa olleen työehtosopimuksen nojalla voitiin maksaa 80 %:n suuruista palkkaa. Ainakaan ei sovittu, että vaativuusryhmän 1 palkkaa voitaisiin vielä alentaa 20 prosentilla. Kantajan tietoon ei ole tullut sellaista soveltamiskäytäntöä, että 1.5.2008 voimaan tulleen työehtosopimuksen jälkeen vaativuusryhmän 1 mukaista palkkaa olisi leikattu 20 prosentilla. Työehtosopimusta on tulkittava sen mukaan, mitä osapuolet ovat tarkoittaneet.

Puuliitto ei ole vuoden 2012 ja 2013 palkkarakennetyöryhmässä esittänyt sellaista vaativuusryhmämuutosta, jota vastaaja tarkoittaa. Kysymyksessä ei ollut yksin Puuliiton, vaan työehtosopimuksen osapuolten yhteinen esitys. Puuliiton näkemyksen mukaan palkkarakennetyöryhmässä ei ole ollut esillä tämä kysymys josta nyt riidellään, vaan laajempi kokonaisuus.

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsähallitus on vaatinut, että kanne hylätään ja että Puuliitto ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 3.010 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kanteen perusteena olevaa työehtosopimuksen kohtaa on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Asiasta ei ole tosiasiallisesti haluttu sopia sanamuodon vastaisesti. Kohtaa on sovellettu myös käytännössä sanamuotonsa mukaisesti.

Metsäalan työehtosopimukseen ei ole kirjattu ehtoa, joka estäisi tai rajoittaisi työkohtaisen palkan alentamisen mahdollisuutta vaativuusryhmittelyyn 1 sisältyvien tehtävien suorittajien kohdalla. Sopimuksen sanamuoto antaa mahdollisuuden soveltaa työkohtaiseen palkkaan nähden 20 prosentilla alennettua palkkaa, kunhan palkka on vähintään 80 prosenttia työntekijän pääasiallisesti tekemän työn työkohtaisesta palkasta. Palkkaa voidaan sopimuksen mukaan maksaa työehtosopimuksen mukaan madallettuna enintään 3 kuukauden ajan työsuhteen alkamisesta.

Vaativuusryhmittelyn kohdan 1 täsmentämistä edeltäneissä työehtosopimusneuvotteluissa (vuonna 2007) eikä niiden jälkeenkään muodostunut työehtosopimusosapuolten kesken sopimusta taikka siihen yhteistä ymmärrystä eikä myöskään sopimukseen liittyvää soveltamisohjetta siitä, että henkilökohtaisen aikapalkan alentamista koskevaa sopimusehtoa ei voitaisi enää täsmennyksen jälkeen soveltaa vaativuusryhmän 1 tehtävissä.

Ryhmän 1 sovittiin koskevan harjoittelijoita, työharjoittelu- ja oppisopimusoppilaita sekä työntekijöitä, joilla ei ole riittäviä valmiuksia täysin itsenäiseen työhön. Vaativuusryhmä 1 ei sisällä sellaisia määrääviä tekijöitä, joiden vuoksi sopimusmääräystä työkohtaisen palkan alentamisesta 20 prosentilla ei 1.5.2008 jälkeen voitaisi soveltaa vaativuusryhmä 1:n mukaisiin tehtäviin. Työkohtaisen palkan alentamista koskeva sopimusehto jäi siten sekä sanamuodon että sopimuksen tarkoituksen osalta ennalleen.

Työkohtaisen palkan alentamista koskeva sopimusmääräys ei sisällä viittauksia mihinkään työehtosopimuksen vaativuusryhmän yksittäiseen ryhmään. Jotta sen soveltaminen tulisi kyseeseen vain esimerkiksi vaativuusryhmien 2-4 tehtävissä, tästä tulisi olla erillinen maininta sopimustekstissä.

Palkkamääräystä työkohtaisen palkan alentamisesta on sovellettu koko sen voimassaoloajan. Metsähallitus on myös kirjallisesti ohjeistanut esimiehiä noudattamaan määräystä muun muassa kesätyöhön palkattaviin henkilöihin.

Puuliitto ry teki alkukesällä 2013 metsäpalkkauksen kehittämisen projektiryhmässä esityksen vaativuusryhmä l:n poistamisesta ryhmittelystä ja harjoittelijoita ja muita alalle tulevia koskevan kohdan kirjaamisesta kokonaan vaativuusryhmittelyn ulkopuolelle. Esitys ei johtanut neuvottelutulokseen eikä sopimukseen. Esityksestä oli projektityöryhmässä esillä erilaisia versioita. Esitys osoittaa kantajan mieltäneen, että sopimuskohdan muuttaminen edellyttäisi neuvottelua ja sopimista eikä palkkamääräyksen sopimuksen mukaisessa soveltamisessa siten ole kysymys työehtosopimuksen väärästä tulkinnasta.

Toisin kuin kanteessa väitetään, vaativuusryhmä 1 ei sisällä sellaisia määrääviä tekijöitä, miksi työkohtaisen palkan alentamista koskevaa ehtoa ei voitaisi soveltaa. Metsähallituksen tiedossa on, että tätä on käytännössä sovellettu myös sanamuotonsa mukaisesti.

Perustelut

Erimielisyys

Puu- ja erityisalojen Liitto ry:n ja Metsäteollisuus ry:n, Metsähallituksen, Maaseudun Työnantajaliiton sekä Yksityismetsätalouden Työnantajan välillä solmitun 1.2.2013–31.1.2017 voimassa olevan metsäalan työehtosopimuksen 4.4. kohdan mukaan vaativuusryhmä 1 sisältää lyhyttä opastusta ja normaalia vastuuta vaativat metsätyöt. Myös harjoittelijat, työharjoittelu- ja oppisopimusoppilaat sekä työntekijät, joilla ei ole riittäviä valmiuksia täysin itsenäiseen työhön, kuuluvat määräyksen piiriin. Vaativuusryhmiä on työehtosopimuksessa kaikkiaan neljä.

Työehtosopimuksen kohdan 4.5 mukaan alalle tulevan työntekijän työkyvystä ja ammattitaidosta riippuen aikapalkka voidaan työnantajan ja työntekijän välisellä työsopimuksella sopia työkohtaista palkkaa pienemmäksi, kuitenkin siten, että palkka on vähintään 80 % työntekijän pääasiallisesti tekemän työn työkohtaisesta palkasta enintään 3 kuukauden ajan työsuhteen alkamisesta. Asiassa on riidanalaista se, voidaanko vaativuusryhmään 1 sijoitetun henkilön palkkaan soveltaa työehtosopimuksen 4.5 määräystä ja tällaisen henkilön palkkaa alentaa 20 prosentilla.

Sopimusneuvotteluista esitetty selvitys

Vuosina 1993 ja 2008 työehtosopimusneuvotteluihin osallistunut Puuliitto ry:n toimitsija C on kertonut, että vuoden 2008 työehtosopimusneuvotteluissa tavoitteena oli yksinkertaistaa työn vaativuuteen perustuvaa palkkausjärjestelmää, koska käytännössä esimerkiksi pieniltä työpaikoilta puuttui tekninen osaaminen monimutkaisen järjestelmän soveltamiseen. Vaativuusryhmät vähennettiin viidestä neljään ja vaativuuden luokittelun lisäksi ryhmiin lisättiin esimerkinomaisesti lueteltuna työtehtävät, joihin kyseinen palkkaluokka soveltui. Ryhmä 1 poikkesi muista ryhmistä siten, että se määriteltiin ryhmään kuuluvien henkilöiden perusteella, kuten harjoittelijat, kesätyöntekijät ja vastaavat. Ajatuksena oli, että työnantaja voisi vaivattomasti selvittää tällaisen tilapäisesti palkattavan työntekijän palkan, eikä kyseisen henkilön työtehtäviä tarvitse erikseen vaativuusluokittaa. Jos esimerkiksi opiskelijan työtehtävät kuuluvat korkeampaan vaativuusluokkaan, hänelle maksetaan palkka silti ryhmän 1 mukaan. Aiemmin opiskelijan palkka oli maksettu työn vaativuusluokan mukaan, mutta siihen oli tehty 20 prosentin vähennys. C:n tietoon ei ole tullut aiemmin riitaa siitä, että vaativuusryhmään 1 kuuluvan henkilön palkkaa olisi alennettu 20 prosentilla.

Yksityismetsätalouden Työnantajat ry:n toiminnanjohtajana vuodesta 2001 lukien toiminut A on kertonut olleensa mukana työehtosopimusneuvotteluissa työnantajan edustajana vuodesta 1991 alkaen. Ennen vuotta 1993 palkkausjärjestelmä perustui työvaihetaksoihin. Vuonna 1993 järjestelmä muutettiin työn vaativuuteen perustuvaksi. Vuonna 2007 A nimitettiin työehtosopimusneuvotteluihin työnantajapuolen neuvottelukunnan puheenjohtajaksi. Neuvottelujen perusteella työn vaativuus jätettiin ryhmiin karkeana erotteluna ja pääpaino siirrettiin työtehtävien luettelointiin. Tällöin työehtosopimuksesta näki suoraan mikä palkka mihinkin työhön soveltuu. A oli itse esittänyt ajatuksen vaativuusryhmän rakenteesta. Ajatuksena oli kohentaa metsäalan imagoa alalle tuleville harjoittelijoille siten, että työehtosopimuksesta näkee suoraan harjoittelijan palkan. Myös vastaavassa toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa alin ryhmä oli määritelty erikseen. Tarkoituksena oli A:n mukaan se, että palkan alennusta koskeva määräys koskisi kaikkia vaativuusryhmiä kuten aiemminkin, erotuksena aiempaan käytäntöön kuitenkin se, että alentamisen tulee koskea työn vaativuuden perusteella määräytyvää palkkaa, ei sen sijaan henkilöä, kuten harjoittelijaa.

UPM Silvesta Oy:n toimitusjohtaja E on kertonut toimineensa työehtosopimusneuvottelijana vuosina 2008, 2012 ja 2013. Vuoden 2008 uudistuksessa palkan alennusta koskevaa määräystä ei yhdistetty uuteen vaativuusryhmittelyyn, vaan ehto koski edelleen kaikkia vaativuusryhmiä. Puuliitto ry ehdotti, että määräys poistettaisiin kokonaan, mutta siitä ei keskusteltu, että jokin ryhmä jäisi määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle. E:n käsityksen mukaan määräystä sovelletaan siten, että alalla kokemattoman henkilön palkkaa voidaan alentaa enintään kahtena peräkkäisenä vuonna, kunnes kolme kuukautta on tullut täyteen. E ei ole kuullut aiemmin väitettä, jonka mukaan alennusta ei voitaisi soveltaa johonkin vaativuusryhmään.

Vuoden 2008 työehtosopimusneuvotteluissa mukana ollut Metsähallituksen suunnittelupäällikkö F on kertonut, että aikaisemmista viidestä vaativuusryhmästä muodostettiin neljä uutta, joissa myös kuvattiin niihin kuuluvia töitä esimerkinomaisesti. Palkan alennusta koskevaa määräystä ei yhdistetty vaativuusluokitukseen, vaan ne pysyivät erillisinä asioina. Palkan alennusta koskevan määräyksen soveltamisalaan ei kirjattu mitään rajoitetta, vaan sitä voidaan edelleen soveltaa kaikkiin ryhmiin. Metsähallituksen soveltamiskäytännössä määräystä on sovellettu vain ryhmään 1, mutta se voisi tulla sovellettavaksi myös ryhmään 2. Puuliitto ry on esittänyt määräyksen poistamista kokonaan, mutta siitä ei ole keskusteltu, ettei määräystä voida soveltaa johonkin ryhmään.

Vuodesta 2005 lukien työehtosopimusneuvotteluissa työnantajan edustajana toiminut Stora Enso Oyj:n kehityspäällikkö G on kertonut, että vuoden 2008 työehtosopimukseen johtaneissa neuvotteluissa Puuliitto ry esitti palkanalennuksen poistamista, mutta työnantajaryhmä hylkäsi tämän ehdotuksen yksimielisesti. Kellokosken mukaan palkan alennusta koskeva määräys koskee lähinnä ryhmää 1. Ryhmän palkkaa ei ole valmiiksi alennettu. G on kertonut olleensa 80-luvulla harjoittelijana ja häneen itseensäkin on tuolloin sovellettu vastaavaa määräystä.

Asianosaiset ovat puolin ja toisin esittäneet näyttöä myös vuosina 2012-2013 toimineen palkkarakennetyöryhmän ja sen ohjausryhmän työskentelystä. Neuvotteluissa on käsitelty palkkarakenteeseen tehtäviä muutoksia, mutta asioista ei ole päästy yksimielisyyteen eikä työehtosopimusta ole näiltä osin muutettu. Todistelu ei ole muutoinkaan tuonut esiin mitään palkkamääräysten tulkintaan vaikuttavaa uutta selvitystä.

Arvio ja johtopäätökset

Asiassa kuultujen henkilöiden kertomuksilla on selvitetty, että metsäalan vuonna 1993 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa palkkaryhmät oli karkeasti jaoteltu työn vaativuuden perusteella. Vuonna 2008 vaativuusryhmiin on soveltamiskäytännön helpottamiseksi lisätty kuvaukset niihin kuuluvista tyypillisistä töistä. Ryhmä 1 on poikennut muista ryhmistä siten, että siinä on mainittu myös ryhmään kuuluvia henkilöitä, kuten harjoittelijat. Ryhmään 1 kuuluvat henkilöt tekevät käytännössä muissa vaativuusryhmissä määriteltyjä töitä työhön perehtyessään.

Palkan alentamista koskeva ehto (kohta 4.5) on pysynyt työehtosopimuksissa samanlaisena vuodesta 1993 lukien lukuun ottamatta sitä, että tuolloin voimaan tulleessa työehtosopimuksessa palkkaa on voitu maksaa 80 prosentin mukaan neljän kuukauden ajalta, kun taas uudemmissa työehtosopimuksissa tämä määräaika on lyhennetty kolmeen kuukauteen. Työehtosopimukseen ei ole tehty kirjausta, josta ilmenisi, että määräyksen soveltamisalaa olisi jollain tavalla rajoitettu. Asiassa on riidatonta, että palkan alentamista koskeva määräys on ennen 1.5.2008 soveltunut kaikkiin työehtosopimuksen mukaisiin vaativuusryhmiin.

Työehtosopimuskierroksella vuonna 2008 mukana olleet osallisliittojen edustajat ovat kertoneet osin ristiriitaisesti siitä, onko osapuolten yhteinen tarkoitus tuolloin ollut muuttaa palkan alentamista koskevan ehdon soveltamisalaa.

Työnantajapuolen neuvottelukunnan puheenjohtajana toiminut A on omana käsityksenään esittänyt, että palkan vähennystä koskevaa ehtoa oli tarkoitus soveltaa ryhmään 1 vain silloin, kun henkilöllä ei ole valmiuksia tehdä työtä itsenäisesti. Ehtoa ei voitaisi soveltaa esimerkiksi harjoittelijoihin, koska tällöin palkkaa alennettaisiin kahdella eri perusteella, mikä ei ole A:n mukaan mahdollista. Tämä vastaa myös alan toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta, jossa alin vaativuusryhmä on määritelty erikseen.

G, E ja F ovat puolestaan esittäneet, ettei työehtosopimusneuvotteluissa ollut tarkoituksena rajoittaa palkan alennusta koskevan määräyksen soveltamisalaa eikä neuvotteluissa ollut puhetta ryhmän 1 kahtiajaosta palkan alennusta koskevan määräyksen soveltamisen kannalta A:n esittämällä tavalla. G on lisäksi kertonut, ettei vaativuusryhmän 1 palkkaa ole valmiiksi alennettu eikä palkan alennusta koskevan määräyksen soveltaminen siten tarkoita palkan alentamista toistamiseen.

Työtuomioistuin toteaa, ettei työehtosopimukseen ole kirjattu sellaista ehtoa, joka estäisi tai rajoittaisi vaativuusryhmään 1 kuuluvien työntekijöiden työkohtaisen palkan alentamisen mahdollisuutta. Palkan alentamista koskeva määräys on ennen 1.5.2008 soveltunut kaikkiin työehtosopimuksen mukaisiin vaativuusryhmiin, eikä asiassa ole esitetty sellaista näyttöä, jonka perusteella vaativuusryhmittelyn voitaisiin tuolloin katsoa perusteeltaan muuttuneen. Asiassa pääasiallisena näyttönä esitetyn ristiriitaisen henkilötodistelun perusteella ei voida myöskään katsoa näytetyksi, että osapuolet olisivat tarkoittaneet sopia määräyksen 4.5 soveltamisalasta toisin kuin sen sanamuodosta ilmenee. Tätä tulkintaa tukee se vastaajan nimeäminä todistajina kuultujen henkilöiden kertomuksista ilmennyt seikka, että vaativuusryhmään 2 kuuluvien henkilöiden palkka olisi 20 prosentilla alennettuna pienempi kuin ryhmän 1 palkka, jos tähän ryhmään ei voitaisi soveltaa palkan alentamista koskevaa määräystä. G:n ja H:n kertomuksista on myös ilmennyt, että vaativuusryhmään 1 kuuluvat työntekijät ovat olleet määräyksen pääasiallinen soveltamiskohde.

Edellä esitetyn perusteella työtuomioistuin katsoo työehtosopimuksen sanamuotoa ja osapuolten tarkoitusta parhaiten vastaavaksi tulkinnaksi, että palkan vähennystä koskevaa sopimuksen 4.5 kohdan määräystä voidaan soveltaa myös vaativuusryhmään 1 sijoitetulle työntekijälle maksettavaan palkkaan. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian lopputulos huomioon ottaen Puuliitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Metsähallituksen oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Puuliitto ry velvoitetaan korvaamaan Metsähallituksen oikeudenkäyntikulut 3.010 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Alanko, Löppönen, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.